EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52014PC0001
Proposal for a REGULATION OF THE EUROPEAN PARLIAMENT AND OF THE COUNCIL amending Council Regulation (EC) No 1236/2005 concerning trade in certain goods which could be used for capital punishment, torture or other cruel, inhuman or degrading treatment or punishment
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta
/* COM/2014/01 final - 2014/0005 (COD) */
Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta /* COM/2014/01 final - 2014/0005 (COD) */
PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA Euroopan unionin neuvosto antoi kesäkuussa
2005 asetuksen (EY) N:o 1236/2005 tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta,
joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun
julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen. Asetus
tuli voimaan 30. heinäkuuta 2006. Euroopan unionin perusoikeuskirjasta on tullut
oikeudellisesti sitova Lissabonin sopimuksen tultua voimaan joulukuussa 2009.
Sitä sovelletaan unionin toimielimiin, elimiin ja laitoksiin sekä
jäsenvaltioihin silloin kun ne panevat täytäntöön unionin oikeutta. Euroopan komissio muutti mainitun asetuksen
liitteitä II ja III täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1352/2011, joka tuli
voimaan 21. joulukuuta 2011. Ensisijaisena tarkoituksena oli ottaa käyttöön
tiettyjä lääkevalmisteita koskeva vientivalvonta, jotta estetään tällaisten
tuotteiden käyttäminen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon (teloittaminen
ruiskuttamalla tappava annos). Tähän muutokseen liittyivät asetuksen (EY) N:o
1236/2005 5 ja 6 artiklan soveltamista koskevat ohjeet, jotka esitettiin 20.
joulukuuta 2011 hyväksytyssä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa
SEC(2011) 1624. Lisäksi komissio käynnisti prosessin asetuksen
(EY) N:o 1236/2005 tarkistamiseksi kokonaisuudessaan, erityisesti siksi, että
Euroopan parlamentti oli pyytänyt sitä 17. kesäkuuta 2010 antamassaan
päätöslauselmassa[1].
Keväällä 2012 komissio julkaisi hakemuspyynnön tarkoituksenaan perustaa
asiantuntijaryhmä avustamaan tässä tarkistustehtävässä. Asiantuntijaryhmä
kokoontui heinäkuun 2012 ja heinäkuun 2013 välisenä aikana Brysselissä kuusi
kertaa asianomaisten komission yksiköiden kanssa. 2. KUULEMISTEN JA
VAIKUTUSTENARVIOINTIEN TULOKSET Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o
1352/2011 julkaisemisen jälkeen useat EU:ssa toimivat lääkevalmisteiden
valmistajat ilmaisivat vastustavansa tuotteidensa käyttämistä
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon. Yhden lääkevalmisteen, johon ei
sovelleta vientivalvontaa mutta jota voitaisiin käyttää tappavan annoksen
ruiskuttamiseen Amerikan yhdysvalloissa, EU:ssa toimivat valmistajat ovat
ilmoittaneet Euroopan komissiolle toimenpiteistä, joita ne ovat toteuttaneet
sen varmistamiseksi, että niiden kolmansissa maissa toimivat jakelijat estävät
kyseisen tuotteen toimitusten käyttämisen kuolemanrangaistuksen
täytäntöönpanoon. Sekä vientiä harjoittavat valmistajat että toimivaltaiset
viranomaiset ovat ilmaisseet, että nykyinen lääkevalmisteiden
vientivalvontajärjestelmä on tarpeettoman raskas, sillä lääkevalmisteiden osuus
vuosittaisista vientitoimista on suuri. Asiantuntijaryhmä antoi tarkistusprosessiin
merkittävän panoksen, joka koski pääasiassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
oikeuskäytäntöä sekä lainvalvontaan soveltuviksi markkinoituja tavaroita, joita
voitaisiin käyttää kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai
halventavaan kohteluun tai rangaistukseen. Asiantuntijat kannattivat
lisätoimenpiteitä ihmisoikeuksien rikkomisen estämiseksi mutta totesivat myös,
että kaupalle asetettavia rajoitteita on arvioitava myös muiden näkökohtien
perusteella kuin pelkän välineiden lainvalvontatarkoituksiin käytön kieltämisen
perusteella. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN
SISÄLTÖ 3.1 Kuolemanrangaistukseen
liittyvä vientivalvonta Joulukuun 21. päivästä 2011 alkaen liitteeseen
III on sisältynyt jakso nimeltä ”Valmisteet, joita voi käyttää henkilöiden
teloittamiseen ruiskuttamalla tappava annos”. Tähän liittyvää vientivalvontaa
olisi sovellettava siten, että estetään tällaisten tuotteiden käyttö
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon kolmansissa maissa. Asetuksen (EY) N:o
1236/2005 nykyisessä tekstissä vahvistetaan vientivalvontajärjestelmä, jonka
tavoitteena on estää EU:sta vietävien tavaroiden käyttäminen kidutukseen ja
muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rangaistukseen.
Tämän valvonnan tarkoituksen ja menettelytapojen selventämiseksi asetukseen
olisi lisättävä erityinen luku vientivalvonnasta, jota olisi sovellettava,
jotta estetään valvonnan piiriin kuuluvien tavaroiden käyttö kuolemanrangaistuksen
täytäntöönpanoon, sekä erityinen luettelo valvonnan piiriin kuuluvista
tavaroista (jäljempänä ’liite III a’). Kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai
halventava kohtelu tai rangaistus ovat yleensä lainvastaisia, eikä niitä
useinkaan harjoiteta maanlaajuisesti, varsinkin, kun kansainvälisissä
sopimuksissa kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai
rangaistus kielletään poikkeuksetta. Toisaalta kuolemanrangaistuksesta
säädetään yleensä laissa, jos maa ei ole poistanut sitä. Sen vuoksi on
aiheellista pohtia, olisiko jokin maa vapautettava kuolemanrangaistuksen
estämiseksi toteutettavasta valvonnasta. Ihmisoikeuksien ja perusvapauksien
suojaamiseksi tehtyä eurooppalaista yleissopimusta, jäljempänä ’Euroopan
ihmisoikeussopimus’, täydennettiin vuonna 1983 kuudennella pöytäkirjalla, jossa
kuolemanrangaistus poistettiin. Pöytäkirjassa valtioille annettiin mahdollisuus
määrätä lainsäädännössään kuolemanrangaistus sodan tai sen välittömän uhan
aikana tehdyistä teoista. Vuonna 2003 hyväksyttiin kolmastoista pöytäkirja,
jossa kuolemanrangaistus poistettiin kaikissa olosuhteissa. EU:n jäsenvaltiot
samoin kuin joukko muita maita, jotka ovat Euroopan neuvoston jäseniä,
ratifioivat nämä pöytäkirjat. Albania, Andorra, Bosnia ja Hertsegovina, Georgia,
Islanti, Liechtenstein, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Moldova,
Montenegro, Norja, San Marino, Serbia, Sveitsi, Turkki ja Ukraina ovat
ratifioineet ne ja poistaneet kuolemanrangaistuksen kaikissa olosuhteissa.
Armenia ja Azerbaidžan ovat ratifioineet ainoastaan kuudennen pöytäkirjan. Vuonna 1989 YK:n yleiskokous hyväksyi ja
julisti kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen
yleissopimukseen liittyvän toisen valinnaisen pöytäkirjan kuolemanrangaistuksen
poistamisesta. Tämän pöytäkirjan osapuolina olevat valtiot sitoutuvat
poistamaan kuolemanrangaistuksen, mutta 2 artiklassa sallitaan ratifioinnin tai
liittymisen yhteydessä tehty varauma, jonka mukaan kuolemanrangaistus voidaan
tuomita sota-aikana seuraamukseksi erittäin vakavasta sota-aikana tehdystä
sotilaallista luonnetta omaavasta rikoksesta. EU:n jäsenvaltioiden ja useiden
muiden Euroopan valtioiden lisäksi tämän pöytäkirjan osapuoliksi ovat
varauksitta liittyneet Argentiina, Australia, Benin, Bolivia, Costa Rica,
Djibouti, Ecuador, Etelä-Afrikka, Filippiinit, Guinea-Bissau, Honduras,
Itä-Timor, Kanada, Kap Verde, Kirgisia, Kolumbia, Liberia, Madagaskar, Meksiko,
Mongolia, Mosambik, Namibia, Nepal, Nicaragua, Panama, Paraguay, Ruanda, São
Tomé ja Príncipe, Seychellit, Turkmenistan, Uruguay, Uusi-Seelanti, Uzbekistan
ja Venezuela. Myös Azerbaidžan, Brasilia ja Chile ovat liittyneet pöytäkirjaan
mutta tehneet 2 artiklan mukaisen varauman. Kun otetaan huomioon nämä vahvat
kansainväliset sitoumukset, jotka on tehty joko Euroopan ihmisoikeussopimuksen
kolmannentoista pöytäkirjan tai kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia
koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen liittyvän toisen valinnaisen
pöytäkirjan (ellei ole tehty 2 artiklan mukaisia varaumia) perusteella, vienti
valtioihin, jotka ovat jommankumman pöytäkirjan osapuolia, ei edellytä
erityistä lupaa, jotta estettäisiin kyseisten tavaroiden käyttö
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, vaan vientiin voidaan käyttää yleistä
vientilupaa. Tällaiseen lupaan olisi sovellettava asianmukaisia ehtoja, jotta
nämä tavarat eivät päädy ilman toimivaltaisten viranomaisten etukäteisvalvontaa
maahan, joka ei ole poistanut kuolemanrangaistusta. Yleistä lupaa olisi sen
vuoksi käytettävä ainoastaan silloin, kun vietyjen tavaroiden loppukäyttäjä on
sijoittautunut määrämaahan eikä tavaroita jälleenviedä toiseen maahan. Elleivät
nämä edellytykset täyty, toimivaltaisilta viranomaisilta olisi haettava
erityis- tai koontilupaa. 3.2 Luetteloihin sisältyviä
tavaroita koskevat lisätoimenpiteet Kun tarkastellaan tämänhetkistä
vientivalvontaa, jota soveltamalla pyritään estämään EU:sta vietyjen tavaroiden
käyttö kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan,
epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, on ehdotettu
nykyisten kaupan rajoitusten täydentämistä välityspalvelujen, teknisen avun ja
kauttakuljetuksen rajoituksilla. Samanlaisia kysymyksiä tulee esiin myös
tarkasteltaessa sitä, ovatko tällaiset rajoitukset välttämättömiä ja
oikeasuhteisia estämään liitteessä III a lueteltujen tavaroiden käyttö
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tai estämään liitteessä III
lueteltujen tavaroiden käyttö kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen
tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen. Sen vuoksi näiden kysymysten
ratkaisemiseksi riittää yhden arvioinnin tekeminen, vaikka sen tarkoitus ja
mahdolliset siitä tehtävät poikkeukset olisivat erilaisia, jos lisärajoituksia
pidetään välttämättöminä ja oikeasuhteisina. 3.2.1 Liitteessä II
lueteltuihin tavaroihin liittyvät välityspalvelut Liitteessä II lueteltujen välineiden ja
tavaroiden osalta nykyiset säännökset (3 ja 4 artikla) kattavat jo nyt teknisen
avun toimittamisen, ja tuonnin ja viennin määritelmillä varmistetaan, että
kauttakuljetettavien välineiden ja tavaroiden saapuminen ja lähtö kuuluvat
kieltojen piiriin. Tällaisiin välineisiin tai tavaroihin liittyvien välityspalvelujen
tarjoamista ei ole kielletty. Asetuksessa (EY) N:o 428/2009, jolla perustetaan
kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskeva EU:n
valvontajärjestelmä, esitetään välityspalvelujen määritelmä, jonka perusteella
voitaisiin kieltää EU:n ulkopuolella sijaitsevien välineiden tai tavaroiden
välitys. Sillä lisättäisiin hyödyllinen ulottuvuus nykyiseen kieltoon, joka
koskee ainoastaan EU:ssa sijaitsevia välineitä tai tavaroita. Koska
liitteessä II lueteltujen välineiden tai tavaroiden ainoa käyttötarkoitus
on kielletty, välityspalvelujen tarjoamisen kielto on välttämätön ja
oikeasuhteinen toimenpide julkisen moraalin suojelemiseksi. 3.2.2 Liitteessä III tai
liitteessä III a lueteltuihin tavaroihin liittyvät välityspalvelut ja
tällaisten tavaroiden kauttakuljetus Liitteessä III ja
liitteessä III a lueteltujen välineiden tai tavaroiden vientiä
valvotaan. Tällaisilla välineillä tai tavaroilla on sekä laillisia että
laittomia käyttötarkoituksia. Tämä on niiden yhteinen ominaisuus asetuksella
(EY) N:o 428/2009 valvottujen kaksikäyttötuotteiden kanssa. Kyseisessä
asetuksessa ei säädetä kattavasta välityspalvelujen tarjoamisen valvonnasta,
eikä sen perusteella myöskään kaikkia kauttakuljetettavia tavaroita valvota
kokonaisvaltaisesti. Toimivaltaiset viranomaiset voivat yksittäistapauksessa
ilmoittaa välittäjälle, että kyseiset tavarat on tarkoitettu tai voivat olla
tarkoitettuja kokonaan tai osittain käyttöön, joka liittyy kemiallisten,
biologisten tai ydinaseiden taikka muiden ydinräjähteiden kehittämiseen,
tuotantoon, käsittelyyn, käyttöön, ylläpitoon, varastointiin, havaitsemiseen,
tunnistamiseen tai levittämiseen taikka tällaisten aseiden maaliin saattamiseen
soveltuvien ohjusten kehittämiseen, tuotantoon, ylläpitoon tai varastointiin.
Samoilla perusteilla ne voivat kieltää myös tiettyjen tavaroiden
kauttakuljetuksen. Vaikka kidutuksen tai muun julman,
epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen ja
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon kiellot perustuvat kansainväliseen
oikeuteen, kauppaa koskevia vastaavia rajoituksia ei säännellä millään
kansainvälisillä normeilla. Tämä erottaa asetuksen (EY) N:o 1236/2005
asetuksesta (EY) N:o 428/2009, jolla saatetaan voimaan useita kansainvälisiä
vientivalvontajärjestelmiä. Koska vuoden 2009 asetus liittyy kansainväliseen
turvallisuuteen, jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden suorittama
tiedustelutietojen keruu kemiallisista, biologisista ja ydinaseista ja niiden
maaliinsaattamisjärjestelmistä on pitkälle kehittynyttä. Sen sijaan sellaisten
välineiden tai tavaroiden osalta, joita voidaan käyttää kuolemanrangaistuksen
täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai
halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, tällaisen tiedustelutiedon
kerääminen on epätodennäköistä, eikä toimivaltaisilla viranomaisilla
todennäköisesti ole tietoja, joita ne tarvitsisivat tiedottaakseen viejälle
aiotusta lopullisesta käytöstä. Silloin kun kaupan rajoituksia sovelletaan, ne
eivät saisi ylittää sitä, mikä on tarpeellista. Tämän vaatimuksen katsotaan
estävän liitteessä III tai liitteessä III a lueteltujen
välineiden tai tavaroiden kauttakuljetuksen ja niihin liittyvien
välityspalvelujen tarjonnan kattavan valvonnan. Tämä johtuu siitä, että niillä
on laillisia käyttötarkoituksia, mutta niitä voidaan myös käyttää kidutukseen
ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai
rankaisemiseen tai kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon. Koska tällaiset
toimet ovat julkisen moraalin vastaisia, EU:hun sijoittautuneet välittäjät eivät
saisi hyötyä kaupasta, joka joko edistää tai muulla tavoin helpottaa tällaista
toimintaa. Sen vuoksi olisi kiellettävä tällaiseen toimintaan liittyvien
välityspalvelujen tarjonta kaikilta välittäjiltä, jotka ovat tietoisia siitä,
että kolmanteen maahan toimitettavaksi tarkoitetut valvonnan piiriin kuuluvat
välineet tai tavarat, jotka eivät kuitenkaan sijaitse EU:n alueella, ovat tai
voivat olla tarkoitettuja tällaiseen käyttöön. Kieltoa sovellettaisiin myös
silloin, jos toimivaltaisilla viranomaisilla on poikkeustapauksessa riittävät
tiedot ilmoittaa aiotusta lopullisesta käytöstä välittäjälle. Kauttakuljetettavat tavarat, jotka lähtevät
EU:n tullialueelta kohti jossakin kolmannessa maassa sijaitsevaa määräpaikkaa,
ovat tavaroita, jotka on kuljetettu jostakin toisesta kolmannesta maasta.
Tietylle talouden toimijalle, joka on tietoinen siitä, että kyseiset tavarat
ovat tai voivat olla tarkoitettuja kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon,
kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai
rankaisemiseen, määrättyä kieltoa viedä tällaisia tavaroita kolmanteen maahan
sovellettaisiin tyypillisesti sellaiseen talouden toimijaan, joka ei ole
sijoittautunut EU:hun, ja se olisi sen vuoksi pantava täytäntöön kolmannessa
maassa. Koska kauttakuljetettavia tavaroita EU:n tullialueella kuljettavilla
talouden toimijoilla ei yleensä ole tietoa loppukäyttäjästä, kiellon
ulottamista kuljettajaan ei pidetä oikeasuhteisena. Näin ollen kielto, joka
perustuisi talouden toimijan tietoon liitteessä III tai
liitteessä III a lueteltujen kauttakuljetettavien tavaroiden
suunnitellusta käytöstä, ei olisi asianmukainen. 3.2.3 Liitteessä III tai liitteessä
III a lueteltuihin tavaroihin liittyvä tekninen apu Liitteessä III tai liitteessä III a
lueteltuihin tavaroihin liittyvän teknisen avun toimittamista kolmansille
maille ei tällä hetkellä valvota. Asetuksessa (EY) N:o 428/2009 ei ole
nimenomaista säännöstä teknisestä avusta, mutta siinä olevaan viennin
määritelmään sisältyy (luetellun) teknologian ja ohjelmistojen siirto. Vaikka
’teknisen avun’ merkitys saattaa olla hiukan laajempi kuin teknologian siirron,
tällaiseen siirtoon sovelletaan kattavaa valvontaa. Asetuksella (EY) N:o
428/2009 saatetaan voimaan useita kansainvälisiä vientivalvontajärjestelmiä, ja
se liittyy kansainväliseen turvallisuuteen. Sillä pyritään estämään
kemiallisten, biologisten ja ydinaseiden ja niiden
maaliinsaattamisjärjestelmien leviämistä. Teknologian ja ohjelmistojen siirtoa
valvotaan, jotta estetään eri maita kehittämästä valmiuksiaan valmistaa
tavaroita, joita EU valvoo ja joita se ei veisi kyseisiin maihin. Asetuksella (EY) N:o 1236/2005 pyritään
estämään toimitukset tietyille loppukäyttäjille, jotka käyttäisivät kyseisiä
EU:sta peräisin olevia välineitä tai tavaroita kidutukseen ja muuhun julmaan,
epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen tai
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon. Sillä ei pyritä estämään kolmatta maata
hankkimasta tällaisiin välineisiin tai tavaroihin liittyvää teknologiaa.
Luetteloihin sisältyviin välineisiin tai tavaroihin liittyvän teknisen avun
toimituksia koskevaa kattavaa valvontaa ei pidetä oikeasuhteisena. Koska
kuolemanrangaistus, kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava
kohtelu tai rankaiseminen on julkisen moraalin vastaista, EU:hun
sijoittautuneet teknisen avun toimittajat eivät saisi hyötyä kaupasta, joka
joko edistää tai muulla tavoin helpottaa tällaista toimintaa. Sen vuoksi olisi
kiellettävä teknisen avun toimittaminen kaikilta, jotka ovat tietoisia siitä,
että valvonnan piiriin kuuluvat välineet tai tavarat, joihin kolmannelle maalle
toimitettu tekninen apu liittyy, ovat tai voivat olla tarkoitettuja tällaiseen
käyttöön. Kieltoa sovellettaisiin myös silloin, jos toimivaltaisilla
viranomaisilla on poikkeustapauksessa riittävät tiedot ilmoittaa teknisen avun
toimittajalle niiden tavaroiden aiotusta lopullisesta käytöstä, joihin tekninen
apu liittyy. 3.3 Kidutuksen ja muun julman,
epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen määritelmä Asetuksessa (EY) N:o 1236/2005 käytetty
kidutuksen määritelmä oli otettu vuonna 1984 tehdystä kidutuksen ja muun
julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisesta
YK:n yleissopimuksesta. Vaikka ilmaus ’muu julma, epäinhimillinen tai
halventava kohtelu tai rangaistus’ perustuu tähän YK:n kansainväliseen
sopimukseen, sitä ei määritellä sopimuksessa. Euroopan
ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö osoittaa, että asetukseen (EY) N:o
1236/2005 sisältyvää määritelmää on pohdittava uudelleen. Kuten EU:n perusoikeuskirjan
52 artiklan 3 kohdassa määrätään, siltä osin kuin perusoikeuskirjan oikeudet
vastaavat ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä
yleissopimuksessa taattuja oikeuksia, niiden merkitys ja ulottuvuus ovat samat
kuin mainitussa yleissopimuksessa. Asetukseen (EY) N:o 1236/2005 sisältyvä
määritelmä kattaa tällä hetkellä teot, jotka aiheuttavat ”huomattavaa kipua tai
[...] kärsimystä”. Kidutuksen määritelmässä viitataan tekoihin, joilla
aiheutetaan ”kovaa kipua tai [...] kärsimystä”. Sen sijaan, että näiden kahden
tekotyypin välinen ero perustuu kivun tai kärsimyksen tasoeroihin, niiden
erottamisessa toisistaan olisi otettava huomioon se, onko kivun tai kärsimyksen
aiheuttaminen tarkoituksellista vai ei ja käytetäänkö kipua tai kärsimystä
tarkoitukseen, joka sisältyy kidutuksen määritelmään. Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin antoi 13. joulukuuta 2012 tuomion asiassa Khaled
El-Masri v. Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia (kanne N:o 39630/09), jossa
se totesi Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan osalta aiempaan
oikeuskäytäntöön viitaten seuraavaa: 196. Jotta huono kohtelu kuuluisi 3 artiklan
soveltamisalaan, sen on täytettävä vakavuudeltaan tietyt vähimmäisvaatimukset.
Näiden vähimmäisvaatimusten arviointi riippuu asian kaikista olosuhteista,
kuten kohtelun kestosta, sen fyysisistä tai psyykkisistä vaikutuksista ja
joissakin tapauksissa uhrin sukupuolesta, iästä ja terveydentilasta [...].
Muita tekijöitä ovat esimerkiksi se, missä tarkoituksessa kohtelu aiheutettiin
ja mikä oli sen taustalla ollut aikomus tai motiivi [...]. 197. Jotta voitaisiin määritellä, olisiko tietty
kaltoinkohtelun muoto luokiteltava kidutukseksi, tuomioistuimen on otettava
huomioon 3 artiklassa säädetty ero kidutuksen ja epäinhimillisen tai
halventavan kohtelun välillä. Tämä ero näytetään sisällytetyn yleissopimukseen,
jotta ’kidutukseen’ liittyvä erityisen häpeällinen leima kytkettäisiin
ainoastaan tahalliseen epäinhimilliseen kohteluun, joka aiheuttaa hyvin vakavaa
ja julmaa kärsimystä [...]. Kohtelun vakavuuden lisäksi siihen liittyy
harkinnallisuuden elementti, kuten todetaan kidutuksen ja muun julman,
epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisessa
Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa, joka tuli voimaan 26. kesäkuuta
1987. Siinä kidutus määritellään kovan kivun tai kovan kärsimyksen tahallisesti
aiheuttamiseksi tietojen saamiseksi tai henkilön rankaisemiseksi tai
pelottelemiseksi (Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen 1 artikla) [...]. Molemmista määritelmistä on jätetty pois
ainoastaan lainmukaisista seuraamuksista aiheutuva kipu ja kärsimys. Tämä
kaipaa selvennystä. Vankeusrangaistus on periaatteessa lainmukainen seuraamus,
mutta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen mukaan kyseisen valtion on
huolehdittava siitä, että vankeusolot on järjestetty ihmisarvoa kunnioittavalla
tavalla, että toimenpiteen toteuttamisen tapa ja menetelmä eivät altista
vapautensa menettänyttä henkilöä sellaiselle ahdingolle ja rasitukselle, jonka
voimakkuus ylittää vapaudenmenetykseen normaalisti kuuluvan ja siitä
välttämättä aiheutuvan kärsimyksen tason, ja että vankeuden käytännön
vaatimukset huomioon ottaen henkilön terveys ja hyvinvointi varmistetaan
asianmukaisesti. Oikeuskäytäntö osoittaa, että vankeusolosuhteiden
kumulatiiviset vaikutukset voivat johtaa jopa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3
artiklan rikkomiseen, erityisesti, jos sellit ovat liian täynnä ja olosuhteet
ovat epähygieeniset. Seuraavissa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomioissa
on joitakin esimerkkejä tällaisista kyseisen artiklan rikkomisista: 15. heinäkuuta 2002, V. Kalashnikov v. Venäjä
(kanne N:o 47095/99), 4. helmikuuta 2003, F. Van der Ven v. Alankomaat
(kanne N:o 50901/99), 11. maaliskuuta 2004, P. Iorgov v. Bulgaria (kanne
N:o 40653/98), 8. heinäkuuta 2004, I. Ilaşcu ym. v. Moldova
ja Venäjä (kanne N:o 48787/99), 20. marraskuuta 2008, A. Işyar v. Bulgaria
(kanne N:o 391/03), 2. heinäkuuta 2009, M. Kochetkov v. Viro (kanne
N:o 41653/05), 16. heinäkuuta 2009, I. Sulejmanovic v. Italia
(kanne N:o 22635/03), 10. tammikuuta 2012, S. Ananyev ym. v. Venäjä
(kanteet N:o 42525/07 ja 60800/08), 22. toukokuuta 2012, T. Idalov v. Venäjä (kanne
N:o 5826/03). 3.4 Täytäntöönpanovalta tai
siirretty toimivalta Asetuksessa (EY) N:o 1236/2005 Euroopan
komissiolle annetaan valtuudet muuttaa liitteitä. Muiden kuin liitteen I osalta
komissiota avustaa jäsenvaltioiden edustajista koostuva komitea. Asetuksessa
(EU) N:o 182/2011 kuvattua tarkastelumenettelyä sovelletaan (asetuksen 13
artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla). Komissio on tehnyt ehdotukset siirretyn
toimivallan ja täytäntöönpanovallan myöntämisestä yhteisen kauppapolitiikan
alalla (KOM(2011) 82 ja KOM(2011) 349). Euroopan parlamentti ja neuvosto
pääsivät kesäkuussa 2013 yhteisymmärrykseen näitä komission ehdotuksia
koskevasta etenemistavasta. Niiden odotetaan antavan vuoden 2013 loppupuolella
asetuksen, jolla muun muassa muutetaan neuvoston asetusta (EY) N:o 1236/2005
hyväksymällä toimivallan siirto. Sen sijaan kysymystä siitä, pitäisikö
tiettyjen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 liitteiden muuttamiseen
soveltaa kiireellistä menettelyä, ei ole käsitelty. Komissio pitää tällaista
menettelyä asianmukaisena muutettaessa kiellettyjen ja valvottujen tavaroiden
luetteloita, erityisesti, jos markkinoille tulee uusia välineitä tai tavaroita.
On erittäin tärkeää toteuttaa asianmukainen toimenpide välittömästi, jotta
tällaisten tavaroiden varastoja ei ehdi kertyä sen kahden kuukauden kuluessa,
jonka aikana Euroopan parlamentin ja neuvoston on ilmaistava mahdollinen
toimenpidettä koskeva vastustuksensa (ellei aikaa pidennetä). 2014/0005 (COD) Ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta,
joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun
julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen,
annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN
UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan, ottavat huomioon Euroopan komission
ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys
lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu
kansallisille parlamenteille, noudattavat tavallista
lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: (1) Neuvoston asetus (EY) N:o
1236/2005[2]
hyväksyttiin vuonna 2005, ja se tuli voimaan 30 päivänä heinäkuuta 2006.
Euroopan parlamentin vuonna 2010 esittämien pyyntöjen vuoksi ja koska oli saatu
viitteitä siitä, että unionista vietyjä lääkkeitä oli käytetty kuolemanrangaistuksen
täytäntöönpanoon kolmannessa maassa, kyseisen asetuksen liitteissä II ja III
olevia luetteloja kielletyistä ja valvotuista tavaroista muutettiin komission
täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1352/2011[3].
Komissio tarkasteli asiantuntijaryhmän avustuksella, oliko asetukseen (EY) N:o
1236/2005 ja sen liitteisiin tarpeen tehdä muita muutoksia. (2) Euroopan unionin
perusoikeuskirjasta tuli oikeudellisesti sitova, kun Lissabonin sopimus tuli
voimaan 1 päivänä joulukuuta 2009[4].
Asetuksessa (EY) N:o 1236/2005 käytetty kidutuksen määritelmä on otettu
kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai
rangaistuksen vastaisesta Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1984
yleissopimuksesta, ja se on edelleen pätevä. ’Muun julman, epäinhimillisen tai
halventavan kohtelun tai rankaisemisen’ määritelmää ei ole yleissopimuksessa,
ja sitä olisi muutettava vastaamaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen
oikeuskäytäntöä. Olisi aiheellista selkeyttää myös termin ’lainmukaiset
seuraamukset’ merkitystä ’kidutuksen’ ja ’muun julman, epäinhimillisen tai
halventavan kohtelun tai rankaisemisen’ määritelmien yhteydessä ottaen huomioon
kyseinen oikeuskäytäntö sekä kuolemanrangaistusta koskeva unionin politiikka. (3) Asetuksen (EY) N:o 1236/2005
5, 6 ja 7 artiklassa perustetaan vientilupajärjestelmä, jonka tarkoituksena on
estää kyseisten tavaroiden käyttö kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon,
kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai
rankaisemiseen. (4) Nämä toimenpiteet eivät saisi
ylittää sitä, mikä on oikeasuhteista. Niillä ei sen vuoksi saisi estää
laillisiin hoitotarkoituksiin käytettävien lääkevalmisteiden vientiä. (5) Koska kuolemanrangaistus ja
toisaalta kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai
rankaiseminen ovat luonteeltaan erilaisia, on aiheellista luoda erityinen
vientilupajärjestelmä, jonka tarkoituksena on estää tiettyjen tavaroiden käyttö
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon. Tällaisen järjestelmän yhteydessä olisi
otettava huomioon se, että lukuisat maat ovat poistaneet kuolemanrangaistuksen
kokonaan ja antaneet asiaa koskevan kansainvälisen sitoumuksen. Koska on
olemassa riski, että kyseisiä tavaroita jälleenviedään maihin, jotka eivät ole
toimineet näin, olisi säädettävä tietyistä edellytyksistä ja vaatimuksista,
jotka koskevat viennin sallimista maihin, jotka ovat poistaneet
kuolemanrangaistuksen. Sen vuoksi on aiheellista myöntää yleinen vientilupa
viennille sellaisiin maihin, jotka ovat poistaneet kuolemanrangaistuksen kokonaan
ja vahvistaneet sen kansainvälisellä sitoumuksella. (6) Jos jokin maa ei ole
poistanut kuolemanrangaistusta tällä tavoin, toimivaltaisten viranomaisten
olisi vientilupahakemusta käsitellessään tarkistettava, onko olemassa riski,
että loppukäyttäjä määrämaassa voisi käyttää vietyjä tavaroita
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon. Olisi säädettävä asianmukaisista
ehdoista ja vaatimuksista, joilla valvotaan loppukäyttäjän toteuttamaa näiden
tavaroiden myyntiä tai siirtoa kolmansille osapuolille. Jos saman viejän ja
loppukäyttäjän välillä tapahtuu useita kuljetuksia, toimivaltaisten
viranomaisten olisi voitava tarkistaa loppukäyttäjän asema säännöllisin
väliajoin, esimerkiksi kuuden kuukauden välein, sen sijaan, että tehtäisiin
tarkistuksia jokaisen vientiluvan myöntämisen yhteydessä, tämän kuitenkaan
vaikuttamatta niiden oikeuteen mitätöidä vientilupa, keskeyttää sen
soveltaminen, muuttaa sitä tai peruuttaa se asetuksen (EY) N:o 1236/2005 9
artiklan 4 kohdan mukaisesti. (7) Viejiin kohdistuvan
hallinnollisen rasituksen rajoittamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi
voitava myöntää viejälle koontilupa, joka kattaa kaikki kyseiseltä viejältä
lähtevät lääkevalmisteiden kuljetukset tietylle loppukäyttäjälle tietyn
ajanjakson ajan ja jossa tarvittaessa määritetään loppukäyttäjän tavanomaista
kyseisten tavaroiden käyttöä vastaava määrä. Tällainen lupa olisi asetuksen
(EY) N:o 1236/2005 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti voimassa enintään 12
kuukautta, ja sitä voitaisiin jatkaa enintään 12 kuukaudella. (8) Koontiluvan myöntäminen olisi
asianmukaista siinä tapauksessa, että valmistajan on vietävä asetuksella (EY)
N:o 1236/2005 valvottuja lääkevalmisteita jakelijalle maassa, joka ei ole
poistanut kuolemanrangaistusta, edellyttäen, että viejä ja jakelija ovat
tehneet oikeudellisesti sitovan sopimuksen, jossa jakelijan edellytetään
soveltavan asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, ettei kyseisiä
lääkevalmisteita käytetä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon. (9) Asetuksen (EY) N:o 1236/2005
piiriin kuuluviin lääkevalmisteisiin voidaan kohdistaa valvontaa huumausaineita
ja psykotrooppisia aineita koskevien kansainvälisten sopimusten, kuten vuonna
1971 tehdyn psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen, mukaisesti. Koska
tällaisen valvonnan tarkoituksena ei ole estää kyseisten lääkevalmisteiden
käyttämistä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, vaan estää laitonta
huumausainekauppaa, kansainvälisen valvonnan lisäksi olisi sovellettava
asetuksen (EY) N:o 1236/2005 mukaista vientivalvontaa. Jäsenvaltioita olisi
kuitenkin kannustettava käyttämään molempien valvontajärjestelmien
soveltamiseen yhtä ainoaa menettelyä. (10) Viejiin kohdistuvan
hallinnollisen rasituksen rajoittamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi
voitava myöntää viejälle sellaiset tavarat kattava koontilupa, joita valvotaan
tarkoituksena estää niiden käyttö kidutukseen ja muuhun julmaan,
epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen. (11) Asetuksen (EY) N:o 1236/2005
mukaista vientivalvontaa ei pitäisi soveltaa tavaroihin, joiden vientiä
valvotaan neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP[5], neuvoston asetuksen
(EY) N:o 428/2009[6]
ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 258/2012[7] mukaisesti. (12) Unionissa toimivilta
välittäjiltä on tarpeen kieltää välityspalvelujen tarjoaminen sellaisten
tavaroiden osalta, joiden vienti ja tuonti on kielletty siksi, että kyseisiä
tavaroita ei käytännössä voi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan,
epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen. Tällaisten
palvelujen tarjoamisen kieltäminen edistää myös julkisen moraalin suojelemista.
(13) Kun sovelletaan
vientivalvontaa, kaikkiin luetteloihin sisältyviin tavaroihin liittyvien
välityspalvelujen tarjoaminen ja teknisen avun toimittaminen olisi kiellettävä,
jos välittäjä tai teknisen avun toimittaja on tietoinen siitä, että kyseiset
tavarat ovat tai voivat olla tarkoitettuja kuolemanrangaistuksen
täytäntöönpanoon, kun valvonnan tarkoituksena on kieltää tavaroiden käyttö
tällaisen rangaistuksen täytäntöönpanoon, tai kidutukseen ja muuhun julmaan,
epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, kun valvonnan
tarkoituksena on estää tällainen käyttö. Talouden toimijalla on syytä epäillä,
että tavarat ovat tai voivat olla tarkoitettuja tällaiseen laittomaan käyttöön,
muun muassa silloin kun toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut sille, että
tavarat ovat tai voivat olla tarkoitettuja tällaiseen laittomaan käyttöön. (14) Jotta talouden toimijoille ja
toimeenpanoviranomaisille annettaisiin jonkin verran aikaa tehdä
toimintamenettelyihinsä muutokset, jotka ovat tarpeen näiden kieltojen
noudattamiseksi ja täytäntöönpanemiseksi, olisi määritettävä lyhyt
siirtymäaika. (15) On aiheellista velvoittaa tulliviranomaiset
jakamaan tiettyjä tietoja muiden tulliviranomaisten kanssa ja niiden havaitessa
kiellettyä tavaroiden vientiä tai tuontia tai sellaisten tavaroiden vientiä,
joille ei ole myönnetty vaadittua lupaa, ilmoittamaan siitä toimivaltaisille
viranomaisille, jotta rikkomiseen syyllistyneelle talouden toimijalle voidaan
määrätä seuraamuksia. (16) On aiheellista selventää, että
siltä osin kuin kyseessä ovat henkilötiedot, tietojen käsittelyn ja vaihdon
yhteydessä olisi noudatettava henkilötietojen käsittelyä ja vaihtoa koskevia
sovellettavia sääntöjä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY[8] ja Euroopan parlamentin
ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 45/2001[9]
säädettyjen sääntöjen mukaisesti. (17) Komissiolle olisi asetuksen
(EY) N:o 1236/2005 soveltamisessa tarvittavien säännösten antamiseksi
siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290
artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja
säädöksiä, jotka koskevat kyseisen asetuksen liitteiden I, II, III, III a,
III b, IV ja V muuttamista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa
valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.
Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava,
että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle
yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti. (18) On aiheellista huolehtia
komission säädöksen välittömästä soveltamisesta, jos asetuksen (EY) N:o
1236/2005 liitteen II, III tai III a muuttamisen yhteydessä on pakottavia
kiireellisyyssyitä tällaisen muutoksen tekemiseen. (19) Komissio ei hanki välineitä
lainvalvontatarkoituksiin, koska se ei ole vastuussa yleisen järjestyksen
ylläpidosta, rikosoikeudenkäynneistä eikä rikosoikeudellisten päätösten
täytäntöönpanosta. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön menettely sen
varmistamiseksi, että komissio saa tiedot luetteloihin sisältymättömistä,
unionissa kaupan olevista lainvalvontavälineistöstä ja tuotteista, jotta
voidaan huolehtia kiellettyjen ja valvonnan piiriin kuuluvien tavaroiden
luetteloiden ajan tasalle saattamisesta uuden kehityksen huomioon ottamiseksi.
Komission olisi ilmoitettava jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille
kaikista jäsenvaltioilta saamistaan asianmukaisesti perustelluista pyynnöistä
lisätä tavaroita liitteeseen II, liitteeseen III tai liitteeseen III a
ennen kuin se päättää asianomaisen liitteen muuttamisesta, OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Muutetaan neuvoston asetus (EY)
N:o 1236/2005 seuraavasti: 1) Korvataan 1 artikla seuraavasti: ”1 artikla Kohde Tässä asetuksessa vahvistetaan unionin
säännöt, joilla säännellään kolmansien maiden kanssa käytävää sellaisten
tavaroiden kauppaa, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon,
kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai
rankaisemiseen, sekä tällaisiin tavaroihin liittyvää välityspalvelujen
tarjoamista ja teknisen avun toimittamista.” 2) Muutetaan 2 artikla seuraavasti: a) Korvataan a ja b alakohta seuraavasti: ”a) ”kidutuksella” kaikkia tekoja, joilla
henkilölle aiheutetaan tahallisesti kovaa kipua tai joko ruumiillista tai
henkistä kärsimystä tietojen tai tunnustuksen saamiseksi häneltä tai
kolmannelta henkilöltä, hänen rankaisemisekseen teosta, jonka hän tai kolmas
henkilö on tehnyt taikka hänen tai kolmannen henkilön epäillään tehneen, hänen
tai kolmannen henkilön pelottelemiseksi tai pakottamiseksi taikka minkälaiseen
tahansa syrjintään perustuvasta syystä, kun virkamies tai muu virallisessa
asemassa toimiva henkilö aiheuttaa sellaista kipua tai kärsimystä, yllyttää tai
suostuu niiden aiheuttamiseen tai hyväksyy sen hiljaisesti. Kidutusta ei
kuitenkaan ole kipu tai kärsimys, joka aiheutuu pelkästään lainmukaisista
seuraamuksista joko niihin kuuluvana tai niihin liittyvänä, mutta kidutusta on
kipu tai kärsimys, jonka aiheuttavat vankeusolosuhteiden puutteiden, kuten
majoitusolosuhteiden ahtauden, hygienian tai sairaanhoidon ja lääkintäavun
puutteen, ulkomaailmaan kohdistuvan yhteydenpidon kieltämisen tai
vankeusolosuhteiden virikkeettömyyden, kumulatiiviset vaikutukset riippumatta
siitä, onko vankilasta tai muusta vankien säilytyspaikasta vastuussa olevilla
erityistä tai selvää tarkoitusta aiheuttaa kipua tai kärsimystä, vaikka
luonnollinen henkilö olisi menettänyt vapautensa lainmukaisesti.
Kuolemanrangaistusta ei katsota lainmukaiseksi seuraamukseksi missään
olosuhteissa; b) ”muulla julmalla, epäinhimillisellä tai
halventavalla kohtelulla tai rankaisemisella” kaikkia tekoja, joilla henkilölle
aiheutetaan kovaa kipua tai joko ruumiillista tai henkistä kärsimystä, kun
virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö aiheuttaa sellaista
kipua tai kärsimystä, yllyttää tai suostuu niiden aiheuttamiseen tai hyväksyy
sen hiljaisesti. Sitä ei kuitenkaan ole kipu tai kärsimys, joka aiheutuu
pelkästään lainmukaisista seuraamuksista joko niihin kuuluvana tai niihin
liittyvänä, mutta sitä on kipu tai kärsimys, jonka aiheuttavat
vankeusolosuhteiden puutteiden, kuten majoitusolosuhteiden ahtauden, hygienian
tai sairaanhoidon ja lääkintäavun puutteen, ulkomaailmaan kohdistuvan
yhteydenpidon kieltämisen tai vankeusolosuhteiden virikkeettömyyden,
kumulatiiviset vaikutukset riippumatta siitä, onko vankilasta tai muusta
vankien säilytyspaikasta vastuussa olevilla erityistä tai selvää tarkoitusta
aiheuttaa kipua tai kärsimystä, vaikka luonnollinen henkilö olisi menettänyt
vapautensa lainmukaisesti. Kuolemanrangaistusta ei katsota lainmukaiseksi
seuraamukseksi missään olosuhteissa;” b) Korvataan h alakohta seuraavasti: ”h) ”toimivaltaisella viranomaisella” liitteessä I
lueteltuja jäsenvaltioiden viranomaisia, joilla on 8 artiklan nojalla valtuudet
tehdä lupahakemusta koskeva päätös;” c) Lisätään i alakohdan jälkeen kohdat
seuraavasti: ”j) ”unionin tullialueella” neuvoston asetuksen
(ETY) N:o 2913/92* 3 artiklassa tarkoitettua aluetta; k) ”välityspalveluilla” a) sellaisista liiketapahtumista
neuvottelemista tai sellaisten liiketapahtumien järjestelemistä, joiden
tavoitteena on kyseessä olevien tavaroiden osto, myynti tai toimitus
kolmannesta maasta toiseen kolmanteen maahan; tai b) kolmannessa maassa sijaitsevien kyseessä
olevien tavaroiden myyntiä tai ostoa niiden siirtämiseksi johonkin toiseen
kolmanteen maahan. Tässä asetuksessa pelkkä liitännäispalvelujen tarjoaminen
ei kuulu tämän määritelmän soveltamisalaan. Liitännäispalveluja ovat kuljetus-,
rahoitus-, vakuutus- ja jälleenvakuutuspalvelut sekä yleinen mainonta ja
myynninedistäminen. l) ”välittäjällä” luonnollista henkilöä,
oikeushenkilöä tai kumppania, jolla on asuinpaikka unionin jäsenvaltiossa tai
joka on sijoittautunut unionin jäsenvaltioon ja joka tarjoaa k alakohdassa
määriteltyjä palveluja unionista kolmannen maan alueelle; m) ”teknisen avun toimittajalla” luonnollista
henkilöä, oikeushenkilöä tai kumppania, jolla on asuinpaikka unionin
jäsenvaltiossa tai joka on sijoittautunut unionin jäsenvaltioon ja joka
toimittaa f alakohdassa määriteltyä teknistä apua unionista kolmannen maan
alueelle; n) ”viejällä” luonnollista henkilöä,
oikeushenkilöä tai kumppania, jonka puolesta vienti-ilmoitus tehdään eli
henkilöä, jolla vienti-ilmoituksen vastaanottamisen ajankohtana on sopimus
kyseisessä kolmannessa maassa olevan vastaanottajan kanssa ja jolla on
tarvittava valtuutus päättää tavaroiden lähettämisestä unionin tullialueelta.
Jollei vientisopimusta ole tehty tai jollei sopimuksen haltija toimi omasta
puolestaan, viejällä tarkoitetaan henkilöä, jolla on tarvittava valta päättää
tavaran lähettämisestä unionin tullialueelta. Jos oikeus määrätä tavarasta
viennin perusteena olevan sopimuksen mukaan kuuluu unionin ulkopuolelle
sijoittautuneelle henkilölle, viejänä pidetään unioniin sijoittautunutta
sopimuspuolta; o) ”unionin yleisellä vientiluvalla” vientilupaa,
joka on myönnetty tiettyihin määränpäävaltioihin suuntautuvaa vientiä varten
kaikille viejille, jotka noudattavat liitteessä III b lueteltuja
vientiluvan käytön edellytyksiä ja vaatimuksia; p) ”yksittäisellä vientiluvalla” yhdelle tietylle
viejälle myönnettyä lupaa, joka kattaa yhden tai useamman tavaran viennin
yhdelle kolmannessa maassa sijaitsevalle loppukäyttäjälle tai vastaanottajalle;
q) ”vientiä koskevalla koontiluvalla” yhdelle
tietylle viejälle tai, jos viejä on liitteeseen III a sisältyvien
tavaroiden valmistaja, jakelijalle tietyn tavaralajin osalta myönnettyä lupaa,
joka kattaa viennin yhdelle tai useammalle määritetylle loppukäyttäjälle; r) ”jakelijalla” talouden toimijaa, joka
harjoittaa lääkevalmisteisiin tai tehoaineisiin liittyvää tukkukauppatoimintaa,
kuten hankkii lääkevalmisteita tai tehoaineita valmistajilta tai pitää
hallussaan, toimittaa tai vie tällaisia tuotteita; tukkukauppatoimintaan eivät
kuulu sairaaloiden, farmaseuttien tai terveydenhuollon ammattilaisten
ainoastaan lääkevalmisteiden toimittamiseksi yleisölle suorittamat hankinnat. * Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, annettu 12
päivänä lokakuuta 1992, yhteisön tullikoodeksista (EYVL L 301, 19.10.1992, s.
1).” 3) Lisätään 4 artiklan jälkeen artikla
seuraavasti: ”4 a artikla Välityspalvelujen
kieltäminen Kielletään välittäjiä tarjoamasta yhdellekään
kolmannessa maassa olevalle henkilölle, yhteisölle tai elimelle
välityspalveluja, jotka liittyvät liitteessä II lueteltuihin tavaroihin, näiden
tavaroiden alkuperästä riippumatta.” 4) Korvataan 5 artiklan 1 kohta
seuraavasti: 1. Liitteessä III lueteltujen
tavaroiden vientiin tarvitaan näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta lupa.
Lupaa ei kuitenkaan tarvita tavaroille, jotka ainoastaan kulkevat unionin
tullialueen kautta, eli tavaroille, joille ei ole osoitettu muuta
tulliselvitysmuotoa kuin neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 91 artiklan
mukainen ulkoinen passitusmenettely, mukaan lukien muiden kuin unionitavaroiden
varastointi valvontaryhmään I kuuluvalle vapaa-alueelle tai vapaavarastoon. Liite III sisältää seuraavat tavarat, joita voi
käyttää kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan
kohteluun tai rankaisemiseen: a) ensisijaisesti lainvalvonnassa
käytettävät tavarat; ja b) välineet ja tuotteet, jotka ovat
rakenteeltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan sellaisia, että niitä voidaan
käyttää kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan
kohteluun tai rankaisemiseen. Liite III ei sisällä seuraavia tavaroita: a) ampuma-aseet, joita valvotaan Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 258/2012; b) kaksikäyttötuotteet, joita valvotaan
neuvoston asetuksella (EY) N:o 428/2009; ja c) tavarat, joita valvotaan neuvoston
yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti.” 5) Korvataan 6 artiklan 1 kohta
seuraavasti: ”1. Toimivaltaiset viranomaiset
päättävät liitteessä III a lueteltujen tavaroiden vientiä koskevista
lupahakemuksista tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki merkitykselliset
näkökohdat, erityisesti sen, onko toinen jäsenvaltio hylännyt olennaisesti
samanlaista vientiä koskevan hakemuksen viimeksi kuluneiden kolmen vuoden
aikana, ja aiottuun lopulliseen käyttöön ja luvan kiertämisen vaaraan liittyvät
näkökohdat.” 6) Lisätään 7 artiklan jälkeen artikla
seuraavasti: ”7 a artikla Tiettyjen
palvelujen kieltäminen 1. Kielletään välittäjää tarjoamasta
yhdellekään kolmannessa maassa olevalle henkilölle, yhteisölle tai elimelle
välityspalveluja, jotka liittyvät liitteessä III lueteltuihin tavaroihin,
näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta, jos välittäjä tietää tai tällä on
syytä epäillä, että jokin osa tällaisten tavaroiden kuljetuksesta on tai voi
olla tarkoitettu käytettäväksi kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen
tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen maassa, joka ei kuulu unionin
tullialueeseen. 2. Kielletään teknisen avun toimittajaa
toimittamasta yhdellekään kolmannessa maassa olevalle henkilölle, yhteisölle
tai elimelle teknistä apua, joka liittyy liitteessä III lueteltuihin
tavaroihin, näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta, jos tällaisen avun
toimittaja tietää tai tällä on syytä epäillä, että jotkin tai kaikki
tällaisista tavaroista ovat tai voivat olla tarkoitettuja käytettäviksi
kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai
rankaisemiseen maassa, joka ei kuulu unionin tullialueeseen.” 7) Lisätään 7 a artiklan jälkeen
luku seuraavasti: ”III a LUKU Tavarat,
joita voidaan käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon 7 b artikla Viennin
luvanvaraisuus 1. Liitteessä III a
lueteltujen tavaroiden vientiin tarvitaan näiden tavaroiden alkuperästä
riippumatta lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita tavaroille, jotka ainoastaan
kulkevat unionin tullialueen kautta, eli tavaroille, joille ei ole osoitettu
muuta tulliselvitysmuotoa kuin neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 91
artiklan mukainen ulkoinen passitusmenettely, mukaan lukien muiden kuin
unionitavaroiden varastointi valvontaryhmään I kuuluvalle vapaa-alueelle tai
vapaavarastoon. Liite III a sisältää tavarat, joita
voidaan käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon ja jotka yksi tai
useampi kolmas maa, joka ei ole poistanut kuolemanrangaistusta, on hyväksynyt
tai joita se on tosiasiallisesti käyttänyt kuolemanrangaistuksen
täytäntöönpanoon. Siihen eivät kuulu a) ampuma-aseet, joita valvotaan Euroopan
parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 258/2012; b) kaksikäyttötuotteet, joita valvotaan
neuvoston asetuksella (EY) N:o 428/2009 ja c) tavarat, joita valvotaan neuvoston
yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti. 2. Jos lääkevalmisteiden vienti
edellyttää tämän asetuksen mukaista vientilupaa ja tällaiseen vientiin
sovelletaan myös jonkin huumausaineita ja psykotrooppisia aineita koskevan
kansainvälisen sopimuksen, kuten vuonna 1971 tehdyn psykotrooppisia aineita
koskevan yleissopimuksen, mukaisia lupavaatimuksia, jäsenvaltiot voivat käyttää
yhtä ainoaa menettelyä niille tässä asetuksessa ja kyseisessä yleissopimuksessa
asetettujen velvoitteiden täyttämiseen. 7 c artikla Vientiluvan
myöntämisperusteet 1. Toimivaltaiset viranomaiset
päättävät liitteessä III a lueteltujen tavaroiden vientiä koskevista
lupahakemuksista tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki merkitykselliset
näkökohdat, erityisesti sen, onko toinen jäsenvaltio hylännyt olennaisesti
samanlaista vientiä koskevan hakemuksen viimeksi kuluneiden kolmen vuoden
aikana, ja aiottuun lopulliseen käyttöön ja luvan kiertämisen vaaraan liittyvät
näkökohdat. 2. Toimivaltainen viranomainen
ei saa myöntää lupaa, jos on perusteltu syy olettaa, että liitteessä III a
lueteltuja tavaroita saatetaan käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon
kolmannessa maassa. 3. Lopullisen käytön ja luvan
kiertämisen vaaran selvittämiseksi sovelletaan seuraavia suuntaviivoja: 3.1. Jos jotakin liitteessä
III a lueteltua tehoainetta sisältävän lääkevalmisteen valmistaja hakee
lupaa tällaisen tuotteen viemiseksi kolmannessa maassa toimivalle jakelijalle,
toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava viejän ja jakelijan tekemät
sopimusjärjestelyt ja toimenpiteet, jotka ne toteuttavat sen varmistamiseksi,
ettei kyseisiä lääkevalmisteita käytetä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon. 3.2. Jos lupaa haetaan liitteessä
III a lueteltujen tavaroiden viemiseksi loppukäyttäjälle kolmannessa
maassa, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava luvan kiertämisen vaara
ottaen huomioon sovellettavat sopimusjärjestelyt ja loppukäyttäjän allekirjoittama
selvitys lopullisesta käytöstä, jos tällainen selvitys esitetään. Ellei
selvitystä lopullisesta käytöstä esitetä, on viejän vastuulla osoittaa, kuka
loppukäyttäjä on ja mihin tarkoitukseen hän käyttää tavaroita. Ellei viejä
esitä riittäviä tietoja luvan kiertämisen vaaran arvioimiseksi,
toimivaltaisella viranomaisella katsotaan olevan perusteltu syy olettaa, että
tavaroita saatetaan käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon. 7 d artikla Tiettyjen
palvelujen kieltäminen 1. Kielletään välittäjää
tarjoamasta yhdellekään kolmannessa maassa olevalle henkilölle, yhteisölle tai
elimelle välityspalveluja, jotka liittyvät liitteessä III a lueteltuihin
tavaroihin, näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta, jos välittäjä tietää tai
tällä on syytä epäillä, että jokin osa tällaisten tavaroiden kuljetuksesta on
tai voi olla tarkoitettu kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon maassa, joka ei
kuulu unionin tullialueeseen. 2. Kielletään teknisen avun
toimittajaa toimittamasta yhdellekään kolmannessa maassa olevalle henkilölle,
yhteisölle tai elimelle teknistä apua, joka liittyy liitteessä III a
lueteltuihin tavaroihin, näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta, jos
teknisen avun toimittaja tietää tai tällä on syytä epäillä, että jotkin tai
kaikki tällaisista tavaroista ovat tai voivat olla tarkoitettuja
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon maassa, joka ei kuulu unionin
tullialueeseen.” 8) Korvataan 8 artikla seuraavasti: ”8 artikla Lupatyypit ja myöntävät viranomaiset 1. Tällä asetuksella otetaan
käyttöön liitteessä III b esitetty unionin yleinen vientilupa tietyn
viennin osalta. Sen jäsenvaltion, johon viejä on sijoittautunut,
toimivaltainen viranomainen voi kieltää viejää käyttämästä tätä lupaa, jos on
perusteltu syy epäillä viejän kykyä noudattaa tällaisen luvan ehtoja tai
vientivalvontalainsäädännön säännöksiä. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on
vaihdettava tietoja kaikista viejistä, joilta on evätty oikeus käyttää unionin
yleistä vientilupaa, paitsi jos ne katsovat, että tietty viejä ei yritä viedä
liitteessä III a lueteltuja tavaroita toisen jäsenvaltion kautta. Tähän
tarkoitukseen on käytettävä tietojenvaihtoon tarkoitettua suojattua ja
koodattua järjestelmää. 2. Sen jäsenvaltion, johon viejä
on sijoittautunut, liitteessä I mainittu toimivaltainen viranomainen
myöntää luvan muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun vientiin, jota varten
tarvitaan lupa tämän asetuksen nojalla. Tällainen lupa voi olla yksittäinen
lupa tai koontilupa, jos se koskee liitteessä III tai liitteessä III a
lueteltuja tavaroita. Liitteessä II lueteltuja tavaroita koskevan luvan on
oltava yksittäinen lupa. 3. Sen jäsenvaltion, johon museo
on sijoittautunut, liitteessä I mainittu toimivaltainen viranomainen
myöntää luvan tuontiin, jota varten tarvitaan lupa tämän asetuksen nojalla.
Liitteessä II lueteltuja tavaroita koskevan luvan on oltava yksittäinen lupa. 4. Luvan liitteessä II
lueteltuihin tavaroihin liittyvän teknisen avun toimittamiseen myöntää a) liitteessä I mainittu palvelun
toimittajan sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jos apu
toimitetaan kolmannessa maassa sijaitsevalle museolle; tai b) liitteessä I mainittu museon
sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jos apu toimitetaan
unionissa sijaitsevalle museolle. 5. Hakijoiden on annettava
toimivaltaisille viranomaisille kaikki vientiä koskevia yksittäisiä lupia ja
koontilupia tai tuontia koskevia yksittäisiä lupia koskevien hakemustensa
kannalta tarpeelliset tiedot, jotta toimivaltaiset viranomaiset saavat
täydelliset tiedot erityisesti loppukäyttäjästä, määrämaasta ja tavaroiden
lopullisesta käytöstä. Luvan saaminen saattaa edellyttää tarvittaessa
selvitystä lopullisesta käytöstä. 6. Poiketen siitä, mitä 5
kohdassa säädetään, valmistajan tai jakelijan aikoessa viedä lääkevalmisteita
valmistajan on toimitettava tiedot järjestelyistä ja toimenpiteistä, jotka on
toteutettu sen estämiseksi, että näitä tuotteita käytetään
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, sekä määrämaasta ja, jos tiedot ovat
saatavilla, tavaroiden lopullisesta käytöstä ja loppukäyttäjistä. 7. Jäsenvaltioiden on
käsiteltävä yksittäisiä lupia tai koontilupia koskevat hakemukset kansallisessa
lainsäädännössä tai käytännössä määritettävässä määräajassa.” 9) Lisätään 11 artiklaan kohta
seuraavasti: ”5. Kaikki tässä artiklassa
edellytetyt ilmoitukset on tehtävä käyttäen tietojenvaihtoon tarkoitettua
suojattua ja koodattua järjestelmää.” 10) Lisätään 11 artiklan jälkeen artikla
seuraavasti: ”11 a artikla Tulliviranomaisten
tiedonvaihto 1. Tulliviranomaisten on
vaihdettava merkityksellisiä tietoja tullialan riskinhallintatarkoituksia
varten komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93 4 g artiklan mukaisesti.* 2. Tulliviranomaiset ilmoittavat
kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jos 3 tai 4 artiklassa
kiellettyjen tavaroiden vientiä tai tuontia tapahtuu. Tulliviranomaiset
ilmoittavat tällaisille toimivaltaisille viranomaisille myös viennistä ilman 5
tai 7 b artiklassa tarkoitettua lupaa. * Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu
2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä
(EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1).” 11) Korvataan 12 artikla seuraavasti: ”12 artikla Liitteiden
muuttaminen Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja
säädöksiä 15 a artiklan mukaisesti liitteiden I, II, III, III a,
III b, IV ja V muuttamiseksi. Liitteessä I olevia jäsenvaltioiden
toimivaltaisia viranomaisia koskevia tietoja muutetaan jäsenvaltioiden
toimittamien tietojen pohjalta. Tämän artiklan nojalla annettaviin
delegoituihin säädöksiin sovelletaan 15 b artiklassa säädettyä menettelyä,
kun tämä on tarpeen erittäin kiireellisessä tapauksessa, joka liittyy
liitteiden II, III tai III a muuttamiseen.” 12) Lisätään 12 artiklan jälkeen artikla
seuraavasti: ”12 a artikla Pyynnöt
tavaroiden lisäämiseksi johonkin luetteloista 1. Kukin jäsenvaltio voi esittää
komissiolle asianmukaisesti perustellun pyynnön lisätä lainvalvontaa varten
suunniteltuja tai markkinoituja tavaroita liitteeseen II, liitteeseen III tai
liitteeseen III a. Tällaisessa pyynnössä on oltava a) tiedot tavaroiden rakenteesta ja
ominaispiirteistä; b) tiedot kaikista tarkoituksista, joihin
niitä voi käyttää; ja c) tiedot kansainvälisistä tai kansallisista
säännöistä, joita rikottaisiin, jos tavaroita käytettäisiin lainvalvontaan. 2. Komissio voi kolmen kuukauden
kuluessa pyytää pyynnön esittänyttä jäsenvaltiota toimittamaan lisätietoja, jos
se katsoo, että pyynnöstä puuttuu yhtä tai useampaa merkityksellistä näkökohtaa
koskevia tietoja tai että yhdestä tai useammasta merkityksellisestä
näkökohdasta tarvitaan lisätietoja. Se ilmoittaa näkökohdat, joista lisätietoja
on toimitettava. 3. Jos komissio katsoo, ettei
lisätietojen pyytäminen ole tarpeen tai soveltuvin osin sen saadessa pyytämänsä
lisätiedot, komissio aloittaa kuuden kuukauden kuluessa menettelyn pyydetyn
muutoksen hyväksymiseksi tai ilmoittaa pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle
syyt, joiden vuoksi menettelyä ei aloiteta.” 13) Lisätään 13 artiklan jälkeen artikla
seuraavasti: ”13 a artikla Henkilötietojen käsittely Henkilötietoja on käsiteltävä ja vaihdettava
niiden sääntöjen mukaisesti, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiivissä 95/46/EY* ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY)
N:o 45/2001**. * Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi
95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta
henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L
281, 23.11.1995, s. 31). ** Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY)
N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta
yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä
ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).” 14) Poistetaan 15 artikla. 15) Lisätään 15 artiklan jälkeen artiklat
seuraavasti: ”15 a artikla Siirretyn
säädösvallan käyttäminen 1. Siirretään komissiolle valta
antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin. 2. Siirretään 12 artiklassa
tarkoitettu valta komissiolle viideksi vuodeksi … päivästä …kuuta …. Komissio
laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän
kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa
jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan
parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme
kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä. 3. Euroopan parlamentti tai
neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 12 artiklassa tarkoitetun säädösvallan
siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu
säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona
se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin
myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa
olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 4. Heti kun komissio on antanut
delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan
parlamentille ja neuvostolle. 5. Edellä olevan 12 artiklan
nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan
parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun
asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle,
ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto
ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne
eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä
määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. 15 b artikla Kiireellinen
menettely 1. Tämän artiklan nojalla
annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan viipymättä, ja niitä sovelletaan
niin kauan kuin niitä ei vastusteta 2 kohdan mukaisesti. Kun delegoitu säädös
annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, esitetään samalla ne
perusteet, joiden vuoksi sovelletaan kiireellistä menettelyä. 2. Euroopan parlamentti tai
neuvosto voi 15 a artiklan 5 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti
vastustaa delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen viipymättä
sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin tai neuvoston päätös vastustaa sitä on
annettu sille tiedoksi.” 15) Muutetaan liitteet seuraavasti: a) Poistetaan liitteessä III oleva 4 jakso. b) Lisätään uusi liite III a tämän
asetuksen liitteen I mukaisesti. c) Lisätään uusi liite III b tämän
asetuksen liitteen II mukaisesti. 2 artikla Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä
sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Asetuksen 1 artiklan 6 kohtaa ja 1 artiklan 7
kohtaa, siltä osin kuin siinä lisätään 7 d artikla, sovelletaan 1 päivästä
tammikuuta 2015. Tämä asetus on kaikilta osiltaan
velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston
puolesta Puhemies Puheenjohtaja [1] Päätöslauselma P7_TA(2010)0236 (EUVL C 236 E, 12.8.2011,
s. 107). [2] Neuvoston asetus (EY) N:o 1236/2005, annettu 27 päivänä
kesäkuuta 2005, tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan,
epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen (EUVL L 200,
30.7.2005, s. 1). [3] Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1352/2011,
annettu 20 päivänä joulukuuta 2011, tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta,
joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun
julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen,
annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta (EUVL L 338,
21.12.2011, s. 31). [4] EUVL C 303, 14.12.2007, s. 1. [5] Neuvoston yhteinen kanta 2008/944/YUTP, vahvistettu
8 päivänä joulukuuta 2008, sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden
viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä (EUVL L 335,
13.12.2008, s. 99). [6] Neuvoston asetus (EY) N:o 428/2009, annettu 5 päivänä
toukokuuta 2009, kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja
kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta (EUVL L 134,
29.5.2009, s. 1). [7] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o
258/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, kansainvälisen järjestäytyneen
rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta täydentävän,
ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman
valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan (YK:n
ampuma-asepöytäkirja) 10 artiklan täytäntöönpanosta ja ampuma-aseiden, niiden
osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden vientiluvasta ja tuonti- ja
kauttakuljetusmenettelyistä (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 1). [8] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY,
annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen
käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281,
23.11.1995, s. 31). [9] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o
45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen
toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden
tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1). LIITE ehdotukseen EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON
ASETUKSEKSI tiettyjen sellaisten tavaroiden
kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen
ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen,
annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1236/2005 muuttamisesta Liite
I ”Liite
III a 7 b artiklassa tarkoitetut tavarat,
joita voidaan käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon CN-koodi || Kuvaus || 1. Valmisteet, joita voi käyttää henkilöiden teloittamiseen ruiskuttamalla tappava annos, seuraavasti: || 1.1. Nopeasti ja keskinopeasti vaikuttavat anesteettiset barbituraatit, mukaan lukien seuraavat aineet niihin kuitenkaan rajoittumatta: ex 2933 53 90 [a) – f)] ex 2933 59 95 [g) ja h)] || (a) amobarbitaali (CAS RN 57-43-2) 1.1. amobarbitaalinatriumsuola (CAS RN 64-43-7) 1.2. pentobarbitaali (CAS RN 76-74-4) 1.3. pentobarbitaalinatriumsuola (CAS 57-33-0) 1.4. sekobarbitaali (CAS RN 76-73-3) 1.5. sekobarbitaalinatriumsuola (CAS RN 309-43-3) 1.6. tiopentaali (CAS RN 76-75-5) 1.7. tiopentaalinatriumsuola (CAS RN 71-73-8), tunnetaan myös nimellä tiopentoninatrium || Huom. Tähän kohtaan kuuluvat myös valmisteet, jotka sisältävät jotakin nopeasti tai keskinopeasti vaikuttavien anesteettisten barbituraattien luettelossa mainittua anesteettista ainetta.” Liite
II ”Liite
III b Unionin
yleinen vientilupa N:o EU ... Osa 1 – Tavarat Tämä yleinen vientilupa kattaa asetuksen (EY)
N:o 1236/2005 liitteessä III a mainitut tavarat. Osa 2 – Määräpaikat Vientilupaa ei vaadita toimituksille unionin
tullialueeseen kuuluvaan maahan tai siihen kuuluvalle alueelle, joihin
neuvoston asetusta (EY) N:o 1236/2005 sovellettaessa kuuluvat myös Ceuta,
Helgoland ja Melilla (18 artiklan 2 kohta). Lupa on voimassa kaikkialla unionissa
seuraaviin määräpaikkoihin suuntautuvassa viennissä: Tullialueeseen kuulumattomat Tanskan alueet: - Färsaaret - Grönlanti Tullialueeseen kuulumattomat Ranskan alueet: - Ranskan eteläiset ja antarktiset
alueet - Ranskan Polynesia - Saint-Barthélemy - Saint-Pierre ja Miquelon - Uusi-Kaledonia - Wallis ja Futuna Tullialueeseen kuulumattomat Alankomaiden
alueet: - Aruba - Bonaire - Curaçao - Saba - Sint Eustatius - Sint Maarten Asiaan liittyvät, tullialueeseen kuulumattomat
brittiläiset territoriot: - Anguilla - Bermuda - Etelä-Georgia ja Eteläiset
Sandwichsaaret - Falklandinsaaret - Gibraltar - Montserrat - Saint Helena, Ascension ja Tristan
da Cunha - Turks- ja Caicossaaret Albania Andorra Argentiina Australia Benin Bolivia Bosnia ja Hertsegovina Costa Rica Djibouti Ecuador entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia Etelä-Afrikka Filippiinit Georgia Guinea-Bissau Honduras Islanti Itä-Timor Kanada Kap Verde Kirgisia Kolumbia Liberia Liechtenstein Madagaskar Meksiko Moldova Mongolia Montenegro Mosambik Namibia Nepal Nicaragua Norja Panama Paraguay Ruanda San Marino São Tomé ja Príncipe Serbia Seychellit Sveitsi (mukaan lukien Büsingen ja Campione
d’Italia) Turkki Turkmenistan Ukraina Uruguay Uusi-Seelanti Uzbekistan Venezuela. Osa 3 – Yleisen vientiluvan käytön
edellytykset ja vaatimukset (1)
Lupaa ei saa käyttää, jos: –
viejä on saanut sijoittautumisjäsenvaltionsa
toimivaltaisilta viranomaisilta tiedon, että kyseiset tavarat ovat tai voivat
olla kokonaan tai osittain tarkoitettuja joko jälleenvietäviksi kolmanteen
maahan tai käytettäviksi kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon kolmannessa
maassa; –
viejä tietää tai sillä on syytä epäillä, että
kyseiset tavarat ovat kokonaan tai osittain tarkoitettuja joko
jälleenvietäviksi kolmanteen maahan tai käytettäviksi edellisessä
luetelmakohdassa tarkoitettuun käyttöön; –
asianomaiset tuotteet viedään tullivapaalle
vapaa-alueelle tai vapaavarastoon, joka sijaitsee tämän luvan kattamassa
määräpaikassa; –
viejä on kyseisten lääkevalmisteiden valmistaja,
eikä se ole tehnyt jakelijan kanssa oikeudellisesti sitovaa sopimusta, jossa
jakelija velvoitetaan tekemään kaikista toimituksista ja siirroista
oikeudellisesti sitova sopimus, jossa asiakkaalta edellytetään, mieluiten
varoittavan sopimussakon uhalla, että a) se ei käytä mitään jakelijalta saatuja
tavaroita kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon; b) se ei toimita eikä siirrä mitään näistä
tavaroista kolmannelle osapuolelle, jos se tietää tai sillä on syytä epäillä,
että tavarat ovat tai voivat olla tarkoitettuja käytettäviksi
kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon; ja c) se määrää samat edellytykset kaikille
kolmansille osapuolille, joille se saattaa toimittaa tai siirtää joitakin
näistä tavaroista; –
viejä ei ole kyseisten lääkevalmisteiden valmistaja
eikä ole saanut määrämaassa olevalta loppukäyttäjältä allekirjoitettua selvitystä
loppukäyttäjästä; tai –
viejä ei ole tehnyt jakelijan tai loppukäyttäjän
kanssa oikeudellisesti sitovaa sopimusta, jossa jakelija, tai, jos sopimuksen
on tehnyt loppukäyttäjä, loppukäyttäjä velvoitetaan, mieluiten varoittavan
sopimussakon uhalla, hankkimaan viejältä ennakkolupa seuraavia tarkoituksia
varten: a) kuljetuksen jonkin osan siirto tai
toimitus lainvalvontaviranomaisille maassa tai alueella, joka ei ole poistanut
kuolemanrangaistusta, b) kuljetuksen jonkin osan siirto tai
toimitus luonnolliselle tai oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle, joka
hankkii asianomaisia tavaroita tai tarjoaa tällaisten tavaroiden käyttöön
liittyviä palveluja tällaiselle lainvalvontaviranomaiselle, ja c) kuljetuksen jonkin osan jälleenvienti
tai siirto maahan tai alueelle, joka ei ole poistanut kuolemanrangaistusta. (2)
Tätä lupaa N:o EU …
käyttävien viejien on ilmoitettava sijoittautumisjäsenvaltionsa
toimivaltaisille viranomaisille luvan ensimmäisestä käyttökerrasta viimeistään
30 päivän kuluttua ensimmäisestä vientipäivämäärästä. Viejien on myös
ilmoitettava yhtenäisessä hallinnollisessa asiakirjassa käyttävänsä tätä lupaa
N:o EU … merkitsemällä lomakkeen kohtaan
44 viitenumero X … . (3)
Jäsenvaltiot määrittelevät tämän luvan käyttöön
liittyvät ilmoitusvaatimukset sekä mahdolliset lisätiedot, jotka jäsenvaltio,
josta vienti tapahtuu, saattaa vaatia luvan perusteella viedyistä tuotteista. Jäsenvaltio voi
vaatia alueelleen sijoittautuneita viejiä rekisteröitymään ennen tämän luvan
ensimmäistä käyttökertaa. Rekisteröinti tapahtuu automaattisesti, ja
toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat siitä viipymättä viejälle ja joka
tapauksessa kymmenen työpäivän kuluessa rekisteröinnin vastaanottamisesta.”