52014DC0263

1. Johdanto 1.1. Yksityissektorin rooli kehityksen tukemisessa

Ihmisarvoinen työpaikka tunnustetaan yleisesti parhaaksi keinoksi päästä köyhyydestä. Kehitysmaiden työpaikoista noin 90 prosenttia sijaitsee yksityissektorilla, joten se on tärkeä kumppani torjuttaessa köyhyyttä. Siltä halutaan myös investointeja kestävään maataloustuotantoon, mikäli maailma aikoo selvitä haasteesta ruokkia 9 miljardia ihmistä vuoteen 2050 mennessä. Yksityissektorilla on tärkeä rooli myös talouden muuntamisessa osallistavaksi ja vihreäksi. Tavoitteeseen päästään innovoimalla sekä investoimalla vähähiilisiin ja resurssitehokkaisiin ratkaisuihin. Koska yksityissektori pystyy luomaan osallistavaa ja kestävää kasvua kehitysmaissa, yksityiset sidosryhmät, kuten yritykset, rahoituksen välittäjät, yhdistykset sekä työntekijä- ja työnantajajärjestöt, ovat aktivoituneet kehityksen tukemisessa sekä tarjoamalla rahoitusta että toimimalla hallitusten, kansalaisjärjestöjen ja avunantajien kumppaneina.

1.2. Euroopan unioni tukee yksityissektorin kehittämistä: saavutukset ja opetukset

Euroopan komissio tekee tiivistä yhteistyötä kehitysmaiden hallitusten kanssa auttaakseen niitä kehittymään ja harjoittamaan politiikkaa, joka tukee yksityissektorin kehitystä. Se antaa huomattavia määriä avustuksia monentyyppiseen toimintaan, muun muassa sääntelyn uudistamiseen, valmiuksien kehittämiseen ja liiketoimintaa kehittävien palvelujen tarjoamiseen. Painopiste on kehitysmaiden mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten vahvistamisessa. Komission tuki yksityissektorin kehittämiselle on ollut viimeisten kymmenen vuoden aikana keskimäärin 350 miljoonaa euroa vuodessa. Kyseinen tuki yhdessä kehitysavun ja jäsenvaltioiden yksityisten investointien kanssa tekee EU:sta keskeisen toimijan kumppanimaiden paikallista yksityissektoria tuettaessa. Rahoitusta yhdistävien alueellisten järjestelyjen käyttöönoton myötä komissio on alkanut kehittää uusia välineitä, joiden avulla pyritään saavuttamaan yksityissektorin kehitystavoitteet. Avustuksia strategisesti käyttämällä komissio pystyy hankkimaan uutta kehitysrahoitusta infrastruktuuri-investointeihin ja helpottamaan mikro- ja pk-yritysten rahoituksensaantia. EU on ottanut käyttöön innovatiivisia rahoitusvälineitä, kuten takauksia, joilla liikepankkeja rohkaistaan lisäämään lainanantoa pk-yrityksille. Lisäksi EU käyttää riskipääomaa investoidessaan rahastoihin, joista lainataan rahaa tai investoidaan pk-yritysten energiatehokkuushankkeisiin. Lisäämällä rahoituslähteiden yhdistämistä yhteistyössä kehitysrahoituslaitosten kanssa helpotetaan myös yksityissektorin osallistumista rahoituksen myöntämiseen. Tässä tiedonannossa kerrotaan esimerkkejä siitä, miten yksityissektoria on kehitetty menestyksellisesti EU:n tuella. Ne voivat toimia uusien toimien innoittajina.

Tuore arvio EU:n tuesta yksityissektorin kehittämiseen vuosina 2004–2010[1] vahvistaa sen, miten merkittävä komission panos yksityissektorin kehittämiseen kumppanimaissa on. Arviossa esitetään keinoja tulevien ohjelmien ja strategioiden parantamiseksi esimerkiksi i) panostamalla ihmisarvoisten työpaikkojen luomiseen, ii) tekemällä yksityissektorin osallistumisesta osa kaikkea EU:n tukitoimintaa, iii) edistämällä läpileikkaavien kysymysten, kuten ihmisarvoisen työn, naisten ja nuorten työllistymisen ja ihmisoikeuksien, tehokkaampaa käsittelyä, ja iv) lisäämällä yksityissektorin kehittämistuen tuloksellisuutta ja vaikutusta parantamalla analyysien laadintaa ja tulosten mittausta.

2. Strategiakehys yksityissektorin roolin vahvistamiseksi pyrittäessä tekemään kasvusta osallistavaa ja kestävää

Tässä tiedonannossa ehdotetaan strategiakehystä yksityissektorin roolin vahvistamiseksi tavoiteltaessa osallistavaa ja kestävää kasvua. Tiedonanto perustuu aiempiin saavutuksiin ja opetuksiin, ja sitä laadittaessa on huomioitu sidosryhmiltä saatu palaute[2]. Strategiakehyksessä on kaksi tasoa, joilla EU uskoo voivansa tuottaa lisäarvoa ja täydentää jäsenvaltioidensa, kehitysrahoituslaitosten ja muiden kehityskumppaneiden toimia.

Komissio haluaa olla jatkossakin kehitysmaiden hallitusten ja liike-elämän välittäjäorganisaatioiden tärkeä kumppani sekä tukea mahdollistavan liiketoimintaympäristön luomista ja sellaisten paikallisten yritysten kehittämistä, joilla on valmiudet luoda ihmisarvoisia työpaikkoja ja julkisia tuloja sekä hyödyntää maailmanlaajuisesti yhdentyneiden markkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia.[3] Tässä toiminnassa komissio hakee uusia tapoja hyödyntää yksityissektorin potentiaalia toimia rahoituskumppanina, täytäntöönpanijana, neuvonantajana tai välittäjänä, jotta EU:n tuen täytäntöönpanosta saataisiin tuloksellisempaa ja tehokkaampaa. Tämä ei koske pelkästään kehitysmaiden yksityissektorin kehittämistä, vaan myös muita EU:n kehitysyhteistyön aloja, kuten kestävää energiaa, kestävää maataloutta ja maatalousteollisuutta, digitaalista ja fyysistä infrastruktuuria, vihreää sektoria ja sosiaalialoja.

Ehdotetussa strategiakehyksessä yksityissektoria ei tarkastella pelkästään kehitysyhteistyökumppanina, vaan se sisältää myös toimia ja välineitä, joilla yksityissektoria autetaan saavuttamaan myönteisiä kehitystuloksia osana ydintoimintastrategioitaan. Komissio aikookin edistää aktiivisemmin yritysten omaa kehityspanosta esimerkiksi kannustamalla vastuulliseen investointiin kehitysmaissa tai tukemalla kestäviä toimitusketjuja ja tuotantotapoja.

Strategiakehys huomioidaan vuodet 2014–2020 kattavan EU:n kehitysavun ohjelmoinnissa yksityissektorin kansallisten ja alueellisten kehittämisstrategioiden osalta (esim. AKT:n ja EU:n yhdessä tekemä työ AKT-maiden yksityissektorin kehittämistä koskevan uuden yhteistyökehyksen laatimiseksi), temaattisissa ohjelmissa, joissa yksityissektorin panosta käsitellään läpileikkaavana kysymyksenä, ja alakohtaisissa toimissa, joilla yksityissektorin kanssa tehtävän yhteistyön piiriin pyritään sisällyttämään maatalous, kestävä energia, infrastruktuuri, vihreä sektori ja sosiaalialat.

2.1. Periaatteet yksityissektorin roolin vahvistamiselle EU:n kehitysyhteistyössä

EU:n tukeen yksityissektorin kehittämiseen ja EU:n yhteistyöhön paikallisen ja kansainvälisen yksityissektorin kanssa sovelletaan selkeitä periaatteita, jotka täydentävät avun tuloksellisuutta koskevia periaatteita ja joiden tarkoituksena on toimia innoittajana EU:n jäsenvaltioiden, rahoituslaitosten ja muiden EU:n kehityskumppaneiden ponnisteluille.

– Keskitytään työpaikkojen luomiseen, osallisuuteen ja köyhyyden vähentämiseen. Ohjelmat ja kumppanuudet on suunniteltava sellaisiksi, että ne osaltaan vähentävät köyhyyttä. Mahdollisia keinoja ovat ihmisarvoisten työpaikkojen luominen, työolosuhteiden parantaminen, asteittainen siirtyminen epävirallisesta taloudesta viralliseen ja naisten, tyttöjen, nuorten ja heikompiosaisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien parantaminen.

– Sovelletaan eriytettyä lähestymistapaa yksityissektoriin. Yksityissektorin toiminta on monimuotoista, ja se vaikuttaa talouden kehittymiseen eri tavoin. Yksityissektori ulottuu yrittelijäistä yksilöistä isoihin monikansallisiin yhtiöihin ja rahoituslaitoksiin, omistaja-arvoa tuottavista yrityksistä ihmiskeskeisiin yhteiskunnallisiin yrityksiin, osuuskuntiin sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöihin. Ne voivat toimia paikallisella, kansallisella, alueellisella tai kansainvälisellä tasolla, maaseudulla tai kaupungeissa, virallisella tai epävirallisella sektorilla ja mitä erilaisimmissa maaympäristöissä. Kukin yksityissektorin toimija tarvitsee erilaiset edellytykset ja kannustimet voidakseen edistää kehitystä, mikä puolestaan edellyttää, että niiden tukemiseen ja kehitykseen osallistumiseen sovelletaan eriytettyjä lähestymistapoja.

– Luodaan uusia mahdollisuuksia markkinalähtöisillä ratkaisuilla. Avunantajien toimet eivät saisi häiritä markkinoiden toimintaa, mutta kehitysavun tarjoamat mahdollisuudet on ohjattava tehokkaammin markkinoiden kehittämiseen kumppanimaissa. Ohjelmien potentiaalia luoda liiketoimintamahdollisuuksia paikallisille yrittäjille ei vielä hyödynnetä täysimääräisesti. Ohjelmissa tuen täytäntöönpanoon sovelletaan markkinalähtöisiä lähestymistapoja esimerkiksi tekemällä paikallisten yrittäjien kanssa yhteistyötä täytäntöönpanokumppaneina tai työsuoritusten ja palvelujen tarjoajina. Sosiaalialan ohjelmissa tuki voidaan myöntää luontaissuoritusten sijaan käteissiirtoina, koska ne parantavat ostovoimaa ja lisäävät kysyntää alhaisen tulotason väestöryhmissä.

– Noudatetaan selkeitä kriteerejä suoran tuen myöntämisessä yksityissektorin toimijoille. Julkinen kehitysapu on vahvasti perusteltua makro- ja mesotason toimissa, mutta se voi olla tuloksellista myös mikrotasolla, kun halutaan vauhdittaa paikallisten yritysten kehitystä, korjata markkinoiden toimintapuutteita tai parantaa investointiedellytyksiä. Kehitysvaikutuksen ja kestävyyden takaamiseksi, markkinoiden vääristymisen estämiseksi sekä maineeseen ja ilman vakuuksia myönnettyyn lainaan liittyvien riskien lieventämiseksi on sovellettava selkeitä kriteerejä päätöksiin, joilla yrityksille tai rahoituksen välittäjille myönnetään tukea suorina avustuksina, tuettuina yrityksille suunnattuina kehityspalveluina taikka takauksina, vakuutuksina tai edullisin ehdoin myönnettynä rahoituksena. Euroopan komissio on laatinut joukon kriteerejä ohjaamaan tällaisia päätöksiä. Ne täydentävät komission rahoitusasetuksissa[4] vahvistettuja sääntöjä ja ovat pääpiirteissään muiden kehityskumppaneiden soveltamien normien mukaisia (ks. laatikko 1).

– Otetaan huomioon paikalliset olosuhteet ja epävakaat tilanteet. Yksityissektorin kehittämistukea suunniteltaessa on tärkeää huomioida kunkin maan tilanne, ja painopisteet on asetettava kumppanimaiden kehitystarpeiden ja -vaiheen sekä haavoittuvuusasteen perusteella, jotta EU:n tuelle voidaan varmistaa suurin mahdollinen vaikutus ja paras vastine rahalle. Varsinkin hauraisiin ja konfliktista kärsiviin maihin on sovellettava räätälöityjä lähestymistapoja, koska niissä on kiireesti luotava työllistymismahdollisuuksia ja taloudellisia mahdollisuuksia sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, rauhan ja poliittisen vakauden palauttamiseksi.

– Panostetaan tuloksiin. Yksityissektorin kehittämistukeen ja kumppanuuksiin on liityttävä kaikilla tasoilla pyrkimys tehostaa tulosten mittausta ja toimien kehitysvaikutusten arviointia.

– Noudatetaan politiikan johdonmukaisuutta aloilla, joilla on vaikutusta kumppanimaiden yksityissektoriin. On varmistettava, että EU:n politiikkatoimet eivät heikennä kumppanimaiden kehitysnäkymiä. Sen lisäksi on jatkossakin huolehdittava tiiviistä koordinoinnista komission asiaankuuluvien yksikköjen kesken ja EU:n jäsenvaltioiden kanssa sen varmistamiseksi, että EU:n soveltama lähestymistapa on kokonaisvaltainen ja että muut asiaankuuluvat EU:n politiikat ovat johdonmukaisia ja vahvistavat toisiaan. Komission vuonna 2012 antamassa tiedonannossa kaupasta, kasvusta ja kehityksestä[5] esitetään lähestymistapoja, jotka havainnollistavat, miten tämä toteutetaan kauppa- ja investointipolitiikan osalta.

Laatikko 1: Kriteerit yksityissektorin toimijoiden tukemiseen

(1) Mitattavissa oleva kehitysvaikutus: Yksityiselle yritykselle tai rahoituksen välittäjälle annettavan tuen on edistettävä kustannustehokkaalla tavalla kehitystavoitteiden saavuttamista, esimerkiksi työpaikkojen luomista, vihreää ja osallistavaa kasvua tai yleisemmin köyhyyden vähentämistä. Tämä edellyttää, että tavoitteet ja tulokset ovat läpinäkyviä ja seuranta, arviointi ja tulosten mittaus tarkoituksenmukaista.

(2) Täydentävyys: Ilman julkista tukea yksityinen yritys ei toteuttaisi toimea tai investointia tai ei toteuttaisi sitä samassa laajuudessa, samaan aikaan, samassa paikassa tai samantasoisena. Tuetun toimen ei pitäisi syrjäyttää yksityissektoria tai korvata muuta yksityistä rahoitusta.

(3) Puolueettomuus: Annetun tuen ei pitäisi vääristää markkinoita, ja se olisi myönnettävä avoimessa, läpinäkyvässä ja reilussa järjestelmässä. Sen olisi oltava luonteeltaan tilapäistä, ja sen päättämiselle on määriteltävä selvä strategia. Markkinoiden toimintapuutteiden ja siitä johtuvien riskien perusteella myönnetty tuki ei saisi ehkäistä sääntelyuudistuksia, joilla pyritään poistamaan toimintapuutteiden syitä.

(4) Yhteinen etu ja yhteisrahoitus: Yksityissektorin kanssa solmittavien kumppanuuksien on perustuttava kustannustehokkuuteen, yhteiseen etuun ja yhteiseen vastuunottoon tuloksista. Yhteisen hankkeen riskit, kustannukset ja hyödyt on jaettava oikeudenmukaisesti.

(5) Demonstrointivaikutus: Tuetulla toimella pitäisi olla selvä demonstrointivaikutus, joka johtaa markkinoiden kehittymiseen houkuttelemalla muita yksityissektorin toimijoita toistamaan saavutetut kehitystulokset ja laajentamaan niitä.

(6) Sosiaali-, ympäristö- ja verotusnormien noudattaminen: Tukea saavien yksityisten yritysten on osoitettava, että ne noudattavat toiminnassaan sosiaali-, ympäristö- ja verotusnormeja, mukaan lukien ihmisoikeudet, alkuperäiskansojen oikeudet, ihmisarvoinen työ, yritysten hyvän hallintotapa ja alakohtaiset normit.

2.2. Yksityissektorin kehittämistuki EU:n tulevassa kehitysyhteistyössä 2.2.1. Yksityissektorin aloitteellisuutta tukevan liiketoimintaympäristön luominen

Tuen antaminen liiketoiminta- ja investointiedellytysten kohentamiseen varsinkin mikro- ja pk-yritysten näkökulmasta sekä liike-elämän välittäjä- ja tukiorganisaatioiden vahvistaminen ovat jatkossakin yksityissektorille suunnatun EU:n kehitysavun kulmakiviä. Lähestymistapaa voidaan tehostaa parantamalla uudistusten priorisointia koskevien maa- ja alakohtaisten analyysien laatua ja ottamalla yksityissektori mukaan julkisen ja yksityisen sektorin toimintalähtöiseen vuoropuheluun politiikan muotoilun tasolla. Komission tavoitteena on osaltaan parantaa käytettävissä olevia politiikantekovälineitä, joita käytetään liiketoimintaympäristön laadun mittaamiseen ja vertailuun maiden kesken.

Komissio pyrkii luomaan synergioita yksityissektorin kehittämistuen, kauppaa tukevan kehitysavun, budjettituen ja siihen liittyvän, kumppanimaiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun välillä. Taustalla on pyrkimys yhdistää liiketoimintaympäristön uudistukset investointiympäristön muiden näkökohtien, esimerkiksi finanssimarkkinoiden kehityksen, kaupan helpottamisen, muuttoliikkeen hallinnan sekä oikeudellisten elinten vahvistamisen, tukemiseen. Komissio myöntää, että sellaisten kotimaisten instituutioiden ja oikeudellisten kehysten luominen, joiden avulla markkinoista saadaan tehokkaammat ja oikeudenmukaisemmat, edellyttää hyvää hallintotapaa ja omistajuutta kumppanimaiden hallituksilta. Komissio on valmis antamaan tukea, jos kumppanimaiden hallituksilla on poliittista tahtoa toteuttaa uudistuksia ja ne pyrkivät noudattamaan kansainvälisesti sovittuja normeja ja ohjeita, esimerkiksi Yhdistyneiden kansakuntien korruption vastaista yleissopimusta. Se aikoo myös hyödyntää talouspoliittisia analyysejä paremmin yksityissektorin kehitysohjelmien suunnittelussa.

EU:n Paraguayssa rahoittamasta talouden yhdentymisohjelmasta tuettiin vientiyrityksille tarkoitetun yhden luukun palvelun luomista. Sen avulla lihan vientiin vaadittaviin hallinnollisiin menettelyihin menevä kokonaisaika saatiin lyhennettyä 40 päivästä 50 minuuttiin ja vientiin keskittyvien yritysten määrä maassa on kasvanut 500 prosenttia vuodesta 2004, joten vientikin on kasvanut huomattavasti.

Tunisiassa mikrorahoitusala oli alikehittynyt: maassa oli ainoastaan kaksi rahoituspalvelujen tarjoajaa, joiden asiakasmäärä oli noin 300 000. Politiikasta EU:n kanssa käytävän vuoropuhelun ansiosta ja ennen kansannousua käynnistettyjen avunantajien yhteisten budjettitukitoimien puitteissa hallitus uudisti vuonna 2011 mikrorahoitusalaa koskevan säädös- ja sääntelykehyksen noudattaen parhaita kansainvälisiä toimintatapoja, jotta uudet toimijat voisivat vastata muita heikommassa asemassa olevien asiakkaiden (joita on arviolta 700 000) mikrorahoituskysyntään.

Yksityissektorin kasvua voivat rajoittaa yleisten liiketoimintaedellytysten lisäksi toimialakohtaiset puutteet tuki-infrastruktuurissa. Kaikilla talouden toimialoilla ei ole samat mahdollisuudet lisätä tuottavuutta ja luoda ihmisarvoisia työpaikkoja. Kumppanimaiden hallituksille annettavan tuen ei pitäisi perustua pelkästään poliittiseen kysyntään, vaan myös asianmukaiseen analyysiin maan piilevästä suhteellisesta edusta. Etusijalle pitäisi nostaa esteiden raivaaminen niiltä toimialoilta, joilla on parhaimmat mahdollisuudet edistää yksityissektorin johdolla tapahtuvaa kasvua ja luoda ihmisarvoisia työpaikkoja tietyssä maassa.

Toimialaklusterit voivat osoittautua hyväksi keinoksi solmia strategisia liittoutumia, jotka tarjoavat alakohtaisia tukipalveluja ja pääsyn globaaleihin arvoketjuihin. Lisäksi tarvitaan asianmukaiset ja ennakoitavissa olevat toimialakohtaiset sääntelykehykset, jotta löydetään tehokkaat ja kestävät markkinalähtöiset ratkaisut maaseudun sähköistämiseen, kaupunkien kestävään energiaan sekä rahoitus- ja infrastruktuuripalveluista (esim. matkapuhelinviestintä, vesihuolto, liikenne, energia ja asuminen) osalliseksi pääsemiseen.

Toimi 1:     Rahoitetaan politiikan muotoilussa tarvittavia neuvontapalveluja ja uusimpia analyysivälineitä, jotta hallituksia ja liike-elämän välittäjäorganisaatioita voidaan tukea liike-elämän kansallisen sääntelyn parantamisessa ja sen noudattamisen valvomisessa. Tavoitteena on lisätä oikeusvarmuutta, parantaa liiketoimintaympäristöä ja vähentää liiketoimintakustannuksia.

2.2.2. Virallisella ja epävirallisella sektorilla toimiville mikro- ja pk-yrityksille myönnettävän tuen lisääminen

Alakohtaiset ja makrotason toimet liiketoimintaympäristön kehittämiseksi edellyttävät meso- ja mikrotason tukipalvelujen lisäämistä, jotta voidaan parantaa tuottavuutta ja vauhdittaa investointeja ja ihmisarvoisten työpaikkojen syntymistä. Tuki on tarkoitus keskittää mikro- ja pk-yrityksiin, koska niillä on erittäin tärkeä rooli työpaikkojen luomisessa sekä tuottavuuden ja työolosuhteiden parantamisessa epävirallisella sektorilla. Omien tukirakenteiden luomisesta aiheutuu korkeat hallinnolliset kustannukset. Komissio onkin ottanut opikseen aiemmista kokemuksista ja käyttää nykyään yritysten kehittämistukea myöntäessään mahdollisimman paljon olemassa olevia liike-elämän välittäjäorganisaatioita ja palveluntarjoajia. Se edistää markkinalähtöisiä lähestymistapoja, jotka edellyttävät, että yksityissektorin edunsaajat jakavat palvelusta aiheutuvat kustannukset.

Komission kokemukset eurooppalaisten pk-yritysten tukemisesta voivat osoittautua hyödyllisiksi myös kehitysmaissa. Esimerkiksi Yritys-Eurooppa-verkoston julkinen tuki voi toimia mallina yhteistyön kannustamiseen kehitysmaiden pk-yritysten välillä. Eurooppalaiset yritykset voivat edistää yritysten kehittämistä kumppanimaissa ottamalla paikalliset mikro- ja pk-yritykset toimitusketjuihinsa varsinkin maatalouden ja elintarviketeollisuuden aloilla sekä siirtämällä teknologiaa, kuten ekoinnovaatioita tai uusiutuviin energialähteisiin perustuvia ratkaisuja. Komissio tekee ohjelmien puitteissa yhteistyötä myös julkisten rahoituslaitosten kanssa. Esimerkkinä voidaan mainita Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin pienyrityksiä koskeva aloite, jossa EU:n varoilla rahoitetaan ala- ja maakohtaisesti räätälöityjä neuvontapalveluja. Yrityksiä on kannustettava lisäämään pohjoisen ja etelän välistä yhteistyötä esimerkiksi työhönohjaukseen ja työssäoppimiseen liittyvien twinning-järjestelyjen avulla. Tämän lisäksi komissio aikoo vahvistaa kansallisia ammattikoulutusjärjestelmiä osana kumppanimaiden kanssa tekemäänsä kehitysyhteistyötä. Järjestelmien halutaan vastaavan työmarkkinoiden kysyntään sekä virallisen ja epävirallisen sektorin yritysten osaamistarpeisiin.

Yritysten kasvun tukemiseen ja neuvontapalveluihin keskittyvä EGP-BAS tarjoaa konsulttipalveluja itäisen kumppanuuden piiriin kuuluvien maiden pk-yrityksille ja auttaa niitä liiketoiminnan kehittämisessä ja parantamisessa. Toistaiseksi 600 pk-yritystä on saanut kyseistä tukea erinomaisin tuloksin: 90 prosenttia yrityksistä kasvatti liikevaihtoaan keskimäärin 43 prosenttia vuoden kuluttua tuen saamisesta.

Tansaniassa kaupan ja maatalouden tukiohjelma auttoi parantamaan laatuvaatimuksia ja lisäämään tuottavuutta 50 prosenttia teen ja kahvin arvoketjuissa. Sen lisäksi, että pääsy kansainvälisille markkinoille parani, pienviljelijöiden nettotulot kasvoivat vähintään 20 prosenttia, millä oli suora myönteinen vaikutus kotitalouksien varallisuuteen, naisten vaikutusmahdollisuuksiin, lasten koulunkäyntiin ja ruokaturvaan.

Arviolta 60–80 prosenttia kehitysmaiden yrityksistä toimii epävirallisella sektorilla. Niiden mahdollisuudet luoda kasvua ja työpaikkoja ovat valtavat. Se, että ne toimivat oikeudellisen kehyksen ulkopuolella, ei saa estää niitä saamasta tukea kehitysavun muodossa. Tilanne edellyttää monenlaisia toimenpiteitä. On lisättävä kannustimia siirtyä viralliselle sektorille, mikä edellyttää toimivia instituutiota ja oikeusjärjestelmiä, ja turvattava omistusoikeudet, erityisesti maanomistusoikeudet, joita voidaan käyttää lainan vakuutena. Lisäksi on toteutettava toimenpiteitä tuottavuuden ja työolosuhteiden parantamiseksi epävirallisella sektorilla lisäämällä työympäristön turvallisuutta ja helpottamalla markkinoille pääsyä, rahoituksen saantia sekä infrastruktuuri- ja sosiaalipalvelujen saantia. Yksi hyödyllinen tuen kanavointitapa on epävirallisten tukiorganisaatioiden, esimerkiksi tuottajajärjestöjen ja jäsenten keskinäiseen apuun perustuvien järjestöjen, kouluttaminen ja niiden valmiuksien kehittäminen. Osuuskunnat, yhteiskunnalliset yritykset ja muut ihmiskeskeiset yritysmuodot näyttävät usein esimerkkiä ihmisarvoisten työpaikkojen, kestävien toimeentulomuotojen ja osallistavien ratkaisujen tarjoamisessa yhteiskunnallisiin ongelmiin.

Toimi 2:     Osallistutaan mikro- ja pk-yrityksille tarkoitettujen markkinalähtöisten järjestelyjen rahoittamiseen, jotta ne saisivat tukipalveluja paikallisilta palveluntarjoajilta, kuten liike-elämän välittäjäorganisaatioilta, yrityshautomoilta, epävirallisilta keskinäiseen apuun perustuvilta järjestöiltä ja osuuskunnilta. Tavoitteena on parantaa virallisella ja epävirallisella sektorilla toimivien mikro- ja pk-yritysten johtamistaitoja, teknologista osaamista ja markkinakytköksiä.

Toimi 3:     Tuetaan yritysten ja koulutuksen tarjoajien yhteenliittymiä kysyntään perustuvien ammatillisten koulutusohjelmien kehittämisessä ja toteutuksessa.

2.2.3. Naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen yrittäjinä ja työntekijöinä

Komissio aikoo kiinnittää erityistä huomiota naisten yrittäjyyteen ja työllisyyteen osana mikro- ja pk-yrityksille antamaansa tukea ja toimia kehitystä edistävän ympäristön luomiseksi. Naiset ovat perinteisesti aliedustettuja kehitysmaiden yrittäjäpiireissä. Tämä on usein seurausta siitä, että miehiä ja naisia kohdellaan juridisesti eri tavalla, mikä haittaa naisten mahdollisuuksia perustaa yritys, omistaa omaisuutta ja maata tai saada lainaa. Eriarvoinen kohtelu onkin yksi suurimpia esteitä sukupuolten tasa-arvon toteutumiselle. Komissio ajaa sukupuolen huomioon ottavaa liike-elämän sääntelyä ja pyrkii vastaamaan naisten koulutus- ja tukitarpeisiin yrittäjinä ja työntekijöinä varmistaakseen, että tyttöjen koulutukseen viime aikoina tehdyt parannukset myös näkyvät naisten taloudellisten vaikutusmahdollisuuksien lisääntymisenä.

2.2.4. Rahoituksen saannin parantaminen ja taloudellisen osallisuuden syventäminen

Vaikeudet pääoman ja asiaankuuluvien rahoituspalvelujen saamisessa haittaavat huomattavasti varsinkin mikro- ja pk-yritysten kehitystä. Komissio pyrkii parantamaan kotitalouksien sekä mikro- ja pk-yritysten mahdollisuuksia päästä osalliseksi monipuolisista rahoituspalveluista muun muassa lisäämällä rahoituksen välittäjien valmiuksia ja tarjoamalla paikallisille pankeille pääomaa mikro- ja pk-yritysten rahoittamiseen. Tulevissa ohjelmissa keskitytään lisäksi tieto- ja viestintätekniikan käyttöön keinona lisätä köyhien taloudellista osallisuutta varsinkin Afrikassa, jossa rahoitusympäristö on jo voimakkaassa muutostilassa kyseisen tekniikan ansiosta. Lisäksi on tarkoitus panostaa asiakaskeskeisiin malleihin, joilla edistetään osallistavia luotto-, säästö-, vakuutus- ja maksupalveluja, sekä rahansiirtojen tekemiseen edullisemmiksi, nopeammiksi ja turvallisemmiksi samalla, kun edistetään niiden tuottavaa investointia. Näitä toimia täydennetään tukemalla asianmukaisen rahoitusinfrastruktuurin ja rahoitusalan sääntelykehyksen luomista, jotta voidaan varmistaa asiakkaiden suojelu, rahoituksen vastuullisuus ja rahoitusjärjestelmän pitkän aikavälin vakaus.

Etelä-Afrikassa maan hallituksen EU-rahoituksella perustamasta riskipääomavälineestä on myönnetty pääomaa tai sen luonteista rahoitusta 60 yritykselle, ja se on johtanut 7 000 uuden työpaikan syntymiseen. Välineellä edistetään muita heikommassa asemassa olevien väestönosien, ennen kaikkea naisten, osallistumista talouteen. Esimerkiksi MX Metal Shoppe sai 200 000 euron pääomalainan, jonka avulla yritys onnistui saamaan lisärahoitusta uuden laitteiston hankintaan sekä kattamaan käyttöpääomatarpeet ja perustamiskustannukset. Kahdeksantoista toimintakuukauden jälkeen yrityksen palveluksessa on 52 ammattitaidotonta henkilöä ja sen liiketoiminta on voitollista ja kasvaa nopeasti.

EU on rahoittanut AKT–EU-mikrorahoitusohjelmassa hankkeen, jolla parannettiin 12 mikrorahoituslaitoksen valmiuksia. Kyseiset laitokset sijaitsevat syrjäisillä alueilla 12:ssa Saharan eteläpuolisessa maassa ja Haitilla. Lisäksi EU tuki 14 uuden rahoitustuotteen, kuten vesisäiliöihin ja koulumaksuihin tarkoitettujen luottojen, määräaikaistalletusten ja siirtopalvelujen, luomista. Yli 750 mikrorahoituslaitosten työntekijää sai koulutusta, ja 120 000 uutta maaseudulla asuvaa asiakasta pääsi paremmin osalliseksi innovatiivisista rahoituspalveluista.

EU:n avustusten yhdistäminen muihin kehitysrahoituslähteisiin on jo osoittautunut hyväksi keinoksi parantaa rahoituksen saantia esimerkiksi takausjärjestelmien ja mikrorahoitusrahastojen ansiosta. Huomiota on tarkoitus kiinnittää aiempaa enemmän naisyrittäjien rahoittamiseen, yhteiskunnallisten yritysten ”vaikuttavaan” rahoitukseen, suurivaikutteisiin investointeihin[6] ja pk-yritysten laina- ja pääomarahoituksen saannin parantamiseen. Pk-yrityksiin viitataan usein väliinputoajina, koska ne eivät yleensä saa vastakaikua rahoitustarpeisiinsa mikrorahoituslaitoksilta eivätkä perinteisiltä pankeilta.

Toimi 4:     Käytetään EU:n avustuksia strategisesti muun muassa yhdistelemällä rahoitusmekanismeja, jotta voidaan parantaa mikro- ja pk-yritysten lainarahoituksen, oman pääoman ehtoisen rahoituksen, takausten ja pitkäjänteisen pääoman saantia, myös korkean riskin maissa, ja myöntämällä vaikuttavaa rahoitusta yhteiskunnallisille yrityksille.

Toimi 5:     Lisätään tukea osallistavalle rahoitukselle panostamalla naisten, nuorten ja maaseutuväestöjen taloudelliseen osallisuuteen.

2.3. Yksityissektorin kehittämisen ja osallistumisen sisällyttäminen EU:n kehitysyhteistyöhön

Yksityissektorin roolia on mahdollista vahvistaa useimmilla EU:n tuen osa-alueilla. Tavoitteena on tehdä kasvusta osallistavaa ja kestävää. Yksityissektorilla on merkittävä rooli seuraavilla aloilla: maatalous ja maatalousteollisuus, kestävä energia, infrastruktuuri, sosiaalialat, ympäristö, ilmastonmuutos, muuttoliike, riskien hallinta[7], raaka-aineet[8], luonnonvarat, terveydenhoito ja lääkkeet, kestävä matkailu ja ravinto. Komissio aikoo kumppanimaiden hallitusten toimintalinjoja noudattaen kehittää keinoja, joilla yksityissektorin kehitystavoitteet voidaan helpommin sisällyttää tukistrategioihin. Se aikoo myös määritellä säännöt sille, miten yksityissektoria voidaan hyödyntää täytäntöönpano- ja rahoituskumppanina näillä aloilla.

Tässä yhteydessä suurempi osuus rahoituslähteitä yhdistävistä EU:n järjestelyistä voitaisiin kohdistaa lainojen, takausten, riskinjakovälineiden sekä pääoman tai sen luonteisen rahoituksen kaltaisiin rahoitusvälineisiin. Näiden välineiden yhtenä keskeisenä tavoitteena on rohkaista yksityisiä investointeja, jotka ovat osoittautuneet rahoituksellisesti elinkelpoisiksi mutta eivät saa riittävästi rahoitusta markkinalähteistä. Rahoituksen ja riskinjakovälineiden saatavuus kehitysmaissa on tärkeä ennakkoedellytys EU:n investoijille, jotka suunnittelevat näille markkinoille menoa. Tämä pitää erityisesti paikkansa aloilla, joille on tyypillistä suuret alkuinvestoinnit, suuri riskialttius ja usein epäreilu kansainvälinen kilpailu, joka edellyttää toimenpiteitä tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi rakennus- ja kuljetusala sekä yleishyödylliset laitokset ja rakennukset.

2.3.1. Yksityissektorin osallistuminen kestävän energian edistämiseen

Toimi 6:     Energiatehokkuutta ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä edistävän maailmanlaajuisen rahaston (GEEREF) menestyksen innoittamana lisätään yksityisten investointien avulla riskipääoman tarjontaa kehitysmaissa toteutettaviin energiatehokkuutta, uusiutuvaa energiaa ja maaseudun sähköistämistä koskeviin hankkeisiin.

                      Perustetaan eurooppalaisten kehitysrahoituslaitosten kanssa riskinjakomekanismi energiahankkeisiin tehtävien yksityisten investointien lisäämiseksi.

2.3.2. Yksityissektorin osallistuminen kestävän maatalouden ja maatalousteollisuuden edistämiseen

Toimi 7:     Sidotaan viljelijät markkinoihin markkinavetoisilla malleilla, joista yksi esimerkki on Afrikan maatalouden kokonaisvaltaisen kehitysohjelman puitteissa kehitetyt aloitteet.

                      Kasvatetaan maatalousteollisuudessa toimivien pk-yritysten ja pienviljelijöiden valmiuksia ja parannetaan niiden rahoituksen, markkinatiedon ja tekniikan saantia.

                      Vauhditetaan maatalouden perushyödykkeiden kestävää paikallista ja kansainvälistä kauppaa tukemalla yritysten, kansalaisjärjestöjen, tuottajien, hallitusten ja muiden sidosryhmien välisiä yhteenliittymiä.

                      Kehitetään ja rahoitetaan riskinhallintavälineitä, kuten hintatakuu-, säävahinko- ja katastrofivakuutuksia.

                      Tuetaan osallistavia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia ja liiketoimintamalleja ottamalla asianmukaisesti huomioon maanomistuksen, kalastuksen ja metsänhoidon vastuullista hallinnointia koskevien vapaaehtoisten suuntaviivojen, vastuullisia maatalousinvestointeja koskevien periaatteiden ja Afrikan maapolitiikka-aloitteen kaltaiset prosessit.

2.3.3. Yksityissektorin osallistuminen infrastruktuurin edistämiseen

Toimi 8:   Hyödynnetään yksityissektorin pääomaa ja asiatuntemusta kehitysmaiden infrastruktuurihankkeissa käyttämällä rahoituslähteitä yhdistäviä EU:n alueellisia järjestelyjä, kuten EU:n ja Afrikan infrastruktuurirahastoa.

                     Pyritään ottamaan käyttöön suunnittelu-, rakennus- ja käyttösopimukset sekä kestävyyden ja elinkaarikustannusten käsitteet EU:n hankintamenettelyissä.

                     Edistetään yhteistyötä kestävää kehitystä palvelevan avaruustekniikan kehittelyssä ja käytössä tutkimusohjelmien, teknologian siirron, valmiuksien kehittämisen ja yhteisten liiketoiminta-aloitteiden avulla, mukaan lukien satelliittinavigointi-infrastruktuuri ja maanhavainnointipalvelut.

2.3.4. Yksityissektorin osallistuminen vihreän sektorin toimintaan

Toimi 9:     Edistetään ekoyrittäjyyttä ja vihreiden työpaikkojen luomista Switch to Green ‑lippulaiva-aloitteessa, joka perustuu Switch-Aasia-ohjelmasta saatuihin myönteisiin kokemuksiin. Aloitteessa yritysten ympäristöystävällisen kehityksen reunaehdoista käytävä vuoropuhelu yhdistetään sellaisten innovatiivisten hankkeiden yhteisrahoitukseen, joilla tuetaan kestävää kulutusta ja tuotantoa kumppanimaissa.

                      Tuetaan suojeltujen ja muiden biologisesti monimuotoisten herkkien alueiden hallinnointia muun muassa Biodiversity for Life -lippulaiva-aloitteessa, jossa yksityissektori osallistuu ekosysteemipalvelujen maksujärjestelmien suunnitteluun ja toteutukseen, luonnonvarojen yhteisötason hallintaan sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin.

2.4. Yksityissektorin kannustaminen osallistumaan kehityksen edistämiseen 2.4.1. Vastuullisten liiketoimintakäytäntöjen edistäminen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan avulla

Yksityiset investoinnit, sekä kotimaiset että kansainväliset, alhaisen tulotason ja keskitulotason maissa yli kolminkertaistuivat viimeisten kymmenen vuoden aikana. Niiden osuus kehitysmaiden käytettävissä olevista rahoitusvaroista on nyt yli puolet ja reilusti suurempi kuin julkisen kehitysavun osuus.[9] Pienelläkin yksityisiin investointistrategioihin tehtävällä muutoksella voi olla huomattava vaikutus näihin kehitysmaissa tehtäviin investointeihin.

Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva EU:n strategia[10] tarjoaa hyvän lähtökohdan eurooppalaisten yritysten vastuulliselle toiminnalle kehitysmaissa. Komissio kannustaa yrityksiä noudattamaan muun muassa seuraavia kansainvälisesti tunnustettuja ohjeita ja periaatteita: YK:n Global Compact -aloite, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n suuntaviivat, Kansainvälisen työjärjestön (ILO) kolmikantainen periaatejulistus monikansallisista yrityksistä ja sosiaalipolitiikasta, yhteiskuntavastuuta koskeva ISO 26000 ‑standardi ja Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) toimintaohjeet monikansallisille yrityksille. Komissio on omaksumassa kaikki ihmisoikeudet kattavan lähestymistavan EU:n kehitysyhteistyössä, yksityissektorin kehittämistuki mukaan lukien. Se myös edellyttää, että kaikki yritykset kunnioittavat ihmisoikeuksia. Kehitysmaissa investointeja tekevien tai toimintaa harjoittavien yritysten olisi varmistettava, että niillä on käytössään menettelytavat, joilla estetään lahjukset ja veronkierto, sekä järjestelmät, joiden avulla voidaan arvioida riskejä ja lieventää niiden toimintojen ja arvoketjujen mahdollisesti kielteisiä vaikutuksia ihmisoikeuksiin, työvoimaan, ympäristönsuojeluun ja katastrofivalmiuksiin. Tähän kuuluu myös rakentava vuorovaikutus hallitusten, työmarkkinaosapuolten ja kansalaisjärjestöjen kanssa. Sosiaali-, ympäristö- ja verotusnormien noudattamista pidetään myös ennakkoedellytyksenä sille, että EU tekee yhteistyötä yksityisen sektorin kanssa tai antaa sille julkista tukea. Yritysten vastuullisia toimintatapoja tuetaan edistämällä toisaalta kuluttajien tietämystä kestävistä kulutus- ja tuotantotavoista ja toisaalta reilua ja eettistä kauppaa.

Vastuullisten ja kestävien liiketoimintatapojen omaksuminen yrityksissä perustuu vapaaehtoisuuteen. Lisäksi kumppanimaiden kanssa käytävän poliittisen vuoropuhelun ja EU:n kauppapolitiikan avulla olisi lisättävä yritystoiminnan läpinäkyvyyttä, torjuttava korruptiota ja edistettävä kansainvälisten työ- ja ympäristösopimusten ratifiointia ja täytäntöönpanoa. EU:n viimeaikaisiin kauppa- ja investointisopimuksiin[11] sisältyy kestävää kehitystä koskevia määräyksiä, ja joissakin EU:n yksipuolisissa kaupan etuuskohtelujärjestelyissä[12] on edellytyksenä kansainvälisten ihmis- ja työoikeuksien kunnioittaminen sekä ympäristöä ja hyvää hallintotapaa koskevien sopimusten noudattaminen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä reilujen ja läpinäkyvien käytäntöjen varmistamiseen siirtotyöläisten työhönotossa ja kohtelussa.

Vastuullisiin liiketoimintakäytäntöihin on syytä kiinnittää erityishuomiota ja toteuttaa niitä koskevia toimia tietyillä toimialoilla, kuten kaivosteollisuudessa ja puunkorjuussa, joilla kehityksen tukemiseksi tehtävien yksityisten investointien riskit ovat erityisen korkeat. Komissio tukee muun muassa kaivos- ja kaivannaisteollisuuden avoimuutta koskevaa aloitetta (EITI), Kimberleyn prosessia ja metsälainsäädännön noudattamisen, metsähallinnon ja puukaupan toimintaohjelmaa (FLEGT). Niiden pohjalta komissio aikoo lisätä toimia kaivos- ja kaivannaisteollisuuden (öljy, kaasu ja mineraalit) ja metsäteollisuuden avoimuuden lisäämiseksi sallimalla EITIn puitteissa saatavien tietojen tehokkaan käytön. Tiedot koskevat yritysten hallituksille suorittamia maksuja luonnonvarojen hyödyntämisestä, ja yritykset ovat luovuttaneet ne osana EU:n uusia maakohtaista raportointia koskevia lakisääteisiä vaatimuksia. Hiljattain on myös annettu yhteinen tiedonanto mineraalien vastuullisesta hankinnasta konflikti- ja riskialttiilta alueilta sekä sitä koskeva asetusehdotus.[13]

Toimi 10:  Edistetään yritysten yhteiskuntavastuuta koskevia kansainvälisiä ohjeita ja periaatteita politiikasta käytävässä vuoropuhelussa ja kehitysyhteistyössä kumppanimaiden kanssa ja parannetaan yritysten palkitsemista yhteiskuntavastuusta julkisissa hankinnoissa, myös edistämällä kestävää kulutusta ja tuotantoa.

2.4.2. Osallistavien liiketoimintatapojen ja markkinalähtöisten ratkaisujen yleistäminen kehityksen edistämiseksi

Jotta kasvu olisi osallistavaa, sen on tarjottava mahdollisuus kestävään toimeentuloon varsinkin köyhille väestönosille. Yksityissektori voi suoraan edistää osallistavaa kasvua harjoittamalla taloudellista toimintaa, joka vaikuttaa suoraan köyhiin parantaen heidän taloudellisia mahdollisuuksiaan sekä kysyntäpuolella (asiakkaina) että tarjontapuolella (tuottajina, jakelijoina ja työntekijöinä). Monet EU:n jäsenvaltiot tekevät jo nyt yhteistyötä yritysten kanssa kumppanuusohjelmissa, joissa testataan osallistavia liiketoimintamalleja.[14] Komissiolla voi olla täydentävä rooli niin, että se auttaa yksityissektorin kehittämisohjelmiensa puitteissa luomaan osallistaville yrityksille tarkoitetun paikallisten tukiorganisaatioiden muodostaman ekojärjestelmän. Lisäksi se aikoo tukea menestyksekkäiden osallistavien liiketoimintamallien toistamista ja yleistämistä lujittamalla verkostoja ja foorumeja, jotka edistävät vuoropuhelua ja osaamisen jakamista yksityissektorilla, tekevät tunnetuksi olemassa olevia tukipalveluja ja rahoitusmahdollisuuksia sekä helpottavat yritysten, rahoituslaitosten, työntekijä- ja työantajajärjestöjen, kansalaisjärjestöjen, avunantajien ja/tai hallitusten välisiä kumppanuuksia.

Toimi 11: Tuetaan menestyksekkäiden osallistavien liiketoimintamallien ja kehityksen tiellä olevien ongelmien innovatiivisten ja markkinalähtöisten ratkaisujen toistamista ja yleistämistä lujittamalla yksityissektorin toimintakeskeisiä foorumeja ja verkostoja, jotka helpottavat osaamisen jakamista ja kumppanuuksien solmimista yritysten ja muiden toimijoiden kesken.

2.4.3. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien sekä usean sidosryhmän yhteenliittymien edistäminen

Julkisen ja yksityisen sektorin väliset kumppanuudet sellaisen hankkeen toteuttamiseksi tai palvelun tarjoamiseksi, josta on perinteisesti vastannut julkinen sektori, voivat osoittautua tehokkaaksi tavaksi tehdä julkisten hyödykkeiden ja palvelujen tarjonnasta köyhille luotettavampaa ja edullisempaa, kun hallituksen varoja täydennetään yksityisen sektorin investoinneilla. Rakennusala sekä vähähiilinen ja resurssitehokas talous ovat esimerkkejä siitä, kuinka eurooppalainen asiantuntemus voi julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien avulla tarjota innovatiivisia ratkaisuja uusiutuvan energian, ekologisten rakennusten ja muun infrastruktuurin, kuten veden ja sanitaation, jätehuollon ja liikenteen, kaltaisilla aloilla.

Komissio aikoo jatkaa teknisen avun antamista julkisille elimille niiden hallinnollisten valmiuksien parantamiseksi. Se myös jatkaa säädös- ja sääntelykehysten ja ohjeiden laatimista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia varten, edistää julkisen ja yksityisen sektorin vuoropuhelumekanismeja niiden välisten kumppanuuksien kartoittamiseksi ja uudistusten ajamiseksi säädös- ja sääntelykehyksiin. Lisäksi komissio käyttää rahoitusvälineitä yksityisen rahoituksen hankkimiseksi infrastruktuurihankkeisiin tukemalla rahoituslähteitä yhdistävien EU:n järjestelyjen avulla yksityissektorin lainanantoa ja tukikelpoisten rahoituslaitosten pääomasijoituksia. Näitä toimia on täydennettävä pyrkimyksillä parantaa julkisen sektorin asiantuntemusta, läpinäkyvyyttä ja hallintoa sen varmistamiseksi, että yksityisten toimijoiden kannustimet käyvät yksiin julkisten etujen kanssa.

Julkisen ja yksityisen sektorin perinteisten infrastruktuurikumppanuuksien ohella komissio aikoo tukea uudentyyppisiä kumppanuuksia ja usean sidosryhmän yhteenliittymiä kansallisten tai paikallisten viranomaisten, yritysten ja kansalaisjärjestöjen välillä. Tavoitteena on parantaa taitoja ja tarjota peruspalveluja (esim. kestävä ja edullinen energia, vesi, terveydenhoito ja koulutus) naisille ja muille syrjäytyneille ryhmille maatalouden alalla ja ravitsemuksen osalta, varsinkin maaseudulla.

2.4.4. Yksityissektorin roolin ja vastuun määrittely maailmanlaajuisella kehitysagendalla

Komission tiedonannossa Ihmisarvoinen elämä kaikille[15] tarkastellaan osallistavan ja kestävän kasvun tekijöiden edistämistä, myös inhimillistä kehitystä tukevien peruspalvelujen tarjontaa ja ihmisarvoisten työpaikkojen luomista, yhtenä viidestä painopistealasta, joille vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskeva maailmanlaajuinen kehitysagenda pitäisi rakentaa. Agendalla osallistavan ja kestävän kasvun haasteeseen voidaan vastata kunnolla vain, jos yksityissektorin annetaan osallistua sen laatimiseen. Komissio aikoo jäsenvaltioiden kanssa tiiviisti koordinoiden osallistua täysipainoisesti yksityissektorin selkeän ja aktiivisen roolin määrittelyyn vuoden 2015 jälkeistä aikaa koskevassa kehityskehyksessä. Se myös yhtyy Rio+20-loppuasiakirjaan sisältyvään toteamukseen, jonka mukaan yksityissektorin aktiivinen osallistuminen voi osaltaan edistää kestävää kehitystä ja siirtymistä osallistavaan vihreään talouteen. Samanaikaisesti komissio tehostaa toimiaan lunastaakseen avun tuloksellisuudesta Busanissa järjestetyssä korkean tason foorumissa antamansa sitoumukset, jotka koskevat julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä kehityksen edistämiseksi.

Toimi 12: Hyväksytään yhteinen julistus julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöstä ja omaksutaan aktiivinen rooli vaurauteen tähtäävässä kumppanuudessa, josta sovittiin Busanin foorumissa käydyissä yksityissektorin kehittämistä koskevissa keskusteluissa.

3. Tästä eteenpäin: välineet ja järjestelyt, joilla yksityissektorista tehdään kehitysyhteistyön toimija

Komissio aikoo yhdistää kansallisten, alueellisten ja temaattisten ohjelmiensa toimenpiteitä soveltaakseen lähestymistapaansa yksityissektorin kehittämiseen ja valtavirtaistaakseen sen. Se aikoo myös hyödyntää yksityissektorin potentiaalia kehitysyhteistyön toimijana. Kyseisen lähestymistavan ja edellä esitettyjen painopisteiden toteuttaminen edellyttää käytössä olevien lähestymistapojen ja välineiden mukauttamista ja uusien lisäämistä EU:n kehitysyhteistyövälineiden kokoelmaan.

3.1. Kehys rakenteelliselle vuoropuhelulle ja yhteisille toimille yksityissektorin kanssa

Paikallisen yksityissektorin tarpeiden ja rasitteiden tunteminen ja eurooppalaisen yksityissektorin potentiaalin valjastaminen kehityksen edistämiseen ja yhteistyöhön kehitysmaiden yritysten kanssa edellyttää, että yksityisen ja julkisen sektorin väliselle vuorovaikutukselle ja yhteistyölle luodaan foorumeja. Paikallistasolla komissio aikoo EU:n edustustojen välityksellä kannustaa julkisen ja yksityisen sektorin osallistavaa vuoropuhelua politiikasta tukemalla olemassa olevien tai uusien vuoropuhelumekanismien, esimerkiksi kansallisten työllisyys-, työvoima- tai vientineuvostojen, toimintaa. Toinen kannustustapa on kehittää yksityissektorin edustajien, kuten kauppakamareiden, työmarkkinaosapuolten, mikro- ja pk-yrityksiä edustavien organisaatioiden, naisyrittäjien sekä epävirallisen sektorin yritysten ja työntekijöiden, valmiuksia kohdennetusti, jotta niiden panos tällaisiin vuoropuhelumekanismeihin paranisi. Komissio aikoo lisäksi käyttää kumppanimaiden kanssa käymäänsä poliittista vuoropuhelua hallitusten ja paikallisviranomaisten suostuttelemiseen käymään avointa keskustelua yksityissektorin edustajien kanssa.

Euroopan tasolla ja kansainvälisesti komissio aikoo osallistua vuoropuhelua ja yhteisiä toimia yksityissektorin kanssa koskevan kehyksen laatimiseen, minkä se tekee mieluiten tukemalla olemassa olevia aloitteita, muun muassa hiljattain perustettua kehitysyhteistyön politiikkafoorumia[16]. Toiminnan tavoitteena on lisätä koordinointia yksittäisten eurooppalaisten foorumien ja ohjelmien välillä. Alakohtaisilla vuoropuhelumekanismeilla pyritään suorempaan vuorovaikutukseen yritysten ja alakohtaisten yhdistysten kanssa. Tällöin tavoitteena on kannustaa yksityissektorin osallistumista ja markkinalähtöisiä ratkaisuja kestävän maatalouden ja maatalousteollisuuden, kestävän energian, infrastruktuurin ja sosiaaliasioiden aloilla.

3.2. Yksityisen rahoituksen käyttö kehityksen edistämiseen eri rahoituslähteitä yhdistämällä

Komissio myöntää, että EU:n avustusten yhdistäminen muiden julkisten tai yksityisten rahoittajien lainoihin tai omaan pääomaan on merkittävä keino hankkia lisävaroja kehitykseen ja lisätä EU:n avun vaikutusta. Komissio tekee ulkoisen yhteistyön rahoituslähteiden yhdistämiseksi perustetun EU-foorumin puitteissa yhteistyötä rahoituslaitosten kanssa tehostaakseen rahoituksen yhdistämisen katalyyttistä vaikutusta. Tavoitteena on kasvattaa yksityisen rahoituksen osuutta lisäämällä takausten, oman pääoman ja muiden riskinjakovälineiden kaltaisten rahoitusvälineiden käyttöä infrastruktuuri-investoinneissa. Komissio selvittää tässä yhteydessä vaihtoehtoja rahoituslähteiden yhdistämisen laajentamiseksi uusille aloille, kuten kestävään maatalouteen ja sosiaalialoille. Lisäksi komissio kartoittaa mahdollisuuksia lisätä sellaisten hankkeiden määrää, joilla on suuri vaikutus paikallisen yksityissektorin kehitykseen, esimerkiksi pk-yritysten rahoituksensaantiin. Yksi keino on perustaa rahoituslähteitä yhdistävien alueellisten järjestelyjen yhteyteen yksityissektorille räätälöityjä palveluja.

3.3. EU:n poliittisen painoarvon valjastaminen osallistavan ja kestävän kasvun tukemiseen

Tämän tiedonannon valmisteluvaiheessa kuultujen sidosryhmien edustajien yleinen näkemys on, että EU:n poliittinen painoarvo on suhteellinen etu, jota olisi hyödynnettävä täysipainoisemmin yksityissektorin kehitystavoitteiden tukemisessa. Tässä tarkoituksessa komissio pyrkii kasvattamaan entisestään kauppaa, yrityksiä, työllisyyttä ja muita asiaankuuluvia aloja koskevien EU:n politiikkojen ja välineiden vuorovaikutusta ja yksityissektorin kehitykseen kohdistuvaa vaikutusta.

Komissio pyrkii jatkossakin saamaan kumppanimaat sitoutumaan kansainvälisesti sovittuihin periaatteisiin ja ohjeisiin, jotka koskevat vastuullista liiketoimintaa ihmisoikeuksien, työhön liittyvien oikeuksien, ympäristönormien, korruption torjunnan ja verokäyttäytymisen suhteen. Tämän se tekee yhteistyössä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa käymällä politiikasta vuoropuhelua kumppanimaiden kanssa ja monenvälisillä foorumeilla. Lisäksi komissio aikoo selvittää, miten politiikasta käytävässä vuoropuhelussa voidaan parhaiten käsitellä liiketoimintaympäristön uudistamisen kaltaisia kysymyksiä, jotka ovat investointien, innovoinnin ja yksityissektorin kehittämisen kannalta ratkaisevia. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa oikeusvaltio, korruption torjunta, julkinen varainhoito, julkisen talouden uudistaminen sekä julkisten elinten tehokkuus ja valmiudet.

Komissio hakee jatkossakin synergioita budjettituen ja suorien tukitoimien välillä yksityissektorin kehitystavoitteiden saavuttamiseksi. Budjettituki ja siihen liittyvä politiikasta käytävä vuoropuhelu voivat tukea liiketoimintaympäristön uudistuksia kumppanimaissa edistämällä makrotalouden puitteiden vakautta, moitteetonta julkista varainhoitoa sekä talousarvion läpinäkyvyyttä ja valvontaa. Liiketoimintaympäristön uudistamista voidaan edistää myös erityisillä yksityissektorin kehittämiseen keskittyvillä uudistussopimuksilla ja tulosindikaattoreilla.

EU:n poliittinen painoarvo riippuu komission ja jäsenvaltioiden kyvystä hyödyntää vahvuuksiaan ja valmiuksiaan ja tehdä yhteistyötä yhteisen strategian laatimiseksi. Panostamalla avunantajien koordinointiin ja yhteiseen ohjelmointiin EU voi puhua yhdellä äänellä ja hyödyntää paremmin sitä, että useimmissa kumppanimaissa se on suurin avunantaja, joka myöntää tukea osallistavan ja kestävän talouden kehittämiseen.

Lisäämällä investointejaan kehitysmaissa ja osallistumalla aktiivisemmin kehitysyhteistyöhön yksityissektori viestii siitä merkittävästä roolista, joka sillä voi olla osallistavan ja kestävän kasvun edistäjänä kehitysmaissa. Tässä tiedonannossa esitetyn strategian avulla komissio voi helpottaa ja vauhdittaa niin paikallisten kuin eurooppalaistenkin yritysten sitoutumista konkreettisiin ja myönteisiin kehitystuloksiin kentällä.

[1] Ks. http://ec.europa.eu/europeaid/how/evaluation/evaluation_reports/2013/1317_docs_en.htm.

[2] Tämän tiedonannon kannalta merkityksellisiä kuulemisia järjestettiin marraskuun 2013 ja helmikuun 2014 välisenä aikana. Niihin osallistui EU:n jäsenvaltioita, kumppanimaiden hallituksia, paikallisviranomaisia, Euroopan ja kehitysmaiden yksityissektorin edustajia, työmarkkinaosapuolia ja kansalaisjärjestöjä.

[3] Nämä toimet ovat tiiviisti kytköksissä kaupan ja kehityksen alan toimiin, joilla niitä täydennetään ja jotka on esitetty vuonna 2012 annetussa kauppaa, kasvua ja kehitystä käsittelevässä tiedonannossa [KOM(2012) 22 lopullinen].

[4] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja komission delegoitu asetus (EU) N:o 1268/2012 kyseisen asetuksen soveltamissäännöistä.

[5] KOM(2012) 22 lopullinen.

[6] Esimerkiksi Euroopan keskuspankki on perustanut Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maiden investointivälineen alaisuuteen uuden 500 miljoonan euron erityismäärärahan vaikuttavan rahoituksen myöntämiseksi AKT-alueelle. Määrärahalla pyritään päätavoitteena olevan köyhyyden vähentämisen puitteissa suureen kehitysvaikutukseen tarttumalla AKT-maiden sosiaali- ja ympäristöhaasteisiin, kuten ihmisarvoisten työpaikkojen luomiseen, pienten yritysten ja maaseutuyritysten kestävyyteen, ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseen, ruokaturvaan, perusresurssien (esim. vesi ja energia) saantiin sekä naisten ja nuorten taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen integrointiin.

[7] Vihreässä kirjassa luonnonkatastrofeja ja ihmisen aiheuttamia katastrofeja koskevista vakuutuksista [COM(2013) 0213 final] korostetaan vakuutusten roolia autettaessa katastrofialttiita kehitysmaita laatimaan riskeiltä suojaavia rahoitusjärjestelmiä.

[8] Raaka-aineita koskevan aloitteen [KOM(2008) 699] mukaisesti.

[9] Komission tiedonanto Tilanne vuoden 2015 jälkeen: kokonaisvaltainen ja yhdennetty lähestymistapa köyhyyden poistamisen ja kestävän kehityksen rahoittamiseen [COM(2013) 531].

[10] Yritysten yhteiskuntavastuuta koskeva uudistettu EU:n strategia vuosiksi 2011–2014 [KOM(2011) 681 lopullinen].

[11] Esimerkiksi Korean tasavallan kanssa 10.5.2010 allekirjoitettu puitesopimus.

[12] Esimerkiksi GSP+, jonka edunsaajina olevien vähiten kehittyneiden maiden on ratifioitava 27 kansainvälistä sopimusta ja noudatettava niitä ja sen seurauksena kirjattava lainsäädäntöönsä työvoimaa, ympäristöä ja korruption torjuntaa koskevat vähimmäisvaatimukset, joita yritysten on noudatettava.

[13] JOIN(2014) 8, 28.2.2014, ja COM(2014) 111, 5.3.2014.

[14] Esimerkiksi Saksan develoPPP-ohjelma, Itävallan talouskumppanuusohjelma, SIDAn Business for Development -ohjelma sekä muun muassa DFID:n ja Alankomaiden ulkoministeriön perustamat nk. haasterahastot.

[15] COM(2013) 92 final.

[16] Komissio perusti foorumin, jotta useat sidosryhmät – paikallisviranomaiset, kansalaisjärjestöt ja yksityissektorin edustajat – voisivat käydä vuoropuhelua EU:n kehityspolitiikasta ja -ohjelmista.