26.1.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 25/1

(1)

Laajakaistayhteydet ovat strategisessa asemassa Euroopan kasvun ja innovoinnin kannalta kaikilla talouden aloilla, ja ne myös edistävät sosiaalista ja alueellista koheesiota. Eurooppa 2020 -strategiassa, jäljempänä ’EU 2020 –strategia’, korostetaan laajakaistan yleisen käyttöönoton merkitystä osana EU:n kasvustrategiaa seuraavan vuosikymmenen ajalle ja vahvistetaan kunnianhimoiset tavoitteet laajakaistan kehittämiselle. Yhdessä sen lippulaiva-aloitteista, Euroopan digitaalistrategiassa (1), vahvistetaan laajakaistayhteyksien sosioekonomiset hyödyt ja korostetaan niiden merkitystä kilpailukyvyn, yhteiskunnallisen osallisuuden ja työllisyyden kannalta. EU 2020 -strategiaan sisältyvän älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan tavoitteen saavuttaminen riippuu myös nopean internet-infrastruktuurin ja -palvelujen kattavasta tarjonnasta kohtuullisin hinnoin. Hyvälaatuisen ja edullisen laajakaistainfrastruktuurin rahoittamiseen liittyvään haasteeseen vastaaminen on keskeinen tekijä Euroopan kannalta kilpailukyvyn ja innovoinnin lisäämiseksi, nuorten työmahdollisuuksien lisäämiseksi, taloudellisen toiminnan muualle siirtymisen estämiseksi ja Eurooppaan suuntautuvien investointien houkuttelemiseksi. Digitaalistrategiassa toistetaan EU 2020 -strategian tavoite, jonka mukaan peruslaajakaistayhteyden olisi oltava kaikkien eurooppalaisten ulottuvilla vuoteen 2013 mennessä, ja siinä pyritään varmistamaan, että vuoteen 2020 mennessä i) kaikkien eurooppalaisten saatavilla on paljon nopeammat (30 Mbit/s tai enemmän) internet-yhteydet ja ii) vähintään 50 prosentilla eurooppalaisista kotitalouksista on internetyhteys, jossa tiedonsiirtonopeus on yli 100 Mbit/s.

(2)

On arvioitu (2), että yli 30 megabitin internet-nopeutta koskevan tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavien investointien määrä saattaa nousta 60 miljardiin euroon ja yli 100 megabitin nopeuden saavuttamiseksi vähintään 50 prosentissa eurooppalaisista talouksista tarvitaan jopa 270 miljardin euron investoinnit (3). Näiden investointien tekijät ovat ensi sijassa kaupallisia investoijia. Digitaalistrategian tavoitteita ei kuitenkaan voida saavuttaa ilman julkisia varoja. Tästä syystä digitaalistrategiassa kehotetaan jäsenvaltioita käyttämään julkista rahoitusta EU:n kilpailu- ja valtiontukisääntöjen mukaisesti EU 2020 -strategiassa asetettujen kattavuutta, nopeutta ja käyttöönottoa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi (4). Paljon kapasiteettia vaativien palvelujen kysynnän odotetaan kasvavan tulevaisuudessa, kun etäresurssipalvelut, sosiaaliset verkostopalvelut ja tilausvideopalvelut kehittyvät ja vertaisteknologioiden (peer-to-peer) käyttö lisääntyy.

(3)

Sähköinen viestintä on läpikäynyt perusteellisen markkinoiden vapauttamisprosessin ja siihen sovelletaan nyt alakohtaista sääntelyä. EU:n sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmässä säädetään myös laajakaistayhteyksiin liittyvistä yhdenmukaistamissäännöistä (5). Vanhojen laajakaistaverkkojen osalta tukkutason markkinat ovat ennakkosääntelyn kohteena suurimmassa osassa jäsenvaltioita. Sääntelyyn perustuva lähestymistapa on osoittautunut onnistuneeksi, sillä sen avulla on edistetty kilpailtuja markkinoita ja investointeja ja lisätty kuluttajien valinnanvaraa. Esimerkiksi laajakaistan kattavuus ja levinneisyys on suurin sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa esiintyy infrastruktuuritason kilpailua ja joissa palvelutason kilpailua edistetään tuloksellisella ennakkosääntelyllä. Laajakaistaverkkojen ja erityisesti seuraavan sukupolven (NGA) liityntäverkkojen laajempi käyttöönotto edellyttää kansallisten sääntelyviranomaisten toimia, kun otetaan huomioon niiden rooli sähköisen viestinnän alalla.

(4)

On entistä tärkeämpää, että julkisia varoja käytetään tällä alalla varovasti ja että komissio varmistaa, että valtiontuki on luonteeltaan täydentävää eikä korvaa markkinatoimijoiden investointeja. Mahdollisen valtiontuen yhteydessä on mahdollisimman paljon rajoitettava riskiä yksityisten sijoitusten syrjäyttämisestä, kaupallisten investointikannustimien muuttamisesta ja Euroopan unionin yhteisen edun vastaisesta kilpailun kohtuuttomasta vääristymisestä.

(5)

Komissio totesi valtiontukiuudistusta koskevassa tiedonannossaan, että valtiontukipolitiikalla olisi helpotettava sellaisen tuen myöntämistä, joka on hyvin suunniteltu ja kohdistettu havaittuihin markkinoiden toimintapuutteisiin ja Euroopan yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin (6). Valtiontukitoimenpiteillä voidaan tietyin edellytyksin korjata markkinoiden toimintapuutteita ja siten tehostaa markkinoiden toimintaa ja parantaa kilpailukykyä. Kun markkinoilla saavutetaan tehokkaita tuloksia, jotka kuitenkin ovat epätyydyttäviä koheesiopolitiikan kannalta, valtiontukea voidaan käyttää suotavamman ja oikeudenmukaisemman markkinatilanteen saavuttamiseksi. Erityisesti hyvin suunnattu tukitoimenpide laajakaista-alalla voi osaltaan pienentää sellaisten alueiden välistä ”digitaalista kuilua” (7), joista toisilla on tarjolla edullisia ja kilpailukykyisiä laajakaistapalveluja ja toisilla ei.

(6)

Jos valtiontukea kuitenkin myönnetään laajakaistahankkeisiin alueilla, joilla markkinatoimijat tavanomaisissa olosuhteissa olisivat valmiita tekemään investointeja tai ovat jo tehneet niitä, tämä voisi heikentää merkittävästi kaupallisten investoijien kannustimia investoida laajakaistaan. Tällaisissa tapauksissa laajakaistalle myönnettävä valtiontuki voisi olla tavoitteen kannalta haitallista. Valtiontuen valvonnan ensisijaisena tavoitteena laajakaista-alalla on varmistaa, että valtiontukitoimenpiteet johtavat laajakaistayhteyksien laajempaan levinneisyyteen tai niiden leviämisen nopeutumiseen verrattuna tilanteeseen ilman tukitoimenpiteitä niin, että laadukkaampia ja edullisempia palveluja ja kilpailua edistäviä investointeja tuetaan. Tuen myönteisten vaikutusten olisi oltava suurempia kuin kilpailun vääristymiset.

(7)

Komission digitaalistrategiassa esittämän kehotuksen johdosta useimmat jäsenvaltiot laativat kansalliset laajakaistastrategiat digitaalistrategian tavoitteiden saavuttamiseksi alueellaan. Useimpien näiden strategioiden mukaan julkisia varoja käytetään laajentamaan laajakaistaverkon kattavuus alueille, joilla kaupallisilla toimijoilla ei ole kannustimia investoida, ja nopeuttamaan erittäin nopeiden, seuraavan sukupolven liityntäverkkojen käyttöönottoa.

(8)

Näissä suuntaviivoissa esitellään lyhyesti komission politiikan periaatteet, joiden mukaisesti se soveltaa perussopimuksen valtiontukisääntöjä toimenpiteisiin, joilla tuetaan laajakaistaverkkojen käyttöönottoa yleensä (2 jakso). Lisäksi suuntaviivoissa selvitetään näiden periaatteiden soveltamista arvioitaessa sellaisia tukitoimenpiteitä, joiden tavoitteena on edistää peruslaajakaistaverkkojen ja erittäin nopeiden, seuraavan sukupolven erittäin nopeiden NGA-liityntäverkkojen nopeaa käyttöönottoa (3 jakso). Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja arvioidessaan laajakaistahankkeisiin myönnettävää valtiontukea. Tämä lisää oikeusvarmuutta ja komission päätöksenteon avoimuutta.

(9)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 107 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”. Toimenpiteen luokittelu valtiontueksi edellyttää seuraavien kumulatiivisten edellytysten täyttymistä: a) toimenpide on myönnetty valtion varoista, b) siitä on taloudellista etua yrityksille, c) etu on valikoiva, d) toimenpide vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua, e) toimenpide vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(10)

Valtion varojen käyttäminen: Valtion varojen siirto voi tapahtua monin tavoin, esimerkiksi suorina avustuksina, veronhuojennuksina (8), edullisina lainoina tai muun tyyppisinä suotuisina rahoitusehtoina. Valtion varoista on kyse myös silloin, jos valtio tarjoaa luontoismuotoisen hyödyn, esimerkiksi investoi laajakaistainfrastruktuurin (osan) rakentamiseen. Valtion varoja voidaan käyttää kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla (9). Eurooppalaisista rahastoista, kuten Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan aluekehitysrahasto (10), myönnetty rahoitus edustaa myös valtion varoja, kun tällaiset varat jaetaan jäsenvaltion harkinnan mukaan (11).

(11)

Yritys: Laajakaistainvestointeja tukevien valtion toimenpiteiden kohteena on tavallisesti taloudellisen toiminnan harjoittaminen, kuten laajakaistainfrastruktuurin rakentaminen ja sen toiminnan harjoittaminen sekä sitä koskevien käyttöoikeuksien myöntäminen tai liittymäpalvelujen loppukäyttäjille tarjoamisen mahdollistaminen. Myös valtio itse voi harjoittaa taloudellista toimintaa, kun se käyttää ja hyödyntää laajakaistainfrastruktuuria (osaa siitä) esimerkiksi oman yrityksen kautta tai osana valtion hallintoa. Taloudellista toimintaa on myös laajakaistaverkkoinfrastruktuurin rakentaminen, jotta valtio tai kolmannet tahot voivat myöhemmin käyttää sitä kaupallisesti (12). Laajakaistaverkon käyttöönotto muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin ei välttämättä ole valtiontukea (13), koska verkon rakentaminen ei suosi mitään tiettyä yritystä (14). Jos verkko kuitenkin avataan laajakaistainvestoijien tai operaattorien käyttöön, on todennäköistä, että toimenpiteeseen liittyy tukea (15).

(12)

Edut: Tuki myönnetään tavallisesti suoraan verkon investoijille, jotka useimmiten valitaan tarjouskilpailulla. Kun valtion rahoitusta ei myönnetä tavanomaisin markkinaehdoin ja se voidaan näin ollen luokitella valtiontueksi markkinataloussijoittajaperiaatteen mukaisesti (ks. 16 kohta jäljempänä), kilpailuun perustuvan valintamenettelyn käyttäminen varmistaa, että tuki on rajattu tietyn hankkeen edellyttämään vähimmäismäärään. Se ei kuitenkaan poista tukea, sillä viranomainen myöntää edelleen tukea tarjouskilpailun voittajalle (esimerkiksi ”tasaavana rahoituksena” tai luontoismuotoisena hyötynä) ja tällaisen menettelyn tarkoituksena onkin nimenomaan tuensaajan valitseminen. Tarjouskilpailun voittaja voi taloudellisen tuen ansiosta harjoittaa kaupallista toimintaa ehdoilla, jotka eivät muutoin olisi saatavilla markkinoilla. Tuen suoran edunsaajan lisäksi välillisiin edunsaajiin saattavat kuulua kolmannet operaattorit, jotka saavat tukkutason käyttöoikeudet tuettuun infrastruktuuriin (16).

(13)

Valikoivuus: Laajakaistaverkkojen käyttöönottoa tukevat valtion toimenpiteet ovat luonteeltaan valikoivia, sillä niiden kohteena ovat laajakaistainvestoijat ja kolmannet operaattorit, jotka toimivat ainoastaan tietyillä sähköisten viestintäpalvelujen markkinoiden segmenteillä. Tuetun verkon loppukäyttäjäyritysten (17) osalta toimenpide ei välttämättä kuitenkaan ole valikoiva, jos tuetun infrastruktuurin käyttöoikeudet ovat avoinna kaikille talouden aloille. Toimenpide on valikoiva, jos laajakaistan käyttöönotto on kohdistettu tietyille yrityskäyttäjille esimerkiksi niin, että valtiontuki kohdennetaan laajakaistaverkon käyttöönottoon ennalta määriteltyjen yritysten hyväksi eikä kyseisiä yrityksiä ole valittu niiden yleisten kriteerien mukaisesti, joita sovelletaan koko alueella, josta myöntävä viranomainen vastaa (18).

(14)

Kilpailun vääristyminen: Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, oikeuskäytännön mukaan taloudellinen tai luontoismuotoinen tuki vääristää kilpailua, jos se vahvistaa yrityksen asemaa muihin yrityksiin verrattuna (19). Kilpailijalle myönnetyn valtiontuen vuoksi olemassa olevat operaattorit voivat vähentää kapasiteettiaan tai potentiaaliset toimijat voivat päättää olla tulematta uusille markkinoille tai maantieteelliselle alueelle. Tuensaajan markkinavoima todennäköisesti lisää kilpailun vääristymistä. Jos tuensaajalla on jo määräävä asema markkinoilla, tuki voi vahvistaa tätä määräävää asemaa heikentämällä kilpailupainetta, joka tuensaajaan kohdistuu sen kilpailijoiden taholta.

(15)

Vaikutus kauppaan: Siltä osin kuin valtion toimenpiteet ovat omiaan vaikuttamaan toisissa jäsenvaltioissa toimiviin palveluntarjoajiin (myös vähentämällä niiden halukkuutta sijoittautua kyseiseen jäsenvaltioon), niillä on myös vaikutusta kauppaan, sillä sähköisten viestintäpalveluiden markkinat (laajakaistan tukku- ja vähittäismarkkinat) ovat avoinna operaattoreiden ja palveluntarjoajien väliselle kilpailulle (20).

(16)

SEUT-sopimuksen 345 artiklassa määrätään, että ”tällä sopimuksella ei puututa jäsenvaltioiden omistusoikeusjärjestelmiin”. Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta seuraa, että sellaista pääomaa, jonka valtio suoraan tai välillisesti on antanut yrityksen käyttöön tavanomaisia markkinaolosuhteita vastaavissa olosuhteissa, ei voida pitää valtiontukena. Jos julkisen sijoittajan osakkuuksiin tai pääomasijoituksiin ei liity riittävää tuottavuuspotentiaalia edes pitkällä aikavälillä, kyseisiä toimenpiteitä on pidettävä SEUT-sopimuksen 107 artiklassa tarkoitettuna tukena, ja arvioitaessa niiden soveltuvuutta sisämarkkinoille on käytettävä ainoastaan kyseisessä artiklassa esitettyjä perusteita (21).

(17)

Komissio on arvioinut markkinataloussijoittajaperiaatteen soveltamista laajakaista-alalla Amsterdamia koskevassa päätöksessään (22). Kuten tässä päätöksessä korostetaan, jäsenvaltion on osoitettava perusteellisesti ja kattavasti, että julkinen investointi on markkinaehtoinen, joko sillä perusteella, että yksityiset investoijat osallistuvat siihen merkittävällä panoksella tai että investoinnille saadaan järkevän liiketoimintasuunnitelman mukainen kohtuullinen tuotto. Yksityisten investoijien osallistuessa hankkeeseen ehdottomana edellytyksenä on, että niiden on kannettava investointiin liittyvä kaupallinen riski samoin ehdoin kuin julkisen investoijan. Sama pätee muihin valtiontukimuotoihin, kuten edullisiin lainoihin ja takauksiin (23).

(18)

Joissakin tapauksissa jäsenvaltiot voivat esittää, että laajakaistaverkon tarjonta olisi katsottava SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa (24) ja Altmark-tuomiossa (25) tarkoitetuksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi, ja tarjota julkista rahoitusta tällä perusteella. Näissä tapauksissa jäsenvaltioiden toimenpiteitä on arvioitava seuraavien tiedonantojen ja säädösten mukaisesti: Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen annettu komission tiedonanto (26), Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 106 artiklan 2 kohdan määräysten soveltamisesta tietyille yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille korvauksena julkisista palveluista myönnettävään valtiontukeen 20 päivänä joulukuuta 2011 annettu komission päätös (27), julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevista Euroopan unionin puitteista (2011) annettu komission tiedonanto (28) sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville yrityksille myönnettävään vähämerkityksiseen tukeen 25 päivänä huhtikuuta 2012 annettu komission asetus (EU) N:o 360/2012 (29). Näitä komission asiakirjoja, yhdessä ’SGEI-paketti’, sovelletaan myös laajakaistan käyttöönottoa varten myönnettävään valtiontukeen. Jäljempänä esitetyn tarkoituksena on ainoastaan kuvailla joidenkin kyseisissä asiakirjoissa määritettyjen periaatteiden soveltamista laajakaista-alaan ottaen huomioon tietyt alakohtaiset erityispiirteet.

(19)

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun määritelmän osalta komissio on jo yleisesti ottaen selventänyt, että jäsenvaltiot eivät voi liittää erityisiä julkisen palvelun velvoitteita palveluihin, joita tavanomaisissa markkinaolosuhteissa toimivat yritykset jo tarjoavat tai voivat tarjota tyydyttävästi ja valtion määrittämillä yleisen edun mukaisilla ehdoilla, joihin kuuluvat muun muassa hinta, objektiiviset laatuominaisuudet, jatkuvuus ja palvelun saatavuus (30).

(20)

Soveltaessaan tätä periaatetta laajakaista-alaan komissio katsoo, että sellaisilla alueilla, joilla yksityiset investoijat ovat jo investoineet laajakaistaverkkoinfrastruktuuriin (tai ovat laajentamassa verkkoaan) ja tarjoavat jo kilpailukykyisiä laajakaistapalveluja riittävällä peitolla, rinnakkaisen kilpailevan ja julkisesti rahoitetun laajakaistainfrastruktuurin perustamista ei voida pitää SEUT-sopimuksen 106 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna (31). Jos kuitenkin voidaan osoittaa, että yksityiset investoijat eivät pysty lähitulevaisuudessa (32) tarjoamaan riittävää laajakaistapeittoa kaikille kansalaisille tai käyttäjille, jolloin merkittävä osa väestöstä jää ilman laajakaistayhteyttä, yritykselle, jonka tehtäväksi on annettu yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoaminen, voidaan maksaa korvausta julkisesta palvelusta, jos edellä mainitussa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvistä palveluista annetussa tiedonannossa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarvetta arvioitaessa huomioon otettavien verkkojen olisi aina oltava tyypiltään toisiinsa verrattavia, eli joko peruslaajakaistaverkkoja tai NGA-verkkoja.

(21)

Lisäksi laajakaistainfrastruktuurin käyttöönottoa ja ylläpitoa voidaan pitää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvänä palveluna ainoastaan, jos kyseinen infrastruktuuri tarjoaa yhteyksiä yleisesti kaikille käyttäjille tietyllä alueella, niin kotitalous- kuin yrityskäyttäjille. Ei riittäisi, että tukea myönnettäisiin pelkästään yritysliittymille (33).

(22)

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun velvoittava luonne merkitsee myös sitä, että käyttöönotettavan verkon tarjoaja ei voi kieltäytyä tarjoamasta tukkutason pääsyä verkkoon harkinnanvaraisesti ja/tai syrjivästi (esimerkiksi siitä syystä, että yhteyksien tarjoaminen tietyllä alueella ei mahdollisesti ole kaupallisesti kannattavaa).

(23)

Ottaen huomioon kilpailutilanteen, joka on saavutettu unionissa sähköisen viestinnän vapauttamisen jälkeen, ja erityisesti laajakaistan vähittäismarkkinoilla tällä hetkellä vallitsevan kilpailun, julkisesti rahoitetun verkon, joka perustetaan yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun puitteissa, olisi oltava avoin kaikille kiinnostuneille operaattoreille. Jos laajakaistan käyttöönottaminen määritetään yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi, sen olisi perustuttava passiivisen (34), neutraalin (35) ja avoimen infrastruktuurin tarjontaan. Verkon olisi tarjottava käyttöoikeuksien hakijoille kaikki mahdolliset verkkoonpääsyn muodot ja mahdollistettava tehokas kilpailu vähittäistasolla, jolloin varmistetaan kilpailukykyisten ja kohtuuhintaisten palvelujen tarjoaminen loppukäyttäjille (36).

(24)

Sen vuoksi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun olisi katettava ainoastaan yleiset laajakaistayhteydet mahdollistavan laajakaistaverkon käyttöönottaminen ja siihen liittyvien tukkutason käyttöoikeuspalvelujen tarjoaminen ilman vähittäistason viestintäpalveluja (37). Jos yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoaja on myös vertikaalisesti integroitunut laajakaistaoperaattori, olisi otettava käyttöön riittävät takeet eturistiriitojen, perusteettoman syrjinnän ja muiden piilevien välillisten etujen välttämiseksi (38).

(25)

Sähköisen viestinnän markkinat on vapautettu täysin, joten yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu laajakaistan käyttöönottamiseksi ei voi perustua SEUT-sopimuksen 106 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun palvelun tarjoajalle myönnettävään yksin- tai erityisoikeuteen.

(26)

Laskettaessa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvästä palvelusta maksettavaa korvausta sovelletaan täysimääräisesti SGEI-pakettiin sisältyviä periaatteita. Laajakaista-alan erityispiirteiden vuoksi on tarpeen määrittää selvemmin tilanne, jossa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoajan on tarkoitus kattaa ilman laajakaistayhteyttä olevia asuin- tai muita alueita (ns. valkoisia pisteitä) laajemmalla alueella, jolla muut operaattorit ovat jo ottaneet käyttöön oman verkkoinfrastruktuurinsa tai saattavat suunnitella käyttöönottoa lähitulevaisuudessa. Jos alue, jolla yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu otetaan käyttöön, ei rajoitu pelkästään valkoisiin pisteisiin niiden koon tai sijainnin vuoksi, yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoaja voi joutua ottamaan verkkoinfrastruktuurin käyttöön myös kannattavilla alueilla, jonka kaupalliset toimijat ovat jo kattaneet. Tässä tilanteessa myönnettävän korvauksen olisi kuitenkin katettava ainoastaan kustannukset, joita aiheutuu infrastruktuurin käyttöönotosta kannattamattomilla valkoisilla alueilla, ottaen huomioon saadut tulot ja kohtuullinen voitto (39).

(27)

Monissa tapauksissa voi olla asianmukaista arvioida korvauksen määrä etukäteen, jotta katetaan ennustettu rahoitusvaje tiettynä aikana, sen sijaan että korvaus laskettaisiin pelkästään toteutuneiden kustannusten ja tulojen perusteella. Ensin mainitussa toimintamallissa yrityksellä on yleensä enemmän kannustimia rajoittaa kustannuksia ja kehittää liiketoimintaa ajan mittaan (40). Jos yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu laajakaistaverkon käyttöönottamiseksi ei perustu julkisessa omistuksessa olevan infrastruktuurin käyttöönottoon, olisi otettava käyttöön riittävät tarkistus- ja takaisinperintämenettelyt, jotta vältettäisiin se, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoaja saa kohtuuttoman edun sitä kautta, että julkisilla varoilla rahoitettu verkko säilyy sen omistuksessa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvää palvelua koskevan toimeksiannon päätyttyä.

(28)

Kuten komission laajakaistatiedonannossa (41) selvitetään, jäsenvaltiot voivat valita yritysten suoran rahoituksen lisäksi monenlaisia toimenpiteitä laajakaistaverkkojen ja erityisesti NGA-verkkojen käyttöönoton nopeuttamiseksi. Näihin toimenpiteisiin ei välttämättä sisälly SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

(29)

Koska suuri osa NGA-verkkojen käyttöönotosta aiheutuvista kustannuksista liittyy kunnallisteknisiin töihin (42), jäsenvaltiot voivat päättää sähköisen viestinnän EU:n sääntelyjärjestelmän mukaisesti esimerkiksi helpottaa verkon rakennusoikeuksien hankintaa, vaatia verkko-operaattoreita koordinoimaan kunnallistekniset työt ja/tai jakamaan osan infrastruktuuristaan. Samoin jäsenvaltiot voivat määrätä, että uusissa rakennelmissa (uudet vesi-, energia-, liikenne- ja viemäriverkot mukaan luettuina) ja/tai rakennuksissa olisi oltava NGA-verkkoon sopiva liityntä valmiina. Kolmannet osapuolet voivat omalla kustannuksellaan asentaa passiivisen infrastruktuurinsa, kun yleisiä kunnallisteknisiä töitä tehdään joka tapauksessa. Tämä mahdollisuus olisi tarjottava läpinäkyvästi ja syrjimättömästi kaikille asiasta kiinnostuneille toimijoille (esimerkiksi sähkö-, kaasu- ja vesiyhtiöille), eikä vain sähköisen viestinnän operaattoreille (43). Infrastruktuurin (tuetun tai muun) keskitetty inventointi, mahdollisesti sisältäen myös suunnitellut työt, voisi helpottaa huomattavasti kaupallisen laajakaistaverkon käyttöönottoa (44). Olemassa oleva infrastruktuuri ei sisällä pelkästään televiestinnän infrastruktuuria (esimerkiksi langallinen, langaton tai satelliitti-infrastruktuuri), vaan myös muiden alojen (kuten sähkö-, kaasu- ja vesiyhtiöt) vaihtoehtoisia infrastruktuureja (viemärit, kaapelikaivot jne.) (45).

(30)

Kun valtion toimenpiteet laajakaistan käyttöönoton edistämiseksi täyttävät 2.1 jaksossa määritellyt edellytykset, komissio arvioi toimenpiteen soveltuvuutta sisämarkkinoille pääasiallisesti SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla (46). Tähän mennessä alue- ja paikallisviranomaiset ovat soveltaneet erilaisia tukitoimenpidemalleja, joista eräitä kuvaillaan liitteessä. Liitteessä kuvattujen lisäksi viranomaiset voivat kehittää myös muita malleja laajakaistaverkkojen ottamiseksi käyttöön (47). Kaikkiin tukitoimenpidetyyppeihin on sovellettava näissä suuntaviivoissa esitettyjä sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevia periaatteita (48).

(31)

Laajakaistaa koskevia valtiontukihankkeita voidaan toteuttaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdassa ja aluetuen erityissäännöissä tarkoitetuilla tukialueilla (49). Tällöin laajakaistahankkeille myönnettävä tuki voi olla aluetuen säännöissä tarkoitettua alkuinvestointitukea. Kun toimenpide kuuluu kyseisten sääntöjen soveltamisalaan ja tarkoituksena on myöntää yhdelle yritykselle yksittäistä tapauskohtaista tukea tai yhdelle toimialalle rajattua tukea, jäsenvaltion on osoitettava, että aluetuen suuntaviivojen edellytykset täyttyvät. Tähän sisältyy erityisesti se, että kyseinen hanke edistää johdonmukaista alueellista kehitysstrategiaa eikä se luonteensa ja kokonsa vuoksi aiheuta kohtuutonta kilpailun vääristymistä.

(32)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisessa arvioinnissa komissio varmistaa, että myönteiset vaikutukset, joita tukitoimenpiteellä on yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamisen kannalta, ovat suuremmat kuin potentiaaliset negatiiviset sivuvaikutukset, kuten kaupan ja kilpailun vääristyminen. Tämä tapahtuu kahdessa vaiheessa.

(33)

Jokaisen tukitoimenpiteen on ensinnäkin oltava jäljempänä esitettävien edellytysten mukainen. Jos jokin seuraavista edellytyksistä ei täyty, tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi:

(34)

Jos kaikki edellytykset täyttyvät, komissio vertaa niitä myönteisiä vaikutuksia, joita tukitoimenpiteellä on yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamisen kannalta, tuen potentiaalisiin negatiivisiin sivuvaikutuksiin.

(35)

Komission arvioinnin yksittäisiä vaiheita laajakaista-alalla käsitellään tarkemmin seuraavassa.

(36)

Yhteisen edun mukaisen tavoitteen osalta komissio arvioi sitä, missä määrin suunniteltu toimenpide edistää edellä kuvailtujen ja digitaalistrategiassa määriteltyjen yhteisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamista.

(37)

”Markkinoiden toimintapuutteesta” on kyse silloin, kun markkinat eivät ilman toimenpiteitä tuota sellaista tulosta, joka takaisi yhteiskunnan suurimman mahdollisen hyvinvoinnin. Näin voi tapahtua esimerkiksi silloin, kun tiettyjä investointeja ei toteuteta, vaikka niiden tuottama hyöty yhteiskunnalle ylittää investointien kustannukset (50). Tällaisissa tapauksissa valtiontuen myöntämisellä voi olla positiivisia vaikutuksia, ja markkinoiden kokonaistehokkuutta voidaan lisätä muuttamalla yritysten kannustimia. Laajakaista-alalla yksi markkinoiden toimintapuutteen muoto liittyy myönteisiin ulkoisvaikutuksiin. Tällaisia ulkoisvaikutuksia syntyy silloin, kun markkinatoimijat eivät saa itse kaikkea hyötyä toimistaan. Esimerkiksi laajakaistaverkkojen saatavuus mahdollistaa uusia palveluja ja innovaatioita, jotka todennäköisesti hyödyttävät muitakin kuin verkon välittömiä sijoittajia ja tilaajia. Tällöin laajakaistaverkkoihin tehtäisiin markkinatilanteen vuoksi liian vähän yksityisiä investointeja.

(38)

Väestötiheyden tuomien etujen vuoksi laajakaistaverkkojen käyttöönotto on yleensä kannattavinta alueilla, joilla potentiaalinen kysyntä on suurempaa ja keskittynyttä, toisin sanoen tiheään asutuilla alueilla. Investoinnin korkeiden kiinteiden kustannusten vuoksi yksikkökustannukset nousevat huomattavasti väestötiheyden laskiessa (51). Tämän vuoksi kaupallisin perustein käyttöön otetut laajakaistaverkot kattavat yleensä kannattavasti ainoastaan osan väestöstä. Kuten digitaalistrategiassa todetaan, kattavat ja kohtuuhintaiset laajakaistayhteydet synnyttävät myönteisiä ulkoisvaikutuksia, koska ne pystyvät nopeuttamaan kasvua ja innovointia kaikilla talouden aloilla. Kun markkinat eivät tarjoa riittävää laajakaistapeittoa tai käyttöoikeusehdot eivät ole asianmukaiset, valtiontuki voi auttaa korjaamaan tällaisen markkinoiden toimintapuutteen.

(39)

Toinen mahdollinen yhteisen edun mukainen tavoite liittyy oikeudenmukaisuuteen. Valtio saattaa puuttua asiaan markkinatilanteen synnyttämän yhteiskunnallisen tai alueellisen eriarvoisuuden korjaamiseksi. Tietyissä tapauksissa valtiontukea laajakaistahankkeisiin voidaan myös käyttää oikeudenmukaisuustavoitteiden saavuttamiseksi eli keinona parantaa tärkeän viestintävälineen ja yhteiskunnallista osallistumista edistävän välineen saatavuutta kaikille yhteiskunnan jäsenille sekä ilmaisuvapautta, jolloin parannetaan sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta.

(40)

Laajakaistaverkkojen käyttöönottoon voidaan myöntää julkista tukea valtion, alueen tai kunnan tasolla (52). Tämän vuoksi on tärkeää koordinoida eri toimenpiteet päällekkäisyyksien ja epäjohdonmukaisuuksien välttämiseksi. Paikallisten tukitoimenpiteiden johdonmukaisuuden ja koordinoinnin varmistamiseksi paikallisten aloitteiden olisi oltava läpinäkyviä.

(41)

Mahdollisuuksien mukaan ja ottaen huomioon toimivaltuudet ja erityispiirteet jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan kansalliset suunnitelmat, joihin sisältyy julkisten aloitteiden perustana olevat tärkeimmät periaatteet, ja ilmoittamaan suunniteltujen verkkojen tärkeimmät piirteet (53). Laajakaistan kehittämistä koskevat kansalliset puiteohjelmat, joilla varmistetaan julkisten varojen käytön johdonmukaisuus, vähentävät pienempiin tukea myöntäviin viranomaisiin kohdistuvaa hallinnollista taakkaa ja nopeuttavat yksittäisten tukitoimenpiteiden toteuttamista. Lisäksi jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan selvät keskustason ohjeet valtiontuella rahoitettavien laajakaistahankkeiden toteuttamista varten.

(42)

Suunniteltaessa kilpailua edistävää, laajakaistaa tukevaa valtiontukitoimenpidettä, kansallisten sääntelyviranomaisten rooli on erityisen keskeinen. Näillä viranomaisilla on teknistä tietämystä ja asiantuntemusta, sillä niillä on keskeinen asema toimialakohtaisen sääntelyn vuoksi (54). Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on parhaimmat mahdollisuudet antaa tukea viranomaisille valtiontukiohjelmia koskevissa asioissa ja niitä olisi kuultava erityisesti silloin, kun on kyse valtiontukiohjelmien kohdealueiden kartoittamisesta. Niitä olisi kuultava myös tukkutason käyttöoikeuksien hintojen ja ehtojen määrittämisestä sekä käyttöoikeuksien hakijoiden ja tuetun infrastruktuurin operaattorin välisten riitojen ratkaisemisesta. Jäsenvaltioita kehotetaan varaamaan kansallisille sääntelyviranomaisille riittävät resurssit, jotta ne voivat antaa tällaista tukea. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa luotava asianmukainen oikeusperusta kansallisten sääntelyviranomaisten toimille, jotka koskevat laajakaistahankkeiden valtiontukea. Hyvän käytännön mukaisesti kansallisten sääntelyviranomaisten olisi laadittava paikallisviranomaisille ohjeet, joihin sisältyvät markkina-analyysia, tukkutason käyttöoikeustuotteita ja hinnoittelua koskevat suositukset, ottaen huomioon sähköisen viestinnän sääntelyjärjestelmä ja komission antamat asiaan liittyvät tiedonannot (55).

(43)

Kansallisten sääntelyviranomaisten lisäksi myös kansalliset kilpailuviranomaiset voivat antaa hyödyllisiä neuvoja erityisesti kun on kyse suurista puiteohjelmista. Näin voitaisiin auttaa luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset tarjouksen tehneille operaattoreille ja välttää valtiontuen kohtuuttoman suuren osuuden varaaminen yhdelle operaattorille niin, että sen (mahdollisesti jo määräävä) markkina-asema vahvistuisi (56). Kansallisten sääntelyviranomaisten roolin lisäksi jotkin jäsenvaltiot perustavat kansallisia osaamiskeskuksia auttamaan pienempiä paikallisviranomaisia asianmukaisten valtiontukitoimenpiteiden suunnittelussa. Näin varmistetaan johdonmukaisuus valtiontukisääntöjä sovellettaessa, kuten näissä suuntaviivoissa edellytetään (57).

(44)

Jotta toimenpide suunniteltaisiin tarkoituksenmukaisesti, tasapainotesti edellyttää, että valtiontuki on asianmukainen toimintaväline ongelman ratkaisemiseksi. Tältä osin on todettava, että vaikka ennakkosääntely on monissa tapauksissa helpottanut laajakaistan käyttöönottoa kaupungeissa ja tiheämmin asutuilla alueilla, se ei välttämättä ole riittävä väline laajakaistapalvelujen tarjonnan mahdollistamiseksi erityisesti alueilla, joilla laajakaistayhteyksien saatavuus on alhainen ja joilla investoinnin kannattavuus on pieni (58). Samoin kysyntäpuolen toimenpiteet laajakaistan hyväksi (kuten loppukäyttäjille myönnettävät arvosetelit) eivät pysty aina korjaamaan laajakaistayhteyksien tarjonnan puutetta (59), vaikka ne voivatkin vaikuttaa myönteisesti laajakaistan levinneisyyteen (60). Aina ei siis ole vaihtoehtoa julkisen rahoituksen myöntämiselle laajakaistayhteyksien tarjonnassa vallitsevan puutteen korjaamiseksi. Tuen myöntävien viranomaisten on myös otettava huomioon taajuuksien (uudelleen)jakaminen, joka mahdollisesti johtaa verkon käyttöönottoon kohdealueilla siten, että tuen myöntävien viranomaisten tavoitteet saavutetaan ilman suoria avustuksia.

(45)

Toimenpiteen kannustavan vaikutuksen osalta on tutkittava, että kyseessä olevaa investointia laajakaistaverkkoon ei olisi toteutettu samalla aikavälillä ilman valtiontukea. Jos operaattorilla on tiettyjä velvoitteita kattaa kohdealue (61), se ei välttämättä ole tukikelpoinen, sillä tuella ei todennäköisesti ole kannustavaa vaikutusta.

(46)

Arvioidessaan ilmoitettujen toimenpiteiden oikeasuhteisuutta komissio on korostanut useita välttämättömiä edellytyksiä valtiontuen määrän ja mahdollisen kilpailun vääristymisen minimoimiseksi, kuten seuraavissa jaksoissa esitetään.

(47)

Myös kilpailuun ja kauppaan kohdistuvat negatiiviset vaikutukset voivat johtua tuensaajan toiminnan muuttumisesta tuen seurauksena. Kilpailun vääristymisen merkitystä voidaan arvioida tuen vaikutuksella kilpailijoihin. Jos tuen seurauksena kilpailijoiden aikaisemman investoinnin kannattavuus heikkenee, ne voivat päättää vähentää tulevia investointejaan tai jopa vetäytyä kokonaan markkinoilta (62). Jos tarjouskilpailumenettelyllä valittu tuensaaja on todennäköisesti jo määräävässä asemassa markkinoilla tai jos se voi päästä määräävään asemaan valtion rahoittaman investoinnin johdosta, tukitoimenpide voi heikentää kilpailijoiden aiheuttamaa kilpailupainetta. Jos valtiontukitoimenpide tai sen ehdot (mukaan lukien rahoitusmenetelmä, kun se kuuluu erottamattomasti tukitoimenpiteeseen) rikkovat erottamattomasti EU:n lainsäädäntöä, tukea ei voida pitää sisämarkkinoille soveltuvana (63).

(48)

Tuki on myönnettävä läpinäkyvästi. Erityisesti on varmistettava, että jäsenvaltiot, talouden toimijat, asiasta kiinnostuneet kansalaiset ja komissio saavat helposti käyttöönsä kaikki tarvittavat säädökset ja muut tuen myöntämistä koskevat tarpeelliset tiedot. Läpinäkyvyysvaatimuksia käsitellään tarkemmin jäljempänä 78 kohdassa.

(49)

Huolellisesti suunnitellussa laajakaista-alan valtiontukiohjelmassa olisi varmistettava, että toimenpiteen yleisvaikutus on myönteinen.

(50)

Tältä osin valtiontukitoimenpiteen vaikutusta voidaan kuvailla toiminnan muutoksena verrattuna toimintaan, jos tukea ei olisi myönnetty. Tuen myönteiset vaikutukset ovat suoraan riippuvaisia tuensaajan toiminnan muuttumisesta. Tämän muutoksen pitäisi mahdollistaa yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttaminen. Laajakaista-alalla tuki johtaa sellaisen uuden infrastruktuurin käyttöönottoon, jota ei olisi toteutettu muuten. Siten se lisää kapasiteettia ja siirtonopeuksia markkinoilla, alentaa hintoja ja lisää kuluttajien valinnanvaraa, parantaa laatua ja edistää innovointia. Tämän myötä kuluttajat saavat myös käyttöönsä enemmän online-resursseja, mikä yhdessä parantuneen kuluttajansuojan kanssa todennäköisesti lisää kysyntää alalla. Se puolestaan edistää digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamista ja hyödyttää koko EU:n taloutta.

(51)

Tuetun verkon avulla pitäisi pystyä varmistamaan olennainen muutos laajakaistan saatavuudessa. ”Olennainen muutos” voidaan osoittaa, jos julkisen tuen seurauksena 1) valittu tarjoaja toteuttaa huomattavia uusia investointeja laajakaistaverkkoon (64) ja 2) tuettu infrastruktuuri tuottaa markkinoille merkittäviä uusia valmiuksia laajakaistapalvelujen saatavuuden, kapasiteetin (65), nopeuksien ja kilpailun (66) osalta. Olennaista muutosta määritettäessä vertailukohtana käytetään olemassa olevia verkkoja ja konkreettisen suunnittelun kohteena olevia verkkojen käyttöönottoja.

(52)

Jotta voidaan varmistaa kilpailuun kohdistuvien negatiivisten vaikutusten minimointi, tukitoimenpiteen suunnittelussa on täytettävä useita ehtoja, kuten jäljempänä 3.4 jaksossa määritetään.

(53)

Kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi komissio voi lisäksi vaatia, että tietyt tukiohjelmat ovat määräaikaisia (yleensä enintään nelivuotisia) ja että ne arvioidaan seuraavien seikkojen todentamiseksi: 1) tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille tehdyn päätöksen taustalla olleiden oletusten ja ehtojen toteutuminen; 2) tukitoimenpiteen tuloksellisuus suhteessa ennalta määritettyihin tavoitteisiin; 3) tuen vaikutus markkinoihin ja kilpailuun sekä sen varmistaminen, että tukiohjelman voimassaoloaikana ei aiheudu unionin etujen vastaisia tarpeettomia kilpailua vääristäviä vaikutuksia (67). Arvioinnin tavoitteiden vuoksi ja jotta voidaan pitää jäsenvaltioihin ja pienempiin tukihankkeisiin kohdistuva hallinnollinen rasitus kohtuullisena, sitä sovelletaan vain kansallisiin tukiohjelmiin ja tukiohjelmiin, joiden budjetti on suuri tai joihin sisältyy uusia ominaispiirteitä, tai kun on odotettavissa merkittäviä markkinoihin, teknologiaan tai sääntelyyn liittyviä muutoksia. Arvioinnin suorittaa valtiontuen myöntävästä viranomaisesta riippumaton asiantuntija yhteisten menetelmien (68) mukaisesti. Arviointi myös julkistetaan. Arviointi on toimitettava komissiolle hyvissä ajoin, jotta se voi tarvittaessa harkita tukitoimenpiteen voimassaolon jatkamista, ja joka tapauksessa ennen tukiohjelman voimassaolon päättymistä. Arvioinnin tarkka laajuus ja yksityiskohtaiset säännöt määritetään tukiohjelman hyväksymispäätöksessä. Kyseisen arvioinnin tulokset otetaan huomioon päätettäessä tulevista tukitoimenpiteistä, joilla on samankaltainen tavoite.

(54)

Jos tasapainotesti osoittaa, että negatiiviset vaikutukset ovat hyötyjä suuremmat, komissio voi kieltää valtiontuen tai edellyttää korjaavia toimia, joilla joko muutetaan valtiontukisuunnitelmaa tai muuten poistetaan kilpailua haittaavat tekijät.

(55)

Valtiontukien arvioimiseksi verkot jaetaan näissä suuntaviivoissa peruslaajakaista- ja NGA-verkoiksi.

(56)

Useat eri teknologia-alustat voidaan katsoa peruslaajakaistaverkoiksi, kuten epäsymmetrinen digitaalinen tilaajaliittymä (ADSL2+-verkkoihin asti), muu kuin parannettu kaapeliliittymä (esimerkiksi DOCSIS 2.0), kolmannen sukupolven matkaviestintäverkot (UMTS) ja satelliittijärjestelmät.

(57)

Markkinoiden ja teknisen kehityksen tässä vaiheessa (69) NGA-verkot ovat liityntäverkkoja, jotka muodostuvat kokonaan tai osittain optisista elementeistä (70) ja jotka pystyvät tarjoamaan laajakaistapalveluja, joilla on parempia ominaisuuksia kuin olemassa olevien peruslaajakaistaverkkojen kautta tarjotuilla palveluilla (71).

(58)

NGA-verkoilla katsotaan olevan ainakin seuraavat ominaisuudet: i) ne tuottavat palveluja luotettavasti erittäin suurella tilaajakohtaisella nopeudella optisen (tai tekniikaltaan vastaavan) välityskanavan kautta riittävän lähellä käyttäjän sijaintipaikkaa, jotta erittäin nopean yhteyden toteutuminen voidaan taata; ii) ne tukevat monentyyppisiä edistyneitä digitaalisia palveluja, täysin internet-protokollaan perustuvat (all-IP) konvergoituneet palvelut mukaan luettuina, ja iii) niiden nopeudet ovat verkkoon siirrossa (upload) huomattavasti suuremmat kuin peruslaajakaistaverkoissa. Markkinoiden ja teknisen kehityksen tässä vaiheessa NGA-verkot ovat i) kuituverkkoja (FTTx) (72), ii) kehittyneitä parannettuja kaapeliverkkoja (73), ja iii) tiettyjä kehittyneitä langattomia verkkoja, jotka pystyvät tarjoamaan luotettavasti suuria tilaajakohtaisia nopeuksia (74).

(59)

On tärkeää pitää mielessä, että pitkällä aikavälillä NGA-verkkojen odotetaan syrjäyttävän olemassa olevat peruslaajakaistaverkot eikä pelkästään parantavan niitä. Koska NGA-verkot edellyttävät erilaista verkkoarkkitehtuuria, joka tarjoaa merkittävästi laadukkaampia laajakaistapalveluja kuin nykyisin sekä moninaisia palveluja, joita nykyiset laajakaistaverkot eivät voisi tukea, on todennäköistä, että tulevaisuudessa tulee olemaan selviä eroja niiden alueiden välillä, jotka NGA-verkot kattavat ja joita ne eivät kata (75).

(60)

Jäsenvaltiot voivat päättää vapaasti, minkä tukimuodon ne valitsevat, kunhan se on valtiontukisääntöjen mukainen. Joissain tapauksissa jäsenvaltiot voisivat päättää rahoittaa ns. seuraavan sukupolven verkkoja, ts. runkoliityntäverkkoja, jotka eivät ulotu loppukäyttäjään saakka. Runkoliityntäverkot ovat tarpeellinen panos vähittäistason televiestintäoperaattoreille liityntäpalvelujen tarjoamiseksi loppukäyttäjille. Tällaiset verkot voivat tukea sekä peruslaajakaistaverkkoja että NGA-verkkoja (76): operaattorit valitsevat (investoidessaan) itse, minkälaisen viimeisen osuuden (last mile) tilaajayhteysinfrastruktuurin ne haluavat liittää runkoliityntäverkkoon (77). Viranomaiset voivat myös päättää tehdä vain kunnallistekniset työt (kuten kaivutyöt julkisilla maa-alueilla ja kaapelikanavien rakentaminen), jotta operaattorit voivat ottaa omat verkkoelementtinsä nopeammin käyttöön. Viranomaiset voisivat tilaisuuden tullen harkita myös satelliitteihin perustuvia ratkaisuja.

(61)

Markkinoiden toimintapuutteen ja oikeudenmukaisuustavoitteiden arvioimiseksi mahdolliset kohdealueet voidaan jakaa eri tyyppeihin. Jaottelua selitetään seuraavassa kappaleessa. Jos julkinen tuki rajoittuu verkon runkoliityntäosaan, valtiontuen arvioinnissa otetaan kohdealueiden yksilöinnissä huomioon sekä runkoliityntämarkkinoilla että käyttöyhteysmarkkinoilla vallitseva tilanne (78).

(62)

Jäljempänä selvitetään näillä maantieteellisillä alueilla toteutettavien julkisten tukitoimenpiteiden perusteluina käytettäviä edellytyksiä.

(63)

Kun maantieteellisiä alueita nimetään valkeiksi, harmaiksi tai mustiksi jäljempänä esitetyllä tavalla, tuen myöntävän viranomaisen on määritettävä, onko kohdealueella laajakaistainfrastruktuuria. Jotta voitaisiin varmistaa, ettei tuki haittaa yksityisiä investointeja, tuen myöntävien viranomaisten olisi myös selvitettävä, onko yksityisillä investoijilla konkreettiset suunnitelmat oman infrastruktuurinsa käyttöönotosta lähitulevaisuudessa. Ilmaisun ’lähitulevaisuus’ olisi katsottava tarkoittavan kolmen vuoden jaksoa (79). Jos tuen myöntävä viranomainen soveltaa pidempää ajanjaksoa tuetun infrastruktuurin käyttöönottoon, samaa ajanjaksoa olisi käytettävä myös arvioitaessa kaupallisten investointisuunnitelmien kestoa.

(64)

Tuen myöntävän viranomaisen olisi julkaistava tiivistelmä suunnitellusta tukitoimenpiteestä ja kehotettava asianomaisia esittämään sitä koskevat huomautuksensa, jotta voidaan varmistaa, että yksityiset investoijat eivät aio ottaa käyttöön omaa infrastruktuuriaan lähitulevaisuudessa.

(65)

On olemassa vaara, että yksityisen investoijan pelkkä ”kiinnostuksenilmaus” voisi viivyttää laajakaistapalvelujen käyttöönottoa kohdealueella, jos investointia ei toteutetakaan ja samalla julkinen tukitoimenpide on keskeytetty. Tuen myöntävä viranomainen voisi sen vuoksi vaatia yksityiseltä investoijalta tiettyjä sitoumuksia ennen julkisen tukitoimenpiteen lykkäämistä. Näillä sitoumuksilla pitäisi varmistaa, että kyseisten kolmen vuoden tai tuetulle investoinnille ennakoidun pidemmän ajanjakson aikana edistytään merkittävästi verkon kattavuuden osalta. Lisäksi operaattoria voidaan pyytää tekemään sopimus, jossa esitetään käyttöönottoa koskevat sitoumukset. Sopimukseen voisi sisältyä useita välitavoitteita, jotka olisi saavutettava kolmen vuoden jakson kuluessa (80), ja määräys saavutettua edistystä koskevasta raportoinnista. Jos jotain välitavoitetta ei saavuteta, myöntävä viranomainen voi toteuttaa julkisia tukitoimenpiteitä koskevat suunnitelmansa. Tätä sääntöä sovelletaan sekä peruslaajakaistaverkkoihin että NGA-verkkoihin.

(66)

”Valkeat alueet” ovat sellaisia, joilla ei ole lainkaan laajakaistainfrastruktuuria ja joilla sen kehittäminen on epätodennäköistä lähitulevaisuudessa. Komission digitaalistrategiaa koskevien tavoitteiden mukaan peruslaajakaistapalvelujen olisi ulotuttava kaikkialle EU:ssa vuoteen 2013 mennessä ja niiden nopeuden olisi oltava vähintään 30 Mbit/s vuoteen 2020 mennessä. Ensisijaisena tehtävänä on sen vuoksi varmistaa, että mahdollisimman pian investoidaan alueille, joilla laajakaistapeitto ei ole vielä riittävä. Näin ollen komissio katsoo, että myöntämällä taloudellista tukea laajakaistapalvelujen tarjontaan alueilla, joilla laajakaistaa ei ole saatavilla, jäsenvaltiot ajavat aitoja yhteenkuuluvuutta ja taloudellista kehitystä edistäviä tavoitteita ja sen vuoksi niiden toimenpiteet ovat todennäköisesti yhteisen edun mukaisia, edellyttäen että jäljempänä 3.4 jaksossa määritetyt edellytykset täyttyvät (81).

(67)

”Harmaat alueet” ovat sellaisia, joilla on vain yksi verkko-operaattori ja on epätodennäköistä, että toinen verkko (82) rakennettaisiin lähitulevaisuudessa. Se, että alueella toimii verkko-operaattori (83), ei välttämättä tarkoita sitä, ettei markkinoiden toimintapuutetta tai koheesio-ongelmaa ole. Jos operaattorilla on markkinavoimaa (monopoli), se saattaa tarjota kansalaisille sellaisen palvelujen laatu–hinta -yhdistelmän, joka ei ole optimaalinen. Tietyille käyttäjäryhmille ei välttämättä saada riittävästi palveluja tai vähittäishinnat voivat olla korkeampia säänneltyjen tukkutason käyttöoikeustariffien puuttumisen vuoksi verrattuna vastaaviin palveluihin maan muilla alueilla, joilla esiintyy enemmän kilpailua, mutta jotka muuten ovat vastaavanlaisia. Jos lisäksi on vain rajoitettu mahdollisuus, että vaihtoehtoiset operaattorit tulisivat markkinoille, vaihtoehtoisen infrastruktuurin rahoitus voisi olla tarkoituksenmukainen toimenpide (84).

(68)

Toisaalta alueilla, joilla toimii jo yksi laajakaistaverkko-operaattori, avustukset vaihtoehtoisen verkon rakentamiseen voisivat vääristää markkinoiden dynamiikkaa. Sen vuoksi valtiontuki laajakaistaverkkojen käyttöönottoon harmailla alueilla on perusteltua vain, jos voidaan selvästi osoittaa, että markkinoiden toimintapuute on jatkuva. Tukea on analysoitava tarkemmin ja sen soveltuvuutta sisämarkkinoille arvioitava perusteellisesti.

(69)

Harmaille alueille voidaan myöntää valtiontukea, jos 3.4 jakson mukaiset sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat edellytykset täyttyvät ja jos osoitetaan, että i) tarjolla ei ole kohtuuhintaisia ja riittäviä palveluja kansalaisten tai yrityskäyttäjien (85) tarpeiden tyydyttämiseksi ja ii) samojen tavoitteiden saavuttamiseksi ei ole käytettävissä vähemmän vääristäviä toimenpiteitä (ennakkosääntely mukaan lukien).

(70)

Edellä esitettyjen i ja ii kohdan selvittämiseksi komissio arvioi erityisesti,

(71)

Vain niille harmaille alueille, jotka täyttävät edellä esitetyt tukikelpoisuuskriteerit, tehdään 3.4 jaksossa kuvattu sisämarkkinoille soveltuvuutta koskeva testi.

(72)

Kun tietyllä maantieteellisellä alueella toimii tai sille on tulossa lähitulevaisuudessa vähintään kaksi eri operaattorien peruslaajakaistaverkkoa ja laajakaistapalveluja tarjotaan kilpailukykyisin ehdoin (infrastruktuuriin perustuva kilpailu (87)), voidaan olettaa, ettei markkinoiden toimintapuutetta ole. Näin ollen on epätodennäköistä, että valtion toimenpiteet toisivat lisäetuja. Päinvastoin valtiontuki uuden, valmiuksiltaan vastaavan laajakaistaverkon rakentamisen rahoittamiseen johtaa periaatteessa kilpailun kohtuuttomaan vääristymiseen ja yksityisten investoijien syrjäyttämiseen. Jollei selvästi osoitettua markkinoiden toimintapuutetta ole olemassa, komissio suhtautuu kielteisesti toimenpiteisiin, joilla rahoitetaan uuden laajakaistainfrastruktuurin käyttöönottoa ”mustalla alueella” (88).

(73)

Edellä 3.2. jaksossa esitettyä jakoa ”valkoisiin”, ”harmaisiin” ja ”mustiin” alueisiin voidaan soveltaa arvioitaessa myös sitä, soveltuuko NGA-verkoille myönnetty tuki sisämarkkinoille 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla.

(74)

Jotkin kehittyneet peruslaajakaistaverkot voivat aktiivisten komponenttien parannusten myötä tukea myös joitakin niistä laajakaistapalveluista, joita tulevaisuudessa todennäköisesti tarjotaan NGA-verkkojen kautta (kuten kolmen palvelun ns. triple play -paketit) ja edistää näin digitaalistrategian tavoitteiden saavuttamista. Uusia tuotteita tai palveluja, jotka eivät kysyntä- ja tarjontapuolen kannalta ole korvattavissa toisilla, voi kuitenkin syntyä ja ne vaativat kapasiteettia, luotettavuutta ja huomattavan suuria nopeuksia siirrettäessä tietoa verkosta ja verkkoon, mikä ylittää peruslaajakaistainfrastruktuurin fyysiset ylärajat.

(75)

Arvioitaessa NGA-verkoille myönnettävää valtiontukea, valkeaksi NGA-alueeksi olisi katsottava sellainen alue, jolla tällaisia verkkoja ei tällä hetkellä ole ja jolla yksityiset investoijat eivät 63–65 kohdan mukaisesti kolmen vuoden kuluessa todennäköisesti rakenna tällaisia verkkoja. Tällaisella alueella NGA-verkkoihin voidaan myöntää valtiontukea, jos 3.4 ja 3.5 jaksossa esitetyt sisämarkkinoille soveltuvuutta koskevat edellytykset täyttyvät.

(76)

Alue olisi katsottava harmaaksi NGA-alueeksi, jos alueella on tai sillä otetaan seuraavien kolmen vuoden aikana käyttöön ainoastaan yksi NGA-verkko (89) eikä muilla operaattoreilla ole suunnitelmia ottaa NGA-verkkoa käyttöön seuraavien kolmen vuoden aikana. Arvioitaessa sitä, voisivatko muut verkkoinvestoijat ottaa tietyllä alueella käyttöön toisia NGA-verkkoja, olisi otettava huomioon mahdolliset sääntely- tai lainsäädäntötoimet, jotka ovat voineet vähentää tällaisen verkon käyttöönoton esteitä (pääsy kaapelikanaviin, infrastruktuurin jakaminen jne.). Komission on tehtävä yksityiskohtaisempi analyysi valtiontukitarpeen selvittämiseksi, sillä tällaisilla alueilla toteutettuun valtion tukitoimenpiteeseen liittyy suurempi riski olemassa olevien investoijien syrjäyttämisestä ja kilpailun vääristymisestä. Tältä osin komissio suorittaa arviointinsa näissä suuntaviivoissa määritettyjen tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevien ehtojen mukaisesti.

(77)

Jos tietyllä alueella on tai sillä tulee seuraavien kolmen vuoden aikana olemaan vähintään kaksi eri operaattorien NGA-verkkoa, alue olisi katsottava mustaksi NGA-alueeksi. Komissio katsoo, että tällaisilla alueilla valtiontuki uudelle vastaavalle julkisesti rahoitetulle NGA-verkolle todennäköisesti vääristää vakavasti kilpailua eikä sen vuoksi sovellu sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(78)

Jokaisen laajakaistan käyttöönottoa tukevan valtion tukitoimen pitäisi noudattaa kaikkia 2.5 jaksossa kuvattuja tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevia periaatteita, mukaan luettuina yhteisen edun mukainen tavoite, markkinoiden toimintapuutteen olemassaolo, tuen asianmukaisuus toimintavälineenä sekä tuen kannustava vaikutus. Kilpailun vääristymisen rajoittamisen osalta on osoitettava se, kuinka olennainen muutos saavutetaan kaikissa tapauksissa (valkeat, harmaat ja mustat alueet) (90). Sen lisäksi toimenpiteen oikeasuhteisuuden osoittamiseksi on välttämätöntä, että seuraavassa kuvatut edellytykset täyttyvät. Jos jokin kyseisistä edellytyksistä ei täyty, sen seurauksena olisi todennäköisesti suoritettava perusteellinen arviointi (91), jonka perusteella saatetaan päätellä, ettei tuki sovellu sisämarkkinoille.

(79)

Kuten peruslaajakaistan käyttöönottoa koskevien periaatteiden tapauksessakin valtiontuki NGA-verkon käyttöönottoon voi olla asianmukainen ja perusteltu väline, jos tietyt perusedellytykset täyttyvät. Kaupalliset toimijat päättävät NGA-verkkoihin tehtävistä investoinneista arvioidun kannattavuuden perusteella, mutta viranomaisten on otettava huomioon myös yleinen etu, kun rahoitetaan avointa, neutraalia alustaa, jolla useat operaattorit voivat kilpailla palvelujen tarjoamisesta loppukäyttäjille.

(80)

NGA-verkkojen käyttöönottoa tukevien toimenpiteiden on täytettävä 2.5 ja 3.4 jaksossa esitetyt tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille koskevat ehdot. Lisäksi seuraavien edellytysten on täytyttävä ottaen huomioon erityiset olosuhteet, joissa julkinen investointi NGA-verkkoihin toteutetaan.

(81)

Erityisen hyvin kilpailua suosivia ovat valtiontukihankkeet, joilla rahoitetaan runkoliityntäverkkoja (127), tai jotka rajoittuvat kunnallisteknisiin töihin, jotka mahdollistavat verkkoon pääsyn kaikille operaattoreille ja teknologioille. Tämä ominaisuus otetaan huomioon tällaisten hankkeiden arvioinnissa.

(82)

Ottaen huomioon digitaalistrategiassa asetetut tavoitteet, erityisesti tavoite saavuttaa yli 100 megabitin nopeus yli 50 prosentissa talouksista, ja koska erityisesti kaupunkialueilla voi olla suuremmat suorituskykyvaatimukset kuin mitä kaupalliset investoijat ovat halukkaita tarjoamaan lähitulevaisuudessa, julkiset tukitoimet voitaisiin 77 kohdassa esitetystä poiketen sallia NGA-verkoille, jotka pystyvät tarjoamaan ultranopeita, selvästi yli 100 megabitin nopeuksia.

(83)

”Mustilla NGA-alueilla” tällaiset tukitoimet voitaisiin sallia ainoastaan, kun 51 kohdan mukainen vaatimus olennaisesta muutoksesta voidaan osoittaa seuraavin kumulatiivisin perustein:

(84)

Edellisessä kohdassa kuvatussa tilanteessa uudelle verkolle myönnetyn tuen on noudatettava 78 ja 80 kohdassa asetettuja tukikelpoisuuden ehtoja. Tukea myöntävän viranomaisen on myös osoitettava, että

(85)

Vain jos kyseiset lisäehdot täyttyvät, näiden verkkojen julkisen rahoituksen voitaisiin katsoa soveltuvan sisämarkkinoille tasapainotestin nojalla. Toisin sanoen julkisen rahoituksen olisi johdettava merkittävään, kestävään, kilpailua edistävään, pitkäaikaiseen tekniseen parannukseen ilman että yksityisten investointien tekemistä vaikeutetaan suhteettomasti.

(86)

Näitä suuntaviivoja sovelletaan ensimmäisestä päivästä sen jälkeen, kun ne on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(87)

Komissio soveltaa näitä suuntaviivoja kaikkiin ilmoitettuihin tukitoimenpiteisiin, joista se tekee päätöksen sen jälkeen, kun suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, vaikka kyseisistä hankkeista olisi ilmoitettu sille jo ennen suuntaviivojen julkaisemista.

(88)

Valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymisestä annetun komission ilmoituksen (134) mukaan komissio soveltaa sääntöjenvastaiseen tukeen sen myöntämisajankohtana voimassa olevia sääntöjä. Näin ollen se soveltaa näitä suuntaviivoja niiden julkaisemisen jälkeen myönnettyyn sääntöjenvastaiseen tukeen.

(89)

Komissio ehdottaa jäsenvaltioille SEUT-sopimuksen 108 artiklan 1 kohdan nojalla, että ne toteuttavat aiheelliset toimenpiteet ja muuttavat tarvittaessa voimassa olevia tukiohjelmiaan näissä suuntaviivoissa vahvistettujen määräysten mukaisiksi kahdentoista kuukauden kuluessa niiden julkaisemisesta Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(90)

Jäsenvaltioita kehotetaan antamaan nimenomainen ehdoton suostumus ehdotettuihin aiheellisiin toimenpiteisiin kahden kuukauden kuluessa siitä, kun suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jos jäsenvaltiolta ei saada vastausta, komissio olettaa, että se ei hyväksy ehdotettuja toimenpiteitä.

(91)

Komissio voi tarkistaa näitä suuntaviivoja markkinoita, teknologiaa ja sääntelyä koskevan merkittävän kehityksen perusteella.