52013DC0716

SISÄLLYSLUETTELO

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - Ampuma-aseet ja EU:n sisäinen turvallisuus: kansalaisten suojelu ja laittoman kaupan estäminen

1........... Johdanto........................................................................................................................ 3

2........... Toimien tarve EU:n tasolla............................................................................................... 7

3........... Päätavoite 1: Laillisten markkinoiden turvaaminen.......................................................... 10

3.1........ Tehtävä 1: Sen selventäminen, mitkä ampuma-aseet ovat kiellettyjä ja mitkä luvanvaraisia 10

3.2........ Tehtävä 2: Merkintöjä koskevan EU:n standardin määrittäminen.................................... 11

3.3........ Tehtävä 3: Aseenkantolupaa koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen............................ 12

4........... Päätavoite 2: Laillisesta laittomaksi: vähennetään ampuma-aseiden kulkeutumista rikollisten käsiin         13

4.1........ Tehtävä 1: Laittomien aseiden myynnin ja valmistuksen valvonnan saattaminen ajan tasalle 14

4.2........ Tehtävä 2: Varkauksien ja katoamisen ehkäisy.............................................................. 14

4.3........ Tehtävä 3: Ulkoisten toimien ja laajentumisprosessin hyödyntäminen kolmansista maista peräisin olevien laittomien ampuma-aseiden uhan vähentämiseksi .......................................................................... 15

4.4........ Tehtävä 4: Edistetään ampuma-aseiden ylijäämän lopullista tuhoamista ensisijaisena hävittämistapana    15

5........... Päätavoite 3: Kohdistetaan enemmän painetta rikollismarkkinoihin.................................. 16

5.1........ Tehtävä 1: Lainvalvontaviranomaisille annettavat ohjeet.................................................. 16

5.2........ Tehtävä 2: Rajatylittävä yhteistyö ampuma-aseiden laittoman hallussapidon ja liikkumisen estämiseksi   16

5.3........ Tehtävä 3: Yhteistyön kehittäminen rikollisten käyttämien ampuma-aseiden jäljittämiseksi 17

5.4........ Tehtävä 4: Pelotevaikutuksen tehostaminen ampuma-aseiden väärinkäytön estämiseksi... 18

6........... Päätavoite 4: Tehostetaan tiedustelutoimintaa kehittäminen............................................. 18

6.1........ Tehtävä 1: Aseisiin liittyvää rikollisuutta EU:ssa ja koko maailmassa koskevien tarkempien ja kattavampien tietojen kerääminen................................................................................................................... 18

6.2........ Tehtävä 2: Lainvalvontaa koskevan koulutuksen kohdistaminen sinne, missä sitä eniten tarvitaan           20

7........... Päätelmät..................................................................................................................... 20

LIITE 1: Tavoitteet ja tehtävät..................................................................................................... 21

LIITE 2: Tilastot......................................................................................................................... 23

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Ampuma-aseet ja EU:n sisäinen turvallisuus: kansalaisten suojelu ja laittoman kaupan estäminen

1.           Johdanto

Ampuma-aseita voidaan käyttää laillisesti ja vastuullisesti siviilikäytössä ja niiden valmistus, myynti ja osto ovat osa EU:n sisämarkkinoita[1]. Väärissä käsissä ampuma-aseilla voi kuitenkin olla tuhoisia seurauksia kansalaisille ja yhteisöille. Aseisiin liittyvä väkivalta aiheuttaa EU:ssa vielä aivan liian paljon uhreja[2]. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä EU:n 28 jäsenvaltiossa murhattiin tai tapettiin yli 10 000 ihmistä ampuma-aseilla[3] ja joka vuosi yli 4 000 ihmistä tekee itsemurhan ampumalla[4]. Vuosittain EU:ssa tehdään 100 000:aa asukasta kohti keskimäärin 0,24 murhaa ja 0,9 itsemurhaa ampuma-aseella[5].  Voimakkaat ja usein laittomat ampuma-aseet voivat luoda turvattomuuden tunnetta kansalaisten keskuudessa erityisesti syrjäytyneillä kaupunkialueilla.

Tuusulassa (2007), Kauhajoella (2008), Cumbriassa (2010) ja Alphen aan den Rijnissa (2011) tapahtuneisiin kauhistuttaviin kouluampumisiin syyllistyneet olivat henkisesti epävakaita aikuisia, joille oli kuitenkin myönnetty aseenkantolupa. Vuonna 2009 Winnendenissä nuori mies pääsi käsiksi pistooliin, jota säilytettiin huolimattomasti hänen vanhempiensa makuuhuoneessa.  Liègessä vuonna 2011 tapahtuneissa iskuissa hyökkääjällä oli valtava yksityinen asevarasto, jossa oli myös sotilaalliseen käyttöön tarkoitettuja aseita ja keräilyaseita, jotka hän oli ostanut ja muuntanut toimiviksi aseiksi. Pelkästään nämä tapaukset vaativat 61 ihmisen hengen, joista 19 oli lapsia[6].  

Järjestäytynyt rikollisuus käyttää puolestaan usein laittomia ampuma-aseita uhriensa pakottamiseen ja pelotteluun. Kyseisten aseiden laiton tuonti, myynti ja valmistus ovat kannattava bisnes EU:n arviolta 3 600 järjestäytyneelle rikollisryhmälle.[7] Terroristit ja ääriliikkeiden jäsenet ovat käyttäneet ampuma-aseita ihmisten pelotteluun ja tappamiseen: Toulousen ja Montaubanin iskuissa menehtyi seitsemän ihmistä vuonna 2012, ja vuoden 2011 iskussa Frankfurtin lentokentälle kuoli kaksi[8].

EU:ssa on arviolta 80 miljoonaa laillista siviilikäyttöön tarkoitettua ampuma-asetta. Vaikka tarkkoja tilastoja ei ole olemassa, laittomasti liikkeessä olevat ampuma-aseet on usein varastettu,  niitä käytetään muuhun kuin niiden lailliseen käyttötarkoitukseen, ne on tuotu laittomasti kolmansista maista tai muunnettu muista esineistä ampuma-aseiksi. Schengenin tietojärjestelmän[9] mukaan kateissa on edelleen lähes puoli miljoonaa EU:ssa kadonnutta tai varastettua ampuma-asetta, joista ylivoimaisesti suurin osa on siviilikäyttöön tarkoitettuja aseita. Ranskassa viranomaiset raportoivat varastettujen siviili- ja sotilasaseiden takavarikointien lisääntyneen 40 prosentilla vuodesta 2010 vuoteen 2011[10]. Suuret määrät tehokkaita sotilasaseita on 1990-luvun puolivälistä lähtien tuotu EU:hun Länsi-Balkanin ja entisen Neuvostoliiton maista[11] usein pienissä erissä piilotettuina ajoneuvoihin, kuten kaukoliikenteen linja-autoihin[12]. Viime aikojen tapahtumiin Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä liittyy riski, että ylijäämäaseita ja varastettuja sotilaskäyttöön tarkoitettuja aseita tuodaan Euroopan laittomille markkinoille samankaltaisia reittejä pitkin. Ampuma-aseita, niiden osia ja komponentteja kaupataan myös yhä suuremmassa määrin verkossa ja toimitetaan postimyynnissä sekä posti- ja pikalähetyspalvelujen kautta. EU:n lainvalvontaviranomaiset ovat huolissaan siitä, että toimintakyvyttömiksi tehdyt ampuma-aseet tehdään laittomasti uudelleen toimintakykyisiksi ja myydään rikollisiin tarkoituksiin, että esimerkiksi merkinantopistooleja, ilmapistooleja ja paukkupanoksilla ampumiseen tarkoitettuja aseita muunnetaan laittomiksi ampuma-aseiksi ja että rikolliset saattavat hyvin pian hyödyntää kolmiulotteista tulostusteknologiaa kotitekoisten aseiden kokoamiseen tai ampuma-aseiden uudelleen toimintakykyisiksi tekemiseen tarvittavien komponenttien valmistamiseen.  Jäsenvaltioiden asiantuntijoiden ilmoittamia salakuljetusreittejä koskeva yleiskatsaus on esitetty jäljempänä olevassa kuvassa.

Euroopan ampuma-aseiden asiantuntijatyöryhmälle raportoidut kuljetusreitit [13]

Ampuma-aseiden väärinkäyttö[14] on vakava uhka EU:n turvallisuudelle sekä sisäisestä että ulkoisesta näkökulmasta katsottuna riippumatta siitä, ovatko aseet laillisesti omistettuja siviiliaseita vai laittomasti valmistettuja tai hankittuja siviili- tai sotilasaseita[15]. Tässä tiedonannossa ehdotetaan kehitettäväksi yhdennetty politiikka, jolla tähän uhkaan voidaan puuttua lainsäädännön, operatiivisen toiminnan, koulutuksen ja EU:n rahoituksen avulla. Kansainvälisellä, EU:n ja kansallisella tasolla jo toteutettujen toimien pohjalta politiikassa keskitytään neljään ensisijaiseen tavoitteeseen (ks. liite 1, jossa luetellaan kaikki ehdotetut toimet).

(1) Turvataan siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden lailliset markkinat uusien EU:n normien mukaisesti säätelemällä sitä, mitä ampuma-aseita voidaan myydä siviilikäyttöön, miten ampuma-aseet olisi merkittävä, ja sitä, miten aseenkantolupa myönnetään henkilöille, jotka haluavat omistaa ja käyttää ampuma-aseita.

(2) Vähennetään ampuma-aseiden kulkeutumista rikollisten käsiin kehittämällä siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden turvallista varastointia koskevia tehokkaita standardeja ja standardeja, jotka koskevat siviili- ja sotilasaseiden tekemistä toimintakyvyttömiksi, sekä tehostamalla toimia EU:n ulkopuolelta peräisin olevan ampuma-aseiden (siviili- tai sotilasaseiden) laittoman kaupan vähentämiseksi.

(3) Kohdistetaan enemmän painetta rikollismarkkinoihin parantamalla rajatylittävää yhteistyötä poliisin, tullin ja rajavartiolaitoksen välillä ja arvioimalla tarve EU:n yhteisiin sääntöihin siitä, mitkä ampuma-aseisiin liittyvät toimet olisi kriminalisoitava ja minkätasoisia  rikosoikeudellisia seuraamuksia jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön.

(4) Tehostetaan tiedustelutoimintaa keräämällä ja jakamalla lisätietoja ampuma-aserikoksista ja laatimalla lainvalvontaviranomaisille kohdennettua koulutusta.

Nämä painopisteet perustuvat keskusteluihin lainvalvontaviranomaisten kanssa, aseväkivallan uhrien, kansalaisjärjestöjen ja valtuutettujen valmistajien jälleenmyyjien ja käyttäjien näkemyksiin sekä komission maalis-kesäkuussa 2013 järjestämässä julkisessa kuulemismenettelyssä saatuihin vastauksiin[16].  

Tämä tiedonanto on vastaus Euroopan parlamentin pyyntöön lisätoimien toteuttamisesta ampuma-aseisiin liittyvien riskien tunnistamiseksi ja niiden poistamiseksi, aseiden laillisen tuotannon, myynnin ja omistuksen turvaamiseksi, rikollisten toimitusketjujen hajottamiseksi ja laittoman käytön estämiseksi[17]. Se täydentää EU:n toimia muilla keskeisillä aloilla, kuten järjestäytyneen rikollisuuden ja terrorismin torjunta, ja vuonna 2005 hyväksytty EU:n strategia pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumiseksi[18].

Komissio toteuttaa myös muita, perusteellisia analyysejä saadakseen paremman käsityksen tässä tiedonannossa esitetyistä ongelmista ja niiden taustalla olevista syistä. Se aikoo kuulla sidosryhmiä, mukaan luettuna Euroopan parlamenttia, jäsenvaltioita, laillisia valmistajia ja siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden käyttäjien liittoja, esittääkseen vuonna 2015 uusia oikeasuhteisia ja tarvittaessa lainsäädännöllisiä ehdotuksia vaikutustenarvioinnin perusteella[19].

2.           Toimien tarve EU:n tasolla

EU on toteuttanut viimeisten 10 vuoden aikana useita toimia torjuakseen ampuma-aseiden EU:n sisäiselle turvallisuudelle aiheuttamaa uhkaa. 

Tänä vuonna EU liittyi (toimivaltansa puitteissa) YK:n ampuma-asepöytäkirjaan[20], jolla pyritään tehostamaan käsiaseiden, pistoolien ja muiden pienaseiden tarkastuksia niitä EU:sta vietäessä ja EU:n sisällä. Koko maailman tasolla toivotaan äskettäin hyväksytyn asekauppasopimuksen[21] muodostuvan merkkipaaluksi asekaupan valvonnan osalta. Sopimuksen mukaisesti valtio-osapuolet sitoutuvat arvioimaan kaiken viennin, jotta laiton asekauppa voidaan poistaa ja siten edistää rauhaa ja turvallisuutta sekä estää kansainvälisen humanitaarisen tai kansainvälisen ihmisoikeuslainsäädännön vakava rikkominen.

Nämä kansainväliset sopimukset ovat olennaisen tärkeitä, vaikkakin ne ovat vasta ensimmäinen askel kohti täysin tehokkaita toimia. EU on tämän vuoksi pyrkinyt löytämään tasapainoisen lähestymistavan siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden (ei sotilasaseiden) laillisen kaupan säätelemiseksi kansainvälisillä markkinoilla, siviiliaseiden laittoman kaupan ja laittoman käytön torjumiseksi ja tavanomaisten sotilasaseiden kauppaa ja välitystä koskevien normien kehittämiseksi. 

Ampuma-aseita koskevassa direktiivissä (neuvoston direktiivi 91/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/51/EY) vahvistettiin säännöt, jotka koskevat muiden kuin sotilaskäyttöön tarkoitettujen aseiden hankintaa ja hallussapitoa, ja siinä perustettiin Euroopan ampuma-asepassi metsästysluvan omistaville metsästäjille, ampumaurheilun harrastajille, keräilijöille ja kauppiaille EU:n alueella matkustamista varten. Asetuksen N:o 258/2012, jäljempänä ’ampuma-aseita koskeva asetus’, mukaisesti EU edellyttää vientilupaa muuhun kuin sotilaskäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden viennille EU:n ulkopuolisiin maihin YK:n ampuma-asepöytäkirjan mukaisesti. Vuodesta 1998 EU on yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan puitteissa soveltanut aseiden vientiä koskevia käytännesääntöjä, jotka korvattiin vuonna 2008 yhteisellä kannalla, johon sisältyy yhteinen luettelo sotilaskäyttöön tarkoitetuista aseista ja kansallisia luvanmyöntämispolitiikkoja koskevat vähimmäisvaatimukset[22]. Direktiivillä 2009/43/EY pyritään yksinkertaistamaan lupamenettelyjä EU:n sisällä tapahtuvien aseiden siirtojen osalta[23]. Vähimmäisvaatimukset ovat voimassa myös kolmansien maiden välillä tapahtuvassa tavanomaisten aseiden välitystoiminnassa, joka toteutetaan jäsenvaltion alueella[24].

EU on tulliliiton puitteissa kehittänyt viime vuosina yhteisen kehyksen, johon sisältyvien arviointiperusteiden ja tietojärjestelmien avulla hallitaan riskejä, jotka liittyvät EU:n ulkorajat osana kaupallista toimitusketjua ylittävien tavaroiden liikkumiseen. Komissio on äskettäin tuonut esiin EU:n tulliviranomaisten kohtaamia riskienhallinnan haasteita ja tehnyt useita ehdotuksia, joilla parannetaan tullin valmiuksia, mukaan luettuna tiedon, tietolähteiden ja muiden välineiden ja menettelyjen tehokkaampaa käyttöä riskien tunnistamiseksi ja kaupallisen toimitusketjun liikkeiden analysoimiseksi.[25]

Operatiivisella tasolla EU:ssa on perustettu Euroopan ampuma-aseiden asiantuntijatyöryhmä tiedonvaihdon ja yhteistyön edistämiseksi[26] ja vuonna 2010 hyväksytty toimintasuunnitelma ampuma-aseiden jäljittämisen ja ampuma-aseiden laittoman kaupan vastaisen yhteistyön helpottamiseksi[27]. Jäsenvaltiot ja komissio ovat nimenneet Europolin laatiman, vuoden 2013 vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan EU:n uhkakuva-arvion perusteella ampuma-aseiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjumisen yhdeksi EU:n yhdeksästä lainvalvonnan painopisteestä vuosina 2014–2017[28].

Ulkoisten toimien alalla EU hyväksyi vuonna 2005 pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjuntaa koskevan strategian. Strategiassa vahvistetaan kolme periaatetta, joihin pienaseisiin ja kevyisiin aseisiin liittyvät EU:n toimet perustuvat – ennaltaehkäisy, yhteistyö kumppanien kanssa ja monenvälisyyden tukeminen. Näin täydennetään ja edistetään pienaseiden ja kevyiden aseiden laitonta kauppaa koskevan Yhdistyneiden kansakuntien toimintaohjelman sekä kansainvälisen jäljittämisvälineen[29] täytäntöönpanoa yhdistämällä kaikki EU:n käytössä olevat välineet ja toimintatavat ampuma-asekysymyksen kaikkien osa-alueiden käsittelemiseksi. EU:n eri budjettikohdista myönnettiin vuosina 2011–2013 yhteensä noin 21 miljoonaa euroa aseistariisunnan, demobilisaation ja yhteiskuntaan sopeuttamisen tukemiseen ja ampuma-aseiden, pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan torjuntaan eri puolilla maailmaa. EU tukee esimerkiksi fyysiseen turvallisuuteen ja varastojen hallinnointiin liittyviä tehtäviä Libyassa ja laajemmalla alueella[30], pienaseiden ja kevyiden aseiden valvonnasta vastaavaa Kaakkois-Euroopan selvitystoimistoa, alueellisia ampuma-aseiden valvontakeskuksia Keski-Amerikassa (CASAC) ja Afrikassa (RECSA), Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (ETYJ) sihteeristöä, Yhdistyneiden kansakuntien aseriisuntatoimistoa, useita kansalaisjärjestöjä[31] ja Interpolin ampuma-aseiden jäljitysjärjestelmää (ks. jäljempänä). Komissio on yhdessä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa laatinut ehdotuksen[32] vuosia 2014–2020 koskevaksi vakautusvälineeksi, jonka puitteissa ampuma-aseiden kaupan torjumiseksi tarkoitettua lisärahoitusta voitaisiin kohdentaa kumppanimaihin täydennettynä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten antamalla avulla. Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneiden ehdokasmaiden on puolestaan yhdenmukaistettava kansallinen lainsäädäntönsä aseiden vientiä, välitystoimintaa, hankkimista, hallussapitoa ja laitonta kauppaa koskevien säädösten[33] kanssa.

Kuten edellä tarkoitetut tilastot ja esimerkit osoittavat, lisätoimia tarvitaan kuitenkin edelleen. Aseasiantuntijoiden mukaan rikolliset käyttävät hyväkseen kansallisten ampuma-aselainsäädäntöjen eroja, mikä lisää rajat ylittävien laittomien kuljetusten riskiä[34]. Sen vuoksi kansallisia ampuma-aselainsäädäntöjä on lähennettävä. Luotettavien EU:n laajuisten tilastojen ja tiedustelutietojen puuttuminen haittaa tehokkaita toimintapoliittisia ja operatiivisia toimia, ja sen seurauksena ampuma-aseisiin on kiinnitetty vähemmän huomiota kuin muihin vakaviin rikoksiin huolimatta siitä, että ne ovat keskeinen tekijä esimerkiksi huumekaupassa. Yhteisissä tullioperaatioissa keskityttiin ampuma-aseisiin viimeksi vuonna 2006[35]. Silloin ei pystytty suorittamaan takavarikointeja, koska johtolangat ja ampuma-aseiden laittoman kaupan reittejä koskevat tarkat tiedot puuttuivat. EU-tason toimilla voidaan edistää perustietojen ja tilastojen laatimista tietopuutteiden korjaamiseksi ja antaa aineksia parhaita käytäntöjä koskevaan jäsenvaltioiden väliseen vuoropuheluun.

EU:n on myös tarkasteltava, mitä voidaan tehdä, jotta ampuma-aseiden laittomaan kauppaan voitaisiin puuttua suoremmin. Aseen elinkaari alkaa valmistuksesta ja päättyy hävittämiseen. Ase voi kulkeutua rikollisten käsiin kaikissa vaiheissa eli myynnin, hallussapidon, kaupan, varastoinnin ja deaktivoimisen aikana.  Toiminnan tehostaminen aseen elinkaaren kaikkein heikoimmilla alueilla aseen valmistuksesta sen hävittämiseen helpottaisi laillista kauppaa sisämarkkinoilla ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä järjestäytyneiden rikollisryhmien toiminnan kartoittamisessa ja sen torjunnassa, mikä on eräs tärkeimmistä EU:n sisäisen turvallisuuden strategian ja vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumista koskevan toimintapoliittisen syklin tavoitteista[36].

3.           Päätavoite 1: Turvataan siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden lailliset markkinat 

Ampuma-aseiden johdonmukainen valvonta sisämarkkinoilla antaa varmuutta laillisille tuottajille ja ampuma-aseiden omistajille ja helpottaa rajatylittävää poliisiyhteistyötä rikollisen toiminnan lopettamiseksi. Sääntöjä sovelletaan kuitenkin eri tavoin eri maissa ampuma-aseiden luvanvaraisuuden, selvästi tunnistettavissa olevia merkintöjä koskevien menettelyjen sekä aseiden kaupan pitämisen ja hallussapidon osalta.

3.1.        Tehtävä 1: Sen selventäminen, mitkä ampuma-aseet ovat kiellettyjä ja mitkä luvanvaraisia

Ampuma-aseita koskevassa direktiivissä otetaan huomioon, että tietyt aseet, kuten automaattiaseet (lueteltu luokkaan A), ovat niin vaarallisia ja niiden laillinen siviilikäyttö on niin vähäistä, että niitä ei pitäisi hyväksyä siviilikäyttöön[37]. EU edellyttää, että tarkkuusammunnan harrastajat ja metsästäjät käyttävät muuntyyppisiä luvanvaraisia aseita (luokka B), kuten puoliautomaattiaseita ja yksipatruunaisia kivääreitä, joita pidetään vaarattomampina. Muita vähäisemmän riskin ampuma-aseita (luokka C),  esimerkiksi rihlatulla piipulla varustettuja pitkiä yksipatruunaisia kertatuliaseita, koskevat väljemmät vaatimukset, kuten ilmoitus viranomaisille aseen säilytyspaikasta. Luokkaan D kuuluviin aseisiin, kuten sileäpiippuisiin pitkiin yksipatruunaisiin kertatuliaseisiin, ei sovelleta rajoituksia. Nämä ovat vähimmäisvaatimuksia, ja jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa tiukempia vaatimuksia.

Äskettäin tehdyssä kyseisten sääntöjen yksinkertaistamista koskevassa arvioinnissa[38] päätettiin olla ehdottamatta luokkien määrän vähentämistä. Komissio on alkanut kyseisen arvioinnin pohjalta tarkastella tätä kysymystä laajemmin, mukaan lukien mahdollisuutta vähentää laitonta kauppaa sellaisten jäsenvaltioiden välillä, jotka soveltavat erilaisia sääntöjä, ja mahdollisuutta parantaa lainvalvontaviranomaisten rajatylittävää yhteistyötä.

Toisessa vaiheessa komissio arvioi teknisellä tasolla tietyntyyppisten siviilikäyttöön hyväksyttyjen ampuma-aseiden, kuten puoliautomaattiaseiden, arvon suhteessa turvallisuusriskeihin, ja harkitsee, olisiko tarkoituksenmukaista rajoittaa lisää kyseisten aseiden käyttöä.

Kolmanneksi komissio arvioi sen, onko tarpeen mennä ampuma-aseita koskevan direktiivin soveltamisalaa pitemmälle ja harkita jäsenvaltioiden kokemukset huomioon ottaen, pitäisikö sellaisten ilma-aseiden, jäljitelmäaseiden, antiikkiaseiden ja toimintakyvyttömiksi tehtyjen aseiden, jotka voidaan helposti muuntaa aseiksi tai käyttää aseina, myynnissä ja hallussapidossa soveltaa sääntelyä[39]. Samanaikaisesti komissio ehdottaa yhteisiä suuntaviivoja aseiden toimintakyvyttömiksi tekemistä koskevista standardeista sen varmistamiseksi, että toimintakyvyttömiksi tehdyt aseet on tehty pysyvästi ampumakelvottomiksi.

Koska ampuma-aseella voi aiheuttaa vahinkoa vain, jos se on ladattu, komissio tutkii keinoja estää rikollisia hankkimasta ja väärinkäyttämästä ampumatarvikkeita, esimerkiksi merkitsemällä ja ottamalla käyttöön laillisten siviilikäyttöön tarkoitettujen aseiden patruunalippaiden enimmäiskoko. 

Lisäksi komissio aikoo pohtia, miten voitaisiin varmistaa suurempi oikeusvarmuus talouden toimijoille ja lainvalvontaviranomaisille. EU:n lainsäädännössä olevia erilaisia ampuma-aseisiin liittyviä teknisiä termejä, jotka koskevat esimerkiksi käytöstä poistamista ja merkintäjärjestelmiä, olisi määriteltävä ja selvennettävä Euroopan ampuma-aseasiantuntijoiden työryhmän laatimassa sanastossa. 

3.2.        Tehtävä 2: Merkintöjä koskevan EU:n standardin määrittäminen

EU:n markkinoille saatetuissa ampuma-aseissa on erilaisia merkintöjä, jotka koostuvat valmistuksen, tuonnin tai myynnin yhteydessä painetuista tai kaiverretuista tunnuksista ja/tai numeroista[40]. Merkintöjen tavoitteena on ensinnäkin varmistaa, että tuote on olemassa olevien laatu- ja turvallisuusvaatimusten mukainen, ja toiseksi mahdollistaa ampuma-aseiden tunnistaminen ja jäljittäminen siinä tapauksessa, että ne ovat kadonneet, ne on varastettu, niitä on käytetty väärin tai ne on siirretty laittomasti.

Ampuma-aseita koskeva direktiivi sisältää perussäännökset tunnistamisen ja jäljittämisen mahdollistamiseksi. Jäsenvaltioita vaaditaan varmistamaan, että ampuma-aseen kaikki olennaiset osat merkitään, mutta ne voivat määrittää merkintöjä koskevat menettelyt kansallisella tasolla sekä laatua ja turvallisuutta koskevat kysymykset. Laittomien aseiden ja merkintävaatimusten osalta on havaittu monia ongelmia.  Merkinnät voidaan poistaa tai niitä voidaan muuttaa. On myös näyttöä siitä, että toimintakyvyttömiksi tehdyt ampuma-aseet voidaan koota käyttäen merkitsemättömiä osia, mikä tekee aseesta vaikean tai mahdottoman jäljittää. Lainvalvontaviranomaiset raportoivat, että tutkijat löytävät rikospaikalta asetta todennäköisemmin käytettyjä ammuksia ja patruunoita, joita ei ole yleensä merkitty.

Komissio aikoo sen vuoksi tutkia yhteistyössä aseteollisuuden ja kannettavien ampuma-aseiden pysyvän kansainvälisen tarkastuskomission (C.I.P)[41] kanssa mahdollisuutta merkitä kaikki siviili- ja sotilasaseet, aseiden olennaiset osat, ampumatarvikkeet ja ampumatarvikkeiden pakkaukset EU-merkinnällä, jotta voidaan minimoida riski merkintöjen muuttamisesta.

Komission tavoitteena on kehittää kansainvälisten kumppaneiden kanssa merkintöjä koskeva yleinen standardi, joka perustuu kaikkien YK:n jäsenvaltioiden joulukuussa 2005 hyväksymään kansainväliseen jäljittämisvälineeseen[42].

3.3.        Tehtävä 3: Aseenkantolupaa koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen

Kansalaisten turvallisuuden ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on tärkeää soveltaa johdonmukaista lähestymistapaa EU:n asekauppiaille[43], välittäjille ja omistajille myönnettyjen lupien osalta. Ampuma-aseita koskevassa direktiivissä viitataan tarkemmin määrittelemättömiin ilmauksiin ”lupakirja” ja ”lupa” (luokan B ampuma-aseiden osalta), ”lupa” (luokkien C ja D osalta), ”julistus” (luokan C osalta) tai ”rekisteröinti” (välittäjien osalta). Rikolliset saattavat pyrkiä hankkimaan ampuma-aseita sieltä, missä kansalliset menettelyt ovat joustavimpia.

Komissio harkitsee määritelmien mahdollisten puutteiden korjaamista. Se aikoo myös arvioida tiiviissä yhteistyössä eurooppalaisten asevalmistajien ja aseiden omistajien järjestöjen kanssa, onko hyödyllistä vaatia lääkärintarkastuksia ja rikosrekisterin tarkastuksia ehtona ampuma-aseiden lailliselle ostolle ja omistukselle, sekä ajallisesti rajoitettuja aseenkantolupia, jotka voidaan uusia; tätä käytäntöä noudatetaan jo nyt monissa jäsenvaltioissa samalla tavalla kuin ajokortin osalta. Olisi myös ehkä hyödyllistä hyväksyä lisää yhteisiä EU:n standardeja ampuma-aseen omistuksen tai käytön laillisista perusteista ja siitä, milloin lupa olisi evättävä.

Vaikka ampuma-aseita koskevassa direktiivissä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat aseiden omistajien ja asekauppiaiden rekisteröintiä ja lupia, välittäjien rekisteröinti jätetään kansallisten viranomaisten harkintaan, ja ennakkolupaa välitystoiminnalle edellytetään ainoastaan kolmansien maiden välisissä liiketoimissa. Tämä voi johtaa siihen, että laiton toiminta siirtyy jäsenvaltioihin, joissa sääntely on lievempää[44]. Laiton välitystoiminta, joka on erittäin kannattavaa ja harvoin säänneltyä missään maassa, saattaa olla EU:n laittoman asekaupan tärkein edistäjä[45]: yhdessä jäsenvaltiossa (Yhdistynyt kuningaskunta) on vuodesta 2007 lähtien ollut 15 laitonta aseiden välitystä koskevaa tuloksellista syytetoimea[46]. Sen vuoksi komissio harkitsee tarvetta välittäjien pakolliseen rekisteröintiin ja seulontaan.

Ampuma-aseita koskevassa direktiivissä myyjät velvoitetaan ilmoittamaan poliisille, jos ase, sen osat tai ampumatarvikkeet katoavat tai ne varastetaan, ja pitämään ajan tasalla tiedot ampuma-aseiden tyypeistä, määrästä, alkuperästä ja säilytyspaikasta. Kadonneiden, varastettujen tai väärin käytettyjen ampuma-aseiden jäljittämisen helpottamiseksi komissio harkitsee, olisiko samaa vaatimusta sovellettava jokaiseen, joka hakee lupaa myydä, ostaa tai antaa aseita muiden käyttöön.

4.           Päätavoite 2: Laillisesta laittomaksi: vähennetään ampuma-aseiden kulkeutumista rikollisten käsiin

Rikolliset etsivät keinoja kiertää tiukimmankin laillisilla markkinoilla sovellettavan valvonnan, ja äskettäin laaditussa uhkakuva-arviossa (ks. edellä 1 kohdassa oleva kartta) on kiinnitetty huomiota siihen, että Eurooppaan tuodaan sen lähialueiden konfliktialueilta peräisin olevia laittomia aseita, ja että asemessuja, verkkokauppaa ja aseiden 3D-painatustekniikkaa voidaan käyttää väärin. EU:n on pystyttävä tunnistamaan mahdolliset heikkoudet niillä markkinoilla, joilla ampuma-aseita tuotetaan rikollisiin tarkoituksiin tai joilla siviili- ja sotilaskäyttöön tuotetut ampuma-aseet joutuvat rikollisille markkinoille myynnin, käytön tai toimintakyvyttömäksi tekemisen yhteydessä. Näitä heikkouksia tarkastellaan ampuma-asedirektiiviä koskevassa arviointikertomuksessa, jonka on tarkoitus valmistua vuonna 2015, ja niihin olisi puututtava panemalla ampuma-aseita koskeva direktiivi asianmukaisesti täytäntöön ja tarvittaessa saattamalla se ajan tasalle. Heikkouksiin voidaan puuttua myös kehittämällä valmiuksia ja avustushankkeita kolmansissa maissa esimerkiksi ylijäämävarastojen hävittämisen, asevarastojen hallinnoinnin ja turvallisuuden aloilla sekä vastuullisella siirtojen valvonnalla.

4.1.        Tehtävä 1: Laittomien aseiden myynnin ja valmistuksen valvonnan saattaminen ajan tasalle

Monissa EU:n jäsenvaltioissa ja niiden naapurimaissa pidetään usein asemessuja, jotka tarjoavat mahdollisuuksia hankkia toimintakyvyttömiksi tehtyjä aseita, paukkupanoksia ampuvia aseita, jäljitelmäaseita tai antiikkiaseita, myös piipulla varustettuja aseita, jotka eivät ole antiikkia ja jotka on kielletty joissakin jäsenvaltioissa. Komissio varmistaa aseiden siirtoa koskevien EU:n standardien täytäntöönpanon ja toimii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa laatiakseen ohjeita siitä, miten voitaisiin rajoittaa laittomien ampuma-aseiden kulkeutumista asemessujen kautta. Jos kyseisiä standardeja ei noudateta, komissio käynnistää rikkomusmenettelyn.

Sähköinen kauppa laajenee nopeasti, ja jotkut jäsenvaltiot ovat tuoneet esille sen, että aseiden verkkomyyntiin on vaikea puuttua tehokkaasti lainvalvonnan keinoin. Europolin olisi tutkittava osana laajempaa uhkakuva-arviota kyseisten verkkomarkkinoiden luonnetta ja laajuutta, mukaan luettuna aseiden ja ampumatarvikkeiden 3D-painatustekniikan tuomia haasteita. Neuvoston vuonna 2010 hyväksymän toimintasuunnitelman mukaisesti Europol laatii käsikirjan internetpohjaisen ampuma-aseiden laittoman kaupan torjumiseksi.[47] Komissio tukee verkkopoliisitoiminnan käynnistämistä jäsenvaltioissa samaan tapaan kuin huumausaineiden kaupan torjunnassa. Lisäksi komissio tarkastelee sitä, onko internetissä tapahtuva kaikkien tai tiettyjen ampuma-aseiden, osien ja ampumatarvikkeiden täydellinen myynti- ja ostokielto EU:ssa toteutettavissa ja oikeasuhteista turvallisuusnäkökohdat huomioon ottaen[48].

Useat jäsenvaltiot ovat esittäneet huolensa asiasta, minkä vuoksi komissio kuulee kansallisia viranomaisia ja lähetyspalveluja, joiden kanssa se on tehnyt yhteistyötä räjähteiden jäljittämisessä, siitä miten voidaan vähentää riskiä laittomien aseiden kuljettamisesta postilähetyksinä.

4.2.        Tehtävä 2: Varkauksien ja katoamisen ehkäisy

Markkinavalvonnan tehostaminen voi johtaa laillisten ampuma-aseiden varkauksien lisääntymiseen.  Komissio aikoo tarkastella EU:n ampuma-aseiden omistajien hallussaan pitämien aseiden turvallisia säilytyspaikkoja koskevia vähimmäisvaatimuksia, mukaan luettuna kassakaappien pakollista käyttöä, jota jo edellytetään joidenkin jäsenvaltioiden lainsäädännössä. Komissio tekee yhteistyötä aseteollisuuden kanssa teknisten ratkaisujen kehittämisessä. Kyseessä voivat olla esimerkiksi biometriset tunnistimet, jolloin ostettuun aseeseen tallennetaan omistajan henkilötiedot, ja sitä voi käyttää ainoastaan aseen laillinen omistaja.  Komissio laatii yksityiskohtaisen kustannus-hyötyanalyysin siitä, miten tällaisen ”älykkään aseen” turvaominaisuudet voitaisiin tehdä pakollisiksi EU:ssa laillisesti myydyissä ampuma-aseissa.

4.3.        Tehtävä 3: Ulkoisten toimien ja laajentumisprosessin hyödyntäminen kolmansista maista peräisin olevien laittomien ampuma-aseiden uhan vähentämiseksi

Viimeisimpien uhkakuva-arvioiden perusteella EU:n olisi jatkettava avun antamista naapurimaille, konfliktialueille ja konfliktista toipuville alueille eri puolilla maailmaa, jotta tehokkaampien kansallisten aseviennin valvontajärjestelmien avulla voitaisiin estää pienaseiden ja kevyiden aseiden käyttö rikollisiin tarkoituksiin, asevarkaudet ja laiton kauppa[49]. Euroopan unionin erityisedustajan ja Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelman asevalvontakonferenssissa[50] äskettäin annettujen suositusten mukaisesti ehdokasmaita pyydetään laatimaan ja panemaan täytäntöön pienaseita ja kevyitä aseita koskeva strategia, johon sisältyy asevarastojen tuhoaminen tai turvaaminen sekä ampuma-aseiden riskien minimoimista koskevien EU:n normien hyväksyminen. Komissio sisällyttää turvallisuuskysymykset osaksi muita asiaa koskevia vuoropuheluita kuten viisumisopimuksia koskevaa vuoropuhelua, ja arvioi kansallisten lainsäädäntöpuitteiden ja aseiden laittoman kaupan torjunnassa harjoitettavaa poliisi- ja tulliyhteistyötä koskevien järjestelyiden kestävyyttä. EU jatkaa pienaseita ja kevyitä aseita koskevan asetuksen säännösten sisällyttämistä kaikkiin asiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiinsa ja jatkaa pienaseita ja kevyitä aseita koskevia valtavirtaistamistoimia maantieteellisten ja temaattisten yhteistyövälineidensä kautta.

Aseviennin valvontaan liittyvän pitkäaikaisen avustusohjelman avulla EU pyrkii niin ikään edistämään yleismaailmallista, täysimääräistä ja tehokasta asekauppasopimuksen täytäntöönpanoa ja edistämään tosiasiallista monenvälisyyttä tavoitteena estää pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ammusten tarjonta ja epävakauttava leviäminen.  Yhteistyö kolmansien maiden kanssa perustuu erityisesti yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan, kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineeseen, liittymistä valmistelevaan tukivälineeseen sekä vakautusvälineeseen[51].

4.4.        Tehtävä 4: Edistetään ampuma-aseiden ylijäämän lopullista tuhoamista ensisijaisena hävittämistapana

Komissio on tietoinen merkittävistä eroista aseiden käytöstä poistamista koskevien standardien välillä eri jäsenvaltioissa, ja laittomasti uudelleen toimintakykyisiksi tehtyjä aseita on raportoitu käytetyn aseina henkirikoksissa. Syynä saattaa olla ampuma-aseita koskevan direktiivin epäasianmukainen täytäntöönpano[52], esimerkiksi silloin, kun yhden jäsenvaltion sääntöjen mukaisesti toimintakyvyttömiksi tehdyt osat siirretään toiseen jäsenvaltioon, jossa sovelletaan tiukempia standardeja. Komissio tarkastelee uudelleen aseiden käytöstä poistamista koskevia ohjeita ampuma-asedirektiivin mukaisesti ja arvioi siviili- ja sotilasaseiden käytöstä poistamista koskevien kansallisten standardien tehokkuutta sekä tarvetta oikeudellisesti sitoviin yhteisiin standardeihin koko EU:n alueella.

Komissio katsoo, että hävittäminen on tehokkain ja edullisin tapa poistaa ampuma-aseiden aiheuttamat riskit. Lisäksi se aikoo selvittää, miten se voi parhaiten tukea ja edistää aseiden hävittämistä niiden käytöstä poistamisen sijaan. Tältä pohjalta EU aikoo jatkossakin auttaa kolmansia maita vähentämään pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ammusten ylijäämävarastoja niitä hävittämällä ja parantamalla jäljellä olevien varastojen asianmukaista hallinnointia ja turvaamista.

5.           Päätavoite 3: Kohdistetaan enemmän painetta rikollismarkkinoihin

Operatiivinen yhteistyö EU:n tasolla on viime vuosina johtanut laittomasti hallussa pidettyjen ampuma-aseiden takavarikointeihin yleensä osana toimia, joilla puututaan huumekauppaan, tai osana liikennepoliisin toimia, mutta kattavat tilastot puuttuvat. Aseiden salakuljetuksessa EU:hun käytetään vääriä, väärennettyjä tai harhaanjohtavia asiakirjoja. Sen vuoksi viranomaisten on tarkastettava EU:hun saapuvien lähetysten sisältö sekä EU:n ulkorajoilla että siinä määrätullitoimipaikassa, jossa tavarat on tulliselvitetty. Päätös asettaa ampuma-aseet etusijalle vuosien 2014–2017 vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevassa toimintapoliittisessa syklissä tarjoaa ennennäkemättömän tilaisuuden EU:n yhteisille toimille usean vuoden ajan.

5.1.        Tehtävä 1: Lainvalvontaviranomaisille annettavat ohjeet

Tämä tavoite edellyttää tuekseen selkeät ohjeet lainvalvontaviranomaisille. Neuvosto on halunnut yhdenmukaistaa rajat ylittävät tutkimusmenettelyt, jotka koskevat takavarikoituja tai takaisin saatuja rikoksiin liittyviä aseita[53]. Kyseisiä suuntaviivoja olisi arvioitava ja tarvittaessa ajanmukaistettava.

5.2.        Tehtävä 2: Rajatylittävä yhteistyö ampuma-aseiden laittoman hallussapidon ja liikkumisen estämiseksi

Jäsenvaltioiden ja Europolin ase- ja tullialan asiantuntijat ovat laatineet osana toimintapoliittista sykliä johdonmukaisia operatiivisia toimia koskevan kokonaissuunnitelman[54]. Suunnitelmaan sisältyy:

· ampuma-aserikoksia koskevien tietojen koordinoitu keruu ja vaihto, johon osallistuu poliisi-, raja- ja tulliviranomaisia sekä jäsenvaltioissa että EU:n ulkopuolella;

· poliisin valvontatoimet, joilla pyritään puuttumaan laittomien ampuma-aseiden tärkeimpiin lähteisiin ja reitteihin, mukaan luettuna Länsi-Balkan, ja EU:n itärajalla tapahtuvan ja Pohjois-Afrikasta peräisin olevan laittoman asekaupan riskien arviointi (päätavoitteen 2 tehtävän 3 mukaisesti);

· toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän ampuma-aserikoksiin liittyvien kuulutusten johdosta toteutettavien yhdenmukaistettujen jatkotoimien edistäminen sen varmistamiseksi, että ratkaisemattomien kuulutusten määrä ei edelleen lisäänny; ja

· jäsenvaltioiden ja Europolin johdolla toteutettava poliisin yhteisiä tullioperaatioita koskeva ohjelma, johon komissio osallistuu. Ohjelman tavoitteena on selvittää, millainen riski on olemassa siihen, että matkustajat kuljettavat ampuma-aseita jäsenvaltiosta toiseen.

Komissio ja neuvosto valvovat Europolin kanssa kyseisten operatiivisten toimien tehokkuutta. EU:n sisäisen turvallisuuden rahastosta tuetaan vuosien 2014–2017 toimintapoliittisen syklin mukaisten toimien täytäntöönpanoa[55].

5.3.        Tehtävä 3: Yhteistyön kehittäminen rikollisten käyttämien ampuma-aseiden jäljittämiseksi

Lainvalvontaviranomaisten yhteistyön aloista voidaan mainita erityisesti ampuma-aseiden jäljittäminen. Jäljittäminen on olennaista, jotta voidaan selvittää, kuka on vastuussa ampuma-aserikoksista, ja selvittää, miten ampuma-aseet on hankittu. Jäljittämisellä voidaan paljastaa asekaupan rakenteet ja ampuma-aserikoksiin syyllistyneet henkilöt. Sen avulla hallitukset voivat ottaa käyttöön tehokkaita ja kohdennettuja ampuma-asetoimia. Tällä hetkellä on epäselvää, onko jäsenvaltioiden viranomaisilla valmiuksia tutkia järjestelmällisesti kaikkien takaisin saamiensa tai takavarikoimiensa aseiden alkuperä. EU:n olisi autettava jäsenvaltioita tarkastelemalla käytössä olevaa jäljittämistä koskevaa käsikirjaa ja esteitä sen soveltamiselle. Komissio harkitsee kansainvälisen jäljittämisvälineen ja Yhdistyneiden kansakuntien pienaseita ja kevyitä aseita koskevien kansainvälisten valvontanormien (ISACS)[56] mukaisesti kehitettyjen kansainvälisten parhaiden käytänteiden perusteella, ovatko sitovat säännöt tarpeen tällä alalla. Jäljittämistä koskeviin ohjeisiin ja sääntöihin voisi kuulua velvollisuus tallentaa olennaiset tiedot takavarikoiduista aseista Interpolin laittomien aseiden rekisteröinnin ja jäljityksen hallintajärjestelmään (iARMS)[57]. Kyseinen järjestelmä tuottaa myös raportteja riskistä, että aseet joutuvat rikollisten käsiin, ja se helpottaa kansainvälisten jäljittämispyyntöjen tekemistä.

Komissio pyrkii myös parantamaan ballistista tunnistamista koskevia valmiuksia. Kun tiedon ja parhaiden käytänteiden vaihtoa jäsenvaltioiden välillä helpotetaan, kyseisen lainvalvonnan alan uudet tekniikat leviävät nopeammin koko EU:n alueella. Olisi myös mahdollista luoda ballistiikkaa ja asetyyppejä koskeva keskustietokanta, jota Europol ylläpitäisi. Tietokanta perustuisi Interpolin ampuma-asetaulukkoon ja ballistisen tiedon verkostoon ja sillä autettaisiin poliisia ja tullia ampumatarvikkeiden ja aseiden tunnistamisessa.

5.4.        Tehtävä 4: Pelotevaikutuksen tehostaminen ampuma-aseiden väärinkäytön estämiseksi

Rikosoikeudelliset seuraamukset voivat olla pelotteena ampuma-aserikoksia suunnitteleville henkilöille, mutta tekojen kriminalisointi vaihtelee huomattavasti eri puolilla EU:ta. Esimerkiksi kuudessa jäsenvaltiossa ampuma-aseen merkitsemättä jättäminen valmistuksen yhteydessä ei ole rikos[58]. Laittomien markkinoiden kysyntää voitaisiin vähentää, jos jäsenvaltioiden lainsäädäntöä yhdenmukaistettaisiin sen osalta, mitkä ampuma-aserikokset ovat rangaistavia, ja millaisia seuraamuksia niistä voi olla. Jäsenvaltioiden saamien kokemusten perusteella ja siitä, ovatko voimassa olevat kansalliset seuraamukset osoittautuneet ”tehokkaiksi, oikeasuhteisiksi ja varoittaviksi”[59], annetun arvion pohjalta komissio tarkastelee SEUT-sopimuksen 83 artiklan 1 kohdan nojalla tarvetta antaa EU:n lainsäädäntöä, jossa vahvistetaan yhteiset määritelmät ampuma-aseisiin liittyville rikoksille ja niistä annettavat vähimmäisrangaistukset. Yhteisesti määriteltyihin rikoksiin saattaisivat kuulua aseiden laiton valmistus, laiton kauppa, merkintöjen muuttaminen, laiton hallussapito ja aikomus myydä aseita.

6.           Päätavoite 4: Tehostetaan tiedustelutoimintaa

Takavarikoidut aseet antavat näyttöä aseen mahdollisesta käytöstä aiemmissa rikoksissa. Lisäksi aseen historian jäljittäminen voi auttaa siihen liittyvää rikollisuutta ja rikollisjärjestöjä koskevissa tutkimuksissa[60]. Ampuma-aseiden kirjaaminen ja jäljittäminen EU:ssa on osittaista ja riittämättömästi koordinoitua. Takavarikoinnit voidaan esimerkiksi kirjata poliisin tietokantoihin, mutta ei tullin tietokantoihin, tai päinvastoin. Tiedon tallennusmuodot ja järjestelmiin pääsyä koskevat säännöt EU:n eri järjestelmissä, kuten tullialan riskinhallintajärjestelmässä, tullitietojärjestelmässä ja Europolin tietojärjestelmässä, eivät myöskään ole yhteentoimivia[61]. Jäljempänä esitetyillä ehdotuksilla voitaisiin edistää huomattavasti mainittujen ongelmien ratkaisua. Lisäksi voitaisiin antaa tehokkaampaa ohjausta ja koulutusta siitä, miten etulinjan lainvalvontaviranomaiset voivat täysimääräisesti hyödyntää tietojärjestelmiä käytettävissä olevan ajan ja resurssien puitteissa. 

6.1.        Tehtävä 1: Aseisiin liittyvää rikollisuutta EU:ssa ja koko maailmassa koskevien tarkempien ja kattavampien tietojen kerääminen

Tietotekniikkavälineitä ja tietolähteitä olisi käytettävä yhdessä ja järkevästi operatiivisella tasolla rikostutkinnan eri vaiheissa. Järjestelmien avulla EU voi myös saada selkeämmän kokonaiskäsityksen ampuma-aserikollisuudesta. Komissio kuulee Euroopan ampuma-aseasiantuntijoiden työryhmää, jäsenvaltioiden keskitettyjä asiointipisteitä, joissa käsitellään laittomaan asekauppaan liittyviä asioita, rajavalvonnan kansallisia koordinointikeskuksia, oikeusviranomaisia, tulliviranomaisia, Interpolia, YK:n toimintaohjelman yhteyspisteitä jäsenvaltioissa ja EU:n ulkopuolisissa maissa ja Euroopan tietosuojavaltuutettua. EU:n olisi laadittava ampuma-aseita koskevien tietojen keräämissuunnitelma ja loppukäyttäjille tarkoitetut ohjeet synergian hyödyntämiseksi ja rikollisuutta koskevien kansallisten arviointien parantamiseksi. Suunnitelmaan kuuluu viisi perusperiaatetta.

Ensinnäkin jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus toteuttaa ampuma-aseita koskevien riskien kansallisia arviointeja. Laillisia ampuma-aseita koskevan tietokoneistetun arkistointijärjestelmän käyttöön ottaminen vuoden 2014 loppuun mennessä (ampuma-aseita koskevaan direktiiviin[62] sisältyvä vaatimus) auttaisi jäsenvaltioita tässä suhteessa. Jäsenvaltioiden olisi myös vaihdettava kokemuksia järjestelmien käyttöönotosta toimien päällekkäisyyden välttämiseksi.

Toiseksi kansallisten ampuma-aseasiantuntijoiden olisi rekisteröitävä kaikki takavarikoidut tai takaisin saadut ampuma-aseet teknisesti riittävän yksityiskohtaisesti jäljittämisen ja trendien tunnistamisen mahdollistamiseksi. Nämä tiedot olisi tallennettava Europolin tietojärjestelmään. Kun tulliviranomaiset pysäyttävät EU:n alueelle laittomasti tuodun aseen, heidän on tallennettava perustiedot tullitietojärjestelmään[63] ennen aseen toimittamista ampuma-aseasiantuntijoille. Ampuma-aseasiantuntijoiden olisi tarkastettava kaikki takavarikoidut ampuma-aseet ja verrattava niitä  kadonneita tai varastettuja ampuma-aseita koskeviin tietokantoihin, kuten Schengenin tietojärjestelmään (SIS II) ja iARMS-järjestelmään. Kansalliset lainvalvontasovellukset olisi saatettava ajan tasalle, jotta tapauksesta vastaava virkamies voi luoda, päivittää tai poistaa tietueita ”yhden luukun asioinnin” -periaatteella, millä varmistetaan, että tiedot on merkitty oikein kansallisiin rekistereihin, SIS II -järjestelmään ja iARMS-järjestelmään. Europolin, jolla on pääsy kaikkiin valtioiden rajat ylittäviin järjestelmiin (tulli, SIS II -järjestelmä ja iARMS-järjestelmä sekä Europolin tietojärjestelmä), olisi verrattava tunnistetiedoista puhdistettuihin tietoihin perustuvia vuosittaisia tilastoja takavarikointien kokonaismäärään ja raportoitava kaikista eroavuuksista tai tietojen laatuun liittyvistä ongelmista.

Kolmanneksi kaikista kadonneista tai varastetuista ampuma-aseista olisi tehtävä kuulutus SIS II- ja iARMS-järjestelmässä. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi huolehdittava siitä, että kaikilla loppukäyttäjillä on pääsy tällä hetkellä käytettävissä oleviin hakuvälineisiin, joiden avulla he voivat tehdä yhden haun kansallisiin rekistereihin, SIS II- ja iARMS-järjestelmiin, ja kaikki hakutulokset näytetään käyttäjän näytössä. 

Neljänneksi jäsenvaltioiden olisi käytettävä laittomia ampuma-aseita koskevien tietojen yleisempää jakamista varten käytettävissä olevia turvallisia verkkoja, kuten Europolin SIENA-tiedonvaihtoverkkoa, jonka avulla Europolin kansalliset yhteyshenkilöt voivat avustaa muuta rikollista toimintaa, kuten huumekauppaa, koskevissa tutkimuksissa, joihin liittyy ampuma-aseita[64].

Viidenneksi komissio tekee maailmanlaajuisella tasolla yhteistyötä Yhdistyneiden kansakuntien huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) kanssa ampuma-aseiden maailmanlaajuisen laittoman kaupan reittien kartoittamiseksi ja rikollisen toiminnan tärkeimpien solmukohtien tunnistamiseksi. Näihin on puututtava EU:n tulevissa ja maailmanlaajuisessa operaatioissa, joissa hyödynnetään täysimääräisesti EU:n nykyisiä välineitä, muun muassa tullialan riskinhallintajärjestelmää. EU aikoo tukea täydentäviä toimia, joilla pyritään parantamaan aseellisten konfliktien alueille menevien ja näiltä alueilta tulevien asevirtojen järjestelmällistä seurantaa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden edistämiseksi.

6.2.        Tehtävä 2: Lainvalvontaa koskevan koulutuksen kohdistaminen sinne, missä sitä eniten tarvitaan

Operatiivisten vaatimusten nojalla Euroopan poliisiakatemia (CEPOL) toteuttaa parasta aikaa osana lainvalvontaviranomaisten koulutusohjelmaa[65] ”puuteanalyysiä”, jonka avulla voidaan määritellä ampuma-aseiden aiheuttamaa riskiä koskevat koulutustarpeet. Kansallisen ja EU:n tason koulutuksen on vuodesta 2014 lähtien otettava kyseiset tarpeet huomioon. CEPOLin olisi myös tehtävä kolmansien maiden kumppaneiden kanssa yhteistyötä ampuma-asekysymyksiä käsittelevien lainvalvontaviranomaisten koulutuksen osalta. 

7.           Päätelmät

Tässä tiedonannossa esitellään keinoja, joilla EU voi auttaa jäsenvaltioita vahvistamaan pyrkimyksiä vähentää ampuma-aseiden laittoman käytön aiheuttamaa uhkaa. Komissio ehdottaa kokonaisvaltaista politiikkaa ampuma-aseiden sisämarkkinoiden parantamiseksi ampuma-aseiden laillisten käyttäjien hyödyksi ja rikollisen väärinkäytön EU:n sisäiselle turvallisuudelle aiheuttaman kielteisen vaikutuksen lieventämiseksi. Kyseinen politiikka olisi pantava täytäntöön monialaisen osallistumisen kautta. Politiikan täytäntöönpanoon osallistuisivat paikallisviranomaiset, aseteollisuus, pysyvä kansainvälinen ampuma-aseiden testauskomitea, ampuma-aseiden laillisten käyttäjien liitot, lääkärit, eurooppalainen standardointiorganisaatio ja Euroopan puolustusvirasto sekä lainvalvontaviranomaiset hallinnollista lähestymistapaa koskevan aloitteen mukaisesti kehitettyjen parhaiden käytäntöjen perusteella[66]. Nämä tehtävät on suoritettava noudattaen täysimääräisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjaan kirjattuja perusoikeuksia ja -vapauksia, mukaan lukien oikeutta yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan.

Komissio aikoo kuulla sidosryhmiä sekä Euroopan parlamenttia ja jäsenvaltioita arvioidakseen eri vaihtoehtoja, joilla havaittuihin ongelmiin voidaan puuttua. Komissio tekee tarvittaessa toteutettavuutta ja turvallisuuteen, aseteollisuuteen ja laillisten ampuma-aseiden käyttäjiin kohdistuvia vaikutuksia koskevan arvioinnin perusteella asianmukaisia ehdotuksia, joihin kuuluvat myös vuonna 2015 annettavat säädösehdotukset[67].

LIITE 1: Päätavoitteet ja tehtävät

Päätavoite || Tehtävä || Toteuttaja (yhteistyökumppanit) || Ajankohta

1. Siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden laillisten markkinoiden turvaaminen || Sen selventäminen, mitkä ampuma-aseet ovat kiellettyjä ja mitkä luvanvaraisia || Komissio (EFE, aseteollisuus) || 2015

|| 2. Merkintöjä koskevan EU:n standardin määrittäminen || Komissio (aseteollisuus, C.I.P., eurooppalainen standardointijärjestö) || 2015

|| 3. Aseenkantolupaa koskevien sääntöjen yksinkertaistaminen || Komissio (jäsenvaltiot, aseteollisuus, aseenomistajat) || 2015

2. Laillisesta laittomaksi: vähennetään ampuma-aseiden kulkeutumista rikollisten käsiin || 1. Laittomien aseiden myynnin ja valmistuksen valvonnan saattaminen ajan tasalle || Komissio (jäsenvaltiot, Europol, Euroopan puolustusvirasto) || 2015

|| 2. Varkauksien ja katoamisen ehkäisy || Komissio (jäsenvaltiot, C.I.P., aseteollisuus) || 2015

|| 3. Ulkoisten toimien ja laajentumisprosessin hyödyntäminen kolmansista maista peräisin olevien laittomien ampuma-aseiden uhan vähentämiseksi || EEAS (komissio, YK) || 2013–2015

|| 4. Edistetään ampuma-aseiden ylijäämän lopullista tuhoamista ensisijaisena hävittämistapana || Komissio ja EEAS (Euroopan puolustusvirasto) || 2013–2015

3. Kohdistetaan enemmän painetta rikollismarkkinoihin || 1. Lainvalvontaviranomaisille annettavat ohjeet || Komissio (jäsenvaltiot, Europol) || 2014–2015

|| 2. Rajatylittävä yhteistyö ampuma-aseiden laittoman hallussapidon ja liikkumisen estämiseksi || Komissio, EEAS, jäsenvaltiot ja Europol || 2013–2017

|| 3. Yhteistyön kehittäminen rikollisten käyttämien ampuma-aseiden jäljittämiseksi || Komissio (jäsenvaltiot, Europol || 2015

|| 4. Pelotevaikutuksen tehostaminen ampuma-aseiden väärinkäytön estämiseksi || Komissio || 2015

4. Tehostetaan tiedustelutoimintaa || 1. Aseisiin liittyvää rikollisuutta EU:ssa ja koko maailmassa koskevien tarkempien ja kattavampien tietojen kerääminen || Komissio (jäsenvaltiot, Europol) || 2014–2017

|| 2. Lainvalvontaa koskevan koulutuksen kohdistaminen sinne, missä sitä eniten tarvitaan || CEPOL (komissio) || 2014

LIITE 2: Tilastot

Siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden tuotanto vuonna 2011 27 jäsenvaltion EU:ssa (yksikköinä) (koko maailmaa koskevat luvut kursiivilla)[68]:

Yhteensä: 1 974 156 (10 255 580)

Lyhyet aseet: 806 645 (1 219 000)

Pitkät aseet: 1 167 511 (5 074 395)

Siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden vienti vuonna 2011 27 jäsenvaltion EU:ssa (yksikköä)[69]:

Yhteensä: 1 200 941

Lyhyet aseet: 566 345

Pitkät aseet: 634 596

Siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden tuonti vuonna 2011 27 jäsenvaltion EU:ssa (yksikköä)[70]:

Yhteensä: 195 382

Lyhyet aseet: 25 958

Pitkät aseet: 169 424

Siviili- ja sotilaskäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden vienti vuonna 2011 28 jäsenvaltion EU:ssa (arvo euroina)[71]:

Yhteensä: 931 633 044

Kansalliset tilastot aseiden laillisesta hallussapidosta ja aseilla tehdyistä henkirikoksista[72]

|| Lailliset ampuma-aseet 100:aa asukasta kohti || Ampuma-aseilla tehtyjen henkirikosten määrä 100 000:aa asukasta kohti || Ampuma-aseilla tehtyjen itsemurhien määrä 100 000:aa asukasta kohti

Belgia || 17,2 || 0,68 || 1,96

Bulgaria || 6,2 || 0,67 || 0,87

Tšekki || 16,3 || 0,19 || 1,39

Saksa || 30,3 || 0,19 || 0,94

Tanska || 12 || 0,27 || 1,16

Viro || 9,2 || 0,24 || 1,57

Irlanti || 8,6 || 0,48 || 0,56

Kreikka || 22,5 || 0,26 || 0,97

Espanja || 10,4 || 0,2 || 0,42

Ranska || 31,2 || 0,06 || 2,33

Kroatia || 21,7 || 0,39 || 2,35

Italia || 11,9 || 0,71 || 0,81

Kypros || 36,4 || 0,46 || 0,48

Latvia || 19 || 0,22 || 0,94

Liettua || 0,7 || 0,18 || 1

Luxemburg || 15,3 || 0,62 || 1

Unkari || 5,5 || 0,07 || 0,72

Malta || 11,9 || 0 || 1,68

Alankomaat || 3,9 || 0,33 || 0,24

Itävalta || 21,9 || 0,28 || 2,68

Puola || 1,3 || 0,09 || 0,12

Portugali || 8,5 || 0,41 || 1,09

Romania || 0,7 || 0,02 || 0,06

Slovenia || 13,5 || 0,1 || 2,34

Slovakia || 8,3 || 0,18 || 0,94

Suomi || 45,3 || 0,45 || 3,34

Ruotsi || 31,6 || 0,41 || 1,2

Yhdistynyt kuningaskunta || 6,5 || 0,07 || 0,18

[1]               EU:n tuottajat valmistivat lähes 2 miljoonaa asetta siviilikäyttöön vuonna 2011, mikä on arviolta 20 prosenttia koko maailman tuotannosta, ks. Council of Foreign Relations -järjestön julkaisu ’The Global Regime for Transnational Crime’, 2.7.2012, ja liitteessä 2 olevat täydentävät luvut.

[2]               Eurostat, ’Trends in crime and criminal justice’ 18/2013.

[3]               Ajanjakso 2000-2009. Lähde: YK:n huumeiden ja rikollisuuden torjunnasta vastaavan järjestön (UNODC) vuotta 2011 koskeva yleinen henkirikoskatsaus (Global Study on Homicide). Luvut antavat tilanteesta vain osittaisen kuvan, sillä useimpien jäsenvaltioiden osalta tilastoja ei ollut saatavilla koko ajanjaksolta.

[4]               Gunpolicy.org

[5]               Ks. liite 2. Jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja: Maltalla aseella tehtyjä henkirikoksia oli nolla 100 000 asukasta kohti, kun luku Italian kohdalla oli 0,71. Aseita 100 asukasta kohti oli Liettuassa ja Romaniassa 0,7, kun Suomessa luku oli 45. Lähteet: UNODC, Small Arms Survey -tutkimus, GunPolicy.org.

[6]               Lukuun sisältyvät tekoihin syyllistyneet kuusi henkilöä, jotka tekivät itsemurhan hyökkäyksensä jälkeen.

[7]               Europolin vuonna 2013 laatima vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva uhkakuva-arvio (Serious and Organised Crime Threat Assessment). ”Ampuma-aseiden kauppaa harjoittavat usein rakenteeltaan selkeät, järjestäytyneet rikollisryhmät, jotka harjoittavat yleensä  huumausaineiden tai muiden tuottavien laittomien hyödykkeiden kauppaa”; UNODC, ’Digest of Organized Crime Cases’ 2012, s. 101.

[8]               Europol, TE-SAT 2013 - EU Terrorism Situation and Trend Report. Käytetyt aseet olivat Colt 45 -pistooli ja Uzi -konepistooli (Toulousessa ja Montaubanissa) ja 9 mm:n FN P35 -pistooli (Frankfurtissa).

[9]               Toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmä on EU:n tietojärjestelmä, jonka avulla jäsenvaltioiden viranomaiset voivat vaihtaa tietoja kadonneista, varastetuista tai vääriin käsiin joutuneista ampuma-aseista (kuten niiden tyypeistä ja sarjanumeroista).

[10]             Lähde: Ranskan poliisi.

[11]             Tarkkoja arvioita näiden varastojen koosta on mahdotonta esittää, ja saatavilla olevat tiedot vaihtelevat suuresti, mikä johtuu myös siitä, että asemäärät vaihtelevat. Erään äskettäin tehdyn tutkimuksen mukaan puolustukseen tarkoitetut varastot Bosnia ja Hertsegovinassa olivat vuonna 2011 arviolta 76 000 kappaletta pienaseita ja kevyitä aseita sekä 100 000 tonnia ampumatarvikkeita. Montenegrossa määrä oli vuonna 2011 28 000 asetta ja 7 000 tonnia ampumatarvikkeita; Pierre Gobinet ’Significant Surpluses: Weapons and Ammunition Stockpiles in South-east Europe’, Small Arms Survey, The Regional Approach to Stockpile Reduction and the US Office of Weapons Removal and Abatement, joulukuu 2011.

[12]             Lähde: Euroopan ampuma-aseiden asiantuntijatyöryhmä; Convertible Weapons in the Western Balkans, SEESAC, 2009. Yhdistyneessä kuningaskunnassa vuosina 2010–2011 varastetuista 2 534 ampuma-aseesta 63 prosenttia varastettiin asunnoista;  Homicides, Firearms Offences and Intimate Violence 2010/11: Supplementary Volume 2 to Crime in England and Wales 2010/11, Kevin Smith et al, Home Office Statistical Bulletin 2012.

[13]             Perustuu Alankomaiden, Belgian, Bulgarian, Espanjan, Irlannin,  Itävallan, Kreikan, Kyproksen, Portugalin, Puolan, Ruotsin, Saksan, Slovakian, Slovenian, Tanskan, Tšekin, Unkarin, Viron ja Yhdistyneen kuningaskunnan antamiin tietoihin.

[14]             EU:n tasolla on olemassa kaksi samankaltaista, mutta erillistä aseiden määritelmää. 1) EU:n sisämarkkinoilla ja yhteisessä kauppapolitiikassa ’ampuma-aseella’ tarkoitetaan kannettavaa asetta, jolla voidaan palavan ajoaineen avulla ampua hauleja, luoteja tai muita ammuksia, joka on tarkoitettu niiden ampumiseen tai joka voidaan muuntaa ampumakelpoiseksi. (Direktiivi 2008/51/EY, ja kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta täydentävän, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan (YK:n ampuma-asepöytäkirja) 10 artiklan täytäntöönpanosta ja ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden vientiluvasta ja tuonti- ja kauttakuljetusmenettelyistä 14 päivänä maaliskuuta 2012 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 258/2012, EUVL L 94, 30.3.2012.)  Sotilaskäyttöön tarkoitetut ampuma-aseet eivät kuulu sen lainsäädännön soveltamisalaan, johon kyseistä määritelmää sovelletaan. 2) Ilmaisua ’pienaseet ja kevyet aseet’ käytetään yleisesti YK:ssa ja EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan alalla. Tälle ilmaisulle ei ole kansainvälisesti sovittua määritelmää, mutta EU katsoo, että se kattaa automaattiset ja puoliautomaattiset konepistoolit ja kiväärit, jotka on suunniteltu erityisesti sotilaskäyttöön (12 päivänä heinäkuuta 2012 hyväksytty neuvoston yhteinen toiminta Euroopan unionin osallistumisesta käsiaseiden ja kevyiden aseiden epävakauttavan keskittymisen ja leviämisen torjumiseen ja yhteisen toiminnan 1999/34/YUTP kumoamisesta). Tässä tiedonannossa käsitellään turvallisuusriskejä, jotka liittyvät kaikkiin aseisiin (ampuma-aseet, pienaseet, siviiliaseet ja sotilasaseet)

[15]             Neuvoston selvitys Euroopan unionin turvallisuusstrategian täytäntöönpanosta – Turvallisuudesta huolehtiminen muuttuvassa maailmassa; EU:n sisäisen turvallisuuden strategian toteuttamissuunnitelma: viisi askelta kohti turvallisempaa Eurooppaa (KOM(2010) 673.

[16]             Kuuleminen yhteisestä lähestymistavasta ampuma-aseiden rikollisen käytön aiheuttamien haittojen vähentämiseksi EU:ssa; http://ec.europa.eu/yourvoice/index_fi.htm.

[17]             Välikertomus järjestäytyneestä rikollisuudesta. Järjestäytynyttä rikollisuutta, korruptiota ja rahanpesua käsittelevä Euroopan parlamentin erityisvaliokunta korostaa erityisesti aseiden merkitsemistä ja laitonta kauppaa koskevien lisätoimien merkitystä.

[18]             EU:n strategia pienaseiden ja kevyiden aseiden ja niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumiseksi, neuvoston asiakirja 5319/06.

[19]             Direktiivin 2008/51/EY 1 artiklan 12 kohdassa edellytetään, että komissio esittää vuoteen 2015 mennessä arvion tämän direktiivin täytäntöönpanosta aiheutuneesta tilanteesta, ja liittää siihen tarvittaessa ehdotuksia.

[20]             Kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen lisäpöytäkirja ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumisesta.

[21]             Asekauppasopimus hyväksyttiin Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 2. huhtikuuta 2013. Siinä vahvistetaan yhteiset kansainväliset normit, joihin sisältyvät pääasiassa ihmisoikeudet ja kansainvälinen humanitaarinen oikeus. Yhteisillä normeilla säännellään tärkeimpien aseluokkien, kuten pienaseiden ja kevyiden aseiden, kansainvälistä kauppaa. Sopimus kattaa kaikki tavanomaiset aseet, ampuma-aseet, komponentit sekä ampumatarvikkeet mukaan luettuina, riippumatta niiden loppukäytöstä. Sopimuksen osapuolina olevat valtiot ovat velvollisia ottamaan kyseiset normit huomioon päättäessään asekaupan sallimisesta. Sopimus tulee voimaan sen jälkeen, kun 50 valtiota on ratifioinut sen. Komissio antoi toukokuussa 2013 ehdotuksen neuvoston päätökseksi EU:n jäsenvaltioiden valtuuttamisesta allekirjoittamaan sopimus.

[22]             Neuvoston 8. kesäkuuta 1998 hyväksymät Euroopan unionin käytännesäännöt aseiden viennistä; neuvoston 13. kesäkuuta 2000 hyväksymää Euroopan unionin yhteistä puolustustarvikeluetteloa päivitetään säännöllisesti; käytännesäännöt korvattiin 8. joulukuuta 2008 hyväksytyllä neuvoston yhteisellä kannalla 2008/944/YUTP sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä (EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99).

[23]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/43/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, yhteisön sisällä tapahtuvia puolustukseen liittyvien tuotteiden siirtoja koskevien ehtojen yksinkertaistamisesta (EUVL L 146, 10.6.2009).

[24]             Yhteinen kanta YUTP/468/2003 aseiden välityksen valvonnasta (EUVL L 156, 25.5.2003, s. 79).

[25]             Komission tiedonanto tullialan riskienhallinnasta ja toimitusketjun turvallisuudesta (KOM(2012) 793).

[26]             Euroopan ampuma-aseiden asiantuntijatyöryhmä perustettiin vuonna 2004 helpottamaan tiedonvaihtoa ja edistämään yhteistyötä laittoman asekaupan ja aseiden hallussapidon torjumiseksi. Se tukee neuvoston lainvalvontatyöryhmää ja siihen kuuluu ampuma-aseasiantuntijoita kaikista EU:n jäsenvaltioista, Europolista ja liitännäisjäseninä olevista Liechtensteinista, Norjasta, Sveitsistä ja Turkista.

[27]             Neuvoston suositus poliisiviranomaisten suorittamia rajatylittäviä tiedusteluja koskevasta tavanomaisesta menettelystä jäsenvaltioissa tutkittaessa takavarikoitujen tai takaisin saatujen, rikoksiin liittyvien ampuma-aseiden toimituskanavia, 12. ja 13. kesäkuuta 2007; neuvoston päätelmät eurooppalaisesta toimintasuunnitelmasta ns. raskaiden ampuma-aseiden, joita voitaisiin käyttää tai joita käytetään rikolliseen toimintaan, laittoman kaupankäynnin torjumiseksi, joulukuu 2010.

[28]             EU perusti vuonna 2010 järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä rikollisuutta koskevan monivuotisen toimintapoliittisen syklin, jotta voidaan varmistaa tehokas yhteistyö jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten, EU:n toimielinten, EU:n virastojen ja asianomaisten kolmansien osapuolten välillä ja johdonmukaiset ja vahvat operatiiviset toimet, joilla puututaan tärkeimpiin EU:n kohtaamiin rikollisuuteen liittyviin uhkiin. Ensimmäinen täysi toimintapoliittinen sykli on voimassa vuodet 2014–2017, ja se alkaa vuonna 2013 toteutetun vakavaa ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskevan uhan arvioinnin ja monivuotisen strategisen suunnitelman (heinäkuussa 2013) ja operatiivisen toimintasuunnitelman (lokakuussa 2013) määrittelyn jälkeen; neuvoston päätelmät järjestäytynyttä ja vakavaa kansainvälistä rikollisuutta koskevan EU:n toimintapoliittisen syklin perustamisesta, oikeus- ja sisäasioiden neuvoston 3 043. kokous Brysselissä 8. ja 9. marraskuuta 2010.

[29]             Pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkien osa-alueiden ehkäisemistä, torjumista ja poistamista koskeva vuoden 2001 YK:n toimintaohjelma on poliittisesti sitova asiakirja, jonka kaikki YK:n jäsenvaltiot hyväksyivät yksimielisesti ja jossa säädetään maailmanlaajuisesta sitoutumisesta kattavaan lähestymistapaan, jolla edistetään paikallisesti, kansallisesti, osa-alueellisesti, alueellisesti ja maailmanlaajuisesti pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkien osa-alueiden ehkäisemistä, vähentämistä ja poistamista pyrkimyksenä edistää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Se kattaa hyvin monenlaisia toimia, kuten varastojen hallinnointia ja turvallisuuteen liittyviä toimia, siirtojen valvontaa, kirjanpitoa, tuhoamista, tiedonvaihtomekanismeja sekä aseistariisuntaa, demobilisaatiota ja yhteiskuntaan sopeuttamista. Sillä ei pyritä valvomaan siirtoja valtiosta riippumattomille toimijoille tai siviilikäyttöön tarkoitettujen pienaseiden hallussapitoa. Toimintaohjelman täytäntöönpanoa tarkastellaan joka toinen vuosi järjestettävässä valtioiden kokouksessa ja säännöllisissä tarkastelukonferensseissa (edellinen tarkastelukonferenssi pidettiin elo– syyskuu 2012 New Yorkissa). Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous hyväksyi 8. joulukuuta 2005 kansainvälisen välineen, jonka avulla valtiot voivat tunnistaa ja jäljittää nopeasti ja luotettavasti laittomat pienaseet ja kevyet aseet.

[30]             Neuvoston päätös 2013/320/YUTP; tämä on osa EU:n kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla tuetaan prosessia demokratiaan, pysyvään rauhaan ja turvallisuuteen siirtymiseksi Libyassa; EU:n rajavalvonnan avustusoperaatio Libyassa.

[31]             Esimerkkejä EU:n tukemista organisaatioista ovat Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuslaitos ja Saferworld.

[32]             Asetus on tarkoitus antaa syksyllä 2013.

[33]             Ampuma-aseita koskevat direktiivit (1991 ja 2008) ja Yhdistyneiden kansakuntien aseriisuntatoimiston toimien tukemisesta pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkien osa-alueiden ehkäisemistä, torjumista ja poistamista koskevan Yhdistyneiden kansakuntien toimintaohjelman toteuttamiseksi 18 päivänä heinäkuuta 2011 annettu neuvoston päätös 2011/428/YUTP.

[34]             Lähde: Euroopan ampuma-aseiden asiantuntijatyöryhmä.

[35]             Operaatio Fireballin kohteena olivat Länsi-Balkanin maista peräisin olevat kuorma-autot, jotka tulivat EU:n alueelle sen itärajan kautta.

[36]             Ks. edellä alaviite 29.

[37]             Ks. direktiivin 2008/51/EY liite.

[38]             COM(2012) 415; kertomus koski mahdollisia etuja ja haittoja, joita aiheutuu ampuma-aseluokkien vähentämisestä kahteen (kielletyt tai luvalliset), millä pyritään parantamaan kyseisten tuotteiden sisämarkkinoiden toimintaa mahdollisen yksinkertaistamisen avulla, ja siinä pääteltiin, että ”aseluokituksen pakollisesta rajoittamisesta EU:n tasolla kahteen ampuma-aseluokkaan ei sinänsä koituisi selvää hyötyä”, jos asiaa käsitellään erillään.

[39]             Esim. Yhdistynyt kuningaskunta kielsi kaikki käsiaseet vuonna 1997 ja otti vuonna 2006 käyttöön rajoituksia, jotka koskevat ilma-aseiden myyntiä sekä ”realististen” jäljitelmäaseiden tuontia ja myyntiä. Liettua kielsi kaasupistoolit vuonna 2012.

[40]             Jos valmistaja niin haluaa ja kansallisista oikeudellisista vaatimuksista riippuen merkintöihin voi sisältyä valmistaja, mallinumero, kaliiperi tai patruunan määrittely, tarkastuslaitos ja tarkastusvuosi sekä sarjanumero. Tarkastuslaitos on tekninen laitos, jossa tutkitaan ampuma-aseet maissa, joissa tarkastus ja muut tekniset toimenpiteet ovat pakollisia. Maassa voi olla yksi tai useampi tarkastuslaitos, joka voi sijaita valmistajan tiloissa. Tarkastuslaitokset suorittavat testiammuntoja ja osien turvaominaisuuksia koskevia testejä, ja laitteisiin painetaan tai kaiverretaan merkintöjä, joissa ilmoitetaan testauksen tyyppi ja testausaika.

[41]             Kannettavien ampuma-aseiden pysyvä kansainvälinen tarkastuskomissio (C.I.P) on kansainvälinen organisaatio, joka tarjoaa tarkastuslaitoksille akkreditointia ja soveltaa standardoituja merkintävaatimuksia, jotka ovat pakollisia kussakin 14 jäsenmaassa, joista 11 on EU:n jäsenvaltioita (Belgia, Espanja, Italia, Itävalta, Ranska, Saksa, Slovakia, Suomi, Tšekki, Unkari ja Yhdistynyt kuningaskunta).

[42]             Ks. edellä alaviite 30. Tämä poliittisesti sitova väline edellyttää samalla tavoin kuin ampuma-aseita koskeva direktiivi joko merkintää, joka osoittaa valmistajan nimen, valmistusmaan ja sarjanumeron, tai muita yhdenmukaisia helppokäyttöisiä merkintöjä, joiden avulla kaikki valtiot pystyvät helposti tunnistamaan valmistusmaan.

[43]             Asekauppiaalla tarkoitetaan  ”jokaista, jonka ammattitoiminta koostuu kokonaan tai osittain ampuma-aseiden, osien ja ampumatarvikkeiden valmistuksesta, kaupasta, vaihdosta, vuokrauksesta, korjauksesta tai muuntamisesta” (direktiivin 1991/477/EY 1 artiklan 2 kohta, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2008/51/EY 1 artiklan 1 kohdan c alakohdalla).

[44]             Direktiivin 2008/51/EY 1 artiklan 3 kohta. Välittäjällä tarkoitetaan ”luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole asekauppias ja jonka elinkeinotoiminta koostuu kokonaan tai osittain ampuma-aseiden myynnistä, ostamisesta tai aseiden siirtojen järjestämisestä.” (direktiivin 91/477/EY 1 artiklan 1 kohdan e alakohta, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivin 2008/51/EY 1 artiklan 1 kohdan b alakohdalla).

[45]             Ks. esimerkiksi Small Arms Survey, YK:n aseidenriisunnan tutkimuslaitos (UNIDIR) ja YK:n aseistariisunta-asioista vastaava yksikkö, ”Developing a Mechanism to Prevent Illicit Brokering in Small Arms and Light Weapons – Scope and Implications”, 2007.

[46]             Lähde: Tukholman kansainvälinen rauhantutkimuslaitos.

[47]             Ns. raskaiden ampuma-aseiden laittoman kaupan torjuntaa koskevan vuoden 2010 toimintasuunnitelman perusteella (ks. edellä alaviite 28).

[48]             Tällaiset toimenpiteet eivät saisi vaarantaa laillista tutkimus- ja kehittämistoimintaa, jolla pyritään hyödyntämään 3D-painatustekniikkaa ja siihen liittyviä tekniikkoja, ja jolla on selvästi yhteiskunnallista merkitystä.

[49]             2009/1012/YUTP; 2012/711/YUTP.

[50]             Bosnia ja Herzegovinassa 18. ja 19. kesäkuuta 2013 pidetty ministerikonferenssi asevalvonnasta EU:n laajentumisen yhteydessä. Siihen osallistuivat Euroopan unionin erityisedustajan toimisto ja Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP).

[51]             KOM(2011) 840 lopullinen, 2011/0406 (COD),  ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta; KOM(2011) 839 lopullinen, 2011/0405 (COD), ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta; TAIEX, liittymistä valmisteleva tukiväline, asetus (EY) N:o 1085/2006, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2006, liittymistä valmistelevasta tukivälineestä, EUVL L 210, 31.7.2006, s. 82. Vakautusvälineen osalta ks. edellä alaviite 33.

[52]             Jäsenvaltioita vaaditaan ryhtymään ”toimenpiteisiin sen järjestämiseksi, että [toimivaltainen viranomainen tarkastaa a alakohdassa tarkoitetut] deaktivointitoimenpiteet, jotta varmistetaan, että ampuma-aseelle suoritetut muutokset tekevät sen pysyvästi ampumakelvottomaksi”; direktiivin 91/477/EY liitteessä I oleva III kohta.

[53]             Euroopan ampuma-aseiden asiantuntijatyöryhmän (EFE) käsikirja ”Traces on the ownership of firearms – A handbook for systematic tracking of firearms seized from illegal possession or in the course of criminal offences” http://register.consilium.europa.eu/pdf/en/07/st10/st10000.en07.pdf

[54]             Se on myös osa laajempaa EU:n seitsemännen tulli- ja poliisiyhteistyötä koskevan toimintasuunnitelman mukaista yhteistyötä. 

[55]             KOM(2011) 753 lopullinen, ehdotus asetukseksi poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa.

[56]             http://www.smallarmsstandards.org/; iARMS on Interpolin järjestelmä laittomien ampuma-aseiden rekisteröimiseksi ja jäljittämiseksi– ks. tehtävä 3.

[57]             EU:n vakautusväline tukee käynnissä olevaa kehitystä ja iARMS-järjestelmän käyttöönottoa; Siihen osallistuu tällä hetkellä kaksitoista EU:n jäsenvaltiota: Belgia, Tšekki, Espanja, Irlanti, Kroatia, Unkari, Liettua, Puola, Portugali, Romania, Slovenia ja Yhdistynyt kuningaskunta; neuvosto, neljästoista tilanneselvitys pienaseiden ja kevyiden aseiden sekä niissä käytettävien ampumatarvikkeiden laittoman keskittymisen ja kaupan torjumista koskevan EU:n strategian täytäntöönpanosta 2012/II) (2013/C 138/03).

[58]             Ranskassa, Kreikassa, Irlannissa, Alankomaissa, Itävallassa ja Suomessa.

[59]             Direktiivin 91/477/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2008/51/EY, 16 artikla.

[60]             UNODC, ”Digest of Organized Crime Cases”, s. 103.

[61]             KOM (2004) 376 poliisi- ja tulliyhteistyön kehittämisestä Euroopan unionissa.

[62]             Direktiivin 2008/51/EY 1 artiklan 2 kohta.

[63]             Neuvoston päätös 2009/917/YOS. Kyseiset tullitietojärjestelmässä olevat tiedot aseen takavarikointipaikasta ja alkuperästä tallennetaan tullia varten eli salakuljetettujen ampuma-ase-erien pysäyttämisen tehostamiseksi riskianalyysin avulla. Sen vuoksi tietoja, joilla ei ole tullin kannalta merkitystä (esim. kaliiperi), ei ole sisällytetty tullitietojärjestelmään.

[64]             COM(2012) 735 Lainvalvontayhteistyön vahvistaminen EU:ssa: eurooppalainen tiedonvaihtomalli (EIXM).

[65]             COM(2013) 172 Lainvalvontaviranomaisten eurooppalaisen koulutuskehyksen perustaminen.

[66]             Tukholman ohjelmassa — avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten (2010/C 115/01) korostettiin tällaisen lähestymistavan tarvetta seuraavasti: ”paras tapa vähentää rikosten määrää on toteuttaa tehokkaita toimia, joilla estetään niiden tekeminen [...] siten, että käytetään monialaista lähestymistapaa, johon kuuluvat myös hallinnolliset toimenpiteet ja hallintoviranomaisten yhteistyön edistäminen.”

[67]             Nämä perustuvat olemassa oleviin resursseihin ja ne on tarkoitus laatia siten, että vältetään henkilöstön tai taloudellisten resurssien lisätarve komissiossa tai erillisvirastoissa.

[68]             Lähde: World Forum of Shooting Activities -järjestö, maaliskuu 2013, tarkastuslaitosten antamien tietojen perusteella; Belgian, Suomen, Ranskan, Saksan, Italian, Espanjan ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta käytettiin virallisia lukuja, muiden jäsenvaltioiden osalta on käytetty arvioita.

[69]             Eurostat.

[70]             Eurostat. Belgia, Bulgaria, Itävalta, Ranska ja Romania eivät ilmoittaneet pistooleiden ja revolvereiden viennistä, ja Belgia, Bulgaria, Italia, Itävalta, Ranska, Romania, Saksa ja Suomi eivät ilmoittaneet sotilasaseiden viennistä.

[71]             Lähde: Oslon rauhantutkimuslaitos.

[72]             Lähde: UNODC, Small Arms Survey, www.gunpolicy.org; näitä lukuja voidaan verrata Eurobarometriin 383 saatuihin vastauksiin, joissa keskimäärin viisi prosenttia ilmoitti omistavansa ampuma-aseen. Luvut vaihtelivat Alankomaiden 1 prosentista Kyproksen 18 prosenttiin.