52012DC0433

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Rakennusalan ja rakennusalan yritysten kestävää kilpailukykyä koskeva strategia

1. Johdanto

Rakennusalalla on tärkeä asema Euroopan taloudessa. Se tuottaa lähes 10 prosenttia bruttokansantuotteesta ja työllistää 20 miljoonaa ihmistä, pääasiassa mikroyrityksissä ja pienissä yrityksissä. Rakennusala on myös suuri välituotteiden (raaka-aineiden, kemikaalien, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jne.) ja niihin liittyvien palveluiden kuluttaja. Taloudellisen merkityksensä vuoksi rakennusala voi vaikuttaa huomattavasti koko talouden kehitykseen.

Rakennustyön laadulla on myös suora vaikutus Euroopan kansalaisten elämänlaatuun. Rakennusten energiatehokkuudella ja rakennusten ja infrastruktuurin rakentamiseen käytettävien tuotteiden valmistuksen, käytön ja kuljetuksen resurssitehokkuudella on merkittävä vaikutus energian, ilmastonmuutoksen ja ympäristön kannalta.

Rakennusalan yritysten kilpailukyky on näin ollen tärkeä yleisesti kasvua ja työllisyyttä varten – mutta myös alan kestävän kehityksen varmistamiseksi.

Alalla voitaisiin merkittävästi edistää työpaikkojen syntymistä[1], kun lisättäisiin alan toimintaa tietyillä erityisen lupaavilla alueilla, kuten rakennusten uudistamisessa ja infrastruktuurien alalla. Tätä voidaan tukea esimerkiksi soveltuvilla toimintalinjoilla, joilla tuetaan kysyntää mutta myös edistetään investointeja. Rakennusalalla on siis merkittävä rooli, kun pyritään toteuttamaan älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaa Eurooppa 2020 ‑strategiaa. Komission tiedonannossa Energia-alan etenemissuunnitelma 2050[2] mainitaan lisäksi, että uusien ja nykyisten rakennusten energiatehokkuuden lisääminen on avain EU:n energiajärjestelmän uudistamiseen.

Kestävällä rakennusalalla on keskeinen tehtävä, kun pyritään saavuttamaan EU:n pitkän aikavälin tavoite, jonka mukaan kasvihuonekaasujen päästöjä pienennetään 80–95 prosenttia. Tiedonannossa Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050[3] todetaan, että rakennusalan kustannustehokas panos tämän tavoitteen saavuttamiseksi olisi noin 40–50 prosentin vähennys vuonna 2030 ja noin 90 prosenttia vuonna 2050. Tämän edellyttämät investoinnit tukisivat huomattavasti Euroopan rakennusalan kilpailukykyä. Alalla on suuri merkitys myös ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja pyrittäessä valmistautumaan luonnon- ja ihmisten aiheuttamiin katastrofeihin ja palautumaan niistä, sillä sen avulla edistetään katastrofeja kestäviä pitkän aikavälin investointeja.

Rakennusalalla on kuitenkin useita rakenteellisia ongelmia, kuten koulutettujen työntekijöiden vaje monissa yrityksissä, työoloista johtuva alan heikko houkuttavuus nuorten keskuudessa, vähäinen innovaatiokapasiteetti ja pimeän työn esiintyminen. Laajemmin alan nykytilannetta voidaan luonnehtia kolmen tekijän avulla.

Rakennusala on ensinnäkin yksi niistä talouden toimialoista, joihin rahoitus- ja talouskriisi on eniten vaikuttanut (rakentaminen ja infrastruktuurihankkeet supistuivat 16 prosenttia tammikuun 2008 ja marraskuun 2011 välillä EU:n 27:ssä jäsenvaltiossa).[4] Toiseksi Euroopan ulkopuolisten toimijoiden kilpailu on lisääntynyt kansainvälisten markkinoiden lisäksi myös sisämarkkinoilla ja erityisesti infrastruktuurihankkeissa. Tällainen ulkoinen kilpailu ei aina ole tasapuolista; EU:n yrityksille koituu usein selvästi suurempia kustannuksia kuin Euroopan ulkopuolisille yrityksille. Kolmantena tekijänä ovat energia- ja ympäristökysymykset, joiden myötä yritysten välille on syntynyt uutta dynamiikkaa ja jotka ovat johtaneet moniin julkisen sektorin aloitteisiin, joista on muodostunut markkinakilpailun avaintekijöitä. Rakennusyritykset ovat jo saavuttaneet merkittävää edistymistä, mutta EU:n ilmasto-, energia- ja ympäristötavoitteiden saavuttaminen edellyttää vielä suuria muutoksia, jotka alan on vaikea toteuttaa ilman sopivaa poliittista tukea.

Tässä tiedonannossa määritetään alan keskeiset haasteet nykyhetkestä vuoteen 2020 asti. Ne koskevat investointeja, henkilöstöä, ympäristövaatimuksia, sääntelyä ja markkinoille pääsyä. Lisäksi ehdotetaan aloitteita, joilla voidaan auttaa alaa vastaamaan näihin haasteisiin. Lyhyellä aikavälillä painotetaan tarvetta tukea kasvua ja työllisyyttä rakennusalalla, jotta voidaan vastata kriisiin. Pitkällä aikavälillä alalla on edessään haasteita, jotka edellyttävät yhtenäistä ja koordinoitua lähestymistapaa Euroopan tasolla, jotta voidaan parantaa arvoketjun toimintaa, erityisesti käyttämällä vapaaehtoisia kumppanuussuhteita yksityisen ja julkisen sektorin välillä ja tarvittaessa tarjoamalla asianmukaiset sääntelykehykset.

2. Nykytilanne ja keskeiset haasteet

Rakennusalan eri sektorit toimivat eri tavoin, ja tämän vuoksi niillä on myös erilaisia sosioekonomisia tai organisaatioon, kulttuuriin tai teknologiaan liittyviä ongelmia tai niiden on sopeuduttava erilaisiin uusiin sääntöihin ja markkinamahdollisuuksiin.

Alalla on maailmanlaajuisia haasteita, joista voi keskipitkällä aikavälillä tulla kestävän kasvun tekijöitä sillä edellytyksellä, että asianmukaisia toimenpiteitä toteutetaan nyt. Tämä voi johtaa useiden erilaisten palvelujen kehittämiseen, jotta voidaan käsitellä terveyden ja turvallisuuden, energiatehokkuuden, ekologisen rakentamisen, katastrofivalmiuden ja ‑palautuvuuden, sisäilman, uudelleenkäytön ja kierrätyksen sekä soveltuvan suunnittelun kaltaisia kysymyksiä. Jos näihin haasteisiin vastataan oikein, ne voivat myös avata uusia markkinamahdollisuuksia.

2.1 Yleinen makrotalouden ympäristö

Rahoituskriisi on vaikuttanut rakennusalaan erityisen voimakkaasti; kysyntä on supistunut voimakkaasti erityisesti yksityisasuntojen markkinoilla mutta myös muualla, kuten infrastruktuurimarkkinoilla. Suuntaukset vaihtelevat jäsenvaltioittain. Joissakin jäsenvaltioissa asuntokuplan puhkeaminen oli yksi kriisin laukaisseista tekijöistä, ja se vähentää edelleen huomattavasti toimintaa rakennusalalla.[5] Toisissa jäsenvaltioissa rakennusala taas kärsii erityisesti luottomarkkinoiden supistumisesta. Kriisistä johtuvat julkisten menojen leikkaukset aiheuttavat lisäpaineita infrastruktuuri-investointien kohdalla.

Jotkin maat ovat investoineet elvytyspaketteihin vastatakseen kriisiin, esimerkiksi tekemällä infrastruktuurihankkeiden alkuinvestointeja, alentamalla uusien rakennusten ja/tai rakennusten korjaamisen alv-kantaa, myöntämällä asuntoluottoja edullisella korolla jne. Kuitenkin vain sellaisilla toimintatavoilla, joihin sisältyy toimenpiteitä ammattitaidon ja pätevyyksien sekä innovoinnin ja ekotalouden kehittämiseksi, on myös pitkäaikaisia vaikutuksia alan kilpailukykyyn. Näin ollen on tarpeen laatia asianmukainen politiikka, jolla edistetään kasvua ja työllisyyttä lyhyellä aikavälillä mutta myös rakennusalan rakenneuudistusta pitkällä aikavälillä.

2.2 Arvoketjun tehokkuus

EU:n rakennusalan markkinat ja itse rakennusalakin on erittäin hajanainen: sillä on paljon mikroyrityksiä, jäsenvaltioiden väliset erot alan toimintatuloksessa ovat suuria ja alalla on huomattavan vaikeaa levittää hyviä toimintatapoja. Arvoketjun nykyistä parempi yhdentyminen lisäisi huomattavasti mahdollisuuksia saada yhteistyöstä juontuvia lisäinnovaatiovaikutuksia.

Rakennuskohteissa ja vähäisemmässä määrin myös rakennustuotteiden valmistuksessa tulee yhä useammin esille ammattitaitoisen työvoiman tarve. On myös korvattava valtava määrä ammattitaitoisia työntekijöitä, jotka jäävät eläkkeelle vuoteen 2020 mennessä[6] – tämä määrä vastaa yli kahta kolmasosaa rakentamisen, teollisuuden ja liikenteen alojen työpaikoista. Krooninen ammattitaitoisen työvoiman puute johtuu yhtäältä alan vähäisestä houkuttavuudesta nuorten keskuudessa ja toisaalta yhä kasvavasta tiettyjä pätevyyksiä vastaavien taitojen tarpeesta, jota koulutusjärjestelmän (kuten työmarkkinoidenkin) on vaikea täyttää. Siirtyminen resurssitehokkaaseen ja vähähiiliseen talouteen tuo myös merkittäviä rakennemuutoksia rakennusalalle, jonka on mukauduttava tällaisiin taito- ja osaamistarpeisiin ja myös ennakoitava niitä. Tämä koskee erityisesti työvoiman valmistautumista ”lähes nollaenergiarakennusten” rakentamiseen, riippumatta siitä, ovatko kyseessä uudet vai korjattavat rakennukset. Mahdollistavien tekniikoiden hyödyntäminen ja joustavien työn organisointikäytäntöjen omaksuminen edellyttävät myös muutoksia rakennusalan taitoihin ja osaamiseen.

Tutkimus- ja innovointimenot ovat melko vähäisiä verrattuna yrityksiin yleensä. Tämä voidaan kuitenkin selittää suurella työvoimatarpeella ja sillä, että rakennusalan yritysten keskeinen intressi on liittää saatavilla olevat ulkoiset teknologiset uudistukset niiden omaan toimintaan. Ala todennäköisesti tehostaa tutkimus- ja innovointitoimintaansa voidakseen paremmin hallita tuotantopanosten (kuten metalli- ja ei-metalliset mineraalit, kemikaalit ja puu) suurta kulutusta ja suuria jätemääriä. Lisäksi alalla kehitetään yhä uusia materiaaleja, jotka on helpompi kerätä ja käyttää uudelleen, sekä järjestelmiä tai ”rakennusratkaisuja”, jotka helpottavat työmaiden purkamista ja materiaalien uudelleenkäyttöä. Nämä pyrkimykset vastaavat rakennustuoteasetuksessa lueteltuja uusia perusvaatimuksia luonnonvarojen kestävän käytön osalta sekä raaka-aineita koskevaa aloitetta (RMI), sillä niissä tarjoutuu mahdollisuuksia kehittää parhaita toimintatapoja jätteen keruuseen ja käsittelyyn, erityisesti kun kyse on arvokkaiden materiaalien talteenotosta jätteestä ja niiden uudelleenkäytöstä, ja niissä voidaan tukea tutkimusta, jonka aiheena ovat kierrätyksen tai talteenoton taloudelliset kannusteet. EU:n ja jäsenvaltioiden aloitteiden on kuitenkin nopeutettava innovatiivisten ratkaisujen ja parhaiden toimintatapojen käyttöönottoa.

2.3 Vähähiilinen talous

Kuten rakennusten energiatehokkuutta koskevan direktiivin uudelleenlaadinnan[7] yhteydessä ilmoitettiin, lähes nollaenergiarakennukset (NZEB)[8] muodostuvat merkittäväksi tulevaisuuden haasteeksi rakennusalalla. Markkinoilla on useita vuosia aikaa sopeutua tähän, mutta tukea tarvitaan kaikille markkinoiden toimijoille julkisista elimistä (joiden on pantava säännökset täytäntöön kaksi vuotta etukäteen) rakennusyhtiöihin, suunnittelijoihin, kehittäjiin jne. Sopeutumista tarvitaan myös rahoitusrakenteiden, julkisten hankintojen, koulutuksen ja markkinoinnin kaltaisilla aloilla.

Vaikka matalaenergiatalojen määrä on kasvussa, kriittistä massaa ei ole vielä saavutettu ja pyrkimykset energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvien energialähteiden integroimiseksi edistyvät hitaasti. Sääntelyjärjestelmän täytäntöönpanolla ja asianmukaisella finanssipolitiikalla voitaisiin tukea kriittisen massan saavuttamista.

Myös nykyisten rakennusten kunnostaminen on ala, jolla on tehtävä enemmän energiansäätöjen lisäämiseksi. Perusteellisesti kunnostettavien rakennusten määrät ovat sitä paitsi suhteellisen vaatimattomia. Asiakirjoissa Strategia kilpailukykyisen, kestävän ja varman energiansaannin turvaamiseksi[9], Etenemissuunnitelma – siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050[10] ja Energia-alan etenemissuunnitelma 2050[11] korostuukin näin ollen tarve lisätä rakennuksiin ja erityisesti niiden kunnostamiseen liittyviä toimia. Tätä toimintalinjaa on jatkettava.

Liikenneinfrastruktuurilla on valtavat ympäristövaikutukset, ja se kuluttaa huomattavasti energiaa ja raaka-aineita ja tuottaa paljon jätettä. Infrastruktuuriverkkojen on merkittävästi edistettävä entistä kestävämpää Eurooppaa.

2.4 Rakennusalan yritysten kilpailu EU:ssa ja kansainvälisillä markkinoilla

Julkisia hankintoja koskevien direktiivien soveltaminen, palveludirektiivin täytäntöönpano ja eurooppalaisten suunnittelu- ja valmistusstandardien (eurokoodit) hyväksyminen ovat lisänneet kilpailua EU:n markkinoilla. EU:n yritykset eivät kuitenkaan aina toimi yhdenvertaisin edellytyksin tällaisessa kilpailussa, erityisesti verrattuna Euroopan ulkopuolisiin yrityksiin, joihin sovelletaan usein väljempiä sosiaalisia ja ympäristövaatimuksia ja jotka usein hyötyvät valtiontuesta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että EU:n yritykset ja EU:n ulkopuolisten maiden yritykset kilpailevat tasavertaisesti julkisista hankinnoista vaarantamatta EU:n saavutuksia sosiaali- ja ympäristöpolitiikan alalla.

Kansainvälisten markkinoiden tilanne on vieläkin vaikeampi. Tuotannonala kohtaa usein vakavia vaikeuksia, paitsi teknisestä näkökulmasta myös kilpailun edellytysten osalta muissa maissa (kuten Kiinassa), joissa rajoitetaan mahdollisuuksia päästä markkinoille. Koska Euroopan rakennusalan markkinoiden odotetaan kuitenkin kasvavan hitaammin kuin kehittymässä olevat markkinat, alalla on pysyvästi omaksuttava globaalimpi ajattelutapa. On tärkeää EU:n rakennusalan yrityksille, että EU:n ulkopuoliset maat avaavat niille markkinoitaan, jotta ne voivat kilpailla sopimuksista. EU:lla olisi oltava suuremmat valtuudet aloittaa neuvottelut EU:n ulkopuolisten maiden kanssa, jotta voitaisiin avata niiden kaupallisia ja julkisten hankintojen markkinoita, tutkia mahdollisia syrjiviä hankintamenettelyitä ja aloittaa neuvottelut asianomaisen maan kanssa markkinoille pääsyä koskevien riitojen ratkaisemiseksi.

3. Eurooppalainen strategia rakennusalan kestävää kilpailukyvyä varten

Jotta voitaisiin vastata edellä hahmoteltuihin keskeisiin haasteisiin, seuraavalle vuosikymmenelle on määritelty eurooppalainen strategia. Sen on tarkoitus täydentää rakennusalan yritysten laatimia strategioita niiden kilpailukyvyn parantamiseksi ja vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin.

Strategiassa painotetaan viittä päätavoitetta: a) suotuisten investointiedellytysten edistäminen; b) rakennusalan inhimillisen pääoman kehittäminen; c) resurssitehokkuuden, ympäristönsuojelun tason ja liiketoimintamahdollisuuksien parantaminen; d) rakentamisen sisämarkkinoiden vahvistaminen; e) EU:n rakennusalan yritysten maailmanlaajuisen kilpailuaseman tukeminen. Kukin tavoite kattaa erilaisia keskeisiä haasteita; esimerkiksi suotuisat investointiedellytykset ovat tarpeen kasvun, tutkimuksen ja innovoinnin sekä vähähiilisen talouden edistämiseksi. Myös inhimillisen pääoman muodostama vankka perusta on olennaisen tärkeä, jotta voidaan parantaa arvoketjun suorituskykyä ja omaksua innovatiivisia ratkaisuja, erityisesti vähähiilistä taloutta varten. Yhtäältä strategiassa ehdotetaan suosituksia, joilla voitaisiin vastata lyhyen ja keskipitkän aikavälin talous- ja työllisyyshaasteisiin rakennusalalla. Toisaalta siinä esitetään useita suosituksia, joilla varmistetaan pitkällä aikavälillä pysyviä vaikutuksia alan kilpailukykyyn.

3.1 Suotuisten investointiedellytysten edistäminen

Rakennusten korjaaminen ja Euroopan laajuisten verkkojen hankkeet voivat elvyttää rakennusalan kasvua ja tukea Euroopan energia-, liikenne- ja koheesiopolitiikan tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi maksuviivästysten torjuminen parantaa rakennusalan alihankkijoiden taloudellista elinkelpoisuutta, erityisesti käsiteollisuus- ja pienrakentajien osalta, sekä niiden luotonsaantia. Pitkällä aikavälillä rakennusalan olisi lisättävä innovointikykyään, jotta se voi kasvattaa tuottavuuttaan ja luomaansa lisäarvoa sekä arvoketjun kaikkien osien ympäristötehokkuutta.

3.1.1 Lyhyen aikavälin toimenpiteet

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä rakennusten kunnostamisen ja infrastruktuurin ylläpidon tukemiseen, sillä ne muodostavat suuren osan rakennusalan työllisyydestä ja tuotannosta. Rakennusten nykyiset kunnostamismäärät[12] ja toimintatavat eivät erityisesti energiatehokkuuden parantamisen suhteen ole riittäviä EU 2020 ‑strategian energiansäästötavoitteiden saavuttamiseksi. Hyväksymällä ehdotetut tavoitteet, joiden mukaan vuosittain kunnostettaisiin 3 prosenttia valtion keskushallinnon rakennuksista[13] (kaksi kertaa niin paljon kuin nykyisin) ja 2 prosenttia koko rakennuskannasta[14] kustannusoptimaaliselle tasolle, tuettaisiin näiden tavoitteiden saavuttamista ja lisäksi taattaisiin paikallistasolla talouskasvu ja työllisyys kaikkialla EU:ssa. Näiden parannusten hyväksyminen edellyttää kuitenkin useiden sääntely-, talous- ja rahoitusesteiden voittamista.

Ensinnäkin jäsenvaltioiden olisi asianmukaisesti pantava täytäntöön rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi[15] ja valvottava sen soveltamista. Joissakin jäsenvaltioissa alhainen tavoitetaso ja rakennusten energiakoodien puutteellinen valvonta haittaavat rakennusten energiatehokkuuden parantamista eivätkä näin ollen tue rakennusalaa.

Verokannustimet[16] ja rahoituksen tukitoimenpiteet ovat markkinoiden toimijoiden suosiossa, ja niillä edistetään nykyisten rakennusten kunnostamista. Kansalliset järjestelmät ja niiden vaikutus vaihtelevat kuitenkin suuresti. Sen vuoksi kokemusten vaihto voi olla erittäin hyödyllistä, jotta ymmärretään mahdolliset vaikutukset eri näkökulmista sekä riskit, joita liittyy puutteelliseen täytäntöönpanoon, ja tästä johtuvat tahattomat seuraukset. Olisi myös tavoiteltava yhtäältä näiden kansallisten järjestelmien ja toisaalta EU:n ja yksityisen sektorin varojen ja rahoitusvälineiden keskinäistä täydentävyyttä, jotta voidaan optimoida vipuvaikutus.

EU tarjoaa tukea ja rahoitusta erilaisilla mekanismeilla ja jäsenvaltioiden pitäisi hyödyntää niitä enemmän. Rakenne- ja koheesiorahastoja (2007–2013) voidaan käyttää energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden investointeihin sekä julkisissa että liikerakennuksissa mutta myös nykyisessä asuntokannassa. Lisäksi rahoitusjärjestelyvälineet, kuten Jessica, tarjoavat mahdollisuuden sijoittaa kaupunkien pieniin kehittämis- ja uudistamishankkeisiin, joita ei voitaisi rahoittaa tavanomaisilla markkinamekanismeilla. Euroopan investointipankin (EIP), Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) ja Euroopan energiatehokkuusrahaston (EEEF) pääoma ja lainatakuut yhdistettyinä lopullisille edunsaajille suunnattuun hankkeiden kehittämistukeen (kuten Elena) tarjoavat myös mahdollisuuksia saada julkista tukea.

Järjestelmä, jolla voitaisiin edistää investointeja resurssitehokkaaseen kunnostamiseen, on suunnittelu-rakentamis-käyttöpalveluiden kehittäminen pieniä kunnostushankkeita varten, yhdistettynä rakennusten ympäristötehokkuutta koskeviin sopimustakuihin. Tämä markkinasegmentti on muodostumassa mielenkiintoiseksi energiapalveluyritysten (ESCO) lisäksi myös erikoistuneille pienurakoitsijoille, jotka voisivat tarjota myös ympäristötehokkuutta koskevia takuita erilaisille rakennuspalveluille. Julkisilla toimilla voitaisiin tukea tällaisten palveluiden kehitystä, erityisesti julkisten hankintojen ja asuntorakentamisen alalla, sekä sellaisten vakuutustuotteiden kehitystä, joilla voitaisiin kattaa ympäristötehokkuutta koskeviin takuihin liittyvät tekniset riskit. Viranomaisten olisi erityisesti varmistettava, että aktiivinen energiahallinto ja älykäs mittaaminen otetaan osaksi kunnostamista.

Lisäksi on tärkeää, että rakennusalan yritykset saavat omat rahoitusresurssinsa käyttöön kohtuullisessa ajassa. Uudella direktiivillä maksuviivästysten torjumiseksi[17] otetaan käyttöön tiukempia säännöksiä, erityisesti yhdenmukaistamalla viranomaisten maksuaika yrityksiin nähden, korottamalla viivästyneiden maksujen lakisääteistä korkoa ja antamalla yrityksille mahdollisuus saada korvausta perintäkuluista. Tarkistettaessa julkisia hankintoja koskevia EU:n direktiivejä komissio ehdotti, että jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että alihankkijat voivat pyytää, että hankintaviranomainen maksaa niille suoraan tavarahankinnat, rakennusurakat ja palvelut, jotka toimitetaan pääurakoitsijalle sopimuksen yhteydessä.

Komissio · esittää vuoden 2012 loppuun mennessä analyysin EU:n ja jäsenvaltioiden eri rahoitusvälineistä, joilla tuetaan rakennusten energiatehokkuutta, mahdollisesti myös suosituksia siitä, miten julkista rahoitusta olisi hyödynnettävä paremmin rakennusten korjaamisen edistämiseksi; · esittää vuonna 2013 alustavat päätelmät käynnissä olevasta pilottihankkeesta, jonka tavoitteena on tutkia mahdollisuuksia tarjota vakuutusjärjestelmiä, jotka kattaisivat ympäristötehokkuutta koskevat sopimuspohjaiset takuut ja rajatylittävät palvelut, erityisesti pienten rakennusurakoitsijoiden osalta; · käynnistää vuonna 2012 yrityksille suunnatun maksuviivästysten torjumista koskevan tiedotuskampanjan kaikissa jäsenvaltioissa; · toteuttaa vuonna 2012 maksuviivästysten torjumista koskevan direktiivin yhteydessä pilottiprojektin, jossa käsitellään rajojen yli toimivien pk-yritysten nopeaa ja tehokasta saatavien perinnän täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioita kehotetaan · kehittämään tai lujittamaan asianmukaisia korjaus-, huolto- ja kunnostushankeohjelmia, joissa on kunnianhimoiset kestävyystavoitteet, sekä tarkastelemaan mahdollisuutta käyttää tähän liittyviä verotus- ja rahoitusvälineitä (alennettu arvonlisävero, kohdennetut tuet jne.) ja luottomekanismeja kunnostamishankkeisiin, joissa on kunnianhimoiset kestävyystavoitteet; · edistämään rakennerahastojen, Euroopan investointipankin, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin ja Euroopan energiatehokkuusrahaston tarjoamien rahoitusvälineiden ja hankekehittelyn avustusohjelmien käyttöä pieniin korjaushankkeisiin, joihin sisältyy rakennusten ympäristötehokkuutta koskevia sopimustakuita, tämä koskee myös rakennerahastojen ennakkomaksuja energiatehokkaita rakennuksia varten.

3.1.2. Keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteet

Uudessa ehdotuksessa EU:n koheesiopolitiikaksi vuosina 2014–2020[18] korostuvat entisestään EU:n ilmasto- ja energiatavoitteisiin liittyvät tuki-investoinnit, ja siinä ehdotetaan, että kestävään energiaan osoitettu määrä lähes kaksinkertaistettaisiin kyseisen kauden aikana. Ehdotetaan, että merkittävä osuus rakenne- ja koheesiorahastoista osoitettaisiin investointeihin, joilla tuetaan siirtymistä vähähiiliseen talouteen, ja erityisesti energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian lähteisiin, myös rakennusten kunnostamiseen. Rahoitusvälineillä on todennäköisesti yhä tärkeämpi asema tulevaisuudessa, kun tehdään räätälöityjä investointeja energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan kaupunkien infrastruktuureissa ja rakennusalalla.

”Ydinverkon” kehittämisellä, jota Euroopan komissio on ehdottanut, varmistetaan tehokkaat multimodaaliset liikenneyhteydet EU:n pääkaupunkien ja muiden keskeisten kaupunkien, satamien, lentoasemien ja muiden talouselämän kannalta välttämättömien keskusten välillä. Euroopan komissio esitti 19. lokakuuta 2011 uuden toimenpidepaketin, jonka tarkoituksena on luoda suotuisat puitteet Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-T) kehittämiselle. Pakettiin sisältyvät tarkistetut Euroopan laajuisen liikenneverkon suuntaviivat, Verkkojen Eurooppa –rahoitusväline, jonka kokonaisbudjetti on 50 miljardia euroa, sekä ehdotus hankkeiden rahoittamiseen käytettävien joukkovelkakirjalainojen varhaisvaiheen täytäntöönpanoa varten yhdessä Euroopan investointipankin kanssa.

Tavoitteena on, että kattava verkko olisi valmis viimeistään 31. joulukuuta 2050, mutta ydinverkko olisi toteutettava jo viimeistään 31. joulukuuta 2030. Ydinverkkokäytävät, joita Euroopan komissio ehdotti 19. lokakuuta 2011, ja niiden foorumit, kokoavat yhteen asianomaiset jäsenvaltiot ja sidosryhmät, esimerkiksi infrastruktuurin haltijat ja käyttäjät, jotta varmistetaan koordinointi, yhteistyö ja avoimuus. Näiden ehdotusten ohella olisi kansallisten hallinnollisten menettelyjen vähimmäistasoinen yhdenmukaistaminen tarpeen valtioiden rajat ylittävien verkko-osien sujuvan täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa olisi yhdistettävä teknologiasuuntautuneet toimet[19] markkinapohjaisia ja kysyntäpuolen välineitä (koulutus, julkiset hankinnat, standardointi, vakuutukset jne.) koskevaan sosioekonomiseen tutkimukseen, jotta voidaan nopeuttaa siirtymistä tutkimuksesta innovatiivisten ratkaisujen hyödyntämiseen. Tämä edellyttäisi laajempaa kumppanuutta erilaisten eturyhmien kanssa EU:n eri rahoitusvälineistä rahoitettavissa aloitteissa, jotta saavutetaan laajempi markkinanäkökulma ja luodaan kriittinen massa. Tältä osin nykyiset aloitteet, kuten energiatehokkaisiin rakennuksiin liittyvä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus, kulttuuriperintöaloite, Älykkäät kaupungit ja yhteisöt ja reFINE (Tulevien infrastruktuuriverkkojen tutkimus Euroopassa) voisivat olla sopiva perusta tällaisten kumppanuuksien kehittämiselle. EU:n koheesiopolitiikalla voidaan tukea tutkimusta ja innovointia näillä aloilla osana kansallisia ohjelmia ja jatkossakin painottaa voimakkaasti pk-yritysten kilpailukyvyn parantamista, samoin kuin tieto- ja viestintätekniikan käyttöä niissä. Erityisesti innovaatiostrategioiden kehittäminen älykästä erikoistumista varten, kuten komissio on ehdottanut ennakkoedellytyksenä rakennerahastojen käytölle seuraavalla ohjelmakaudella 2014–2020, auttaa kohdentamaan rakennerahastojen tuen paremmin ja kehittämän strategisen lähestymistavan älykkään kasvun hyödyntämiseen kaikilla alueilla.[20]

Komissio · on ehdottanut vuosien 2014–2020 koheesiopolitiikan yhteydessä, että merkittävä osuus rakenne- ja koheesiorahastoista osoitetaan vähähiiliseen talouteen siirtymistä tukeviin investointeihin, erityisesti energiatehokkuuteen ja uusiutuvan energian lähteisiin sekä rakennusten kunnostukseen, ja komissio tukee jatkossakin uudistuvien rahastojen käyttöä tällä alalla, jotta voidaan varmistaa suurempi vipuvaikutus; · aikoo määritellä keskeiset vaatimukset, jotka rakennusurakoiden on täytettävä TEN-hankkeiden valtioiden rajat ylittävissä osuuksissa, jotta varmistetaan kansallisten lupamenettelyiden vähimmäistasoinen yhdenmukaistaminen teknisellä tasolla; · järjestää keväällä 2013 rakennusalan innovointia käsittelevän konferenssin, jotta voidaan yksilöidä teknologiapuutteet koko arvoketjussa ja määritellä toimintasuunnitelma niiden ratkaisemiseksi. Jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan muiden jäsenvaltioiden ja yksityisen sektorin kanssa yhteisiä koordinoituja aloitteita, joissa yhdistyvät tutkimus, teknologian kehittäminen, innovatiiviset julkiset hankinnat, sertifiointi, vakuutus, alueiden väliset klusterit jne., jotta voidaan nopeuttaa uuden tietämyksen ja teknologian omaksumista markkinoilla sekä EU:n että alueiden tasolla. EU tukee näitä aloitteita Horisontti 2020 –aloitteella ja Yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevalla ohjelmalla (Cosme) 2014–2020 sekä suorina avustuksina että rahoitusvälineillä, jotta pk-yritysten rahoituksen saantia voidaan parantaa sekä oman pääoman että lainarahoituksen osalta. Kansallisia ja alueellisia viranomaisia kehotetaan varmistamaan EU:n eri tukilähteiden tehokas ja toisiaan täydentävä käyttö, myös koheesiopolitiikan varojen käyttö sillä edellytyksellä, että tällaiset toimenpiteet ovat mahdollisia koheesiorahastosta rahoitetuissa toimenpideohjelmissa.

3.2. Rakennusalan inhimillisen pääoman kehittäminen

Nykyään rakennuskohteessa toimivissa yrityksissä ja vähäisemmässä määrin myös rakennustuoteteollisuudessa on huomattava pätevien työntekijöiden vaje. Lisäksi Euroopan koulutusjärjestelmät eroavat suuresti keskittymisasteeltaan ja koulutustarjonnaltaan sekä työmarkkinaosapuolten roolien, rahoitusrakenteiden ja opinto-ohjelmien sisällön osalta.

On ennakoitava paremmin tulevia osaamis- ja pätevyystarpeita, kyettävä houkuttelemaan riittävästi opiskelijoita tarvittaviin rakennusalan ammatteihin ja luotava edellytykset työympäristön parantamiseen ja parempaan urakehitykseen, rakennusalan työntekijöiden suurempaan liikkuvuuteen ja rajatylittävien palvelujen laajempaan tarjontaan. Tässä on otettava huomioon väestön ikääntymisen vaikutus EU:n työvoimaan ja alan työterveys- ja työturvallisuustilanteen erityisluonne.

3.2.1 Lyhyen aikavälin toimenpiteet

Build up skills ‑aloitetta toteutetaan Älykäs energiahuolto Euroopassa -ohjelmassa, ja sillä pyritään mukauttamaan ammatillisen koulutuksen järjestelmiä taito- ja pätevyystarpeisiin energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden käytön suhteen. Build up skills ‑aloitteen ansioista voidaan määritellä vuoteen 2020 ulottuvia, ammattipätevyyttä koskevia kansallisia etenemissuunnitelmia ja tukea laajamittaisia koulutus- ja sertifiointijärjestelmiä sekä pätevyysvaatimusten suunnittelua nykyisten rakenteiden parantamiseksi tarvittaessa rahoitusvälineiden, kuten Euroopan sosiaalirahaston ja elinikäisen oppimisen ohjelman sekä sen seuraajaksi ehdotetun Yhteinen Erasmus ‑ohjelman tuella. Näin lisättäisiin rakennustyömailla työskentelevien pätevien työntekijöiden määrää ja kohennettaisiin rakennusten omistajien luottamusta investointeihin, joita tehdään energiatehokkuuden parantamiseksi.

Aloite saattaisi myös toimia perustana, jolta voidaan yksilöidä opetusohjelmia, koulutusohjelmia tai pätevyystarpeita muilla rakentamiseen ja kestävään kehitykseen liittyvillä aloilla (esim. rakentamisprosessin teollistuminen, innovatiivisten tai epäsovinnaisten rakennusalan tuotteiden ja tekniikoiden käyttö, tieto- ja viestintätekniikan käyttö rakennusten hallintajärjestelmissä jne.).

Komissio · aikoo tehdä arvioinnin Build up skills ‑aloitteesta ja erityisesti pohtia, onko tarpeen laajentaa ensimmäisen aloitteen alaa siten, että siihen sisällytetään muita rakennusalan ammattiluokkia tai muita pätevyystarpeita, jotka liittyvät rakentamisprosessiin ja kestävään kehitykseen. Jäsenvaltioita, rakennusalan järjestöjä ja koulutuslaitoksia kehotetaan · neuvottelemaan yhteisiä sopimuksia taitojen kehittämisen tukemiseksi Build up skills ‑aloitteen tai muiden vastaavien ohjelmien yhteydessä.

3.2.2 Keskipitkän ja pitkän aikavälin toimenpiteet

Rakennusalan pitäisi paremmin kyetä tunnistamaan ja ennakoimaan osaamistarpeita strategisesta näkökulmasta ja vastaavasti räätälöimään koulutusta ja pätevyysvaatimusten suunnitteluohjelmia. Joissakin maissa on rakenteita, joiden avulla voidaan tunnistaa tulevat työvoima- ja taitotarpeet, joilla on epäsuora vaikutus rakennusalaan. Euroopan tasoinen aloite työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun tukemana voisi parantaa näitä tarpeita koskevaa tietojenvaihtoa, myös alan valmiutta omaksua resurssitehokkaita käytäntöjä ja toimittaa kestäviä rakennuksia, sekä koulutusjärjestelmien kykyä vastata näihin tarpeisiin.

Tässä yhteydessä Euroopan komissio tukee toteutettavuustutkimusta, jonka tekevät Euroopan työmarkkinaosapuolet ja jonka aiheena on eurooppalaisen osaamisneuvoston perustaminen. Eurooppalaiset työllisyyttä ja ammattitaitoa käsittelevät alakohtaiset neuvostot eli osaamisneuvostot ovat työmarkkinoita ja alakohtaista osaamisanalyysia käsittelevien kansallisten seurantakeskusten verkostoja. Alan edustajien ja Euroopan työmarkkinaosapuolten ohjauksessa ja koulutuksen tarjoajien avustuksella ne vaihtavat tietoja ja hyviä käytäntöjä, jotta voidaan antaa suosituksia osaamisen ja työpaikkojen kehityksestä.

Samaten vuonna 2012 komissio aikoo testata kestävää rakentamista käsittelevän alakohtaisen osaamisliittoutuman toteutettavuutta yhdessä ammatillisen koulutuksen tarjoajien, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa siten, että tavoitteena on tarjota soveltuvia, ajantasaistettuja ja uusia opetussuunnitelmia ja kursseja sekä innovatiivisia keinoja ammatillisen koulutuksen toteuttamiseen.

Jatkuvaa koulutusta koskevan EU:n politiikan yhteydessä kehitettyjen välineiden edistämisellä ja käyttöönotolla olisi rohkaistava ammattitaitoisten työntekijöiden liikkuvuutta. Työntekijöiden lähettämisestä annetussa direktiivissä vahvistetaan keskeiset ja selkeästi määritellyt vähimmäissuojaa koskevat työehdot, joita palveluntarjoajien on vastaanottajavaltiossa noudatettava. Direktiivi tarjoaa näin ollen riittävän tasoisen suojan lähetetyille työntekijöille. Jotta voidaan välttää väärinkäyttö ja sääntöjen kiertäminen sekä ”sosiaalinen polkumyynti”, jos muiden jäsenvaltioiden palveluntarjoajat voivat alittaa kyseisen jäsenvaltion palveluntarjoajien hinnat, koska niiden työehdot ovat heikommat, työntekijöiden lähettämisestä annetun direktiivin täytäntöönpanon valvontaa on parannettava erityisesti tiedottamalla paremmin sovellettavista työehdoista, tehostamalla hallinnollista yhteistyötä, tarkastusviranomaisten välistä tietojenvaihtoa ja tarkastuksia sekä ottamalla käyttöön lähetettyjen työntekijöiden palkkoja koskeva yhteisvastuu.

Lisäksi alalla on edessään kaksinkertainen haaste väestörakenteen muutosten vuoksi. Yhtäältä EU:n rakennusyritysten olisi etsittävä strategioita, joilla tasoitetaan alalle tulevien nuorten EU:n työntekijöiden supistuvaa määrää ja lähivuosina eläkkeelle jäävien työntekijöiden huomattavaa määrä; toisaalta työoloja olisi parannettava, jotta voidaan varmistaa korkeampi elinajanodote. Tämä kaksinkertainen haaste edellyttää entistä houkuttelevampaa työympäristöä ja lisähuomion antamista vastaisuudessa terveys- ja turvallisuuskysymyksille, jotta vältetään varhaiseläkkeelle siirtymiset työtapaturmien tai ammattitautien vuoksi.

Komissio · edistää EU:n työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun yhteydessä aloitteita, joilla pyritään mukauttamaan ammatillista koulutusta rakennusalan tuleviin pätevyys- ja taitotarpeisiin, myös resurssitehokkuuden osalta, ja tunnistamaan osaamisen perusvaatimukset eri erityisaloilla sekä helpottamaan tutkintojen vastavuoroista tunnustamista; · tukee rakennusalalla Euroopan alakohtaisia työmarkkinaosapuolia, jotta ne perustaisivat eurooppalaisen osaamisneuvoston rakennusalalle; · rohkaisee niitä käynnistämään aloitteita esimerkiksi rakennusten energia- ja resurssitehokkuuden, terveyden ja turvallisuuden, laatustandardien ja koulutuksen (nuorten oppisopimuskoulutus mukaan lukien) kaltaisille aloille. Nämä aloitteet voidaan toteuttaa tiedotuskampanjoiden ja koulutuksen muodossa, ja niihin voi kansallisen tilanteen mukaan kuulua varojen yhteishallinnointia. · testaa elinikäisen oppimisen ohjelman avulla kestävää rakentamista käsittelevän alakohtaisen osaamisliittoutuman toteutettavuutta eli ammatillisen koulutuksen tarjoajien, yritysten ja muiden sidosryhmien välisiä kumppanuussuhteita, joiden tavoitteena on tarjota tarkoituksenmukaisia koulutusohjelmia tai ammatillisen koulutuksen tutkintoja sekä innovatiivisia keinoja ammatillisen koulutuksen tarjontaan. Jäsenvaltioita, rakennusalan työmarkkinaosapuolia ja koulutuslaitoksia kehotetaan · toimimaan ripeästi, jotta lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta palveluiden tarjonnan yhteydessä äskettäin annettu direktiiviehdotus[21] voidaan hyväksyä; · luomaan kumppanuuksia, joilla tuetaan kansallisesti ja alueellisesti sellaisia asianmukaisia ammatillisen koulutuksen ohjelmia, joilla vastataan rakennusalan nykyisiin ja esiin nouseviin tarpeisiin, jotta erityisesti voidaan tehostaa hallinnointivalmiuksia ja tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämistä; · käynnistämään ja tukemaan kampanjoita lisätäkseen rakennusalan houkuttelevuutta lahjakkaiden työntekijöiden keskuudessa.

3.3 Resurssitehokkuuden, ympäristönsuojelun tason ja liiketoimintamahdollisuuksien parantaminen

Tiedonannossa Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa[22] kuvataan rakentamisen merkittävää vaikutusta luonnonvaroihin, energiaan, ympäristöön ja ilmastonmuutokseen. Kun rakennustoimintaan ja rakennusurakoihin saadaan niiden koko elinkaaren osalta merkittäviä parannuksia, voidaan tukea kilpailukykyisen rakennusalan syntymistä ja resurssi- ja energiatehokkaan rakennuskannan kehitystä, kun kaikki uudet rakennukset ovat lähes nollaenergiatasolla ja niiden materiaalit resurssitehokkaita.

Rakennustoiminnan ja rakennusurakoiden kehittyminen avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia myös pk-yrityksille, koska tarvittavat toimet voivat olla riippuvaisia paikallisista olosuhteista ja vaatia yksilöllisiä ratkaisuja. Kuten tiedonannossa Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa jo todettiin, komissio antaa vuonna 2013 kestäviä rakennuksia käsittelevän tiedonannon, jossa määritellään tarkemmin ja kehitellään pidemmälle toimia, joilla tuetaan toimialan resurssitehokkuutta.

Jotta kestävän rakentamisen käsite tulisi paremmin ymmärretyksi ja entistä laajempaan käyttöön, on kehitettävä yhdenmukaistettuja indikaattoreita, koodeja ja ympäristönsuojelun tason arviointimenetelmiä rakennusalan tuotteita, prosesseja ja urakoita varten. Niiden avulla pitäisi varmistaa johdonmukainen ja vastavuoroisesti tunnustettu resurssitehokkuuden tulkinta ja säilyttää rakennusalan tuotteiden ja palveluiden sisämarkkinoiden moitteeton toiminta.

Komissio aikoo ehdottaa toimintatapoja nykyisten arviointimenetelmien vastavuoroista tunnustamista tai yhdenmukaistamisesta varten, myös siten, että niiden toimivuutta parannetaan ja niiden hinta saatetaan kohtuullisemmaksi rakennusalan yritysten, vakuutusalan ja sijoittajien kannalta. Tämä aloite perustuu nykyisiin järjestelmiin, kuten CEN-rakentamisverkostoon, sekä oppaisiin, kuten yhteisen tutkimuskeskuksen oppaaseen Life Cycle Thinking and Assessment, ja eurooppalaisiin tutkimushankkeisiin, kuten SuperBuildings ja Open House.

Tämä työ myös tukee järjestelmällisemmän lähestymistavan kehittämistä arvioitaessa julkisista tukiohjelmista rahoitettavien hankkeiden kestävyysulottuvuuksia, myös EU:n laajuisia kustannus–hyötyanalyysin malleja. Ympäristöä säästävien julkisten hankintojen ja aluepolitiikan yhteydessä kehitettävissä pilottihankkeissa voitaisiin tarjota suunnittelu- ja hankintaviranomaisille asianmukaiset välineet, erityisesti rakennusten kunnostamiseen ja liikenneinfrastruktuurin kehittämiseen.

Kuulemisen aikana rakennusalan sidosryhmät ilmoittivat, että joitakin rakennusalan hankkeita voivat haitata kansalliset lupamenettelyt, esimerkiksi viivästykset, jotka johtuvat julkisesta vastustuksesta, pakkolunastuskysymyksistä ja useiden eri lupien tarpeellisuudesta, ympäristöluvat mukaan luettuina. Tällaisia kysymyksiä havaittiin ympäristövaikutusten arvioinnista annetun direktiivin[23] tarkastelun yhteydessä, jolla pyritään muun muassa yksinkertaistamaan ja virtaviivaistamaan nykyisiä menettelyjä ja jolla on näin ollen myönteinen vaikutus tältä osin, koska ympäristövaikutusten arviointi on osa lupamenettelyä. Suurin osa esteistä johtuu luvanantoprosessia sääntelevien kansallisten lainsäädäntöjen ja hallinnollisten menettelyjen erilaisista säännöksistä. Tämä voi haitata tasavertaisten toimintaedellytysten muodostumista ja ympäristöteknologian leviämistä. Vaikka tunnustetaan, että tällainen lainsäädäntö usein kuuluu jäsenvaltioiden yksinomaiseen toimivaltaan (esimerkiksi omaisuuskysymykset), komissio haluaa edistää tietojenvaihtoa ja parhaita toimintatapoja esimerkiksi ottamalla käyttöön vapaaehtoisia käytännesääntöjä. Nämä kattaisivat luvanhakuprosessin keston ja sen eri vaiheiden tai hallintoelinten välisen sovitteluprosessin käynnistämisen kaltaisia kysymyksiä.

Jätteitä koskevan puitedirektiivin mukainen tavoite, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä 70 prosenttia rakennus- ja purkujätteestä olisi käytettävä uudelleen, kierrätettävä tai otettava talteen, on arvokas liiketoimintamahdollisuus rakentamisen arvoketjulle. Jätteen entistä paremmat ja selkeämmät määritelmät, yhdenmukaistetut rekisteröintiedellytykset jätteiden kuljetukselle ja yhdenmukaistetut säännöt rakennustuotteiden ominaisuuksille niiden käytön, kestävyyden ja ympäristöyhteensopivuuden osalta voisivat olla hyödyllisiä rakennusalalle.

Komissio · esittää aloitteita parantaakseen ympäristön suojelutason ja riskinarvioinnin menetelmien vastavuoroista tunnustamista, erityisesti EU:n standardointitoimien ja vakuutusjärjestelyiden yhteydessä; · tukea EU:n laajuisen elinkaareen perustuvan kustannus–hyötymallin kehittämistä ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja ja kestävän kehityksen periaatteita varten aluepolitiikassa; · arvioida esteet, jotka johtuvat suurten rakennushankkeiden hyväksymisprosessia koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä, jotta voidaan tunnistaa hyviä toimintatapoja menettelyjen selkeyttämiseksi (esimerkiksi luvan myöntämismenettelyä koskevat käytännesäännöt, hallintoelimien välinen sovitteluprosessi); · kehittää yhdenmukaistettuja sääntöjä, jotka koskevat rakennustuotteiden ominaisuuksien virallista ilmoittamista luonnonvarojen kestävän käytön suhteen rakennusalan tuotteita koskevan asetuksen yhteydessä. Jäsenvaltioita kehotetaan · arvioimaan rakennusalan eri alasektoreiden toimintaa niiden kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen kannalta sekä kansallisella että alueellisella tasolla.

3.4 Rakennusalan sisämarkkinoiden vahvistaminen

Rakennusala on tiukkaan säänneltyä monilla eri tasoilla (esimerkiksi tuotteiden, urakoiden, ammattipätevyyden, työterveyden ja -turvallisuuden, ympäristövaikutusten osalta), ja monet seikat kuuluvat jäsenvaltioiden toimivaltaan. Jotta voidaan varmistaa rakennusalan tuotteiden ja palveluiden sisämarkkinoiden parempi toiminta, on tärkeää, että oikeudelliset puitteet ovat mahdollisimman selkeät ja ennakoitavat ja että hallinnolliset kustannukset ovat oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

Tämä edellyttää järjestelmällisempää analyysia niistä eri sääntelytavoista ja hallinnollisista määräyksistä, jotka koskevat EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa rakennusalalla. Tällainen analyysi osoittaa, miten EU:n eri säädökset vaikuttavat toisiinsa Euroopan ja kansallisella tasolla ja sen, tarvitaanko selvityksiä tai lisätoimenpiteitä, jotta voitaisiin vähentää rakennusalan toimijoille koituvaa hallinnollista taakkaa ja parantaa sisämarkkinoiden toimintaa rakennusalalla. Rajatylittävien palvelujen osalta tehtiin vuosina 2011–2012 ”toiminnan tarkastuksia”, joissa arvioitiin rakennusalan yrityksiä koskevien EU:n eri säädösten yhteisvaikutusta. Tässä yhteydessä voitiin havaita tiettyjä EU:n lainsäädännön soveltamisvirheitä ja todeta, mitä selvennyksiä tai uusia toimenpiteitä voitaisiin tarvita. Näin saadaan suosituksia, joilla voidaan nopeuttaa erilaisten kansallisten ja alueellisten sääntelyratkaisujen lähentymistä.

Eurokoodeilla voitaisiin helpottaa tällaista lähentymistä. Niihin kuuluvat suunnittelustandardit ja kaikkein ajanmukaisimmat käytännesäännöt, joita sovelletaan kaikkiin tärkeimpiin rakennusmateriaaleihin, kaikkiin rakennustekniikan tärkeimpiin aloihin ja useisiin erityyppisiin rakenteisiin ja tuotteisiin. Ne ovat joustava väline, koska kukin maa voi mukauttaa eurokoodit omiin erityisedellytyksiinsä ja riskinarviointiinsa maan ilmaston, seismisten riskien, perinteiden jne. mukaisesti. Komissio kannustaa voimakkaasti EU:n jäsenvaltioita omaksumaan eurokoodit kansallisiksi suunnitteluohjeikseen, jotta varmistetaan, että rakennuksissa on varauduttu katastrofien varalta.[24]

Viestintä- ja tiedotustoimilla, kuten Build up ‑portaalilla[25], voitaisiin myös tukea lainsäädännön täytäntöönpanoa ja uusien markkinaratkaisujen omaksumista.

Komissio · toteuttaa EU-lainsäädännön ”kuntotarkastuksia”, jotta voidaan havaita liiallinen hallinnollinen taakka, päällekkäisyydet, puutteet, epäjohdonmukaisuudet ja vanhentuneet toimenpiteet; · ottaa rakentamisen ensisijaiseksi kohteeksi toteuttaessaan seurantaa, joka koskee tiedonantoa palveludirektiivin täytäntöönpanosta ”Kasvua luovia uusia palveluita koskeva kumppanuus vuosina 2012–2015”[26]; · esittää raportin eurokoodien täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa vastauksena komission suositukseen 2003/887/EY; tämän raportin tulosten perusteella komissio ehdottaa toimia, joilla vahvistetaan eurokoodien käyttöä julkisissa hankinnoissa ja muissa välineissä (kuten kansallisissa riskinarvioinneissa ja hallintasuunnitelmissa) tai tarvittaessa valvotaan niiden täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioita kehotetaan · kehittämään tehokkaita keinoja markkinavalvontaan EU-lainsäädännön täytäntöönpanon osalta asetuksen (EY) N:o 765/2008/EY soveltamisen yhteydessä.

3.5 EU:n rakennusalan yritysten maailmanlaajuisen kilpailuaseman edistäminen

EU on vuodesta 2006 lähtien yhä enemmän pyrkinyt kansainvälisissä kauppaneuvotteluissa saamaan markkinoille pääsyä koskevia kunnianhimoisia sitoumuksia muilta kauppakumppaneilta palvelukaupassa ja julkisissa hankinnoissa, erityisesti julkisten rakennusurakoiden alalla. Yksi tuoreimmista saavutuksista on Korean käyttöoikeussopimusten avaaminen EU:n toimittajille EU:n ja Korean vapaakauppasopimuksessa.

Kestävän rakentamisen alalla voitaisiin Afrikan ja Latinalaisen Amerikan kanssa järjestettävillä erityisillä mannertenvälisillä foorumeilla tukea näiden markkinoiden julkisten hankintojen muutosta siten, että niissä otettaisiin paremmin huomioon ympäristötehokkuutta koskeviin arviointiperusteisiin, kestävyyteen ja kustannustehokkuuteen liittyvät näkökohdat.

EU:n ja Afrikan kumppanuus liikenneinfrastruktuurin[27] alalla tarjoaa mahdollisuuksia parantaa mannertenvälisiä yhteyksiä ja rakentaa entistä luotettavampaa ja turvallisempaa liikennejärjestelmää.

Infrastruktuurin rahoituksen osalta EU:n eri rahoitusvälineillä ja yhteistyörahastoilla voitaisiin lisäksi tukea asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamista.

EU:n aloitteessa ”Pieni yritys, suuri maailma” tarjotaan tarpeellisia tietoja, neuvoja ja apua pienille erikoistuneille urakoitsijoille, jotka pyrkivät kansainvälisille markkinoille ja haluavat löytää potentiaalisia liikekumppaneita. Myös Euroopan aluekehitysrahasto (EAKR) helpottaa pk-yritysten uusien liiketoimintamallien kehittämistä, erityisesti kansainvälistymistä varten.

Eurokoodien käyttöä kohtaan on huomattavaa mielenkiintoa EU:n ulkopuolella maissa, jotka haluavat korvata tai päivittää kansallisia standardejaan teknisesti kehittyneiden koodien perusteella tai jotka ovat kiinnostuneita kaupasta Euroopan unionin ja Eftan jäsenvaltioiden kanssa. EU:n ja Venäjän välinen sääntelyä koskeva vuoropuhelu on edistynyt merkittävästi tässä suhteessa.

Komissio · on ehdottanut lainsäädäntöaloitetta[28], jotta varmistetaan unionin ulkopuolisten maiden hankintamarkkinoiden avautuminen ja tasapuoliset toimintaedellytykset EU:n yritysten ja niiden ulkomaisten kilpailijoiden välillä; · korostaa jatkossakin kauppaneuvotteluissa kumppanimailta saatavia markkinoille pääsyä koskevia kunnianhimoisia sitoumuksia sekä kaupallisille että julkisten hankintojen markkinoille pääsyn osalta; · aikoo toimia yhteistyössä Euroopan investointipankin kanssa parantaakseen mahdollisuuksia käyttää EU:n rahoitusvälineitä mannertenvälisten yhteyksien tueksi; · aikoo antaa rahoitustukea tekniseen apuun, jolla tuetaan pienten erikoistuneiden urakoitsijoiden kansainvälistymistä; · aikoo kehittää yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, erityisesti Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa, mutta myös EU:n ja Venäjän välisen sääntelyä koskevan vuoropuhelun, EU:n naapuruuspolitiikkaan ja Euro–Välimeri-kumppanuuden yhteydessä, edistääkseen kestävää rakentamista julkisissa hankinnoissa, erityisesti eurokoodien käyttöä näissä kumppanimaissa välineenä, jolla niiden rakennussäädökset pannaan täytäntöön. Jäsenvaltioita kehotetaan · toimimaan ripeästi, jotta saadaan hyväksyttyä äskettäin ehdotettu asetus[29] kolmansien maiden tavaroiden ja palvelujen pääsystä unionin sisämarkkinoille julkisten hankintojen alalla sekä unionin tavaroiden ja palvelujen kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille pääsyä koskevia neuvotteluja tukevista menettelyistä.

4. Strategian hallinta ja täytäntöönpano

Tähän tiedonantoon liittyy toimintasuunnitelma, jossa annetaan yksityiskohtaista tietoa kunkin suosituksen odotetusta tuloksesta, toimivallan jakautumisesta Euroopan komission, jäsenvaltioiden ja toimialajärjestöjen välillä sekä täytäntöönpanon aikataulu.

Strategian täytäntöönpano edellyttää monien käynnissä olevien aloitteiden tehostamista ja koordinointia EU:n tasolla, kansallisesti ja alakohtaisesti, jotta voidaan luoda synergioita ja maksimoida niiden vaikutukset lyhyellä, keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Sen pitäisi perustua hallintorakenteeseen, jossa yhdistyvät koordinointi ja valvonta sekä aihepiirikohtaisesta että strategisesta näkökulmasta, ja siihen voisivat sisältyä seuraavat:

· korkean tason kolmikantainen strategiafoorumi (komissio, jäsenvaltiot, alakohtaiset edustajat), joka voisi kommentoida EU:n aloitteita, jotka vaikuttavat rakennusalaan, ja strategian toteuttamisesta sekä antaa suosituksia kaikista strategiaan tarvittavista mukautuksista tai käynnistettävistä uusista aloitteista;

· aihepiirikohtaisten ryhmien perustaminen yhteydenpitoon nykyisten eurooppalaisten verkostojen ja hankkeiden kanssa. Ryhmät koostuisivat jäsenvaltioiden ja alan edustajista, joilla on kiinnostusta tiettyihin strategian painopisteisiin. Näitä ryhmiä valvovat komission yksiköt, jotka ovat vastuussa kyseisten ryhmien erityisalasta.

Tällainen rakenne mahdollistaisi sekä strategisen ohjauksen EU:n suunnasta että jäsenvaltioiden taholta ylöspäin suuntautuvat aloitteet yhteistyössä rakennusalan alasektoreiden kanssa. Yhteistyötä on vahvistettava alasektoreiden välillä ja koko arvoketjussa, jotta voidaan vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin.

5. Päätelmät

Koska rakennusala on tärkeä EU:n BKT:n ja työllisyyden kannalta ja koska sillä on tärkeä rooli tiettyjen kriittisten ilmasto-, ympäristö- ja energiatavoitteiden saavuttamisessa, alan kilpailukyky on pysyvä politiikan painopiste.

Lisäksi varsinkin rahoitus- ja talouskriisin aikoina EU:n toimintalinjat ilmastonmuutoksen, energiatehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden aloilla olisi nähtävä mahdollisuutena elvyttää rakennusalan yrityksiä ja työllisyyttä, erityisesti osana pysyvää toimintalinjaa rakennusten kunnostamisen tukemiseksi.

Tässä tiedonannossa nimetään aloja, joilla on kasvumahdollisuuksia rakennusalan yrityksille, usein osana nykyisiä politiikan strategioita ja välineitä. Näiden EU:n strategioiden täysimittaisella täytäntöönpanolla pitäisi esimerkiksi rohkaista pitkän aikavälin investointeja Euroopan laajuisiin verkkoihin, tutkimukseen ja innovointiin sekä vankempaan inhimilliseen pääomapohjaan, jolloin vahvistetaan rakennusalan kilpailukykyä sekä EU:n sisämarkkinoilla että kansainvälisillä markkinoilla. Tähän olisi liitettävä selkeä ja johdonmukainen oikeudellinen kehys sekä yhdenmukaistetut kestävyyttä koskevat toiminnan arviointimenetelmät, jotta taataan rakennusalan tuotteiden ja palveluiden sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta.

Ehdotetun strategian onnistuminen riippuu jäsenvaltioiden ja rakennusalan eri tasojen sidosryhmien sitoutumisesta:

· korkean tason kolmikantaisella strategiafoorumilla olisi oltava selkeänä toimeksiantona kriittisen arvioinnin tekeminen rakennusalan toimintakyvystä;

· jäsenvaltioiden ja rakennusalan sidosryhmien olisi varmistettava asianmukaiset yhteydet kansallisiin ja alakohtaisiin rakennusalan toimintasuunnitelmiin;

· jäsenvaltioiden ja rakennusalan sidosryhmien olisi helpotettava kokemusten ja hyvien toimintatapojen siirtoa aihepiirikohtaisista ryhmistä, jotta rakennusalan yritykset voisivat toteuttaa niitä käytännössä;

· kutakin poliittista toimenpidettä olisi seurattava ja arvioitava useiden indikaattoreiden avulla.

LIITE – TOIMINTASUUNNITELMA

Lyhyen aikavälin toimet (2012–2014) – viitteet tiedonannon kohdissa 3.1.1 ja 3.2.1

Toimet || Tuotos || Poliittiset puitteet || Keskeinen toimivalta || Aikajänne

Analyysi EU:n ja jäsenvaltioiden eri rahoitusvälineistä, joilla tuetaan rakennusten energiatehokkuutta || Euroopan komission raportti ja suositukset rakennusten energiatehokkuutta koskevasta rahoitustuesta || Direktiivi 2010/31/EU rakennusten energia­tehokkuudesta / Energia­tehokkuuden toiminta­suunnitelma 2011 || Euroopan komissio || käynnissä – vuoden 2013 loppu

Verotusvälineet ja luottojärjestelyt kunnostushankkeita varten suhteessa saavutettaviin kestävyystavoitteisiin || Euroopan komission valmisteluasiakirja energiatehokkuus­toimenpiteiden täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (mukaan lukien rakennusalan verotusvälineet ja luottojärjestelyt) jäsenvaltioiden kansallisten energia–tehokkuuden toiminta–suunnitelmien pohjalta || Direktiivi 2006/32/EY energian loppukäytön tehokkuudesta ja energia­palveluista / Direktiivi 2010/31/EU rakennusten energia–tehokkuudesta || Euroopan komissio || 2012–2013

Vakuutuksia ja ympäristötehokkuustakuita käsittelevä pilottihanke || Alustavat suositukset vakuutus­järjestelyiksi, jotka kattavat pienten rakennusurakoitsijoiden ympäristö­tehokkuustakuut || Uusi Euroopan parlamentin tukema pilottihanke (käynnistetty vuonna 2012) || Euroopan komissio || 2013

Uutta maksuviivästysten torjumista käsittelevää direktiiviä koskeva tiedotuskampanja || Tiedottaminen urakoitsijoiden oikeuksista maksuehdoissa || Direktiivi 2011/7/EU || Euroopan komissio || 2012

Pilottiprojekti rajojen yli toimivien pk-yritysten nopeaa ja tehokasta saatavien perinnän täytäntöönpanoa varten || Tiedottaminen urakoitsijoiden oikeuksista maksuehdoissa || Direktiivi 2011/7/EU || Euroopan komissio || 2012–2013

Build up skills –aloitteen arviointi sen laajentamiseksi muihin rakennusalan ammattiluokkiin ja muihin pätevyystarpeisiin || Arviointiraportti || Älykäs energiahuolto Euroopassa ‑ohjelma || Euroopan komissio || 2013–2014

Rahoitusjärjestelyvälineet ja hankekehittelyn tuki pieniin korjaushankkeisiin, joihin sisältyy rakennusten ympäristötehokkuutta koskevia sopimustakuita || Jäsenvaltioiden raportti rahoitusvälineiden ja ‑järjestelyiden täytäntöönpanosta || Rakennerahastot || Jäsenvaltiot || 2012–2014

Build up skills –aloitteen etenemissuunnitelmien sisällyttäminen Euroopan sosiaalirahaston rahoituksen painopisteisiin vuosille 2014–2020 || Build up skills –aloitteen etenemis­suunnitelmien toteuttaminen Euroopan sosiaalirahaston rahoituksen kautta || Energia­politiikka Aluepolitiikka Työllisyys­politiikka || Euroopan komissio Jäsenvaltiot || 2012–2013

Keskipitkän ja pitkän aikavälin toimet (2014–2020)

1. Suotuisten investointiedellytysten tukeminen – viitetiedot tiedonannon kohdassa 3.1.2

Toimet || Tuotos || Poliittiset puitteet || Toimivalta || Aikajänne

Kansallisten lupamenettelyiden vähimmäistasoinen yhdenmukaistaminen teknisellä tasolla TEN-hankkeiden valtioiden rajat ylittäviä osuuksia varten || EU:n yhteiset tekniset eritelmät || Euroopan laajuiset liikenneverkot || Euroopan komissio || 2014–2016

Rakentamisen arvoketjun teknologiapuutteiden tunnistaminen ja toimintasuunnitelman laatiminen tällaisten puutteiden poistamiseksi || Konferenssi ja suosituksia innovaatio–painopisteistä rakennusalaa varten || Innovaatiopolitiikka || Euroopan komissio || 2013

Jäsenvaltioiden ja yksityisten toimijoiden väliset yhteiset koordinoidut aloitteet, joissa yhdistyvät tutkimus, innovointi ja julkiset hankinnat sekä sertifiointi, vakuutus, alueiden väliset klusterit jne., jotta voidaan nopeuttaa uuden tietämyksen ja teknologian käyttöönottoa EU:n ja alueiden tasolla || Hankkeet || Horisontti 2020 Cosme EU:n koheesio­politiikan varat || Jäsenvaltiot || 2014–2020

2. Inhimillisen pääoman kehittäminen – viitetiedot tiedonannon kohdassa 3.2.2

Toimet || Tuotos || Poliittiset puitteet || Toimivalta || Aikajänne

EU:n työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun aloitteet, joilla mukautetaan ammatillista koulutusta rakennusalan tuleviin pätevyystarpeisiin ja tunnistetaan osaamisen perusvaatimukset erityisaloilla sekä helpotetaan tutkintojen vastavuoroista tunnustamista || Tutkimus tietofoorumin perustamisesta || EU:n työmarkkina–osapuolten vuoropuhelu || Euroopan komissio || 2012–2014

Eurooppalaisen osaamisneuvoston perustaminen rakennusalalle käynnistämään aloitteita mm. rakennusten energia- ja resurssitehokkuuden, terveyden ja turvallisuuden, laatustandardien, oppisopimuskoulutuksen sekä työmarkkinaosapuolten toteuttaman varojen yhteishallinnoinnin aloille || EU:n alakohtaiset osaamisneuvostot || EU:n työmarkkina–osapuolten vuoropuhelu || Euroopan komissio || 2013–2016

EU:n alakohtainen osaamisyhteenliittymä kestävän rakentamisen alalla || Kumppanuussuhteet, joilla voidaan toteuttaa sopeutettuja opinto-ohjelmia tai ammatillisia pätevyyksiä innovatiivisin tavoin || Uudet taidot uusia työpaikkoja varten || Euroopan komissio || 2013–2016

Ripeä toiminta, jotta lähetettyjä työntekijöitä koskevan direktiivin 96/71/EY täytäntöönpanosta äskettäin annettu direktiiviehdotus voidaan hyväksyä || Uuden EU-direktiivin hyväksyminen || Direktiivi 96/71 || Neuvosto ja Euroopan parlamentti || 2012–2014

Kumppanuudet, joilla tuetaan kansallisesti ja alueellisesti ammatillisia koulutusohjelmia, joilla vastataan rakennusalan nykyisiin ja esiin nouseviin tarpeisiin, erityisesti tieto- ja viestintätekniikan alalla || Ammatillisen koulutuksen kohdennetut kumppanuudet || Kansallinen ammatillisen koulutuksen politiikka || Toimialajärjestöt || 2013–2016

Kampanjat, joilla lisätään rakennusalan houkuttelevuutta lahjakkaiden työntekijöiden keskuudessa || Tiedotuskampanjat || || Toimialajärjestöt || 2012–2020

3. Resurssitehokkuuden, ympäristönsuojelun tason ja liiketoimintamahdollisuuksien parantaminen – viitetiedot tiedonannon kohdassa 3.3

Toimet || Tuotos || Poliittiset puitteet || Toimivalta || Aikajänne

Rakennusten ympäristötehokkuuden arviointimenetelmien vastavuoroinen tunnustaminen[30] || Rakennusten ympäristöarviointia koskeva EU:n järjestelmä ja EU:n tekniset eritelmät || Resurssi­tehokkuutta koskeva EU:n politiikka ja EU:n standardointi­politiikka || Euroopan komissio || 2014–2016

Riskinarviointimenetelmien vastavuoroinen tunnustaminen ottaen huomioon ympäristönsuojelun taso, erityisesti EU:n standardointitoimien ja vakuutusjärjestelmien yhteydessä || EU:n tekniset eritelmät || EU:n standardointi­politiikka || Euroopan komissio || 2014–2018

EU:n laajuiset elinkaarikustannusten (LCC) menetelmät rakennusten osalta ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja varten[31] || Elinkaari­kustannuksia koskevat EU:n ohjeet julkisissa hankinnoissa || Ympäristö­ystävälliset julkiset hankinnat || Euroopan komissio || 2014–2016

Ympäristöä säästävien julkisten hankintojen lisääminen aluepolitiikassa tulevalla ohjelmakaudella[32] || Ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevien rakentamiseen liittyvien kriteerien edistäminen edelleen EU:n rahoittamissa hankkeissa || Aluepolitiikka || Euroopan komissio || 2014–2020

Suurten rakennushankkeiden hyväksymisprosessia koskevasta kansallisesta lainsäädännöstä johtuvien esteiden arviointi || Toiminnalliset päätelmät ympäristö­vaikutusten arviointia koskevan direktiivin tarkastelu­prosessista Ohjeet yhteistä etua koskevien energia­infrastruktuuri­hankkeiden ympäristö­vaikutusten arvioinnin virta­viivaistamiseksi || Ympäristö­vaikutusten arviointi ja kansalliset lupamenettelyt || Euroopan komissio || 2013–2016

Yhdenmukaistetut säännöt, jotka koskevat rakennustuotteiden ominaisuuksien ilmoittamista luonnonvarojen kestävän käytön suhteen[33] || EU:n tasoiset yhdenmukaistetut säännöt ja päivitetyt EU:n yhdenmukaistetut standardeja || Yritys- ja teollisuus­toiminnan pääosasto / rakennusalan tuotteita koskeva asetus || Euroopan komissio || 2013–2018

Rakennusalan alasektoreiden toiminnan arviointi niiden kilpailukyvyn ja kestävän kehityksen kannalta sekä kansallisella että alueellisella tasolla || Raportit || Rakennusalan kansalliset toimintalinjat || Jäsenvaltiot ||

4. Rakennusalan sisämarkkinoiden vahvistaminen – viitetiedot tiedonannon kohdassa 3.4

Toimet || Tuotos || Poliittiset puitteet || Keskeinen toimivalta || Aikajänne

EU-lainsäädännön ”kuntotarkastukset”, jotta voidaan havaita liiallinen hallinnollinen taakka, päällekkäisyydet, puutteet, epäjohdonmukaisuudet ja vanhentuneet toimenpiteet || Arviointiraportti ja EU-lainsäädäntöä koskevat suositukset || Järkevä sääntely || Euroopan komissio || 2013–2015

Eurokoodien jäsenvaltioissa tapahtuvan täytäntöönpanon tarkastelu ja ehdotukset, joilla valvotaan eurokoodien käytön toteutumista julkisissa hankinnoissa ja muissa välineissä (kuten kansallisissa riskinarvioinneissa ja hallintasuunnitelmissa) || Raportti ja mahdolliset standardointi­valtuudet muiden keskeisten rakennus­suunnittelu­standardien osalta || Euroopan komission suositus eurokoodeista 2003/887/EY || Euroopan komissio || 2013–2014

Markkinavalvonta suhteessa EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoon || Toimialan valitusten vähentyminen || Asetus (EY) N:o 765/2008 || Jäsenvaltiot ||

5. EU:n rakennusalan yritysten maailmanlaajuisen kilpailuaseman tukeminen – viitetiedot tiedonannon kohdassa 3.5

Toimet || Tuotos || Poliittiset puitteet || Keskeinen toimivalta || Aikajänne

Neuvottelut kolmansien maiden kaupallisille ja julkisten hankintojen markkinoille pääsyä koskevista kauppasitoumuksista || Kauppasopimukset, joilla varmistetaan pääsy rakennustuotteiden ja ‑palveluiden markkinoille || EU:n kauppapolitiikka || Euroopan komissio || Käynnissä

EU:n rahoitusvälineiden, kuten Euroopan investointipankin, käyttömahdollisuuksien lisääminen mannertenvälisten yhteyksien tukemiseen || Kohdennettua tietoa EU:n rahoitusvälineiden käytöstä || Esimerkiksi liikenteen infrastruktuuria koskeva EU:n ja Afrikan kumppanuus || Euroopan komissio || 2013–2016

Pienten erikoistuneiden urakoitsijoiden kansainvälistymiseen tarkoitetun teknisen avun rahoitustuki || Tekninen tuki EU:n pienurakoitsijoille || ”Pieni yritys, suuri maailma” ‑tiedonanto || Euroopan komissio || 2012–2015

Kestävää rakentamista julkisissa hankinnoissa koskevan yhteistyön kehittäminen Afrikan, Latinalainen Amerikan, Venäjän ja naapurimaiden kanssa || Kansainvälinen foorumi || EU:n ulkopolitiikkaa ja sääntelyä koskeva vuoropuhelu || Euroopan komissio || 2013–2015

Ripeä toiminta, jotta saadaan hyväksyttyä äskettäin ehdotettu asetus, joka koskee kolmansien maiden tavaroiden ja palvelujen pääsyä EU:n julkisten hankintojen markkinoille sekä menettelyjä, joilla tuetaan neuvotteluja EU:n tavaroiden ja palvelujen pääsystä kolmansien maiden julkisten hankintojen markkinoille || EU:n asetuksen hyväksyminen || Ehdotus markkinoille pääsyn vastavuoroisuutta koskevaksi asetukseksi || Jäsenvaltiot || 2012–2014

[1]               On arvioitu, että alalla voitaisiin luoda 275 000 uutta työpaikkaa vuoteen 2020 menneessä. Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus CEDEFOP ”Skills, Demand and Supply” 2010, s. 96 - http://www.cedefop.europa.eu/en/Files/3052_en.pdf.

[2]               KOM(2011) 885/2.

[3]               KOM(2011) 112.

[4]               Eurostatin lehdistötiedote 169/2011, 17. marraskuuta 2011.

[5]               Esimerkiksi työpäiviin mukautettu tuotantoindeksi on laskenut 49 prosenttia Espanjassa ja 76 prosenttia Irlannissa vuoden 2007 ensimmäisestä neljänneksestä vuoden 2011 toiseen neljännekseen – lähde: Eurostat.

[6]               CEDEFOP ”Skills, demand and Supply” 2010, s. 93 http://www.cedefop.europa.eu/en/Files/3052_en.pdf.

[7]               Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU, annettu 19. toukokuuta 2010, rakennusten energiatehokkuudesta.

[8]               Lisätietoja tähän liittyvistä säännöksistä ks. direktiivin 2010/31/EU 2 artiklan 2 kohta ja 9 artikla.

[9]               KOM(2010) 639 lopullinen.

[10]             KOM(2011) 112 lopullinen.

[11]             KOM(2011) 885 lopullinen.

[12]             EU:ssa nykyisten rakennusten kunnostamisaste on keskimäärin 1,2 prosenttia vuodessa.

[13]             Euroopan parlamentin ja neuvoston välillä saavutetun kompromissin mukainen uuden energiatehokkuusdirektiivin teksti (vielä hyväksyttävä).

[14]             Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa, KOM(2011) 571.

[15]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/31/EU rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu toisinto), EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13.

[16]             Esimerkiksi alennettu alv-kanta, edulliset korot, CO2- ja energiaverotus, kohdennetut tuet.

[17]             Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/7/EU kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta (uudelleenlaadittu toisinto), EUVL L 48, 23.2.2011, s. 1.

[18]             KOM(2011) 615 lopullinen.

[19]             Näiden olisi katettava hyvin monenlaisia aloja, kuten uudet materiaalit, tieto- ja viestintätekniikan käyttö, rakennus- ja purkujätteen kierrätys tai hyödyntäminen, rakennusten mukavuus jne.

[20]             http://ipts.jrc.ec.europa.eu/activities/research-and-innovation/s3platform.cfm.

[21]             COM(2012) 131 final.

[22]             KOM(2011) 571 lopullinen.

[23]             Direktiivi 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista.

[24]             Komission suositus 2003/887/EY, 11. joulukuuta 2003.

[25]             www.buildup.eu.

[26]             COM(2012) 261 final.

[27]             KOM(2009) 301 lopullinen.

[28]             COM(2012) 124 final.

[29]             Ks. edellä.

[30]             Toimia kehitettävä edelleen kestäviä rakennuksia koskevassa komission tiedonannossa vuonna 2013.

[31]             Toimia kehitettävä edelleen kestäviä rakennuksia koskevassa komission tiedonannossa vuonna 2013.

[32]             Toimia kehitettävä edelleen kestäviä rakennuksia koskevassa komission tiedonannossa vuonna 2013.

[33]             Toimia kehitettävä edelleen kestäviä rakennuksia koskevassa komission tiedonannossa vuonna 2013.