28.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/35

1.1

ETSK suosittaa seuraavaa:

2.1

Asunnottomat olivat Euroopan teemavuoden 2010 (3) ensisijaisena toiminnan kohteena.

2.2

Asunnottomuus mainittiin ensimmäisen kerran keskeisenä teemana sosiaalista suojelua ja sosiaalista osallisuutta käsitelleessä yhteisessä selonteossa vuonna 2005. Euroopan komissio julkaisi vuonna 2007 tutkimuksen (4), jossa arvioitiin asunnottomuutta Euroopan unionin laajuisesti.

2.3

Ongelman torjumisesta on tullut ensisijainen painopiste, sillä se on tärkeä osa sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden EU-strategiaa.

2.4

Euroopan unioni koordinoi ja tukee jäsenvaltioiden toimia sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuntaan tähtäävien politiikkojen kehittämistä sosiaalisen suojelun ja sosiaalisen osallisuuden EU-strategian avulla (joka tunnetaan myös sosiaalialan avoimen koordinaatiomenetelmän nimellä). Strategian mukaisia välineitä ovat raportointimekanismi, yhteiset indikaattorit ja poliittiset loppupäätelmät, jotka Euroopan komissio hyväksyy yhteisymmärryksessä EU:n ministerineuvoston kanssa.

2.5

Euroopan parlamentti on tehnyt joukon merkittäviä aloitteita asunnottomien hyväksi, ja se antoi vuonna 2008 kirjallisen kannanoton (5) kodittomuuden poistamisesta. Kannanotossa neuvostoa kehotetaan sopimaan EU:n laajuisesta sitoutumisesta kodittomuuden poistamiseen vuoteen 2015 mennessä. Viisi eri puolueryhmiin kuuluvaa Euroopan parlamentin jäsentä antoi 6. syyskuuta 2010 uuden kirjallisen kannanoton asunnottomuutta koskevan EU:n strategian tarpeellisuudesta. Asiakirja hyväksyttiin joulukuussa 2010. ETSK katsoo, että edellä mainittujen kunnianhimoisten tavoitteiden toteutuminen edellyttää unionin rahastotoimia (ESR ja EAKR).

2.6

Sosiaalista osallisuutta käsittelevä EU:n riippumattomien asiantuntijoiden verkosto antoi vuoden 2009 lopulla selonteon (6) asunnottomuudesta ja asumisperäisestä syrjäytymisestä EU:n jäsenvaltioissa. Selonteossa kehotettiin sisällyttämään asunnottomuus kiinteäksi osaksi sosiaalialan avointa koordinaatiomenetelmää ja jatkamaan kysymyksen käsittelyä entistä aktiivisemmin vuoden 2010 jälkeen.

2.7

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 17. kesäkuuta 2010 uuden Eurooppa 2020 -strategian. EU pyrkii poistamaan vuoteen 2020 mennessä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen vaaran ainakin 20 miljoonalta ihmiseltä. Vuoteen 2020 ulottuvassa komission ehdotuksessa esitetään perustettavaksi Euroopan köyhyydentorjuntafoorumi, jonka tehtävänä on ”määrittää ja toteuttaa toimenpiteitä, joilla puututaan erityisten riskiryhmien olosuhteisiin (esim. – – ja kodittomat)” (7).

2.8

Alueiden komitea antoi lokakuussa 2010 lausunnon aiheesta ”Asunnottomuuden torjunta”. Alueiden komitea toteaa lausunnossaan, että EU:n on ponnisteltava paljon nykyistä enemmän tämän vitsauksen torjumiseksi. Alueiden komitea ehdottaa, että alettaisiin käyttää ETHOS-typologiaa Euroopan laajuisesti, perustettaisiin eurooppalainen virasto, jonka tehtävänä olisi koordinoida ja tukea asunnottomuuden torjuntaa, toimittaisiin ilmiön ennalta ehkäisemisen puolesta ja otettaisiin alueet mukaan ponnisteluihin.

2.9

Komission ja neuvoston vuonna 2010 julkaisemassa yhteisessä raportissa sosiaalisesta suojelusta ja sosiaalisesta osallisuudesta (8) jäsenvaltioita kehotetaan laatimaan strategioita, joissa keskitytään seuraaviin seikkoihin: ennaltaehkäisy, vakituisten asuinmuotojen etsiminen (asumistukiasunnot ja vakituiset asunnot), lähestymistapa, jossa ehdottomaan etusijaan asetetaan asuminen ja joihin liittyy sosiaalisia lisäpalveluita, sekä hallintotavan parantaminen.

2.10

Tärkeimmät vuonna 2010 annetut asunnottomuutta koskevat suositukset on kirjattu konsensuskonferenssin päätelmiin (9). Konferenssi järjestettiin Euroopan komission aloitteesta ja Euroopan unionin puheenjohtajavaltion Belgian tuella köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen eurooppalaisen teemavuoden 2010 lopulla.

2.11

Eurostat julkaisi vuonna 2011 selvityksen (10), jossa kartoitetaan Euroopan asumisoloja vuonna 2009 (Housing Conditions in Europe in 2009). Selvitys osoittaa, että 30 miljoonaa EU:n kansalaista asuu ahtaasti ja puutteellisissa asunnoissa.

3.1

Asunnottomuus saattaa ilmiönä loukata suoraan Euroopan unionin perusoikeuskirjaan sisältyvien ihmisoikeuksien kunnioittamista (11).

3.2

Samaisen peruskirjan 34 artiklan 3 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumiseksi unioni tunnustaa oikeuden toimeentuloturvaan ja asumisen tukeen tarkoituksena turvata ihmisarvoinen elämä jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja – –.”

3.3

Yhdistyneiden Kansakuntien yleismaailmallisessa ihmisoikeuksien julistuksessa taataan oikeus asianmukaisiin elinoloihin, joihin kuuluu asunnon sekä lääkäri- ja sosiaalipalveluiden saanti. Yleismaailmallisen julistuksen 25 artiklan 1 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Jokaisella on oikeus elintasoon, joka on riittävä turvaamaan hänen ja hänen perheensä terveyden ja hyvinvoinnin ravinnon, vaatetuksen, asunnon, lääkintähuollon ja välttämättömän yhteiskunnallisen huollon osalta.”

3.4

Euroopan neuvoston uudistetun sosiaalisen peruskirjan (12) 31 artiklassa määrätään, että kaikilla kansalaisilla on oikeus asuntoon, ja kehotetaan sopimuspuolia sitoutumaan ”– – ryhtymään toimiin, joiden tarkoituksena on edistää kohtuutasoisen asunnon saantia, ehkäistä ja vähentää asunnottomuutta pyrkien sen asteittaiseen poistamiseen [sekä] asumisen kustannusten tekeminen kohtuullisiksi siten, että niilläkin, joilla ei ole riittäviä varoja, on mahdollisuus asumiseen”.

3.5

Oikeudesta asuntoon määrätään useiden EU:n jäsenvaltioiden kansallisissa valtiosäännöissä. Asianmukainen asunto on välttämättömyys ja oikeus. ETSK suosittaa, että kaikki jäsenvaltiot auttavat kaikkia ihmisiä, joilla on kyseinen oikeus voimassa olevan kansallisen lainsäädännön nojalla, saamaan asunnon. ETSK kehottaa jäsenvaltioita ja kansalaisyhteiskuntaa varmistamaan tämän prosessin seurannan. Lakisääteisen oikeuden olemassaolo on perusta, jonka pohjalta asunnottomuuden torjuntaan tähtäävät tehokkaat politiikat voidaan määritellä ja niitä voidaan toteuttaa.

4.1

Eurostatin mukaan Euroopan unionissa 30 miljoonaa ihmistä asuu ahtaasti ja puutteellisissa asunnoissa (13). Vuonna 2009 EU:n väestöstä 6 % kärsi erittäin huonoista asumisoloista. Lisäksi 12,2 % EU:n väestöstä asuu asunnoissa, joiden kustannukset ovat heidän tuloihinsa nähden korkeat.

4.2

Kadulla elävät asunnottomat ovat köyhyyden ja syrjäytymisen näkyvin ja äärimmäisin muoto. Asunnottomuus kattaa kuitenkin joukon muita tapauksia, kuten hätämajoituksessa ja tilapäisessä tai siirtymävaiheen aikaisessa majoituksessa olevat henkilöt, perheenjäsenten tai ystävien luona väliaikaismajoituksessa olevat henkilöt, erilaisista laitoksista lähtemään joutuvat henkilöt, joilla ei ole asuntoa, karkotusuhan alaiset henkilöt sekä ilman kelvollista tai turvallista asuntoa olevat henkilöt.

4.3

Sopivanlaatuisen asunnon saantia voidaan pitää ihmisen perustarpeena.

4.4

Kehnoille asumisoloille on ominaista puutteellinen varustetaso, ja niitä arvioidaan asunnon kunnon perusteella: asunnot, joissa katto vuotaa, joissa ei ole kylpyammetta/suihkua eikä WC:tä, tai liian pimeät asunnot.

4.5

Eräät EU:hun vuonna 2004 tai sen jälkeen liittyneet jäsenvaltiot, erityisesti Romania, Puola, Bulgaria ja Baltian maat, ovat todenneet, että huomattava osa niiden väestöstä kärsii erittäin kehnoista asumisoloista (14).

4.6

Köyhyys liittyy useissa maissa korkeisiin asumiskustannuksiin: 67 % eurooppalaisista katsoo, että kunnollinen asunto on aivan liian kallis. Tätä mieltä ollaan erityisesti Tšekissä ja Kyproksessa (89 %) sekä Luxemburgissa, Maltassa (86 %) ja Slovakiassa (84 %).

4.7

Yksi kuudesta eurooppalaisesta toteaa, että hänen on vaikea selviytyä päivittäisistä asumiskustannuksistaan (15). EU:n kansalaisista 26 % katsoo, että kunnollinen asunto on yhteiskunnassamme liian kallis. Kun kansalaisilta kysytään köyhyyteen johtaneista syistä, asumiskustannukset tulevat esiin neljännellä sijalla.

5.1

Ei ole olemassa EU:n laajuista yhteistä toimivaa määritelmää asunnottomille: määritelmä vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen. Asunnottomuus on monisyinen ja käymistilassa oleva prosessi, ja yksilöiden ja väestöryhmien kehityskulku poikkeaa toisistaan, samoin kuin tavat, joilla tullaan asunnottomien kategoriaan ja siirrytään sieltä pois.

5.2

Asunnottomien joukosta voidaan erottaa erilaisia tyyppiyksilöitä ja kohderyhmiä, kuten kadulla asuvat yksinäiset miehet, katulapset ja -nuoret, lastenkodeista tulevat nuoret; kadulla asuvat yksinhuoltajaäidit; terveysongelmista kärsivät ihmiset, esimerkiksi alkoholistit, päihde- ja huumeriippuvaiset, psyykkisistä tai psykiatrisista ongelmista kärsivät; kodittomat vanhukset; kadulla elävät perheet; etnisiin vähemmistöihin, kuten romaniväestöön tai vaeltavan elämäntyylin omaaviin väestöryhmiin, kuuluvat kodittomat; kodittomat maahanmuuttajat; kodittomat turvapaikanhakijat (pakolaiset) tai toisen sukupolven katulapset, joiden vanhemmat ovat asunnottomia.

5.3

FEANTSA on kehittänyt asunnottomuutta ja asunnottomuuteen liittyvää sosiaalista syrjäytymistä kuvaavan typologian nimeltä ETHOS. ETHOS-typologian mukaan kodilla tarkoitetaan

—   fyysiseltä kannalta tarkasteltuna: sitä, että on asianmukainen asunto (tai paikka), joka kuuluu yksinomaan kyseiselle henkilölle tai hänen perheelleen

—   oikeudelliselta kannalta tarkasteltuna: sitä, että henkilöllä on omistusoikeus

—   sosiaaliselta kannalta tarkasteltuna: sitä, että pystyy säilyttämään intimiteetin ja harjoittamaan ihmisten välistä kanssakäymistä.

5.4

Tämän määritelmän pohjalta voidaan muodostaa seuraavat neljä pääkäsitettä: olla koditon, olla asunnoton, asua puutteellisesti, asua epäasianmukaisesti. Näiden käsitteiden voidaan katsoa osoittavan, että henkilö on vailla kotia. Tästä lähtökohdasta käsin ETHOS luokittelee asunnottomat heidän elämäntilanteensa tai ”asuntotyyppinsä” mukaan. Nämä käsitekategoriat jaetaan puolestaan 13 toiminnalliseen kategoriaan, joita voidaan hyödyntää eri toimintaperiaatteissa esimerkiksi asunnottomuutta kartoitettaessa sekä kyseisiä toimintaperiaatteita laadittaessa, seurattaessa ja arvioitaessa (16).

6.1

Jäsenvaltioiden kansalliset tilastokeskukset ja muut viralliset tilastotietolähteet eivät käytä Euroopan unionin laajuista yhtenäistä ja samanmuotoista menetelmää kerätessään tietoja asunnottomista.

6.2

ETHOS-typologian puitteissa kehitettyä mallia käsitekategorioineen voidaan käyttää tilastojen laatimiseen ja asunnottomien kartoittamiseen, edunsaajien tarpeiden sekä kuntien tai järjestöjen resurssien arvioimiseen samoin kuin toimintaperiaatteiden laatimiseen, seurantaan ja arviointiin.

6.3

Asunnottomuutta on tarkasteltava ja tutkittava EU:n laajuisesti, jotta ymmärretään ilmiön syyt ja rakenteet sekä voidaan muotoilla politiikkoja ja koordinoida ja panna täytäntöön strategioita. ETSK kehottaa Eurostatia (EU-SILC-tietojenkeruujärjestelmän (17) avulla) ja niistä eurooppalaisista ohjelmista vastuussa olevia tahoja, joista on saatu rahoitusta asunnottomien osallistamispyrkimyksiin, arvioimaan viimeksi kuluneina 5–10 vuonna tapahtunutta kehitystä ja esittämään kokonaisnäkemyksen asunnottomuuden kehittymisestä unionitasolla.

7.1

Asunnottomuuden ilmaantumiseen johtavat syyt ovat usein moninaisia ja toisiinsa nivoutuneita. Tilanteen taustalla on joukko yhteneviä tekijöitä.

7.2

On olemassa erilaisia altistumistekijöitä, joihin on syytä puuttua asunnottomuuden ehkäisemiseksi ja ratkaisemiseksi:

—   rakenteelliset tekijät: taloudellisen tilanteen kehittyminen, maahanmuutto, kansalaisuus, asuntomarkkinoiden kehittyminen

—   institutionaaliset tekijät: tärkeimmät sosiaalipalvelut, tukien myöntämismekanismit, institutionaaliset menettelyt

—   ihmissuhteisiin liittyvät tekijät: perhetilanne, perhesuhteet (esimerkiksi avioero)

—   henkilökohtaiset tekijät: vamma, koulutus, päihde- tai huumeriippuvuus, ikä, maahanmuuttajien tilanne

—   syrjintä ja/tai oikeudellisen aseman puute: tästä voi olla kyse maahanmuuttajien ja tiettyjen etnisten vähemmistöjen, kuten romaniyhteisöjen, kohdalla.

8.1

Asunnottomille on olemassa erilaisia sosiaalipalveluita: asumispalveluita tai muita kuin asumispalveluita. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tukeminen on keskeistä pantaessa täytäntöön asunnon saannin mahdollistavia strategioita. On äärimmäisen tärkeää tarjota vakituisia asuntoja ja terveydenhuollon hätäpalveluita sekä tukea kumppanuuksia varsinkin talvi- ja kesäaikaan, sillä tietyissä maissa tietty prosenttiosuus kodittomista kuolee kadulle aina helle- tai pakkasjakson aikana.

8.2

ETSK suosittaa levittämään tietoa uutta luovista malleista ja jakamaan valtakunnallisesti ja unionin laajuisesti hyvien käytänteiden oppaita, joilla edistetään innovatiivisten ja interaktiivisten menetelmien käyttöä jäsenvaltio- ja unionitasolla ja joissa vakituinen asunto ja välttämättömät lisäpalvelut ovat ehdottomasti ensisijainen vaihtoehto. Avoin koordinaatiomenetelmä saattaa osoittautua erittäin hyödylliseksi ajettaessa tehokkaita toimintaperiaatteita asunnottomien integroimiseksi.

8.3

ETSK suosittaa, että kehitetään eriytettyjä palveluita ja ryhdytään laatimaan vähimmäissääntöjä asunnottomille tarkoitetuille kaikille sosiaalipalveluille, jotta heidän erilaiset tarpeensa tulevat otetuiksi huomioon:

8.4

ETSK ehdottaa, että laaditaan yhdennettyjä strategioita, joiden avulla kaikille osa-alueille voidaan luoda riittävästi uusia palveluita ja vastata näin kaikkiin edunsaajien tarpeisiin, erityisesti sosiaaliasuntojen tarpeeseen. ETSK katsoo, että asunnottomien katukuolemien välttämiseksi on ryhdyttävä laatimaan lainsäädäntöä, jolla kullekin alueelle velvoitetaan perustamaan ainakin yksi asunnottomien neuvontakeskus ja hätämajoitustila, jonka kapasiteetti vastaa kadulla asuvien henkilöiden määrää. ETSK korostaa, että on tärkeää löytää pysyviä ratkaisuja vähäosaisten integroimiseksi rakentamalla majoitustiloja ja vakituisia asuntoja sekä ryhtymällä tarjoamaan entistä enemmän sosiaalipalveluja, joiden ansiosta pystytään etenkin säilyttämään perheen sisäiset solidaarisuussuhteet (vanhempi-lapsisuhde jne.) ja mahdollisuuksien mukaan integroimaan lapset uudelleen perheeseen, mikäli heidät on otettu vanhemmilta huostaan köyhyyteen tai vaikeisiin elinoloihin liittyvien syiden vuoksi.

8.5

ETSK suosittaa, että jäsenvaltiot laativat ensisijaisesti keskipitkän ja pitkän aikavälin ennaltaehkäisystrategioita.

8.6

Asunnottomille tarkoitettuja sosiaalipalveluita ei pidä käyttää järjestelmällisesti kompensoimaan poliittisten päättäjien epäjohdonmukaista toimintaa maahanmuuttoasioissa tai maahanmuuttajien eritysten vastaanottopalveluiden puuttumista.

9.1

Asunnon puute saattaa johtaa yksilön tilan heikkenemiseen, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan (vähäosaisiin) kuulumisen perusteella tapahtuvaan syrjintään ja toisinaan jopa kuolemaan (varsinkin äärimmäisen kovina pakkas- tai hellejaksoina). ETSK katsoo, että asunnottomuus saattaa loukata suoraan ihmisoikeuksia, sellaisina kuin ne mielletään Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (18) (sen 1, 2, 3, 6, 7, 21 ja 34 artiklassa) sekä uudistetussa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä sopimuksessa.

9.2

Asunnottomien sosiaalinen integroiminen on monisyinen ja vaikea prosessi. ETSK kehottaa Euroopan komissiota laatimaan kunnianhimoisen strategian, jolla jäsenvaltioita autetaan kitkemään yhteiskunnallinen asunnottomuusongelma siten, että ne panevat täytäntöön tehokkaita kansallisia strategioita. Strategioissa on syytä keskittyä yhteisiin määritelmiin, syihin, toimiin ja vaikutuksiin. ETSK kehottaa Euroopan komissiota laatimaan asunnottomuutta käsittelevän valistuskampanjan ja korostaa, että kyseessä on ehdoton välttämättömyys. Komitea kehottaa laatimaan unionin politiikat ja strategiat siten, että niiden valmisteluun osallistuvat sosiaalipalveluita tarjoavat organisaatiot, asuntoa vailla olevat henkilöt, viranomaiset sekä tiedeyhteisö ja tutkijat.

9.3

ETSK suosittaa, että komissio kannustaa jäsenvaltioita varaamaan talousarvioistaan vastaisuudessa erityismäärärahoja asunnottomien tukemiseen tarkoitettujen ohjelmien rahoitukseen tai osarahoitukseen (etenkin täydentämään ESR- ja EAKR-rahoitusta). ETSK katsoo, että rakennerahastojen (ESR:n ja EAKR:n) määrärahoja olisi lisättävä ohjelmakaudella 2014–2020 ja että niitä tulisi käyttää täydentämään muuta rahoitusta. Komitea suosittaa lisäksi, että jäsenvaltiot sisällyttävät kansallisiin toimintaohjelmiin asunnottomuuteen liittyviä strategioita (tässä viitataan asetukseen (EY) 1083/2006) sekä toimenpiteitä, joilla pyritään vähentämään talouskriisin kielteisiä vaikutuksia asunnonsaantiin.

9.4

ETSK suosittaa, että ryhdytään toteuttamaan unionipolitiikkoja, joilla pyritään suitsemaan kaikenlaista asuntomarkkinoilla spekulointitarkoituksessa harjoitettavaa toimintaa. Unionin ja jäsenvaltioiden sosiaalipolitiikkoja tarkasteltaessa komitea kehottaa valvomaan nettokuukausipalkan ja asumisen hinnan välistä suhdetta. ETSK katsoo, että kunnollisen asunnon saannin on oltava oikeasuhtainen, kun vertailukohdaksi otetaan yhtäältä asumisesta kuukausittain aiheutuvat kustannukset (tai vuokra), sen jälkeen kun summaan on lisätty päivittäiset kulut, ja toisaalta unionin kansalaisen nettokuukasipalkka.

9.5

ETSK kiinnittää huomiota siihen, että tietyissä maissa asunnottomuus laajenee laajenemistaan. Kun ongelmasta vielä muutama vuosikymmen sitten kärsivät erityisesti kadulla elävät aikuiset, ongelmavyyhti on monissa Euroopan valtioissa kärjistynyt entisestään ja se on saanut yhä moninaisempia muotoja: nykyisin on yhä enemmän asunnottomia naisia, kadulla eläviä perheitä, kadulla eläviä asunnottomia nuoria ja lapsia, palkansaajia, jotka ovat menettäneet asuntonsa, koska he eivät ole pystyneet maksamaan lainojaan tai he ovat joutuneet asunto- ja talouskriisin uhreiksi, sekä maahanmuuttajia tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvia asunnottomia. Kadulla elävät ”toisen sukupolven” katulapset, joiden vanhemmat ovat vailla asuntoa, on silmiinpistävä ja valitettava todiste siitä, että ilmiö on tietyillä alueilla ryöstäytynyt käsistä.