EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 52011DC0500
COMMUNICATION FROM THE COMMISSION TO THE EUROPEAN PARLIAMENT, THE COUNCIL, THE EUROPEAN ECONOMIC AND SOCIAL COMMITTEE AND THE COMMITTEE OF THE REGIONS A Budget for Europe 2020
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio
/* KOM/2011/0500 lopullinen */
KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio /* KOM/2011/0500 lopullinen */
SISÄLLYSLUETTELO Maatalous ja maaseudun kehittäminen........................................................................................... 3 Kansalaiset................................................................................................................................... 7 Pelastuspalvelu.............................................................................................................................. 9 Ilmastotoimet.............................................................................................................................. 12 Kilpailukyky ja pk-yritykset........................................................................................................ 18 Tulliliitto ja verotus...................................................................................................................... 22 Taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen
koheesio.......................................................................... 25 Koulutus ja kulttuuri.................................................................................................................... 30 Työllisyys- ja sosiaaliasiat............................................................................................................ 34 Ympäristö................................................................................................................................... 39 Ulkoiset toimet............................................................................................................................ 44 Petostentorjunta.......................................................................................................................... 49 Terveys- ja kuluttaja-asiat........................................................................................................... 51 Sisäasiat..................................................................................................................................... 54 Infrastruktuuri – Euroopan laajuisten verkkojen
kehittämisväline ”Verkkojen eurooppa”............... 57 Innovatiiviset rahoitusvälineet....................................................................................................... 79 Oikeusasiat................................................................................................................................. 82 Meri- ja kalastuspolitiikka........................................................................................................... 84 Tutkimus ja innovointi.................................................................................................................. 87 Hallinto....................................................................................................................................... 92 Maatalous
ja maaseudun kehittäminen
1.
Poliittiset tavoitteet
Valtaosa EU:n alueesta on joko maatalousmaata
tai metsiä, ja maa- ja metsätaloudella on keskeinen sija maaseudun
elinkeinoelämän ja maaseutumaiseman hyvinvoinnin kannalta. Maataloustuottajat
suorittavat monenlaisia tehtäviä elintarvikkeiden ja muiden maataloustuotteiden
tuotannosta maisemanhoitoon, luonnonsuojeluun ja matkailuun. Yhteisellä maatalouspolitiikalla (YMP)
Euroopan maataloussektorista pyritään tekemään nykyaikainen, kestävä ja
tehokas. Tavoitteena on edistää alan kilpailukykyä, huolehtia elintarvikeketjun
riittävyydestä ja turvallisuudesta, säilyttää ympäristö ja maaseutu sekä
turvata maatalousväestölle kohtuullinen elintaso. YMP on eurooppalaista politiikkaa
aidoimmillaan: jäsenvaltiot yhdistävät resurssinsa, ja tuloksena on yksi ainoa
eurooppalainen politiikka ja eurooppalainen maatalousbudjetti 27 erillisen
politiikan ja budjetin sijaan. Tämä tarkoittaa luonnollisestikin sitä, että
YMP:n osuus EU:n talousarviosta on huomattava. Se on silti tehokkaampi ja
taloudellisempi toimintapa kuin kansalliset, keskenään koordinoimattomat
toimintatavat. Euroopan maataloussektorilla on monta
haastetta. Viime vuosina maataloustuotteiden hinnat ovat nousseet 50 prosenttia
samaan aikaan kun energian hinta on noussut 200 prosenttia ja lannoitteiden
hinnat 150 prosenttia. Tämän seurauksena maataloustulot ovat laskeneet pitkään
ja jyrkästi. Alan on pystyttävä vastaamaan myös ilmastonmuutokseen ja
ympäristön pilaantumiseen sekä muihin polttaviin kysymyksiin, jotka liittyvät
elintarvikkeiden turvallisuuteen, alueelliseen tasapainoon ja kestävään
kasvuun. Näiden haasteiden edessä YMP:n kehityskulku on
ollut merkittävää viime vuosina. Tulossa oleva uudistus on jatkoa tälle
kehitykselle; sen tuloksena on modernimpi ja vihreämpi YMP, joka tukee
aktiivisesti Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteutumista valjastamalla
maaseutualueiden taloudellisen potentiaalin, kehittämällä paikallisia
markkinoita ja työpaikkoja sekä tukemalla maatalouden rakenneuudistusta ja
maataloustuottajien tulonsaantia. Perimmäisenä tavoitteena on kestävä
maataloussektori kaikkialla Euroopassa. Uudistettu YMP edistää resurssitehokkuutta ja
tukee siten älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Tavoitteena on säilyttää
elintarvikkeiden, rehun ja uusiutuvien energialähteiden tuotantopohja koko EU:n
alueella, kannustaa toimiin, joilla lievitetään ilmastonmuutoksen seurauksia ja
sopeudutaan niihin, suojella ekosysteemejä, torjua biodiversiteetin häviämistä ja
tukea maaseutualueiden elinkeinoelämän monipuolistamista tasapainoisen
aluekehityksen tukemiseksi kaikkialla Euroopassa.
2.
Välineet
Komissio ehdottaa YMP:n kaksipilarisen
rakenteen säilyttämistä: · Ensimmäisen pilarin piiriin kuuluvat edelleen suorat
tuet maataloustuottajille ja markkinatoimenpiteet. Suora tuki ja
markkinatoimenpiteet rahoitetaan kokonaan EU:n talousarviosta, jotta voidaan
varmistaa yhteisen politiikan soveltaminen koko yhtenäismarkkinoilla ja
mahdollistaa yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä. · Toisen pilarin puitteissa jatketaan tiettyjen
ympäristöhyödykkeiden tarjoamista, maa- ja metsätalouden kilpailukyvyn
parantamista, maaseudun elinkeinoelämän monipuolistamista ja elämän laadun
parantamista maaseutualueilla. Jäsenvaltiot voivat suunnitella toimenpiteet
joustavasti kansallisten ja alueellisten tarpeiden mukaan mutta EU:n painopisteet
huomioon ottaen. Jäsenvaltiot myös osallistuvat toisen pilarin toimenpiteiden
rahoittamiseen. Näin voidaan varmistaa taustalla olevien tavoitteiden
toteutuminen ja tuetaan maaseudun kehittämispolitiikan vipuvaikutusta. Koska
EU:n köyhimmille alueille myönnettävät yhteisrahoitusosuudet ovat suuremmat,
toisen pilarin toimilla edistetään myös EU:n koheesiopolitiikan tavoitteita. Kaksipilarijärjestelmässä politiikan
suunnittelua modernisoidaan ja yksinkertaistetaan kokonaisvaltaisella tavalla.
Tavoitteena on oikeudenmukaisempi ja vihreämpi politiikka, joka on linjassa
Eurooppa 2020 -tavoitteiden kanssa. Uudistuksen pääkohdat ovat seuraavat: · Suoran tulotuen oikeudenmukaisempi jako Historiallisista syistä hehtaarikohtainen
suora tuki EU:n maataloustuottajille vaihtelee suuresti eri puolilla EU:ta.
Esimerkiksi keskimääräinen suora tuki potentiaalisesti tukikelpoista hehtaaria
ja edunsaajaa kohden on vuonna 2013 Latviassa 94,7 euroa ja Alankomaissa 457,5
euroa. EU-27:n keskiarvo on 269,1 euroa. Uudistettuun YMP:hen kuuluu nk.
lähentämisjärjestelmä, jolla pyritään kaventamaan näitä eroja ja jakamaan
rahoitustuki oikeudenmukaisemmin. Tämä tuen uudelleentasapainottaminen on yksi
uudistuksen pääkohdista. Tavoitteena on tehostaa budjettivarojen käyttöä kohdentamalla
suorat tuet oikeudenmukaisemmin ja tarkemmin. Toisena tavoitteena on sovittaa
se, miten maaseudun kehittämistukea jaetaan jatkossa, ja maaseudun
kehittämispolitiikan tavoitteet paremmin yhteen. Tavoitteisiin päästään siten,
että kaikki jäsenvaltiot, joiden suorat tuet ovat vähemmän kuin 90 prosenttia
EU-27:n keskiarvosta, kurovat sovitun ajan kuluessa umpeen kolmanneksen
nykytasonsa ja 90 prosentin välisestä vajeesta. Myös maaseudun kehittämistuen jakoperusteita
on tarkoitus modernisoida. Tuen suuruus määritellään tiettyjen alueellisten ja
taloudellisten kriteerien perusteella, jotka ovat objektiivisia ja joissa
huomioidaan tulevat taloudelliset, sosiaaliset, alueelliset ja ympäristöä
koskevat poliittiset tavoitteet. · Suorien tukien viherryttäminen Yksi uudistuksen kulmakivistä on suorien
tukien pakollinen viherryttäminen. Se on keino parantaa alan
ympäristötehokkuutta ja selvä osoitus siitä, miten uudistettu YMP tukee mitä
erilaisimpia EU:n painopisteitä. Tulevaisuudessa 30 prosenttia suorista tuista
sidotaan ympäristön kannalta kestävien, täydentäviä ympäristöehtoja pidemmälle
menevien käytäntöjen noudattamiseen. · Tuki aktiivisille maataloustuottajille YMP:n varojen tehokkaan käytön varmistamiseksi
suorat tuet varataan aktiivisille maataloustuottajille. · Yläraja suurimpien maataloustuottajien suorille tuille Tällä hetkellä suuret maatilat saavat
suhteettoman suuren osuuden YMP:n suorasta tulotuesta. Osana YMP:n uudistusta
otetaan käyttöön maltillinen ja asteittainen prosessi, jonka puitteissa
suurimmille maatiloille maksettavalle suoralle tulotuelle asetetaan yläraja.
Prosessissa otetaan asiaankuuluvalla tavalla huomioon suurempien yksiköiden
mittakaavaedut ja niiden työllistävä vaikutus. · Tuloshakuinen maaseudun kehittämispolitiikka Maaseudun kehittämispolitiikan ja EU:n muiden
aluekehitysvarojen välisten synergioiden maksimoimiseksi Euroopan maaseudun
kehittämisen maatalousrahasto sisällytetään komission ja kunkin jäsenvaltion
välillä tehtävään kumppanuussopimukseen. Kyseiset sopimukset kytketään Eurooppa
2020 -strategian ja kansallisten uudistusohjelmien tavoitteisiin. Sopimuksiin
sisältyy yhtenäistetty aluekehitysstrategia, jota tuetaan kaikista
asiaankuuluvista EU:n rakennerahastoista, myös maaseuturahastosta. Lisäksi
niihin sisältyy sovittuihin indikaattoreihin perustuvia tavoitteita,
strategisia investointeja ja tiettyjä ehtoja. ·
Yksinkertaistettu järjestelmä pienviljelijöille Suoran tuen saajista monet ovat
pienviljelijöitä. Tukijärjestelmää yksinkertaistamalla voidaan vähentää
jäsenvaltioiden ja viljelijöiden hallinnollista rasitusta ilman, että sillä on
vaikutusta EU:n talousarvioon. · Markkinamenot ja kriisimekanismit Euroopan maataloudella on monia haasteita.
Alalla on erityisesti voitava reagoida ennakoimattomiin olosuhteisiin, joilla
on äkillinen vaikutus maataloustuloon, ja helpottaa kansainvälisistä
kauppasopimuksista johtuvia mukautuksia ja siirtymävaiheita. Siksi onkin ehdotettu, että ensimmäisen
pilarin markkinatoimenpiteet järjestettäisiin uudelleen ja että niistä
luotaisiin kaksi monivuotisesta rahoituskehyksestä riippumatonta välinettä.
Kriisitilanteita (jotka voivat aiheutua elintarvikkeiden turvallisuuden
vaarantumisesta tai markkinoiden äkillisestä muutoksesta) varten perustetaan
hätämekanismi, josta maataloustuottajat saavat välitöntä tukea nopeutetun
menettelyn puitteissa. Menettely varojen saamiseksi hätäapumekanismista on sama
kuin hätäapuvarauksessa. Lisäksi ehdotetaan Euroopan
globalisaatiorahaston toimialan laajentamista niin, että maataloustuottajille
voidaan antaa siirtymävaiheen tukea, jotta heidän on helpompi sopeutua
globalisaation välillisten vaikutusten seurauksena syntyneeseen uuteen
markkinatilanteeseen. Komissio ehdottaa myös, että vähäosaisimmille tarkoitettu
elintarviketuki rahoitetaan jatkossa otsakkeesta 1, jotta köyhyyden ja
syrjäytymisen torjuntatoimet voidaan koota yhteen ja elintarviketurvallisuuden
ja muiden kansanterveystoimien rahoitus siirtää muualle.
3.
Täytäntöönpano
Euroopan
maatalouden tukirahaston (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun
kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) luomisen myötä YMP:n
oikeusperustaa on muutettu kahden pilarin sovittamiseksi yhteen. Ehdotuksen
mukaan rahastot halutaan säilyttää mahdollisimman yhtenäisinä vuoden 2013
jälkeen. Ehdotus yhteistä
hallinnointia koskevaksi varainhoitoasetuksen uudeksi artiklaksi vastaa
maataloustukirahastoon ja maaseuturahastoon tällä hetkellä sovellettavia
hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä. Myös
maatalousmarkkinoiden järjestelyä koskevaa EU:n lainsäädäntöä on rationalisoitu
tuntuvasti; yhteisiä markkinajärjestelyjä koskevalla asetuksella (asetus (EY)
N:o 1234/2007) aiemmin alakohtaisten yhteisten markkinajärjestelyjen piiriin
kuuluneet säännökset on nyt koottu yhteen asetukseen. Vuoden 2013 jälkeistä aikaa ajatellen kaikki
YMP:n oikeusperustat on tarkoitus tarkistaa sen varmistamiseksi, että
yksinkertaistamista jatketaan aina tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan.
4.
Määrärahat
Kaikki hinnat ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä
hintoina. Ehdotus vuosien 2014–2020 kokonaismäärärahoiksi, joista · I pilari – suorat tulotuet ja markkinamenot · II pilari – maaseudun kehittäminen · Elintarvikkeiden turvallisuus · Vähäosaisin väestö · Varaus maataloussektorin kriisejä varten · Euroopan globalisaatiorahasto · Elintarvikkeiden turvallisuutta, biotaloutta ja kestävää maataloutta koskeva tutkimus ja innovointi (tutkimuksen ja innovoinnin yhteisessä strategiakehyksessä) || 386,9 miljardia euroa 281,8 miljardia euroa 89,9 miljardia euroa 2,2 miljardia euroa 2,5 miljardia euroa 3,5 miljardia euroa enint. 2,5 miljardia euroa 4,5 miljardia euroa Kansalaiset
5.
Poliittiset tavoitteet
Lissabonin sopimuksessa annetaan kansalaisille
ja kansalaisjärjestöille oikeus osallistua täysimääräisesti demokratian
toteuttamiseen EU:ssa. Kansalaisten Eurooppa -ohjelmalla tuetaan
kansalaisten osallistumiseen ja eurooppalaiseen identiteettiin liittyviä
kansainvälisiä hankkeita. Vaikka eri toimintapoliittisilla aloilla
toteutetaankin erityisiä toimenpiteitä, Kansalaisten Eurooppa -ohjelma on ainoa
väline, jonka puitteissa kansalaiset voivat antaa panoksensa Eurooppaa
yleisesti koskevien kysymysten käsittelyyn, olivatpa ne institutionaalisia –
esimerkiksi sellaisia, jotka liittyvät EU:n perussopimuksiin tai Euroopan
parlamentin vaaleihin – tai monialaisia. Tiedonvälitys, toisin sanoen tiedottaminen yleisölle
EU:n toimintapolitiikoista, on toinen tapa vahvistaa kansalaisten tietoisuutta
EU:hun liittyvistä asioista ja kansalaisten oikeuksista. Tämän vuoksi
tiedotustoiminnalla lisätään tietoisuutta unionin poliittisista painopisteistä
ja tuetaan niitä.
6.
Välineet
Suurin osa Kansalaisten Eurooppa -ohjelmasta
tukee kansainvälistä kummikaupunkitoimintaa. Ohjelmasta annetaan myös
rakenteellista tukea EU:n tasolla toimiville kansalaisyhteiskunnan
kattojärjestöille ja ajatushautomoille. Näiden strategisten kumppanuuksien
avulla varmistetaan, että eurooppalaiset yleishyödylliset järjestöt voivat
kehittää panostaan EU:n laajuisiin keskusteluihin. Tämä lähentää EU:n
toimintoja kansalaisyhteiskuntaan ja EU:n kansalaisiin ja edistää kansalaisten
osallistumiskulttuuria, mikä hyödyttää sekä EU:ta että jäsenvaltioita. Lisäksi
ohjelma parantaa yhteistä ymmärtämystä Euroopan historiasta (erityisesti
holokaustin ja stalinismin suhteen) tukemalla muistiperintöhankkeita. ·
Vuodesta 2007 noin 1 miljoona eurooppalaista
vuodessa on osallistunut suoraan ohjelman tukemiin toimiin. ·
Vuosina 2007–2010 toteutettiin noin 800
kansalaisyhteiskuntaan ja muistiperintöön liittyvää hanketta ja yli 4 000
kummikaupunkihanketta. ·
Lisäksi ohjelmasta tuetaan yli 50:tä merkittävää
EU:n tason ajatushautomoa, kattojärjestöä ja verkostoa, jotka ovat EU:n
toimielinten ja muiden vaikuttajien keskeisiä keskustelukumppaneita. Tämän erityisohjelman lisäksi tarvitaan
tehokkaampaa yleisölle suunnattua tiedotusta ja vahvempaa synergiaa komission
eri tiedotustoimintojen välillä, jotta voidaan varmistaa, että unionin
poliittisista painopisteistä tiedotetaan tehokkaasti. Näin ollen kuhunkin
vuosien 2014–2020 uuden sukupolven oikeusvälineiden mukaiseen oikeusperustaan
sisällytetään tiedottamista koskeva säännös, mukaan lukien toimielinten
tiedotustoiminta.
7.
Täytäntöönpano
Kansalaisten Eurooppa -ohjelmaa hallinnoi
keskitetysti komissio, jota avustaa koulutuksen, audiovisuaalialan ja
kulttuurin toimeenpanovirasto (EACEA). Niitä tukee ohjelmakomitea, joka koostuu
jäsenvaltioiden hallitusten edustajista. Suurin osa ohjelmaan osallistuvista
maista on perustanut Kansalaisten Eurooppa ‑yhteyspisteitä, jotka
avustavat tuensaajia kansallisella tasolla ja antavat Euroopan komissiolle
palautetta ohjelman täytäntöönpanosta. Ohjelman puitteissa käydään sidosryhmien
kanssa säännöllistä vuoropuhelua. Synergiaedut ja
eri oikeusperustoihin pohjautuvien viestintäresurssien yhdistäminen varmistaa
paremman johdonmukaisuuden, mittakaavaetujen syntymisen ja resurssien paremman
käytön yleisöön kohdistuviin tiedotustoimiin.
8.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina Vuosiksi 2014–2020 ehdotetut määrärahat || 203 miljoonaa euroa Pelastuspalvelu
1.
Poliittiset tavoitteet
Päätavoitteena EU:n pelastuspalvelualan
yhteistyössä on varmistaa ihmisten, ympäristön, omaisuuden ja kulttuuriperinnön
parempi suojelu mittavissa luonnonkatastrofeissa sekä ihmisen ja teknologian
aiheuttamissa suuronnettomuuksissa. Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien
suuronnettomuuksien lukumäärän, laajuuden ja taloudellisten seurausten
lisääntyminen edellyttää, että EU toteuttaa järjestelmällisiä toimia
valmiuksien parantamiseksi sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella.
Eurooppalaisella yhteistyöllä ja solidaarisuudella varmistetaan, että EU on
kollektiivisesti valmistautunut suuronnettomuuksiin ja että jäsenvaltiot ja
muut toimintaan osallistuvat valtiot (Norja, Liechtenstein, Islanti ja Kroatia)
voivat yhdistää resurssinsa ja toimia yhdessä. Tavoitteena on maksimoida toiminnan
teho ja minimoida inhimilliset ja aineelliset tappiot. Suuronnettomuuden
sattuessa joko EU:n jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa asianomaisen maan
viranomaiset voivat saada välitöntä ja konkreettista apua EU:n
pelastuspalvelumekanismista. EU:n pelastuspalvelualan yhteistyöllä pyritään
–
edistämään nopeaa ja tehokasta toimintaa
katastrofitilanteessa, –
huolehtimaan pelastuspalvelualan toimijoiden
riittävästä katastrofivalmiudesta ja –
suunnittelemaan toimenpiteitä katastrofien ehkäisemiseksi. EU on kehittänyt yhtenäisen lähestymistavan
pelastusjohtamiseen. Se kattaa toiminnan katastrofitilanteessa, katastrofeihin
valmistautumisen ja niiden ehkäisemisen. Komissio antoi ja neuvosto hyväksyi
vuonna 2010 tiedonannon Kohti parempaa Euroopan katastrofiapua: pelastuspalvelun
ja humanitaarisen avun rooli[1] Päätavoitteena on
parantaa EU:n toiminnan tehokkuutta, johdonmukaisuutta ja näkyvyyttä.
Tavoitteeseen päästään hyödyntämällä Euroopassa ja sen ulkopuolella vuonna 2010
sattuneista luonnonkatastrofeista (esim. Xynthia-myrsky, Itä-Euroopan tulvat,
Etelä-Euroopan metsäpalot, Unkarin myrkkyvuoto, Haitin maanjäristys ja
Pakistanin tulvat) saatuja kokemuksia. Uusi eurooppalainen hätäapuvalmius
perustuu pääosin jäsenvaltioiden olemassa oleviin valmiuksiin, eli siitä ei aiheudu
lisäkustannuksia. Euroopan hätäapukeskus suunnittelu- ja
koordinointivalmiuksineen hyödyttää koko EU:ta, koska se mahdollistaa
jäsenvaltiotasolla säästöt, joiden pitäisi olla suuremmat kuin EU:n
talousarviosta katettavat kustannukset, olkoonkin, ettei ihmishenkien
pelastamisesta nopealla ja tehokkaalla toiminnalla aiheutuvia hyötyjä voi
mitata pelkästään rahassa. Komission tiedonannoissa ja neuvoston
päätelmissä[2] esitettyjä, ehkäisyä ja
valmiutta koskevia poliittisia toimia ovat muun muassa tuki koulutukselle ja
harjoituksille, asiantuntijavaihto ja yhteistyöhankkeet katastrofiriskin
vähentämiseen tähtäävien uusien lähestymistapojen testaamiseksi. Riippumattomat
selvitykset Maailmanpankin kaltaisille kansainvälisille järjestöille ovat
osoittaneet, että katastrofien ehkäisemiseen tehtyjen sijoitusten tuotto
on 400–700 prosenttia.
2.
Välineet
Komissio ehdottaa pelastuspalvelun
rahoitusvälineen uudistamista katastrofien hallintasyklin eri näkökohtia
tukevien toimintojen rahoittamiseksi. Tavoitteena on hätäavun yhtenäistäminen,
valmiuksien parantaminen ja katastrofiriskin pienentäminen innovatiivisin
toimin. Pelastuspalvelun rahoitusvälinettä käytetään myös eurooppalaisen
hätäapuvalmiuden luomiseen. Hätäapuvalmius nojaa jäsenvaltioiden
pelastuspalveluresurssien vapaaehtoiseen yhteiskäyttöön; tavoitteena on lisätä
kustannustehokkuutta koordinoimalla käytettävissä olevia
pelastuspalveluresursseja. Uudistettu pelastuspalvelun rahoitusväline
vahvistaa EU:n katastrofinhallintavalmiuksia, koska painopiste siirtyy ennustettavissa
oleviin ja ennalta suunniteltuihin järjestelmiin. Tähän päästään keräämällä
kattavampia ja reaaliaikaisia tietoja katastrofeista, kartoittamalla
jäsenvaltioiden pelastuspalveluresurssit paremmin ja soveltamalla koordinoitua
lähestymistapaa henkilöstön ja materiaalin lähettämiseen nopeasti
katastrofialueelle. Sillä tuetaan myös valmiuksia pääpainon ollessa
koulutuksessa: koulutuksen laatua parannetaan, koulutus laajennetaan kattamaan
myös ehkäisytoimet ja koulutukseen yhdistetään käytännön harjoitukset. Lisäksi
tuetaan jäsenvaltioiden pyrkimyksiä tehostaa riskinhallinnan suunnittelua ja
kehittää innovatiivisia rahoitusmekanismeja (esim. vakuutusten alueellinen
yhdistäminen).
3.
Täytäntöönpano
Pelastuspalvelun rahoitusvälineen
uudistuksessa otetaan huomioon arvioinnin tulokset ja pelastuspalvelualan
toimijoiden ehdotukset siitä, miten menettelyjä ja rahoitusmekanismeja
voitaisiin yksinkertaistaa. Lisäksi otetaan huomioon nopean toiminnan
pilottihankkeista ja valmistelutoimista saadut kokemukset. Jäsenvaltioiden pelastuspalvelutoimintaa
tuetaan ja täydennetään EU:n toimin muun muassa helpottamalla koordinointia.
Tällaisia toimia ovat esimerkiksi resurssien vapaaehtoinen yhteiskäyttö,
koulutus ja resurssien kuljettamisesta hätäapukohteisiin aiheutuviin
kustannuksiin osallistuminen. Tämä auttaa yksinkertaistamaan nykyvälineen
puitteissa sovellettavia menettelyjä ja rationalisoimaan varsinkin avustuksiin
liittyviä hallinnollisia menettelyjä avoimuuden ja yhdenvertaisen kohtelun
periaatteita noudattaen. Arvioitavana olevat vaihtoehdot liittyvät tuettavan
toiminnan lajeihin eli koulutukseen, hätätilanteisiin liittyviin harjoituksiin,
jäsenvaltioille annettavaan kuljetustukeen sekä katastrofien ehkäisyä ja niihin
valmistautumista koskeviin yhteistyöhankkeisiin.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä
hintoina. Pelastuspalvelun rahoitusvälineen vuosiksi 2014–2020 ehdotetut kokonaismäärärahat, joista || 455 miljoonaa euroa Pelastuspalvelu – sisäiset toimet || 245 miljoonaa euroa Pelastuspalvelu – ulkoiset toimet ja eurooppalainen hätäapuvalmius || 210 miljoonaa euroa Ilmastotoimet
1.
Poliittiset tavoitteet
Ilmastonmuutos on yksi EU:n ja sen
kansainvälisten yhteistyökumppaneiden suurimmista haasteista. Eurooppa 2020
-strategia ja nk. 20/20/20-tavoitteet osoittavat selvästi, että EU ymmärtää
toiminnan kiireellisyyden. Mainituissa tavoitteissa on kyse –
kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä 20
prosentilla (30:llä, jos tilanne sallii), –
energiankulutuksen vähentämisestä 20 prosentilla
parantamalla energiatehokkuutta ja –
energiantarpeen kattamisesta niin, että 20
prosenttia energiasta on peräisin uusiutuvista lähteistä. Talouden muuttaminen vähähiiliseksi ja
ilmastonmuutoksen kestäväksi luo uusia ympäristöä vähemmän kuormittavia työpaikkoja
sekä parantaa Euroopan kilpailukykyä, energiavarmuutta ja ilmanlaadun
kohentuessa myös kansanterveyttä. Vuoteen 2020 ulottuvien ja sitä pidemmälle
menevien tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan määrätietoista toimintaa ja
investointeja. EU:lla on ollut keskeinen rooli näiden tavoitteiden seurannassa
ja toteuttamisessa. Esimerkiksi energiatehokkuutta koskevan 20 prosentin
tavoitteen saavuttaminen edellyttää huomattavia lisätoimia (nykyennusteiden
mukaan tavoite jää alle 10 prosenttiin); toteutuessaan se voi johtaa
kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen 25 prosentilla. Komissio on määritellyt
toimet, joiden avulla EU:n on mahdollista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä
80–95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.[3] EU:n talousarvio on keskeisellä sijalla edistettäessä
ilmastotoimia kaikilla Euroopan talouden sektoreilla ja houkuteltaessa
investointeja, jotka ovat välttämättömiä ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi ja
ilmastonmuutokseen sopeutumisen varmistamiseksi. Kyseiset investoinnit
liittyvät energiatehokkuutta parantaviin tekniikkoihin, uusiutuviin
energialähteisiin ja niitä tukevaan infrastruktuuriin sekä ilmastonmuutokseen
sopeutumiseen. Ilmastonmuutokseen sopeutumisesta aiheutuvat
kustannukset on arvioitu vuositasolla noin 125 miljardiksi euroksi ajanjaksolla
2014–2020[4]. Pääasiallisiksi
maksajiksi halutaan yksityiset sijoittajat, mutta EU:n talousarvio voi
stimuloida kansallista varainkäyttöä ja tarjota pitkän aikavälin
ennustettavuutta yksityisille sijoittajille. Lupaavimpia aloja ovat muun muassa
rakennusten kunnostaminen, liikenteen innovaatiot, uusien tekniikkojen (esim.
älykkäiden energiaverkkojen) käyttöönotto ja uusiutuvat energialähteet. Tällaisilla investoinneilla on valtava
potentiaali lisätä kilpailukykyä ja kasvua kaikkialla EU:ssa. EU:n talousarvion
tuoma lisäarvo voi olla hyvinkin merkittävä, koska sen avulla helpotetaan
investointien tekemistä jäsenvaltioissa, joissa päästöjä on mahdollista
vähentää kustannustehokkaasti mutta joiden investointiedellytykset ovat heikot.
Energiatehokkuuteen investoiminen kaikissa jäsenvaltioissa lisää myös
kokonaistuottavuutta ja auttaa ratkaisemaan energiavarmuuteen ja -köyhyyteen
liittyviä kysymyksiä. Tukemalla tällaisia investointeja EU:n talousarviosta on
mahdollista vähentää EU:n ilmasto- ja energiatavoitteisiin pyrkimisestä
aiheutuvia kokonaiskustannuksia huomattavasti.
2.
Välineet
2.1.
Ilmastotoimien valtavirtaistaminen
Ilmastotoimet on nykyään sisällytetty osaksi
monia eri politiikan aloja (esim. biodiversiteetin suojelua ja
ilmastonmuutoksen seurauksiin sopeutumista koskeva politiikka). Jo nyt osa EU:n
talousarviosta liittyy ilmastotoimien valtavirtaistamiseen, mikä on omiaan
edistämään Euroopan muuttumista vähähiiliseksi ja ilmastonmuutoksen kestäväksi.
Komissio aikoo nostaa näiden varojen osuuden vähintään 20 prosenttiin; varat
siirretään eri politiikan alojen määrärahoista vaikutustenarvioinnin
perusteella. Jotta Eurooppa 2020 -tavoitteet voitaisiin
saavuttaa ja maailman muita osia auttaa lisäämään ilmastonmuutoksen
torjuntatoimiaan, EU:n tulevan talousarvion ilmastomäärärahoja on lisättävä
tuntuvasti. Myös sellaisia hankkeita on tuettava, jotka eivät liity yksinomaan
ilmastoon mutta joilla on tärkeä ilmastollinen ulottuvuus. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi kaikkiin EU:n
suurempiin ohjelmiin on tarkoitus sisällyttää ilmastonmuutoksen vaikutusten
lievittämistä ja ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevia toimia. ·
Koheesio-, energia- ja liikennepolitiikka ovat kaikki ilmaston kannalta erittäin merkityksellisiä.
Koheesiopolitiikassa voidaan tuloksiin keskittymällä ja ehtoja tiukentamalla
varmistaa, että EU:n talousarviosta tuettavat hankkeet edistävät
konkreettisesti EU:n ilmastotavoitteita. Jäsenvaltioiden kanssa tehtyjä
kumppanuussopimuksia käytetään 20/20/20-tavoitteita tukevien investointien
edistämiseen ja niiden edistymisen seurantaan. Valtavirtaistamisella olisi
pyrittävä investointien ilmastokestävyyteen. Koheesiopolitiikka ja siihen
kuuluvat toiminnalliset ohjelmat, joita toteutetaan kaikkialla EU:ssa, ovat
ratkaisevassa asemassa, kun toimia energiatehokkuudelle asetetun 20 prosentin
tavoitteen saavuttamiseksi pyritään lisäämään. ·
Tutkimus ja innovointi. Ilmastotoimet ovat yksi tulevan, tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen
strategiakehyksen kulmakivistä. Kehyksestä tuetaan toimia, joilla on myönteinen
ilmastovaikutus joko suoraan tai välillisesti liikenteen, energian,
materiaalitutkimuksen ja kestävän biotalouden kaltaisilla aloilla. Strategisen
energiateknologiasuunnitelman mukaan EU tarvitsee vuosina 2010–2020 arviolta 50
miljardia euroa sellaisen tekniikan kehittämiseen, jonka avulla torjutaan
ilmastonmuutosta ja sopeudutaan siihen sekä turvataan EU:n energiahuolto ja
kilpailukyky. Huomattava osa budjettivaroista olisi investoitava
rahoitusvälineiden (vieras ja oma pääoma) välityksellä sellaisten puutteiden korjaamiseen,
jotka hidastavat innovatiivisten vähähiilisten ja sopeutumista edistävien
tekniikoiden käyttöönottoa.[5] ·
Maataloustuottajille maksettavan suoran tulotuen viherryttäminen
on yksi yhteisen maatalouspolitiikan (YMP) uudistamisen avainkohdista.
Voimassa olevien, täydentävien ympäristöehtojen noudattamisen ohella 30
prosenttia maataloustuottajille maksettavista tuista on sidottu tiettyihin
ympäristön huomioon ottaviin käytäntöihin, joilla edistetään maatalouden
ilmastoystävällisyyttä. Näin uudistettu YMP tukee merkittävällä tavalla EU:n
ilmastotavoitteiden saavuttamista, joilla toisaalta lievennetään
ilmastonmuutoksen vaikutuksia (esim. lisätään maan orgaanista ainesta ja
vähennetään lannoitteiden ja lannan käytöstä aiheutuvia päästöjä) ja toisaalta
sopeudutaan niihin (esim. parannetaan tuhoeläinten sietokykyä ja sopeudutaan
veden saatavuuden heikkenemiseen). ·
Lisäksi maaseudun kehittämispolitiikka on
tarkoitus kytkeä entistä suoremmin ilmastotoimiin. Ilmasto- ja
ympäristönäkökohtien valtavirtaistaminen johtaa siihen, että
maataloustuottajille luodaan voimakkaita kannustimia tuottaa julkishyödykkeitä
ja ottaa käyttöön tuloksellisia tekniikkoja, joilla maataloutta voidaan
kehittää ympäristö- ja ilmastoystävällisemmäksi ja ilmastonmuutoksen paremmin
sietäväksi.
2.2.
LIFE+ -ohjelma
Ilmastotoimien ja ympäristötavoitteiden
valtavirtaistamisen ohella komissio ehdottaa, että LIFE+ -ohjelmaa
jatketaan ja että se sovitetaan paremmin Eurooppa 2020 -tavoitteisiin muun
muassa lisäämällä ilmastotoimien määrää. LIFE+ toimii jatkossakin
jäsenvaltioiden parhaiden käytäntöjen vaihtofoorumina ja tuloksellisempien
investointien liikkeellepanijana. Siitä tuetaan ilmastotoimia bottom up
-ajattelun mukaisesti eli paikallisten/alueellisten valmiuksien
kehittämishankkeita sekä vähähiilisten ja sopeutumista edistävien tekniikkojen
pienimuotoista testausta yksityisten toimijoiden, erityisesti pk-yritysten,
toimesta. Alkupääomaa tarvitaan sekä ilmastomuutokseen
sopeutumisen että sen vaikutusten lieventämisen pilottihankkeisiin. Tavoitteena
on oppia politiikasta ja kehittää sitä edelleen näillä uusilla EU:n
painopistealoilla. Ilmastotoimien alaohjelmassa keskitytään pilottihankkeisiin
ja pienimuotoisiin demonstrointihankkeisiin. Lisäksi on tarkoitus toteuttaa
integroituja hankkeita esimerkiksi rajatylittävien sopeutumisstrategioiden
edistämiseen tulville alttiilla alueilla. Ilmastotoimien alaohjelmassa tuetaan varsinkin
seuraavia tavoitteita: (1)
Vaikutusten lieventäminen: tuki kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiselle. Toimet
sellaisten pilottihankkeiden käynnistämiseksi, joita voidaan käyttää
innovatiivisten lähestymistapojen testaamiseen muun muassa pk-yrityksiä
tukemalla. Lisäksi tavoitteena on kehittää tietämyskantaa ja tukea ilmastoa
koskevan EU:n säännöstön täytäntöönpanoa. (2)
Sopeutuminen: tuki
ilmastonmuutoksen sietokykyä lisääville toimille.
Toimet kansallisten/alueellisten/paikallisten sopeutumisstrategioiden
kehittämiselle tai täytäntöönpanolle. Toimet, joiden avulla päätöksentekijät
voivat tehokkaasti hyödyntää ilmastonmuutoksen vaikutuksia koskevaa taitotietoa
sopeutumisen suunnittelussa. (3)
Hallintotapa ja tietoisuus: tuki toimille, joilla lisätään tietoisuutta, viestintää, yhteistyötä
ja tiedonjakoa toimista ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi ja niihin
sopeutumisen edistämiseksi. Toimet, joilla lisätään EU:n kansalaisten ja
sidosryhmien tietoisuutta muun muassa pyrkimällä vaikuttamaan käyttäytymiseen.
2.3.
Maailmanlaajuinen ulottuvuus
Lissabonin sopimuksella ilmastonmuutoksen
kansainvälisen tason torjunnasta tehtiin yksi EU:n tavoitteista. EU on maailman
suurin avunantaja ja markkinaehtoisten mekanismien tiennäyttäjä, joten sillä on
ainutlaatuista asiantuntemusta muille jaettavaksi. EU rahoittaa kansainvälisiä
välineitä ja rahastoja ja osallistuu niiden hallintoelinten toimintaan. Näin se
varmistaa paikkansa kansainvälisen ilmastopolitiikan keskeisenä toimijana
jatkossakin. EU on sitoutunut lunastamaan kansainväliset
ilmastorahoitussitoumuksensa. Ilmastopolitiikka on tarkoitus ottaa osaksi
maantieteellisiä ulkopolitiikan välineitä ja lisätä sen painoarvoa. Tavoitteena
on lisätä ilmastoon liittyvää rahoitusta ulkoisten toimien otsakkeessa
merkittävästi. Mitä tulee kehitysyhteistyön rahoitusvälineen temaattisiin
välineisiin, EU:n olisi pyrittävä käyttämään vähintään 25 prosenttia globaaleja
julkishyödykkeitä koskevan ohjelman varoista ilmastonmuutokseen ja ympäristöön
liittyvien tavoitteiden toteuttamiseen. EU:n budjettivaroja osoitetaan myös
kansainväliseen ilmastorahoitukseen: ilmastosopimusneuvotteluissa kehitysmaille
luvattiin vuoteen 2020 mennessä 100 miljardia dollaria vuosittain. Sen lisäksi, että ilmastotoimet sisällytetään
ulkoisten toimien talousarvioon, komissio harkitsee talousarviosta
riippumattoman mekanismin/rahaston perustamista jäsenvaltioiden
rahoitusosuuksien ja EU:n budjettivarojen yhdistämiseksi.
3.
Täytäntöönpano
3.1.
Valtavirtaistaminen
Valtavirtaistamalla maksimoidaan
ilmastopolitiikan ja muiden politiikkojen väliset synergiat, mutta sen on
tapahduttava näkyvällä ja konkreettisella tavalla. Sen tueksi tarvitaan selkeä
monialainen velvoite määritellä, miten ohjelmilla edistetään ilmastotoimia tai
energiatehokkuutta, jotta EU pystyy osoittamaan selvästi, mikä osuus sen
menoista liittyy ilmastotoimiin. On ehdotettu selvien vertailuarvojen sekä
seuranta- ja raportointisääntöjen käyttöönottoa kaikille EU:n poliittisille
välineille. Toimintakehyksen olisi oltava yksinkertainen ja käytännöllinen ja
perustuttava seuraaviin: 1) yhteiset seurantamenettelyt ilmastoon
liittyville menoille ja 2) tavoitteiden asettelu kaikilla asiaankuuluvilla
politiikan aloilla ja tulosten seuranta. Ilmastoon liittyvien menojen seuranta
sisällytetään käytössä oleviin menetelmiin, joilla mitataan EU:n ohjelmien
tuloksellisuutta. Kaikkiin asian kannalta merkityksellisiin välineisiin
liitetään ilmastoon liittyvä tavoite ja tulosindikaattori. Kaikki menot
merkitään kuuluvaksi johonkin seuraavista luokista: yksinomaan ilmastoon
liittyvät menot (100 %), pitkälti ilmastoon liittyvät menot (40 %), ilmastoon
liittymättömät menot (0 %). Luokittelu perustuu OECD:n menetelmään (nk.
Rion tunnusmerkit), muttei estä yksityiskohtaisempien menetelmien käyttöä
aloilla, joilla sellaisia on tarjolla. Tulosten seurannalla varmistetaan
valtavirtaistamistoimien tehokkuus seuraavan talousarviosyklin aikana. Samalla
meno-ohjelmien ja niiden ehtojen tehokkuuden määrittely helpottuu.
3.2.
LIFE+
Komissio hallinnoi nykyistä LIFE+ -ohjelmaa
suoraan keskitetysti. Komissio katsoo, että myös tulevaa ohjelmaa olisi
hallinnoitava keskitetysti, mutta valtaosa hallinnointitehtävistä voitaisiin
delegoida olemassa olevalle toimeenpanovirastolle. Delegoinnin ehtoja
määritettäessä on otettava huomioon komission tarve säilyttää vahvat
poliittiset kytkökset integroiduissa hankkeissa.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä
hintoina. Niihin ei ole laskettu valtavirtaistamiseen käytettäviä varoja, jotka
sisältyvät alakohtaisten rahoitusvälineiden budjettimäärärahoihin. LIFE+ -ohjelma (ilmastoa koskeva alaohjelma) || 800 miljoonaa euroa Kilpailukyky ja
pk-yritykset
1.
Poliittiset tavoitteet
EU:n teollisuuden – erityisesti pienten ja
keskisuurten (pk-) yritysten – kilpailukyvyn edistäminen ja avustaminen
tuotanto- ja palveluprosessien mukauttamisessa vähähiiliseen,
ilmastonmuutokseen sopeutuvaan ja resurssitehokkaaseen talouteen ovat Eurooppa
2020 ‑strategian tärkeimpiä tavoitteita. EU pyrkii parantamaan
liiketoimintaympäristöä ja tukemaan sellaisen vahvan ja monimuotoisen
teollisuuspohjan kehittämistä, joka pystyy kilpailemaan maailmanlaajuisesti. Erityisesti on pyrittävä edistämään pk-yritysten
kehitystä. Pk-yritykset ovat merkittävä talouskasvun ja uusien työpaikkojen
lähde EU:ssa, sillä niiden osuus on yli 67 prosenttia yksityisen sektorin
työpaikoista ja ne vastaavat yli 58 prosentista kokonaisliikevaihdosta EU:ssa.
Edellytysten luominen pk-yritysten menestymiselle on osa EU:n kasvu- ja
työllisyysstrategiaa, kuten komission Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvässä
teollisuuspolitiikan lippulaivatiedonannossa[6] kuvataan. EU:lla on hyvin tärkeä rooli pk-yritysten
kasvupotentiaalin vapauttamisessa, esimerkiksi hyödyntämällä EU:n talousarviota
kohdennetusti. Tämän alan toimissa keskitytään tärkeimpiin markkinoiden
toimintapuutteisiin, jotka rajoittavat pk-yritysten kasvua, kuten rahoituksen
saantia koskeviin kysymyksiin, ja pyritään varmistamaan, että pk-yritykset
pystyvät hyödyntämään täysimääräisesti Euroopan sisämarkkinoiden valtavia
mahdollisuuksia. Näitä pyrkimyksiä voidaan edistää huomattavasti
käyttämällä EU:n talousarviota strategisella ja innovatiivisella tavalla. EU:n
talousarviota on tarkoitus käyttää tarjoamaan kipeästi tarvittavaa pääoma- ja
velkarahoitusta innovatiivisten rahoitusvälineiden kautta ja tukemaan
monenlaisia toimintoja pk-yritysten kehityksen edistämiseksi Euroopan tasolla.
Yhdessä nämä toiminnot tarjoavat merkittävän piristysruiskeen pk-yrityksille.
2.
Välineet
Teollisuuden kilpailukykyä ja pk-yrityksiä
koskevassa EU:n strategiassa keskitytään edistämään pk-yritysystävällisiä
toimintoja kautta koko EU-politiikkojen ja rahoitusohjelmien kirjon sekä
tarjoamaan kohdennettua tukea ja palveluja, jotka suunnataan pk-yritysten
nimenomaisiin tarpeisiin Euroopan tasolla.
2.1.
Teollisuuden kilpailukyvyn ja pk-yritysten
tukeminen
On elintärkeää ottaa pk-yritysten erityisedut ja
-olosuhteet huomioon kaikkien EU-politiikkojen ja rahoitusohjelmien
suunnittelussa. Tulevaisuuden rahoituskehys suunnitellaan
erityisesti siten, että sillä helpotetaan pienyritysten osallistumista
rahoitusohjelmiin, esimerkiksi yksinkertaistamalla sääntöjä, supistamalla
osallistumiskustannuksia, nopeuttamalla myöntämismenettelyjä ja tarjoamalla
käyttöön keskitetty asiointipiste, millä kevennetään EU-rahoituksen saajiin
kohdistuvaa rasitetta.
2.2.
Teollisuuden kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva
erityinen ohjelma
Sen lisäksi, että edistetään pk-yritysten etuja
ja toteutetaan toimia rahoitusohjelmien koordinoinnin ja yksinkertaistamisen
tehostamiseksi, EU:n talousarviosta on tarkoitus tarjota pk-yrityksille
kohdennettua rahoitustukea. Komissio ehdottaa erityisen kilpailukykyä ja
pk-yrityksiä koskevan ohjelman perustamista nykyisen kilpailukyvyn ja
innovoinnin puiteohjelman innovaatioon liittymättömän osan seuraajaksi. Kaikki
pk-yrityksille osoitettava tutkimus- ja innovaatiotuki (mukaan luettuna
kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman innovaatiota koskeva osa)
sisällytetään tutkimuksen ja innovoinnin yhteiseen strategiakehykseen.
Kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevassa ohjelmassa keskitytään pääasiassa
toimenpiteisiin, joilla pyritään edistämään pk-yritysten dynaamisuutta ja
kansainvälistä kilpailukykyä. Tällaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi
seuraavat:
2.2.1.
Rahoituksen saanti: kasvua edistävät
rahoitusvälineet
Kasvua edistävät rahoitusvälineet helpottavat
pk-yritysten rahoituksen saantia innovatiivisten rahoitusvälineiden avulla.
Näiden välineiden yhteydessä hyödynnetään täysimääräisesti uusia pääoma- ja
velkamekanismeja pääoma- ja lainatakausjärjestelyjen tarjoamiseksi.
Innovatiivisille yrityksille ja pk-yrityksille tarjotaan rahoitusvälineitä
käynnistysvaiheen ja kasvuvaiheen investointeihin, erityisesti riskipääomaa,
myös tutkimuksen ja innovoinnin yhteisestä strategiakehyksestä. Kilpailukykyä
ja pk-yrityksiä koskevaan ohjelmaan sisältyvät seuraavat välineet: (4)
Kasvuvaiheen investointeja varten tarkoitettu pääomajärjestely,
josta tarjotaan kaupallisesti suuntautunutta takaisin maksettavaa pääomaa
pääasiassa riskipääoman muodossa rahoituksenvälittäjien kautta pk-yrityksille.
Tähän liittyen suunnitellaan kahta toimenpidettä: –
Investoinnit riskipääomarahastoihin, jotka toimivat
EU:ssa yli rajojen ja ovat keskittyneet sijoittamaan kasvusuuntautuneisiin
yrityksiin ja täten tukevat EU:n laajuisten riskipääomamarkkinoiden
kehittymistä. –
”Rahastojen rahasto” (tai ”eurooppalainen
rahasto”), joka sijoittaa yli rajojen riskipääomarahastoihin, jotka sitten
sijoittavat yrityksiin, erityisesti niiden kansainvälisen laajentumisen
vaiheessa. (5)
Luottojärjestely, josta
tarjotaan suoria tai muunlaisia riskinjakojärjestelyjä rahoituksenvälittäjien
kanssa kattamaan pk-yrityksille myönnettäviä lainoja. Järjestely saisi aikaan
suuren vipuvaikutuksen ja rajat ylittävää tai usean maan välistä antolainausta,
johon ei helposti päästä kansallisen tason järjestelyillä. Täydentävyyden varmistamiseksi nämä toiminnot
koordinoidaan tiiviisti koheesiopolitiikan piirissä yhteisellä hallinnoinnilla
toteutettavien toimintolajien kanssa.
2.2.2.
EU:n teollisuuden kilpailukyvyn ja kestävyyden
parantaminen
Kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman
tästä osalohkosta tuetaan esimerkiksi seuraavia toimia: ·
Euroopan kilpailukyvyn parantamiseen tähtäävät
toiminnot: Tällä alalla toteutettavat EU:n toimet
keskitetään täytäntöönpanon yhtenäisyyden ja johdonmukaisuuden tukemiseen sekä
asiatietoon perustuvan politiikkojen laadinnan tukemiseen EU:n tasolla. Sillä
parannetaan erityisesti taloudellista ja sääntelyllistä ympäristöä
vertailuanalyysien, parhaiden käytänteiden vaihdon ja alakohtaisten aloitteiden
kautta. ·
Pk-yrityksiä koskevan politiikan kehittäminen ja
pk-yritysten kilpailukyvyn edistäminen eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan
Small Business Act -aloitteen tavoitteiden mukaisesti: EU:n toimiin sisältyy ”pienet ensin” -periaatteen käytön vahvistaminen
EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkojen laadinnassa, parhaiden käytänteiden
yksilöiminen ja vaihtaminen eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevan aloitteen
täytäntöönpanon edistämiseksi, EU:n politiikkoja koskevan keskitetyn
asiointipisteen – pk-yritysportaalin – ylläpitäminen sekä tuki pk-yrityksille
sisämarkkinoiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi. ·
Matkailu: EU:n toimet
matkailualalla keskitetään muun muassa luotettavien tietojen tarjoamiseen
matkailualan kysynnän suuntauksista Euroopan tasolla, matkailualan
kilpailukyvyn kehittämiseen ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöönoton
edistämiseen matkailualan yrityksissä. Lisäksi pyritään torjumaan matkailualan
sesonkiluonteisuutta, suosimaan kestäviä matkailutuotteita ja -kohteita,
ottamaan käyttöön alan työntekijöiden ja työnantajien taitoja ja valmiuksia
koskeva kehys sekä helpottamaan parhaiden käytänteiden vaihtoa ja
kumppanuuksien luomista. EU:n toimilla matkailun alalla kannustetaan
jäsenvaltioita Lissabonin sopimuksen määräysten mukaisesti tekemään yhteistyötä
osallistumalla valtioiden rajat ylittävän matkailutarjonnan monipuolistamiseen,
koordinoimalla kansallisia toimia Euroopan näkyvyyden parantamiseksi kolmansien
maiden markkinoilla ja tiedottamalla yhdessä uusista, muista kuin perinteisistä
kohteista Euroopassa. ·
Uudet liiketoiminta-ajatukset kestävien,
käyttäjävetoisten, suunnittelupohjaisten tuotteiden edistämiseksi: Tässä aloitteessa keskitytään merkityksellisten konseptien ja
ajatusten kaupalliseen käyttöön tekstiili-, jalkine- ja urheilualalla sekä
muilla kulutustavaramarkkinoilla.
2.2.3.
Markkinoillepääsy
Tämän alan toimiin kuuluvat muun muassa
seuraavat: ·
Kasvusuuntautuneiden tukipalvelujen tarjoaminen
yrityksille Yritys-Eurooppa-verkoston kautta:
Yritys-Eurooppa-verkosto ja sen 600 kumppaniorganisaatiota 49 maassa toimivat
pk-yritysten keskitettynä asiointipisteenä ja jatkavat kattavien ja
yhdenmukaisten palvelujen tarjoamista pk-yrityksille. Niihin kuuluvat muun
muassa –
EU-kysymyksiä koskevat tiedotus- ja
neuvontapalvelut –
rajatylittävien kumppanuuksien helpottaminen
hallinnoimalla yhteistyötietokantaa, joka sisältää 13 000 aktiivista
yhteistyöpyyntöä ja ‑tarjousta –
EU:n sisäiset kansainvälistymispalvelut, jotka
johtavat 2 500 kumppanuussopimukseen yritysten yhteistyön, teknologian ja
T&K:n alalla vuosittain –
pk-yrityksille tiedottaminen EU:n lainsäädännöstä
ja EU:n rahoitusohjelmista, myös tutkimuksen ja innovoinnin yhteisestä
strategiakehyksestä –
mahdollisuus hyödyntää pk-yritysten ja komission
välillä toimivaa kaksisuuntaista kanavaa, jossa on jo ollut mukana 10 000
pk-yritystä –
tuki pk-yritysten taloudellisen tietämyksen
parantamiseen ja –
pk-yritysten mahdollisuudet saada
energiatehokkuutta, ilmastonmuutosta ja ympäristöasioita koskevaa
asiantuntemusta. ·
Pk-yritysten tukeminen EU:n ulkopuolisilla
markkinoilla: Onnistuakseen pääsemään kolmansien
maiden markkinoille pk-yrityksillä on oltava asianmukaiset taidot sekä tiedot
kyseisen maan sääntelykehyksestä. Tällä alalla ehdotettuja toimia ovat muun
muassa palvelujen kysynnän vertaaminen nykyiseen palvelujen tarjontaan,
verkkoportaalin perustaminen ja tarvittaessa EU:n pk-yrityskeskusten
perustaminen ja/tai niille osoitettavan tuen jatkaminen valikoiduissa
tapauksissa yhteistyössä paikallisten eurooppalaisten ja jäsenvaltioiden
liike-elämän järjestöjen kanssa. EU:n pk-yrityskeskukset tarjoavat kattavia
tukipalveluja EU:n markkinoiden ulkopuolella toimiville pk-yrityksille. ·
Kansainvälinen teollisuusalan yhteistyö: Toimintojen tarkoituksena on vähentää sääntely- ja
liiketoimintaympäristön eroja EU:n ja sen tärkeimpien kauppakumppanien sekä
Euroopan naapureina sijaitsevien maiden välillä käymällä sääntelyä koskevaa
hallitustenvälistä vuoropuhelua, liikeyritysten välistä vuoropuhelua sekä
järjestämällä kolmansien maiden kanssa suoria toimia kuten temaattisia
työpajoja ja konferensseja.
2.2.4.
Yrittäjyyden edistäminen
Tämän alan toimintoihin kuuluu hallinnollisten
menettelyjen yksinkertaistaminen ja yrittäjätaitojen ja -asenteiden kehittäminen
erityisesti uusien yrittäjien, nuorten ja naisten keskuudessa. Kaikilla
toiminnoilla on vahva eurooppalainen ulottuvuus. Yrittäjien Erasmus-vaihto-ohjelma tarjoaa
uusille yrittäjille tai yrittäjäksi aikoville mahdollisuuden työskennellä jopa
kuusi kuukautta kokeneen yrittäjän kanssa toisessa EU-maassa. Tämän
eurooppalaisen liikkuvuutta koskevan ohjelman tavoitteena on edistää
yrittäjyyttä ja tukea EU:n mikro- ja pienyritysten kansainvälistymistä ja
kilpailukykyä.
3.
Täytäntöönpano
Kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan uuden
ohjelman hallinnointi ulkoistetaan suureksi osaksi ulkopuolisille elimille,
erityisesti kasvua edistäviä rahoitusvälineitä käsittelevälle EIP-ryhmälle sekä
kilpailukyvyn ja innovoinnin toimeenpanovirastolle (EACI) (sen seuraajalle) muiden
pk-yrityksiin liittyvien toimintojen osalta.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina. Kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskeva ohjelma || 2,4 miljardia euroa Tulliliitto ja
verotus
1.
Poliittiset tavoitteet
Tulliliitto on yksi sisämarkkinoiden
kulmakivistä. Se mahdollistaa rajattomien sisämarkkinoiden toiminnan
varmistamalla, että kolmansista maista peräisin olevien tavaroiden osalta
noudatetaan sovittuja sääntöjä niitä tuotaessa tai niitä liikkeeseen laskettaessa
ja ne voivat siten liikkua vapaasti sisämarkkinoilla. Tulliliitto on myös
yhteisen kauppapolitiikan toiminnallinen osa. Sen puitteissa pannaan täytäntöön
kahdenvälisiä ja monenvälisiä kauppasopimuksia, kerätään tulleja, sovelletaan
kauppaa koskevia toimenpiteitä (kuten alkuperäsääntöjä), saartoja ja muita
rajoituksia. Lisäksi tullin tehtäviin kuuluu lisääntyvässä
määrin suojelu kuten osallistuminen toimitusketjun turvallisuuden takaamiseen,
terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden (esimerkiksi rahanpesun,
huumausaineiden lähtöaineiden ja laittoman asekaupan) torjumiseen ja teollis-
ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseen rajalla. Tulli edistää
yhtäläisiä toimintaolosuhteita varmistamalla, että tuodut tuotteet noudattavat
samoja teknisiä, terveyttä ja turvallisuutta koskevia normeja kuin EU:n
tuotteet. Kansainvälinen kauppa laajenee tasaista tahtia
ja tehokkaat tuonti- ja vientiprosessit ovat olennaisen tärkeitä EU:n talouden
kilpailukyvylle. Samanaikaisesti turvallisuusriskit kasvavat. EU:lla on sen
vuoksi edessään tulevaisuuden painopistealueisiin vaikuttava kaksiosainen
haaste: laillisten kauppiaiden tavaravirtojen helpottaminen ja samaan aikaan
kansalaisten suojelu turvallisuusuhkia vastaan. Kansalliset tulliviranomaiset ovat vastuussa
tulliliiton jatkuvasta joustavasta toiminnasta. Se edellyttää tullihallintojen
välistä tiivistä toiminnan verkostoitumista muun muassa huipputason
tietotekniikkainfrastruktuurin ja -järjestelmien avulla, jotka mahdollistavat
niiden toiminnan yhtenä huippuluokan tullihallintona. On taloudellisesti
järkevää rahoittaa tietyt toimet EU:n talousarviosta erillisten kansallisten
ohjelmien sijaan. Sen vuoksi EU:n rahoittamasta tulliyhteistyöohjelmasta
tuetaan kyseistä verkostoitumista ja yhteistyötä useilla käytännön tavoilla. EU:n yritykset ja kansalaiset joutuvat
kohtaamaan useita verotukseen liittyviä esteitä harjoittaessaan rajatylittävää
toimintaa. Kyseiset esteet johtuvat pirstoutuneesta tilanteesta, jossa samoja
liiketoimia käsitellään eri jäsenvaltioissa eri tavalla. Sen vuoksi esteiden
poistaminen ja jäsenvaltioiden välinen verotuksen koordinointi ottaen täysin
huomioon jäsenvaltioiden toimivallan kyseisellä alalla on yksi
yhteismarkkinoiden vahvistamisen ja syventämisen painopistealoista. Lisäksi veropetokset ovat olleet ja ovat
edelleenkin vakavia haasteita EU:lle ja jäsenvaltioille varsinkin nyt, kun
julkisen talouden kurinalaisuuden säilyttäminen on erittäin tärkeää.
Veropetosten torjuminen yhteismarkkinoilla on sen vuoksi EU:n veropolitiikan
tärkeimpiä kysymyksiä. Petosten torjuminen yhteismarkkinoilla, vahvat
hallinnolliset yhteistyöjärjestelyt jäsenvaltioiden verohallintojen välillä ja
tehokas tietojenvaihto liiketoimista, yrityksistä tai petosjärjestelyistä ovat
välttämättömiä. Alv- ja valmisteveropetosten torjuntaa helpotetaan suuresti
järjestelmillä, jotka mahdollistavat hallintojen nopean tietojenvaihdon. EU:lla on korvaamaton rooli jäsenvaltioiden
avustamisessa ottamaan käyttöön tarvittavat järjestelmät ja prosessit tehokkaan
rajatylittävän yhteistyön varmistamiseksi. Erityisesti Fiscalis-yhteistyöohjelmalla
on erittäin tärkeä merkitys kyseisen yhteistyön helpottamisessa, sillä se antaa
lisäarvoa jäsenvaltioiden omille toimille kyseisellä alalla.
2.
Välineet
Komissio ehdottaa uusien tullia (Tulli
2020) ja verotusta (Fiscalis 2020) koskevien ohjelmien laatimista. Molemmat ohjelmat ovat olennaisen tärkeitä
sisämarkkinoiden tukemisessa ja vahvistamisessa tulevina vuosikymmeninä. Kaikki
sidosryhmät tulevat hyötymään ohjelmista: liiketoimintaympäristö saadaan
tehokkaammaksi ja turvallisemmaksi, kansalaisten turvallisuus paranee ja
hallitukset voivat panna yhteiskuntapolitiikan täytäntöön tehokkaammalla ja
vaikuttavammalla tavalla. Kyseiset ohjelmat auttavat jäsenvaltioiden
vero- ja tullihallintoja toimimaan yhdessä tehokkaammin. Tukena ovat
nykyaikaiset ja tehokkaat tiedonvaihtojärjestelmät laillisen kaupan
helpottamiseksi ja petosten torjumiseksi. Kyseiset yleiseurooppalaiset välineet
voidaan tarjota tehokkaammin ja taloudellisimmin EU:n tasolla. Esimerkiksi
Euroopan laajuinen turvallinen tietoverkko, joka yhdistää vero- ja
tullihallinnot, merkitsee vuosittaista 35 miljoonan euron säästöä
jäsenvaltioille, mutta se maksaa vain 11 miljoonaa euroa EU:n tasolla. Ohjelmista
tuetaan seuraavia toimia: ·
Euroopan laajuiset tietojärjestelmät tietojen ja prosessien välittämiseksi kansallisten tulli- ja
veroviranomaisten välillä yhteentoimivien tietoteknisten sovellusten kautta,
jotka mahdollistavat hallintojen toimimisen yhtenäisenä ja joilla edistetään
yrityksiä ja kansalaisia koskevaa sähköistä hallintoa; ·
Vahvistetut henkilöverkostot ja pätevyyksien
kehittäminen käytännön yhteistyön edistämiseksi,
tietojen vaihtamiseksi ja parhaiden käytäntöjen ja koulutuksen
määrittelemiseksi ja jakamiseksi kansallisten tulliviranomaisten, kansallisten
veroviranomaisten ja kaupallisten edustajien välillä; ·
Infrastruktuurin toimintakyvyn kehittäminen EU:n ulkorajoilla tapahtuvan tullivalvonnan ja valvontatehtävien
suorittamiseksi tarvittavan erityisen laitteiston oston rahoittamiseksi, koska
valvonnasta on etua kaikille jäsenvaltioille.
3.
Täytäntöönpano
Tulli- ja Fiscalis-ohjelmat pannaan täytäntöön
priorisoidusti. Työohjelmat, joissa määritetään tietyn ajankohdan
painopistealueet, laaditaan yhdessä sidosryhmien kanssa. Kyseisten ohjelmien
oikeusperusta laaditaan uudelleen niiden muuttamiseksi vuosittaisista
monivuotisiksi työohjelmiksi ja nykyisten järjestelyjen yksinkertaistamiseksi. Tällä hetkellä voimassa oleva suora
keskushallinto säilytetään ja valtavirtaistetaan molempien ohjelmien osalta,
jotta komission ja kansallisen tason hallintotuki on mahdollisimman tehokasta
ja jotta kaikki sidosryhmät ymmärtävät täytäntöönpanosäännöt paremmin. Komissio panee toimeen suurimman osan julkisista
hankintasopimuksista, joihin käytetään suurin osa ohjelmien määrärahoista,
EU:n sääntöjen mukaisesti ja yhteisiä laadunvarmistus- ja hyväksymissääntöjä
noudattaen. Molemmat ohjelmat on suunniteltu niin, että EU
voi reagoida tarkoituksenmukaisella tavalla ja nopeasti tilanteissa, jotka
muuttuvat nopeasti. Ohjelmien toimet voidaan panna täytäntöön tehokkaasti,
sillä ohjelmille on räätälöity työvälineet ja niillä on joustava ehdotusten
jättämistä koskeva mekanismi. Vaihtoehtoisten rahoitusmenetelmien
soveltaminen on perusteltua osallistumis- ja järjestelykustannusten
kattamiseksi. Komissio korvaa (ainakin osittain) voimassa olevan
tosiasiallisten kustannusten soveltamisen kiinteämääräisellä maksulla.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina. Vuosiksi 2014–2020 ehdotettujen määrärahojen kokonaismäärä Tulli 2020 ja Fiscalis 2020 || 690 miljoonaa euroa Taloudellinen,
sosiaalinen ja alueellinen koheesio
1.
Poliittiset tavoitteet
EU:n koheesiopolitiikan päätavoite on vähentää
Euroopan alueiden välillä yhä esiintyviä merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia
ja alueellisia eroja. Jos näitä eroja ei kavennettaisi, jotkut EU:n
kulmakivistä, myös sisämarkkinat ja yhteisvaluutta euro, joutuisivat
kyseenalaisiksi. Koheesiopolitiikalla on keskeinen rooli Eurooppa
2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa kaikkialla EU:ssa. Hyvin
kohdennetulla koheesiorahoituksella saadaan aikaan todellista lisäarvoa, jolla
edistetään kasvua ja luodaan työpaikkoja Euroopan alueilla. Komissio ehdottaa
viidennen koheesiokertomuksen[7] päätelmien mukaisesti,
että tuloksia ja EU-lisäarvoa koskevaa painopistettä lujitetaan sitomalla
koheesiopolitiikka järjestelmällisemmin Eurooppa 2020 -strategian
tavoitteisiin. Komissio ehdottaa erityisesti merkittäviä
muutoksia koheesiopolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon. Rahoitusta
keskitetään siten, että painopistealoja on vähemmän. Sovittuihin tavoitteisiin
pyrkimistä valvotaan tarkemmin ja jäsenvaltioiden kanssa tehtäviin
kumppanuussopimuksiin liitetään tiukat ehdot. Näin EU:n koheesiopolitiikalla
saadaan aikaan paras mahdollinen panos taloudelliselle, sosiaaliselle ja
alueelliselle koheesiolle sekä kasvun ja työpaikkojen luomiselle.
2.
Välineet
2.1.
Yhteinen strategiakehys
Komissio ehdottaa, että Euroopan
aluekehitysrahasto, Euroopan sosiaalirahasto ja koheesiorahasto yhdistetään yhteiseen
strategiakehykseen, joka kattaa myös Euroopan maaseudun kehittämisen
maatalousrahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston. Näin varmistetaan,
että rahoituslähteiden välillä on parempi johdonmukaisuus ja että painopisteenä
on selkeämmin Eurooppa 2020 ‑strategia.
2.2.
Painopiste Eurooppa 2020 ‑strategiaan
Koheesiorahoituksen tehostamiseksi määrärahat
keskitetään harvempiin tavoitteisiin, jotka liittyvät Eurooppa 2020 -strategian
painopisteisiin. Koheesiovaroja keskitetään edelleen jälkeen
jääneisiin alueisiin ja jäsenvaltioihin. Koska jäsenvaltioilla on
kuitenkin ollut vaikeuksia käyttää rakennerahastovaroja ja koota tarvittavaa
osarahoitusta, koheesioon suunnattavien varojen määrän enimmäismääräksi
asetetaan 2,5 prosenttia suhteessa BKTL:oon. Käyttöön otetaan uusi alueluokka, siirtymäalueet,
nykyisen tuen asteittaisen käyttöönotto- ja käytöstäpoistojärjestelmän tilalle.
Tähän luokkaan kuuluvat kaikki alueet, joiden BKT/asukas on
75–90 prosenttia suhteessa EU-27:n keskiarvoon, ja erityisesti seuraavat
alueet: · alueet, jotka ovat tällä hetkellä tukikelpoisia lähentymistavoitteen
perusteella, mutta joiden BKT/asukas on kasvanut yli 75 prosenttiin EU27:n
keskiarvosta. Nämä alueet säilyttävät kaksi kolmasosaa nykyisestä koheesioon
suunnattavien varojen määrästään. · alueet, joilla – vaikka ne eivät tällä hetkellä ole
lähentymistavoitteen perusteella tukikelpoisia – BKT/asukas on 75–90 prosenttia
suhteessa EU-27:n keskiarvoon. Tuen taso vaihtelee BKT:n tason mukaan siten,
että alueiden, joiden BKT on lähes 90 prosenttia suhteessa EU:n
keskiarvoon, tuki-intensiteetti vastaa kehittyneempien alueiden
tuki-intensiteettiä. Kilpailukykyalueet,
joilla BKT on yli 90 prosenttia suhteessa EU:n keskiarvoon, saavat
koheesiopolitiikan mukaista tukea rajatulle määrälle painopistealoja. Siirtymäalueita ja kilpailukykyalueita
edellytetään keskittämään koko saamansa koheesiorahoitus (Euroopan
sosiaalirahastoa lukuun ottamatta) pääasiassa energiatehokkuuteen ja
uusiutuvaan energiaan sekä pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyyn ja
innovointiin. Energiatehokkuuden ja uusiutuvan energian osuus investoinneista
näillä alueilla on ainakin 20 prosenttia. Lähentymisalueet voivat käyttää
määrärahansa useamman tyyppisiin tavoitteisiin, jotka vastaavat niiden
kehitystarpeiden laajempaa kirjoa. Alueellisella yhteistyöllä on edelleen oma roolinsa, kun alueita autetaan poistamaan haitat,
jotka liittyvät niiden sijaintiin sisä- tai ulkorajoilla, soveltamaan
kunnianhimoista naapuruuspolitiikkaa ja vastaamaan yhteisiin rajatylittäviin ja
kansainvälisiin haasteisiin. Koheesiovälinettä käytetään pyrittäessä
seuraavassa esitettäviin erillisiin, mutta toisiaan täydentäviin tavoitteisiin. · Euroopan aluekehitysrahasto Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR) tavoitteena
on vahvistaa Euroopan unionin taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta
korjaamalla alueiden välistä epätasapainoa. EAKR:sta tuetaan alueellista ja paikallista kehitystä osarahoittamalla
tutkimukseen ja kehitykseen ja innovointiin tehtäviä investointeja, ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyviä
hankkeita, pk-yrityksille
tarkoitettuja yritystukia, yleistä
taloudellista etua koskevia palveluja, televiestintää, energia- ja liikenneinfrastruktuuria, terveys-, koulutus- ja
sosiaaliturvainfrastruktuuria sekä
kestävää kaupunkikehitystä. Toisin kuin kuluvalla jaksolla, kaikkia näitä
investointityyppejä voidaan tulevaisuudessa rahoittaa paitsi avustuksin, myös
rahoitusvälineiden kautta (riskipääomalla, riskirahastoista, paikallisista
kehitysrahastoista ym.). · Euroopan sosiaalirahasto Euroopan sosiaalirahaston avulla pyritään
vahvistamaan taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta tukemalla
työllisyyden edistämistä, investointeja taitotietoon, koulutukseen ja
elinikäiseen oppimiseen, sosiaalista osallistamista ja köyhyyden torjuntaa sekä
institutionaalisten valmiuksien lisäämistä ja tehokasta julkishallintoa. Euroopan sosiaalirahaston vähimmäisosuudet
vahvistetaan kullekin alueluokalle (25 prosenttia lähentymisalueille, 40
prosenttia siirtymäalueille ja 52 prosenttia kilpailukykyalueille). Euroopan
sosiaalirahaston soveltamisalaa laajennetaan koskemaan niiden laitteistojen
kustannuksia, jotka liittyvät sosiaaliseen ja inhimilliseen pääomaan tehtäviin
investointeihin. ·
Koheesiorahasto Koheesiorahastosta avustetaan jäsenvaltioita,
joiden BKTL asukasta kohden on alle 90 prosenttia suhteessa EU-27:n
keskiarvoon, investoimaan TEN-T-liikenneverkkoihin ja ympäristöön. Osa koheesiorahaston määrärahoista (10 miljardia
euroa) erotetaan keskeisten kuljetusverkkojen rahoittamiseen osana ”Verkkojen
Eurooppa” -välinettä (ks. erillinen luku). Koheesiorahastosta voidaan rahoittaa myös energiaan liittyviä
hankkeita, mikäli ne ovat ympäristön kannalta selkeästi hyödyllisiä,
esimerkiksi edistämällä energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian käyttöä.
3.
Täytäntöönpano
3.1.
Jaettu hallinnointi
Koheesiopolitiikan osana annettava tuki on
edelleen Euroopan komission ja jäsenvaltioiden jaetun hallinnoinnin piirissä
(lukuun ottamatta ”Verkkojen Eurooppa” –välinettä, jota hallinnoidaan keskitetysti),
ja jäsenvaltioilta edellytetään osarahoitusta. Maiden, jotka saavat
taloudellista tukea SEUT-sopimuksen 136 tai 143 artiklan nojalla, on
mahdollista saada enemmän yhteisrahoitusta.
3.2.
Kumppanuussopimukset
Komission ja kunkin jäsenvaltion välisissä kumppanuussopimuksissa
vahvistetaan kansallisten ja alueellisten kumppaneiden ja komission
sitoumukset. Ne liitetään Eurooppa 2020 -strategian ja kansallisten
uudistusohjelmien tavoitteisiin. Sopimuksissa vahvistetaan aluekehityksen
yhdennetty strategia, jota tuetaan kaikista asiaan liittyvistä EU:n
rakennerahastoista ja johon kuuluu sovituille indikaattoreille perustuvia
tavoitteita, strategisia investointeja ja useita ehtoja. Sopimuksiin sisältyy
sitoumuksia, jonka mukaan edistymisestä on raportoitava vuosittain
koheesiopolitiikkaa koskevissa vuosikertomuksissa ja muissa julkisissa
asiakirjoissa.
3.3.
Yhdennetty ohjelmasuunnittelu
Jäsenvaltioita kannustetaan käyttämään
tulevaisuudessa useasta rahastosta rahoitettavia ohjelmia, joilla on
yhteiset valmistelu-, neuvottelu-, hallinnointi- ja täytäntöönpanoprosessit,
erityisesti tapauksissa, joissa henkilöstövoimavarojen ja
infrastruktuuri-investointien koordinoinnin tarve on suurin. Tarvittaessa asetetaan ”päärahasto”, joka
liittyy ohjelman politiikanaloihin. Päärahastosta maksettavia tukia
täydennetään tuilla muista rakennerahastoista, jotta varmistetaan
johdonmukainen tuki koheesiopolitiikan eri alakohtaisille tavoitteille.
3.4.
Ehdot
Uusilla ehdoilla varmistetaan, että EU:n
rahoitus painottuu tuloksiin ja sillä luodaan jäsenvaltioille vahvoja
kannustimia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseksi
koheesiopolitiikan avulla. Jotta kestämättömät makrotalouden ja
finanssipolitiikan toimintalinjat eivät varmasti haittaa koheesiorahoituksen
tehokkuutta, uudella talouden ohjauksella ja hallinnalla täydennetään kussakin
sopimuksessa määriteltyjä alakohtaisia ennakkoehtoja. Ehdot ovat sekä ennakkoehtoja, joita on
sovellettava ennen varojen maksamista, että jälkikäteen sovellettavia ehtoja,
joiden mukaisesti lisävarojen saamisen edellytyksenä on ennakolta määriteltyjen
tulosten saavuttaminen. Soveltamisen helpottamiseksi määritellään
välitavoitteita ja indikaattoreita, ja edistymistä valvotaan tarkasti
vuosikertomusten kautta. Jos edistystä ei saavuteta, rahoitus jäädytetään tai
perutaan.
3.5.
Suoritusvaraus
Jotta painopiste olisi entistä vahvemmin
tulosten ja Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa,
koheesiomäärärahoista pannaan sivuun 5 prosenttia. Tämä annetaan väliarvioinnin
yhteydessä niille jäsenvaltioille ja alueille, joiden ohjelmat ovat
saavuttaneet välitavoitteensa suhteessa ohjelman Eurooppa 2020 -strategiaan
liittyviin tavoitteisiin. Välitavoitteet määritellään koheesiopolitiikkaa
koskevien asetusten mukaisesti.
3.6.
Innovatiivinen rahoitus
Rahoituksen lisäksi koheesiotukea ehdotetaan
yrityksille ja hankkeille, joiden odotetaan tuottavan merkittävää tuottoa. Se
annetaan pääosin innovatiivisten rahoitusvälineiden kautta. (Ks. myös erillinen
innovatiivisia rahoitusvälineitä koskeva luku.)
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020 yhteensä josta: || 376 miljardia euroa · Lähentymisalueet · Siirtymäalueet · Kilpailukykyalueet · Alueellinen yhteistyö · Koheesiorahasto · Lisämäärärahat kaikkein syrjäisimmille ja harvaan asutuille alueille || 162,6 miljardia euroa 39 miljardia euroa 53,1 miljardia euroa 11,7 miljardia euroa 68,7 miljardia euroa 926 miljoonaa euroa · ”Verkkojen Eurooppa” –väline (liikenne, energia ja tieto- ja viestintätekniikka) || 40 miljardia euroa + koheesiorahaston sisäinen erillinen 10 miljardin euron määrä Koulutus ja
kulttuuri
1.
Poliittiset tavoitteet
Koulutus on
olennaisen tärkeää Euroopan talouden kehitykselle ja kasvulle, ja sillä on
merkittävä rooli Eurooppa 2020 -ohjelman tavoitteiden yhteisessä
saavuttamisessa. Lisääntyneet investoinnit inhimilliseen pääomaan ja
koulutuksen modernisointi auttavat tekemään EU:n taloudesta älykkään, kestävän
ja osallistavan. Suurin osa kyseisistä investoinneista tehdään
kansallisella tasolla. Euroopan kansalaisista yhä useampi haluaa kuitenkin
etsiä koulutusmahdollisuuksia kansallisten rajojen ulkopuolelta. EU:lla on
tärkeä rooli sen varmistamisessa, että yhteismarkkinoiden mahdollisuudet ovat
avoimet kaikille. EU toimii koulutuksen edistämiseksi useilla eri
tavoilla. Ohjelmat, joilla edistetään oppimiseen liittyvää maiden rajat
ylittävää liikkuvuutta, kuten Erasmus-ohjelma, ovat osoittautuneet suureksi
menestykseksi. Ne auttavat hankkimaan uusia tulevaisuudessa tarvittavia
taitoja. Lisääntynyt liikkuvuus voi myös edistää koulutusjärjestelmien
uudistamista helpottamalla ideoiden ja parhaiden käytäntöjen jakamista rajojen
yli. Kohdennettujen rahoitusohjelmien yhdistelmillä ja muiden
rahoituslähteiden, kuten rakennerahastojen, avulla EU:n talousarviosta voidaan
saada todellista lisäarvoa, joka syntyy liikkuvuutta edistämällä, yhteistyötä
helpottamalla, parhaita käytäntöjä vaihtamalla ja jäsenvaltioiden
koulutusjärjestelmien modernisointia tukemalla. Euroopan kulttuurinen monimuotoisuus on yksi suurimmista vahvuuksistamme. Se rikastuttaa kansalaisten
elämää ja antaa heille virikkeitä sekä tuo todellisia taloudellisia etuja.
Kulttuuriteollisuuden ja luovan toiminnan alojen taloudellinen ja sosiaalinen
rooli on kasvanut. Sen osuus oli 4,5 prosenttia suhteessa Euroopan koko BKT:hen
vuonna 2008, ja sen osuus työvoimasta oli 3,8 prosenttia. EU toimii tiiviissä
yhteistyössä kyseisellä alalla jäsenvaltioiden kanssa yhteismarkkinoiden
tarjoamien mahdollisuuksien käyttöön ottamiseksi ja oikeiden olosuhteiden
luomiseksi kulttuuriteollisuuden ja luovan toiminnan alan menestymiselle. EU:n talousarviosta rahoitettavissa seuraavan
sukupolven ohjelmissa käsitellään heikkouksia, jotka rajoittavat alan
kasvumahdollisuuksia. Käsiteltäviä asioita ovat markkinoiden pirstoutuminen,
kulttuuri- ja audiovisuaalialan kilpailukyvyn vahvistaminen, toimintakyvyn
kehittämistoimet ja kulttuuriteosten levittämisen tukeminen.
2.
Välineet
Komissio ehdottaa, että EU:n talousarviosta
tuetaan koulutus- ja kulttuuripolitiikkaa seuraavan kahden pääasiallisen
välineen avulla:
2.1.
Koulutus- ja nuoriso-ohjelma Education Europe
Tässä ohjelmassa yhdistetään tällä hetkellä
erilliset elinikäisen oppimisen ohjelman alaohjelmat, korkea-asteen koulutuksen
kansainväliset näkökohdat, mukaan luettuna Erasmus Mundus, ja Youth in Action.
Näin ohjelmasta saadaan tehokkaampi, strateginen tavoite vahvistuu ja ohjelman
eri näkökohtien välisiä synergioita voidaan hyödyntää. Vaikka EU:n nykyisten liikkuvuutta koskevien
ohjelmien tarjoamat tutkinnot ovat innovatiivisten työpaikkojen ja tutkimuksen
kannalta erittäin tehokkaat, niitä ei ole mukautettu ylemmän korkea-asteen
opiskelijoille. Kustannustehokkain tapa saavuttaa kyseiset opiskelijat on
käyttää EU:n talousarviomäärärahoja yksityisen sektorin rahoituksen hankkimiseen
pääasiassa kansallisilta pankeilta opintolainojen ja apurahojen siirrettävyyden
takaamiseksi. Leonardo-ohjelmasta tällä hetkellä tuettavia
toimia tehostetaan osana nuorisotyöttömyyden torjuntaa, ja komissio toimii
yhdessä Euroopan investointipankin kanssa lainojen takaamiseksi ylemmän
korkea-asteen opiskelijoille, jotka haluavat suorittaa tutkintonsa toisessa
jäsenvaltiossa. Uudessa ohjelmassa keskitytään: –
kohdennettujen rajat ylittävien
oppimismahdollisuuksien tarjoamiseen; –
taitojen ja työmarkkinoiden kysynnän kohtaamiseen
nuorten työllistämisen, yrittäjyyden ja osallistumisen kannustamiseksi; –
vapaaehtoistyöhön sekä epäviralliseen oppimiseen ja
arkioppimiseen; ja –
laajojen uudistusten tukemiseen ja
koulutusjärjestelmien modernisointiin koko Euroopassa ja Euroopan ulkopuolella.
Ohjelma koostuu kolmesta pääkohdasta: (6)
Oppimiseen liittyvä maiden rajat ylittävä
liikkuvuus. Jopa 800 000:ta EU:n kansalaista, pääasiassa opiskelijaa,
voitaisiin auttaa liikkuvuuden osalta joka vuosi. (7)
Koulutuslaitosten ja työelämän välisiä
yhteistyötoimia tuetaan koulutuksen modernisoimisen, innovaatioiden ja
yrittäjyyden edistämiseksi. (8)
Poliittista tukea annetaan näytön hankkimiseksi
koulutukseen tehtyjen investointien tehokkuudesta ja jäsenvaltioiden
auttamiseksi panemaan täytäntöön tehokkaita politiikkoja. Liikkuvuutta koskevat ankarat laatuehdot,
keskittyminen tärkeimpiin poliittisiin tavoitteisiin, joiden osalta on
mahdollista saavuttaa kriittinen massa, ja vastaavuus muiden EU:n ohjelmien
kanssa ovat ratkaisevan tärkeitä korkeatasoisen eurooppalaisen lisäarvon
varmistamisessa. Education Europe -ohjelma kokoaa olemassa olevat
kansainväliset ohjelmat kuten Erasmus Mundus, Tempus, Alfa ja Edulink, sekä
yhteistyöohjelmat teollisuusmaiden kanssa saman välineen piiriin. Sillä on
useita eri tavoitteita (eurooppalainen korkeakoulutusalue, huippuosaaminen,
solidaarisuus ja oikeudenmukaisuus). Kyseinen lähestymistapa lopettaa korkea-asteen
koulutuksen alalla tehtävää kansainvälistä yhteistyötä tukevien EU:n välineiden
nykyisen pirstoutumisen, joka vaikeuttaa opiskelijoiden ja yliopistojen
mahdollisuuksia saada tietoja Euroopan korkea-asteen koulutusmahdollisuuksista
ja haittaa EU:n korkea-asteen koulutuksen näkyvyyttä maailmanlaajuisesti.
2.2.
Sport
Osana Education Europe -ohjelmaa ehdotetussa
Sport-alaohjelmassa keskitytään ·
rajat ylittävien urheilulle ominaisten uhkien
torjuntaan. Uhkia ovat muun muassa doping, väkivalta, rasismi ja
suvaitsemattomuus sekä kilpailujen ja urheilijoiden rehellisyyteen liittyvät
kysymykset; ·
eurooppalaisen urheiluyhteistyön kehittämiseen
esimerkiksi laatimalla urheilijoiden kahta uraa koskevat suuntaviivat tai
määrittelemällä viitearvo urheilujärjestöjen hyvälle hallinnolle; ja ·
ruohonjuuritason urheilujärjestöjen tukemiseen.
Kyseiset järjestöt voivat osallistua laajempien sosiaalistaloudellisten
kysymysten, kuten sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, käsittelemiseen. Kyseinen ohjelma tuo EU:n lisäarvoa urheilun
erityisluonteesta johtuviin kysymyksiin. Se mobilisoi yksityissektorin
rahoituksen urheilun alan toimijoilta ja tukee urheilupyramidin alaosassa
olevia järjestöjä huipputason ammattilaisten sijaan.
2.3.
Kulttuuri- ja audiovisuaaliteollisuuden ohjelma
Creative Europe
Tässä ohjelmassa yhdistetään Culture-, Media- ja
Media Mundus -ohjelmat tuen keskittämiseksi Eurooppa 2020 -tavoitteiden
saavuttamiseen ja työpaikkojen luontimahdollisuuksien edistämiseksi kulttuurin
ja luovan toiminnan aloilla. Ohjelmalla täydennetään muita EU:n ohjelmia, sillä
se kohdennetaan erityisesti toimintaansa kansallisten rajojen ulkopuolelle
laajentamaan pyrkivien kulttuurin ja luovan toiminnan alojen tarpeisiin.
Ohjelmalla on myös vahva yhteys kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden
edistämiseen. Kunkin alan erityispiirteet otetaan huomioon muun muassa
kohdentamalla niihin erityisiä talousarviomäärärahoja, ja kolmannen
toimintalinjan mukaisesti annetaan horisontaalista tukea kulttuurin ja luovan
toiminnan aloille innovatiivisten rahoitusvälineiden kautta.
3.
Täytäntöönpano
Uusien ohjelmien täytäntöönpanoa on
yksinkertaistettu paljon. Uudella Education Europe -ohjelmalla
toimia ja sääntöjä yksinkertaistetaan merkittävästi poistamalla alaohjelmat,
vähentämällä toimien kokonaismäärää ja lisäämällä kiinteiden määrien käyttöä. Creative Europe
-ohjelmaa, kuten myös Culture- ja Media -ohjelmia, hallinnoidaan keskitetysti
koulutuksen, audiovisuaalialan ja kulttuurin toimeenpanoviraston (EACEA)
kautta. Muutamia toimia hallinnoi suoraan komissio (esimerkiksi Euroopan
kulttuuripääkaupungit, EU:n kulttuuripalkinnot ja yhteiset toimet
kansainvälisten järjestöjen kanssa). Creative Europe -ohjelman Culture- ja Media
-toimintalinjoja täydennetään Euroopan investointipankki -ryhmän johtamilla
innovatiivisilla rahoitusvälineillä, joista kulttuurin ja luovan toiminnan
aloille myönnetään vierasta ja oman pääoman ehtoista rahoitusta. Näin
poistetaan yksi kulttuurin ja luovan toiminnan sisällön kehittämisen este eli
rahoituksen saanti. Rahoitusta saisivat ne kulttuurin ja luovan toiminnan alat,
jotka eivät saa tukea muista EU:n ohjelmista.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina. Vuosiksi 2014–2020 ehdotettujen määrärahojen kokonaismäärä josta || 16,8 miljardia euroa · Education Europe || 15,2 miljardia euroa · Creative Europe || 1,6 miljardia euroa Työllisyys- ja sosiaaliasiat
1.
Poliittiset tavoitteet
Euroopan unionilla on edessään merkittäviä
haasteita työllisyyden ja sosiaaliasioiden aloilla. Työttöminä on melkein 23
miljoonaa ihmistä, ja yli 113 miljoonan arvioidaan elävän köyhyysrajalla tai
olevan syrjäytymisvaarassa.[8] Sosiaali- ja
työllisyysasiat ovat Euroopan kansalaisten päällimmäisiä huolenaiheita ja ala,
jolla unionin odotetaan tekevän enemmän. Huolimatta äskettäin tapahtuneesta
taloudellisen tilanteen paranemisesta työllisyysnäkymät ovat keskipitkällä
aikavälillä edelleen epävarmat, mikä johtuu muun muassa jäsenvaltioiden
erilaisista taloustilanteista ja maailmantaloudesta johtuvista odotettavissa
olevista talouden rakenneuudistuspaineista. Työttömyys ja jatkuvasti korkea köyhyysaste
edellyttävät kattavia toimia. Jo käyttöön otettuja toimintalinjoja on
päivitettävä ja vahvistettava, sillä unionilla on edessään polttavia haasteita:
taitojen vähentyminen, aktiivisen työmarkkinapolitiikan ja
koulutusjärjestelmien tavoitteiden saavuttamatta jääminen, marginalisoituneiden
ryhmien sosiaalinen syrjäytyminen ja alhainen työvoiman liikkuvuus. Rahoitus-
ja talouskriisi, väestöön ja maahanmuuttoon liittyvät suuntaukset sekä
teknologisen muutoksen kiivas tahti ovat lisänneet kyseisten haasteiden
vakavuutta. Jos niitä ei ratkaista tehokkaasti, ne ovat merkittävä uhka
sosiaaliselle yhteenkuuluvuudelle ja kilpailukyvylle. Työmarkkinoiden ja sosiaalipoliittisten
järjestelmien modernisoinnista päävastuussa ovat jäsenvaltiot. EU antaa
kuitenkin lisäarvoa niiden ponnisteluille vauhdittamalla uudistusten
edistämistä ja helpottamista, myöntämällä rahoitusta Euroopan sosiaalirahaston
kautta ja lisäämällä työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen
ja muiden sidosryhmien, joilla on uudistuksissa tärkeä rooli, vaikutusmahdollisuuksia.
2.
Välineet
Euroopan työllisyyden ja sosiaalisen
yhteenkuuluvuuden aloite perustetaan yhteisellä toimella koulutuksen ja
ammattikoulutuksen, työllisyyden ja yhteenkuuluvuuden aloilla. Tämän alan
rahoitus myönnetään pääasiassa kolmen päävälineen kautta. Ne yhdenmukaistetaan
täysin Eurooppa 2020 -tavoitteiden mukaisiksi, ja niiden saatavuutta
parannetaan varmistamalla niiden vastaavuus muiden välineiden kanssa sekä
menettelyjä yksinkertaistamalla.
2.1.
Euroopan sosiaalirahasto
Euroopan sosiaalirahastosta myönnetään
rahoitusta taloudellista, sosiaalista ja alueellista koheesiota koskeviin
rakennetoimiin. Rahoitus keskitetään Eurooppa 2020 -strategian tärkeimmille
alueille erityisesti investoimalla seuraaville neljälle alalle: –
työllisyyden edistäminen; –
investoinnit taitoihin, koulutukseen ja
elinikäiseen oppimiseen; –
sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja köyhyyden torjunta;
ja –
institutionaalisten kapasiteettien parantaminen ja
julkisen hallinnon tehostaminen. Kyseisiin aloihin liittyen Euroopan
sosiaalirahasto pyrkii myös edistämään muita poliittisia tavoitteita kuten
siirtymistä vähähiiliseen ja luonnonvaroja tehokkaasti käyttävään talouteen,
tutkimuksen ja innovaatioiden edistämistä erityisesti sosiaalialalla,
sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämistä ja syrjinnän torjuntaa. Erityisesti
sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevia toimia ehdotetaan järjestettäväksi
uudelleen siirtämällä kaikkein vähävaraisempien henkilöiden
elintarvikeapuohjelma Euroopan sosiaalirahastolle. Vuoden 2013 jälkeen Euroopan sosiaalirahasto tulee
osaksi rakennerahastojen yhteistä strategiakehystä[9].
Rahoitus ohjelmoidaan osaksi jäsenvaltioiden kanssa neuvoteltavia
kumppanuussopimuksia. Asetetut tavoitteet yhdenmukaistetaan kansallisten
uudistusohjelmien kanssa ja investointipäätökset tehdään sovittujen
tavoitteiden perusteella. Tulosten parantamiseksi otetaan käyttöön
ehdollinen mekanismi, joka perustuu ennalta määriteltyjen vaatimusten
noudattamiseen ja jonka tarkoituksena on maksimoida EU:n talousarvion vaikutus
ja käynnistää tarvittavat uudistukset jäsenvaltiossa ja tukea niitä. Jotta Euroopan sosiaalirahasto voisi antaa
todellisen panoksen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen, sekä
EU:n tasolla että toimintaohjelmien tasolla tarvitaan rahoituksen kriittistä
massaa. Euroopan sosiaalirahastolle varattu tarvittava koheesiopolitiikan
investointien vähimmäisosuus räätälöidään alueluokkien mukaan, jotka vastaavat
niiden saaman avun eri intensiteettejä ja niiden kohtaamia haasteita. Tämä
tapahtuu vahvistamalla Euroopan sosiaalirahastolle vähimmäisosuudet
rakennerahastoilta saatavasta tuesta kunkin alueluokan osalta (25 prosenttia
lähentymisalueiden osalta, 40 prosenttia siirtymäalueiden osalta, 52 prosenttia
kilpailukykyalueiden osalta, edellyttäen, että koheesiorahasto myöntää jatkossakin
yhden kolmasosan koheesiopolitiikan määrärahoista tukikelpoisissa
jäsenvaltioissa, ja jos alueyhteistyötä ei oteta huomioon.) Kyseiset osuudet
merkitsevät Euroopan sosiaalirahastolle yhteensä 25 prosentin vähimmäisosuutta
koheesiopolitiikkaan kohdennetuista talousarviomäärärahoista.
2.2.
Työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja
yhteenkuuluvuutta koskeva yhdennetty ohjelma
Työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja
yhteenkuuluvuutta koskevalla yhdennetyllä ohjelmalla
edistetään Eurooppa 2020 -strategian toteuttamista ja sen toisiaan tukevien
yleistavoitteiden saavuttamista tukemalla toimia, joilla edistetään korkeaa
työllisyysastetta ja riittävää sosiaaliturvaa, sosiaalisen syrjäytymisen ja
köyhyyden torjuntaa sekä parannetaan työolosuhteita. Ohjelma toimii muutoksen
alkuunpanijana jäsenvaltioissa, ja siihen sisältyy seuraavat osat: ·
vastavuoroisia oppimisprosesseja koskeva Euroopan laajuinen foorumi uudistusten suunnittelua ja
täytäntöönpanoa koskevan tietopohjan lisäämiseksi ja sidosryhmien osuuden
edistäminen poliittisessa päätöksenteossa omavastuullisuuden lisäämiseksi EU:n
työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden
osalta Progress-ohjelmasta saadun myönteisen kokemuksen pohjalta; ·
näyttöön perustuvan sosiaalisen innovaation edistäminen kansallisten sosiaali- ja työllisyyspoliittisten
järjestelmien modernisoimista koskevien jäsenvaltioiden ponnistelujen
vauhdittamiseksi käyttämällä hyväksi havaittuja suunnittelu-, täytäntöönpano-
ja arviointimenetelmiä sekä jakamalla tietoa tehokkaammin; ·
työvoiman liikkuvuuden edistäminen EU:n sisällä
ja työllistymismahdollisuuksien parantaminen
erityisesti nuorten osalta EURES-verkoston toimien pohjalta; ·
yrittäjyyden ja itsensä työllistämisen tukeminen keinona luoda työpaikkoja ja torjua sosiaalista
syrjäytymistä. Tukeen sisältyy heikoimmassa asemassa oleville ryhmille,
mikroyrityksille ja yhteisötaloudelle myönnettävän mikrorahoituksen saatavuuden
parantaminen Progress-mikrorahoitusjärjestelyn pohjalta.
2.3.
Euroopan globalisaatiorahasto
Suuren rakennemuutoksen seurauksena työttömäksi
joutuneille työntekijöille myönnetään erityistukea Euroopan
globalisaatiorahastosta. Euroopan globalisaatiorahaston kautta EU jatkaa
jäsenvaltioiden avustamista räätälöidyn tuen antamisessa lisääntyvästä
tuotannon ja kaupan rakenteen globalisaatiosta johtuvan suuren rakennemuutoksen
seurauksena työttömäksi joutuneille työntekijöille. Lisäksi Euroopan
globalisaatiorahastosta myönnetään rahoitusta, kun kyseessä ovat yhtäkkisen ja
odottamattoman kriisin aiheuttamista vakavista paikallisen, alueellisen tai
kansallisen talouden häiriöistä johtuvat laajat irtisanomiset. Euroopan
globalisaatiorahaston tavoitteena on, että 50 prosenttia sen avustamista
työntekijöistä löytää uuden ja pysyvän työpaikan 12 kuukauden jälkeen[10].
Komissio ehdottaa Euroopan globalisaatiorahaston
soveltamisalan laajentamista globalisaatiosta johtuvien seurausten
korvaamiseksi tietyillä maatalousaloilla.
2.4.
Autonomiset budjettikohdat
Mainittujen välineiden lisäksi ja sille
perustamissopimuksessa annetun toimivallan nojalla komissio jatkaa autonomisten
budjettikohtien täytäntöönpanoa[11] –
Euroopan sosiaalisen mallin tärkeän osan
muodostavan Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun helpottamiseksi; –
henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan
kansallisen lainsäädännön tärkeimpien suuntausten analysoimiseksi ja
arvioimiseksi sekä kansallisten sosiaaliturvajärjestelmien koordinoinnin
edistämiseksi; ja –
yhteiskunnallisen tilanteen ja väestörakenteen
muutoksen vaikutuksen analysoimiseksi.
3.
Täytäntöönpano
Rahoitusvälineiden ja budjettikohtien määrän
vähennys sekä hallinto- ja täytäntöönpanomenetelmien ja -järjestelmien
valtavirtaistaminen mahdollistaa välineiden tiiviimmän yhdentymisen ja
yksinkertaistamisen erityisesti edunsaajien kannalta.
3.1.
Euroopan sosiaalirahasto
Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpanossa
keskitytään vahvemman ja tuloksiin perustuvan lähestymistavan yhdistämiseen
liittämällä Euroopan sosiaalirahasto yhteiseen strategiakehykseen kaikkien
jaettujen hallintovälineiden ja jäsenvaltioiden kanssa neuvoteltujen kumppanuussopimusten
osalta. Lisäksi täytäntöönpanoa yksinkertaistetaan.
Yksinkertaistettuja kustannusvaihtoehtoja hyödynnetään enemmän erityisesti
pienten hankkeiden osalta ja siten vähennetään jäsenvaltioiden ja alueiden
hallintotaakkaa sekä helpotetaan rahoituksen saatavuutta paikallisille
aloitteille. Maksut kytketään yhteisten toimintasuunnitelmien mukaisesti
tiiviimmin kumppanuussopimuksissa ennalta määriteltyjen tavoitteiden
toteutumiseen. Tuloksiin perustuva kannustinmekanismi otetaan
lisäksi käyttöön hyvin menestyneiden ohjelmien ja toimenpiteiden
palkitsemiseksi ja huonosti menestyneiden kannustamiseksi.
3.2.
Työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja
yhteenkuuluvuutta koskeva yhdennetty ohjelma (suora hallinnointi)
Komissio hallinnoi suoraan työllisyyttä ja sosiaalista
yhteenkuuluvuutta koskevaa uutta yhdennettyä ohjelmaa. Tärkeimmät toimenpiteet
ovat tarjouspyynnöt, ehdotuspyynnöt ja yhteinen hallinnointi erityisesti
yhdessä Euroopan investointirahaston kanssa täytäntöönpantavan
mikrorahoitusjärjestelyn osalta. Kriittisen massan saavuttamiseksi ja
hallintotaakan vähentämiseksi uudessa ohjelmassa keskitytään suuriin
hankkeisiin, joilla on selvää lisäarvoa EU:n tasolla. Yhdenmukaistettuja ja
yksinkertaistettuja sääntöjä otetaan käyttöön erityisesti pienten järjestöjen
ohjelmaan osallistumisen helpottamiseksi. Lisäksi otetaan käyttöön monivuotinen
ohjelmointi pitkän aikavälin poliittisten tavoitteiden sekä vuotuisen
rahoituksen määrittelemiseksi. Tällä varmistetaan, että ohjelma on aito
politiikan ohjaama väline. Ohjelma pannaan täytäntöön tuloksiin perustuvan
hallinnollisen lähestymistavan mukaisesti, joka perustuu edistyksen
säännölliseen seurantaan selkeiden indikaattoreiden avulla.
3.3.
Tuki työttömäksi jääneille työntekijöille
Euroopan globalisaatiorahaston varojen
käyttöönotosta päättää edelleen budjettivallankäyttäjä. Komissio pyrkii
varmistamaan, että Euroopan globalisaatiorahaston toiminta yksinkertaistuu ja
se vastaa paremmin taloudellisten olosuhteiden muutoksiin.
3.4.
Autonomiset budjettikohdat
Autonomisten budjettikohtien täytäntöönpano
sovitetaan täysin yhteen molempien välineiden kanssa päällekkäisyyksien
estämiseksi ja synergioiden lisäämiseksi. Niiden lukumäärää vähennetään ja
suurille hankkeille annetaan etusija kriittisen massan saavuttamiseksi ja
hallintotaakan vähentämiseksi.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina. Vuosiksi 2014–2020 ehdotettujen määrärahojen kokonaismäärä josta || 88,3 miljardia euroa · Euroopan sosiaalirahasto (perustuu 25/40/52 -malliin alueluokkien mukaisesti, osuus koheesiomäärärahoista 25 prosenttia lukuun ottamatta Verkkojen Eurooppa -välinettä) || 84 miljardia euroa · työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja yhteenkuuluvuutta koskeva yhdennetty politiikka || 850 miljoonaa euroa · Euroopan globalisaatiorahasto || 3 miljardia euroa · Autonomiset budjettikohdat || 400 miljoonaa euroa Ympäristö
1.
Poliittiset tavoitteet
Euroopan
unionin ympäristöpolitiikalla edistetään älykästä, kestävää ja
osallistavaa kasvua koskevien Eurooppa 2020 -tavoitteiden saavuttamista.
Ympäristönsuojeluun tehtävät investoinnit ovat investointeja yhteiskuntiemme
modernisointiin, ja ne tukevat Euroopan muuttumista tietoperustaiseksi ja
luonnonvaroja tehokkaasti käyttäväksi taloudeksi. Ne ovat välttämättömiä
ympäristön laadun suojelemiseksi ja parantamiseksi. Ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen
taloudessa merkitsee ympäristökustannusten vähenemistä, koska luonnonvaroja
käytetään tehokkaammin. Tämä edistää kasvua, kilpailukykyä ja työpaikkojen
luontia. Biodiversiteetin - luonnollisen pääomamme - suojelu ja ekosysteemien
sietokyvyn vahvistaminen edistävät merkittävällä tavalla kestävän kasvun
tavoitteiden saavuttamista. Ekosysteemit tarjoavat ruokaa, vettä, raaka-aineita
ja monia muita hyötyjä ja vaikuttavat siten tuottavuuteen ja elämänlaatuun ja
julkisen terveydenhoidon kustannusten vähenemiseen. Ekosysteemien ja niiden
tarjoamien palvelujen ennallistaminen edistää vihreää taloutta, sillä se luo
uusia taitoja ja työ- ja yritystoimintamahdollisuuksia, kannustaa
innovaatioihin ja auttaa sopeutumaan ilmastonmuutokseen. Toiminen yhdessä eurooppalaisella tasolla
yhteisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi antaa laajasti tunnustettua
lisäarvoa, koska ympäristökysymykset ovat rajatylittäviä. Vihreämmän Euroopan
edellytyksenä on tiivis yhteistyö EU:n naapurien ja voimakkaasti kasvavien
talouksien maiden kanssa. Ympäristön kestävyyden tavoite, johon EU on
sitoutunut, on myös yksi vuosituhannen kehitystavoitteista. EU:n talousarvio hyödyttää eurooppalaista
ympäristölainsäädäntöä, minkä lisäksi sillä voidaan edistää
ympäristötavoitteita sekä erityisillä ohjelmilla että varmistamalla, että
ympäristötavoitteet sisältyvät vahvasti kaikkiin EU:n talousarviosta tuettuihin
toimiin.
2.
Välineet
2.1.
Valtavirtaistaminen
Ympäristöpolitiikan painopistealueet
valtavirtaistetaan kaikkiin tärkeimpiin EU:n rahoitusvälineisiin, mukaan
luettuina koheesiota, maataloutta, meri- ja kalastusasioita sekä tutkimusta ja
innovaatiota koskevat välineet, ja ulkoisen avun ohjelmiin. Tällä
lähestymistavalla maksimoidaan ympäristöpolitiikkojen ja muiden alojen väliset
synergiat ja otetaan huomioon se, että samoilla toimilla voi ja niillä
pitäisikin olla useita toisiaan täydentäviä tavoitteita. Tällä
lähestymistavalla edistetään myös sitä, että ohjelmien määrä ei lisäänny ja hallinnollinen
taakka pienenee. ·
Maatalous. Yksi
yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen tärkeistä tavoitteista on edistää
ympäristötavoitteita ottamalla ympäristönäkökohdat huomioon
maanviljelijöille annettavissa suorissa maksuissa. Suorista maksuista 30
prosenttia tehdään ehdollisiksi ympäristöä koskevien parhaiden käytäntöjen
noudattamisesta olemassa olevien täydentäviin ehtoihin liittyvien
velvollisuuksien lisäksi. Yhteisen maatalouspolitiikan mukaisessa maaseudun
kehittämisessä keskitytään lisäksi uudelleen julkisten hyödykkeiden
jakamiseen muun muassa maatalouden ympäristötoimenpiteiden avulla. Kyseiset
toimenpiteet auttavat varmistamaan, että EU:n maatalousala on kestävä ja pystyy
tarjoamaan ympäristöhyödykkeitä, joihin kuuluvat muun muassa puhdas vesi,
biodiversiteetti, maaperän suojelu, puhtaampi ilma ja maiseman suojelu. Näin
edistetään myös EU:n ilmastotavoitteiden saavuttamista sekä ilmastonmuutoksen
vaikutusten lieventämisen että siihen mukautumisen osalta. ·
Meri- ja kalastuspolitiikka. Ympäristön kestävyys on meri- ja kalastuspolitiikan keskeinen osa
tulevaisuudessa. Tämä saavutetaan muun muassa vähentämällä ylikalastusta ja
ylikapasiteettia sekä suoria vaikutuksia (kuten sivusaaliita tai vaikutusta
merenpohjaan) ja tukemalla merien suoja-alueita. Yhdennetyllä meripolitiikalla
määritellään meriympäristöön vaikuttavat ihmisen toiminnan kestävän kehityksen
rajat osana meristrategiapuitedirektiiviä. ·
Koheesiopolitiikka.
Eurooppa 2020 -tavoitteissa keskitytään enemmän koheesiopolitiikkaan ja saamaan
EU:sta luonnonvaroja tehokkaasti käyttävä, vihreä ja kilpailukykyinen talous.
Tämä saavutetaan antamalla suuri painoarvo tuloksille ja ehdollisuudelle myös
ympäristötavoitteiden osalta. Kyseisiin tavoitteisiin kuuluu
ympäristösäännöstön (vesi, jätteet, meriasiat, nitraatit, teollisuuden päästöjä
koskeva direktiivi, ilmanlaatu, tulvalainsäädäntö) täytäntöönpanon edistäminen
ja ympäristöä koskevan infrastruktuurin rahoitus sekä biodiversiteetin ja
ekosysteemipalvelujen suojelu ja ennallistaminen muun muassa vihreän
infrastruktuurin kehittämisen sekä aavikoitumisen vähentämisen ja estämisen
kautta. Ympäristöön liittyvien riskien tarkastelua tehostetaan osana
koheesiopolitiikkaa. ·
Tutkimus ja innovaatiot.
Uudella yhteisellä EU:n tutkimus- ja innovointirahoitusta koskevalla
strategiakehyksellä edistetään tieteen ja tekniikan läpimurtoja, joita
tarvitaan luonnonvaroja tehokkaasti käyttävään talouteen siirtymiseksi. Eko-innovaatioihin
annettavan rahoitustuen jatkamisella edistetään myös älykästä ja kestävää
kasvua. Innovaatiokumppanuuksilla on suora vaikutus luonnonvarojen tehokkaaseen
käyttämiseen esimerkiksi veden, ekosysteemien, raaka-aineiden ja älykkäiden
kaupunkien osalta. ·
Ulkoisten toimien
osalta liittymistä valmistelevalla tukivälineellä autetaan ehdokasmaita ympäristöä
koskevan infrastruktuurin rahoittamisessa ja toimintakyvyn kehittämisessä,
jotta EU:n säännöstöä voitaisiin noudattaa. Alueellisen ja kansallisen tason poliittisen vuoropuhelun avulla
komissio jatkaa ympäristötuen valtavirtaistamista eurooppalaisen
naapuruuspolitiikan välineen mukaisesti. Ympäristökysymyksiä pitäisi myös
valtavirtaistaa lisää kehitysmaiden tukiohjelmiin. Biodiversiteetti ja
ekosysteemit ovat tärkeitä globaaleja julkishyödykkeitä, ja ne ovat osa
suunniteltua globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevaa temaattista
ohjelmaa. Lissabonin sopimuksessa EU:lle annetaan vahvempi rooli monenvälisissä
ympäristösopimuksissa ja kansainvälisessä ympäristöhallinnossa, mikä heijastuu
lisääntyneenä rahoituksena.
2.2.
Ympäristöä ja ilmastotoimia koskeva erityisväline
Valtavirtaistamisen lisäksi komissio ehdottaa LIFE+
-ohjelman jatkamista ja sen tiiviimpää yhdenmukaistamista Eurooppa 2020
-tavoitteiden kanssa. Nykyisen
ohjelmakauden tapaan uudella välineellä katetaan yhden ohjelman puitteissa
useita toimia ympäristön ja ilmastotoimien aloilla. Ympäristöä koskevan alaohjelman[12] mukaisesti välineessä keskitytään kahdentyyppisiin hankkeisiin: uusiin integroituihin hankkeisiin, joiden määrä
ja rahoitusosuus lisääntyvät asteittain ohjelman keston aikana, ja ”perinteisiin” hankkeisiin. Komissio katsoo,
että yhdennetyillä hankkeilla voi olla olennaisen tärkeä alullepanijan rooli
seuraavien tavoitteiden saavuttamisessa: biodiversiteetin ja ekosysteemien
suojelu ja ennallistaminen, Natura 2000 -verkoston tehokas hallinnointi,
ympäristöhallinnon edistäminen sekä jäte- ja vesihuolto. Ne voivat myös edistää
rahoituksen hankkimista muista lähteistä kyseisten tavoitteiden
saavuttamiseksi. Hankkeiden valinnassa käytetään edelleenkin mittapuuna niiden
EU:n tasolla saatavaa lisäarvoa ja mahdollisuuksia siirtää taitotietoa. Yhdennetyillä LIFE -hankkeilla tärkeimmät EU:n ympäristödirektiiveihin, kuten
luontotyyppidirektiiviin tai vesipuitedirektiiviin, liittyvät ympäristöä
koskevat toimintasuunnitelmat[13] pannaan täytäntöön
kestävällä tavalla. Yhdennetyillä
hankkeilla tuetaan useita erityistoimia ja -toimenpiteitä. Lisärahoitusta
kyseisille hankkeille hankitaan muista EU:n rahoitusohjelmista sekä
kansallisista, alueellisista ja yksityisen sektorin rahoituslähteistä, ja se kohdennetaan
yhteisesti ympäristötavoitteisiin. LIFE-rahoitus toimisi siten
katalysaattorina, jolla varmistetaan jatkuvuus ja strategian keskittyminen
ympäristöasioihin ja jonka avulla synergioita voidaan käyttää täysimääräisesti
hyväksi. Yhteisen strategiakehyksen kautta yhteistyöstä muiden EU:n rahastojen
kanssa tulee jäsennellympi. Ympäristöä koskevaan alaohjelmaan kuuluvat seuraavat painopistealueet: (a)
LIFE Biologinen monimuotoisuus -osa-alueessa otetaan edelleen huomioon Natura 2000 -ohjelma ja
biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien parhaiden käytäntöjen kehittäminen ja
jakaminen, mutta siinä keskitytään myös laajempiin biologista monimuotoisuutta
koskeviin haasteisiin Eurooppa 2020 -ohjelman strategisen
biodiversiteettitavoitteen mukaisesti. Kyseisellä tavoitteella pyritään
säilyttämään ja ennallistamaan ekosysteemit ja niiden tarjoamat palvelut. (b)
LIFE Ympäristö -osa-alueessa
keskitytään EU:n ympäristöpolitiikan ja erityisesti Eurooppa 2020 -strategian
luonnonvarojen tehokasta käyttämistä koskevien tavoitteiden kannalta
merkityksellisen ympäristölainsäädännön (kuten vesipuitedirektiivi tai jätteitä
koskeva puitedirektiivi) täytäntöönpanon tukemiseen julkisella ja yksityisellä
sektorilla. (c)
LIFE Hallinto -osa-alueessa
tuetaan foorumien perustamista parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi EU:n
ympäristöpoliittisista painopisteistä kiinni pitämisestä ja ympäristöpolitiikan
soveltamisesta, politiikan kehittämisestä ja tietoon perustuvasta
päätöksenteosta (esimerkiksi hankkeiden tulosten laaja levitys) hyvää hallintotapaa
korostaen. Tällä toimintalinjalla tuetaan myös ympäristökysymyksiä käsitteleviä
kansalaisjärjestöjä ja edistetään tietämyksen lisäämistä ja ympäristöä koskevan
tiedon tukemista ja jakamista, sillä ne liittyvät erottamattomasti hyvän
hallintotavan saavuttamiseen ja politiikan täysimääräiseen täytäntöönpanoon
sekä noudattamiseen.
2.3.
Biodiversiteettiä koskeva rahoitus
Biologista monimuotoisuutta koskevan EU:n
strategian rahoitus vuoteen 2020[14]
saakka edellyttää biologisen monimuotoisuuden valtavirtaistamista EU:n
koko talousarvioon. EU:n sisällä se tapahtuisi tärkeimpien rahoitusvälineiden
kautta ja EU:n ulkopuolella ulkoisten toimien rahoituksen avulla. Jotta EU:n varojen käyttö tehostuisi, on myös
tärkeää maksimoida synergiat ilmastonmuutoksen torjuntatoimien rahoittamisen
kanssa rahoittamalla ekosysteemiin perustuvia ilmastonmuutoksen vaikutuksiin
sopeutumista ja niiden lieventämistä koskevia hankkeita, joilla tarjotaan myös
laajempia ekosysteemipalveluja, sekä EU:n sisällä että sen ulkopuolella. Natura 2000 -ohjelman mukaisesti suojeltujen
alueiden tehokas hoito ja ennallistaminen ovat keskeisessä osassa EU:n
biodiversiteetin heikkenemisen pysäyttämistä ja sen uudelleen vahvistumista
koskevan Eurooppa 2020 -tavoitteen, jonka Eurooppa-neuvosto asetti vuonna 2010,
saavuttamisessa. Tehostettu
yhdennetty lähestymistapa, jonka mukaisesti käytetään useita EU:n alakohtaisia
rahastoja ja varmistetaan niiden yhdenmukaisuus Natura 2000 -toimintakehyksen
painopistealueiden kanssa, yhdessä parannetun LIFE Biodiversiteetti
-toimintalinjan kanssa tarjoaa EU:n tasolla vahvan perustan uuden Natura 2000
-ohjelman rahoitusstrategialle. Biodiversiteettisopimuksen sopimuspuolten
konferenssin 10. lokakuuta 2010 Nagoyassa järjestetyssä 10. kokouksessa EU
sitoutui yhdessä muiden sopimuspuolten kanssa lisäämään merkittävästi maailmanlaajuisen
biologisen monimuotoisuuden rahoitusta vuoteen 2020 mennessä. EU:n
talousarviorahoitus myönnetään EU:n ulkoisten toimintaohjelmien
maantieteellisten ja alueellisten määrärahojen kautta sekä globaaleja
julkishyödykkeitä koskevan temaattisen ohjelman kautta. Sen lisäksi, että biologinen monimuotoisuus
valtavirtaistetaan ulkoisten toimien talousarvioon, komissio ehdottaa
talousarvion ulkopuolisen mekanismin/rahaston perustamista jäsenvaltioiden rahoituksen
ja EU:n talousarviomäärärahojen yhdistämiseksi.
3.
Täytäntöönpano
3.1.
Valtavirtaistaminen
Valtavirtaistaminen tapahtuu muissa alakohtaisia
politiikkoja koskevissa luvuissa kuvattujen rakenteiden ja välineiden kautta.
Tulosten toimittamisen varmistamiseksi kaikille asian kannalta
merkityksellisille EU:n politiikan välineille asetetaan selkeitä vertailuarvoja
sekä valvontaa ja raportointia koskevia sääntöjä ja asianmukaisia
indikaattoreita. Synergioiden maksimoimiseksi eri poliittisten
tavoitteiden välillä ympäristöön liittyvien menojen osalta suunnitellaan
otettavaksi käyttöön samankaltainen seurantamenettely kuin ilmastokysymyksiin
liittyvien menojen osalta. Biologisen monimuotoisuuden osalta OECD:n
määrittelemät ja komission ulkoisten välineiden osalta jo käyttöön ottamat Rion
tunnusmerkit otetaan osaksi olemassa olevia EU:n ohjelmien toteutumista
mittaavia menetelmiä. Niiden avulla voidaan myös esittää ilmastoon ja
biologiseen monimuotoisuuteen liittyvien menojen yhteiset edut ja korostaa
ilmastoon liittyviin REDD+ -ohjelman (metsäkadosta ja metsien tilan
heikkenemisestä aiheutuvien päästöjen vähentäminen) toimiin suunnatuista
menoista saatavia etuja biologisen monimuotoisuuden kannalta.
3.2.
Ympäristöä ja ilmastotoimia koskeva erityisväline
Komissio hallinnoi nykyistä LIFE+ -ohjelmaa
suoraan keskitetysti. Komissio katsoo, että tulevaa ohjelmaa olisi edelleen
hallinnoitava keskitetysti, mutta hallintotehtäviä voitaisiin suuressa määrin
delegoida olemassa olevalle toimeenpanovirastolle. Delegoinnin laajuudessa,
ehdoissa ja edellytyksissä on otettava huomioon komission tarve säilyttää
vahvat poliittiset yhteydet yhdennettyjen hankkeiden osalta.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina. Valtavirtaistamisen rahoitusta ei oteta huomioon, sillä se
sisältyy alakohtaisten rahoitusvälineiden talousarviomäärärahoihin. LIFE+ -ohjelma (Ympäristö-alaohjelma) || 2,4 miljardia euroa Ulkoiset toimet
1.
Poliittiset tavoitteet
Euroopan unioni on väestömääränsä ja
taloudellisen valtansa vuoksi maailmanluokan toimija. EU:n 500 miljoonan
asukkaan osuus koko maailman bruttokansantuotteesta on 25 prosenttia ja
maailmankaupasta viidennes. EU on myös aktiivinen poliittinen toimija, jolla on
alueellisia (erityisesti naapurialueisiin liittyviä) ja maailmanlaajuisia
turvallisuusintressejä ja vastuuta. Se osoittaa solidaarisuutta erityisesti
antamalla yli puolet kaikesta kansainvälisestä kehitysavusta ja on maailman
suurin humanitaarisen avun antaja. Se toimii aktiivisesti ihmisoikeuksien suojelun,
ihmisarvoisen työnteon, muiden yleismaailmallisten arvojen ja kansainvälisten
ympäristöä koskevien ja yhteiskunnallisten yleissopimusten hyväksi. EU toimii yhä aktiivisemmin konfliktien
ehkäisyssä, kriisienhallinnassa ja rauhanrakentamisessa johtamiensa
kriisinhallintaoperaatioiden sekä kriisinhallinta- ja vakautusvälineiden
kautta. EU myös tukee YK:n ja Afrikan unionin rauhanturva- ja
rauhanpalauttamistehtäviä epävakaissa ja sotaa käyvissä maissa. Lisäksi EU on
sitoutunut tukemaan monenvälistä järjestelmää ja sen uudistamista, Dohan
monenvälisiä kauppaneuvotteluja, ilmastonmuutosta koskevaa Yhdistyneiden
Kansakuntien puitesopimusta ja siihen liittyviä neuvotteluja, biologista
monimuotoisuutta koskevaan yleissopimukseen liittyviä biodiversiteettineuvotteluja,
muita monenvälisiä sopimuksia koskevia neuvotteluja, G-8:n ja G-20:n
uudistuksia ja globaalia hallintaa. Ulkopolitiikka on siis EU:lle merkittävä
toimintakenttä, jota on lujitettu uudessa Lissabonin sopimuksen mukaisessa
toimielinrakenteessa. EU käyttää ulkosuhteiden taloudellisia välineitä
näiden toimintalinjojen täytäntöönpanon tukemiseen ja erityisesti seuraaviin
kysymyksiin: (1)
EU:n arvojen edistäminen ja puolustaminen
ulkomailla. Ihmisoikeuksien,
demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen esiin tuominen; viime aikojen tapahtumat
eri puolilla maailmaa ovat osoittaneet, että EU:n antamaa apua
siirtymävaiheessa ja demokratiakehityksen eri vaiheissa oleville maille ja
kansalaisyhteiskunnalle on tarkasteltava uudelleen. (2)
EU:n toimintalinjoja
olisi käytettävä entistä enemmän merkittävien maailmanlaajuisten haasteiden
ratkaisemisen tukena; näitä haasteita ovat esimerkiksi ilmastonmuutoksen
torjunta, luonnon monimuotoisuuden heikkenemissuuntauksen kääntäminen ja
globaalien julkishyödykkeiden ja resurssien suojaaminen. Komissio ehdottaa, että EU:lle ja sen ulkopuolisten maiden kanssa
yhteisille intresseille laaditaan ennakoiva agenda, jossa keskitytään
erityisesti strategisiin kumppaneihin. (3)
EU:n kehitysyhteistyön vaikutuksen lisääminen, tavoitteena erityisesti köyhyyden poistaminen. EU keskittää tukeaan niille aloille, joilla EU:lla on erityistä
asiantuntemusta, ja jaottelee kumppanimaita ja -alueita sen varmistamiseksi,
että tukivarat jaetaan tarpeiden, kapasiteetin, kiinnostuksen kohteiden ja
sitoumusten mukaisesti. Tuen
koordinointia ja poliittista johdonmukaisuutta olisi parannettava ja
kehitysyhteistyön rahoittamiseen olisi varattava riittävästi rahoitusta. Afrikan ja Euroopan yhteisen strategian
täytäntöönpanon tueksi perustetaan yleisafrikkalainen väline, jolla keskitytään
alueiden ja mannerten välisen toiminnan selkeään lisäarvoon. Väline on joustava ja siihen osallistuvat EU:n
jäsenvaltiot, Afrikan valtiot, rahoituslaitokset ja yksityinen sektori. (4)
Investoiminen pitkän aikavälin vaurauteen ja
vakauteen EU:n naapurialueilla. Vakauden, vaurauden ja demokratian alueen tavoitteeseen pyritään
valmistelemalla (mahdollisia) ehdokasmaita jäsenyyttä varten ja soveltamalla
uudistettua naapuruuspolitiikkaa. EU
tukee aktiivisesti demokratian arvoja ja periaatteita naapurustossaan. Se
edistää kasvusta koituvien etujen oikeudenmukaisempaa jakautumista poliittisen
yhteistyön sekä etelään ja itään suuntautuvan taloudellisen yhdentymisen
syventämisen kautta. (5)
Eurooppalaisen solidaarisuuden edistäminen
luonnonkatastrofien tai ihmisen aiheuttaman tuhon jälkeen. EU pitää kiinni kansainvälisesti sovituista
humanitaarisen oikeuden periaatteista ja lisää humanitaarisen avun ja
pelastuspalvelun kapasiteettiaan. EU:n talousarviosta tuetaan toimia, joilla
katastrofeja ennakoidaan, niihin valmistaudutaan, niitä estetään ja niihin
reagoidaan nopeammin. Samalla sitoudutaan aiempaa joustavammin
kehityshankkeisiin, joiden avulla kriisitilanteesta selvitään paremmin ja
sietokykyä kehitetään tulevaisuutta varten. (6)
Kriisien ehkäisyn ja ratkaisemisen tehostaminen. EU lisää toimia, joilla ehkäistään ja ratkaistaan
kriisejä, pidetään yllä rauhaa ja vahvistetaan kansainvälistä turvallisuutta
sekä EU:n kriisivalmiutta. Avoin Eurooppa, joka toimii sääntöihin
perustuvissa kansainvälisissä puitteissa, on paras tapa hyödyntää kasvua ja
työllisyyttä edistävän globalisaation etuja.
2.
Välineet
Komissio ehdottaa EU:n tuleville ulkoisten
toimien välineille seuraavaa rakennetta:
2.1.
Kehitysyhteistyö
Komissio ehdottaa, että kehitysyhteistyön
perustana käytetään nykyisen kehitysyhteistyön rahoitusvälineen
maantieteellistä ja temaattista soveltamisalaa. Se ehdottaa myös, että Euroopan
kehitysrahasto, joka kattaa yhteistyön Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden
(AKT-maiden) ja merentakaisten maiden ja alueiden kanssa, on seuraavan
monivuotisen rahoituskehyksen ajan edelleen talousarvion ulkopuolella.
2.2.
Laajentumismaiden väline
Laajentumisstrategian rahoitusperustaksi
ehdotetaan liittymistä valmistelevaa yhtenäistettyä välinettä, johon
yhdistetään kaikki sisäisten politiikkojen ja alakohtaisten kysymysten eri
ulottuvuudet. Tavoitteena on varmistaa, että varsinaiset ja mahdolliset
ehdokasmaat ovat täysin valmistautuneita mahdolliseen liittymiseen. Painopiste
on sosiaalis-taloudellisessa kehityksessä, alueellisessa yhteistyössä, unionin
säännöstön käyttöönotossa ja täytäntöönpanossa ja sisäisten politiikkojen
hallintaan valmistautumisessa. Väline toteutetaan kansallisin/monen edunsaajan
ohjelmin, joista sovitaan edunsaajien kanssa. Se heijastaa myös
rakennerahastoja, koheesiorahastoa ja Euroopan maaseudun kehittämisen
maatalousrahastoa ja myös näiden uutta kohdentamista julkishyödykkeisiin.
Lisäksi laajentumismaissa voidaan edelleen tarvittaessa käyttää poliittisia ja
finanssikriisiin liittyviä välineitä (makrotaloudellinen apu ja
vakautusväline).
2.3.
Eurooppalainen naapuruuden väline
Eurooppalaisella naapuruuden välineellä tuetaan
EU:n naapurimaita: syvennetään poliittista yhteistyötä, edistetään
taloudellista yhdentymistä EU:n kanssa ja helpotetaan tehokasta ja kestävää
siirtymistä demokratiaan. Yhteistyö EU:n naapureiden kanssa perustuu
periaatteeseen, jonka mukaan maat, joiden uudistukset menevät pidemmälle ja
etenevät nopeammin, saavat EU:lta enemmän tukea, kuten komission muuttuvaa
naapurustoa koskevassa tiedonannossa on todettu. Euroopan
naapuruuspoliittisella välineellä annetaan kaikki EU:n rahoitus naapurimaille
ja sitä täydennetään tarvittaessa muilla ulkoisen toiminnan välineillä.[15]
2.4.
Kumppanuusväline
Tällä uudella ohjelmalla tarjotaan
tapauskohtaista tukea yhteistyöhön kaikkien yhteisön ulkopuolisten maiden
(teollisuus- ja kehitysmaiden) kanssa siten, että painopiste on strategisissa
kumppaneissa / kehittyvän talouden maissa. Siitä rahoitetaan toimia, joilla tuetaan EU:n politiikkoja ulkomailla
kahdenvälisellä yhteistyöllä ja yhteisillä keinoilla lähestyä haasteita,
taloudellisilla kumppanuuksilla ja liiketoimiin liittyvällä yhteistyöllä,
diplomatian keinoin ja verkostoin sekä ihmistenvälisten kontaktien kautta. Tarkoituksena on myös järjestää politiikkoja
koskevia keskusteluja ja yhteisiä toimia yksittäisten kumppanimaiden kanssa, edistää kauppaa ja investointeja sekä lähentää
yhteistyötä strategisten kumppaneiden kanssa.
2.5.
Ihmisoikeuksien edistäminen maailmassa
Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevaa
eurooppalaista rahoitusvälinettä lujitetaan ja sillä keskitytään erityisesti
kahdenlaiseen toimintaan. Ensinnäkin tukea toimivan kansalaisyhteiskunnan
kehittämiseen vahvistetaan, sillä tällä on erityinen rooli muutoksen
aikaansaamisessa ja ihmisoikeuksien ja demokratian tukemisessa. Välineellä
lisätään EU:n valmiutta reagoida nopeasti ihmisoikeusrikkomuksiin ja lisätään
tukea kansainväliselle ja alueelliselle ihmisoikeustarkkailulle ja
-mekanismeille. Lisäksi tuetaan vaalitarkkailua ja vaalimenettelyiden
tehostamista.
2.6.
Solidaarisuus ja tuki luonnonkatastrofien ja
ihmisen aiheuttaman tuhon uhreille
Humanitaarista apua ja pelastuspalvelua
vahvistetaan. Niiden perustana ovat edelleen tarpeet ja periaatteet. –
Humanitaarisen avun välineellä reagoidaan luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamaan tuhoon. Se
perustuu kansainvälisiin humanitaarisen oikeuden periaatteisiin ja siinä
käytetään erityisiä organisaatioita. –
Pelastuspalvelumekanismilla vastataan luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin tuhoihin
yhteisön ulkopuolisissa maissa koordinoimalla EU:n jäsenvaltioiden
pelastuspalveluviranomaisia.
2.7.
Kriisinehkäisy ja -hallinta
EU:n työ tällä alalla jakautuu useisiin osiin. ·
Vakautusvälineellä puututaan kriiseihin, myös
luonnonkatastrofeihin, keskittymällä konfliktien ehkäisyyn, rauhanrakentamiseen
ja valtiorakenteiden kehittämiseen. Välineen pitkän aikavälin kapasiteetilla
puututaan maailmanlaajuisiin ja alueiden rajat ylittäviin uhkiin esimerkiksi
rajoittamalla joukkotuhoaseiden leviämistä, torjumalla terrorismia ja
järjestäytynyttä rikollisuutta ja estämällä laitonta kauppaa. ·
Vakauttamis- ja sopeuttamistoimien kohteena olevien
maiden lyhyen aikavälin rahoitustarpeita hoidetaan makrotaloudellisella avulla.
·
Ydinturvallisuutta edistetään kansainvälisten
säännösten tueksi ydinturvallisuuteen liittyvällä yhteistyön välineellä.
Tarkoituksena on edistää ydinturvallisuuden ja säteilyturvan korkean tason
saavuttamista sekä ydinmateriaalivalvonnan tehokasta ja tuloksellista
soveltamista yhteisön ulkopuolisissa maissa. ·
Lisäksi yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan
talousarviosta tuetaan toimia, joilla ei ole sotilaallista merkitystä tai
vaikutusta puolustuksen alalla.
3.
Täytäntöönpano
Uusien ohjelmien täytäntöönpanoa yksinkertaistetaan
edelleen erityisesti avun tuloksellisuuden edistämiseksi. Uusiin välineisiin
sisällytetään tarvittaessa keskinäinen vastuu varojen jakamisesta ja
maksamisesta. EU:n poliittisiin tavoitteisiin tarkoitetun ulkopuolisen
rahoituksen käytössä pyritään saamaan aikaan synergiaa esimerkiksi EU:n
köyhyydenpoistamiseen, ilmastoon ja biodiversiteettiin liittyvien
rahoitussitoumusten kohdalla. Myös joustavuutta ehdotetaan
lisättäväksi. Rahoituskehykseen kuulumattomia, suuriin ennakoimattomiin
tapahtumiin liittyviä talousarviomekanismeja (hätäapuvaraus, joustoväline)
vahvistetaan. Yksinkertaistaminen
toteutetaan rajaamalla välineet selkeämmin ja poistamalla niiden
päällekkäisyyksiä siten, että kullakin välineellä on kohdennettu, selkeästi
määritelty poliittinen tavoite. Myös EU:n tuen antamisen sääntöjen ja
menettelyjen yksinkertaistamista ehdotetaan; erityisesti ohjelmasuunnittelun
halutaan luovan suotuisat olosuhteet yhteiselle toiminnalle jäsenvaltioiden
kanssa. Kaikkiin välineisiin liittyviä innovatiivisia
rahoitusvälineitä ehdotetaan käytettäviksi (erityisesti alueellisten investointijärjestelyjen
kautta) lisää, jolloin avustuksia voitaisiin antaa yhdessä lainojen kanssa ja
kumppanimaiden investointitarpeisiin saataisiin lisärahoitusta. Tuen demokraattista valvontaa on
parannettava. Tämä voitaisiin toteuttaa käyttämällä ohjelmien tiettyjen osien
suhteen siirretyn toimivallan nojalla annettuja säädöksiä SEUT-sopimuksen 290
artiklan mukaisesti, ei pelkästään siksi, että tällöin lainsäätäjät olisivat
samanarvoisia, vaan myös siksi, että ohjelmasuunnitteluun saataisiin lisää joustoa.
Euroopan kehitysrahaston valvontaa ehdotetaan yhdenmukaistettavaksi
kehitysyhteistyön rahoitusvälineen kanssa, mutta siten, että välineen
ominaispiirteet otetaan huomioon.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä
hintoina Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020 yhteensä joista || 70 miljardia euroa · Kehitysyhteistyön rahoitusväline || 20,6 miljardia euroa · Liittymistä valmisteleva väline || 12,5 miljardia euroa · Eurooppalainen naapuruuden väline || 16,1 miljardia euroa · Kumppanuusväline || 1 miljardi euroa · Vakautusväline || 2,5 miljardia euroa · Demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskeva eurooppalainen rahoitusväline || 1,4 miljardia euroa · Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka || 2,5 miljardia euroa · Humanitaarisen avun väline || 6,4 miljardia euroa · Pelastuspalvelu ja hätäapuvalmius || 0,2 miljardia euroa · Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot || 0,2 miljardia euroa · Väline ydinturvallisuusalan yhteistyötä varten || 0,56 miljardia euroa · Makrotaloudellinen apu || 0,6 miljardia euroa · Takuurahasto ulkosuhteisiin liittyville hankkeille || 1,26 miljardia euroa Hätäapuvaraus || 2,45 miljardia euroa 11. EKR:n ehdotettu talousarvio yhteensä || 30,3 miljardia euroa Petostentorjunta
1.
Poliittiset tavoitteet
EU:n petostentorjuntapolitiikan tavoite on
suojata Euroopan unionin taloudellista etua estämällä, ennaltaehkäisemällä ja
tutkimalla EU:n varoihin kohdistuvia petoksia ja varmistamalla, että
tällaisesta toiminnasta nostetaan syytteet. Politiikkaa panee täytäntöön
Euroopan petostentorjuntavirasto OLAF. Se kuuluu komissioon, mutta hoitaa
tutkinnan täysin itsenäisesti. Komission osana OLAF hallinnoi jäljempänä
esitettyjä ohjelmia, joilla tuetaan unionin petostentorjuntapolitiikkaa. Eräs
petostentorjunnan erityisistä tehtävistä on euron suojaaminen seteli- ja
kolikkoväärennöksiltä, mikä on yhteisvaluutan toiminnan kannalta keskeisen
tärkeää.
2.
Välineet
Jäsenvaltioiden toimia EU:n talousarvioon
kohdistuvien petosten torjunnassa koordinoidaan kolmella ohjelmalla
SEUT-sopimuksen 325 artiklassa tarkoitetun kiinteän ja säännöllisen
yhteistoiminnan velvoitteen mukaisesti. ·
Herkules II -ohjelmalla
edistetään petostentorjuntatoimia lisäämällä monikansallista ja monialaista
yhteistyötä, koulutusta, oikeustieteellistä erityiskoulutusta, muita
petostentorjuntaan liittyviä palveluja jäsenvaltioiden tästä alasta vastaaville
viranomaisille (poliisi, tulli, syyttäjälaitos ym.), ammattiverkostojen
aikaansaamista (myös liittyvissä maissa ja ehdokasmaissa) ja jäsenvaltioiden
teknisen välineistön rahoitusta. Herkules-ohjelmalla on erityinen rooli
savukkeiden salakuljetuksen torjunnassa. ·
Petostentorjunnan tietojärjestelmä AFIS
tarjoaa suojatun rakenteen, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat vaihtaa
petoksiin liittyviä tietoja keskenään ja komission kanssa. Rakenteen ansiosta
voidaan myös toteuttaa yhteisiä tullitoimia, joihin osallistuu jäsenvaltioita
ja yhteisön ulkopuolisia maita ja joissa koordinoidaan eri tahojen resursseja
riskialttiiden, yhteisesti kiinnostavien kohteiden torjunnassa. ·
Perikles-ohjelmalla
suojataan euroa väärennöksiltä. Ohjelmaan kuuluu henkilöstövaihtoa, apua ja
koulutusohjelmia. Euroväärennösten torjunta on ollut onnistunut yhdistelmä
toimenpiteitä, joiden painopiste on ollut kansallisen ja Euroopan tason eri
toimijoiden läheisessä yhteistyössä sekä koulutuksessa ja tiedottamisessa. Petostentorjunnan varsinaisen rahoitusohjelman
lisäksi petostentorjuntasäännösten parempi yhdenmukaisuus kaikissa eri
rahoitusohjelmissa auttaa petostentorjuntaa koskevan unionin sitoumuksen
tosiasiallisessa täytäntöönpanossa. Tämän vuoksi petoksentorjuntaa koskevia
säännöksiä lisätään vuosien 2014–2020 ”uuden sukupolven” ohjelmien kaikkiin
oikeusperustoihin.
3.
Täytäntöönpano
Aiempien Herkules-ohjelmien arviointi
on osoittanut, että sillä on ollut merkittävää vaikutusta, ja jäsenvaltioiden
käyttämien teknisten laitteiden tasoon, rajatylittävien toimien helpottamiseen
ja todisteiden laatuun on saatu parannuksia. Erikoistuneiden lainvalvontaviranomaisten välisiä yhteyksiä on
vahvistettu. Oikeustieteelliset
tutkimukset erityisesti rajatylittävistä petostentorjuntatoimista ovat
lujittaneet yhteistyön perustaa. Jäsenvaltioissa on käytetty AFIS-järjestelmää
merkittävästi enemmän sen jälkeen, kun uusi tekniikka otettiin käyttöön vuonna
2010. Lisäparannuksia on
suunnitteilla erityisesti riskianalyysien helpottamiseksi.
Yhteisten tullitoimien toteuttamiskapasiteettia lisätään. Perikles-ohjelmalla
on oma vaikutuksensa siihen, että euroseteleitä ja -kolikoita on väärennetty
verraten vähän. Ohjelman puitteissa on toteutettu onnistuneita toimia, joilla väärennökset
on estetty ennen rahan pääsemistä liikkeeseen. Perikles-ohjelmassa on toteutettu noin 110 tointa ja koulutettu
6 000 henkilöä, joten se on tärkeä osa euron suojelua väärennöksiltä. Nämä ohjelmat on toteutettu avustuksilla ja
julkisin hankinnoin. Kaikkia kolmea ohjelmaa koskeva ehdotus on,
että nykyistä lähestymistapaa parannetaan komission petostentorjuntastrategian
mukaisesti ja säilytetään asianmukainen rahoituksen taso.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020 yhteensä Herkules, Perikles ja AFIS || 150 miljoonaa euroa Terveys- ja
kuluttaja-asiat
1.
Poliittiset tavoitteet
Euroopan unionin terveys- ja
kuluttajapolitiikassa keskitytään Euroopan kansalaisen kannalta keskeisen
tärkeisiin kysymyksiin: terveyteen, turvallisuuteen sekä laajan elintarvike- ja
kulutushyödykevalikoiman saatavuuteen tehokkailla ja suojatuilla
sisämarkkinoilla. EU:n politiikka tällä alalla on suunniteltu siten, että sillä
luodaan mahdollisuuksia eurooppalaiselle kuluttajalle, suojellaan ja
parannetaan Euroopan kansalaisten terveyttä, varmistetaan ruuan turvallisuus ja
terveellisyys sekä suojellaan kasvien terveyttä ja eläinten hyvinvointia ja
terveyttä. Komissiolla on erityinen vastuu edistää
eläinten, erityisesti tuotantoeläinten, suojelua sekä niiden terveydentilan ja
elinolosuhteiden parantamista unionissa. Samalla on kuitenkin tarkoitus
helpottaa eläinten ja eläintuotteiden yhteisön sisäistä kauppaa ja
maahantuontia asianmukaisten terveysvaatimusten ja kansainvälisten
velvoitteiden mukaisesti. EU valvoo myös kasvinsuojelutuotteiden markkinointia
ja käyttöä sekä asettaa standardit torjunta-ainejäämien seurantaa ja valvomista
varten. EU toteuttaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä suojautuakseen kasveille
tai kasvituotteille haitallisten organismien kulkeutumiselta EU:hun ja
leviämiseltä siellä. Lisäksi se varmistaa laatuvaatimukset siementen ja
lisäysaineiston myynnille EU:ssa. Tämä tehtävä hoituu tehokkaammin ja
taloudellisemmin EU:n talousarvion kautta kuin 27 eri kansallisen talousarvion
kautta. Hyvän terveyden edistäminen on tärkeä osa
älykkään ja osallistavan kasvun tavoitteita Eurooppa 2020 ‑strategiassa.
Väestön pitäminen terveenä ja aktiivisena pidempään vaikuttaa myönteisesti tuottavuuteen
ja kilpailukykyyn. Väestönmuutos aiheuttaa alan kestävyydelle haasteita, joihin
vastaamisessa terveydenhuollon innovaatiot voivat auttaa. Kuluttajapolitiikalla edistetään myös
merkittävästi Euroopan talouden tehokkuutta, kun kansalaisilla on mahdollisuus
osallistua täysimääräisesti sisämarkkinoille. Näin voidaan lisätä heidän
valmiuksiaan ja luottamustaan ostaa tavaraa ja palveluja yli rajojen,
erityisesti verkossa. Kulutusmenojen osuus suhteessa EU:n BKT:hen on 56
prosenttia, joten tehokkaalla kuluttajapolitiikalla voi olla merkittävä rooli
Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamisessa. EU:n terveys- ja kuluttajapolitiikan osana
rahoitetuilla ohjelmilla edistetään Euroopan kansalaisten hyvinvointia. EU:n
terveys- ja kuluttajaohjelmien lisäarvo näkyy siinä, että niillä voidaan
puuttua asioihin, joita jäsenvaltio ei yksin voisi hoitaa yhtä tehokkaasti.
Esimerkiksi rajatylittävien ostosten tekemiseen kannustavat toimet tai suuriin
haasteisiin, kuten useisiin jäsenvaltioihin vaikuttaviin tauteihin tai
pandemioihin reagoiminen, edellyttävät koordinointia ja johdonmukaisuutta.
Eläin- ja kasvitauditkaan eivät kunnioita maiden rajoja. Jos eläinten terveys
ja elintarviketurvallisuus ovat yhdenmukaisia ja korkeatasoisia kaikkialla
EU:ssa, voidaan taata elävien eläinten ja eläintuotteiden vapaa liikkuvuus,
joka on sisämarkkinoiden toiminnan kannalta keskeisen tärkeää. Samoin
kuluttajien valinnanvara kasvaa, kilpailu lisääntyy ja EU:n
elintarviketuottajat hyötyvät mittakaavaedusta.
2.
Välineet
Komissio ehdottaa seuraavassa esitettäviä
ohjelmia EU:n terveys- ja kuluttajapolitiikan tueksi.
2.1.
Terveys
2.1.1.
Kansanterveys kasvun tukena (Health for Growth)
-ohjelma
Uusi Kansanterveys kasvun tukena (Health for
Growth) ‑ohjelma suunnataan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden
ja uusien oikeudellisten velvoitteiden mukaisesti toimiin, joilla on selkeästi
EU-lisäarvoa. Pääasiallisena tavoitteena on suojella yhdessä jäsenvaltioiden
kanssa kansalaisia rajatylittäviltä terveysriskeiltä, lisätä terveyspalvelujen
kestävyyttä ja parantaa väestön terveydentilaa sekä kannustaa terveyteen
liittyvää innovointia. Ohjelmalla tuetaan terveyspolitiikkaa esimerkiksi
kehittämällä harvinaisten sairauksien diagnosoinnin ja hoidon parhaita
käytänteitä ja ohjeita, tukemalla tauteja käsitteleviä eurooppalaisia
osaamisverkostoja, kehittämällä syöpäseulonnan parhaita käytänteitä ja ohjeita
sekä laatimalla EU:n yhteinen lähestymistapa terveysteknologian arviointiin ja
sähköisiin terveyspalveluihin. Terveysalan tutkimusta ja innovointitoimia tuetaan
tutkimus- ja innovointirahoituksen yhteisestä strategiakehyksestä.
2.1.2.
Eläinten ja kasvien terveys ja
elintarviketurvallisuus
Eläinten ja kasvien terveyttä ja
elintarviketurvallisuutta koskevassa ohjelmassa keskitytään eläintautien
hävittämiseen, eläinlääkintäalan hätärahastoon ja näihin liittyviin toimiin
kuten EU:n vertailulaboratorioiden rahoittamiseen, koulutusohjelmiin ja
rokotepankkeihin. Tulevilla ohjelmilla jatketaan näitä toimia, ja painopiste on
aiempaa vahvemmin tuloksissa. Ohjelmasta rahoitetaan myös paljon kaivattuja
lisätoimia EU:ssa yhä yleisempien tuholaisten ja kasvitautien osalta.
2.2.
Kuluttajat
Kuluttajaohjelma Kuluttajaohjelmalla edistetään kuluttajien
vaikutusmahdollisuuksia, joita pidetään keskeisenä keinona saada aikaan
suojelun korkea taso eri puolilla sisämarkkinoita. Ohjelmassa keskitytään
kuluttajille tiedottamiseen ja kuluttajien edun valvomiseen. Sillä tuetaan
kuluttajansuojasääntöjen tehokasta soveltamista niiden täytäntöönpanosta
vastuussa olevien viranomaisten ja organisaatioiden kautta, tiedotusta,
kouluttamista ja riita-asioiden ratkaisemista. Uusi ohjelma rakentuu voimassa
olevan ohjelman myönteisille tuloksille. Painotuksia muutetaan jonkin verran
eräitä uusia painopisteitä varten. Komissio ehdottaa erityisesti, että lisätään
varoja, jotka on tarkoitettu vaihtoehtoisiin riidanratkaisukeinoihin ja
rajatylittäviin ostoksiin liittyvään kuluttajaneuvontaan.
3.
Täytäntöönpano
Terveys- ja kuluttaja-asioiden talousarvio
pannaan täytäntöön suoran ja välillisen keskitetyn hallinnoinnin kautta. Suurin
osa elintarvikkeisiin ja rehuihin liittyvästä talousarviosta pannaan täytäntöön
keskitetyllä ja suoralla hallinnoinnilla, erityisesti jäsenvaltioiden
viranomaisille maksettavilla avustuksilla. Komissio perusti vuonna 2004 terveys- ja
kuluttaja-asioiden toimeenpanoviraston hallinnoimaan kansanterveysohjelmaa.
Viraston toimivalta laajennettiin vuonna 2008 kattamaan elintarvikkeisiin ja
rehuihin liittyvästä talousarviosta rahoitettujen elintarviketurvallisuuteen
liittyvien koulutustoimenpiteiden ja kuluttajaohjelman täytäntöönpanon. Alalla
toimii useita muitakin sääntelyvirastoja. Näitä ovat yhteisön
kasvilajikevirasto (CPVO), Euroopan tautien ehkäisy- ja valvontakeskus (ECDC),
Euroopan elintarvikevirasto (EFSA) ja Euroopan lääkevirasto (EMA). CPVO saa maksuja
ja on täysin omarahoitteinen. ECDC ja EFSA rahoitetaan vuotuisella
budjettiavustuksella ja EMA saa budjettiavustuksen sekä maksuja yksityiseltä
sektorilta. Näitä viranomaisia käytetään uusien ohjelmien täytäntöönpanossa
niiden erityistuntemuksen aloilla.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020 yhteensä joista || 2,75 miljardia euroa · Elintarviketurvallisuus || 2,2 miljardia euroa · Kansanterveys kasvun tukena (Health for Growth) -ohjelma || 396 miljoonaa euroa · Kuluttajaohjelma || 175 miljoonaa euroa Sisäasiat
1.
Poliittiset tavoitteet
Euroopan unionin sisäasioiden politiikan
tavoitteena on luoda sisäisistä rajoista vapaa alue, jonne kansalaiset voivat
saapua ja jossa he voivat muuttaa, asua ja työskennellä vapaasti luottaen
siihen, että heidän oikeuksiaan noudatetaan täysimääräisesti ja että heidän
turvallisuutensa on taattu. EU:lla on ratkaisevan tärkeä rooli vakavan ja
järjestäytyneen rikollisuuden, tietoverkkorikollisuuden ja terrorismin uhkien
torjunnassa sekä EU:n ulkorajojen tehokkaasta hallinnoinnista huolehtimisessa
ja nopeassa reagoimisessa syntymässä oleviin, ihmisten aiheuttamiin kriiseihin
ja luonnonkatastrofeihin. Mikään jäsenvaltio ei pysty yksinään reagoimaan
tehokkaasti uhkiin, jotka globaalistumisen aikakaudella kasvavat ja ovat
entistä suuremmassa määrin ylikansallisia. Tarvitaan johdonmukainen ja kattava
EU:n reagointimalli varmistamaan, että lainvalvontaviranomaiset pystyvät
toimimaan tehokkaasti yli rajojen ja lainkäyttöalueiden. EU-tason yhteistyö ja solidaarisuus ovat jo
mahdollistaneet huomattavan edistymisen avoimemman ja turvallisemman Euroopan
rakentamisessa. EU:lla on jatkossakin ratkaistavanaan merkittäviä haasteita,
joista tärkeimmät liittyvät väestön ikääntymiseen ja työvoiman vähenemiseen.
Laillisen maahanmuuton ja kotouttamisen politiikan tulevaisuuteen
suuntautuneisuus on elintärkeää EU:n kilpailukyvyn ja sosiaalisen
yhteenkuuluvuuden parantamiseksi, yhteiskuntiemme rikastuttamiseksi ja mahdollisuuksien
luomiseksi kaikille. On tarpeen puuttua laittomaan muuttoliikkeeseen sekä
torjua ihmiskauppaa ja muita orjuuden nykymuotoja. Samanaikaisesti EU:n on
edelleen osoitettava solidaarisuutta kansainvälistä suojelua tarvitsevia
kohtaan. Prioriteettina säilyy arvojamme heijastavan, varmemman ja tehokkaamman
Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän saattaminen valmiiksi. EU:n talousarviosta osoitettava tuki voi tuoda
tälle alalle aitoa lisäarvoa. EU:n rahoitus on konkreettinen merkki
solidaarisuudesta ja vastuun jakamisesta, jotka ovat välttämättömiä yhteisiin
haasteisiin vastaamiseksi. Esimerkiksi EU:n ulkorajojen valvonta on vapaan
liikkuvuuden perusedellytys, ja osa jäsenvaltioista toteuttaa sitä koko EU:n
eduksi ja puolesta. Jos jokin jäsenvaltio joutuu tilanteeseen, jossa sen
rajoihin kohdistuu poikkeuksellista painetta, EU:n olisi voitava tarjota
asianmukaista tukea. Samalla tavoin jäsenvaltioiden, joille niiden
maantieteellisen sijainnin vuoksi aiheutuu suhteettomia kustannuksia
maahanmuuttovirtojen seurauksena, olisi saatava asianmukaista taloudellista
tukea EU:n talousarviosta. EU:n rahoituksella voidaan edistää myös
tehokkuuden paranemista yhdistämällä voimavaroja ja vahvistamalla
monikansallista käytännön yhteistyötä jäsenvaltioiden kesken sekä
jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välillä. Tämä on erityisen tärkeää
sisäisen turvallisuuden alalla, missä yhteisille toiminnoille kuten yhteisille
tutkintaryhmille osoitettu taloudellinen tuki parantaa poliisin, tullin,
rajavartijoiden ja oikeusviranomaisten yhteistyötä. Sisäasioita koskevien politiikkojen sisäisiin
näkökohtiin kohdennetun tuen lisäksi EU:n rahoitusta olisi oltava käytettävissä
riittävästi myös sisäasioita koskevan politiikan ulkoisen ulottuvuuden
vahvistamiseen täysin samojen periaatteiden mukaisesti kuin EU:n ulkoisten
toimien alalla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi tukea takaisinottosopimusten ja
liikkuvuuskumppanuuksien täytäntöönpanolle, kolmansien maiden avustamista
niiden rajavalvontavalmiuksien kehittämisessä tai rahoituksen kohdentamista
kansainvälisten rikollisverkostojen, ihmiskaupan sekä aseiden ja huumeiden
salakuljetuksen torjuntaan.
2.
Välineet
Komissio ehdottaa, että EU:n tälle alalle
kohdistaman rahoituksen rakennetta yksinkertaistetaan vähentämällä
rahoitusohjelmien määrä kahteen: –
Maahanmuutto- ja turvapaikkarahastosta tuetaan turvapaikka- ja maahanmuuttokysymyksiin liittyviä toimia,
kolmansien maiden kansalaisten kotouttamista ja paluuta. –
Sisäisen turvallisuuden rahastosta osoitetaan rahoitustukea ulkorajojen ja sisäisen turvallisuuden alan
aloitteisiin. Molemmilla rahastoilla olisi oltava huomattava
ulkoinen ulottuvuus sen varmistamiseksi, että EU:lla on keinot noudattaa
sisäasioiden politiikkansa painopistealoja suhteissaan kolmansiin maihin ja
ylläpitää EU:n etuja. Rahoitustukea osoitetaan rahoituksen alueellisen
jatkuvuuden turvaamiseen alkaen EU:sta ja jatkuen kolmansissa maissa. Sitä
kohdennetaan esimerkiksi pakolaisten uudelleensijoittamiseen,
takaisinottosopimuksiin, alueellisiin suojeluohjelmiin, laittoman siirtolaisuuden
torjuntaan sekä rajahallinnon ja poliisiyhteistyön lujittamiseen esimerkiksi
naapurimaiden kanssa. Näillä välineillä voidaan myös toteuttaa nopeita
avustustoimia hätätilanteissa, kun rahasto(t) suunnitellaan siten, että EU
voi reagoida asianmukaisesti nopeasti muuttuvissa tilanteissa.
3.
Täytäntöönpano
Vähentämällä ohjelmien
lukumäärää ja niihin liittyviä soveltamissääntöjä saadaan sujuvoitettua
menettelyjä ja kaikki sidosryhmät ymmärtämään säännöt paremmin. Siirtymällä mahdollisuuksien mukaan suoran
hallinnoinnin sijasta yhteiseen hallinnointiin poistetaan tarpeetonta
hallinnollista rasitusta. Suoraa hallinnointia käytetään edelleen tietyissä
monikansallisissa tai erityisen innovatiivisissa hankkeissa sekä tukemaan
valtiosta riippumattomia toimijoita ja edistämään tapahtumia ja tutkimuksia.
Lisäksi sitä sovelletaan edelleen joustavan hätätilannemekanismin ja ulkoisen
ulottuvuuden hallinnossa. Yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien
rahastojen osalta ehdotetaan siirtymistä vuosiohjelmista tulossuuntautuneeseen
monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun. Tämä edistää tarkempaa keskittymistä
tavoitteisiin ja tuloksiin sekä vähentää kaikkien sidosryhmien työmäärää ja
lyhentää kansallisten ohjelmien hyväksymiseen tarvittavaa aikaa, mikä
puolestaan nopeuttaa varojen vapauttamista. EU:n työtä tällä alalla tukevat useat
erillisvirastot kuten Europol, Frontex, Euroopan turvapaikka-asioiden
tukivirasto, Euroopan poliisiakatemia, Euroopan huumausaineiden ja niiden
väärinkäytön seurantakeskus sekä tietotekniikkavirasto. Komission ja sen
erillisvirastojen toimintojen välistä synergiaa ja keskinäistä
johdonmukaisuutta on varaa ja tarpeen parantaa sen varmistamiseksi, että
virastot toimivat tehokkaasti käytännön yhteistyön tukemisessa jäsenvaltioiden
kesken. Laajamittaiset IT-järjestelmät (kuten SIS II ja
VIS) lohkaisevat merkittävän osan tämän alan määrärahoista. Niillä on suuri
EU-tason lisäarvo. Tällä hetkellä näitä rahastoja hallinnoi komissio, mutta
hallinnointi on tarkoitus siirtää vähitellen tulevalle tietotekniikkavirastolle,
joka aloittaa toimintansa vuonna 2012. Tietotekniikkaviraston vastuulle tulee
myös tämän alan tulevien tietotekniikkajärjestelmien kehittäminen ja
hallinnointi.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina. Ehdotetut kokonaismäärärahat vuosiksi 2014–2020 josta || 8,23 miljardia euroa · Maahanmuutto- ja turvapaikkarahasto || 3,4 miljardia euroa · Sisäisen turvallisuuden rahasto || 4,1 miljardia euroa · Tietojenkäsittelyjärjestelmät || 730 miljoonaa euroa Infrastruktuuri
– Euroopan laajuisten verkkojen kehittämisväline ”Verkkojen eurooppa”
1.
Poliittiset tavoitteet
Euroopan taloudellinen tulevaisuus edellyttää
älykkäitä, kestäviä ja täysin yhteenliitettyjä liikenne- ja energiaverkkoja
sekä digitaalisia verkkoja. Ne ovat välttämätön edellytys EU:n sisämarkkinoiden
loppuunsaattamiselle. Ne myös auttavat saavuttamaan EU:n kestävän kasvun
tavoitteet, jotka on esitetty Eurooppa 2020 ‑strategiassa, sekä EU:n
energian ja ilmastopolitiikan alalla asettamat kunnianhimoiset 20-20-20
-tavoitteet[16]. Markkinoilla odotetaan olevan tärkeä osuus
vaadittujen infrastruktuurien luomisessa asianmukaisten investointi- ja
hinnoittelumekanismien kautta, mutta ilman asianmukaista julkista
osallistumista (mm. EU:n talousarviosta) kaikki infrastruktuuri-investoinnit
eivät toteudu tai ne siirtyvät pitkälle yli vuoden 2020 määräajan. Energia-alalla
komissio määritteli vuonna 2010 ensisijaiset käytävät sähkön (neljä), kaasun
(kolme) ja öljyn siirrolle. Arvioiden mukaan kaasuputkistoihin ja sähköverkkoihin
on tehtävä vuoteen 2020 mennessä noin 200 miljardin euron investoinnit. Tästä kokonaisinvestoinnista 100 miljardia euroa olisi
saatava markkinoilta ilman tukia, kun taas toisen 100 miljardin euron osuuden
kokoaminen edellyttää julkisen sektorin toimia tarvittavan yksityisen pääoman
hankkimiseksi ja vipuvaikutuksen tuottamiseksi sille. Liikennealalla
infrastruktuuri on suunniteltava siten, että tuotetaan mahdollisimman suuri
myönteinen vaikutus talouskasvuun ja pidetään ympäristöön kohdistuvat kielteiset
vaikutukset mahdollisimman pieninä. Liikenneinfrastruktuuri ei ole EU:n itä- ja
länsiosissa yhtä kehittynyt, joten ne on saatava yhdistettyä. Eurooppaan
tarvitaan yleiseurooppalainen liikennekäytävistä muodostuva liikenteen
ydinverkko, jossa rahtia ja matkustajia voidaan kuljettaa tehokkaasti ja
alhaisin päästöin. Sen yhteydessä olisi hyödynnettävä laajasti jo olemassa
olevaa infrastruktuuria, täydennettävä puuttuvia yhteyksiä, helpotettava
pullonkauloja ja käytettävä multimodaalisissa yhdistelmissä tehokkaampia
liikennepalveluja. Tämän ydinverkon tukena on Euroopan laajuisten verkkojen
kehittämisväline ”Verkkojen Eurooppa” ja sitä täydentää kansallisten
infrastruktuurien (joita voidaan tukea EU:n rakennerahastoista) muodostama
kattava verkosto. Ydinverkko luodaan yleiseurooppalaista suunnittelumenetelmää
käyttäen. Olemassa olevien omaisuuserien ylläpidon lisäksi tämä kattava verkko
perustuisi nykyiseen Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon (TEN-T) ja kattaisi
jäsenvaltioissa olemassa ja suunnitteilla olevan infrastruktuurin. Liikenteen
kysyntään vastaavan EU:n infrastruktuurin kehittämisestä on arvioitu aiheutuvan
vuosina 2010–2030 yli 1,5 biljoonan euron kustannukset. Euroopan laajuisen
liikenneverkon valmiiksisaattaminen edellyttää noin 500:aa miljardia euroa
vuoteen 2020 mennessä, joista 250 miljardia euroa kohdennettaisiin pahimpien
pullonkaulojen poistamiseen. Sekä fyysiset että
palveluperustaiset digitaaliset verkot ovat avainasemassa älykkään
kasvun mahdollistamisessa. Osana
digitaalistrategiaa peruslaajakaistaliittymä olisi oltava jokaisen
eurooppalaisen saatavilla vuoteen 2013 mennessä ja nopea tai ultranopea
liittymä vuoteen 2020 mennessä. Komissio hahmotteli syyskuussa 2010 toimet, joita se ja jäsenvaltiot
voivat toteuttaa edistääkseen niiden 180–270 miljardin euron investointien
toteutumista, jotka tarvitaan nopean laajakaistaliittymän saamiseksi kaikkien
kotitalouksien käyttöön vuoteen 2020 mennessä. Markkinatilanteen ollessa heikko
tarvitaan kohdennettuja julkisia toimia piristämään yksityisiä investointeja.
Euroopan nykyaikaistuessa digitaalipalvelujen yhteinen arkkitehtuuri tukee yhä
liikkuvampia kansalaisia, mahdollistaa digitaalisten sisämarkkinoiden
syntymisen, kiihdyttää rajatylittävien palvelujen kasvua ja vähentää yritysten
kaupankäyntikuluja, erityisesti pk-yritysten, jotka etsivät
kasvumahdollisuuksia kotimarkkinoidensa ulkopuolelta.
2.
välineet
Komissio ehdottaa, että kaikki taloudellista,
sosiaalista ja alueellista koheesiota tukevat toimet yhdistävään otsakkeeseen
perustettaisiin uusi väline, ”Verkkojen Eurooppa” (Connecting Europe).
Sen avulla pyritään saattamaan valmiiksi liikenteen ydinverkko, energia-alan
ensisijaiset käytävät ja digitaalinen infrastruktuuri, joita EU tarvitsee
tulevaisuudessa kestävää kilpailukykyään varten. Siitä tuetaan
infrastruktuureja, joilla on eurooppalainen ja sisämarkkinoihin liittyvä
ulottuvuus, ja kohdennetaan EU:n tuki ensisijaisiin verkkoihin, jotka on
toteutettava vuoteen 2020 mennessä ja joiden kohdalla Euroopan tason
toiminnasta on eniten hyötyä. Koska verkot muuttuvat jatkuvasti
monimutkaisemmiksi, tehokas koordinaatio, jonka avulla kansalaisille koituvat
kulut jäävät mahdollisimman pieniksi, voidaan toteuttaa ainoastaan Euroopan
tasolla. Lisäksi tehtävänä on rakentaa ympäristö, joka
edistää yksityisiä investointeja, ja kehittää välineitä, jotka ovat
infrastruktuureihin erikoistuneiden investoijien kannalta houkuttelevia.
Jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin on määriteltävä edellytykset yksityisiin
investointeihin kannustamiseksi ja tehostettava myös omia pyrkimyksiään
huolimatta kaikilla julkisviranomaisilla tällä hetkellä olevista
taloudellisista vaikeuksista ja juuri niiden vuoksi. Toimiakseen mahdollisimman
tehokkaasti tällaisten välineiden on kohdistuttava useaan alaan ja useaan
maahan, jotta hajauttaminen on mahdollisimman laajaa ja tämän myötä riskit
pienempiä. Tähän voidaan päästä ainoastaan Euroopan tasolla ja perustamalla
toiminta tarkasti määriteltyihin käytäviin ja investointien kohdealoihin.
Houkuttelemalla säästövaroja pitkäaikaisiin, kasvua edistäviin investointeihin
piristetään taloutta, luodaan työpaikkoja, lisätään kulutusta ja tuetaan
kaikkien osana Eurooppa 2020 ‑strategiaa sopimia tavoitteita. Verkkojen Eurooppa -välineellä tuetaan
yleiseurooppalaisia hankkeita, joiden yhteydessä koordinoidulla ja optimoidulla
lähestymistavalla pystytään vähentämään kokonaiskustannuksia tai puuttumaan
epätasaisesti jakaantuvien tuottojen ongelmaan. Kun sen myötä lisäksi
perustetaan yhteisesti rahoitusvälineitä, se tarjoaa välineitä yksityissektorin
varojen houkuttelemiseen sekä EU:n sisältä että ulkopuolelta. Tämän myötä
hankerahoituksella täydennetään ja tehostetaan EU:n varojen käyttöä. Verkkojen
Eurooppa -välineellä hyödynnetään myös kovan infrastruktuurin synergioita
(esimerkiksi toteuttamalla yhdessä mittavia liikenteen ja energian alan
rajatylittäviä yhteyksiä) sekä ottamalla käyttöön älykkäitä
informaatioteknologioita liikenne- ja energiainfrastruktuurissa.
3.
Täytäntöönpano
Infrastruktuureja koskevalla välineellä on vain
yksi 40 miljardin euron rahasto vuosille 2014–2020. Tästä määrästä osoitetaan
rahoitusta erikseen energia-, liikenne- ja digitaalisille verkoille. Komissio
hallinnoi välinettä keskitetysti tukenaan toimeenpanovirasto (nykyistä
TEN-T-toimeenpanovirastoa vastaava) ja rahoituksen välittäjät. Hankkeiden
varsinaisen täytäntöönpanon kentällä (esim. hankinnat ja tarjouskilpailut)
hoitavat hankkeiden toteuttajat. Välinettä täydennetään 10 miljardilla eurolla,
joka kohdennetaan erikseen tähän liittyviin
liikenneinfrastruktuuri-investointeihin koheesiorahaston sisällä. Yhteisrahoitusosuuden suuruus vaihtelee alan,
maantieteellisen sijaintipaikan ja hanketyypin mukaan, ja sitä määritettäessä
tasapainotetaan mahdollisimman suuren vipuvaikutuksen ja hankkeen toteutuksen
huomattavan jouduttamisen tarve. Yhteisrahoituksen enimmäisosuuksia mukautetaan
kunkin hankkeen kustannus-hyötyanalyysin, käytettävissä olevien
talousarviovarojen sekä EU-rahoituksen vipuvaikutuksen maksimoimisen tarpeen
perusteella. Kyseessä olevien kolmen alan kohdalla sovellettavan
yhteisrahoitusosuuden vaikutus riippuu vahvasti kulloistenkin maiden
taloudellisesta ja/tai kehityksen tilanteesta.[17] Nimenomaan
energia-alalla Euroopan talouden elvytyssuunnitelma on osoittanut, että
toimitusvarmuuden parantamista koskevien hankkeiden käynnistämisessä tarvitaan
suurempaa yhteisrahoitusosuutta[18]. Verkkojen Eurooppa -väline yhdistää
markkinaperusteisia välineitä ja EU:n suoraa tukea rahoituksen vaikutuksen
optimoimiseksi. Innovatiivisten rahoitusvälineiden suuret vipuvaikutukset
(jotka voivat olla jopa 1:25 hankkeiden rahoittamiseen tarkoitettujen
joukkovelkakirjalainojen kohdalla) sekä EU:n suoran tuen onnistunut
hyödyntäminen (kuten on koettu Euroopan talouden elvytyssuunnitelman ja
Euroopan laajuisten verkkojen ohjelman kohdalla) edistävät merkittävästi
riskien pienentämistä ja pääoman saamista kyseessä oleviin valtaviin
investointitarpeisiin. Komissio on yksilöinyt avainasemassa olevia,
koko Euroopan kattavia ensisijaisten verkkojen tarpeita tarkistetuissa
TEN-T-suuntaviivoissa (tarkoitus hyväksyä syyskuussa 2011),
energiainfrastruktuuripaketissa (KOM(2010) 677), jonka Eurooppa-neuvosto
hyväksyi 4. helmikuuta 2011, ja Euroopan digitaalistrategiassa (KOM(2010)
245). Liitteessä esitetään ehdotus luetteloksi
rahoitettavista yhteyksistä.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina. Verkkojen Eurooppa -väline josta || 40 miljardia euroa · energia || 9,1 miljardia euroa · liikenne || 21,7 miljardia euroa · tieto- ja viestintätekniikka / digitaaliala || 9,2 miljardia euroa Koheesiorahastossa liikenneinfrastruktuureja varten kohdennetut määrät || 10 miljardia euroa Yhteensä || 50 miljardia euroa Alustava
luettelo Euroopan liikennekäytävistä ja liikenteen ydinverkkohankkeista Horisontaaliset prioriteetit Innovatiivinen hallinto ja palvelut || Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila – SESAR Innovatiivinen hallinto ja palvelut || Tie-, rautatie- ja sisävesiväylien liikenteenhallintajärjestelmät (ITS, ERTMS ja RIS) Innovatiivinen hallinto ja palvelut || Liikenteen ydinverkkoon kuuluvat satamat ja lentoasemat || || || Euroopan liikennekäytävät Liikenteen ydinverkon käytäviin liittyvät TEN-T-hankesuunnitelmat || Vuoteen 2020 mennessä rahoitettavat osuudet || Liikennemuoto || Tärkeimmät määräajat 1. Itämeri–Adrianmeri-käytävä - Helsinki–Tallinn–Riga–Kaunas–Warszawa–Katowice - Gdynia–Katowice - Katowice–Ostrava–Brno-Wien - Katowice–Žilina–Bratislava–Wien - Wien–Graz–Udine (ml. Koralm)–Venezia - Graz–Maribor–Ljubljana–Trieste/Koper–Venezia - Venezia–Bologna-Ravenna || || || || Tallinn–Riga–Kaunas–Warszawa || multimodaali || toteutettavuustutkimus valmis, nykyisen linjan parannustöiden määrä valmistua v. 2015 mennessä, uuden linjan työt alkavat ennen v. 2020 multimodaaliyhteys Gdynia–Katowice || multimodaali || parannustyöt meneillään, tavoitteena 160 km:n tuntinopeus Katowice–Ostrava–Brno & Katowice–Žilina–Bratislava || rautatie || parannustyöt meneillään rautatieyhteys Bratislava–Wienin lentoasema–Wien || rautatie || lentoasemayhteys rakenteilla rautatieyhteys Wien–Graz–Klagenfurt (Semmering, Koralm) || rautatie || Semmeringiä koskevat yksityiskohtaiset tutkimukset meneillään, rakennustyöt Koralmissa v. 2024 saakka rautatieyhteys Klagenfurt–Udine (Pontebbana) || rautatie || liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön rautatieyhteys Graz–Maribor || rautatie || määrä valmistua v. 2020 jälkeen rautatieyhteys Maribor–Ljubljana–Trieste || rautatie || tutkimukset ja osittaiset parannustyöt meneillään Koperin rautatieyhteys || rautatie || parannustyöt meneillään Venezia–Bologna–Ravenna || rautatie || liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön, modaaliyhteyden parannustyöt || || || 2. Warszawa–Berlin–Amsterdam-käytävä - Amsterdam (Rotterdam)–Hannover–Berlin–Poznań–Warzsawa || || || || multimodaaliyhteys Warszawa–Poznań–Saksan raja || multimodaali || tie- ja rautatieyhteyden parannustyöt meneillään, suurten nopeuksien rautatietä koskevat tutkimukset tekeillä rautatieyhteys Puolan raja–Berlin–Hannover–Amsterdam || rautatie || tutkimus tekeillä, liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön Amsterdamin sulut || sisävesiliikenne || tutkimukset tekeillä || || || 3. Välimeren käytävä - Algeciras–Madrid–Tarragona - Valencia–Tarragona - Tarragona–Barcelona–Perpignan–Lyon–Torino–Milano - Milano–Venice–Ljubljana–Budapest–Ukrainan raja || || || || rautatieyhteys Algeciras–Madrid || rautatie || tutkimus meneillään, töiden määrä alkaa ennen v. 2015 ja valmistua v. 2020 rautatieyhteys Valencia–Taragona–Barcelona || rautatie || rakennustyöt v. 2014–2020 Barcelona–Perpignan || rautatie || työt meneillään, valmistuvat v. 2015 mennessä Perpignan–Montpellier suora rautatieyhteys || rautatie || ohikulkutien välillä Nîmes–Montpellier määrä olla käytössä v. 2017, välillä Montpellier–Perpignan v. 2020 rautatieyhteys Lyon–Torino || rautatie || töiden on määrä valmistua v. 2025 Milano–Brescia || rautatie || parannustyöt meneillään Brescia–Venezia–Trieste || rautatie || työt alkavat ennen v. 2014 useilla osuuksilla Trieste–Divača || rautatie || tutkimukset ja osittaiset parannustyöt meneillään Maribor–Budapest–Záhony || rautatie || työt meneillään || || || 4. Hamburg–Rostock–Constanta–Burgas–Piraeus–Lefkosia-käytävä - Hamburg–Berlin - Rostock–Berlin - Berlin–Praha–Brno–Bratislava –Budapest–Arad - Arad–Bucureşti–Constanţa - Arad–Timişoara–Sofia–Burgas - Sofia–Thessaloniki–Piraeus–Lefkosia || || || || Hamburg–Berlin & Rostock–Berlin–Dresden || || liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön Dresden–Praha || || liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön, suurnopeusrautatietä koskeva tutkimus tekeillä Děčínin sulut || sisävesiliikenne || tutkimukset tekeillä multimodaaliyhteys Bratislava–Budapest (ml. Budapestin kehätie) || multimodaali || työt meneillään multimodaaliyhteys Budapest–Bucureşt–Constanţa, Arad–Timişoara–Calafat || multimodaali || parannustyöt Unkarissa lähes valmiit, meneillään Romaniassa multimodaaliyhteys Calafat–Sofia–Burgas Sofia–Thessaloniki || multimodaali || tutkimukset Calafat–Sofia–Thessaloniki tekeillä, parannustyöt Sofia–Burgas meneillään satamainvestoinnit & multimodaaliyhteydet Kyproksessa || multimodaali || liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön, modaaliyhteyden parannustyöt || || || 5. Helsinki–Valletta-käytävä - Helsinki–Turku–Stockholm–Malmö–København–Hamburg (ml. Fehmarn) - Hamburg–Hannover–Nurnberg–München–Verona (ml. Brennerin tunneli) –Bologna–Roma–Napoli–Bari–Valletta || || || || Helsinki–Turku || multimodaali || työt meneillään Stockholm–Malmö (Pohjoismaiden kolmio) || multimodaali || työt meneillään vain Fehmarn || multimodaali || tutkimukset tekeillä, Fehmarnin rakennustyöt v. 2014–2020 multimodaaliyhteys København–Hamburg via Fehmarn: tuloväylät || multimodaali || tuloväylien Tanskaan määrä valmistua v. 2020 mennessä, tuloväylät Saksaan toteutetaan kahdessa vaiheessa (2020–2027) rautateiden pullonkaulat välillä Hamburg–München || rautatie || valmistuu arviolta v. 2017 München–Wörgl: pääsy Brennerin tunneliin ja rajanylittävä osuus || rautatie || tutkimukset käynnistetty Brennerin tunneli || rautatie || päätunnelin työt v. 2010–2024 Brennerin tunneli, reitti Veronaan || rautatie || tutkimukset tekeillä Verona–Bologna–Roma–Napoli || rautatie || modaaliyhteyden parannustyöt Napoli–Bari–Valletta || rautatie || tutkimukset tekeillä satamainvestoinnit & multimodaaliyhteydet Maltalla || multimodaali || liikenteenhallintajärjestelmät otetaan käyttöön, modaaliyhteyden parannustyöt || || || 6. Genova–Rotterdam-käytävä - Genova–Milano/Novara–Basel–Mannheim–Köln - Köln–Düsseldorf–Rotterdam - Köln–Liège–Bruxelles/Brussel–Zeebrugge || || || || Terzovalico–Milano/Novara–Genova || rautatie || tutkimukset ja työt meneillään rautatieyhteys Karlsruhe–Basel || rautatie || töiden määrä valmistua v. 2020 loppuun mennessä rautatieyhteys Frankfurt–Mannheim || rautatie || tutkimukset tekeillä rautatieyhteys Rotterdam–Oberhausen || rautatie || töiden määrä valmistua v. 2017 Zeebruggen merisulut || merenkulku || tutkimukset tekeillä || || || 7. Atlantin käytävä - Sines/Lisboa–Madrid–Valladolid - Lisboa–Aveiro–Oporto - Aveiro–Valladolid–Vitoria–Bordeaux–Paris || || || || suurnopeusrautatie Sines/Lisboa–Madrid || rautatie || tutkimukset ja työt meneillään, modaaliyhteyden parannustyöt suurnopeusrautatie Porto–Lisboa || rautatie || tutkimukset tekeillä rautatieyhteys Aveiro–Espanja || rautatie || rajanylittävät työt meneillään rautatieyhteys Bergara–San Sebastián–Bayonne || rautatie || Espanjan osuuden määrä valmistua v. 2016 mennessä, Ranskan v. 2020 mennessä Bayonne–Bordeaux || rautatie || julkinen kuuleminen meneillään || || || 8. Dublin–London–Paris–Brussel/Bruxelles-käytävä - Belfast–Dublin - Dublin–Holyhead - Holyhead–Birmingham–London–Lille–Brussel/Bruxelles - Lille–Paris (ml. Canal Seine–Escaut) || || || || rautatieyhteys Dublin–Belfast || rautatie || työt jatkuvat vuoteen 2018 multimodaaliyhteydet Englannissa (ml. High Speed Line 2) || multimodaali || määrä valmistua v. 2025 mennessä Canal Seine–Escaut || sisävesiliikenne || suunnitelma valmis, kilpailua koskeva dialogi käynnistynyt, valmistuu v. 2018 mennessä Vallonian sisävesiväylien parannustyöt || sisävesiliikenne || tutkimukset tekeillä || || || 9. Antwerpen–Lyon–Basel-käytävä - Rotterdam–Antwerp–Brussel/Bruxelles–Luxembourg - Luxembourg–Dijon–Lyon - Luxembourg–Strasbourg–Basel || || || || Maasin parannustyöt || sisävesiliikenne || määrä valmistua v. 2015 mennessä Terneuzenin sulkujen parannustyöt || sisävesiliikenne || tutkimukset tekeillä Antwerpenin merisulut || merenkulku || tutkimukset tekeillä Eurocaprail || rautatie || työt meneillään rautatieyhteydet Luxembourg Dijon Lyon (TGV Rhin-Rhône) || rautatie || tutkimukset tekeillä Canal Saône–Moselle || sisävesiliikenne || tutkimukset tekeillä Strasbourg–Mulhouse–Basel || multimodaali || tutkimukset ja työt meneillään || || || 10. Seine–Tonava-käytävä - Le Havre–Paris–Strasbourg–Stuttgart–München–Wien || || || || suurnopeusrautatieyhteys Le Havre–Paris || rautatie || tutkimukset tekeillä rautatieyhteys Paris–Strasbourg 2ème phase LGV Est || rautatie || määrä valmistua v. 2016 mennessä rautatieyhteys Strasbourg–Kehl Appenweier || rautatie || määrä valmistua v. 2016 mennessä Karlsruhe–Stuttgart–München || rautatie || tutkimukset ja työt meneillään rautatieyhteys München–Salzburg || rautatie || tutkimukset ja työt meneillään rautatieyhteys Wels–Wien || rautatie || valmistuu arviolta v. 2017 mennessä Tonavan parannustyöt || sisävesiliikenne || tutkimukset ja työt meneillään || || || Muut liikenteen ydinverkon osuudet || || || Rajatylittävä liikenne || rautatieyhteys Sofia–Plovdiv–Istanbul || rautatie || parannustyöt meneillään Rajatylittävä liikenne || maantieyhteys Sofia–Bucureşti via Ruse || maantie || tutkimukset tekeillä Rajatylittävä liikenne || maantie- ja rautatieyhteys Sofiasta Skopjeen || multimodaali || tutkimukset tekeillä Rajatylittävä liikenne || maantie- ja rautatieyhteys Timişoara–Belgrad || multimodaali || tutkimukset tekeillä Rajatylittävä liikenne || rautatieyhteys Nürnberg–Praha || rautatie || tutkimukset ja työt meneillään Rajatylittävä liikenne || maantie- ja rautatieyhteys Wrocław–Dresden || multimodaali || parannustyöt meneillään Rajatylittävä liikenne || multimodaaliyhteys Nürnberg–Linz || multimodaali || työt meneillään Pullonkaula || rautatieverkko Luoteis-Espanja ja Portugali || rautatie || työt meneillään Pullonkaula || rautatieyhteys Frankfurt–Fulda–Erfurt–Berlin || rautatie || tutkimukset tekeillä Pullonkaula || Halle–Leipzig–Nürnberg || rautatie || työt meneillään, määrä valmistua v. 2017 mennessä Pullonkaula || suurnopeusrautatieyhteys Provence–Côte d’Azur || rautatie || tutkimukset tekeillä Pullonkaula || rautatie Egnathia (Kreikka) || rautatie || tutkimukset tekeillä Pullonkaula || sisävesiväylä Dunkerque–Lille || sisävesiliikenne || tutkimukset tekeillä Pullonkaula || rinnakkainen suurnopeusrautatie Paris–Lyon || rautatie || alustavat tutkimukset tekeillä Muu ydinverkko || ydinverkon suurnopeusyhteydet välillä Zaragoza–Pamplona–Logrono, Valladolid–La Coruña || rautatie || työt osittain meneillään Muu ydinverkko || rautatieyhteys Shannon–Cork–Dublin || rautatie || tutkimukset tekeillä Muu ydinverkko || rautatien parannus ja suurnopeusrautatieyhteys Puolan suurten kaupunkien välillä (ml. Warszawa, Łódź, Wrocław, Poznań, Kraków) || rautatie || tutkimukset tekeillä Muu ydinverkko || rautatieyhteys Wilhelmshaveniin ja Bremerhaveniin || rautatie || tutkimukset tekeillä Alustava
luettelo ensisijaisista energiakäytävistä Horisontaaliset prioriteetit Älykkäiden verkkojen käyttöönotto || Investoinnit laajoihin hankkeisiin kysynnän ja tarjonnan tasapainottamiseksi käyttämällä suur- ja keskijänniteverkkoihin tarkoitettuja älykkäiden verkkojen ratkaisuja laajoilla rajatylittävillä alueilla, joilla on suuria vaihteluja sähköntuotannossa || || || Euroopan sähkökäytävät || V. 2020 mennessä saavutettava tavoite || Maat || Tärkeimmät lyhyen aikavälin pullonkaulat 1. Pohjoisten merien merisähköverkko || Pohjoisten merien integroitu merisähköverkko, jonka suunniteltu kapasiteetti on 40 GW uusiutuvaa energiaa ja energian siirto kulutuskeskuksiin || BE, DE, DK, FR, IE, LU, NL, SE, UK (NO) || - optimaaliset kantaverkkoratkaisut käyttäen merenalaisia säteittäisiä tai solmukohtayhteyksiä ja T-yhteyksiä rajayhdysjohtoihin Pohjanmerellä, Irlanninmerellä ja Englannin kanaalissa - maalla sijaitsevien kantaverkkojen vahvistaminen sähkön siirtämiseksi pohjoisten merien rannikkovaltioiden kulutuskeskuksiin - parantunut mahdollisuus käyttää vesivoimaa ja muuta varastointikapasiteettia varavoimana ja tasapainottamiseen || || || 2. Sähköverkkojen yhteenliitännät Lounais-Euroopassa || Sähköverkkojen yhteenliitännät Lounais-Euroopassa EU:n jäsenvaltioiden ja Välimeren kolmansien maiden kanssa. || ES, FR, IT, MT, PT (CH, Pohjois-Afrikan maat) || - Iberian niemimaan ja Ranskan väliset sähköverkkojen yhteenliitännät - Keski-Eurooppaan suuntautuvat yhteenliitännät - Italian/Espanjan ja Pohjois-Afrikan maiden väliset yhteenliitännät ottaen huomioon niiden uusiutuvien energialähteiden pitkän aikavälin potentiaali - riittävä yhteenliitäntä Maltan ja Italian välillä || || || 3. Itäisen Keski-Euroopan ja Kaakkois-Euroopan sähköverkkojen yhteenliitännät || Vahvistettu alueellinen sähköverkko sähkön siirtämiseksi pohjoisesta etelään ja idästä länteen sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja uusiutuvien energialähteiden integroimiseksi sekä rajayhdysjohtojen että sisäisten linjojen kautta || AT, BG, CZ, DE, GR, HU, IT, PL, RO, SI, SK (AL, BA, FYROM, HR, ME, SP) || - sisäisten verkkojen lujittaminen Puolassa, Tšekissä, Romaniassa, Slovakiassa, Kroatiassa ja Bulgariassa sekä Itävallassa ja Saksassa pohjoisesta etelään - uudet rajayhdysjohdot Saksan ja Puolan sekä Slovakian ja Unkarin välillä - siirtokapasiteetin lisääminen Romanian, Bulgarian ja Kreikan välillä, myös energiayhteisösopimuksen maiden kanssa - yhteenliitännät Italian ja energiayhteisön maiden kanssa (erityisesti Montenegro mutta myös Albania ja Kroatia) || || || 4. Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma sähkön osalta (BEMIP) || Päättää kolmen Baltian maan eristyneisyys ja lisätä niiden järjestelmien riippumattomuutta Venäjän sähköverkosta. Pitemmällä aikavälillä liittyä synkronoidusti Sähkö-ENTSOn kattamaan manner-Euroopan järjestelmään || DE, DK, EE, FI, LT, LV, PL, SE (NO) || - sähköliitännät kolmesta Baltian maasta Ruotsiin, Suomeen ja Puolaan - Baltian maiden sisäisen verkon vahvistaminen vastaavasti, erityisesti Latviassa - Latvian ja Viron välinen uusi yhteenliitäntä järjestelmien riippumattomuuden lisäämiseksi - Puolan kantaverkon parantaminen koillisessa sekä Puolan ja Liettuan välisen rajanylittävän kapasiteetin lisääminen synkronoitua yhteyttä varten Euroopan kaasukäytävät 5. Eteläinen kaasukäytävä || Avataan EU:hun neljäs kaasun toimituskäytävä, joka voi liittää Euroopan Kaspianmeren ja Lähi-idän altaan kaasuvaroihin (todistetut varannot 90,6 biljoonaa kuutiometriä) || Suoraan: IT, EL, BG, RO, AT, HU Epäsuorasti: DE, CZ, PL, FR (AL, BA, FYROM, HR, ME, SP; Georgia, Irak, Turkki, Kaspianmeren alueen maat) || - putkistojen avulla voidaan luoda suora yhteys EU:n alueelta Kaspianmeren ja Lähi-idän kaasukentille - useita vaihtoehtoja ja putkistokokonaisuuksia harkitaan, ml. tiettyyn käyttöön varattu putkisto Turkin halki ja merenalaiset putkistot Kaspianmeressä ja Mustassameressä (Turkmenistan–Azerbaidžan sekä Georgia–EU) || || || 6. Pohjoisen ja etelän välinen kaasukäytävä Länsi-Euroopassa || Uudet yhteenliittymät pohjois–etelä-akselilla Länsi-Euroopassa Välimeren alueen liittämiseksi paremmin luoteiseen kaasualueeseen ja luoda Italian ja Espanjan lisäksi muita vaihtoehtoja ja lisätä kilpailua alueella, luoda pääsy Afrikan, Norjan ja Venäjän kaasutoimituksiin ja lisätä EU:n koko kaasuverkon joustoa || BE, CY, DE, ES, FR, IE, IT, LU, MT, NL, PT, UK (Pohjois-Afrikan maat) || - yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen Iberian niemimaan ja Ranskan välillä ja sisäisten pullonkaulojen poistaminen - yhteenliittämiskapasiteetin lisääminen Pohjois-Italian ja Itävallan välillä sekä Etelä-Italian ja Pohjois-Afrikan välillä - riittävät nesteytettyä ja paineistettua maakaasua sekä putkistoa koskevat ratkaisut Kyproksella ja Maltalla - lisäinfrastruktuurit kapasiteetin lisäämiseksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa (esim. varastointi/nesteytetty maakaasu) || || || 7. Pohjoisen ja etelän väliset kaasuyhteydet itäisessä Keski-Euroopassa ja Kaakkois-Euroopassa || Kaasuyhteydet Itämeren alueen ja Adrianmeren ja Egeanmeren alueiden välillä sekä edelleen Mustallemerelle toimitusvarmuuden lisäämiseksi ja toimituslähteiden monipuolistamiseksi alueella. Toisessa vaiheessa integraatioprosessia on laajennettava energiayhteisösopimuksen jäsenmaihin riittävän yhteenliittämiskapasiteetin avulla. || BG, HU, CZ, PL, RO, SK, AT, GR, SI (HR, energiayhteisömaat) || - pohjois-eteläsuuntaiset liittymät valtioiden sisällä ja välillä, erityisesti uudet putkistot tai niiden parannukset Puolassa, Bulgariassa ja Romaniassa, yhteenliittymät Puolan ja Slovakian sekä Slovakian ja Unkarin välillä - rajatylittävän kapasiteetin lisääminen tai kaksisuuntaiset kaasusiirrot Puolan ja Tšekin, Puolan ja Saksan sekä Romanian ja Unkarin välillä - uusi infrastruktuuri kaasun tuomiseksi uusista lähteistä ja näiden liittäminen alueelliseen kaasuverkkoon pohjoisessa ja etelässä uusien putkistojen kautta sekä Puolassa, Kroatiassa ja Romaniassa sijaitsevat nesteytetyn maakaasun terminaalit, jotka palvelevat laajempaa aluetta || || || 8. Itämeren energiamarkkinoiden yhteenliitäntäsuunnitelma kaasun osalta (BEMIP) || Lopettaa kolmen Baltian maan ja Suomen eristyneisyys sekä riippuvuus yhdestä toimittajasta, parantaa toimitusvarmuutta koko Itämeren alueella monipuolistamalla toimituksia Norjasta || DK, EE, FI, LT, LV, PL, SE, DE (NO) || - Suomen ja Viron sekä Puolan ja Liettuan väliset kaasuyhdysputket ja alueellinen nesteytetyn maakaasun terminaali itäisen Itämeren alueella - sisäisten järjestelmien parannukset riittävän kapasiteetin luomiseksi, jotta kaasu voi virrata kaikkiin suuntiin - läntisellä Itämeren alueella Norjan ja Tanskan järjestelmien välisten yhteenliittämismahdollisuuksien lisääminen, Puolan ja Tanskan välinen yhteenliitäntä ja Saksan ja Tanskan välisen kaksisuuntaisen kapasiteetin lisääminen Alustava
luettelo laajakaistakohdealueista ja Euroopan digitaalisten palvelujen
infrastruktuurikäytävistä Horisontaaliset prioriteetit Innovatiivinen hallinto ja palvelut || Yleiseurooppalaisen laajakaistainfrastruktuurin kartoittamisen avulla kehitetään jatkuvaa yksityiskohtaista olennaisten sivustojen tarkastelua ja dokumentointia, käyttöoikeuksien analysointia, olemassa olevien toimintojen parantamismahdollisuuksien arviointia jne. Innovatiivinen hallinto ja palvelut || Teknisen avun toimenpiteet, mm. hanke- ja investointisuunnittelu sekä toteutettavuustutkimukset investointitoimenpiteiden ja rahoitusvälineiden tukena. || || || Laajakaistakohdealueet Ensisijaisia laajakaistakohdealueita koskeva hankesuunnitelma || Vuoteen 2020 mennessä rahoitettavien kohdealueiden kuvaus || Merkitys / tärkeimmät määräajat 1. Kehitetään maantieteellisesti hajautettu valikoima laajakaistahankkeita, jotka edistävät Euroopan digitaalistrategiassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista || Maantieteellisesti hajautettu laajakaistahankkeiden valikoima, joka vastaa laajakaistakohdealueita. Ne ovat pääasiassa esikaupunkialueita, joiden osalta valikoimaan kuuluvat yritykset hyötyvät tähän nimenomaisesti tarkoitetuista rahoitusvälineistä. Niiden aktivoimiseksi ja/tai luoton luokituksen parantamiseksi 1 miljardin euron rahoitusosuus EU:n talousarviosta. Rahoitusosuus houkuttelee todennäköisesti julkiselta tai yksityiseltä sektorilta muuta rahoitusta, joka voisi johtaa 6–15 miljardin euron bruttoinvestointiin laajakaistapalveluihin riippuen rahoitustarpeista ja taustalla olevien investointien riskiprofiileista. Laajakaistakohdealuehankkeiden ensimmäisessä vaiheessa on todennäköistä, että vakiintuneet televiestintäyhtiöt (vakiintuneet toimijat tai operaattorit) investoivat alueille, joilla kaapeliyhtiöiden paine on kova. Muiden yleishyödyllisten laitosten (vesi- ja viemärilaitokset, sähkölaitokset) odotetaan investoivan passiivisiin laajakaistaverkkoihin, joko yksinään tai operaattoreiden kumppaneina. Useat operaattorit (jotka toimivat usein sekä kiinteän verkon että matkaviestintäverkon markkinoilla) voivat yhdistää voimansa ja rakentaa uuden sukupolven infrastruktuuria. Kumppanuudet ovat lähtökohtaisesti riskialttiimpia kuin yksittäiset lainaajat. || Laajakaistanopeuksien kasvamiseen liittyy huomattavia taloudellisia ja sosiaalisia etuja. Välitön vaikutus työllisyyteen nopean laajakaistan rakentamisen ja toteutuksen myötä. Hankkeen puolivälissä välittömät vaikutukset liittyvät tieto- ja viestintäteknologiaan pohjautuvien palvelujen (esim. älykkäät verkot, sähköiset viranomaispalvelut, kuluttajille terveyspalvelujen tarjonnasta koituvat edut) parantuneeseen kustannustehokkuuteen. OECD:n tutkimus on osoittanut, että laajakaistan levinneisyysasteen kohoaminen 5 prosenttiyksiköllä johtaa työn tuottavuuden kasvamiseen 0,07 prosenttiyksiköllä. Pitkällä aikavälillä BKT:hen kohdistuu pysyviä vaikutuksia. || || || Euroopan digitaalisen infrastruktuurin käytävät Ensisijaisia infrastruktuureja koskeva hankesuunnitelma || Vuoteen 2020 mennessä rahoitettavien palveluinfrastruktuurien kuvaus || Merkitys / tärkeimmät määräajat 1. Mahdollistetaan pääsy Euroopan kulttuuriperinnön digitaalisiin resursseihin (Europeana) || Palveluinfrastruktuuri, jolla voidaan perehtyä Euroopan museoiden, kirjastojen, arkistojen ja audiovisuaalisten kokoelmien resursseihin. Tämän infrastruktuurin tarkoituksena on tarjota helppokäyttöinen keskitetty pääsy Euroopan kulttuurialan sisältöön verkossa. Se muuntaa Euroopan kulttuurialan resurssit kestäväksi digitaalitalouden resurssiksi ja siihen yhdistetään asiaa koskevien oikeuksien infrastruktuuri. Sen tarkoituksena on myös toimia luovien toimialojen ja kulttuurimateriaalin innovatiivisen uudelleenkäytön keskuksena. Se perustuu Europeanaan ja laajennetaan kattamaan ennestään käyttämättömät kokoelmat kaikissa jäsenvaltioissa. || Europeana edistää tiedon, kulttuurin monimuotoisuuden ja luovien sisältöjen saatavuutta, ja sen tavoitteena on helpottaa kulttuuriteosten digitalisointia ja levittämistä Euroopassa. Europeanan lujittamisesta sovittiin neuvoston toukokuussa 2010 antamissa päätelmissä. Kulttuuriala ja luova toimiala ovat Euroopan dynaamisimpia toimialoja. Niiden osuus on 3,3 % EU:n BKT:n kokonaismäärästä ja 3 % työllisyydestä. Euroopan vahva kulttuuriperintö tarjoaa vankan perustan sisältöalalle. Kaikkien vapaiden merkkiteosten on tarkoitus olla saatavilla vuoteen 2016 mennessä. Sisältöä ja palveluja laajennetaan edelleen vuoden 2016 jälkeen. || || || 2. Yhteentoimiva ja turvallinen sähköisen tunnistamisen ja todentamisen järjestelmä koko Euroopassa || Palveluinfrastruktuuri, jolla sähköisen henkilöllisyyden rajatylittävä käyttö, myös sen todentaminen kautta Euroopan, mahdollistetaan kansalaisille ja liikeyrityksille, jotta nämä voivat käyttää digitaalisia palveluja missä tahansa jäsenvaltiossa, jossa he asuvat tai jonne matkustavat. Sähköinen henkilöllisyys ja sähköiset todentamispalvelut ulotetaan kaikkiin jäsenvaltioihin, jotka osallistuvat tähän palveluinfrastruktuuriin, ja ne integroidaan korkeamman tason lisäpalveluihin (sähköiset hankintamenettelyt, liikeyritysten liikkuvuus, oikeudellisten tietojen sähköinen vaihto). || Joukko muita palveluinfrastruktuureja riippuu rajatylittävän sähköisen henkilöllisyyden palveluinfrastruktuurin käyttöönotosta, kuten palveludirektiivin mukaiset keskitetyt asiointipisteet, rikosrekisterien ja potilastietojen vaihto jne. Toimien palvelukonseptin soveltamiseksi rajoitetuissa puitteissa olisi jatkuttava vuoteen 2014. Täysimittainen toiminta tavoitteena vuodesta 2014 alkaen. || || || 3. Yhteentoimivat rajatylittävät sähköiset hankintapalvelut || Palveluinfrastruktuuri, jonka avulla mikä tahansa yritys EU:ssa voi osallistua EU:n julkisiin tarjouskilpailuihin mistä tahansa jäsenvaltiosta käsin ja joka kattaa hankintasopimuksen tekemistä edeltävät ja sen jälkeiset sähköiset hankintatoiminnat. Laajennetaan infrastruktuuri kaikkiin jäsenvaltioihin ja sisällytetään siihen toimintoja kuten virtuaalinen yritysasiakirja-aineisto (Virtual Company Dossier), sähköiset luettelot, sähköinen tilaaminen ja sähköinen laskutus). || Sähköiset julkiset hankintamenettelyt laajentavat yritysten ja julkishallintojen markkinoita ja parantavat kilpailua tarjousten alalla. Kun käytetään tehokkaampia ja laajempaan kilpailuun perustuvia hankintamenettelyjä, voidaan päästä 1–2 %:n vuosisäästöihin yhteensä 2 000 miljardin euron julkisten hankintojen markkinoilla. Palveluinfrastruktuuri ulotetaan vuodesta 2014 alkaen kaikkiin jäsenvaltioihin perustuen valkoiseen kirjaan, joka koskee tapoja liittää sähköiset hankintaresurssit yhteen koko sisämarkkinoiden alueella. || || || 4. Liikeyrityksen perustamista toisessa Euroopan maassa koskevat sähköiset menettelyt (palveludirektiivin yhteydessä) || Palveluinfrastruktuuri palveluntarjoajille, jotka ovat halukkaita tarjoamaan asiantuntijapalveluja kotimaansa ulkopuolella. Sen tarkoituksena on tarjota saumattomia rajatylittäviä sähköisiä menettelyjä, jotka liittyvät liikeyrityksen perustamiseen toisessa Euroopan maassa, ja hoitaa kaikki tarpeelliset hallinnolliset menettelyt sähköisesti yli rajojen palveludirektiivin mukaisten keskitettyjen yhteyspisteiden kautta. || Palveludirektiiviin perustuva yhteentoimiva palveluinfrastruktuuri. Toimet, joiden tarkoituksena on poistaa Euroopan yrityksiltä hallinnolliset esteet, joita ne kohtaavat tarjotessaan palvelujaan ulkomailla, jatkuvat vuoteen 2014 saakka rajoitetussa laajuudessa. Täysimittaisten toimintojen olisi käynnistyttävä vuodesta 2014 ja laajennuttava kaikkiin jäsenvaltioihin. || || || 5. Terveydenhuoltoalan yhteentoimiva sähköinen tuki kaikkialla EU:ssa || Palveluinfrastruktuuri, jonka tarkoituksena on yhdistää terveydenhoitoalan laitokset ja ylittää sähköisten terveydenhuoltopalvelujen kielelliset, hallinnolliset ja tekniset esteet. Palveluihin kuuluisi potilaan hoitoyhteenvetojen ja sähköisten lääkemääräysten vaihto kautta koko Euroopan ja etälääketieteen palvelujen rajatylittävän käytön tukeminen. || Infrastruktuuri edistää osaltaan potilaiden oikeuksien soveltamisesta rajatylittävässä terveydenhuollossa annetun direktiivin 14 artiklaan (Sähköiset terveyspalvelut) sisältyvää täytäntöönpanomekanismia siten, että hyväksytään yhteinen sääntökokonaisuus, joka koskee terveystietojen semantiikkaa ja niihin liittyviä menettelyjä. Toimien palvelun saamiseksi käyttöön rajoitetuissa puitteissa olisi jatkuttava vuoteen 2015. Täysimittainen toiminta tavoitteena vuodesta 2015 alkaen. || || || 6. Data.eu || Palveluinfrastruktuuri, jonka avulla keskitetyn asiointipisteen alaisuuteen kootaan jäsenvaltioiden kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla sekä EU:n toimielinten kokoamia tiedostoja tiedon käyttämiseksi ja uudelleenkäyttämiseksi eri sovelluksissa. Data.eu-portaali tarjoaa hakumahdollisuuden ja/tai pääsyn millä tahansa kielellä laadittuihin tiedostoihin, joita jäsenvaltioiden julkiset elimet käyttävät ja josta voi tehdä kyselyjä ja visualisointeja. Se tarjoaa avoimia työkaluja, joilla jokainen voi olla vuorovaikutuksessa infrastruktuurin kanssa (tietojen haku, tilastojen keräys, tietojen lataus) uusien liikeyritysten kehittämistä varten. || Julkisen sektorin tiedot ovat ensisijainen tietolähde, mutta myös tärkeä keino luoda innovatiivisia palveluja (paikannukseen perustuvat palvelut, taloudelliset palvelut, markkinointi, ympäristöön liittyvä seuranta). Julkisen sektorin tietoihin kuuluvien maantieteellisten tietojen maailmanlaajuisten markkinoiden suuruudeksi arvioitiin 5,3 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuonna 2009. Toiminnassa on rajoitetuissa puitteissa toimiva pilottiportaali. Yleiseurooppalaisen avoimen tietoinfrastruktuurin asteittainen käyttöönotto ja sen laajentaminen vähitellen kaikkeen Euroopan unionin julkiseen hallintoon vuodesta 2014 alkaen. || || || 7. Lapsille turvallisempi internet || Palveluinfrastruktuuri nuorten internetin käyttäjien suojelemiseksi paremmin. Se tarjoaa EU:n laajuisen foorumin resurssien, tietojärjestelmien ja ohjelmistotyökalujen jakamiseksi. Tähän liittyvät Safer Internet -keskukset tarjoavat koulutussisältöjä, internetin turvallisuuteen liittyvää tietoa, tiedotusmateriaalia ja integrointiteknologioita sisällönsuodatusvälineiden käyttöä varten, vähimmäisiän tarkistamista varten, tuotteiden (esim. internet-pelien) luokittelua varten alan yritysten käytännesääntöjen mukaisesti, innovatiivisten sisällöntuottamisvälineiden käyttöönottoa ja yhteentoimivia valkoisia listoja varten. Näin pyritään parantamaan pienille lapsille turvallisten internet-ympäristöjen kehittämistä ja edistämään kullekin ikätasolle soveltuvan laadukkaan sisällön saatavuutta. || Tämä infrastruktuuri edistää niiden tavoitteiden saavuttamista, jotka komissio on asettanut Euroopan digitaalistrategiassa lasten suojelemiselle internetissä. Foorumin ja välineiden täytäntöönpano ja käyttöönotto eri osapalveluja varten vuodesta 2014 alkaen. Integrointi ja laajentaminen vuodesta 2018 alkaen. || || || 8. Monikieliset palvelut || Palveluinfrastruktuuri, jolla tarjotaan sähköistä liiketoimintaa harjoittaville yrityksille (sähköisen kaupankäynnin tarjoajille) rajoittamaton pääsy uudelleen käytettävissä oleviin monikielisiin rakenneosiin. Niissä keskitytään online-käännöspalveluihin, puheohjaukseen perustuviin interaktiivisiin palveluihin ja monikieliseen sisällönhakuun. Infrastruktuuri isännöi seuraavia resursseja ja tarjoaa lisäarvoa mahdollistamalla pääsyn niihin: erilaiset tietoresurssit EU-kielillä (esim. käännetyt materiaalit, monikieliset kieliaineistot, sanakirjat ja terminologian tietopankit), asiaan liittyvä metatieto, työkalut ja standardit. Lisäksi se mahdollistaa sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta peräisin olevien kieliresurssien (sekä tietojen että työkalujen) yhdistämisen, jakamisen ja vaihtamisen. || Kieliesteiden ylittäminen tukee sujuvien ja tehokkaiden rajatylittävien digitaalisten sisämarkkinoiden kehitystä. Vuonna 2009 toteutetussa selvityksessä arvioitiin, että vuonna 2008 EU:n kielialan arvo oli 8,4 miljardia euroa kattaen kääntämisen ja tulkkauksen, ohjelmistojen lokalisoinnin, kieliteknologisten työkalujen kehittämisen, konsultoinnin ja opetustehtävät. Alan vuotuiseksi kasvuvauhdiksi arvioitiin vähintään 10 prosenttia seuraavina vuosina. Infrastruktuuri käynnistyisi yhdistelemällä ja laajentamalla olemassa olevia aloitteita (esim. TAUS, ELRA, LDC, EU:n verkostot kuten META-NET) ja lisäämällä toimintaansa vähitellen vuodesta 2016 alkaen. || || || 9. Euroopan laajuinen julkisen sektorin runkoverkko (”mid-mile”) || Palveluinfrastruktuuri, jolla yhdistetään tärkeimmät julkisen sektorin palvelut yleiseurooppalaisen runkoverkon muodostavaan erittäin nopeaan verkkoon. Sen avulla voitaisiin tarjota muita korkean tason palveluita ja sen varaan voitaisiin rakentaa etäresursseja Euroopan laajuisille julkisille palveluille. Tällä tavoin kootaan kysyntää, minkä avulla saadaan alennettua kustannuksia ja saavutettua kriittinen massa palvelujen tarjonnan alalla paljon nopeammin. || Ensisijaisia sidosryhmiä ovat julkiset viranomaiset, jotka hoitavat julkista palvelua, joka hyötyisi nopeasta verkosta (esim. terveydenhuoltopalvelut, julkiset tietovarannot, tilastokeskukset, ympäristön seurantavirastot, pelastuspalvelu, kulttuurilaitokset). Vuodesta 2014 alkaen tällainen yleiseurooppalainen palvelu voitaisiin ottaa käyttöön riittävällä tiheydellä 2–4 vuoden kuluessa. Toisessa vaiheessa puututtaisiin maantieteellisillä alueilla ja/tai temaattisilla aloilla vallitseviin nimenomaisiin aukkoihin. Tämän Euroopan laajuisen palveluinfrastruktuurin lähtökohtana on sTesta-verkko. Innovatiiviset
rahoitusvälineet
1.
Poliittiset tavoitteet
Innovatiivisten rahoitusvälineiden käyttö tarjoaa vaihtoehdon EU:n talousarvioon yleensä liitetylle
perinteiselle avustusrahoitukselle, ja se voi mahdollistaa strategisille
investoinneille uuden merkittävän rahoitusvirran. Innovatiivisten
rahoitusvälineiden tärkein etu on se, että ne saavat EU:n talousarviolle aikaan
kerrannaisvaikutusta edistämällä ja houkuttelemalla muuta julkista ja
yksityistä rahoitusta EU:n edun mukaisille hankkeille. Hankkeissa, joilla on kaupallista
potentiaalia, EU:n varoja voidaan käyttää yhdessä yksityis- ja pankkisektorin
kanssa, erityisesti Euroopan investointipankin (EIP) kautta. Näin on tarkoitus
auttaa selviämään esteistä, joita markkinoiden toimintapuutteet aiheuttavat
hankkeiden sekä EU:n ja sen kansalaisten strategisen edun mukaisten toimintojen
rahoitukselle. Tällaisia välineitä on mahdollista käyttää
nykyistä laajemminkin monenlaisten eri politiikkojen tukena. EU:n talousarviossa on jo yli kymmenen vuoden
ajan käytetty pk-yrityksille myönnettävien takausten ja pääomasijoitusten
tapaisia rahoitusvälineitä. Nykyisen
rahoituskehyksen yhteydessä otettiin yhteistyössä EIP:n kanssa käyttöön
rahoitusvälineiden uusi sukupolvi, kuten seitsemänteen T&K-puiteohjelmaan
liittyvä riskinjakorahoitusväline ja Euroopan laajuisten liikenneverkkojen
lainavakuusväline (LGTT). EU:n
ulkopuolisten toimintojen alalla perustettiin energiatehokkuutta ja uusiutuvien
energialähteiden käyttöä edistävä maailmanlaajuinen rahasto tarjoamaan
pääomasijoituksia kehitysmaihin. Rakennerahastojen
alalla puolestaan on luotu rahoitusvälineitä yritysten, kaupunkikehityksen ja
energiatehokkuuden edistämiseksi uudistuvien rahastojen kautta. Nämä välineet ovat osoittautuneet
menestykseksi, mutta ne on kehitetty koeluonteisesti. Sen vuoksi komissio ehdottaa, että osana tulevaa rahoituskehystä
luodaan tehostetumpi ja standardoidumpi lähestymistapa innovatiivisten
rahoitusvälineiden käyttöön, ja näin huolehditaan siitä, että EU:n varoja
käytetään mahdollisimman tehokkaasti EU:n politiikkojen tukemiseen.
2.
Välineet
Nykyisiä rahoitusvälineitä ehdotetaan
järkeistettäviksi siten, että luodaan pääoma- ja velkainstrumentteja koskevat
yhteiset säännöt, jotta EU:n tasolla sekä kansallisella ja/tai alueellisella
tasolla vallitsee yhtenäinen näkemys rahoitusvälineiden käytöstä. Niillä
selkiytetään suhteita rahoituskumppaneihin, erityisesti EIP:hen ja kansainvälisiin
rahoituslaitoksiin. Ne tuovat suhteessa markkinoihin avoimuutta siitä, millä
tavoin EU käyttää pääoma- ja velkainstrumentteja, mikä varmistaa EU:n toimien
paremman näkyvyyden. Komissio ehdottaa uudentyyppistä välinettä, EU:n
hankekohtaisia joukkovelkakirjalainoja, joita käytettäisiin keinona turvata
investointiresurssit EU:n edun kannalta strategisen tärkeisiin
infrastruktuurihankkeisiin. Rahoitusosuus EU:n talousarviosta käytetään
tukemaan hankkeita vahvistamalla hankkeiden luottoluokitusta ja sen myötä
houkuttelemalla rahoitusta EIP:ltä, muista rahoituslaitoksista ja yksityisiltä
pääomamarkkinasijoittajilta. Rahoitusvälineisiin ei sisälly enempää riskiä kuin
avustuksiinkaan, sillä EU:n talousarvioon kohdistuva riski on kaikissa
tapauksissa rajoitettu tiukasti rahoitusosuuteen. EU:n talousarvio ei voi olla
alijäämäinen. Ulkoisten toimien alalla kehitteillä on
erityinen ulkoista yhteistyötä ja kehitysapupolitiikkaa koskeva EU:n mekanismi,
jossa yhdistettäisiin komission, jäsenvaltioiden sekä ulkoisen yhteistyön ja
kehitysavun alalla toimivien Euroopan kahdenvälisten ja monenvälisten
rahoituslaitosten (erityisesti EIP:n) vahvuudet. Mekanismi edistää EU:n
ulkoisen rahoituksen johdonmukaisuutta, tehokkuutta, vaikuttavuutta ja
näkyvyyttä ottaen samalla huomioon EU:n ulkoisten kumppanien erityispiirteet.
3.
Täytäntöönpano
Rahoitusvälineet ovat jatkossa osa EU:n
talousarviotoimia monilla politiikanaloilla, erityisesti seuraaviin
tavoitteisiin tähtäävillä aloilla: (1)
Yksityissektorin kapasiteetin kehittäminen kasvun, työpaikkojen syntymisen ja/tai innovoinnin edistämiseksi: tuki
käynnistysvaiheessa oleville yrityksille, pk-yrityksille, keskisuurille
yrityksille, mikroyrityksille, osaamisen siirrolle ja investoinneille henkiseen
omaisuuteen. (2)
Infrastruktuurin
rakentaminen hyödyntämällä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia EU:n
kilpailukyvyn parantamiseksi sekä liikenne-, energia- ja tieto-ja
viestintäteknologioiden kestävyyden vahvistamiseksi. (3)
Sellaisten mekanismien tukeminen, jotka saavat
liikkeelle yksityisiä investointeja julkisten hyödykkeiden, kuten ilmaston- ja
ympäristönsuojelun, tuottamiseksi muilla aloilla. Välineiden suunnittelussa ohjenuorana ovat
seuraavat periaatteet: ·
Vankat hallinnointijärjestelyt: velka- ja
pääomamekanismeille luodaan vankat hallinnointijärjestelyt sen varmistamiseksi,
että EU pystyy tarkkailemaan tehokkaasti rahoitustoimia ja investointeja sekä
poliittisten tavoitteiden saavuttamista. ·
Rahoitus eri budjettikohtien kautta: tällaisten välineiden rahoittamiseen ei talousarviossa ole erillistä
määrärahaa; sen sijaan rahoitusvälineet rahoitetaan kyseessä olevien
politiikanalojen budjettikohdista yhdistettynä asianomaisen pääoma- tai
velkarahoitusta tarjoavan välineen kanssa. ·
Vakiintunut asema osana varainhoitoasetusta: kyseisten kahden mekanismin perusperiaatteet sisällytetään
varainhoitoasetukseen, joka on parhaillaan neuvoston ja Euroopan parlamentin
uudelleentarkasteltavana. Tämä
edistää järkeistämistä ja standardointia huomattavasti. ·
Yhteisten sääntöjen käyttö pääoman ja velan
osalta on pakollista sisäisten politiikkojen
kohdalla ja niitä sovelletaan horisontaalisesti välineisiin kaikilla näillä
politiikanlohkoilla. Olemassa olevat innovatiiviset rahoitusvälineet saatetaan
yhteisten sääntöjen mukaisiksi. Koheesiopolitiikan osalta noudatetaan
jäsenvaltioiden kanssa yhteisen hallinnoinnin periaatetta, ja sen vuoksi EU:n
toimintamalleja tarjotaan käyttöön vapaaehtoisina parhaiden käytänteiden
malleina, mihin yhdistetään jäsenvaltioille tarjotut huomattavat kannustimet
noudattaa EU-tason lähestymistapaa. Ulkoisten toimien alalla entistä
suurempi osuus EU:n avustuksista (tarvittaessa alueellisten
investointijärjestelyjen kautta) liitetään lainoihin tai käytetään pääoma- tai
riskinjakovälineissä. Tämä auttaa
lisärahoituksen saamisessa käyttöön – myös yksityissektorilta – tukemaan EU:n
painopistealoja ja kattamaan EU:n kumppanimaiden investointitarpeet. Asiaa helpottaa rahoitusvälineitä koskevien
uusien ehdotettujen varainhoitoasetuksen säännösten voimaantulo sekä yhteisten,
näitä välineitä koskevien periaatteiden laatiminen ulkoisten toimien ympäristön
vaatimassa määrin. ·
Rahoituslaitosten suorittama hallinnointi: rahoitusvälineiden hallinnointi ja
täytäntöönpano on tarkoitus yleisesti ottaen delegoida EIP-ryhmälle, muille
kansainvälisille rahoituslaitoksille tai julkisille rahoituslaitoksille, joissa
osakkaana on vähintään yksi jäsenvaltio. Hallinnointi voitaisiin toteuttaa myös kansallisen lainsäädännön
mukaisesti perustetun sijoitusvälineen kautta ja yhdistämällä resursseja
julkisen ja yksityisen sektorin eri lähteistä. Myös edelleendelegointi yksityisille taloushallinnon toimijoille olisi
mahdollista. Oikeusasiat
1.
Poliittiset tavoitteet
EU:n oikeusasioita, perusoikeuksia,
kansalaisuutta ja tasa-arvoa koskevat politiikat perustuvat EU:n perusarvoihin
ja -periaatteisiin, joita ovat esimerkiksi demokratia, vapaus, suvaitsevaisuus,
syrjimättömyys ja oikeusvaltioperiaate. Politiikalla tuetaan Euroopan laajuisen lain, oikeuksien ja oikeuden
alueen luomista kaikkien EU:n kansalaisten hyväksi. Miljoonat eurooppalaiset osallistuvat nykyisin
maiden rajat ylittäviin toimintoihin yksityiselämässään, työssään tai
opinnoissaan taikka kuluttajina. Komissio
pyrkii tarjoamaan käytännön ratkaisuja sekä kansalaisille että yrityksille
näiden kohdatessa rajat ylittäviä ongelmia, jotta kansalaiset voivat helposti
sijoittautua asumaan toiseen jäsenvaltioon tai matkustella taikka työskennellä
toisessa jäsenvaltiossa ja luottaa siihen, että heidän oikeuksiaan suojellaan
kaikkialla EU:ssa, ja jotta yritykset voivat hyödyntää täysimääräisesti
sisämarkkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia. Euroopan oikeusalueen tärkein rakennusväline
on lainsäädäntö ja komissiolla onkin kattava ohjelma EU:n laajuisten normien
asettamiseksi, jotta ihmiset voivat luottaa samaan oikeuden perustasoon,
esimerkiksi silloin, kun he joutuvat rikoksen uhriksi, ja saada syrjimätöntä
kohtelua kaikkialla Euroopassa. Lissabonin sopimus tarjoaa uusia
mahdollisuuksia oikeudelliseen yhteistyöhön rikos- ja siviiliasioissa ja
lisäksi siinä annetaan EU:n tehtäväksi helpottaa oikeussuojan saatavuutta
EU:ssa. Siinä määrätään myös sukupuolten välisen tasa-arvon
valtavirtaistamisesta ja rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai
vakaumukseen, vammaan, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan
syrjinnän kieltämisestä kaikissa EU:n toimintapolitiikoissa ja toiminnoissa. Jotta oikeudet ja lait olisivat tehokkaita
myös käytännössä, ne on pantava täytäntöön oikein ja ihmisten – kansalaisista
tuomareihin – on ymmärrettävä ne ja tiedettävä, kuinka niitä voidaan käyttää.
Tämän vuoksi komissiolla on useita kohdennettuja rahoitusohjelmia
lainsäädäntönsä ja politiikkojensa tukemiseksi. Ohjelmissa keskitytään
sellaisiin rajat ylittäviin kysymyksiin, joihin voidaan puuttua riittävästi
vain EU:n tasolla toteutettavin koordinoiduin toimin.
2.
Välineet
Komissio ehdottaa
tämän alan ohjelmien yhdistämistä oikeusalan ohjelmaksi ja oikeuksien ja
kansalaisuuden ohjelmaksi. Näin voidaan yksinkertaistaa rahoitusjärjestelyjä ja
varmistaa johdonmukaisempi ja yhtenäisempi lähestymistapa rahoitettaviin
toimintoihin. Yhdennetyissä ohjelmissa keskitytään ensisijaisiin aihealueisiin
ja rahoitetaan toimintoja, jotka tarjoavat EU:lle selkeästi lisäarvoa, kuten ·
oikeusalan ammattilaisten koulutus (esimerkiksi tuomarit ja syyttäjät), joka tarjoaa välineet EU:n
lainsäädännön mukaisten oikeuksien ja lainkäytön soveltamiseksi käytännössä ja
keskinäisen luottamuksen lisäämiseksi, mikä on vapauden, turvallisuuden ja
oikeuden alueen perusta; ·
verkostojen vahvistaminen, ts. EU:n laajuiset organisaatiot, jotka avustavat tätä aihealuetta
koskevien tulevien aloitteiden valmistelussa ja edistävät aloitteiden
johdonmukaista täytäntöönpanoa Euroopassa; ·
rajat ylittävä lainvalvontayhteistyö, esimerkiksi hälytysjärjestelmän perustaminen kadonneiden lasten
löytämiseksi, operatiivisen ja rajat ylittävän huumeidentorjuntaa koskevan
yhteistyön koordinointi; ja ·
tiedotus ja valistus,
mukaan lukien tuki kansallisille ja EU:n kampanjoille, joiden puitteissa
ihmisille kerrotaan heidän EU:n lainsäädännön mukaisista oikeuksistaan ja
kuinka ne voidaan panna täytäntöön käytännössä. Mahdollisuuksien
mukaan ohjelmiin voivat osallistua ehdokasmaat ja kenties myös muut kolmannet
maat.
3.
Täytäntöönpano
Kun rahoitusohjelmien määrää supistetaan ja
rahoitusprioriteetit keskitetään, kaikilla aloilla voidaan soveltaa samaa
sääntökokonaisuutta ja menettelyjä voidaan virtaviivaistaa. Näin sekä komissiolle että EU:n rahoituksen
saajille kertyy tehokkuusetuja. Oikeusperustojen ja budjettikohtien määrän
karsiminen tuo lisää joustoa, jolloin voidaan keskittyä paremmin EU:n
tärkeimpiin poliittisiin tavoitteisiin ja parantaa talousarvion toteuttamista. Komissio ehdottaa, että oikeusasioiden ja
perusoikeuksien alan olemassa olevia virastoja rahoitetaan edelleen, sillä ne
kaikki tuovat huomattavaa lisäarvoa tämän alan politiikkojen kehittämiseen ja
täytäntöönpanoon. Näitä virastoja ovat Eurojust, Euroopan tasa-arvoinstituutti
ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina Vuosiksi 2014–2020 ehdotetut määrärahat joista Oikeusalan ohjelma Oikeuksien ja kansalaisuuden ohjelma || 802 miljoonaa euroa 416 miljoonaa euroa 387 miljoonaa euroa Meri- ja
kalastuspolitiikka
1.
Poliittiset tavoitteet
Terveessä meriympäristössä kukoistaa luonnon
monimuotoisuus, joka on taloudelliselta, yhteiskunnalliselta ja ympäristön
kannalta monella tapaa arvokas. Meri
on myös eurooppalaisten ruokavalioon tärkeänä osana kuuluvan ravitsevan ja
turvallisen kala- ja äyriäisruuan lähde. Rannikkoyhteisöt, joissa kalastus on tärkeässä roolissa elämäntavan,
kulttuurin, perinteiden ja ajan myötä kertyneen tiedon vuoksi, ovat
riippuvaisia kalastukseen liittyvistä työpaikoista – niin kalastuksen,
vesiviljelyn, elintarviketeollisuuden kuin satamienkin piirissä. Kalastus- ja rannikkoalueet ovat myös erityisen
heikossa asemassa ilmastonmuutoksen vaikutusten suhteen ja ne kärsivät
tulvista, rannikoiden eroosiosta ja nousevasta merenpinnasta. EU on sitoutunut hallinnoimaan kalastustaan
kestävästi ja ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan perusteella. Komissio on tarkistanut yhteistä
kalastuspolitiikkaa laajasti ja esittää piakkoin radikaalin uudistuksen, joka
muuttaa kalastuksen hallintaa perusteellisesti. Tarkoituksena on varmistaa,
että kalavaroja käytetään kestävästi ja että Euroopan kalastuksen tulevaisuus
on turvattu. Uudistukseen liittyy
yhteisen kalastuspolitiikan ja yhdennetyn meripolitiikan rahoituksen merkittävä
uudelleenjärjestely. Siihen sisältyvät seuraavat toimet: ·
Tehottomista suorista laivastokohtaisista
avustuksista luovutaan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden mukaisesti
ja kalastusalalle tarjotaan kannustimia uudistaa, innovoida ja kalastaa
kestävällä tavalla. ·
Kalastuksen ja muiden elinkeinojen välillä olevaa
innovointikuilua kavennetaan, jolloin EU:n kalastuslaivasto tulee
elinkelpoisemmaksi ja kilpailukykyisemmäksi ja kalastuksesta riippuvaisten
yhteisöjen kasvua ja työpaikkojen luomista voidaan edistää. ·
Vähän kuormittavaan kalastukseen siirtymistä
helpotetaan, saaliin heittäminen pois lopetetaan ja meriekosysteemiin pyritään
vaikuttamaan mahdollisimman vähän. ·
Meriekosysteemiä ja vesiviljelystä riippuvaisia
ekosysteemejä hallinnoidaan kestävästi. ·
Yhteisiä toimia, esimerkiksi markkinointia ja
tuotantoa, tuetaan enemmän; tässä tuottajaorganisaatioilla on tärkeä rooli. ·
Painopistettä siirretään yhä vahvemmin
kalastuksesta riippuvaisten rannikko- ja sisävesiyhteisöjen elinkelpoisuuteen
painottamalla kalastukseen liittyviä toimia ja monipuolistamalla toimintaa
muihin merenkulkutalouden aloihin. ·
Panostetaan kilpailukykyiseen ja kestävään
vesiviljelyyn, jonka ansiosta EU:n kuluttajat saavat terveellisiä ja
ravintoarvoltaan hyviä tuotteita. ·
Valvontaa ja tietojen keräämistä lisätään ja
varmistetaan näin, että säännöksiä noudatetaan ja toiminta perustuu täysin tietoon. ·
Yhdennetyllä meripolitiikalla keskitytään kestävän
kasvun edistämiseen merenkulkualoilla ja eri alueilla.
2.
Välineet
Uudistettu meri- ja kalatalouspolitiikka
keskittyy uuden Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ympärille. Se rakentuu
neljälle perustalle, jotka ovat seuraavat: ·
Järkevä ja ympäristöystävällinen kalastus (yhteinen hallinnointi) eli siirtyminen kestävään kalastukseen, joka
on valikoivampaa, ei tuota poisheitettäviä saaliita ja vahingoittaa
meriekosysteemiä vähemmän ja joka näin osaltaan edistää meriekosysteemien
kestävää hallinnointia. Sillä tuetaan innovointia ja lisäarvoa, jotta
kalastuksesta tulisi taloudellisesti kannattavaa ja se kestäisi ulkoisia
häiriöitä ja kilpailua EU:n ulkopuolisista maista. ·
Järkevä ja ympäristöystävällinen vesiviljely (yhteinen hallinnointi), jotta vesiviljelystä saadaan taloudellisesti
kannattavaa, kilpailukykyistä ja ympäristöystävällistä ja jotta se voi kohdata
maailmanlaajuista kilpailua ja tuottaa EU:n kuluttajille ravintoarvoltaan hyviä
tuotteita. ·
Kestävä ja osallistava alueellinen kehitys (yhteinen hallinnointi), jolla pyritään pysäyttämään monien
kalastuksesta riippuvaisten rannikko- ja sisävesialueiden taantuminen
painottamalla kalastusta ja kalastukseen liittyvää toimintaa ja
monimuotoistamalla toimintaa muille merenkulkutalouden aloille. ·
Yhdennetty meripolitiikka (suora keskitetty hallinnointi) niiden monialaisten prioriteettien
tukemiseksi, joiden avulla voidaan todella tuottaa säästöä ja kasvua, mutta
joita jäsenvaltiot eivät sovella yksin. Näitä ovat meriosaaminen, merten
aluesuunnittelu, rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito, yhdennetty
merivalvonta ja ilmastonmuutoksen rannikkoalueille aiheuttamiin epäedullisiin
vaikutuksiin mukautuminen. Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon sisältyy
neljän perusperiaatteen lisäksi liitännäistoimenpiteitä tiedonkeruun ja
tieteellisen neuvonnan, valvonnan, hallinnon, kalastusmarkkinoiden (myös
syrjäisimmillä alueilla sijaitsevien), alueellisille
kalastuksenhoitojärjestöille suoritettavien vapaaehtoisten maksujen ja teknisen
avun aloilla. Se perustuu niihin kalastukseen ja meripolitiikkaan liittyviin
toimiin, joita tuetaan tutkimus- ja innovointirahoituksen yhteisestä
strategiakehyksestä. Politiikkaa täydennetään kahdella
kansainvälisellä välineellä. ·
Kalastuskumppanuussopimuksilla vahvistetaan oikeudellinen, taloudellinen ja ympäristöä koskeva kehys
EU:n kalastusalusten harjoittamalle kalastukselle sellaisten yhteisön
ulkopuolisten maiden vesillä, jotka eivät itse täysin pysty hyödyntämään
kalavarojaan kestävällä tavalla. ·
Alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt ovat kansainvälisiä organisaatioita, joihin kuuluu valtioita,
alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestöjä (EU) ja kalastusta
harjoittavia yhteisöjä ja joiden tarkoituksena on varmistaa kalavarojen säilyttäminen
ja kestävyys avomerellä.
3.
Täytäntöönpano
Ohjelmien perustana olevien säännösten
rakennetta yksinkertaistetaan selvästi. Perustettavalla eurooppalaisella meri-
ja kalastusrahastolla yhdistetään samaan kehykseen kaikki nykyiset kalastus- ja
merenkulkuvälineet lukuun ottamatta kansainvälisiä kalastussopimuksia ja EU:n
jäsenyyttä alueellisissa kalastuksenhoitojärjestöissä. Näin luodaan synergiaa
ja vähennetään niin jäsenvaltioiden kuin komissionkin hallintotaakkaa
ohjelmasuunnittelun, hallinnoinnin, valvonnan ja arvioinnin suhteen. Lisäksi kaikki rakennerahastot kattavan
yhteisen strategiakehyksen ansiosta meri- ja kalastuspolitiikkaa tukevien
toimien ohjelmasuunnittelu voidaan liittää muihin kehykseen kuuluviin
rahastoihin. Yhteisen hallinnoinnin piiriin kuuluvien
menoalueiden määrä kasvaa, mikä tarjoaa jäsenvaltioille lisää joustoa ja
aiempaa pidemmän aikavälin strategiset näkymät. Euroopan meri- ja
kalatalousrahasto on osa yhteistä strategiakehystä ja kumppanuussopimuksia,
jotka kattavat kaikki yhteiseen hallinnointiin kuuluvat EU:n varat.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Kaikki luvut ilmoitettu vuoden 2011
kiinteinä hintoina Euroopan meri- ja kalatalousrahasto ja kansainväliset kalastussopimukset / alueelliset kalastuksenhoitojärjestöt || 6,7 miljardia euroa Tutkimus ja
innovointi
1.
Poliittiset tavoitteet
Eurooppa tarvitsee kansalliset rajat ylittävää
huippututkimusta ja innovointia, jossa yhdistyy erilaisia tieteen aloja,
teknologioita ja liiketoiminnan taitoja ja joka houkuttelee lahjakkuuksia kaikkialta
maailmasta. Tutkimustoiminnalla ja innovoinnilla on tärkeä tehtävä tuettaessa
EU:n asemaa nykyisillä nopeasti muuttuvilla globaaleilla markkinoilla ja
vastattaessa tulevaisuuden haasteisiin. Investoiminen tutkimustoimintaan ja
innovointiin Euroopassa luo uusia työpaikkoja ja varmistaa Euroopan pitkän
aikavälin kestävän kasvun ja kilpailukyvyn. Tieteellistä kehitystä, uusia teknologioita ja
innovaatioita tarvitaan myös pyrittäessä löytämään ratkaisu vaikeisiin
yhteiskunnallisiin haasteisiin, joita ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, väestön
ikääntyminen ja luonnonvarojen vähyys. Nämä ovat valtavia haasteita, joihin
vastaamiseen tarvitaan merkittäviä tutkimus- ja innovaatiotuloksia. Niistä
eräät voidaan saavuttaa vain Euroopan tasoisella koordinoidulla toiminnalla.
EU:n aikaisemmin rahoittamassa tutkimustoiminnassa on esimerkiksi saatettu
yhteen asiantuntijoita Euroopan johtavista tutkimuskeskuksista ja siten
löydetty innovatiivinen tapa havaita Alzheimerin tauti ja hoitaa sitä.
Tällaisilla tuloksilla on perustavanlaatuinen vaikutus Euroopan kansalaisten
elämään, sillä niiden avulla voidaan parantaa terveydenhuollon laatua, luoda
työ- ja yksityiselämän uusia muotoja ja lisätä toimeentuloturvaa. Onnistuneet
innovaatiot, joilla vastataan näihin haasteisiin, tarjoavat yrityksille
valtavia mahdollisuuksia kasvaa ja luoda uusia työpaikkoja. Perustavanlaatuisesta merkityksestään huolimatta
Euroopan tutkimus- ja innovaatiotoiminta on jäljessä Yhdysvaltoja ja Japania.
Lisäksi Kiina, Brasilia ja Intia ovat nopeasti kuromassa eroa kiinni.
Nykysuuntauksen muuttamiseksi Eurooppa 2020 -strategiassa asetetaan
tavoitteeksi nostaa T&K-toimintamenot 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen
vuoteen 2020 mennessä. Ensisijaisena tavoitteena on varsinkin lisätä
yritysvetoista tutkimus- ja innovaatiotoimintaa esimerkiksi käyttämällä
julkista rahoitusta yksityisten investointien edistämiseksi. Yhdessä kansallisen ja yksityisen sektorin
rahoituksen kanssa EU:n rahoituksella voi olla merkittävä vaikutus tavoitteiden
saavuttamiseen ja Euroopan tutkimus- ja innovointitulosten edistämiseen.
2.
Välineet
Tärkeä askel EU:n tutkimus- ja
innovaatio-ohjelmia uudistettaessa on yhdistää tutkimuksen ja innovoinnin
yhteiseen strategiakehykseen nykyiset kolme pääasiallista aloitetta ja
rahoituslähdettä: –
seitsemäs puiteohjelma, –
kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman
innovointiosio, ja –
Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti
(EIT). Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisessä
strategiakehyksessä esitetään EU:n tutkimukseen ja innovointiin suunnattujen rahoitustoimien
strategiset tavoitteet. Se on virtaviivaistetumpi kuin nykyiset
rahoitusjärjestelmät ja toteutetaan yhdenmukaistettujen sääntöjen ja
menettelyiden pohjalta. Tällä tavoin tutkimus- ja innovaatiotoiminnot
yhdistetään toisiinsa johdonmukaisesti ja EU:n rahoituksen vaikutus lisääntyy.
Tutkimuksen ja innovoinnin yhteinen strategiakehys antaa lisäarvoa EU:n
toimille tuottamalla tutkimukselle ja innovoinnille sellaisen kriittisen määrän
resursseja, asiantuntemusta ja huippuosaamista, jota ei voi saavuttaa
kansallisella tasolla. Koska tutkimuksen ja innovoinnin yhteinen
strategiakehys yksinkertaistaa ja johdonmukaistaa EU:n tutkimusrahoitusta, se
on pk-yritysten kannalta myös helppokäyttöisempi ja avoin uusille
osallistujille. Se parantaa innovoinnin ja politiikanteon edellyttämän
taitotiedon levittämistä. Sen ansiosta Yhteinen tutkimuskeskus voi osallistua
tehokkaammin politiikantekoon. Lisäksi se antaa selkeämmän strategisen suunnan
kansainväliselle yhteistyölle ja luo perustan Euroopan tutkimusalueelle. Näissä yleisissä puitteissa tutkimuksen ja
innovoinnin yhteinen strategiakehys kattaa suoran ja välillisen tutkimuksen,
joista kumpikin rakentuu kolmen erillisen mutta toisiaan vahvistavan
toimenpidekokonaisuuden ympärille Eurooppa 2020 -prioriteettien mukaisesti: (1)
Tieteellinen huippuosaaminen. Tämän toimenpidekokonaisuuden puitteissa vahvistetaan EU:n
huipputason tieteellistä osaamista kehittämällä lahjakkuutta Euroopassa ja
houkuttelemalla johtavia tutkijoita Eurooppaan. Keskeisellä sijalla ovat seuraavat:
tieteen eturintamassa tehtävälle tutkimukselle annettavan tuen lisääminen
(Euroopan tutkimusneuvoston kautta); kehitteillä olevat ja tulevaisuuden
teknologiat; tutkijoiden taidot, koulutus ja urakehitys (Marie Curie -toimet)
ja ensisijaisten tutkimusinfrastruktuurien verkostoituminen ja kehittäminen
sekä niihin pääsy (mukaan lukien e-infrastruktuurit). (2)
Yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen. Tämä toimenpidekokonaisuus kattaa kaikki toiminnot tutkimuksesta
markkinoille saattamiseen asti, jotta voidaan vastata suoraan Eurooppa 2020
-strategiassa esiteltyihin haasteisiin. Siinä yhdistyvät innovointitoimet
(pilotti- ja esittelyvaiheet, koeympäristö, tuki julkisille hankinnoille ja
innovaatioiden saattaminen markkinoille), poikkitieteelliset lähestymistavat
sekä yhteiskunnallis-taloudellinen ja humanistinen tutkimus. Painopisteitä ovat
terveys, demografiset muutokset ja hyvinvointi; elintarviketurva ja biotalous;
turvallinen, puhdas ja tehokas energia; älykäs, ympäristöystävällinen ja
yhdentynyt liikenne; raaka-aineiden toimitus; resurssitehokkuus ja
ilmastotoimet sekä osallisuutta edistävät, innovatiiviset ja turvalliset
yhteiskunnat (mukaan lukien verkkoturvallisuus ja internetin turvallisuuden
lisääminen). Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti osallistuu
täysimittaisesti osaamis- ja innovointiyhteisöjensä kautta haasteiden
ratkaisemiseen, ja sen määrärahoja korotetaan huomattavasti. (3)
Teollisuuden johtoasemaa ja kilpailukykyä
koskevien puitteiden luominen. Kehitystä vauhdittaviin
teknologioihin liittyvän tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tukeminen ja
edistäminen, palvelujen ja kehittyvien alojen tukeminen ja edistäminen,
keskittyen yksityisen sektorin T&K-investointien lisäämiseen, sekä
pk-yritysten erityisongelmien ratkaiseminen. Etusijalle asetetaan seuraavat
toimet: strategisten investointien lisääminen ja johtoaseman parantaminen
nykyistä ja tulevaisuuden kehitystä vauhdittavien teollisuuden teknologioiden
ja palvelujen osalta, tukemalla kohdennetusti tieto- ja viestintätekniikkaa
(mukaan lukien mikro- ja nanoelektroniikka sekä fotoniikka), nanoteknologiaa,
kehittyneitä materiaaleja, kehittyneitä tuotantojärjestelmiä, teollisuuden
biotekniikkaa, avaruustutkimusta ja alan innovointia sekä vähän hiilipäästöjä
aiheuttavia ja sopeutumisteknologioita, varmistaen erityisesti yhtenäisen
lähestymistavan keskeisiin kehitystä vauhdittaviin teknologioihin;
riskirahoituksen ja riskipääoman saatavuuden helpottaminen (seitsemännen
puiteohjelman riskinjakorahoitusvälineen ja kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman
rahoitusvälineiden pohjalta) ja innovoinnin tukeminen EU:n laajuisesti
pk-yrityksissä, joilla on hyvät kasvumahdollisuudet. Lähestymistapa sisältää sekä tavoitelähtöisiä
toimintoja että avoimempia aloja, joiden osalta hakijat voivat tehdä ehdotuksia
innovatiivisiksi hankkeiksi ja uraauurtaviksi ratkaisuiksi.
3.
Täytäntöönpano
Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen
strategiakehyksen mukaisesti täytäntöönpanoa yksinkertaistetaan ja
standardoidaan. Yksinkertaistaminen kohdistuu sekä rahoitusjärjestelmiin
että osallistumista ja tulosten levittämistä koskeviin hallinnollisiin
sääntöihin. Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen kaikkiin
kolmeen toimenpidekokonaisuuteen sovelletaan samoja sääntöjä ottaen huomioon
Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin erityispiirteet (ja sen
sääntelyjoustoa koskevat tarpeet) sekä pk-yritysten erityispiirteet.
Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen tärkeimmät operatiiviset
piirteet ovat seuraavat: ·
Yksinkertaistettua rahoitusjärjestelmien ja
-välineiden kokonaisuutta käytetään koko tutkimuksen
ja innovoinnin yhteisessä strategiakehyksessä, jatkaen toimiviksi havaittujen,
nykyisiin ohjelmiin sisältyvien järjestelmien ja välineiden käyttöä, yhdistäen
ne, joilla on samanlaiset tavoitteet, ja lakkauttaen ne, jotka eivät enää ole
tarkoituksenmukaisia. Avustusten lisäksi käytetään entistä enemmän
innovatiivisia rahoitusvälineitä. Lisäksi harkitaan esikaupallisten hankintojen
ja palkintojen käyttöä. ·
Sovelletaan vain yhtä sääntökokonaisuutta,
joka koskee rahoituskelpoisuutta, kirjanpitoa, raportointia ja
tilintarkastusta. Luottamuksen ja valvonnan sekä riskin ottamisen ja riskin
välttämisen välille luodaan uusi tasapaino. Rahoituksensaajien hallinnollisen
taakan keventämiseksi otetaan käyttöön huomattavasti yksinkertaistettu
lähestymistapa kustannusten korvaamiseen. Uudessa lähestymistavassa
rahoituksensaajien tavanomaiset kirjanpito- ja hallinnointikäytännöt
hyväksytään mahdollisimman laajalti ja lisäksi käytetään entistä enemmän
kertakorvauksia ja kiinteämääräistä rahoitusta. Rahoituksensaajien on
hyödynnettävä tuloksia tai asetettava ne julkisesti saataville asianmukaisten
tiedotuskanavien kautta. ·
Hankkeet voidaan aloittaa aikaisemmin, koska valintavaihe ja arviointia seuraava neuvotteluvaihe lyhenevät
huomattavasti. Hakijoille ja osallistujille tarkoitettuja ohjaus- ja
neuvontapalveluja yksinkertaistetaan ja ne tarjotaan yhden verkkoportaalin
kautta. Lisäksi rationalisoidaan jäsenvaltioissa olevia tukirakenteita ja
luodaan kaikille tutkimuksen ja innovoinnin yhteiseen strategiakehykseen
liittyville toiminnoille keskitetty palvelupiste, joka palvelee kunkin
jäsenvaltion omalla kielellä. Erityisin toimenpitein helpotetaan sellaisten
lahjakkaiden tutkijoiden ja innovaattoreiden mahdollisuuksia saada EU:n rahoitusta,
joilla ei ole kokemusta EU:n rahoituksesta. Tutkimuksen ja innovoinnin
yhteisessä strategiakehyksessä sovelletaan yhtä ainoaa tarkastuksen
lähestymistapaa. ·
Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen
strategiakehyksen täytäntöönpanon laatua, tehokkuutta ja johdonmukaisuutta
parannetaan huomattavin ulkoistamistoimin nykyisten ohjelmien puitteissa
saavutetun edistyksen pohjalta. Nykyisten ohjelmien pohjalta perustettuja
toimeenpanovirastoja laajennetaan mittakaavaetujen toteuttamiseksi. Julkisen ja
yksityisen sektorin kumppanuuksia hyödynnetään alan yritysten kanssa entistä
enemmän samoin kuin julkisten sektorien välisiä kumppanuuksia jäsenvaltioiden
ohjelmien kanssa, mukaan lukien tarkistetun varainhoitoasetuksen mukaisten
uusien mahdollisuuksien käyttö. Näiden kumppanuuksien perustana on kaikkien
osapuolten vahva sitoumus yhdistää resurssinsa investointien lisäämiseksi
strategisilla aloilla ja resurssien pirstaloitumisen välttämiseksi. ·
EU:n, kansallisten ja alueellisten resurssien
strateginen kohdentaminen jäsenvaltioiden kanssa
suoritettavan yhteisen ohjelmasuunnittelun kautta parantaa investointien
lisäarvoa ja vaikutusta. ·
Innovatiivisten rahoitusvälineiden lisääntyneen käytön avulla edistetään yksityisiä tutkimus- ja
innovaatioinvestointeja, mukaan lukien riskipääomasijoitukset innovatiivisiin
korkean teknologian yrityksiin, erityisesti pk-yrityksiin. Rahoitusvälineitä
hallinnoivat ulkoisesti Euroopan investointipankkiryhmä tai muut kansainväliset
rahoituslaitokset tai julkiset rahoituslaitokset, joissa osakkaana on vähintään
yksi jäsenvaltio, velkaa ja pääomaa koskevien yhteisten sääntöjen mukaisesti. Tämän johdosta odotetaankin, että noin kaksi
kolmasosaa tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen talousarviosta
voidaan panna täytäntöön ulkoisesti (meneillään olevalla kaudella osuus on noin
puolet). Täytäntöönpano jakautuu eri tukimekanismien kesken. Ulkoistamisen aste
ja luonne olisi määriteltävä ottaen huomioon muuan muassa vaikutus tehokkuuteen
ja hallinnoitava kokonaistalousarvio. Lisäksi ulkoistettuun hallinnointiin
sovellettavia sääntöjä saatetaan yksinkertaistaa edelleen. Komissiolla säilyisi
kuitenkin välitön hallinnointivastuu erityisesti aloilla, jotka liittyvät
politiikkojen ydinaloihin. Täydentävyys ja synergiaedut, jotka saadaan kun tutkimus- ja innovaatiorahoitusta kanavoidaan
koheesiopolitiikan kautta, varmistetaan erittelemällä selvästi tavoitteet ja
toimintatavat. Tutkimus ja innovointi ovat kaikkien EU:n alueiden vaurauden ja
hyvinvoinnin perustana ja sen vuoksi on kaikkien jäsenvaltioiden edun mukaista
luoda erinomaiset, vahvat ja tehokkaat tutkimus- ja innovointijärjestelmät.
Tutkimuksen ja innovoinnin yhteisen strategiakehyksen puitteissa toteutettavat
toimet edistävät tämän tavoitteen saavuttamista, kun kehyksen puitteissa myönnetään
rahoitusta tutkimuksen ja innovoinnin huippuosaamisen perusteella,
maantieteellisestä sijainnista riippumatta. Koheesiopoliittisia toimia
lisätään, sillä ne ovat tärkein väline lisättäessä tutkimus- ja
innovaatiokapasiteettia alueellisella tasolla, mihin kuuluu myös
tutkimusinfrastruktuurien kehittäminen myöntämällä tukikelpoisille alueille
rahoitusta ennakolta määriteltyjen määrärahojen mukaisesti. Jäsenvaltioiden
kanssa tehtävät kumppanuussopimukset tukevat yhdessä tutkimuksen ja innovoinnin
yhteisen strategiakehyksen kanssa älykkäitä erikoistumisstrategioita, jotka
kohdistuvat strategiakehyksessä määriteltyihin ensisijaisiin tavoitteisiin ja
perustuvat alueellisen/paikallisen tilanteen arviointiin. Tämän on määrä
tarjota tie kohti huippuosaamista niin, että ajan mittaan sellaisten eri
alueita (erityisesti lähentymisalueita) edustavien huippututkijoiden ja
innovaattoreiden määrä kasvaa, jotka voivat perustaa tutkimuksen ja innovoinnin
yhteisen strategiakehyksen mukaisia ohjelmia, ja vahvistaa kaikkien alueiden
kapasiteettia hyödyntää täysimääräisesti innovaatiopotentiaaliaan.
Asianmukainen rajapinta luodaan myös yhteisen maatalouspolitiikan kanssa
maatalouden tutkimuksen ja innovaatioiden tukemiseksi samoin kuin relevanttien
koulutus- ja muiden EU-ohjelmien toimintojen yhteydessä, turvallisuusasiat
mukaan luettuina.
4.
Ehdotetut määrärahat vuosiksi 2014–2020
Luvut ilmoitettu vuoden 2011 kiinteinä
hintoina Tutkimuksen ja innovoinnin yhteinen strategiakehys || 80 miljardia euroa Hallinto EU:n talousarvion
hallinto-otsakkeesta rahoitetaan kaikkien EU:n toimielinten toiminnot: Euroopan
parlamentti (noin 20 prosenttia), Eurooppa-neuvosto ja Euroopan unionin
neuvosto (7 prosenttia), komissio (40 prosenttia) ja muut toimielimet, kuten
Euroopan unionin tuomioistuin, Euroopan ulkosuhdehallinto tai Euroopan
oikeusasiamies (15 prosenttia) sekä eläkkeet (16 prosenttia) ja Eurooppa-koulut
(2 prosenttia). Hallinnon osuus EU:n talousarviosta on
suhteellisen pieni – 5,7 prosenttia nykyisestä monivuotisesta
rahoituskehyksestä. Tämä osuus ei ole muuttunut merkittävästi viime vuosina
huolimatta EU:n historian suurimmasta laajentumisesta, eri puolilla EU:ta
sijaitsevien toimielinten ja elinten kasvavasta määrästä ja lisätehtävistä,
joiden myötä henkilöstön ja myöhemmin myös eläkeläisten määrä kasvaa.
Talousarvion hallinto-osuutta käytetään palkkojen ja eläkkeiden, juoksevien
menojen, kuten rakennusten, asiantuntijakokousten, työmatkojen,
tietotekniikkajärjestelmien ja muiden niihin liittyvien menojen maksamiseen.
Lisäksi siitä katetaan 23 kielellä harjoitettavasta unionin toiminnasta
aiheutuvat käännös- ja tulkkauskustannukset. Talousarviosta katetaan myös
Eurooppa-koulujärjestelmä, johon kuuluvia kouluja on useissa jäsenvaltioissa. Koska eläkemenot ja Eurooppa-koulujen menot ovat
luonteeltaan erilaisia ja niihin vaikuttavat pitkän aikavälin suuntaukset,
komission ehdotuksessa monivuotiseksi rahoituskehykseksi esitetään EU:n
toimielinten toiminnan edellyttämät hallintomenot kunkin toimielimen osalta
erikseen, alaotsakkeena otsakkeessa V (eläkkeet ja Eurooppa-koulut pois
lukien). Komissio katsoo, että on haasteellista mutta
täysin mahdollista rajoittaa hallintomenojen kasvua (talousarvion otsake V)
seuraavan ohjelmakauden aikana vuoden 2013 menokattojen perusteella. Tämä
tarkoittaisi, että operatiiviset hallintomenot eivät kasvaisi kaudella
2014–2020, lukuun ottamatta tulevista laajentumisista aiheutuvia lisämenoja. Euroopan unioni uudisti vuonna 2004
virkamieshallintonsa kokonaan, minkä myötä sen henkilöstösäännöistä tuli yksi
aikansa uudenaikaisemmista. Uusi suorituskeskeinen ja henkilöstön omiin
ansioihin perustuva urarakenne, muita kuin ydintehtäviä hoitavan henkilöstön
uusi sopimussuhteinen asema, eläkejärjestelmän uudistus, uudet
työskentelymenetelmät ja perhettä suosivat työehdot olivat vain joitain monista
muutoksista, jotka tehtiin tässä vuoden 1968 jälkeisessä ensimmäisessä laajassa
Euroopan virkamieslainsäädännön uudistuksessa. Tämä uudistus ei koskenut
pelkästään toimielimiä, vaan myös EU:n elimiä ja virastoja, joita on perustettu
lähes kaikkiin jäsenvaltioihin. Uudistuksen myötä EU on tähän mennessä
saavuttanut noin 3 miljardin euron säästöt. Se tuottaa EU:n talousarvioon
edelleen noin 5 miljardin euron säästöt vuoteen 2020 mennessä. Maailmantalouden viimeaikaiset tapahtumat samoin
kuin niitä seurannut tarve vakauttaa julkista taloutta edellyttävät kaikilta
julkisilta hallinnoilta ja niiden henkilöstöltä erityisponnistuksia tehokkuuden
parantamiseksi ja muuttuvaan taloudelliseen ja sosiaaliseen ympäristöön
mukautumiseksi. Tämä muuttuva ympäristö koskee myös EU:n virkamieskuntaa ja
EU:n toimielinten hallintoa. Komissio on viime vuosina kantanut vastuunsa ja
noudattanut hallinnossaan politiikkaa, jonka mukaan henkilöstömäärä ei saa
kasvaa. Se on toteuttanut uudet poliittiset prioriteetit sisäisin
henkilöstöjärjestelyin, ottanut käyttöön sisäistä organisaatiota ja tehokkuutta
parantavia välineitä ja menettelyjä sekä tehnyt jokin aika sitten ehdotuksen
hallintomenojensa jäädyttämisestä vuodeksi 2012. Näiden hallintotoimenpiteiden lisäksi komissio
on päättänyt tehdä ehdotuksen henkilöstösääntöjen muuttamiseksi, jotta kaikki
toimielimet, elimet ja virastot voivat saavuttaa uusia tehokkuusetuja ja
säästöjä, kuitenkin niin, että EU:n virkamieskunta, joka koostuu kaikkien
jäsenvaltioiden kansalaisista, säilyy korkeatasoisena ja toimielinten
julkishallinto houkuttelevana työpaikkana. Komissio katsoo, että lisäsäästöjä tarvitaan ja
että ne ovat mahdollisia kaikissa toimielimissä, elimissä ja virastoissa. Tämän
tavoitteen saavuttamiseksi komissio aikoo ehdottaa, että kaikkien toimielinten,
elinten ja virastojen henkilöstömäärää supistetaan 5 prosenttia. Tämä on yksi
tärkeimmistä säästöjä tuottavista keinoista ja osa kaikkia toimielimiä koskevaa
yleistä kannustinta lisätä tehokkuuttaan. Tämä henkilöstömäärän vähentäminen
pitäisi kompensoida henkilöstön työajan pidentämisellä ilman korvaavia
palkanmukautuksia. Hallintomenojen kasvun hillitseminen edellyttää
kuitenkin lisämuutoksia EU:n henkilöstösääntöihin. Komissio aikoo erityisesti
toteuttaa seuraavat toimet: · muuttaa palkkojen mukauttamismenettelyä ja jatkaa kaikkien virkamiesten
maksaman erityismaksun pidättämistä nykyisellä 5,5 prosentin enimmäistasolla. · nostaa Euroopan väestökehityksen mukaisesti eläkeikä 63 vuodesta 65
vuoteen ja varhaiseläkeikä 55 vuodesta 58 vuoteen sekä tehdä houkuttelevaksi
mahdollisuus työskennellä 67 vuoden ikään asti.
Myös eläkemaksun laskentamenetelmää muutetaan kansainvälisten eläkekarttumaa
koskevien standardien mukaiseksi. Muutoksen tavoitteena on tarjota toimielimille
ja jäsenvaltioille vakaampi eläkemaksu, joka on vähemmän altis lyhyen aikavälin
korkomuutoksille ja sen myötä muille suurille muutoksille. · luoda selvä yhteys vastuiden ja palkkaluokan välille: AST-tehtäväryhmän
urarakennetta muutetaan niin, että kaksi ylintä palkkaluokkaa (AST 10 ja 11)
varataan virkamiehille, joilla on tämän ura-alueen suurimmat henkilöstöön,
talouteen tai koordinointiin liittyvät vastuut. · ottaa avustavia ja sihteerien tehtäviä suorittava henkilöstö
palvelukseen pysyvästi sopimussuhteisina elinikäisten virkamiesnimitysten
sijaan. Sopimussuhteisen henkilöstön ja samoja tehtäviä hoitavien virkamiesten
pysyvän päällekkäisyyden välttämiseksi virkamiesten avustavat tehtävät
lakkautetaan asteittain. · nostaa vähimmäistyöaika 37,5 tunnista 40:een viikossa ja säilyttää
enimmäistyöaika 42 tuntina viikossa. Tällä työajan lisäyksellä pystytään
kompensoimaan henkilöstön 5 prosentin vähennys. · mukauttaa matkakulukorvauksen laskentatapaa. Virastojen osalta
komissio haluaisi esittää myös joitain muutoksia henkilöstösääntöihin, jotta ne
voitaisiin panna täytäntöön johdonmukaisemmin ja sujuvammin ja niissä
otettaisiin virastojen erityispiirteet paremmin huomioon. Virastoja
käsittelevän toimielinten välisen työryhmän päätelmistä riippuen voi olla, että
myöhemmin tehdään esitys lisätoimista, joiden ansiosta saavutettaisiin
lisäsäästöjä virastojen hallintomenoissa ja jotka otetaan huomioon vastaavassa
EU:n talousarvion otsakkeessa. Komissio ehdottaa, että nämä toimenpiteet
pannaan täytäntöön vuoden 2013 alusta, ts. ennen rahoituskautta 2014–2020. Ehdotetut
määrärahat vuosiksi 2014–2020 Luvut ilmoitettu
vuoden 2011 kiinteinä hintoina Hallinto josta: || 62,6 miljardia euroa · eläkemenot ja Eurooppa-koulut || 12,2 miljardia euroa · toimielinten hallintomenot || 50,45 miljardia euroa [1] KOM(2010) 600 lopullinen,
26.10.2010. [2] KOM(2009) 82 lopullinen sekä
neuvoston päätelmät katastrofien ehkäisyä EU:ssa koskevista yhteisön puitteista
(30.11.2009) ja Euroopan katastrofihallintakoulutuksesta (14.11.2008). [3] KOM(2011) 112: Etenemissuunnitelma
– siirtyminen kilpailukykyiseen vähähiiliseen talouteen vuonna 2050,
8.3.2011. [4] Lähde: vuoteen 2050 ulottuvaan etenemissuunnitelmaan
sisältyvä vaikutustenarviointi. [5] NER 300 -ohjelmasta saatavien
kokemusten perusteella. Ohjelman odotetaan hankkivan noin 10 miljardia euroa
(määrä sisältää 4–5 miljardia päästöoikeuksien huutokaupasta saatavia tuloja)
vuosina 2011–2015. Varoilla tuetaan hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia
sekä uusiutuvien energialähteiden demonstrointihankkeita. [6] KOM(2010) 614. [7] KOM(2010) 642. [8] Eurostatin työttömyysraportti 10.5.2011 ja Eurostatin
Eurostat – Eurooppa 2020 -indikaattorit 20.5.2011. [9] Yhteinen strateginen kehys kattaa Euroopan
sosiaalirahaston, Euroopan aluekehitysrahaston, koheesiorahaston, Euroopan
maatalouden kehittämisen maatalousrahaston ja Euroopan meri- ja
kalastusrahaston. [10] Kokemus on osoittanut, että työmarkkinoille palaamisaste
on noin 40 prosenttia 12 kuukauden jälkeen ja vaikutus on vielä myönteisempi
pidemmän ajanjakson aikana. [11] Kuten varainhoitoasetuksessa säädetään, kyseiset toimet
eivät edellytä erityistä perussäädöstä niiden täytäntöönpanemiseksi.
Budjettivallankäyttäjä jakaa niitä koskevat määrärahat vuosittain. [12] Ilmastotoimia koskevan alaohjelman ehdotetut
erityispiirteet on esitetty ilmastotoimia koskevaa politiikkaa koskevassa
erillisessä luvussa. [13] Ympäristöä koskevat toimintasuunnitelmat ovat suunnitelmia
tai ohjelmia tietyn ympäristöpolitiikan täytäntöönpanemiseksi EU:n direktiivien
mukaisesti (esimerkiksi luontotyyppidirektiivin mukaiset toimintajärjestystä
koskevat puitteet, vesipuitedirektiivin mukainen vesipiirin hoitosuunnitelma ja
ilman saastumisen torjuntasuunnitelma CAFÉ-lainsäädännön ilman laatua koskevien
vaatimusten täyttämiseksi). Viranomaiset voivat myös laatia
toimintasuunnitelmia EU:n suositusten mukaisesti (esimerkiksi kestävä
kaupunkisuunnittelu ja rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevat
suunnitelmat). [14] KOM(2011) 244. [15] Venäjälle annetaan eurooppalaisesta naapuruuden välineestä
edelleen rajatylittävän ja alueellisen yhteistyön tukea. [16] Kasvihuonekaasujen tuotannon vähentäminen 20 prosenttia,
EU:ssa 20 prosenttia energian loppukäytöstä peräisin uusiutuvista lähteistä ja
20 prosentin parannus energiatehokkuudessa vuoteen 2020 mennessä. [17] Liikennehankkeissa yhteisrahoitusosuudet vaihtelevat
liikennemuotojen välillä riippuen hankerahoituksen saatavuudesta.
Rajatylittäviin hankkeisiin on odotettavissa muita suuremmat
yhteisrahoitusosuudet. Lähentymisalueilla yhteisrahoitusosuudet perustuvat
koheesio- ja rakennerahastoja koskevissa uusissa asetuksissa säädettyihin
investointien yhteisrahoitusosuuksiin. [18] Euroopan talouden elvytyssuunnitelmasta saadun kokemuksen
pohjalta arvioidaan, että tyypillisesti saatetaan tarvita jopa 30 prosentin
yhteisrahoitusosuus lopullisen investointipäätöksen aikaansaamiseksi ja
vaikeiden rajatylittävien hankkeiden saamiseksi hyvään vauhtiin. Jos jokin
hanke ei ole kaupallisesti elinkelpoinen, vaan sillä tähdätään
toimitusvarmuuden parantamiseen tai joidenkin jäsenvaltioiden eristyneen aseman
päättämiseen, tarvittava yhteisrahoitusosuus voi olla vielä korkeampi (jopa 80
%). Esipuhe Euroopan unioni työskentelee joka päivä auttaakseen 500:aa miljoonaa
EU:n kansalaista toteuttamaan pyrkimyksensä. Uskon, että unioni voi edistää
erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden uudistumista sekä
Euroopassa että muualla maailmassa. Tätä varten tarvitsemme talousarvion, joka
on innovatiivinen. Talousarvion, joka vastaa globalisaation tuomiin uusiin
realiteetteihin. Talousarvion, joka vastaa tämän päivän haasteisiin ja luo
huomisen mahdollisuuksia. Tämä on innovatiivinen talousarvio. Kehotankin katsomaan perinteisten
otsakkeiden taakse ja keskittymään siihen, kuinka talousarviolla voidaan
saavuttaa yhteisesti määrittelemämme Eurooppa 2020 -tavoitteet. Tämän vuoksi
meidän on päästävä eroon etuoikeuden tunteeseen perustuvasta kulttuurista,
jossa eräät julkiset viranomaiset katsovat voivansa käyttää varat miten
haluavat. Nyt jokaisen rahoituspyynnön on liityttävä selvästi yhteisesti
sovittuihin tavoitteisiin ja painopisteisiin. Näin jokaisesta käytetystä
eurosta tulee monikäyttöinen euro. Eurolla voimme samanaikaisesti edistää
koheesiota, lisätä energiatehokkuutta, taistella ilmastonmuutosta vastaan,
pyrkiä sosiaalisiin tavoitteisiin, lisätä työllisyyttä ja vähentää köyhyyttä.
Sillä voi olla huomattava vipuvaikutus monilla aloilla. Kaikkialla Euroopassa hallitukset, yritykset ja perheet joutuvat
harkitsemaan tarkasti, miten ne käyttävät rahansa. On aika miettiä tarkkaan,
missä voidaan säästää ja missä olisi sijoitettava tulevaisuuteen. Meidän on
oltava tiukkoja ja kuitenkin samalla sijoitettava kasvuun Euroopassa. Myös Euroopan unionin on elettävä varojensa mukaan ja samalla
sijoitettava tulevaisuuteen. Talousarviomme on suhteellisen pieni, vain noin 1
prosentti Euroopan vauraudesta (suhteessa BKTL:oon) eli yksi viideskymmenesosa
jäsenvaltioiden talousarvioista. Meidän on varmistettava, että talousarviolla
on suuri vaikutus, ja käytettävä jokainen euro mahdollisimman hyödyllisesti. Tänään me teemme näitä valintoja kaudelle 2014–2020. Ehdottamamme EU:n talousarvio ei maksa veronmaksajille sen enempää kuin
nykyinenkään. Mutta se antaa vastineeksi enemmän. Uudistamme talousarviota ja
vähennämme eräiden alojen menoja, jotta voimme käyttää enemmän varoja
sellaisilla ensisijaisilla aloilla, joilla todella on merkitystä. Esitän
kunnianhimoisen talousarvion niille aloille, joilla Euroopalla voi olla
ratkaiseva vaikutus. Se on talousarvio, joka perustuu Euroopan laajuiseen
näkemykseen, joka keskittyy aloihin, joilla voimme hyödyntää synergiaetuja
yhdistämällä varat, ja josta rahoitetaan toimia, jotka tulisivat kalliimmiksi,
jos jäsenvaltiot rahoittaisivat ne suoraan. Uusi talousarvio on yksinkertaisempi, avoimempi ja oikeudenmukaisempi.
Ehdotamme talousarviota, jolla pystytään edistämään yksityistä rahoitusta.
Ehdotamme myös, että talousarvion rahoitustapaa muutetaan ja otetaan käyttöön
uusia rahoituslähteitä, jotka osittain korvaavat kunkin jäsenvaltion
bruttokansantuloon perustuvat maksuosuudet. Uskomme, että näin on perheiden ja
hallitusten kannalta parempi. Uusi talousarvio on aidosti eurooppalainen. Se on
integraatiotalousarvio. Se on talousarvio, jossa vältetään jäsenvaltioiden
menojen päällekkäisyyksiä ja joka tuo lisäarvoa niiden toimien synergiaetuina,
joista voimme päättää EU:n tasolla ja joita ei voida toteuttaa ilman tätä
eurooppalaista panosta. Suuri osa talousarviosta kohdistuu työllistämiseen ja talouskasvuun
Eurooppa 2020 ‑strategian mukaisesti, jolla edistetään älykästä, kestävää
ja osallistavaa kasvua. Esimerkiksi Verkkojen Eurooppa -välineestä rahoitetaan
energia-, liikenne- ja tietotekniikka-alojen puuttuvia yhteyksiä
sisämarkkinoiden yhtenäisyyden lujittamiseksi ja idän ja lännen sekä pohjoisen
ja etelän välisten yhteyksien perustamiseksi ja todellisen alueellisen
koheesion luomiseksi kaikkien hyödyksi. Talousarviosta investoidaan
eurooppalaiseen taitotietoon lisäämällä koulutukseen sekä tutkimukseen ja
innovointiin tarkoitettuja määrärahoja. Nämä alat ovat elintärkeitä Euroopan
maailmanlaajuisen kilpailukyvyn kannalta, jotta voimme luoda huomisen
työpaikkoja ja ideoita. Maailmassa, jossa kilpailemme muiden liittoutumien
kanssa, Euroopan kannalta parasta on yhdistää käytettävissä olevat resurssit,
jotta voimme toteuttaa erittäin kilpailukykyisen sosiaalisen markkinatalouden,
joka täyttää Eurooppa 2020 -strategian mukaiset tavoitteet. Koska taloutemme ovat
entistä enemmän toisistaan riippuvaisia, meidän kaikkien etujen mukaista on
vahvistaa jokaisen jäsenvaltion talouden elpymistä. Samoin maatalouden määrärahat heijastavat todellista yhteistä
strategisesti tärkeää eurooppalaista politiikkaa, sillä yli 70 prosenttia
rahoituksesta ei ole enää kansallista. Lisäksi EU:n rahoitus tulee halvemmaksi
kuin 27 kansallista maatalouspolitiikkaa. Yhteistä maatalouspolitiikkaa
uudistetaan turvallisten ja terveiden elintarvikkeiden tuottamiseksi,
ympäristön suojelemiseksi ja pienviljelijöiden saamien hyötyjen lisäämiseksi.
Se kuvastaa sitä, kuinka yhdellä eurolla voi ja täytyy edistää useita
tavoitteita. Maailma kutistuu. Koska liittoutumat vaihtelevat ja useat maat
kehittyvät nopeasti, Euroopan on ponnisteltava lujemmin saadakseen äänensä
kuuluville. Varoja, joilla autetaan Eurooppaa toimimaan yhdessä muun maailman
kanssa, lisätään. Samoin lisätään rahoitusta naapurimaiden kanssa tehtävään
yhteistyöhön ja köyhimpien maiden auttamiseksi annettujen sitoumusten
täytäntöönpanoon. Jos meillä on nyt vaikeaa, niillä on vielä vaikeampaa – koko
ajan. Solidaarisuus heijastuu kauttaaltaan koko talousarvioehdotuksestamme:
solidaarisuus köyhimpien jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa, solidaarisuus
ratkaista yhdessä muuttoliikkeisiin liittyvät haasteet, solidaarisuus
energiavarmuuteen liittyvissä asioissa ja solidaarisuus kolmansien maiden
ihmisten kanssa. Yleinen näkemys, että Eurooppa käyttää suurimman osan varoistaan
virkamiehiin ja rakennuksiin, on väärä. Nämä menot ovat todellisuudessa vain 6
prosenttia talousarviosta. Uskon kuitenkin, että myös EU:n toimielinten olisi
osoitettava solidaarisuutta eurooppalaisten kanssa nyt kun tiukkoja
kustannussäästöjä ja tehokkuuden maksimointia vaaditaan kaikilla tasoilla.
Tämän vuoksi hallintomenoja ei lisätä, vaan EU:n henkilöstöä vähennetään
5 prosenttia seitsemän seuraavan vuoden aikana. Katson, että ehdotuksemme ovat kunnianhimoisia mutta vastuuntuntoisia.
Teemme leikkauksia eräillä aloilla ja lisäämme menoja painopistealoilla. Olemme
vastustaneet kiusausta tehdä pieniä muutoksia, jotka johtaisivat samanlaiseen
talousarvioon. Ennen kaikkea tavoitteemme on antaa Euroopan kansalaisten
varoille vastinetta. Euroopan parlamentin, jäsenvaltioiden ja komission on nyt yhdessä
muunnettava nämä ehdotukset sopimukseksi. Odotan, että ehdotuksista käydään
monia vaikeita väittelyjä seuraavien kuukausien aikana kaikin puolin
todellisessa eurooppalaisessa hengessä. Uskon kuitenkin, että pääsemme
sopimukseen kunnianhimoisesta ja innovatiivisesta talousarviosta, jolla voi
olla todellista vaikutusta ihmisten elämään. Jose Manuel Durão Barroso Euroopan komission puheenjohtaja
1.
Taustaa
Komission haasteena Euroopan unionin tulevaa
talousarviota koskevien ehdotusten valmistelussa on ollut löytää rahoitus yhä
useammalle politiikanalalle, joilla EU voi saada aikaan enemmän tuloksia
keskittämällä toimet unionin tasolle. Syynä tähän on nykyinen taloustilanne,
jota leimaavat kansalliset julkisen talouden säästö- ja vakauttamistoimet.
Tämän pohjalta komissio on ehdottanut voimakkaasti yleiseurooppalaista
talousarviota, jolla pyritään vauhdittamaan Eurooppa 2020 ‑kasvustrategiaa.
Ehdotuksessa esitetään innovatiivisia menoehdotuksia sekä uudenlaisia keinoja
EU:n talousarvion rahoittamiseksi tulevaisuudessa. Ehdotus saattaa vähentää
suoraa vaikutusta kansallisiin talousarvioihin ja tehdä talousarviosta aidosti
eurooppalaisen. Euroopan unioni on talous- ja finanssikriisin
johdosta toteuttanut useita tärkeitä toimenpiteitä, joilla parannetaan talouden
ohjauksen ja hallinnan koordinointia ja tuetaan talouden elpymistä. Euroopan
parlamentti ja jäsenvaltiot ovat todenneet, että EU:n jäsenvaltioiden
keskinäisriippuvuuden hallinnointi koordinoidun lähestymistavan avulla, joka
määritetään talouspolitiikan eurooppalaisessa ohjausjaksossa, tuo selviä etuja.
Seuraava rahoituskehys on suunniteltu tukemaan tätä prosessia. Se tarjoaa
Euroopan taloudelle pitkän aikavälin suuntaviivat, jotka ulottuvat eräiden
jäsenvaltioiden tämänhetkisiä julkisen talouden ongelmia pidemmälle. EU:n
talousarviossa ei ole kyse toimielinten vaan kansalaisten talousarviosta. Talousarvio
on kokonaisuudessaan pieni, ja sen määrärahat käytetään jäsenvaltioissa, jotta
niillä tuotetaan hyötyä koko Euroopan unionille ja sen kansalaisille. Talousarvio
auttaa osaltaan toteuttamaan EU:n kasvustrategiaa, koska sillä saadaan aikaan
huomattavia kannustinvaikutuksia, erityisesti jos se valjastetaan palvelemaan
Eurooppa 2020 ‑strategiassa asetettuja tavoitteita. Älykäs, kestävä ja osallistava kasvu muodostaa
koko tämän ehdotuksen johtolangan. Komissio esittää, että tutkimukseen ja
innovointiin, koulutukseen sekä pk-yritysten kehittämiseen tarkoitettuja
määrärahoja lisätään. Lisäksi se ehdottaa sisämarkkinoiden tarjoamien
mahdollisuuksien tehokkaampaa hyödyntämistä saattamalla sisämarkkinoiden
infrastruktuuri 2000-luvun vaatimuksia vastaavalle tasolle. Komissio ehdottaa
yhteisen maatalouspolitiikan resurssien tehokkaampaa käyttöä, jotta sillä ei
pelkästään varmistettaisi korkealaatuisten elintarvikkeiden tuotanto, vaan myös
edistettäisiin ympäristönsuojelua ja ilmastonmuutoksen torjumista. Myös
yhteisvastuullisuuden periaate leimaa koko ehdotusta: yhteisvastuullisuus
köyhimpien jäsenvaltioiden ja alueiden kanssa keskittämällä suurin osa
koheesiopolitiikan menoista niiden tarpeisiin, yhteisvastuullisuus
muuttoliikkeiden ja katastrofien aiheuttamiin haasteisiin vastaamisessa,
yhteisvastuullisuus energiavarmuuden osalta sekä yhteisvastuullisuus kolmansien
maiden asukkaiden kanssa, jotka tarvitsevat EU:n tukea välittömien
humanitaaristen tarpeiden täyttämiseen ja pitkäaikaiseen kehitykseen. Komissio on samaa mieltä Euroopan parlamentin[1] kanssa siitä, että ”jäsenvaltioiden väliset
nettosaldot painottuvat suhteettomasti tavassa, jolla omien varojen järjestelmä
on kehittynyt – –, mikä on ristiriidassa EU:n yhteisvastuun periaatteen
kanssa, horjuttaa yhteisön yhteistä etua ja sivuuttaa pitkälti EU:n tuoman
lisäarvon”. Komissio on ehdotuksia laatiessaan pyrkinyt muuttamaan EU:n
rahoitusta: tarkoituksena on siirtyä ensisijaisesti jäsenvaltioiden bruttokansantuloon
(BKTL) perustuvista rahoitusosuuksista kohti aidosti omilla varoilla
rahoitettavaa EU:n talousarviota. Tämä vastaa myös perussopimusten määräyksiä,
joiden mukaan talousarvio rahoitetaan kokonaisuudessaan unionin omin varoin. Laatiessaan ehdotusta seuraavaksi monivuotiseksi
rahoituskehykseksi komissio on tarkastellut nykyisten rahoitusvälineiden ja ‑ohjelmien
vaikutuksia, kuullut laajalti sidosryhmiä[2]
sekä analysoinut erilaisia vaihtoehtoja seuraavaan monivuotiseen rahoituskehykseen
sisältyviksi välineiksi ja ohjelmiksi[3].
2.
Ehdotettu monivuotinen rahoituskehys
Päättäessään seuraavan monivuotisen
rahoituskehyksen kokonaismäärästä komissio on ottanut huomioon Euroopan
parlamentin näkemyksen, jonka mukaan ”seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen
jäädyttäminen vuoden 2013 tasolle – – ei ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto –
– [ja] seuraavaa monivuotista rahoituskehystä varten tarvitaan vähintään
5 prosentin lisäys”[4].
Lisäksi komissio on ottanut huomioon Eurooppa-neuvoston päätelmät[5], joiden mukaan ”tulevassa monivuotisessa
rahoituskehyksessä otetaan huomioon vakauttamistoimet, joita jäsenvaltiot ovat
toteuttamassa alijäämän ja velan saattamiseksi kestävämmälle uralle. Eri
toimielinten tehtävät huomioon ottaen ja pitäen mielessä tarpeen saavuttaa
Euroopan unionin tavoitteet – – [on varmistettava,] että näitä toimia
edistetään asianmukaisesti Euroopan tason varojen käytöllä.” Komissio on
vakuuttunut siitä, että EU:n tason varainkäytöllä saadaan aikaan lisäarvoa.
Nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen menot ovat vain hieman yli
1 prosentti suhteessa EU:n BKTL:oon. Euroopan parlamentin ja neuvoston
usein esittämät yleiseurooppalaiset tarpeet huomioon ottaen kyseessä on pieni
summa. Komissio ehdottaa rahoituskehystä, jonka sitoumukset ovat
1,05 prosenttia ja (EU:n talousarviosta katettavat) maksut
1 prosentti suhteessa BKTL:oon. Lisäksi rahoituskehyksen ulkopuolelta
voidaan ottaa 0,02 prosenttia ja talousarvion ulkopuolelta
0,04 prosenttia kattamaan mahdollisia menoja, jolloin kokonaismääräksi
saadaan 1,11 prosenttia. Tämä käsittää määrät, joilla on tarkoitus vastata
(ennakoimattomiin) kriiseihin ja hätätilanteisiin, kuten humanitaarisiin
toimiin, sekä menot, jotka rahoitetaan jäsenvaltioiden tapauskohtaisilla
maksuilla (esim. Euroopan kehitysrahasto, jonka jakoperuste poikkeaa EU:n
talousarvion jakoperusteesta). Komissio on tässä rahoituskehyksessä pyrkinyt
löytämään sopivan tasapainon kunnianhimoisten tavoitteiden ja käytännön
asettamien rajoitusten välille ottaen huomioon budjettineuvottelujen
ajankohdan. Kuten yleensäkin
monivuotisen rahoituskehyksen kohdalla, komission ehdotus koskee tulevia
taloudellisia sitoumuksia. Lisäksi ehdotuksessa esitetään arvioitu
maksuaikataulu ennustettavuuden parantamiseksi. Tämä on erityisen tärkeää
tämänhetkisten julkisen talouden vakauttamistoimien kannalta, jotka
edellyttävät tiukkaa maksujen valvontaa seuraavan rahoituskauden alkupuolella. Komissio on päättänyt ehdottaa seuraavaa
monivuotista rahoituskehystä vuosiksi 2014–2020: ·
3.
EU:n talousarvion rahoittaminen
Rahoituskehystä olisi uudistettava paitsi
menojen painopisteiden ja niiden suunnittelun myös EU:n talousarvion
rahoittamisen osalta. Jälkimmäiseen on viime vuosina kohdistunut yhä enemmän
kritiikkiä. Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa (SEUT-sopimus)
vahvistetaan alkuperäinen tavoite, jonka mukaan EU:n talousarvio olisi
rahoitettava kokonaan unionin omista varoista. Käytännössä yli
85 prosenttia EU:n rahoituksesta perustuu nykyään kuitenkin tilastollisiin
aggregaatteihin, jotka määräytyvät bruttokansantulon (BKTL) ja arvonlisäveron
(alv) pohjalta. Näitä pidetään yleisesti kansallisina rahoitusosuuksina, joita
jäsenvaltiot haluaisivat supistaa. Tämän takia nettomaksajat ovat alkaneet
vaatia enemmän vastinetta rahoilleen, mikä puolestaan vaarantaa koko EU:n
talousarvion perustan ja kyseenalaistaa Euroopan unionin yleisperiaatteen,
yhteisvastuullisuuden. Lisäksi tämä on johtanut siihen, että huomio keskittyy
liikaa nettomaksuihin ja nettoasemiin, eikä EU:n talousarviosta ole sen takia
saatu täyttä hyötyä eli luotu lisäarvoa koko EU:lle. Nyt on aika palauttaa EU:n rahoitus
riippumattomuuden, avoimuuden ja oikeudenmukaisuuden periaatteiden mukaiseksi
ja antaa EU:lle resurssit, joita se tarvitsee saavuttaakseen sovitut
poliittiset tavoitteet. Uusien omien varojen lähteiden tarkoituksena ei
suinkaan ole kasvattaa EU:n talousarviota, vaan päästä eroon nettomaksujen
vertailusta ja toisaalta lisätä järjestelmän avoimuutta. Tarkoitus ei myöskään
ole antaa EU:lle verotuksellista itsemääräämisoikeutta, vaan palata
rahoituskeinoihin, jotka vastaavat paremmin perussopimuksissa alun perin
esitettyä tarkoitusta. Komission ehdotus vähentäisikin jäsenvaltioiden
talousarvioista suoraan maksettavia rahoitusosuuksia. EU:n talousarvion kokonaistarkastelun[6] yhteydessä komissio esitti ohjeellisen
luettelon rahoituskeinoista, jotka voisivat vähitellen korvata kansalliset
maksut ja näin ollen rasittaisivat valtioiden taloutta vähemmän. Lisäksi se
luetteli useita kriteerejä, jotka olisi otettava huomioon näitä keinoja
tarkasteltaessa. Komissio on myös arvioinut kattavasti eri vaihtoehtoja[7] ja päättänyt ehdottaa uutta omien varojen
järjestelmää, joka käsittää finanssitransaktioveron sekä uuden, arvonlisäveroon
pohjautuvan rahoituslähteen. Näillä uusilla omilla varoilla voitaisiin
rahoittaa osittain EU:n talousarvio ja korvata kokonaan nykyiset monimutkaiset
alv-perusteiset omat varat. Komissio ehdottaa jälkimmäisten poistamista sekä
BKTL-perusteisen rahoituksen osuuden supistamista. Komission ehdotus uusia omien
varojen lähteitä koskevaksi neuvoston päätökseksi esitellään
yksityiskohtaisesti liitteenä olevassa säädöstekstissä[8]. Komissio tukee tässä yhteydessä Euroopan
parlamentin kehotusta järjestää kansallisten parlamenttien konferenssi, jossa
käsitellään tätä kysymystä. Edellä esitetyistä syistä komissio ehdottaa myös hyvityksien ja
korjauksien huomattavaa yksinkertaistamista. Eroja jäsenvaltioiden EU:n
talousarvioon maksamien rahoitusosuuksien sekä EU:n eri meno-ohjelmista
saatavien tulojen välillä on pyritty tasaamaan, mikä on vääristänyt
talousarviota. Talousarviolla ei myöskään kyetä saamaan aikaan lisäarvoa.
Komissio ehdottaa sen vuoksi Fontainebleaussa vuonna 1984 kokoontuneen
Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaisesti niiden jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien
rajoittamista, joiden budjettitaakka olisi muuten liiallinen niiden
suhteelliseen vaurauteen nähden.
4.
EU:n talousarvion perusperiaatteet
EU:n talousarvio poikkeaa jäsenvaltioiden
budjeteista. EU ei rahoita suoraan terveydenhuoltoa eikä koulutusta. Toisin
kuin kansallisista budjeteista EU:n talousarviosta ei myöskään rahoiteta
poliisi- tai puolustusvoimia. EU:n talousarvion logiikka on
yleiseurooppalainen, ei kansallinen. Koska talousarvio on suhteellisen pieni,
varojen käyttö voidaan keskittää aloille, joilla tuotetaan huomattavasti
lisäarvoa EU:n tasolla.[9]
EU:n talousarviosta ei rahoiteta sellaisia toimia, joita jäsenvaltiot voivat
rahoittaa itse. Se on luotu niitä toimia varten, joiden rahoittaminen on
välttämätöntä EU:n toiminnan kannalta tai joiden täytäntöönpano on tehokkaampaa
ja tuloksellisempaa, jos ne rahoitetaan yhteisesti unionin budjetista. EU:n
talousarviolla on seuraavat tehtävät: (a)
rahoitetaan yhteisiä politiikkoja, joita
jäsenvaltiot ovat päättäneet toteuttaa EU:n tasolla (esim. yhteinen maatalouspolitiikka),
(b)
toteutetaan kaikkien jäsenvaltioiden ja alueiden
välisen yhteisvastuun periaatetta ja tuetaan heikoimpien alueiden kehitystä,
jotta EU voi toimia yhtenä talousalueena (esimerkiksi koheesiopolitiikan
kautta), (c)
rahoitetaan sisämarkkinoita edistäviä toimia, joita
varakkaimmatkaan jäsenvaltiot eivät kykenisi rahoittamaan itse. EU:n
talousarvio mahdollistaa yleiseurooppalaisen lähestymistavan puhtaasti
kansallisten näkemysten sijaan (esimerkiksi infrastruktuureihin tarkoitettujen
yleiseurooppalaisten investointien rahoittaminen). Lisäksi sen avulla voidaan
ehkäistä kalliiksi tulevaa päällekkäisyyttä jäsenvaltioiden kansallisten
ohjelmien välillä, joilla on osittain samat tavoitteet, (d)
varmistetaan synergia ja mittakaavaedut edistämällä
yhteistyötä ja yhteisten ratkaisujen kehittämistä ongelmiin, joita ei voida
ratkaista pelkästään jäsenvaltioiden omin toimin (esimerkiksi huippuluokan
tutkimus- ja innovaatiotoiminnan tukeminen, yhteistyö sisä- ja oikeusasioissa
sekä muuttoliikekysymyksissä), (e)
ratkaistaan nykyiset ja tulevat haasteet, jotka
edellyttävät yhteistä eurooppalaista lähestymistapaa (esimerkiksi ympäristön ja
ilmastonmuutoksen, humanitaarisen avun, väestörakenteen muuttumisen ja
kulttuurin alalla). Näiden tehtävien pohjalta komissio on seuraavaa
monivuotista rahoituskehystä suunnitellessaan pyrkinyt panemaan täytäntöön
periaatteet, jotka esitettiin vuonna 2010 toteutetussa talousarvion
kokonaistarkastelussa: ·
keskittyminen toimintapolitiikan tärkeimpien
tavoitteiden saavuttamiseen ·
keskittyminen EU:n tason lisäarvoon ·
keskittyminen vaikutuksiin ja tuloksiin ·
yhteisten etujen aikaansaaminen kaikkialla Euroopan
unionissa. EU:n budjetissa luvut kuvastavat politiikkojen
tärkeysjärjestystä. Rahoituksen on vastattava kullakin alalla voimassa olevia
sääntelyvälineitä ja poliittisia painopisteitä, ja rahoituksella on saatava
aikaan odotetut tulokset. Viranomaiset eivät siis voi käyttää saamiaan varoja
miten haluavat, vaan niille osoitetaan EU:n varoja, jotta ne voisivat toteuttaa
yhdessä sovitut EU:n tavoitteet. Sen vuoksi tähän monivuotista rahoituskehystä
koskevaan ehdotukseen otetut ohjelmat ja välineet on suunniteltu siten, että
niiden tuotoksilla ja vaikutuksilla tuetaan EU:n keskeisten poliittisten
tavoitteiden saavuttamista. Seuraavaan rahoituskehykseen kuuluville
rahoitusohjelmille ja ‑välineille on leimallista tulospainotteisuus,
aiempaa tiukempi ehdollisuus ja toteutuksen yksinkertaistaminen: ·
Tulosten on liityttävä
selkeästi Eurooppa 2020 ‑strategian täytäntöönpanoon ja sen tavoitteiden
saavuttamiseen. Ohjelmissa on sen vuoksi keskityttävä muutamiin keskeisiin
tavoitteisiin ja toimiin, joilla saadaan aikaan kriittinen massa. Samalla on
pyrittävä ehkäisemään toiminnan pirstoutumista ja huolehdittava toimien
koordinoinnista. Nykyisiä ohjelmia on tarkoitus mahdollisuuksien mukaan
yhdistää (esimerkiksi sisäasioiden, koulutuksen ja kulttuurin alalla) ja/tai
uudistaa (esim. tutkimuksen ja koheesion alalla), jotta voidaan varmistaa
yhdennetty suunnittelu ja yhdenmukaiset täytäntöönpano-, raportointi- ja valvontamekanismit. ·
Yksinkertaistaminen: Nykyisten
rahoitussääntöjen kehittymiseen ovat vaikuttaneet paitsi tarve lisätä vastuuta
julkisten varojen käytöstä myös aiemmat ongelmat. Säännöt ovat hajanaiset ja
monimutkaiset, ja niiden täytäntöönpano ja valvonta on vaikeaa. Monimutkaiset
säännöt aiheuttavat edunsaajille, komissiolle ja jäsenvaltioille raskaan
hallinnollisen taakan, mikä saattaa vähentää kiinnostusta osallistua ohjelmiin
ja viivästyttää täytäntöönpanoa. Sen takia on käynnistetty sekä yleisten (varainhoitoasetus)
että alakohtaisten säännösten yksinkertaistaminen. ·
Ehdollisuus: Jotta
ohjelmissa ja välineissä keskityttäisiin panosten sijasta tuloksiin, on
lisättävä ehdollisuutta. Tämä koskee erityisesti koheesiopolitiikkaa ja
maataloutta, joiden alalla käytetään suuri osa kaikista varoista. Jatkossa
jäsenvaltioiden ja edunsaajien on näillä aloilla osoitettava, että saaduilla
varoilla edistetään EU:n poliittisten tavoitteiden saavuttamista. Lisäksi
komissio aikoo huolehtia yleisesti EU:n talouspolitiikan ja talousarvion
johdonmukaisuudesta. Tavoitteena on erityisesti välttää tilanteet, joissa
tehoton makrotalous- ja finanssipolitiikka voisivat heikentää EU:n rahoituksen
tuloksellisuutta. ·
Investointien lisääminen: Innovatiivisia rahoitusvälineitä koskeva yhteistyö yksityisen sektorin
kanssa antaa mahdollisuuden tehostaa EU:n talousarvion vaikutuksia ja lisätä
strategisten investointien määrää. Tämä puolestaan lisää EU:n
kasvupotentiaalia. Yhteistyöstä erityisesti Euroopan investointipankki ‑ryhmän
(EIP-ryhmä) sekä kansallisten ja kansainvälisten julkisten rahoituslaitosten
kanssa on saatu myönteisiä kokemuksia, ja yhteistyötä on tarkoitus jatkaa myös
seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana. Vakuudet ja erilaiset
riskinjakojärjestelyt voivat parantaa rahoitusalan mahdollisuuksia tarjota
pääomaa ja lisätä lainanantoa innovatiivisille yrityksille tai
infrastruktuurihankkeisiin. Samalla näillä rahoitusvälineillä voidaan edistää
rahoitusmarkkinoiden kokonaiskehitystä talouskriisin jälkeen.
5.
Keskeiset uudistukset
Komissio pyrkii seuraavassa EU:n
talousarviossa muuttamaan menojen käyttöä ja siirtämään painopistettä tuloksiin
ja suorituskykyyn sekä Eurooppa 2020 ‑strategian toteuttamiseen. Tähän on
tarkoitus päästä lisäämällä ehdollisuutta koheesiopolitiikassa ja ottamalla
ympäristönäkökohdat huomioon maanviljelijöille annettavissa suorissa tuissa.
Seuraavaa talousarviota on tarkoitus nykyaikaistaa kohdentamalla resursseja
uudelleen ensisijaisille alueille, kuten yleiseurooppalaisiin
infrastruktuureihin, tutkimukseen ja innovointiin, koulutukseen ja kulttuuriin,
EU:n ulkorajojen turvaamiseen sekä ulkosuhteiden alan ensisijaisiin
tavoitteisiin, esimerkiksi EU:n naapurialueille. Talousarviossa otetaan kantaa
monialaisiin poliittisiin painopisteisiin, kuten ympäristönsuojeluun ja
ilmastonmuutoksen torjuntaan, jotka ovat olennainen osa kaikkia keskeisiä
välineitä ja toimia. Tarkat tiedot kullakin politiikanalalla sovellettavasta
lähestymistavasta esitetään tämän tiedonannon liiteasiakirjassa II. Seuraavassa
kuvataan keskeisiä muutoksia, jotka on tarkoitus toteuttaa menojen kannalta
tärkeimmillä aloilla.
5.1.
Näkymät vuoteen 2020 asti: tutkimuksen, innovoinnin
ja teknologisen kehittämisen yhteiset strategiset puitteet
EU:n innovoinnin taso on laskenut
merkittävästi.[10]
Asiaan on puututtava, jos EU aikoo kyetä kilpailemaan muiden kehittyneiden
talouksien ja kehittyvien talouksien kanssa. EU on kokonaisuutena katsottuna
jäljessä sekä Japania että Yhdysvaltoja useilla keskeisillä indikaattoreilla
mitattuna, kuten rekisteröityjen patenttien määrä, korkean ja keskikorkean
teknologian tuotteiden viennin määrä sekä tutkimukseen ja kehittämiseen
käytettyjen varojen osuus suhteessa bruttokansantuotteeseen (BKT). Tutkimus ja innovointi auttavat luomaan
työpaikkoja, vaurautta ja elämänlaatua. Vaikka EU on useiden teknologioiden
alalla maailman huipulla, se joutuu kilpailemaan yhä kovemmin sekä perinteisten
kilpailijoidensa että kehittyvien talouksien kanssa. Yhteisillä ohjelmilla on
tarkoitus keskittää tutkimustoimintaa ja siten saada aikaan tuloksia, joita
yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa omin toimin. Haasteena on lisätä investointeja tutkimukseen
ja kehittämiseen kaikkialla EU:ssa, jotta voidaan saavuttaa Eurooppa 2020 ‑strategiassa
asetettu keskeinen tavoite: investoidaan 3 prosenttia BKT:sta tutkimukseen
ja kehittämiseen. EU:n on myös parannettava kykyään muuttaa tieteellinen
osaaminen patentoiduiksi prosesseiksi ja tuotteiksi, joita voidaan käyttää
korkean teknologien alojen lisäksi myös perinteisillä aloilla. Tämä edellyttää
toimia viranomaisilta, yksityiseltä sektorilta ja tiedeyhteisöltä. Komissio on
käynnistänyt EU:n tutkimusalan hallintorakenteiden mittavan uudistuksen
perustamalla Euroopan tutkimusneuvoston, joka on jo saanut aikaan myönteisiä
tuloksia. Komissio ehdottaa vielä pidemmälle meneviä uudistuksia ja esittää
EU:n tutkimus- ja innovointitoiminnan nykyisten rahoitusvälineiden (erityisesti
tutkimuksen puiteohjelmien sekä kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman)
uudelleenorganisointia, jotta ne voidaan yhdistää tiiviimmin ennalta
määriteltyihin poliittisiin tavoitteisiin ja jotta täytäntöönpanomenettelyjä
voidaan yksinkertaistaa. Samalla voidaan keventää edunsaajille aiheutuvaa
hallinnollista rasitusta. Komissio ehdottaa, että tutkimuksen ja
innovoinnin rahoitus keskitetään jatkossa kolmeen keskeiseen tavoitteeseen,
jotka liittyvät tiiviisti Eurooppa 2020 ‑strategiaan: ·
ensiluokkainen tieteellinen perusta, ·
yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen, ·
teollisuuden johtoasema ja kilpailukyvyn
parantaminen. Yhteisillä strategisilla puitteilla (joiden
nimeksi tulee Horizon 2020) ehkäistään toiminnan pirstaloituminen ja lisätään
johdonmukaisuutta, myös kansallisten tutkimusohjelmien kanssa. Puitteet on
tarkoitus liittää tiiviisti keskeisiin alakohtaisiin painopisteisiin, joita
ovat terveydenhoito, elintarviketurva ja biotalous, energia ja ilmastonmuutos.
Euroopan teknologiainstituutti osallistuu läheisesti Horizon 2020 ‑ohjelmaan.
Osaamis- ja innovaatioyhteisöjensä kautta sillä on tärkeä rooli osaamiskolmion
kolmen osa-alueen – koulutus, innovointi ja tutkimus – yhdistämisessä. Uusi
lähestymistapa tutkimuksen rahoittamiseen käsittää muun muassa innovatiivisten
rahoitusvälineiden käytön lisäämisen. Tätä on jo kokeiltu onnistuneesti
riskinjakorahoitusvälineen yhteydessä. Komissio ehdottaa, että tutkimuksen ja innovoinnin yhteisiin strategisiin puitteisiin osoitetaan 80 miljardia euroa vuosiksi 2014–2020. Näiden määrärahojen lisäksi tutkimukseen ja innovointiin on tarkoitus osoittaa huomattavasti rahoitusta rakennerahastoista. Esimerkiksi vuosina 2007–2013 tutkimukseen ja innovointiin käytettiin Euroopan eri alueilla yhteensä noin 60 miljardia euroa. Rahoituksen määrä pysynee samalla tasolla myös jatkossa.
5.2.
Kestävää kasvua ja työllisyyttä edistävä
yhteisvastuullisuus ja sijoitustoiminta
Koheesiopolitiikka on olennainen osa
yhteisvastuullisuutta EU:n köyhimpien ja heikoimpien alueiden kanssa. Se on
kuitenkin myös paljon muuta. EU:n suurimpia saavutuksia on ollut kaikkien
kansalaisten elintason parantaminen. Tähän on päästy paitsi tukemalla
köyhempien jäsenvaltioiden ja alueiden kehitystä ja kasvua myös edistämällä
sisämarkkinoiden yhdentymistä, sillä sisämarkkinat tarjoavat kokonsa ansiosta
markkina-alueen ja tuottavat mittakaavaetuja kaikille EU:n alueille – rikkaille
ja köyhille, suurille ja pienille. Komissio on arvioinut aiempaa menojen
käyttöä ja löytänyt useita esimerkkejä lisäarvosta sekä kasvua ja työpaikkoja
luovista investoinneista, jotka eivät olisi olleet mahdollisia ilman EU:n
talousarviosta annettavaa tukea. Toisaalta arvioinnissa nousivat esiin myös
toiminnan hajanaisuus ja priorisoinnin puute. Koska julkisia varoja on nykyään
tarjolla niukasti ja kasvua tukevia investointeja tarvitaan kipeämmin kuin
koskaan aikaisemmin, komissio on päättänyt ehdottaa koheesiopolitiikkaan
huomattavia muutoksia. Koheesiopolitiikalla on keskeinen rooli
Eurooppa 2020 ‑strategian päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisessa
kaikkialla EU:ssa. Komissio ehdottaa, että jatkossa keskitytään entistä enemmän
tuloksiin sekä koheesiopolitiikan määrärahojen tuloksellisuuteen liittämällä
koheesiopolitiikka järjestelmällisemmin Eurooppa 2020 ‑strategian
tavoitteisiin. Lisäksi ehdotetaan uutta alueluokkaa eli siirtymäalueita,
joilla korvataan nykyinen tuen asteittainen käytöstäpoisto- ja käyttöönottojärjestelmä.
Tähän luokkaan kuuluvat kaikki alueet, joiden BKT henkeä kohden on
75–90 prosenttia EU-27:n keskiarvosta. Työttömyys ja laaja köyhyysongelma
edellyttävät toimia EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla. EU kärsii useista,
pahenevista ongelmista: ammatillisen osaamisen taso on laskussa, aktiivinen
työmarkkinapolitiikka ei ole tuottanut tulosta, koulutusjärjestelmät eivät
toimi, marginaaliryhmät syrjäytyvät yhteiskunnasta ja työvoiman liikkuvuus on
alhainen. Niiden ratkaisemiseksi tarvitaan sekä poliittisia aloitteita että
käytännön tukitoimia. Monet ongelmista ovat pahentuneet finanssi- ja
talouskriisin, väestörakenteen ja muuttoliikkeiden kehityssuuntausten sekä
nopeiden teknologisten muutosten takia. Ellei niihin puututa tehokkaasti, ne
heikentävät huomattavasti sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja kilpailukykyä. Sen
vuoksi infrastruktuureihin, alueelliseen kilpailukykyyn ja liiketoiminnan
kehittämiseen tehtävien, kasvua edistävien investointien ohella tarvitaan
toimenpiteitä työmarkkinapolitiikan, yleissivistävän ja ammatillisen
koulutuksen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, työntekijöiden mukautumiskyvyn,
yritysten ja yrittäjyyden sekä hallinnollisten valmiuksien alalla. Tässä tarvitaan erityisesti Euroopan
sosiaalirahaston panosta. Komissio ehdottaa, että jäsenvaltioiden olisi
esitettävä, miten eri rahoitusvälineillä voidaan edistää Eurooppa 2020 ‑strategian
keskeisten tavoitteiden saavuttamista, esimerkiksi määrittämällä
rakennerahastotuen vähimmäismäärät, jotka osoitetaan Euroopan sosiaalirahastoon
kutakin alueluokkaa varten (25 % lähentymisalueita varten, 40 %
siirtymäalueita varten, 52 % kilpailukykyalueita varten; edellytyksenä on,
että koheesiorahaston osuus on jatkossakin kolmasosa kaikista tukikelpoisten
jäsenvaltioiden koheesiomäärärahoista; luvut eivät käsitä alueellista
yhteistyötä). Nämä osuudet muodostavat yhdessä Euroopan sosiaalirahastolle
tarkoitetun 25 prosentin vähimmäisosuuden (eli 84 miljardia euroa)
kaikista koheesiopolitiikan määrärahoista. Euroopan sosiaalirahaston
määrärahoja täydennetään useilla komission suoraan hallinnoimilla välineillä,
kuten Progress-ohjelmalla ja Euroopan työnvälitysverkostolla (Eures), joilla
tuetaan työpaikkojen luomista. Euroopan globalisaatiorahasto on joustava
väline, joka ei sisälly rahoituskehykseen. Siitä tuetaan työntekijöitä, jotka
ovat menettäneet työpaikkansa maailmankaupassa tapahtuneiden muutosten takia,
ja autetaan heitä löytämään mahdollisimman pian uusi työpaikka. Tarvittavat
määrärahat vaihtelevat vuosittain. Sen takia komissio ehdottaa, että Euroopan
globalisaatiorahasto jätetään jatkossakin rahoituskehyksen ulkopuolelle.
Euroopan globalisaatiorahastosta voidaan myös auttaa niitä maatalousalalla
työskenteleviä, joiden elinkeino saattaa olla vaarassa globalisaation takia. Tehostaakseen EU:n varainkäyttöä ja
noudattaakseen Lissabonin sopimuksessa määrättyä alueellista lähestymistapaa
komissio ehdottaa, että otetaan käyttöön yhteiset strategiset puitteet kaikille
rakennerahastoille, jotta Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteet voidaan
ottaa huomioon investointien painopisteissä. Näin pyritään vauhdittamaan
Lissabonin sopimukseen sisältyvän alueellisen koheesion tavoitteen
saavuttamista. Käytännössä komissio ehdottaa, että jokaisen jäsenvaltion kanssa
tehdään kumppanuussopimus. Sopimuksissa esitetään kansallisten ja alueellisten
kumppaneiden sitoumus käyttää saamiaan varoja Eurooppa 2020 ‑strategian
täytäntöönpanoon. Strategia muodostaa puitteet, jonka perusteella arvioidaan
edistymistä sitoumusten täyttämisessä. Sen vuoksi kumppanuussopimukset olisi sidottava
tiukasti jäsenvaltioiden kansallisiin uudistusohjelmiin ja vakaus- ja
lähentymisohjelmiin sekä neuvoston niiden pohjalta antamiin maakohtaisiin
suosituksiin. Jotta tehoton makrotalous- ja finanssipolitiikka eivät
heikentäisi koheesiopolitiikan määrärahojen tuloksellista käyttöä, on talouden
uuteen ohjausjärjestelmään sisältyvällä ehdollisuudella tarkoitus täydentää
alakohtaisia ennakkoehtoja, joista määrätään erikseen kussakin sopimuksessa. Sopimuksissa esitetään selkeät tavoitteet ja
indikaattorit ja asetetaan rajallinen määrä ehtoja (ennakkoehtoja sekä tulosten
saavuttamisen liittyviä ehtoja, joiden avulla voidaan valvoa tulosten
saavuttamista). Lisäksi sopimuksissa edellytetään edunsaajien sitoutuvan
raportoimaan vuosittain edistymisestä koheesiopolitiikkaa koskevissa
vuotuisissa kertomuksissa. Rahoitus on tarkoitus keskittää muutamiin
ensisijaisiin tavoitteisiin: kilpailukykyalueet ja siirtymäalueet käyttävät
saamansa määrärahat (lukuun ottamatta Euroopan sosiaalirahastoa) ensisijaisesti
energiatehokkuuteen, uusiutuviin energialähteisiin, pk-yritysten kilpailukykyyn
ja innovointiin, kun taas lähentymisalueet käyttävät määrärahat useampaan
tavoitteeseen (tarvittaessa myös instituutioiden valmiuksien kehittämiseen). Suorituskyvyn
parantamiseksi otetaan käyttöön uudet ehdollisuutta koskevat säännöt, joilla
pyritään varmistamaan, että EU:n rahoituksessa keskitytään tuloksiin ja että
jäsenvaltioille tarjotaan voimakkaat kannustimet, jotta ne pyrkivät
varmistamaan Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteiden saavuttamisen
koheesiopolitiikan avulla. Ehdollisuus käsittää ennakkoehtoja, jotka on
täytettävä ennen määrärahojen maksamista, sekä muita ehtoja, joiden mukaan
edunsaajalle voidaan osoittaa lisää varoja, jos tulokset ovat riittävät. Jos
ehtojen täyttyminen ei edisty, varojen maksaminen keskeytetään tai rahoitus
peruutetaan. Ehdollisuus
perustuu tuloksiin ja kannustimiin, joilla tuetaan varojen tehokkaan käytön
turvaavien uudistusten täytäntöönpanoa. Jotta voitaisiin tukea tuloksiin
keskittymistä ja Eurooppa 2020 ‑strategiassa asetettujen tavoitteiden
saavuttamista, 5 prosenttia koheesiopolitiikan varoista laitetaan syrjään
ja osoitetaan väliarvioinnin yhteydessä niille jäsenvaltioille ja alueille,
jotka ovat saavuttaneet ohjelmissaan asetetut välitavoitteet. Nämä koskevat
Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteisiin ja päämääriin liittyvien ohjelman
tavoitteiden saavuttamista. Välivaiheen tavoitteet määritellään
koheesiopolitiikkaa koskevien asetusten pohjalta. Nykyisestä rahoituskehyksestä saatujen
kokemusten mukaan useilla jäsenvaltioilla on vaikeuksia saada käytettyä suuria
määriä EU:n varoja rajoitettuna ajanjaksona. Hankkeiden, sitoumusten ja varojen
käytön valmistelussa esiintyvät viiveet ovat johtaneet siihen, että määrärahoja
jää käynnissä olevan rahoituskauden lopussa käyttämättä huomattavia määriä.
Lisäksi eräiden jäsenvaltioiden on ollut julkistaloutensa ongelmallisen
tilanteen takia vaikea löytää kansalliseen yhteisrahoitukseen tarvittavia
varoja. Parantaakseen määrärahojen käyttöä komissio ehdottaa useita toimia: ·
rajoitetaan koheesion tukemiseen osoitettavien
varojen enimmäismäärä 2,5 prosenttiin suhteessa BKTL:oon, ·
annetaan mahdollisuus lisätä yhteisrahoitusosuutta
väliaikaisesti 5–10 prosenttiyksikköä, jos jäsenvaltio saa SEUT-sopimuksen
136 tai 143 artiklassa tarkoitettua rahoitustukea; näin vähennetään
jäsenvaltioiden talousarvioista vaadittavaa rahoitusta tilanteessa, jossa
julkista taloutta pyritään vakauttamaan, ja pidetään samalla EU:n rahoituksen
taso ennallaan, ·
sisällytetään kumppanuussopimuksiin eräitä ehtoja,
jotka koskevat hallinnollisten valmiuksien parantamista. Komissio
ehdottaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä keskitetään suurin
osa koheesioon tarkoitetuista varoista kaikkein köyhimmille alueille ja
jäsenvaltioille. Lisäksi komissio esittää, että autetaan lähentymisalueiden
ryhmästä siirtyviä alueita supistamalla tuki-intensiteetin vähennystä, joka
aiheutuisi välittömästä siirtymisestä kilpailukykyalueiden ryhmään. Komissio
ehdottaa sen vuoksi, että seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana
kyseiset alueet saisivat edelleen kaksi kolmasosaa aiemmin saamistaan varoista.
Kyseiset alueet sekä muut alueet, joiden BKT on vastaavalla tasolla
(75–90 prosenttia suhteessa EU:n BKT:hen), muodostaisivat uuden ryhmän
”siirtymäalueet”. Komissio esittää, että koheesiopolitiikan välineisiin osoitetaan 376 miljardia euroa vuoksiksi 2014–2020. Tämä määrä käsittää · 162,6 miljardia euroa lähentymisalueille · 38,9 miljardia euroa siirtymäalueille · 53,1 miljardia euroa kilpailukykyalueille · 11,7 miljardia euroa alueelliseen yhteistyöhön · 68,7 miljardia euroa koheesiorahastoa varten ja 40 miljardia euroa ”Verkkojen Eurooppa” –välinettä varten (ks. 5.3 kohta jäljempänä). Euroopan sosiaalirahaston osuus (alueluokkia koskevan kaavan 25/40/52 mukaisesti) kaikista koheesiopolitiikan varoista on vähintään 25 prosenttia eli 84 miljardia euroa. Määrä ei sisällä ”Verkkojen Eurooppa” –välinettä. Rahoituskehyksen ulkopuolella: · 3 miljardia euroa Euroopan globalisaatiorahastoa varten · 7 miljardia euroa Euroopan unionin solidaarisuusrahastoa varten.
5.3.
Verkkojen Eurooppa (Connecting Europe)
Täysin toimivat sisämarkkinat tarvitsevat
Euroopan yhdistävää ajanmukaista ja tehokasta infrastruktuuria erityisesti
liikenteessä, energia-alalla sekä tieto- ja viestintäteknologioissa. Arvioiden mukaan vuosina 2014–2020 Euroopan
laajuisten energiaverkkojen loppuun saattamiseen tarvitaan noin 200 miljardia
euroa, Euroopan laajuisiin liikenneverkkoihin on investoitava 540 miljardia
euroa ja tieto- ja viestintäteknologiaan yli 250 miljardia euroa. Markkinoiden
odotetaan pystyvän tuottamaan valtaosan tarvittavista investoinneista.
Markkinahäiriöihin on kuitenkin puututtava poistamalla pitkään jatkuneet
puutteet ja pullonkaulat sekä varmistamalla riittäväntasoiset rajatylittävät
yhteydet. Saadut kokemukset kuitenkin osoittavat, että kansallisissa
talousarvioissa ei koskaan aseteta etusijalle useamman maan kattavia
rajatylittäviä investointeja, joilla voitaisiin perustaa sisämarkkinoiden
tarvitsema infrastruktuuri. Tämä on jälleen yksi esimerkki EU:n talousarvion
tarjoamasta lisäarvosta. Sillä voidaan turvata rahoitus kaikkia hyödyttäville
yleiseurooppalaisille hankkeille, joilla yhdistetään mantereen keskusta ja
reuna-alueet. Tämän vuoksi komissio on päättänyt ehdottaa
uutta Verkkojen Eurooppa -välinettä, jolla nopeutetaan EU:n tarvitseman
infrastruktuurin kehittämistä. Nämä kasvua kiihdyttävät yhteydet tarjoavat
paremman pääsyn sisämarkkinoille ja lopettavat tiettyjen taloudellisten
”saarekkeiden” eristyneen aseman. Esimerkiksi ne EU:n osat, joita ei ole vielä
liitetty tärkeimpiin sähkö- ja kaasuverkkoihin, ovat energiantoimituksissa
riippuvaisia muissa jäsenvaltioissa tehdyistä investoinneista. Verkkojen
Eurooppa -väline parantaa myös suuresti energiavarmuutta varmistamalla kaikille
eurooppalaisille toimijoille yhteydet energialähteisiin ja energian
toimittajiin EU:ssa ja sen ulkopuolella. Näin vauhditetaan myös Lissabonin
sopimukseen sisältyvän alueellisen koheesion uuden käsitteen toteuttamista.
Euroopan laajuisilla huippunopeilla tieto- ja viestintäverkoilla ja alan
yleiseurooppalaisilla palveluilla ratkaistaan myös sisämarkkinoiden
pirstaleisuus ja autetaan pk-yrityksiä niiden etsiessä kasvumahdollisuuksia
kotimarkkinoiden ulkopuolella. Verkkojen Eurooppa -välineellä rahoitetaan
etukäteen nimettyjä EU:n etujen kannalta tärkeimpiä liikenteeseen, energiaan ja
tieto- ja viestintäteknologiaan liittyviä infrastruktuurihankkeita.
Investointeja tehdään sekä fyysiseen että tieto- ja viestintäteknologian
infrastruktuuriin kestävän kehityksen vaatimusten mukaisesti. Tähän ehdotukseen
on liitetty alustava luettelo ehdotetuista infrastruktuurihankkeista, joilla
rakenteelliset puutteet korjataan. Verkkojen Eurooppa -välinettä hallinnoidaan
keskitetysti, ja se rahoitetaan omasta talousarviosta ja koheesiorahastossa
liikennehankkeille varatuista varoista. EU:n talousarviosta myönnetään enemmän
osarahoitusta, kun investoinnit tehdään ns. lähentymisalueilla, ja vähemmän,
kun investoinnit tehdään kilpailukykyalueilla. Paikalliset ja alueelliset
infrastruktuurit yhdistetään EU:n keskeisiin infrastruktuureihin, jolloin
kaikki EU:n kansalaiset ovat yhteydessä toisiinsa, ja (osa)rahoitus voidaan
järjestää rakennerahastoista (koheesiorahastosta ja/tai Euroopan
aluekehitysrahastosta, riippuen asianomaisen jäsenvaltion tai alueen
tilanteesta). Uusien jäsenvaltioiden puutteellisen infrastruktuurin vuoksi
komissio on päättänyt ehdottaa koheesiorahaston määrärahojen pitämistä
suunnilleen samalla tasolla. Näin kannustetaan liikenneinfrastruktuureihin
tehtäviä investointeja tukikelpoisilla alueilla ja tuetaan kyseisten alueiden
ja muun EU:n välisiä yhteyksiä. Verkkojen Eurooppa -väline antaa
mahdollisuuden käyttää innovatiivisia rahoitusvälineitä, joilla nopeutetaan
hankkeita ja varmistetaan suuremmat investoinnit kuin mitä olisi mahdollista
pelkällä julkisella rahoituksella. Komissio tekee tiiviisti yhteistyötä EIP:n
ja muiden julkisten investointipankkien kanssa yhdistääkseen näiden hankkeiden
rahoituksen. Komissio edistää näiden tärkeiden hankkeiden toteuttamista erityisesti
EU:n hankkeiden rahoittamiseen käytettävillä joukkovelkakirjalainoilla[11]. Jotkin EU:n edun mukaisista
infrastruktuurihankkeista olisi ulotettava naapurimaihin ja EU-jäsenyyteen
valmistautuviin maihin. Komissio ehdottaa yksinkertaistettuja menettelyjä,
joilla hankkeet ja niiden rahoitus kytketään uuteen välineeseen. Näin
varmistetaan sisäisten ja ulkoisten välineiden keskinäinen johdonmukaisuus.
Tämä edellyttää integroituja sääntöjä, jotta asianomaisten hankkeiden rahoitus
voidaan järjestää EU:n talousarvion eri budjettikohdista. Komissio ehdottaa, että Verkkojen Eurooppa -välineelle osoitetaan 40 miljardin euron määrärahat vuosiksi 2014–2020. Lisäksi varataan 10 miljardia euroa koheesiorahastosta asiaan liittyville liikenneinvestoinneille. Kyseinen yhteismäärä sisältää 9,1 miljardia euroa energia-alalle, 31,6 miljardia euroa liikenteelle (mukaan lukien 10 miljardia koheesiorahastosta) sekä 9,1 miljardia euroa tieto- ja viestintäteknologioille.
5.4.
Resurssitehokas yhteinen maatalouspolitiikka
Yhteinen maatalouspolitiikka (YMP) on yksi
harvoista EU:n todella yhteisistä politiikoista. Sillä pyritään luomaan
Eurooppaan kestävä maataloussektori parantamalla kilpailukykyä, varmistamalla
riittävä ja varma elintarvikkeiden tarjonta, suojelemalla maaseutua ja muuta
ympäristöä sekä tarjoamalla maatalousyhteisöille kohtuullinen elintaso.
Yhteisellä maatalouspolitiikalla on korvattu 27 kansallista
maatalouspolitiikkaa ja saatu aikaan säästöjä kansallisissa talousarvioissa,
koska maanviljelijöiden suora tuki myönnetään EU:n talousarviosta ilman
kansallista osarahoitusta. Komissio ehdottaa yhteisen maatalouspolitiikan
rahoitukseen muutoksia ja tekee siitä saumattoman osan Eurooppa 2020
-strategiaa, samalla kun varmistetaan eurooppalaisten maanviljelijöiden vakaa
tulotaso. Tulevaisuudessa maatalousbudjetilla ensinnäkin parannetaan
maatalouden tuottavuutta, varmistetaan maatalousyhteisöjen kohtuullinen
elintaso, vakautetaan markkinoita sekä varmistetaan tuotteiden saatavuus ja
niiden toimittaminen kuluttajille kohtuulliseen hintaan. Tämän lisäksi
yhteisellä politiikalla tuetaan luonnonvarojen kestävää hoitoa ja ilmastotoimia
sekä tasapainoista alueellista kehitystä koko Euroopassa. Eurooppa 2020
-strategian kolme johtolankaa (älykäs, kestävä ja osallistava kasvu) ovat tärkeä
osa yhteisen maatalouspolitiikan seuraavaa kehitysvaihetta. Komission ehdottamilla muutoksilla pyritään
tasapuolisempaan tukijärjestelmään koko EU:ssa. Tavoitteena on yhdistää
maatalous ja ympäristöpolitiikka maaseudun kestävään hoitamiseen ja varmistaa,
että maatalous edistää jatkossakin vireää maaseututaloutta. Vuosien aikana
yhteiseen maatalouspolitiikkaan on sisällytetty lukuisia velvoitteita ja
tehtäviä, jotka kuuluisivat ennemmin muille politiikan aloille. Komissio
suuntaa uudessa monivuotisessa rahoituskehyksessä yhteisen maatalouspolitiikan
sen ydintehtäviin ja joihinkin uusiin toimintoihin. Esimerkiksi
elintarviketurvallisuuteen tarkoitetut varat on siirretty talousarvion
otsakkeeseen 3. Tulevaisuudessa kaikkein huonoimmassa asemassa oleville suunnattu
elintarvikeapu rahoitetaan otsakkeesta 1, missä se palvelee paremmin Eurooppa
2020 ‑strategiaan sisältyvää köyhyyden vähentämisen tavoitetta. Komissio
ehdottaa, että Euroopan globalisaatiorahaston soveltamisala ulotetaan koskemaan
tukea niille maanviljelijöille, joiden elinkeinoon globalisaatio voi vaikuttaa. Yhteisen maatalouspolitiikan perustana oleva
kahden pilarin rakenne säilytetään. Komissio ehdottaa seuraavia keskeisiä
muutoksia: Ympäristönäkökohdat suorien maksujen
ehtona. Sen varmistamiseksi, että yhteinen
maatalouspolitiikka auttaa EU:ta saavuttamaan ympäristöön ja ilmastotoimiin
liittyvät tavoitteensa ja ylittämään voimassa olevan lainsäädännön täydentävät
vaatimukset, 30 prosentille suorasta tuesta asetetaan ehdoksi
ympäristönäkökohtien huomioon ottaminen. Tämä tarkoittaa, että kaikkien
maanviljelijöiden on sitouduttava ympäristöystävällisiin käytänteisiin, jotka
määritetään lainsäädännössä ja voidaan todentaa. Näin maataloussektorin
toiminta siirretään selvästi kestävämpään suuntaan, ja maanviljelijöille
maksetaan julkisten hyödykkeiden toimittamisesta muille kansalaisille. Maksujen lähentäminen. Jotta voidaan varmistaa suoran tuen tasaisempi jakautuminen, on
hehtaarikohtaista suoraa tukea tarkoitus mukauttaa progressiivisesti, ottaen
kuitenkin huomioon palkkatasojen ja tuotantopanosten kustannusten jäljellä
olevat erot. Tavoitteeseen päästään siten, että ohjelmakauden aikana kaikki
jäsenvaltiot, joiden saamat suorat maksut ovat alle 90 prosenttia keskiarvosta,
supistavat yhden kolmanneksen nykytason ja keskimäärän erotuksesta.
Lähentymisen rahoittavat suhteellisesti kaikki jäsenvaltiot, joiden suorat
maksut ylittävät EU:n keskiarvon. Myös maaseudun kehittämisvarojen
kohdentamista tarkastellaan käyttäen aiempaa objektiivisempia kriteereitä, jotka
vastaavat paremmin politiikan tavoitteita. Näin varmistetaan samanlaista
toimintaa harjoittavien maanviljelijöiden tasapuolisempi kohtelu. Jotta
yhteisellä maatalouspolitiikalla pystytään vastaamaan haasteisiin, jotka
liittyvät EU:n maatalouden taloudellisiin, sosiaalisiin, ympäristöllisiin ja
maantieteellisiin erityispiirteisiin 2000-luvulla, ja edistämään tehokkaasti
Eurooppa 2020 ‑strategian tavoitteita, komissio tekee ehdotuksia, joilla
toimintaa voidaan joustavoittaa kahden pilarin välillä. Suorille maksuille määritetään
enimmäismäärä rajoittamalla isojen maatalousyksiköiden
saaman suoran tulotuen perusmäärää, ottaen kuitenkin huomioon isojen yksiköiden
tuottamat mittakaavaedut ja niiden suora työllistävä vaikutus. Komissio
ehdottaa, että säästyvät varat siirretään maaseudun kehittämisen
budjettimäärärahoihin ja säilytetään niiden jäsenvaltioiden kansallisissa
määrärahoissa, joissa säästöt syntyvät. Komission näkemyksen mukaan nämä uudet toimet
voidaan sijoittaa yhteisen maatalouspolitiikan kahden pilarin rakenteeseen.
Tulevassa yhteisessä maatalouspolitiikassa on näin ollen
ympäristöystävällisempi ja tasapuolisempaan tukeen perustuva ensimmäinen pilari
ja toinen pilari, joka keskittyy kilpailukykyyn ja innovaatioihin,
ilmastonmuutokseen ja ympäristönsuojeluun. Toimintapolitiikan paremman
kohdentamisen pitäisi johtaa käytettävissä olevien taloudellisten resurssien
tehokkaampaan käyttöön. Yhteisen maatalouspolitiikan toinen pilari, joka kattaa
maaseudun kehittämisen, edistää jatkossakin kansallisia ja/tai
alueellisia erityistarpeita noudattaen samalla EU:n toiminnan prioriteetteja.
Siihen sovelletaan samoja Eurooppa 2020 -strategian mukaisia tuloksiin
perustuvia ehdollisuussäännöksiä kuin muihin rakennerahastoihin. Vuoden 2013
jälkeisenä aikana Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto
sisällytetään kaikkien rakennerahastojen yhteiseen strategiseen kehykseen sekä
jäsenvaltioiden kanssa tehtäviin sopimuksiin. Maaseutualueiden talouskehitystä
voidaan tulevaisuudessa tukea paremmin koko EU:n alueella korostamalla
sosioekonomisen kehityksen alueellista ulottuvuutta ja yhdistämällä kaikki
saatavilla olevat EU:n varat yhteen sopimukseen. Lopuksi komissio ehdottaa, että yhteisen
maatalouspolitiikan ensimmäiseen pilariin nykyään sisältyvien markkinatoimien rakennetta
uudistetaan. Euroopan maatalous joutuu vastaamaan moniin haasteisiin, ja
erityisesti on pystyttävä reagoimaan odottamattomiin tapahtumiin ja tekemään
kansainvälisten kauppasopimusten edellyttämät mukautukset. Näiden syiden vuoksi
komissio ehdottaa kahta välinettä, jotka perustetaan monivuotisen
rahoituskehyksen ulkopuolelle ja joihin sovelletaan samaa nopeutettua
menettelyä kuin hätäapuvaraukseen: hätämekanismi, jolla reagoidaan
kriisitilanteisiin (esimerkiksi elintarviketurvallisuuteen liittyvät ongelmat)
ja Euroopan globalisaatiorahaston uusi toimintalinja. Komissio ehdottaa, että yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäiseen pilariin osoitetaan 281,8 miljardin euron määrärahat ja maaseudun kehittämiseen 89,9 miljardin euron määrärahat vuosiksi 2014–2020. Tämän lisäksi myönnetään 15,2 miljardin euron määrärahat seuraavasti: · 4,5 miljardia euroa elintarviketurvallisuutta, biotaloutta ja kestävää maataloutta koskevaan tutkimukseen ja innovaatioihin, (tutkimuksen ja innovoinnin yhteisissä strategisissa puitteissa) · 2,2 miljardia euroa elintarviketurvallisuudelle (otsake 3) · 2,5 miljardia euroa huonoimmassa asemassa oleville suunnattuun elintarvikeapuun (otsake 1) · 3,5 miljardia euroa uuteen maatalousalan kriisirahastoon · enintään 2,5 miljardia euroa Euroopan globalisaatiorahastoon.
5.5.
Investoinnit inhimilliseen pääomaan
Korkea-asteen koulutuksen lisäämiseen ja
koulun keskeyttämisen vähentämiseen liittyviä Eurooppa 2020 -strategian
keskeisiä tavoitteita ei saavuteta lisäämättä investointeja inhimilliseen
pääomaan. EU:n talousarvion suurin rahoitusosuus inhimilliseen pääomaan
tehtäviin investointeihin tulee Euroopan sosiaalirahastosta. Sosiaalirahaston
toimien lisäksi EU:n tukea voidaan lisätä kaikilla virallisen koulutuksen
tasoilla (peruskoulutus, korkea-aste, ammattikoulutus, aikuiskoulutus) sekä
erityyppisessä epävirallisessa koulutuksessa. Yksi tärkeimmistä käynnissä
olevaan elinikäisen oppimisen ohjelmaan, Erasmus mundus ‑ohjelmaan ja
nuoriso-ohjelmaan liittyvistä onnistumisista on oppimiseen liittyvän maiden rajat
ylittävän liikkuvuuden lisääntyminen. Ammattitaidon parantamiseksi ja useita
maita koettelevan korkean nuorisotyöttömyyden vähentämiseksi on seuraavan
monivuotisen rahoituskehyksen aikana tarkoitus tehostaa toimia, joita nykyään
tuetaan Leonardo-ohjelmasta. Leonardo-ohjelma auttaa ihmisiä saamaan
koulutusta, esimerkiksi ammatillista peruskoulutusta, toisessa EU-valtiossa
sekä tukee innovatiivisten toimintatapojen kehittämistä ja siirtämistä
jäsenvaltiosta toiseen. Tällä hetkellä henkilöille, jotka haluavat suorittaa
ylempään korkeakoulututkintoon tähtääviä opintoja toisessa jäsenvaltiossa, on
tarjolla hyvin vähän taloudellista tukea. Komissio ehdottaa, että
jäsenvaltiosta toiseen liikkuvia maisterin tutkintoon tähtääviä opiskelijoita
tukemaan perustetaan innovatiivinen ohjelma yhteistyössä EIP:n kanssa. Tätä
varten komissio ehdottaa, että koulutukseen liittyviä unionin ohjelmia
tehostetaan ja näille toimille myönnetään lisää rahoitusta. Kulttuuriin ja tiedotusvälineisiin liittyville
toimille osoitetulla EU:n rahoituksella tuetaan yhteistä eurooppalaista
kulttuuriperintöä ja pyritään lisäämään eurooppalaisen luovuuden levittämistä
EU:hun ja sen ulkopuolelle. Nykyisillä ohjelmilla on ainutlaatuinen tehtävä,
kun ne piristävät rajatylittävää yhteistyötä, edistävät vertaisoppimista ja
tekevät näiden alojen toiminnasta ammattimaisempaa. Kulttuurin ja luovien
alojen kasvava taloudellinen rooli on hyvin linjassa Eurooppa 2020 -strategian
tavoitteiden kanssa. Ohjelmien ja välineiden nykyinen arkkitehtuuri
on kuitenkin hajanainen. Niille ovat tyypillisiä lukuisat pienet hankkeet, ja
osasta puuttuu pitkäkestoisten vaikutusten edellyttämä kriittinen massa. Toimet
ovat myös osittain päällekkäisiä, mikä kasvattaa hallintokustannuksia ja
aiheuttaa epätietoisuutta mahdollisten hakijoiden keskuudessa. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että nykyistä
rakennetta rationalisoidaan ja yksinkertaistetaan perustamalla yksi yhdistetty
yleissivistävää ja ammatillista koulutusta ja nuorisoa koskeva ohjelma.
Painopisteenä on inhimillisen pääoman ammattitaidon ja liikkuvuuden
kehittäminen. Samoista syistä lisätään kulttuuriin liittyvien ohjelmien
synergiaa. Hakumenettelyjä ja hankkeiden seurantaa ja
arviointia yksinkertaistetaan muun muassa siten, että kansalliset virastot
vastaavat hankkeiden hallinnoinnista. Komissio ehdottaa, että yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen osoitetaan 15,2 miljardin euron määrärahat ja kulttuuriin 1,6 miljardin euron määrärahat vuosiksi 2014–2020. Tätä rahoitusta täydennetään merkittävällä tuella, jota myönnetään rakennerahastoista yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Esimerkiksi EU:n eri alueilla käytetään yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen noin 72,5 miljardia euroa vuosina 2007–2013, ja rahoituksen odotetaan pysyvän samalla tasolla tulevaisuudessakin.
5.6.
Maahanmuuttoon liittyviin haasteisiin vastaaminen
Sisäasioihin
liittyvien toimien merkitys on kasvanut koko ajan viime vuosina. Näihin
kuuluvat turvallisuuteen, muuttoliikkeeseen ja ulkorajojen valvontaan liittyvät
asiat. Lissabonin sopimus aiheutti suuria muutoksia myös tällä politiikan
alalla. Sen merkitys on vahvistettu Tukholman ohjelmassa[12] ja siihen liitetyssä toimintaohjelmassa[13]. Erittäin tärkeä tavoite on luoda vailla sisärajoja oleva alue, missä
EU:n kansalaiset ja kolmansien maiden kansalaiset, joilla on oikeus saapua EU:n
alueelle ja oleskella siellä, voivat liikkua, asua ja työskennellä vapaasti
luottaen siihen, että heidän oikeuksiaan kunnioitetaan ja heidän
turvallisuutensa pystytään takaamaan. Samaan aikaan laittomaan maahanmuuttoon
ja kotouttamiseen mahdollisesti liittyvät ongelmat aiheuttavat yhä enemmän
keskustelua. Tulevaisuuteen suuntautunut laillista maahanmuuttoa ja
kotouttamista koskeva politiikka on keskeisessä asemassa pyrittäessä
parantamaan EU:n kilpailukykyä ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, rikastuttamaan
yhteiskuntiamme ja luomaan mahdollisuuksia kaikille. Arvojamme vastaavan,
turvallisemman ja tehokkaamman yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän
valmiiksi saaminen on jatkossakin prioriteetti. Tämä on yksi osa-alue, jolla
EU:n budjettivaroilla voidaan tuottaa selkeää lisäarvoa. Komissio ehdottaa, että seuraavassa
monivuotisessa rahoituskehyksessä menovälineiden rakennetta yksinkertaistetaan
keskittämällä ohjelmat kahteen pilariin. Tällöin perustetaan maahanmuutto- ja
turvapaikkarahasto ja sisäisen turvallisuuden rahasto. Molemmilla rahastoilla
on ulkoinen ulottuvuus, jolla varmistetaan rahoituksen jatkuvuus ensin EU:ssa
ja sitten kolmansissa maissa esimerkiksi pakolaisten uudelleensijoittamisen, takaisinottamisen
ja alueellisten suojeluohjelmien osalta. Komissio ehdottaa myös siirtymistä
vuotuisesta monivuotiseen ohjelmasuunnitteluun komission, jäsenvaltioiden ja
lopullisten tuensaajien työtaakan helpottamiseksi. Lissabonin sopimuksen mukaan EU:n on tehtävä
yhteistyötä rikollisverkostojen, ihmiskaupan ja aseiden ja huumausaineiden
salakuljetuksen torjunnassa sekä pelastuspalvelun alalla. Näin varmistetaan
ihmisten ja ympäristön parempi suojelu suurten luonnonkatastrofien ja ihmisen
aiheuttamien katastrofien aikana. Euroopan kansalaisia koettelevien
suuronnettomuuksien lisääntyminen edellyttää järjestelmällisempiä toimia EU:n
tasolla. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että EU:n katastrofiavun tehokkuutta,
koordinointia ja näkyvyyttä lisätään. Komissio ehdottaa, että sisäasioihin osoitetaan 8,2 miljardin euron määrärahat ja pelastuspalveluihin ja eurooppalaisiin hätäapuvalmiuksiin (European Emergency Response Capacity) 455 miljoonaa euroa vuosiksi 2014–2020.
5.7.
EU globaalina toimijana
Tapahtumat EU:n ulkopuolella voivat vaikuttaa suoraan EU:n kansalaisten
turvallisuuteen ja vaurauteen. Tämän vuoksi on EU:n etujen mukaista pyrkiä
aktiivisesti vaikuttamaan ympäröivän maailman toimintaan muun muassa
käyttämällä rahoitusvälineitä. Lissabonin sopimus
merkitsee uutta alkua EU:n ja muun maailman suhteille. EU:hun on perustettu
uusi korkean edustajan tehtävä. Myös komission varapuheenjohtajana toimivalla
korkealla edustajalla on vahva koordinoiva rooli, ja tavoitteena on, että
kansainvälisten kumppanien kanssa voidaan puhua tehokkaasti yhdellä äänellä.
Vuorovaikutuksen perustana ovat demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet
ja perusoikeudet, ihmisarvo, yhdenvertaisuus ja yhteisvastuu sekä Yhdistyneiden
Kansakuntien peruskirjan ja kansainvälisen lainsäädännön noudattaminen. EU
tukee tulevaisuudessakin ihmisoikeuksien, demokratian ja
oikeusvaltioperiaatteen noudattamista ulkomailla. Se on keskeinen osa EU:n
ulkoisia toimia sen puolustaessa arvojaan. Toinen painopiste
on noudattaa EU:n virallista tavoitetta sitoa 0,7 prosenttia BKT:sta
kehitysapuun säilyttämällä samalla tasolla EU:n talousarvion osuus EU:n
yhteenlasketusta kehitysavusta vuoteen 2015 saakka. Näin otetaan merkittävä
askel kohti vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista. EU:hun perustetaan
kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen kuuluva yleisafrikkalainen väline, jolla
tuetaan yhteisen Afrikka–Eurooppa‑strategian täytäntöönpanoa keskittyen
alueiden rajat ylittävien ja mantereen kattavien toimien selkeään lisäarvoon.
Uusi väline on riittävän joustava, jotta rahoitusosuuksia voidaan hankkia EU:n
jäsenvaltioilta, Afrikan valtioilta, rahoituslaitoksilta ja yksityissektorilta.
Tämän lisäksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineellä aiotaan keskittyä köyhyyden
poistamiseen ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen asianomaisilla
alueilla maailmassa. EU:n sitoumukset on räätälöitävä tapauskohtaisesti. EU:n kumppaneihin
kuuluu sekä kehittyneitä talouksia että kaikkein vähiten kehittyneitä maita,
jotka tarvitsevat EU:n erityistukea. Euroopan naapuruuspolitiikasta vastikään
annetun tiedonannon[14]
mukaisesti EU on sitoutunut pitkällä aikavälillä perustamaan lähialueilleen
vakauden, vaurauden ja demokratian alueen. Arabimaiden historiallinen kehitys
edellyttää myös kestäviä investointeja, joilla tuetaan muutosprosessia, joka on
selkeästi sekä kyseisten maiden että EU:n etujen mukainen. EU tehostaa kriisien
ennaltaehkäisyä säilyttääkseen rauhan ja lujittaakseen kansainvälistä
turvallisuutta. EU:n välineet
voivat myös auttaa sen sitoutumista kolmansien maiden kanssa toimiin aloilla,
joilla on globaali merkitys, kuten ilmastonmuutos, ympäristönsuojelu, laiton
maahanmuutto ja alueelliset levottomuudet. Näin EU voi reagoida nopeasti ja
tehokkaasti luonnonkatastrofeihin ja ihmisen aiheuttamiin suuronnettomuuksiin
koko maailmassa. EU on sitoutunut osoittamaan varoja täyttääkseen
ilmastonmuutokseen ja biologiseen monimuotoisuuteen liittyvät sitoumuksensa.
Rahoitusvälineiden vuonna 2003 tapahtunut kattava rationalisointi on alkanut
tuottaa parempia tuloksia. Komissio ei pidä lainsäädäntökehyksen perinpohjaista
uudistamista tarpeellisena enää seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana,
mutta joitakin kehittämiskohteita aiotaan ehdottaa, ja investointien
kokonaismäärää lisätään. Käynnissä olevien
kansainvälisten muutosten vuoksi komissio ehdottaa, että ohjelmien rahoitus
teollistuneissa ja nousevan talouden maissa suunnataan uudelleen. Sen tilalle
perustetaan uusi kumppanuusväline, jolla tuetaan EU:n taloudellisia etuja
muualla maailmassa. Näin voidaan tarjota EU:n yrityksille uusia mahdollisuuksia
edistämällä kaupan ja sääntelyn lähentämistä niissä tapauksissa, joissa
rahoituksella voidaan vahvistaa EU:n taloudellisia kumppanuuksia koko
maailmassa. Näin varmistetaan, että eurooppalaiset yritykset voivat hyötyä eri
puolilla maailmaa käynnissä olevasta talouselämän muutoksesta, joka luo
ennennäkemättömiä mahdollisuuksia hyvin tiukassa kilpailuympäristössä. EU:n
humanitaarinen apu tunnustetaan Lissabonin sopimuksessa itsenäiseksi
politiikaksi EU:n ulkosuhteiden alalla, mikä tuottaa paljon lisäarvoa.
Humanitaarisen avun antamiseen sovellettavalla johdonmukaisella, täydentävällä
ja koordinoidulla EU:n lähestymistavalla varmistetaan, että rajalliset
resurssit käytetään tehokkaasti nimettyihin kohteisiin, ja tuetaan pyrkimyksiä
kohti tehokkaampaa kansainvälistä humanitaarista avustustoimintaa.
Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien suuronnettomuuksien lukumäärän ja
taloudellisten vaikutusten kasvu edellyttävät järjestelmällisiä toimia EU:n
tasolla, jotta voidaan parantaa valmiuksia ja avustuskapasiteettia sekä EU:ssa
että muualla maailmassa. Komissio ehdottaa, että kriiseihin valmistautumista ja
niiden ennaltaehkäisyä ja hallintaa toteutetaan humanitaarisen avun välineen
kautta, ja EU:n pelastuspalvelumekanismia käytetään luonnonkatastrofeissa ja
ihmisen aiheuttamissa onnettomuuksissa, joita tapahtuu tulevaisuudessakin, kun
ilmastonmuutoksen vaikutukset voimistuvat. Komissio uskoo,
että joillakin sisäisillä politiikan aloilla, kuten koulutuksessa ja
maahanmuuttoasioissa, rahoitusvälineitä pitäisi myös käyttää toimien tukemiseen
kolmansissa maissa, koska toiminnan rationalisointi ja yksinkertaistaminen
tuottavat selviä etuja. Komissio esittää, että ulkoisille välineille osoitetaan 70 miljardia euroa vuosiksi 2014–2020. Monivuotisen rahoituskehyksen ulkopuolella: · Euroopan kehitysrahastolle (AKT-maat) 30 miljardia euroa · Euroopan kehitysrahastolle (merentakaiset maat ja alueet) 321 miljoonaa euroa · Maailman ilmasto- ja biodiversiteettirahasto · hätäapuvaraukseen 2,5 miljardia euroa.
5.8.
Erityisasemassa olevat menoerät
EU:n nimissä tai osana sen politiikkaa
toteutettaville toimille on erilaisia rahoitustapoja. Useista syistä jotkin
toimet rahoitetaan eri budjettikertoimilla tai vain joidenkin jäsenvaltioiden
toimesta. Tässä monivuotista rahoituskehystä koskevassa ehdotuksessa komissio
esittelee useita menoehdotuksia, joilla on erityisasema.
5.8.1.
Euroopan kehitysrahasto
Euroopan kehitysrahastosta rahoitetaan EU:n
kehitysmaakumppaneille suunnattua kehitysapua. Tämä apu on perinteisesti
rahoitettu EU:n talousarvion ulkopuolella, jotta voidaan ottaa huomioon
tiettyjen jäsenvaltioiden historialliset suhteet eri puolilla maailmaa.
Komissio katsoo, että nykytilanteessa ei ole vielä edellytyksiä integroida
Euroopan kehitysrahastoa kokonaisuudessaan talousarvioon, koska AKT-maille
myönnettävän EKR-tuen perustana olevan Cotonoun sopimuksen voimassaolo päättyy
vuonna 2020. Tulevaa integrointia valmistellessa komissio saattaa ehdottaa,
että EKR:n jakoperustetta lähennetään EU:n talousarviossa käytettävän kertoimen
kanssa. Näin lisätään myös kehitysapuna myönnettyjen absoluuttisten rahamäärien
läpinäkyvyyttä. Myös EKR:n demokraattista tarkastelua aiotaan kehittää
tekemällä siitä kehitysyhteistyön rahoitusvälineen mukainen, ottaen kuitenkin
samalla huomioon kyseisen välineen erityispiirteet.
5.8.2.
Laajamittaiset hankkeet
Aiempien vuosien kokemukset ovat osoittaneet,
että EU:n etujen mukaiset laajamittaiset hankkeet ovat yleensä suhteettoman
kalliita suhteessa EU:n pieneen rahoitusosuuteen. Näiden hankkeiden
erityisluonteen vuoksi alkuperäiset kustannusarviot ylittyvät usein, ja
lisävarojen hankkiminen edellyttää, että varoja joudutaan ottamaan muilta
prioriteeteilta, joille ne on jo korvamerkitty. Tämä ei ole kestävä ratkaisu.
Komissio on päättänyt antaa laajamittaisten tieteellisten hankkeiden tulevasta
rahoituksesta vaihtoehtoiset ehdotukset, joissa Galileo ja muut hankkeet
pidetään erillään. EU on Galileo-hankkeen ainoa omistaja, ja
osana tätä pakettia ehdotetaan Galileon tulevia tarpeita vastaava talousarvio.
Kustannukset on pyrittävä pitämään kurissa koko ajan. Tämä varmistetaan
monivuotisesta rahoituskehyksestä annettavassa asetuksessa. Hankkeen
täydellinen käyttöönottovaihe ja operatiivinen vaihe on tarkoitus saavuttaa
seuraavan rahoituskehyksen alussa. Tuolloin olisi harkittava uusia pitkän
aikavälin hallinnointijärjestelyjä. Kansainvälisen lämpöydinkoereaktorihankkeen
(ITER) ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen seurantahankkeen
(GMES) kustannukset ovat alun perin liian suuret ja/tai ne ovat ylittyneet liian
paljon saadakseen kaiken rahoituksen EU:n talousarviosta. Tämän vuoksi komissio
ehdottaa, että niiden rahoitus hoidetaan monivuotisen rahoituskehyksen
ulkopuolella vuoden 2013 jälkeen. Näin EU pystyy jatkossa täyttämään
täysimääräisesti kansainväliset sitoumuksensa.
6.
Välineet ja ohjelmien toteutus
6.1.
Ohjelmien toteuttamista helpotetaan järjestelmää
yksinkertaistamalla
EU:n ohjelmien täytäntöönpanomenettelyillä ja
valvontavaatimuksilla on pystyttävä varmistamaan vastuuvelvollisuus, minkä
lisäksi niiden on oltava kustannustehokkaita. Vuosien aikana tehdyt muutokset
ovat luoneet järjestelmän, jota pidetään yleisesti liian monimutkaisena ja joka
usein vähentää halua osallistua ohjelmiin ja/tai viivästyttää toteutusta. Tämän
vuoksi komissio on päättänyt ehdottaa koko tulevan monivuotisen
rahoituskehyksen kattavaa radikaalia yksinkertaistamista. On tärkeää, että
kaikkien alakohtaisten ohjelmien tulevissa oikeusperustoissa tasapainotetaan
oikealla tavalla poliittiset tavoitteet, toteutuskeinot sekä hallinnon ja valvonnan
kustannukset. Erityisesti poliittisten tavoitteiden saavuttamisen edellytykset
määritetään kustannustehokkaasti siten, että varmistetaan selkeät
tukikelpoisuuden ehdot, vastuunjako ja asianmukainen valvonta, joka pitää
virheiden ja petosten riskin kohtuullisella tasolla kohtuullisin kustannuksin. EU:n varojen käytön tarkoituksenmukainen
yksinkertaistaminen vaatii kaikkien toimielinten yhteisiä ponnistuksia, kun
varainhoitoasetuksen yleisiä säännöksiä ja valmisteilla olevia alakohtaisia
säännöksiä tarkistetaan. EU:n tasolla toteutettava yksinkertaistaminen jää
kuitenkin puutteelliseksi, jos siihen ei yhdistetä kansallisen tason
rinnakkaisia toimia esimerkiksi määrärahojen yhteisen hallinnoinnin alalla.
Komissio antaa yksinkertaistamisesta oman tiedonannon vuoden 2011 lopulla, kun
se on antanut kaikki alakohtaiset ehdotuksensa.
6.1.1.
Ohjelmien lukumäärän vähentäminen
Tämä tavoite voidaan saavuttaa vähentämällä
ensinnäkin erillisten ohjelmien ja välineiden lukumäärää. Useat poliittiset
tavoitteet voidaan saavuttaa lisäämättä tarpeettomasti niiden toteuttamisessa
käytettävien välineiden lukumäärää ja välttämällä ohjelmien
hallinnointisääntöjen välisiä suuria eroja. Huonosti onnistuneet monimutkaiset
ohjelmat joko muokataan yksinkertaisemmiksi ja tehokkaammiksi tai lopetetaan.
Tästä lähestymistavasta ollaan laatimassa ehdotuksia joillakin aloilla
(kalastus- ja meriasiat, oikeusasiat ja perusoikeudet, sisäasiat, koulutus ja
kulttuuri).
6.1.2.
Yhteinen kehys useille välineille
Toinen tapa yksinkertaistaa ohjelmien
hallinnointia on laatia niille yhteinen kehys ja säännöt ja minimoida
poikkeukset ja erityispiirteet. Esimerkiksi: ·
Komissio ehdottaa, että kolme keskeistä tutkimuksen
ja innovoinnin rahoituslähdettä (nykyinen seitsemäs puiteohjelma, kilpailukyvyn
ja innovoinnin ohjelman nykyinen innovaatio-osa ja Euroopan innovaatio- ja
teknologiainstituutti) yhdistetään EU:n tutkimus- ja innovointirahoituksen
yhteiseksi strategiakehykseksi. ·
Yhteisesti hallinnoitavissa rahastoissa (EAKR,
Euroopan sosiaalirahasto, koheesiorahasto, Euroopan maaseudun kehittämisen
maatalousrahasto sekä tuleva Euroopan meri- ja kalastusrahasto) yhteisellä
strategisella kehyksellä korvataan nykyinen lähestymistapa, jossa eri
välineille on laadittu omat strategiset suuntaviivat.
6.1.3.
Ulkoistaminen
Komissio ehdottaa myös, että nykyisiä
toimeenpanovirastoja aletaan käyttää laajemmin. Tilintarkastustuomioistuin on
todennut, että nämä virastot pystyvät tehostamaan toimien toteuttamista ja
lisäämään EU:n näkyvyyttä. Tällä välineellä on erityisen suuri merkitys jatkettaessa
niitä käynnissä olevia pienempiä ohjelmia, joita ei ole vielä ulkoistettu ja
joihin sisältyy yhtenäisten tai standardoitujen toimien kriittinen massa, jolla
saavutetaan mittakaavaetuja. Uusia toimeenpanovirastoja ei perusteta, vaan
nykyisten toimeksiantoa tarkistetaan tarpeen mukaan. Tätä lähestymistapaa
sovelletaan muun muassa koulutus- ja kulttuuriohjelmia koskevissa ehdotuksissa.
6.1.4.
Painopisteiden sisällyttäminen kaikille politiikan
aloille
Tavoitteiden optimaalinen saavuttaminen
joillakin toimintalohkoilla (muun muassa ilmastotoimissa, ympäristönsuojelussa,
kuluttajapolitiikassa, terveydenhoidossa ja perusoikeuksien alalla) edellyttää
painopisteiden sisällyttämistä muiden toimintalohkojen useisiin välineisiin.
Esimerkiksi ilmastotoimet ja ympäristönsuojelutavoitteet on otettava välineissä
huomioon sen varmistamiseksi, että niillä edistetään vähän hiiltä käyttävän,
resurssitehokkaan ja ilmastonmuutoksen kestävän talouden rakentamista. Näin
lisätään EU:n kilpailukykyä, luodaan enemmän ja ympäristöystävällisempiä
työpaikkoja, parannetaan energiavarmuutta ja saavutetaan terveyshyötyjä.
Kehitysyhteistyön alalla ilmasto- ja ympäristöasiat, erityisesti biologinen
monimuotoisuus, sisällytetään kaikkiin ohjelmiin. Osuudet EU:n talousarviosta kasvavat, kun painopisteet
otetaan huomioon kaikilla EU:n keskeisillä politiikan aloilla (esimerkiksi
koheesiopolitiikka, tutkimus ja innovaatiot, maatalous ja ulkoinen yhteistyö).
Koska samalla toimella voidaan yhtä aikaa pyrkiä useisiin eri tavoitteisiin,
valtavirtaistaminen edistää synergioita käytettäessä varoja eri
prioriteetteihin sekä parantaa menojen johdonmukaisuutta ja
kustannustehokkuutta.
6.1.5.
Tehokkaampi hallinto
Hallintomenojen osuus kokonaismenoista on
nykyään 5,7 prosenttia. Näillä varoilla rahoitetaan kaikkien EU:n toimielinten
hallintomenot. Euroopan parlamentin osuus on 20 prosenttia, Eurooppa-neuvoston
ja neuvoston 7 prosenttia, komission 40 prosenttia ja pienempien toimielinten
ja elinten 15 prosenttia. Komissio on osaltaan toteuttanut viimeksi kuluneiden
kymmenen vuoden aikana huomattavia toimia uudistaakseen henkilö- ja
budjettiresurssien hallintoa ja varmistaakseen resurssien tehokkaamman käytön.
Pelkästään vuonna 2004 päätetyt uudistukset ovat tuottaneet tähän päivään
mennessä kolmen miljardin euron säästöt. Uudistusprosessin jatkuessa
saavutetaan viiden miljardin euron lisäsäästöt vuoteen 2020 mennessä. Komission
henkilöresurssit eivät ole kasvaneet vuodesta 2007 osana sitoumusta rajoittaa
EU:n poliittisten toimien hallinnon kustannuksia. Komissio ehdottaa, että EU:n toimielinten,
virastojen ja elinten hallinnon yksinkertaistamista ja rationalisointia
jatketaan, jotta EU:sta tulee Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden
mukaisesti ajanmukainen, tehokas ja dynaaminen organisaatio. Komissio on
tietoinen jäsenvaltioiden talousarvioihin kohdistuvista paineista ja ottaa
huomioon kansallisen julkishallinnon menoleikkaukset. Tämän vuoksi komissio on
tarkastellut kaikkien toimielinten hallintomenoja löytääkseen uusia
mahdollisuuksia tehostaa toimintaa ja alentaa kustannuksia. Osana seuraavaa
monivuotista rahoituskehystä komissio on päättänyt ehdottaa viiden prosentin
vähennystä jokaisen toimielimen/yksikön, viraston ja muun elimen henkilöstöön.
Muiden tehostamistoimien kanssa hallintomenot saadaan siten pidettyä minimitasolla
seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana. Komissio ei odota uuden monivuotisen
rahoituskehyksen alkuun eli vuoteen 2014, vaan on päättänyt ehdottaa lukuisia
muutoksia toimielimissä työskenteleviin EU-virkamiehiin sovellettaviin
henkilöstösääntöihin. Muutoksiin kuuluvat muun muassa palkkojen sopeutusten
laskemisessa sovellettava uusi menetelmä, viikoittaisen työajan pidentäminen
37,5 tunnista 40 tuntiin ilman palkankorotusta, eläkeiän nostaminen ja
tiettyjen ajastaan jälkeen jääneiksi katsottujen ehtojen ajanmukaistaminen
vastaamaan jäsenvaltioiden hallintojärjestelmien kehitystä. Komissio laatii
asetusehdotusta, josta neuvotellaan ensin henkilöstön edustajien kanssa osana
työmarkkinaosapuolten normaalia vuoropuhelua. Sitten ehdotus esitetään virallisesti
Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisimman nopeaa hyväksymistä
varten.
7.
Monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloaika, rakenne ja joustavuus
Komissio ottaa huomioon Euroopan parlamentin
kannan ja ehdottaa seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloajaksi
seitsemää vuotta. Tämä vahvistaa yhteyttä Eurooppa 2020 -strategian
tavoitteiden saavuttamisen kanssa. Komissio laatii vuonna 2016 arvion
rahoituskehyksen toteuttamisesta ja tekee tarvittaessa sitä koskevia
muutosehdotuksia. Komissio ehdottaa, että vuoden 2007–2013 rahoituskehyksessä
käytettyjä otsakkeita muokataan vastaamaan Eurooppa 2020 -strategian
tavoitteita. Komissio on yhtä mieltä Euroopan parlamentin
kanssa siitä, että otsakkeiden sisällä ja niiden välillä tarvitaan enemmän
joustavuutta, jotta Euroopan unioni pystyy vastaamaan uusiin haasteisiin ja
jotta päätöksentekoprosessi saadaan sujuvammaksi toimielimissä. Komissio
ehdottaa viittä rahoituskehyksen ulkopuolista välinettä (hätäapuvaraus,
joustoväline, solidaarisuusrahasto, globalisaatiorahasto ja uusi väline, jolla
reagoidaan maatalouden kriisitilanteisiin). Lisäksi komissio ehdottaa joitakin
muita muutoksia, jotka esitetään liitteenä olevissa ehdotuksissa monivuotista
rahoituskehystä koskevaksi asetukseksi sekä uudeksi toimielinten sopimukseksi
budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta. Eri välineiden
tulevissa oikeusperustoissa ehdotetaan lisäksi delegoitujen säädösten laajaa
käyttöä. Näin toimintapolitiikkaa voidaan hallinnoida joustavammin ohjelmakauden
aikana samalla kun kunnioitetaan kummankin lainsäätäjän oikeuksia. Ohjelmien hallinnoinnissa on toisaalta
otettava paremmin huomioon tarve suunnitella tulevia menoja tiukemmin ja
välttää tulevien maksujen liian suuri kasautuminen. Tämän vuoksi komissio ehdottaa
toimia, joilla varmistetaan tiukemmat säännöt EU:n rahoittamien ohjelmien
rahoitussuunnittelulle ja hallinnoinnille, erityisesti rakennerahastoissa,
samalla kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden vastuualueet näiden varojen
hallinnoinnissa.
8.
Päätelmä
Komissio ehdottaa liitteenä olevissa
säädöksissä asetusta, jolla vahvistetaan uusi monivuotinen rahoituskehys,
toimielinten sopimusta budjettiyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta
ja omia varoja koskevaa päätöstä (sekä tarvittavaa täytäntöönpanolainsäädäntöä).
Tässä tiedonannossa määritetty lähestymistapa
esitetään ennen vuoden 2011 loppua yksityiskohtaisesti meno-ohjelmia ja
yksittäisten toimintalohkojen välineitä koskevissa säädösehdotuksissa. Euroopan parlamenttia ja neuvostoa pyydetään
hyväksymään tässä tiedonannossa esitetyt suuntaviivat ja toteuttamaan
neuvotteluprosessissa tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että asianomaiset
säädökset, mukaan luettuina alakohtaiset meno-ohjelmat ja välineet, hyväksytään
ajoissa, jotta uusi monivuotinen rahoituskehys voidaan panna sujuvasti
täytäntöön 1. tammikuuta 2014. Komissio ehdottaa tähän kehykseen tarvittavia
muutoksia, jos Kroatian tasavallasta tulee odotetusti Euroopan unionin
jäsenvaltio ennen seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen voimaantuloa. [1] Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2011
sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys
kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten. [2] Ks. esimerkiksi yksityiskohtaiset tiedot
kuulemismenettelystä, joka järjestettiin ennen EU:n talousarvion
kokonaistarkastelua, osoitteessa
http://ec.europa.eu/budget/reform/issues/read_en.htm. [3] Komission arvio vuosia 2007–2013 koskevan monivuotisen
rahoituskehyksen menopuolesta sekä komission analyysi tämänhetkisten ehdotusten
vaikutuksesta esitellään tarkemmin komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa
SEC(2011) 868. [4] Euroopan parlamentin päätöslauselma 8. kesäkuuta 2011
sijoittamisesta tulevaisuuteen: uusi monivuotinen rahoituskehys
kilpailukykyistä, kestävää ja osallistavaa Euroopan unionia varten. [5] Eurooppa-neuvoston päätelmät 29. lokakuuta 2010. [6] KOM(2010) 700. [7] Ks. tarkemmat tiedot komission yksiköiden
valmisteluasiakirjasta SEC(2011) 876. [8] KOM(2011) 510. [9] Esimerkkejä EU:n menoilla aikaansaadusta lisäarvosta
esitetään komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa SEC(2011) 867. [10] Ks. innovaatiounionin kilpailukykyä käsittelevä kertomus
”Innovation Union Competitiveness Report 2011”, SEC(2011) 739. [11] Ks. tarkemmat tiedot komission yksiköiden valmisteluasiakirjasta
SEC(2011) 868. [12] Neuvoston asiakirja 17024/09. [13] KOM(2010) 171. [14] KOM(2011) 303.