52010DC0562

[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 15.10.2010

KOM(2010) 562 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE SEKÄ EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

dioksiineja, furaaneja ja polykloorattuja bifenyylejä koskevan yhteisön strategian täytäntöönpanosta (KOM(2001) 593) – Kolmas edistymisraportti

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE SEKÄ EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE

dioksiineja, furaaneja ja polykloorattuja bifenyylejä koskevan yhteisön strategian täytäntöönpanosta (KOM(2001) 593) – Kolmas edistymisraportti

1. Tausta

Dioksiinit (PCDD), furaanit (PCDF) ja polyklooratut bifenyylit (PCB) ovat myrkyllisiä ja pysyviä kemikaaleja, jotka vaikuttavat ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Ympäristöön päästyään nämä orgaaniset yhdisteet säilyvät vuosikymmenten ajan maaperässä, vesistöissä ja ilmakehässä, mistä syystä ne aiheuttavat ongelmia hyvin pitkään. Nämä aineet heikentävät immuuni- ja hermostojärjestelmää sekä hormonitoimintaa ja lisääntymiskykyä, ja niiden myös epäillään aiheuttavan syöpää. Sikiöt ja vastasyntyneet ovat kaikkein herkimpiä kyseisille kemikaaleille. Kansalaiset, poliittiset päättäjät ja tiedemiehet ovat erittäin huolestuneita niistä kielteisistä terveys- ja ympäristövaikutuksista, joita näiden kemikaalien hyvin pienetkin määrät aiheuttavat pitkällä aikavälillä.

Dioksiinien, furaanien ja PCB-yhdisteiden pääsemistä ympäristöön ja ihmisten altistumista niille on voitu vähentää erityisesti torjumalla kattavasti teollisuuden päästölähteitä ja noudattamalla strategioita, joilla pyritään vähentämään näiden aineiden esiintymistä elintarvikkeissa ja rehuissa. Uusia teollisuudesta peräisin olevia dioksiinien, furaanien ja PCB-yhdisteiden päästöjä vähennettiin vuosina 1990–2007 Euroopan unionissa 80 prosenttia[1]. Yksi suurimmista päästölähteistä on pienpoltto, jonka osuus on 22 prosenttia kaikista päästöistä[2]. Loput päästöistä ovat peräisin erilaisista teollisuuden ja muista lähteistä. Päästöjen lisävähennykset edellyttävät paikallisten lähteiden parempaa analysointia, ja ne voidaan todennäköisesti helpoiten toteuttaa alueellisilla ja/tai kansallisilla toimenpiteillä.

Jotta näiden kemikaalien saantia ihmisillä voitaisiin vähentää, on tärkeää vähentää pitoisuuksia koko ravintoketjussa, koska ihmisten altistuminen tapahtuu pääasiassa elintarvikkeiden kautta. Ilmaan päässeet dioksiinit voivat esimerkiksi laskeutua maaperään ja kasveihin tai vesistöön sekä kertyä eläimiin ja kaloihin ravinnonoton yhteydessä ja päätyä siten ravintoketjuun. Dioksiineille, furaaneille ja PCB-yhdisteille altistumista on siksi vähennettävä sekä ympäristössä että rehuissa ja elintarvikkeissa.

Ottaakseen käsiteltäväksi näiden aineiden vaikutukset terveyteen ja ympäristöön komissio antoi vuonna 2001 tiedonannon neuvostolle, Euroopan parlamentille sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle dioksiineja, furaaneja ja polykloorattuja bifenyylejä koskevasta yhteisön strategiasta (dioksiinistrategia)[3]. Dioksiinistrategia koostuu kahdesta osasta, joista toinen koskee toimia dioksiinien, furaanien ja PCB-yhdisteiden esiintymisen vähentämiseksi ympäristössä ja toinen toimia niiden esiintymisen vähentämiseksi rehuissa ja elintarvikkeissa. Ympäristöneuvosto hyväksyi komission dioksiinistrategian kokonaisuudessaan ja pyysi komissiota raportoimaan sen täytäntöönpanosta. Komissio esitti 13. huhtikuuta 2004 ensimmäisen edistymisraportin, joka koski vuosia 2002–2003[4], ja 10. huhtikuuta 2007 toisen edistymisraportin, joka koski vuosia 2004–2006[5]. Tämä tiedonanto on kolmas edistymisraportti, ja siinä esitetään tiivistelmä komission vuosina 2007–2009 toteuttamista toimista asianomaisilla aloilla.

2. Toimet dioksiinien ja PCB-yhdisteiden esiintymisen vähentämiseksi ympäristössä

3. Osallistuminen monenvälisiin ympäristösopimuksiin ja niiden täytäntöönpano

Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva asetus (EY) 850/2004[6] , jäljempänä ’asetus’, annettiin huhtikuussa 2004. Asetuksella pannaan täytäntöön Euroopan unionissa Tukholman yleissopimus, jäljempänä ’yleissopimus’, sekä valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevaan yleissopimukseen (CLRTAP) vuonna 1998 tehty pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva pöytäkirja, jäljempänä ’pöytäkirja’. Asetus sisältää säännöksiä, jotka koskevat kemikaalien tuotantoa, saattamista markkinoille ja käyttöä, varastojen hoitoa ja jätehuoltoa sekä toimenpiteitä, joilla vähennetään pysyvien orgaanisten yhdisteiden (POP-yhdisteiden) tahattomia päästöjä. Jäsenvaltioiden on lisäksi laadittava päästökartoitukset tahattomasti muodostuneista pysyvistä orgaanisista yhdisteistä ja kansalliset täytäntöönpanosuunnitelmat (NIP) sekä luotava järjestelmä seurantaa ja tietojenvaihtoa varten.

Pöytäkirjaa muutettiin CLRTAPin toimeenpanevan elimen 27. kokouksessa joulukuussa 2009. Muutoksilla annettiin uusia vaatimuksia, joiden mukaan dioksiineja, furaaneja ja PCB-yhdisteitä on vähennettävä asettamalla päästöjen raja-arvoja esimerkiksi jätteenpoltto- ja sintrauslaitoksille sekä teräksen sekundaarituotannolle. On huomattava, että voimassa oleva EU:n lainsäädäntö kattaa jo monet näistä muutoksista. Myönteisiä vaikutuksia voidaan siksi odottaa etupäässä EU:n ulkopuolisilta sopimuspuolilta. Muutosten ratifiointi on erittäin tärkeää, jotta päästöjä voidaan vähentää lisää Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission alueella.

Asetuksen 12 artiklassa säädetään, että jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle joka vuosi tiedot pysyvien orgaanisten yhdisteiden tosiasiallisesta tuotannosta ja käytöstä sekä joka kolmas vuosi tiedot asetuksen muiden säännösten soveltamisesta. Komissio kokoaa nämä kertomukset yhteen sekä laatii niistä ja EPER-rekisteristä[7], E-PRTR-rekisteristä[8] ja EMEP:n päästökartoituksesta[9] saatavista tiedoista yhteenvetokertomuksen. Komissio teetti ensimmäisen yhteenvetokertomuksen vuonna 2009 alihankintana[10] vuosia 2004–2006 koskevien kolmivuotiskertomusten ja vuosia 2006–2008 koskevien vuosikertomusten pohjalta. Komissio antoi äskettäin Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen[11], jossa esitetään tiivistelmä yhteenvetokertomuksesta ja tarkastellaan, miten yhteisön täytäntöönpanosuunnitelman[12] täytäntöönpanossa edistyttiin vuoden 2009 loppuun mennessä. Kertomuksen tärkeimmät päätelmät ovat seuraavat:

- Tahallisesti tuotettuja POP-yhdisteitä koskevia asetuksen vaatimuksia noudatetaan jo suurelta osin. Kemikaalien tuotantoa, saattamista markkinoille ja käyttöä on vähennetty asteittain ja varastoista on tehty selvityksiä.

- Yleissopimuksen mukaisia kansallisia täytäntöönpanosuunnitelmia ja niihin liittyviä tahattomasti muodostuneiden POP-kokonaispäästöjen kartoittamista, niiden ominaisuuksien määrittämistä ja niiden minimointia koskevia kansallisia toimintasuunnitelmia ei ole vielä laadittu kaikissa jäsenvaltioissa; joissakin jäsenvaltioissa tätä työtä ei ole edes vielä aloitettu. Vain 19 jäsenvaltiota on laatinut kansallisen täytäntöönpanosuunnitelman ja niihin liittyvän kansallisen toimintasuunnitelman sekä toimittanut ne yleissopimuksen sihteeristölle.

- Useimmat jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön järjestelmän, jonka avulla seurataan ympäristön PCDD-, PCDF- ja PCB-yhdisteitä. Käytettävissä ei kuitenkaan ole EU:n tason tietokantaa, jonka perusteella voitaisiin arvioida kehityssuuntauksia ympäristössä. Jäsenvaltioiden toimittamat tiedot eivät myöskään ole riittäviä sen arvioimiseksi, ovatko toimenpiteet tehokkaita EU:n tasolla. EU:n tasolla on koottava kattavammin ja yksityiskohtaisemmin vertailukelpoisia seurantatietoja ja otettava käyttöön yhteinen tietojärjestelmä.

Komissio on antanut yleissopimuksen sihteeristölle rahoitustukea sellaisen vakiomuotoisen menetelmän kehittämiseksi edelleen, jonka avulla voidaan tunnistaa ja mitata dioksiinien ja furaanien päästöjä ( Standardized Toolkit for Identification and Quantification of Dioxin and Furan Releases ). Menetelmän avulla voidaan tunnistaa POP-yhdisteiden (PCDD-, PCDF- ja PCB-yhdisteet sekä heksaklooribentseeni) tahattomien päästöjen lähteet ja mitata päästömäärät.

CLRTAPin puitteissa on meneillään uusi tärkeä tutkimus POP-yhdisteiden, muun muassa dioksiinien, furaanien ja PCB-yhdisteiden, kauko- ja mannertenvälisen kulkeutumisen merkityksen arvioimiseksi. Hanketta vetävät EU (Euroopan komissio) ja Yhdysvallat (Yhdysvaltain ympäristönsuojeluvirasto) Task Force on Hemispheric Transport of Air Pollution -työryhmässä. Vuonna 2010 tehtävän tutkimuksen perusteella pyritään luomaan vankka tieteellinen pohja tuleville CLRTAPin ja UNEPin puitteissa sekä kansallisella tasolla toteutettaville toimenpiteille, jotka koskevat näitä maailmanlaajuisia epäpuhtauksia. Työryhmä totesi, että mannertenvälinen kulkeutuminen on vähäistä mutta silti merkittävää ja että luonnontilaisilla alueilla, kuten Arktiksella, esiintyvät POP-yhdisteiden päästöt ovat kaikki peräisin luonnontilaisten alueiden ulkopuolelta.

4. EU:n ympäristöpolitiikan kehitys dioksiinien, furaanien ja PCB-yhdisteiden päästöjen osalta

Teollisuuden päästöt

Komissio esitti joulukuussa 2007 ehdotuksen teollisuuspäästö direktiiviksi[13], jolla ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämisestä annettu direktiivi 2008/1/EY[14] ja kuusi alakohtaista teollisuuspäästöjä koskevaa direktiiviä yhdistetään samaan säädökseen selkeästi ja johdonmukaisesti. Teollisuuspäästödirektiivin odotetaan tulevan voimaan vuoden 2010 lopulla, ja jäsenvaltioiden on tarkoitus panna se täytäntöön vuoden 2012 lopusta alkaen. Tarkistetusta lainsäädännöstä on huomattavaa hyötyä ympäristölle ja ihmisten terveydelle, koska sen myötä kaikkialla EU:ssa vähennetään teollisuuden päästöjä, myös dioksiinipäästöjä. Päästöjä ehkäistään ja rajoitetaan erityisesti soveltamalla paremmin parhaita käytettävissä olevia tekniikoita ( Best Available Techniques – BAT). Teollisuuslaitoksille myönnettävien lupien ehtojen on perustuttava parhaita käytettävissä olevia tekniikoita koskeviin päätelmiin, jotka puolestaan perustuvat BAT-vertailuasiakirjoihin (BREF) ja jotka komissio hyväksyy yhteisymmärryksessä jäsenvaltioiden kanssa.

Työtä BATien kartoittamiseksi ja ajantasaistamiseksi IPPC-direktiivin kattamaa teollisuuden toimintaa varten on jatkettu. BREFien uudelleentarkastelussa, jonka tarkoituksena oli ajantasaistaa BREFit uusimpien BAT-tietojen mukaisesti, asetettiin painoarvoa erityisesti sellaisen tekniikan täysimääräiselle huomioon ottamiselle, jonka avulla voidaan ehkäistä ja rajoittaa POP-yhdisteiden päästöjä. Varsinkin se tietojenvaihto, jota käytiin BREFien uudelleentarkastelua varten muun muassa raudan ja teräksen tuotannon, sementin, kalkin ja magnesiumoksidin tuotannon sekä muiden kuin rautametallien tuotannon alalla, tuotti tulokseksi paljon uutta tietoa POP-yhdisteiden, erityisesti PCDD- ja PCDF-yhdisteiden, ympäristöön pääsemisen ehkäisemisestä ja rajoittamisesta. Tietojenvaihdon pohjalta BATeista tehtiin uusia tai ajantasaistettuja päätelmiä, joiden avulla voidaan parantaa menettelyitä ja asettaa näille aineille tiukempia BATeihin perustuvia päästötasoja.

Teollisuuspäästöjen vähentämisstrategian menestyksen tuloksena pienpolton osuus dioksiinien kokonaispäästöistä on noussut viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana. Komissio on käynnistänyt tietojenvaihtohankkeen[15] avustaakseen jäsenvaltioita niiden pyrkimyksissä vähentää dioksiinipäästöjä. Tarkoituksena on myös jakaa tietoa kaikkialla EU:ssa niin, että tietoisuus tästä aihealueesta lisääntyy.

Päästöt vesiympäristöön

Kuten vesipolitiikan puitedirektiivin (direktiivi 2000/60/EY) 16 artiklan 4 kohdassa edellytetään, komissio tarkistaa parhaillaan puitedirektiivin liitteessä X mainittujen prioriteettiaineiden luetteloa eli niiden aineiden luetteloa, joista aiheutuu huomattava vaara vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä. Prioriteettiaineiden päästöjä olisi pyrittävä vähentämään asteittain. Vaarallisten prioriteettiaineiden päästöt olisi pyrittävä lopettamaan kerralla tai vaiheittain. Ympäristönlaatunormeista vesipolitiikan alalla annetun direktiivin 2008/105/EY 8 artiklan mukaan tarkistuksen yhteydessä on otettava huomioon muun muassa direktiivin liitteessä III mainitut aineet. Näitä aineita ovat esimerkiksi dioksiinit ja PCB-yhdisteet. Niitä on siksi tarkasteltava, jotta voidaan päättää, olisiko ne sisällytettävä prioriteettiaineiden luetteloon, joka komission on määrä esittää vuoden 2011 alussa.

Päästöt maaperään

Maaperässä olevat dioksiinit, furaanit ja PCB-yhdisteet voivat päästä elintarvike- ja rehuketjuihin sekä saastuttaa vesistöjä. EU:ssa ei ole annettu lainsäädäntöä näiden aineiden saastuttamien alueiden kartoittamisesta.

Kuudennen ympäristöä koskevan yhteisön toimintaohjelman mukaisesti komissio hyväksyi vuonna 2006 maaperän suojelua koskevan teemakohtaisen strategian sekä esitti ehdotuksen maaperän suojelua koskevaksi puitedirektiiviksi. Ehdotuksella pyritään muun muassa vaiheittain kartoittamaan vaarallisten aineiden (kuten dioksiinien, furaanien ja PCB-yhdisteiden) saastuttamat alueet EU:ssa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kartoituksessa todetut saastuneet alueet ennallistetaan kansallisen ennallistamisstrategian mukaisesti. Ehdotuksen lainsäädäntömenettely on kuitenkin pitkittynyt. Niin kauan kuin tällaista direktiiviä ei ole annettu, EU:ssa ei ole velvoitetta kartoittaa ja ennallistaa vaarallisten aineiden (kuten dioksiinien, furaanien ja PCB-yhdisteiden) saastuttamia alueita.

Polykloorattujen bifenyylien (PCB) ja polykloorattujen terfenyylien (PCT) hävittäminen

PCB- ja PCT-yhdisteiden hävittämistä koskevan direktiivin[16] mukaan jäsenvaltioiden on jatkettava pyrkimyksiään eliminoida PCB-yhdisteet ja niitä sisältävät laitteet. Määräajan päätyttyä komissio todentaa, onko tämä säännös pantu täytäntöön, ja laatii asiaa koskevan kertomuksen.

5. Toimet dioksiinien ja PCB-yhdisteiden esiintymisen vähentämiseksi elintarvikkeissa ja rehuissa

6. Yhtenäinen lähestymistapa rehu- ja elintarvikelainsäädäntöön dioksiinien, furaanien ja PCB-yhdisteiden esiintymisen vähentämiseksi ravintoketjussa

EU:n lainsäädännössä on säädetty vuodesta 2002 alkaen dioksiinien ja furaanien enimmäismääristä ja toimintarajoista sekä vuodesta 2006 alkaen dioksiinien, furaanien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden enimmäis- ja toimintarajoista rehuissa ja elintarvikkeissa[17].

Nykyiset enimmäismäärät ja toimintarajat on vahvistettu Maailman terveysjärjestön (WHO) vuonna 1998 antamien toksisuusekvivalenssikertoimien (TEF) avulla. WHO tarkisti dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden TEF-arvoja vuonna 2005. Elintarvikkeissa ja rehuissa esiintyvien dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden voimassa olevia enimmäismääriä on tarkasteltu uudelleen vuodesta 2007 alkaen. Tässä uudelleentarkastelussa on otettava huomioon uusien TEF-arvojen käytöstä johtuvien muutosten lisäksi tuorein tietämys dioksiinien, furaanien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä elintarvikkeissa ja rehuissa sekä se, missä määrin näiden aineiden esiintymistä on pystytty vähentämään elintarvikkeissa ja rehuissa.

Uudelleentarkastelua varten Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA) on koonnut kaikki saatavilla olevat tiedot mainittujen aineiden esiintymisestä. Se on käyttänyt tässä yhteydessä uusia vuoden 2005 TEF-arvoja ja vertaillut tietoja vuoden 1998 TEF-arvoilla saatujen tietojen kanssa. Tiedot sisältyvät raporttiin Results of the monitoring of dioxin levels in food and feed [18]. Raportissa esitettyjen tietojen pohjalta käydään jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa keskusteluita Persistent Organic Pollutants (POPs) in Food -asiantuntijakomiteassa, joka on elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvän komitean elintarvikeketjun toksikologista turvallisuutta käsittelevään osastoon kuuluva työryhmä. Uusista enimmäismääristä ja toimintarajoista käytävät keskustelut saataneen päätökseen vuoden 2010 loppuun mennessä.

Tarkan kehityssuunta-analyysin tekeminen saatavilla olevien tietojen perusteella osoittautui kuitenkin mahdottomaksi tehtäväksi. Siksi suositeltiin, että tehtäisiin säännöllisin väliajoin pistokokeita riittävälle lukumäärälle näytteitä kustakin rehu- ja elintarvikeryhmästä kaikkialla EU:ssa, jotta saataisiin tarkka arvio dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä ja jotta altistusta voitaisiin arvioida luotettavasti.

Komissio on jo yhdessä EFSAn kanssa toteuttanut toimia tietojenkeruun ja raportoinnin parantamiseksi, ja EFSA on laatinut yhteisen raportointimallin dioksiineja ja dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä koskevia tietoja varten[19].

EFSA on arvioinut riskit, joita ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuu muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä rehuissa ja elintarvikkeissa[20]. Koska saastumislähteitä on monia, koska elintarvikkeet ja rehut ovat peräisin erilaisilta maantieteellisiltä alueilta ja koska tuotantomenetelmät ja -olosuhteet vaihtelevat, muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden, dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisen välillä voidaan nähdä yksiselitteinen yhteys vain harvoin, ja silloinkin vain, kun on kyse erityisestä selkeästi määritellystä kontaminaatiosta tai maantieteellisesti rajatuista alueista.

Yleensä sellaiset elintarvikkeet ja rehut, jotka sisältävät suuria määriä muita kuin dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä, sisältävät myös suuria määriä dioksiinin kaltaisia PCB-yhdisteitä, dioksiineja ja furaaneja. Käytettävissä olevilla dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden, dioksiinien ja furaanien vähentämiseen tähtäävillä riskinhallintatoimilla voitaisiin tällaisessa tapauksessa todennäköisesti suojella ihmisiä ja eläimiä myös liian suurelta altistumiselta muille kuin dioksiinin kaltaisille PCB-yhdisteille.

Tietyissä tilanteissa, kuten kontaminaatiossa, johon liittyy vähemmän kloorattuja PCB-seoksia ja jossa muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuus voi olla korkea mutta dioksiinien, furaanien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuus alhainen, toimilla, jotka tähtäävät dioksiinien, furaanien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisen vähentämiseen, ei voida taata, että ihmiset olisivat turvassa elintarvikkeilta, joissa muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden tasot ovat korkeita.

Siksi EFSA suosittaa, että jatketaan pyrkimyksiä alentaa muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden tasoja elintarvikkeissa ja rehuissa.

Mainitun riskinarvioinnin päätelmien pohjalta käynnistettiin keskusteluja sitovien tasojen vahvistamisesta rehuissa ja elintarvikkeissa esiintyville muille kuin dioksiinien kaltaisille PCB-yhdisteille. Jäsenvaltioiden asiantuntijoiden kanssa on jo sovittu siitä, että muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden enimmäismäärät vahvistetaan kuuden muun kuin dioksiinien kaltaisen PCB-indikaattorin (PCB 28, 52,101,138, 153 ja 180) summan perusteella ja että tässä yhteydessä käytetään uusimpia esiintymisestä saatuja tietoja. EFSA on kerännyt tietoja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä elintarvikkeissa ja rehuissa ja koonnut ne yhteen. Muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden enimmäismääristä elintarvikkeissa ja rehuissa käytävät keskustelut saataneen päätökseen vuoden 2010 loppuun mennessä.

7. Vakavan dioksiini- ja PCB-kontaminaatiotapahtuman hoitaminen

Irlannin viranomaiset tekivät joulukuussa 2008 rutiinitarkastuksen, jossa ne tutkivat, löytyykö elintarvikeketjusta epäpuhtauksia. Rutiinitarkastus osoitti suuria PCB-pitoisuuksia irlantilaisessa sianlihassa. Koska nämä PCB-pitoisuudet saattoivat olla merkki ehdottomasti liian vakavasta dioksiinikontaminaatiosta, käynnistettiin välittömästi tutkimukset dioksiinipitoisuuden määrittämiseksi ja mahdollisen saastumislähteen selvittämiseksi. Analyysin tulokset vahvistivat, että sianlihassa oli hyvin korkeita määriä dioksiinia.

Saastumislähteeksi osoittautuivat leipomojätteestä valmistetut kontaminoidut leivänmurut. Kontaminaatio aiheutui suorasta kuumennuksesta, jonka aikana palamiskaasut pääsivät suoraan kosketukseen kuivattavan aineksen kanssa. Kuumennuksessa käytetty polttoneste oli ilmeisesti saastunut PCB-yhdisteitä sisältävästä muuntajaöljystä, joka palamisen yhteydessä tuotti palamiskaasuissa suuren määrän dioksiineja, jotka sitten siirtyivät kuivattavaan ainekseen.

Jäsenvaltioita on pyydetty ottamaan voimassa olevien säädösten perusteella käyttöön tiukka seurantajärjestelmä suoraa kuumennusta käyttäviä elintarvike- ja rehuyrityksiä varten sekä asiaa koskevien tarkastusten tekemiseksi.

8. Tutkimustoiminta

Dioksiineja, furaaneja ja PCB-yhdisteitä sekä muita aineita koskevan tiedonpuutteen poistamiseksi kuudennesta ja seitsemännestä tutkimuksen puiteohjelmasta on rahoitettu useita tutkimushankkeita, joissa tutkitaan altistumista, biomonitorointia, terveydelle koituvia vaikutuksia ja dioksiinien toksikologisen arvioinnin parantamista. Lisäksi Yhteinen tutkimuskeskus on tutkinut kyseisiä aineita seuraavissa yhteyksissä:

- PCDD- ja PCDF-yhdisteiden päästökertoimien laatiminen yleissopimuksen täytäntöönpanon seurannan tueksi.

- Sen arviointi, onko maitorasvan dioksiinipitoisuus sopiva indikaattori yhdennetyn ympäristö- ja altistumisseurannan kannalta.

- PCDD-, PCDF- ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet maaperässä maankäyttökäytännöissä.

- Jokien valuma-alueille tyypillisten epäpuhtauksien tutkimus vesipolitiikan puitedirektiivin tueksi – dioksiinit ja furaanit Elbessä, Tonavassa ja niiden sivujoissa.

- Suurten ilmassa olevien PCDD- ja PCDF-pitoisuuksien lähteiden kartoittaminen uusissa jäsenvaltioissa; EU:n laajentumisen tukeminen.

- PCDD- ja PCDF-yhdisteiden sekä muiden POP-yhdisteiden käyttäytyminen ilman ja veden rajapinnassa.

- Ilmakehän PCDD- ja PCDF-yhdisteiden sekä muiden POP-yhdisteiden pitoisuuksien seuranta on- ja off-shore-alueilla.

- Päätelmät

Dioksiinistrategian yleinen tavoite on kehittää yhtenäinen lähestymistapa, jonka avulla voidaan vähentää dioksiinien, furaanien ja PCB-yhdisteiden esiintymistä ympäristössä sekä elintarvikkeissa ja rehuissa. Tämä tavoite on laajalti saavutettu, koska teollisuuden päästöt ovat vähentyneet noin 80 prosenttia viimeksi kuluneiden kahden vuosikymmenen aikana. Päästöjä voidaan mahdollisesti vähentää edelleen, kun teollisuuden päästöjä koskevaa lainsäädäntöä on tarkistettu.

Muut dioksiinien, furaanien ja PCB-yhdisteiden lähteet jakautuvat suhteellisen laajalle pienteollisuuteen liittyvien lähteiden ja muiden kuin teollisten lähteiden välillä, ja niihin voitaneen tarttua tehokkaimmin kansallisilla tai alueellisilla ja paikallisilla toimenpiteillä.

Lisätutkimuksia tarvitaan tietämyksen lisäämiseksi dioksiinien esiintymisestä elintarvikkeissa ja rehuissa sekä saastuneiden paikkojen maaperän ja vesiympäristön sekundääripäästöistä.

[1] Raportointi EMEPille valtiosta toiseen tapahtuvaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumista koskevan yleissopimuksen puitteissa.

[2] http://ec.europa.eu/environment/dioxin/pdf/brochure09.pdf

[3] KOM(2001) 593 lopullinen, annettu 24 päivänä lokakuuta 2001.

[4] KOM(2001) 240 lopullinen.

[5] KOM(2007) 396 lopullinen.

[6] EUVL L 229, 29.6.2004, s. 5.

[7] EPER (Euroopan epäpuhtauspäästörekisteri) perustettiin komission päätöksellä 2000/479/EY.

[8] E-PRTR (epäpuhtauksien päästöjä ja siirtoja koskeva eurooppalainen rekisteri) perustettiin asetuksella (EY) N:o 166/2006.

[9] EMEP tarkoittaa ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailun ja arvioinnin Euroopan yhteistyöohjelmaa.

[10] http://ec.europa.eu/environment/pops/index_en.htm. Kertomuksen laatinut alihankkija on vastuussa kertomuksen sisällöstä.

[11] SEC(2007) 341.

[12] Report from the Commission to the European Parliament and the Council on the application of Regulation (EC) No 850/2004 on persistent organic pollutants in accordance with Article 12(6) of the Regulation , KOM(21) 514.

[13] KOM(2007) 844 lopullinen.

[14] EUVL L 24, 29.1.2008, s. 8.

[15] http://ec.europa.eu/environment/dioxin/pdf/report09.pdf,

http://ec.europa.eu/environment/dioxin/pdf/brochure09.pdf

[16] EYVL L 243, 24.9.1996, s. 31.

[17] Rehujen osalta ks. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/32/EY, sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 2006/13/EY, annettu 3 päivänä helmikuuta 2006, haitallisista aineista eläinten rehuissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/32/EY liitteiden I ja II muuttamisesta dioksiinien ja dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden osalta (EUVL L 32, 4.2.2006, s. 44);

elintarvikkeiden osalta ks. komission asetus (EY) N:o 1881/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vieraiden aineiden enimmäismäärien vahvistamisesta (EUVL L 364, 20.12.2006, s. 5) sekä komission suositus 2006/88/EY, annettu 6 päivänä helmikuuta 2006, dioksiinien, furaanien ja PCB:iden vähentämisestä rehuissa ja elintarvikkeissa (EUVL L 42, 14.2.2006, s. 26).

[18] Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, Results of the monitoring of dioxin levels in food and feed . EFSA Journal 2010, 8(3):1385 [35 ss.]. doi:10.2903/j.efsa.2010.1385. Saatavilla internetissä osoitteessa http://www.efsa.europa.eu/en/scdocs/doc/1385.pdf

[19] http://www.efsa.europa.eu/en/datexdata/docs/ReportingFormatDioxinPCBs.xls

[20] http://www.efsa.europa.eu/en/scdocs/doc/284.pdf