52009PC0593

FI

Bryssel 28.10.2009

KOM(2009)593 lopullinen

2009/0173 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

päästönormien asettamisesta uusille kevyille hyötyajoneuvoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi

{SEK(2009) 1454}

{SEK(2009) 1455}

PERUSTELUT

Ehdotuksen tausta

· Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla on varmistettava tavaroiden, henkilöiden, palveluiden ja pääoman vapaa liikkuvuus.

Ilmastonmuutosta koskevalla Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksella, joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen tekemisestä 15 päivänä joulukuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/69/EY [1], pyritään vakiinnuttamaan ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet tasolle, jolla ihmisen toiminnan vaikutukset eivät aiheuta vaaraa ilmastojärjestelmälle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi maapallon vuotuisen keskilämpötilan kokonaisnousu ei saisi olla yli kahta celsiusastetta suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon. IPCC:n neljännen raportin mukaan tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää, että maailmanlaajuisten kasvihuonekaasupäästöjen on saavutettava huippunsa vuoteen 2020 mennessä. Maaliskuussa 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sitoutui selkeästi vähentämään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja 30 prosenttia siinä tapauksessa, että muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja että taloudellisesti edistyneimmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan pyrkimyksiin valmiuksiensa mukaisesti. Viime joulukuussa hyväksytyssä ilmasto- ja energiapaketissa nämä tavoitteet kirjattiin lainsäädäntöön. Päätöksessä 406/2009/EY säädetään 10 prosentin keskimääräisestä päästövähennyksestä verrattuna vuoden 2005 tasoihin niillä aloilla, jotka eivät kuulu EU:n päästökauppajärjestelmään. Tieliikenne on tällainen ala. Näistä sitoumuksista seuraa muun muassa, että kaikkien jäsenvaltioiden on tarpeen vähentää tieliikenteen päästöjä huomattavasti.

Kevyitä hyötyajoneuvoja käytetään lähinnä yrityksissä, myös pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, ja tällä hetkellä kevyiden hyötyajoneuvojen osuus ajoneuvokannasta on noin 12 prosenttia. Kevyet hyötyajoneuvot ovat välttämättömiä ihmisten päivittäisten tarpeiden kannalta. Tieliikenne on merkittävä työllistäjä ja kasvun aikaansaaja useilla EU:n alueilla. Ajoneuvojen käyttö vaikuttaa kuitenkin merkittävästi ilmastonmuutokseen. Kevyiden hyötyajoneuvojen osuus koko kevyiden ajoneuvojen kannasta (henkilöautot ja kevyet hyötyajoneuvot) kasvoi tasaisesti vuosina 1995–2007. Kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt vähenivät vuosina 2002–2007 noin 0,4–0,5 prosenttia vuodessa. Nämä hyvin rajalliset parannukset polttoainetehokkuudessa kumoutuvat kuljetustarpeen ja ajoneuvojen koon kasvulla. EU:n kasvihuonekaasupäästöt vähenivät kokonaisuudessaan noin 9 prosenttia vuosina 1990–2007. Päästöt ovat olleet laskussa muilla aloilla kuin liikenteen alalla, ja tieliikenteen hiilidioksidipäästöt ovat lisääntyneet 29 prosenttia. Vaikka ajoneuvojen moottoriteknologiassa ja erityisesti polttoainetehokkuudessa on tapahtunut huomattavaa kehitystä, joka on vähentänyt hiilidioksidipäästöjä, liikenne ja ajoneuvokoot ovat kasvaneet. Edistyminen on ollut liian hidasta uuden henkilöautokannan keskimääräisiä päästöjä koskevan yhteisön yleisen tavoitteen 120 g CO2/km saavuttamisen kannalta.

Tämän ehdotuksen tavoitteena on vähentää kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöt 175 grammaan CO2/km vaiheittain vuosina 2014–2016. Tämä ehdotus on osa komission ehdottamaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jolla pyritään saamaan aikaan lisävähennys

10 g CO2/km ja siten saavuttamaan yhteisön tavoite 120 g CO2/km, joka on määritelty tiedonannossa KOM(2007) 19.

Uusille kevyille hyötyajoneuvoille on tarpeen asettaa tavoitteita yhteisön tasolla, sillä sisämarkkinat sirpaloituisivat, jos jäsenvaltioiden tasolla toteutettaisiin yksittäisiä toimia. Yhteisön laajuiset tavoitteet antavat valmistajille enemmän suunnitteluvarmuutta ja enemmän joustavuutta hiilidioksidivähennysvaatimusten täyttämiseksi kuin erilliset kansalliset vähennystavoitteet.

Hiilidioksipäästörajojen asettaminen uusille kevyille hyötyajoneuvoille on tarpeen lisäksi sen vuoksi, että voidaan estää sääntelyvajeiden riski, joka aiheutuu henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen rekisteröinneissä olevista tietyistä päällekkäisyyksistä. Tällä hetkellä useat henkilöautoiksi tyyppihyväksytyt ajoneuvot on rekisteröity kevyiksi hyötyajoneuvoiksi, jotta voitaisiin hyödyntää alennettuja veroja ja muita verohelpotuksia. Vaikka ajoneuvoja koskevan lainsäädännön (kuten tämän ehdotuksen) soveltamisala liittyy tyyppihyväksyttyyn ajoneuvotyyppiin (riippumatta siitä, miten se on rekisteröity), kevyitä hyötyajoneuvoja koskevan sääntelyn puute saattaa aiheuttaa merkittävän riskin siitä, että markkinoilla ryhdytään tyyppihyväksymään suurempia henkilöautoja kevyiksi hyötyajoneuvoiksi. Tämä tarkoittaisi, että nämä paljon päästöjä aiheuttavat ajoneuvot eivät kuuluisi hiilidioksidipäästörajoitusten soveltamisalaan.

Tämän asetuksen päämääränä on luoda autoteollisuudelle kannustimia investoida uusiin teknologioihin. Asetuksella edistetään aktiivisesti ekoinnovointia, ja siinä otetaan huomioon tuleva tekninen kehitys. Näin voidaan parantaa Euroopan teollisuuden kilpailukykyä ja vauhdittaa erityisosaamista vaativien työpaikkojen syntyä.

· Yleinen tausta

Komissio esitti autojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan yhteisön strategian ensimmäisen kerran vuonna 1995. Strategia perustui kolmeen pilariin: autoteollisuuden vapaaehtoiset sitoumukset henkilöautojen päästöjen vähentämiseksi, kuljettajille annettavien tietojen parantaminen ja polttoainetehokkaiden autojen käyttöönoton edistäminen verotoimenpitein.

Ympäristöneuvosto pyysi 10. lokakuuta 2000 antamissaan päätelmissä komissiota selvittämään kevyisiin hyötyajoneuvoihin liittyviä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistoimia. Komissio antoi 7. helmikuuta 2007 kaksi rinnakkaista tiedonantoa: tiedonannon yhteisön strategiasta henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi ja tiedonannon kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehyksestä 2000-lukua varten (CARS 21 -aloite), jäljempänä ’tiedonannot’. Näissä tiedonannoissa korostettiin, että ilman lisätoimia ei päästä yhteisön tavoitteeseen, eli siihen, että uusien autojen keskimääräiset päästöt ovat 120 g CO2/km vuoteen 2012 mennessä. Tiedonannoissa ehdotettiinkin tästä syystä kokonaisvaltaista lähestymistapaa yhteisön tavoitteen saavuttamiseksi ja ilmoitettiin, että komissio ehdottaa lainsäädäntöä, jossa säädettäisiin pakollisista hiilidioksidipäästöjen vähentämisestä. Uuden autokannan keskimääräisten päästöjen yhteisön tavoite 130 g CO2/km saavutettaisiin parantamalla ajoneuvojen moottoriteknologiaa. Lisäksi muilla teknisillä parannuksilla voidaan saada aikaan lisävähennys 10 g CO2/km tai vastaavansuuruinen vaikutus, jos se on teknisesti tarpeen. Tähän sisältyy myös kevyiden hyötyajoneuvojen polttoainetehokkuuden kehittäminen.

Tiedonannoissa korostetaan, että autokannalle asetettujen keskimääräisten tavoitteiden toteuttamista koskevalla sääntelykehyksellä olisi varmistettava, että päästöjen vähentämistavoitteet ovat kilpailun kannalta puolueettomia, sosiaalisesti oikeudenmukaisia sekä kestäviä ja että ne ovat kohtuullisia kaikille eurooppalaisille ajoneuvojen valmistajille, ja estettävä valmistajien välisen kilpailun perusteeton vääristyminen. Lainsäädäntökehykset olisi oltava yhdenmukainen yhteisön yleisten päästövähennystavoitteiden kanssa.

Toukokuussa 2007 kokoontunut kilpailukykyneuvosto tuki ”komission ehdottamaa yhtenäistä lähestymistapaa moottoriajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi” ja painotti, että ”kaikkien toimijoiden on osallistuttava ilmaston kannalta haitallisten päästöjen vähentämiseen [2]”.

Neuvosto kehotti 28. kesäkuuta 2007 komissiota tekemään ehdotuksen kevyiden hyötyajoneuvojen polttoainetehokkuuden parantamisesta [3].

· Voimassa olevat aiemmat säännökset

Direktiivi 2004/3/EY [4] neuvoston direktiivien 70/156/ETY ja 80/1268/ETY muuttamisesta N1-luokan ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen ja polttoaineen kulutuksen mittaamisen osalta.

· Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Ehdotus on linjassa Lissabonin strategian kolmen pilarin kanssa, koska tiukempien hiilidioksidipäästö- ja polttoainetehokkuusvaatimusten odotetaan edistävän uusien ympäristöteknologioiden kehittämistä ja käyttöä. Tämän puolestaan odotetaan edistävän paljon lisäarvoa tuottavien teknologioiden ja ajoneuvojen vientiä nousevan talouden maihin, joissa on niukat öljyvarannot, sekä erityisosaamista vaativien työpaikkojen syntyä Euroopassa.

Ehdotus on myös panos Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2006 hyväksymään uudistettuun kestävän kehityksen strategiaan, koska se edistää kestävämpää liikkuvuutta. Lisäämällä liikenteen kestävyyttä voidaan helpottaa muiden kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Tämä yhteys on erityisen ilmeinen liikenteen, ilmastonmuutoksen, kansanterveyden, luonnonvarojen suojelun ja energiankäytön välillä.

Ehdotuksen tavoitteet edistävät myös sen yhteisön tavoitteen saavuttamista, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä olisi vähennettävä vuoteen 2020 mennessä 20 prosentilla, koska liikenteen osuus EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisten alojen päästöistä on suuri. Tämä ehdotus on myös hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille annetun asetuksen (EY) N:o 443/2009 mukainen ja täydentää sitä.

Ehdotuksessa esitetään konkreettisia toimenpiteitä tavoitteiden saavuttamiseksi ja vahvistetaan siten EU:n asemaa edelläkävijänä ilmastonmuutoksen torjunnassa valmistauduttaessa joulukuussa 2009 Kööpenhaminassa pidettävään YK:n ilmastokokoukseen.

1. Kuulemiset ja vaikutusten arviointi

· Intressitahojen kuuleminen

Kuulemismenettely, tärkeimmät kohderyhmät ja yleiskuvaus vastaajista

Sidosryhmien kuuleminen koostui julkisesta internet-kuulemisesta ja kahdesta sidosryhmien tapaamisesta.

· touko-heinäkuussa 2007 järjestettiin internet-kuuleminen, jonka tarkoituksena oli kerätä kaikkien sidosryhmien ja suuren yleisön näkemyksiä kevyiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan yhteisön tarkistetun strategian täytäntöönpanosta. Strategiaan sisältyi kevyiden hyötyajoneuvojen päästöjen vähentämiseen liittyviä toimenpiteitä. Suurimpaan osaan kuulemisen tuloksista voi tutustua osoitteessa

http://ec.europa.eu/reducing_co2_emissions_from_cars/index_en.htm

· Internet-kuulemisen täydentämiseksi komissio järjesti sidosryhmien kuulemistilaisuudet

2. syyskuuta 2008 ja 9. maaliskuuta 2009. Näissä tilaisuuksissa sidosryhmät (autoteollisuus, tavarantoimittajat, ympäristöjärjestöt, työmarkkinajärjestöt ja jäsenvaltiot), joihin tuleva lainsäädäntö vaikuttaa suoraan, saivat mahdollisuuden esittää kantansa. Molempien kokousten tiivistelmät ovat ehdotukseen liitetyn vaikutustenarvioinnin liitteissä II ja III.

Lisäksi toteutettiin ulkoinen tutkimus, jossa selvitettiin mahdollisia sääntelyvaihtoehtoja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Tutkimus koostuu kahdesta raportista: ”Assessment of options for the legislation on CO2 emissions from light commercial vehicles” [5] ja ”Assessment with respect to long term CO2 emission targets for passenger cars and vans” [6] . Tutkimus kuului hankkeeseen ”Impacts of regulatory options to reduce CO2 emission from cars, in particular on car manufacturer’s”, joka toteutettiin puitesopimuksen ENV.C.5/FRA/2006/0071 (palvelutilaus ENV C5/GH/ak/D(2007)17850) mukaisesti. Vaihtoehtoisten toimintamallien analyysi perustuu tämän tutkimuksen tuloksiin.

Sidosryhmien palaute on otettu huomioon arvioitaessa vaihtoehtoisia tapoja säädellä kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä. Erityisesti on arvioitu lainsäädännön rakennetta, mahdollisia epäsuotavia vaikutuksia ja vaikutuksia kilpailuun ajoneuvomarkkinoilla, teollisuuden maailmanlaajuiseen kilpailukykyyn ja ympäristöön. Ulkoiset asiantuntijat arvioivat käytettävissä olevat vaihtoehdot ja kuulemismenettelyssä esille tuodut näkökohdat (ulkopuolinen toimeksisaaja osallistui julkisiin kuulemisiin).

Tiivistelmä vastauksista ja siitä, miten ne on otettu huomioon

Sidosryhmien kuulemisen yhteydessä kerätyt tiedot on otettu huomioon ehdotetun järjestelyn laadinnassa. Lisätietoja on tähän ehdotukseen liitetyssä vaikutusten arvioinnissa.

· Asiantuntijatiedon käyttö

Lähteenä olleet tieteenalat ja asiantuntemuksen alat

(1) ajoneuvoteollisuuden ja valmistajien asiantuntemus ja (2) ulkopuolisten konsulttien mallintamisasiantuntemus.

Käytetty menettely

Matemaattinen mallinnus ja tilastotietoihin perustuvat laskelmat.

Tärkeimmät organisaatiot ja asiantuntijat, joita on kuultu

Viranomaiset, teollisuuden liitot, kauppajärjestöt, ympäristöjärjestöt, kuluttajajärjestöt ja ulkopuoliset konsultit.

Tiivistelmä saaduista ja huomioon otetuista asiantuntijalausunnoista

Ulkopuolisen konsultin antama asiantuntijalausunto on otettu huomioon arvioitaessa niiden eri toimenpidevaihtoehtojen vaikutuksia, joilla ehdotuksen tavoitteisiin pyritään. Nämä vaihtoehdot ja niiden vaikutukset on esitetty tähän ehdotukseen liitetyssä vaikutusten arvioinnissa.

Asiantuntijalausuntojen julkistaminen

Vaikutusten arvioinnin yhteydessä tehty tutkimus ja aiempi asiaan liittyvä työ ovat saatavilla seuraavalla internetsivulla:

http://ec.europa.eu/environment/co2/co2_studies.htm

· Vaikutusten arviointi

Vaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin seuraavassa esitettyjä viittä päävaihtoehtoa.

Kahdessa ensimmäisessä vaihtoehdossa määritellään hiilidioksidiraja-arvo lineaarisessa suhteessa ajoneuvon ns. hyötyyn (massa) niin, että uusien kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräiset päästöt saadaan tasolle 175 g CO2/km vuonna 2012 (1. vaihtoehto) ja vuosina 2013–2015 (2. vaihtoehto).

Kaksi seuraavaa vaihtoehtoa perustuvat samaan tavoitteeseen (175 g CO2/km) ja samoihin määräaikoihin (2012 ja 2013–2015), mutta niiden hiilidioksidiraja-arvo määritellään lineaarisessa suhteessa ajoneuvon ns. vaihtoehtoiseen hyötyyn (akseliväli kertaa raideleveys).

Viidennessä vaihtoehdossa valmistajat velvoitettaisiin saavuttamaan prosenttimääräinen vähennys, joka vastaa vähennystä, joka vuoden 2007 tilanteeseen verrattuna on tarpeen tason 175 g CO2/km saavuttamiseksi vuosina 2012–2015.

Vaikutustenarvioinnissa tarkasteltiin erilaisia joustomekanismeja, muun muassa ajoneuvokannan keskiarvottamista ja valmistajien ryhmittymien muodostamista sekä säännösten noudattamisen valvontamekanismeja. Näiden viiden toimintavaihtoehdon lisäksi analysoitiin useita pitkän aikavälin tavoitetasoja, jotka olisi saavutettava vuoteen 2020 mennessä (160–125 g CO2/km).

Mahdollisia taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia on tutkittu yksityiskohtaisesti. Perusteellinen arvio näistä vaihtoehdoista esitetään tähän ehdotukseen liitetyssä vaikutusten arvioinnissa, joka on saatavilla seuraavilla internet-sivuilla:

http://ec.europa.eu/environment/co2/co2_home.htm

· Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Ehdotus on seurausta yhteisön strategiasta vähentää kevyiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä ja se täydentää asetusta (EY) N:o 443/2009 (asetus päästönormien asettamisesta uusille autoille). Sen tarkoituksena on vähentää kevyiden hyötyajoneuvojen ilmastovaikutuksia varmistamalla, että yhteisöön rekisteröityjen uusien kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräiset päästöt eivät ylitä tasoa 175 CO2/km. Tähän tavoitteeseen pyritään vaiheittain 1. tammikuuta 2014 lähtien niin, että uusien hyötyajoneuvojen on oltava täysin vaatimustenmukaisia vuodesta 2016.

Kevyiden hyötyajoneuvon hiilidioksidipäästöjen raja-arvon täytäntöönpanoajankohta on linjassa henkilöautoja koskevan vastaavan päästörajan täytäntöönpanoajankohdan kanssa. Komission asetusehdotuksen mukaan henkilöautojen päästörajat tulisivat voimaan 2012. Tämä tarkoittaa, että kevyitä hyötyajoneuvoja koskevat päästörajat tulevat voimaan vuodesta 2014. Asetuksessa (EY) N:o 443/2009 asetetaan pitkän aikavälin tavoitteeksi 95 g/km vuodesta 2020. Tässä ehdotuksessa kevyiden hyötyajoneuvojen tavoitteeksi asetetaan 135 g/km vuodesta 2020. Tavoitteen toteutettavuus varmistetaan päivitetyn vaikutustenarvioinnin tulosten perusteella.

Ehdotuksen keskeiset säännökset koskevat seuraavia asioita:

- Tätä ehdotusta sovelletaan N1-luokan kevyihin hyötyajoneuvoihin, joiden vertailumassa on enintään 2 610 kg, ja ajoneuvoihin, joihin tyyppihyväksyntä ulotetaan asetuksen (EY) N:o 715/2007 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. N2- ja M2-luokan ajoneuvot, joiden vertailumassa täyttää edellä mainitut perusteet, sisällytetään järjestelmään seurantatarkoituksia varten ja niiden varsinaista sisällyttämistä järjestelmään harkitaan uudelleentarkastelun yhteydessä.

- Ehdotuksessa asetetaan hiilidioksidipäästötavoitteita uusille kevyille hyötyajoneuvoille yhteisössä niiden massan perusteella. Tavoitteita sovelletaan kunkin valmistajan kunakin kalenterivuonna EU:ssa rekisteröityjen uusien kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräisiin hiilidioksidipäästöihin grammoina kilometriä kohden. Valmistajat voivat muodostaa ryhmittymän saavuttaakseen tavoitteensa. Ryhmittymää, jonka muodostaa vähintään kaksi valmistajaa, pidetään yhtenä valmistajana arvioitaessa, onko se saavuttanut tavoitteensa.

- Ehdotus sisältää kannustimia väliaikaisina superbonuksina. Niillä pyritään vähän päästöjä aiheuttavien hyötyajoneuvoja nopeaan kaupallistamiseen.

- Ehdotukseen sisältyy säännöksiä, joilla edistetään ekoinnovaatioita (kuten hiilidioksidin vähentämisteknologioita, joita ei oteta huomioon testisyklin aikana, jolloin hiilidioksidipäästöt mitataan). Tämän säännöksen mukaisesti valmistajan keskimääräisistä hiilidioksidipäästöistä voidaan riippumattomasti todennettujen tietojen perusteella vähentää jopa 7g/km päästöjä vähentävillä innovatiivisilla teknologioilla.

- Jäsenvaltiot velvoitetaan keräämään tietoja alueellaan rekisteröidyistä kevyistä hyötyajoneuvoista ja ilmoittamaan nämä tiedot komissiolle sen arvioimiseksi, onko tavoitteet saavutettu.

- Jos valmistaja ei saavuta tavoitettaan, sille langetetaan liikapäästömaksu. Liikapäästömaksu lasketaan kertomalla se grammamäärä hiilidioksidia kilometriä kohden, jolla valmistaja ylitti tavoitteensa, ensirekisteröityjen ajoneuvojen lukumäärällä ja asianomaista vuotta ja tavoitteen ylitystä koskevalla liikapäästömaksulla.

- Ehdotuksessa esitetään vaihtoehtoisia päästövähennystavoitteita valmistajille, jotka valmistavat alle 22 000 EU:ssa rekisteröityä ajoneuvoa kalenterivuodessa.

- Asetuksessa asetetut tavoitteet perustuvat parhaaseen saatavilla olevaan tietämykseen erityisesti autokannan massan autonomisen kasvun todennäköisestä kehityksestä tästä hetkestä vuoteen 2014.

2. Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset näkökohdat

· Oikeusperusta

Asianmukainen oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 175 artikla, koska tämän ehdotuksen päätavoitteena on varmistaa terveyden ja ympäristönsuojelun korkea taso vähentämällä kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä.

· Toissijaisuusperiaate

Toissijaisuusperiaatetta sovelletaan, koska asia, jota ehdotus koskee, ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan.

Ehdotuksen tavoitteita ei voida saavuttaa riittävällä tavalla pelkästään jäsenvaltioiden toimin seuraavista syistä:

Esteiden muodostumista sisämarkkinoille on vältettävä, ilmastonmuutos on luonteeltaan valtioiden rajat ylittävä ja uusien hyötyajoneuvojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt saattavat vaihdella. Tämän vuoksi jäsenvaltiot eivät pystyisi toteuttamaan kansallisia toimia niin, että saavutettaisiin EU:n keskimääräinen taso 175 g CO2/km.

Ehdotuksen tavoitteet voidaan saavuttaa paremmin yhteisön toimilla seuraavista syistä:

Kevyiden hyötyajoneuvojen ilmastovaikutuksen vähentämistä koskevat yhdenmukaistetut toimet voidaan parhaiten toteuttaa yhteisön tasolla annetun lainsäädännön nojalla. Kun näiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöille asetetaan tavoitteet yhteisön tasolla, sisämarkkinoiden sirpaloituminen voidaan estää ja valmistajat saavat enemmän joustovaraa toteuttaa vaaditut hiilidioksidivähennykset koko uuden ajoneuvokantansa laajuudelta yhteisössä sen sijaan, että niillä olisi erilliset strategiat kansallisia vähennystavoitteita varten.

Ehdotuksen soveltamisala rajoittuu siihen, että valmistajille asetetaan tavoitteet uuden hyötyajoneuvokannan keskimääräisten päästöjen saamiseksi tasolle 175 g CO2/km. Siinä ei säädetä täydentävistä toimenpiteistä (verokannustimet), joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa ja joilla voitaisiin edistää tieliikenneajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämisen yleistä tavoitetta.

Näin ollen ehdotus on toissijaisuusperiaatteen mukainen.

· Suhteellisuusperiaate

Ehdotus on suhteellisuusperiaatteen mukainen seuraavista syistä:

Siinä ei ylitetä sitä, mikä on tavoitteiden – sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan ja ympäristönsuojelun korkean tason – saavuttamiseksi tarpeen.

Ehdotus on oikeassa suhteessa EU:n sitoumukseen saavuttaa Kioton pöytäkirjan mukaiset tavoitteensa. Ehdotuksessa asetetaan kilpailun kannalta puolueettomat, sosiaalisesti oikeudenmukaiset ja kestävät vähennystavoitteet, jotka ovat kohtuulliset kaikille eurooppalaisille ajoneuvojen valmistajille ja joilla vältetään valmistajien välisen kilpailun vääristyminen.

Ehdotuksessa säädetään seurantajärjestelmästä, joka on hyvin samantapainen kuin jäsenvaltioissa jo käytössä oleva henkilöautojen seurantajärjestelmä. Tämä järjestelmä on osoittautunut hyvin tehokkaaksi seurattaessa autojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä koskevan strategian täytäntöönpanoa.

· Sääntelytavan valinta

Ehdotettu sääntelytapa: asetus.

Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavista syistä:

Ehdotus perustuu tarkkaan analyysin vaihtoehdoista, joiden avulla voitaisiin vähentää edelleen kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräisiä päästöjä EU:ssa. Samanlainen väline on jo hyväksytty henkilöautojen osalta, ja on asianmukaista käyttää samaa lähestymistapaa myös kevyiden hyötyajoneuvojen osalta, jotta kokonaisvaltaisen lähestymistavan täytäntöönpanossa sovellettaisiin yhdenmukaista lainsäädäntökehystä.

Asetusta pidetään asianmukaisena sääntelytapana, koska sillä varmistetaan säännösten noudattaminen ilman, että säännökset pitäisi saattaa osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. Yhteisön tavoite koskee koko yhteisöä. Siksi on varmistettava, että kaikissa jäsenvaltioissa sovelletaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa. Lisäksi tarvitaan yhdenmukaista lähestymistapaa, jotta voidaan välttää kilpailun vääristyminen, jolla voisi olla vaikutuksia sisämarkkinoiden toimintaan.

· Talousarviovaikutukset

Ehdotetun asetuksen täytäntöönpano toteutetaan yhdessä henkilöautojen hiilidioksidipäästöjä koskevan asetuksen (EY) N:o 443/2009 täytäntöönpanon kanssa, koska niissä on monia yhteneväisyyksiä, kuten valmistajien toimien seuranta niiden hiilidioksidipäästöjen vähennysten perusteella ja tarvittaessa lainsäädännössä säädettyjen liikapäästömaksujen hallinnointi. LIFE+-ohjelman mukainen rahoitus on riittävä, erityisesti siksi, että kevyiden hyötyajoneuvojen markkinat ovat rajalliset verrattuna henkilöautojen markkinoihin. Tästä syystä kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä koskevan uuden ehdotuksen täytäntöönpanoon ei tarvita lisärahoitusta.

· Lainsäädännön kumoaminen

Ehdotuksen hyväksyminen ei edellytä aiemman lainsäädännön kumoamista..

3. Lisätiedot

· Uudelleentarkastelu-, tarkistus- tai raukeamislauseke

Ehdotus sisältää uudelleentarkastelulausekkeen.

· Euroopan talousalue

Ehdotettu toimenpide koskee ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa alaa, minkä vuoksi se on ulotettava koskemaan Euroopan talousaluetta.

2009/0173 (COD)

Ehdotus:

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

päästönormien asettamisesta uusille kevyille hyötyajoneuvoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, JOTKA

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [7],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [8],

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä [9],

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Ilmastonmuutosta koskevalla Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksella, joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen tekemisestä 15 päivänä joulukuuta 1993 tehdyllä neuvoston päätöksellä 94/69/EY [10], pyritään vakiinnuttamaan ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet tasolle, jolla ihmisen toiminnan vaikutukset eivät aiheuta vaaraa ilmastojärjestelmälle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi maapallon vuotuisen keskilämpötilan kokonaisnousu ei saisi olla yli kahta celsiusastetta suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon. IPCC:n neljäs arviointiraportti osoitti, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi maailmanlaajuisen kasvihuonekaasupäästöjen kasvun olisi saavutettava huippunsa vuoteen 2020 mennessä. Maaliskuun 8 ja 9 päivänä vuonna 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto sitoutui selkeästi vähentämään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta ja 30 prosenttia siinä tapauksessa, että muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja että taloudellisesti edistyneimmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan pyrkimyksiin valmiuksiensa mukaisesti.

(2) Jotta saataisiin aikaan nämä tarvittavat päästövähennykset, jäsenvaltioiden ja yhteisön olisi toteutettava strategioita ja toimenpiteitä teollisuuden ja energia-alan lisäksi myös muilla yhteisön talouden aloilla. Jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä 406/2009/EY [11] säädetään 10 prosentin keskimääräisestä päästövähennyksestä vuoden 2005 tasoihin verrattuna aloilla, kuten tieliikenteessä, jotka eivät kuulu yhteisön päästöoikeuksien kaupan järjestelmään, joka on perustettu kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston 13 päivänä lokakuuta 2003 antamalla direktiivillä 2003/87/EY [12]. Tieliikenne on toiseksi suurin kasvihuonekaasupäästöjen aiheuttaja EU:ssa, ja sen päästöt, mukaan lukien kevyiden hyötyajoneuvojen päästöt, vain lisääntyvät. Jos tieliikenteen päästöt kasvavat edelleen, ne heikentävät huomattavasti niiden vähennysten merkitystä, joita muilla aloilla saadaan aikaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

(3) Yhteisön laajuiset uusia maantiekulkuneuvoja koskevat tavoitteet antavat valmistajille enemmän suunnitteluvarmuutta ja joustavuutta hiilidioksidin vähentämistä koskevien vaatimusten täyttämiseksi suhteen kuin erilliset kansalliset vähennystavoitteet tarjoaisivat. Päästönormeja asetettaessa on tärkeää ottaa huomioon, miten ne vaikuttavat markkinoihin ja valmistajien kilpailukykyyn, mitä suoria ja välillisiä kustannuksia niistä aiheutuu elinkeinolle ja mitä etuja niistä saadaan, kun vauhditetaan innovointia ja energian- ja polttoaineenkulutuksen vähentämistä.

(4) Komissio korosti 7 päivänä helmikuuta 2007 antamissaan tiedonannoissa ”Yhteisön strategia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidien vähentämiseksi: uudelleentarkastelun tulokset” [13] ja ”Kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehys 2000-lukua varten (CARS 21)” [14], että yhteisön tavoitetta uuden henkilöautokannan keskimääräisten päästöjen alentamiseksi tasolle 120 g CO2/km vuoteen 2012 mennessä ei saavutettaisi ilman lisätoimenpiteitä.

(5) Näissä tiedonannoissa ehdotettiin kokonaisvaltaista lähestymistapaa keinoksi saavuttaa yhteisön tavoite uusien yhteisössä rekisteröityjen henkilöautojen keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen rajoittamiseksi yhteisössä tasolle 120 g CO2/km vuoteen 2012 mennessä. Tarkoituksena on säätää pakollisista hiilidioksidipäästöjen vähennyksistä, joiden myötä saavutettaisiin keskimääräistä uutta ajoneuvokantaa koskeva tavoite 130 g CO2/km parantamalla moottoriteknologiaa. Kevyiden hyötyajoneuvojen päästöjä on tarkoitus vähentää edelleen 10 g CO2/km tai vastaava määrä muiden teknisten parannusten, kuten polttoainetehokkuuden avulla, jos se on teknisesti tarpeen.

(6) Kevyiden hyötyajoneuvojen päästöjen vähentämistavoitetta koskevien säännösten täytäntöönpanon pitäisi olla yhdenmukainen sen sääntelykehyksen kanssa, jonka mukaisesti pannaan täytäntöön päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa asetuksessa (EY) N:o 443/2009 säädetyt velvoitteet.

(7) Sääntelykehyksellä, jolla pyritään saavuttamaan uusien kevyiden hyötyajoneuvojen kannan keskimääräisten päästöjen tavoite, olisi varmistettava, että päästöjen vähentämistavoitteet ovat kilpailun kannalta tasapuolisia sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja kestäviä sekä sellaisia, että niissä otetaan huomioon eurooppalaisten ajoneuvojen valmistajien moninaisuus ja vältetään perusteettomasti vääristämästä niiden välistä kilpailua. Sääntelykehyksen olisi oltava sellainen, että yhteisö voi saavuttaa päästövähennystavoitteensa, ja sitä olisi täydennettävä muilla läheisemmin käyttöön liittyvillä välineillä, kuten eriytetyllä auto- ja energiaverotuksella tai toimenpiteillä, joilla rajoitetaan kevyiden hyötyajoneuvojen nopeuksia.

(8) Jotta kevyiden hyötyajoneuvojen markkinoiden monimuotoisuus ja kyky vastata erilaisiin kuluttajatarpeisiin säilyisi, kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksiditavoitteet olisi määriteltävä lineaarisessa suhteessa autojen hyötyyn. Tarkoituksenmukainen parametri tämän hyödyn kuvaamiseksi on auton massa, joka korreloi tämänhetkisten päästöjen kanssa ja johtaa näin ollen todenmukaisempiin ja kilpailun kannalta puolueettomiin tavoitteisiin. Lisäksi massaa koskevat tiedot ovat helposti saatavilla. Tietoja olisi kerättävä myös vaihtoehtoisista hyötyparametreista, kuten "jalanjäljestä" (raideväli kertaa akseliväli) ja hyötykuormasta, jotta voidaan helpottaa pitkän aikavälin arvioiden tekemistä hyötyperusteisesta lähestymistavasta.

(9) Tässä asetuksessa edistetään aktiivisesti ekoinnovaatiota ja otetaan huomioon tekniikan tuleva kehittyminen, joka voi parantaa Euroopan autoteollisuuden kilpailukykyä pitkällä aikavälillä ja luoda korkealaatuisempia työpaikkoja. Jotta komissio voisi arvioida systemaattisesti ekoinnovaatioiden päästövähennysmahdollisuuksia, sen olisi harkittava mahdollisuutta sisällyttää ekoinnovointitoimia asetuksen (EY) N:o 715/2007 14 artiklan 3 kohdan nojalla tapahtuvaan testimenettelyjen tarkistamiseen ottaen huomioon tällaisen sisällyttämisen tekniset ja taloudelliset vaikutukset.

(10) Ottaen huomioon asetuksen voimaantulon jälkeen markkinoille tuotavien, erittäin vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien ajoneuvotekniikkojen varhaisten sukupolvien huomattavan korkeat tutkimus- ja kehitys- sekä yksikkötuotantokustannukset, tässä asetuksessa pyritään väliaikaisesti nopeuttamaan ja helpottamaan äärimmäisen vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien ajoneuvojen yhteisön markkinoille saattamista niiden kaupallistamisen alkuvaiheessa.

(11) Jotta toimet olisivat yhdenmukaisia asetuksen (EY) N:o 443/2009 kanssa ja jotta voitaisiin välttää väärinkäytöltä, olisi tavoitetta sovellettava uusiin kevyisiin hyötyajoneuvoihin, jotka rekisteröidään yhteisössä ensimmäistä kertaa ja joita ei ole aikaisemmin rekisteröity yhteisön ulkopuolella rajoitettua aikaa lukuun ottamatta.

(12) Puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/46/EY [15] luodaan yhdenmukaistetut puitteet, joihin kuuluvat kaikkien direktiivin soveltamisalaan kuuluvien uusien ajoneuvojen hyväksyntää koskevat hallinnolliset säännökset ja yleiset tekniset vaatimukset. Tämän asetuksen noudattamisesta olisi oltava vastuussa sama taho, joka vastaa koko tyyppihyväksyntämenettelystä mainitun direktiivin mukaisesti ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta.

(13) Valmistajien olisi voitava päättää itse, miten ne aikovat saavuttaa tämän asetuksen mukaiset tavoitteensa, ja niiden olisi voitava keskiarvottaa päästöt koko uudelle ajoneuvokannalleen sen sijaan, että jokaisen yksittäisen ajoneuvon tulisi täyttää hiilidioksidipäästötavoitteet. Valmistajia olisi siksi vaadittava varmistamaan, että kaikkien niiden uusien kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräiset päästöt, jotka rekisteröidään yhteisössä ja joista valmistajat ovat vastuussa, eivät ylitä näille ajoneuvoille asetettuja keskimääräisiä päästötavoitteita. Tämä vaatimus olisi siirtymisen helpottamiseksi otettava käyttöön asteittain vuosina 2014–2016. Tämä on johdonmukaista asetuksessa (EY) N:o 443/2009 asetettujen määräaikojen ja siirtymäaikojen kanssa.

(14) Jotta voidaan varmistaa, että pienille ja erikoistuneille valmistajille asetettavissa tavoitteissa otetaan huomioon tällaisten valmistajien erityispiirteet ja että tavoitteet ovat valmistajan vähennyspotentiaalin mukaisia, näille valmistajille olisi asetettava vaihtoehtoisia päästövähennystavoitteita, joissa otetaan huomioon tiettyjen valmistajien ajoneuvojen tekniset mahdollisuudet vähentää hiilidioksidipäästöjä ja jotka ovat yhdenmukaisia kyseisen markkinasegmentin ominaispiirteiden kanssa. Tämä poikkeus olisi otettava huomioon liitteen I sisältämien päästötavoitteiden uudelleentarkastelussa, joka on saatettava päätökseen viimeistään vuoden 2013 alkuun mennessä.

(15) Yhteisön strategiassa henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi vahvistettiin kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka tavoitteena on saavuttaa yhteisön päästötavoite 120 g CO2/km vuoteen 2012 mennessä, ja esitettiin pidemmän aikavälin näkemys päästöjen lisävähennyksistä. Asetuksessa (EY) N:o 443/2009 otetaan tämä pidemmän aikavälin näkemys huomioon ja asetetaan uuden autokannan keskimääräiseksi päästötavoitteeksi 95 g CO2/km. Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaisuus tämän lähestymistavan kanssa ja antaa valmistajille suunnitteluvarmuutta, olisi kevyille hyötyajoneuvoille asetettava pitkän aikavälin hiilidioksidipäästötavoite, jota sovellettaisiin vuodesta 2020 alkaen.

(16) Jotta valmistajat voisivat saada liikkumavaraa tämän asetuksen mukaisten tavoitteidensa saavuttamisessa, ne voivat halutessaan muodostaa yhteenliittymiä avoimelta ja syrjimättömältä pohjalta. Jos yhteenliittymä muodostetaan, yksittäisen valmistajan tavoitteet olisi korvattava yhteenliittymän yhteisellä tavoitteella, joka yhteenliittymän jäsenten olisi yhdessä saavutettava.

(17) Tämän asetuksen mukaisten tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi on otettava käyttöön tehokas valvontamekanismi, jolla säännösten noudattamista valvotaan.

(18) Uusien kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöt mitataan yhteisössä yhdenmukaisesti moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 715/2007 [16]säädetyn menetelmän mukaisesti. Tästä järjestelmästä koituvan hallinnollisen taakan saattamiseksi mahdollisimman vähäiseksi olisi sen noudattamista arvioitava niiden tietojen perusteella, jotka koskevat uusien ajoneuvojen rekisteröintejä yhteisössä ja jotka jäsenvaltiot ovat keränneet ja ilmoittaneet komissiolle. Jotta voidaan varmistaa noudattamisen arviointiin käytettävien tietojen johdonmukaisuus, tietojen keräämistä ja ilmoittamista koskevat säännöt olisi yhdenmukaistettava mahdollisimman pitkälle.

(19) Direktiivissä 2007/46/EY säädetään, että valmistajien on annettava kustakin uudesta kevyestä hyötyajoneuvosto vaatimustenmukaisuustodistus ja että jäsenvaltiot saavat rekisteröidä uuden kevyen hyötyajoneuvon ja sallia sen käyttöönoton ainoastaan, jos sillä on voimassa oleva vaatimustenmukaisuustodistus. Jäsenvaltioiden keräämien tietojen olisi oltava yhdenmukaisia valmistajan kevyelle hyötyajoneuvolle antaman vaatimustenmukaisuustodistuksen kanssa ja perustuttava ainoastaan siihen. Vaatimustenmukaisuustodistusten tietoja varten olisi oltava yhteisön tietokanta. Sitä olisi käytettävä yhteisenä referenssinä, jonka avulla jäsenvaltiot voivat pitää helpommin yllä rekisteröintitietojaan ajoneuvojen ensirekisteröinnin yhteydessä.

(20) Sitä, miten hyvin valmistajat saavuttavat tässä asetuksessa määritellyt tavoitteet, olisi arvioitava yhteisön tasolla. Valmistajien, joiden keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ylittävät tämän asetuksen mukaisesti sallitut, olisi maksettava liikapäästömaksu kultakin kalenterivuodelta 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen. Maksun suuruuden olisi määräydyttävä sen perusteella, missä määrin valmistaja on ylittänyt raja-arvon. Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi liikapäästömaksumekanismin olisi oltava samanlainen kuin asetuksessa (EY) N:o 443/2009 säädetty mekanismi. Liikapäästömaksuista kertyviä määriä olisi pidettävä Euroopan unionin yleiseen talousarvioon otettavina tuloina.

(21) Kansallisissa toimenpiteissä, joita jäsenvaltiot mahdollisesti pitävät voimassa tai ottavat käyttöön perustamissopimuksen 176 artiklan mukaisesti, ei olisi, kun otetaan huomioon tämän asetuksen tavoite ja siinä säädetyt menettelyt, määrättävä lisäseuraamuksia tai ankarampia seuraamuksia valmistajille, jotka eivät täytä tämän asetuksen mukaisia tavoitteitaan.

(22) Tämä asetus ei saisi rajoittaa yhteisön kilpailusääntöjen täysimääräistä soveltamista.

(23) Olisi harkittava uusia menettelytapoja pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, erityisesti käyrän kaltevuutta, hyötyparametria ja liikapäästömaksujen järjestelmää.

(24) Maantiekulkuneuvojen nopeudella on suuri vaikutus niiden polttoaineenkulutukseen ja hiilidioksidipäästöihin. Jos kevyillä hyötyajoneuvoilla ei ole nopeusrajoituksia, on mahdollista, että suurimmista nopeuksista vallitsee kilpailua, joka saattaa johtaa ylisuureen voimansiirtoon ja siihen liittyvään tehottomuuteen hitaampien käyttöolosuhteiden johdosta. Tästä syystä on asianmukaista tutkia tiettyjen moottoriajoneuvoluokkien nopeudenrajoittimien asettamisesta ja käytöstä yhteisössä annetun neuvoston direktiivin 92/6/ETY soveltamisalan laajentamisen toteuttamiskelpoisuutta, jotta siihen voitaisiin sisällyttää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat kevyet hyötyajoneuvot.

(25) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [17] mukaisesti.

(26) Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä toimivalta muuttaa seuranta- ja ilmoitusvaatimuksia tämän asetuksen soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella, hyväksyä menettelyjä liikapäästömaksujen keräämiseksi, antaa yksityiskohtaisia säännöksiä tiettyjä valmistajia koskevasta poikkeuksesta ja mukauttaa liitettä I, jotta voidaan ottaa huomioon yhteisössä rekisteröitävien uusien kevyiden hyötyajoneuvojen massan kehitys ja asetuksen (EY) N:o 715/2007 mukaiseen hiilidioksidipäästöjen mittaamisessa käytettävään sääntömääräiseen testausmenettelyyn tehdyt muutokset. Koska kyseiset toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia ja täydentää tätä asetusta lisäämällä siihen uusia muita kuin olennaisia osia, niistä olisi päätettävä päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(27) Koska ehdotetun toiminnan tavoitetta ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, ja ne voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden tai vaikutusten takia toteuttaa paremmin yhteisön tasolla, yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja tavoitteet

1. Tässä asetuksessa vahvistetaan uusien kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjä koskevat vaatimukset. Asetuksessa vahvistetaan uusien kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen tasoksi 175 g CO2/km, joka mitataan asetuksen (EY) N:o 715/2007 ja sen täytäntöönpanotoimenpiteiden mukaisesti ja joka saavutetaan parantamalla ajoneuvojen moottoriteknologiaa sekä hyödyntämällä innovatiivista teknologia.

2. Vuodesta 2020 alkaen asetuksessa vahvistetaan yhteisössä rekisteröityjen uusien kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen tavoitetasoksi 135 g CO2/km.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä asetusta sovelletaan direktiivin 2007/46/EY liitteessä II määriteltyihin N1-luokan moottoriajoneuvoihin, joiden vertailumassa on enintään 2 610 kg, sekä ajoneuvoihin, joihin tyyppihyväksyntä ulotetaan asetuksen (EY) N:o 715/2007 2 artiklan 2 kohdan nojalla (’kevyet hyötyajoneuvot’), kun nämä ajoneuvot rekisteröidään yhteisössä ensimmäistä kertaa ja niitä ei ole aiemmin rekisteröity yhteisön ulkopuolella (’uudet kevyet hyötyajoneuvot’).

2. Aiempaa rekisteröintiä, joka on tehty yhteisön ulkopuolella alle kolme kuukautta ennen yhteisössä tehtyä rekisteröintiä, ei oteta huomioon.

3. Tätä asetusta ei sovelleta direktiivin 2007/46/EY liitteessä II olevan A osan 5 kohdassa määriteltyihin erikoiskäyttöön tarkoitettuihin ajoneuvoihin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

(a) 'keskimääräisillä hiilidioksidipäästöillä' kaikkien tietyn valmistajan valmistamien uusien kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen keskiarvoa;

(b) ’vaatimustenmukaisuustodistuksella’ direktiivin 2007/46/EY [18] 18 artiklassa tarkoitettua todistusta;

(c) ’valmistuneella ajoneuvolla’ ajoneuvoa, jolle on myönnetty tyyppihyväksyntä direktiivin 2007/46/EY mukaisen monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn tuloksena;

(d) ’valmistajalla’ henkilöä tai tahoa, joka vastaa hyväksyntäviranomaiselle kaikista EY:n tyyppihyväksyntämenettelyyn liittyvistä seikoista direktiivin 2007/46/EY mukaisesti sekä tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta;

(e) ’massalla’ korilla varustetun ajokuntoisen ajoneuvon massaa vaatimustenmukaisuustodistuksen mukaisena ja direktiivin 2007/46/ETY liitteessä I olevassa 2.6 kohdassa määriteltynä;

(f) ’hiilidioksidipäästöillä’ kevyiden hyötyajoneuvojen päästöjä, jotka on mitattu asetuksen (EY) N:o 715/2007 mukaisesti ja määritelty vaatimustenmukaisuustodistuksessa CO2-päästöjen massaksi (yhdistetty);

(g) 'päästötavoitteella' tietyn valmistajan valmistamien uusien kevyen hyötyajoneuvojen liitteen I mukaisesti määriteltyjen ohjeellisten hiilidioksidipäästöjen keskiarvoa.

4. Tässä asetuksessa: 'sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmällä' tarkoitetaan valmistajaa ja siihen sidossuhteessa olevia yrityksiä. Valmistajien osalta 'sidossuhteessa olevalla yrityksellä' tarkoitetaan:

(a) yrityksiä, jossa valmistajalla on suoraan tai välillisesti:

i) valtuudet käyttää yli puolta äänimäärästä; tai

ii) valtuudet nimittää yli puolet hallintoneuvoston, hallituksen tai yritystä lain mukaan edustavien elinten jäsenistä; tai

iii) oikeus johtaa yrityksen liiketoimintaa;

(b) yrityksiä, joilla on suoraan tai välillisesti a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet valmistajaan nähden;

(c) yrityksiä, joissa b alakohdassa tarkoitetulla yrityksellä on suoraan tai välillisesti a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet;

(d) yrityksiä, joissa valmistajalla on yhden tai useamman a, b tai c alakohdassa tarkoitetun yrityksen kanssa a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet taikka joissa kahdella tai useammalla a, b tai c alakohdassa tarkoitetuista yrityksistä on yhteisesti tällaiset oikeudet tai valtuudet;

(e) yrityksiä, joissa a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet ovat yhteisesti valmistajan tai yhden tai useamman siihen sidossuhteessa olevan a–d alakohdassa tarkoitetun yrityksen ja yhden tai useamman kolmannen osapuolen hallussa.

4 artikla

Päästötavoitteet

Kunkin kevyiden hyötyajoneuvojen valmistajan on varmistettava, etteivät sen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ylitä 1 päivänä tammikuuta 2014 alkavana kalenterivuonna ja kunakin seuraavana täytenä kalenterivuonna päästötavoitetta, joka sille on määritelty liitteen I mukaisesti, tai, jos valmistajalle on myönnetty 10 artiklan nojalla poikkeus, tämän poikkeuksen mukaisesti.

Kunkin valmistajan hiilidioksidipäästöjen määrittämiseksi otetaan huomioon seuraavat prosentuaaliset osuudet asianomaisena vuonna rekisteröidyistä kunkin valmistajan uusista kevyistä hyötyajoneuvoista:

– 75 prosenttia vuonna 2014,

– 80 prosenttia vuonna 2015,

– 100 prosenttia vuodesta 2016 alkaen.

5 artikla

Superbonukset

Laskettaessa keskimääräisiä hiilidioksidipäästöjä kukin uusi kevyt hyötyajoneuvo, jonka hiilidioksidipäästöt ovat alle 50 g CO2/km, vastaa

– 2,5:tä kevyttä hyötyajoneuvoa vuonna 2014,

– 1,5:tä kevyttä hyötyajoneuvoa vuonna 2015,

– yhtä kevyttä hyötyajoneuvoa vuodesta 2016.

6 artikla

Yhteenliittymien muodostaminen

1. Uusien kevyiden hyötyajoneuvojen valmistajat, joille ei ole myönnetty 10 artiklan mukaista poikkeusta, voivat muodostaa ryhmittymän täyttääkseen 4 artiklan mukaiset velvoitteensa.

2. Sopimus yhteenliittymän muodostamisesta voi koskea yhtä tai useampaa kalenterivuotta, mutta kunkin sopimuksen kokonaiskesto ei kuitenkaan saa ylittää viittä kalenterivuotta, ja sopimus on tehtävä viimeistään 31 päivänä joulukuuta ensimmäisenä kalenterivuonna, jolta päästöt on tarkoitus yhdistää. Valmistajien, jotka muodostavat yhteenliittymän, on toimitettava komissiolle seuraavat tiedot:

(a) valmistajat, jotka kuuluvat yhteenliittymään;

(b) valmistaja, joka on nimetty yhteenliittymän johtajaksi, ja joka toimii yhteenliittymän yhteystahona ja joka vastaa kaikkien niiden liikapäästömaksujen suorittamisesta, jotka yhteenliittymälle asetetaan 8 artiklan mukaisesti; ja

(c) selvitys siitä, että yhteenliittymän johtaja pystyy täyttämään b alakohdan mukaiset velvoitteensa.

3. Jos ehdotettu yhteenliittymän johtaja ei pysty täyttämään vaatimusta, joka koskee yhteenliittymälle 8 artiklan mukaisesti asetetun liikapäästömaksun suorittamista, komissio ilmoittaa tästä valmistajille.

4. Jos yhteenliittymän johtaja vaihtuu tai johtajan taloudellisessa tilanteessa tapahtuu muutoksia, jotka voivat vaikuttaa johtajan kykyyn täyttää vaatimus, joka koskee yhteenliittymälle 8 artiklan mukaisesti asetetun liikapäästömaksun suorittamista, sekä jos yhteenliittymän kokoonpanossa tapahtuu muutos tai yhteenliittymä purkautuu, yhteenliittymään kuuluvien valmistajien on yhdessä ilmoitettava tästä komissiolle.

5. Valmistajat voivat sopia yhteenliittymää koskevista järjestelyistä edellyttäen, että ne ovat EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisia ja että ne sallivat jokaisen yhteenliittymän jäseneksi hakevan valmistajan avoimen ja syrjimättömän osallistumisen yhteenliittymään kaupallisesti kohtuullisin ehdoin. Rajoittamatta yhteisön kilpailusääntöjen yleistä soveltamista tällaisiin yhteenliittymiin, yhteenliittymän kaikkien jäsenten on huolehdittava erityisesti siitä, ettei niiden sopiman yhteenliittymää koskevan järjestelyn yhteydessä tapahdu mitään tietojen jakoa eikä vaihtoa, lukuun ottamatta seuraavia tietoja:

(a) keskimääräiset hiilidioksidipäästöt;

(b) päästötavoite;

(c) rekisteröityjen ajoneuvojen kokonaismäärä.

6. Edellä olevaa 5 kohtaa ei sovelleta, jos kaikki yhteenliittymässä mukana olevat valmistajat kuuluvat samaan sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään.

7. Edellä olevan 4 artiklan mukaisten valmistajille kuuluvien velvoitteiden täyttämiseksi valmistajia, jotka kuuluvat yhteenliittymään, josta komissiolle on toimitettu tietoja, pidetään yhtenä ainoana valmistajana, paitsi jos ilmoitus on tehty 3 kohdan nojalla. Yksittäisiä valmistajia ja yhteenliittymiä koskevat seuranta- ja ilmoitustiedot kirjataan, niistä ilmoitetaan ja ne asetetaan saataville 7 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa keskusrekisterissä.

7 artikla

Keskimääräisten päästöjen seuranta ja ilmoittaminen

1. Kunkin jäsenvaltion on 1 päivänä tammikuuta 2012 alkavalta kalenterivuodelta ja kultakin seuraavalta kalenterivuodelta kerättävä tiedot kustakin alueellaan rekisteröidystä uudesta henkilöautosta liitteessä II olevan A osan mukaisesti. Nämä tiedot on annettava kussakin jäsenvaltiossa olevien valmistajien ja niiden nimeämien maahantuojien tai edustajien saataville. Jäsenvaltioiden on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että ilmoituksen tekevät elimet toimivat avoimesti.

2. Jäsenvaltioiden on vuodesta 2013 alkaen kunakin vuonna viimeistään 28 päivänä helmikuuta määriteltävä liitteessä II olevassa B osassa luetellut tiedot edelliseltä kalenterivuodelta ja toimitettava ne komissiolle. Tiedot on toimitettava liitteessä II olevassa C osassa tarkemmin määrätyssä muodossa.

3. Komission pyynnöstä jäsenvaltioiden on toimitettava myös kaikki 1 kohdan mukaisesti kerätyt tiedot.

4. Komissio pitää keskusrekisteriä jäsenvaltioiden tämän artiklan mukaisesti ilmoittamista tiedoista, ja tämän rekisterin tiedot ovat julkisesti saatavilla. Komissio tekee 30 päivään kesäkuuta 2013 mennessä ja kunakin seuraavana vuotena kunkin valmistajan osalta seuraavia seikkoja koskevan laskelman:

(a) keskimääräiset hiilidioksidipäästöt edellisenä kalenterivuonna;

(b) päästötavoitteet edellisenä kalenterivuonna; ja

(c) valmistajan edellisen vuoden keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen ja sen kyseisin vuoden päästötavoitteen välinen ero.

Komissio ilmoittaa kullekin valmistajalle tätä koskevan alustavan laskelmansa. Ilmoitus sisältää kunkin jäsenvaltion osalta tiedot uusien rekisteröityjen kevyiden hyötyajoneuvojen lukumäärästä ja niiden hiilidioksidipäästöistä.

5. Valmistajat voivat kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun niille on ilmoitettu 4 kohdassa tarkoitettu alustava laskelma, ilmoittaa komissiolle tiedoissa mahdollisesti olevista virheistä mainiten sen jäsenvaltion, jossa se katsoo virheen syntyneen.

6. Komissio tutkii valmistajien tekemät ilmoitukset ja 31 päivään lokakuuta mennessä joko vahvistaa 4 kohdan mukaiset alustavat laskelmat tai muuttaa niitä.

7. Jos komissio katsoo kalenterivuoden 2012 osalta ja vuoden 2013 ensimmäisten kuuden kuukauden osalta sekä 5 kohdan mukaisesti tehtyjen laskelmien perusteella, että valmistajan keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ylittävät valmistajalle asetetun päästötavoitteen, se ilmoittaa tästä valmistajalle.

8. Asetuksen (EY) N:o 443/2009 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen kerää ja toimittaa kussakin jäsenvaltiossa seurantatiedot tämän artiklan mukaisesti.

9. Komissio voi hyväksyä yksityiskohtaisia sääntöjä tässä artiklassa tarkoitettujen tietojen seurannasta ja ilmoittamisesta sekä liitteen II soveltamisesta 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

Komissio voi muuttaa liitettä II tämän asetuksen soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

10. Jäsenvaltioiden on lisäksi kerättävä ja ilmoitettava tiedot tämän artiklan mukaisesti sellaisten direktiivin 2007/46/EY liitteessä II määriteltyihin M2- ja N2-luokkiin kuuluvien ajoneuvojen rekisteröinneistä, joiden vertailumassa on enintään 2 610 kg, sekä sellaisten ajoneuvojen rekisteröinnistä, joihin tyyppihyväksyntä ulotetaan asetuksen (EY) N:o 715/2007 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

8 artikla

Liikapäästömaksu

1. Jos valmistajan keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ylittävät 1 päivästä tammikuuta 2014 tai sitä seuraavina kalenterivuosina valmistajan päästötavoitteen, komissio määrää valmistajalle tai, kun on kyse yhteenliittymästä, sen johtajalle liikapäästömaksun.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu liikapäästömaksu lasketaan seuraavia kaavoja käyttäen:

(a) vuodesta 2014 vuoteen 2018

i) Jos päästöylitys on yli 3 g CO2/km:

((Päästöylitys – 3) × 120 euroa + 45 euroa) × uusien kevyiden hyötyajoneuvojen määrä.

ii) Jos päästöylitys on yli 2 g CO2/km muttei yli 3 g CO2/km:

((Päästöylitys – 2) × 25 euroa + 20 euroa) × uusien kevyiden hyötyajoneuvojen määrä.

iii) Jos päästöylitys on yli 1 g CO2/km muttei yli 2 g CO2/km:

((Päästöylitys – 1) × 15 euroa + 5 euroa) × uusien kevyiden hyötyajoneuvojen määrä.

iv) Jos päästöylitys on enintään 1 g CO2/km:

Päästöylitys × 5 euroa × uusien kevyiden hyötyajoneuvojen määrä.

(b) Vuodesta 2019 alkaen:

(Päästöylitys × 120 euroa) ×uusien kevyiden hyötyajoneuvojen määrä.

Tässä artiklassa tarkoitetaan

'päästöylityksellä' sitä positiivista grammojen määrää kilometriä kohden, jolla valmistajan keskimääräiset päästöt – kun otetaan huomioon 11 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen innovatiivisten teknologioiden ansiosta saavutetut hiilidioksidipäästöjen vähennykset – ylittävät valmistajalle kyseiseksi kalenterivuodeksi tai siksi kalenterivuoden osaksi, jota 4 artiklan mukainen velvoite koskee, asetetun päästötavoitteen, pyöristettynä lähimpään kolmeen desimaaliin; ja

'uusien kevyiden hyötyajoneuvojen lukumäärällä' tietyn valmistajan valmistamien ja kyseisenä kautena 4 artiklassa säädettyjen vaiheittaisten käyttöönottokriteerien mukaisesti rekisteröityjen uusien kevyiden hyötyajoneuvojen lukumäärää.

3. Komissio vahvistaa menetelmät, joilla 1 kohdassa tarkoitettu liikapäästömaksu kerätään.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

4. Liikapäästömaksusta kertyviä määriä pidetään Euroopan unionin yleiseen talousarvioon otettavina tuloina.

9 artikla

Valmistajien suoritustason julkaiseminen

1. Komissio julkaisee viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2013 ja viimeistään 31 päivänä lokakuuta kunakin seuraavana vuonna luettelon, joka sisältää kustakin valmistajasta seuraavat tiedot:

(a) valmistajan edellisen kalenterivuoden päästötavoite;

(b) valmistajan edellisen kalenterivuoden keskimääräiset hiilidioksidipäästöt;

(c) valmistajan edellisen vuoden keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen ja kyseisen vuoden päästötavoitteen välinen ero;

(d) kaikkien uusien kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt yhteisössä edellisenä kalenterivuonna; ja

(e) kaikkien uusien kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräinen massa yhteisössä edellisenä kalenterivuonna.

2. Edellä 1 kohdan mukaisesti julkaistussa luettelossa on 31 päivästä lokakuuta 2014 alkaen ilmoitettava myös, onko valmistaja täyttänyt 4 artiklan mukaiset säädetyt vaatimukset edellisenä kalenterivuonna.

10 artikla

Tietyille valmistajille myönnettävät poikkeukset

1. Alle 22 000 uutta yhteisössä rekisteröityä kevyttä hyötyajoneuvoa kalenterivuotta kohden valmistava valmistaja voi hakea poikkeusta liitteen I mukaisesti lasketusta päästötavoitteesta, jos se:

(a) se ei kuulu sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään; tai

(b) se kuuluu sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään, joka vastaa yhteensä alle 22 000 uudesta yhteisössä rekisteröitävästä kevyestä hyötyajoneuvosta kalenterivuotta kohden; tai

(c) se kuuluu sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään, mutta sillä on omat tuotantolaitokset ja suunnittelukeskus.

2. Edellä 1 kohdan mukaisesti haettu poikkeus voidaan myöntää enintään viideksi kalenterivuodeksi. Hakemus on tehtävä komissiolle, ja siinä on oltava seuraavat seikat:

(a) valmistajan ja sen yhteystahon nimi;

(b) selvitys siitä, että valmistajalle voidaan myöntää 1 kohdan mukainen poikkeus;

(c) yksityiskohtaiset tiedot valmistajan valmistamista kevyistä hyötyajoneuvoista, myös niiden massasta ja hiilidioksidipäästöistä; ja

(d) päästötavoite, joka on valmistajan vähennysvalmiuksien mukainen, mukaan luettuina taloudelliset ja tekniset mahdollisuudet vähentää valmistajan hiilidioksidipäästöjä, ja jossa otetaan huomioon valmistetun kevyen hyötyajoneuvotyypin markkinoiden ominaisuudet.

3. Jos komissio katsoo, että valmistajalle voidaan myöntää 1 kohdan mukaisesti haettu poikkeus ja että valmistajan esittämä päästötavoite vastaa valmistajan mahdollisuuksia vähentää päästöjä, mukaan luettuina taloudelliset ja tekniset mahdollisuudet vähentää valmistajan hiilidioksidipäästöjä, komissio myöntää valmistajalle poikkeuksen ottaen huomioon kyseisen kevyen hyötyajoneuvotyypin markkinoiden ominaisuudet. Poikkeus on voimassa sen myöntämisvuotta seuraavan vuoden tammikuun 1 päivästä.

4. Valmistajan, jolle on myönnetty tämän artiklan mukainen poikkeus, on ilmoitettava komissiolle välittömästi kaikista muutoksista, jotka vaikuttavat tai voivat vaikuttaa valmistajan kelpoisuuteen kuulua poikkeuksen piiriin.

5. Jos komissio 4 kohdan mukaisen ilmoituksen perusteella tai muusta syystä katsoo, ettei valmistaja ole enää kelpoinen kuulumaan poikkeuksen piiriin, se kumoaa poikkeuksen seuraavan kalenterivuoden tammikuun 1 päivästä alkaen ja ilmoittaa tästä valmistajalle.

6. Jollei valmistaja saavuta päästötavoitettaan, komissio määrää sille 7 artiklassa säädetyn liikapäästömaksun.

7. Komissio voi hyväksyä 1–6 kohtaa koskevia yksityiskohtaisia soveltamissäännöksiä muun muassa poikkeuskelpoisuuden arviointiperusteiden tulkinnasta, hakemusten sisällöstä sekä hiilidioksidipäästöjen vähentämisohjelmien sisällöstä ja arvioinnista.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia täydentämällä sitä, hyväksytään 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

8. Poikkeushakemukset, mukaan lukien niitä tukevat tiedot, 4 kohdan mukaiset ilmoitukset, 5 kohdan mukaiset kumoamiset, 6 kohdan mukaan määrätyt liikapäästömaksut ja 7 kohdan nojalla hyväksytyt toimenpiteet on annettava yleisön saataville, jollei Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30 päivänä toukokuuta 2001 annetusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksesta (EY) N:o 1049/2001 muuta johdu.

11 artikla

Ekoinnovointi

1. Innovatiivisten teknologioiden avulla saavutetut hiilidioksidisäästöt otetaan huomioon laitetoimittajan tai valmistajan hakemuksesta. Näiden teknologioiden avulla saavutettu osuus valmistajan päästötavoitteen alentumiseen voi olla korkeintaan 7 g CO2/km.

2. Komissio hyväksyy 31 päivään joulukuuta 2012 mennessä tällaisten innovatiivisten teknologioiden hyväksymistä koskevaan menettelyyn sovellettavat yksityiskohtaiset säännökset 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen. Nämä yksityiskohtaiset säännökset pohjautuvat seuraaviin innovatiivisia teknologioita koskeviin perusteisiin:

(a) laitetoimittajan tai valmistajan on oltava vastuussa siitä, että innovatiivisten teknologioiden käytöllä voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä;

(b) innovatiivisilla teknologioilla on oltava todennettava osuus hiilidioksidin vähentämiseen;

(c) innovatiiviset teknologiat eivät saa kuulua hiilidioksidimittausten standarditestisyklin piiriin eivätkä sellaisten pakollisten säännösten soveltamisalaan, jotka johtuvat asetuksen (EY) N:o 443/2009 1 artiklassa tarkoitetuista täydentävistä lisätoimenpiteistä, joilla saavutetaan vähennys 10 g:n CO2/km, eivätkä ne saa olla pakollisia muiden yhteisön oikeuden säännösten nojalla.

3. Laitetoimittajan tai valmistajan, joka pyytää, että jokin toimenpide hyväksytään innovatiiviseksi teknologiaksi, on toimitettava komissiolle selvitys, johon sisältyy riippumattoman, sertifioidun elimen laatima todentamiskertomus. Jos toimenpiteellä ja toisella jo hyväksytyllä innovatiivisella teknologialla on mahdollisesti vuorovaikutusta, selvityksessä on oltava maininta tästä vuorovaikutuksesta, ja todentamiskertomuksessa on arvioitava, missä määrin tämä vuorovaikutus muuttaa kullakin toimenpiteellä saavutettua vähennystä.

4. Komissio hyväksyy saavutetun vähennyksen 2 kohdassa säädettyjen perusteiden nojalla.

12 artikla

Uudelleentarkastelu ja kertomukset

1. Lokakuun 31 päivään 2016 mennessä sekä sen jälkeen joka kolmas vuosi hyväksytään toimenpiteitä liitteen I muuttamiseksi siinä tarkoitetun luvun M0 mukauttamiseksi uusien kevyiden hyötyajoneuvojen kolmen edeltävän kalenterivuoden keskimääräiseen massaan.

Nämä toimenpiteet tulevat ensimmäisen kerran voimaan 1 päivänä tammikuuta 2018 sekä sen jälkeen joka kolmas vuosi.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

2. Komissio sisällyttää kevyet hyötyajoneuvot asetuksen (EY) N:o 443/2009 13 artiklan 3 kohdan mukaiseen tarkistukseen, joka koskee hiilidioksidipäästöjen mittausmenetelmiä.

Hiilidioksidipäästöjen tarkistetun mittausmenettelyn soveltamispäivästä alkaen innovatiivisia teknologioita ei enää hyväksytä 11 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3. Komissio sisällyttää kevyet hyötyajoneuvot asetuksen (EY) N:o 443/2009 13 artiklan 4 kohdan mukaiseen direktiivin 2007/46/EY tarkistukseen.

4. Komissio saattaa 1 päivään tammikuuta 2013 mennessä päätökseen liitteessä I säädettyjen hiilidioksidipäästötavoitteiden ja 10 artiklassa säädettyjen poikkeusten uudelleentarkastelun, jonka tavoitteena on määrittää:

– keinot, joiden avulla voidaan vuoteen 2020 mennessä saavuttaa pitkän aikavälin tavoitteena oleva taso 135 g CO2/km kustannustehokkaalla tavalla, jos tämän tavoitteen toteutettavuus varmistetaan päivitetyn vaikutustenarvioinnin tulosten perusteella.

– tämän tavoitteen täytäntöönpanoon liittyvät näkökohdat, mukaan lukien liikapäästömaksu.

Komissio ottaa huomioon uudelleentarkastelun ja siihen liittyvän vaikutustenarvioinnin, johon sisältyy kokonaisarvio vaikutuksista autoteollisuuteen ja siihen liittyviin teollisuudenaloihin, ja tarvittaessa se

– tekee ehdotuksen tämän asetuksen muuttamisesta tavalla, joka on kilpailun kannalta mahdollisimman neutraali sekä sosiaalisesti oikeudenmukainen ja kestävä,

– varmistaa sen, että tämän asetuksen soveltamisalaan sisällytetään direktiivin 2007/46/EY liitteessä II määriteltyihin M2- ja N2-luokkiin kuuluvat ajoneuvot, joiden vertailumassa on enintään 2 610 kg, sekä sellaiset ajoneuvot, joihin tyyppihyväksyntä ulotetaan asetuksen (EY) N:o 715/2007 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Kyseisistä toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, päätetään 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

5. Vaikutusten arvioinnin jälkeen komissio julkaisee vuoteen 2014 mennessä kertomuksen, jossa käsitellään jalanjälkeä ja hyötykuormaa koskevien tietojen saatavuutta ja niiden käyttöä hyötyparametrina päästötavoitteiden määrittämisessä, ja tekee tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen liitteen I muuttamisesta.

6. Tarvittavien mukautusten tekemiseksi liitteessä I esitettyihin kaavoihin hyväksytään toimenpiteitä, jotta voidaan ottaa huomioon mahdolliset hiilidioksidipäästöjen mittaamisessa käytettävään sääntömääräiseen testausmenettelyyn tehdyt muutokset.

Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia, hyväksytään 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

7. Komissio tarkistaa vuoteen 2015 mennessä liitteessä II olevan B osan 7 kohdassa esitetyn menetelmän, jolla määritetään valmistuneiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt, ja esittää tarvittaessa Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen liitteen II muuttamisesta.

13 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa päätöksen 93/389/ETY 8 artiklalla perustettu komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetyksi määräajaksi vahvistetaan kolme kuukautta.

3. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

|

LIITE I

HIILIDIOKSIDIPÄÄSTÖTAVOITTEET

1. Ohjeelliset hiilidioksidipäästöt mitattuina grammoina kilometriä kohti määritellään kullekin kevyelle hyötyajoneuvolle seuraavaa kaavaa käyttäen:

(a) 1 päivästä heinäkuuta 2014 vuoteen 2017:

Ohjeelliset hiilidioksidipäästöt = 175 + a × (M – M0),

jossa:

M = ajoneuvon massa kilogrammoina (kg)

M0 = 1706,0

a = 0,093

(b) Vuodesta 2018 alkaen:

Ohjeelliset hiilidioksidipäästöt = 175 + a × (M – M0)

jossa:

M = ajoneuvon massa kilogrammoina (kg)

M0 = 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytty arvo

a = 0,093

2. Valmistajan kalenterivuosikohtainen päästötavoite lasketaan sen valmistamien kyseisenä kalenterivuonna rekisteröityjen uusien kevyiden hyötyajoneuvojen ohjeellisten hiilidioksidipäästöjen keskiarvona.

LIITE II

PÄÄSTÖJEN SEURANTA JA ILMOITTAMINEN

A. Tietojen kerääminen kevyistä hyötyajoneuvoista ja hiilidioksidiseurantatietojen määritteleminen

1. Jäsenvaltioiden on 1 päivänä tammikuuta 2011 alkavalta vuodelta ja kultakin seuraavalta vuodelta kerättävä alueellaan rekisteröidyistä uusista kevyistä hyötyajoneuvoista seuraavat tiedot:

(a) valmistaja;

(b) tyyppi, variantti ja versio;

(c) hiilidioksidipäästöt (g/km);

(d) massa (kg);

(e) akseliväli (mm);

(f) raideväli (mm);

(g) hyötykuorma (kg).

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on otettava asianomaisen kevyen hyötyajoneuvon vaatimustenmukaisuustodistuksesta. Jos vaatimustenmukaisuustodistuksessa ilmoitetaan sekä kevyen hyötyajoneuvon vähimmäis- että enimmäismassa, jäsenvaltioiden on tämän asetuksen soveltamiseksi käytettävä yksinomaan enimmäismassaa. Kun on kyse kahta polttoainetta (bensiini/kaasu) käyttävistä ajoneuvoista, joiden vaatimuksenmukaisuustodistuksessa on mainittu erityiset hiilidioksidipäästöluvut molempien polttoainetyyppien osalta, jäsenvaltioiden on käytettävä yksinomaan kaasun osalta mitattua arvoa.

3. Kunkin jäsenvaltion on 1 päivänä tammikuuta 2011 alkavalta kalenterivuodelta ja kultakin seuraavalta kalenterivuodelta määriteltävä B osassa esitettyjen menetelmien mukaisesti kunkin valmistajan osalta:

(a) alueellaan rekisteröityjen uusien kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaismäärä;

(b) keskimääräiset hiilidioksidipäästöt tämän liitteen B osan 2 kohdan mukaisina;

(c) keskimääräinen massa tämän liitteen B osan 3 kohdan mukaisena;

(d) kunkin uuden kevyen hyötyajoneuvon kunkin variantin kunkin version osalta:

i) alueellaan rekisteröityjen uusien kevyiden hyötyajoneuvojen kokonaismäärä tämän liitteen B osan 4 kohdan mukaisena;

ii) hiilidioksidipäästöt;

iii) massa;

iv) auton "jalanjälki" tämän liitteen B osan 5 kohdan mukaisena;

v) hyötykuorma.

B. Uusien kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidiseurantatietojen määrittelymenetelmät

Seurantatiedot, jotka jäsenvaltioiden on määriteltävä A osan 3 kohdan mukaisesti, määritellään tässä osassa esitettyjen menetelmien avulla.

1. Rekisteröityjen uusien kevyiden hyötyajoneuvojen lukumäärä (N)

Jäsenvaltioiden on määriteltävä alueellaan asianomaisena seurantavuonna rekisteröityjen uusien kevyiden ajoneuvojen lukumäärä (N).

2. Uusien kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt (S,ave)

Jäsenvaltion alueella seurantavuonna ensirekisteröityjen uusien kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt (S,ave) lasketaan jakamalla yksittäisten uusien ajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen summa (S) uusien henkilöautojen lukumäärällä, N.

Save = (1/ N) × Σ S

3. Uusien kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräinen massa

Jäsenvaltion alueella seurantavuonna rekisteröityjen uusien kevyiden hyötyajoneuvojen keskimääräinen massa (M,ave) lasketaan jakamalla uusien ajoneuvojen massan summa, M, uusien henkilöautojen lukumäärällä, N.

Mave = (1/ N) × Σ M

4. Uusien kevyiden hyötyajoneuvojen jakautuminen versioittain

Kunkin uuden kevyen hyötyajoneuvon kunkin variantin versiosta on kerättävä tiedot ensirekisteröityjen ajoneuvojen lukumäärästä, ajoneuvojen massasta, hiilidioksidipäästöistä ja "jalanjäljestä".

5. "Jalanjälki"

Ajoneuvon ”jalanjälki” lasketaan kertomalla ajoneuvon akseliväli sen raidevälillä.

6. Hyötykuorma

Ajoneuvon hyötykuorma määritellään erona direktiivin 2007/46/EY liitteen III mukaisen suurimman teknisesti sallitun kuormitetun massan ja ajoneuvon massan välillä.

7. Valmistuneiden ajoneuvojen päästöt

Valmistuneiden ajoneuvojen päästöt määritellään direktiivin 2004/3/EY mukaisesti. Jos kyseistä arvoa ei ole saatavilla, valmistuneen ajoneuvon päästöjen katsotaan olevan samansuuruiset kuin kaikkien niiden valmistuneiden ajoneuvojen päästöjen korkein arvo, jotka ovat samantyyppisiä ajoneuvoja kuin valmistuneen ajoneuvon pohjana oleva keskeneräinen ajoneuvo ja jotka on rekisteröity EU:ssa samana seurantavuonna; tällöin ajoneuvotyyppi määritellään direktiivin 2007/46/EY artiklan mukaisesti. Jos kaikkien valmistuneiden ajoneuvojen päästöillä on yli kolme arvoa, käytetään toiseksi korkeinta päästöarvoa.

C. Toimitettavien tietojen muoto

Jäsenvaltioiden on toimitettava A osan 3 kohdassa mainitut tiedot kustakin valmistajasta ja kultakin vuodelta seuraavassa muodossa:

Yhdistetyt tiedot:

Vuosi: | | | | | |

Valmistaja | Rekisteröityjen uusien kevyiden hyötyajoneuvojen lukumäärä | Keskimääräiset hiilidioksidi-päästöt (g/km) | Keskimääräinen massa (kg) | Keskimääräinen "jalanjälki" (m2) | Keskimääräinen hyötykuorma (kg) |

(Valmistaja 1) | … | … | … | … | … |

(Valmistaja 2) | … | … | … | … | … |

… | … | … | … | … | … |

Kaikki valmistajat yhteensä | … | … | … | … | … |

Valmistajakohtaiset tiedot:

Vuosi | Valmistaja | Kevyen hyöty-ajoneuvon tyyppi | Variantti | Versio | Tyyppihyväksytyn ajoneuvon luokka | Rekisteröidyn ajoneuvon luokka | Merkki | Kaupallinen nimi | Innovatiivinen teknologia tai innovatiivisten teknologioiden ryhmä, koodi [19] | Uudet rekisteröinnit yhteensä | Hiilidioksidipäästöt (g/km) | Vedyn kulutus (g/km) | Sähkönkulutus (Wh/km) | Massa (kg) | ”Jalanjälki” (m2) | Keskimääräinen hyötykuorma (kg) | Innovatiivisten teknologioiden käytöllä saavutettu päästövähennys [20] |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 1) | (Tyypin nimi 1) | (Variantin nimi 1) | (Version nimi 1) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 1) | (Tyypin nimi 1) | (Variantin nimi 1) | (Version nimi 2) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 1) | (Tyypin nimi 1) | (Variantin nimi 2) | (Version nimi 1) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 1) | (Tyypin nimi 1) | (Variantin nimi 2) | (Version nimi 2) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 1) | (Tyypin nimi 2) | (Variantin nimi 1) | (Version nimi 1) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 1) | (Tyypin nimi 2) | (Variantin nimi 1) | (Version nimi 2) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 1) | (Tyypin nimi 2) | (Variantin nimi 2) | (Version nimi 1) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 1) | (Tyypin nimi 2) | (Variantin nimi 2) | (Version nimi 2) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 1) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 2) | (Tyypin nimi 1) | (Variantin nimi 1) | (Version nimi 1) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 2) | (Tyypin nimi 1) | (Variantin nimi 1) | (Version nimi 2) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 2) | (Tyypin nimi 1) | (Variantin nimi 2) | (Version nimi 1) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 2) | (Tyypin nimi 1) | (Variantin nimi 2) | (Version nimi 2) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 2) | (Tyypin nimi 2) | (Variantin nimi 1) | (Version nimi 1) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 2) | (Tyypin nimi 2) | (Variantin nimi 1) | (Version nimi 2) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 2) | (Tyypin nimi 2) | (Variantin nimi 2) | (Version nimi 1) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 2) | (Tyypin nimi 2) | (Variantin nimi 2) | (Version nimi 2) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

Vuosi 1 | (Valmistajan nimi 2) | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … | … |

[1] EYVL L 33, 7.2.1994, s. 11.

[2] 21.–22. toukokuuta 2007 pidetyn kilpailukykyneuvoston päätelmät (9671/07).

[3] 28. kesäkuuta 2007 pidetyn ympäristöneuvoston päätelmät (11483/07).

[4] Direktiivi 2004/3/EY, EUVL L 49, 19.2.2004, s. 36.

[5] Tämä raportti on saatavilla Europa-palvelimella seuraavassa osoitteessa: http://ec.europa.eu/environment/air/transport/co2/pdf/final_report_lcv_co2_250209.pdf.

[6] Tämä raportti on saatavilla Europa-palvelimella seuraavassa osoitteessa: http://ec.europa.eu/environment/air/transport/co2/pdf/Report%20LT%20targets.pdf

[7] EUVL C, s.

[8] EUVL C, s.

[9] EUVL C, s.

[10] EYVL L 33, 7.2.1994, s. 11.

[11] EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136.

[12] EUVL L 275, 25.10.2003, s. 32.

[13] KOM(2007) 19.

[14] KOM(2007) 22.

[15] EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.

[16] EUVL L 171, 29.6.2007, s. 1.

[17] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

[18] EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1.

[19] Asetuksen 10 artiklan mukaisesti.

[20] Asetuksen 10 artiklan mukaisesti.

--------------------------------------------------