52008DC0594

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 29.9.2008

KOM(2008) 594 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

Tulevaisuuden verkot ja internet {SEC(2008) 2507}{SEC(2008) 2516}

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Uudet suuntaukset haasteena digitaalitaloudelle 4

3. Haasteet ja ratkaisukeinot 6

3.1. Nopeisiin laajakaistayhteyksiin investoimista tuettava 6

3.2. Laajakaista kaikille 7

3.3. Internetin avoimuus turvattava: kilpailu ja konvergenssi 8

3.4. Perustan luominen tulevaisuuden internetiä varten 9

3.5. Yksityisyydensuoja ja tietoturva 10

4. Päätelmät 11

1. JOHDANTO

Internet on mullistanut talous- ja yhteiskuntaelämän viimeisten kymmenen vuoden aikana. Se on osoittautunut erinomaiseksi viestinnän ja verkostoitumisen apuvälineeksi, sillä se on asteittain muokkautunut käyttäjiensä tarpeisiin. Sen pohjalta on syntynyt maailmanlaajuinen verkko, jonka välityksellä voidaan jakaa tietoa, yhdistää luovia voimavaroja ja tehdä yhteistyötä. Internet on merkittävästi edistänyt globalisoitumista. Se on uudistanut perin pohjin paitsi tavanomaiset viestintätottumukset myös koko joukkoviestintäalan edistämällä sähköisten viestintävälineiden ja viestintäpalvelujen lähentymistä. Niin uudet kuin perinteisemmätkin toimijat joutuvat sopeutumaan tästä aiheutuviin haasteisiin liiketoimintamallejaan mukauttamalla.

Internet-vallankumous ei ole vielä päättynyt. Lähivuosina internetistä tulee selvästi nopeampi, kun erittäin nopeat laajakaistaverkot yleistyvät. Niiden ansiosta voidaan tuoda tarjolle monia uusia interaktiivisia media- ja sisältöpalveluja. Internet myös leviää entistä laajemmalle. Kun käyttöön otetaan yhä enemmän edullisia langattomia laajakaistaliittymiä ja kiinteän ja langattoman verkon viestintä sulautuu yhteen, internetiä voi käyttää milloin vain ja missä vain. Ns. tavaroiden internetin myötä verkko yhdistää toisiinsa erilaiset koneet, laitteet, ajoneuvot ja anturit. Tämä luo pohjan monille uusille sovelluksille, kuten energiankulutuksen seurannalle tai liikenteen ja kiinteistöjen turvajärjestelmille. Verkon kautta palveluna tarjottavien ohjelmistojen odotetaan yleisesti alentavan kustannuksia ja lisäävän suorituskykyä, minkä ansiosta sekä suuret että pienet yritykset voivat parantaa tuottavuuttaan tuntuvasti. Kun tulevaisuuden internet on tehokkaassa käytössä ensi vuosikymmenellä, se tuo muassaan innovaatioita, lisää tuottavuutta, uusia markkinoita sekä kasvua ja työllisyyttä.

Laajakaistayhteydet ja internetpalvelut on otettu Euroopassa käyttöön erittäin suuressa mittakaavassa. Tämä näkyy paitsi talouselämässä myös elämäntavoissa yleensä. Uutuuksista voidaan kuitenkin saada Euroopan talouselämässä täysi hyöty irti vain ratkaisemalla tietyt niihin liittyvät haasteet. Ensinnäkin internetin käyttöön perustuva verkkotalous on pidettävä avoimena erityisesti innovatiivisille liiketoimintamuodoille. Tämä edellyttää paitsi asianmukaisen kuluttajansuojan vahvistamista myös sähköisen viestinnän kilpailua edistävän nykysääntelyn jatkamista ja vahvistamista. Toiseksi verkkojen varustaminen tulevaisuuden internetiä varten edellyttää mittavia investointeja infrastruktuuriin nopeiden yhteyksien mahdollistamiseksi, internetin rakenteen kehittämistä tulevia tarpeita silmällä pitäen ja joustavaa taajuuksien saatavuutta, jotta langattomat palvelut pääsevät kehittymään esteettä. Kolmanneksi on otettava huomioon se, että internetin käytön räjähdysmäinen kasvu tuo mukanaan myös tietoturvaan ja yksityisyydensuojaan liittyviä haasteita. Viranomaisten tehtävänä on varmistaa, että kansalaiset voivat luottaa paitsi siihen, että tulevaisuuden internet on helppokäyttöinen ja kaikkien saatavilla, myös siihen että se on turvallinen ja että heidän yksityisyytensä on suojattu.

Tämä tiedonanto on osa tulevaisuuden internetin valmistelua, jonka keskeisenä tavoitteena on varmistaa internetin säilyminen dynaamisena ja avoimena sekä tehdä siitä entistä turvallisempi. Tiedonannossa tarkastellaan näitä maailmanlaajuisesti käsiteltyjä kysymyksiä[1] ja asetetaan ne eurooppalaiseen kontekstiin käymällä läpi tärkeimmät edessä olevat haasteet (2 kohta) ja niiden mahdolliset ratkaisumallit (3 kohta). Koska verkkotaloudella on EU:n kilpailukyvyn kannalta suuri merkitys, tiedonannossa ehdotetaan otettavaksi käyttöön laajakaistakehitystä kuvaava suorituskykyindeksi, jonka avulla voidaan seurata nopean internet-infrastruktuurin lisääntymistä (4 kohta).

Samalla kun Eurooppa valmistautuu tulevaisuuden talouteen vuoden 2010 jälkeistä ajanjaksoa koskevan Lissabonin toimintasuunnitelman pohjalta, on erittäin tärkeää luoda vankka perusta kasvulle, jonka tulevaisuuden internet voi mahdollistaa. Tätä varten on jo lähikuukausina avattava laajempi keskustelu tämän kehityksen edellyttämistä toimenpiteistä, jotta voidaan luoda laajempia ratkaisumalleja tulevaisuuden internetille uudistuvan talous- ja yhteiskuntaelämän perusrakenteena.

2. UUDET SUUNTAUKSET HAASTEENA DIGITAALITALOUDELLE

Sosiaaliset verkostot ja palvelujen internet

Web 2.0 Uudet käyttäjäystävälliset sovellukset kuten blogit, mediasisällön jakamiseen tarkoitetut sivustot ja verkkoyhteisösivustot laajentavat internetin käyttäjäkuntaa. Vuonna 2007 eurooppalaisista 24 prosenttia joko julkaisi itse verkkosivustoilla jotakin tai ainakin luki muiden viestejä.[2] Enterprise 2.0 on Web 2.0:n vastine liike-elämän alalla. Myös sen kehitys seuraa verkkoyhteisösivustojen nopeaa kasvua: internetpohjaisten yritysohjelmistojen odotetaan kasvavan maailmanlaajuisesti noin 15 prosentilla vuodesta 2006 vuoteen 2011.[3] |

Laajakaistaliittymien yleistyminen on muuttanut tapoja käyttää internetiä.[4] Kun 1990-luvun puolivälissä internetiä käytettiin etupäässä tiedon esittämiseen, internetistä on hakukoneiden huiman kehityksen myötä tullut Web 2.0, jossa osallistavuus on yhä tärkeämpi ominaisuus. Asiantuntijat puhuvat jo seuraavan sukupolven verkosta, jota voidaan käyttää automaattisesti.[5] Myös erilaiset kehittyneet sovellukset tulevat yleistymään. Tällaisia ovat esimerkiksi kolmiulotteiset virtuaalimaailmat, kuten Second Life. Euroopassa näitä Web 2.0:n uusia palveluja käytetään vähintään yhtä aktiivisesti kuin muualla maailmassa, mikä tarkoittaa sitä, että EU:ssa on nyt tilaisuus muovata seuraavan sukupolven verkkoyhteisöratkaisuja.

Yrityksissä käytettävien verkkoyhteisötyökalujen odotetaan johtavan ns. Enterprise 2.0:n syntyyn yhteistyötä tukevien ohjelmistotyökalujen pohjalta. Kun ohjelmistoja aletaan samalla tarjota verkkopalveluina, syntyy uuden sukupolven IT-palveluja, jotka ovat saatavissa tarpeen mukaan ja selvästi nykyistä alhaisemmin kiintein kustannuksin. Loppukäyttäjinä olevat yritykset voivat käyttää ohjelmistoja entistä helpommin ja edullisemmin omien tuotteidensa ja palvelujensa tuotannossa, mikä lisää tuottavuutta merkittävästi koko taloudessa.[6]

Tavaroiden internet tulee

Terveyden seuranta Keskeisten terveysindikaattoreiden kuten pulssin, hengitystaajuuden ja verenpaineen seuranta helpottuu, kun kehoon kiinnitettävien antureiden ja tavaroiden internetin käyttöön perustuvat kevyet järjestelmät yleistyvät. Seurantalaitteet kulkevat potilaiden mukana heidän elämäänsä häiritsemättä. Tästä on erityisen suurta hyötyä, kun otetaan huomioon Euroopan väestön ikääntyminen ja erilaisten kroonisten sairauksien yleisyys. |

Tavaroiden internetillä tarkoitetaan sitä, että mm. erilaiset laitteet, anturit, esineet, tilat, koneet ja ajoneuvot voivat olla saumattomasti yhteydessä toisiinsa kiinteiden tai langattomien verkkojen välityksellä. Verkkoon liitetyt anturit, laitteet ja tunnisteet voivat kerätä interaktiivisesti tietoa ympäristöstään ja lähettää sitä edelleen laitteiden välisen suoran tiedonsiirron avulla. Tällaisista sovelluksista on välitöntä hyötyä liikenteen alalla esimerkiksi älyautojen, logistiikan ja liikennejärjestelmien kautta, ympäristöalalla älykkäiden rakennusten muodossa sekä turvajärjestelmien kehittämisessä. Niiden avulla voidaan merkittävästi lisätä tehokkuutta laajemminkin talouselämässä. Radiotaajuustunnisteiden (RFID) markkina-arvon odotetaan viisinkertaistuvan maailmanlaajuisesti vuoteen 2018 mennessä[7] niihin pohjautuvien innovatiivisten sovellusten ansiosta.

Liikkuva käyttö

Tietotekniikan liikkuva käyttö muuttaa ”töissäolon” merkityksen Tietotekniikan liikkuva käyttö vähentää työn sidonnaisuutta aikaan ja paikkaan. Tämä tuo suuria haasteita sekä työnantajille että työntekijöille. Tarve kehittää liikkuvuutta tukevaa tietotekniikkaa kasvaa, kun työelämästä ja koulutuksesta halutaan tehdä ympäristön kannalta nykyistä kestävämpiä luomalla edellytykset etätyöskentelylle ja -opiskelulle. |

Kuluttajat käyttävät yhä enemmän erilaisia kannettavia laitteita kuten kannettavia tietokoneita, kämmentietokoneita, MP3-soittimia, mobiilitelevisioita, GPS-navigaattoreita ja pieniä pelikonsoleita. Missä vain liikutaankin vapaa-aikana tai työn vuoksi, omille suosikkisivustoille halutaan päästä helposti ja edullisesti. Web 2.0 mukautuu siis käyttäjien tarpeisiin ja mahdollistaa liikkuvuuden. Sen lisäksi, että näin syntyy monia uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja työn organisointitapoja, luvassa on myös sosiaalista hyötyä tarjoavia sovelluksia, esimerkiksi tukipalveluita vammaisille matkustajille tai pelastuspalvelun työntekijöille.

Verkostot ja liiketoimintamallit mukautuvat yhä suurempiin datamääriin

Yksi edellä kuvattujen kehityssuuntausten välitön seuraus on internetin dataliikenteen räjähdysmäinen lisääntyminen. Kuten oheinen kaavio osoittaa, erilaisissa verkoissa ja internetissä liikkuvan digitaalisen informaation määrän odotetaan kymmenkertaistuvan vuodesta 2006 vuoteen 2011.[8]

Dataliikenteen lisääntyminen kiihdyttää tarvetta siirtyä IP-yhteyskäytäntöön perustuvaan toisen sukupolven laajakaistaan (jossa runkoverkkoihin lisätään älykkäitä ominaisuuksia). Näin saadaan käyttöön nykyistä huomattavasti suurempia siirtonopeuksia (ns. seuraavan sukupolven verkot).

Erityisesti liityntäverkot tarvitsevat lisää kaistanleveyttä. Siirtyminen langattomiin ja kuitupohjaisiin liityntäverkkoihin on Euroopan televiestintäalan suurimpia lähivuosien haasteita. Siihen on kuitenkin tartuttava, jos halutaan, että tulevaisuuden internetistä tulee totta.

3. HAASTEET JA RATKAISUKEINOT

Jotta edellä kuvatuista haasteista voidaan selvitä, viranomaisten on ylläpidettävä investoinneille ja innovaatioille suotuisaa toimintaympäristöä. Tämä onnistuu laatimalla selkeät ja ennustettavissa olevat säännöt, joiden nojalla pääsy internetiin säilyy avoimena kilpailua edistävän sääntelyn avulla, kuluttajille tarjotaan valinnanvaraa ja tietoa, ja yksityisyydensuoja ja tietoturva otetaan paremmin huomioon jo tulevaisuuden internetin suunnitteluperiaatteissa. EU pyrkii edistämään näitä toimintaperiaatteita myös internetin hallinnointia koskevissa kansainvälisen tason keskusteluissa.

3.1. Nopeisiin laajakaistayhteyksiin investoimista tuettava

Sähköistä viestintää koskeva EU:n sääntelykehys on avannut markkinoita ja houkutellut investointeja. OECD:n tuoreiden tietojen mukaan laajakaistan käytöstä kertovan maailmantilaston kärjessä on neljä EU:n jäsenvaltiota.[9] Voimakkain kannustin laajakaistan käyttöön siirtymiselle on edelleen kilpailupaine. Kun paikallisia tilaajaliittymiä päivitetään tulevina vuosina niin, että ne kykenevät välittämään uuden sukupolven nopeita internetyhteyksiä, on ensisijaisen tärkeää huolehtia siitä, että internet pysyy kaikkien saatavilla ja sähköisen viestinnän markkinat kilpailtuina.

Laajakaistan haasteellisuus johtuu siitä, että uusien kuituverkkojen kaapelikanavien rakentamiseen tarvittava rakennustekninen työ edellyttää suuria investointeja, jotka muodostavat noin 80 prosenttia kokonaiskustannuksista. Lisäksi on epävarmaa, ovatko kuluttajat lopulta valmiit maksamaan seuraavan sukupolven verkkojen palveluista niin paljon, että investoinneista tulee kannattavia. Sitä paitsi palveluntoimittajat eivät ole näihin investointeihin nähden tasavertaisessa asemassa. Joissain tapauksissa vakiintuneet operaattorit saattavat pystyä käyttämään uudelleen kaduilla ja rakennuksissa jo olevia kaapelikanaviaan, jolloin näiden kanavien käyttöoikeudesta tulee merkittävä tekijä markkinoiden avoimuuden turvaamisessa (sikäli kuin niissä on tilaa). Silloin kun uusien yhteyksien rakentaminen on aloitettava aivan alusta, on kuitenkin otettava huomioon investointeihin liittyvät epävarmuustekijät ja varmistettava, että käyttöoikeuksia koskeva sääntely ei sulje pois kaikkia kannustimia seuraavan sukupolven verkkojen kehittämiseltä. Tämän vuoksi komissio laatii parhaillaan suositusta, jossa esitetään sääntelyviranomaisille suuntaviivat siitä, miten liityntäverkkojen kilpailutilanne voidaan säilyttää samalla kun investoijille taataan riittävä tuotto investoinneista.

Toisaalta varsinkin kunnallisviranomaiset voivat tukea investointeja uusiin verkkoihin ja alentaa rakennusteknisiä kustannuksia helpottamalla pääsyä jo olemassa oleviin kanaviinsa tai koordinoimalla verkkojen uusimistöitä tie- tai infrastruktuuriverkkojen, esimerkiksi sähkö- ja viemäriverkoston, parannustöiden kanssa. Viranomaiset voivat olla avuksi myös myöntämällä infrastruktuurinsa käyttöoikeuksia, tarjoamalla aiemmin rakentamattomilla alueilla riittävästi kaapelikanavia vapaaseen käyttöön ja kartoittamalla jo olemassa olevat infrastruktuurit tai julkistamalla rakennusteknisiä töitä koskevat suunnitelmat. Ne voivat myös helpottaa koordinointia palveluntarjoajien ja rakennusten omistajien kesken, kun valmistellaan uusien kohteiden kaapelointia.

Voimassa olevan EU:n lainsäädännön nojalla paikallisviranomaiset voivat velvoittaa toimijat järjestelmien yhteiskäyttöön kaupunkisuunnitteluun ja ympäristönsuojeluun liittyvien syiden nojalla.[10] Uusia toimia kuitenkin tarvitaan tiedon lisäämiseksi ja parhaiden käytäntöjen vaihtamiseksi tällä alalla. Joissain jäsenvaltioissa onkin perustettu tätä varten erityisiä sidosryhmien foorumeita. Jos markkinoiden toiminta on riittämätöntä, viranomaiset voivat myös myöntää suoria avustuksia valtiontukisääntöjen mukaisesti. Tällaista rahoitusta tulisi kuitenkin myöntää ainoastaan passiivista infrastruktuuria (esimerkiksi kaapelikanavat, kulkuaukot tai pimeä kuitu) varten ja edellyttäen, että verkoston on oltava syrjimättömyysperiaatteen mukaisesti kaikkien toimijoiden käytettävissä.

3.2. Laajakaista kaikille

Laajakaista on jo noin 40 prosentilla eurooppalaisista talouksista. Kun laajakaistan käyttö edelleen yleistyy ja siitä tulee jokapäiväinen välttämättömyys, kasvaa myös riski siitä, että ne, joilla ei ole mahdollisuutta tai varaa käyttää laajakaistaa, jäävät syrjään tiedonsaannissa. Samalla kun tulevaisuuden internet lähestyy, nyky-yhteiskunnan digitaalisesta kahtiajaosta on vaarassa kehittyä tilanne, jossa osa väestöstä syrjäytyy tietoyhteiskunnassa joko siksi, että laajakaistaverkko ei ulotu heidän asuinseudulleen tai heillä ei varaa tai taitoa käyttää sitä. Teknologian kehittyessä on ensisijaisen tärkeää varmistaa oikeanlaisen politiikan avulla se, että nopeiden verkkojen hyödyt ovat kansalaisten ulottuvilla sekä kaupungeissa että maaseudulla.

Yksi komission tietoyhteiskuntastrategian (i2010) ensisijaisia tavoitteita on edistää osallistavan tietoyhteiskunnan luomista pyrkimällä aktiivisesti siihen, että laajakaista olisi kaikkien saatavilla. Tämä laajakaista kaikille -strategia esitettiin maaliskuussa 2006 hyväksytyssä tiedonannossa ”Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kurominen”.[11] Toimintastrategiassa osoitetaan, miten EU:n alue- ja paikallisviranomaiset voivat käyttää EU:n rakennerahastoja ja maaseudun kehittämisrahastoa paitsi infrastruktuurin myös sähköisten palvelujen ja sovellusten tarjoamiseen kansalaisille erityisesti syrjäisillä alueilla ja maaseudulla (sähköiset terveydenhoitopalvelut, sähköinen hallinto, verkko-opiskelu ja tietoyhteiskuntaan osallistumisen edistäminen). Komissio myös jatkuvasti päivittää ohjeita valtiontukisääntöjen soveltamisesta laajakaistahankkeisiin ja seuraavan sukupolven liityntäverkkojen luomiseen ja laatii niistä yhteenvetoja sitä mukaa kuin asiaa koskeva oikeuskäytäntö kehittyy[12]. Lisäksi komissio antaa lähiaikoina tiedonannon, jossa tarkastellaan yleispalvelun laajuutta ja pohjustetaan keskustelua siitä, miten yleispalvelun avulla voitaisiin edistää tavoitetta laajakaistan saamisesta kaikkien ulottuville.

3.3. Internetin avoimuus turvattava: kilpailu ja konvergenssi

Teknologinen konvergenssi eli eri teknologioiden lähentyminen sekoittaa markkinarajoja televiestinnän, kuluttajaelektroniikan, mediapalvelujen ja internetpalvelujen tarjoajien välillä. Yhä useammat televiestintä- ja kaapelioperaattorit ovat yhdistäneet tv-liittymän, internetyhteyden sekä lanka- ja matkapuhelinliittymän samaan pakettiin. Uusmediayhtiöt ja internetoperaattorit tarjoavat verkossa sisältötuotteita tai siirtyvät tarjoamaan myös matkaviestinnän sisältöpalveluja. Alan markkinoiden muuttuessa ja yhdistyessä tarvitaan valppautta varmistaa, että kilpailu toimii tehokkaasti.

Tätä taustaa vasten on noussut esiin huoli siitä, miten internetin kehittyessä voidaan säilyttää verkon riippumattomuus. Uusien verkonhallintatekniikoiden avulla on mahdollista priorisoida dataliikennettä. Operaattorit voivat optimoida liikennevirtoja ja varmistaa palvelun laadukkuuden myös ruuhkaisimpina aikoina, kun kysynnän räjähdysmäinen kasvu uhkaa tukkia verkon. Toisaalta dataliikenteen hallintaa voidaan käyttää myös kilpailunvastaisiin toimiin esimerkiksi priorisoimalla tiettyjä liikennevirtoja muiden kustannuksella tai hidastamalla tiettyjä liikennevirtoja tai jopa pysäyttämällä ne kokonaan.

Tästä syystä komissio on yleispalveludirektiivin muuttamista koskevassa säädösehdotuksessaan[13] esittänyt toimenpiteitä, joiden avulla voitaisiin edistää loppukäyttäjien etuja ja heidän oikeuttaan saada tietoa laillisten palvelujen pääsyrajoituksista ja vahvistaa loppukäyttäjien tiedonsiirtoverkkopalveluille vähimmäislaatutaso, jotta voidaan estää palvelun laadun heikkeneminen[14]. Myös EU:n kilpailusäännöt (EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artikla) ovat keskeisessä asemassa kilpailunvastaisen toiminnan ehkäisemisessä ja lopettamisessa. Kyseisten määräysten perusteella on mahdollista puuttua sekä verkko-operaattorien määräävän markkina-aseman väärinkäyttöön että koordinoituihin toimiin, joiden tarkoituksena on sulkea muita palveluja tai operaattoreita markkinoiden ulkopuolelle.

Teknologioiden lähentyminen edellyttää myös erilaisten laitteiden ja palvelujen yhteentoimivuutta. Esimerkiksi erilaisten liikkuvuutta tukevien palvelujen tarjoaminen edellyttää, että verkot, puhelimet, sisällönsuojaus ja tietoturvasovellukset ovat yhteentoimivia. Useimmiten nämä ongelmat ratkeavat markkinamekanismien avulla: avoimet rajapinnat ja standardit ovat kaikkien osapuolten yhteinen etu, koska niiden ansiosta kaikki voivat laajentaa markkinoitaan. Hallitsevassa asemassa olevat markkinatoimijat voivat kuitenkin yrittää pakottaa kuluttajat käyttämään vain omia tuotteitaan valmistajakohtaisten standardien avulla tai vaatia muilta markkinatoimijoilta suhteettoman korkeita korvauksia niiden käyttöoikeudesta. Erityisen yleistä tämä on silloin kun asiaan liittyy verkostoulkoisvaikutuksia. Viime kädessä tällainen toiminta saattaa kuitenkin hidastaa innovaatiota ja estää uusien toimijoiden pääsyn markkinoille. Yhteisön kilpailulainsäädännöllä tulee olemaan suuri merkitys tällaisten käytäntöjen torjumisessa.

Juuri tästä syystä avoimet standardit ovat niin tärkeitä, vaikka niiden kehittäminen onkin hankalampaa globaalien tietotekniikkastandardien yleistyessä. Esko Ahon johdolla laaditussa, EU-rahoituksen avulla toteutettua tieto- ja viestintätekniikka-alan tutkimustoimintaa koskevassa selvityksessä todetaan, että lisäämällä standardointitoimia voitaisiin ratkaisevasti lisätä innovaatiota ja kasvua sisämarkkinoilla, kuten Euroopan johtoasema matkaviestimien (GSM-standardi) ja mobiilitelevision (DVB-H-standardi) alalla osoittaa.[15] Komissio aikoo käynnistää toimintastrategian, jonka avulla pyritään puuttumaan näiden muutosten vaikutuksiin muun muassa tieto- ja viestintätekniikan standardoinnin[16] ja yleiseurooppalaisten julkisten palvelujen[17] kehittämisen alalla.

Sisällöntuotanto on toinen tulevaisuuden internetin kehitykseen perustuva merkittävä potentiaalisen talouskasvun ala. Mediasisältöä eli ensimmäisen sukupolven interaktiivisia sisältöpalveluja koskeva toimintapolitiikka esitetään luovaa verkkosisältöä sisämarkkinoilla koskevassa tiedonannossa[18], jossa komissio yksilöi useita kysymyksiä, joihin on löydettävä ratkaisu, jotta verkkosisällön saatavuutta ja jakelua voidaan parantaa. Aiheesta on tarkoitus antaa myöhemmin suositus, jossa käsitellään läpinäkyvyyttä ja digitaalisten oikeuksien hallintajärjestelmien (DRM) yhteentoimivuutta sekä lisenssijärjestelmiä ja piratismin torjuntaa. Koska teollis- ja tekijänoikeudet ovat digitaalisen sisällön kestävien liiketoimintamallien kannalta elintärkeä tekijä, komissio on pyrkinyt vihreän kirjan[19] avulla jäsentämään keskustelua tekijänoikeuksien pitkän aikavälin tulevaisuudesta osaamistaloudessa. EU:n lähestymistapa lisenssijärjestelmiin ja digitaalisen ympäristön tekijänoikeuspolitiikkaan ei kuitenkaan vielä täysin tue käyttäjien luomaan sisältöön perustuvia uusia liiketoimintamalleja ja siirtymistä kohti ”omista ja jaa” -periaatetta korostaviin tekijänoikeusmalleihin. Myös alaikäisten suojelu ja tiedon eheyden suojaaminen tulevaisuuden internetissä vaativat edelleen lisätoimia.

3.4. Perustan luominen tulevaisuuden internetiä varten

Internet on osoittautunut huomattavan mukautumiskykyiseksi välineeksi, sillä sen kapasiteettia on voitu lisätä niin, että se on onnistunut vastaamaan käytännöllisesti katsoen kaikkiin sille asetettuihin vaatimuksiin. Ajasta ja paikasta riippumaton verkon käyttö ja tavaroiden internet ovat kuitenkin niin laajamittaisia ja monimutkaisia toimintoja, että ne asettavat internetin nykyisen arkkitehtuurin kovan paineen alaiseksi. Jotta internet voisi suoriutua näistä haasteista, sitä on kehitettävä nykyisten periaatteiden pohjalta niin, että se kykenee vastaamaan skaalattavuutta, liikkuvuutta, joustavuutta, turvallisuutta, luotettavuutta ja mukautuvuutta koskeviin kasvaviin vaatimuksiin.

Esimerkkinä mainittakoon, että tavaroiden internetin keskeisen toimintaedellytyksen muodostavia radiotaajuustunnisteita (RFID) on jo nyt 2 miljardia, mutta niiden määrän odotetaan seuraavien kymmenen vuoden aikana lisääntyvän 300-kertaiseksi.[20] Ei kuitenkaan ole varmaa, riittävätkö radiotaajuusresurssit näin monien tunnisteilla merkittyjen esineiden, anturien ja muiden älykkäiden laitteiden yhdistämiseen verkkoon, tai että kaikille näille esineille on riittävästi IP-osoitteita siinä tapauksessa, että siirtyminen Ipv6-yhteyskäytäntöön ei sujukaan ongelmitta.

Tähän on jo yritetty varautua toteuttamalla tiettyjä toimenpiteitä. Ensinnäkin Euroopan komissio on ehdottanut tavoitetta, jonka mukaan ainakin 25 prosentilla käyttäjistä olisi oltava mahdollisuus kytkeytyä internetiin IPv6-osoitteella vuoteen 2010 mennessä. Se on kehottanut jäsenvaltioita, internetpalveluntarjoajia sekä sisällön ja palveluiden tuottajia, laitevalmistajia ja teollisuuden sidosryhmiä aloittamaan valmistelut IPv6:n käyttöön siirtymisen helpottamiseksi.[21]

Toisen toimenpiteen avulla halutaan ennakoida tavaroiden internetin mukanaan tuomia haasteita, jotka liittyvät erityisesti sen järjestelmäarkkitehtuuriin ja hallinnointitapaan. Hallinnointiongelmat, jotka koskevat myös tavaroiden internetiä, ovat erittäin tärkeä kysymys, ja niihin onkin kiinnitetty huomiota maailmantasolla tietoyhteiskuntahuippukokouksen puitteissa (WSIS). Komissio käynnistää tavaroiden internetiä koskevan julkisen kuulemisen ja esittää taustatietoja tämän tiedonannon oheisasiakirjana julkaistavassa komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa. Käytävän keskustelun pohjalta komissio laatii konkreettisia toimenpide-ehdotuksia, jotka esitetään vuoden 2009 alkupuolella annettavassa tiedonannossa.

Pidempää aikaväliä silmällä pitäen on jo käynnistetty tulevaisuuden internetiä koskevaa tutkimusta maailmanlaajuisesti GENI-aloitteen puitteissa Yhdysvalloissa ja AKARI-ohjelman yhteydessä Japanissa. Seitsemännen tutkimuksen puiteohjelman ansiosta Eurooppa pysyy tämän koko maailmaa koskettavan kehityksen etujoukoissa. Nyt on aika koordinoida eri toimia johdonmukaisemmin laatimalla tälle alalle selkeä teknologian kehittämistä koskeva etenemissuunnitelma. Komissio aikoo myös antaa lisävauhtia tulevaisuuden internetiä koskeville hajanaisille tutkimushankkeille selvittämällä mahdollisuuksia perustaa Euroopan tasolla täysimittainen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushanke[22], jonka yhteydessä tutkittaisiin tulevaisuuden internetin keskeisiä rakenneratkaisuja. Niihin kuuluvat muun muassa päästä päähän -liitettävyys, avoimuus, teknologianeutraalius ja läpinäkyvyys.

3.5. Yksityisyydensuoja ja tietoturva

Yksityisyydensuoja on jo nyt internetissä suuri huolenaihe. Tulevaisuuden internetissä verkoston vakautta ja tietoturvaa koskevat vaatimukset vain kasvavat. Odotettavissa olevat yksityisyydensuojaa koskevat riskit liittyvät käyttäjien profilointiin, käyttäjien tai esineiden radiotaajuustunnisteiden käyttöön sekä henkilöä koskevien tietojen luvattomaan käyttöön, yhdistämiseen tai luovuttamiseen, esimerkiksi henkilötietojen uudelleenkäyttöön verkkoyhteisöissä tai käyttäjien profilointiin radiotaajuustunnisteiden avulla. Vuonna 2008 toteutetun eurobarometrikyselyn[23] perusteella kahta kolmasosaa käyttäjistä arveluttaa henkilötietojen antaminen internetissä. On selvästikin tarpeen toteuttaa välittömästi toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tietoturvanäkökohdat otetaan huomioon jo tulevaisuuden internetin suunnittelussa.

Yhteisön tietosuojalainsäädäntö on teknologianeutraalia, minkä vuoksi se soveltuu hyvin tulevien haasteiden käsittelemiseen. Lainsäädännön täytäntöönpano vaatii kuitenkin jatkuvaa seurantaa. Komissio aikoo antaa radiotaajuustunnistesovelluksia, tietosuojaa, yksityisyydensuojaa ja tietoturvaa koskevan suosituksen. Siinä annetaan ohjeita siitä, miten radiotaajuustunnisteita voidaan suunnitella ja käyttää laillisella ja eettisesti kestävällä sekä sosiaalisesti ja poliittisesti hyväksyttävällä tavalla siten, että noudatetaan oikeutta yksityisyydensuojaan ja varmistetaan henkilötietojen suoja ja riittävä tietoturva. Tietoturvatekniikka on ensisijainen suojakeino internetin laitonta käyttöä vastaan. Sen lisäksi, että internetin kautta tulevien turvallisuusuhkien määrä on viime vuosina lisääntynyt räjähdysmäisesti, ne ovat myös entistä taitavammin suunniteltuja. Tietoverkkorikollisuuden torjuntaa koskevassa komission tiedonannossa[24] on hahmoteltu useita eri toimenpiteitä tällaisten uhkien torjumista silmällä pitäen. Tulevaisuuden internetiin liittyy todennäköisesti uusia uhkatekijöitä. Nyt kun järjestelmäarkkitehtuuri on vielä suunnitteluvaiheessa, turvallisuusuhkiin voidaan varautua parhaalla mahdollisella tavalla. Verkkojen ja palvelujen turvallisuuden ja eheyden turvaaminen edellyttää kuitenkin toimien tehostamista jäsenvaltioiden välillä niin, että Euroopan unioni voi tällä alalla toimia tiennäyttäjänä kansainvälisillä foorumeilla. Tätä varten komissio laatii parhaillaan tulevaisuusstrategiaa yksityisyydensuojan ja luottamuksen merkityksestä kaikkialle ulottuvassa tietoyhteiskunnassa.

4. PÄÄTELMÄT

Vaikka kaikkia tulevaisuuden internetiin liittyviä sosiaalisia ja taloudellisia kehitysmahdollisuuksia ei ole vielä pystytty kartoittamaan, se on jo nyt kehitysstrategioiden keskeinen tekijä maailmantalouden eri alueilla ja alkaa saada jalansijaa myös Euroopassa osana Lissabonin strategian seurantatoimia. Tulevaisuuden internetin kehityspotentiaaliin sisältyvät tuottavuuden lisääntyminen, jota tarvitaan kasvun ja vaurauden ylläpitämiseen, kun maailmanlaajuinen kilpailu kiihtyy, työvoima ikääntyy ja ympäristön kannalta kestäviin toimintatapoihin liittyvät kustannukset kasvavat. Samalla monet sosiaaliset innovaatiot voivat osaltaan tukea elämänlaadun kohenemista Euroopassa.

Tämän potentiaalin toteutuminen edellyttää kuitenkin oikeanlaisia ratkaisuja, joiden avulla voidaan varmistaa, että tulevaisuuden internetistä kehittyy vankka pohja Euroopan innovaatiolle ja kasvulle. Internetin perusvaatimuksia ovat nopeat yhteydet ja kattava saatavuus, avoimuus kansainvälisellä tasolla ja kilpailun toteutuminen sekä käyttöturvallisuus, mihin kuulu internetin läpinäkyvä ja tehokas hallinto. Saatavuutta, avoimuutta, läpinäkyvyyttä ja turvallisuutta koskevat perusedellytykset muodostavat pohjan tulevaisuuden internetiä koskevalle komission lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmalle, joka voidaan tiivistää seuraavaan kuuteen toimintatavoitteeseen:

1. Nopean internet-infrastruktuurin rakentaminen niin, että se on avoin kilpailulle ja tarjoaa kuluttajille todellisia vaihtoehtoja. Komissio katsoo, että nykyinen kilpailua edistävä lähestymistapa tarjoaa parhaat edellytykset näiden päämäärien saavuttamiseen. Vuonna 2007 sähköisen viestinnän sääntelyn uudistuksen yhteydessä esittämiensä ehdotusten lisäksi

2. komissio esittää vuoden 2009 alkupuolella suuntaviivat sähköisen viestinnän sääntöjen soveltamisesta jäsenvaltioissa seuraavan sukupolven liityntäverkkoja koskevassa suosituksessa .

3. Sen edistäminen, että kaikilla kansalaisilla olisi mahdollisuus laadukkaaseen internetliittymään kohtuuhintaan. Laajakaistan levinneisyyserojen umpeen kuromiseen tähtäävän strategian yhteydessä komissio aikoo toteuttaa seuraavat toimet:

4. komissio päivittää jatkuvasti valtiontukisääntöjen soveltamista laajakaistahankkeisiin koskevia käytäntöjään ja laatii niistä yhteenvetoja.

5. yleispalvelun laajuuden tarkistamisen yhteydessä komissio käynnistää syksyllä 2008 keskustelun siitä, miten yleispalvelun avulla voidaan edistää tavoitetta saada laajakaista kaikkien ulottuville .

6. Internetin säilyttäminen avoimena kilpailulle, innovaatiolle ja kuluttajien valinnanmahdollisuuksille, jotta käyttäjiä ei sidota käyttämään vain tiettyjä palveluja ja tuotteita. Tähän tähtääviä ehdotuksia sisältyi jo vuoden 2007 tiedonantoon sähköisen viestinnän sääntelyn uudistamisesta. Ehdotukset hyväksyttäneen vuonna 2009.

7. Komissio soveltaa edelleen yhteisön kilpailulainsäädäntöä käytäntöihin, jotka rajoittavat kilpailua ja kuluttajien valinnanvapautta internetissä.

8. Komissio julkaisee vuoden 2009 alkupuolella valkoisen kirjan tieto- ja viestintätekniikan standardoinnista .

9. Keskustelun avaaminen tulevaisuuden internetin rakenteesta ja kehittämisestä. Tätä varten

10. komissio panee täytäntöön toimintasuunnitelman, joka esitetään IPv6-yhteyskäytännön käyttöönoton edistämistä koskevassa tiedonannossa[25] ja arvioi jäsenvaltioiden ja teollisuuden edistymistä vuoteen 2010 mennessä;

11. komissio käynnistää julkisen keskustelun tavaroiden internetin järjestelmäarkkitehtuurista ja hallinnointitavasta ja antaa sen perusteella asiasta tiedonannon vuoden 2009 alkupuolella ;

12. komissio myös selvittää mahdollisuuksia perustaa tulevaisuuden internetiin liittyvää tutkimusta koskeva EU:n laajuinen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushanke ja antaa asiasta selvityksen vuoden 2010 alkupuolella.

13. Selkeiden suuntaviivojen antaminen nykyisten tietosuojasääntöjen soveltamisesta ja johdonmukaisen tietoturvastrategian laatiminen tulevaisuuden internetiä varten niin, että Euroopassa voidaan paremmin vastata tulevaisuuden turvallisuusuhkiin ja johtaa asiasta käytävää kansainvälistä keskustelua. Tätä varten

14. komissio antaa syksyllä 2008 suosituksen yleisten tietosuojasääntöjen soveltamisesta radiotaajuustunnisteiden käyttöön perustuvissa järjestelmissä ;

15. tiedonanto yksityisyydensuojasta ja luottamuksesta kaikkialle ulottuvassa tietoyhteiskunnassa on jo valmisteilla.

16. Kansainvälisen politiikan sekä sääntely- ja tutkimusyhteistyön huomioon ottaminen tulevaisuuden internetin kehitystyössä. Tätä varten

17. komissio julkaisee vuoden 2008 loppuun mennessä tiedonannon tietoyhteiskuntapolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta .

Tulevaisuuden internetiä voidaan alkaa käyttää vasta sitten kun kaikkien saatavilla on nopea internetliittymä. Siksi laajakaistan yleistymiseen tähtäävien strategioiden on myös jatkossa oltava päättäjien toiminnan keskiössä. Tätä varten komissio ehdotti Lissabonin strategian edistymistä koskevassa vuosikatsauksessaan[26] ns. laajakaistaindeksin käyttöönottoa, ja kevään Eurooppa-neuvosto onkin antanut ehdotukselle tukensa. Indeksi kertoo internetyhteyksien nopeutta koskevista tarpeista, yhteyksien kattavuudesta, hintojen kohtuullisuudesta, innovaatioista, palvelujen laadukkuudesta ja sosioekonomisen ympäristön suotuisuudesta laajakaistalle. Laajakaistaindeksi on yhdistelmäindikaattori, joka yhdistää kaikki nämä osa-alueet. Se tarjoaa jäsenvaltioille välineen mitata suorituskykyään ja nähdä selkeämmin, millaisiin kysymyksiin päätöksenteossa on kiinnitettävä erityistä huomiota.[27]

Laajakaistakehitystä koskevat tulokset vahvistavat, että laajakaistan käytössä ovat jatkuvasti johdossa ne maat, jotka ovat onnistuneesti toteuttaneet sellaisia politiikkoja, joissa otetaan huomioon kilpailunäkökohdat, innovaatio ja osallistavuus. EU:n toiminnan avulla pyritään aktiivisesti tukemaan juuri näitä periaatteita: televiestintäalan sääntely on esimerkki hyvästä toimintamallista, jonka tarkoituksena on edistää kilpailua, alentaa hintoja ja tukea investointeja verkkoihin. Sitä täydennetään kattavilla strategioilla, joiden tarkoituksena on saada laajakaista kaikkien ulottuville, sekä kysyntäpuolen toimilla, jotka edesauttavat kehittyneiden palvelujen luomista ja käyttöä.

[pic]

[1] OECD:n ministerikokous – Verkkotalouden tulevaisuus (kesäkuu 2008) ja tietoyhteiskuntahuippukokous (World Summit of information society, WSIS) http://www.itu.int/wsis.

[2] Eurostat, yhteisön vuoden 2007 tutkimus kotitalouksien ja yksittäisten henkilöiden tieto- ja viestintäteknologian käyttötottumuksista.

[3] Lähde: Gartner Dataquest Market Databook, syyskuun 2007 päivitys.

[4] OECD DSTI/ICCP/IE(2007)4/lopullinen.

[5] Ns. semanttista eli merkityspohjaista verkkoa ehdotti ensimmäisenä World Wide Webin keksijä Tim Berners Lee http://www.sciam.com/article.cfm?id=the-semantic-web.

[6] Esimerkiksi: Nessi: European Software Strategy, kesäkuu 2008.

[7] Radiotaajuustunnisteiden markkinaennuste kaudelle 2008–2018 (IDTechEx).

[8] IDC ’The Diverse and Exploding Digital Universe’, maaliskuu 2008, IDC.

[9] OECD joulukuu 2007.

[10] Ks. puitedirektiivin 2002/21/EY 12 artikla.

[11] KOM(2006) 129.

[12] Päivityksiä on saatavilla kilpailuasioita koskevilla komission verkkosivuilla:

http://ec.europa.eu/comm/competition/sectors/telecommunications/overview_en.html.

[13] KOM(2007) 698.

[14] Ks. direktiivin 20 artiklan 5 kohta ja 22 artiklan 3 kohta sellaisina kuin ne ovat muutosehdotuksessa.

[15] Information Society Research and Innovation: Delivering results with Sustained Impact, toukokuu 2008, saatavilla osoitteessahttp://ec.europa.eu/dgs/information_society/evaluation/data/pdf/fp6_ict_expost/ist-fp6_panel_report.pdf.

[16] KOM(2008) 133.

[17] Ks. vireillä oleva eurooppalaisten yhteentoimivuusperiaatteiden tarkistaminen http://ec.europa.eu/idabc/en/document/7728.

[18] KOM(2007) 836.

[19] Vihreä kirja ”Tekijänoikeus osaamistaloudessa”, KOM(2008) 466.

[20] IDTechEx (2008) — RFID Analyst.

[21] KOM(2008) 313.

[22] Bledin konferenssin julistus, ks. http://www.future-internet.eu/publications/bled-declaration.html.

[23] Flash Eurobarometri -kysely nro 225 Tietosuoja Euroopan unionissa – Oikeus-, vapaus- ja turvallisuusasioiden pääosaston toteuttama mielipidekysely, 2008.

[24] KOM(2007) 267.

[25] KOM(2008) 313.

[26] KOM(2007) 803.

[27] Ks. tämän tiedonannon oheisasiakirjana julkaistava komission yksiköiden valmisteluasiakirja, jossa käsitellään yksityiskohtaisempia indikaattoreita ja tuloksia.