Help Print this page 
Title and reference
Komission tiedonanto - Komission tiedonanto kaksikäyttötuotteiden ja teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän tarkistamisesta [KOM(2006) 829 lopullinen] [SEK(2006) 1696]

/* KOM/2006/0828 lopull. */
Multilingual display
Text

52006DC0828

Komission tiedonanto - Komission tiedonanto kaksikäyttötuotteiden ja teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän tarkistamisesta [KOM(2006) 829 lopullinen] [SEK(2006) 1696] /* KOM/2006/0828 lopull. */


[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 18.12.2006

KOM(2006) 828 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO

KOMISSION TIEDONANTO KAKSIKÄYTTÖTUOTTEIDEN JA -TEKNOLOGIAN VIENTIÄ KOSKEVAN YHTEISÖN VALVONTAJÄRJESTELMÄN TARKISTAMISESTA [KOM(2006) 829 lopullinen][SEK(2006) 1696]

KOMISSION TIEDONANTO

KOMISSION TIEDONANTO KAKSIKÄYTTÖTUOTTEIDEN JA -TEKNOLOGIAN VIENTIÄ KOSKEVAN YHTEISÖN VALVONTAJÄRJESTELMÄN TARKISTAMISESTA

TIIVISTELMÄ

Ehdotusten perustelut ja tavoitteet

Kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian viennin valvonta on ensisijaisen tärkeää joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemiseksi. Valvonnan tarkoituksena on ehkäistä sellaisten tuotteiden ja teknologian, joita käytetään tavallisesti rauhanomaisiin tarkoituksiin, pääseminen sellaisten valtioiden saataville, jotka voivat käyttää niitä joukkotuhoaseiden kehittämisohjelmissaan, tai sellaisten organisaatioiden, jotka voisivat käyttää niitä terrorismiin tai sotilaalliseen toimintaan.

Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen jälkeen kansainvälinen yhteisö asetti kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian valvonnan yhdeksi tärkeimmistä joukkotuhoaseiden leviämisen torjuntakeinoista ja tehosti valvonnan parantamiseen tähtääviä toimia. Siksi YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi vuonna 2004 päätöslauselman 1540, jossa vaaditaan vientivalvonnan yleistämistä sekä kaksikäyttötuotteiden kauttakulun ja välitystoiminnan valvonnan aloittamista. Joukkotuhoaseiden leviämisen estämistä koskevassa toimintasuunnitelmassa ja EU:n strategiassa, jotka Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa ja joulukuussa 2003, vaaditaan eräitä konkreettisia toimenpiteitä valvonnan parantamiseksi, kuten rikosoikeudellisten seuraamusten vahvistamista vientivalvonnan rikkomistapauksia varten. Niissä vaadittiin myös jäsenvaltioiden toteuttaman valvonnan tehokkuuden arviointia, joka suoritettiinkin vuosina 2004 ja 2005, ja jossa määritettiin useita parantamista vaativia alueita. Arvioinnin jälkeen jäsenvaltioiden kanssa käytiin intensiivisiä keskusteluja tavoista, joilla EU:n vientivalvontajärjestelmää voitaisiin parantaa, ja asiassa kuultiin EU:n toimialaa.

Kaksikäyttötuotteisiin kuuluu hyvin monenlaisia tuotteita ja teknologiaa, kuten kemiallisia ja biologisia tuotteita, ydinteknologiaa, optista ja lasertekniikkaa, ilmailuteollisuudessa käytettäviä materiaaleja ja tiettyjä ohjelmistoja. Kyseisten tuotteiden ja teknologian lisäarvo on suuri, ja EU:n toimialalla on etuasema alan kilpailussa. Alaa koskevalla EU:n politiikalla on pyrittävä tasapuolisesti yhtäältä varmistamaan turvallisuus ja estämään joukkotuhoaseiden leviäminen ja toisaalta parantamaan EU:n toimialan kilpailukykyä ja säilyttämään EU:n korkean teknologian työpaikat ja luoda uusia.

Komissio esittää kahden viime vuoden aikana tehdyn valmistelutyön perusteella ehdotuksen uudelleen laadituksi neuvoston asetukseksi kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevasta valvontajärjestelmästä (neuvoston asetus (EY) N:o 1334/2000) sekä useita ehdotuksia muiksi kuin lainsäädäntötoimiksi. Ehdotuksilla on kolme tavoitetta:

- parantaa turvallisuutta tehostamalla vientivalvontaa laajentuneessa 25:n, pian 27:n jäsenvaltion EU:ssa

- tehdä lainsäädännöstä yritysmyönteisempää ja siten parantaa yritysten kansainvälistä kilpailukykyä selkeyttämällä EU:n vientivalvontajärjestelmää, keventämällä EU:ssa toimiville viejille valvonnan toteuttamisesta aiheutuvia hallinnollisia rasitteita, varmistamalla EU:n vientivalvontasäännösten johdonmukaisempi ja yhtenäisempi soveltaminen kaikkialla EU:ssa ja helpottamalla sisämarkkinakauppaa

- edistää vientivalvonnan parempaa yhteensovittamista kansainvälisellä tasolla.

Tiivistelmä ehdotuksista

Useilla kaksikäyttötuoteasetusta koskevilla muutosehdotuksilla pyritään tehostamaan valvontaa ja siten parantamaan turvallisuutta . Näitä ovat muun muassa seuraavat:

- YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1540 mukaisesti tiettyjä valvontatoimia aletaan soveltaa EU:n kautta kuljetettaviin tuotteisiin, ja aloitetaan sellaisen välitystoiminnan valvonta, joka liittyy tuotteisiin tai teknologiaan, joita voidaan käyttää joukkotuhoaseiden levitysohjelmassa

- jäsenvaltioiden on säädettävä rikosoikeudellisista seuraamuksista vakavissa vientivalvonnan rikkomistapauksissa

- jäsenvaltioiden välistä ja niiden eri hallinnonalojen keskinäistä tietojenvaihtoa parannetaan

- säädetään asianmukaisista uudelleentarkastelumahdollisuuksista sellaisissa tapauksissa, joissa jokin jäsenvaltio aikoo sallia viennin, jota jossakin toisessa jäsenvaltiossa pidetään valtion olennaisten turvallisuusvaatimusten vastaisena tai jota koskeva lupahakemus on jossakin toisessa jäsenvaltiossa aiemmin hylätty

- tehostetaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, kun on kyse kansallisen valvonnan soveltamisesta luetteloon kuulumattomiin tuotteisiin.

Muilla kaksikäyttötuoteasetukseen ehdotetuilla muutoksilla parannetaan EU:n toimialan sääntely-ympäristöä sekä helpotetaan yritysten toimintaa EU:n sisällä ja edistetään niiden kilpailukykyä kansainvälisillä markkinoilla esimerkiksi seuraavin tavoin:

- tiettyjen tuotteiden EU:n sisäisissä siirroissa nykyisin vaadittava ennakkolupa korvataan ennakkoilmoitusvelvollisuudella, jonka avulla jäsenvaltiot voivat edelleen estää ei-toivotut siirrot

- selkiytetään esimerkiksi aineettomaan teknologian siirtoon liittyviä asetuksen tiettyjä säännöksiä, joita nykyisin sovelletaan jäsenvaltioissa eri tavoin

- vahvistetaan periaate, jonka mukaan olisi varmistettava niiden luotettavien EU:n viejien oikeusvarmuus, jotka ovat noudattaneet EU:n vientivalvontasäännöksiä tuotteita EU:sta viedessään, vaikka vientiä jonkin kolmannen maan lainsäädännön mukaan pidetään laittomana; lisäksi vaaditaan parempaa yhteistyötä kolmansien maiden kanssa tällaisten tilanteiden hoitamiseksi

- edistetään yleislupien käyttöä siirtämällä painopistettä yritysten toteuttamaan sisäiseen valvontaan, ja myönnetään enemmän yhteisön ja kansallisia yleisiä vientilupia

- säädetään jäsenvaltioiden vahvistamista ohjeellisista määräajoista vientilupahakemusten käsittelylle.

Lisäksi ehdotetaan asetusta koskevien suuntaviivojen tai parhaiden käytäntöjen hyväksymistä, jotta asetuksen soveltaminen jäsenvaltioissa olisi yhtenäisempää.

Muutamilla muutoksilla pyritään lisäksi edistämään vientivalvonnan koordinointia kansainvälisellä tasolla; näitä ovat esimerkiksi EU:n kansainvälisissä vientivalvontajärjestelmissä esittämien kannanottojen parempi koordinointi, EU:n toimialan tiiviimpi osallistuminen valvonnanalaisten tuotteiden määrittelyyn sekä kaikkien EU:n jäsenvaltioiden jäsenyys kyseisissä järjestelmissä. Komissio on myös aloittanut teknisen avun ohjelman, jolla tuetaan kolmansia maita asiaankuuluvien vientivalvontajärjestelmien luomisessa. Asetusehdotukseen sisältyy säännös kolmansien maiden kanssa neuvoteltavista sopimuksista, jotka koskevat vientivalvonnan molemminpuolista tunnustamista, sekä säännös mahdollisuudesta hyväksyä tilannekohtaisia vientivalvontamenettelyjä EU:n tutkimusohjelmille ja muille hankkeille, joissa on mukana kolmansia maita.

Edellisten lisäksi komissio ehdottaa, että perustetaan sääntelykomitea vastaamaan etenkin asetuksen liitteisiin tehtävistä muutoksista. Liitteissä on luettelot valvottavista tuotteista ja teknisiä määräyksiä. Tämä menettely, jossa komissio hyväksyisi muutokset saatuaan jäsenvaltioiden edustajista muodostuvan komitean myönteisen lausunnon asiasta, mahdollistaisi valvottavien tuotteiden luettelon nopeamman ajan tasalle saattamisen. Nykyisin siihen vaaditaan neuvoston tekemä päätös komission ehdotuksen pohjalta.

Jatkotoimet

Vaikka kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvonta on osa Euroopan unionin yhteistä kauppapolitiikkaa, sillä on merkitystä myös EU:n turvallisuuspolitiikan kannalta ja se liittyy arkaluontoisiin politiikanaloihin kuten joukkotuhoaseiden leviämisen torjuntaan. Komissio aikoo jatkaa tällä alalla tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa, jotta EU:n vientivalvontajärjestelmillä edistettäisiin Euroopan- ja maailmanlaajuista turvallisuutta kansalaisten odottamalla tavalla ja kehitettäisiin sääntelyä niin, että se tukee eurooppalaisten yritysten menestyäkseen tarvitseman tutkimus- ja teollisuustoiminnan kehittymistä.

Komissio toivoo ehdotusten nopeaa käsittelyä, jotta neuvosto voi pikaisesti hyväksyä kaksikäyttöasetuksen uudelleenlaadintaa koskevan ehdotuksen, sekä toimenpiteisiin ryhtymistä muilla aloilla, joilla ei ole tehty lainsäädäntöehdotuksia.

LUONNOS KOMISSION TIEDONANNOKSI KAKSIKÄYTTÖTUOTTEIDEN JA -TEKNOLOGIAN VIENTIÄ KOSKEVAN YHTEISÖN VALVONTAJÄRJESTELMÄN TARKISTAMISESTA

I. Johdanto – Tiedonannon tarkoitus

Kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian viennin valvonta on ensisijaisen tärkeää joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemiseksi. Valvonnalla pyritään estämään kyseisten tuotteiden ja teknologian pääsy sellaisten valtioiden saataville, jotka voivat käyttää niitä joukkotuhoaseiden kehittämisohjelmissaan, tai sellaisten organisaatioiden, jotka voisivat käyttää niitä terrorismiin tai sotilaalliseen toimintaan. Vaikka valvontatoimilla on tarkoitus parantaa turvallisuutta, ne toteutetaan kauppapoliittisin toimenpitein asettamalla EU:n valmistajien ja viejien toiminnalle rajoituksia. Rajoituksia olisi kuitenkin asetettava vain välttämätön vähimmäismäärä, jotta toimijoiden kansainvälinen kilpailukyky paranisi.

Tämän tiedonannon pääasiallinen tarkoitus on ehdottaa toimenpiteitä, joilla tehostetaan kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaa laajentuneessa Euroopan unionissa Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2003 hyväksymän joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen toimintasuunnitelman ja sen joulukuussa 2003 hyväksymän joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian mukaisesti. Lisäksi sillä pyritään selkiyttämään valvonnan täytäntöönpanoa ja keventämään EU:n viejille siitä aiheutuvaa hallinnollista rasitetta, ja siinä otetaan huomioon tarve mukauttaa oikeudellinen kehys YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1540 mukaiseksi.

II. Taustatilanne

Joukkotuhoaseiden leviäminen ja mahdollinen joutuminen niitä häikäilemättömästi käyttävien valtioiden tai terroristiryhmien haltuun on erittäin suuri kansainvälinen turvallisuusongelma. Euroopan turvallisuusstrategiassa tällaisten aseiden ja niiden maaliinsaattamiskeinojen leviäminen nimetään mahdollisesti suurimmaksi Euroopan turvallisuusuhaksi. Siinä mainitaan erikseen, että vientivalvonnalla on onnistuttu hidastamaan joukkotuhoaseiden leviämistä. Euroopan yhteisöt osallistuvat aseiden leviämisen torjuntaan muun muassa yhteisellä kauppapolitiikallaan. Euroopan yhteisöjen tuomioistuin antoi vuonna 1995 kaksi tuomiota, joiden mukaan kaksikäyttötuotteiden viennin valvonta kuuluu yhteisen kauppapolitiikan piiriin (lisätietoja tämän asiakirjan liitteessä II). Tämän seurauksena neuvosto antoi asetuksen (EY) N:o 1334/2000, jolla perustetaan yhteisön järjestelmä kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian valvontaa varten.

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1334/2000 vahvistetaan kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskeva yhteisön valvontajärjestelmä, jonka mukaan niiden vienti on luvanvaraista. Valvonnanalaiset tuotteet luetellaan asetuksen liitteessä I. Luettelo perustuu kansainvälisten vientivalvontajärjestelmien vahvistamiin luetteloihin, jotka sisältävät biologisia ja kemiallisia tuotteita (Australian ryhmä), ydinteknisiä tuotteita (ydintekniikan valvontajärjestely) sekä ohjuksiin (ohjusteknologian valvontajärjestely) ja perinteisiin aseisiin liittyviä osia (Wassenaarin järjestely). Lisätietoja kansainvälisistä vientivalvontajärjestelmistä on liitteessä III.

Vaikka asetusta (EY) N:o 1334/2000 on sovellettava sellaisenaan kaikkialla EU:ssa, sen täytäntöönpano riippuu jäsenvaltioiden kansallisista viranomaisista, joille on jätetty suhteellisen paljon liikkumavaraa erityisesti täydentävän kansallisen valvonnan käyttöönoton suhteen.

Kaikki EU:n 25 jäsenvaltiota kuuluvat Australian ryhmään ja ydintekniikan valvontajärjestelyyn, mutta Kypros ei vielä ole mukana Wassenaarin järjestelyssä, ja ohjusteknologian valvontajärjestelystä puuttuu toistaiseksi seitsemän jäsenvaltiota (Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Slovakia, Slovenia ja Viro) sekä Romania (EU:hun liittyvä valtio). Euroopan komissio on Australian ryhmän jäsen ja ydintekniikan valvontajärjestelyn tarkkailija, mutta sillä ei ole virallista asemaa ohjusteknologian valvontajärjestelyssä eikä Wassenaarin järjestelyssä, vaikka se onkin Thessalonikin toimintasuunnitelman hyväksymisestä lähtien voinut osallistua kokouksiin neuvoston sihteeristön kanssa EU:n puheenjohtajavaltion edustuston mukana.

Syyskuun 11. päivän 2001 terrori-iskujen jälkeen mainittujen järjestelmien alkuperäistä toimenkuvaa, joka oli estää valtioita hankkimasta kaksikäyttötuotteita joukkotuhoaseiden tai perinteisten aseiden valmistamista varten, on laajennettu käsittämään myös muiden kuin valtiollisten toimijoiden pyrkimykset ostaa sellaisia kaksikäyttötuotteita, joita saatettaisiin käyttää terrori-iskuihin (joko joukkotuhoasein tai tavanomaisin keinoin).

Toinen kansainvälisessä tilanteessa tapahtunut muutos on se, että kansainvälisen kauppavaihdon tiivistymisen ja uusien taloudellisten toimijoiden ilmaantumisen myötä kansainväliset vientivalvontajärjestelmät eivät enää edusta kaikkia suurimpia sellaisen kaksikäyttöteknologian toimittajia, jota voidaan käyttää aseiden tai joukkotuhoaseiden valmistukseen.

Tämä aukko pitäisi osittain saada paikattua keskipitkällä aikavälillä panemalla täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1540, joka tekee valvonnasta monenvälistä. Muita huolenaiheita ovat sen varmistaminen, että kansainvälisten vientivalvontajärjestelmien päätöksenteko pysyy samassa tahdissa innovaatiosuuntausten kanssa, että valvonta ei vaikuta yleisesti saatavilla oleviin, kansainvälisiin järjestelyihin kuulumattomiin tuotteisiin ja että kansainvälisten järjestelyjen jäsenten soveltamat säännöt ovat mahdollisimman yhdenmukaiset.

Uhka joukkotuhoaseiden päätymisestä terroristien käyttöön johti Thessalonikin toimintasuunnitelman antamiseen. Siinä kehotettiin erityisesti tehostamaan viennin valvontaa EU:ssa, lisäämään arkaluonteisen tiedon vaihtoa, parantamaan vuorovaikutussuhteita viejiin, antamaan EU:lle aktiivisempi rooli kansainvälisissä vientivalvontajärjestelmissä ja käynnistämään vertaisarviointeja, joissa tarkastellaan asetuksen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa. Vertaisarviointeja koordinoinut työryhmä, jonka puheenjohtajana oli komissio, antoi päätelmänsä neuvostolle marraskuussa 2004. Yleisten asioiden neuvosto on siitä lähtien säännöllisesti arvioinut vertaisarviointien tulosten täytäntöönpanossa tapahtunutta edistymistä (viimeksi joulukuussa 2005 annetussa lausumassa). Kesäkuun 17.–18. päivänä 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto antoi lisäksi rikosoikeudellisia seuraamuksia käsittelevän julistuksen, jossa muistutettiin jäsenvaltioiden joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisessa EU:n strategiassa tekemästä sitoumuksesta sopia yhteisestä lähestymistavasta, joka koskee joukkotuhoaseisiin liittyvän materiaalin laittomasta viennistä, välitystoiminnasta ja salakuljetuksesta langetettavia rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Turvallisuusulottuvuuden lisäksi kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian valmistus ja vienti on tärkeää myös taloudellisesti, sillä kyseiset tuotteet ja teknologia ovat hyvin moninaisia ja niiden lisäarvo ja teknologinen sisältö on merkittävä, ja kyseisten tuotteiden suurena viejänä EU:lla on markkinakilpailussa etulyöntiasema. Vaikka täsmällisiä tilastoja ei kaksikäyttötuotteiden luonteen takia ole saatavilla, kaksikäyttötuotteita sisältäviin tullinimikkeisiin luettavan viennin arvoksi arvioitiin noin 128 miljardia euroa EU:n vuoden 2004 viennistä ja 142 miljardia euroa EU:n vuoden 2005 viennistä eli 13 prosenttia kaikesta EU:n tavaraviennistä[1]. Lisäksi arvioidaan EU:ssa olevan yli 5 000 yritystä, jotka harjoittavat kyseisten valvonnanalaisten tuotteiden vientiä.

III. Viennin valvontaa koskevat pääasialliset ongelmakohdat

Tärkeimmät vertaisarvioinneista vastaavan työryhmän havaitsemat parantamista vaativat alueet EU:n tasolla ja jäsenvaltioissa ovat neuvoston 13. joulukuuta 2004 antaman lausuman mukaan seuraavat:

- EU:n järjestelmän täytäntöönpanosäännösten avoimuuden ja niiden tunnettuuden varmistaminen

- jäsenvaltioiden käytännöissä esiintyvien merkittävien erojen poistaminen

- kaksikäyttötuotteiden kauttakuljetuksen ja uudelleenlastauksen valvonnan lisäämismahdollisuuksien tutkiminen

- valvonnanalaisten kaksikäyttötuotteiden tunnistamiseksi annettava apu

- vientiluvan epäämisiä koskevan tietojenvaihdon parantaminen ja tietokannan mahdollinen perustaminen arkaluonteisten, salaiseksi luokiteltujen tietojen vaihtoa varten

- valvonnan suorittamista koskevista parhaista käytännöistä sopiminen

- avoimuuden lisääminen, jotta luetteloon kuulumattomien tuotteiden valvonnan yhdenmukainen täytäntöönpano EU:n tasolla on helpompaa (yleinen/loppukäytön valvonta)

- vuorovaikutuksen parantaminen viejien kanssa

- aineettoman teknologian siirron valvontaa koskevista parhaista käytännöistä sopiminen.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaan 1540 sisällytettiin joitakin uusia velvoitteita, kuten tarvittavien säännösten antaminen kaksikäyttötuotteiden laittoman salakuljetuksen, kauttakulun, uudelleenlastauksen, välitystoiminnan ja jälleenviennin torjumiseksi, sekä periaate, jonka mukaan vientivalvontasäännösten rikkomisesta aiheutuu hallinnollisia tai rikosoikeudellisia seuraamuksia. Komission mukaan välitystoiminnan valvonta koskisi välityspalvelujen tarjoamista silloin, kun toimija on tietoinen joukkotuhoaseisiin liittyvästä loppukäytöstä, mutta järjestää siitä huolimatta kauppatapahtuman.

Käytännön kokemukset ovat osoittaneet myös, että kolmansien osapuolten alueensa ulkopuolella soveltama vientivalvonta aiheuttaa hankalia tilanteita EU:n tuojille ja viejille. Välttääkseen hallinnolliset tai jopa rikosoikeudelliset seuraamukset toimista, jotka tapahtuvat EU:n alueella ja jotka ovat EU:n sääntöjen mukaisia, ne joutuvat joissakin tapauksissa noudattamaan kolmansien maiden rajoituksia muualta kuin EU:sta peräisin olevien tuotteiden jälleenviennissä EU:n alueella tai EU:ssa valmistettujen rajoittamattomien tuotteiden kolmansiin maihin suuntautuvassa viennissä, mikäli niihin sisältyy muualta kuin EU:sta peräisin olevia osia. EU:n kansalaisia saatetaan myös pyytää luovutettavaksi kolmanteen maahan tapauksissa, joissa heidän toteuttamansa vientitapahtuma on EU:n sääntöjen mukainen, mutta kolmannen maan mukaan laiton. On syytä toistaa, että kaksikäyttötuotteista annetulla asetuksella luodaan kattavat oikeuspuitteet kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian sekä niihin liittyvien palvelujen vientiä varten ja että on tärkeää varmistaa asetuksen soveltamisalaan kuuluvien kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian sekä niihin liittyvien palvelujen viejien oikeusvarmuus tapauksissa, joissa nämä noudattavat asetuksen ja sen nojalla annettujen täytäntöönpanoasetusten säännöksiä, vaikka vientiä pidettäisiin jonkin kolmannen maan lainsäädännön mukaan laittomana. Paras tapa pyrkiä ratkaisemaan nämä ongelmat on tiivistää yhteistyötä EU:n ja kyseisten kolmansien maiden välillä valvonnan yhtenäistämiseksi. Tästä syystä komissio on ehdottanut vientivalvonta-asetukseen uutta säännöstä tällaisen yhteistyön edistämisestä kolmansien maiden kanssa.

Kokemukset yhteisön rahoittamista hankkeista, kuten Galileosta, joissa on mukana kolmansia maita, ovat osoittaneet aiheelliseksi ottaa käyttöön tapauskohtaisia menettelyjä, joiden mukaisesti vahvistetaan yksityiskohtaiset EU:n säännöt EU:ssa kehitetyn kaksikäyttöteknologian luovuttamisesta kolmansille osapuolille kyseisten hankkeiden puitteissa.

Lisäksi säännöllinen yhteydenpito toimialan kanssa ja viejien näkemysten kerääminen vaikutustenarviointitutkimuksen yhteydessä (ks. seuraava jakso) osoittivat, että suurimpia toimialan tähän liittyviä huolenaiheita ovat:

- sääntöjen avoimuuden ja ennakoitavuuden parantaminen

- vientilupahakemuksia ja erityisesti luetteloon kuulumattomista tuotteista tehtyjä hakemuksia koskevan päätöksenteon nopeuttaminen kansallisissa virastoissa

- kaksikäyttötuotteista annetun asetuksen yhtenäinen soveltaminen kaikkialla EU:ssa kilpailun vääristymien ehkäisemiseksi, mukaan luettuna yhtenäinen tulkinta siitä, mitkä tuotteet ovat valvonnan alaisia ja miten kansallista valvontaa sovelletaan luetteloon kuulumattomiin tuotteisiin

- järjestelmän yksinkertaistaminen rajoittamalla valvonnanalaisten tuotteiden luetteloiden monitahoisuutta muun muassa tarkistamalla säännöllisin väliajoin luetteloiden asiaankuuluvuus vertaamalla niitä tuotteiden ja innovaatioiden saatavuuteen ulkomailla, siirtämällä painopiste valvonnanalaisista tuotteista lainsäädännön rikkojiin ja luomalla lisää kauppaa helpottavia välineitä luotettavia viejiä varten

- sääntelyn monikerroksisuuden vähentäminen (kansainväliset järjestelyt, EU:n taso ja kansallinen taso sekä lisäksi jälleenvientiin sovellettavien kolmansien maiden sääntöjen noudattaminen)

- sähköisen lupamenettelyn käyttöönotto

- eräiden kolmansien maiden alueensa ulkopuolella soveltamasta valvonnasta aiheutuvien ongelmien ratkaiseminen

- kaikkein arkaluonteisimpien tuotteiden EU:n sisäisissä siirroissa nykyisin vaadittavan ennakkoluvan korvaaminen ennakkoilmoitusjärjestelmällä.

IV. Suositukset ja ehdotukset EU:n vientivalvontajärjestelmän tarkistamiseksi ja joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisiin kansainvälisiin ponnisteluihin osallistumiseksi

Komissio on ennen yksityiskohtaisen ehdotuksen esittämistä neuvostolle ottanut jäsenvaltioiden ja toimialan näkemysten lisäksi huomioon myös suhteellisuusperiaatteen, jolla varmistetaan, että lainsäädännön muutokset parantavat turvallisuutta heikentämättä turhaan EU:n yritysten mahdollisuuksia harjoittaa liiketoimintaa ulkomailla.

Useimmat muut lainsäädännön muutokset kauttakulkua, uudelleenlastausta ja välitystoimintaa koskevien muutosten lisäksi perustuvat tiettyjen asetuksen säännösten täytäntöönpanoon liittyvissä kansallisissa käytännöissä jo aiemmin havaittuihin eroihin, joiden olemassaolo vahvistui vertaisarvioinneissa ja vaikutustenarviointitutkimuksessa. Kyseisiä säännöksiä voidaan lujittaa siten, että kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaa koskeva EU:n järjestelmä tehostuu. Alat, joilla ei tarvita lainsäädännöllisiä muutoksia, vaan pikemminkin hallinnollisia toimenpiteitä tai parhaiden käytäntöjen omaksumista, määritettiin samalla tavalla.

Komission suosituksilla pyritään seuraaviin keskeisiin tavoitteisiin:

- lisäämään kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaa koskevan EU:n järjestelmän selkeyttä, avoimuutta ja mahdollisuuksien mukaan yksinkertaisuutta

- varmistamaan asetuksen yhdenmukainen soveltaminen EU:n alueella, jotta valvonta olisi tehokkaampaa ja tuloksellisempaa ja jotta vältyttäisiin eri jäsenvaltioihin sijoittautuneiden viejien välisiltä kilpailun vääristymiltä

- keventämään EU:n viejiin kohdistuvaa sääntelystä aiheutuvaa rasitetta, ottaen huomioon tarpeen välttää niiden saattamista huonompaan kilpailuasemaan kolmansiin maihin sijoittautuneisiin viejiin nähden

- vähentämään kaupan esteitä EU:n sisämarkkinoilla.

Jäsenvaltioiden kanssa käytyjen keskustelujen seurauksena komission tässä tiedonannossa esittämät suositukset on jaettu viiteen alaan:

a) Ehdotukset asetuksen (EY) N:o 1334/2000 uudelleen laatimiseksi . Annetaan erillinen niitä koskeva komission ehdotus, jossa kuvataan vaikutustenarviointitutkimuksen yksityiskohtaiset tulokset. Muutokset koskevat muun muassa seuraavia asioita: valvonnan ulottaminen koskemaan kauttakulkua, uudelleenlastausta[2], välitystoimintaa ja jälleenvientiä; aineettomaan teknologian siirtoon kohdistuvan valvonnan sisällön täsmentäminen; komiteamenettelyn perustaminen valvottavien tuotteiden luetteloiden hyväksymistä varten; luetteloon kuulumattomien tuotteiden kansallista valvontaa koskevan tiedonvaihdon kehittäminen tarkoituksenmukaisia turvallisuusvaatimuksia noudattaen; epäämistapauksia koskevan tiedonvaihdon parantaminen sekä mahdollisuus ottaa käyttöön komission, jäsenvaltioiden ja neuvoston välinen suojattu sähköinen järjestelmä; kansainvälinen yhteistyö kolmansien maiden kanssa ja mahdollisuudet hyväksyä tapauskohtaiset vientivalvontasäännöt erityisissä yhteisön rahoittamissa hankkeissa, joissa EU:n kaksikäyttöteknologiaa saattaa olla kolmansien maiden saatavilla; uudelleen laadittuun 21 artiklaan lisättävä viittaus rikosoikeudellisiin seuraamuksiin ainakin vakavissa asetuksen sekä sen täytäntöönpanoa varten jäsenvaltioissa annettujen säännösten rikkomistapauksissa, kuten edellytetään Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2004 antamassa julistuksessa ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa 1540, jossa vaaditaan kyseessä olevien vientivalvontasäännösten rikkomisesta aiheutuvien asianmukaisten siviili- tai rikosoikeudellisten seuraamusten käyttöönottoa; yhteisön jäljellä olevan sisäisen valvonnan korvaaminen jäljitettävyysjärjestelmällä, jonka mukaan toimituksista on ilmoitettava etukäteen; säännös kansallisten viranomaisten asettamista ohjeellisista määräajoista, joiden sisällä lupaviranomaisten on käsiteltävä vientilupahakemukset, ja määräajoista sellaisten tietopyyntöjen käsittelylle, jotka koskevat kansallisten tarkastusten soveltamista luetteloon kuulumattomiin tuotteisiin ja teknologiaan.

b) Suositukset aloiksi, joilla voitaisiin laatia suuntaviivoja ja parhaita käytäntöjä . Suuntaviivat ja parhaat käytännöt ovat sellaisia asetuksen tiettyjen säännösten täytäntöönpanokeinoja, joista voidaan sopia kaksikäyttötuotteita käsittelevän neuvoston työryhmän tasolla ja jotka voidaan antaa koordinointiryhmän asiantuntijoiden laadittaviksi. Ne eivät olisi oikeudellisesti sitovia, mutta tarjoaisivat standardeja vientivalvonnan soveltamista varten, ja ne voitaisiin tarvittaessa julkaista, kuten joulukuussa 2005 hyväksytyt toimialan kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvät parhaat käytännöt. Joissakin tapauksissa suuntaviivat voisivat olla kansainvälisten järjestelmien suuntaviivat mukautettuina siten, että niissä otetaan huomioon EU:n erityispiirteet ja erityisesti yhtenäismarkkinat ja EU:n yhteiset rajat. Parhaita käytäntöjä ja suuntaviivoja ehdotetaan määritettäviksi seuraavilla aloilla: aineettoman teknologian siirron valvonta, mukaan luettuna tekninen apu, sekä julkista alaa ja tieteellistä perustutkimusta koskevien poikkeusten määritteleminen; vientiä koskevat koontiluvat; täytäntöönpanokäytännöt kuten yhteinen riskianalyysi; sisäiset vaatimustenmukaisuusohjelmat; vientihakemusten arvioinnissa käytettävät todistusasiakirjat sekä luetteloon kuulumattomien tuotteiden kansallisen valvonnan koordinointi.

c) Suositukset aloiksi, joilla hallinnollinen toiminta saattaisi riittää, kuten avoimuus; kansallisten ja yhteisön verkkosivujen parantaminen ja niille pääsy saman sivun kautta; asiantuntijoiden hyödyntäminen useammin liitteen I johdonmukaisen ja yhtenäisen tulkinnan varmistamiseksi EU:ssa; välineiden kehittäminen kaksikäyttötuotteiden havaitsemiseksi sekä lupa- ja tullivirkailijoiden kouluttaminen.

d) Alat, joilla laaditaan tulevia komission ehdotuksia , eli erityisesti täydentävien ja uusien yhteisön yleisten vientilupien luominen helpottamaan muiden kuin arkaluonteisten tuotteiden kauppaa muihin kuin arkaluonteisiin määräpaikkoihin. Tällainen vienti on tällä hetkellä katettu pääasiassa kansallisilla yleisillä vientiluvilla (ks. tarkempia tietoja liitteessä V).

e) Lisäksi neuvosto on ottanut esiin (erityisesti Thessalonikin toimintasuunnitelmassa) useita sellaisia asioita, jotka koskevat muutakin kuin EU:n vientivalvontajärjestelmän teknistä toteuttamista. Näitä vertaisarvioinneissa vahvistuneita parannusta vaativia aloja ovat:

i) Kansainvälisten vientivalvontajärjestelmien rajoitukset

Vientivalvontajärjestelmät eivät pysty takaamaan täysin aukotonta valvontajärjestelmää muun muassa siksi, että niiden jäsenistö on suppea eivätkä säännöt ole oikeudellisesti sitovia, jolloin kansalliseen täytäntöönpanoon jää runsaasti liikkumavaraa. Yleisesti ottaen järjestelmissä ei aseteta rajoituksia sellaisiin maihin kohdistuvalle viennille, jotka eivät ole ratifioineet asianomaisia asesulkusopimuksia. Tämä järjestelmiin liittyvä puute olisi hyvä korjata sen varmistamiseksi, että arkaluonteinen vienti suuntautuu vain turvallisiin maihin, jotka eivät käytä tuotteita tai teknologiaa minkäänlaiseen aseiden levitystoimintaan.

Kun lisäksi otetaan huomioon innovaatioiden nopeus ja kaksikäyttöteknologian alan laajentuminen, joka johtuu osittain myös puolustusstrategioiden muutoksista ja uuden teknologian noususta yhä keskeisempään asemaan, järjestelmien on vastattava valvottavien tuotteiden valintaan liittyviin suuriin haasteisiin. Sitä varten tarvitaan tiiviimpää vuorovaikutusta toimialan kanssa.

Wassenaarin järjestelyssä on myös se puute, ettei mikään sääntö edellytä ennakkoneuvotteluja siinä tapauksessa, että jokin jäsenmaa aikoo myöntää vientiluvan toisen jäsenmaan epäämää tapausta olennaisilta osiltaan muistuttavalle liiketoimelle.

EU voisi osaltaan pyrkiä edistämään järjestelmien tiukentamista tässä suhteessa.

ii) Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden jäsenyys kansainvälisissä vientivalvontajärjestelmissä

Viimeisimmän laajentumisen ajankohtana vain kolme kymmenestä uudesta EU:n jäsenvaltiosta oli kaikkien kansainvälisten vientivalvontajärjestelmien jäseniä. Tämä aiheutti suuren ongelman, sillä järjestelmään kuulumattomien jäsenvaltioiden pitää kaksikäyttötuotteista annetun asetuksen mukaan toteuttaa valvontaa voimatta osallistua valvonnanalaisia tuotteita tai järjestelmien mukaisen vientivalvonnan täytäntöönpanoa käsitteleviin keskusteluihin. Ne eivät myöskään saa keskeisiä arkaluonteisia tietoja, kuten tietoja muiden kuin EU:n jäsenvaltioiden epäämistä vientiluvista tai luetteloja arkaluonteisista loppukäyttäjistä, joista tehokkaan valvonnan toteuttaminen kansallisella ja EU:n tasolla kuitenkin ratkaisevasti riippuu.

Komission yksiköt ehdottivat jäsenvaltioille syyskuussa 2003 strategiaa, jonka avulla oli tarkoitus edistää Thessalonikin toimintasuunnitelman mukaisesti kaikkien uusien jäsenvaltioiden liittymistä kaikkiin kansainvälisiin vientivalvontajärjestelmiin. Neuvoston poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea vahvisti strategian. Sen jälkeen kaikki uudet EU:n jäsenvaltiot otettiin mukaan Australian ryhmään ja ydintekniikan valvontajärjestelyyn toukokuussa 2004. Yhtä hyvään lopputulokseen ei kuitenkaan päästy ohjusteknologian valvontajärjestelyssä, jossa seitsemän uuden EU-jäsenvaltion ja Romanian jäsenyys ei ole vielä toteutunut, eikä Wassenaarin järjestelyssä, johon Kypros ei edelleenkään kuulu. Siksi on tärkeää jatkaa jäsenyyden aktiivista edistämistä samalla kuitenkin ottaen huomioon tarve saada myös muita tärkeitä kaksikäyttöteknologian toimittajia osallistumaan järjestelyihin ja pitää niiden päätöksentekomekanismit tehokkaina. Tällä välin on syytä löytää myös lyhyen aikavälin käytännön ratkaisu (mahdollisesti väliaikainen tarkkailijan asema), jotta uudet EU-jäsenvaltiot saavat käyttöönsä kaiken tarvittavan arkaluonteisen tiedon erityisesti epäämistapauksista ja valvottavien tuotteiden teknisistä ominaisuuksista.

iii) Yhteisön osallistuminen järjestelmiin ja EU:n kantojen koordinointi

Thessalonikin toimintasuunnitelmassa ja joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisessa EU:n strategiassa kehotettiin tekemään EU:sta johtava yhteistyötä edistävä toimija vientivalvontajärjestelmissä muun muassa varmistamalla järjestelmissä esitettävien näkökantojen koordinointi ja varaamalla komissiolle niissä merkittävämpi rooli. Komission yksiköt ehdottivat neuvostolle vuonna 2003 tämänsuuntaista politiikkaa, joka on vain osittain toteutettu. Syynä komission vaikeuksiin tehostaa EU:n toiminnan koordinointia on ollut muun muassa se, ettei sillä ole ollut siihen oikeuttavaa asemaa etenkään ohjusteknologian valvontajärjestelyssä ja Wassenaarin järjestelyssä. Se on heikentänyt komission kykyä osallistua täysipainoisesti kaksikäyttötuotteista annetun asetuksen kattamien asioiden käsittelyyn.

Komissio suositteleekin, että sen asemaa kansainvälisissä järjestelmissä pohditaan jäsenvaltioiden kanssa aluksi sen varmistamiseksi, että komissiolla on mahdollisuus käyttää ohjusteknologian valvontajärjestelyn ja Wassenaarin järjestelyn sähköisiä asiakirjojen hallintajärjestelmiä.

Komissio katsoo edelleen, että joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemistä koskevassa EU:n strategiassa korostetut EU:n tason koordinointi ja osallistuminen ovat ensisijaisia poliittisia edellytyksiä sille, että EU voi onnistuneesti valmistella istuntoja ja helpottaa ehdotuksista neuvottelemista jäseninä olevien kolmansien maiden kanssa. Koordinointi on osoittautunut hyödylliseksi EU:n etujen puolustamisessa etenkin Australian ryhmässä hyväksyttäessä sen suuntaviivoja sekä ohjusteknologian valvontajärjestelyssä ja Wassenaarin järjestelyssä käsiteltäessä esimerkiksi Galileo-hankkeeseen käytettävään teknologiaan liittyvää viennin valvontaa. Kansainvälisiin vientivalvontajärjestelmiin ja asiasta vastaaviin neuvoston ryhmiin osallistuvien EU:n edustajien ad hoc -tapaamisia pitäisi kehittää edelleen. Asiasta vastaavien erilaisten neuvoston työryhmien (CONOP, CODUN, COTER, ydinalatyöryhmä, COARM ja kaksikäyttötuotteita käsittelevä työryhmä, ks. sanasto liitteessä I) välistä yhteistyötä pitäisi jatkaa ja tiivistää, jotta varmistettaisiin joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen EU:n strategian täytäntöönpanon johdonmukaisuus ja tuloksellisuus.

Tällaisten parannusten ansiosta komissio voisi myös osaltaan helpottaa säännöllistä vuoropuhelua EU:n jäsenvaltioiden ja EU:n yritysten välillä aina ennen kuin järjestelmissä tarkastellaan valvontaluetteloita ja varmistaa sen, että EU:n toimittajat voivat esittää näkemyksensä ehdotuksista, joilla pyritään sovittamaan järjestelyjen puitteissa tehtävät päätökset EU:n kaksikäyttöteknologian alan toimitus- ja innovaatiokapasiteetin mukaisiksi.

iv) Tekninen apu kolmansille maille ja kansainvälinen yhteistyö

Komissio tiedostaa hyvin sen, että kansainvälinen yhteisö edistää tehokasta kansallista viennin valvontaa ja sen monenvälisyyttä pyrkiäkseen paikkaamaan aukot, jotka johtuvat siitä, että kaksikäyttötuotteita toimitetaan yhä enemmän sellaisista maista, joiden vientivalvontapolitiikka ja -käytännöt eivät ole optimaalisia. Joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisessa EU:n strategiassa esitetään selvä sitoumus tehostaa vientivalvontapolitiikkaa ja -käytäntöjä EU:n rajojen sisä- ja ulkopuolella koordinoidusti kansainvälisten kumppaneiden kanssa. Sen mukaan on tarpeen perustaa tukiohjelma, jonka puitteissa annetaan apua vientivalvonta-alan teknistä osaamista tarvitseville valtioille.

Marraskuussa 2003 yleisten asioiden ja ulkosuhteiden neuvosto hyväksyi tekstin, jonka tavoitteena on ottaa asesulkupolitiikka järjestelmällisesti huomioon EU:n suhteissa kolmansiin maihin muun muassa sisällyttämällä niiden kanssa tehtäviin sopimuksiin asesulkulauseke. EU:n tavoitteena on nyt sisällyttää asesulkua koskevia määräyksiä kaikkiin uusiin kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin, kuten on tehty AKT-maiden kanssa tarkistetussa Cotonoun sopimuksessa (maat ovat sopineet yhteistyöstä EU:n kanssa joukkotuhoaseiden leviämisen ehkäisemiseksi tehokkaalla kansallisella vientivalvonnalla). Lausekkeen keskeinen sisältö on se, että EU:n kumppaneiden on perustettava tehokas järjestelmä joukkotuhoaseisiin liittyvien tuotteiden kansallista viennin valvontaa varten. EU on tämän seurauksena sitoutunut toimittamaan enemmän viennin valvontaan liittyvää apua.

Komissio pyrkii tarjoamaan laajemminkin viennin valvontaan liittyvää teknistä apua. Se on tästä syystä käynnistänyt läheisessä yhteistyössä neuvoston sihteeristön (erityisesti Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan erityisedustajan toimiston) ja jäsenvaltioiden kanssa erilaisia teknisen avun toimia, jotka on suunnattu muun muassa Kroatialle, Serbialle, Montenegrolle, Bosnia ja Hertsegovinalle, Venäjän federaatiolle, Kiinalle, Ukrainalle ja Yhdistyneille arabiemiirikunnille. Työ pohjustaa jatkuvan vientivalvonta-avun ohjelmaa, joka on tarkoitus rahoittaa uudesta vakausvälineestä kaudella 2007–2013.

Komissio on sitoutunut kehittämään vuorovaikutustaan muiden kolmansien maiden ja tärkeimpien kauppakumppaneiden ja kansainvälisten organisaatioiden kanssa erityisesti IAEA:n (Kansainvälinen atomienergiajärjestö) kanssa tehdystä yhteistyöstä saatujen kokemusten pohjalta. Sitä varten se aikoo helpottaa erityisesti hankekohtaisten vientivalvontatoimenpiteiden hyväksymistä varsinkin Galileo-hankkeesta saatujen hyvien kokemusten pohjalta, jotta kolmansien maiden osallistuminen EU:n rahoittamiin tutkimus- ja teollisuushankkeisiin olisi helpompaa.

V. Ehdotusten vaikutusten arviointi

Syyskuussa 2005 alettiin kerätä viejien näkemyksiä asetuksen täytäntöönpanosta ja suorittaa vaikutustenarviointitutkimusta viennin valvonnan erilaisten uudistusvaihtoehtojen seurausten kartoittamiseksi. Vaikutustenarviointitutkimukseen, jonka yhteydessä julkaistiin kaikille asianosaisille osoitettu kehotus esittää näkemyksiä, osallistui jäsenvaltioiden lisäksi viejiä, kuljetusyrittäjiä ja kauppiaita. Tulokset julkaistiin helmikuussa 2006[3] ja niistä keskusteltiin jäsenvaltioiden ja viejien kanssa.

Useimmat asianomaisten toimialaliittojen esittämistä suosituksista ja kommenteista on otettu huomioon, joskaan kaikki ehdotukset eivät ole mukana tässä tiedonannossa siksi, että ne eivät olisi olleet poliittisesti toteutettavissa (esimerkiksi valvonnanalaisten tuotteiden luettelojen tai kansallisen valvonnan perinpohjainen yksinkertaistaminen).

Eri vaihtoehtoja testattiin, ja komissio valitsi kustannustehokkuudeltaan parhaat vaihtoehdot tutkimuksesta saatujen tulosten sekä jäsenvaltioiden ja viejien kommenttien perusteella. Sääntelyjärjestelmään ehdotettuja muutoksia arvioitaessa otettiin huomioon tarve keventää valmistajille ja viejille sekä jäsenvaltioiden viranomaisille aiheutuva rasite mahdollisimman vähäiseksi. Yksityiskohtaisempi esitys vaikutusten arvioinnista sisältyy neuvoston asetuksen (EY) N:o 1334/2000 muuttamisesta ja uudelleen laatimisesta tehtyä komission ehdotusta koskevan tiedonannon perusteluihin ja kyseisen ehdotuksen liitteenä olevaan muistioon.

Komission ehdotus, joka koskee kauttakulun ja uudelleenlastauksen valvontaa , mahdollistaa sen, että jäsenvaltion kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa haltuunsa valtion kautta kulkevan (ehdotetussa uudelleen laaditussa asetuksessa esitetyn määritelmän mukaan), kolmanteen maahan matkalla olevan kaksikäyttötuotteen vain, jos jäsenvaltion saamien tiedustelutietojen mukaan tuotetta on tarkoitus käyttää joukkotuhoaseiden levittämiseen kansainvälisten asesulkusopimusten ja -järjestelyjen vastaisella tavalla. Tällaisia tapauksia ei odoteta ilmenevän kovin monta. Vaihtoehto valvonnan ulottamisesta jokaiseen EU:n sisäiseen uudelleenlastaukseen hylättiin, koska se olisi käytännössä mahdotonta.

Kaksikäyttötuotteiden välityspalvelujen tarjoamisen (tai välitystoiminnan ) osalta vaikutustenarviointitutkimuksessa havaittiin, että EU:ssa toimivien luonnollisten tai oikeushenkilöiden harjoittaman välitystoiminnan järjestelmällisen valvonnan (luvanvaraisuuden) toteuttamiseen liittyy käytännön hankaluuksia ja että valvontaa ei voida kohdistaa sellaisiin EU:n kansalaisiin, jotka harjoittavat toimintaa ulkomailla. Tämän perusteella komissio päätti esittää valvonnan rajoittamista vain EU:sta käsin hoidettavaan toimintaan ja tapauksiin, joissa välittäjä on tietoinen siitä, että kyseisiä tuotteita voidaan käyttää aseiden levittämistarkoitukseen.

Vaikutustenarviointitutkimus osoitti, että EU:n ja jäsenvaltioiden lainsäädännön avoimuuden lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet ovat hyödyllisiä.

Lisäksi tutkimuksesta saatiin lisätietoja, jotka tukevat yhteisön yleisten vientilupien sekä kansallisten yleislupien käyttöedellytysten tarkempaa määrittelyä ja selkiyttämistä EU:n tasolla.

Vaikutustenarviointitutkimuksessa korostui myös tarve luoda uusia yhteisön yleisiä vientilupia , jotta EU:n käytännöt olisivat yhdenmukaisia muiden tärkeiden toimittajien ja kansainvälisten vientivalvontajärjestelmien jäsenten käytäntöjen kanssa. Viejät ovat tehneet ehdotuksia, joita komissio aikoo viedä eteenpäin mahdollisesti esittäessään vuonna 2007 ehdotuksia asetuksen liitteen I muuttamiseksi (tarkempia tietoja tämän asiakirjan liitteessä V). Tiettyjä maita koskevien uusien yhteisön vientilupien luominen ja järjestelmiin kuulumattomiin maihin kohdistuvan viennin valvonnan tiukentaminen olisi voitava sovittaa yhteen.

Vientiä koskevien koontilupien myöntämiseen liittyvien parhaiden käytäntöjen hyväksymisen pitäisi johtaa lupien käytön yleistymiseen, mikä ehkäisee kilpailun vääristymistä EU:n viejien välillä.

Vaikutustenarviointitutkimuksessa korostettiin myös luetteloon kuulumattomien tuotteiden kansallisen valvonnan toteutuksen yhdenmukaistamisesta seuraavaa turvallisuutta ja kaupankäynnissä saatavaa lisäarvoa. Euroopan komissio on kiinnittänyt jäsenvaltioiden huomion siihen, että entistä suurempi osa epäämistapauksista koskee luetteloon kuulumattomia tuotteita, joita määritelmän mukaan voidaan viedä vapaasti muihin jäsenvaltioihin, ellei kyseisissä jäsenvaltioissa sovelleta samaa loppukäyttövalvontaa. Tutkimuksessa ehdotettiin, että jäsenvaltioiden tullilaitoksilla olisi mahdollisuus pysäyttää luetteloon kuulumaton kaksikäyttötuote, johon sovelletaan kansallista loppukäyttövalvontaa. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että jos valvonnasta toimialalle ilmoittamista ei yhdenmukaisteta ja jos tiedotusta ei kehitetä, on vaarana kaksikäyttötuotteita koskevien epäämispäätösten kiertäminen viemällä tuotteita jonkin toisen jäsenvaltion kautta.

Komiteamenettelyn käyttöönoton pitäisi nopeuttaa asetuksen (EY) N:o 1334/2000 liitteisiin tehtävien päivitysten hyväksymistä. Lisäksi tarvitaan komission aktiivista osallistumista kansainvälisiin vientivalvontajärjestelmiin.

Ehdotus käydä neuvotteluja kolmansien maiden kanssa , jotta yhtenäismarkkinat eivät kärsisi EU:n alueella sovellettavista kolmansien maiden jälleenvientisäännöistä, hyödyttäisi sekä EU:n toimialaa että kolmansien maiden viejiä. Ehdotus Galileo-hankkeesta saadun esimerkin mukaisesta yhteisestä EU:n päätöksentekoprosessista ja mahdollisesti myös hankekohtaisesta vientivalvontajärjestelmästä, jotka otettaisiin käyttöön tarvittaessa poikkeuksena nykyisessä asetuksessa vahvistettuihin sääntöihin EU:ssa kehitetyn uuden tai arkaluonteiseksi luokitellun kaksikäyttöteknologian vientiä varten, hyödyttäisi teollisuus- ja tutkimushankkeita, joiden rahoittamiseen yhteisö ja jäsenvaltiot osallistuvat ja joihin kolmannet maat voivat osallistua.

Useimmat edellä kuvattujen lisäksi kaavaillut toimet parantavat vientivalvontatoimien koordinointia ja täytäntöönpanoa EU:ssa ja lisäävät avoimuutta. Ne turvaavat EU:n yrityksille tasapuolisemmat toimintaedellytykset, joita yritykset tarvitsevat säilyttääkseen kilpailukykynsä. Useimmat ehdotetuista toimista edellyttävät jäsenvaltioissa käytettävissä olevien resurssien käyttämistä tehokkaammin ja joissakin tapauksissa eri tavalla.

Jäsenvaltioiden välisen yhteistyön lisääminen saattaa edellyttää jonkin verran lisäresursseja niissä jäsenvaltioissa, joiden kehittämät valmiudet ovat edistyksellisimpiä, mutta se parantaa EU:n järjestelmän yleistä tehokkuutta. Joidenkin jäsenvaltioiden on ehkä lisättävä vientivalvontatoimiaan ja niihin osoitettuja resursseja täyttääkseen tiukat tehokkuusvaatimukset ja voidakseen vastata viejien vaatimuksiin nopeammista ja tehokkaammista järjestelmistä, joihin sisältyy esimerkiksi vientilupahakemusten nopeampi käsittely mahdollisuuksien mukaan määräaikojen puitteissa, riskien arviointiin perustuva hallinto, toimialalle suuntautuvan tiedotuksen lisääminen, sisäisten vaatimustenmukaisuustarkastusten yleistyminen tai toimialan yritysten parempi tukeminen vastaamalla niiden esittämiin kysymyksiin.

VI. Päätelmät ja seuraavat vaiheet

Neuvoston olisi hyväksyttävä pikaisesti asetukseen välttämättä tarvittavat muutokset, jotka sisältyvät uudelleen laadittua säädöstä koskevaan ehdotukseen.

Koska viennin valvonnan kehittäminen ei kaikissa tapauksissa edellytä sääntelytoimia, komissio kehottaa neuvostoa myös panemaan merkille kaikki ne alat, joilla on ehdotettu toimia, ja hyväksymään käytännön toimien toteuttaminen sovituissa ohjeellisissa aikarajoissa. Komissio ehdottaa täksi aikarajaksi vuoden 2008 loppua, mihin mennessä kaikkien toimenpiteiden pitäisi olla toteutettu, ja vuoden 2007 alkuun mennessä komission pitäisi pystyä käyttämään WAIS- ja ePOC-järjestelmiä (Wassenaarin ja ohjusteknologian valvontajärjestelyjen sähköiset tiedonjakelujärjestelmät). Komissio kehottaa neuvostoa myös pitämään mielessä eräiden vertaisarviointien tuloksena esitettyjen suositusten kansallisen täytäntöönpanon, jota käsitellään säännöllisissä puheenjohtajavaltion neuvostolle antamissa raporteissa. Seuraava on tarkoitus esittää joulukuussa 2006.

Seuraavassa asetuksen täytäntöönpanoa käsittelevässä kertomuksessaan[4] Euroopan komissio arvioi asetuksen täytäntöönpanoa ja saavutettua edistystä tässä tiedonannossa mainituilla aloilla ja nostaa esiin aloja, joilla lisätoimet olisivat suotavia. Komissio pohtii myös edelleen viennin valvonnan kehittämistä niin, että sen painopiste perustuisi yhä enemmän toimialan vaatimustenmukaisuuteen tapauskohtaisten vientilupien sijasta.

Liitteet

I. Glossary of basic dual-use terms and acronyms

II. Jurisprudence of the European Court of Justice on dual-use

III. Background on the international export control regimes

IV. Details of the Commission proposal under sections IV a) and b) of the Communication

V. Suggestions for the scope of additional Community General Export Authorisations

ANNEX I

Glossary of basic dual-use terms and acronyms

- AG (Australia Group): this international export control regime sets up guidelines for export controls of biological and chemical dual-use items and establishes lists of items that each Member commits, at political level, to integrate into its national legislation to the extent that this is compatible with its constitution and other national specificities of its legal and administrative system. Its name derives from the decision of Australia to chair this group. The first meeting of what subsequently became known as the Australia Group took place in Brussels in June 1985. Subsequently the meetings have taken place in Paris, to the exception of the 20th anniversary, in 2005, which was held in Sydney. The number of members including the EC participating in the AG has grown from the original 15 in 1985 to 40[5] at present. Website: http://www.australiagroup.net/ .

- Article 18 Coordination group: expert meeting chaired by the Commission whose mandate is set by the Article 18 of the Regulation No (EC) 1334/2000. The EU experts (one per Member State) are nominated by the Member States. The Group discusses any implementation issue related to the Regulation. It is opened to exporters on ad hoc basis. It has been opened to custom authorities in 2005 and to specialist technology experts in 2006.

- Research : experimental or theoretical work undertaken principally to acquire new knowledge of the fundamental principles or phenomena or observable facts, not primarily directed towards a specific practical aim or objective.

- BTWC – Biological and Toxin Weapons Convention.

- Catch-all or End Use Control : ad hoc controls applying to non-listed items and based on the assessment by the exporter and/or the governments of the risk attached to the end use of these items when exported to certain end-users. Those controls can be imposed by Member States at the national level via their notifications to exporters (Articles 4.1 to 4.3 of the Regulation) and rests also on the exporters who must report to national competent authorities if they are aware of certain transactions covering non listed items which may lead to proliferation of weapons of mass destruction or other purposes and cases referred to in Articles 4.1 to 4.5 of the Regulation. In those cases, exporters have to ask national governments if export authorisations are requested prior to the export.

- COARM is the EU General Affairs Council’s working group dealing with conventional arms.

- CODUN is the EU General Affairs Council’s Committee on Disarmament in the United Nations.

- " Comitology " is established Community shorthand for the work of committees, made up of representatives of Member States and chaired by the Commission, whose function is to assist the Commission in adopting measures implementing Community laws and Community policies.

- CONOP is the EU General Affairs Council’s Committee on Non-Proliferation.

- COTER is the EU General Affairs Council’s Terrorism Working Group (second pillar).

- CWC – Chemical Weapons Convention. It is a multilateral treaty on the prohibition of chemical weapons (178 Parties) which entered into force 29 April 1997.

- CGEA – Community General Export Authorisation established by the Council Regulation (EC) No 1334/2000 for control of exports of Dual-use Items and technology, which allows all exporters who respect its conditions of use set in the Regulation to export listed items (in Annex II of the Regulation) to Australia, Canada, Japan, New Zealand, Norway, Switerland, United States.

- " Dual-Use items " are goods and technology developed for civilian uses, but which can be used for military applications or to produce weapons of mass destruction.

- End-use – the particular way, in which a dual-use item can be used

- End-user – the final or ultimate user of the item.

- International Export control regimes – these regimes have been set up by like minded countries to address proliferation risks as they arose and to facilitate their members' compliance with international non proliferation treaties which encourage international cooperation for legitimate and peaceful purposes. The international regimes include: the Wassenaar Arrangement on Export Controls for Conventional Arms and Dual-Use Goods and Technologies, the Australia Group on chemical and biological weapons materials, the Nuclear Suppliers' Group and the Missile Technology Control Regime. These international export control regimes take decisions by unanimity on the basis of consensus.

- National General Export Authorisations are issued by national authorities and published in national official journal. They are valid for all exporters based in the Member State where they are published and who meets the conditions set in the national law, covering one or several specified countries as well as a number of dual-use items defined in the national law.

- Global export authorisation: granted to one specific exporter in respect of a type or category of dual-use item which may be valid for exports to one or more specified end users in one or more specified third countries.

- IAS : impact assessment study.

- Individual export authorisation is granted to one specific exporter for one end user in a third country and covering one or more dual-use items or technologies

- Items in the public domain : dual-use items and technologies made available without restrictions upon its further dissemination (copyright restrictions do not remove technology or software from being in the public domain)

- MTCR – Missile Technology Control Regime: this international export control regime was set up in 1987. The MTCR now has 34 member countries[6]. MTCR Website: http://www.mtcr.info. The aim of the MTCR is to restrict the proliferation of missiles, complete rocket systems, unmanned air vehicles, and related technology for those systems capable of carrying a 500 kilogram payload at least 300 kilometres, as well as systems intended for the delivery of weapons of mass destruction (WMD). The Regime’s controls are applicable to certain complete rocket systems (to include ballistic missiles, space launch vehicles (SLVs), and sounding rockets) and unmanned air vehicle (UAV) systems (to include cruise missiles, drones, UAVs, and remotely piloted vehicles [RPVs]). Partners also recognize the importance of controlling the transfer of missile-related technology without disrupting legitimate trade and acknowledge the need to strengthen the objectives of the Regime through cooperation with countries outside the Regime.

- NPT – the Treaty on Non proliferation of Nuclear Weapons. The NPT entered into force in 1970, and with 187 parties, it is one of the most widely-adhered to arms agreements in history.

- NSG – this international export control regime, the Nuclear Suppliers' Group, which consists of 45 member countries,[7] seeks to contribute to the non-proliferation of nuclear weapons through the implementation of Guidelines for nuclear exports and nuclear related exports. The NSG was created following the explosion in 1974 of a nuclear device in India, which demonstrated that nuclear technology transferred for peaceful purposes could be misused. Website: http://www.nuclearsuppliersgroup.org .

- PSC – Political and Security Committee is one of the GAERC preparatory committees and the lynchpin of the CFSP and the ESDP.

- Report of the Commission services on the implementation of Regulation No (EC) 1334/2000 from 2000 to May 2004: this report, in conformity with the obligations set in Article 20 of the Regulation, is available on the DG TRADE webpage at the following address: http://ec.europa.eu/comm/trade/issues/sectoral/industry/dualuse/legis/index_en.htm

- UNSCR – United Nations Security Council Resolution.

- The Wassenaar Arrangement on Export Controls for Conventional Arms and Dual-Use Goods and Technologies is the successor to "COCOM”.It began operations in September 1996. The Wassenaar Arrangement is presently composed of 40 countries[8]. The WA website: www.wassenaar.org . It sets up list of military and dual use items for which exports are to be controlled by the member countries according to the regime's guidelines and in conformity with country's legal and administrative framework. It has been established in order to contribute to regional and international security and stability, by promoting transparency and greater responsibility in transfers of conventional arms and dual-use goods and technologies, thus preventing destabilising accumulations. Participating States seek, through their national policies, to ensure that transfers of these items do not contribute to the development or enhancement of military capabilities which undermine these goals, and are not diverted to support such capabilities. Representatives of Participating States meet regularly in Vienna where the Wassenaar Arrangement's Secretariat is located.

- WMD – Weapons of Mass Destruction, which include nuclear, chemical and biological weapons as well as its means of delivery and in particular missile technology.

- WPDU – Council Working Party on Dual-Use Goods.

ANNEX II

Jurisprudence of the European Court of Justice on dual-use

Jurisprudence of the European Court of Justice in the area of dual-use goods has established that the rules restricting the exports of these goods to third countries fall within the scope of the common commercial policy, as set out in Article 133 of the EC Treaty.

The ECJ delivered preliminary rulings in the case of "Werner" (Case C-70/94) and "Leifer" (case C-83/94)

In the " Werner" (Case C-70/94), the Court stated that "a measure (…) whose effect is to prevent or restrict the export of certain products, cannot be treated as falling outside the scope of the common commercial policy on the ground that it has foreign policy and security objectives".

In the " Leifer " (Case C-83/94), the Court stated that "Article 113 (now Article 133) of the EC Treaty is to be interpreted as meaning that rules restricting exports of dual-use goods to non-member countries fall within the scope of that article and that in this matter the Community has exclusive competence, which therefore excludes the competence of the Member States save where the Community grants them specific authorization". It also ruled that the fact that "a trade measure may have non-trade objectives does not alter the trade nature of such measures". The Court also stated that "the fact that the restriction concerns dual-use goods does not affect that conclusion. The nature of those products cannot take them outside the scope of the common commercial policy.

ANNEX III

The international export control regimes

The international export control regimes establish norms and guidelines to control nuclear, chemical, biological, missile-related exports as well as the exports of conventional arms and dual-use technologies. Between the 1970s and the 1980s, four international export control regimes were set up to enable their members to participate in international trade while complying with their obligation to facilitate international cooperation for legitimate purposes. These are: the Nuclear Suppliers' Group (NSG) and Zangger Committee for nuclear items; the Australia Group (AG) for chemical and biological dual-use items; the Missile Technology Control Regime (MTCR) for missile related technologies; and the Wassenaar Regime for dual-use items related to conventional weapons. Comprehensive lists of controlled items were developed in the Regimes as only one international treaty of non-proliferation (the Chemical Weapons Convention) lists the dual-use items and technologies subject to controls, whilst the other treaties or arrangements (Biological and Toxin Weapons Convention, the Non Proliferation Treaty, the Hague Code of Conduct on Missiles) do not list any dual-use technologies that can be used for WMD end uses.

Since the terrorist attacks of 11 September 2001, the initial mandates of those regimes, which were to prevent States to acquire dual-use items for producing WMD or conventional weapons, have been adjusted to prevent also the acquisition by non-State actors of dual-use items that could be used for terrorist attacks (either massive or via conventional means).

The threat of massive terrorist attacks using WMDs has led to increased workload in international export control regimes (in particular in the Australia Group) so as to adjust the criteria and guidelines of the regimes to the particular threats

Except for the Wassenaar Arrangement, the international regimes have no technical secretariat to manage the meetings. Except for the Australia Group, the regimes have rotating chairs changed every year. The international regimes hold a plenary meeting per year. This meeting which gathers the heads of delegations of each Member decides on all major issues in particular the entry of new members, the changes to the lists, the adoption of amendments to existing guidelines, outreach to non member countries. They adopt a press-release at that occasion. Decisions are taken at unanimity for all issues. Members have the capacity to make proposals on any subject in the mandate of the regime.

The preparation of the plenary meetings is made by technical expert groups. Those groups usually represent 3 different types of expertise: technical experts to prepare the lists of controls, custom and enforcement officers as well as licensing officers who exchange practices, intelligence expertise where information on sensitive issues regarding proliferation, terrorism and WMD acquisition are exchanged.

All the 25 EU Member States are members in the Australia Group (AG) and the Nuclear Suppliers Group (NSG), but Cyprus is not yet member of the Wassenaar arrangement. Seven new Member States (Cyprus, Estonia, Latvia, Lithuania, Malta, Slovakia and Slovenia) are not yet members of the MTCR nor is Romania (in the process of acceding to the EU). The European Commission is member of the Australia Group and observer in the NSG, but has no status in MTCR and Wassenaar although it can participate in the meetings, along with the Council Secretariat, as part of the EU Presidency delegation since the adoption of the Thessaloniki Action Plan.

Worth noting that the Chemical Weapons Convention mentioned in the Communication is not an international export control regime of the same nature as those 4 described. The fundamental difference is that it is a multilateral treaty (178 Parties) which entered into force 29 April 1997 and contains both provisions and a mechanism for inspections so as to verify State Parties' compliance and also lists of items, including dual use items, whose trade must be controlled. It is the only international non-proliferation treaty containing such lists of items .

ANNEX IV

Details of the Commission proposal mentioned in sections IV. a) and b) of the Communication

a) Proposals for amendment of current Regulation:

The following proposals for the amendment of the Regulation are made:

- introduction of certain controls on dual-use items in transit within the EU

- control of brokering of dual-use items if there are grounds to suspect a link to a WMD programme

- clarification and update of controls of intangible transfers of technology including the provision of technical assistance

- introduction of some limited adjustments regarding the application of national controls on items non-listed in the Regulation in order to improve their efficiency and the transparency of their operation, although leaving implementation to best practices

- as to general export authorizations, clarification of the conditions for the use of the Community General Export Authorisation (a notification requirement) and of national general export authorizations , and of the criteria for the granting of global authorizations

- proposals to improve the exchange of information among Member States and with the Commission and to ensure that denials of authorisations by one Member State are properly taken into account by the other MS

- introduction of provisions on relations with third countries, according to which negotiations could be conducted with third countries to improve the coordination of the functioning of export control regulations and facilitate the mutual recognition of such controls

- introduction of procedures for a speedier adoption of amendments to the annexes of the Regulation and for measures necessary to implement the Regulation (a comitology procedure)

- possible introduction of an electronic system for exchanging information on denials as well as other information and improvements of the notifications of denials

- replacement of EU intra-community controls with prior notification and a traceability system within the EU

- provision for the establishment by national authorities of indicative deadlines for the processing of applications for export authorisations, and of deadlines for the treatment of requests for information from licensing authorities concerning the application of national controls.

- introduction of a reference to criminal sanctions to be adopted for the most serious infringements to the Regulation in conformity with reported practices of the Member States.

b) Areas where guidelines/best practices could be elaborated:

Guidelines and best practices are modalities for implementing certain provisions of the Regulation which could be agreed at the level of the Council Dual-Use Working Group and prepared by the experts in the "Coordination Group". They would not be legally binding but provide standards for the application of export controls. In some cases, those guidelines could consist of an adjustment of the international regimes' guidelines to take account of EU specificities, in particular the existence of a single market and common EU borders. In some instances, these guidelines and best practices can be made public for the benefit of exporters, although in other cases their nature would require that they are kept within the relevant administrations as internal guidance. Among the areas where such guidelines and best practices could be prepared are the following:

- implementation and enforcement of controls of intangible transfers of technology including provision of technical assistance

- modalities for the implementation of certain aspects of the controls on non-listed items ("catch all" provision), destined to improve flows of information among Member States and to limit the possibilities of circumvention of controls applied by one Member State via exports through other Member States

- improvement of risk assessment, including possible elements for common risk analysis and enforcement as foreseen by Council Regulation No (EC) 648/2005 on the security amendments to the Customs Code and its implementing provisions to be adopted by the end of 2006

- implementation of global export authorizations (scope, conditions of use and how to check compliance)

- elements used to assess export applications including the compliance capacity of the exporter, supporting documents and end–user certificates

- establishment of target deadlines to decide on applications for authorisations

- internal compliance programmes.

ANNEX V

Suggestions for new Community General Export Authorisations

Areas which have been suggested for the scope of new Community General Export Authorisations:

- some chemical products covered by the Chemical Weapons Convention could benefit from new trade facilitation to a number of Parties to the CWC which are not covered by the Annex II to the Regulation (which defines the Community General Export Authorisation)

- small quantity /value shipments and samples

- Wassenaar non-sensitive items could benefit from the creation of a new Community authorisation covering certain countries which are members of Wassenaar and not listed in Annex II of the Regulation (which defines the Community General Export Authorisation)

- the new Community General Export Authorisations will contain implementing provisions based on those provided in the proposal to amend the Community General Export Authorisation and on those currently in force in the Member States who currently have adopted relatively similar national general export authorisations in their scopes and destinations.

[1] Vienti kattaa kaikki tullinimikkeet, joihin sisältyy kaksikäytötuotteita, ja käsittää siten myös tuotteita, jotka eivät tarkasti ottaen ole kaksikäyttötuotteita.

[2] Uudelleenlastaus kuuluu osittain kauttakulun määritelmään.

[3] Asiakirja on saatavilla seuraavassa osoitteessa: http://ec.europa.eu/comm/trade/issues/sectoral/industry/dualuse/pr230206_en.htm

[4] Kauden 2000–2004 kertomus on saatavilla osoitteessa: http://ec.europa.eu/comm/trade/issues/sectoral/industry/dualuse/legis/index_en.htm

[5] The EU MS and the Commission, Australia, Argentina, Bulgaria, Canada, Iceland, Japan, New Zealand, Norway, Republic of Korea, Romania, Switzerland, Turkey, Ukraine, United States.

[6] Argentina, Australia, Austria, Belgium, Brazil, Bulgaria, Canada, Czech Republic, Denmark, Finland, France, Germany, Greece, Hungary, Iceland, Ireland, Italy, Japan, Luxembourg, Netherlands, New Zealand, Norway, Poland, Portugal, Rep. of Korea (South Korea), Russia Federation, South Africa, Spain, Sweden, Switzerland, Turkey, Ukraine, United Kingdom, United States.

[7] EU 25 Member States. Non EU Member States: Argentina, Australia, Brazil, Bulgaria, Canada, China, Croatia, Japan, Korea, New Zealand, Norway, Russian Federation, South Africa, Switzerland, Turkey, Ukraine, USA.

[8] Argentina, Australia, 24 EU MS (except Cyprus), Bulgaria, Canada, Croatia,Japan, New Zealand, Norway, Republic of Korea, Romania, Russian Federation, South Africa, Switzerland, Turkey, Ukraine, United States.

Top