52006DC0762

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 5.12.2006

KOM(2006) 762 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

LÄHENTYMISKEHITYKSEN ARVIOINTI JOULUKUUSSA 2006

(laadittu perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti){SEK(2006) 1570}

1. KERTOMUKSEN TAVOITE

Perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissio ja Euroopan keskuspankki (EKP) antavat neuvostolle vähintään kahden vuoden välein tai, jos jäsenvaltio, jota koskee poikkeus, näin pyytää, kertomuksen jäsenvaltioiden edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksiensa täyttämisessä.

Lähentymiskehitystä koskevat viimeisimmät komission ja EKP:n säännönmukaiset kertomukset hyväksyttiin lokakuussa 2004, ja ne koskivat kymmentä EU:hun toukokuussa 2004 liittynyttä jäsenvaltiota ja Ruotsia[1]. Liettuan ja Slovenian lähentymiskehitystä arvioitiin toukokuussa 2006 näiden maiden viranomaisten pyynnöstä[2]. Tämä kertomus kattaa muut yhdeksän jäsenvaltiota, joita koskee poikkeus. Ne ovat Kypros, Latvia, Malta, Puola, Ruotsi, Slovakia, Tšekki, Unkari ja Viro[3]. Yksityiskohtaisempi arvio näiden maiden lähentymiskehityksestä on tämän kertomuksen teknisenä liitteenä {SEC(2006) 1570}.

Komission ja EKP:n kertomuksia ohjaa perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohta. Sen mukaan kertomuksissa on arvioitava, onko jäsenvaltion kansallinen lainsäädäntö sopusoinnussa perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja EKP:n perussäännön kanssa. Kertomuksissa arvioidaan myös, onko jäsenvaltio saavuttanut kestävän lähentymisen korkean tason lähentymiskriteereiden perusteella arvioituna (hintavakaus, julkisen talouden rahoitusasema, valuuttakurssivakaus ja pitkät korot), ja kiinnitetään huomiota myös useisiin muihin 121 artiklan 1 kohdan viimeisessä alakohdassa mainittuihin näkökohtiin. Neljää lähentymiskriteeriä on käsitelty laajemmin perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa (pöytäkirja N:o 21 lähentymisperusteista).

Arvioitaessa, onko kansallinen lainsäädäntö , kansallisen keskuspankin perussääntö mukaan luettuna, sopusoinnussa perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa, on tarkasteltava, onko noudatettu seuraavia määräyksiä: keskuspankkirahoituksen käyttöä koskeva kielto (EY:n perustamissopimuksen 101 artikla), erityisoikeuksia koskeva kielto (perustamissopimuksen 102 artikla), johdonmukaisuus EKPJ:n tavoitteiden kanssa (perustamissopimuksen 105 artiklan 1 kohta), keskuspankin riippumattomuus (EY:n perustamissopimuksen 108 artikla) ja kansallisten keskuspankkien liittyminen EKPJ:ään (useita perustamissopimuksen ja EKPJ:n perussäännön artikloita).

Hintavakauskriteeri määritellään perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa seuraavasti: ”hintatason korkeatasoisen vakauden toteutuminen; tämä on ilmeistä, jos rahanarvon alenemisaste on lähellä korkeintaan kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavaa astetta”.

Lähentymisperusteita koskevan pöytäkirjan 1 artiklan mukaan ”...hintatason vakauden arviointiperusteella tarkoitetaan, että jäsenvaltio on saavuttanut kestävän hintatason vakauden ja tarkasteluajankohtaa edeltävän vuoden aikana todetun keskimääräisen rahanarvon alenemisasteen, joka ylittää enintään 1,5 prosenttiyksiköllä enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavan asteen. Rahanarvon aleneminen lasketaan kuluttajahintaindeksin avulla yhtäläisin perustein ottaen huomioon kansallisten määritelmien erot.” Hintatason kestävän vakauden vaatimus merkitsee, että tyydyttävän inflaatiokehityksen on oltava ensisijaisesti tulosta siitä, että tuotantopanoskustannukset ja muut tekijät, jotka vaikuttavat hintakehitykseen rakenteellisesti, kehittyvät suotuisasti sen sijaan, että inflaatiokehitys heijastaisi tilapäisten tekijöiden vaikutusta. Lähentymiskehityksen arviointiin sisältyy sen vuoksi inflaation taustatekijöiden ja keskipitkän aikavälin näkymien arviointi. Myös sitä arvioidaan, saavuttaako maa todennäköisesti viitearvon tulevina kuukausina.

Inflaation viitearvo oli lokakuussa 2006[4] 2,8 prosenttia, ja se oli laskettu kolmen parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion eli Puolan, Suomen ja Ruotsin inflaation perusteella.

Perustamissopimuksen 121 artiklan kolmannessa luetelmakohdassa määritetään valuuttakurssikriteeri seuraavasti: ”Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä määrättyjen tavanomaisten vaihteluvälien noudattaminen ainakin kahden vuoden ajan siten, ettei valuutan ulkoista arvoa ole alennettu suhteessa toisen jäsenvaltion valuuttaan”.

Lähentymisperusteita koskevan pöytäkirjan 3 artiklassa määrätään seuraavaa: ”… Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään osallistumista koskeva arviointiperuste merkitsee, että jäsenvaltio on noudattanut Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena. Erityisesti jäsenvaltio ei ole omasta aloitteestaan alentanut valuutan kahdenvälistä keskusarvoa suhteessa toisen jäsenvaltion valuuttaan samana aikana.”

Valuuttakurssivakauden arvioinnissa on tässä kertomuksessa käytetty kahden vuoden ajanjaksoa, joka alkaa marraskuussa 2004 ja päättyy lokakuussa 2006.

Julkisen talouden rahoitusasemaa koskeva lähentymiskriteeri määritellään perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa seuraavasti: ”kestävä julkistalouden tilanne; tämä on ilmeistä, jos valtion julkisyhteisöjen talousarvioiden osalta on tilanne, jossa ei ole 104 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua liiallista alijäämää.” Lähentymisperusteita koskevan pöytäkirjan 2 artiklassa todetaan lisäksi, että tämä kriteeri merkitsee, ”ettei jäsenvaltiota tarkasteluajankohtana koske tämän sopimuksen 104 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kyseisessä jäsenvaltiossa”.

Perustamissopimuksen 121 artiklan 1 kohdan neljännessä luetelmakohdassa ehdoksi asetetaan: ”jäsenvaltion saavuttaman lähentymisen ja jäsenvaltion Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään osallistumisen pysyvyys, sellaisena kuin se ilmenee pitkän aikavälin korkokantojen tasossa ”. Lähentymisperusteita koskevan pöytäkirjan 4 artiklassa määrätään lisäksi seuraavaa: ”korkokantojen lähentymisperuste tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena merkitsee, että jäsenvaltion pitkän aikavälin korkokantojen keskimääräinen nimellistaso [on enintään kaksi prosenttiyksikköä suurempi verrattuna] enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavaan tasoon. Korkokantojen taso lasketaan jäsenvaltioiden pitkän aikavälin obligaatioiden ja vastaavien arvopapereiden perusteella ottaen huomioon kansallisten määrittelyjen erot”.

Korkojen viitearvo oli lokakuussa 2006 6,2 prosenttia.

Perustamissopimuksen 121 artiklassa edellytetään myös muiden taloudelliseen yhdentymiseen ja lähentymiseen liittyvien seikkojen tarkastelua. Näihin lisätekijöihin sisältyy rahoitus- ja tuotemarkkinoiden yhdentyminen, vaihtotaseen kehittyminen sekä yksikkötyökustannusten ja muiden hintaindeksien kehittyminen. Viimeksi mainitut sisältyvät hintavakauden arviointiin.

2. JÄSENVALTIOKOHTAINEN ARVIO

2.1. Tšekki

Arvioidessaan lähentymiskehitystä vuonna 2004 komissio katsoi, että Tšekki täytti lähentymiskriteereistä kaksi (hintatason vakaus ja pitkät korot). Lainsäädännön lähentymisen arviointi osoitti, että Tšekin lainsäädäntö ei ollut täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eikä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Tšekin keskuspankkilakia on muutettu useaan otteeseen viime vuosina, erityisesti vuosina 2005 ja 2006. Vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa esille tuotuja yhteensopivuusongelmia ei ole kuitenkaan ratkaistu.

Keskuspankin liittymisestä EKPJ:ään euron käyttöönoton yhteydessä voidaan todeta, että Tšekin lainsäädäntö ja erityisesti Tšekin keskuspankkilaki eivät ole täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eikä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Vuotuinen YKHI-inflaatio on Tšekissä ollut alle 3 ½ prosenttia alkuvuodesta 2002 lähtien, ja vuosien 1999–2005 keskiarvo oli 2,3 prosenttia. Vaikuttaa siltä, että taustalla olleet inflaatiopaineet on saatu pysymään kurissa viime vuosina. Työmarkkinoiden vajaakäyttö on hillinnyt palkkainflaatiota, vaikka suhdannetilanne parani asteittain vuosina 2003–2005. Tuontihintojen kasvua on paljolti hillinnyt korunan nimellisen efektiivisen kurssin trendinmukainen vahvistuminen. Inflaatiokehitys on Tšekissä kuitenkin ollut hieman epävakaa hallinnollisesti asetettujen hintojen, EU:hun liittymisen vaikutuksen sekä elintarvikkeiden ja tuontihintojen heilahtelun vuoksi. Inflaation odotetaan kiihtyvän hieman vuosina 2007–2008, sillä suhdannetilanteen arvioidaan paranevan ja suunnitteilla on valmisteverojen ja säänneltyjen hintojen korotus. Keskipitkän aikavälin inflaatiokehitys riippuu myös valuuttakurssin kehittymisestä – kun otetaan huomioon Tšekin talouden huomattava avoimuus – sekä finanssipolitiikan virityksestä. Kahdentoista kuukauden keskimääräinen inflaatio on Tšekissä ollut alle viitearvon tai viitearvon tasolla huhtikuusta 2005 lähtien. Keskimääräinen inflaatio oli Tšekissä lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 2,2 prosenttia eli alle 2,8 prosentin viitearvon, ja se todennäköisesti pysyykin alle viitearvon tulevina kuukausina. Tšekki täyttää hintavakauskriteerin.

Tšekkiä koskee liiallisesta alijäämästä tehty neuvoston päätös (5. heinäkuuta 2004 tehty neuvoston päätös)[5]. Neuvosto suositti, että Tšekin olisi saatava alijäämä alle 3 prosentin suhteessa BKT:hen vuoteen 2008 mennessä uskottavalla ja kestävällä tavalla. Julkisen talouden alijäämän kasvu vuoden 2000 jälkeen johtui ennen kaikkea siirtymävaiheesta johtuvista kertaluonteisista eristä, jotka liittyivät muun muassa yritysten ja pankkialan rakenneuudistukseen, sekä kasvavista sosiaalimenoista. Alijäämä supistui vuonna 2004 huomattavasti eli 2,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Pääosin tämä johtui talouskasvun vauhdittumisesta ja ministeriöille annetusta mahdollisuudesta siirtää käyttämättömiä varoja seuraavaan vuoteen. Taloudellinen tilanne on ollut avuksi julkisen talouden vakauttamisessa viime vuosina. Vahvaa kasvua ei ole kuinkaan kokonaisuudessaan hyödynnetty julkisen talouden sopeuttamisen nopeuttamiseksi. Julkisen talouden velkasuhde on kasvanut huomattavasti vuodesta 2000, mutta se on silti suhteellisen alhainen eli noin 30 prosenttia suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden alijäämä oli vuonna 2005 3,6 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja julkinen velka oli 30,4 prosenttia suhteessa BKT:hen[6]. Tšekki ei täytä julkisen talouden rahoitusasemaa koskevaa kriteeriä.

Tšekin koruna ei kuulu ERM II:een. Tšekillä on vuodesta 1998 ollut määritelty inflaatiotavoite ja kelluva valuuttakurssijärjestelmä. Tšekin korunan nimelliskurssi on vahvistunut pitkään 1990-luvun lopusta lähtien. Poikkeuksen muodostaa ajanjakso vuoden 2002 puolivälistä vuoden 2004 kevääseen. Tätä arviointia edeltäneiden kahden vuoden aikana eli marraskuusta 2004 lokakuuhun 2006 koruna vahvistui suhteessa euroon noin 10 prosenttia. Tšekki ei täytä valuuttakurssikriteeriä.

Keskimääräinen pitkä korko oli Tšekissä lokakuuta 2006 edeltäneen kahdentoista kuukauden aikana 3,8 prosenttia eli alle 6,2 prosentin viitearvon. Keskimääräiset pitkät korot ovat Tšekissä olleet alle viitearvon EU:hun liittymisestä asti. Alkuvuodesta 2005 lähtien Tšekin valtionobligaatioiden tuotto on vastannut pitkälle euroalueen tuottoa, eivätkä erot ole ylittäneet 35:tä peruspistettä. Ero oli vuonna 2005 jonkin aikaa hieman positiivinen, mutta se muuttui hieman negatiiviseksi vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla. Tšekki täyttää pitkien korkojen lähentymiskriteerin.

Myös muita tekijöitä on tarkasteltu, kuten tuote- ja rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä ja vaihtotaseen kehittymistä. Tšekin talous on pitkälle yhdentynyt EU:n talouteen. Erityisesti kauppa muiden jäsenvaltioiden kanssa ja niiden tekemät suorat ulkomaiset sijoitukset ovat huomattavia. Tšekin rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen EU:hun on edennyt merkittävästi. Tähän on lähinnä syynä se, että rahoituksenvälittäjät ovat huomattavassa määrin ulkomaisessa omistuksessa. Tšekin ulkoinen rahoitusasema on parantunut viime vuosina. Vaihtotaseen alijäämä on supistunut huomattavasti eli noin 6 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 2003 lähelle 2:ta prosenttia vuonna 2005, ja tähän on lähinnä ollut syynä huomattavasti kasvanut tavaravienti. Rahoitustase on ylijäämäinen, mikä heijastaa erityisesti ulkomaisten suorien nettosijoitusten huomattavaa lisääntymistä. Ulkomaiset suorat nettosijoitukset olivat vuonna 2005 noin 8 prosenttia suhteessa BKT:hen.

Tämän arvioinnin perusteella komissio katsoo, että ei ole syytä muuttaa Tšekin asemaa jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus.

2.2. Viro

Arvioidessaan lähentymiskehitystä vuonna 2004 komissio katsoi, että Viro täytti lähentymiskriteereistä kaksi (hintavakaus ja julkisen talouden rahoitusasema) ja ettei ollut mitään syytä katsoa, ettei Viro täyttäisi korkokriteeriä. Lainsäädännön lähentymisen arviointi osoitti, ettei Viron lainsäädäntö ollut täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eikä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Keskuspankin liittymisestä EKPJ:ään euron käyttöönoton yhteydessä todettiin, että Viron lainsäädäntö, erityisesti Viron keskuspankkilaki, Viron perustuslaki, rahalaki ja laki Viron kruunun suojaamisesta eivät ole täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eivätkä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Viron keskuspankkilakia muuttava lakiesitys annettiin Viron parlamentille Riigikogulle syyskuussa 2005 ja se hyväksyttiin 7. kesäkuuta 2006. Viron keskuspankkilaista on poistettu vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa esiin tuodut yhteensopivuusongelmat. Keskuspankin liittymisestä EKPJ:ään euron käyttöönoton yhteydessä voidaan todeta, ettei Viron perustuslain 111 pykälä ole muodollisesti sopusoinnussa perustamissopimuksen ja EKPJ:n perussäännön kanssa. Perustuslainmukaisuuden valvonnasta vastaava Viron korkeimman oikeuden jaosto on kuitenkin tehnyt 11. toukokuuta 2006 päätöksen, joka selkeyttää asiaa oikeudellisesti. Perustuslain 111 pykälää ei päätöksen mukaan sovelleta sen jälkeen, kun euro on otettu käyttöön Virossa. Näin ollen lisämuutoksia ei tarvita.

Viron kansallisen lainsäädännön voidaan katsoa olevan täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen ja EKPJ:n perussäännön kanssa edellyttäen, että rahalaki ja laki Viron kruunun suojaamisesta kumotaan euron käyttöönottopäivästä lähtien.

YKHI-inflaatiovauhti hidastui Virossa huomattavasti viime vuosikymmenen aikana ja oli alhaisimmillaan 1,4 prosenttia vuonna 2003. Inflaatio kuitenkin kiihtyi 3 prosenttiin vuonna 2004 ja 4,1 prosenttiin vuonna 2005 ja on sen jälkeen pysytellyt korkealla. Vaikka tähän olivat alun perin syynä ulkoiset hintahäiriöt (erityisesti öljyn maailmanmarkkinahintojen nousu) ja välillisten verojen muutokset, taustalla olevat inflaatiopaineet vaikuttavat myös lisääntyneen viime aikoina, sillä kysynnän vahva kasvu ja nopeasti kiristyvät työmarkkinat asettavat taloudelle yhä enemmän kapasiteettirajoitteita. Inflaation odotetaan pysyvän korkealla jonkin aikaa. Tämä heijastaa vahvaa kysyntää, palkkojen nousua, kotitalouksien energiasta maksaman hinnan nousua sekä (EU:n vaatimusten noudattamiseksi tehtäviä) välillisten verojen korotuksia. Viron 12 kuukauden keskimääräinen inflaatio on ollut yli viitearvon syyskuusta 2004 lähtien. Keskimääräinen inflaatio oli Virossa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 4,3 prosenttia eli yli 2,8 prosentin viitearvon, ja se todennäköisesti pysyykin yli viitearvon tulevina kuukausina. Viro ei täytä hintavakauskriteeriä.

Viroa ei koske liiallisesta alijäämästä tehty neuvoston päätös. Vuosina 2000–2005 Viron julkisen talouden ylijäämä oli keskimäärin 1,1 prosenttia suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden tavoitteet on säännönmukaisesti ylitetty erityisesti vahvan tulokehityksen ansiosta. Vuonna 2005 Viron julkisen talouden ylijäämä oli 2,3 prosenttia eli samalla tasolla kuin vuotta aiemmin[7]. Suhdannetasoitettu ylijäämä supistui hieman vuonna 2005, mikä viittaa ekspansiiviseen finanssipolitiikan viritykseen hyvin vahvan kasvun kaudella. Julkisen talouden bruttovelka oli 4,5 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2005 eli alhaisin kaikista EU:n jäsenvaltioista. Viranomaiset ovat hyödyntäneet vahvan kasvun kautta kerryttääkseen huomattavat julkisen talouden varat. Viro täyttää julkisen talouden rahoitusasemaa koskevan kriteerin.

Viron kruunu on ollut mukana ERM II:ssa 28. päivästä kesäkuuta 2004 eli tätä katsausta laadittaessa yli kaksi vuotta. Ennen liittymistään ERM II:een Viro oli onnistuneesti pitänyt yllä ensin Saksan markkaan ja sittemmin euroon sidottua valuuttakatejärjestelmää vuodesta 1992. Viron liittyessä ERM II:een maan viranomaiset sitoutuivat yksipuolisesti pitämään yllä valuuttakatejärjestelmää ERM II:ssa. Muut indikaattorit, kuten lyhyiden korkojen kehittyminen ja valuuttavarannot, eivät viittaa siihen, että valuuttakurssiin kohdistuisi paineita. Valuuttakatejärjestelmä nauttii suurta luottamusta rahoitusmarkkinoilla ja suuren yleisön keskuudessa. Kahden vuoden pituisen tarkasteluajanjakson aikana Viron kruunu ei ole poikennut keskuskurssistaan eikä siihen ole kohdistunut suuria paineita. Viro täyttää valuuttakurssikriteerin.

Viron julkisen talouden vähäisen velkaantuneisuuden vuoksi käytettävissä ei ole pitkäaikaista valtion obligaatiota tai vastaavaa arvopaperia, johon vertaamalla voitaisiin arvioida pitkissä koroissa näkyvää lähentymisen kestävyyttä. Kotitalouksille ja muille kuin rahoitusalan yrityksille myönnettyihin pitkäaikaisiin kruunumääräisiin lainoihin perustuva korkoindikaattori oli syyskuuta 2006[8] edeltäneiden 12 kuukauden aikana keskimäärin 4,1 prosenttia. Korkoindikaattorin ja muun muassa vähäisen julkisen talouden velan perusteella ei ole syytä päätellä, ettei Viro täyttäisi pitkien korkojen lähentymiskriteeriä.

Myös muita tekijöitä on tarkasteltu, kuten tuote- ja rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä ja vaihtotaseen kehittymistä. Viron talous on pitkälle yhdentynyt EU:n talouteen. Erityisesti kauppa muiden jäsenvaltioiden kanssa ja niiden tekemät suorat ulkomaiset sijoitukset ovat huomattavia. Viron rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen EU:hun on edennyt merkittävästi. Tähän on lähinnä syynä se, että rahoituksenvälittäjät ovat huomattavassa määrin ulkomaisessa omistuksessa ja että euro on laajassa käytössä luotto- ja sijoitusvaluuttana. Viron vaihtotaseen alijäämä on ollut yli 10 prosenttia suhteessa BKT:hen vuodesta 2002. Suuri vaihtotaseen alijäämä heijastaa nopeaa kiinnikuromisprosessia, jossa ulkomaiset säästöt mobilisoidaan ulkomaisen luotonoton välityksellä kotimaisten investointien lisäämiseksi ja tuottavuuden kasvattamiseksi. Ulkoinen rahoitusasema merkitsee kuitenkin huomattavia rahoitustarpeita keskipitkällä aikavälillä, ja rahavirtoja on käytettävä tuottavasti. Ulkoista vajausta on pääosin rahoitettu huomattavilla suorilla ulkomaisilla sijoituksilla ja pankkiryhmien sisäisellä luotonannolla.

Tämän arvioinnin perusteella komissio katsoo, että ei ole syytä muuttaa Viron asemaa jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus.

2.3. Kypros

Arvioidessaan lähentymiskehitystä vuonna 2004 komissio katsoi, että Kypros täytti lähentymiskriteereistä kaksi (hintatason vakaus ja pitkät korot). Lainsäädännön lähentymisen arviointi osoitti, että Kyproksen lainsäädäntö ei ollut täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eikä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Tähän mennessä ei ole annettu kansallista lainsäädäntöä, joka olisi ratkaissut vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa esille tuodut ongelmat lainsäädännön lähentymisessä. Parlamentille annettiin kuitenkin 12. lokakuuta 2006 lakiesitys vuosien 2002 ja 2003 Kyproksen keskuspankkilain muuttamiseksi näiden kysymysten ratkaisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että lainsäädäntö olisi täydellisesti sopusoinnussa perustamissopimuksen sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa. Nykyisessä muodossaan lakiesitys poistaa kaikki vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa esille tuodut yhteensopivuusongelmat.

Ennen kuin uusi lakiesitys hyväksytään, keskuspankin liittymisestä EKPJ:ään euron käyttöönoton yhteydessä voidaan todeta, että Kyproksen lainsäädäntö ja erityisesti Kyproksen keskuspankkilaki eivät ole täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan kanssa eivätkä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Inflaatio on Kyproksessa ollut pitkään suhteellisen alhainen vaikkakin ajoittain epävakaa, mikä kuvaa pienen ja avoimen talouden herkkyyttä ulkoisille hintahäiriöille. YKHI-inflaatio oli keskimäärin 2,7 prosenttia vuosina 1999–2005 mutta kiihtyi noin 6 prosenttiin keväällä 2000 ja uudelleen talvella 2003. Vuonna 2003 inflaation kiihtyminen johtui osittain unioniin liittymiseen liittyvistä arvonlisäveron (alv) ja valmisteverojen korotuksista. Inflaatio kiihtyi alkuvuonna 2006 mutta on tasaantunut viime kuukausina ja oli 1,7 prosenttia lokakuussa 2006. Heilahtelut johtuvat ennen kaikkea energian ja elintarvikkeiden hintojen vaikutuksesta. Kun energian hinnoista aiheutuvat häiriöt poistuvat, inflaation odotetaan hidastuvan asteittain. EU:n vaatimusten täyttämiseksi alv:a ja valmisteveroja on kuitenkin korotettava, ja tämän arvioidaan kiihdyttävän inflaatiota huomattavasti viimeistään silloin, kun nykyiset poikkeukset päättyvät vuoden 2007 lopussa. Keskipitkän aikavälin inflaatiokehitys riippuu paljolti siitä, pysyvätkö mahdolliset palkankorotuspaineet hallinnassa. Kahdentoista kuukauden keskimääräinen inflaatio on Kyproksessa ollut alle viitearvon elokuusta 2005 lähtien. Keskimääräinen inflaatio oli Kyproksessa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 2,3 prosenttia eli alle 2,8 prosentin viitearvon, ja se todennäköisesti pysyykin alle viitearvon tulevina kuukausina. Kypros täyttää hintavakauskriteerin.

Kyprosta ei tällä hetkellä koske liiallisesta alijäämästä tehty neuvoston päätös, sillä tällaisesta alijäämästä 5. heinäkuuta 2004[9] tehty neuvoston päätös on kumottu 11. heinäkuuta 2006[10] tehdyllä neuvoston päätöksellä. Julkisen talouden alijäämä oli suurimmillaan 6,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2003, mutta se on supistunut huomattavasti tämän jälkeen ja oli 2,3 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2005[11]. Sekä kokonaistulo- että kokonaismenosuhde olivat keskimäärin nousussa vuotta 2005 edeltäneiden kuuden vuoden ajan. Kokonaistulot kasvoivat rakenteellisten ja kertaluonteisten toimenpiteiden ansiosta . Rakenteellisia toimenpiteitä olivat alv-verokannan yhdenmukaistaminen yhteisön säännöstön kanssa ja veronkiertoa ehkäisevät toimenpiteet, kertaluonteisia toimenpiteitä puolestaan olivat osittaisten valtiollisten järjestöjen aiemmasta voitosta maksettu ylimääräinen osinko sekä verojen anteeksianto. Menojen kasvua rajoitti enimmäismäärän asettaminen juoksevien perusmenojen ja pääomamenojen nimelliskasvulle, ja tätä toimintalinjaa on jatkettu myöhemmissä talousarvioissa. Vuonna 2005 julkinen velka väheni 69,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Kypros täyttää julkisen talouden rahoitusasemaa koskevan kriteerin.

Kyproksen punta on ollut mukana ERM II:ssa 2. päivästä toukokuuta 2005 eli tätä katsausta laadittaessa 19 kuukautta. Ennen Kyproksen liittymistä ERM II:een Kyproksen keskuspankki oli soveltanut järjestelmää, joka hillitsi valuuttakurssivaihteluita suhteessa euroon ja jossa vaihteluväli keskuskurssiin nähden oli suhteellisen kapea eli ±2 ¼ prosenttia. Virallinen laajempi ±15 prosentin vaihteluväli oli ollut voimassa vuodesta 2001, mutta laajempia vaihteluvälejä ei käytännössä sovellettu. Sillä arviointijakson osalla, jolloin Kypros ei kuulunut ERM II:een, Kyproksen punta pysytteli lähellä tulevaa keskuskurssia. ERM II:een liittymisen jälkeen Kyproksen punta on pysytellyt lähellä keskuskurssia eikä siihen ole kohdistunut suuria paineita. Kypros ei täytä valuuttakurssikriteeriä.

Keskimääräinen pitkä korko oli Kyproksessa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 4,1 prosenttia eli alle 6,2 prosentin viitearvon. Keskimääräiset pitkät korot ovat Kyproksessa olleet alle viitearvon marraskuusta 2005. Pitkät korot ovat Kyproksessa alentuneet huomattavasti viime vuosina. Alhaiset tuottoerot euroalueeseen nähden kertovat markkinoiden pitävän Kyproksen maakohtaista residuaaliriskiä alhaisena. Kypros täyttää pitkien korkojen lähentymiskriteerin.

Myös muita tekijöitä on tarkasteltu, mukaan luettuina tuote- ja rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen ja vaihtotaseen kehittyminen. Kyproksen talous on pitkälti yhdentynyt EU:n talouteen. Erityisesti kauppa ja ulkomaiset suorat sijoitukset ovat kasvussa, ja Kyproksen rahoitusjärjestelmä on huomattavan sidoksissa EU:n ja muiden maiden rahoitusjärjestelmiin Kyproksessa toimivien ulkomaisten pankkien sivukonttoreiden ja tytäryritysten välityksellä. Kyproksen vaihtotaseen alijäämä on suurentunut viime vuosina, ja se oli vuonna 2005 5,7 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vaihtotaseen alijäämä heijastaa huomattavia eroja tavaroiden ja palveluiden nettokaupassa. Palvelukaupan huomattava ylijäämä ei ole yleensä täysin korvannut tavarakaupan huomattavan suurta alijäämää ja negatiivista tulotasetta. Rahoituspuolella ulkomaiset suorat nettosijoitukset ovat olleet huomattavia, vaikkakin herkkiä vaihteluille.

Tämän arvioinnin perusteella komissio katsoo, että ei ole syytä muuttaa Kyproksen asemaa jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus.

2.4. Latvia

Arvioidessaan lähentymiskehitystä vuonna 2004 komissio katsoi, että Latvia täytti lähentymiskriteereistä kaksi (julkisen talouden rahoitusasema ja pitkät korot). Lainsäädännön lähentymisen arviointi osoitti, että Latvian lainsäädäntö ei ollut täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eikä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Latvian keskuspankkilakia on muutettu kahdesti vuoden 2004 lähentymiskatsauksen esittämisen jälkeen (joulukuussa 2005 ja kesäkuussa 2006). Kuitenkin ainoastaan osa esille tuoduista yhteensopivuusongelmista on ratkaistu.

Keskuspankin liittymisestä EKPJ:ään euron käyttöönoton yhteydessä voidaan todeta, että Latvian lainsäädäntö ja erityisesti Latvian keskuspankkilaki eivät ole täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eivätkä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Vuotuinen keskimääräinen inflaatio on Latviassa ollut vuodesta 2004 enimmäkseen yli 6 prosenttia, mikä heijastaa ulkoisten hintahäiriöiden sekä hallinnollisesti asetettujen hintojen ja välillisten verojen tarkistusten vaikutusta. Inflaatiossa näkyy myös kapasiteettirajoitteiden lisääntyminen BKT:n hyvin nopean kasvun pitkittyessä. Kuluttajahintainflaatio on viime aikoina tasaantunut hieman, ja se oli lokakuussa 2006 5,6 prosenttia. Vaikka ulkoiset tekijät (erityisesti energianhinnat) ovat viime aikoina kiihdyttäneet inflaatiota huomattavasti, kysyntäpuolen tekijöillä vaikuttaa olevan yhä suurempi vaikutus inflaation pysymiseen korkeana, kuten suhteellisen korkea pohjainflaatio osoittaa. Inflaation odotetaan pysyttelevän korkealla jonkin aikaa, mikä heijastaa tiukoilla työvoimamarkkinoilla työvoimakustannuksista aiheutuvia kasvupaineita, vilkasta talouden toimeliaisuutta, valmisteverojen korotuksia ja myötäsyklistä finanssipolitiikkaa. Kahdentoista kuukauden keskimääräinen inflaatio on Latviassa ollut yli viitearvon EU:hun liittymisestä asti. Keskimääräinen inflaatio oli Latviassa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 6,7 prosenttia eli yli 2,8 prosentin viitearvon, ja se todennäköisesti pysyykin yli viitearvon tulevina kuukausina. Latvia ei täytä hintavakauskriteeriä.

Latviaa ei koske liiallisesta julkisen talouden alijäämästä tehty neuvoston päätös. Venäjällä vuonna 1998 koetun valuuttakriisin seurauksena julkisen talouden vakauttamisjakso päättyi äkillisesti vuonna 1999, kun alijäämä kasvoi 5,3 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Tämän jälkeen julkisen talouden alijäämä on supistunut, ja alijäämä oli vuosina 2000–2004 keskimäärin 1,8 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vuonna 2005 kirjattiin hienoinen 0,1 prosentin ylijäämä suhteessa BKT:hen. Talouteen kohdistuva verorasitus väheni samanaikaisesti edelleen, 32 prosentista suhteessa BKT:hen vuonna 1999 29 prosenttiin vuonna 2005. Sekä tulot että perusmenot suhteessa BKT:hen ovat alentuneet vakaasti. Vuonna 2005 julkisen talouden rahoitusasema oli tasapainoinen ja julkinen velka oli 12,1 prosenttia suhteessa BKT:hen[12]. Latvia täyttää julkisen talouden rahoitusasemaa koskevan kriteerin.

Latvian lati on ollut mukana ERM II:ssa 2. päivästä toukokuuta 2005 eli tätä katsausta laadittaessa 19 kuukautta. Ennen Latvian liittymistä ERM II:een lati oli sidottu erityisen nosto-oikeuden valuuttakoriin vuoden 2004 loppuun saakka ja euroon 1. tammikuuta 2005 alkaen. Sillä arviointijakson osalla, jolloin Latvia ei kuulunut ERM II:een, latin arvo suhteessa euroon aleni hieman ja vakaantui sen jälkeen kun valuutta oli sidottu uudelleen. Latvian liittyessä ERM II:een se sitoutui yksipuolisesti pitämään latin ±1 prosentin vaihteluvälillä suhteessa keskuskurssiin. ERM II:een liittymisen jälkeen Latvian lati on pysytellyt lähellä keskuskurssia eikä siihen ole kohdistunut suuria paineita. Muut indikaattorit, kuten lyhyiden korkojen kehittyminen ja valuuttavarannot, eivät viittaa siihen, että valuuttakurssiin kohdistuisi paineita. Latvia ei täytä valuuttakurssikriteeriä.

Keskimääräinen pitkä korko oli Latviassa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 3,9 prosenttia eli alle 6,2 prosentin viitearvon. Keskimääräiset pitkät korot ovat Latviassa olleet alle viitearvon EU:hun liittymisestä asti. Latvian liityttyä ERM II:een pitkien korkojen erot euroalueeseen nähden ovat vaihdelleet kohtuullisesti, mikä osoittaa valuuttakurssikiinnityksen olevan vakaa ja sijoittajien luottavan siihen. Latvia täyttää pitkien korkojen lähentymiskriteerin.

Myös muita tekijöitä on tarkasteltu, mukaan luettuina tuote- ja rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen ja vaihtotaseen kehittyminen. Latvian talous yhdentyy yhä suuremmassa määrin EU:n talouteen. Erityisesti kauppa muiden jäsenvaltioiden kanssa ja niiden tekemät suorat ulkomaiset sijoitukset ovat huomattavia. Latvian rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen EU:hun on edennyt merkittävästi. Tähän on lähinnä syynä se, että rahoituksenvälittäjät ovat huomattavassa määrin ulkomaisessa omistuksessa ja että Latvian pörssi on sulautunut pohjoismaisten pörssien OMX-konserniin. Latvian vaihtotaseen alijäämä on ollut yli 10 prosenttia suhteessa BKT:hen vuodesta 2004, ja vuonna 2005 se oli 12,7 prosenttia suhteessa BKT:hen. Suuri vaihtoaseen alijäämä johtuu pääosin tavarakaupan huomattavasta alijäämästä, jota osittain tasapainottaa palvelujen ja tulonsiirtojen positiivinen tase. Se heijastaa pitkälti talouden nopeaa kiinnikuromisuraa, jossa ulkomaiset säästöt mobilisoidaan ulkomaisen luotonannon välityksellä kotimaisten investointien lisäämiseksi ja tuottavuuden kasvattamiseksi. Ulkoinen rahoitusasema merkitsee kuitenkin huomattavia rahoitustarpeita keskipitkällä aikavälillä, ja rahavirtoja on käytettävä tuottavasti. Vaihtotaseen alijäämä on pääosin rahoitettu suorilla ulkomaisilla nettosijoituksilla ja huomattavalla pankkiryhmien sisäisellä luotonannolla sekä ulkomaalaisten tekemillä merkittävillä talletuksilla.

Tämän arvioinnin perusteella komissio katsoo, että ei ole syytä muuttaa Latvian asemaa jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus.

2.5. Unkari

Lähentymiskehityksen arvioinnissaan vuodelta 2004 komissio totesi, että Unkari ei täytä yhtäkään neljästä lähentymiskriteeristä. Lainsäädännön lähentymisen arviointi osoitti, että Unkarin lainsäädäntö ei ollut täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eikä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Unkarin parlamentti muutti keskuspankkilakia vuoden 2004 lopussa. Muutokset eivät kuitenkaan poistaneet vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa esiin tuotuja yhteensopivuusongelmia. Lisäksi lainsäädäntö ei ole sopusoinnussa keskuspankkirahoituksen käyttöä koskevan kiellon kanssa.

Keskuspankin liittymisestä EKPJ:ään euron käyttöönoton yhteydessä ja keskuspankkirahoituksen käyttöä koskevasta kiellosta voidaan todeta, että Unkarin lainsäädäntö ja erityisesti Unkarin keskuspankkilaki, hallitusmuoto ja luottolaitoslaki eivät ole täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eivätkä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

YKHI-inflaatio hidastui 2000-luvun alun noin 10 prosentista noin 4 prosenttiin vuonna 2003 mutta kiihtyi taas vuonna 2004, lähinnä energian ja elintarvikkeiden hintojen nousun vuoksi. Inflaatio on kuitenkin tasaantunut vuoden 2004 lopun jälkeen, ja se oli vuoden 2006 alussa hieman yli 2 prosenttia. Lähinnä tämä johtui jalostettujen elintarvikkeiden hintojen äkillisestä laskusta sekä energian hintojen laskusta. Inflaatio on hiljattain kiihtynyt Unkarissa uudelleen. Tähän on syynä elintarvikkeiden hintojen nousu, kesällä tehdyt välillisten verojen ja hallinnollisesti asetettujen hintojen muutokset sekä vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla tapahtuneen valuuttakurssin heikkenemisen vaikutusten näkyminen viipeellä. Inflaation odotetaan kiihtyvän edelleen, sillä useiden vuonna 2006 toteutettujen toimenpiteiden vaikutukset tuntuvat edelleen ja vuodeksi 2007 on suunnitteilla hallinnollisesti asetettujen hintojen ja välillisten verojen huomattavia korotuksia . Lisäksi ennen vuoden 2007 loppua on suunnitteilla useita terveydenhoito- ja koulutusalan uudistuksia, jotka todennäköisesti lisäävät hintapaineita. Kahdentoista kuukauden keskimääräinen inflaatio on Unkarissa ollut yli viitearvon EU:hun liittymisestä asti. Keskimääräinen inflaatio oli Unkarissa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 3,5 prosenttia eli yli 2,8 prosentin viitearvon, ja se todennäköisesti pysyykin yli viitearvon tulevina kuukausina. Unkari ei täytä hintavakauskriteeriä.

Unkaria koskee liiallisesta alijäämästä tehty neuvoston päätös (5. heinäkuuta 2004 tehty neuvoston päätös)[13]. Neuvosto suositti, että Unkari toteuttaisi keskipitkällä aikavälillä toimenpiteitä supistaakseen maan julkisen talouden alijäämän vuoteen 2008 mennessä alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen uskottavalla ja kestävällä tavalla. Neuvosto päätti marraskuussa 2005, ettei Unkari ollut toteuttanut riittäviä toimia suosituksen perusteella. Unkari esitti 1. syyskuuta 2006 tarkistetun lähentymisohjelman, jonka perusteella neuvosto myönsi 9. lokakuuta 2006 Unkarille lisävuoden alijäämän korjaamiseksi (vuoteen 2009 mennessä). Finanssipolitiikka on Unkarissa ollut vuodesta 2001 lähtien koko ajan ekspansiivista, sillä julkiset menot ovat kasvaneet huomattavasti (erityisesti julkisen sektorin palkat ja sosiaaliset tulonsiirrot), eikä veronkevennyksiä ole tasapainotettu vähentämällä menoja vastaavasti. Vuodesta 2002 julkisen talouden alijäämä on ollut joka vuosi selvästi yli 6 prosenttia suhteessa BKT:hen, ja vuonna 2005 se oli 7,8 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun eläkeuudistuksen kustannukset otetaan huomioon. Hallitus ilmoitti vuonna 2006, että julkisen talouden tavoitteista oli poikettu huomattavasti. Viranomaiset ovat toteuttaneet korjaavia toimenpiteitä, ja tämän vuoden tavoitteena on 10,1 prosentin alijäämä suhteessa BKT:hen[14]. Julkinen velka on kasvanut 61,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen huomattavista yksityistämistuloista huolimatta. Unkari ei täytä julkisen talouden rahoitusasemaa koskevaa kriteeriä.

Unkarin forintti on ollut yksipuolisesti sidottuna euroon (15 prosentin vaihteluvälillä vuodesta 2001 lähtien, eikä se kuulu ERM II:een. Siitä lähtien, kun forintti sidottiin yksipuolisesti euroon, sen arvo on suurimman osan aikaa sijoittunut vaihteluvälin yläosaan. Forintin arvo heikkeni kuitenkin elokuusta 2005 alkaen huomattavasti suhteessa euroon aina kesäkuuhun 2006 saakka. Tämän jälkeen se on hiljalleen alkanut vahvistua. Tätä arviointia edeltäneiden kahden vuoden aikana eli marraskuusta 2004 lokakuuhun 2006 forintti heikkeni suhteessa euroon noin 9 prosenttia. Unkari ei täytä valuuttakurssikriteeriä.

Keskimääräinen pitkä korko oli Unkarissa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 7,1 prosenttia eli 6,2 prosentin viitearvon yläpuolella. Keskimääräiset pitkät korot ovat Unkarissa olleet yli viitearvon EU:hun liittymisestä asti. Velkakirjojen tuottoerot suhteessa euroalueeseen kasvoivat noin 280 peruspisteestä kesäkuussa 2006 noin 350 peruspisteeseen elokuussa 2006 ja edelleen noin 375 peruspisteeseen lokakuussa 2006. Unkari ei täytä pitkien korkojen lähentymiskriteeriä.

Myös muita tekijöitä on tarkasteltu, kuten tuote- ja rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä ja vaihtotaseen kehittymistä. Unkarin talous on pitkälle yhdentynyt EU:n talouteen. Erityisesti kauppa muiden jäsenvaltioiden kanssa ja niiden tekemät suorat ulkomaiset sijoitukset ovat huomattavia. Unkarin rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen EU:hun on edennyt merkittävästi. Tähän on lähinnä syynä se, että rahoituksenvälittäjät ovat huomattavassa määrin ulkomaisessa omistuksessa. Vaihtotaseen alijäämä supistui vuoden 2004 huippulukemasta eli 8,5 prosentista 6,8 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2005 tavara- ja palvelukaupan alijäämän pienetessä. Viime vuosien huomattava vaihtotaseen alijäämä heijastaa muun muassa julkisten säästöjen vajetta, ja se on lähinnä rahoitettu maahan virtaavilla huomattavilla suorilla ulkomaisilla nettosijoituksilla (lukuun ottamatta vuotta 2003, jolloin sijoitukset vähenivät merkittävästi) ja arvopaperisijoituksilla. Vuoden 2006 ensimmäisellä puoliskolla ulkomaiset sijoittajat heikensivät arviotaan Unkarin talouden perustekijöistä, mikä johti arvopaperisijoitusten huomattavaan vähenemiseen.

Tämän arvioinnin perusteella komissio katsoo, että ei ole syytä muuttaa Unkarin asemaa jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus.

2.6. Malta

Arvioidessaan lähentymiskehitystä vuonna 2004 komissio katsoi, että Malta täytti yhden lähentymiskriteereistä (pitkät korot). Lainsäädännön lähentymisen arviointi osoitti, että Maltan lainsäädäntö ei ollut täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eikä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Vaikka Maltan keskuspankkilakia muutettiin kahdesti vuonna 2005, muutoslaeilla ei poistettu kaikkia vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa esille tuotuja yhteensopivuusongelmia. Parlamentille annettiin 13. marraskuuta 2006 lakiesitys Maltan keskuspankkilain muuttamisesta jäljellä olevien kysymysten ratkaisemiseksi ja sen varmistamiseksi, että lainsäädäntö olisi täydellisesti sopusoinnussa perustamissopimuksen sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa. Nykyisessä muodossaan lakiesitys poistaa kaikki vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa esille tuodut yhteensopivuusongelmat.

Ennen kuin uusi lakiesitys hyväksytään, keskuspankin liittymisestä EKPJ:ään euron käyttöönoton yhteydessä voidaan todeta, että Maltan lainsäädäntö ja erityisesti Maltan keskuspankkilaki eivät ole täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan kanssa eivätkä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

YKHI-inflaatio on Maltassa pysytellyt viime vuosina noin 2,5 prosentin tienoilla. Jonkinlaista heilahtelua on tapahtunut lähinnä sen vuoksi, että Malta on avoin talous, joka on haavoittuvainen ulkoisille häiriöille (erityisesti elintarvikkeiden ja energian hinnat), ja sen vuoksi, että välillisiä veroja on muutettu. Inflaatio kiihtyi huomattavasti syksyllä 2005 heijastaen lähinnä säänneltyjen hintojen (energia ja liitännäistuotteet) huomattavaa nousua. Inflaatio on heilahdellut huomattavasti vuonna 2006. Lokakuussa se hidastui huomattavasti lähinnä öljyn hinnan suotuisan kehityksen vuoksi. YKHI-inflaatio energiaa lukuun ottamatta saatiin keskimäärin pysymään alle 2 prosentin vuonna 2006. Pohjainflaation vähäinen muuttuminen viittaa siihen, että taustalla olevat inflaatiopaineet ovat pysytelleet rajallisina tuotantokuilun ollessa negatiivinen ja palkankorotuspaineiden vähäisiä. Inflaation odotetaan pysyvän keskipitkällä aikavälillä kohtuullisena, kun energian hintahäiriöt laantuvat. Riskinä ovat kuitenkin edelleen energian hinnannousun välilliset tai kerrannaisvaikutukset, vaikka huomattavia heijastusvaikutuksia ei vielä olekaan havaittu. Kahdentoista kuukauden keskimääräinen inflaatio on Maltassa ollut viitearvon yläpuolella toukokuusta 2006 lähtien. Keskimääräinen inflaatio oli Maltassa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 3,1 prosenttia eli yli 2,8 prosentin viitearvon, ja se todennäköisesti lähestyy viitearvoa tulevina kuukausina. Malta ei täytä hintavakauskriteeriä.

Maltaa koskee liiallisesta alijäämästä tehty neuvoston päätös (5. heinäkuuta 2004 tehty neuvoston päätös)[15]. Neuvosto suositti, että Malta toteuttaisi keskipitkällä aikavälillä toimenpiteitä supistaakseen maan julkisen talouden alijäämän vuoteen 2006 mennessä alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen uskottavalla ja kestävällä tavalla. Maltan julkisen talouden alijäämä on ollut suhteellisen suuri viime vuosina (osasyynä ovat kertaluonteiset toimenpiteet), ja vuonna 2003 se oli suurimmillaan noin 10 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämän jälkeen alijäämä on supistunut julkisen talouden vakauttamisohjelman ansiosta. Tulosuhde on ollut noususuuntainen. Menot puolestaan kasvoivat vuoteen 2003 saakka mutta ovat sen jälkeen olleet laskussa. Julkisen talouden velka kasvoi huomattavasti vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla, ja korkeimmillaan se oli noin 75 prosenttia vuonna 2004. Vuonna 2005 julkisen talouden alijäämä oli 3,2 prosenttia suhteessa BKT:hen ja julkinen velka väheni hieman eli 74,2 prosenttiin suhteessa BKT:hen[16]. Malta ei täytä julkisen talouden rahoitusasemaa koskevaa kriteeriä.

Maltan liira on ollut mukana ERM II:ssa 2. päivästä toukokuuta 2005 eli tätä katsausta laadittaessa 19 kuukautta. Ennen Maltan liittymistä ERM II:een liira oli sidottu eurosta, dollarista ja Englannin punnasta muodostettuun koriin. Sillä arviointijakson osalla, jolloin Malta ei kuulunut ERM II:een, Maltan liira pysytteli lähellä tulevaa keskuskurssia. Maltan liittyessä ERM II:een maan viranomaiset sitoutuivat yksipuolisesti säilyttämään liiran keskuskurssissa. ERM II:een liittymisen jälkeen Maltan liira on pysytellyt vakaana keskuskurssiin nähden eikä siihen ole kohdistunut suuria paineita. Muut indikaattorit, kuten lyhyiden korkojen kehittyminen ja valuuttavarannot, eivät viittaa siihen, että valuuttakurssiin kohdistuisi paineita. Malta ei täytä valuuttakurssikriteeriä.

Keskimääräinen pitkä korko oli Maltassa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 4,3 prosenttia eli alle 6,2 prosentin viitearvon. Keskimääräiset pitkät korot ovat Maltassa olleet alle viitearvon EU:hun liittymisestä asti. Pitkien korkojen tuottoerot euroon nähden ovat vaihdelleet suhteellisen kohtuullisella tasolla viime vuosina, ja syksyllä 2006 tuottoero liikkui noin 50 peruspisteen tienoilla. Tuottoerojen pysyminen kohtuullisina kertoo markkinoiden pitävän maakohtaista residuaaliriskiä rajallisena. Malta täyttää pitkien korkojen lähentymiskriteerin.

Myös muita tekijöitä on tarkasteltu, kuten tuote- ja rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä ja vaihtotaseen kehittymistä. Maltan talous on pitkälti yhdentynyt EU:n talouteen. Erityisesti kauppa muiden jäsenvaltioiden kanssa ja niiden tekemät suorat ulkomaiset sijoitukset ovat huomattavia. Maltan rahoitusjärjestelmä on huomattavan sidoksissa muiden maiden – sekä EU:hun kuuluvien että kuulumattomien – rahoitusjärjestelmien kanssa, sillä Maltassa toimii ulkomaisia rahoituksenvälittäjiä ja palveluja tarjotaan valtioiden rajojen yli. Maltan vaihtotase on heilahdellut melkoisesti viime vuosina, mikä heijastaa talouden pientä kokoa ja kapeaa toimialapohjaa. Ulkoinen rahoitusasema heijastaa huomattavia eroja tavaroiden ja palveluiden nettokaupassa. Tavarakauppa on huomattavan alijäämäistä, mutta palvelukaupan suuri ylijäämä tasapainottaa sitä osittain. Vaihtotaseen alijäämä on kasvanut huomattavasti viime vuosina, ja vuonna 2005 se oli 10,6 prosenttia suhteessa BKT:hen. Alijäämän kasvu heijasti vaikeita markkinaolosuhteita merkittävillä talouden aloilla eli elektroniikassa ja matkailussa ja vuonna 2005 öljyn hinnan huomattavaa nousua. Rahoituspuolella ulkomaiset suorat nettosijoitukset ovat olleet huomattavia, vaikkakin herkkiä vaihtelulle. Ulkoinen rahoitusasema viittaa huomattavaan rahoitustarpeeseen keskipitkällä aikavälillä.

Tämän arvioinnin perusteella komissio katsoo, että ei ole syytä muuttaa Maltan asemaa jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus.

2.7. Puola

Lähentymiskehityksen arvioinnissaan vuodelta 2004 komissio totesi, että Puola ei täytä yhtäkään neljästä lähentymiskriteeristä. Lainsäädännön lähentymisen arviointi osoitti, että Puolan lainsäädäntö ei ollut täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eikä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Puolan keskuspankkilakia on muutettu vuosina 2004 ja 2006, mutta muutoksilla ei poisteta vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa esille tuotuja yhteensopivuusongelmia. Lisäksi lainsäädäntö ei ole sopusoinnussa keskuspankkirahoituksen käyttöä koskevan kiellon kanssa.

Keskuspankin liittymisestä EKPJ:ään euron käyttöönoton yhteydessä ja keskuspankkirahoituksen käyttöä koskevasta kiellosta voidaan todeta, että Puolan lainsäädäntö ja erityisesti Puolan keskuspankkilaki, Puolan perustuslaki ja pankkitakuurahastosta annettu laki eivät ole täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eivätkä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

YKHI-inflaatio pysytteli Puolassa 1990-luvulla korkeana ja epävakaana. Tämän jälkeen se on hidastunut huomattavasti. Vuosina 2002–2005 se oli hyvin alhaisella tasolla eli keskimäärin 2,1 prosenttia. Taustalla olleet inflaatiopaineet on saatu pysymään kurissa viime vuosina. Työmarkkinoiden vajaakäyttö on hillinnyt palkkainflaatiota, vaikka suhdannetilanne on parantunut asteittain vuosina 2005–2006. Tuontihintojen kasvu on hidastunut huomattavasti vuoden 2004 jälkeen, mikä heijastaa erityisesti zlotyn nimellisen efektiivisen kurssin vahvistumista. Tästä huolimatta inflaatiovauhti on Puolassa ollut hieman epävakaa. Tähän on erityisesti ollut syynä EU:hun liittyminen sekä elintarvikkeiden hintojen ja tuontihintojen vaihtelut. Inflaation odotetaan kiihtyvän hieman nykyiseltä alhaiselta tasoltaan suhdannetilanteen parantuessa ja suunniteltujen, vuosina 2007–2008 toteutettavien välillisten verojen korotusten vuoksi. Inflaation pitäminen tyydyttävällä tasolla keskipitkällä aikavälillä riippuu siitä, saadaanko palkkojen nousu pidettyä linjassa tuottavuuden kehityksen kanssa, koska työttömyyden odotettu lasku voi hieman lisätä palkkapaineita. Kahdentoista kuukauden keskimääräinen inflaatio on Puolassa ollut alle viitearvon tai viitearvon tasolla marraskuusta 2005 lähtien. Keskimääräinen inflaatio oli Puolassa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 1,2 prosenttia eli alle 2,8 prosentin viitearvon, ja se todennäköisesti pysyykin alle viitearvon tulevina kuukausina. Puola täyttää hintavakauskriteerin.

Puolaa koskee liiallisesta alijäämästä tehty neuvoston päätös (5. heinäkuuta 2004 tehty neuvoston päätös) [17]. Neuvosto suositti, että Puolan olisi saatava alijäämä alle 3 prosentin suhteessa BKT:hen vuoteen 2007 mennessä uskottavalla ja kestävällä tavalla. Neuvosto katsoi 28. marraskuuta 2006, ettei Puola ollut toteuttanut neuvoston heinäkuussa 2004 antaman suosituksen mukaisia riittäviä toimia. Julkisen talouden rahoitusasema oli negatiivinen vuosina 2000–2005, sillä keskimääräinen alijäämä oli 3,2 prosenttia suhteessa BKT:hen. Alijäämä suureni vuonna 2001 ja uudelleen vuonna 2003, jolloin menot suhteessa BKT:hen kasvoivat huippuunsa. Alijäämä supistui vuosina 2004–2005. Tähän olivat syynä erityisesti tuloverouudistukset, sosiaalisten tulonsiirtojen indeksoinnin jäädyttäminen, arvioitua alhaisemmat julkiset investoinnit ja eräät kirjanpidon suoriteperusteisuutta koskevat muutokset. Vuonna 2005 julkisen talouden alijäämä oli 2,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos pakollista rahastoivaa eläkejärjestelmää ei lueta julkiseen sektoriin, julkisen talouden alijäämä on 4,4 prosenttia suhteessa BKT:hen.[18],[19] Julkisen talouden velkasuhde kasvoi noin 6 prosenttiyksikköä vuosina 2000–2005. Julkinen velka oli 42,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Ilman pakollista rahastoivaa eläkejärjestelmää luku olisi 47,3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Puola ei täytä julkisen talouden rahoitusasemaa koskevaa kriteeriä.

Puolan zloty ei kuulu ERM II:een. Puola luopui ns. crawling peg -järjestelmästä (’askeltava devalvaatiojärjestelmä’) vuonna 2000. Sen jälkeen se on soveltanut inflaatiotavoitteeseen perustuvaa järjestelmää, johon on yhdistetty kelluva valuuttakurssi. Zlotyn kurssi on vaihdellut huomattavasti viime vuosina. Valuutta vahvistui huomattavasti vuosina 2000–2001, mutta sen jälkeen tapahtui merkittävää kurssikorjausta vuoden 2004 alkupuolelle saakka. Tätä arviointia edeltäneiden kahden vuoden aikana eli marraskuusta 2004 lokakuuhun 2006 zloty vahvistui suhteessa euroon noin 8 ½ prosenttia. Puola ei täytä valuuttakurssikriteeriä.

Keskimääräinen pitkä korko oli Puolassa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 5,2 prosenttia eli alle 6,2 prosentin viitearvon. Keskimääräiset pitkät korot ovat Puolassa olleet alle viitearvon tai viitearvon tasolla elokuusta 2005. Pitkät korot ovat Puolassa vaihdelleet viime vuosina. Tämä heijastaa erityisesti inflaationäkymien ja rahapolitiikan virityksen muutoksia sekä markkinamielialan muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet maakohtaiseen riskipreemioon. Pitkien korkojen tuottoero euroalueeseen nähden kapeni huomattavasti 2000-luvun alkuun verrattuna. Erot kaventuivat noin 100 peruspisteeseen keväällä 2006 mutta kasvoivat kesällä taas yli 150 peruspisteeseen. Puola täyttää pitkien korkojen lähentymiskriteerin.

Myös muita tekijöitä on tarkasteltu, kuten tuote- ja rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä ja vaihtotaseen kehittymistä. Puolan talous on pitkälti yhdentynyt EU:n talouteen. Erityisesti kauppa muiden jäsenvaltioiden kanssa ja niiden tekemät suorat ulkomaiset sijoitukset ovat kasvussa. Puolan rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen EU:hun on edennyt merkittävästi. Tähän on lähinnä syynä se, että rahoituksenvälittäjät ovat huomattavassa määrin ulkomaisessa omistuksessa. Puolan vaihtotaseen alijäämä kasvoi vuonna 2004 väliaikaisesti hieman yli 4 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Syynä oli lähinnä tulovajeen kasvu, joka suurimmaksi osaksi johtui ulkomaisista suorista sijoituksista saaduista huomattavista tuloista. Vuonna 2005 vaihtotaseen alijäämä kuitenkin supistui 1,7 prosenttiin suhteessa BKT:hen. Suorat ulkomaiset sijoitukset ovat vähäisempiä kuin muissa uusissa jäsenvaltioissa, mutta ne ovat hyvinkin riittäneet rahoittamaan vaihtotaseen alijäämän viime vuosina.

Tämän arvioinnin perusteella komissio katsoo, että ei ole syytä muuttaa Puolan asemaa jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus.

2.8. Slovakia

Arvioidessaan lähentymiskehitystä vuonna 2004 komissio katsoi, että Slovakia täytti yhden lähentymiskriteereistä (pitkät korot). Lainsäädännön lähentymisen arviointi osoitti, että Slovakian lainsäädäntö ei ollut täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eikä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Slovakian keskuspankkilakia muutettiin vuosina 2004 ja 2005, mikä ei kuitenkaan ole ratkaissut vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa esille tuotuja yhteensopivuusongelmia. Lainsäädäntö ei myöskään ole sopusoinnussa keskuspankkirahoituksen käyttöä koskevan kiellon kanssa.

Keskuspankin liittymisestä EKPJ:ään euron käyttöönoton yhteydessä ja keskuspankkirahoituksen käyttöä koskevasta kiellosta voidaan todeta, että Slovakian lainsäädäntö ja erityisesti Slovakian keskuspankkilaki ja pankkitalletusten suojasta annettu laki eivät ole täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eivätkä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

YKHI-inflaatio on viime vuosina ollut Slovakiassa epävakaa ja ajoittain korkeana, mikä heijastaa ulkoisten tekijöiden vaikutusta sekä hallinnollisesti asetettujen hintojen ja välillisten verojen muutoksia. Korunan kurssin trendinmukainen vahvistuminen vuosina 2002–2005 hillitsi inflaatiota. Pohjainflaatio on korjattu hallinnollisesti asetettujen hintojen korotusten suhteen, ja se on kaiken kaikkiaan kehittynyt suhteellisen suotuisasti. Viime aikoina kotimaisen kysynnän luomat paineet ja energianhinnat ovat kiihdyttäneet inflaatiota. Vuonna 2005 inflaatio oli keskimäärin 2,8 prosenttia, ja kesällä 2006 se oli noin 5 prosenttia. Inflaation odotetaan hidastuvan vuosina 2007 ja 2008 lähinnä sen vuoksi, että hallinnollisesti asetettuihin hintoihin ei tehdä kovin suuria korotuksia. Vahvan kysynnän ja palkkojen nousun odotetaan kuitenkin luovan jonkinlaisia inflaation kiihtymispaineita. Kahdentoista kuukauden keskimääräinen inflaatio on Slovakiassa ollut yli viitearvon EU:hun liittymisestä asti. Keskimääräinen inflaatio oli Slovakiassa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 4,3 prosenttia eli yli 2,8 prosentin viitearvon, ja se todennäköisesti pysyykin yli viitearvon tulevina kuukausina. Slovakia ei täytä hintavakauskriteeriä.

Slovakiaa koskee liiallisesta alijäämästä tehty neuvoston päätös (5. heinäkuuta 2004 tehty neuvoston päätös)[20]. Neuvosto suositti, että Slovakia toteuttaisi keskipitkällä aikavälillä toimenpiteitä supistaakseen maan julkisen talouden alijäämän vuoteen 2007 mennessä alle 3 prosenttiin suhteessa BKT:hen uskottavalla ja kestävällä tavalla. Slovakian julkisen talouden alijäämä oli vuosikymmenen alussa noin 7 prosenttia suhteessa BKT:hen, mutta se on supistunut huomattavasti vuodesta 2002 lähtien. Sekä tulo- että menosuhde ovat alentuneet, menosuhde enemmän. Julkinen velka on vähentynyt huomattavasti vuodesta 2000, jolloin se oli noin 50 prosenttia suhteessa BKT:hen. Julkisen talouden alijäämä oli vuonna 2005 3,1 prosenttia suhteessa BKT:hen, kun taas julkinen velka oli 34,5 prosenttia suhteessa BKT:hen[21]. Slovakia ei täytä julkisen talouden rahoitusasemaa koskevaa kriteeriä.

Slovakian koruna on ollut mukana ERM II:ssa 28. päivästä marraskuuta 2005 eli tätä katsausta laadittaessa 12 kuukautta. Ennen liittymistään ERM II:een Slovakia sovelsi säännösteltyä kelluvaa valuuttakurssijärjestelmää. Sillä arviointijakson osalla, jolloin Slovakia ei kuulunut ERM II:een, koruna aluksi vahvistui hieman suhteessa euroon ja pysytteli sen jälkeen lähellä tulevaa keskuskurssia. Sen jälkeen kun Slovakia liittyi ERM II:een, koruna on pysytellyt keskuskurssin yläpuolella. Poikkeuksena on lyhyt ajanjakso kesällä 2006, jolloin vaalien jälkeinen epävarmuus euron käyttöönottopäivästä ja julkiseen talouteen liittyvät epävarmuustekijät yhdessä Keski-Euroopan valuuttoihin kohdistuvien paineiden kanssa johtivat valuutan huomattaviin heikkenemispaineisiin, joihin keskuspankki vastasi omilla toimillaan. Heinäkuusta 2006 koruna on ollut selvästi vahvistumassa, ja se oli arviointijakson lopussa 5,5 prosenttia keskuskurssin yläpuolella. Slovakia ei täytä valuuttakurssikriteeriä.

Keskimääräinen pitkä korko oli Slovakiassa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 4,3 prosenttia eli alle 6,2 prosentin viitearvon. Keskimääräiset pitkät korot ovat Slovakiassa olleet alle viitearvon EU:hun liittymisestä asti. Ero euroalueen pitkiin viitelainoihin oli kaventunut huomattavasti sen jälkeen, kun hallituksen uudistusohjelma hyväksyttiin vuonna 2002, ja oli negatiivinen useita kuukausia vuonna 2005 ennen kuin muuttui uudelleen positiiviseksi vuonna 2006, kun inflaatio kiihtyi ja tämän jälkeen nostettiin keskeisiä ohjauskorkoja. Slovakia täyttää pitkien korkojen lähentymiskriteerin.

Myös muita tekijöitä on tarkasteltu, kuten tuote- ja rahoitusmarkkinoiden yhdentymistä ja vaihtotaseen kehittymistä. Slovakian talous on pitkälti yhdentynyt EU:n talouteen. Erityisesti kauppa muiden jäsenvaltioiden kanssa ja niiden tekemät suorat ulkomaiset sijoitukset ovat huomattavia. Slovakian rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen EU:hun on edennyt merkittävästi. Tähän on lähinnä syynä se, että rahoituksenvälittäjät ovat huomattavassa määrin ulkomaisessa omistuksessa. Slovakian vaihtotase on ollut hyvin epävakaa viime vuosina. Tämä heijastaa heilahteluja viennissä, jota vetää suoriin ulkomaisiin sijoituksiin liittyvä uusi tuotantokapasiteetti, varsinkin autoteollisuudessa. Vaihtotaseen alijäämä supistui huomattavasti vuonna 2003 mutta suureni 8,6 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna 2005. Slovakian ulkoinen rahoitusasema on heikentynyt viime vuosina voimakkaan yksityisen kulutuksen ja suoriin ulkomaisiin sijoituksiin liittyvän tuonnin seurauksena. Huomattavan uuden vientisuuntautuneen tuotantokapasiteetin odotetaan vauhdittavan vientiä tulevina vuosina. Vaihtotaseen alijäämä on pääosin rahoitettu huomattavilla suorilla ulkomaisilla nettosijoituksilla.

Tämän arvioinnin perusteella komissio katsoo, että ei ole syytä muuttaa Slovakian asemaa jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus.

2.9. Ruotsi

Arvioidessaan lähentymiskehitystä vuonna 2004 komissio katsoi, että Ruotsi täytti lähentymiskriteereistä kolme (hintavakaus, julkisen talouden rahoitusasema ja pitkät korot). Lainsäädännön lähentymisen arviointi osoitti, että Ruotsin lainsäädäntö ei ollut täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 109 artiklan eikä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

Keskuspankkilakia muutettiin vuosina 2004 ja 2006, mikä ei kuitenkaan ole ratkaissut vuoden 2004 lähentymiskatsauksessa esille tuotuja yhteensopivuusongelmia. Myös valuuttapolitiikkaa koskevassa laissa on yhteensopivuusongelmia.

Keskuspankin riippumattomuudesta ja keskuspankin liittymisestä EKPJ:ään euron käyttöönoton yhteydessä voidaan todeta, että Ruotsin lainsäädäntö, erityisesti Ruotsin keskuspankkilaki, hallitusmuoto (perustuslaki) ja valuuttapolitiikkaa koskeva laki eivät ole täysin sopusoinnussa perustamissopimuksen 108 ja 109 artiklan kanssa eivätkä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

YKHI-inflaatio on viime vuosina yleensä ollut Ruotsissa alle 2 prosenttia. Poikkeuksena ovat tietyt ajanjaksot vuosina 2001 ja 2003, jolloin sähkönhinnan nousu kiihdytti kuluttajahintainflaatiota. Suhteellisen vankan talouskasvun veturina on pääasiassa ollut tuottavuuden huomattava kasvu, joka on pitkälti tasapainottanut tuotantoyksikkökohtaisten työvoimakustannusten nousua. Alhaiseen inflaatioon on vaikuttanut myös se, että Ruotsin kruunun vahvistuminen vuosina 2002–2004 on alkanut vähitellen näkyä. Samoin kansainvälinen kilpailu ja globalisoituminen ovat vaikuttaneet tuotujen teollisuustuotteiden hintoihin inflaatiota hidastavasti. Kysynnän vahvan kasvun ja parantuvien työmarkkinaolosuhteiden odotetaan luovan jonkin verran inflaatiopaineita. Keskipitkän aikavälin inflaationäkymät pysyttelevät kuitenkin suotuisina, sillä tarjontatekijät ovat positiivisia ja inflaatio-odotukset hyvin ankkuroituja. Kahdentoista kuukauden keskimääräinen inflaatio on Ruotsissa ollut viime vuosina alle viitearvon. Keskimääräinen inflaatio oli Ruotsissa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 1,5 prosenttia eli alle 2,8 prosentin viitearvon, ja se todennäköisesti pysyykin alle viitearvon tulevina kuukausina. Ruotsi täyttää hintavakauskriteerin.

Ruotsia ei koske liiallisesta julkisen talouden alijäämästä tehty neuvoston päätös. Ruotsilla oli julkisen talouden ylijäämää vuosina 2000–2005 keskimäärin 2,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Tämä suuri keskimääräinen ylijäämä heijastaa Ruotsin sääntöperusteista budjettikehystä. Vuonna 2005 ylijäämää oli 3,0 prosenttia suhteessa BKT:hen. Jos pakollista rahastoivaa eläkejärjestelmää ei lueta julkiseen sektoriin, julkisen talouden ylijäämä on 2,0 prosenttia suhteessa BKT:hen.[22],[23] Julkinen velka oli vuonna 2005 50,4 prosenttia suhteessa BKT:hen. Ilman pakollista rahastoivaa eläkejärjestelmää luku olisi 50,9 prosenttia suhteessa BKT:hen. Ruotsi täyttää julkisen talouden rahoitusasemaa koskevan kriteerin.

Ruotsin kruunu ei kuulu ERM II:een. Ruotsi soveltaa inflaatiotavoitteeseen perustuvaa järjestelmää, johon on yhdistetty kelluva valuuttakurssi. Kun kiinteästä valuuttakurssijärjestelmästä luovuttiin vuonna 1992, valuuttakurssi heikkeni heti huomattavasti, mutta tätä lukuun ottamatta kruunun valuuttakurssi suhteessa euroon on suurimmaksi osaksi liikkunut suhteellisen kapealla välillä suhteessa Saksan markkaan ja sittemmin euroon. Marraskuusta 2004 lokakuuhun 2006 kruunu heikkeni suhteessa euroon hieman alle 3 prosenttia. Ruotsi ei täytä valuuttakurssikriteeriä.

Keskimääräinen pitkä korko oli Ruotsissa lokakuuta 2006 edeltäneiden 12 kuukauden aikana 3,7 prosenttia eli alle 6,2 prosentin viitearvon. Keskimääräiset pitkät korot ovat Ruotsissa olleet viime vuosina jatkuvasti alle viitearvon. Erot euroalueen pitkiin korkoihin ovat kaventuneet huomattavasti vuodesta 2003 eli noin 50 peruspisteestä nykyiseen -10 peruspisteeseen, mikä heijastaa muun muassa negatiivista ohjauskorkoeroa euroalueeseen nähden. Ruotsi täyttää pitkien korkojen lähentymiskriteerin.

Myös muita tekijöitä on tarkasteltu, mukaan luettuina tuote- ja rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen ja vaihtotaseen kehittyminen. Ruotsin talous on pitkälti yhdentynyt EU:n talouteen. Erityisesti kauppa muiden jäsenvaltioiden kanssa on kasvussa ja Ruotsin rahoitusmarkkinat ovat hyvin yhdentyneet EY:n rahoitusmarkkinoihin. Lähinnä tämä johtuu siitä, että rahoituksenvälittäjiä on ruotsalaisessa omistuksessa Pohjoismaiden/Baltian alueella ja Ruotsin pörssi on sulautunut pohjoismaisten pörssien OMX-konserniin. Ruotsin vaihtotaseen ylijäämä on ollut noin 6–7 prosenttia suhteessa BKT:hen useiden vuosien ajan vahvan viennin vetämänä. Maasta ulos virtaavat suorat ulkomaiset sijoitukset selittävät suureksi osaksi rahoitustaseen alijäämän.

Tämän arvioinnin perusteella komissio katsoo, että ei ole syytä muuttaa Ruotsin asemaa jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus.

[1] Euroopan komissio, Lähentymiskehityksen arviointi 2004, KOM(2000) 690 lopullinen, 20.10.2004, ja Euroopan keskuspankki, Lähentymisraportti 2004, lokakuu 2004.

[2] Euroopan komissio, Liettuan lähentymiskehityksen arviointi 2006, KOM(2006) 223 lopullinen, 16.5.2006, Euroopan komissio, Slovenian lähentymiskehityksen arviointi 2006, KOM(2006) 224 lopullinen, 16.5.2006, Euroopan keskuspankki, Lähentymisraportti, toukokuu 2006.

[3] Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta neuvottelivat erivapausjärjestelyt ennen kuin Maastrichtin sopimus hyväksyttiin eivätkä osallistu EMUn kolmanteen vaiheeseen. Neuvosto ei arvioi, täyttävätkö nämä maat euron käyttöönottamiseksi vaadittavat edellytykset, ennen kuin ne ilmaisevat haluavansa osallistua kolmanteen vaiheeseen ja liittyä yhteiseen rahaan.

[4] Tämän kertomuksen valmistelussa käytetyt tiedot on kerätty 17. marraskuuta 2006 mennessä.

[5] 2005/185/EY (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 20).

[6] Komission yksiköiden syksyn talousennusteessa julkisen talouden alijäämän arvioitiin olevan vuonna 2006 3,5 prosenttia suhteessa BKT:hen.

[7] Komission yksiköiden syksyn talousennusteessa julkisen talouden ylijäämän arvioitiin olevan vuonna 2006 2,5 prosenttia suhteessa BKT:hen.

[8] Uusimmat saatavilla olevat tiedot.

[9] 2005/184/EY (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 19).

[10] 2006/627/EY (EUVL L 256, 20.9.2006, s. 13–14).

[11] Komission yksiköiden syksyn talousennusteessa julkisen talouden alijäämän arvioitiin olevan vuonna 2006 1,9 prosenttia suhteessa BKT:hen.

[12] Komission yksiköiden syksyn talousennusteessa julkisen talouden alijäämän arvioitiin olevan vuonna 2006 1,0 prosenttia suhteessa BKT:hen.

[13] 2004/918/EY (EUVL L 389, 30.12.2004, s. 27).

[14] Komission syksyn talousennusteessa ennakoidaan samansuuruista julkisen talouden alijäämää.

[15] 2005/186/EY (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 21).

[16] Komission yksiköiden syksyn talousennusteessa julkisen talouden alijäämän arvioitiin olevan vuonna 2006 2,9 prosenttia suhteessa BKT:hen.

[17] 2005/183/EY (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 18).

[18] Puola käyttää hyväkseen siirtymäkautta rahastoivien eläkejärjestelmien luokittelusta 2. maaliskuuta 2004 tehdyn Eurostatin päätöksen täytäntöönpanossa. Siirtymäkauden aikana Puola voi kirjata rahastoivien eläkejärjestelmien tulot ja menot julkiseen sektoriin, mikä supistaa julkisen talouden alijäämää. Siirtymäkausi päättyy vuoden 2007 julkista taloutta koskevaan ensimmäiseen ilmoitukseen.

[19] Komission yksiköiden syksyn talousennusteessa julkisen talouden alijäämän arvioitiin olevan vuonna 2006 2,2 prosenttia suhteessa BKT:hen (ilman pakollista rahastoiva eläkejärjestelmää luku olisi 4,2 prosenttia suhteessa BKT:hen).

[20] 2005/182/EY (EUVL L 62, 9.3.2005, s. 16–17).

[21] Komission yksiköiden syksyn talousennusteessa julkisen talouden alijäämän arvioitiin olevan vuonna 2006 3,4 prosenttia suhteessa BKT:hen.

[22] Ruotsi on käyttänyt hyväkseen siirtymäkautta rahastoivien eläkejärjestelmien luokittelusta 2. maaliskuuta 2004 tehdyn Eurostatin päätöksen täytäntöönpanossa. Siirtymäkauden aikana Ruotsi voi kirjata rahastoivien eläkejärjestelmien tulot ja menot julkiseen sektoriin, mikä kasvattaa julkisen talouden ylijäämää. Siirtymäkausi päättyy vuoden 2007 julkista taloutta koskevaan ensimmäiseen ilmoitukseen.

[23] Komission yksiköiden syksyn talousennusteessa julkisen talouden ylijäämän arvioitiin olevan vuonna 2006 2,8 prosenttia suhteessa BKT:hen (ilman pakollista rahastoivaa eläkejärjestelmää luku olisi 1,7 prosenttia suhteessa BKT:hen).