52006DC0372

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 12.7.2006

KOM(2006) 372 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia

{KOM(2006) 373 lopullinen}{SEC(2006) 894}{SEC(2006) 895}{SEC(2006) 914}

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtainen strategia (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

1.1. Ympäristöongelman kuvaus 3

1.2. Nykyinen asiaa koskeva lainsäädäntö 3

1.3. Teemakohtaisen strategian käynnistäminen 4

2. Tilanteen arviointi 5

3. Teemakohtaisen strategian tavoitteet 6

4. Toimet ja välineet: teemakohtaiseen strategiaan sisältyvät toimenpiteet 7

4.1. Uudet toimenpiteet, joita ei voida sisällyttää olemassa oleviin välineisiin 8

4.2. Toimenpiteet, jotka sisällytetään olemassa oleviin välineisiin 10

4.3. Toimenpiteet/toimet, joita ei vielä tällä hetkellä ehdoteta otettavaksi mukaan teemakohtaiseen strategiaan mutta joita voidaan tarkastella myöhemmin uudelleen 11

5. Odotetut tulokset ja vaikutukset 11

6. Jatkotoimet 12

1. JOHDANTO

1.1. Ympäristöongelman kuvaus

Torjunta-aineiden, jotka koostuvat pääasiassa kasvinsuojeluaineista[1] ja biosidituotteista, tavoitteena on vaikuttaa elävien organismien perusprosesseihin, minkä vuoksi niiden avulla voidaan tappaa tai kontrolloida haitallisia organismeja (kuten tuholaiset). Samaan aikaan torjunta-aineet voivat aiheuttaa epätoivottavia haitallisia vaikutuksia muihin kuin kohdeorganismeihin esimerkiksi ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Yhteiskunta hyväksyy tietyssä määrin niiden käytöstä aiheutuvat mahdolliset riskit taloudellisten hyötyjen vuoksi, sillä kasvinsuojeluaineiden ansiosta voidaan muun muassa varmistaa kohtuuhintaisten, terveellisten ja laadukkaiden maataloustuotteiden saannin luotettavuus.

Torjunta-aineita on säännelty jo pitkään useimmissa jäsenvaltioissa ja yhteisössä[2]. Vuosien mittaan on kehitetty monimutkainen järjestelmä torjunta-aineiden käytöstä ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheutuvien riskien arvioimiseksi.

Huolimatta kaikista pyrkimyksistä rajoittaa torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvia riskejä ja ehkäistä epätoivottavia vaikutuksia ympäristöstä (erityisesti maaperästä ja vedestä) löytyy edelleen epätoivottavia määriä tiettyjä torjunta-aineita[3] ja maataloustuotteissa voidaan edelleen todeta jäämiä, jotka ylittävät sallitut enimmäistasot[4].

Tästä syystä on tarpeen vähentää mahdollisimman paljon ihmisille ja ympäristölle torjunta-aineista aiheutuvia riskejä mahdollisuuksien mukaan minimoimalla tai poistamalla altistuminen sekä kannustamalla vähemmän haitallisia vaihtoehtoja, muut kuin kemialliset vaihtoehdot mukaan luettuina, koskevaa tutkimusta ja niiden kehittämistä.

1.2. Nykyinen asiaa koskeva lainsäädäntö

Euroopan parlamentti ja neuvosto tunnustivat kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman[5] hyväksyessään, että torjunta-aineiden ja erityisesti kasvinsuojeluaineiden vaikutusta ihmisten terveyteen ja ympäristöön on vähennettävä edelleen. Ne painottivat sitä, että on tarpeen käyttää torjunta-aineita kestävämmällä tavalla ja pyrkiä vähentämään huomattavasti torjunta-aineiden käyttöä ja käytöstä aiheutuvia riskejä siten, että samalla otetaan huomioon asianmukaisen kasvinsuojelun vaatimukset.

Tätä varten kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa ehdotetaan kaksivaiheista lähestymistapaa:

1. asiaa koskevan lainsäädännön täysimääräinen täytäntöönpano ja sen tarkistaminen tarvittaessa[6]

2. torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaisen strategian laatiminen.

Torjunta-aineita koskevassa yhteisön sääntelykehyksessä keskitytään erityisesti tällaisten tuotteiden markkinoille saattamiseen sekä niiden elinkaaren loppuun.Kasvinsuojeluaineita koskeva pääasiallinen lainsäädäntö annetaan seuraavissa säädöksissä:

1. direktiivi 91/414/ETY kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta[7] ja

2. asetus (EY) N:o 396/2005 torjunta-ainejäämien enimmäismääristä elintarvikkeissa ja rehuissa[8].

Direktiivin 91/414/ETY tavoitteena on ehkäistä riskejä niiden syntyvaiheessa tekemällä kullekin tehoaineelle ja tehoainetta sisältävälle tuotteelle kattava riskinarviointi ennen kuin aineiden käyttö sallitaan. Tiettyjä käyttötarkoituksia koskevan luvan myöntäminen kasvinsuojeluaineelle tarkoittaa näin ollen sitä, että on osoitettu, ettei kasvinsuojeluaineen käyttö tavanomaisissa käyttöolosuhteissa aiheuta kohtuuttomia haittavaikutuksia ihmisten ja eläinten terveyteen tai ympäristöön. Asetuksessa (EY) N:o 396/2005 vahvistetaan kasvi- ja eläinperäisissä tuotteissa esiintyvien tehoainejäämien enimmäismäärät, jotta voidaan vähentää kuluttajien altistumista elintarvikeketjun loppupäässä. Seuraamalla jäämien enimmäismäärien noudattamista voidaan myös arvioida, ovatko EU:n ammattimaiset käyttäjät (esim. viljelijät) soveltaneet oikein jäsenvaltioille myönnettyihin kasvinsuojeluaineiden lupiin liittyviä ohjeita ja rajoituksia.

Vastaava biosidituotteiden arviointijärjestelmä otettiin käyttöön direktiivillä 98/8/EY[9], joka velvoitti useat jäsenvaltiot ottamaan ensimmäistä kertaa käyttöön biosidilainsäädäntöä.

Yksi voimassa olevan lainsäädännön puutteista on se, ettei siinä käsitellä riittävästi varsinaista käyttövaihetta, joka on keskeisessä asemassa määritettäessä torjunta-aineiden aiheuttamia yleisiä riskejä. Tästä syystä teemakohtaisessa strategiassa ehdotetaan toimenpiteitä tämän puutteen korjaamiseksi, jotta voitaisiin luoda yhtenäinen ja johdonmukainen yleinen poliittinen kehys.

1.3. Teemakohtaisen strategian käynnistäminen

Kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman mukaisesti teemakohtaiset strategiat on kehitettävä kahdessa vaiheessa, joihin kaikki sidosryhmät osallistuvat. Komissio käynnisti heinäkuussa 2002 antamallaan tiedonannolla ”Kohti torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaista strategiaa”[10] laajan kuulemisen.

Tiedonannossa esitettiin esitutkimusten perusteella nykyisen sääntelykehyksen puutteet, jotka liittyvät käyttövaiheeseen torjunta-aineiden elinkaaressa. Siinä annettiin laajoja taustatietoja torjunta-aineiden käytön eduista ja riskeistä (joita käsitellään tämän tiedonannon yhteydessä esitettävässä vaikutustenarvioinnissa), lueteltiin huomioon otettavat keskeiset kysymykset sekä esitettiin käyttövaihetta ja negatiivisten suuntausten kääntämistä koskevia mahdollisia toimenpiteitä.

Asiassa kuultiin Euroopan parlamenttia, neuvostoa, Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa, alueiden komiteaa, teollisuutta, kuluttaja- ja viljelijäorganisaatioita sekä suurta yleisöä. Kommentteja saatiin yli 150 sidosryhmältä[11]. Lisäksi komissio järjesti 4. marraskuuta 2002 konferenssin, johon osallistui yli 190 edustajaa eri sidosryhmistä[12]. Erityiskysymyksistä (mm. vertaileva arviointi / korvaamisperiaate, levityskalusto, IPM/ICM[13]) keskusteltiin myös monissa konferensseissa, joihin komissio osallistui, sekä komission järjestämissä tapaamisissa (mm. lentolevitys). Lisäksi komissio järjesti avoimen kuulemisen Internetissä ja sai lähestulkoon 1 800 vastausta[14].

Ehdotetun strategian tavoitteita ja mahdollisesti toteutettavia monia toimenpiteitä tuettiin laajalti. Kuulemismenettelyä kuvataan tarkemmin vaikutustenarvioinnissa[15].

2. TILANTEEN ARVIOINTI

Torjunta-aineiden käytöstä (erityisesti viljelijöille) koituvien välittömien hyötyjen vuoksi torjunta-aineita käytetään laajamittaisesti ja niitä pidetään yleisesti välttämättöminä nykyaikaisille viljelyjärjestelmille. Torjunta-aineista kasvinsuojeluaineet lisäävät satoa maksimaalisesti ja auttavat supistamaan työvoiman tarvetta.

Huolimatta ihmisten terveyden ja ympäristön suojeluun tähtäävistä voimassa olevista politiikoista ja lainsäädännöstä kasvinsuojeluaineiden tosiasiallinen kulutus ja käyttö ei ole vähentynyt EU:ssa vuosina 1992–2003, kuten seuraava tilasto osoittaa[16].

[pic]

Kuvio 1: Kasvinsuojeluaineiden (tehoaineiden) myynti EU-15:ssä (tonnia)

Elintarvikkeista ja rehuista otettujen näytteiden määrä, joissa todetaan lainsäädännössä sallitut enimmäismäärät ylittäviä torjunta-ainejäämiä, ei ole vähentynyt vuosina 1996–2003. Se on säilynyt noin viidessä prosentissa, kuten jäsenvaltioiden ja komission toteuttamat seurantatoimet osoittavat[17].

[pic]

Kuvio 2: Hedelmissä, vihanneksissa ja viljassa olevien torjunta-ainejäämien tarkastuksia koskevat tulokset EU-15:ssä

3. TEEMAKOHTAISEN STRATEGIAN TAVOITTEET

Kuluttajien ja koko yhteiskunnan tietämyksen kasvu torjunta-aineiden käytöstä mahdollisesti aiheutuvista riskeistä on hiljattain johtanut siihen, että tietyt vähittäiskauppiaat, hallitukset ja yhteisö ovat käynnistäneet toimia tukeakseen maatalousmuotoja ja tuholaistorjuntamenetelmiä, jotka rajoittavat kasvinsuojeluaineiden käyttöä tai kohdentavat sen paremmin (luonnonmukainen viljely, integroitu tuholaistorjunta tai vähemmän herkkien lajikkeiden käyttö). On tärkeää rohkaista rationaalista ja tarkkaa torjunta-aineiden käyttöä sekä asianmukaista viljelyä ja maaperän hoitoa.

Lisäksi on tärkeää parantaa torjunta-aineiden käyttäjien (varsinkin ammattimaisten käyttäjien) käyttäytymistä varmistamalla parempi koulutus, koska väärin- ja liikakäyttö johtuu juuri itse käyttäjistä.

Torjunta-aineiden levityskaluston laatua ja tehokkuutta on niin ikään parannettava, jotta torjunta-aineiden käyttäjät pystyisivät optimoimaan käsittelyn tehokkuuden ja minimoimaan haitalliset vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön.

Myös muiden politiikan alojen (vesipolitiikka, maatalouspolitiikka, työntekijöiden suojelu ja tutkimus) lainsäädäntö vaikuttaa välittömästi tai välillisesti torjunta-aineiden käyttöön. Teemakohtaisen strategian ansiosta on mahdollista kehittää horisontaalinen ja monialainen lähestymistapa, joka ulottuu huomattavasti laajemmalle kuin erityisten oikeudellisten välineiden melko suppea soveltamisala.

Teemakohtaisen strategian yleisten tavoitteiden saavuttamista edistävät erityistavoitteet ovat:

a) minimoida torjunta-aineiden käytöstä terveydelle ja ympäristölle aiheutuvat vaarat ja riskit;

b) parantaa torjunta-aineiden käytön ja jakelun valvontaa;

c) pienentää haitallisten tehoainejäämien tasoja mm. korvaamalla vaarallisimmat aineet turvallisemmilla aineilla, myös muilla kuin kemikaaleilla;

d) edistää vähän torjunta-aineita käyttävää tai torjunta-aineetonta viljelyä muun muassa valistamalla käyttäjiä, edistämällä hyvien käytänteiden soveltamista ja harkitsemalla mahdollista taloudellisten välineiden käyttöä;

e) kehittää avoin järjestelmä raportointiin ja strategian tavoitteiden toteuttamisessa saavutetun edistyksen seurantaan, mukaan luettuna sopivien indikaattorien kehittäminen.

Biosideja koskevan lainsäädännön vaikutukset alkavat näkyä vasta vuoden 2006 jälkeen, kun biosidituotteissa käytettävien tehoaineiden ensimmäiset arvioinnit saatetaan päätökseen. Komissiolla sen enempää kuin useimmilla jäsenvaltioilla ei ole tällä hetkellä riittävästi tietoa tai kokemusta, jotta voitaisiin ehdottaa biosideja koskevia lisätoimenpiteitä. Mahdollisten toimenpiteiden harkitsemiseksi tilannetta tulisi tarkastella uudelleen vuoden 2007 aikana.

Jotta noudatettaisiin kuudennen ympäristöohjelman tavoitteita ja koska kasvinsuojeluaineet ovat torjunta-aineiden tärkein ryhmä, torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevassa teemakohtaisessa strategiassa keskitytään toistaiseksi ainoastaan näihin tuotteisiin. Teemakohtaisen strategian soveltamisalaa voidaan kuitenkin laajentaa tulevaisuudessa, jos vastaavia toimenpiteitä katsotaan tarvittavan biosideja varten.

4. TOIMET JA VÄLINEET: TEEMAKOHTAISEEN STRATEGIAAN SISÄLTYVÄT TOIMENPITEET

Torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevaan strategiaan sisältyy lukuisia yksittäisiä toimenpiteitä, joiden vaikutuksia on arvioitu taloudellisesta, sosiaalisesta, terveydellisestä ja ympäristöä koskevasta näkökulmasta. Teemakohtaisiin strategioihin liittyvän holistisen näkemyksen mukaisesti uusia toimenpiteitä sisällytetään mahdollisuuksien mukaan olemassa oleviin välineisiin, ja tätä lähestymistapaa ehdotetaankin sovellettavaksi moniin toimenpiteisiin. Muiden toimenpiteiden osalta ehdotetaan vahvistettavaksi uutta lainsäädäntöä, jota koskevat ehdotukset esitetään samaan aikaan tämän tiedonannon kanssa.

Seuraavissa luvuissa esitellään lyhyesti teemakohtaiseen strategiaan sisältyviä toimenpiteitä sekä toimenpiteitä, joita harkittiin mutta joita ei ehdoteta vielä tässä vaiheessa. Toimenpiteitä kuvataan yksityiskohtaisemmin teknisessä liitteessä (”Technical Annex to the Communication on the Thematic Strategy on the Sustainable Use of Pesticides”)[18] ja vaikutustenarvioinnissa, jossa esitetään ehdotettujen toimenpiteiden perustelut. Nämä kaikki asiakirjat liittyvät läheisesti toisiinsa ja niihin olisi tutustuttava yhtenä kokonaisuutena.

4.1. Uudet toimenpiteet, joita ei voida sisällyttää olemassa oleviin välineisiin

Seuraavat teemakohtaisen strategian toimenpiteet sisältyvät uuteen Euroopan parlamentin ja neuvoston puitedirektiiviin, jota koskevan ehdotuksen komissio esittää samaan aikaan tämän tiedonannon kanssa:

- Jäsenvaltioiden laatimat kansalliset toimintasuunnitelmat , joissa vahvistetaan yksittäiset tavoitteet, joiden mukaan vähennetään vaaroja, riskejä ja kemiallisesta kasvinsuojelusta riippuvuutta.

- Sidosryhmien osallistuminen kansallisten toimintasuunnitelmien laatimiseen, toteuttamiseen ja mukauttamiseen. Jäsenvaltiot määrittävät yleisön osallistumista koskevat yksityiskohtaiset järjestelyt ja tason, jolla osallistuminen tapahtuu, tarjotakseen kansalaisille mahdollisuuden osallistua menettelyyn varhain ja tehokkaasti.

- Torjunta-aineiden ammattimaisille käyttäjille tarkoitetun koulutusjärjestelmän luominen sen varmistamiseksi, että torjunta-aineiden säännölliset käyttäjät ovat täysin tietoisia käyttöön liittyvistä riskeistä ja toteuttavat kaikki tarvittavat toimet löytääkseen mahdollisimman vähän haittaavat keinot kasvinsuojeluaineisiin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Järjestelmän yhteydessä käyttäjille annetaan neuvoja parhaan mahdollisen päätöksen tekemiseksi samaa käsittelyä varten saatavilla olevista eri tuotteista (korvaaminen käyttäjätasolla).

- Suurelle yleisölle (erityisesti torjunta-aineiden muille kuin ammattimaisille käyttäjille) suunnatun tiedottamisen parantaminen tiedotuskampanjoiden ja vähittäismyyjien kautta kulkevan tiedon välityksellä.

- Levityskaluston säännölliset ja pakolliset tarkastukset, jotta voidaan vähentää torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen (erityisesti käyttäjän altistumisen osalta) ja ympäristöön levityksen aikana ja varmistaa mahdollisimman tehokas käyttö takaamalla, että tosiasiallisesti käytetty määrä vastaa ennalta säädettyä annostelua.

- Lentolevityksen kieltäminen , jotta voidaan rajoittaa ihmisten terveyteen ja ympäristöön kohdistuvia huomattavia haitallisia vaikutuksia, joita aiheutuu erityisesti tuulen mukana kulkeutumisen vuoksi. Lentolevitystä olisi voitava käyttää vain poikkeuksellisesti, jos lentolevitys tarjoaa selkeitä etuja ja myös ympäristöhyötyjä verrattuna muihin levitysmenetelmiin tai jos muita toteutettavissa olevia vaihtoehtoja ei ole olemassa. Tällaisia poikkeuksia koskevat edellytykset on vahvistettava, jotta voidaan minimoida epätoivottavien vaikutusten riski, esimerkiksi edellyttämällä käyttäjiltä asianmukaista koulutusta ja soveltamalla levityskalustoa koskevia standardeja.

- Vesiympäristön tehokkaampi suojelu torjunta-aineiden aiheuttamalta pilaantumiselta, jotta voidaan edistää vesipolitiikan puitedirektiivissä (puitedirektiivin[19] 7 artiklan 3 kohta, 11 artikla ja 16 artikla) vahvistettujen tavoitteiden saavuttamista.

- Sellaisten alueiden määritteleminen, joilla torjunta-aineiden käyttöä rajoitetaan tai se kielletään muun lainsäädännön (kuten luontotyyppidirektiivin[20] 6, 10 ja 12 artikla ja lintudirektiivin[21] 3 artikla ja 4 artiklan 4 kohta) mukaisten toimenpiteiden perusteella. Tällaisia alueita olisi nimettävä myös suuren yleisön suuren altistumisriskin vähentämiseksi ja herkkien väestöryhmien kuten lasten suojelemiseksi.

- Pakkausten käsittely ja varastointi sekä torjunta-aineiden jäännökset ja muut tuotteiden käsittelyyn liittyvät toimenpiteet, jottei torjunta-aineita varastoitaisi ja käsiteltäisi huolimattomasti ja mahdollisesti ympäristöä saastuttavalla tavalla.

- Vähän torjunta-aineita käyttävän viljelyn edistäminen ja integroitua tuholaistorjuntaa viljelijätasolla koskevien täytäntöönpanoedellytysten vahvistaminen jäsenvaltioissa . Integroitua tuholaistorjuntaa koskevat yhteisön laajuiset standardit vahvistetaan, ja ne tulevat pakollisiksi vuodesta 2014 alkaen. Yhteisön tasolla vahvistetaan myös integroitua tuholaistorjuntaa koskevat lajikohtaiset standardit mutta niiden soveltaminen on edelleen vapaaehtoista. Jäsenvaltiot voisivat tukea tätä toimintaa maaseudun kehittämistoimien yhteydessä.

- Riskien vähentämisessä saavutetun edistymisen mittaaminen asianmukaisin yhdenmukaistetuin indikaattorein , jotka tulevat säännöllisen raportoinnin yhteydessä kaikkia jäsenvaltioita sitoviksi. Mahdollisista riski-indikaattoreita keskustellaan parhaillaan kuudennesta TTK-puiteohjelmasta tuettavassa hankkeessa (HAIR[22]). Yhteisiä indikaattoreita olisi käytettävä kaikissa jäsenvaltioissa mahdollisesti muiden jo olemassa olevien indikaattorien rinnalla.

- Tietojenvaihtojärjestelmän luominen yhteisön tasolla. Teemakohtaista strategiaa käsittelevä asiantuntijaryhmä , joka koostuu jäsenvaltioiden ja kaikkien muiden sidosryhmien edustajista, kehittää ja päivittää jatkuvasti asianmukaisia ohjeita, parhaita käytänteitä ja suosituksia.

Lisäksi komissio sisällyttää seuraavat teemakohtaisen strategian toimenpiteet kahteen erilliseen ehdotukseen, jotka annetaan vuoteen 2008 mennessä:

- Paremmat järjestelmät kasvinsuojeluaineiden jakelua ja käyttöä koskevien tietojen keräämiseksi tehoaineiden tasolla ja säännöllinen raportointi luotettavien tietojen puutteen korjaamiseksi erityisesti riski-indikaattorien laskemisen osalta.

- Olennaiset vaatimukset ympäristön suojelemiseksi saatettaessa markkinoille uutta torjunta-aineiden levityskalustoa .

4.2. Toimenpiteet, jotka sisällytetään olemassa oleviin välineisiin

Seuraavat teemakohtaisen strategian toimenpiteet sisällytetään olemassa oleviin välineisiin:

- Kasvinsuojeluaineiden jakelua ja käyttöä koskevien oikeudellisten vaatimusten noudattamista koskevan seurannan parantaminen muuttamalla merkittävästi direktiivin 91/414/ETY 17 artiklaa. Tämä on tärkeää myös YMP:n suoria tukia koskevien täydentävien ehtojen kannalta, sillä direktiivi 91/414/ETY (3 artikla) on sisältynyt niihin vuodesta 2006 alkaen[23]. Jäsenvaltioiden on myös raportoitava myrkytystapauksista, jotka torjunta-aineiden käyttäjät ovat aiheuttaneet sivullisille, asukkaille, kuluttajille ja luonnonvaraisille eläimille.

- Vertailevan arvioinnin ja korvaamisperiaatteen sisällyttäminen tehoaineiden arviointiin ja direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I sisällyttämistä koskevaan päätöksentekoon (tällaista menettelyä sovelletaan jo biosidituotteisiin direktiivin 98/8/EY mukaisesti) sekä kasvinsuojeluaineita koskeviin lupiin jäsenvaltioiden tasolla.

- Jäämien enimmäismääristä annetussa asetuksessa[24] vahvistettuja rehuissa ja elintarvikkeissa olevien torjunta-aineiden jäämiä koskevien vuotuisten seuranohjelmien tehostaminen ja Euroopan ympäristöterveysstrategian mukaiset altistumista koskevat epidemiologiset tutkimukset.

- Ympäristön seuranta: Torjunta-ainepitoisuudet ympäristön eri osa-alueilla keinona tarkistaa mallilaskelmat ja -ennusteet riskianalyysin aikana sekä käyttäjille asetetut rajoitukset ja etiketeissä annetut ohjeet. Vedessä olevien torjunta-aineiden seurannasta säädetään vesipolitiikan puitedirektiivissä.

- Kuudenteen ja seitsemänteen yhteisön tutkimuksen puiteohjelmaan[25] sisältyvä torjunta-ainetutkimus , joka tavoitteena on parantaa Euroopan kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia tarjoamalla heille korkealaatuisempia elintarvikkeita ja parantamalla elintarviketuotannon ja siihen liittyvien ympäristötekijöiden valvontaa sekä helpottamalla riskiarviointia tilojen tasolla (esim. vaarallisten alueiden tai käytänteiden tunnistaminen). Tässä yhteydessä voidaan myös rahoittaa hankkeita, joissa tarkastellaan erityisesti kemiallisen tuholaistorjunnan vaihtoehtojen kehittämistä. Tehoaineiden vaikutusta biologiseen monimuotoisuuteen ja vaikutusten vähentämistä voidaan tarkastella seitsemännen puiteohjelman yhteistyöohjelmaan[26] sisältyvien aihekohtaisten toimien yhteydessä.

- Jäsenvaltioita kehotetaan soveltamaan torjunta-aineisiin tavanomaisia alv-kantoja jotta voidaan vähentää houkutusta myydä hintaerojen vuoksi laittomasti rajojen yli tuotteita, joille ei ole myönnetty lupaa.

- Kansainvälisellä foorumilla yhteisö ja jäsenvaltiot ovat ratifioineet ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen ja pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen ja noudattavat niitä. Ne antavat niin ikään taloudellista ja teknistä tukea (valmiuksien kehittäminen) monissa kahden- ja monenvälisissä ohjelmissa (mukaan luettuna helmikuussa 2006 vahvistettu kansainvälinen kemikaalistrategia, SAICM), jotka edistävät torjunta-aineiden turvallista käsittelyä ja hävittämistä (käytöstä poistettujen torjunta-aineiden varastojen hävitys mukaan luettuna). Yhteisö myöntää, että torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvat terveys- ja ympäristöriskit ovat erityisen huolestuttavia kehitysmaissa ja siirtymätalousmaissa.

4.3. Toimenpiteet/toimet, joita ei vielä tällä hetkellä ehdoteta otettavaksi mukaan teemakohtaiseen strategiaan mutta joita voidaan tarkastella myöhemmin uudelleen

Seuraavia toimenpiteitä/toimia, joista on keskusteltu kuulemismenettelyn aikana ja joita on arvioitu vaikutustenarvioinnissa, ei ehdoteta vielä tässä vaiheessa otettavaksi mukaan teemakohtaiseen strategiaan. Niitä voidaan harkita myöhemmin ottaen huomioon ehdotetusta strategiasta saadut tulokset, joita tarkastellaan puitedirektiiviluonnoksessa säädetyn uudelleentarkastelumekanismin yhteydessä.

- Määrällisten vähentämistavoitteiden määrittäminen. Käytettyjen torjunta-aineiden määrän yleisen vähenemisen ja niistä aiheutuvien riskien välillä ei ole systemaattista ja välitöntä yhteyttä. Peruskulutuksesta ei ole myöskään olemassa asianmukaisia tietoja, joita voitaisiin käyttää viitearvona. Lisäksi täytäntöönpanoon ja vastuuseen liittyy monia oikeudellisia kysymyksiä. Tästä syystä strategiaan ei ehdoteta oikeudellisesti sitovia vähentämistavoitteita, minkä vuoksi se on jäsenvaltioiden politiikan mukainen.

- Vero-/maksujärjestelmä, joka vaikuttaa laadullisesti torjunta-aineiden käyttöön . Tässä vaiheessa on lähestulkoon mahdotonta ottaa käyttöön tehokasta ja hallittavissa olevaa vero-/maksujärjestelmää, joka perustuisi yksittäisten torjunta-aineiden haitallisiin vaikutuksiin. Jäsenvaltiot voivat tarkastella mahdollisuutta ottaa käyttöön ”porrastettuja” järjestelmiä (joissakin jäsenvaltioissa on tällä hetkellä käytössä vakiokantajärjestelmiä), jotka mukautetaan niiden erityistilanteisiin ja suojelua koskeviin tavoitteisiin.

5. ODOTETUT TULOKSET JA VAIKUTUKSET

Teemakohtaisen strategian odotetaan erityisesti vähentävän torjunta-aineiden käytöstä aiheutuvia yleisiä riskejä ja negatiivisia vaikutuksia ihmisten terveyteen ja ympäristöön. Tämä voidaan saavuttaa vähentämällä epätoivottavaa (suoraa ja välillistä) altistumista ja käytetyistä aineista luontaisesti aiheutuvia vaaroja korvaamalla vaarallisemmat aineet vaarattomimmilla (ns. korvaamisperiaate) tai toteuttamalla vaihtoehtoisia suojelutoimenpiteitä. Tällä hetkellä käytettävissä ei ole yleisesti hyväksyttyjä indikaattoreita näiden riskien mittaamista varten.

Torjunta-aineiden tosiasiallisen käytön tunteminen paremmin on tärkeä tekijä laskettaessa riski-indikaattoreita. Asiaa koskevat tiedonkeruujärjestelmät onkin toteutettava nopeasti, jotta indikaattorit voidaan laskea ja niiden kehitystä analysoida (myös takautuvasti). Teemakohtaisen strategian ansiosta torjunta-aineiden käyttöä koskeva tietämys kasvaa suuresti, asiaa koskevat riski-indikaattorit kehitetään ja torjunta-aineiden käyttö vähenee ajan mittaan.

Torjunta-aineiden käytön odotetaan vähenevän yleisesti myös siitä syystä, että vähän torjunta-aineita käyttävä viljely yleistyy (mm. integroitu tuholaistorjunta, luonnonmukainen viljely) ja nimetään alueita, joilla torjunta-aineiden käyttöä rajoitetaan tai se kielletään, vaikka tämä ei olekaan suorassa yhteydessä tosiasiallisten riskien vähenemiseen. Paremmin koulutetut käyttäjät, joilla on käytössään optimaalinen levityskalusto, käyttävät torjunta-aineita tehokkaammin ja rajoittavat päästöjä ympäristöön (varsinkin vesiympäristöön). Sellaisen maan prosenttisosuus, jota harjoitetaan vähän torjunta-aineita käyttävää viljelyä (kuten integroitu tuotanto), kasvaa.

Teemakohtaisen strategian ansiosta myös elintarvikkeista ja rehuista jäsenvaltiossa otetuissa näytteissä todetaan vähemmän jäämiä, jotka ylittävät sallitut enimmäismäärät. Lisäksi ihmisille ja luonnonvaraisille eläimille aiheutuvien myrkytysten määrä laskee.

Näille suuntauksille ei ole mahdollista vahvistaa määrällisiä tavoitteita, sillä tarvittavia perustietotietoja ei ole useinkaan saatavilla tai liian monien huomioon otettavien tekijöiden vuoksi määrällisiä vaikutuksia ei voida ennakoida luotettavalla tavalla. Vaikutustenarviointi osoittaa kuitenkin, että odotettu kokonaisvaikutus on selvästi positiivinen.

6. JATKOTOIMET

Tämän tiedonannon, siihen liittyvän teknisen liitteen ja asiaa koskevan vaikutustenarvioinnin ohella komissio on jo antanut tai aikoo antaa tulevaisuudessa seuraavat asiakirjat:

- Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi torjunta-aineiden kestävää käyttöä koskevan yhteisön politiikan puitteista. Ehdotus sisältää 4.1 kohdassa kuvatun uuden lainsäädännön.

- Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi direktiivin 91/414/ETY tarkistamisesta, johon sisällytetään muun muassa tarvittavat toimenpiteet vaatimusten noudattamista koskevan seurannan parantamisesta ja vertailevasta arvioinnista.

- Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kasvinsuojeluaineita koskevista tilastoista.

- Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi, jossa vahvistetaan olennaiset vaatimukset ympäristön suojelemiseksi saatettaessa markkinoille uutta torjunta-aineiden levityskalustoa ja -tarvikkeita. Ehdotus sisällytetään mahdollisesti direktiiviin 2006/42/EY[27].

- Ehdotus Euroopan parlamentille ja neuvostolle vesipolitiikan ympäristönlaatunormeista, mukaan luettuina tiettyjä torjunta-aineita koskevat normit.

- Uudella lainsäädännöllä täydennetään Euroopan ympäristöterveystoimintasuunnitelmasta neuvostolle, Euroopan parlamentille ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle annettua tiedonantoa, johon sisältyvät muun muassa tarvittavat toimet yhtenäisten tietojen laatimiseksi ihmisten altistumisesta torjunta-aineille ja altistumisen seurauksista[28].

Pyrkimykset torjunta-aineista aiheutuvien riskien vähentämiseksi kehittyvät jatkuvasti, ja niitä on tarkasteltava säännöllisesti. Koska monet teemakohtaiseen strategiaan sisältyvät toimenpiteet edellyttävät toissijaisuusperiaatteen soveltamista riittävässä määrin, on myös tarpeen i) vaihtaa jäsenvaltioiden kesken tietoja niiden kansallisista toimintasuunnitelmista ja jäsenvaltioiden löytämistä täsmällisistä ratkaisuista ja ii) vahvistaa kaikki tarvittavat ohjeet ja parhaat käytänteet.

Puitedirektiiviluonnoksessa perustetaan tästä syystä neuvoa-antava foorumi, teemakohtaista strategiaa käsittelevä asiantuntijaryhmä , jonka tehtävänä on antaa ohjeita parhaista käytänteistä ja seurata teemakohtaisen strategian osana ehdotettujen toimenpiteiden toteuttamista.

Ehdotettuja toimenpiteitä tarkastellaan säännöllisesti ja mukautetaan tekniikan kehitykseen tietojenvaihdosta ja teemakohtaista strategiaa käsittelevän asiantuntijaryhmän työstä saatujen tulosten perusteella.

[1] Määritelmät esitetään tämän tiedonannon teknisessä liitteessä.

[2] Ensimmäiset yhteisön direktiivit, joilla kasvinsuojeluaineita säännellään, annettiin vuonna 1979.

[3] EUREAU:n kannanotto ”Keeping Raw Drinking Water Resources Safe from Pesticides”, 2001.

[4] Raportteja on saatavilla sivustolla http://europa.eu.int/comm/food/fs/inspections/fnaoi/reports/annual_eu/index_en.html

[5] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1).

[6] Kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa viitataan yksinomaan kasvinsuojeluaineita koskevaan lainsäädäntöön.

[7] EYVL L 230, 19.8.1991, s. 1.

[8] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 396/2005, annettu 23 päivänä helmikuuta 2005, torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla (EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1).

[9] EYVL L 123, 24.4.1998, s. 1.

[10] KOM(2002) 349.

[11] Saadut kommentit löytyvät sivustolta http://www.europa.eu.int/comm/environment/ppps/home.htm)

[12] Konferenssiasiakirjat ja -julkaisut ovat saatavilla sivustolla http://europa.eu.int/comm/environment/ppps/home.htm

[13] Integroitu tuholaistorjunta / integroitu viljely.

[14] Tulokset ovat nähtävissä sivustolla http://europa.eu.int/comm/environment/ppps/pdf/stats_consult.pdf

[15] Report on The Impact Assessment of the Thematic Strategy on the Sustainable Use of Pesticides, komission valmisteluasiakirja SEC(2006) 894.

[16] Tiedot on saatu Eurostatilta ja ECPA:lta (European Crop Protection Association).

[17] Raportit saatavilla sivustoltahttp://europa.eu.int/comm/food/fs/inspections/fnaoi/reports/pesticides/index_en.html

[18] SEC(2006) 895.

[19] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

[20] Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

[21] Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2 päivänä huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1).

[22] Harmonised Environmental Indicators for Pesticide Risks (HAIR):http://www.rivm.nl/stoffen-risico/NL/hair.htm

[23] Neuvoston asetus (EY) N:o 1782/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä maataloustuottajien tukijärjestelmistä (EYVL L 270, 21.10.2003, s. 1).

[24] Ks. alaviite 8.

[25] Kuudetta puiteohjelmaa koskevia tietoja löytyy sivustolta http://www.europa.eu.int/comm/research/fp6/index_en.html

[26] Lisätietoja sivustolla http://ec.europa.eu/research/fp7/

[27] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta (uudelleenlaadittu) (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 24).

[28] KOM(2004) 416.