Help Print this page 
Title and reference
Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle - Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia {SEK(2005) 1684} {SEK(2005) 1683}

/* KOM/2005/0670 lopull. */
Multilingual display
Text

52005DC0670

Komission tiedonanto Neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja Sosiaalikomitealle Sekä Alueiden Komitealle - Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia {SEK(2005) 1684} {SEK(2005) 1683} /* KOM/2005/0670 lopull. */


[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 21.12.2005

KOM(2005) 670 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia

{SEK(2005) 1684}{SEK(2005) 1683}

SISÄLLYSLUETTELO

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia 4

1. Johdanto 4

2. Ympäristöpolitiikka ja luonnonvarojen käyttö Euroopassa – ongelmat ja poliittiset ratkaisut 5

3. Haasteen kohtaaminen – Strategian tavoite 6

4. Olemassa olevien poliittisten puitteiden hyödyntäminen: Elinkaariajattelun soveltaminen olemassa oleviin politiikkoihin 8

5. Uusia aloitteita – perusteiden luominen seuraavaksi 25 vuodeksi 9

5.1. Tietopohjan luominen – päätöksentekijöille tarkoitettu tietokeskus, jonka avulla parannetaan luonnonvarojen käytön ja sen ympäristövaikutusten tietopohjaa 9

5.2. Edistymisen mittaaminen – indikaattorien kehittäminen 10

5.3. Sisäinen ulottuvuus – jäsenvaltiot ja korkean tason foorumi 11

5.4. Maailmanlaajuinen ulottuvuus – luonnonvarojen kestävää käyttöä käsittelevä kansainvälinen paneeli 11

6. Odotetut vaikutukset ja tulokset 12

7. Tarkistusmenettely 13

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE

Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia

1. JOHDANTO

Euroopan taloudet ovat riippuvaisia luonnonvaroista, muun muassa raaka-aineista (kuten mineraaleista, biomassasta ja biologisista luonnonvaroista), ympäristön osatekijöistä (kuten ilmasta, vedestä ja maaperästä), virtaavista luonnonvaroista (kuten tuulesta, maalämmöstä, vuorovesi- ja aurinkoenergiasta) sekä tilasta (maa-alasta). Riippumatta siitä, käytetäänkö luonnonvaroja tuotteiden valmistuksessa vai toimivatko ne nieluina, jotka sitovat maaperään, ilmaan ja veteen kohdistuvia päästöjä, ne ovat ehdottoman tärkeitä talouden toimivuudelle ja elämänlaadullemme. Uusiutuvia ja uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään sellaisin tavoin ja uusiutuvia luonnonvaroja hyödynnetään sellaiseen tahtiin, että maapallon valmiudet uudistaa vaurauden ja kasvun perusteena olevia luonnonvaroja ja ympäristötoimintoja heikentyvät nopeasti. Hiljattain julkaistussa YK:n vuosituhannen ekosysteemiarviossa (Millennium Ecosystem Assessment)[1] todettiin, että ihmiset ovat viimeisten 50 vuoden aikana muuttaneet ekosysteemeitä nopeammin ja suuremmassa määrin kuin minään muuna vastaavana ajanjaksona ihmiskunnan historiassa. Tähän on ollut syynä pääasiassa ruuan, makean veden, puun, kuidun ja polttoaineen nopeasti kasvava tarve.

Mikäli luonnonvarojen käyttö Euroopassa pysyy ennallaan, ympäristön tilan huonontuminen ja luonnonvarojen ehtyminen jatkuvat. Asialla on myös maailmanlaajuinen ulottuvuus. Euroopan unioni on erittäin riippuvainen Euroopan ulkopuolelta tulevista luonnonvaroista, ja EU:n ja muiden merkittävien talouksien käyttäessä luonnonvaroja syntyy maailmanlaajuisia ympäristövaikutuksia. Samaan aikaan kehitysmaat, joiden talous kasvaa nopeasti, kuten Kiina, Intia ja Brasilia, käyttävät luonnonvaroja yhä nopeammassa tahdissa. Mikäli kaikkialla maailmassa seurattaisiin perinteisiä kulutustapoja, luonnonvarojen käyttö arviolta nelinkertaistuisi 20 vuodessa. Kielteiset vaikutukset ympäristöön olisivat huomattavat. Vaihtoehtoisesti voidaan omaksua uusi lähestymistapa, jossa ennakoidaan tarve siirtyä kestävämpiin kulutustapoihin, ja ottaa käyttöön koordinoitu lähestymistapa, jonka avulla voidaan saavuttaa ympäristö- ja talousetuja Euroopassa ja koko maailmassa.

Poliittisten päättäjien haasteena on sekä helpottaa ja vauhdittaa kasvua että varmistaa samalla, että ympäristön tila ei huonone. Nämä tavoitteet eivät kilpaile keskenään. Luonnonvarojen tehokas käyttö edistää kasvua. Luonnonvarojen tehoton käyttö ja uusiutuvien luonnonvarojen liiallinen käyttö aiheuttavat kasvuun pitkäaikaisia taukoja.

Luonnonvarojen kestävä käyttö (muun muassa kestävä tuotanto ja kulutus) on näin ollen avaintekijä pitkän aikavälin vauraudessa sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti. Kasvua ja työllisyyttä koskevassa EU:n strategiassa[2], joka vahvistettiin kevään 2005 huippukokouksessa, pidetään luonnonvarojen kestävämpää käyttöä erittäin tärkeänä. Lisäksi siinä kehotetaan EU:ta ottamaan johtoasema pyrkimyksissä kohti kestävämpää kulutusta ja tuotantoa maailmanlaajuisessa taloudessa. Euroopassa tarvitaan sen vuoksi pitkän aikavälin strategiaa, jonka avulla luonnonvarojen käytön ympäristövaikutukset, mukaan luettuina niiden ulkoinen ulottuvuus (vaikutukset EU:n ulkopuolella, myös kehitysmaissa) otetaan huomioon päätöksenteossa. Tämä luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia (jäljempänä ’strategia’) on vastaus tähän haasteeseen. Tätä strategiaa on tarkasteltava hiljattain tarkistetun kestävää kehitystä koskevan strategian[3] yhteydessä ja siihen vaikuttavana panoksena.

Strategiassa korostetaan, että on tärkeää ottaa ympäristönäkökohdat huomioon muissa politiikoissa, jotka vaikuttavat luonnonvarojen ympäristövaikutuksiin, mutta siinä ei pyritä toteuttamaan erityisaloitteita aloilla, joilla jo toteutetaan vakiintuneita politiikkoja. Strategiassa esitetään analyyttiset puitteet, joiden tavoitteena on varmistaa, että luonnonvarojen käytön ympäristövaikutukset otetaan järjestelmällisesti huomioon julkisessa politiikanteossa. Tämän lähestymistavan soveltaminen auttaisi Euroopan talouksia siirtymään kohti tilannetta, jossa kasvutavoitteisiin päästään käyttämällä luonnonvaroja tehokkaammin ja heikentämättä luonnonvaraperustaa entisestään.

2. YMPÄRISTÖPOLITIIKKA JA LUONNONVAROJEN KÄYTTÖ EUROOPASSA – ONGELMAT JA POLIITTISET RATKAISUT

Luonnonvarojen käyttöä on käsitelty eurooppalaista ympäristöpolitiikkaa koskevissa keskusteluissa jo 30 vuoden ajan. 1970-luvulla ensimmäinen öljykriisi aiheutti huolta luonnonvarojen niukkuudesta ja kasvun rajoista. Kuitenkin kuten komissio toi esiin jo tiedonannossaan ”Kohti luonnonvarojen kestävän käytön teemakohtaista strategiaa”[4], luonnonvarojen niukkuus ei ole osoittautunut ympäristön kannalta niin ongelmalliseksi kuin tuolloin ennustettiin. Fossiilisten polttoaineiden varannot eivät ole ehtyneet ja markkinat ovat säännelleet niukkuutta hinnoittelumekanismien avulla. Monien metallien ja mineraalien käyttö on vähentynyt pikemminkin teknologian muuttumisen kuin varantojen ehtymisen vuoksi. Nopeasti kasvava tarve ja toimitusten ongelmat voivat kuitenkin aiheuttaa akuutteja taloudellisia ja ympäristöön liittyviä ongelmia, kuten monien raaka-aineiden hiljattain tapahtuneet hinnan nousut ovat osoittaneet.

Näin ollen luonnonvaraperustaan kohdistuvat vahingot ovat edelleen ajankohtainen kysymys. Ympäristöpolitiikan alkuvaiheessa keskityttiin päästöistä ja jätteestä johtuviin näkyviin ongelmiin ja pyrittiin vähentämään pistekuormituslähteistä, kuten tehtaista ja voimalaitoksista, peräisin olevia epäpuhtauksia. Tässä on onnistuttu hyvin. Ilman ja veden laatu on parantunut. Yhä suurempi määrä syntyvästä jätteestä kierrätetään ja vähemmän jätettä sijoitetaan kaatopaikalle. Materiaali- ja jätevirtojen (myös tuonnin ja viennin) analyysi EU:ssa on osoittanut, että viimeisten 20 vuoden aikana yleinen kulutus asukasta kohti on pysynyt käytännöllisesti katsottuna muuttumattomana EU:ssa ja on noin 16 tonnia vuodessa. Talous on kuitenkin samaan aikaan kasvanut 50 prosentilla. Tämä tarkoittaa sitä, että materiaalien käytön tehokkuus Euroopassa on huomattavasti parantunut. Tästä huolimatta tuotantomäärät ovat usein lisääntyneet nopeammin kuin yleiset ympäristön ja tehokkuuden parannukset, ja nykyisillä politiikoilla ei ole pystytty kääntämään Euroopassa tai maailmanlaajuisesti suuntauksia, jotka ovat perustavanlaatuisesti kestävän kehityksen vastaisia.

Jotta voitaisiin tehokkaammin kääntää näitä kestävän kehityksen vastaisia suuntauksia, hillitä ympäristön tilan huonontumista ja säilyttää luonnonvarojen tarjoamat keskeiset palvelut, ympäristöpolitiikassa on käsiteltävä muutakin kuin päästöjä ja jätehuoltoa. On tarpeen kehittää välineitä, joiden avulla voidaan määrittää materiaalien ja energian käytön negatiiviset ympäristövaikutukset koko elinkaaren aikana (ns. kehdosta hautaan -lähestymistapa) ja määrittää niiden merkitys. Tätä yleisten ja kumulatiivisten vaikutusten ymmärtämistä syysuhteisen tapahtumaketjun aikana tarvitaan, jotta voidaan kohdistaa poliittisia toimenpiteitä siten, että ne ovat mahdollisimman tehokkaita ympäristön kannalta ja kustannustehokkaampia viranomaisten ja taloudellisten toimijoiden kannalta.

Elinkaaria ei myöskään voida tarkastella alueittain. Globalisaation aikana maailmantaloudessa, jossa Eurooppa on aktiivinen osallistuja, perusteltu päätöksenteko edellyttää tietämystä siitä, miten luonnonvarat kulkevat maailmanlaajuisen talouden läpi, mikä ohjaa tätä ja mitä vaikutuksia aiheutuu siellä, missä luonnonvaroja hankitaan ja käytetään.

Tämä otettiin huomioon ympäristöä koskevassa kuudennessa toimintaohjelmassa[5], jossa kehotettiin laatimaan teemakohtainen strategia luonnonvarojen kestävästä käytöstä ja hoidosta . Strategia perustuu analyysiin luonnonvarojen käytöstä EU:ssa sekä olemassa oleviin analyyttisiin ja poliittisiin puitteisiin. Se on laadittu tiiviissä yhteistyössä sidosryhmien kanssa[6].

Strategiassa kehitetään edelleen lähestymistapaa, jolla saavutetaan paras mahdollinen ympäristönsuojelun taso investoituun panokseen nähden. Tähän sisältyy myös hallitusten ja taloudellisten toimijoiden rajallisten valmiuksien keskittäminen tärkeimpiin ympäristöongelmiin.

3. HAASTEEN KOHTAAMINEN – STRATEGIAN TAVOITE

Luonnonvarojen kestävämpään käyttöön tähtäävän strategisen lähestymistavan tulisi ajan myötä johtaa luonnonvarojen tehokkaampaan käyttöön sekä luonnonvarojen käytön kielteisten ympäristönvaikutusten vähenemiseen siten, että ympäristön yleiset parannukset ovat sopusoinnussa kasvun kanssa. Strategian yleisenä tavoitteena on sen vuoksi vähentää kielteisiä ympäristövaikutuksia, joita syntyy luonnonvarojen käytöstä kasvavassa taloudessa , eli purkaa talouskasvun ja ympäristövaikutusten välinen kytkös ( decoupling )[7]. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vähennetään luonnonvarojen käytön ympäristövaikutuksia ja parannetaan samalla luonnonvarojen tuottavuutta EU:n koko taloudessa. Uusiutuvien luonnonvarojen osalta tämä tarkoittaa sitä, että pysytään liiallisen käytön raja-arvon alapuolella.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi strategia sisältää toimia, joilla:

- parannetaan ymmärrystä ja tietämystä luonnonvarojen käytöstä Euroopassa, sen kielteisistä ympäristövaikutuksista ja merkityksestä EU:ssa ja maailmanlaajuisesti,

- kehitetään välineitä, joilla seurataan edistymistä EU:ssa, jäsenvaltioissa ja talouden eri aloilla ja raportoidaan siitä,

- edistetään strategisten lähestymistapojen ja prosessien soveltamista sekä talouden eri aloilla että jäsenvaltioissa ja rohkaistaan niitä kehittämään tähän liittyviä suunnitelmia ja ohjelmia ja,

- lisätään sidosryhmien ja kansalaisten tietoisuutta merkittävistä ympäristövaikutuksista, joita luonnonvarojen käytöstä aiheutuu.

Strategian avulla voidaan nopeammin ja helpommin koota tietoa luonnonvarojen käytöstä taloudessa. Tietojen kokoamisessa otetaan huomioon muut aloitteet, kuten INSPIRE-aloite[8], ja hyödynnetään niitä tarvittaessa. Näin voidaan määrittää vakavimmat ympäristövaikutukset ja toteuttaa toimenpiteitä niiden lieventämiseksi.

Toimia tarvitaan usein muilla kuin ympäristöön liittyvillä politiikan aloilla. Strategialla edistettävä lähestymistapa vahvistaa politiikan laatimista kaikilla (EU:n, kansallisella, alueellisella ja paikallisella) tasoilla. Mikäli ymmärretään paremmin luonnonvarojen käytön ympäristövaikutuksia niiden elinkaaren aikana, päätöksentekijät voivat paremmin priorisoida toimia ja keskittää niitä aloille, joilla niistä todella on hyötyä.

Tämä on pitkäaikainen prosessi, joten strategialle ehdotetaan 25 vuoden aikataulua. Strategia edellyttää hallinnon eri tasoilla toteutettavien ja eri toimijoiden toteuttamien toimien yhdistelmää. Tämänhetkisten politiikkojen toimivuutta pyritään parantamaan muun muassa vahvistamalla toimenpiteiden luonnonvarojen käyttöön liittyvää ulottuvuutta ja kehittämällä uusia aloitteita sen varmistamiseksi, että politiikkoja valmisteltaessa otetaan huomioon luonnonvarojen käytöstä aiheutuvat vaikutukset koko elinkaaren aikana.

Tässä alustavassa vaiheessa strategiassa ei aseteta kvantitatiivisia tavoitteita ”luonnonvarojen tehokkaalle ja vähäisemmälle käytölle” kuten kuudennessa toimintaohjelmassa esitettiin, koska se ei ole mahdollista nykyisten tietojen ja indikaattorien kehittämisen tämänhetkisen tilanteen perusteella. Tietopohja ja indikaattorit eivät ole sellaisia, että niiden perusteella voitaisiin määrittää tavoitteet, joiden avulla voidaan selkeästi vähentää ympäristövaikutuksia kasvavassa taloudessa. Strategia käynnistää kuitenkin prosessin, jonka tuloksena tavoitteiden asettaminen voisi olla mahdollista seuraavien 5-10 vuoden aikana.

4. OLEMASSA OLEVIEN POLIITTISTEN PUITTEIDEN HYÖDYNTÄMINEN: ELINKAARIAJATTELUN SOVELTAMINEN OLEMASSA OLEVIIN POLITIIKKOIHIN

Esitettyä lähestymistapaa sovelletaan jo olemassa olevien ja parhaillaan muotoutuvien ympäristöpolitiikkojen avulla (katso liite 2). Luonnonvarojen käytöstä aiheutuvat kielteiset vaikutukset on jo otettu huomioon monissa näistä politiikoissa, ja tätä jatketaan järjestelmällisesti myös tulevaisuudessa. Ympäristöpolitiikassa korostetaan aiempaa enemmän yhdennettyjä lähestymistapoja ja ympäristön osatekijöiden (ilma, vesi, maaperä) välisiä yhteyksiä sekä kattavia ympäristöteemoja (esim. ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuus) koskevia politiikkoja, joissa kiinnitetään enemmän huomiota luonnonvarojen kestävään käyttöön. Elinkaariajattelu näkyy erityisesti jätteiden syntymisen ehkäisemistä ja kierrätystä koskevassa teemakohtaisessa strategiassa.

Tähän liittyen on kehitetty muuhun kuin lainsäädäntöön perustuvia lähestymistapoja, kuten yhdennetty tuotepolitiikka (IPP)[9], joilla vähennetään tuotteiden kielteisiä ympäristövaikutuksia tuotteiden koko elinkaaren aikana, mukaan luettuina tuotanto, käyttö ja jätteestä huolehtiminen. Myös ympäristöteknologioita koskevassa toimintasuunnitelmassa (ETAP)[10] on määritetty useita mahdollisuuksia, joiden avulla ympäristöteknologioilla voidaan vähentää tuotannon ja kulutuksen kielteisiä ympäristövaikutuksia.

Elinkaariajattelua voidaan hyödyllisellä tavalla soveltaa politiikan eri aloilla. Kaikki nämä politiikat vaikuttavat luonnonvarojen käyttöön, joten luonnonvarojen käyttöön ja sen kielteisiin vaikutuksiin liittyviä kysymyksiä on edelleen tarkasteltava koordinoidulla tavalla. Esimerkiksi liikenteen osalta eurooppalaista liikennepolitiikkaa koskevassa valkoisessa kirjassa[11] asetettiin tavoitteeksi liikennemuotojakauma, jolla edistetään ympäristöystävällisiä liikennemuotoja. Energia-alalla on toteutettu toimia energiaa eniten käyttävillä aloilla (erityisesti rakentamisen ja kuljetusten aloilla), ja näiden toimien seurauksena saadaan huomattavia parannuksia ympäristövaikutuksiin. Tietyillä politiikan aloilla (erityisesti kalastuksen ja maatalouden alalla) hiljattain toteutetut uudistukset ovat vaikuttaneet huomattavasti siihen, että luonnonvarojen käytön ympäristövaikutukset otetaan huomioon. Kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia annettiinkin juuri siksi, että oli tarpeen turvata yhdenmukainen ja kattava politiikan laatiminen talouden, yhteiskunnan ja ympäristön eri aloilla.

Komission tarkoituksena on kehittää sektorikohtaisia aloitteita tietyillä talouden aloilla muun muassa kasvua ja työllisyyttä koskevan EU:n strategian sekä teollisuuspolitiikkaa koskevan tuoreen tiedonannon[12] perusteella. Tämä edistäisi kilpailukykyä ja yleistä suorituskykyä sekä vähentäisi samalla kielteisiä ympäristövaikutuksia. Ekotehokkuuden parantaminen voi myös edistää innovaatioita ja tuottavuutta ja siten kilpailukykyä ja kasvua (katso liite 4).

Yksi merkittävä tapa soveltaa elinkaariajattelua on komission yhtenäinen vaikutustenarviointimenetelmä, jossa tarkastellaan merkittävien toimenpide-ehdotusten eri vaihtoehtoja ja niiden taloudellisia, yhteiskunnallisia ja/tai ympäristövaikutuksia[13]. Kansallisella tasolla jäsenvaltiot voivat käyttää ympäristövaikutusten arviointien[14] sekä strategisten ympäristöarviointien[15] tuloksia vähentääkseen niitä ympäristövaikutuksia, joita aiheutuu luonnonvarojen käytöstä yksittäisissä hankkeissa tai suunnitelmissa sekä hankkeissa ja politiikoissa.

5. UUSIA ALOITTEITA – PERUSTEIDEN LUOMINEN SEURAAVAKSI 25 VUODEKSI

Mikäli tämä strategia halutaan panna onnistuneesti täytäntöön, tarvitaan uusia aloitteita kaikilla hallinnon tasoilla – EU:n, kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

EU:n tasolla tämä edellyttää yhteisiä toimia, jotta voidaan parantaa tietopohjaa, luoda indikaattoreita, joita voidaan käyttää poliittisissa keskusteluissa, sekä käynnistää eri alojen aloitteita talouden toimijoiden kanssa. Kun otetaan huomioon maailmanlaajuiset vaikutukset, joita on luonnonvarojen käytöllä EU:ssa, sekä tarve siihen, että EU:n päätöksentekijät ottavat tämän huomioon, perustetaan kansainvälinen asiantuntijafoorumi, joka tarkastelee luonnonvarojen käytön maailmanlaajuisia näkökohtia ja sen kielteisiä ympäristövaikutuksia.

5.1. Tietopohjan luominen – päätöksentekijöille tarkoitettu tietokeskus, jonka avulla parannetaan luonnonvarojen käytön ja sen ympäristövaikutusten tietopohjaa

Tietyissä tapauksissa käytettävissä on vain vähän tietoja hajasaasteiden ja luonnonvarojen käytön monimutkaisista syysuhteista. Päätöksentekijöitä varten ei ole saatavilla tietoja helposti käytettävässä muodossa. Luonnonvarojen käytön analysointiin osallistuvat erilaiset tiedon tuottajat, kuten komission pääosastot Eurostat (PO Eurostat), Yhteinen tutkimuskeskus (PO JRC) ja tutkimuspääosasto (PO RTD) sekä lisäksi Euroopan ympäristökeskus, älykkään energiahuollon toimeenpanon virasto, kansalliset laitokset ja yliopistot sekä kaupalliset lähteet. Tietojenvaihto ei kuitenkaan aina toimi parhaalla mahdollisella tavalla.

Näiden puutteiden ja päällekkäisyyksien vuoksi tarvitaan luonnonvaroja koskevaa tietokeskusta, johto- tai keskuspalvelua, joka toimii tiedonvälittäjänä ja kokoaa kaiken käytettävissä olevan olennaisen tiedon, seuraa ja analysoi tietoa ja toimittaa poliittisesti olennaista tietoa päätöksentekijöille. Yhdistämällä edellä olevien tietojentuottajien perustietoja, tietämystä, tieteellistä asiantuntemusta ja verkottumisvalmiuksia komissio vastaa Euroopan neuvoston kehotukseen ”ryhtyä tuntuviin toimiin alan tietojen laadun parantamiseksi käyttäen strategista eurooppalaista voimavaraa, joka kerää ja keskittää tietoa luonnonvarojen käytöstä, vaikutuksista ja asiaa koskevan politiikan arvioinnista, jotta voidaan päättää, mihin vaikutuksiin puuttua, ja kehittää eri vaihtoehtoja vaikutusten vähentämiseksi samalla kun talouskasvu jatkuu”.[16]

Tiedontuottajilla on rooli myös muissa strategian osissa: he kehittävät ja vahvistavat sopivat indikaattorit strategian onnistumisen mittaamiseksi, auttavat jäsenvaltioita kehittämään konkreettisia toimintaohjelmia, joita tarvitaan strategian tavoitteiden saavuttamiseksi, tukevat kansainvälistä paneelia sen tehtävissä ja laativat joka viides vuosi (alkaen vuodesta 2010) strategian täytäntöönpanoa koskevan tilanneraportin, joka otetaan huomioon komission tarkistusprosessissa.

Eri tasoilla toteutettavalla tutkimuksella ja kehityksellä, mukaan luettuina kansainväliset, eurooppalaiset, kansalliset ja teolliset ohjelmat ja hankkeet, voi olla moninainen rooli strategian kehittämisessä ja täytäntöönpanossa. Seitsemännessä tutkimuksen puiteohjelmassa[17] korostetaan aiempaa enemmän välineiden kehittämistä ympäristöön kohdistuvien, taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten arviointiin.

5.2. Edistymisen mittaaminen – indikaattorien kehittäminen

Jotta voidaan edetä kohti strategian tavoitteita, edistymistä on mitattava riittävästi, ja nämä tiedot on saatettava poliittisten päättäjien ja kansalaisten saataville. Tätä varten on edelleen kehitettävä indikaattoreita sen merkittävän työn pohjalta, jota on jo tehty ympäristökirjanpidon, materiaalivirtakirjanpidon ja elinkaari-inventaarioiden aloilla. Komissio laatii vuoteen 2008 mennessä:

- indikaattorit, joilla mitataan tehokkuuden ja tuottavuuden parantumista luonnonvarojen (mukaan luettuna energia) käytössä,

- luonnonvarakohtaiset indikaattorit, joilla arvioidaan, miten negatiivisten ympäristövaikutusten ja luonnonvarojen käytön välinen yhteys on onnistuttu purkamaan, ja

- yleiset indikaattorit, joilla mitataan, miten on voitu vähentää ekologista stressiä, joka aiheutuu luonnonvarojen käytöstä EU:ssa (ekotehokkuusindikaattori).

Ihannetapauksessa kaikkien indikaattorien on oltava mahdollisimman aggregoituja ja helposti ymmärrettäviä, ja niiden on perustuttava olemassa olevaan työhön jäsenvaltioiden, EU:n ja kansainvälisellä tasolla (katso liite 3). Mikäli aggregointi ei onnistu (esimerkiksi menetelmiin liittyvien tai teknisten vaikeuksien vuoksi), käytetään perusteena olevia koreja mittaamaan edistymistä kohti luonnonvarojen kestävää käyttöä[18]. Indikaattorien avulla määritetään myös luonnonvarojen käyttötavat, jotka eniten vaikuttavat kielteisiin ympäristövaikutuksiin. Niiden avulla voidaan myös priorisoida politiikan laatimista, erityisesti määritettäessä aloja, joilla tulisi kehittää alakohtaisia aloitteita. Alustavassa vaiheessa komissio jatkaa työtä jo tehtyjen tutkimusten alustavien tulosten perusteella.

5.3. Sisäinen ulottuvuus – jäsenvaltiot ja korkean tason foorumi

Monet tämän strategian täytäntöönpanemiseksi tarvittavat toimet voidaan parhaiten toteuttaa kansallisella tasolla. Suurin osa luonnonvaroja koskevista politiikoista (maataloutta ja kalastusta lukuun ottamatta) ei kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan. Jäsenvaltioilla on käytössään tiettyjä poliittisia välineitä, kuten taloudellisia välineitä, joita on vaikea käyttää yhteisön tasolla. Jäsenvaltioilla on myös vastuu koulutusohjelmista, ja niillä on paremmat mahdollisuudet toteuttaa kuluttajapolitiikkaa, jolla pyritään muuttamaan tottumuksia.

Komissio ehdottaa, että strategian tavoitteiden saavuttamiseksi kukin jäsenvaltio laatii luonnonvarojen kestävää käyttöä koskevia kansallisia toimenpiteitä ja ohjelmia. Näissä toimenpiteissä ja ohjelmissa olisi keskityttävä sellaiseen luonnonvarojen käyttöön, jolla on merkittävimmät ympäristövaikutukset. Jäsenvaltioiden olisi sisällytettävä ohjelmiin myös järjestelyt edistymisen seuraamiseksi ja, mikäli mahdollista, tavoitteiden asettamiseksi. Liitteessä 5 esitetään useita toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot voisivat harkita.

Jotta voitaisiin helpottaa näiden kansallisten toimenpiteiden kehittämistä, komissio perustaa korkean tason foorumin. Siinä on mukana korkeita virkamiehiä, jotka ovat vastuussa luonnonvaroja koskevan politiikan kehittämisestä jäsenvaltiossa, komission edustajia ja tarvittaessa kuluttajajärjestöjen, ympäristöjärjestöjen, tiedemaailman ja teollisuuden edustajia sekä muita sidosryhmiä, joilla on erityistä kiinnostusta kyseessä oleviin asioihin ja niihin liittyvää asiantuntemusta.

Samaan aikaan komissio kartoittaa jäsenvaltioissa toteutettuja toimenpiteitä, joiden soveltamisesta koko EU:ssa olisi hyötyä, ja se kehottaa jäsenvaltioita määrittämään ympäristöongelmia, joihin niiden mielestä voitaisiin tehokkaasti tarttua käyttämällä markkinapohjaisia välineitä mutta joiden osalta koordinoimattomien toimien puutetta EU:n tasolla pidetään esteenä niiden käytölle. Komissio tarkastelee korkean tason foorumissa erityisesti markkinapohjaisten välineiden käyttöä luonnonvarojen hallinnassa sekä tämän strategian tarkistusprosessissa, jota käsitellään osassa 7.

5.4. Maailmanlaajuinen ulottuvuus – luonnonvarojen kestävää käyttöä käsittelevä kansainvälinen paneeli

Luonnonvarojen käyttöön kiinnitetään yhä enemmän huomiota kansainvälisellä tasolla[19]. OECD on asettanut tavoitteeksi erityisesti ympäristöpaineiden ja taloudellisen kasvun välisen yhteyden purkamisen[20]. OECD:n kehitysapukomitea (DAC) on myös julkaissut usean organisaation yhdessä laatiman asiakirjan ympäristöverotuksen uudistamisesta (Environmental Fiscal Reform)[21]. Asiakirjassa korostetaan, että ympäristöverotuksen uudistamisella voitaisiin edistää luonnonvarojen kestävämpää käyttöä, ja annetaan hyödyllistä ohjausta toimia varten.

Komission tarkoituksena on ehdottaa kehitysyhteistyön ja taloudellisen yhteistyön rahoitusvälineen (DCECI)[22] puitteissa ympäristön ja luonnonvarojen, mukaan luettuna energian, kestävää hallintaa koskevaa temaattista ohjelmaa, jota toteutettaisiin vuodesta 2007.

Lisäksi kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2002 kaikki maat sitoutuivat muuttamaan kestävän kehityksen vastaisia kulutus- ja tuotantotapoja.

Jotta voitaisiin yhdistää ja ylläpitää ponnisteluja, tässä tiedonannossa esitetään luonnonvarojen kestävää käyttöä käsittelevän kansainvälisen paneelin perustamista yhteistyössä UNEPin ja mahdollisesti muiden kansainvälisten kumppaneiden ja hankkeiden (esim. Yhdistyneiden kansakuntien teollisen kehityksen järjestön UNIDOn ja Kansainvälisen energiajärjestön IEAn) kanssa. Paneeli arvioi ja antaa tietoja luonnonvarojen käytön ja ympäristövaikutusten maailmanlaajuisista näkökohdista. Paneeli (katso liite 6):

- antaa komissiolle riippumatonta neuvontaa luonnonvarojen käytön ympäristövaikutuksista maailmanlaajuisessa kontekstissa ja ottaa huomioon myös taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset,

- myötävaikuttaa tietoperustan luomiseen ja edistymisen seurantaan,

- kehittää kestävyyttä koskevia arviointiperusteita, jotka koskevat EU:n ulkopuolelta tulevien materiaalien ja tuotteiden ottoa, pyyntiä ja korjuuta, kuljettamista ja varastointia; perusteisiin eivät kuulu ainoastaan materiaalien laatua koskevat standardit vaan myös tuotannon laatua koskevat standardit, ja niissä otetaan huomioon sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät näkökohdat,

- antaa kehitysmaille neuvoja siitä, miten ne voivat kehittää valmiuksiaan arvioida luonnonvarojen käyttöä ja hallintaa koskevien politiikkojen ympäristövaikutuksia (politiikat voitaisiin toteuttaa osana kolmansien maiden kanssa luotuja yhteistyöohjelmia),

- antaa neuvoja luonnonvarojen käytön ympäristövaikutuksista laajemmassa maailmanlaajuisessa kontekstissa, esimerkiksi osana UNEPin johtamia, kestävää tuotantoa ja kulutusta koskevia aloitteita.

6. ODOTETUT VAIKUTUKSET JA TULOKSET

Tämän strategian täytäntöönpanolla luodaan edellytykset luonnonvarojen tehokkaammalle käytölle sekä kannustimet siirtyä kohti kestävämpiä tuotanto- ja kulutustapoja. Tällä on positiivinen vaikutus talouteen, erityisesti koska näillä kannustimilla autetaan yrityksiä innovoimaan ja parantamaan kilpailukykyään. Strategian ansiosta poliittiset päättäjät voivat tehdä perustellumpia valintoja poliittisten vaihtoehtojen välillä ja heidän käytettävissään on välineet (indikaattorit, tiedot) edistymisen seuraamiseksi. Tähän tiedonantoon liittyvässä vaikutustenarvioinnissa esitetään mahdolliset vaihtoehdot ja arvioidaan, mitä vaikutuksia on ehdotetuilla toimilla ja mitä vaikutuksia olisi ollut toimilla, joita ei pidetty asianmukaisina.

7. TARKISTUSMENETTELY

Komissio tarkastelee edistymistä strategian tavoitteiden saavuttamisessa vuonna 2010 ja sen jälkeen joka viides vuosi. Tarkistuksen tulokset otetaan huomioon ympäristöä koskevan kuudennen toimintaohjelman loppuarvioinnissa.

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1. EHDOTUKSEN NIMI:

Luonnonvarojen kestävää käyttöä koskeva teemakohtainen strategia (’strategia’)

2. LUOKITTELU TOIMINTOPERUSTEISESSA JOHTAMIS- JA BUDJETOINTIJÄRJESTELMÄSSÄ

Toimintalohko: 07 – Ympäristö

Toiminto: 07 04 – Ympäristöpolitiikan täytäntöönpano

3. BUDJETTIKOHTA/-KOHDAT

3.1. Budjettikohdat (toimintamäärärahat sekä niihin liittyvät teknisen ja hallinnollisen avun määrärahat (entiset BA-budjettikohdat)) ja budjettinimikkeet:

07 01 04 01 - Lainsäädäntö, tiedotus ja muut ympäristöä koskeviin yhteisön toimintaohjelmiin perustuvat yleiset toimet — Hallintomenot

07 04 02 – Tiedotus ja muut ympäristöä koskeviin yhteisön toimintaohjelmiin perustuvat yleiset toimet

07 02 01 – Osallistuminen kansainvälisiin toimiin ympäristöalalla

Vuodesta 2007 alkaen tietokeskusta ja indikaattoreja koskeviin tavoitteisiin liittyvät taloudelliset näkökohdat sisältyvät LIFE + -ohjelmaan. Kansainvälistä paneelia koskevaan tavoitteeseen liittyvät taloudelliset näkökohdat sisältyvät ulkoisen avun välineisiin ehdotetun rahoituskehyksen otsakkeessa 4.

3.2. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto:

Strategian kesto on 25 vuotta (2006–2030). Strategia käynnistetään tiedonannossa esitetyillä suorilla toimilla. Tässä rahoitusselvityksessä käsitellään ensimmäiseen kuuden vuoden jaksoon (2006–2011) liittyviä taloudellisia näkökohtia.

3.3. Budjettitiedot:

Budjettikohta | Menolaji | Uusi | EFTA osallistuu | Ehdokasmaat osallistuvat | Rahoitusnäkymien otsake |

07 04 02 | ei-pakoll. | JM[23] | EI | EI | EI | Nro 3 |

07 02 01 | ei-pakoll. | JM | EI | EI | EI | Nro 4 |

4. YHTEENVETO RESURSSEISTA

Henkilöstö- ja hallintoresurssien tarve katetaan hallinnoiville pääosastoille (ympäristöasioiden pääosasto ja muut pääosastot) vuotuisessa talousarviomenettelyssä myönnetyistä määrärahoista.

4.1. Taloudelliset resurssit

4.1.1. Yhteenveto maksusitoumusmäärärahoista (MSM) ja maksumäärärahoista (MM)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Menolaji | Kohdan nro | Vuo-si 2006 | 2007 | 2008 | 2009 | 2010 | 2011 ja myöh. | Yht. |

Toimintamenot[24] – 07 04 02 |

Maksusitoumusmäärärahat (MSM) | 8.1 | a | 0,200 | 0,580 | 0,980 | 1,780 | 1,630 | 1,600 | 6,7706 |

Maksumäärärahat (MM) | b | 0,133 | 0,427 | 0,796 | 1,460 | 1,573 | 2,381 | 6,770 |

Toimintamenot[25] – 07 04 01 |

Maksusitoumus-määrärahat (MSM) | 8.1 | a | 0,240 | 0,610 | 0,640 | 0,750 | 0,600 | 0,710 | 3,550 |

Maksumäärärahat (MM) | b | 0,160 | 0,455 | 0,581 | 0,709 | 0,635 | 1,010 | 3,550 |

Viitemäärään sisältyvät hallintomenot[26] |

Tekninen ja hallinnollinen apu (EI-JM) | 8.2.4 | c | 0,150 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0 | 0,150 |

VIITEMÄÄRÄ YHTEENSÄ |

Maksusitoumus-määrärahat | a+c | 0,590 | 1,190 | 1,620 | 2,530 | 2,230 | 2,310 | 10,470 |

Maksumäärärahat | b+c | 0,443 | 0,881 | 1,377 | 2,169 | 2,209 | 3,391 | 10,470 |

Hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään[27] |

Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot (EI-JM) | 8.2.5 | d | 0,783 | 0,783 | 0,783 | 0,783 | 0,783 | 0,783 | 4,698 |

Viitemäärään sisältymättömät hallintomenot lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EI-JM) | 8.2.6 | e | 0,002 | 0,026 | 0,056 | 0,058 | 0,058 | 0,060 | 0,260 |

Toimenpiteen alustavat rahoituskustannukset yhteensä

MSM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | a+c+d+e | 1,375 | 1,999 | 2,459 | 3,371 | 3,071 | 3,153 | 15,428 |

MM YHTEENSÄ henkilöstökustannukset mukaan luettuina | b+c+d+e | 1,228 | 1,690 | 2,216 | 3,010 | 3,050 | 4,234 | 15,428 |

Tiedot yhteisrahoituksesta

Jos ehdotukseen liittyy jäsenvaltioilta tai muilta tahoilta (jotka on ilmoitettava) saatavaa osarahoitusta, seuraavassa taulukossa ilmoitetaan kyseisen osarahoituksen arvioitu määrä (rivejä voidaan lisätä, jos rahoitusta saadaan useilta tahoilta):

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Rahoitukseen osallistuva taho | Vuo-si n | n + 1 | n + 2 | n + 3 | n + 4 | n + 5 ja myöh. | Yht. |

…………………… | f |

MSM YHTEENSÄ yhteisrahoitus mukaan luettuna | a+c+d+e+f |

Yksi strategiassa suunnitelluista toimista (katso kohdan 5.3 alakohta 3) toteutetaan yhteistyössä UNEPin kanssa, ja sitä varten on perustettava sihteeristö. Sihteeristön työ rahoitetaan erityisrahastosta, jonka rahoittamiseen eri elimet ja organisaatiot voivat osallistua. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan ole mahdollista ennustaa jäsenvaltioiden tai elinten osarahoituksen määrää.

4.1.2. Yhteensopivuus rahoitussuunnitelman kanssa

X Ehdotus on nykyisen/ehdotetun rahoitussuunnitelman mukainen.

( Ehdotus edellyttää kyseeseen tulevan rahoitusnäkymien otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

( Ehdotus voi edellyttää toimielinten sopimuksen määräysten soveltamista[28] (ts. joustovälineen käyttöä tai rahoitusnäkymien tarkistamista).

4.1.3. Vaikutukset tuloihin

X Ehdotuksella ei ole vaikutuksia tuloihin.

( Ehdotuksella on seuraavat vaikutukset tuloihin:

milj. euroa (yhden desimaalin tarkkuudella)

Ennentoteu-tusta[vuosi n-1] | Toteutuksen jälkeen |

Henkilöstön määrä yhteensä | 7,25 | 7,25 | 7,25 | 7,25 | 7,25 | 7,25 |

5. OMINAISPIIRTEET JA TAVOITTEET

5.1. Tarve, johon ehdotuksella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

Jotta voitaisiin käsitellä luonnonvarojen (esim. luonnonvarojen ja maan) käyttöön liittyviä ympäristönäkökohtia, strategian perusteella otetaan käyttöön toimia, joiden avulla jäljitetään ja seurataan luonnonvarojen käyttöä niiden koko elinkaaren ajan sekä kehitetään toimet, jotka ovat tarpeen luonnonvarojen käytön ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Strategiassa keskitytään erityisesti siihen, että 25 vuoden kauden aikana määritetään kaikkein vakavimmat luonnonvarojen käytöstä aiheutuvat vaikutukset sekä edistetään ratkaisuja ja toimet niiden ratkaisemiseksi. Tätä varten pyritään parantamaan asiaa koskevia tietoja ja tietojen saatavuutta.

5.2. Yhteisön osallistumisesta saatava lisäarvo, ehdotuksen johdonmukaisuus muiden rahoitusvälineiden kanssa sekä mahdolliset synergiaedut

Kun otetaan huomioon, että Euroopassa luonnonvaroja käytetään taloudellisen kasvun saavuttamiseksi ja taloudellinen kasvu on yksi EY:n politiikan tärkeimmistä tavoitteista, ainoa tapa vähentää ympäristövaikutuksia on erottaa luonnonvarojen käyttö ja siihen liittyvät ympäristövaikutukset taloudellisesta kasvusta. Tämä olisi tehtävä Euroopan tasolla. Luonnonvarojen kauppa on merkittävää ja se kuuluu EU:n toimivaltaan. Tuotteiden ja palveluiden käyttö kuuluu jaettuun toimivaltaan. Tämän vuoksi yhteisön toimille on selkeä perusta.

5.3. Ehdotuksen tavoitteet ja odotetut tulokset sekä näihin liittyvät indikaattorit toimintoperusteisessa johtamismallissa

Strategian tavoitteena on määrittää toimet, jotka pitkällä aikavälillä (mikäli ne toteutetaan asianmukaisesti) mahdollistavat ympäristövaikutusten erottamisen taloudellisesta kasvusta.

Tätä varten esitetään useita konkreettisia toimia:

1) tietokeskuksen perustaminen tietopohjan parantamiseksi,

2) strategian kannalta olennaisten indikaattorien kehittäminen,

3) luonnonvarojen kestävää käyttöä käsittelevän kansainvälisen paneelin perustaminen.

Strategian odotettuja tuloksia käsitellään tiedonannossa ja sen vaikutuksia tiedonannon liitteenä olevassa vaikutustenarvioinnissa.

5.4. Toteutustapa (alustava)

X Keskitetty hallinnointi

X komissio hallinnoi suoraan

X hallinnointivastuu siirretään

( toimeenpanovirastoille

X varainhoitoasetuksen 185 artiklassa tarkoitetuille yhteisöjen perustamille elimille

( kansallisille julkisoikeudellisille yhteisöille tai julkisen palvelun tehtäviä suorittaville yhteisöille

( Yhteistyössä toteutettava tai hajautettu hallinnointi

( jäsenvaltioiden kanssa

( kolmansien maiden kanssa

X Hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava)

Huomautukset: Komissio toteuttaa suoraan suurimman osan strategiassa esitetyistä toimenpiteistä (tutkimusten käynnistäminen, kokousten järjestäminen, palveluhankintasopimusten hallinta jne.)

Yksi suunnitelluista hankkeista (kansainvälinen paneeli – katso kohdan 5.3 alakohta 3) toteutetaan yhteistyössä UNEPin kanssa. Alustavasti on tarkoitus, että komissio myöntää UNEPille avustuksen paneelin sihteeristön käynnistämiseksi, koska UNEPilla on tietämystä ja aiempaa kokemusta kansainvälisten sihteeristöjen hallinnoinnista (esim. IPCC-sihteeristö Genevessä). Toisessa vaiheessa sihteeristön hallinnointi voi edellyttää useiden rahoittajien panosten yhdistämistä. Tämän vuoksi ei ole mahdollista eikä asianmukaista osoittaa yksittäisen rahoittajan osuutta tietyntyyppisiin menoihin.

Toinen suunnitelluista toimista (tietokeskus – katso kohdan 5.3 alakohta 1) toteutetaan yhteistyössä Euroopan ympäristökeskuksen kanssa, koska keskuksella on tietämystä ja asiantuntemusta luonnonvaroista ja asiantuntijaverkostojen perustamisesta.

6. SEURANTA JA ARVIOINTI

6.1. Seurantamenettely

Komissio ehdottaa, että strategian tehokkuutta tarkastellaan joka viides vuosi tiedonannon julkistamisen jälkeen. Tätä varten komissio laatii kertomuksen, joka julkaistaan ja toimitetaan muille toimielimille.

6.2. Arviointimenettely

6.2.1. Ennakkoarviointi

Strategiasta on laadittu vaikutusten arviointi, joka julkaistaan samaan aikaan tiedonannon kanssa.

6.2.2. Väli-/jälkiarviointien perusteella toteutetut toimenpiteet (aikaisemmat kokemukset vastaavasta toiminnasta)

Teemakohtaiset strategiat ovat kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa[30] käyttöön otettu uusi lähestymistapa toimintapolitiikkojen toteuttamiseksi. Tässä strategiassa mainitut toimenpiteet eivät kuitenkaan mene sellaisia tavanomaisia hallinnollisia käytäntöjä (tutkimusten käynnistäminen, asiantuntijakokousten järjestäminen, varsin pieniä rahamääriä koskevat palveluhankintasopimukset), joihin sovelletaan asianmukaisia taloudellisia valvontamenettelyjä.

6.2.3. Tulevaa arviointia koskevat määräykset ja arviointien suorittamisvälit

Komissio ehdottaa, että strategian tehokkuutta tarkastellaan joka viides vuosi tiedonannon julkaisemisen jälkeen. Tätä varten komissio laatii kertomuksen, joka julkaistaan ja toimitetaan toimielimille.

7. Petostentorjunta

Ehdotetut toimet koostuvat ainoastaan henkilöstöstä, asiantuntijakokouksista ja selvityssopimuksista aiheutuvista kustannuksista. Sopimuksia valvotaan komission tavanomaisilla valvontamekanismeilla, joten ylimääräisiä petosten torjuntatoimia ei tarvita.

Mahdollisten edunsaajien ja toimeksisaajien on noudatettava varainhoitoasetuksen säännöksiä ja toimitettava todisteet taloudellisesta ja oikeudellisesta kelpoisuudestaan. Avustusten osalta heiltä edellytetään tulojen ja menojen ennakkoselvityksen toimittamista siitä hankkeesta, johon rahoitusta haetaan. Maksut suoritetaan sopimusehtojen mukaisesti sekä tuensaajan oikeaksi todistaman ja komission asianomaisen yksikön tarkastaman tuloja ja menoja koskevan selvityksen perusteella. Tarkastuksia voidaan tehdä myös paikan päällä ja edunsaajien on säilytettävä kaikki yksityiskohtaiset tiedot ja tositteet viisi vuotta hankkeen päättymisen jälkeen.

8. YKSITYISKOHTAINEN ERITTELY TARVITTAVISTA RESURSSEISTA

8.1. Ehdotuksen tavoitteet ja niihin liittyvät rahoituskustannukset

Maksusitoumusmäärärahoina, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Vuosi 2006 | Vuosi 2007 | Vuosi 2008 | Vuosi 2009 | Vuosi 2010 | Vuosi 2011 |

Virkamiehet tai väliaikaiset toimihenkilöt[32] (XX 01 01) | A*/AD | 5,25 | 5,25 | 5,25 | 5,25 | 5,25 | 5,25 |

B*, C*/AST | 2 | 2 | 2 | 2 | 2 | 2 |

Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö[33] |

Momenteilta XX 01 04/05 rahoitettava muu henkilöstö[34] |

YHTEENSÄ | 7,25 | 7,25 | 7,25 | 7,25 | 7,25 | 7,25 |

Taulukko sisältää koko henkilöstön, jota tarvitaan strategian toteuttamiseen komission eri yksiköissä (esim. PO ENV, JRC, Eurostat)[35].

8.2.2. Toimintaan liittyvien tehtävien kuvaus

Toteutettavat toimet ovat tavanomaisten hallinnollisten käytäntöjen mukaisia, ja niitä ovat esimerkiksi tutkimusten käynnistäminen, asiantuntijakokousten järjestäminen ja palveluhankintasopimusten hallinta.

8.2.3. Henkilöresurssien lähteet (henkilöstösääntöjen alainen henkilöstö)

X

( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä vuotta n koskevassa menettelyssä jo myönnetyt virat ja/tai toimet

( Vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvässä seuraavassa menettelyssä pyydettävät virat ja/tai toimet

( Hallinnoinnista vastaavan henkilöstön nykyisten virkojen ja/tai toimien uudelleenjärjestely (henkilöstön sisäinen uudelleenjärjestely)

( Vuodeksi n tarvittavat virat ja/tai toimet, jotka eivät sisälly vuosistrategiaan ja alustavaan talousarvioesitykseen liittyvään, kyseistä vuotta koskevaan menettelyyn

8.2.4. Muut viitemäärään sisältyvät hallintomenot (XX 01 04/05 – hallintomenot)

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Budjettikohta (numero ja nimi) | Vuosi 2006 | Vuosi 2007 | Vuosi 2008 | Vuosi 2009 | Vuosi 2010 | Vuosi 2011 ja myöh. | YHTEEN-SÄ |

Muu tekninen ja hallinnollinen apu |

- sisäinen |

- ulkoinen | 0,150 | 0,150 |

Tekninen ja hallinnollinen apu yhteensä | 0,150 | 0,150 |

8.2.5. Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot, jotka eivät sisälly viitemäärään

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Laji | Vuosi 2006 | Vuosi 2007 | Vuosi 2008 | Vuosi 2009 | Vuosi 2010 | Vuosi 2011 ja myöh. |

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt (XX 01 01) | 0,783 | 0,783 | 0,783 | 0,783 | 0,783 | 0,783 |

Momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö (ylim. toimihlöt, kans. asiantuntijat, sopimussuhteinen hlöstö jne.) (budjettikohta ilmoitettava) |

Henkilöstömenot ja niihin liittyvät menot yhteensä (EIVÄT sisälly viitemäärään) | 0,783 | 0,783 | 0,783 | 0,783 | 0,783 | 0,783 |

Laskelma – virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt

Kunkin FTE:n osuus on 108 000 vuodessa.

Laskelma – momentilta XX 01 02 rahoitettava henkilöstö

8.2.6. Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella) |

Vuosi 2006 | Vuosi 2007 | Vuosi 2008 | Vuosi 2009 | Vuosi 2010 | Vuosi 2011 ja myöh | YHTEENSÄ |

XX 01 02 11 01 – Virkamatkat | 0,002 | 0,006 | 0,006 | 0,008 | 0,008 | 0,010 | 0,040 |

XX 01 02 11 02 – Konferenssit ja kokoukset | 0.020 | 0,050 | 0,050 | 0,050 | 0,050 | 0,220 |

XX 01 02 11 03 – Komiteoiden kokoukset[37] |

XX 01 02 11 04 – Selvitykset ja kuulemiset |

XX 01 02 11 05 – Tietojärjestelmät |

2 Muut hallintomenot yhteensä (XX 01 02 11) | 0,002 | 0,026 | 0,056 | 0,058 | 0,058 | 0,060 | 0,260 |

3 Muut hallintomenojen kaltaiset menot (eritellään budjettikohdittain) |

Hallintomenot yhteensä lukuun ottamatta henkilöstömenoja ja niihin liittyviä menoja (EIVÄT sisälly viitemäärään) | 0,002 | 0,026 | 0,056 | 0,058 | 0,058 | 0,060 | 0,260 |

Laskelma – Muut hallintomenot, jotka eivät sisälly viitemäärään

Virkamatkan kustannukset ovat arviolta keskimäärin 1 000 euroa.

[1] Millennium Ecosystem Assessment, Ecosystems and Human Well-being: Synthesis, Island Press, Washington, DC, 2005, pp. 1-6 (http://www.millenniumassessment.org/en/index.aspx).

[2] KOM(2005) 141.

[3] KOM(2001) 264 ja KOM(2005) 658.

[4] KOM(2003) 572.

[5] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta, EYVL L 242, 10.09.2002, s. 1.

[6] http://www.europa.eu.int/comm/environment/natres/index.htm

[7] Liite 1 sisältää havainnollisen esimerkin tämän kytköksen purkamisesta luonnonvarojen tuottavuuden osalta.

[8] SEC(2004) 980 ; http://www.ec-gis.org/inspire/

[9] KOM(2003) 302.

[10] KOM(2004) 38.

[11] KOM(2001) 370.

[12] KOM(2005) 474.

[13] KOM(2002) 276.

[14] Neuvoston direktiivi 85/337/ETY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 1985, tiettyjen julkisten ja yksityisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista, sellaisena kuin se on muutettuna.

[15] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista.

[16] Ympäristöneuvoston kokouksessa 28. kesäkuuta 2004 annetut päätelmät (asiakirja 10988/04, 1.7.2004).

[17] KOM(2005) 119.

[18] Esimerkkejä perusteena olevista indikaattoreista ovat CO2-, NOx- and SO2-päästöt, rakennetun maa-alan lisääntyminen, vesien pilaantuminen, pilaantumisen kriittisten kuormitusten ylittyminen jne.

[19] Japanin osalta katso http://www.env.go.jp/en/pol/wemj/outline.pdf ja Kiinan osalta http://eng.cciced.org/cn/ company/Tmxxb143/card143.asp?lmid=5209&siteid=1&tmid=320&flbh=143.

[20] “Environmental Strategy for the First Decade of the 21st Century”, OECD, 16.5.2001.

[21] Asiakirjan laatimiseen osallistuivat mm. Maailmanpankki, DFID, komissio ja useat muut organisaatiot.

[22] Development Cooperation and Economic Cooperation Instrument.

[23] Jaksotetut määrärahat (JM).

[24] Menot, jotka eivät kuulu kyseisen osaston xx lukuun xx 01.

[25] Menot, jotka eivät kuulu kyseisen osaston xx lukuun xx 01.

[26] Menot, jotka otetaan osaston xx momentille xx 01 04.

[27] Menot, jotka otetaan lukuun xx 01 muille momenteille kuin xx 01 04 tai xx 01 05.

[28] Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta.

[29] Taulukkoon lisätään sarakkeita, jos toiminnan kesto ylittää kuusi vuotta.

[30] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta, EYVL L 242, 10.09.2002, s. 1.

[31] Kuten kuvattu kohdassa 5.3.

[32] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään.

[33] Kyseisen henkilöstön kustannukset EIVÄT sisälly viitemäärään.

[34] Kyseisen henkilöstön kustannukset sisältyvät viitemäärään.

[35] Ympäristöasioiden pääosaston (PO ENV) osuus on seuraava: 2.25 luokassa A*/AD ja 1 luokassa B*/AST.

[36] Tässä olisi viitattava asianomaisia toimeenpanovirastoja koskeviin rahoitusselvityksiin.

[37] Ilmoitetaan, millaisesta komiteasta on kysymys ja mihin ryhmään se kuuluu.

Top