Help Print this page 
Title and reference
Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle banaanien yhteisen markkinajärjestelyn toiminnasta

/* KOM/2005/0050 lopull. */
Multilingual display
Text

52005DC0050

Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle banaanien yhteisen markkinajärjestelyn toiminnasta /* KOM/2005/0050 lopull. */


Bryssel 17.02.2005

KOM(2005) 50 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

banaanien yhteisen markkinajärjestelyn toiminnasta

SISÄLLYSLUETTELO

Johdanto 3

1. Banaanien yhteisen markkinajärjestelyn rakenne ja täytäntöönpano 3

1.1. Tuottajaorganisaatiot 3

1.2. Tasaustuet 4

1.3. Rakenteelliset toimet 5

1.4. Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa 5

1.4.1. Tuontijärjestelmä (EU-15) 5

1.4.2. Todistusten käyttö ja toimijat (EU-15) 6

1.4.3. Laajentumisesta johtuvat siirtymätoimenpiteet (EU-10) 7

1.4.4. GATT-sopimuksen XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaiset neuvottelut 7

2. Erityinen tukikehys perinteisille AKT-banaanien toimittajavaltioille 7

3. Markkinoiden kehitys 8

3.1. Tarjonta yhteisön markkinoilla 8

3.1.1. EU:n tuotanto 8

3.1.2. EU:n tuonti 8

3.1.3. Hinnat 9

JOHDANTO

Banaanialan yhteisestä markkinajärjestelystä 19. joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 404/93[1] 32 artiklassa säädetään, että komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31. joulukuuta 2004 kertomuksen banaanien yhteisen markkinajärjestelyn toiminnasta. Tämä tosiasioihin perustuva kertomus antaa yleiskuvan banaanien yhteisen markkinajärjestelyn toiminnasta vuodesta 1999 lähtien.

Perusteellinen arviointi yhteisen markkinajärjestelyn täytäntöönpanosta vuodesta 1993 lähtien on vireillä ja valmistuu vuoden 2005 toisella neljänneksellä. Samanaikaisesti komissio käy GATT-sopimuksen XXVIII artiklan mukaisia neuvotteluja banaanien tuontiin sovellettavan, pelkästään tulliin perustuvan järjestelmän käyttöönottamiseksi viimeistään 1. päivästä tammikuuta 2006.

Arvioinnin tulosten perusteella komissio syventää neuvotteluja institutionaalisten osapuolten, talouselämän edustajien sekä työmarkkinaosapuolten kanssa. Neuvottelujen tuloksena komissio voi esittää aiheelliset ehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

1. BANAANIEN YHTEISEN MARKKINAJÄRJESTELYN RAKENNE JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

Banaanien yhteinen markkinajärjestely on otettu käyttöön 13. helmikuuta 1993 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) 404/93[2] osana yhtenäismarkkinoiden luomista. Se kattaa yhteiset laatua ja kaupan pitämistä koskevat vaatimukset, tuottajaorganisaatiot, tuen yhteisön tuottajille ja kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan. Banaanien yhteiseen markkinajärjestelyyn on vuosien saatossa tehty useita, erityisesti tuontijärjestelmään liittyviä muutoksia, varsinkin vuosina 1998 ja 2001.

1.1. Tuottajaorganisaatiot

Nykyiset 21 tuottajaorganisaatiota kattavat kaikki yhteisön banaanintuottajat. Ne jakautuvat seuraavasti:

Kanariansaaret | 5 |

Guadeloupe | 2 |

Martinique | 4 |

Madeira | 2 |

Azorit | 5 |

Algarve | 1 |

Kreeta | 1 |

Lakonia | 1 |

[Kypros | 1 perusteilla]. |

Tuottajien lukumäärän ja kaupan pidettyjen banaanien määrän mukainen organisaation vähimmäiskoko vaihtelee tuotantoalueen tuotantorakenteen mukaan.

1.2. Tasaustuet

Tasaustuki lasketaan seuraavien tulojen välisen erotuksen perusteella:

- yhteisössä tuotettujen ja kaupan pidettyjen banaanien kiinteä viitetulo ja

- kunkin vuoden aikana yhteisössä tuotetuista ja kaupan pidetyistä banaaneista yhteisön markkinoilla saatu keskimääräinen tuotantotulo.

Alkuperäinen kiinteä viitetulo pakkausvarastosta poissiirtovaiheessa määritettiin vuonna 1991 kirjattuja keskimääräisiä hintoja koskeneiden tietojen perusteella. Maatalousneuvoston kesäkuussa 1998 pidetyn kokouksen seurauksena sitä korotettiin 5 prosentilla vuonna 1998 ja enintään 8 prosentilla vuodesta 1999. Nykyinen taso on 64,03 euroa 100 kilogrammalta.

Tasaustukikelpoisten yhteisön banaanien enimmäismääräksi on vahvistettu 867 500 tonnia. Määrä jakaantuu yhteisön tuotantoalueiden kesken seuraavasti:

Kanariansaaret | 420 000 t |

Guadeloupe | 150 000 t |

Martinique | 219 000 t |

Madeira, Azorit ja Algarve | 50 000 t |

Kreeta ja Lakonia | 15 000 t |

Kypros | 13 500 t. |

Neuvosto antoi vuonna 2001 säännöksen[3], jolla jäsenvaltioille annettiin mahdollisuus olla myöntämättä tasaustukea uusilla viljelmillä tuotetuille banaaneille. Säännöstä voidaan soveltaa silloin kun tuotantovyöhykkeen kestävä kehitys ja erityisesti ympäristön säilyttäminen sekä maaperän ja maiseman ominaispiirteiden suojelu ovat jäsenvaltion mukaan vaarassa. Toukokuun 31. päivänä 2002 tehdyllä komission päätöksellä[4] Espanja sai ottaa käyttöön tilapäisen toimenpiteen, jolla 1. päivänä kesäkuuta 2002 tai sen jälkeen istutetuilta uusilta banaaniviljelmiltä peräisin olevat kaupan pidetyt tuotteet jätetään tasaustuen ulkopuolelle.

Tasaustuesta EU:n talousarvioon aiheutuvat menot vaihtelevat yhteisön tuottajien kunakin vuonna saamien markkinahintojen kehityksen ja kaupan pidettyjen määrien mukaan. Keskimääräiset vuosittaiset menot kaudella 1999–2003 olivat 249 miljoonaa euroa.

Tuotantoalueille on myönnetty lisätukea, kun niiden keskimääräinen tuotantotulo on ollut vähintään 10 prosenttia yhteisön keskituloa alhaisempi. Yhteisön tuottajien markkinasuuntautuneisuuden edistämiseksi lisätuen määrä on yleensä kääntäen verrannollinen alueellisen hinnan ja yhteisön hinnan väliseen eroon.

Sisäisen järjestelmän toiminnan ja kustannustehokkuuden sekä sen soveltamista mahdollisesti koskevien puutteiden yksityiskohtainen arviointi tehdään yhteisen markkinajärjestelyn meneillään olevan arvioinnin yhteydessä.

Yksityiskohtaiset tiedot tasaustuen ”perusosan” ja lisätuen määristä sekä vuosien 1999–2003 talousarviomenoista esitetään liitteessä 1.

1.3. Rakenteelliset toimet

Banaanintuottajilla on myös maaseudun kehittämistoimenpiteiden osana oikeus rakennetukeen, jota sovelletaan yleensä eri tuotteisiin ja joka rahoitetaan EMOTR:n kautta. Tuen oikeusperusta on neuvoston asetus (EY) N:o 1257/1999[5].

Banaanialalla voidaan soveltaa kolmenlaisia maaseudun kehittämistoimenpiteitä: tilainvestointeja ja maataloustuotteiden jalostuksen ja kaupan pitämisen parantamista koskevia toimenpiteitä sekä maatalouden ympäristötoimenpiteitä. Tällaiset toimenpiteet sisältyivät tuotantoalueiden toimintaohjelmiin. Arvioinnissa kiinnitetään erityistä huomiota yhteisön eri välineiden avulla saavutettuihin synergiaetuihin banaanialalla.

1.4. Kolmansien maiden kanssa käytävä kauppa

1.4.1. Tuontijärjestelmä (EU-15)

Tuontijärjestelmään on vuosina 1998 ja 2001 tehty kaksi huomattavaa muutosta.

Vuoden 1998 uudistuksesta säädettiin 28. heinäkuuta 1998 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1637/98[6], ja se pantiin täytäntöön 28. lokakuuta 1998 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 2362/98[7]. Muutettu järjestelmä tuli voimaan 1. tammikuuta 1999. Toimijoiden jaosta luokan ja tehtävän perusteella luovuttiin ja tilalle otettiin ainoastaan jako ”perinteisiin toimijoihin” ja ”uusiin toimijoihin”. Uudet toimijat saivat suuremman osan tariffikiintiöstä – 8 prosenttia alkuperäisen 3,5 prosentin asemesta. Perinteisille toimijoille myönnetyt määrät vahvistettiin lähimenneisyydessä toteutuneiden aiempien tuontimäärien eli vapaaseen liikkeeseen luovutettujen määrien ja maksettujen tuontitullien perusteella. Todistukset voitiin käyttää sekä dollarivyöhykkeen että AKT-banaanien tuontiin (”yhden potin” periaate).

Tammikuussa 2001 neuvosto päätti, että pelkästään tulliin perustuva tuontijärjestelmä on otettava käyttöön viimeistään tammikuussa 2006[8]. EU:n sekä Yhdysvaltojen ja Ecuadorin välillä huhtikuussa 2001 tehdyn sopimuksen mukaisesti tuontitodistusten avulla toteutettavaa väliaikaista järjestelmää on alettu soveltaa heinäkuun 1. päivästä 2001. GATT-sopimuksen I ja XIII artiklaa koskevien marraskuussa 2001 saatujen poikkeuslupien nojalla on voitu varata C-kiintiö AKT-maille ja soveltaa tullittomuutta kaikissa kolmessa tariffikiintiössä, A, B ja C, tuotuihin banaaneihin. Sitä varten yhteistä markkinajärjestelyä muutettiin 25. tammikuuta 2001 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 216/2001 ja 19. joulukuuta 2001 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 2587/2001[9]. Täytäntöönpanosäännöt hyväksyttiin 7. toukokuuta 2001 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 896/2001[10].

Seuraavia kolmea tariffikiintiötä sovelletaan:

- A-kiintiö: 2 200 000 tonnia sidotulla 75 euron tullilla tonnilta (0 AKT-banaanien osalta).

- B-kiintiö (autonominen tariffikiintiö): 453 000 tonnia 75 euron tullilla tonnilta (0 AKT-banaanien osalta).

- C-kiintiö: 750 000 tonnia 0 euron tullilla tonnilta (varattu AKT-banaaneille).

A- ja B-kiintiöt ovat avoinna mistä tahansa peräisin oleville banaaneille, C-kiintiö on varattu AKT-maille. Kiintiöiden ulkopuolella tuoduista banaaneista peritään tullia 680 euroa tonnilta, ja AKT-banaanit saavat tullietuuskohtelun 300 euroa tonnilta.

A- ja B-kiintiöön kuuluvista määristä 83 prosenttia myönnetään perinteisille toimijoille ja 17 prosenttia muille kuin perinteisille toimijoille. C-kiintiössä vastaavat luvut ovat 89 prosenttia ja 11 prosenttia.

Perinteisten toimijoiden tuontitodistusjärjestelyt hoidetaan aiempien viitemäärien perusteella. Kunkin perinteisen toimijan viitemäärä vahvistettiin vuodeksi 1998 hänen vuosien 1994, 1995 ja 1996 keskimääräisten ensisijaisten tuontimääriensä perusteella. Tietojen ajantasaistamiseksi perinteisten toimijoiden viitemäärät vuosille 2004 ja 2005 lasketaan vuosien 2002 ja 2003 tuontitodistusten käytön perusteella.

1.4.2. Todistusten käyttö ja toimijat (EU-15)

Banaanien tuonti yhteisöön tapahtuu jäsenvaltioiden rekisteröityjen toimijoiden hakemuksesta myöntämien tuontitodistusten perusteella. Todistukset ovat voimassa koko yhteisössä.

Vuoden 1999 tammikuusta vuoden 2001 kesäkuuhun ulottuvalla kaudella dollarivyöhykkeen banaaneille käytettävissä olleet todistukset on käytetty käytännöllisesti katsoen kokonaan. Perinteisille AKT-maiden toimittajille[11] myönnettyjä todistuksia ei kuitenkaan ole käytetty kokonaan. Vuonna 1999 perinteiset toimijat käyttivät 88 prosenttia käytettävissä olleista todistuksista ja uudet toimijat ainoastaan 36 prosenttia. Vuonna 2000 luvut olivat vastaavasti 84 prosenttia ja 46 prosenttia. Rekisteröityjä perinteisiä toimijoita oli samalla kaudella 625, kun taas uusien toimijoiden lukumäärä kasvoi jatkuvasti ja oli vuoden 2001 jälkipuoliskolla 1 383.

Siirtymävuonna 2001 A- ja B-kiintiöiden todistukset käytettiin kokonaan. C-kiintiön osalta käyttöaste oli 86,6 prosenttia. Tilanne parani seuraavina vuosina. Vuonna 2002 todistukset käytettiin kokonaan A- ja B-kiintiöissä ja 95-prosenttisesti C-kiintiössä. Vuonna 2003 kaikki kiintiöt käytettiin 100-prosenttisesti.

Heinäkuusta 2001 vuoteen 2003 ulottuvalla kaudella perinteisten toimijoiden määrä pysyi suhteellisen vakaana, kaikkiaan 174 perinteistä toimijaa vuonna 2003 (147 toimijaa A- ja B-kiintiöissä ja 26 toimijaa C-kiintiössä).

Muiden kuin perinteisten toimijoiden lukumäärä kasvoi samana aikana jatkuvasti, erityisesti C-kiintiössä. Muiden kuin perinteisten toimijoiden määrä kasvoi A- ja B-kiintiöissä vuoden 2001 jälkipuoliskon 188 toimijasta 220 toimijaan vuonna 2003. C-kiintiössä lukumäärä kasvoi 37 toimijasta 79 toimijaan.

1.4.3. Laajentumisesta johtuvat siirtymätoimenpiteet (EU-10)

Banaanien tuonnille uusiin jäsenvaltioihin on vahvistettu 300 000 tonnin lisämäärä kaudeksi 1.5.–31.12.2004[12]. Vuoden 2005 lisämääräksi on vahvistettu 460 000 tonnia[13].

Lisämäärä on vahvistettu siirtymäkaudeksi. Sitä hallinnoidaan erikseen mutta samoja mekanismeja ja välineitä käyttäen kuin A-, B- ja C-kiintiöitäkin. Se ei voi millään tavoin rajoittaa WTO-neuvottelujen tuloksia, ja sitä voidaan lisätä perustellusta hakemuksesta.

1.4.4. GATT-sopimuksen XXIV artiklan 6 kohdan ja XXVIII artiklan mukaiset neuvottelut

EY ilmoitti WTO:lle 19. tammikuuta 2004 EY:n luettelon peruuttamisesta, kymmenen uuden jäsenvaltion luetteloiden peruuttamisesta ja 25 jäsenvaltion EY:n luettelon väliaikaisesta soveltamisesta, kunnes hyvitysjärjestelyjä koskevat neuvottelut saadaan päätökseen, sekä EY:n valmiudesta aloittaa GATT-sopimuksen XXIV artiklan 6 kohdan mukaiset hyvitysjärjestelyjä koskevat neuvottelut. Neuvosto antoi 22. maaliskuuta 2004 komissiolle luvan käydä XXIV artiklan 6 kohdan mukaisia neuvotteluita yhteisön kauppakumppaneiden kanssa.

Neuvosto antoi 4. kesäkuuta 2004 komissiolle luvan käydä XXVIII artiklan mukaisia neuvotteluita. Komissio ilmoitti 15. heinäkuuta 2004 WTO:lle aikomuksestaan muuttaa yhteisön maataloustuotteiden tariffiluettelon mukaisesti banaaneihin sovellettavia velvoitteita. Neuvottelut alkoivat marraskuussa 2004.

2. ERITYINEN TUKIKEHYS PERINTEISILLE AKT-BANAANIEN TOIMITTAJAVALTIOILLE

Kilpailukykyä koskevien ongelmien hoitamista varten EY on ottanut käyttöön erityisen tukikehyksen perinteisille AKT-banaanien toimittajavaltioille. Tällä 22. huhtikuuta 1999 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 856/1999[14] vuonna 1999 käyttöön otetulla erityisellä tukikehyksellä pyritään auttamaan perinteisiä AKT-banaanien toimittajia mukautumaan muuttuvaan markkinatilanteeseen. Järjestelmän varoilla autetaan tuensaajamaita parantamaan banaanialan kilpailukykyään ja tukemaan elinkeinorakenteen monipuolistamista silloin kun banaanialan kilpailukyky ei ole kestävällä pohjalla.

Kaudella 1999–2003 tuensaajamaille on myönnetty yhteensä 216,18 miljoonaa euroa. Eniten varoista ovat hyötyneet Windward-saaret[15], joille on kyseisellä kaudella ohjattu 51 prosenttia varoista.

Komissio antaa säännöllisesti kertomuksia erityisen tukikehyksen täytäntöönpanosta Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3. MARKKINOIDEN KEHITYS

3.1. Tarjonta yhteisön markkinoilla

Asiaa koskevat kuviot ovat liitteessä 2.

3.1.1. EU:n tuotanto

EU-15:n vuoden 2003 kokonaistuotanto oli 754 000 tonnia, joka on karkeasti yksi prosentti mainitun vuoden koko maailman tuotannosta (kuva 2, liite 2).

EU-15:n tuotanto vuosina 1999–2003 vaihteli 750 000 tonnin ympärillä ja kasvoi kokonaisuudessaan 3,5 prosenttia. Tuotannon kehitys vaihteli tuona aikana jäsenvaltiosta toiseen (kuva 3, liite 2).

3.1.2. EU:n tuonti

EU-15:n markkinat vetävät 4 miljoonaa tonnia banaaneja vuosittain. Määrä on jonkin verran vaihdellut, ja se on kasvanut viidellä prosentilla vuosien 1999–2003 välisenä aikana. EU:n 15 jäsenvaltiota toivat niiden markkinoilla kulutetuista banaaneista noin 82 prosenttia eli 3,4 miljoonaa tonnia (2003). Siitä 63 prosenttia oli Latinalaisesta Amerikasta peräisin olevia dollarivyöhykkeen banaaneja ja 19 prosenttia AKT-maista peräisin olevia banaaneja. Yhteisöstä peräisin olevat banaanit kattoivat loput 18 prosenttia markkinaosuudesta (kuva 1, liite 2).

Eri alkuperää olevien banaanien osuus yhteisön markkinoista on pysynyt vuosien varrella suhteellisen vakaana, mutta vaikkei kokonaisluvuissa olekaan ollut merkittäviä muutoksia, dollarivyöhykkeen ja erityisesti AKT-maiden banaanintoimittajien sisäinen tuonnin rakenne on muuttumassa (kuva 6, liite 2).

Dollarivyöhykkeen banaanintoimittajien joukossa neljän suurimman viejän, Ecuadorin, Costa Rican, Kolumbian ja Panaman, valta-asema on aina ollut ilmiselvä (97 prosenttia dollarivyöhykkeeltä tuotujen banaanien kokonaismäärästä), ja muut toimittajat ovat olleet paljon vähämerkityksisempiä (kuva 4, liite 2).

AKT-maiden keskuudessa EU:hun tapahtuvien toimitusten kehitys on vaihdellut paljon eri toimittajien kesken. Karibianmeren alueen toimitukset EU:hun laskivat 9,6 prosenttia vuosina 1999–2003, ja ne muodostavat nykyisellään 36,8 prosenttia AKT-maista tapahtuvasta kokonaistuonnista. Vähentyminen on ollut erityisen merkittävää Windward-saarten osalta; niiden vienti EU:hun on laskenut 51,1 prosenttia. Toisaalta Dominikaaninen tasavalta on samaan aikaan lisännyt vientiään EU:hun 159 prosenttia, ja sen osuus AKT-maiden viennistä on nyt 14 prosenttia, kun se vuonna 1999 oli 6 prosenttia. Afrikan AKT-maiden ja erityisesti Kamerunin osuus on kasvanut vuoden 1999 ja vuoden 2003 välisenä aikana 83 prosentilla, ja sen osuus AKT-maiden kokonaisviennistä on nyt 37 prosenttia (kuva 5, liite 2).

EU:hun toukokuussa 2004 liittyneistä 10 uudesta jäsenvaltiosta Puola muodostaa suurimman tuontimarkkina-alueen. Uusien jäsenvaltioiden tuomista banaaneista 98 prosenttia oli vuonna 2003 dollarivyöhykkeen banaaneja. Suurin markkinaosuus oli Ecuadorilla (49 %), jota seurasivat Kolumbia (21 %), Panama (13 %) ja Costa Rica (12 %). Karibianmeren alueelta tuotuja banaaneita ei markkinoilla juuri ole. Afrikan AKT-banaanien osuus on 2 prosenttia (kuva 9, liite 2).

3.1.3. Hinnat

3.1.3.1. Vihreiden banaanien hinnat

Banaanien cif-tuontihinnat ovat nousseet 8 prosenttia vuodesta 1999 vuoteen 2003, ja ne olivat vuonna 2003 keskimäärin (AKT-banaanit ja dollarivyöhykkeen banaanit) 598 euroa tonnilta (kuvat 10, 11, 12 ja 13, liite 2).

3.1.3.2. Keltaisten banaanien hinnat

Keltaisten banaanien tukkuhinnat EU:n markkinoilla ovat vuosien saatossa vaihdelleet. Vuodesta 1999 vuoteen 2003 ulottuvalla kaudella ne olivat keskimäärin 808 euroa tonnilta (kuvat 14 ja 15, liite 2).

Banaanien cif-hinnan ja tukkuhinnan välinen ero vuosina 1999–2003 oli keskimäärin 28 prosenttia AKT-banaanien osalta ja 55 prosenttia dollarivyöhykkeen banaanien osalta.

ANNEX I

[pic]

ANNEX 2

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[pic]

[1] EYVL L 47, 25.2.1993, s. 1. Artikla sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (EY) N:o 1637/98 (EYVL L 120, 28.7.1998, s. 28).

[2] EYVL L 47, 25.2.1993, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna vuoden 2003 liittymisasiakirjalla.

[3] Neuvoston asetus (EY) N:o 2587/2001 (EYVL L 345, 19.12.2001, s. 13).

[4] Komission päätös 2002/414/EY (EYVL L 148, 6.6.2002, s. 28).

[5] EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 583/2004 (EUVL L 91, 30.3.2004, s. 1).

[6] EYVL L 120, 28.7.1998, s. 28.

[7] EYVL L 293, 31.10.2004, s. 32. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1632/2000 (EYVL L 187, 26.7.2000, s. 27).

[8] Asetus (EY) N:o 216/2001 (EYVL L 31, 2.2.2001, s. 2).

[9] EYVL L 345, 29.12.2001, s. 13.

[10] EYVL L 126, 8.5.2001, s. 6. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 838/2004 (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 52).

[11] Kymmenen AKT-maata ovat: Belize, Dominica, Grenada, Jamaika, Kamerun, Kap Verde, Madagaskar, Norsunluurannikko, Saint Lucia, Saint Vincent ja Grenadiinit, Somalia sekä Suriname.

[12] Komission asetus (EY) N:o 838/2004 (EUVL L 127, 29.4.2004, s. 52).

[13] Komission asetus (EY) N:o 1892/2004 (EUVL L 328, 30.10.2004, s. 50).

[14] EYVL L 108, 27.4.1999, s. 2.

[15] Dominica, Grenada, Saint Lucia sekä Saint Vincent ja Grenadiinit.

Top