52004DC0257

KOMISSION TIEDONANTO - Lausunto Kroatian hakemuksesta Euroopan unionin jäseneksi

SISÄLLYSLUETTELO

A. JOHDANTO

a) Esipuhe

b) EU:n ja Kroatian väliset suhteet

B. Jäsenyyskriteerit

1. Poliittiset arviointiperusteet

1.1. Demokratia ja oikeusvaltioperiaate

1.1.1. Parlamentti

1.1.2. Hallitusvalta

1.1.3. Oikeuslaitos

1.1.4. Korruption vastaiset toimenpiteet

1.2. Ihmisoikeudet ja vähemmistöjen suojaaminen

1.2.1. Perusoikeudet ja poliittiset oikeudet

1.2.2. Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

1.2.3. Vähemmistöjen oikeudet sekä vähemmistöjen ja pakolaisten suojelu

1.3. Euroopan unionin neuvoston 29. huhtikuuta 1997 tekemissä päätelmissä määritellyt muut velvoitteet

1.3.1. Entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän sotarikostuomioistuimen (ICTY)kanssa tehtävä yhteistyö

1.3.2. Alueellinen yhteistyö

1.4. Yleisarvio

2. Taloudelliset arviointiperusteet

2.1 Talouden kehitys

2.2 Kööpenhaminassa vahvistettujen perusteiden mukainen arviointi

2.3 Yleisarvio

3. Edellytykset täyttää jäsenyyden velvoitteet

1 luku: Tavaroiden vapaa liikkuvuus

2 luku: Henkilöiden vapaa liikkuvuus

3 luku: Palvelujen tarjoamisen vapaus

4 luku: Pääomien vapaa liikkuvuus

5 luku: Yhtiöoikeus

6 luku: Kilpailupolitiikka

7 luku: Maatalous

8 luku: Kalastus

9 luku: Liikenne

10 luku: Verotus

12 luku: Tilastot

13 luku: Sosiaali- ja työllisyyspolitiikka

14 luku: Energia

15 luku: Teollisuuspolitiikka

16 luku: Pienet ja keskisuuret yritykset

17 luku: Tiede ja tutkimus

18 luku: Opetus ja koulutus

19 luku: Televiestintä ja tietotekniikka

20 luku: Kulttuuri ja audiovisuaalipolitiikka

21 luku: Aluepolitiikka ja rakennepoliittisten välineiden yhteensovittaminen

22 luku: Ympäristö

23 luku: Kuluttajansuoja ja terveyden suojelu

24 luku: Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa

25 luku: Tulliliitto

26 luku: Ulkosuhteet

27 luku: Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

28 luku: Varainhoidon valvonta

29 luku: Varainhoito- ja talousarviosäännökset

C. TIIVISTELMÄ JA PÄÄTELMÄT

1. Poliittiset arviointiperusteet

2. Taloudelliset arviointiperusteet

3. Valmiudet täyttää muut jäsenyysvelvoitteet

A. JOHDANTO

a) Esipuhe

Jäsenyyshakemus

Kroatia jätti jäsenhakemuksensa Euroopan unioniin 21. helmikuuta 2003. Ministerineuvosto päätti 14. huhtikuuta 2003 noudattaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 49 artiklassa määrättyä menettelyä. Kyseisen artiklan mukaan "jokainen Euroopan valtio, joka noudattaa 6 artiklan 1 kohdassa määrättyjä periaatteita, voi hakea unionin jäsenyyttä. Se osoittaa hakemuksensa neuvostolle, joka tekee ratkaisunsa yksimielisesti kuultuaan komissiota ja saatuaan Euroopan parlamentin kaikkien jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä antaman puoltavan lausunnon."

6 artiklan 1 kohdan mukaan "unioni perustuu jäsenvaltioille yhteisiin vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamiseen sekä oikeusvaltion periaatteisiin."

Tämä on oikeudellinen kehys, jonka mukaisesti komissio esittää tämän lausunnon.

Lausunnon asiayhteys

Kroatian jäsenyyshakemus on osa historiallista prosessia, jossa Länsi-Balkanin maat pyrkivät kukistamaan alueellaan vallitsevan poliittisen kriisin ja liittymään unionin luomaan rauhaan, vakauteen ja hyvinvointiin perustuvaan alueeseen. Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2003 hyväksymässä Länsi-Balkania koskevassa Thessalonikin toimintasuunnitelmassa EU painotti, että "Länsi-Balkanin maat ovat itse vastuussa EU:hun integroitumisesta, joka riippuu kunkin maan täytäntöönpanouudistusten etenemisestä eli Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa vuonna 1993 vahvistettujen arviointiperusteiden sekä vakautus- ja assosiaatioprosessin ehtojen täyttämisestä".

Kesäkuussa 1993 pidetyssä Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa todettiin seuraavaa:

"Keski- ja Itä-Euroopan assosioituneet maat voivat halutessaan liittyä unionin jäseniksi. Liittyminen tapahtuu heti, kun maa täyttää taloudellisia ja poliittisia ehtoja koskevat jäsenyysvelvoitteet.

Jäsenyys edellyttää, että:

- hakijamaalla on vakaat instituutiot, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelemisen;

- maassa on toimiva markkinatalous ja että maa pystyy selviytymään kilpailun ja markkinavoimien paineista unionissa;

- maa pystyy suoriutumaan jäsenyyden mukanaan tuomista velvoitteista, joihin kuuluu myös poliittisen unionin sekä talous- ja rahaliiton tavoitteiden noudattaminen.

Unionin valmiudet ottaa vastaan uusia jäseniä ja ylläpitää samalla Euroopan integraation etenemistä on myös tärkeä huomioon otettava seikka, jolla on merkitystä sekä unionille että ehdokasmaille."

Julistuksessa vahvistetaan poliittiset ja taloudelliset arviointiperusteet, joiden nojalla ehdokasmaiden hakemukset tutkitaan.

Madridissa joulukuussa 1995 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa viitattiin tarpeeseen "luoda edellytykset, jotka mahdollistavat ehdokasmaiden asteittaisen ja sopusointuisen integroitumisen, erityisesti markkinatalouden kehittämisen, hallintorakenteidensa mukauttamisen sekä vakaan taloudellisen ja rahoituksellisen ympäristön luomisen avulla".

Neuvosto määritteli vakautus- ja assosiaatioprosessin ehdot 29. huhtikuuta 1997. Siihen sisältyvät yhteistyö entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän sotarikostuomioistuimen kanssa sekä alueellinen yhteistyö. Nämä ehdot ovat vakautus- ja assosiaatioprosessin perustekijöitä, jotka sisältyvät Kroatian kanssa allekirjoitettuun vakautus- ja assosiaatiosopimukseen (VAS).

Sen vuoksi komissio tarkastelee lausunnossaan Kroatian hakemusta sen perusteella, mitkä ovat sen valmiudet täyttää Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa vuonna 1993 vahvistetut arviointiperusteet ja vakautus- ja assosiaatioprosessin ehdot sekä erityisesti neuvoston päätelmissä 29. huhtikuuta 1997 määritellyt ehdot.

Lausunnon sisältö

Lausunnon rakenteessa otetaan huomioon Kööpenhaminassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmät. Lausunnossa:

* kuvataan Kroatian ja unionin välisiä suhteita tähän saakka erityisesti voimassa olevien sopimusten mukaisesti;

* analysoidaan tilannetta Eurooppa-neuvoston mainitsemien poliittisten arviointiperusteiden (demokratia, oikeusvaltioperiaate, ihmisoikeudet, vähemmistöjen suojaaminen) sekä vakautus- ja assosiaatioprosessin ehtojen täyttymisen osalta;

* arvioidaan Kroatian tilannetta ja tulevaisuudennäkymiä Eurooppa-neuvoston mainitsemien taloudellisten arviointiperusteiden osalta (markkinatalous, kyky suoriutua kilpailun ja markkinavoimien paineista);

* käsitellään Kroatian valmiutta täyttää jäsenyysvelvoitteet, eli noudattaa perustamissopimuksen mukaista yhteisön säännöstöä, johdettua oikeutta ja unionin toimintatapoja;

* esitetään yleinen arvio Kroatian tilanteesta ja tulevaisuudennäkymistä unionin jäsenyysvaatimusten kannalta sekä liittymisneuvotteluja koskeva suositus.

Kun komissio arvioi Kroatiaa taloudellisten arviointiperusteiden täyttymisen ja yhteisön säännöstön noudattamisen kannalta, siihen sisältyy myös tulevaisuudennäkymien arviointia. Komissio on pyrkinyt arvioimaan, millaista kehitystä Kroatialta voidaan kohtuudella odottaa tulevina vuosina ennen liittymistä ottaen huomioon, että yhteisön säännöstö kehittyy jatkuvasti. Tätä varten, ja ottamatta ennakolta kantaa todelliseen liittymispäivään, lausunto kattaa noin viiden vuoden pituisen keskipitkän aikavälin.

Lausuntoa valmistellessaan komissio on saanut runsaasti tietoja Kroatian tilanteesta Kroatian viranomaisilta ja monista muistakin lähteistä, kuten jäsenvaltioilta, kansainvälisiltä järjestöiltä (Euroopan neuvosto, ETYJ, UNHCR, kansainvälinen sotarikostuomioistuin, vakaussopimus, IMF, Maailmanpankki, EBRD, EIP jne.) ja valtiosta riippumattomilta järjestöiltä.

b) EU:n ja Kroatian väliset suhteet

Kroatia julistautui itsenäiseksi 25. kesäkuuta 1991 Jugoslavian sosialistisessa liittotasavallassa vallinneissa epävarmoissa oloissa. Itsenäisyysjulistusta lykättiin kolmella kuukaudella, ja se vahvistettiin 8. lokakuuta 1991 (valtiollisten ja oikeudellisten siteiden katkaisemista Jugoslavian sosialistiseen liittotasavaltaan koskevalla parlamentin päätöksellä). Tämän jälkeen puhkesi aseellinen konflikti, joka johti siihen, että etniset ryhmät joutuivat siirtymään kotiseuduiltaan ja paikalliset serbikapinalliset ja Jugoslavian armeija miehittivät osia maasta. EU tunnusti Kroatian itsenäisyyden tammikuussa 1992 ja se hyväksyttiin Yhdistyneiden Kansakuntien jäseneksi toukokuussa 1992. Touko- ja elokuussa 1995 Kroatian joukot ottivat "Flash"- ja "Storm"-operaatioilla haltuunsa kaikki miehitetyt alueet lukuun ottamatta Kroatian Tonavan aluetta (Itä-Slavonia), joka jäi YK:n valvontaan. Kroatiasta tuli Daytonin/Pariisin rauhansopimuksen osapuoli joulukuussa 1995. Sopimuksessa vahvistetaan Bosnia ja Hertsegovinan ulkorajat sekä kaikkien pakolaisten oikeus palata koteihinsa. Marraskuussa 1995 tehdyllä Erdutin sopimuksella Itä-Slavonia liitettiin tammikuussa 1998 rauhanomaisesti Kroatiaan. Tänä aikana demokratisoinnin, ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen osalta edettiin Kroatiassa kuitenkin niin vähän, ettei suhteiden lähentäminen EU:hun ollut perusteltua.

Tammikuussa 2000 pidetyt parlamenttivaalit ja Stjepan Mesicin valinta tasavallan presidentiksi helmikuussa 2000 olivat käännekohta EU:n ja Kroatian välisissä suhteissa. Kroatian uusi johto osoitti välittömästi päättäväisyytensä vakiinnuttaa demokraattiset arvot ja periaatteet ja pyrki ratkaisemaan nopeasti tärkeimmät avoimena olleet poliittiset kysymykset, joita ovat mm. ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittaminen, joukkoviestimien demokratisointi, Daytonin ja Erdutin sopimusten noudattaminen, yhteistyö kansainvälisen sotarikostuomioistuimen kanssa ja suhteiden parantaminen naapurimaihin.

Nopeasti kehittyneet suhteet Euroopan unioniin ovat osoitus tästä sitoumuksesta. Komissio antoi toukokuussa 2000 ns. toteutettavuuskertomuksen, jossa ehdotetaan VAS:a koskevien neuvottelujen aloittamista [1]. Marraskuusta 2000 lähtien Kroatiaan sovelletaan autonomisia kauppatoimenpiteitä, joita Euroopan unioni myöntää yksipuolisesti vakaus- ja assosiaatioprosessiin osallistuville maille. VAS allekirjoitettiin lokakuussa 2001, ja väliaikainen sopimus tuli voimaan maaliskuussa 2002.

[1] KOM(2000) 311, 24.5.2000.

Kaikkien Kroatian parlamentissa olevien puolueiden joulukuussa 2002 hyväksymässä päätöslauselmassa määritellään Kroatian liittyminen EU:hun strategiseksi tavoitteeksi ja pyydetään hallitusta jättämään jäsenyyshakemus. Hallitus jätti hakemuksen helmikuussa 2003. Eri puolueiden välillä vallitsi yksimielisyys EU:n jäsenyydestä myös sen jälkeen, kun hallitus vaihtui marraskuussa 2003 pidettyjen parlamenttivaalien jälkeen. Uuden hallituksen viisi tärkeintä ulkopoliittista tavoitetta ovat Euroopan unionin ja NATOn jäsenyys, suhteet naapurimaihin, valtioiden väliset taloussuhteet ja Kroatian kansainvälisen imagon muuttaminen.

Sopimussuhteet

Euroopan unionin ja Kroatian välinen vakautus- ja assosiaatiosopimus (VAS) parafoitiin 14. toukokuuta 2001 ja allekirjoitettiin 29. lokakuuta 2001. Sopimuksen ratifiointia ei ole vielä saatu päätökseen. Kun sopimus tulee voimaan, se muodostaa oikeudellisen kehyksen Kroatian suhteille Euroopan unioniin koko jäsenyyttä edeltävän ajan. Lisäksi se muodostaa kehyksen poliittiselle vuoropuhelulle, alueellisen yhteistyön kehittämiselle ja osapuolten välisen kaupan ja taloussuhteiden laajentamiselle sekä perustan yhteisön asiantuntija- ja rahoitusavun myöntämiselle. Sopimuksen toimielinjärjestelmään sisältyvät kaikkien asianomaisten alojen täytäntöönpano-, hallinnointi- ja valvontamekanismit. Teknisiä kysymyksiä tarkastellaan alakomiteoissa. Ylemmät virkamiehet käyvät vakautus- ja assosiaatiokomiteassa neuvotteluja, joilla pyritään löytämään ratkaisuja sopimuksen soveltamisesta aiheutuviin ongelmiin. Vakautus- ja assosiaationeuvostossa tarkastellaan suhteiden kokonaistilannetta ja -näkymiä ja siellä voidaan tutkia, missä määrin Kroatian vakautus- ja assosiaatioprosessi on edennyt.

VAS:n voimaantuloa odotettaessa on väliaikaista sopimusta sovellettu alustavasti 1. tammikuuta 2002 alkaen ja se tuli voimaan 1. maaliskuuta 2002. Väliaikaisella sopimuksella sovelletaan VAS:n tavarakauppaa, kilpailua, teollis- ja tekijänoikeuksia sekä kaupallisia oikeuksia koskevia määräyksiä. Sopimuksella luodaan sopimuspuolten välinen vapaakauppa-alue asianomaisten WTO-määräysten mukaisesti. Sopimuksella saatetaan marraskuusta 2000 alkaen voimassa olleet EU:n laajat autonomiset kauppatoimenpiteet sopimusperusteisiksi (lukuun ottamatta eräitä hedelmiä ja kasviksia koskevaa tulohintajärjestelmää, joka poistettiin autonomisten kauppatoimenpiteiden mukaisesti). Näillä toimenpiteillä myönnetään lähes kaikille Kroatian tuotteille vapaa pääsy EU:n markkinoille. Viiniin, "baby beef" -naudanlihatuotteisiin ja eräisiin kalastustuotteisiin sovelletaan kuitenkin tullietuuskiintiöitä. Väliaikaisen sopimuksen epäsymmetrisyys suosii Kroatiaa, jonka on määrä vapauttaa EU:sta tuleva tuonti asteittain 1. tammikuuta 2007 mennessä. Kyseiseen päivämäärään mennessä Kroatian on poistettava teollisuustuotteista sekä useista maatalous- ja kalastustuotteista kannettavat tuontitullit, mutta se voi säilyttää eräisiin herkempiin maatalous- ja kalastustuotteisiin sovellettavat tullit ja tariffikiintiöt.

Väliaikainen komitea kokoontui huhtikuussa 2002 ja huhtikuussa 2003. On perustettu viisi alakomiteaa, jotka toimivat sopimuksen täytäntöönpanosta ja lainsäädännön lähentämisestä käytävien teknisten keskustelujen foorumina. Yleisesti ottaen Kroatia on pannut väliaikaisen sopimuksen moitteettomasti täytäntöön ja edistänyt useiden yhteisten toimielinten saumatonta toimintaa. Kahden ensimmäisen vuoden aikana maatalouskaupan täytäntöönpanossa on kuitenkin ollut eräitä ongelmia.

Maaliskuussa 2002 tuli voimaan väliaikaisen sopimuksen / VAS:n lisäpöytäkirja, joka koskee viinien ja väkevän alkoholin kauppaa sekä viinien nimien ja väkevien alkoholijuomien ja maustettujen alkoholijuomien nimitysten vastavuoroista tunnustamista, suojaa ja valvontaa.

Euroopan yhteisön ja Kroatian tasavallan välistä tekstiilituotesopimusta on sovellettu tammikuusta 2001 alkaen.

Parhaillaan käydään neuvotteluja pöytäkirjasta, jolla VAS:a ja väliaikaista sopimusta mukautetaan kymmenen uuden jäsenvaltion liittymisen huomioon ottamiseksi. Vaikka väliaikaista sopimusta sovelletaan koko laajentuneeseen EU:hun 1. toukokuuta 2004 alkaen, pöytäkirjan avulla kymmenen uutta jäsenvaltiota saatetaan virallisesti VAS:n osapuoliksi. Useilla aloilla on tehtävä myös teknisiä mukautuksia. Esim. VAS:ssa / väliaikaisessa sopimuksessa jalostetuille ja jalostamattomille maataloustuotteille ja kalastustuotteille myönnettäviä etuuksia on mukautettava, jotta Kroatian ja laajentuneen unionin välinen perinteinen kauppa ei häiriintyisi. Muistutettakoon, että uusien jäsenvaltioiden ja Kroatian välisten vapaakauppasopimusten voimassaolo lakkaa 1. toukokuuta 2004, jolloin uudet jäsenvaltiot alkavat harjoittaa yhteistä kauppapolitiikkaa.

Integraatioministeriö koordinoi VAS:n täytäntöönpanoa erittäin tehokkaasti ja ammattitaitoisesti. Hallitus on nimittänyt integraatiokoordinaattoreita kaikkiin valtionvirastoihin ja perustanut useita ministeriöiden välisiä työryhmiä, joiden tehtävänä on yhdenmukaistaa lainsäädäntöä.

Kroatia teki lokakuussa 2001 VAS:n täytäntöönpanosuunnitelman, jonka avulla VAS:sta aiheutuviin velvoitteisiin liittyviä lainsäädännöllisiä ja muita toimenpiteitä valvotaan ja suunnitellaan. Kroatia laatii säännöllisesti kertomuksia suunnitelman etenemisestä. Joulukuussa 2002 Kroatia käynnisti ensimmäisen Kroatian tasavallan liittymistä EU:hun koskevan kansallisen ohjelman. Tässä strategisessa asiakirjassa käsitellään poliittisiin ja taloudellisiin arviointiperusteisiin liittyviä tavoitteita ja tehtäviä, Kroatian lainsäädännön yhdenmukaistamista yhteisön säännöstön kanssa, hallinnollisten valmiuksien parantamista sekä suurelle yleisölle kohdistettavaa tiedotusta. Ohjelman mukaan on annettava 83 lakia ja johdetun oikeuden alaan kuuluvaa säädöstä, jotta Kroatian lainsäädäntö olisi yhdenmukainen kolmentoista yhteisön säännöstön luvun kanssa. Nämä toimenpiteet on yleisesti ottaen toteutettu suunnitellussa ajassa. Tammikuussa 2004 käynnistettiin toinen kansallinen ohjelma, joka kattaa kaikki yhteisön säännöstön luvut.

Kroatia on hellittämättömästi pyrkinyt lähentämään lainsäädäntöään yhteisön säännöstöön. Kroatian parlamentti on antanut useita tärkeitä säännöksiä erityisesti vuoden 2003 aikana. Yleisesti ottaen tarvittavien hallintorakenteiden perustaminen ja hallinnollisten ja oikeudellisten valmiuksien lujittaminen eivät kuitenkaan ole edenneet samaa tahtia, mikä saattaa estää uuden lainsäädännön tehokkaan soveltamisen ja täytäntöönpanon valvonnan. Kroatian on keskityttävä erityisesti hallinnollisten ja oikeudellisten valmiuksien lisäämiseen ja saatettava tämä tavoite osaksi kansallisia ohjelmiaan.

Kauppasuhteet

EU on Kroatian tärkein kauppakumppani. EU:n ja Kroatian välinen kauppa kasvoi huomattavasti vuosina 1998-2002. EU:n tuonti Kroatiasta kasvoi 38 prosenttia. Vuonna 1998 tuonnin arvo oli 1,8 miljardia euroa, kun se vuonna 2002 oli 2,5 miljardia euroa. EU:n viennin arvo Kroatiaan kasvoi samana aikana 4,4 miljardista eurosta 6,5 miljardiin euroon eli 47 prosenttia. Tuonnin ja viennin kehitys johti siihen, että EU:n kanssa käytävässä kaupassa Kroatian alijäämä kasvoi 2,6 miljardista eurosta vuonna 1998 neljään miljardiin euroon vuonna 2002 eli yli 50 prosenttia. Lisäksi Kroatian alijäämä liittymässä olevien maiden kanssa käytävässä kaupassa oli noin yksi miljardi euroa toukokuussa 2004. Viennin osuus on Kroatiassa noin 23 prosenttia BKT:sta. Noin 54 prosenttia sen ulkokaupasta käytiin EU:n kanssa vuonna 2002. Tämä luku nousee lähes 70 prosenttiin, jos otetaan huomioon EU:hun toukokuussa 2004 liittymässä olevien maiden kanssa käytävä kauppa. Kroatian osuus EU:n ulkokaupasta oli 0,45 prosenttia vuonna 2002.

Vuonna 2002 Kroatia vei EU:hun lähinnä tekstiilejä (niiden osuus kokonaisviennistä oli 22 prosenttia) sekä koneita ja sähkölaitteita (osuus 18 prosenttia kokonaisviennistä). EU vei Kroatiaan lähinnä koneita ja sähkölaitteita (niiden osuus oli 25 prosenttia kokonaisviennistä), ajoneuvoja, ilma- ja vesialuksia sekä niihin rinnastettavia kuljetusvarusteita (osuus 17 prosenttia kokonaisviennistä) sekä kemikaaleja (osuus 10 prosenttia kokonaisviennistä).

Kroatia on Maailman kauppajärjestön jäsen ja Keski-Euroopan vapaakauppasopimuksen osapuoli. Se toimii aktiivisesti Kaakkois-Euroopan vakaussopimuksen kaupan alan työryhmässä. Tässä yhteydessä Kroatia on neuvotellut useita kahdenvälisiä kauppasopimuksia kaikkien naapurimaidensa kanssa.

Yhteisön tuki

Vuosina 1991-2003 Kroatia sai yhteisön tukea yhteensä 550 miljoonaa euroa. Vuosina 1991-2000 tuki annettiin Euroopan komission humanitaarisen avun toimiston (ECHO) ja Obnova-ohjelman kautta myönnettävänä hätäapuna. EU lisäsi yhteisön jälleenrakennus-, kehitys- ja vakautusapua koskevasta ohjelmasta (CARDS) myönnettävää tukea vuonna 2000 ja käynnisti samaan aikaan vakautus- ja assosiaatioprosessin. Vuonna 2001 Kroatialle myönnettiin CARDS-ohjelmasta 60 miljoonaa euroa.

CARDS-asetuksen mukaisesti annettiin joulukuussa 2001 maakohtainen strategia-asiakirja, jossa määritetään tärkeimmät yhteistyöalat vuosina 2002-2006. Siihen liittyvässä monivuotisessa tavoiteohjelmassa (MIP) esitetään yksityiskohtaisemmin vuosille 2002-2004 asetetut ensisijaiset tavoitteet. Kansallisten CARDS-ohjelmien mukaisesti vuosina 2001-2004 myönnettiin tukea yhteensä 257 miljoonaa euroa seuraaviin viiteen ensisijaiseen tavoitteeseen: demokratian vakiinnuttaminen, taloudellinen ja sosiaalinen kehitys, oikeus- ja sisäasiat, hallintovalmiuksien lisääminen sekä ympäristö- ja luonnonvarat.

Kroatia osallistuu suoraan CARDS-ohjelmasuunnitteluun sekä strategioista ja tavoiteohjelman hyväksymisestä käytäviin keskusteluihin. Keskusteluihin osallistuu Kroatian tukikoordinaattorin lisäksi asianomaiset ministeriöt, mahdolliset tuensaajat, kansainväliset rahoituslaitokset ja valtiosta riippumattomat järjestöt.

Kroatia saa tukea myös CARDS-alueohjelmasta, demokratiaa ja ihmisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta aloitteesta, kolmansien maiden LIFE-tukiohjelmasta, kolmansien maiden kanssa tehtävää yhteistyötä koskevasta Nuoriso-ohjelmasta, Kaakkois-Euroopan miinatyötä koskevasta alueellisesta yhteistyöohjelmasta sekä useista muista erityisohjelmista.

CARDS-tukea on käytetty verkkaisesti, mutta edistyksen merkkejä on nähtävissä Kroatian hallinnon vastaanottokyvyn kasvaessa. Tammikuusta 2002 alkaen EY:n Zagrebin lähetystö vastaa tukien hallinnoinnista, mikä on nopeuttanut huomattavasti tuen käyttöä. Jotta ennen liittymistä saatavat varat käytettäisiin tehokkaasti, Kroatian on kehitettävä tarvittavat hallinnolliset valmiudet.

Useita kummihankkeita (rajavartiosto, tulli, tilastokeskus ja pakolaisvirasto) on käynnistetty ja tällaisia suunnitellaan myös integroidun rajavalvonnan, maatalouden ja oikeuslaitoksen aloilla.

Kroatian hallinnon on jatkettava ponnistelujaan sovittujen hanke-ehtojen täyttämiseksi (esim. poliittiset päätökset, toimielinten perustaminen ja lujittaminen, henkilöresurssien ja rahoitusvarojen kohdentaminen), vaikka edistystä onkin jo tapahtunut jossakin määrin.

Komission ja EU:n jäsenvaltion välinen tukien koordinaatiomekanismi on ollut käytössä vuodesta 2001 alkaen CARDS-ohjelmasta myönnettävien tukien ja jäsenvaltioiden myöntämien kahdenvälisten tukien vaikutuksen maksimoimiseksi.

Tiivistä yhteistyötä tehdään myös muiden avunantajien kanssa. Vuodesta 1993 alkaen Maailmanpankki on tukenut 21 hanketta, joiden arvo on yhteensä 1,064 miljardia Yhdysvaltojen dollaria. Lisäksi se on myöntänyt useita avustuksia, joiden arvo on yhteensä 20 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria. Lainananto on keskittynyt infrastruktuuriin, terveydenhoitoon, maa- ja metsätalouteen, yritysten ja rahoitusalan uudistamiseen, pääomamarkkinoiden kehittämiseen sekä oikeuslaitoksen ja eläkejärjestelmän uudistamiseen kohdistettaviin investointeihin. Vuodesta 1994 alkaen Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin (EBRD) tekemien investointien kokonaisarvo on yhteensä 1,325 miljardia euroa. Pelkästään vuonna 2002 tehtyjen investointien arvo oli 300 miljoonaa euroa. Investoinneissa keskitytään yrityksiin (lääke-, elintarvike-, sementti- ja viestintäyrityksiin), rahoitusalaan ja kuntien infrastruktuuriin. Vuonna 2002 Euroopan investointipankki (EIP) myönsi lainaa yhteensä 130 miljoonaa euroa aluekehitykseen (liikenne- ja viestintäinfrastruktuuri), taloudelliseen ja sosiaaliseen koheesioon sekä ympäristönsuojeluun.

B. Jäsenyyskriteerit

1. Poliittiset arviointiperusteet

Kööpenhaminassa vuonna 1993 kokoontunut Eurooppa-neuvosto päätti useista poliittisista arviointiperusteista, jotka jäsenyyttä hakevien maiden on täytettävä. Maalla on oltava vakaat instituutiot, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelemisen. Länsi-Balkanin maiden osalta vakautus- ja assosiaatioprosessissa määritellyt vaatimukset ovat EU-politiikan peruspilareita, joita arvioidaan tässä lausunnossa.

Kööpenhaminassa määritellyt poliittiset arviointiperusteet on tällä välin otettu Amsterdamin sopimuksen toukokuussa 1999 tapahtuneen voimaantulon myötä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen perusperiaatteeksi. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen konsolidoidun toisinnon 6 artiklan 1 kohdan mukaan "unioni perustuu jäsenvaltioille yhteisiin vapauden, kansanvallan, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen sekä oikeusvaltion periaatteisiin". Sen 49 artiklan mukaan "jokainen Euroopan valtio, joka noudattaa 6 artiklan 1 kohdassa määrättyjä periaatteita, voi hakea unionin jäsenyyttä". Nämä periaatteet vahvistettiin Euroopan unionin perussoikeuskirjassa, joka julkistettiin Nizzassa kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa joulukuussa 2000.

Euroopan komissio on arvioinnin tekemistä varten saanut tietoja useista lähteistä. Tietoja on saatu komission heinäkuussa 2003 Kroatian viranomaisille lähettämään kyselylomakkeeseen annetuista vastauksista, kahdenvälisistä seurantakokouksista, jäsenvaltioiden suurlähetystöjen kanssa käydyistä keskusteluista, kansainvälisten järjestöjen (mm. Euroopan neuvosto, ETYJ, UNHCR, vakaussopimus) tekemistä arvioista, kansainvälisten ja paikallisten valtiosta riippumattomien järjestöjen sekä vähemmistöjen edustajien tekemistä raporteista jne.

Arviointia tehtäessä tutkittiin järjestelmällisesti, millä tavalla viranomaiset on organisoitu ja millä tavalla ne toimivat, sekä toimet, jotka ne ovat toteuttaneet perusoikeuksien suojaamiseksi. Arvioinnissa ei tyydytä pelkkään muodolliseen kuvaukseen, vaan siinä pyritään määrittämään, missä määrin demokratia ja oikeusvaltioperiaate ovat toteutuneet Kroatiassa. Arviointi koskee tilannetta helmikuun 2004 lopussa. Siinä ei tutkita yksityiskohtaisesti aiemmin tehtyjä tai tulevia muutoksia, vaikka siinä on yleensä otettu huomioon ilmoitetut aikeet uudistaa jokin tietty ala.

1.1. Demokratia ja oikeusvaltioperiaate

Parlamentaarinen demokratia syntyi Kroatiassa keväällä 1990 pidettyjen vaalien jälkeen. Uusi perustuslaki hyväksyttiin joulukuussa 1990 juuri ennen sodan syttymistä entisessä Jugoslaviassa. Kroatia itsenäistyi vuonna 1991. Tämän jälkeen on perustuslakiin tehty useita muutoksia. Vuosina 2000 ja 2001 tehdyillä muutoksilla poistettiin parlamentin ylähuone ja lujitettiin parlamentin ja hallituksen asemaa tasavallan presidenttiin nähden. Presidentti Tudjmanin puolueen Kroatian demokraattisen unionin (HDZ) 11 vuotta kestänyt valtakausi päättyi 3. tammikuuta 2000 pidetyissä vaaleissa. Vuosina 2000-2003 (alun perin) kuuden puolueen koalitiohallitus sai aikaan suuria saavutuksia oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian vakiinnuttamisen osalta. Valtiosääntöjärjestelmää noudatettiin ja toimielimet toimivat normaalisti.

Tasavallan presidentti valitaan suoralla yleisellä vaalilla viiden vuoden pituiseksi toimikaudeksi, joka voidaan uusia. Hän määrää parlamenttivaalien ja kansanäänestysten järjestämisestä, valtuuttaa parlamentin jäsenten enemmistön keskuudessa luottamusta nauttivan henkilön muodostamaan hallituksen ja hoitaa muut perustuslaissa määrätyt tehtävät. Presidentti osallistuu myös ulkopolitiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon yhdessä hallituksen kanssa. Presidentti toimii armeijan ylipäällikkönä ja hän nimittää sotilaskomentajat sekä vapauttaa heidät tehtävistään. Tarkasti määritellyissä olosuhteissa presidentti voi hajottaa parlamentin, jos tämä ei anna hallitukselle luottamuslausetta tai jos valtion talousarviota ei hyväksytä 120 päivän kuluessa sen ehdottamispäivästä. Presidentti vastaa tehtäviensä hoitamisessa mahdollisesti tekemistään perustuslain rikkomisista. Presidentin vastuun määrittelyssä käytettävä menettely käynnistetään, jos kahden kolmasosan enemmistö parlamentin jäsenistä näin vaatii. Perustuslakituomioistuin antaa tuomion tällaisissa asioissa tuomareiden kahden kolmasosan enemmistöllä.

Kroatian presidentti on tällä hetkellä Stjepan Mesi, joka valittiin helmikuussa 2000 kahdella kierroksella. Seuraavat presidentinvaalit pidetään helmikuussa 2005.

Perustuslaki annettiin 22. joulukuuta 1990 keväällä 1990 pidettyjen ensimmäisten monipuoluevaalien jälkeen. Se muutettiin vuosina 1997, 2000 ja 2001 perustuslaissa määrätyllä parlamentin jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä. Perustuslain myötä Kroatiasta tuli parlamentaarinen demokratia. Toimielinten toiminnassa oli kuitenkin lukuisia vaikeuksia itsenäisyyden jälkeisen ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Perustuslakiin marraskuussa 2000 tehdyn tarkistuksen myötä Kroatian järjestelmä muuttui puolipresidentillisestä parlamentaariseksi. Tämä vaikutti myönteisesti presidentin, parlamentin ja hallituksen väliseen suhteeseen ja valtatasapainoon.

1.1.1. Parlamentti

Asema ja rakenne

Parlamentin (Sabor) ainoa huone on edustajainhuone. Siinä on perustuslain mukaisesti vähintään 100 ja enintään 160 jäsentä, jotka valitaan neljäksi vuodeksi. Vaalilaissa määrätään suhteellisesta vaalitavasta, jonka mukaisesti kymmenessä vaalipiirissä on puoluelistat. Kahdeksan parlamenttipaikkaa on varattu vähemmistöille, jotka muodostavat yhdennentoista vaalipiirin. Serbivähemmistölle on varattu kolme paikkaa, italialaisille ja unkarilaisille molemmille yksi paikka ja slovakeille ja tsekeille yksi paikka. Muut vähemmistöt on jaettu kahteen ryhmään, joista kummallekin on varattu yksi paikka. Kahdennentoista vaalipiirin muodostavat ulkokroatialaiset (diaspora) ovat myös oikeutettuja edustukseen parlamentissa. Ulkokroatialaisten edustajien lukumäärä riippuu ns. vahvistamattomasta kiintiöstä. Kyseisestä vaalipiiristä valittavien edustajien lukumäärä lasketaan jakamalla ulkomailla annettujen äänien kokonaislukumäärä keskimääräisellä äänimäärällä, joka tarvitaan parlamenttipaikan saamiseksi Kroatian kymmenessä vaalipiirissä.

Parlamentti voi itse päättää hajota tai tasavallan presidentti voi hajottaa sen, jos hallitus ei saa parlamentin luottamuslausetta tai jos valtion talousarviota ei hyväksytä 120 päivän kuluessa siitä, kun hallitus sitä ehdotti.

Parlamentin jäsenille on myönnetty koskemattomuus. Opposition asema ja osallistuminen maan toimielinten työhön on tunnustettu. Parlamentin vähemmistö voi ehdottaa omaa ehdokastaan parlamentin varapuhemiehen paikalle. Parlamentin oppositioedustajat ovat myös 25 parlamentin valiokunnan jäseniä. HDZ on 12 valiokunnan puheenjohtaja ja muiden 13 valiokunnan puheenjohtajina toimivat muut puolueet.

Kroatiassa on monipuoluejärjestelmä. Maassa on rekisteröity 94 puoluetta. Puolueiden perustamiselle ei ole mitään esteitä ja ne saavat valtiolta rahoitusta suhteessa viimeisimmässä vaalissa saamaansa paikkamäärään.

Parlamentilla on lainsäädäntövalta ja se jakaa lainsäädäntöaloiteoikeuden hallituksen kanssa. Tavallisesti laki saatetaan pitkään parlamenttimenettelyyn, jossa on kolme peräkkäistä käsittelyä. Perustuslaissa sallitaan kuitenkin myös kiireellinen menettely, jossa on vain kaksi käsittelyä. Kiireellisellä menettelyllä on annettu viime aikoina useita lakeja.

Viidesosa parlamentin jäsenistä voi käynnistää menettelyn hallituksen luottamuslauseäänestyksen järjestämiseksi.

Parlamentti voi järjestää kansanäänestyksen perustuslakiin ehdotetuista muutoksista, kaikista lainsäädäntöehdotuksista ja kaikista muista tärkeinä pidetyistä asioista.

Parlamentin toiminta

Viimeisimmät parlamenttivaalit pidettiin 23. marraskuuta 2003. Entisen presidentti Tu!jmanin puolue Kroatian demokraattinen unioni (HDZ) sai 152:sta paikasta 66, joista neljä oli ulkokroatialaisten paikkoja. Uusi HDZ:n johtama hallitus sai tukea Kroatian sosiaalisen liberaalipuolueen (HSLS) ja demokraattisen keskustan (DC) muodostamalta vaaliliitolta, Kroatian eläkeläispuolueelta (HSU) ja vähemmistöjen edustajilta.

Uusi parlamentti piti perustamisistuntonsa 22. joulukuuta 2003. Uusi pääministeri Ivo Sanader sai luottamuslauseen 23. joulukuuta 2003 (88 parlamentin jäsentä äänesti puolesta, 29 vastaan ja 14 pidättäytyi äänestämästä).

Aiemmalla kaudella (2000-2003) oppositiossa istunut Kroatian demokraattinen unioni (HDZ) on päättäväisesti osoittanut halukkuutensa muuntautua eurooppalaista aatetta ajavaksi demokraattiseksi puolueeksi. Eräät HDZ:n oppositiokaudellaan antamat lausunnot aiheuttavat kuitenkin edelleen huolta komissiossa. Sen on edelleen osoitettava, että kaikki sen parlamentissa olevat jäsenet ovat tosiasiallisesti hylänneet radikaalin nationalismin.

Kroatian itsenäisyyden aikana parlamenttivaalit on pidetty vuosina 1992, 1995, 2000 ja 2003. Vaalijärjestelyt ovat luonnollisesti kehittyneet huomattavasti kahden viimeisimmän vaalin aikana, joita pidettiin yleisesti vapaina ja oikeudenmukaisina. Sekä vuoden 2000 että 2003 pidettyjen vaalien perusteella muodostettiin koalitiohallitus.

Parlamentti toimii tyydyttävästi, sen toimivaltuuksia kunnioitetaan ja oppositio täyttää sille asetetun roolin. Toisinaan parlamentissa ei saavuteta päätösvaltaisuuden edellytyksenä olevaa jäsenmäärää, mikä saattaa aiheettomasti viivästyttää lainsäädäntöprosessia.

1.1.2. Hallitusvalta

Asema ja rakenne

Päätöksen pääministerin nimittämisestä tekee tasavallan presidentti. Myös parlamentin puhemies allekirjoittaa päätöksen sen jälkeen, kun parlamentti on antanut hallitukselle luottamuslauseen. Parlamentti hyväksyy ministerit pääministerin ehdotuksesta. Hallitus on vastuunalainen parlamentille. Pääministeri ja hallituksen jäsenet vastaavat yhdessä hallituksen päätöksistä, kun taas kukin ministeri vastaa omasta alastaan.

Parlamentin pyynnöstä hallituksen on annettava parlamentille tiedot politiikastaan, lainsäädännön täytäntöönpanosta sekä muista sen toimivaltaan kuuluvista asioista. Perustuslaissa määrätyt välikysymykset koskevat hallituksen ja parlamentin välistä selontekovelvollisuutta. Niillä mitataan, nauttiiko pääministeri, yksittäiset ministerit tai koko hallitus parlamentin luottamusta. Vuosina 1990-2004 tehtiin yhdeksän välikysymystä.

Perustuslain mukaan hallituksella on yksinomainen sääntelyvalta, jolla se voi antaa asetuksia lakien täytäntöönpanemiseksi. Parlamentti voi valtuuttaa sen antamaan asetuksia tietyiltä aloilta, mutta ei kuitenkaan ihmisoikeuksista, vapauksista, vähemmistöjen oikeuksista, vaalijärjestelmästä, vaalien järjestämisestä eikä paikallisen ja alueellisen itsehallinnon toiminnasta. Nämä asetukset saavat olla voimassa enintään yhden vuoden ajan. Lisäksi hallitus saa antaa lainvoimaisia asetuksia alun perin parlamentin toimivaltaan kuuluvasta talouspolitiikasta parlamentin istuntokauden ulkopuolella ja silloin, kun parlamentti on hajotettu vaalien vuoksi. Parlamentin on kuitenkin hyväksyttävä nämä asetukset heti kun se kokoontuu seuraavan kerran.

Hallitus vastaa kaikkien valtionhallinnon elinten, kuten ministeriöiden, keskusvirastojen ja hallintovirastojen toiminnasta. Ministeriöt ja keskusvirastot ovat valtionhallinnon keskeisiä elimiä, mutta hallintovirastoja on perustettu myös paikallisiin (alueellisiin) itsehallintoyksikköihin. Lisäksi eräitä tehtäviä varten voidaan maakuntiin, kuntiin ja kaupunkeihin perustaa hallintovirastojen erillisiä toimipisteitä.

Valtionhallinnon rakenteet ja tehtävät tarkistettiin ja määriteltiin ministeriöiden ja keskusvirastojen organisaatiosta ja toimivaltuuksista 22. joulukuuta annetussa laissa, jolla perustetaan 14 ministeriötä ja viisi keskusvirastoa. Valtion keskushallintovirasto perustettiin joulukuussa 2003, mutta se ei ole vielä täysin toimintakunnossa. Virkamieslaissa määrätään työehdoista. Hallituslaissa määrätään hallituksen työstä ja toimivaltuuksista, ja virkamiesten velvollisuuksia ja oikeuksia koskevassa laissa määrätään virkamiesten oikeuksista ja velvollisuuksista.

Perustuslaissa määrätään paikallishallinnon rakenteesta. Paikallisia itsehallintoyksiköitä ovat kunnat ja kaupungit. Alueellisia itsehallintoyksiköitä ovat maakunnat. Lailla on perustettu 426 kuntaa, 121 kaupunkia ja 20 maakuntaa (ml. Zagrebin kaupunki, jolla on maakunnan asema). Vuonna 2001 annetussa paikallishallintolaissa määrätään paikallishallinnon vastuualueista, joita ovat mm. vesihuolto ja viemäröinti, perusterveydenhuolto, esikoulut, peruskoulutus jne. Paikallisrahoituksesta säädetään paikallishallinnon rahoituksesta annetussa laissa. Rahoitus saadaan lähinnä vero-osuuksista ja erilaisista verotuksen ulkopuolisista lähteistä. Paikalliset itsehallintoyksiköt saavat tuloja omia varoja tuottavista lähteistä (omista varoista saatavat tulot, maakunta- ja kunnallisverot, sakot, maksut), yhteisistä veroista (tulovero, yritysvero, kiinteistökaupasta maksettava vero, uhkapelivero) ja avustuksista.

Asevoimat ja poliisi ovat siviilivalvonnassa. Asevoimia ollaan parhaillaan uudistamassa, mikä johtaa huomattavaan sotilashenkilöstön lukumäärän alenemiseen. Asevoimat ovat parlamentin ja hallitusvallan alaisia. Laissa määrätään, että salaisen palvelun siviilivalvonnan hoitaa salaisen palvelun valvontaneuvosto, jonka jäsenet nimitettiin hiljattain.

Myös poliisivoimissa on meneillään rakenneuudistus. Sisäministeriö käynnisti huhtikuussa 2003 strategisen uudistussuunnitelman, joka on edelleen kesken. Kroatia on päättäväisesti siirtymässä sota-ajan järjestelmästä kohti EY:n vaatimusten mukaista järjestelmää. Edelleen tarvitaan kuitenkin suuria ponnistuksia tällaisen merkittävän muutoksen aikaansaamiseksi.

Yleinen turvallisuuden taso on Kroatiassa tyydyttävä. Siellä on esiintynyt etnisiä levottomuuksia vain muutaman kerran.

Hallitusvallan toiminta

Vuonna 2001 annettu virkamieslaki muodostaa oikeusperustan virkamiesten ja muiden julkishallinnossa työskentelevien henkilöiden asemalle. Laissa ei eroteta millään tavalla poliittisesti nimitettyjä ja muita virkamiehiä. Sen vuoksi valtionhallinnon poliittisesti nimitetyn henkilöstön asemaa, roolia, velvoitteita ja toimikautta koskevat kysymykset sekä se, mitä sääntöjä/menettelyitä noudatetaan muutettaessa heidän asemansa tavanomaiseksi virkamieheksi, ovat jääneet ratkaisematta.

Sääntöjen lukumäärän (kunkin ministeriön työtehtävien kuvaukset, henkilöstön lukumäärän jne. vahvistavat sisäiset asiakirjat) ja niiden välisten poikkeavuuksien vuoksi on mahdollista, että julkishallinnon hoidossa sovelletaan erilaisia vaatimuksia. Myös laissa on puutteita erityisesti henkilökunnan ylentämisen, liikkumisen, palvelussuhteen päättämisen ja kurinpitomenettelyn osalta. Henkilöstön palkkaamista ja valintaa koskevia sääntöjä voitaisiin myös parantaa. On yleisesti tunnustettua, että virkamiesten palkat ovat liian alhaiset houkutellakseen nuoria ja koulutettuja henkilöitä työskentelemään valtionhallinnossa varsinkin kun virkamiehiltä vaaditaan vähintään yhtä korkea koulutustaso kuin muilla aloilla työskenteleviltä.

Virkamiesten yksittäisten kansalaisten oikeuksien ja velvoitteiden osalta toteuttamat toimet ja tekemät päätökset perustuvat yleistä hallintomenettelyä koskevaan lakiin. Jokaiseen hallinnolliseen päätökseen voidaan hakea muutosta toisen asteen hallintoelimessä. Jos kanne hylätään, asia voidaan saattaa hallintotuomioistuimen käsittelyyn. Kuten perustuslakituomioistuinta koskevassa päätöksessä [2] vahvistetaan, hallintotuomioistuimella ei ole kansalaisten oikeuksien ja velvoitteiden osalta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista täyttä oikeudellista toimivaltaa, koska [ks. oikeuslaitosta koskeva 1.1.3 kohta].

[2] Perustuslakituomioistuinta koskeva päätös nro U-I-745/1999, 8.11.2000, virallinen lehti 112/00.

Lisäksi asiassa voidaan kääntyä myös oikeusasiamiehen puoleen, jonka parlamentti on nimittänyt kahdeksaksi vuodeksi. Toimikauden pituuden vuoksi virka on helpompi pitää riippumattomana poliittisista paineista. Viime vuosina hänen tietoonsa on saatettu useita tapauksia. Vuonna 2002 hän vastaanotti 1 558 kantelua. Hän on lähettänyt 104 tapauksesta suosituksen asianomaiselle hallinnolle, ja ainoastaan 72 kantelua ratkaistiin kantelijan eduksi. Oikeusasiamies tutkii kansalaisten jättämiä kanteluita viranomaisen ja yksittäisten virkamiesten virka-aseman väärinkäytöstä. Yksittäisten tapausten tutkimisen lisäksi oikeusasiamies tarkastelee muista lähteistä (esim. joukkoviestimistä) hänen tietoonsa saatettuja perustuslaissa ja muussa lainsäädännössä määrättyjen oikeuksien suojaan liittyviä muita kysymyksiä ja raportoi valtionhallinnon laitosten ja virastojen toiminnassa havaitsemistaan sääntöjenvastaisuuksista. Oikeusasiamies raportoi parlamentille vuosittain.

Kroatian tasavallan vuonna 2000 laatimassa työjärjestyksessä määrätään poliittisten toimintalinjojen oikeudellisesta kehyksestä ja ministeriöiden välisestä kuulemismenettelystä. Mikään yksittäinen toimielin ei vastaa poliittisia toimintalinjoja koskevan koordinoidun yleiskatsauksen tekemisestä päätöksentekijöitä varten. Koska rakenteita on useita, poliittisten toimintalinjojen suunnittelu ja koordinaatio on melko politisoitunutta ja sirpaleista.

Integraatioministeri vastaa Euroopan integraatioon liittyvien kysymysten koordinoinnista. Kaikissa ministeriöissä on integraatiokoordinaattoreiden verkosto ja eräisiin ministeriöihin on perustettu erityisiä integraatioyksikköjä.

Virkamiehille ei ole erillistä koulutuskeskusta eikä hallituksen koulutusohjelmaa. Oikeusministeriön, hallinnon ja paikallisen itsehallinnon marraskuussa 2003 tehdyn uudelleenjärjestelyn yhteydessä perustettiin virkamiesten koulutuskeskus oikeusministeriön alaisuuteen. Kun ministeriöiden ja keskusvirastojen organisaatiota ja toimivaltuuksia koskeva laki annettiin 22. joulukuuta 2003, hallitus antoi 22. tammikuuta 2004 asetuksen valtion keskushallintoviraston sisäisestä rakenteesta. Asetuksessa määrätään, että on perustettava 11 organisaatioyksikköä, joihin kuuluu mm. valtion työntekijöiden koulutus- ja opetuskeskus. Tällä hetkellä integraatioministeriö järjestää EU:ta koskevaa koulutusta virkamiehille.

Paikallishallinnon kehitys jatkuu. Vuosia 2000-2004 koskevassa hallitusohjelmassa määrätty hajauttaminen on toteutunut aiottua hitaammin, ja sitä olisikin nopeutettava. Heinäkuusta 2001 lähtien paikallishallinnon uudistus oli pantu täytäntöön maakunnissa ja 32 kaupungissa. Valtion talousarviosta siirrettiin maakuntien talousarvioon seuraavat alat: peruskoulutus ja keskiasteen koulutus, sosiaalilaitokset ja sairaaloihin tehtyjen investointien hoito. Kaupunkien talousarvioon siirrettiin peruskoulutus. Vuoden 2002 alusta lähtien sairaaloiden ylläpito sekä sosiaalilaitosten, vanhainkotien ja vammaisten hoitolaitosten perustaminen ja rahoitus siirrettiin maakuntien talousarvioon. Opetusalan henkilöstön ja palkkauksen siirtoa ei koskaan pantu täytäntöön. Paikallishallinnon rahoitusta koskevassa laissa määrätään paikallishallinnon rahoitustilanteesta, mutta tästä huolimatta tilannetta olisi selkeytettävä.

1.1.3. Oikeuslaitos

Asema ja rakenne

Kroatian oikeuslaitos on organisoitu hierarkkisesti kolmeen asteeseen. Kroatiassa on 122 kuntatuomioistuinta, 114 rikostuomioistuinta ja 12 kauppatuomioistuinta, ja 21 maakuntatuomioistuinta toimii myös ensimmäisen asteen tuomioistuimina. Maakuntatuomioistuimet päättävät myös kuntien tuomioistuinten tuomioita vastaan tehdyistä kanteluista. Kroatiassa taataan muutoksenhakuoikeus (maakuntatuomioistuimet, ylin rikostuomioistuin, ylin kauppatuomioistuin, korkein oikeus). Korkein oikeus on Kroatian ylin tuomioistuin.

Korkeimman oikeuden presidentin ja virallisen syyttäjän valinnan tekee parlamentti ja nimityksen tasavallan presidentti.

Hallintotuomioistuimen olisi varmistettava oikeussuoja lopullisia hallinnollisia päätöksiä vastaan. Perustuslakituomioistuimen marraskuussa 2000 antaman tuomion mukaan hallintotuomioistuimella ei ole ihmisoikeuksista tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan (oikeus oikeudenmukaiseen kuulemiseen) mukaista täyttä oikeudellista toimivaltaa, erityisesti koska sen valmiudet vahvistaa riippumattomasti tapaukseen liittyvät tosiasiat ja pitää suullisia käsittelyjä ja kuulemismenettelyjä ovat rajalliset.

Perustuslakituomioistuin päättää hallituksen kolmen eri tason välisistä eturistiriidoista ja se arvioi, ovatko lait yhdenmukaisia perustuslain kanssa sekä ovatko alemmantasoiset määräykset yhdenmukaisia perustuslain ja lakien kanssa. Se on myös toimivaltainen ratkaisemaan asiat, joissa yksityishenkilö on nostanut kanteen sillä perusteella, että viranomaisten tai paikallisen tai alueellisen itsehallinnon päätökset rikkovat hänen perustuslaillisia oikeuksiaan. Perustuslakituomioistuimelle jätettyjen yksittäisten anomusten määrä kasvaa koko ajan. Se on myös toimivaltainen tutkimaan tuomareiden irtisanomista tai kurinpitoa koskevista päätöksistä tehdyt valitukset. Kroatiassa perustuslakituomioistuinta ei pidetä oikeuslaitokseen kuuluvana.

Kroatian oikeuslaitoksen riippumattomuus taataan perustuslaissa ja tuomioistuinlaissa. Tuomarien virat vakinaistetaan viiden vuoden koeajan jälkeen. Virkojen pysyvyys taataan perustuslaissa. Kroatian oikeusneuvosto nimittää tuomarit kussakin tuomioistuimessa olevilta oikeusneuvostoilta saatujen lausuntojen perusteella. Oikeusministeriö tutkii, täyttävätkö ehdokkaat muodolliset vaatimukset. Asianomainen parlamentin valiokunta ja kyseessä olevan tuomioistuimen presidentti voivat myös antaa asiasta lausuntonsa. Virallisten syyttäjien neuvosto nimittää viralliset syyttäjät samanlaista menettelyä noudattaen. Molemmat neuvostot ovat autonomisia ja riippumattomia elimiä. Tuomariehdokkaiden valitsemiseksi ei järjestetä kilpailuja. Tuomariksi haluavan henkilön on täytettävä kaksi kelpoisuusehtoa: hänen on suoritettava tuomioistuinkoe ja hänellä on oltava tietty määrä työvuosia riippuen siitä, millaiseen tuomioistuimeen hän hakee. Tuomioistuinlain mukaan tuomarit eivät saa olla minkään poliittisen puolueen jäseniä eivätkä hoitaa muita tehtäviä, jotka voisivat vaikuttaa heidän autonomisuuteensa, puolueettomuuteensa ja riippumattomuuteensa.

Tuomarit nauttivat koskemattomuutta perustuslain ja tuomioistuinlain mukaisesti. Tuomarin koskemattomuuden poistamiseksi ja häntä vastaan nostettavan rikosprosessin käynnistämisen hyväksymiseksi on toimivaltaisen syyttäjänviraston toimitettava ehdotus Kroatian oikeusneuvostoon. Kroatian oikeusneuvosto päättää kurinpitomenettelyssä, ovatko tuomarit syyllistyneet virkavirheeseen tai ammattisääntöjen rikkomiseen. Kroatian oikeusneuvosto arvioi tuomareiden toimintaa käytännössä kuitenkin vain harvoin. Yhtä korruptiotapausta lukuun ottamatta Kroatian oikeusneuvosto on tehnyt vain muutamia päätöksiä tuomareita vastaan käynnistetyissä kurinpitomenettelyissä. Kaikkia oikeuslaitoksen työntekijöitä sitovia eettisiä sääntöjä ei ole. Kroatian tuomarijärjestö (paikallinen valtiosta riippumaton järjestö) on kuitenkin laatinut eettiset säännöt jäseniään varten.

Tuomioistuimen neuvonantajien ja kirjaajien tehtävät määritellään oikeuslaitoksen sisäistä organisaatiota koskevassa työjärjestyksessä. Tuomareilla on monia tehtäviä, jotka toimistohenkilökunta voisi hoitaa. Parlamentti hyväksyi tammikuussa 2004 lainsäädännöllisiä muutoksia tuomareiden vapauttamiseksi hallinnollisista tehtävistä.

Oikeuslaitos toipuu yhä henkilökunnan rajusta vaihtuvuudesta ja vähenemisestä. Vapaita virkoja täytetään vähitellen nuorilla tuomareilla, syyttäjillä ja toimistotyöntekijöillä. Periaatteellisia suunnitelmia on tehty henkilökunnan lukumäärän lisäämiseksi. EU:n jäsenvaltioihin ja liittymässä oleviin maihin verrattuna Kroatiassa on jo kuitenkin paljon tuomareita suhteessa väestömäärään. Vuoden 2003 lopulla Kroatiassa oli 1 868 tuomaria, 513 virallista syyttäjää, 378 tuomioistuimen neuvonantajaa ja 6 023 kirjaajaa (2,8 henkilöä kutakin oikeusviranomaista kohden).

Oikeuslaitoksen vuoden 2003 talousarvio (syyttäjät ja vankilajärjestelmä mukaan luettuina) oli 231 miljoonaa euroa, kun vuonna 2002 se oli 192 miljoonaa euroa. Määrään sisältyi 10,2 miljoonaa euroa rakennuksiin ja toimistolaitteisiin, kun vuonna 2002 vastaava määrä oli 5,5 miljoonaa euroa. Oikeuslaitoksen talousarvioon on hyväksytty 10 prosentin korotus vuoden 2004 talousarviossa.

Oikeuslaitoksen perusrakenteet ja välineet ovat vaikea ongelma. Kauppatuomioistuinten, kiinteistöluettelon ja maarekisterin tietokoneistaminen aloitettiin vasta hiljattain. Mittavia investointeja tarvitaan tätä tarkoitusta varten. Viime vuosina on otettu käyttöön 3 300 tietokonetta, ja vuosiksi 2004-2005 suunnitellaan 2 500 uutta konetta. Tuomioistuimilla ei ole vielä sähköistä yhteyttä lainvalvontaviranomaisten tietokantoihin. Tuomioistuinten tietokoneistaminen saataneen päätökseen vuoteen 2008 mennessä. Toistaiseksi ei ole eri tuomioistuimien välisiä tietoverkkoja. Tuomioistuinrakennukset ovat suurimmaksi osaksi rappeutuneita ja kunnostuksen ja/tai peruskorjauksen tarpeessa.

Tuomareiden ja muiden oikeuslaitoksen työntekijöiden ammattikoulutuskeskus perustettiin vuonna 1999, mutta se aloitti osittaisen toimintansa vasta vuonna 2003. Vaikka se on virallisesti oikeusministeriön sisäinen autonominen yksikkö, joka tarjoaa tuomareille ja syyttäjille koulutusta, käytännössä sen valmiudet eivät vielä ole riittävät sen tehtävien hoitamiseen. Siellä työskentelee ainoastaan neljä henkilöä, joista yksi on sen johtaja. Keskuksella ei ole pysyvää talousarviota. Tällä hetkellä kouluttajia ei valita kilpailumenettelyllä eikä heidän toimintaansa arvioida. Keskuksen on pikaisesti laadittava koulutusstrategia, rekrytoitava kouluttajia, aloitettava pitkän aikavälin koulutus ja järjestettävä alueellisia koulutustapahtumia. Vaikka keskus on järjestänyt seminaareja (lähinnä kansainvälisellä rahoituksella) esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen menettelyistä, oikeuskäytännöstä ja muista aiheista, EU:n lainsäädäntöä koskevaa koulutusta ei ole vielä aloitettu. Keskuksen olisi tehtävä institutionaalista yhteistyötä korkeimman oikeuden kanssa, jonka on tuomioistuinlain mukaan valvottava tuomareiden koulutusta. Lisäongelmia aiheuttaa se, että tuomioistuimilla ei ole budjettivaroja koulutusta varten. Olisi pyrittävä tehostamaan keskusta ja perustamaan oikeusakatemia.

Oikeuslaitoksen toiminta

Kroatian oikeuslaitos kärsi 1990-luvun loppupuolella riippumattomuuden ja tehokkuuden puutteesta ja henkilökunnan vähyydestä. Vaikka huomattavaa parannusta on tapahtunut ja oikeuslaitoksen riippumattomuus on varmistettu, suuria haasteita on edelleen edessä. Tärkeimmät ongelmat ovat laajalle levinnyt oikeuslaitoksen tehottomuus ja tuomioiden antamiseen ja täytäntöönpanoon tarvittava aika sekä tuomareiden valintaan ja koulutukseen liittyvät puutteet. Lisäksi tuomioistuinten eteen saatetaan useita tapauksia, jotka voitaisiin periaatteessa ratkaista muilla keinoilla. Nämä tekijät yhdessä ovat vaikuttaneet erittäin vaikeaan tapausten kasautumiseen. Lisäksi ongelmana on se, että tuomioistuimet ja valtionhallinnon osa-alueet eivät aina kunnioita ylimpien tuomioistuinten tekemiä päätöksiä tai eivät pane niitä ajoissa täytäntöön. Oikeuslaitos ei näin ollen tarjoa perustuslaissa määrättyä kansalaisten oikeuksien täysimääräistä suojaa.

Noin 1,38 miljoonaa tapausta on edelleen käsittelemättä, mikä osoittaa oikeuslaitoksen kyvyttömyyttä hoitaa työtaakkaansa. Tuomioistuinmenettelyjen lyhentämiseksi ja tuomioistuinten työtaakan keventämiseksi on ehdotettu useita toimenpiteitä. Vaikka rikos- ja siviiliprosessia koskevia sääntöjä on muutettu menettelyjen yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi, on vielä epäselvää, mitkä sen todelliset vaikutukset tulevat olemaan. Tällä alalla on toteutettava lisätoimenpiteitä. Rikostapauksissa pääasiallisen tutkintaviranomaisen pitäisi olla syyttäjänvirasto eikä tuomioistuin. Riitauttamattomien perintöasioiden käsittely olisi siirrettävä tuomioistuimilta julkisille notaareille. Ensimmäinen askel tähän suuntaan otettiin antamalla perintölaki. Tuomioistuinten kirjaamoista annetun lain muuttamista koskevalla lailla pyritään yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan kirjaamismenettelyä ja alentamaan sen kustannuksia. Välitysmenettelylaissa määrätään vaihtoehtoisesta riitojen ratkaisusta, mutta Kroatian kansalaiset eivät vielä tunne tätä menettelyä, joten konkreettisia tuloksia ei ole odotettavissa lähiaikoina.

Hallitus käynnisti Kroatian oikeuslaitoksen rakenneuudistuksen tekemällä strategisen asiakirjan oikeuslaitoksen uudistamisesta marraskuussa 2002 ja toimintasuunnitelman heinäkuussa 2003. Strategiassa esitetään useita toimenpiteitä, joilla rakenteelliset heikkoudet on tarkoitus korjata. Siinä on ehdotuksia ammattikoulutusjärjestelmän luomisesta, tuomioistuinten työtaakan keventämisestä ja tuomioistuinmenettelyjen yksinkertaistamisesta. Siinä kehotetaan antamaan uusia lakeja, ostamaan uusia laitteita ja täyttämään avoinna olevat virat. Strategiassa mainittava aikataulu on kuitenkin melko epärealistinen. Vuonna 2002 ehdotetussa uudistuksessa ei otettu kantaa sellaisiin tuomioistuinlakiin tehtäviin muutoksiin, joilla mahdollistettaisiin tuomarien liikkuvuus ja määrättäisiin koulutus pakolliseksi sekä tehtäisiin ylennysten saamineen riippuvaiseksi ammatillisista saavutuksista.

Tammikuussa 2004 parlamentti kiihdytti oikeuslaitoksen reformia antamalla ehdotuksia tuomioistuinlakiin tehtäviksi muutoksiksi. Kasaantuneiden töiden purkamiseksi muutoksissa ehdotetaan tapausten jakamista ylikuormitetuilta tuomioistuimilta sellaisiin tuomioistuimiin, joilla on sama oikeudellinen toimivalta mutta pienempi työtaakka. Lisäksi niissä ehdotetaan tuomioistuimen neuvonantajien toimivaltuuksien laajentamista siten, että he voisivat toteuttaa eräitä menettelytoimia ja siten vähentää tuomareiden työtaakkaa, sekä mahdollisuutta siirtää tuomareita heidän suostumuksellaan tuomioistuinten välillä. Muutoksissa ehdotetaan myös tuomareiden velvoitteiden yksityiskohtaista määrittelyä ja arviointijärjestelmän parantamista. Myös hallitus on antanut ehdotuksia täytäntöönpanomenettelyjen siirtämiseksi julkishallinnon valtuuksin toimivien virkamiesten hoidettaviksi. Tämä edellyttäisi kuitenkin valvontalakiin tehtäviä muutoksia, jotka parlamentin on vielä hyväksyttävä. Lisäksi olisi hyödynnettävä täysimääräisesti joulukuusta 2003 alkaen voimassa olleita siviiliprosessilakiin tehtyjä muutoksia, joilla otettiin käyttöön määräajat ja muut menettelyjen väärinkäytön estämiseen tähtäävät toimenpiteet. Kaikkien näiden toimenpiteiden toteuttaminen vaatii Kroatian viranomaisilta suuria ponnistuksia.

Rikosasioissa annettavien tuomioiden täytäntöönpano kuuluu täytäntöönpanotuomareiden toimivaltaan ja tästä säännellään erillään muun tyyppisistä erityisesti rahoitusasioihin liittyvien tuomioiden täytäntöönpanosta. Suurin osa Kroatian oikeuslaitoksiin kasautuneista töistä liittyy rekisteröintitapauksiin ja siviilioikeudellisten tuomioiden täytäntöönpanoon ja erityisesti sellaisten tuomioiden täytäntöönpanoon, joilla velallisille langetetaan rahoitusvelvoitteita tai joilla velallisilta edellytetään tietyn tyyppisten toimenpiteiden toteuttamista. Täytäntöönpanolain uudistamiseen tähtääviä suunnitelmia olisi tämän vuoksi edistettävä voimakkaasti.

1.1.4. Korruption vastaiset toimenpiteet

Kroatia on ratifioinut rikos- ja yksityisoikeutta koskevat Euroopan neuvoston yleissopimukset ja muuttanut lainsäädäntönsä niiden mukaiseksi. Korruptio määritellään rikokseksi. Kroatia liittyi korruptiota vastustavien valtioiden ryhmään (GRECO) joulukuussa 2000. Toukokuussa 2002 pidetyssä GRECO:n täysistunnossa Kroatian viranomaisille esitettiin 16 suositusta. Ne koskevat sekä lainsäädännöllisiä että hallinnollisia toimenpiteitä. Kroatian on määrä toimittaa lähiaikoina GRECO:lle kertomus suositusten täytäntöönpanosta.

Kroatia ei ole OECD:n jäsen, mutta se osallistuu muiden kuin jäsenten työryhmiin ja korruption vastaiseen verkostoon (ACN). Se valmistelee parhaillaan liittymistä kansainvälisissä liikesuhteissa tapahtuvan ulkomaisiin virkamiehiin kohdistuvan lahjonnan torjuntaa koskevaan OECD:n yleissopimukseen.

Kansainvälisten raporttien ja tutkimusten mukaan korruptio on edelleen ongelma Kroatiassa, ja se vaikuttaa eri yhteiskunnan osa-alueisiin. Vaikka viime vuosina on pyritty voimakkaasti tiivistämään korruption vastaista taistelua, lisätoimenpiteitä on vielä toteutettava.

Kroatia on antanut ja pannut täytäntöön useita korruption vastaisia lakeja. Lisäksi maassa on kattava toimintasuunnitelma ja kansallinen korruption vastainen ohjelma. Toistaiseksi ei kansallisen ohjelman täytäntöönpanon tuloksia ole kuitenkaan arvioitu, vaikka useiden ohjelmien määräajat päättyivät vuonna 2001. Kroatian lainsäädäntö on osittain yhdenmukaistettu yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta vuonna 1995 tehdyn yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen kanssa, vaikka parannusta on vielä tapahduttava. Useissa säädöksissä, kuten julkisen toiminnan eturistiriitojen estämistä koskevassa laissa, on säännöksiä, joilla julkisen ja yksityisen sektorin välisiä eturistiriitoja pyritään estämään.

Korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaviraston (USKOK) perustamisen myötä Kroatiaan on saatu erityiselin, joka tutkii korruptiota ja nostaa syytteitä. Virasto toimii syyttäjänviraston alaisena erityisyksikkönä. Tarkoituksena on tehdä tiivistä yhteistyötä rahanpesun estämisviraston kanssa. USKOK ei kuitenkaan ole vielä täysin toimintakunnossa, ja sen hallinnollisia ja toiminnallisia valmiuksia on lisättävä huomattavasti. Eri organisaatiot ja ohjelmat tarjoavat koulutusta eri tasoilla.

Korruptiota koskevia tilastoja saadaan useista lähteistä. Virallinen syyttäjä laatii vuosittain korruptiotapauksista tilastokertomuksen, josta keskustellaan Kroatian parlamentissa. Lisäksi sisäasiainministeriö pitää erillisiä tilastoja korruptiorikoksista, ja Kroatian tilastokeskus kerää asianomaisia tietoja valtion virastoilta, kuten syyttäjänvirastolta ja USKOK:lta.

Erilaisia toimenpiteitä on toteutettu tuomioistuinten, syyttäjänviraston ja USKOK:n henkilökunnan valmiuksien lisäämiseksi, työolojen parantamiseksi sekä kunnollisten tilojen ja atk-laitteiden hankkimiseksi. Lisäparannuksia tarvitaan kuitenkin edelleen. Olisi myös lisättävä suurelle yleisölle kohdistettavaa tiedotusta siitä, kuinka vakava rikos korruptio on.

1.2. Ihmisoikeudet ja vähemmistöjen suojaaminen

Kroatia on tehnyt useita lainsäädäntöehdotuksia taatakseen ihmisoikeuksien ja vähemmistöjen oikeuksien kunnioittamisen. Perustuslaissa määrätään perusvapauksista ja -oikeuksista. Näitä oikeuksia tukevat myös eräät kansainväliset yleissopimukset, kuten ennen kaikkea ihmisoikeuksien suojaa koskeva eurooppalainen yleissopimus ja sen tärkeimmät lisäpöytäkirjat. Kokonaisuutena tämä muodostaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan mukaisen osan yhteisön säännöstöstä, joka jokaisen Euroopan unioniin liittyvän maan on ratifioitava ennen liittymistä.

Kroatia on ollut Euroopan neuvoston jäsen vuodesta 1996 alkaen ja se ratifioi ihmisoikeuksien suojaamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat vuonna 1997. Yksityishenkilöt voivat saattaa asian Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn, jos he katsovat, että heidän yleissopimuksen mukaisia oikeuksiaan on rikottu.

Muita Kroatian ratifioimia ihmisoikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia suojaavia kansainvälisiä yleissopimuksia ovat kiduttamisen estämistä koskeva eurooppalainen yleissopimus sekä alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja. Kroatian on vielä allekirjoitettava vuonna 1996 tehty Euroopan sosiaalinen peruskirja. Se on ratifioinut tärkeimmät ihmisoikeuksia koskevat YK:n yleissopimukset ja niiden pöytäkirjat.

Perustuslain 140 artiklan mukaan kansainväliset sopimukset ovat osa Kroatian tasavallan sisäistä oikeusjärjestystä, ja ne syrjäyttävät tavallisella lailla annetut kansalliset säännökset.

1.2.1. Perusoikeudet ja poliittiset oikeudet

Oikeussuojan saatavuus taataan perustuslaissa. Rikostapauksissa annetaan oikeusapua. Siviilioikeudellisissa asioissa ilmaista oikeusapua antaa ainoastaan asianajajayhdistys. Siviilioikeudellisissa asioissa ei anneta oikeusapua ulkomaalaisille henkilöille. Ilman kansalaisuutta oleville henkilöille (kuten useille romaneille) ei anneta ilmaista oikeusapua. Asianajajayhdistys vahvistaa itse oikeuspalveluistaan perimänsä maksut. Valtio ei anna oikeusapua siviilioikeudellisissa tapauksissa eikä se kontrolloi asianajajayhdistyksen tarjoaman oikeudellisen avun kelpoisuusehtoja. Tuomioistuinmaksuja koskevassa laissa vapautetaan paluumuuttajat ja Kroatian sisällä siirtymään joutuneet henkilöt velvoitteesta maksaa tuomioistuinmaksut. Turvapaikkalaissa ei kuitenkaan eritellä, kuinka oikeusapua annetaan turvapaikan hakijoille.

Kuolemanrangaistus on poistettu ja Kroatia on allekirjoittanut ihmisoikeuksista ja perusvapauksista tehdyn yleissopimuksen pöytäkirjan nro 13, joka koskee kuolemanrangaistuksen poistamista kaikissa olosuhteissa. Se tuli voimaan 1. heinäkuuta 2003. Perustuslaissa kielletään kidutus sekä epäinhimillinen ja ihmisarvoa alentava kohtelu. Myös pakkotyö on kielletty.

Kroatia hyväksyi lokakuussa 2002 kansainvälisten vaatimusten mukaisen suunnitelman ihmiskaupan estämisestä. Tällä hetkellä ihmiskaupan kieltäminen perustuu vuonna 1997 tehdyn rikoslain 175 artiklaan, jossa tehdään rangaistavaksi orjuus ilman erityistä mainintaa ihmiskaupasta [3].

[3] Heinäkuussa 2003 rikoslakiin tehdyillä muutoksilla mukautettiin 175 artikla kansainväliseen yleissopimukseen, joka koskee nimenomaisesti ihmiskauppaa. Perustuslakituomioistuin kumosi kuitenkin 27. marraskuuta 2003 menettelyyn liittyvistä muodollisista syistä parlamentin 9. heinäkuuta hyväksymät rikoslain muutokset, joiden oli määrä tulla voimaan 1. joulukuuta 2003. Perustuslakituomioistuin päätti, että muutokset oli hyväksytty ilman päätösvaltaisuuden edellytyksenä olevaa jäsenmäärää.

Kroatian perustuslaissa kielletään kaikenlainen syrjintä, kuten rotuun perustuva syrjintä. Rikoslaissa määrätään rikosoikeudellisesta vastuusta niille, jotka rikkovat kansalaisten tasa-arvoa rodun perusteella. Siinä määrätään rangaistusvastuusta niille, jotka rodun, sukupuolen, ihonvärin, kansallisuuden tai etnisen alkuperän perusteella rikkovat ihmisoikeuksia ja perusvapauksia. Kroatiassa ei ole erillisiä muukalaisvihan kieltämistä koskevia säännöksiä.

Perustuslaissa kielletään mielivaltaiset pidätykset. Ketään ei voida pidättää eikä ottaa huostaan ilman kirjallista määräystä. Pidätetyillä on oikeus hakea muutosta tuomioistuimessa, joka päättää vapauden riiston laillisuudesta. Pidätetyille on välittömästi ilmoitettava pidätyksen syyt. Lisäksi perustuslaissa määrätään aiheetta pidätetyille maksettavasta korvauksesta. Oikeudenkäyntiä edeltävän pidätysajan pituus määritellään tarkasti laissa, jossa määrätään pidätetyille kansainvälisten vaatimusten mukaiset takeet.

Äänioikeus taataan ja määritellään perustuslaissa kaikille 18 vuotta täyttäneille kansalaisille. Määräystä sovelletaan myös äänestyshetkellä ulkomailla asuviin kansalaisiin.

Yhdistymis- ja kokoontumisvapaus taataan perustuslaissa. Asianomainen 1. tammikuuta 2002 voimaan tullut laki pantiin täytäntöön ilman mainittavia ongelmia. Rekisteröityjen valtiosta riippumattomien järjestöjen lukumäärä kasvaa nopeasti, ja niiden toimialat ovat yhä vaihtelevampia. Vuonna 1999 Kroatiassa oli rekisteröity vain 15 375 valtiosta riippumatonta järjestöä, mutta niiden lukumäärä oli noussut 23 740:een elokuussa 2003. Niiden lisäksi on rekisteröity 70 säätiötä, kuusi rahastoa ja 120 kansainvälistä valtiosta riippumatonta järjestöä. Valtiosta riippumattomien järjestöjen merkitys ihmisoikeuksien edistämisessä on jatkuvasti ollut erittäin tärkeä erityisesti pakolaiskysymysten ja vaalitarkkailun osalta.

Ilmaisuvapaus taataan perustuslaissa. Ennen vuotta 2000 Kroatiassa harjoitettiin avointa painostusta, häirintää ja kiskontaa sekä nostettiin mielivaltaisia syytteitä. Tämän jälkeen tilanne on parantunut huomattavasti. Joukkoviestimien sääntely on nyt suurelta osin poistettu ja niihin sovelletaan yleensä vapaiden markkinoiden sääntöjä. Kuitenkin epäillään, että paikallistasolla poliittinen vaikuttaminen on edelleen mahdollista.

Kroatiassa on useita erilaisia päivittäin ilmestyviä sanomalehtiä. Kroatiassa on viisi valtakunnallista sanomalehteä sekä paikallisia/alueellisia lehtiä. Poliittisia viikkolehtiä on kolme. Kahta valtakunnallista päivittäin ilmestyvää lehteä lukuun ottamatta sanomalehdet on yksityistetty, eivätkä lehtimiehet enää kohtaa suurempia ongelmia ammattinsa harjoittamisessa. Poliittisesti lehdet edustavat monenlaisia näkemyksiä. Lisätoimenpiteitä olisi kuitenkin toteutettava joukkoviestimien omistajuuden avoimuuden varmistamiseksi. Yhden kustantajaryhmittymän hallitsema jakeluala saattaa johtaa kilpailijoiden epäoikeudenmukaiseen kohteluun (eräät suurimmat kustantamot kontrolloivat yli puolta Kroatian suurimmasta jakeluverkosta).

Audiovisuaalisella alalla Kroatiassa toimii yli 130 radioasemaa ja ulkomaalaisia yleisradiopalvelun harjoittajia. Kroatian valtiollinen TV-yhtiö (HTT) on menettänyt monopoliasemansa. Jos kolmas kansallinen TV-kanava yksityistettäisiin ja liitettäisiin Kroatian RTL-yhteenliittymään, tämä saattaisi edistää yksityisen yleisradioalan kehittymistä sekä synnyttää kilpailua ja moniarvoisuutta televisiomarkkinoille. Koko maan kattavien kolmen TV-kanavan lisäksi Kroatiassa on useita alueellisia TV-verkkoja. Ulkomaalaisiin uutislähteisiin pääsyä ei ole rajoitettu millään tavalla. Ulkomaalaiset TV-kanavat näkyvät satelliittien tai kaapelin kautta.

Kroatiassa voimassa olevan oikeudellisen ja hallinnollisen kehyksen perustamisen tarkoituksena oli yhdenmukaistaa Kroatian lainsäädäntö eurooppalaisten vaatimusten kanssa. Kroatiassa ollaan kuitenkin huolissaan siitä, että uusia sääntelyelimiä kohtaan voidaan edelleen harjoittaa poliittista painostusta.

Joukkoviestimiin sovelletaan neljää keskeistä lakia: (i) maaliskuussa 2003 annetulla Kroatian radio- ja televisiolailla säännellään Kroatian yleisradiopalvelujen harjoittajan (HRT) toimintaa ja määrätään ohjelmatoiminnan periaatteista ja velvoitteista. HRT-neuvoston jäsenten nimitysmenettely ei ole riittävän avointa eikä sillä varmisteta yleisradiotoiminnan sääntelyviranomaiselta vaadittavan poliittisen riippumattomuuden ja näkemysten moniarvoisuuden toteutumista. Neuvoston jäsenet valittiin [4] pitkän viipeen jälkeen pikemmin poliittisin perustein kuin asiantuntemuksen perusteella. Kansalaisyhteiskunnan edustajilla olisi oltava näkyvämpi asema neuvoston jäsenten nimeämisessä ja nimittämisessä. (ii) Heinäkuussa 2003 annetulla sähköisiä joukkoviestimiä koskevalla lailla säännellään sähköisiä radio- ja TV-lähetyksiä sekä sähköisiä julkaisuja. Siinä määrätään myös julkisten ja yksityisten radio- ja TV-yhtiöiden lupien jakamisesta. Sähköisten joukkoviestimien neuvosto (joka on valvova sääntelyelin) myöntää ja peruuttaa taajuusluvat, harjoittaa valvontaa ja käsittelee valituksia. Neuvoston jäsenten nimitysmenettely ei ole riittävän avointa eikä sillä varmisteta yleisradiotoiminnan sääntelyviranomaiselta vaadittavan poliittisen riippumattomuuden, näkemysten moniarvoisuuden sekä riittävän rahoituksen ja henkilökunnan määrän toteutumista. Laki ei ole täysin rajat ylittäviä televisiolähetyksiä koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen eikä televisio ilman rajoja -direktiivin mukainen (ks. myös kulttuuria ja audiovisuaalista alaa koskeva 20 luku). (iii) Heinäkuussa 2003 annetun televiestintälain tavoitteena on avata televiestintäpalvelut kilpailulle luomalla edellytykset uusille kiinteiden televiestintäpalvelujen ja matkaviestinpalvelujen toimijoille. Lain mukaan televiestintävirasto on riippumaton sääntelyviranomainen, joka käsittelee taajuuksiin ja muihin teknisiin seikkoihin liittyviä kysymyksiä. Televiestintäviraston ja sähköisten joukkoviestimien neuvoston välistä suhdetta ei ole määritetty selkeästi, mikä saattaa johtaa ristiriitaiseen tilanteeseen näiden kahden elimen toiminnassa. Laki on osapuilleen kansainvälisten vaatimusten mukainen, mutta sen yleisradiotoimintaa koskevat kohdat on muutettava nopeasti. (iv) Lokakuussa 2003 annetulla joukkoviestinlaissa (jota aiemmin kutsuttiin julkisia tietoja koskevaksi laiksi) määrätään muiden kuin sähköisten joukkoviestimien (lähinnä painotuotteiden) perusperiaatteet, joita ovat esim. ilmaisunvapaus, yleisön oikeus saada tietoja, yksityisyyden suoja ja joukkoviestimien omistajuus. Perustuslakituomioistuin kumosi kuitenkin tämän lain tammikuussa 2004 menettelyyn liittyvistä syistä (sitä ei annettu ehdottomalla enemmistöllä, vaikka siinä käsitellään perustavaa laatua olevia ihmisoikeuksia). Perustuslakituomioistuimen päätöksen mukaan joukkoviestinlakia voidaan soveltaa väliaikaisesti 30. huhtikuuta 2004 saakka. Kroatian olisi varmistettava, että tarkistetussa joukkoviestinlaissa otetaan täysimääräisesti huomioon ihmisoikeuksista tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 10 artikla sekä muut asianomaiset Euroopan neuvoston ministerikomitean antamat suositukset.

[4] Parlamentti hyväksyi neuvoston jäsenet 17. lokakuuta 2003. Aiemmin hallinnut koalitio nimitti kuusi jäsentä ja oppositio viisi jäsentä. Neuvostoon kuuluu 11 jäsentä eri yhteiskuntaryhmittymistä.

Perustuslakituomioistuin kumosi heinäkuussa 2003 annetun rikoslakiin tehtäviä muutoksia koskevan lain, jossa lehdistössä solvaaminen määrätään rikolliseksi toiminnaksi. Kumoamisen syynä oli se, ettei lakia annettu ehdottomalla enemmistöllä. On tärkeää, että tarkistetussa laissa solvaamista koskevat määräykset vastaavat eurooppalaisia vaatimuksia (sellaisina kuin ne määritellään Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen lainopissa).

Yhteenvetona voidaan todeta, että edellä mainittuihin lakeihin on tehtävä eurooppalaisten vaatimusten mukaisia muutoksia Euroopan neuvoston, Euroopan komission ja ETYJ:n yhteisen asiantuntijavaltuuskunnan helmikuussa 2004 antamien suositusten mukaisesti.

Omistusoikeus taataan perustuslaissa. Ulkomaalaisiin sovelletaan kuitenkin edelleen eräitä laissa määrättyjä rajoituksia ennen kaikkea maatalousmaan, metsän ja luonnonsuojelualueiden (luonnonpuistot, luonnonreservaatit jne.) omistuksen osalta. Ulkomaalaiset luonnolliset ja oikeushenkilöt voivat omistaa kiinteistöjä Kroatiassa vastavuoroisuusperiaatteella ja ulkoministeriön hyväksynnällä. Myös perintöoikeuden osalta ulkomaalaisten on täytettävä eräät vastaavuusehdot.

Jugoslavian kommunistivallan aikana takavarikoidun omaisuuden palauttamisesta määrätään tammikuussa 1997 voimaan tulleessa laissa. Prosessi etenee erittäin hitaasti. Lakia on sovellettu seitsemän vuotta ja oikeudellisesti pätevä päätös on tehty ainoastaan 34 prosentissa tapauksista (joita on yli 51 000) ja ainoastaan 21 prosentista vaateista on tehty myönteinen päätös. Laissa määrätään mahdollisuudesta, että ainoastaan ensimmäisen polven jälkeläiset saavat hakea korvausta, jos he täyttävät eräät kelpoisuusvaatimukset. Hallitus ei pysty ennakoimaan, kuinka nopeasti menettely saadaan päätökseen.

Yksityisyydensuoja taataan. Perustuslaissa taataan kotirauhan loukkaamattomuus, vapaus ja kirjesalaisuus. Koti tai muut tilat voidaan tutkia ainoastaan tuomioistuimen antamalla perustellulla kotietsintäluvalla.

Käytettävissä olevien tietojen mukaan Kroatiaan ei jäänyt Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan hajoamiseen jälkeen rekisteröityjä valtiottomia henkilöitä.

1.2.2. Taloudelliset, sosiaaliset ja sivistykselliset oikeudet

Vuonna 1999 Kroatia ratifioi vuonna 1961 tehdyn Euroopan sosiaalisen peruskirjan ja vuonna 1999 tehdyn lisäpöytäkirjan, jotka tulivat molemmat Kroatiassa voimaan maaliskuussa 2003. Helmikuussa 2003 Kroatia ratifioi myös vuonna 1991 tehdyn Euroopan sosiaalista peruskirjaa muuttavan pöytäkirjan. Kroatia ei ole vielä allekirjoittanut vuonna 1996 tehtyä Euroopan sosiaalista peruskirjaa.

Kroatian perustuslaissa määrätään taloudellisista, sosiaalisista ja sivistyksellisistä oikeuksista. Yrittäjien ja markkinoiden vapaus taataan ja valtio on sitoutunut varmistamaan, että kaikilla yrittäjillä on tasa-arvoinen oikeusasema. Lisäksi tunnustetaan oikeus tehdä työtä ja pääsy kaikkiin työpaikkoihin ja -tehtäviin kaikille samanlaisin ehdoin sekä työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeus sosiaaliturvaan ja sosiaalivakuutukseen. Perustuslaissa määrätään useista erilaisista sosiaaliturvaetuuksista. Perustuslaissa määrätään yleisestä oikeudesta terveydenhoitoon sekä huonokuntoisten, turvattomien ja vammaisten henkilöiden erityishoidosta ja erityisesti yhteiskuntaan sopeuttamiseen tähtäävistä ohjelmista. Määrärahojen vähyys rajoittaa kuitenkin näiden oikeuksien toteutumista. Perheille tarjotaan erityissuojaa. Valtio suojaa äitiyttä ja lapsuutta.

Entisen Jugoslavian seuraajavaltiona Kroatia on pannut täytäntöön lasten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen. Kroatian olisi esitettävä toinen seurantaraportti yleissopimuksen soveltamisesta toukokuussa 2004. Kesällä 2003 lasten oikeusasiamies aloitti toimintansa Kroatiassa.

Ammattiyhdistysten perustamiselle ei ole esteitä. Lakko-oikeus taataan, mutta asevoimiin, poliisiin, julkiseen hallintoon ja julkisiin palveluihin (esim. terveysalan työntekijöihin) sovelletaan eräitä rajoituksia.

Peruskoulutus on ilmainen, keskiasteen koulutus ja korkeakoulutus ovat kaikille avoimia ja yksityisiä kouluja ja koulutuslaitoksia voidaan perustaa vapaasti.

Uskonnonvapaus taataan. Vaikka kirkko toimii erillään valtiosta, Kroatian ja Pyhän Istuimen välisellä sopimuksella luodaan suotuisat puitteet katolisen kirkon toiminnalle yhteiskunnassa. Uskonnon opetus ei ole pakollista, mutta se kuuluu valtion koulutusjärjestelmään. Kroatia on allekirjoittanut vastaavat sopimukset Kroatian tärkeimpien uskontokuntien kanssa (katolilaisuus, ortodoksisuus, islamilaisuus) juutalaisuutta lukuun ottamatta. Juutalaisten omaisuuden palauttaminen muodostaa suurimman esteen tällaisen sopimuksen tekemiselle.

Homoseksuaaliset suhteet tunnustetaan laissa. Sukupuolten tasa-arvoa koskevassa laissa kielletään sukupuoliseen suuntautuneisuuteen perustuva syrjintä.

1.2.3. Vähemmistöjen oikeudet sekä vähemmistöjen ja pakolaisten suojelu

Vähemmistöt

Vuonna 2001 tehdyn väestölaskennan mukaan 7,5 prosenttia Kroatian väestöstä kuuluu 16 kansalliseen vähemmistöön. Lukumäärältään eniten on serbejä, joita on 4,5 prosenttia koko väestöstä, sekä bosniakkeja (0,47 prosentteja), italialaisia (0,44 prosenttia), unkarilaisia (0,37 prosenttia), albanialaisia (0,34 prosenttia) ja slovenialaisia (0,3 prosenttia). Viimeisten virallisten tilastojen mukaan romanien osuus oli 0,21 prosenttia, mutta todellinen lukumäärä on luultavasti paljon korkeampi.

Kroatia on ratifioinut kaikki allekirjoittamansa Euroopan neuvoston yleissopimukset, kuten ihmisoikeuksista ja perusvapauksista tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen, kansallisten vähemmistöjen suojasta tehdyn puitesopimuksen, alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan sekä kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen. Lisäksi Kroatia on tehnyt Unkarin ja Italian kanssa kahdenvälisiä sopimuksia kansallisten vähemmistöjen suojaamisesta. Kahdenvälistä sopimusta Serbia ja Montenegron kanssa valmistellaan parhaillaan.

Kansallisten vähemmistöjen oikeuksia koskeva laki annettiin 13. joulukuuta 2002, ja siinä säädetään oikeudellinen kehys vähemmistöjen oikeuksille Kroatiassa. Kansallisille vähemmistöille taataan oikeus enintään kahdeksaan parlamentin jäseneen. Paikallistasolla vähemmistöillä on oikeus edustukseen vaaleilla valittavissa elimissä sekä kuntien ja kaupunkien oikeus- ja hallintoelimissä. Laissa säädetään myös vähemmistöjen edustuksesta oikeus- ja hallintoelimissä kansallisella ja paikallisella tasolla.

Lisäksi perustettiin valtiollinen neuvoa-antava kansallisten vähemmistöjen neuvosto ja kaupunki-/kuntaneuvostoihin perustettiin paikallisia neuvontaelimiä. Hallituksen olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kansallisten vähemmistöjen neuvostojen kanssa niiden oikeuksia koskevan lain täytäntöönpanossa.

Kroatiassa on myös erityislainsäädäntöä serbivähemmistön oikeuksista Tonavan alueella. Nämä oikeudet vahvistettiin Erdutin sopimuksessa ja vuonna 1997 tehdyllä aiesopimuksella. Vaikka useimmat Erdutin sopimuksessa taatut oikeudet on siirretty osaksi vähemmistöjen oikeuksia koskevaa lakia, eräät erityisoikeudet perustuvat aiesopimukseen. Näitä ovat esim. suhteellinen osuus poliisivoimissa ja oikeuslaitoksessa sekä oikeus vähemmistöjen kouluihin.

Kansallisten vähemmistöjen jäsenillä on Kroatiassa virallinen oikeus käyttää äidinkieltään tasavertaisesti sellaisten kaupunkien, kuntien ja maakuntien alueella, joissa heidän osuutensa väestöstä on vähintään kolmannes tai jos näin määrätään kansainvälisessä sopimuksessa. Heillä on myös oikeus koulutukseen omalla kielellään esikoulusta alkaen (keskiasteen koulutukseen saakka) perustuslain, vähemmistöjen oikeuksia koskevan perustuslakia täydentävän lain (2002), kansallisten vähemmistöjen kielen ja kirjoituksen käytöstä annetun lain (2000) sekä kansallisten vähemmistöjen kielen ja kirjoituksen opetuksesta annetun lain (2000) mukaisesti.

Kansallisen vähemmistön kieltä ja kirjoitusta voidaan opettaa valtion talousarviosta rahoitusta saavassa julkisessa koulutuslaitoksessa tai yksityiskoulussa, jonka luonnollinen tai oikeushenkilö on perustanut samoin edellytyksin, joita noudatetaan kaikkia koulutuslaitoksia perustettaessa. Tasa-arvon ja syrjimättömyyden periaatteet, kansallisen identiteetin suojaaminen, yhteiskuntaan sopeuttaminen, vapaus perustaa koulutuslaitoksia ja käynnistää koulutus- ja opinto-ohjelmia sekä riittävä opettajainkoulutuksen tarjoaminen näyttävät sisältyvän Kroatian lainsäädäntöön. Nämä periaatteet ovat yhdenmukaiset kansallisten vähemmistöjen suojaa koskevan Euroopan neuvoston puitesopimuksen ja alueellisia kieliä ja vähemmistökieliä koskevan eurooppalaisen peruskirjan määräysten kanssa.

Oikeusasiamiehellä voisi olla tärkeä asema vähemmistöjen oikeuksien suojaamisessa, mutta sen toimintaa rajoittaa määrärahojen vähyys. Kroatiassa on kansallisten vähemmistöjen virasto. Vuoden 2003 talousarviossa viraston kautta kohdennettiin vähemmistöille 20 miljoonaa kunaa (2,6 miljoonaa euroa).

Kansallisista vähemmistöistä valittiin kahdeksan jäsentä 23. marraskuuta 2003 pidetyissä parlamenttivaaleissa. Vuonna 2000 heitä valittiin vain viisi.

Viimeisimmän väestölaskennan mukaan 331 383 Kroatian kansalaisella, jotka kuuluvat 16 kansalliseen vähemmistöön, on oikeus valita 471 vähemmistöneuvostoa, joissa on 6 662 neuvonantajaa ja 143 jäsentä paikallistasolla (kunnissa) ja aluetasolla (maakunnissa). Neuvoa-antavien paikallisten vähemmistöneuvostojen vaalit pidettiin 18. toukokuuta 2003. Lyhyen valmistautumisajan, hallituksen vähäisen tuen ja vähemmistöjen järjestöjen alhaisen organisoitumisasteen vuoksi valittiin ainoastaan alle puolet neuvostoista, joihin vähemmistöillä on oikeus kansallisia vähemmistöjä koskevan perustuslakia täydentävän lain nojalla. Kansallisten vähemmistöjen neuvoston jäsenten lisävaalit pidettiin 15. helmikuuta 2004 15 maakunnassa, 64 kaupungissa ja 132 kunnassa. Äänestämässä kävi noin kahdeksan prosenttia äänioikeutetuista. Paikallisviranomaisilla ja itse vähemmistöryhmillä ei vieläkään ole riittävästi tietoa paikallisten neuvostojen perustamisesta tai siitä vallitsee väärinkäsityksiä.

Kansallisia vähemmistöjä koskevan perustuslakia täydentävän lain mukaan uudet vaalit on pidettävä niissä maakunnissa ja kunnissa, joissa puoluelistoilta ei voitu valita riittävästi vähemmistöjen edustajia. Uudet vaalit pidettiin vasta 15. helmikuuta 2004, vaikka kansallisia vähemmistöjä koskevan lain mukaan ne olisi pitänyt pitää 23. maaliskuuta 2003. Olisi huomattava, että vuonna 2001 tehdyn paikallisvaaleja koskevan lain mukaan nämä vaalit olisi pitänyt pitää jo syyskuussa 2002.

Vähemmistöjen oikeuksia koskevan lain määräyksistä huolimatta vähemmistöt ovat edelleen aliedustettuina valtion hallinto- ja oikeuslaitoksissa. Hallitus vetoaa käytännön vaikeuksiin, määrärahojen niukkuuteen ja oikeuslaitoksen osalta tuomioistuinten riippumattomuuteen tuomarien valinnassa eikä se ole laatinut ohjelmaa aliedustuksen ratkaisemiseksi pitkällä aikavälillä. Vaikka useita virkoja on ilmoitettu avoimiksi valtion hallinnossa ja oikeuslaitoksessa, on epäselvää, onko uusien työntekijöiden joukossa kansallisten vähemmistöjen edustajia. Eräät lait on edelleen saatettava yhdenmukaisiksi vähemmistöjen oikeuksia koskevan lain kanssa. Tällaisia lakeja ovat mm. valtionhallintoa koskeva laki, tuomioistuinlaki, Kroatian oikeusneuvostoa koskeva laki ja syyttäjänvirastoa koskeva laki. Tarvittavat toimenpiteet on toteutettava tilanteen korjaamiseksi.

Sähköisissä joukkoviestimissä ja lehdistössä vähemmistöjä koskevat kysymykset ovat yhä enemmän esillä, mutta ei vieläkään riittävästi. Vaikka vihamielinen suhtautuminen kansallisiin vähemmistöihin vähenee koko ajan, niitä pidetään edelleen yhteiskunnan ulkopuolisina erillisinä ryhminä. Vähemmistöjen oikeuksia koskevan lain määräystä, jonka mukaan kansallisten ja paikallisten radio- ja TV-asemien on tuotettava ja/tai lähetettävä vähemmistöille tarkoitettuja ohjelmia niiden omalla kielellä, ei ole vielä pantu täytäntöön.

Vähemmistöjen syrjintää koskevien tuomioistuinmenettelyjen osalta Kroatiassa ei ole annettu tuomioita vähemmistöihin kohdistetun syrjinnän tai rasismin levittämisen vuoksi.

Serbivähemmistön tilanne on erikoislaatuinen. Vaikka se on lukumäärältään suurin vähemmistö, sen osuus väestöstä on pienentynyt huomattavasti. Vuoden 1991 väestölaskennassa sen osuus oli 13 prosenttia ja vuoden 2001 väestölaskennassa 4,5 prosenttia väestön kokonaismäärästä. Lisäksi Kroatian valtion ja serbivähemmistön suhteita vaikeuttaa hiljattain käydystä sodasta johtuvat pakolaisten paluuseen ja omaisuuden palauttamiseen liittyvät kysymykset (ks. pakolaisia koskeva kohta jäljempänä). Kroatian itsenäistymisen myötä serbivähemmistön asema muuttui entisen Jugoslavian hallitsevasta kansasta kansalliseksi vähemmistöksi. Joulukuussa 2003 uusi hallitus allekirjoitti sopimuksen serbivähemmistön edustajien kanssa ja tarjosi serbeille useita virkoja Kroatian hallinnossa. On kuitenkin huomattava, että serbivähemmistön instituutiot (poliittiset puolueet, koulut, kulttuurijärjestöt) voivat toimia esteittä. Tonavan alueella useimmat Erdutin sopimuksen ja hallituksen aiesopimuksen määräykset on pantu täytäntöön. Merkittävä poikkeus on kuitenkin serbialaisten suhteellista osuutta oikeuslaitoksessa koskeva määräys. Kroatian on edelleen ponnisteltava auttaakseen serbivähemmistöä sopeutumaan yhteiskuntaan kaikilla tasoilla.

Erityistä huomiota on kiinnitettävä romanivähemmistöön. Romanien osuus väestöstä on virallisten tietojen mukaan 0,21 prosenttia (9 643 henkilöä vuoden 2001 väestölaskennan mukaan). Lukumäärän oletetaan kuitenkin olevan huomattavasti korkeampi (30 000-40 000), sillä romanit ilmoittavat usein kuuluvansa enemmistöryhmään tai he eivät rekisteröidy ollenkaan. Useimmat romanit eivät ole sopeutuneet Kroatian yhteiskuntaan ja heitä syrjitään kaikilla elämänaloilla, kuten työpaikkoihin pääsyssä, terveydenhoidon saannissa ja poliittisessa edustuksessa.

Romanien sosiaalisen syrjäytymisen vuoksi Kroatian hallitus esitti 16. lokakuuta 2003 romaneja koskevan kansallisen ohjelman Euroopan neuvoston ja ETYJ:n tuella. Ohjelmassa esitetään toimenpiteitä, joilla varmistetaan romanien sopeutuminen yhteiskuntaan siten, että he voivat säilyttää perinteensä ja kulttuurinsa. Siinä käsitellään mm. romanien statusta, paikallistason poliittista edustusta, työllisyyttä, lasten oikeuksia, koulutusta, terveydenhoitoa, sosiaaliapua, asumista ja ympäristönsuojelua. Vielä ei kuitenkaan ole selvää, ovatko tätä aloitetta varten vuoden 2004 talousarviosta myönnetyt varat riittävät ohjelman käynnistämiseksi.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa on vireillä useita tapauksia Kroatiaa vastaan. Tämä näyttää johtuvan (i) Kroatian oikeuslaitoksen menettelyihin liittyvistä ongelmista, kuten siitä, missä määrin perustuslakituomioistuin pystyy toimimaan tehokkaana kotimaisena oikeuskeinona ihmisoikeuksiin liittyvissä kysymyksissä ja (ii) huomattavista ihmisoikeuksiin liittyvistä huolenaiheista, kuten lait, joilla säännellään sodan aiheuttamia omaisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Pakolaiset

Kroatia on ratifioinut vuonna 1951 tehdyn pakolaisia koskevan Geneven yleissopimuksen. Useille Bosnia ja Hertsegovinasta tulleille pakolaisille on annettu pakolaisen asema hätäsiirtolaisia ja pakolaisia koskevan lain nojalla. Kyseisen lain mukainen pakolaisen määritelmä poikkeaa huomattavasti Geneven yleissopimuksen määritelmästä. Vaikka ulkomaalaisten liikkumista ja oleskelua koskevassa laissa määrätään turvapaikan myöntämisessä noudatettavat menettelyt, yhtään turvapaikkaa ei ole myönnetty. Uuden turvapaikkalain pitäisi tuli voimaan 1. heinäkuuta 2004.

Vuosina 1991-1997 pakolaisten ja Kroatian sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden lukumäärä oli noin 950 000.

Hiljattain käydyn sodan vuoksi noin 550 000 kroaattia [5] joutui siirtymään kotimaansa sisällä. Kroatian serbipakolaisten lukumäärä oli 370 000 (330 000 Serbiassa ja Montenegrossa sekä 40 000 Bosnia ja Hertsegovinassa), joista valtaosa joutui pakolaiseksi vuonna 1995 toteutettujen Flash- ja Storm-operaatioiden vuoksi, joilla Kroatia otti haltuunsa kaikki miehitetyt alueet. Lisäksi 32 000 serbiä rekisteröitiin kotimaansa sisällä siirtymään joutuneiksi henkilöiksi vuoden 1997 lopussa UNTAES-alueella (Itä-Slavonia). Mainittujen 950 000 pakolaisen ja kotimaansa sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden ohella noin 130 000 Bosnian kroaattia joko asettautui Kroatiaan tai siirtyi Kroatian kautta muihin maihin.

[5] Sanat 'kroaatti' ja 'serbi' tarkoittavat etnisiä ryhmiä, kun taas sana 'kroatialainen' tarkoittaa Kroatian tasavallan kansalaista.

Vuoden 2003 loppuun mennessä Kroatian serbipakolaisten lukumäärä oli noin 209 000 (189 500 Serbia ja Montenegrossa sekä 19 500 Bosnia ja Hertsegovinassa). Kotimaansa sisällä siirtymään joutuneita serbejä oli 1 700. Siihen mennessä 108 000 Kroatian serbipakolaista oli palannut Kroatiaan.

Lähinnä pitkän poissaolon ja paluuseen liittyvien esteiden vuoksi useat nykyisistä serbipakolaisista ovat valinneet jäävänsä maahan, jossa he tällä hetkellä asuvat. Entisen Jugoslavian liittotasavallan sekä Bosnia ja Hertsegovinan hallitusten vuoden 2000 jälkipuoliskolla yhdessä UNHCR:n kanssa tekemän väestölaskennan mukaan enimmillään vain 30 prosenttia pakolaisista eli hieman yli 83 000 henkilöä (joista 76 500 Serbia ja Montenegrossa sekä 6 500 Bosnia ja Hertsegovinassa) muuttaa mahdollisesti takaisin Kroatiaan. ETYJ:n Kroatian edustuston vuoden 2003 loppupuoliskolla tekemän tutkimuksen mukaan tällä hetkellä Serbia ja Montenegrossa sekä Bosnia ja Hertsegovinassa oleskelevista pakolaisista enintään 15 prosenttia eli noin 30 000 henkilöä muuttaa mahdollisesti takaisin Kroatiaan.

Paluumuuton yhteydessä pakolaiset joutuvat pohtimaan asuntoihin ja miinoihin liittyviä kysymyksiä, sopeutumaan taloudellisesti yhteiskuntaan sekä kohtaamaan mahdollista häirintää sotarikossyytösten vuoksi ja paikallisyhteisöjen osoittamaa epävieraanvaraisuutta. Niiden lisäksi voi esiintyä hallinnollisia ongelmia, esim. jos aiemmin serbien hallitsemilta alueilta kerättyjä eläkeoikeuksia ei tunnusteta. Taloudellisen sopeutumisen osalta hallitus on toteuttanut toimenpiteitä paluualueiden taloudellisen kehityksen edistämiseksi, mutta erityisiä paluumuuttajia koskevia toimenpiteitä ei ole toteutettu. Tarvittavat budjettivarat on kerätty ja miinojen raivaamisen odotetaan saatavan päätökseen vuoteen 2010 mennessä.

Sodan aikana ja sen jälkeen useat talot/asunnot joko tuhoutuivat tai niihin muutti uusia asukkaita. Näin ollen asunto-ongelma voidaan jakaa kolmeen osaan: (i) jälleenrakennus, (ii) omaisuuden palauttaminen ja (iii) aiemmille asumisoikeuden haltijoille myönnettävä asumistuki.

Jälleenrakennus: tähän mennessä hallitus on rakentanut tuhoutuneiden 200 000 talon ja asunnon tilalle noin 130 000 uutta. Kansainvälinen yhteisö rahoittaa seitsemän prosenttia tästä ohjelmasta. Jälleenrakennusohjelma edellyttää vielä noin 16 000 talon rakentamista, mutta koska suurempia viipeitä ohjelman täytäntöönpanossa ei ole ollut, ne saataneen valmiiksi vuoden 2005 loppuun mennessä. Tämä helpottaisi noin 48 000 henkilön paluuta. Vuonna 2000 jälleenrakennuslakiin tehtyjen muutosten myötä viimeisetkin syrjivät määräykset poistuivat. Jälleenrakennushakemusten määräaika päättyi vuoden 2001 lopussa. Serbiedustajien kanssa allekirjoitetun sopimuksen mukaisesti hallitus lykkäsi maaliskuussa 2004 uusien jälleenrakennushakemusten määräaikaa viidellä kuukaudella 30. syyskuuta 2004 asti. Tämä tarkoittanee sitä, että jälleenrakennusohjelman on jatkuttava vuoteen 2006 saakka.

Omaisuuden palauttaminen: Kiinteistöjen väliaikaista haltuunottoa ja hallinnointia koskevan lain nojalla väliaikaisille käyttäjille myönnettyjen asuinkiinteistöjen palauttamisesta säädetään valtion kannalta erityisen tärkeitä alueita koskevaan lakiin vuonna 2002 tehdyillä muutoksilla. Omistajuutta ja muita omistusoikeuksia koskevalla lailla säännellään myös sellaisen muun omaisuuden (esim. liikeyritykset ja maatalousmaa) palautusta, joka voitiin antaa väliaikaisille käyttäjille kiinteistöjen väliaikaista haltuunottoa ja hallinnointia koskevan lain nojalla. Hallitus on myöntänyt varoja vaihtoehtoisen majoituksen tarjoamiseksi. Talojen palauttamista koskevien noin 20 000:n hakemuksen [6] perusteella on vuoden 2003 loppuun mennessä palautettu hieman alle 16 000 taloa (joista 4 000 pysyivät tyhjinä, koska niiden omistajien olinpaikasta ei ole tietoa). Omaisuuden palauttaminen etenee kuitenkin erittäin hitaasti. Tärkeimmät syyt ovat (i) vaihtoehtoisen asunnon löytäminen väliaikaisille asukkaille ehtona kiinteistön palautukselle (mikä tarkoittaa sitä, että omistajien oikeuksia ei kunnioiteta täysin); (ii) valtionhallinnon alemman portaan piittaamattomuus tarjota ajoissa vaihtoehtoista asuntoa kiinteistön asukkaille [7]; ja (iii) tuomioistuimet eivät anna häätämismääräyksiä eivätkä pane täytäntöön laittomien asukkaiden häätämistä koskevia päätöksiä. Alun perin hallitus halusi saattaa omaisuuden palauttamisprosessin päätökseen vuoden 2002 loppuun mennessä. Määräaikaa pidennettiin ensin vuoden 2003 loppuun. Uuttakaan määräaikaa ei pystytty noudattamaan. Vuoden 2003 lopussa 3 500 talossa oli edelleen väliaikaiset asukkaat. Näistä taloista oli tehty noin 2 200 omaisuuden palautusta koskevaa hakemusta. Hallituksen serbiedustajien kanssa tekemässä sopimuksessa määrätään, että prosessi olisi saatava päätökseen vuoden 2004 loppuun mennessä.

[6] Tämä koskee sellaisten talojen palautusta, jotka tarjottiin käyttöön vuonna 1995 tehdyn kiinteistöjen väliaikaista haltuunottoa ja hallinnointia koskevan lain nojalla.

[7] Kiinteistö suositellaan palautettavaksi omistajalle vasta sen jälkeen, kun väliaikaisille asukkaille on osoitettu vaihtoehtoinen asunto. Tämä tarkoittaa sitä, että väliaikaisten asukkaiden edut menevät laillisten omistajien etujen edelle.

Aiemmille asumisoikeuden haltijoille tarjottavat asunnot: Viime aikoihin asti pakolaisilla, joilla oli ollut asumis-/vuokraoikeus valtion vuokrataloissa, ei ollut asuntoa, kun he muuttivat takaisin Kroatiaan. Tämä vaikutti syrjivästi kaupungeista peräisin oleviin pakolaisiin. Heinäkuussa 2002 valtion kannalta erityisen tärkeitä alueita koskevaan lakiin [8] tehtyjen muutosten myötä avautui aiemmille asumisoikeuden haltijoille ensimmäistä kertaa mahdollisuus selvittää asia oikeusteitse näillä alueilla. Hallitus teki 12. kesäkuuta 2003 päätöksen tarjota asuntoja myös valtion kannalta erityisen tärkeiden alueiden ulkopuolisille asumisoikeuden haltijoille, jos nämä haluavat palata Kroatiaan [9]. Tässä päätöksessä määrätään, että hakijoille on tarjottava julkisin varoin rakennettuja asuntoja. Hakemusten määräaika päättyy vuoden 2004 lopussa. Asunnot on annettava käyttöön 31. joulukuuta 2006 mennessä. Ohjelmassa ei oteta kantaa siihen, oliko asumis-/vuokraoikeuden päättäminen oikeudellisesti perusteltua. Tuomioistuimissa on vireillä useita oikeuskäsittelyjä, joista ainakin yhden on ilmoitettu soveltuvan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käsittelyyn (asia "Blecic v. Kroatia").

[8] Ks. liitteenä oleva kartta. Vuoden 1996 laissa (sellaisena kuin se on muutettuna) määritellyt valtion kannalta erityisen tärkeät alat nimettiin sodan seurausten poistamiseksi, kotimaansa sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten paluun helpottamiseksi, väestöpolitiikan ja talouden elpymisen edistämiseksi ja tasapainon luomiseksi Kroatian eri alueiden välillä.

[9] Valtion kannalta erityisen tärkeitä alueita koskevaan lakiin heinäkuussa 2000 ja heinäkuussa 2002 tehdyt muutokset koskevat näiden alueiden sisäisiä tapauksia.

Koska hallituksen päätöksen täytäntöönpanosuunnitelma allekirjoitettiin vasta huomattavan viipeen jälkeen 29. lokakuuta, konkreettisia tuloksia ei ole vielä saatu. Tähän mennessä ei ole tehty yhtään aiemman asumisoikeuden haltijan kannalta myönteistä päätöstä. Hallitus uskoo pystyvänsä käsittelemään kaikki hakemukset vuoden 2006 loppuun mennessä. Vuoden 2004 talousarviossa, joka hyväksyttiin 4. maaliskuuta 2004, kohdennetaan varoja noin 1 500-1 600 asunnon rakentamiseen ensimmäisten hakemusten kattamiseksi. On vaikeaa arvioida näiden toimenpiteiden vaikutusta omaisuuden palauttamiseen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Kroatian hallitus on antanut määräyksiä Kroatiaan palaamista haluavien pakolaisten ja kotimaansa sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden asunto-ongelmien ratkaisemiseksi. Näiden määräysten täytäntöönpanoa, jälleenrakennusohjelmaa lukuun ottamatta, on kuitenkin nopeutettava ja tehostettava. Muuntyyppisen omaisuuden palauttamiseen ei ole vielä otettu lainsäädännöllistä kantaa samalla tavoin kuin asuntojen palauttamiseen. Lisäponnisteluja olisi vielä kohdennettava palautuksen kestävyyden varmistamiseen. Tämä koskee sekä taloudellisen tilanteen parantamista että yleistä ilmapiiriä alueilla, joilla omaisuutta palautetaan.

1.3. Euroopan unionin neuvoston 29. huhtikuuta 1997 tekemissä päätelmissä määritellyt muut velvoitteet

Hallitus on sitoutunut noudattamaan Daytonin ja Pariisin sopimusten mukaisia velvoitteitaan. Se kunnioittaa Bosnia ja Hertsegovinan täysivaltaisuutta ja alueellista koskemattomuutta. Marraskuussa 1995 allekirjoitetun Erdutin sopimuksen mukaisesti Kroatia hyväksyi useita velvoitteita Kroatian Tonavan alueen (Itä-Slavonia, Baranja ja Länsi-Sirmium) palauttamiseksi rauhanomaisesti Kroatian hallituksen täysivaltaiseen hallintoon tammikuusta 1998 alkaen (kun YK:n väliaikainen hallinto, UNTAES, poistui alueelta). Tämä sopimus ja tammikuussa 1997 tehty aiesopimus ovat edelleen oikeudellisesti sitovia velvoitteita. Eräät määräykset on siirretty osaksi kansallisia vähemmistöjä koskevaa perustuslakia täydentävää lakia, mutta niitä ei ole vielä pantu kokonaan täytäntöön. Erityisesti Kroatia noudattaa sitoumustaan panna täytäntöön kaikki pakolaisten ja kotimaansa sisällä siirtymään joutuneiden henkilöiden paluuta koskevat velvoitteet.

1.3.1. Entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän sotarikostuomioistuimen (ICTY)kanssa tehtävä yhteistyö

Kroatian yhteistyötä entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän sotarikostuomioistuimen (ICTY) kanssa koskeva ongelma on edelleen ratkaisematta. Huhtikuussa 1996 Kroatia antoi ICTY:n kanssa tehtävää yhteistyötä koskevan perustuslakia täydentävän lain ja perusti Kansainvälisen tuomioistuimen ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen kanssa tehtävää yhteistyötä käsittelevän viraston. Tähän mennessä ICTY on syyttänyt viittä Kroatian tasavallan kansalaista Kroatiassa tehdyistä rikoksista ja 27:tä Bosnia ja Hertsegovinan kroaattia kyseisen maan alueella tehdyistä rikoksista.

Kroatian hallitus ei ole eri syistä siirtänyt yhtäkään vuosina 2001 ja 2002 syytetyistä kolmesta Kroatian kansalaisesta ICTY:n eteen. Rahim Ademi (syyte nostettu 8. kesäkuuta 2001) antautui vapaaehtoisesti tuomioistuimelle heinäkuussa 2001. Kenraali Janko Bobetko (syyte nostettu 17. syyskuuta 2002) kuoli huhtikuussa 2003 sen jälkeen, kun Kroatian hallitus kiisti eräät ICTY:n syytteen kohdat, jotka hallituksen mielestä asettivat kyseenalaisiksi erään Kroatian armeijan toteuttaman toimen poliittisen oikeutuksen ja laillisuuden. Kenraali Ante Gotovinaa vastaan nostettiin syyte 8. kesäkuuta 2001. Hänen väitettiin yksityishenkilön ja esimiehen vastuun perusteella syyllistyneen sotarikoksiin vuonna 1995 toteutetun Storm-operaation aikana ja sen jälkeen. Hän on edelleen vapaalla jalalla. Kroatia vastaanotti salassa pidettävät syytteet entisiä armeijan kenraaleja Cermakia ja Markacia vastaan, jotka antautuivat vapaaehtoisesti ICTY:lle 11. maaliskuuta 2004.

Neljä 27:stä syytetystä Bosnia ja Hertsegovinan kroaatista pidätettiin ja saatettiin ihmisoikeustuomioistuimen eteen. Heistä 18 antautui vapaaehtoisesti ihmisoikeustuomioistuimelle. Näistä henkilöistä ihmisoikeustuomioistuin esitti huhtikuun 2004 alussa 4. maaliskuuta päivätyt syytteet kuutta kroaattia vastaan, jotka toimivat poliittisina sotilasviranomaisina ns. Herceg-Bosna-joukoissa, jotka kroaatit olivat perustaneet sodan aikana Bosnia ja Hertsegovinassa. Kaikki kuusi epäiltyä, jotka ovat pysyvästi Kroatiassa asuneita Kroatian kansalaisia, antautuivat vapaaehtoisesti ihmisoikeustuomioistuimelle 5. huhtikuuta. Heidät saatettiin tuomioistuimen eteen 6. huhtikuuta, jolloin he kielsivät syyllisyytensä kaikkiin 26 syytekohtaan. SFOR tai muiden maiden viranomaiset ovat pidättäneet loput syytetyistä Bosnia ja Hertsegovinan kroaateista.

Kroatia toteutti hiljattain toimenpiteitä avatakseen sisäiset asiakirjansa tutustumista varten ja salliakseen mahdollisten todistajien kuulustelemisen ICTY:n toiveitten mukaisesti. Lokakuussa 2003 Kroatia antoi todistajien suojaa koskevan lain varmistaakseen todistajien pysyvän suojelun rikosoikeudenkäynneissä [10].

[10] Laissa määritellään neljä suojelutyyppiä: fyysinen ja tekninen koskemattomuus, henkilön siirtäminen, henkilöllisyyden ja omistajuuden salaamiseksi toteutettavat toimenpiteet sekä henkilöllisyyden muuttaminen.

Elokuussa 2003 YK:n turvallisuusneuvosto kehotti Kroatiaa tiivistämään yhteistyötään ICTY:n kanssa ja erityisesti luovuttamaan tietymättömissä olevan sotarikoksista syytetyn kenraali Ante Gotovinan tuomioistuimen eteen. Kroatia viivytteli kenraali Bobetkon pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa hänen kuolemaansa asti.

Kroatia hyväksyy ICTY:n peruskirjan 7 artiklan 3 kohdassa ja Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman peruskirjan 28 artiklassa määritellyn esimiehen vastuun käsitteen. Rikoslaissa ei tällä hetkellä nimenomaisesti määrätä esimiehen vastuuta rikolliseksi toiminnaksi. Heinäkuussa 2003 annettu rikoslain muuttamista koskeva laki, jolla kansalliseen lainsäädäntöön sisällytetään Rooman peruskirjan mukainen esimiehen perusvastuun perustyyppi, kumottiin perustuslakituomioistuimessa marraskuussa 2003, koska lakia ei annettu vaadittavalla määräenemmistöllä. Korkein oikeus on kuitenkin todennut ainakin yhdessä tuomiossaan, että esimiehiä voidaan voimassa olevan rikoslain nojalla pitää vastuullisina siitä, että he eivät estäneet sotarikoksia, joista he tiesivät tai joista heidän olisi pitänyt tietää.

Yhteenvetona voidaan todeta, että ICTY:n kanssa tehtävää yhteistyötä koskeva ongelma on edelleen ratkaisematta. Pääsyyttäjä totesi YK:n turvallisuusneuvostossa lokakuussa 2003, että "velvoite, joka asetettiin Kroatialle 27. elokuuta 2003 tehdyssä turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa nro 1503 ja erityisesti sen 2 toimintakohdassa (jossa Kroatiaa kehotetaan tiivistämään ICTY:n kanssa tehtävää yhteistyötä ennen kaikkea Ante Gotovinan saattamiseksi ICTY:n eteen), on edelleen täyttämättä".

Viranomaiset vaikuttavat pyrkivän päättäväisesti parantamaan edellytyksiä sotarikollisten asettamiselle syytteeseen kotimaisissa tuomioistuimissa. Vuosina 1991-2003 rikosoikeudenkäynti pantiin vireille noin 3 100 henkilöä vastaan, joista 1 300:aa vastaan nostettiin syyte. Näistä henkilöistä 548 tuomittiin (suurin osa poissaolevina).

Kroatiassa ei ole sotarikoksia käsittelevää erityisvirastoa. Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman peruskirjan täytäntöönpanosta 17. lokakuuta 2003 annetulla lailla perustettiin Splitin, Zagrebin, Rijekan ja Osijekin maakuntatuomioistuimiin erityiset tutkintaosastot sotarikosten syytteeseenpanoa varten. Nämä osastot eivät ole kuitenkaan toiminnassa. Vastuu niiden perustamisesta kuuluu maakuntatuomioistuinten presidenteille, jotka eivät toistaiseksi ole toteuttaneet minkäänlaisia toimenpiteitä. On edelleen epäselvää, kuinka (alueellinen ja aineellinen) tuomivalta määritellään ja kuka sen määrittää, kuinka tuomarit koulutetaan ja onko näiden neljän osaston mahdollista tehdä yhteistyötä keskenään, jos ne haluavat vaihtaa asiakirjoja/todisteita.

Tilastotietojen mukaan rikosoikeudellista vastuuta ei vielä sovelleta tasapuolisesti kaikkiin, joita vastaan on nostettu sotarikossyytteitä Kroatian tuomioistuimissa. Syytteessä olevat serbit ovat oikeudenkäynnin eri vaiheissa heikommassa asemassa kuin kroaatit. Vuonna 2003 serbit tuomittiin todennäköisemmin kuin kroaatit, vaikka tämä ero pienenikin vuoteen 2002 verrattuna. Syytteeseen asetettujen serbien lukumäärä kasvoi vuonna 2003 vuoteen 2002 verrattuna, kun taas syytteeseen asetettujen kroaattien lukumäärä aleni huomattavasti. Korkein oikeus kumosi useita serbeille langetettuja tuomioita muutoksenhaun perusteella ja määräsi tapaukset käsiteltäviksi uudelleen oikeudenkäyntituomioistuimen tekemien virheiden vuoksi. Lisäksi paikalliset syyttäjät ja tuomioistuimet langettivat poissaolotuomioita (32:sta sotarikoksista syytteeseen asetetusta serbistä 27 tuomittiin poissaolevina vuonna 2003). Tällaisia oikeudenkäyntejä käydään lähes yksinomaan serbejä vastaan. Monet niistä ovat kollektiivisia syytteitä. Tällainen käytäntö on ongelmallinen, sillä se ei ole yksilöllisen syyllisyyden periaatteen mukainen. Tämän käytännön jatkaminen lisäisi tuomioistuinten hallinnollista taakkaa, sillä poissaolevina tuomitut käyttävät usein oikeuttaan uuteen oikeudenkäyntiin. Viime vuosina on tapahtunut jonkin verran edistystä, mutta uudistuksia on edelleen toteutettava, jotta rikoslakia sovelletaan tasapuolisesti sotarikostapauksissa.

Oikeudenkäyntimenettelyjen käynnistäminen viivästyy usein huomattavasti sekä oikeudenkäyntituomioistuimissa että korkeimmassa oikeudessa. Lisäksi useissa tapauksissa on lainkäytössä havaittu vakavia puutteita, kuten Splitissä sattuneessa Loran vankilaa koskeneessa tapauksessa ja useissa Gospicin ja Zadarin piirituomioistuimissa sattuneissa tapauksissa. Gospicin maakuntatuomioistuin totesi erään serbialaisen paluumuuttajan syyllistyneen sekä sotarikoksiin että serbialaisten 500 vuotta kestäneisiin rikoksiin Kroatiaa vastaan (ns. Karanin tapaus, jonka korkein oikeus myöhemmin kumosi). Toisaalta valtakunnansyyttäjä on käynnistänyt useita tutkimuksia, jotka koskevat serbialaisia siviilejä vastaan tehdyistä sotarikoksista epäiltyjä kroaatteja. Kokemukset ovat tähän mennessä olleet ristiriitaisia. Gospicin maakuntatuomioistuimen oikeudenkäynti Rijekassa (ns. Noracin tapaus) on hyvä esimerkki moitteettomasti käydystä rikosoikeudenkäynnistä.

Kroatia on periaatteessa valmis tekemään tiivistä yhteistyötä ICTY:n kanssa Kroatian sotarikosoikeudenkäyntien osalta ja hyväksymään kaikki ICTY:n todisteet ja muut asiaa tukevat asiakirjat oikeudellisesti relevantteina. ICTY:n hankkimat todisteet hyväksytään sellaisinaan Kroatiassa pidettävissä oikeudenkäynneissä.

Kroatia tuki EU:n Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta esittämiä yhteisiä kantoja ja päätti tämän vuoksi olla allekirjoittamatta Yhdysvaltojen kanssa tehtävää sopimusta, jonka nojalla eräitä henkilöitä ei voitaisi luovuttaa Kansainvälisen tuomioistuimen eteen.

1.3.2. Alueellinen yhteistyö

Kroatia osallistuu aktiivisesti useisiin alueellisiin ja pienalueita koskeviin aloitteisiin, kuten vakaussopimukseen, Adrian- ja Joonianmerten alueita koskevaan aloitteeseen, Quadrilaterale-aloitteeseen (johon kuuluvat Italia, Slovenia, Unkari ja Kroatia), Keski-Euroopan aloitteeseen, Kaakkois-Euroopan yhteistyöaloitteeseen, Alppien ja Adrianmeren alueita koskevaan aloitteeseen sekä Tonavan komissioon. Kroatia on tarkkailijana Kaakkois-Euroopan yhteistyöprosessissa (SEECP). Kroatian jäsenyyttä tällaisissa aloitteissa voidaan pitää proaktiivisena, vaikka Kroatia ei selvästikään halua, että sitä pidetään Länsi-Balkanin alueen maana.

Joulukuussa 2002 Kroatia allekirjoitti Savan jokialuetta koskevan puitesopimuksen Slovenian, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbia ja Montenegron kanssa. Helmikuussa 2003 Kroatia allekirjoitti Kaakkois-Euroopan alueellisia sähkömarkkinoita koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan ja joulukuussa 2003 sen lisäyksen (ks. myös energiaa koskeva 14 luku).

Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan varojen jakamista koskevat ensimmäiset neuvottelut aloitettiin vuonna 1992. Viisi seuraajavaltiota (Slovenia, Kroatia, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia ja Montenegro sekä entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia) allekirjoittivat seuraajasopimuksen 29. kesäkuuta 2001. Kaikki seuraajavaltiot ovat ratifioineet sopimuksen. Kroatia teki tämän viimeisenä. Sen parlamentti ratifioi sopimuksen maaliskuussa 2004. Sopimuksen tarkoituksena on tunnistaa ja määrittää entisen Jugoslavian oikeuksien, velvoitteiden, varojen ja velkojen tasapuolinen jakaminen seuraajavaltioiden kesken. Siinä määrätään perusperiaatteet ja menettelyt sopimuksen tulkitsemiselle ja täytäntöönpanemiselle.

Vuonna 1996 Kroatia solmi diplomaattisuhteet Serbia ja Montenegron kanssa, mutta suhde ovat edelleen ongelmallinen. Vuoden 2000 jälkeen, kun molempien maiden hallinto oli vaihtunut, taloudellinen yhteistyö alkoi kehittyä. Kahdenvälinen kauppa on edelleen hyvin vähäistä, mutta kuitenkin kasvussa. Näiden maiden ulkoministereiden ensimmäisessä virallisessa kohtaamisessa New Yorkissa marraskuussa 2001 sovittiin, mitkä ovat ensisijaiset tavoitteet suhteiden normalisoinnissa. Tämän jälkeen maiden väliset suhteet ovat parantuneet huomattavasti ja työryhmien tasolla yhteydenpito on säännöllistä. Kroatian presidentin Mesicin vierailu Belgradissa syyskuussa 2003 ja ennen kaikkea maiden presidenttien esittämät anteeksipyynnöt maiden toisilleen aiheuttamista kivuista ja kärsimyksistä ovat tärkeä askel kohti suhteiden normalisointia.

Tärkeitä avoimia kysymyksiä on kuitenkin edelleen ratkaisematta. Näitä ovat rajalinjan määrittäminen Tonava-joella ja Prevlakassa, seuraajavaltioihin liittyvät kysymykset, kadonneet henkilöt, Kroatian esittämät sotakorvausvaatimukset, pakolaisten paluumuutto ja heidän omaisuutensa, erityisesti liikeyritysten, palauttaminen sekä Serbia ja Montenegron ratifioimatta jättämä vapaakauppasopimus. Pitkien neuvottelujen jälkeen vapaakauppasopimus allekirjoitettiin 23. joulukuuta 2002 Zagrebissa. Kroatian parlamentti ratifioi sopimuksen 7. toukokuuta 2003. Serbia ja Montenegro ei kuitenkaan ole vieläkään ratifioinut sopimusta.

Maa- ja vesirajojen tunnistamista ja määrittämistä käsittelevä valtioiden välinen rajakomissio perustettiin joulukuussa 2001 Tonava-joen rajalinjan määrittämiseksi (347 kilometriä). Neuvottelujen poliittisen ja teknisen monimutkaisuuden vuoksi (omistajuuden selvittäminen, mahdollinen omistajille myönnettävä korvaus jne.) rajakomission työ on edistynyt vain vähän [11]. Tällä hetkellä se pyrkii luomaan helpotetun rajanylitysmenettelyn, jolla omistajille taataan pääsy kiistanalaisilla alueilla sijaitsevaan omaisuutensa siihen asti, kun pysyvä ratkaisu löydetään.

[11] Viimeisimmässä 25. heinäkuuta 2003 pidetyssä kokouksessa osapuolet sopivat kahden "nollakohdan" määrittämisestä, joista toinen sijaitsee Bajakovossa ja toinen Kroatian, Bosnia ja Hertsegovinan sekä Serbia ja Montenegron muodostamassa kolmiossa Racinovcissa lähellä Brckoa. Tällä hetkellä asianomaiset viranomaiset tutkivat Kroatian maarekisterin perusteella esittämiä vaateita.

Ulkoministerit allekirjoittivat Prevlakassa sovellettavaa väliaikaista menettelyä koskevan pöytäkirjan joulukuussa 2002. Kun YK:n sotilastarkkailuoperaatio (UNMOP) päättyi 15. joulukuuta [12], Prevlaka siirtyi kokonaan Kroatian lainkäyttöalueen piiriin. Väliaikaisen menettelyn mukaisesti perustetaan demilitarisoitu alue, joka ulottuu Konfinin ja Ostron niemekkeiden välistä Kotorin lahtea pitkin merelle. Aluetta valvovat Kroatian sekä Serbia ja Montenegron yhteiset poliisialukset. Pöytäkirjan mukaan on mahdollista perustaa uusia ylityspaikkoja. Siinä määrätään myös paikallisväestön helpotetusta rajanylityksestä. Merellä kulkevasta rajalinjasta on päästy sopuun sanotun kuitenkaan estämättä lopullisen rajalinjan määrittämistä myöhemmin. Rajalinja ei kulje Kotorin lahden keskikohdasta, vaan jättää suuremman alueen Serbia ja Montenegron puolelle. Tällaisesta epäsymmetrisestä ratkaisusta päästiin sopuun aiemmissa neuvotteluissa vuonna 1998, jolloin ehdotus toimitettiin YK:n turvallisuusneuvostolle. Menettelyn täytäntöönpano on sujunut tyydyttävästi. Helpotettu rajanylitysmenettely toimii, eikä demilitarisoidulla alueella ole ilmoitettu tapahtuneen välikohtauksia. Tällä hetkellä ei kuitenkaan käydä neuvotteluja merirajan lopullisesta määrittämisestä.

[12] Vuonna 1992 Kroatian presidentti Tudjman ja Jugoslavian presidentti Cosic tekivät sopimuksen Jugoslavian armeijan (JNA) vetäytymisestä Prevlakan niemimaalta ja Kotorin lahdelta. YK:n sotilastarkkailuoperaatio (UNMOP) käynnistettiin 1. helmikuuta 1996 tämän alueen demilitarisoimiseksi. YK:n turvallisuusneuvosto päätti 11. lokakuuta 2002 UNMOP:n mandaatin pidentämisestä viimeisen kerran 15. joulukuuta 2002 asti, sillä Prevlakaa ei enää pidetty riskialttiina alueena.

Vähemmistöjä koskevat kysymykset ovat kaikkein arimpia poliittisia kysymyksiä suhteiden normalisoinnissa. Molemmat maat ovat antaneet vähemmistöjen oikeuksia koskevan lain. Laissa määrätään kummankin maan kaikkien vähemmistöjen oikeuksista ja niitä koskevista avoinna olleista kysymyksistä. Vähemmistöjä koskevaa kahdenvälistä sopimusta ei ole kuitenkaan vielä allekirjoitettu.

Toukokuussa 2003 Serbia ja Montenegro päätti, että EU:n ja naapurimaiden, myös Kroatian, kansalaiset saavat matkustaa maahan ilman viisumia. Kesäkuussa 2003 Kroatia keskeytti Serbia ja Montenegron kansalaisiin soveltamansa viisumipakon 10. kesäkuuta ja 31. joulukuuta 2003 väliseksi ajaksi. Tämän jälkeen keskeytystä jatkettiin ensin 31. tammikuuta ja sitten 30. kesäkuuta 2004 asti. Kroatian hallitus määritti kolme poliittista ehtoa viisumipakon pysyväksi kumoamiseksi: (i) Belgradiin vuonna 1995 siirrettyjen Kroatian kansalaisten syntymä-, avioliitto- ja kuolinrekisterien palauttaminen [13], (ii) Serbia ja Montenegron sotavoimien korvaaminen poliisivoimilla Tonavan vastaisella rajalla ja (iii) varaukseton yhteistyö kadonneiden henkilöiden etsimiseksi [14].

[13] Serbian hallitus päätti 14. elokuuta 2003 palauttaa 420 rekisteriä.

[14] Yhteistyö on tiivistynyt huomattavasti viimeisten kahden vuoden aikana. Kroatia etsii kuitenkin edelleen 1 275 kadonnutta henkilöä, kun taas Serbia ja Montenegro etsii virallisesti vain 520:tä.

Heinäkuussa 1999 Kroatia pani Kansainvälisessä tuomioistuimessa vireille silloisen Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan vastaisen oikeusjutun syyttäen tätä kansanmurhasta ja vaatien mm. määrittelemätöntä korvausta sotavahingoista [15].

[15] Kroatia pyysi tuomioistuinta tuomitsemaan ja ilmoittamaan, että Jugoslavian sosialistinen liittotasavalta on rikkonut kansanmurhan estämisestä ja rankaisemisesta vuonna 1948 tehdyssä YK:n yleissopimuksessa määrättyjä oikeudellisia velvoitteitaan Kroatian osalta ja että sen on i) mahdollistettava kansanmurhasta epäiltyjen henkilöiden saattaminen oikeuden eteen, ii) toimitettava tiedot kadonneista henkilöistä, iii) palautettava luovutettu kulttuuriomaisuus ja iv) maksettava vahingonkorvauksia kansainvälisen lainsäädännön rikkomisen vuoksi.

Sodan alussa Kroatia antoi useita asetuksia, jotka koskevat entisen Jugoslavian ja sen tasavaltojen omistamaa omaisuutta. Yleensä tällaisella lainsäädännöllä estetään entisen liittovaltion ja sen tasavaltojen, Jugoslavian armeijan sekä Kroatian ulkopuolisten oikeushenkilöiden käyttämästä niiden Kroatian alueella sijaitsevaa kiinteää omaisuutta. Sen vuoksi tällainen omaisuus sisällytettiin yksityistämisprosessiin yhteiskunnan omistamien yritysten muuttamista koskevan lain ja yksityistämislain nojalla. Useilta kroatialaisilta oikeushenkilöiltä, joilla oli sivuliikkeitä muissa entisen Jugoslavian tasavalloissa, on estetty omaisuutensa vapaa käyttö erityisesti Serbia ja Montenegrossa. Koska seuraajasopimusta ei ole vielä ratifioitu, oikeushenkilöiden on omatoimisesti toteutettava yksittäisiä oikeustoimenpiteitä oikeus-/hallintolaitoksessa tai käytävä suoria neuvotteluja omaisuutensa nykyisen haltijan kanssa. Toistaiseksi omaisuuden omistusoikeus on palautettu ainoastaan muutamissa tapauksissa.

Suhteet Bosnia ja Hertsegovinaan paranivat sen jälkeen, kun uusi Kroatian hallitus astui valtaan tammikuussa 2000. Tämän jälkeen maat ovat solmineet läheiset diplomaattisuhteet. Kroatia pyrkii tehostamaan Bosnia ja Hertsegovinan keskeisiä toimielimiä ja on luopunut aiemmasta politiikastaan, jossa sillä oli "erityinen rinnakkaissuhde" Bosnia-Hertsegovinan federaation kanssa (joka on muslimien ja kroaattien muodostama federaatio Bosnia ja Hertsegovinassa). Sen sijaan se harjoittaa poliittista yhteistyötä ainoastaan Sarajevon keskusviranomaisten kanssa. Paluusopimus allekirjoitettiin joulukuussa 2001 pakolaisten paluun helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi. Kaksi muuta tärkeää sopimusta allekirjoitettiin kesäkuussa 2002, joista toinen koski terrorismin ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaista taistelua ja toinen yhteisiä rajanylityspaikkoja.

Bosnia ja Hertsegovinan kanssa käytävä kauppa vapautettiin kokonaan 24. maaliskuuta 1995 allekirjoitetun taloudellista yhteistyötä koskevan sopimuksen ja 26. helmikuuta 1996 allekirjoitetun alkuperäsääntöpöytäkirjan mukaisesti. Vapaakauppasopimus tuli voimaan 1. tammikuuta 2001.

Tällaisesta myönteisestä kehityksestä huolimatta kahdenväliset suhteet ovat kehittyneet hitaasti lähinnä Bosnia ja Hertsegovinan sisäisten ongelmien vuoksi. Avoinna olevia kysymyksiä ovat Plocen satama, kaksoiskansalaisuus ja omaisuuden palauttaminen.

Plocen satamasta ei ole vielä päästy sopuun. Vuonna 1998 allekirjoitetun sopimuksen mukaan Bosnia ja Hertsegovinalla on vapaa pääsy Plocen satamaan Kroatian alueen kautta ja Kroatialla on vapaa kauttakulku Bosnia ja Hertsegovinan alueella Neumissa, joka sijaitsee n. 60 km pohjoiseen Dubrovnikista. Suurin sopimukseen liittyvä ongelma on se, että sen 9 artiklassa määrätään, että seitsemästä jäsenestä koostuva komitea hallinnoisi Plocen satamaa. Kroatia sekä Bosnia ja Hertsegovina nimittäisivät kumpikin kolme jäsentä ja merioikeutta käsittelevä kansainvälinen tuomioistuin yhden jäsenen. Tuomioistuimella olisi oikeus tehdä lopullinen päätös kahden maan välisissä kiistakysymyksissä. Kroatian mielestä tämä synnyttäisi sen alueelle eräänlaisen "kansainvälisen protektoraatin" [16]. Bosnia ja Hertsegovina on jo ratifioinut sopimuksen ja on käytännössä hyväksynyt sen, mutta se haluaa, että Kroatian parlamentti ratifioi sen sellaisenaan ja muuttaa sitä myöhemmin. Kroatia kieltäytyy kuitenkin ratifioimasta sopimusta ennen kuin 9 artikla muutetaan. Pitkien ja vaikeiden neuvottelujen jälkeen Kroatian hallitus ja Bosnia ja Hertsegovinan ministerineuvosto antoivat heinäkuussa 2003 erityispöytäkirjan, jossa määritellään tulevaisuudessa noudatettava menettely. Elokuuksi 2003 suunniteltu allekirjoittaminen ei kuitenkaan toteutunut. Ulkopolitiikasta vastaava presidenttineuvosto ei yllättäen hyväksynyt pöytäkirjaa, sillä yksi neuvoston bosniakkijäsen esitti uusia vaatimuksia.

[16] Sopimus tehtiin vuonna 1998, jolloin poliittiset olosuhteet olivat erilaiset. Se tehtiin samaan aikaan kuin erityissuhteita Bosnia-Hertsegovinan federaation (joka on bosniakkien ja kroatialaisten muodostama federaatio Bosnia ja Hertsegovinassa) kanssa koskeva sopimus tehtiin. Kun uusi Kroatian hallitus astui valtaan vuonna 2000, se päätti hylätä kaikki suunnitelmat luoda valtioliitto kyseisen federaation kanssa (joka oli yksi Daytonin sopimuksessa määrätty vaihtoehto). Tällöin Kroatia joutui tilanteeseen, jossa sillä ei ollut täysivaltaisuutta omalla alueellaan.

Kroatian hallitus sekä Bosnia ja Hertsegovinan ministerineuvosto ovat neuvotelleet kahdenvälisen sopimuksen kaksoiskansalaisuudesta. Sopimuksen mukaan kaksoiskansalaisuuden haltijoiden olisi suoritettava asevelvollisuus ainoastaan yhdessä maassa ja maksettava verot ja äänestettävä asuinmaassaan. Tällä olisi merkittävä poliittinen vaikutus, sillä Bosnia ja Hertsegovinassa asuvat Bosnian kroaatit eivät voisi enää äänestää Kroatiassa. Asiassa saavutetusta edistyksestä huolimatta sopimus ei ole vielä valmis allekirjoitettavaksi. Kroatia ja Bosnia ja Hertsegovina eivät vielä ole kumpikaan allekirjoittaneet yksityis- ja oikeushenkilöiden jomman kumman sopimuspuolen alueella sijaitsevan omaisuuden palauttamista koskevaa kahdenvälistä sopimusta.

Suhteet entiseen Jugoslavian tasavaltaan Makedoniaan ovat yleisesti ottaen hyvät eikä maiden välillä ole avoimia kysymyksiä. Maat ovat allekirjoittaneet 24 kahdenvälistä sopimusta. Neuvottelut VAS:n 12 artiklan mukaista alueellista yhteistyötä koskevasta kahdenvälisestä sopimuksesta alkoivat heti, kun Kroatia allekirjoitti sopimuksen, mutta ne eivät ole edenneet viimeisen vuoden aikana. Maiden välinen vapaakauppasopimus tuli voimaan vuonna 1997. Takaisinottosopimus tuli voimaan vuonna 2001.

Suhteet Sloveniaan ovat olleet hyvät maiden itsenäistymisestä alkaen, sillä Kroatia ja Slovenia pitivät toisiaan strategisina kumppaneina irrottautuessaan entisestä Jugoslaviasta. Slovenian ja Kroatian välinen vapaakauppasopimus allekirjoitettiin vuonna 1997 ja se tuli voimaan 1. lokakuuta 2001. Sitä on sovellettu väliaikaisesti jo tammikuusta 1998 alkaen. Toukokuussa 2002 Slovenia ja Kroatia allekirjoittivat vapaakauppasopimukseen liitettävän maataloustuotteiden kauppaa koskevan lisäpöytäkirjan. Vapaakauppasopimuksen voimassaolo lakkaa 1. toukokuuta, jolloin Slovenia liittyy EU:n jäseneksi.

Hyvät suhteet ovat kuitenkin kärsineet useista kysymyksistä vallitsevan erimielisyyden vuoksi. Näitä ovat esim. rajalinjojen määrittely, Krskossa sijaitseva yhteinen ydinvoimala, Ljubljanska-pankki ja Kroatian hiljattain antama julistus perustaa Adrianmerelle suojeltu ekologinen kalastusvyöhyke.

Piranin lahden rajakiista kiristi maiden välisiä suhteita kesällä 2002. Merirajan määrittäminen on ollut ratkaisematon kysymys maiden itsenäistymisestä alkaen eikä siitä ole vielä päästy sopuun. Kroatian ja Slovenian pääministerien heinäkuussa 2001 neuvottelema rajasopimus, jolla Slovenialle luovutettaisiin 80 prosenttia Piranin lahdesta ja sille annettaisiin pääsy avomerelle, parafoitiin, mutta sitä ei allekirjoitettu, koska Kroatia piti sitä ainoastaan osana kokonaissopimusta, johon olisi sisällyttävä myös Krskon ydinvoimalaa ja Ljubljanska-pankkia koskevat kysymykset. Neuvottelut rajasopimuksesta ovat ajautuneet umpikujaan. Kroatian ja Slovenian pääministerit pääsivät 10. syyskuuta 2002 sopuun kalastukseen sovellettavasta väliaikaisesta järjestelystä Piranin lahdella. Väliaikainen sopimus tuli voimaan 23. syyskuuta 2002 ja sen voimassaoloa on jatkettu säännöllisesti tämän jälkeen [17]. Tämä sopimus ei kuitenkaan millään tavoin muodosta ennakkoratkaisua maiden rajojen määrittämiselle. Toistaiseksi sitä on sovellettu ilman suurempia ongelmia.

[17] Jos se annettaisiin lopullisena, se muodostaisi oikeudellisesti osan vuonna 1997 tehdystä rajoitettua rajaliikennettä koskevasta yhteistyösopimuksesta ja edellyttäisi näin ollen parlamentin ratifiointia.

Ratkaisematta jääneen rajakiistan vuoksi Kroatian lokakuussa 2003 tekemä yksipuolinen päätös laajentaa lainkäyttöaluettaan Adrianmerellä perustamalla sinne suojeltu ekologinen kalastusvyöhyke on kiristänyt suhteita Sloveniaan. Lokakuussa 2003 neuvosto "kehotti Kroatiaa pyrkimään kiireellisesti käymään rakentavaa vuoropuhelua naapureidensa kanssa ongelman ratkaisemiseksi kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla". Vuoden 2004 ensimmäisten kuukausien aikana on pidetty joitakin kolmenvälisiä kokouksia (Italian, Kroatian ja Slovenian välillä), joissa on pyritty ratkaisemaan ongelma ennen vyöhykkeen perustamista (2. lokakuuta 2004), mutta toistaiseksi poliittista ratkaisua ei ole löydetty.

Kymmenen vuotta kestäneiden vaikeiden neuvottelujen jälkeen sopimus Krskon ydinvoimalasta allekirjoitettiin lopulta joulukuussa 2001 ja se tuli voimaan 1. heinäkuuta 2002. Sopimuksen mukaan voimalan omistus, hoito ja käyttö jaetaan tasapuolisesti. Sopimuksella säännellään myös kaikkia vuodesta 1998 alkaen 30. kesäkuuta 2002 saakka ratkaisematta jääneitä Kroatian sähkölaitoksen (HEP) ja Slovenian sähkölaitoksen (ELES) välisiä rahoituskysymyksiä. HEP:n mukaan sopimusta on sovellettu moitteettomasti. Ydinjätteen käsittelyä ei kuitenkaan vielä säännellä. Lisäksi Kroatia on pyytänyt Sloveniaa korvaamaan HEP:lle 56 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria 1. heinäkuuta 2002 jälkeen toimittamatta jätetystä sähköstä. Kyseisenä päivämääränä sopimuksen olisi pitänyt tulla voimaan eivätkä maat ole päässeet sopuun HEP:lle maksettavasta korvauksesta.

Entisen Jugoslavian aikana Ljubljansa-pankin Kroatiassa sijaitsevat sivukonttoreissa oli ulkomaan valuuttana tehtyjä talletuksia yhteensä 422 miljoonaa euroa [18]. Jugoslavian hajoamisen jälkeen pankin sivukonttorit eivät luovuttaneet näitä talletuksia Kroatian kansalaisille. Korvauksen myöntämiseksi Kroatian kansalaisille hallitus tarjoutui vuonna 1991 siirtämään talletukset Ljubljanska-pankista Kroatian liikepankkeihin [19]. Talletuksia siirrettiin yhteensä 279 miljoonaa euroa Kroatian liikepankkeihin osana julkista velkaa. Jäljelle jääneitä noin 150 miljoonaa euron arvoisia talletuksia ei siirretty [20] ja yksityishenkilöjen näistä talletuksista esittämät vaateet ovat edelleen ratkaisematta. Myös muilla entisen Jugoslavian tasavalloilla on vastaavia ongelmia Ljubljanska-pankin kanssa. Tästä koko alueeseen vaikuttavasta ongelmasta ei ole vielä päästy sopuun.

[18] Arvo 31. joulukuuta 1991.

[19] Kroatian kansalaisten Ljubljanska-pankkiin ulkomaan valuuttana tekemät talletukset muutettiin Kroatian tasavallan julkiseksi velaksi. Hallitus antoi liikepankeille velkakirjoja, jotka maksetaan takaisin 20:ssa puolivuosittaisessa erässä viiden prosentin korolla. Vähittäismaksuerien saamisen lisäksi kansalaiset pystyivät hakemaan pankeilta velkakirjoja ostaakseen valtion omistamia asuntoja tai valtion omistamien yritysten osakkeita.

[20] Tuohon aikaan useat tallettajat toivoivat saavansa paremmat ehdot (kuin Kroatian hallituksen tarjoamat) neuvottelemalla suoraan Ljubljanska-pankin kanssa eli samat ehdot, kuin mitä tarjottiin Slovenian kansalaisille.

Kroatian ja Albanian poliittiset suhteet ovat hyvät ja korkean tason poliittista vuoropuhelua käydään jatkuvasti. Maiden välinen vapaakauppasopimus tuli voimaan keväällä 2003, vaikka tullitoimipaikoissa on esiintynyt ongelmia sopimuksen soveltamisessa, koska tiedot sopimuksen yksityiskohtaisista määräyksistä ovat heikot. Maiden välillä on allekirjoitettu 23 kahdenvälistä sopimusta mm. terveyden, tulliyhteistyön ja takaisinoton aloilla. Maiden välistä viisumimenettelyä on helpotettu (liikematkoilla). Kesäkuusta 2003 lähtien Albania ei ole vaatinut viisumia Kroatian kansalaisilta. Vapaakauppasopimusta on sovellettu kesäkuusta 2003 alkaen.

Kahdenväliset suhteet Italiaan ovat tiiviit ja erityisen tärkeät Kroatialle, sillä Italia on Kroatian tärkein kauppakumppani ja merkittävä investoija. Hyviä suhteita varjostavat kuitenkin eräät tärkeät kysymykset. Jugoslaviasta paenneita italialaisia koskeva kysymys ("Esuli") on ratkaisematta. Arvioiden mukaan vuosina 1943-1947 noin 90 prosenttia italialaisista pakeni Jugoslaviasta jättäen jälkeensä omaisuutensa, jonka Jugoslavian valtio kansallisti. Esuli-omaisuuden korvaamisesta säännellään osittain entisen Jugoslavian ja Italian välillä vuonna 1975 tehdyssä Osimon sopimuksessa ja vuonna 1981 tehdyssä Rooman sopimuksessa [21]. Kansallistetun Esuli-omaisuuden palauttaminen on nyt mahdollista, koska Kroatian parlamentti antoi heinäkuussa 2002 uuden kansallistetun omaisuuden palauttamista koskevan lain, jolla myönnetään oikeus palautukseen ja korvaukseen myös ulkomaan kansalaisille, jos asiasta näin säädetään kahdenvälisessä sopimuksessa. Kroatia ja Italia sopivat aloittavansa kahdenväliset neuvottelut lokakuussa 2002.

[21] Näissä sopimuksissa määrätään entisen Jugoslavian ja Italian välisistä keskinäisistä sotakorvaushakemuksista. Osimon sopimuksen mukaan Jugoslavia ei ole suoranaisesti velvollinen maksamaan korvauksia Italian kansalaisille vaan Italian valtiolle, joka puolestaan myöntäisi korvauksen Jugoslaviasta paenneille italialaisille ("Esuli").

Kroatian parlamentin lokakuussa 2003 tekemä yksipuolinen päätös perustaa Adrianmerelle suojeltu ekologinen kalastusvyöhyke on aloite, joka ei ole Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan periaatteen mukainen ja joka on näin ollen kiristänyt kahdenvälisiä suhteita. Kroatia ei myöskään ole tehnyt yhteistyötä estääkseen kiistakysymyksiä Adrianmerellä. Yksi erityisen tärkeä kahdenvälisiin suhteisiin liittyvä kysymys on italialaisvähemmistön oikeuksien suoja Kroatiassa. Edistystä on tapahtunut jonkin verran, mutta asiaa on edelleen seurattava.

1.4. Yleisarvio

Kroatialla on vakaat demokraattiset toimielimet, jotka toimivat moitteettomasti toimivaltansa rajoissa ja keskinäistä yhteistyötä tehden. Vuonna 2000 ja 2003 pidetyt vaalit olivat vapaat ja oikeudenmukaiset. Oppositiolla on tavanomainen asema toimielinten toiminnassa.

Oikeusvaltioperiaatteen varmistamisen ja perusoikeuksien kunnioittamisen osalta ei ole suurempia ongelmia. Kroatian on kuitenkin toteutettava toimenpiteitä vähemmistöjen, erityisesti serbien oikeuksien varmistamiseksi. Kroatian olisi kiihdytettävä vähemmistöjen oikeuksia koskevan perustuslakia täydentävän lain täytäntöönpanoa ja pyrittävä helpottamaan serbipakolaisten paluuta Serbiasta sekä Bosnia ja Hertsegovinasta. Kroatian on parannettava merkittävästi oikeusjärjestelmäänsä. Korruption vastaisia toimenpiteitä on tehostettava.

Yhteistyö sotarikostuomioistuimen kanssa on kehittynyt huomattavasti viime kuukausina. Huhtikuussa 2004 pääsyyttäjä totesi, että Kroatian yhteistyö sotarikostuomioistuimen kanssa sujuu nyt moitteettomasti. Kroatian on jatkettava yhteistyötä ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viimeinenkin syytetty henkilö löydetään ja saatetaan sotarikostuomioistuimen eteen Haagissa. Kroatia on sitoutunut tekemään alueellista yhteistyötä. Tällä alalla on toteutettava pysyviä toimenpiteitä. Erityisesti naapurivaltioiden kanssa käytävät rajakiistat on käsiteltävä riitaisuuksien ratkaisemista koskevien kansainvälisten vaatimusten mukaisesti. Myös kiistat, jotka syntyivät Kroatian yksipuolisesta julistuksesta perustaa suojeltu ekologinen kalastusvyöhyke Adrianmerelle, on ratkaistava.

2. Taloudelliset arviointiperusteet

Kööpenhaminassa vuonna 1993 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa määriteltiin seuraavat taloudelliset arviointiperusteet, jotka EU:n jäsenyyttä hakeneiden maiden on täytettävä:

" toimiva markkinatalous;

" kyky selviytyä kilpailupaineesta ja markkinavoimien vaikutuksista unionissa.

Arviointiperusteet ovat sidoksissa toisiinsa. Toimiva markkinatalous mukautuu paremmin kilpailupaineeseen. Lisäksi unionin jäsenyys tarkoittaa sitä, että toimivat markkinat ovat sisämarkkinoita. Jos maa ei yhdentyisi sisämarkkinoihin, EU:n jäsenyys menettäisi taloudellisen merkityksensä sekä Kroatialle että sen kumppaneille.

Ehdokasmaan on sitouduttava pysyvästi jäsenyyden edellyttämiin taloudellisiin velvoitteisiin. Tällainen peruuttamaton sitoutuminen on tarpeen, jotta kaikki laajentuneiden EU-markkinoiden osapuolet toimivat yhteisten sääntöjen mukaisesti. Yhteisön säännöstön omaksuminen edellyttää laajoja valmiuksia. Kroatian on voitava omaksua jäsenyyden taloudelliset velvoitteet siten, että yhtenäismarkkinat toimivat sujuvasti ja oikeudenmukaisesti. Toisaalta Kroatian on selvittävä sisämarkkinoiden aiheuttamasta kilpailupaineesta, mikä edellyttää suotuisaa taloudellista ympäristöä sekä talouden joustavuutta ja riittävää inhimillistä ja fyysistä pääomaa erityisesti infrastruktuurin osalta. Muussa tapauksessa kilpailupaine osoittautuisi todennäköisesti kestämättömäksi joillekin yhteiskunnan toimijaryhmille, jolloin ehkä aletaan vaatia suojatoimenpiteiden toteuttamista. Tämä heikentäisi yhtenäismarkkinoiden toimintaa.

Jos Kroatia pääsee laajaan yhteisymmärrykseen EU-jäsenyyden edellyttämien talouspolitiikan muutosten luonteesta ja panee täytäntöön tarvittavat talousuudistukset, sen on helpompi noudattaa sitoumustaan täyttää jäsenyyden taloudelliset velvoitteet.

2.1 Talouden kehitys

Kroatia on pieni talousalue, jolla asuu 4,4 miljoonaa ihmistä ja jonka bruttokansantuote (BKT) oli vuonna 2002 käypänä hintana ilmaistuna 176,4 miljardia Kroatian kunaa (HRK) eli 23,8 miljardia euroa. Maan väestömäärä on noin 1,2 prosenttia EU:n väestömäärästä ja sen BKT on vain noin 0,26 prosenttia EU:n BKT:sta. BKT on henkeä kohden noin 40 000 HRK eli 5 400 euroa (vuoden 2002 keskimääräisellä valuuttakurssilla mitattuna). Vuonna 1999 BKT oli ostovoimapariteetein muutettuna henkeä kohden 8 267 Yhdysvaltojen dollaria eli 35,9 prosenttia EU:n keskiarvosta [22]. Luotettavia alueellisia BKT-tietoja ei ole saatavilla. Ensimmäisten laskelmien mukaan 21 maakunnan välillä on jyrkkiä eroja. Zagrebin kaupunki on huomattavasti keskiarvon yläpuolella sekä absoluuttisesti että henkeä kohden ilmaistuna.

[22] Kroatian tilastotoimisto laskee BKT:n ostovoimapariteetein muutettuna yhteistyössä OECD:n kanssa kolmen vuoden välein (viimeksi vuonna 1999). Ostovoimapariteetein muutettu BKT henkeä kohden ei ole säännöllisesti saatavilla Kroatian viranomaisilta eikä Kansainväliseltä valuuttarahastolta (IMF). The Vienna Institute for International Economic Studies (WIIW) arvioi, että vuonna 2002 ostovoimapariteetein muutettu BKT oli henkeä kohden 9 210 euroa.

Makrotaloudellista taustaa

Yhtenä Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan tasavalloista Kroatia omaksui sosialistisen järjestelmän, jossa sallittiin itsehallinto ja yhteiskunnallinen omistus. Useimmat kuluttajahyödykkeet voitiin hinnoitella vapaasti ja tietynasteinen kilpailu sallittiin. Yksityinen sektori kehittyi melko pitkälle, ja palvelujen osuus BKT:sta oli korkea muihin Keski- ja Itä-Euroopan maihin verrattuna. Vuosina 1950-1980 tapahtunut nopea kasvu johtui korkeasta investointiasteesta (yli 30 prosenttia) ja runsaasta lainanotosta ulkomailta. Jo ennen itsenäisyyttä suuri osa Kroatian viennistä kohdistui länsimaihin, vaikka keskinäisen taloudellisen avun neuvoston jäsenmaihin (SEV-maihin) kohdistuvan viennin osuus oli noin 25 prosenttia kokonaisviennistä vuonna 1990. Jatkuvasta kauppataseen vajeesta huolimatta maksutaseeseen sisältyvä vaihtotaseen ylijäämä oli ennen itsenäisyyttä 7-8 prosenttia BKT:sta lähinnä matkailualan palvelutaseeseen synnyttämän jatkuvan ylijäämän ansiosta. Kansainvälisen talouskriisin ja pääomantuonnin alenemisen vuoksi investoinnit vähenivät ja kasvu pysähtyi 1980-luvulla. Vuosina 1987-1990 BKT aleni noin 11 prosenttia. Pankit kattoivat yritysten tappiot, mutta loppujen lopuksi niiden maksaminen lankesi viranomaisille, mikä johti inflaation kasvuun ja myöhemmin hyperinflaatioon.

Heti vuonna 1991 tapahtuneen itsenäistymisen jälkeen Kroatia joutui sotaan, joka päättyi tosiasiassa vasta vuonna 1995. Sota vahingoitti erityisesti infrastruktuuria ja asuntoja. Se aiheutti myös välillisiä taloudellisia vahinkoja, sillä kauppa Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan muiden tasavaltojen kanssa häiriintyi ja tärkeimmät liikenneyhteydet maan eri osien välillä katkesivat. Myös Kroatian tärkeimmälle vientialalle, matkailulle, aiheutui vakavia haittoja (tulot alenivat 10 prosenttia sotaa edeltävästä tasosta).

Myös eräiden perinteisten markkinoiden häviäminen ja taloudellisen järjestelmän muuttuminen Itä-Euroopassa aiheuttivat Kroatialle ongelmia. Sodan vaikutukset, itsenäisyys ja talouden rakennemuutos johtivat yhdessä vakaviin tasapaino-ongelmiin. Konfliktien aiheuttama työvoiman väheneminen oli ainoa taantumaa, ulkoisen taseen epätasapainoa, julkisen talouden epätasapainoa, korkeaa inflaatiota ja kasvavaa työttömyyttä lieventävä seikka. Vuoden 1993 lopussa aloitettiin onnistunut vakautusohjelma, jonka ansiosta hinnat vakiintuivat ja BKT kasvoi vuosittain keskimäärin yli 6 prosenttia vuosina 1994-1997. Markkinatalouteen siirtyminen aloitettiin heti itsenäisyyden alussa. Maailmanpankki ja IMF pitivät Kroatiaa yhtenä menestyksekkäimmistä siirtymätalouksista 1990-luvun puolivälissä.

Talouden tilanne alkoi kuitenkin jälleen heikentyä vuonna 1997. Ylikuumenemisen merkkien ilmaantuessa Kroatia pyrki rauhoittamaan tilannetta luottoekspansion rajoittamiseksi ja valuuttakurssin vakauttamiseksi ja tiukensi vuoden 1997 lopulla rahapolitiikkaansa vuoteen 1999 asti. Ulkomaanvaluutan ostaminen keinottelutarkoituksessa ja yritysten kilpailukykyä heikentänyt riittämätön rakenneuudistus johtivat nopeasti maksurästien kerääntymiseen sekä yritysten välillä että yritysten ja valtion välillä. Tiukka rahapolitiikka, kotimaisen kysynnän laskeminen ja pankkien järjestämättömien luottojen lisääntyminen johtivat pankkikriisiin vuosina 1998 ja 1999. Rakenneongelmien lisääntyminen, veronkorotukset, säännösteltyjen hintojen kasvu ja Kosovon kriisin vaikutus johtivat taantumaan vuoden 1998 viimeisellä vuosineljänneksellä. Taantuma jatkui vuoden 1999 kolmannelle vuosineljännekselle asti, jolloin havaittiin ensimmäiset elpymisen merkit. Reaaliarvona ilmaistuna BKT supistui 0,9 prosenttia vuonna 1999, mutta sen kasvu kiihtyi jälleen seuraavina vuosina. Vuosina 2000-2002 keskimääräinen kasvu oli neljä prosenttia.

Siirtymisellä suunnittelutaloudesta markkinatalouteen oli suuria vaikutuksia Kroatian työmarkkinoihin. Siirtymäprosessin ensimmäiselle vaiheelle oli ominaista alakohtaisen työllisyysrakenteen kiihtyvä muutos, työllisyyden tason aleneminen ja lisääntyvä työttömyys. ILO:n normien mukainen työttömyysaste oli 10 prosenttia vuonna 1996, mutta se nousi 17 prosenttiin vuoden 2001 ensimmäisellä puoliskolla ja laski jälleen 14,4 prosenttiin vuoden 2002 jälkipuoliskolla. Työttömyysaste vaihtelee eri maakunnissa 13-40 prosentin välillä. Kaikkein korkein työttömyysaste on raja-alueilla. Pitkäaikaistyöttömyyden osuus kokonaistyöttömyydestä oli 53 prosenttia vuonna 2002. Nuorten (15-24-vuotiaat) työttömyysaste oli peräti 34,4 prosenttia. Eri tuotantoalojen absoluuttinen ja suhteellinen tärkeys on vähitellen muuttunut teollisuusmaiden markkinatalouksien mukaiseksi. Tuottavilla aloilla ei kuitenkaan luotu riittävästi uusia työpaikkoja, jotta uusiin markkinaoloihin sopeutuvista yrityksistä työttömäksi jäänyttä työvoimaa olisi voitu työllistää. Ulkoinen tase oli heikko ja se oli aluksi erittäin epävakaa. Vaikka matkailutulot ja näin ollen palvelutase toipuivat sodan jälkeen ja uudelleen Kosovon kriisin jälkeen vuonna 1999, vaihtotase on ollut alijäämäinen vuodesta 1995 alkaen.

Ulkomaiset suorat sijoitukset olivat Kroatiassa vähäiset vuoteen 1995 asti sodan vuoksi, ja yksityistämisprosessissa etusijalle asetettiin se, että johto ja työntekijät ostavat yritykset. Tämän jälkeen ulkomaiset suorat sijoitukset ovat kasvaneet huomattavasti erityisesti vuodesta 1998 lähtien. Kansallisten viranomaisten mukaan vuosina 1993-2002 ulkomaisten suorien sijoitusten kumulatiivinen määrä oli yhteensä noin 7,45 miljardia euroa eli 1 656 euroa henkeä kohden. Noin 75 prosenttia investoinneista tuli EU:sta ja 15 prosenttia Yhdysvalloista. Lähes kaksi kolmasosaa investoinneista koski yksityistämishankkeita lähinnä pankki-, televiestintä- ja lääkealalla.

Välittömästi itsenäisyyden jälkeen vuonna 1991 keskushallinnon julkisen talouden alijäämä nousi 5,1 prosenttiin BKT:sta. Julkisen talouden tilanne vakiintui tämän jälkeen ja alijäämät pienenivät ja eräinä vuosina saavutettiin jopa ylijäämää. Vuonna 1999 tilanne jälleen huononi nopeasti talouskriisin vuoksi. Talousarvion laadinnassa ei kuitenkaan otettu huomioon finanssipolitiikan todellista vaikutusta, koska talousarvio laadittiin puhtaasti kassaperusteisesti eikä siinä otettu huomioon talousarvion ulkopuolisia varoja, suuria maksurästejä eikä hallituksen muita kuin kassasta tapahtuvia maksusuorituksia. Hiljattain aiemmasta suoriteperusteisesta virityksestä tehdyt arviot, joissa huomioidaan nämä talousarvion ulkopuoliset varat sekä virastot ja paikallisviranomaiset, osoittavat, että vaje kasvoi 8,2 prosenttiin BKT:sta vuonna 1999 ja laski tämän jälkeen asteittain.

Kroatian keskuspankki (Hrvatska narodna banka - HNB) perustettiin joulukuussa 1990. HNB:tä koskevassa laissa säädetään, että se toimii hallituksesta riippumattomana. HNB vastaa valuuttakurssi- ja rahapolitiikasta. Toimivien rahamarkkinoiden ja korkoherkkien rahapoliittisten instrumenttien puuttuessa tärkeimpänä rahapoliittisena tavoitteena on ollut vakauttaa kunan ja sen ankkurivaluutan (ensin Saksan markka ja nyt euro) välinen kurssi. Tavoitteena on pikemminkin vaikuttaa kunan ja euron väliseen valuuttakurssiin kuin rahan tarjontaan. Vaikka avomarkkinaoperaatiot ovat teoriassa vapaat, HNB tavallisesti ohjaa rahan tarjontaa varantovelvoitteiden kaltaisilla välillisillä välineillä ja luottojen jälleenrahoituksella. HNB on vakauttanut hinnat menestyksekkäästi, ja inflaatio on pysynyt alle 10 prosentissa vuodesta 1995 lähtien.

Kroatian dinaari otettiin käyttöön 23. joulukuuta 1991 väliaikaisena itsenäisen Kroatian valtion valuuttana ja siitä tuli Kroatian ainoa laillinen maksuväline 1. tammikuuta 1992. Toukokuussa 1994 Kroatian kuna (HRK) korvasi dinaarin. Aiemmin tapahtuneen hyperinflaation vuoksi Kroatian taloudelle on edelleen ominaista laajamittainen valuuttasubstituutio tai tosiasiallinen euron käyttö. Kroatian nykyinen valuuttakurssijärjestelmä luokitellaan ohjatuksi kellunnaksi, jossa Kroatian kunan valuuttakurssin liikkeitä ei ole määritelty ennakolta. Kun Kroatia hyväksyi IMF:n perussäännön VIII artiklassa määrätyt velvoitteet toukokuussa 1995, kunasta tuli täysin vaihdettavissa oleva valuutta.

EU:n kanssa käytävä tavarakauppa on aina ollut melko merkittävää ja se lisääntyi vuoteen 1995 asti, jolloin EU:n osuus Kroatian tuonnista ja viennistä oli noin 60 prosenttia. Kosovon kriisin aikana EU:n osuus Kroatian viennistä laski alle 50 prosentin, mutta se nousi jälleen vuonna 2000 noin 55 prosenttiin, jonka tasoisena se on siitä lähtien pysynyt. Luku nousee lähes 70 prosenttiin, jos otetaan huomioon kauppa EU:hun vuonna 2004 liittyvien maiden kanssa. Kroatian tärkeimmät kauppakumppanit ovat Italia, Saksa ja Itävalta. Entisen Jugoslavian sosialistisen liittotasavallan muiden tasavaltojen kanssa käytävä kauppa väheni huomattavasti vuoteen 1995 asti, jonka jälkeen se alkoi jälleen kasvaa. Näistä maista Kroatian tärkeimmät kauppakumppanit ovat Slovenia sekä Bosnia ja Hertsegovina. CEFTA-maiden, Slovenia pois luettuna, merkitys Kroatian kaupassa on vähentynyt. Kauppa Venäjän ja muiden entisen Neuvostoliiton alueella sijaitsevien maiden kanssa väheni itsenäisyyden alkuvuosina eikä se ole lisääntynyt sen jälkeen. Ainoastaan tuonti Venäjältä (lähinnä öljyä) on kasvanut. Tässä ei kuitenkaan ole otettu huomioon matkailua, joka on ehdottomasti tärkein vientituloja synnyttävä ala (ks. myös teollisuuspolitiikkaa koskevan 15 luvun 3 osa).

Muiden siirtymätalouksien tapaan Kroatian viennille on ominaista työvoima- ja pääomavaltaisen teollisuuden suuri osuus ja teknologiajohtoisen teollisuuden vähäinen osuus. Tärkein vientiryhmä on koneet ja kuljetuslaitteet. Tämä kuvastaa laivanrakennuksen tärkeyttä, joka on vähitellen kasvanut ja saavutti lähes 30 prosentin osuuden kokonaisviennistä vuonna 2001. Tällä alalla on myös suuri merkitys tuonnille, sillä laivanrakennus edellyttää huomattavaa tuotantopanosten tuontia. Muita tärkeitä aloja ovat teollisuustuotteet, kuten tekstiilit ja kemikaalit, vaikka niiden osuus onkin vähenemässä. Maataloudella on vain vähäinen merkitys Kroatian viennissä.

Rakennemuutos

Kroatian siirtymävaiheen lähtökohta oli suotuisa. Se oli Jugoslavian tasavalloista toiseksi rikkain ja siellä oli melko hyvä infrastruktuuri, kehittynyt matkailuala ja vakiintuneet siteen länsimaihin. Se oli teollistunut ennen sosialismia eikä se koskaan omaksunut kommunismin tapaista suunnitelmataloutta. Valtio ei täysin sanellut markkinoille pääsyä, vaan monilla aloilla oli käytössä markkinahinnat. Yksityisten yritysten perustaminen sallittiin entisessä Jugoslaviassa vuonna 1988.

Itsenäisyydestä alkaen teollisuus on vähentynyt Kroatiassa, mutta ei kuitenkaan niin jyrkästi kuin muissa Itä-Euroopan maissa. Kehityssuuntaus hidastui vuoden 1996 jälkeen. Tehdasteollisuuden tärkeys, jonka osuus on noin 71 prosenttia koko teollisuudesta (rakennusala mukaan luettuna), on vähentynyt sekä BKT-osuuden (21,6 prosenttia vuonna 2001) että työllisyyden (21,3 prosenttia vuonna 2001) osalta. Vaikka palveluala, erityisesti matkailu, on ollut tärkeä alusta alkaen, sen BKT-osuus on edelleen kasvanut itsenäistymisen aikaisesta 50 prosentista noin 60 prosenttiin. Maatalouden BKT-osuus pieneni vähitellen 1990-luvun jälkipuoliskolla, mutta se on edelleen yli yhdeksän prosenttia, mikä kuvastaa alan hidasta rakenneuudistusta ja teollisuudesta työttömiksi jääneiden ihmisten siirtymistä itsenäisiksi ammatinharjoittajiksi.

Julkisen rahoituksen järjestelmä on jo pitkään aiheuttanut huolta. Valtion väliintulo näyttää lisääntyvän, avoimuus on puutteellista ja verotustiedot epäluotettavia eivätkä ne valmistu ajoissa. Useat tekijät ovat vaikuttaneet tähän kielteiseen kehitykseen: keskushallinnon alapuolella toimivien virastojen toiminnan puutteellinen integrointi, talousarvion ulkopuoliset varat, avoimuuden puute (valtiontukien ja -takausten myöntämisessä ja kirjaamisessa), menojen heikko valvonta, kehittymätön keskipitkän aikavälin suunnittelu, riittämättömät talousarvion hallinnointia koskevat säännöt ja menettelyt sekä puutteellinen selontekovelvollisuus. Vaikka parantamisen varaa on edelleen, viime vuosina on toteutettu useita toimia. Yhtenäinen valtionkassa ja uusi tilinpitojärjestelmä on otettu käyttöön ja suoriteperusteista kirjanpitoa kehitetään. Talousarvion ulkopuoliset varat on sisällytetty talousarvioon, ilmoitus- ja valvontavelvollisuuksia on laajennettu ja uusi talousarviolaki annettiin vuoden 2003 puolivälissä.

Kroatiassa ennen vuotta 2000 vallinnut yhteiskunnan omistamien yritysten järjestelmä ja työntekijöiden johtajuus tarkoitti sitä, että omistajien, johtajien ja työntekijöiden välinen jako oli epäselvä. Useimmissa yrityksissä työntekijät nimittivät johtajat. Suuremmissa yrityksissä nimityksen tekivät viranomaiset. Tämä johti palkkojen nousuun, ylityöllisyyteen ja vajaainvestointeihin. Tappiota tekevät yritykset selviytyivät, mutta tämä ei niinkään johtunut valtion myöntämästä tuesta vaan niiden kasaantuvista maksurästeistä muille yrityksille. Pankkilainoja oli helppo saada, mikä heikensi pankkialaa.

Yksityistäminen perustui Kroatiassa kahteen lakiin: vuonna 1991 annettu siirtymälaki, joka koski yhteensä 3 000:ta yhteiskunnan omistamaa yritystä (lukuun ottamatta 10 suurta infrastruktuureja ja julkisia yleishyödyllisiä palveluja tuottavaa yritystä, jotka nimettiin valtion liikelaitoksiksi) ja vuonna 1993 annettu yksityistämislaki, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 1996. Vuodesta 1996 alkaen valtion liikelaitokset on yksityistetty erillisten lakien perusteella. Alkuaikoina harjoitetussa yksityistämispolitiikassa yrityksen johto ja työntekijät ostivat useimmiten yrityksen, mikä ei helpottanut yritysten hallintojärjestelmän nykyaikaistamista. Kun sisäpiirin etuosto-oikeudet oli käytetty, yksityistämisen toisessa vaiheessa (vuodesta 1993 lähtien) siirryttiin julkisiin huutokauppoihin ja tarjouskilpailuihin, jotka olivat erityisen onnistuneita sen jälkeen, kun osakkeiden hankinta sallittiin jäädytetyillä valuuttatalletuksilla [23]. Yksityistämiskupongit otettiin käyttöön vuonna 1998, mutta ne tuottivat vain lyhyen aikavälin tuloksia ennen talouskriisiä. Julkisten liikelaitosten ja muiden siirtymä- ja yksityistämislakien soveltamisalan ulkopuolisten "strategiseen" omaisuuden (esim. pankit) yksityistäminen alkoi vasta 1990-luvun lopussa yhä lisääntyvässä taloudellisessa paineessa.

[23] Jäädytetyillä valuuttatalletuksilla tarkoitetaan sitä, että entisen Jugoslavian kansalaiset saivat pitää valuuttatilejä kotimaisissa pankeissa, joiden oli talletettava nämä varat Jugoslavian keskuspankkiin (NBY). Jugoslavian hajoamisen jälkeen NBY säilytti hallussaan nämä varat, ja Kroatian hallitus päätti hyväksyä ne julkiseksi velaksi. Vuonna 1991 Kroatian hallitus laski liikkeelle velkakirjoja Kroatian pankeille vastineeksi niiden saataville NBY:ltä ja jäädytti nämä talletukset, mutta kansalaisten sallittiin käyttää niitä yksityistämishankkeisiin.

Entisessä Jugoslavian tasavallassa hintoja ei mainittavasti säännelty. Itsenäisyyden jälkeen kaikki suora hintasäännöstely poistettiin eräin poikkeuksin (puu, liikenne, postipalvelut). Energian ja televiestinnän hintoja sääntelevät toimivaltaiset elimet. Myös paikallisten julkisten palvelujen hintoja säännellään. Tämä käytäntö oli vallalla vielä vuonna 2003.

Kroatian pankkijärjestelmää hallitsivat 1990-luvun lopulle saakka valtion omistamat pankit, joiden toimintaa ei säännelty riittävästi, joiden valvonta oli heikkoa ja jotka olivat alttiita poliittiselle väliintulolle. Taloudellisen tilanteen huononeminen vuodesta 1997 lähtien paljasti vakavia vakavaraisuusongelmia pankkialalla, mikä johti pankkikriisiin vuosina 1998 ja 1999. Tämän jälkeen pankkiala on vahvistunut alalla toteutetun rakenneuudistuksen myötä. Valvonta- ja pääomavaatimuksia on tiukennettu. Suurin osa pankkialasta on yksityistetty ja sitä valvovat ulkomaiset pankkikonsernit. Alan tervehdyttäminen ja vakauttaminen maksoi kuitenkin paljon. Vuodesta 1991 lähtien valtio on käyttänyt 5,6 miljardia euroa pankkijärjestelmän tervehdyttämiseen, mikä on 33 prosenttia keskimääräisestä BKT:sta.

Vuoteen 1995 asti kestäneen sodan vuoksi Kroatiassa todettiin harmaan talouden levinneen laajalle. Harmaa talous on kuitenkin saatu supistumaan viime vuosina useiden tekijöiden ansiosta. Tällaisia ovat esim. arvonlisäveron käyttöönotto vuonna 1998, tilastoinnin tehostaminen ja ulkomaalaisten yritysten saapuminen erityisesti vähittäiskaupan alalle. Croatian Institute of Public Finance teki vuonna 2001 tutkimuksen, jossa harmaan talouden osuuden arvioitiin olevan noin 25 prosenttia vuosien 1990-1995 keskimääräisestä BKT:sta ja noin 10 prosenttia vuosien 1996-2000 keskimääräisestä BKT:sta. Tutkimus perustui kansantalouden tilinpidon sääntöjen noudattamatta jättämistä koskevaan menetelmään.

2.2 Kööpenhaminassa vahvistettujen perusteiden mukainen arviointi

Toimiva markkinatalous

Toimiva markkinatalous edellyttää, että sekä hinnat että kauppa on vapautettu ja että maassa on oikeusjärjestelmä, joka sisältää täytäntöönpanokeinot ja joka kattaa myös omistusoikeuden. Markkinatalouden toimivuutta parantavat makrotalouden tasapaino ja yksimielisyys talouspolitiikasta. Talouden tehokkuutta parantavat hyvin kehittynyt rahoitusala ja markkinoille pääsyä ja markkinoilta poistumista merkittävästi rajoittavien esteiden puuttuminen.

Talouspolitiikan perustekijöistä vallitsee yhä laajempi poliittinen yksimielisyys. Vuoteen 2000 asti Kroatia noudatti melko asteittaista lähestymistapaa rakenneuudistuksissa ja pyrki osapuolten väliseen yksimielisyyteen. Näin pystyttiin säilyttämään yhteiskunnan vakaus, mutta samalla tarvittavat uudistukset viivästyivät. Kun Kroatian hallitus aloitti toimintansa vuoden 2000 alussa, se laati keskipitkän aikavälin strategian ja määritteli tämän jälkeen kehityksen painopistealueensa. Viime vuosien aikana makrotaloudellisesta vakauttamisesta ollaan siirrytty julkisen talouden tervehdyttämiseen ja rakennesopeutukseen. Tarkoituksena on ollut edistää kilpailukykyä ja luoda työpaikkoja rakenneuudistusten dynaamisella täytäntöönpanolla. Talous- ja rahapolitiikkaa on tuettu mm. IMF:n kanssa varotoimenpiteenä toteutettavalla kahdella valmiusluottojärjestelyllä ja Maailmanpankilta saadulla rakennesopeutusluotolla. Koska toisen järjestelyn voimassaolo on päättynyt, IMF:n kanssa käydään parhaillaan neuvotteluja uudesta ohjelmasta. Neuvoa-antavaksi elimeksi perustettiin talous- ja sosiaalineuvosto, johon kuuluu hallituksen, työnantajien ja ammattijärjestöjen edustajia, jotka eivät kuitenkaan aina päässeet yhteisymmärryksen keskustelluista aiheista. Kaikkien parlamenttiryhmien tukemassa Kroatian liittymistä Euroopan unioniin koskevassa päätöslauselmassa Kroatian parlamentti totesi joulukuussa 2002, että Kroatian liittyminen Euroopan unioniin on kansallinen strateginen tavoite, jota mielipidekyselyjen mukaan tukee suurin osa väestöstä. Tämän mukaisesti talouspolitiikan tavoitteet vahvistettiin Kroatian hallituksen joulukuussa 2002 tekemässä ensimmäisessä kansallisessa ohjelmassa Kroatian tasavallan liittymisestä Euroopan unioniin. Lisäksi politiikan eri aloista vastaavien osastojen tietoisuus tarpeesta parantaa keskinäistä koordinaatiota ja sitoutuminen tavoitteisiin on lisääntymässä. Hallituksen sisäistä, valtiovarainministeriön ja Kroatian keskuspankin välistä sekä tärkeimpien tilastotietojen laatijoiden keskinäistä talousasioiden koordinaatiota hoitavia elimiä on jo toiminnassa tai niitä on vastikään perustettu. Virallisen koordinaatiokehyksen vahvistamisesta huolimatta sen täytäntöönpano näyttäisi edellyttävän parantamista.

BKT:n kasvu elpyi melko nopeasti vuonna 1999 tapahtuneen taantuman jälkeen. Vuodesta 1996 lähtien Kroatian keskimääräinen talouskasvu on ollut 3,7 prosenttia vuoden 1999 taantumasta huolimatta, jolloin talous supistui 0,9 prosenttia. Tänä aikana kotimaan kysyntä, ennen kaikkea yksityinen kulutus, joka perustui osittain luottojen ottoon, oli kasvun pääasiallinen moottori. Valtion kulutuksen merkitys oli vähäinen vuoden 2000 jälkeen. Investointien merkitys kasvulle (lähinnä hallituksen alulle panemat tien- ja asunnonrakennusinvestoinnit) on jälleen kasvanut vuoden 2000 jälkeen, kun hallituksen investoinnit alkoivat kasvaa, ja tätä nykyä ne lisääntyvät nopeammin kuin yksityinen kulutus. Kolmen vuoden tauon jälkeen varastot alkoivat kasvaa vuonna 2002. Vaikka vaihtotase on ollut alijäämäinen vuodesta 1996 lähtien, ulkoisen kysynnän nettomääräinen vaikutus kasvuun oli positiivinen vuosina 1998-2000. Suhteellisen korkea investointiosuus (24,8 prosenttia BKT:sta vuonna 2002) huomioon ottaen julkisen talouden alijäämän pieneneminen ja kotimarkkinavetoinen kasvu suojannevat melko hyvin ulkoisilta häiriötekijöiltä. Ulkomaanvelan jatkuva kasvu, melko suuri vaihtotaseen alijäämä, vaihtotaseen riippuvuus matkailusta ja finanssipolitiikan vähäinen liikkumavara ovat riskialttiita tekijöitä.

Vuodesta 1996 lähtien kauppatase ja vaihtotase olivat melko runsaasti alijäämäisiä. Kauppataseen alijäämä laski talouskasvun hidastumisen aikana, mutta nousi jälleen talouden elpymisen jälkeen vuonna 1999. Kauppataseen alijäämä oli keskimäärin 20,2 prosenttia BKT:sta vuosina 1996-2000 ja 23,55 prosenttia vuonna 2002. Tämä kuvastaa voimakasta kotimaan kysyntää, joka perustuu yksityiseen kulutukseen sekä valtion rahoittamiin rakennusohjelmiin ja viime aikoina hidastuneeseen talouskasvuun EU:ssa, joka on Kroatian tärkein kauppakumppani. Tuonnin kasvu on ollut viennin kasvua voimakkaampaa koko ajan vuosia 1998 ja 1999 lukuun ottamatta. Varsinkin Kosovon kriisin jälkeen elpynyt matkailu on tärkein vientituote ja merkittävä ulkomaantulojen lähde, vaikka se myös lisää tuonnin kysyntää. Tämän vuoksi kauppataseeseen verrattuna tavara- ja palvelutaseen alijäämä on huomattavasti pienempi (8,7 prosenttia BKT:sta vuonna 2001 ja lähes 12 prosenttia vuonna 2002). Vaihtotase oli keskimäärin 6,3 prosenttia BKT:sta vuosina 1996-2002 ja 7,1 prosenttia BKT:sta vuonna 2002, mutta sen kehitys on ollut epätasaista. Käytettävissä olevien tietojen mukaan kauppatase oli alijäämäinen ja matkailutulot lisääntyivät entiseen tapaan vuonna 2003, vaikka vaihtotaseen alijäämän odotetaan olevan vuosien 1996-2002 keskiarvoa alhaisempi. Aiemmin useaan otteeseen tehtyjen tarkistusten perusteella on kuitenkin ilmeistä, että maksutasetta koskevien tietojen luotettavuutta on parannettava.

Vaihtotaseen alijäämä on rahoitettu ulkomaanluotoilla ja suorilla ulkomaisilla sijoituksilla. Kun Kroatia oli allekirjoittanut velkajärjestelysopimukset Pariisin ja Lontoon klubien kanssa vuonna 1996, se sai pääsyn kansainvälisille markkinoille ja pystyi ottamaan lainaa yhä suotuisammin ehdoin (lähinnä euromääräisinä joukkovelkalainoina) sen parantuneen luottokelpoisuuden vuoksi. Tämän vuoksi Kroatian ulkomaan velkakanta kasvoi vuodesta 1996 (26,7 prosenttia BKT:sta) vuoteen 2002 (68,5 prosenttia BKT:sta). Kehityssuuntausta ruokki yhä enemmän ulkomailta otetut yksityiset lainat (ulkomaanvelan osuus on noin 32 prosenttia BKT:sta, ja siitä noin kolmannes on peräisin entisen Jugoslavian tekemistä ulkomaanveloista). IMF-ohjelman yhteydessä Kroatian keskuspankki on toteuttanut hallinnollisia toimia ulkomaanvelan voimakkaan kasvun rajoittamiseksi. Velan odotetaan kuitenkin kasvaneen noin 72 prosenttiin BKT:sta vuoden 2003 loppuun mennessä. Ulkomaiset suorat sijoitukset ovat lisääntyneet vuodesta 1995 ja erityisesti vuodesta 1998 alkaen lähinnä yksityistämisen ansiosta. Ulkomaiset suorat nettosijoitukset olivat 1,15 miljardia euroa vuonna 2000 ja 1,57 miljardia euroa vuonna 2001, mutta ne alenivat 384 miljoonaan euroon vuonna 2002. Tällaisten sijoitusten keskimääräinen osuus BKT:sta oli viisi prosenttia vuosina 1996-2002. Vuosina 1999-2001 ulkomaiset suorat sijoitukset kattoivat reilusti vaihtotaseen alijäämän.

Työttömyysaste on korkea, mutta tilanteen asteittaisesta paranemisesta on merkkejä. Kasvava työttömyys on vaivannut Kroatiaa 1980-luvun alusta alkaen. Työllisyys ei parantunut vuoteen 2001 mennessä talouskasvusta huolimatta. Korkeaan työttömyysasteeseen on useita syitä. Selvitystilaan joutuneiden yritysten ja konkurssiin menneiden yritysten henkilökunnalle ei ole riittävästi uusia työpaikkoja. Palkkojen kasvu on keskimäärin hiukan tuottavuuden kasvua korkeampi. Sosiaaliturvamaksut aiheuttavat melko suuren taakan ja työmarkkinat ovat joustamattomia (yksittäiset irtisanomiset aiheuttavat suuria menettely- ja muita kustannuksia, väliaikaista työllistämistä rajoitetaan ja joukkoirtisanomiset ovat kalliita). Yritystoiminnan väheneminen ja aleneva työllisyysaste ja lisääntyvä työttömyys näyttäisivät kuitenkin saavuttaneen huippunsa vuonna 2002. Voimakkaan talouskasvun, eräiden järjestelmämuutosten ja tietojen yhdistämisen myötä virallinen työttömyysaste aleni vuodesta 2002 alkaen vuoden 2003 syyskuuhun asti, jolloin työttömyys alkoi jälleen hiukan nousta. Marraskuussa 2003 virallinen työttömyysaste oli 18,9 prosenttia, joka on 2,7 prosenttiyksikköä alhaisempi kuin marraskuussa 2002. Virallisissa tiedoissa työttömyyttä todennäköisesti liioitellaan, sillä niissä ei oteta huomioon harmaan talouden tarjoamia työllisyysmahdollisuuksia. ILO:n normien mukainen työttömyysaste aleni 14,1 prosenttiin vuoden 2003 ensimmäisellä puoliskolla (vuonna 2002 se oli keskimäärin 14,8 prosenttia). Työikäisen väestön työllisyys aleni vuoden 1996 50 prosentista 41,8 prosenttiin vuonna 2001, mutta vuonna 2002 se nousi 43,3 prosenttiin. Lisäksi vuodesta 2001 alkaen hallitus on käynnistänyt useita ohjelmia työllisyyden helpottamiseksi kansallisen työllisyyssuunnitelman mukaisesti, joka on aktiivisen työmarkkinapolitiikan keskeinen asiakirja. Työlakiin tehdyt muutokset (esim. erorahan myöntämistä rajoitetaan) hyväksyttiin vuoden 2003 puolivälissä. Niiden tarkoituksena on lisätä työmarkkinoiden joustavuutta.

Kroatia on pystynyt pitämään inflaation alhaisena. Kunan ja euron välinen kurssi on tärkein hintavakauden nimellistekijä ja rahapolitiikan tärkein välillinen tavoite. Tämä selittyy runsaalla valuuttasubstituutiolla, kaupan nopealla yhdentymisellä EU:n markkinoihin sekä euron selkeällä ja yhä tärkeämmällä asemalla ulkomaankaupan valuuttarakenteessa. Tämän ansiosta Kroatia on pystynyt pitämään inflaation alle 10 prosentissa vuodesta 1995 lähtien. Vuosina 1996-2002 keskimääräinen vähittäishintojen inflaatio, joka on tällä hetkellä tärkein indikaattori kuluttajahintaindeksin (KHI) puuttuessa, oli 4,3 prosenttia (vuotuinen keskiarvo) ja vuonna 2002 se oli 2,2 prosenttia [24]. Inflaatio on pysynyt alhaisena vuoden 2003 ensimmäisten 11 kuukauden aikana, ja se on ollut keskimäärin 1,5 prosenttiyksikköä alhaisempi vuoden 2002 samaan jaksoon verrattuna. Tavanomaisten rahapolitiikan välineiden teho on kuitenkin ollut rajallinen. Aiempi rakenteellinen ylilikviditeetti sekä pankkien heikot maksujärjestelmät ja maksuvalmiuksien hoitomenetelmät ovat haitanneet rahamarkkinoiden ja korkoherkkien rahapoliittisten instrumenttien kehitystä. HNB päätti vuoden 2003 alussa useista hallinnollisista toimenpiteistä ulkomaisilla varoilla rahoitetun kotimaisen luotonannon kasvun hillitsemiseksi, joka uhkasi pankkialan ulkoista rahoitusasemaa ja tasapainoa. Toimenpiteiden voimassaolo päättyi vuoden 2003 lopussa. Vaikka ne hidastivat luotonannon kasvua, ulkomaanvelka kasvoi edelleen ulkomailta suoraan otettujen lainojen ja leasing-toiminnan vuoksi. HNB:n rahapolitiikan tiukentamisen vuoksi rahamarkkinakorot nousivat vuoden 2003 neljännellä vuosineljänneksellä. Jos tällainen kehitys jatkuu, se saattaa vaikuttaa julkisen velan hoitoon.

[24] Pohjainflaatio, jossa vähittäishintaindeksiin ei lueta mukaan maataloustuotteiden hintoja eikä säännösteltyjä hintoja, oli keskimäärin 3,4 prosenttia kyseisenä aikana. Tuottajahintojen inflaatio oli vain 2,6 prosenttia.

Kunan ja euron välisen kurssin vaihtelu on ollut melko vähäistä. Vuonna 1994 HNB otti käyttöön "ohjatuksi kellunnaksi" kutsutun valuuttakurssipolitiikan, jonka tarkoituksena on lieventää kunan ja euron välisen kurssin vaihtelua. Kunan arvo on tavallisesti noussut kesän matkailusesongin aikana, jonka jälkeen arvo on jälleen laskenut. Uuden politiikan myötä nimelliskurssi on pysynyt melko vakaana, sillä keskimääräinen kurssivaihtelu on ollut ±6 prosenttia vuodesta 1994 lähtien. Viime vuosina kunan ja Yhdysvaltain dollarin välinen kurssi on seurannut euron ja Yhdysvaltain dollarin välisiä liikkeitä, mikä on vaikuttanut kyseisenä valuuttana ilmaistaviin ulkoisiin indikaattoreihin. Kuitenkin efektiivisten valuuttakurssien nimellisten ja reaalisten indikaattorien mukaan kunan arvo aleni vuosina 1996-2000, mutta on noussut tästä lähtien.

Julkisen talouden alijäämä on aiempaa pienempi, mutta kehitys pysähtyi vuonna 2003. IMF:n tietojen mukaan alijäämä kasvoi jopa 8,2 prosenttiin BKT:sta vuonna 1999 osittain siitä syystä, että valtion laitosten maksurästit julkisille ja yksityisille yrityksille lisääntyivät 0,8 prosenttia BKT:sta (eli olivat yhteensä 5,9 prosenttia BKT:sta). Tämän jälkeen alijäämä laski 6,5 prosenttiin vuonna 2000 ja oli 6,8 prosenttia vuonna 2001, jolloin maksurästien suorittaminen vaikutti kielteisesti rahoitustilanteeseen. IMF:n valvomassa valmiusluottojärjestelyssä harjoitetun rakennesopeutuspolitiikan mukaisesti alijäämä väheni 4,8 prosenttiin BKT:sta vuonna 2002. Alijäämän arvioitiin alustavasti vähenevän 4,6 prosenttiin vuonna 2003, koska julkisen sektorin palkkamenot alenivat palkkojen jäädyttämisen vuoksi ja koska julkisen sektorin työpaikkojen lukumäärää vähennettiin ja etuuksia ja palkanlisiä alennettiin. Julkisia varoja käytettiin kuitenkin huomattavasti suunniteltua enemmän vuoden 2003 viimeisellä neljänneksellä, mikä johtui osittain viime hetkellä sovitusta julkisen sektorin palkankorotuksista. Tämän vuoksi alijäämä nousi yli viiteen prosenttiin vuonna 2003. Julkisten menojen avoimuus ja rakenne ovat ajan mittaan muuttuneet huomattavasti ja niiden osuus BKT:sta on vähitellen pienentynyt (50,0 prosenttia vuonna 2002). Talousarvion ulkopuoliset varat, erityisesti eläke- ja terveydenhuoltorahastot, on sisällytetty vähitellen talousarvioon. Osana yleistä hajauttamispolitiikkaa, julkiset toiminnot ja kertyneet varat on siirretty paikallishallinnolle (vuosina 2000-2002 niiden osuus kuntien, kaupunkien ja maakuntien talousarvioiden tuloista nousi 5,7 prosentista 7,1 prosenttiin BKT:sta). Soveltuvien hallintovalmiuksien saatavuus on kuitenkin ollut ongelmana. Kroatia pääsi kansainvälisille markkinoille rahoittaakseen sodan jälkeisen jälleenrakennuksen. Yhdessä yksityistämisestä saatujen huomattavien tulojen ja suotuisten tulonäkymien kanssa tämä heikensi budjettirajoja ja johti melko korkeaan julkisen talouden alijäämään, joka johtui osittain myös korkeista julkisen sektorin palkkamenoista ja julkisen velan kasvusta. Vuonna 1999 talous- ja rahoituskriisi heikensivät huomattavasti julkista taloutta. Vuosina 1996-2002 kokonaistulojen osuus BKT:sta oli korkeimmillaan vuonna 1999 (48,4 prosenttia), jonka jälkeen se aleni vuonna 2002 alle 45,2 prosenttiin mm. vuosina 2000 ja 2002 suoritetun verotuksen keventämisen vuoksi. Kokonaismenojen osuus BKT:sta oli korkeimmillaan vuonna 1999 (56,6 prosenttia), jonka jälkeen se aleni noin 49,5 prosenttiin vuonna 2003. Tämän vuoksi julkinen velka nousi nopeasti vuodesta 1997 (31,6 prosenttia BKT:sta) vuoteen 2001 (51,6 prosenttia BKT:sta). Tämän jälkeen osuus on pysynyt ennallaan. Perusalijäämä oli huipussaan vuonna 1999 (6,5 prosenttia BKT:sta), jonka jälkeen suuntaus kääntyi ja se aleni 2,7 prosenttiin BKT:sta vuonna 2002. Julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyden varmistamiseksi sosiaaliturvaan ollaan tekemässä muutoksia. Nykyaikaista kolmiportaisen järjestelmän mukaista eläkeuudistusta on otettu käyttöön vuodesta 2002 alkaen. Työttömyysetuuksien kelpoisuusvaatimukset on myös vahvistettu. Terveydenhuoltoalan reformi on kuitenkin edelleen vasta alkuvaiheessa ja lisävakuutusjärjestelmistä saatu palaute oli ristiriitaista. Vuonna 2003 annettu uusi talousarviolaki parantaa varainhoitoa ja siinä edellytetään keskipitkän aikavälin julkisen talouden suunnitelman laatimista. Yhdessä yhtenäisen valtionkassan ja uuden tilinpitojärjestelmän käyttöönoton kanssa tällä parannettaneen toistaiseksi heikkojen julkisen talouden tilastotietojen laatua, soveltamisalaa ja säännöllisyyttä.

Politiikkojen soveltaminen yhdessä on parantunut vuodesta 2000 alkaen, jolloin finanssipolitiikan tavoitteeksi otettiin makrotaloudellisen vakauden saavuttaminen. Rahapolitiikka oli 1990-luvun lopulla pääasiallinen makrotaloudellisen vakauden takaaja, sillä finanssipolitiikka muuttui yhä kasvuhakuisemmaksi. Vuoden 2000 jälkeen finanssipolitiikka on vähitellen edesauttanut makrotaloudellista vakautta menojen leikkaamisen jälkeen. Menoja on leikattu julkisen sektorin palkkamenoja vähentämällä ja uudistamalla menojen rakenne kohti pääomamenoja, mutta tämä prosessi hidastui vuonna 2003. Yleensä finanssipolitiikan avulla voitiin helpottaa rahapolitiikkaa hintojen vakautta vaarantamatta tänä aikana. Vaikka julkisen sektorin osuus kotimaan säästöjen ja investointien välisestä erosta pieneni, se oli edelleen reilusti yli puolet vuonna 2002. Koska Kroatian hallitus tukeutuu edelleen huomattavissa määrin ulkoiseen rahoitukseen, varojen käyttämistä kotimassa on koordinoitava huolellisesti, jottei rahapolitiikkaa vaarannettaisi.

Hintojen vapauttaminen on edennyt pitkälle, mutta säännöstellyillä hinnoilla on edelleen tietty merkitys. Vuonna 2003 säännösteltyjen hintojen osuus vähittäishintaindeksissä oli 23 prosenttia, mutta se kasvoi edellisten kolmen vuoden aikana 4,8 prosenttiyksikköä. Tämä kuvastaa näiden hintojen (lähinnä julkiset yleishyödylliset palvelut, puhelin, energia ja sähkö) yhä suurempaa merkitystä. Nämä hinnat tarkistetaan vuosittain, mutta niiden lukumäärää ei nosteta. Tavaroiden ja palveluiden hinnat on vapautettu eräitä taloudellisia toimintoja lukuun ottamatta, joiden hintoja säännöstellään kansallisella tai paikallisella tasolla. Tällaisia ovat eräät maataloustuotteet, julkinen liikenne, yhteiskunnan peruspalvelut ja postipalvelut. Energia- ja televiestintäalan hintavalvontaa ollaan parhaillaan korvaamassa sääntelyelimillä näiden alojen vapauttamisprosessin mukaisesti. Useimmat näistä elimistä eivät kuitenkaan ole vielä toiminnassa (ks. energiaa koskevan 3 osan 14 luku ja televiestintää koskevan 3 osan 19 luku).

Valtio on vetäytymisestään huolimatta edelleen hallitsevassa asemassa useilla talouden aloilla. Vuosina 1993-1999 yksityisen sektorin osuus BKT:sta kaksinkertaistui 30 prosentista 60 prosenttiin, mutta se on pysähtynyt tähän melko alhaiseen tasoon. Vuonna 2001 aineellisista varoista oli 71,3 prosenttia julkisessa omistuksessa. Tämä oli 6,1 prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuonna 1999. Koulutuksen, terveydenhuollon sekä posti- ja yhteiskuntapalveluiden kaltaisten tavanomaisten talouden alojen lisäksi muita julkisia aloja, joilla suuri osa aineellisista varoista on julkisessa omistuksessa, ovat maatalous, julkiset yleishyödylliset palvelut, liikenne ja kiinteistöala. Jopa tehdasteollisuudessa (laivanrakennus) julkisen omistuksen osuus kaikista aineellisista varoista on kolmannes. Moottoriteiden rakennusohjelman vuoksi julkisen omistuksen osuus oli rakennusalalla 90 prosenttia. Sen sijaan aineelliset varat olivat lähes kokonaan yksityisessä omistuksessa rahoituksen välityksessä (99,9 prosenttia) ja kaupassa (93,1) jo vuonna 2001, mikä johtuu lähestulkoon loppuun saatetusta pankkialan yksityistämisestä. Yksityistäminen on edennyt pitkälle televiestinnässä, vaikka markkinat ovat avautuneet hitaasti. Monopoli kiinteiden yhteyksien alalla päättyi virallisesti vuoden 2003 lopussa. Kroatiassa on kaksi matkaviestinverkko-operaattoria, mutta kolmannen toimiluvan myöntämistä olisi harkittava kilpailun kiihdyttämiseksi. Yksityinen sektori oli kuitenkin julkisia yrityksiä dynaamisempi tulojen kasvulla ja kannattavuudella mitattuna vuosina 1996-2001. Yksityisyritysten tulojen kasvu ylitti BKT:n nimelliskasvun ja niiden osuus kaikista yritystuloista nousi 58,4 prosentista 67,8 prosenttiin.

Yksityistäminen on edennyt, mutta kohtaa usein lainsäädännöllisiä ja poliittisia ongelmia. Kun uusi hallitus astui virkaan vuonna 2000, se siirsi valtionomistuksen Kroatian yksityistämisrahaston alaisuuteen, mutta valtiolla on edelleen varoja pankkien saneerausvirastossa sekä eläke- ja terveydenhuoltorahastoissa. Tammikuun 2000 ja joulukuun 2002 välisenä aikana niiden yritysten lukumäärä, joissa valtiolla oli omistusosuus, aleni 1 860 yrityksestä 1 056 yritykseen lähinnä vähemmistöosuuksien myynnin vuoksi, mutta lukumäärä oli edelleen jokseenkin muuttumaton elokuussa 2003. Tällaisten yritysten lukumäärä vaihtelee jatkuvasti aiemmin solmittujen osakkeiden ostosopimusten peruuntuessa. Vuoden 2003 puolivälissä valtiolla oli edelleen enemmistöosuus 170 yrityksessä ja sen omistusosuus oli alle 25 prosenttia 822 yrityksessä. Valtion omistusosuus on edelleen suuri matkailualan yrityksissä. Osasta yrityksistä järjestettiin tarjouskilpailu, joka ei kuitenkaan herättänyt suurta kiinnostusta yritysten runsaiden investointitarpeiden ja suuren velkaantuneisuuden vuoksi. Kroatian hallitus antoi vuoden 2003 puolivälissä ehdotuksen HFP:n toimivaltuuksien uudelleenjärjestelemisestä yksityistämisprosessin loppuun saattamiseksi. Ehdotus on edelleen parlamentin käsittelyssä ja se on tosiasiassa tukahduttanut uusien yksityistämishankkeiden valmistelun. Ottaen huomioon ministeriöiden tärkeä asema yksityishankkeiden käynnistämisessä ja hyväksymisessä, on kyseenalaista, nopeuttaako uusi järjestelmä menettelyitä. Maatalouden monialayritysten yksityistäminen aloitettiin vuoden 2002 lopulla. Suuria vaikeuksia on aiheuttanut se, että maa- ja kiinteistörekisteriä ei ole yleensä pidetty moitteettomasti, mikä estää toimivien maa- ja asuntomarkkinoiden luomisen. Vuonna 2001 (viimeisimmät käytettävissä olevat tiedot) noin 87 prosenttia maatalousmaan ja asuntojen muodossa olevista aineellisista varoista oli vielä julkisessa omistuksessa. Suurilla yrityksillä, jotka olivat useissa tapauksissa aiemmin julkisessa omistuksessa tai yhteiskunnan omistamia, on edelleen suuri merkitys Kroatian taloudessa. Monilla yrityksillä on edelleen tiettyjä yksinomaisia tai erityisiä oikeuksia, vaikka televiestinnän sekä sähkö- ja öljyalan kaltaisten alojen yksityistäminen on jo aloitettu. Julkiset yritykset yksityistetään erityislakien mukaisesti. Eräälle ulkomaiselle sijoittajalle myytiin 51 prosentin enemmistöosuus televiestintäyrityksestä, mutta hallitus peruutti suunnitellut muiden osuuksien myynnit. Ensimmäinen askel kohti energia-alan yksityistämistä otettiin myymällä 25 prosentin osuus INA-öljy-yhtiöstä kesällä 2003. Sähkölaitoksen jakeluverkon yksityistämishanke on viivästynyt. Kaksi tarjouskilpailua suurimman vakuutuslaitoksen yksityistämisestä peruutettiin, ja hallitus päätti pitää enemmistöosuutensa.

Vaikka viranomaiset ovat käynnistäneet useita aloitteita, markkinoille pääsylle ja markkinoilta poistumiselle on edelleen esteitä. Vuosina 1999-2001 teollisuus- ja palvelualan yritysten kokonaislukumäärä laski melkein kolme prosenttia, mikä johtuu osittain yrityssulautumista ja talouskasvun hidastumisesta vuosina 1998 ja 1999. Sekä uusien yritysten lukumäärä että yritysten kokonaislukumäärän nettokasvu toipuivat vuoden 2000 jälkeen. Yrityksille aiheutuu kuitenkin edelleen vaikeuksia suhteellisen korkeista kustannuksista, hallinnollisten sääntöjen aiheuttamasta huomattavasta taakasta, vaikeuksista saada rahoitusta ja erityisesti pitkiä luottoja sekä se, että kotimaan markkinoita hallitsee muutama yrityskonserni, jolloin kilpailu on vähäistä. Lisäksi ongelmana on työlain jäykkyys, jota on kuitenkin osittain pystytty lieventämään vuonna 2003 tehdyillä muutoksilla. Vaikka eräiden toimenpiteiden toteuttamiselle on aikarajoituksia, yrityksen perustaminen on kokonaisuudessaan aikaa vievä prosessi, jonka pituus vaihtelee alueittain. Maailman talousfoorumin tekemän vuosia 2002 ja 2003 koskevan kilpailukykykertomuksen mukaan yrityksen perustaminen kestää Kroatiassa keskimäärin 51 päivää, mikä on huomattavasti kauemmin kuin monissa kehittyneissä teollisuusmaissa. Keskitettyä palvelupistettä ei ole vielä olemassa. Kroatian viranomaiset käynnistivät laajan aloitteen ulkomaaninvestointien hallinnollisista esteistä tammikuussa 2001 tehdyn FIAS:n [25] tutkimuksen päätelmien täytäntöönpanemiseksi. Eräs lyhyen ja pitkän aikavälin yksityiskohtaisia toimenpiteitä sisältävä toimintasuunnitelma hyväksyttiin helmikuussa 2002, mutta sen täytäntöönpano on kangerrellut. Konkurssiin asettamista koskevat lait ja menettelyt otettiin käyttöön vuonna 1997, ja konkurssiasetus muutettiin heinäkuussa 2003. Kuten yleensäkin tuomioistuinmenettelyissä konkurssimenettelyt ovat olleet pitkiä ja kärsineet oikeusjärjestelmän heikkouksista. Esimerkkinä tästä on yksityistämisprosessi. Rakennemuutoksen ja yksityistämisen vuodesta 1991 lähtien läpikäyneistä yrityksistä 728 on asetettu konkurssiin, mutta konkurssimenettely on saatu päätökseen vasta 177 tapauksessa. Konkurssiasetuksen muutoksilla luodaan oikeusperusta menettelyjen yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi mm. ottamalla käyttöön määräajat, joita ei kuitenkaan ole vielä pantu täytäntöön.

[25] Foreign Investment Advisory Service on kansainvälisen rahoitusyhteisön (IFC) ja Maailmanpankin yhteinen elin.

Oikeudellista kehystä yhdenmukaistetaan nopeasti yhteisön säännöstön kanssa, mutta oikeusjärjestelmän toimivuus on silti edelleen epätyydyttävä. Jo syksyllä 2001 viranomaiset tekivät täytäntöönpanosuunnitelman vakautus- ja assosiaatiosopimusta varten yhdenmukaistaakseen Kroatian lainsäädännön yhteisön säännöstön kanssa. Kesällä 2003 hyväksyttiin useita talousalan lakeja, kuten konkurssi-, yhtiö-, valuutta- ja työlaki. Haasteena on varmistaa lainsäädännön tehokas täytäntöönpano ja täytäntöönpanon valvonta mm. parantamalla julkishallinnon valmiuksia. Tuomioistuinjärjestelmä ei kuitenkaan toimi hyvin eikä se suojaa tehokkaasti velkojien oikeuksia ja omistusoikeuksia. Menettelyt ovat hitaita ja tapaukset ovat ruuhkautuneet. Lainsäädäntöä tulkitaan eri tavalla tuomioistuinjärjestelmän sisällä, hallinnolliset ja ammatilliset valmiudet ovat vähäisiä, avustavaa henkilökuntaa ei ole riittävästi ja ammatillisen koulutuksen tarjonta ei ole riittävä. Maa- ja kiinteistörekisteri ovat heikossa kunnossa, mikä johtuu myös tuomioistuinten usein vanhanaikaisista ja riittämättömistä teknisistä laitteista. Viranomaiset ovat tietoisia näistä ongelmista ja toteuttavat parhaillaan useita hankkeita kansainvälisten rahoittajien kanssa tuomioistuinten tehostamiseksi ja niiden valmiuksien parantamiseksi ja nykyaikaistamiseksi. Tilanne tuskin kuitenkaan paranee huomattavasti lyhyellä aikavälillä. (Ks. myös poliittisia arviointiperusteita koskeva 1 osa).

Rahoitusala on riittävän kehittynyt säästöjen kanavoimiseksi tuottaviin investointeihin, mutta yritysasiakkaiden velkaantuneisuus kärsii heikosta oikeusjärjestelmästä. Kroatian pankkialan yksityistäminen on saatu lähes päätökseen, sillä valtion enemmistöomistuksessa on ainoastaan kaksi liikepankkia, joiden osuus kokonaispankkivaroista on neljä prosenttia. Ulkomaiset pankit hallitsevat yli 90:tä prosenttia kokonaispankkivaroista. Vuoden 2004 alusta alkaen Kroatian pankkialaan kuuluu lähinnä kuuden hallitsevan pankkiryhmittymän omistamat 42 pankkia, neljä asuntosäästöpankkia ja yksi säästöpankki. Kahden johtavan pankkiryhmittymän osuus kokonaisvaroista on noin 49 prosenttia. Lisäksi vuonna 2002 toiminnassa oli 115 säästö- ja lainaosuuskuntaa, mutta niiden osuus kokonaisvaroista on vähäinen. Ulkomaisten pankkien saapuminen on monipuolistanut Kroatian pankkien tarjoamia tuotteita ja palveluita sekä lisännyt kilpailua. Tästä on osoituksena se, että keskimääräisten laina- ja talletuskorkojen välinen marginaali aleni 10,1 prosentista vuonna 1998 6,5 prosenttiin vuonna 2001. Vuoden 2002 tammikuun alusta voimaan tulleen tilastointimenetelmien muutoksen (valtio ja rahoituslaitokset eivät enää sisälly korkotilastoihin) vuoksi tapahtui keskimääräisten korkojen välisen marginaalin kertanousu erityisesti ulkomaanvaluttaan indeksoimattomien toimien osalta. Korkomarginaali oli keskimäärin 9,6 prosenttia vuoden 2002 lopussa. Yksityiset pankit saavat nyt käyttää maksujärjestelmiä, joihin aiemmin oli yksinoikeus entisestä Jugoslaviasta periytyvällä keskusmaksutoimistolla (ZAP). Tällä hetkellä 11 pankkia hoitaa maksujärjestelmätoimintoja ja niiden osuus on noin 60 prosenttia päivittäisistä maksutapahtumista. Moitteeton maksuvalmius, sujuvat lainanhyväksyntämenettelyt ja alentuneet korot ovat helpottaneet luotonsaantia. Kotimaisten luottojen kokonaismäärä (sekä kunina että ulkomaanvaluuttana otetut lainat) kasvoi 27,9 prosentista vuonna 1996 melko korkeaan 55,2 prosenttiin BKT:sta vuoden 2002 lopussa. Yksityissektorin lainojen osuus on hieman alentunut viime vuosina, mutta oli edelleen noin 88 prosenttia koko luotonannosta eli noin 48,9 prosenttia BKT:sta. Yrityksille on viimeisten kahden vuoden aikana myönnetty yhä enemmän lainoja vuonna 1999 taantuman vuoksi tapahtuneen kysynnän laskun jälkeen. Vuoden 2002 lopussa lainojen kokonaisosuus BKT:sta oli 26,6 prosenttia eli samalla tasolla kuin vuonna 1998. Vaikeudet käyttää kiinteää omaisuutta vakuutena ja pitkät konkurssimenettelyt heikentävät velkojien oikeuksien ja omistusoikeuksien suojaa ja vaikuttavat luotonantoon. Kotitalouksien luotonoton kannattavuuden lisääntyminen ja se, että kotitaloudet eivät voi ottaa suoraan lainaa ulkomailta, on johtanut yhdessä edellä mainittujen tekijöiden kanssa siihen, että yrityksiä ei ole luototettu yhtä paljon kuin kotitalouksia, joskin kotitalouksien luottoihin luetaan usein mukaan pien- ja mikroyritykset. Ulkomainen omistus helpotti ja lisäsi luototusta huomattavasti tarjoamalla käyttöön emoyhtiöiltä saatavia varoja, mutta luotonannon lisääntymisen myötä huoli vaikutuksesta pankkien luottokannan laatuun kasvoi ja tämä lisäsi ulkomaanvelkaa. Vaikka keskipitkiä ja pitkiä lainoja on yhä helpompi saada (lainojen pituus on 10-15 vuotta oikeushenkilöille ja 25-30 vuotta asuntolainoille), 40,9 prosenttia yksityissektorin lainoista on alle vuoden pituisia ja pankkilainojen keskimääräinen pituus ei juuri ole muuttunut vuoden 1999 jälkeen (2,7 vuotta 31. maaliskuuta 2003, kun vuoden 1999 lopussa se oli 2,5 vuotta).

Pankkitoiminnan ulkopuolinen rahoitustoiminta ei ole yhtä kehittynyttä. Varoina ilmaistuna pankkitoiminnan ulkopuolisen rahoitusalan osuus on noin 12 prosenttia rahoitusalan kokonaisvaroista, mikä osoittaa muunlaisten rahoituspalvelujen vähäisyyden. Vakuutusala on pieni, mutta erittäin keskittynyt. Alalla on tarjolla monenlaisia tuotteita. Vuonna 2002 Kroatiassa toimi 24 vakuutusyhtiötä, joista 13 oli kotimaisia (jaksottamaton bruttovakuutusmaksu oli 3,2 prosenttia BKT:sta). Suurimman vakuutusyhtiön markkinaosuus oli 46 prosenttia, kun taas kunkin viiden muun yhtiön markkinaosuus oli 5-10 prosenttia. Vaikka Kroatiassa on kaksi arvopaperipörssiä (Zagrebissa ja Varazdinissa), pääomamarkkinoilta puuttuu syvyys ja likviditeetti. Lisäksi se, että ulkomaiset sijoittajat ovat ostaneet kroatialaisia yrityksiä, on vähentänyt entisestään pörssiin listautuneiden yritysten lukumäärää. Kummankin pörssin markkina-arvo oli noin 30 prosenttia BKT:sta vuoden 2002 lopussa. Vuonna 2003 käyttöön otetut yritysten pörssiin listautumista koskevat vaatimukset eivät todennäköisesti lisää kaupankäynnin määrää. Eläkerahastojen perustamisella on ollut suuri vaikutus erityisesti velkakirjojen pörssivaihtoon ja kauppojen määrään. Syyskuussa 2003 Kroatiassa oli viisi pakollista ja neljä vapaaehtoista eläkerahastoa, joiden varat lisääntyivät voimakkaasti. (Ks. myös palvelujen tarjontavapautta koskevan 3 luvun 3 osa).

Pankkialan vakaus on parantunut, mutta laajalle levinnyt euron käyttö saattaa aiheuttaa riskejä. HNB vastaa pankkitoimintalupien myöntämisestä ja pankkitoiminnan valvonnasta. Vuoden 1998 kriisin jälkeen pankkiala on vakaantunut ja se vahvistuu edelleen. Vuoden 2002 kriisin asiantunteva hoito lisäsi luottamusta pankkijärjestelmää kohtaan, mikä johti pankkitalletusten kasvuun. Käteistä ulkomaanvaluuttaa talletettiin pankkitileille yhä enemmän euroalueen siirryttyä käyttämään euroa. Jo vuonna 1997 otettiin käyttöön talletussuojajärjestelmä. Pankkilaitosten järjestämättömiä luottoja, omavaraisuutta ja maksuvalmiutta mittaavien HNB:n indikaattorien mukaan kannattavuus ja vakavaraisuus ovat parantuneet. HNB toteutti vuonna 2003 useita toimenpiteitä, joilla luotonannon kasvua onnistuttiin hillitsemään. Vielä ei ole selvää, vaikuttaako viime aikoina lisääntynyt luotonanto (erityisesti kotitalouksille) luottokannan laatuun. Indeksointi ulkomaanvaluuttaan on yleistä, ja tämä aiheuttaa riskejä pankkitoiminnalle. Valuuttatilien, mukaan luettuina valuuttamääräiset ja valuuttoihin indeksoidut talletukset, osuus on 88,5 prosenttia kaikista talletuksista. Niiden suosio on kuitenkin pikku hiljaa laantumassa. Pankkilainoista 78 prosenttia on valuuttamääräisiä tai indeksoitu ulkomaanvaluuttaan. Tällaiset lainanottajat saavat tulonsa kunina ja/tai niillä ei ole käytössään suojausinstrumentteja. Jopa 70 prosenttia kunamääräisistä valtion obligaatioista on indeksoitu euroon.

Edellytykset selviytyä kilpailun ja markkinavoimien paineista

Kyky täyttää tämä arviointiperuste riippuu markkinatalouden olemassaolosta ja vakaista makrotaloudellisista puitteista, joissa talouden toimijat voivat tehdä päätöksiä ennustettavassa ympäristössä. Se edellyttää myös riittäviä henkilöresursseja ja fyysisiä varoja. Valtion liikelaitoksissa on toteutettava rakenneuudistus, ja kaikkien yritysten on tehtävä investointeja tehokkuutensa parantamiseksi. Mitä enemmän yritykset saavat ulkopuolista rahoitusta ja mitä paremmin ne onnistuvat rakenneuudistuksessa ja innovaatiossa, sitä parempi niiden sopeutumiskyky on. Mitä enemmän Kroatian talous on yhdentynyt unioniin ennen jäseneksi liittymistä, sitä paremmin se pystyy täyttämän jäsenyysvelvoitteet.

Kroatian makrotaloudellinen vakaus on riittävä, jotta talouden toimijat voivat tehdä päätöksiä vakaassa ja ennustettavassa ympäristössä. Vuosien 1998 ja 1999 talouskriisin jälkeen Kroatian makrotaloudellinen vakaus on ollut moitteetonta. Talouden vakaantumisen ja tähän mennessä toteutettujen rakenneuudistusten ansiosta markkinamekanismit toimivat, vaikka valtion väliintuloa esiintyy edelleen. Tämä luo perusedellytykset kilpailupaineista selviytymiselle. Haasteena on edelleen jatkaa julkisen talouden tervehdyttämistä ja yksityistämistä, laajentaa ja syventää rahoitusalan kehitystä ja parantaa liiketoimintaympäristöä ennen kaikkea tehostamalla oikeusjärjestelmän toimintaa.

Työvoima on melko korkeasti koulutettua, mutta työvoimaosuus on alhainen Makrotaloudellisen tuottavuuden kasvusta huolimatta Kroatiassa on paljon työelämän ulkopuolella olevia henkilöitä (työelämään osallistuvien osuus oli 50,9 prosenttia vuonna 2002). Kroatiassa on myös demografisia ongelmia, sillä kesäkuussa 2003 eläkerahastoon maksavien ja eläkettä saavien välinen suhdeluku oli 1,4. Kroatian tuottavuus, joka ilmaistaan tuloina henkeä kohden, on 21 prosenttia EU:n tasosta nimellisarvona ilmaistuna ja 35,9 prosenttia ostovoimapariteetein muutettuna. Tuottavuuden kehitys vaihtelee aloittain, mutta käytettävissä olevien tietojen mukaan palvelualan tuottavuus on parempi kuin teollisuuden ja maatalouden. Keskiasteen ja sen yläpuolisen koulutuksen suosion lisääntymisen myötä työikäisen väestön koulutustaso on noussut vuodesta 1996 lähtien. Yliopistotutkinnon suorittaneiden henkilöiden osuus väestöstä vaihteli kuitenkin 10,7 ja 13,4 prosentin välillä. Tässä ei ole otettu huomioon tarvetta nykyaikaistaa koulutuksen ja opinto-ohjelmien laatua (ks. koulutusta koskevan 18 luvun 3 osa). Valtiolta saatujen tietojen mukaan ulkomaiden yliopistoissa opiskelee noin 1 050 kroatialaista opiskelijaa. EU:n keskiarvoon verrattuna keskiasteen koulutuksen omaavan väestön (25-64-vuotiaat) osuus on Kroatiassa suurempi, mutta peruskoulun käyneen ja keskiastetta ylemmän koulutuksen omaavan väestön osuus on pienempi. Vuonna 2002 hyväksyttiin työllisyyttä edistävä ohjelma. Sen tavoitteena on vähentää työttömyyttä ja edistää tiettyjen erityisryhmien työllisyyttä esim. antamalla tukea yliopistosta hiljattain valmistautuneille ja entiselle puolustusvoimien henkilökunnalle. (Ks. myös sosiaalipolitiikkaa ja työllisyyttä koskevan 13 luvun 3 osa).

Kroatia investoi infrastruktuurinsa kehittämiseen ja se on saavuttanut melko vakaan korkotason. Vuosina 1996-2002 investointien ja BKT:n välinen suhde oli keskimäärin noin 23 prosenttia. Suhde oli korkeimmillaan vuonna 2002 (24,8 prosenttia). Investoinneista oli yli 70 prosenttia yksityisiä investointeja. Ulkomaisten suorien sijoitusten osuus oli nimellisarvona ilmaistuna merkittävä ja ne edistivät kasvua tänä aikana. Tällaisten sijoitusten osuus BKT:sta oli keskimäärin viisi prosenttia. Kuitenkin lähes kaksi kolmasosaa ulkomaisista suorista sijoituksista koski yksityistämishankkeita. Tällaisista sijoituksista hyötyivät eniten televiestintä, rahoituksen välitys ja lääketeollisuus. Täysin uusia hankkeita koskevien greenfield-investointien osuus oli vain 16,4 prosenttia kaikista investoinneista. Tärkeimmät kotimaiset investointialat olivat tehdasteollisuus, kauppa, liikenne ja rakennusala, mikä heijastaa valtion suuria investointeja tieverkostoon ja jälleenrakennukseen. Vaikka liikenneinfrastruktuurin kapasiteetti näyttää riittävältä nykytarpeisiin pääasiallisen matkailusesongin ulkopuolella, yrittäjät pitävät sen laatua riittämättömänä. Vuosina 1996-2002 tehtiin tieverkostoon ja erityisesti moottoriteiden rakentamiseen runsaasti investointeja. Investoinnit rautateiden infrastruktuuriin olivat tänä aikana alhaiset, mutta niiden on tarkoitus nousta nelivuotisohjelman aikana. Televiestintä kehittyi huomattavasti. Kiinteä verkko on täysin digitalisoitu, ja Kroatiassa on kaksi matkaviestinverkko-operaattoria. Matkapuhelimien levinneisyysaste oli 56 prosenttia kesäkuussa 2003. Sääntelyuudistusten täytäntöönpano ja kilpailun syntyminen ovat kuitenkin edelleen viivästyneet televiestintäalalla kuten eräillä muillakin infrastruktuurin aloilla. Tutkimuksen ja kehityksen bruttomenojen vuotuinen keskiarvo oli 0,96 prosenttia BKT:sta vuosina 1997-2001. Menot kasvoivat tasaisesti kyseisenä aikana ja niiden arvo on melko korkea, mutta silti EU:n keskiarvoa alhaisempi (2,21 prosenttia vuonna 2000). Tämä koskee myös henkeä kohden ilmaistavia T&K-menoja ja liike-elämän osuutta T&K-menoista.

Vuosina 1996-2001 tehdastuotannon ja maatalouden osuus aleni hieman, kun taas perinteisesti vahva palveluala vahvistui entisestään. Teollisuustuotannon osuus BKT:sta aleni 22,3 prosentista (ilmaistu käypinä hintoina) 21,5 prosenttiin. Tehdastuotannossa hallitsevassa asemassa ovat alhaisen lisäarvon toiminnat osittain aiemmin toteutetusta yksityistämispolitiikasta johtuen. Myös maatalouden osuus BKT:sta aleni yli kymmenestä prosentista (ilmaistu käypinä hintoina) 9,1 prosenttiin, joka on toki edelleen korkea luku. Alalle ovat ominaisia pienet ja hajallaan olevat yksittäiset maatilat ja suuret osuuskunnat, joita ollaan parhaillaan yksityistämässä. Tuottavuus ja tehokkuus ovat alhaiset, ja rakenneuudistuksen tarve on suuri. Tämä saattaa johtaa maataloustyöllisyyden alenemiseen. Maatalous on edelleen merkittävä työllistäjä. Kauppa kasvoi huomattavasti vuoden 1998 alhaisista lukemista, mutta sen määrä on silti vuosia 1996 ja 1997 alhaisempi. Työllisyyden kehitys noudattaa samaa kaavaa.

Hitaan alun jälkeen yritysten rakenneuudistus on edennyt hiukan. Sen jälkeen, kun hallitus hyväksyi rakenneuudistuksen ja yksityistämisen nopeuttamista koskevan ohjelman vuoden 2001 alussa, rakenneuudistus on edennyt jossakin määrin. Entinen Kroatian posti- ja telelaitos eriytettiin vuonna 1999 kahdeksi osakeyhtiöksi, joista Croatian Telecom on osittain yksityistetty. Vuoden 2003 puolivälissä rakenneuudistus oli tehty 30 yrityksessä ja se oli vielä kesken 20 yrityksessä. Rautateiden rakenneuudistusta ollaan parhaillaan käynnistämässä. Vaikka yritysten rakenneuudistukselle ei ole yleissuunnitelmaa, hallitus hyväksyi laivanrakennusalan ja maatalouden raaka-aineita jalostavien monialayritysten uudistamista koskevia ohjelmia. Näille aloille on annettu suuria tukia ja valtio on ohjannut voimakkaasti niiden toimintaa. Myös teräsalan rakenneuudistussuunnitelma on valmisteilla. Maksurästit ovat vähentyneen huomattavasti ja niiden osuuden arvioitiin olevan alle 0,2 prosenttia BKT:sta vuoden 2003 puolivälissä. Tämä ei kuitenkaan tule todennäköisesti tapahtumaan koko julkisella sektorilla (esim. terveydenhuollossa). (Ks. teollisuuspolitiikkaa koskevan 15 luvun 3 osa).

Pienten yritysten osuus suhteessa BKT:hen ja työllisyyteen kasvoi, vaikka niiden kokonaislukumäärä pieneni. Pienten ja keskisuurten yritysten (pienyrittäjät, osuuskunnat ja mikroyritykset mukaan luettuina) osuus oli 99,6 prosenttia kaikista yrityksistä ja niiden osuus kaikkien yritysten työllisyydestä oli 65,7 prosenttia kesäkuussa 2003. Vuosina 1996-2000 pienten yritysten lukumäärä aleni 8,9 prosenttia, vaikka niiden absoluuttinen työllisyys kasvoi 6,8 prosenttia ja osuus kokonaistyöllisyydestä 3,2 prosenttiyksikköä. Tilanne oli päinvastainen keskisuurten ja suurten yritysten osalta. Pk-yritysten osuus BKT:sta oli arviolta 55 prosenttia. Pk-yritykset kärsivät yleensä enemmän markkinoille pääsyn esteistä ja liiketoimintaympäristön heikkouksista. Erityisesti rahoituksen saaminen on ongelmallista. Tämä johtuu siitä, että vakuudet puuttuvat, pankeilla ei ole tarvittavia taitoja arvioida pk-yritysten luottokelpoisuutta, tukea saavat valtionyritykset synnyttävät kilpailua, yritystoimintaa koskevat tiedot puuttuvat ja erityisesti oikeusjärjestelmän ja julkishallinnon toimielininfrastruktuurissa on heikkouksia. Viranomaiset ovat pyrkineet parantamaan tilannetta. Tästä on osoituksena uusien yritysten lukumäärän kasvu. Vuoden 2000 jälkeen perustettiin erillinen ministeriö, joka käynnisti useita pk-yritysten tilanteen parantamiseen tähtääviä aloitteita. Tämä ministeriö yhdistettiin kuitenkin talousministeriöön marraskuussa 2003 pidettyjen vaalien jälkeen. Hallitus käynnisti myös vuosia 2003-2006 koskevan pienyritysten kehitysohjelman ja allekirjoitti pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan, jossa vahvistetaan pk-yritysten toimintaympäristön parantamiseen tähtäävät periaatteet. Pk-yritysten toimintaa koskevan politiikan koordinaatiota eri hallintotasojen välillä sekä viranomaisten ja liike-elämän välistä vuoropuhelua voitaisiin edelleen tiivistää. (Ks. pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevan 16 luvun 3 osa).

Valtiontuen ja tietyille aloille myönnettävän tuen taso on edelleen korkea. Avoimuus on vähäistä. Valtion avoin ja salainen väliintulo lisääntyi vuoteen 2000 asti. Viimeisten kolmen vuoden aikana on pyritty asettamaan valtiontukien valvonta ensisijaiseksi tavoitteeksi lainsäädännöllisesti ja aineellisesti. Vuonna 2001 laadittiin "Talouselämän tukia koskeva toimintasuunnitelma". Se pantiin täytäntöön Maailmanpankin rakennesopeutusluotto-ohjelmalla, minkä ansiosta valtiontuen määrä suhteessa BKT:hen aleni vähitellen. Valtiontakauksen myöntämisvaatimuksia otetaan parhaillaan käyttöön, ja nettovienti on vähentynyt viime vuosina. Taatut määrät sen sijaan yli kaksinkertaistuivat vuonna 2002 vuoteen 2000 verrattuna. Viranomaisten mukaan vuosina 2000-2002 valtiontuki oli keskimäärin 3,5 prosenttia BKT:sta. Tukien määrä oli vähenemässä, mutta tämä koskee ainoastaan valtion talousarviosta myönnettäviä suoria tukia. Laajemmissa asiantuntija-arvioissa, joissa on huomioitu myös muunlaiset valtiontuet, valtiontuen määrää pidetään korkeampana. Valtiontuen lainsäädäntö- ja institutionaalinen kehys luotiin vasta vuonna 2003. Kroatian on alennettava valtiontuen kokonaismäärää, mutta tämän lisäksi sen on alennettava tietyille aloille (kuten maatalous, liikenne, laivanrakennus, matkailu ja viime aikoina myös rautatiet) myönnettäviä tukia ja suosittava niiden sijaan horisontaalisia tukia. (Ks. kilpailua koskevan 6 luvun 3 osa).

Kroatia on vapauttanut kauppaansa huomattavasti viime vuosina. Vuodesta 1993 alkaen toteutetut peräkkäiset kaupan vapauttamistoimenpiteet paransivat tilannetta huomattavasti, mutta Kroatian poliittinen eristyneisyys rajoitti kaupan integroitumista muiden maiden kauppaan vuoden 2000 alkuun asti. Tämän jälkeen integroituminen on edistynyt nopeasti. Kroatia liittyi WTO:n jäseneksi marraskuussa 2000 ja teki useita kahdenvälisiä vapaakauppasopimuksia mm. EU:n, naapurimaiden ja EFTAn kanssa. Kroatia liittyi Keski-Euroopan vapaakauppasopimukseen 1. maaliskuuta 2003. Näiden sopimusten ansiosta teollisuustuotteiden painotettu keskimääräinen suosituimmuustulli oli 3,5 prosenttia vuoden 2003 alussa. Koska Kroatia on pieni avoin talousalue, sen kaupan ja BKT:n välinen suhde (tavarat ja palvelut) oli 103,7 prosenttia vuonna 2002. (Ks. ulkosuhteita koskevan 26 luvun 3 osa)

Kroatian talous on jo pitkälle integroitunut unionin kanssa. EU on selvästi Kroatian tärkein kauppakumppani. Vuosina 1999-2002 EU:n osuus Kroatian viennistä oli keskimäärin 52,6 prosenttia ja tuonnista keskimäärin 56,2 prosenttia. Viennin osuus kasvaa noin 13 prosenttiyksikköä ja tuonnin 15 prosenttiyksikköä, kun kymmenen uutta valtiota liittyy unioniin 1. toukokuuta 2004. Vuonna 2002 Kroatian EU:hun suuntautuneen viennin arvo oli 2,74 miljardia euroa, kun taas tuonnin arvo kyseisenä vuonna oli 6,32 miljardia euroa. Kauppataseen jo ennestään korkea alijäämä kasvaa edelleen. Vienti kasvoi vain seitsemän prosenttia vuonna 2002 vuoteen 1996 verrattuna, kun taas tuonti kasvoi 26 prosenttia. Tämä kasvatti kauppataseen vajetta 51 prosenttia ja tuonnin ja viennin välinen suhde aleni 57 prosentista 48 prosenttiin. Tämän vuoksi Kroatian osuus EU:n kokonaistuonnista pieneni (0,4 prosenttia vuonna 1993 ja 0,2 prosenttia vuonna 2002). Samalla kuitenkin Kroatian osuus EU:n kokonaisviennistä pysyi muuttumattomana (0,7 prosenttia). Useat tekijät ovat vaikuttaneet tähän kehitykseen. Kroatian tavaraviennin rakenne kehittyi melko epäsuotuisasti vuosina 1995-2000 osittain siitä johtuen, että entiset ja nykyiset julkiset liikelaitokset hallitsivat markkinoita (erityisesti laivanrakennusalalla, joka on tärkeä komponentteja tuova ala). Työvoimavaltaiset alat, kuten tekstiili-, jalkine- ja puuteollisuus sekä laivanrakennus, kasvoivat osittain huomattavan ulkoisen jalostuksen vuoksi. Näiden alojen lisäarvo on yleensä alhaisempi ja ne ovat herkempiä hintakilpailun vaikutuksille. Lisäksi vapaakauppasopimusten myötä helpottunut Kroatian yritysten markkinoillepääsy edellyttää lisäaikaa ennen kuin tulokset alkavat näkyä. Kaupan integroitumista EU:n kaupan kanssa häiritsee myös se, että Kroatia ei ole vielä integroitunut paneurooppalaisten alkuperäsääntöjen diagonaaliseen kumulaatioon. Melko korkeiden työvoimakustannusten vuoksi Kroatian talous edellyttää laajempaa rakenneuudistusta. Kroatian on erikoistuttava viennissä enemmän teknologiavetoisiin aloihin, jotta se voi kilpailla menestyksekkäästi yhtenäismarkkinoilla, ja parannettava liiketoimintaympäristöään. Vuonna 2002 perustettiin kauppaa ja investointeja edistävä virasto, jonka tehtävänä on tukea erityisesti pk-yritysten vientitoimintaa. Virasto ei ole vielä aloittanut toimintaansa. Kroatian palvelualan kilpailukyvyn osalta voidaan todeta, että matkailutulot kasvoivat lähes 90 prosenttia vuosina 1996-2002 ja alan osuus on jo 17 prosenttia BKT:sta. Matkailualan odotetaan kasvavan entisestään, mutta tämä edellyttää matkailupalveluiden yksityistämistä ja tämän myötä lisääntyviä investointeja.

Työn tuottavuus on parantunut huomattavasti, mutta on silti EU:n keskiarvoa alhaisempi. Kroatian antamien tietojen mukaan BKT:n reaalikasvu oli 39 prosenttia vuosina 1993-2001. Työllisyyden kahdeksan prosentin aleneminen johti siihen, että työn tuottavuuden kasvu (BKT:n reaalikasvu työntekijää kohden) oli 50 prosenttia eli keskimäärin 5,2 prosenttia vuodessa. Tuottavuuden kasvu oli huomattavasti nopeampaa palvelualalla kuin teollisuudessa ja maataloudessa. Työllisyys ei kasvanut juuri millään teollisuuden alalla, kun vuoden 2002 lukuja verrataan vuoteen 1997. Itse asiassa työllisyys aleni useimmissa tapauksissa huomattavasti. Vuonna 2001 työn tuottavuus oli Kroatiassa noin 25 prosenttia EU:n keskiarvosta päivän valuuttakurssia käyttäen ja lähes 40 prosenttia ostovoimapariteetein muutettuna. Teollisuuden tuottavuus (27 prosenttia suhteessa EU:n tasoon) on hieman korkeampi kuin kokonaistuottavuus (44 prosenttia suhteessa EU:n tasoon). Keskimääräiset yksikkötyökustannukset ovat korkeat ja lähellä EU:n keskiarvoa (97 prosenttia). Kroatia ei siis saa työvoimakustannuksista aiheutuvaa kilpailuetua. Yksikään ulkoisen kilpailukyvyn indikaattoreista ei kuitenkaan osoita, että Kroatian tilanne olisi suhteellisesti heikentynyt vuodesta 1995 lähtien verrattuna sen tärkeimpiin kauppakumppaneihin ja muihin siirtymätalouksiin. Kilpailukyvystä tehtyjen arvioiden ja ulkoisen taseen heikkouden perusteella voidaan todeta, että yritysten rakenneuudistus on tarpeen Kroatian kilpailukyvyn parantamiseksi.

2.3 Yleisarvio

Kroatiaa voidaan pitää maana, jossa on toimiva markkinatalous. Se pystynee selviytymään kilpailupaineesta ja markkinavoimien vaikutuksista unionissa keskipitkällä aikavälillä, jos se jatkaa jäljellä olevien puutteiden korjaamiseen tähtäävää uudistusohjelmaansa.

Talouspolitiikan perustekijöistä vallitsee Kroatiassa yhä laajempi poliittinen yksimielisyys. Kroatia on pystynyt vakauttamaan makrotaloutensa ja inflaatio on alhainen. Markkinamekanismit toimivat talouden tasapainon paranemisen ja tähän mennessä toteutettujen rakenneuudistusten ansiosta. Tämä koskee erityisesti hintojen ja kaupan vapautumista sekä vähemmässä määrin myös yksityistämisprosessia. Kroatian työvoima on melko hyvin koulutettua, ja maan tieliikenne- ja televiestintäinfrastruktuurit ovat hyvät. Kroatiassa on korkeatasoinen pankkiala ja kilpailukykyinen matkailuala. Kroatian talous on jo pitkälle integroitunut unionin kanssa.

Markkinamekanismien toimintaa on kuitenkin vielä parannettava jossakin määrin. Erityisesti oikeuslaitoksen toimintaa on tehostettava. Lisäksi hallinnollista taakkaa sekä maa- ja kiinteistörekisterin epätäydellisyyttä koskevat kysymykset on ratkaistava. Yritysten rakenneuudistus ja yksityistäminen ovat edenneet odotettua hitaammin ja eräillä suurilla valtion omistamilla ja aiemmin yhteiskunnan omistuksessa olleilla yrityksillä on edelleen suuri rooli Kroatian talouselämässä. Erityisesti laivanrakennus- ja maatalousalaa on nykyaikaistettava. Vero- ja sosiaaliturvajärjestelmään sekä julkishallintoon tarvittavia uudistuksia ei ole vielä saatu päätökseen. Lisäksi julkista taloutta on pyrittävä vakauttamaan tarmokkaasti. Täysi integroituminen yhtenäismarkkinoihin ja yhteisön säännöstön soveltaminen aiheuttaisivat tässä vaiheessa vaikeuksia useilla aloilla, sillä ne eivät pystyisi kilpailemaan yhtenäismarkkinoilla. Todettujen puutteiden korjaamisen myötä investoinnit todennäköisesti lisääntyisivät ja talous alkaisi kasvaa, mikä parantaisi Kroatian kilpailukykyä.

3. Edellytykset täyttää jäsenyyden velvoitteet

Yksi Kööpenhaminassa kesäkuussa 1993 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vahvistamista jäsenyysvelvoitteista on "kyky suoriutua jäsenyyden mukanaan tuomista velvoitteista, mukaan luettuna poliittisen unionin sekä talous- ja rahaliiton tavoitteiden noudattaminen".

Hakiessaan jäsenyyttä perustamissopimuksen nojalla Kroatia hyväksyi varauksetta unionin perustavoitteet sen politiikat ja välineet mukaan luettuina. Tässä lausunnon kohdassa arvioidaan Kroatian valmiuksia suoriutua jäsenyyden mukanaan tuomista velvoitteista eli lainsäädännöllisestä ja institutionaalisesta kehyksestä (ns. yhteisön säännöstö), joiden nojalla unioni panee tavoitteensa täytäntöön.

Unionin kehittyessä yhteisön säännöstöstä on tullut yhä raskaampi, mikä aiheuttaa uusien jäsenmaiden liittymiselle suurempia haasteita kuin aiemmin. Kroatian valmiudet panna täytäntöön yhteisön säännöstö on keskeinen tekijä määritettäessä sen mahdollisuuksia toimia menestyksekkääsi unionin jäsenenä.

Tältä osin yhdenmukaisuus yhteisön säännöstön kanssa on tarpeen, mutta se ei yksin riitä täyttämään EU-jäsenyyden vaatimuksia. Kroatian on myös toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarvittavien täytäntöönpanorakenteiden luomiseksi, hallinnollisten ja oikeudellisten valmiuksiensa saattamiseksi vaaditulle tasolle ja lainsäädännön soveltamisen tehokkaan valvonnan varmistamiseksi. Kaikkiin jäljempänä oleviin lukuihin on tämän vuoksi lisätty analyysi ja arvio Kroatian hallinnollisista ja oikeudellisista valmiuksista.

Tässä jaksossa on 29 lukua, jotka vastaavat 29 neuvottelukohtaa, joihin yhteisön säännöstö jaettiin aiemmissa liittymisneuvotteluissa. Jokaisessa luvussa tarkastellaan Kroatian nykytilannetta ja tulevaisuutta. Kussakin luvussa on ensin lyhyt tiivistelmä yhteisön säännöstöstä ja soveltuvin osin maininta joko vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tai väliaikaisen sopimuksen määräyksistä. Lopuksi kussakin luvussa on lyhyt arvio Kroatian valmiudesta suoriutua keskipitkällä aikavälillä jäsenyyden mukanaan tuomista velvoitteista. Ennakoimatta millään tavalla mahdollista liittymispäivää, tässä lausunnossa keskipitkän aikavälin arvion pituudeksi vahvistettiin viisi vuotta.

1 luku: Tavaroiden vapaa liikkuvuus

Tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaate tarkoittaa sitä, että tuotteilla voidaan käydä vapaasti kauppaa unionin eri osien välillä. Useilla aloilla tätä yleisperiaatetta on täydennetty yhdenmukaistetuilla säännöksillä joko "vanhaa lähestymistapaa" (vahvistetaan tarkat tuotevaatimukset) tai "uutta lähestymistapaa" (vahvistetaan yleiset tuotevaatimukset) noudattaen. Tässä luvussa suurimman yhteisön säännöstön osan muodostaa yhdenmukaistetun EU:n tuotelainsäädännön saattaminen osaksi Kroatian lainsäädäntöä. Lisäksi Kroatialla on oltava riittävät hallinnolliset valmiudet soveltaa horisontaalisia ja menettelyihin perustuvia toimenpiteitä standardoinnin, sertifioinnin ja markkinavalvonnan kaltaisilla aloilla. Tähän lukuun sisältyvät myös julkisia hankintoja koskevat yksityiskohtaiset EU-säännöt, jotka edellyttävät erikoistuneiden täytäntöönpanoelinten perustamista.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa / väliaikaisessa sopimuksessa määrätään useista velvoitteista tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta, kuten vapaakauppa-alueen perustamisesta. Siinä määrätään myös asteittaisesta mukautumisesta yhteisön teknisiin säännöksiin ja vaatimuksiin sekä metrologiasta, akkreditointi- ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyistä ja julkisten hankintojen markkinoiden asteittaisesta avaamisesta.

Horisontaalisten ja menettelyihin perustuvien toimenpiteiden osalta Kroatia antoi lokakuussa 2003 uutta lainsäädäntöä standardoinnista ja lakisääteisestä metrologiasta. Kroatia on myös pyrkinyt mukautumaan uuden yleisen lähestymistavan periaatteisiin antamalla syyskuussa 2003 uutta lainsäädäntöä tuotteiden teknisistä vaatimuksista ja vaatimustenmukaisuuden arvioinnista, yleisestä tuoteturvallisuudesta ja akkreditoinnista. Näiden uusien säännösten avulla voidaan erottaa Kroatian teollis- ja tekijänoikeuksien, standardoinnin ja metrologian laitoksen eri toiminnot. Kyseinen laitos vastaa tällä hetkellä standardoinnista, vaatimustenmukaisuuden arvioinnista, akkreditoinnista ja metrologiasta. Laitos määrittelee myös teknisten säännösten yksityiskohdat ja valtuuttaa elimet harjoittamaan markkinavalvontaa. Tammikuussa 2004 Kroatian standardointi- ja metrologialaitos sulautettiin yhteen Kroatian teollis- ja tekijänoikeusinstituutin kanssa. Sulautumisen tuloksena syntyi Kroatian teollis- ja tekijänoikeuksien, standardoinnin ja metrologian laitos.

Kroatian teknisen lainsäädännön yhdenmukaistamista EY:n säännöstön kanssa koskeva strategia hyväksyttiin tammikuussa 2003. Asiakirjassa määritellään asianomaiset vastuualueet uuden lähestymistavan ja vanhan lähestymistavan direktiivien saattamiseksi osaksi Kroatian lainsäädäntöä ja niiden täytäntöönpanemiseksi.

Kroatian teollis- ja tekijänoikeuksien, standardoinnin ja metrologian laitos on Kroatian kansallinen standardointilaitos. Se on perustanut 166 teknistä komiteaa, jotka käsittelevät 420:tä CEN-, CENELEC- ja ETSI-standardointielimien alaa. Komiteoissa toimii 3 100 asiantuntijaa, jotka edustavat sekä yksityisiä että julkisia laitoksia. Eurooppalaisten ja kansainvälisten standardien käyttöönotto aloitettiin vuonna 1996. Toistaiseksi Kroatia on hyväksynyt 7 519 uutta standardia, joista 4 877 on eurooppalaisia standardeja. Kroatian standardointielin on ollut Kroatian edustaja ETSI-standardointielimessä vuodesta 1994 alkaen ja liitännäisjäsen CEN- ja CENELEC-standardointielimissä vuodesta 1995 alkaen.

Kroatian kansallinen akkreditointilaitos toimii Kroatian teollis- ja tekijäoikeuksien, standardoinnin ja metrologian laitoksen alaisuudessa. Se on jo akkreditoinut 22 elintä, ja 47 elimen akkreditointia käsitellään parhaillaan. Uudessa akkreditointilaissa säädetään, että riippumaton akkreditointilaitos on perustettava tammikuuhun 2005 mennessä. Nykyinen akkreditointilaitos on eurooppalaisten akkreditointielinten yhteistyöjärjestön (EA) liitännäisjäsen.

Tällä hetkellä Kroatiassa on noin 25 yksityistä laitosta, jotka tarjoavat vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyviä palveluita teollisuustuotteiden testauksen, sertifioinnin ja tarkastuksen osalta. Tarkoituksena on akkreditoida kaikki nämä laitokset kansainvälisten ja EU:n vaatimusten mukaisesti. Tällä hetkellä Kroatian lainsäädännössä säädetään, että toimivaltaisten ulkomaalaisten laboratorioiden antamat testiraportit tunnustetaan Kroatiassa.

Jo ennen uuden metrologialain hyväksymistä, Kroatian vanhaan lähestymistapaan perustuva lakisääteinen metrologia vastasi EU:ssa käytettävää järjestelmää. Nykyinen metrologiajärjestelmä on hajautettu ja siihen kuuluu laboratorioita ja kansallisten mittanormaalien haltijoita. Kroatian teollis- ja tekijänoikeuksien, standardoinnin ja metrologian laitos toimii koordinaatioelimenä.

Kroatiassa on järjestelmä, jolla varmistetaan, että kaupan pidettävät tuotteet täyttävät perusvaatimukset. Järjestelmä pohjautuu vuoden 1999 valtion tarkastustoimintaa koskevaan lakiin, jossa säädetään markkinoille saattamista edeltävästä hyväksynnästä sellaisten 55 tuoteryhmän osalta, joille valtion tarkastajat myöntävät laatutodistuksia. Uudessa lähestymistavassa vaadittavaa markkinavalvontarakennetta on edelleen kehitettävä uuden tuotteiden teknisiä vaatimuksia ja vaatimustenmukaisuuden arviointia koskevan lain mukaisesti. Kroatian valtiontarkastuslaitoksen ja tullilaitoksen välisestä koordinaatiosta säädetään tuotteiden vaatimustenmukaisuuden ja ulkorajoilla tehtävien turvatarkastusten osalta valtion tarkastustoimintaa koskevassa laissa.

Uuden lähestymistavan direktiivien soveltamisalaan kuuluvilla aloilla Kroatia ei ole vielä saattanut suurinta osaa alakohtaisesta lainsäädännöstä osaksi kansallista lainsäädäntöään. Toistaiseksi se on vain antanut lainsäädäntöä, jolla pyritään lähentämään lainsäädäntöä lakisääteisen metrologian (ei-automaattiset punnituslaitteet), valmispakkausten ja räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettävien laitteiden osalta. Uusi rakennuslaki tuli voimaan tammikuussa 2004. Kroatian rakennusalan tuotteita koskevan lainsäädännön on tarkoitus olla yhteisön säännöstön mukainen vuoden 2004 loppuun mennessä. Tämä on tavoitteena myös koneiden, sähkölaitteiden (pienjännitelaitteet ja sähkömagneettinen yhteensopivuus), lääkintälaitteiden, kaasulaitteiden, paineastioiden, painelaitteiden, hissien, henkilökohtaisten suojainten, huvialusten, lelujen sekä radio- ja televiestinnän päätelaitteiden osalta, joita koskevan yhteisön säännöstön Kroatia suunnittelee saattavan osaksi kansallista lainsäädäntöön joulukuuhun 2004 mennessä.

Vanhan lähestymistavan direktiivien soveltamisalaan kuuluvilla aloilla Kroatian lainsäädäntö on vasta osittain moottoriajoneuvoja koskevan yhteisön säännöstön mukainen. Tässä vaiheessa on epäselvää, mitkä EY-tyyppihyväksyntätodistukset hyväksytään ilman tarkistuksia. Kroatian kemikaalilainsäädäntö on hyvin hajanainen eikä se kata kaikkia yhteisön säännöstön osia. Vaikka Kroatia pyrkii selkeyttämään uudessa kemikaalilaissa aineiden ja valmisteiden välistä eroa, Kroatian ja EY:n lainsäädäntö poikkeavat tältä osin huomattavasti. Tekstiili- ja jalkinealan lainsäädännön lähentämistä yhteisön säännöstöön on jatkettava. Tekstiilien osalta Kroatian kuluttajansuojalaissa säädetään pakolliset merkintävaatimukset, jotka ovat tekstiilien nimiä koskevan direktiivin soveltamisalaa laajemmat. Näin ollen tämä saattaa muodostaa esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle. Ihmisille tarkoitetuista lääkkeiden markkinoinnista säädetään uudessa lääkelaissa. Lisäksi siinä on määräyksiä, jotka on yhdenmukaistettava yhteisön säännöstön kanssa. Kristallilasia koskevat nykyiset tekniset määräykset ovat suurilta osin yhdenmukaiset yhteisön säännöstön kanssa. Kroatialla ei tällä hetkellä ole lainsäädäntöä puun luokittelusta.

Elintarviketurvallisuutta ja elintarvikkeita koskevan lainsäädännön osalta (ks. myös maataloutta koskeva 7 luku) Kroatia aloitti vasta hiljattain alustavan mukautumisen yhteisön säännöstöön antamalla heinäkuussa 2003 uuden elintarvikelain. Vaikka Kroatia on sitoutunut sisällyttämään vastaavissa EY:n säädöksissä säädetyt yleisperiaatteet ja vaatimukset uuteen lakiin, elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa, mainontaa ja virallista valvontaa koskevat direktiivit on saatettu vain osittain osaksi Kroatian lainsäädäntöä. Kroatia on myös antanut lisäaineita, vieraita eliöitä, hygieniaa ja kontaktia elintarvikkeisiin koskevaa lainsäädäntöä, joka on vasta osittain yhdenmukaistettu yhteisön säännöstön kanssa.

Elintarviketurvallisuuden alalla elintarvikelaissa säädetään uuden elintarvikeviraston perustamisesta. Kun virasto aloittaa toimintansa, sen tehtävänä on analysoida elintarvikkeisiin liittyviä riskejä, antaa lausuntoja terveysministeriölle ja maatalousministeriölle yhteisön säännöstöön mukautumiseksi tarvittavasta lainsäädännöstä sekä koordinoida kahden elintarviketurvallisuudesta vastaavan ministeriön välistä tarkastustoimintaa. Se osallistuu eri tarkastuslaitosten koulutustoimintaan sekä hyvien hygieniakäytänteiden ja HACCP-järjestelmän (vaarojen analysointi ja kriittiset kohdat niiden hallitsemiseksi) kehittämiseen. Elintarvikelaissa kehotetaan myös perustamaan keskitetty nopea hälytysjärjestelmä elintarvikevirastoon. Kroatiassa käytettävä markkinoille saattamista edeltävä elintarvikkeiden hyväksyntäjärjestelmä ei ole yhdenmukainen yhteisön säännöstön kanssa.

Muun alakohtaisen lainsäädännön osalta Kroatian lainsäädäntöpuitteet muutettiin syyskuussa 2003 niiden yhdenmukaistamiseksi EU:n jäsenvaltioiden alueelta laittomasti vietyjen kulttuuriesineiden palauttamisesta annetun direktiivin kanssa. Kroatia on myös liittynyt useisiin tämän alan kansainvälisiin yleissopimuksiin. Siviilikäyttöön tarkoitettujen ampuma-aseiden osalta on laadittu uusi aselaki. Tämänhetkisessä muodossaan laki olisi ainoastaan osittain yhdenmukainen EY:n säädöksien kanssa, joten sitä on muutettava edelleen täyden yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi. Säädösluonnoksessa säädetään myös asepassin käyttöönotosta. Siitä saattaa ajan mittaan kehittyä eurooppalainen asepassi, josta säädetään asianomaisessa direktiivissä.

Aloilla, joita ei ole yhdenmukaistettu, Kroatian on varmistettava, että sen lainsäädäntö, myös erillään ja yhdessä sovellettavat toimenpiteet, on EY:n perustamissopimuksen 28-30 artiklan ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen asiaa koskevan oikeuskäytännön mukainen (erityisesti vastavuoroista tunnustamista koskevan periaatteen osalta). Esimerkkejä nykyisistä toimenpiteistä, jotka eivät välttämättä ole yhteisön lainsäädännön mukaisia, ovat tuontilisenssit (joita edelleen vaaditaan eräiltä tuotteilta), kauppakamarin toteuttamat mainoskampanjat sekä kuluttajansuojalaissa säädetyt pakolliset varastotilat ja alkuperämerkinnät.

Kroatian julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö on osapuilleen yhteisön säännöstön mukainen. Eräät merkittävät puutteet on kuitenkin korjattava. Tällaisia ovat esim. julkisia hankintoja koskevassa laissa edelleen sallittavat liian laajat poikkeukset ja neuvottelumenettelyjen soveltamisala. Muutoksenhakujärjestelmän osalta on ratkaistava useita kysymyksiä, jotta yhdenmukaisuus yhteisön säännöstön kanssa saavutetaan. Jos hakijalta evätään osallistuminen tarjouskilpailuun menettelyn sääntöjenvastaisuuden vuoksi, hakijalle olisi annettava mahdollisuus riitauttaa tarjouskilpailu. Lisäksi on toteutettava eräitä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

Hallintorakenteiden osalta julkisten hankintojen virasto aloitti virallisesti toimintansa huomattavien viivästyksien jälkeen marraskuussa 2003. Virasto vastaa useista julkisia hankintoja koskevan lain täytäntöönpanoon liittyvistä keskeisistä tehtävistä. Kroatia antoi heinäkuussa 2003 uuden lain julkisen hankintojen menettelyitä valvovasta valtion toimikunnasta. Toimikunta käsittelee valituksia ja tarkastelee menettelyitä. Parlamentti nimitti siihen viisi jäsentä lokakuussa 2003. Sekä viraston että toimikunnan on nyt aloitettava toimintansa täysimääräisesti ja valvottava täytäntöönpanoa moitteettomasti.

Päätelmät

Vaikka Kroatia otti vuonna 2003 ensiaskeleet kohti lainsäädäntönsä yhdenmukaistamista tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön säännöstön periaatteiden kanssa, eräitä tärkeitä yhteisön säännöstön osia ei ole vielä pantu täytäntöön.

Ennen kaikkea horisontaalisia ja menettelyihin perustuvia toimia sekä alakohtaista lainsäädäntöä on edelleen yhdenmukaistettava EY:n lainsäädännön kanssa. Kroatian on vielä saatettava päätökseen sääntely-, akkreditointi-, standardointi- ja tuotesertifiointitoimien erottaminen toisistaan. Kaksi viimeksi mainittua olisi jätettävä pääasiassa yksityisen sektorin tehtäväksi. Vanhan lähestymistavan ja uuden lähestymistavan direktiivit on saatettava osaksi Kroatian lainsäädäntöä. Vaikka Kroatian elintarvikelainsäädännön mukauttaminen yhteisön säännöstöön on jo aloitettu, kyseinen lainsäädäntö on tarkistettava. Nykyisiä täytäntöönpanorakenteita on parannettava ja myös uusia täytäntöönpanorakenteita on kehitettävä ennen kaikkea uuden yleisen lähestymistavan mukaisen markkinavalvonnan ja eräiden elintarviketurvallisuuden kohtien osalta.

Jos Kroatia kiinnittää ajoissa huomiota lainsäädäntönsä analyyttiseen arviointiin, sen olisi voitava noudattaa tavaroiden vapaan liikkuvuuden perusperiaatteita, joilla hallinnoidaan tätä yhdenmukaistamatonta alaa.

Toimivan julkisten hankintojen järjestelmän perustamiseksi Kroatian on jatkettava lainsäädäntönsä yhdenmukaistamista yhteisön säännöstön kanssa ja annettava tarvittava täytäntöönpanolainsäädäntö. Viime aikoina tapahtuneesta edistyksestä huolimatta Kroatian valmiuksia panna täytäntöön julkisia hankintoja koskeva yhteisön säännöstö on edelleen tehostettava huomattavasti.

Kroatian on tavaroiden vapaan liikkuvuuden alalla ponnisteltava merkittävästi ja jatkuvasti saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa.

2 luku: Henkilöiden vapaa liikkuvuus

Tätä lukua koskevan yhteisön säännöstön mukaan laillisesti muualla kuin alkuperämaassaan töissä olevia työntekijöitä ei saa syrjiä. Tähän sisältyy mahdollisuus kerätä tai siirtää sosiaaliturvaetuuksia, mikä edellyttää jäsenvaltioiden välistä hallinnollista yhteistyötä. Eräiden ammattien harjoittamisen helpottamiseksi yhteisön säännöstössä on myös erityissäännöksiä pätevyysvaatimusten ja tutkintojen vastavuoroisesta tunnustamisesta. Eräissä ammateissa on noudatettava yhdenmukaista koulutusohjelmaa, jotta EU:n jäsenvaltiossa automaattisesti hyväksyttävä pätevyys voidaan saavuttaa. Tämä ala kattaa lisäksi EU:n kansalaisten oleskelu- ja äänioikeuden missä tahansa jäsenvaltiossa.

Ammattipätevyyden vastavuoroisen tunnustamisen alalla Kroatiassa käytössä oleva järjestelmä perustuu pakolliseen jäsenyyteen ammattiyhdistyksessä (killassa), jolloin ammatteja voidaan säännellä toimien valvomiseksi ja ammattinimikkeiden suojaamiseksi. Ammattiyhdistysten jäsenet kuuluvat sosiaaliturvajärjestelmään samoilla ehdoilla kuin muut kansalaiset.

Tällä hetkellä Kroatian lainsäädännössä säädetään yksinomaan akateemisesta tunnustamisesta. Vuoden 2004 aikana voimaan tulevassa uudessa laissa säädetään menettelystä, joka on samanlainen kuin yleistä järjestelmää koskevissa direktiiveissä säädetyt menettelyt, mutta se koskee vain korkeakoulutusta. Se ei myöskään kata koulutuksen koordinaatioon ja automaattiseen tunnustamiseen perustuvia erityisdirektiivejä. Lisäksi Kroatian lainsäädännössä säädetyt menettelyt eivät täytä kaikkia yhteisön säännöstössä määrättyjä vaatimuksia esim. määräaikojen, motivoinnin ja muutoksenhakuoikeuden osalta.

Koulutusvaatimusten osalta Kroatian järjestelmä poikkeaa huomattavasti EU:n järjestelmästä erityisesti terveydenhuollon alalla. Useissa terveydenhuoltoalan ammateissa (yleislääkärit ja sairaanhoitajat mukaan luettuina) Kroatian vaatimukset eivät vastaa yhteisön säännöstössä säädettyjä vähimmäisvaatimuksia. Näissä tapauksissa asianomaisia nimikkeitä ei tunnustettaisi automaattisesti EU:ssa.

Korkeakoulutusta koskevien kansalaisten oikeuksien osalta Kroatiassa on erityisvaatimuksia ulkomaan kansalaisille, jotka haluavat kirjoittautua korkeakoulutusta antaviin oppilaitoksiin vaikka heille ei ole myönnetty pysyvää oleskelulupaa Kroatiassa. Lisäksi ulkomaalaisilta opiskelijoilta perittävä lukukausimaksu on erisuuruinen kuin kroatialaisilta opiskelijoilta perittävä maksu.

Kroatian lainsäädäntö on muutettava yhteisön säännöstön mukaiseksi. Perustamissopimuksen 12 artiklassa määrätyn kansalaisuuteen perustuvan syrjinnän kieltämistä koskevan periaatteen mukaisesti Kroatian olisi toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että EU:n kansalaisilla on oikeus kirjoittautua Kroatian korkeakoulutusta antaviin oppilaitoksiin samoin ehdoin kuin Kroatian kansalaiset ilman, että heiltä vaaditaan pysyvä oleskelulupa Kroatiassa tai että heiltä peritään erisuuruiset lukukausimaksut.

Oleskeluoikeuden osalta EU:n kansalaisten, jotka eivät harjoita taloudellista toimintaa, on haettava laajennettua oleskeluoikeutta saadakseen oleskeluoikeuden yli kolmeksi kuukaudeksi. Tietyin edellytyksin he voivat myös anoa pysyvää oleskelulupaa.

Kroatian on muutettava lainsäädäntönsä varmistaakseen yhdenmukaisuuden henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön säännöstön kanssa ennen kaikkea EU:n kansalaisten maahantulo- ja oleskeluoikeutta koskevien muodollisuuksien ja vaatimusten osalta.

Äänioikeuden osalta Kroatian perustuslaissa rajoitetaan äänioikeus koskemaan vain Kroatian kansalaisia. Kroatian on sallittava, että Kroatiassa asuvat unionin kansalaiset, jotka eivät ole Kroatian kansalaisia, saavat äänestää ja asettautua ehdokkaaksi kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa. Lisäksi Kroatian on annettava lainsäädäntöä saattaakseen äänioikeutta kunnallisvaaleissa ja Euroopan parlamentin vaaleissa koskevan yhteisön säännöstön osaksi kansallista lainsäädäntöään. Tämän alan yhteisön säännöstö ei koske kansallisia parlamentti- ja presidentinvaaleja.

Työntekijöiden vapaan liikkuvuuden osalta tammikuussa 2004 voimaan tulleessa ulkomaalaislaissa säädetään, että ulkomaalaiset tarvitsevat työluvan. Lupa voidaan myöntää työnantajan pyynnöstä Kroatian hallituksen vuosittain vahvistaman työlupakiintiön rajoissa. Tähän kiintiöön ei tulisi laskea sellaisille ulkomaalaisille työntekijöille myönnettyjä työlupia, joiden asemasta määrätään vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa, eikä heidän perheenjäsenilleen myönnettyjä työlupia.

Kroatian kielen taito on pakollinen vaatimus terveydenhuolto- ja lääkealalla toimiville henkilöille sekä notaareille. Yhteisön säännöstön mukaan kielitaitoa koskevia vaatimuksia voidaan asettaa ainoastaan tapauskohtaisesti erittäin poikkeuksellisissa olosuhteissa. Kielitaitoa koskevia lainsäädännöllisiä vaatimuksia on tarkasteltava huolellisesti, jotta varmistetaan perustellun yleisen edun, syrjimättömyyden ja suhteellisuuden toteutuminen.

Jotta Kroatian lainsäädäntö olisi yhdenmukainen työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön säännöstön kanssa, siihen on tehtävä useita muutoksia. Esim. EU:n kansalaisilta ei tulisi vaatia työlupaa eikä heitä saa syrjiä työpaikkaa haettaessa heidän kansalaisuutensa perusteella, vaikka he eivät vielä asuisi Kroatiassa. Julkisella sektorilla ainoastaan sellaiset virat, jotka koskevat suoranaisesti julkisen palvelun erityistoimia, kuten viranomaisena toimiminen ja valtion yleisistä eduista vastaaminen, voidaan varata pelkästään Kroatian kansalaisille. EU:n kansalaisilla on oltava oikeus tuoda perheenjäsenensä mukanaan. Puolison ja lasten on saatava tehdä töitä ilman työlupaa. Kroatian lainsäädäntöön on tehtävä vielä useita muutoksia, jotta työntekijöiden vapaa liikkuvuus varmistetaan.

Lisäksi Kroatian on toteutettava yhteisön säännöstön mukaisia toimenpiteitä erityisesti lisäeläkeoikeuksien osalta, jotta sen lainsäädännössä säädettäisiin myös kaikista pakollisista tai vapaaehtoisista lisäeläkejärjestelmistä, jotka liittyvät henkilön työllisyyteen palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, vaikka tällä hetkellä tällaisia järjestelmiä ei näytä Kroatiassa olevan.

Sosiaaliturvajärjestelmän koordinoinnin osalta Kroatian sosiaaliturvajärjestelmä sisältää kaikki perinteiset sosiaaliturvan osa-alueet, jotka kuuluvat yhteisön koordinaatiosääntöjen soveltamisalaan. Kroatian järjestelmän etuudet ja muut ominaisuudet muistuttavat useiden EU:n jäsenvaltioiden järjestelmiä. Kroatiassa on kuitenkin melko paljon sodan uhreille myönnettäviä erityisetuuksia. Kroatian sosiaaliturvajärjestelmässä edellytetään pakollisen vakuutuksen ottamista siinä maassa, jossa henkilö työskentelee. Järjestelmä sisältää palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien tarkat määritelmät. Pakollisen vakuutuksen järjestelmä ei syrji henkilöitä, jotka eivät ole Kroatian kansalaisia. Sosiaalietuuksien saamiseksi ulkomaalaisilla henkilöillä on kuitenkin oltava työ- tai liiketoimintalupa. Kroatia on tehnyt useita kahdenvälisiä sosiaaliturvasopimuksia kolmansien maiden kanssa, joiden joukossa on monia EU:n jäsenvaltioita. Näiden sopimusten mukaisesti Kroatia soveltaa jo vakuutusten koontijakson ja etuuksien siirron periaatetta 23 maan suhteen. Sosiaaliturvajärjestelmien koordinaatiota koskevilla yhteisön säännöksillä ei yhdenmukaisteta jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmiä, vaan pelkästään koordinoidaan niitä. Koska näitä säännöksiä sovelletaan sellaisinaan kaikissa jäsenvaltioissa, Kroatian ei tarvitse muuttaa sosiaaliturvalainsäädäntöään. Siihen on tehtävä vain teknisiä muutoksia Kroatian sosiaaliturvajärjestelmän erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.

Kroatian sairausvakuutusrahasto, Kroatian eläkevakuutusrahasto ja Kroatian työvoimavirasto ovat tämän alan yhteisön säännöksiä soveltavia hallintorakenteita. Koordinaatiosäännösten soveltamisella on Kroatiassa eräitä rahoitusvaikutuksia erityisesti eläkkeisiin ja terveydenhoitoon.

Päätelmät

Kroatian on henkilöiden vapaan liikkuvuuden alalla ponnisteltava merkittävästi ja jatkuvasti saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvoa sen täytäntöönpanoa. Ennen kaikkea on pyrittävä varmistamaan täysi yhdenmukaisuus yhteisön säännöstön kanssa ja soveltuvat hallinnolliset valmiudet ammattipätevyyden vastavuoroisen tunnustamisen osalta. Huomiota olisi kiinnitettävä kansalaisoikeuksia koskevassa yhteisön säännöstössä säädettäviin vaatimuksiin (erityisesti oleskelu- ja äänioikeuteen sekä syrjimättömyyteen korkeakouluopiskelussa) ja työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen (erityisesti EU:n siirtotyöläisten syrjimättömyyteen).

3 luku: Palvelujen tarjoamisen vapaus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallinen lainsäädäntö ei estä sijoittautumisoikeutta eikä vapautta tarjota palveluita kaikkialla EU:ssa. Yhteisön säännöstössä säädetään eräillä aloilla sovellettavat yhdenmukaiset säännöt, joita on noudatettava sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi. Kyseessä on lähinnä rahoitusala (pankki- ja vakuutustoiminta, investointipalvelut ja arvopaperimarkkinat), mutta myös tietyt erityisammatit (käsityöläiset, kauppiaat, maanviljelijät, kauppaedustajat). Henkilötietojen suojaa ja eräitä tietoyhteiskunnan palveluita koskevia yhdenmukaistettuja sääntöjä on myös noudatettava.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa määrätään EU:n ja Kroatian välisten palvelujen tarjonnan asteittaisesta vapauttamisesta.

Sijoittautumisoikeuden osalta Kroatian sääntelykehystä on mukautettava sen varmistamiseksi, että jäljellä olevat EU:n luonnollisiin ja oikeushenkilöihin kohdistuvat esteet poistuvat. Kroatian arvopaperilainsäädännössä edellytetään esimerkiksi, että kaikkien Kroatiaan sijoittautuneiden yritysten, joilla on yli 100 osakkeenomistajaa ja joiden osakepääoma on yli 30 miljoonaa kunaa (neljä miljoonaa euroa), on listauduttava pörssiin. Tämä vaatimus estää EU:n toimijoiden sijoittautumista.

Palvelujen tarjoamisen vapautta koskevien EY:n perustamissopimuksen sellaisinaan sovellettavien määräysten osalta Kroatian on poistettava esteet, jotka kohdistuvat EU:n yritysten tarjoamiin rajat ylittäviin palveluihin. Kroatian lainsäädännössä ei eroteta johonkin EU:n jäsenvaltioon sijoittautuneita yrityksiä sen perusteella, tarjoavatko ne palveluita Kroatiassa väliaikaisesti vai jossakin pysyvässä järjestelyssä. EU:n palvelujentarjoajat eivät voi tällä hetkellä harjoittaa liiketoimintaa Kroatiassa ilman, että ne perustavat sinne sivukonttorin tai tytäryhtiön, Kroatian lainsäädännössä on useita vaatimuksia, jotka saattavat estää satunnaisen tai väliaikaisen palvelujen tarjonnan. Lainsäädännössä vaaditaan mm. että asiakirjoista on oltava viralliset käännökset ja että pienyritysten on saatava lupa toimintaansa varten. Lisäksi palvelujen tarjoajalla on oltava sekä "johtaja" että "virallinen edustaja".

Rahoituspalvelujen osalta Kroatian pankkiala on tervehtynyt asteittain ja EU:n luottolaitosten tytäryhtiöiden lukumäärä on noussut tasaisesti. Pankkialasta säädetään lähinnä pankkilaissa, joka on hyvä yhdenmukaistamisen perusta, mutta joka ei kata kaikkia yhteisön säännöstön asianomaisia kohtia. Pankkilain mukaan sen jälkeen, kun Kroatiasta on tullut EU:n jäsen, pankit, jotka saavat tarjota pankki- ja rahoituspalveluja jossakin EU:n jäsenvaltiossa, saavat tarjota tällaisia palveluita myös Kroatiassa joko sivukonttorin kautta tai suoraan. Muussa lainsäädännössä säädetään luottolaitosten kirjanpitosäännöt. Kroatiassa on käytössä talletusten vakuusjärjestelmä. Uudet pankkien ja sijoitusyhtiöiden omavaraisuutta koskevat säännöt tulivat voimaan tammikuussa 2004. Monialayrityksiä, sähköistä rahaa tarjoavia yhteisöjä (ainoastaan pankit saavat antaa sähköistä rahaa) ja luottolaitosten selvitystilaan asettamista koskevaa erityislainsäädäntöä ei ole. Muutoin pankkialaa koskevan Kroatian lainsäädännön ja yhteisön säännöstön väliset erot näyttävät olevan luonteeltaan lähinnä teknisiä ja koskevan esim. valvontaviranomaisten välistä yhteistyötä, Kroatian toimivaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa, vähimmäispääomavaatimuksia ja eräiden oikeudellisten määritelmien mukauttamista tai käyttöönottoa.

Kroatian keskuspankki (HNB) on toimintalupia myöntävä ja luottolaitoksia valvova toimivaltainen viranomainen. Sen valtuuksista säädetään HNB:tä koskevassa laissa ja pankkilaissa. HNB:n pankkitoiminnan valvontaosasto valvoo pankkitoimintaa ja siellä on 75 työntekijää. Keskuspankilla on jatkuvaa ammattikoulutusta tarjoava ohjelma. IMF:n vuoden 2002 puolivälissä tekemän arvon mukaan Kroatian keskuspankin valvontavaltuudet näyttävät olevan osapuilleen kansainvälisten vaatimusten mukaiset.

Valtiovarainministeriön rahoituslaitosten valvontayksikkö myöntää säästö- ja luotto-osuuskuntien luvat ja valvoo niitä säästö- ja luotto-osuuskuntalain nojalla. Jos tällaiset osuuskunnat kuuluisivat pankkidirektiiveissä säädetyn luottolaitosten määritelmän piiriin, tämä saattaa aiheuttaa ongelmia valvontayksikön riippumattomuudelle ja toimivallalle.

Kroatian vakuutusmarkkinat ovat hyvin keskittyneet. Alaa hallitsevat vahinkovakuutukset, joiden osuus bruttovakuutusmaksusta on noin 80 prosenttia. Selkeästi suurin osa vakuutuksista on liikennevakuutuksia (noin 1/3 vakuutusmaksutuloista). Ulkomaisten yritysten osuus Kroatian vakuutusmarkkinoilta on alle 25 prosenttia, vaikka niiden osuus henkivakuutuksista on yli 50 prosenttia. Tärkein vakuutusjärjestelmää sääntelevä laki on vakuutuslaki ja vakuutusalan välitysmenettelyä ja edustusta koskeva laki. Vakuutuslaki on osittain yhdenmukainen henkivakuutuksia, vahinkovakuutuksia ja ajoneuvovakuutuksia koskevien EU:n direktiivien kanssa. Täysi yhdenmukaisuus alan yhteisön säännöstön kanssa vaatii kuitenkin vielä runsaasti ponnisteluja.

Hallintorakenteiden osalta valvonnan perustoiminnot ovat jo käytössä, mutta kuten IMF:n vuoden 2002 puolivälissä tekemässä arvioinnissa todetaan, valvontaviraston käytössä olevia organisaatiota ja resursseja on lujitettava, jotta viranomainen voi hoitaa tehtävänsä tehokkaasti. Vakuutuslaitosten valvontaosasto ja Kroatian vakuutusvirasto perustettiin vakuutuslain nojalla. Osastossa on tällä hetkellä 15 työntekijää (niiden joukossa ei ole kuitenkaan yhtäkään aktuaaria) ja se vastaa vakuutustoiminnan valvonnasta vakuutuksenottajien etujen suojaamiseksi. Se myöntää toimintalupia ja hyväksyy liiketoiminnat ja johtokuntien nimitykset. Se vahvistaa myös yritysten rahoitustoimintaa koskevat vaatimukset sekä vakuutustyypit ja riskiryhmät. Osaston toiminta ei ole tähän mennessä ollut tyydyttävää, joten se on tarkoitus organisoida uudelleen. Kroatian vakuutusvirasto edustaa vakuutusyhtiöitä kansainvälisissä toimielimissä, tarjoaa suojaa liikenneonnettomuuden uhreille ja käsittelee ulkomailla tapahtuneet vahingot. Virasto hallinnoi myös pakollisten vakuutusten alalla tapahtuneiden tiettyjen vahinkojen korvaamiseen perustettua takuurahastoa. Viraston toiminta näyttää tyydyttävältä.

Kroatian arvopaperimarkkinat ovat edelleen kehittymättömät. Vaikka maassa on kaksi pörssiä, pääomamarkkinat eivät ole syvät eikä likvidit. Osakemarkkinoiden arvo oli noin 30 prosenttia BKT:sta vuoden 2002 lopussa. Kroatian arvopapereita ja yhteissijoitusyrityksiä sääntelevällä lainsäädäntökehyksellä luodaan hyvä perusta mukautumiselle yhteisön säännöstöön. Tärkeimmät säädökset ovat arvopaperilaki ja sijoitusrahastolaki. Sijoitusten korvausjärjestelmää ei ole kuitenkaan vielä luotu.

Hallintorakenteiden osalta Kroatian arvopaperikomissio (CROSEC) perustettiin vuonna 1996 ja se aloitti toimintansa vuoden 2002 lopulla, jolloin kaikki sen jäsenet nimitettiin ja Kroatian hallitus hyväksyi sen perussäännöt. CROSEC:ssa on 27 työntekijää. IMF totesi elokuussa 2002, että CROSEC:n valtuuksia on syytä lujittaa ja sen menettelyjä selkeyttää. Vaikka edistystä on tapahtunut tämän jälkeen, komission valvontakapasiteettia olisi edelleen parannettava.

Finanssiryhmittymien valvonnan osalta yhteistyötä Kroatian eri valvontaviranomaisten välillä ei ole vielä virallistettu. Parlamentti on jo kuitenkin hyväksynyt rahoituslaitosten ja rahamarkkinoiden yhdistettyä valvontaa koskevan ohjelman. Näistä lähtökohdista suunnitellaan koordinaationeuvoston perustamista. Siinä olisi edustajia eri alojen valvontalaitoksista.

Henkilötietojen suojaa ja niiden vapaata liikkuvuutta koskeva laki annettiin vuonna 2003. Se näyttää olevan osapuilleen yhteisön säännöstön tärkeimpien säännösten mukainen. Lainsäädännössä säädetään "riittävää suojaa" koskevat vaatimukset henkilötietojen siirtämiselle kolmansiin maihin, mutta siinä ei säädetä henkilötietojen suojaa koskevassa direktiivissä säädetyistä poikkeuksista. Henkilötietojen suojaa käsittelevä viraston perustamista suunnitellaan, mutta sitä ei ole vielä vahvistettu. Viraston päällikön nimittää parlamentti.

Tietoyhteiskuntaan liittyvien palvelujen osalta Kroatia on antanut sähköistä kauppaa koskevan lain, joka on osittain yhteisön säännöstön mukainen. Kroatian on varmistettava sopivat valvontakeinot tällä alalla ja nimitettävä yhteyshenkilö, joka tekee yhteistyötä muiden EU:n jäsenvaltioiden viranomaisten kanssa. Sen olisi myös toteutettava toimenpiteitä laittomasti valmistettujen älykorttien ja muiden ehdolliseen pääsyyn perustuvien palveluiden salauksen purkamiseen käytettävien laitteiden tuotannon, valmistuksen, myynnin ja jakelun estämiseksi sekä asianmukaisten seuraamusten varmistamiseksi.

Päätelmät

Esteet EU:n luonnollisten ja oikeushenkilöiden tarjoamille rajat ylittäville palveluille on poistettava.

Kroatia on ponnistellut saattaakseen sääntely- ja valvontakehyksensä EU:n rahoituspalveluja koskevien vaatimusten mukaisiksi. Tältä osin pankkiala näyttäisi olevan melko pitkälle kehittynyt, vaikka parannuksia tarvitaan edelleen. Vakuutusmarkkinoiden, sijoituspalvelujen ja arvopaperimarkkinoiden sääntely- ja valvontakehystä on kehitettävä ja saatettava yhteisön säännöstön mukaiseksi.

Kroatian on myös rahoituspalvelujen alalla ponnisteltava merkittävästi ja jatkuvasti saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvoa sen täytäntöönpanoa.

4 luku: Pääomien vapaa liikkuvuus

Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki keskinäiset rajoitteensa pääoman liikkuvuutta koskevasta lainsäädännöstään. Tämä on tehtävä (eräin poikkeuksin) myös kolmansien maiden osalta. Jäsenvaltioiden on annettava säännöksiä taatakseen rajat ylittävien maksujen ja kaikenlaisen pääoman siirtojen sujuvuus. Yhteisön säännöstössä säädetään myös maksujärjestelmien yhdenmukaistamisesta. Rahanpesudirektiiveissä säädetään rahanpesu rikolliseksi toiminnaksi. Niissä edellytetään, että rahoituslaitokset tunnistavat ja tuntevat asiakkaansa, pitävät asianomaisia rekistereitä ja ilmoittavat kaikista rahanpesuun liittyvistä epäilyistä. Direktiiveissä säädetään myös tilintarkastajien, ulkoisten kirjanpitäjien, notaarien, lakimiesten, kasinoiden, kiinteistönvälittäjien ja eräiden arvotavaroiden välittäjien toiminnasta suurissa käteismaksuissa. Kroatia tarvitsee asianmukaiset täytäntöönpanon valvontaresurssit.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa määrätään aikataulu pääoman vapauttamiselle sopimuksen ratifioinnin jälkeisinä vuosina. Siinä määrätään myös kiinteistömarkkinoiden asteittaisesta vapauttamisesta.

Pääoman siirtojen ja maksujen osalta Kroatiasta tuli IMF:n jäsen vuonna 1992. Kroatia otti käyttöön valuutan täyden vaihdettavuuden vaihtotaseen erien osalta vuonna 1995. Vuosina 1998-2001 ulkomaisten suorien investointien määrä oli yli 5 miljardia euroa, joista 55 prosenttia tuli EU:sta. Viime vuosina kroatialaiset ovat alkaneet sijoittaa ulkomaille. Noin 90 prosenttia pankkijärjestelmästä (varoina ilmaistuna) on ulkomaalaisomistuksessa.

Kesäkuussa 2003 voimaan tulleessa valuuttalaissa yhdenmukaistetaan määritelmät yhteisön säännöstön kanssa. Siinä säädetään myös pääoman asteittaisesta vapauttamisesta. Henkilöiden, jotka eivät asu Kroatiassa, tekemiä suoria sijoituksia ei rajoiteta, ellei erityislainsäädännössä toisin säädetä. Tällaiset alakohtaiset erityislait ilmentävät joko yleistä etua (esim. huumausaineet, tiedotusvälineiden moniarvoisuus), julkisena viranomaisena toimimista (esim. julkiset notaarit) tai aloja, joita säännellään tällä hetkellä kahdenvälisin sopimuksen (esim. liikenne ja kalastus), sekä tarvetta yhdenmukaistaa lainsäädäntö ennen EU:hun liittymistä. Henkilöiden, jotka eivät asu Kroatiassa, ja ulkomaan kansalaisten sijoituksia kiinteistöihin Kroatian sisällä rajoitetaan. Sitä vaikeuttavat myös vakavat puutteet Kroatian maa- ja kiinteistörekisterijärjestelmässä.

Lainsäädäntö on mukautettava yhteisön säännöstöön myös yhteisösijoittajien (esim. eläkerahastot sekä säästö- ja luotto-osuuskunnat) investointisäännösten, valtiolla yksityistetyissä yrityksissä (televiestintä-, öljy- ja sähköyhtiöt) olevien erityisoikeuksien, rahoitusjärjestelmän ulkoista altistumista sääntelevien erityisvaatimusten ja lyhyen aikavälin pääomasiirtojen jäljellä olevien rajoitusten poistamisen osalta.

Maksujärjestelmien osalta rajat ylittäviä siirtoja koskeva Kroatian lainsäädäntö perustuu valuuttalakiin, joka on yhdenmukaistettava paremmin yhteisön säännöstön kanssa. Rahoituslaitoksilla olisi esim. oltava velvoite ilmoittaa asiakkailleen rajat ylittävien tilisiirtojen vaatimuksista. Jos siirtoa ei pystytä tekemään, olisi myönnettävä erityinen korvaus. Lisäksi suunniteltu oikaisujärjestelmä (välimies- ja sovittelumenettely pysyvässä välitystuomioistuimessa ja Kroatian kauppakamarissa oleva sovittelukeskus) näyttää vaativan liian raskasta menettelyä.

Kroatia on viime vuosina perustanut rahanpesun vastaisen järjestelmän. Se osallistuu rahanpesun vastaisia toimenpiteitä arvioivan Euroopan neuvoston asiantuntijakomitean (Moneyval) työhön. Komitea toimii rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) kaltaisena alueellisena elimenä. Moneyval antoi heinäkuussa 2003 toisen Kroatiaa koskevan arviointikertomuksen. Kertomuksessa esitettyjen suositusten täytäntöönpano on erittäin tärkeätä.

Rikoslaissa kielletään rahanpesu. Siinä noudatetaan ns. all crimes -lähestymistapaa ja siinä säädetään mm. vakavasta laiminlyönnistä, oikeushenkilön rangaistusvastuusta ja tapauksesta, jossa rahanpesijä on tehnyt alkurikoksen. Rahanpesurikos perustuu kuitenkin tietoisuuteen siitä, että rahat tai omaisuus on saatu rikoksella. Vuonna 1997 tehty rahapesun estämistä koskevaa lakia tarkistettiin hiljattain ja siihen tehdyt muutokset tulivat voimaan tammikuussa 2004. Laissa säädetään velvoitteesta tunnistaa asiakkaat, ilmoittaa rahanpesuun liittyvistä epäilyistä ja tietyn raja-arvon ylittävistä käteismaksuista rahanpesun estämistä käsittelevälle virastolle (OPML, joka on Kroatian valtiovarainministeriön sisäinen rahanpesun selvittelykeskus) sekä pitää kirjaa. Rahanpesun vastaisten toimenpiteiden alaisia henkilöitä koskeva luettelo on kattava.

Lainsäädäntö on saatettava yhdenmukaiseksi EY:n toisen rahanpesudirektiivin kanssa. Esimerkiksi asiakkaiden tunnistamista koskevassa velvoitteessa on eräitä puutteita, kuten ei-pysyvien liikesuhteiden ja kertaluonteisten maksutapahtumien asema, oikeushenkilöiden puolesta toimivien henkilöiden tunnistaminen ja poikkeus säästötileiltä tehtävistä nostoista. Lisäksi tarkastajien olisi oltava velvollisia ilmoittamaan rahanpesuun liittyvistä epäilyistä. OPML voi pyytää lisätietoja epäilyttävistä maksutapahtumista, mutta on epäselvää, miksi ilmoituksia vastaanottavien elinten sallitaan kieltäytyä antamasta tällaisia tietoja. Rangaistukset ovat luonteeltaan hallinnollisia ja näyttävät olevan melko lieviä.

Nimettömät tilit ja haltijakohtaiset pankkikirjat sallitaan Kroatiassa asuville henkilöille, mutta heidän on todistettava henkilöllisyytensä. Uudessa arvopaperilaissa ei enää sallita haltijaosakekirjoja.

Hallinnollisten valmiuksien osalta järjestelmän toimivuutta ja OPML:n resursseja on lisättävä. Palautetta annetaan ainoastaan pankeille. Toimielinten, tarkastajien ja lainvalvontaviranomaisten sisäisiä menettelyitä, henkilökunnan koulutusta ja rahanpesua koskevia tietoja on parannettava mm. säätämällä soveltuvin osin oikeusperusta. Lisäksi rahanpesun vastaisen lainsäädännön noudattamisen valvontaa olisi tehostettava pankkitoiminnassa ja sen ulkopuolisessa rahoitustoiminnassa. Näillä aloilla olisi myös lujitettava valtuuksien soveltuvuudesta, toimivallasta, keinoista, yhteistyöstä muiden elinten kanssa sekä lainsäädännön noudattamisesta annettavaa neuvontaa. Järjestelmän puutteiden vuoksi vain muutamia tuomioita on annettu ja takavarikkoja on tehty vain vähän. (Ks. myös yhteistyötä oikeus- ja sisäasioissa koskeva 24 luku).

Päätelmät

Kroatian on ponnisteltava merkittävästi saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi ja pannakseen sen täytäntöön pääoman siirtojen, maksujen ja maksujärjestelmien aloilla keskipitkällä aikavälillä. Kroatian on saatava päätöksen rahanpesun vastaisen järjestelmän perustaminen. Jos lain täytäntöönpanoon saadaan riittävästi resursseja ja jos järjestelmässä havaitut puutteet korjataan, Kroatia voinee luoda tehokkaan rahanpesun vastaisen järjestelmän keskipitkällä aikavälillä.

5 luku: Yhtiöoikeus

Jäsenvaltioiden on annettava ja sovellettava yritysten moitteettoman toiminnan edellyttämiä yhdenmukaistettuja sääntöjä sisämarkkinoilla. Ne koskevat viittä lainsäädännöllistä alaa: yhtiöoikeus suppeassa merkityksessä, kirjanpito-oikeus, teollisoikeudet, tekijänoikeudet sekä siviili- ja kauppa-asioissa annettujen tuomioiden ja sopimusvelvoitteiden tunnustaminen ja täytäntöönpano.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen / kauppaa ja siihen liittyviä tekijöitä koskevan väliaikaisen sopimuksen mukaan Kroatian on taattava viimeistään kolmen vuoden kuluttua väliaikaisen sopimuksen voimaantulosta (eli vuoden 2005 maaliskuuhun mennessä), että Kroatian teollis- ja tekijänoikeuksien sekä kaupallisten oikeuksien suojan taso vastaa yhteisön suojan tasoa ja että Kroatialla on tehokkaat välineet näiden oikeuksien täytäntöönpanemiseksi. Velvoite kattaa mm. tekijänoikeudet ja lähioikeudet, mukaan lukien tietokoneohjelmien tekijänoikeudet, tietokantoihin liittyvät oikeudet, patentit (täydentävät suojatodistukset mukaan luettuina), teollismallit, tavara- ja palvelumerkit, integroitujen piirien piirimallit, maantieteelliset merkinnät (myös alkuperänimitykset), suojan vilpillistä kilpailua vastaan teollisoikeuden suojelemista koskevan Pariisin yleissopimuksen 10 a artiklan mukaisesti sekä taitotietoa koskevien julkistamattomien tietojen suojan.

Kroatian yhtiöoikeutta koskeva sääntelykehys luotiin vuonna 1993 tehdyllä yhtiölailla, johon on hiljattain tehty suuria muutoksia, jotka tulivat voimaan tammikuussa 2004. Laissa säädetään vähimmäispääomavaatimuksista ja osakepääomaa koskevista suojalausekkeista. Velkojien suojan osalta on erilaisia velvoitteita. Oikeus saada tietoja on yksi osakkeenomistajien perusoikeuksista. Yritysten on julkaistava tärkeimmät osakkeenomistajiin vaikuttavat päätökset. Kroatian lainsäädännön lähtökohta on yleisesti ottaen hyvä sen yhdenmukaistamiseksi yhtiöoikeutta koskevan yhteisön säännöstön kanssa. Julkisten osakeyhtiöiden ostoa sääntelevä laki tuli voimaan vuonna 2002.

Hallintorakenteiden osalta yrityksiä koskevat tiedot säilytetään kaupparekisterissä. Tilinpäätökset säilytetään erillään rahoitusviraston rekistereissä. Ei ole selvää, missä määrin nämä rekisterit ovat yhteydessä toisiinsa. Kauppakamarit julkaisevat yrityksiä koskevat tiedot virallisessa lehdessä ja yhdessä päivittäin ilmestyvässä sanomalehdessä. Rekistereihin voi tutustua vapaasti ja siitä peritään vain kustannukset kattava maksu. Yrityksen rekisteröintiin kuluva aika vaihtelee eri kauppatuomioistuimissa ja sen ilmoitetaan kestävän muutamasta päivästä kolmeen viikkoon (lisäviivästyksiä voi aiheutua tulli-, vero- ja tilastolaitoksessa tapahtuvasta rekisteröinnistä, joka voi kestää jopa neljä kuukautta. (Ks. myös pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskeva 16 luku).

Kirjanpidosta säädetään vuonna 1992 tehdyssä kirjanpitolaissa. Kroatian kirjanpitovirasto on standardeja laativa elin. Laissa säädetään seuraamuksista, jos tilinpäätösraportointia koskevia vaatimuksia ei noudateta. Uusi kirjanpitolaki on parlamentin käsittelyssä ja siinä säädetään tilinpäätösneuvoston perustamisesta. Neuvostolla on toimivalta määrätä sääntöjä. Kroatia on jo toteuttanut toimenpiteitä siirtyäkseen käyttämään IAS-standardeja. Huomiota olisi kuitenkin kiinnitettävä enemmän IAS-standardien noudattamiseen ja valvontaan.

Tilintarkastuksen alaa sääntelee tilintarkastuslaki, jossa säädetään, että valtiovarainministeriö myöntää luvat tilintarkastusyrityksille. Kroatian hallitus on hyväksynyt suunnitelman noudattaakseen kaikkea tätä alaa koskevaa yhteisön säännöstöä.

Teollis- ja tekijänoikeuksien alalla Kroatia on teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn WTO:n sopimuksen sekä tärkeimpien kansainvälisten yleissopimusten osapuoli. Tällaisia sopimuksia ovat mm. Maailman henkisen omaisuuden järjestön (WIPO) tekijänoikeuksia koskeva sopimus sekä WIPO:n esitys- ja äänitesopimus. Kroatian lainsäädännössä säädetään erityisestä rajamenettelystä teollis- ja tekijänoikeuksien osalta. Täytäntöönpanon tehokas valvonta sekä piratismin ja väärennösten torjunta ovat kuitenkin edelleen mittavia haasteita Kroatialle. Huomiota olisi kiinnitettävä erityisesti lainvalvonnan riittäviin resursseihin ja asiantuntemukseen sekä oikeuslaitoksen tehokkuuden parantamiseen. Hallintorakenteiden osalta Kroatian teollis- ja tekijänoikeuksien virastossa (SIPO) oli 88 työntekijää ja sillä näyttäisi olevan suuri henkilökuntavaje eräillä aloilla, joita on syytä vahvistaa. Tammikuussa 2004 SIPO sulautettiin yhteen entisen standardointi- ja metrologialaitoksen kanssa, jolloin syntyi Kroatian teollis- ja tekijänoikeuksien, standardoinnin ja metrologian laitos.

Tekijänoikeuksia koskeva sääntelykehys uudistettiin laajalti vuonna 2003, jolloin annettiin uusi tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskeva laki. Lain laajaan soveltamisalaan kuuluvat tekijänoikeuksien suoja, oikeudet ja poikkeukset mukaan luettuina, teknisten toimenpiteiden suoja, tekijänoikeutta koskeva sopimusoikeus, yhteisvalvontajärjestöt sekä oikeuksien täytäntöönpanon valvonta ja artistien jälleenmyyntioikeudet. Sillä yhdenmukaistetaan Kroatian tekijänoikeuksia ja lähioikeuksia koskevaa lainsäädäntöä yhteisön säännöstön kanssa, mutta siihen on yhä tehtävä muutoksia täyden yhdenmukaisuuden saavuttamiseksi. Kroatialla on piratismin ja väärennöksien torjuntaan tarvittavat lainsäädäntövälineet, mutta niiden käyttöön on kiinnitettävä huomiota. Hallintorakenteiden osalta SIPO:n tekijänoikeusosastossa työskenteli ainoastaan yksi henkilö vuoden 2003 puolivälissä, joten sinne on palkattava lisähenkilöstöä.

Teollisoikeuksia koskeva Kroatian sääntelykehys uudistettiin laajalti vuonna 2003, jolloin annettiin uusi patenttilaki, uusi teollismalleja koskeva laki, uusi tavaramerkkilaki, uusi tuotteiden ja palvelujen maantieteellisiä merkintöjä ja alkuperämerkintöjä koskeva laki sekä uusi puolijohdetuotteiden piirimallien suojaa koskeva laki. Lisäksi Euroopan patenttivirasto ja Kroatia allekirjoittivat hiljattain laajennussopimuksen, joka koskee Eurooppapatenttien hakemuksia. Tämän sopimuksen lisäksi Eurooppapatentit voidaan laajentaa koskemaan Kroatiaa, jos laajennusta haetaan asianmukaisella tavalla. Vaikka Kroatian lainsäädäntö näyttää olevan osapuilleen yhteisön säännöstön mukainen, siihen on vielä tehtävä lisämuutoksia, jotta täysi yhdenmukaisuus saavutetaan. Hallintorakenteiden osalta SIPO:n patenttiosaston teknisten asiantuntijoiden jaoston henkilökuntaa olisi lisättävä ja koulutusohjelma laadittava kiireellisesti. Patenttihakemusten käsittely ruuhkautuu yhä pahemmin monimutkaisten ja pitkien menettelyjen vuoksi. Näitä menettelyjä olisi yksinkertaistettava.

Päätelmät

Yhtiöoikeuden ja kirjanpidon osalta Kroatia on pyrkinyt lähentämään lainsäädäntöään yhteisön säännöstöön. Tätä on syytä jatkaa edelleen. Yritysrekistereiden täysi avoimuus olisi varmistettava ja toisinaan hyvin pitkiä rekisteröintimenettelyjä olisi lyhennettävä. Lisäksi kirjanpidon valvontaa ja tilintarkastusnormeja olisi vahvistettava.

Teollis- ja tekijänoikeuksin osalta Kroatia on toteuttanut tärkeitä lainsäädäntötoimenpiteitä vuonna 2003. Täyden yhdenmukaisuuden saavuttaminen yhteisön säännöstön kanssa vaatii vielä lisäponnisteluja. Kroatian on myös kiinnitettävä asianmukaista huomiota väliaikaisessa sopimuksessa asetettuun määräaikaan. Täytäntöönpanomenettelyjä ja asianomaisia hallintorakenteita on lujitettava lainsäädännön tehokkaan täytäntöönpanon valvonnan varmistamiseksi. Huomiota on erityisesti kiinnitettävä piratismin ja väärennösten torjuntaan ennen kaikkea asianomaisesti varustettujen lainvalvontaelinten ja toimivan oikeuslaitoksen avulla.

Kroatia on toteuttanut useita tärkeitä toimenpiteitä yhdenmukaistaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön kanssa, mutta työn on jatkuttava ja teollis- ja tekijänoikeuksien hallinnollisia valmiuksia on edelleen lujitettava. Kroatian on yritysoikeuden alalla jatkettava ponnisteluja saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa.

6 luku: Kilpailupolitiikka

Yhteisön kilpailusäännöstöön kuuluu sekä kilpailunrajoituksia että valtiontuen valvontaa koskeva politiikka. Siihen sisältyy sääntöjä ja menettelyjä, joilla pyritään torjumaan yritysten kilpailun vastaisia käytänteitä (yritysten väliset rajoittavat sopimukset ja määräävän aseman väärinkäyttö) ja estämään sitä, että hallitukset myöntävät sisämarkkinoiden kilpailua vääristävää valtiontukea. Yleensä kilpailusääntöjä sovelletaan sellaisinaan koko unionissa, ja jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä komission kanssa näiden sääntöjen täytäntöönpanemiseksi.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa / kauppaa ja siihen liittyviä tekijöitä koskevassa väliaikaisessa sopimuksessa määrätään kilpailumenettelystä, jota noudatetaan yhteisön ja Kroatian välisissä kauppasuhteissa EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa (yritysten väliset sopimukset, määräävän aseman väärinkäyttö), 86 artiklassa (julkiset yritykset ja yritykset, joille jäsenvaltiot myöntävät erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia) ja 87 artiklassa (valtiontuki) määrättyjen arviointiperusteiden nojalla. Siinä määrätään myös, että toiminnaltaan riippumattomalle julkiselle elimelle on annettava tämän kilpailumenettelyn noudattamiseksi tarvittavat valtuudet. Lisäksi väliaikaisessa sopimuksessa määrätään erityisistä teräsalan valtiontukisäännöistä, joihin kuuluu Kroatialle määrätty velvoite esittää komissiolle teräsalansa rakenneuudistusta ja tuotantosuunnan muuttamista koskeva ohjelma.

Kroatian kilpailunrajoituksia koskeva sääntelykehys luotiin kesäkuussa 2003 annetulla kilpailulailla, joka tuli voimaan lokakuussa 2003. Sillä korvataan aiempi vuonna 1995 annettu laki ja siihen sisältyvät yhteisön kilpailusääntöjen tärkeimmät perusperiaatteet. Lainsäädännössä kielletään erityisesti rajoittavien sopimusten tekeminen ja määräävän aseman väärinkäyttö. Eräitä Kroatian kilpailulain kohtia, kuten rajoittavien sopimusten automaattista kumoamista koskevaa menettelyä, on kuitenkin vielä muutettava ennen kuin se on täysin yhteisön säännöstön mukainen. Myös rajoittavien sopimusten kieltämistä koskevien poikkeusten myöntämisedellytykset on yhdenmukaistettava EY:n perustamissopimuksen 81 artiklassa määrättyjen vaatimusten kanssa. Lisäksi Kroatian yleistä hallintomenettelyä koskeva laki saattaa olla ristiriidassa Kroatian kilpailulain kanssa. Jotta markkinakilpailun suojaa käsittelevän viraston täydellinen riippumattomuus voidaan taata, on estettävä mahdollisuus, että Kroatian yleistä hallintomenettelyä koskevan lain nojalla satunnaisesti kumotaan viraston tekemät päätökset.

Hallinnollisten valmiuksien osalta markkinakilpailun suojaa käsittelevä virasto vastaa Kroatian kilpailulain täytäntöönpanosta. Virasto perustettiin vuonna 1995. Kilpailulain mukaan virasto on riippumaton elin, joka hoitaa tehtävänsä itsenäisesti. Vuoden 2003 syys- ja lokakuussa nimitettiin markkinakilpailukomitean puheenjohtaja ja neljä muuta jäsentä sekä viraston johtokunta ja päätöksentekoelin. Virastossa on tällä hetkellä 28 työntekijää, joihin sisältyy viisi komitean jäsentä. On vielä epäselvää, mille tasolle viraston hallinnolliset valmiudet ovat tosiasiallisesti kehittyneet.

Koska lainsäädäntö tuli hiljattain voimaan, viraston lainvalvonnan määrästä ei vielä ole riittävästi tietoja. Lähitulevaisuudessa viraston suurimpana haasteena on varmistaa kilpailusääntöjen tehokas soveltaminen ja täytäntöönpano siten, että yritykset tottuvat yhteisön kilpailuympäristöä vastaaviin olosuhteisiin hyvissä ajoin ennen jäseneksi liittymistä. Tämä edellyttää myös moitteettomasti toimivaa oikeuslaitosta, joka voi tehokkaasti käsitellä viraston päätöksiä vastaan käynnistetyt muutoksenhakumenettelyt ja tehdä päätökset yhteisön säännöstön mukaisesti. Lisäksi julkishallinnolla ja asianomaisilla talouden toimijoilla on oltava riittävä käsitys kilpailulainsäädännöstä ja -politiikasta.

Kroatiassa ei ollut kattavaa lainsäädäntöä valtiontuesta ennen vuotta 2003. Kroatia toteutti merkittäviä toimenpiteitä vuonna 2003 ja antoi valtiontukilain, joka tuli voimaan huhtikuussa 2003, ja valtiontukiasetuksen, joka tuli voimaan heinäkuussa 2003. On kuitenkin vielä epäselvää, myönnetäänkö tällä lainsäädännöllä käytännössä valvontaviranomaiselle riittävät toimivaltuudet varmistaa kaikkien uusien ja voimassa olevien tukijärjestelmien täysi ja moitteeton valvonta yhteisön säännöstön mukaisesti.

Jotta Kroatiassa noudatettaisiin täysimääräisesti valtiontukea koskevaa yhteisön säännöstöä, yleisten tukijärjestelmien olisi edellytettävä tukien valvontaelimenä toimivan markkinakilpailun suojaa käsittelevän viraston hyväksyntää sen sijaan, että virasto antaisi vain lausunnon asiasta. Kroatian valtiontukilakiin on tehtävä eräitä muutoksia. Esim. sen 4 artiklan 3 kohdan d alakohta olisi muutettava pikaisesti. Kyseisen alakohdan mukaan valtiontukia voidaan myöntää eräiden taloudellisten toimintojen tai talousalueiden kehittämiseen. Tätä määräystä olisi sovellettava ainoastaan erityisissä (tai pikemminkin poikkeuksellisissa) olosuhteissa. Kroatiassa ei juuri tunneta tukijärjestelmiä, joissa käytetään muuta kuin suoraan talousarviosta myönnettävää tukea, varsinkaan silloin, kun tuki myönnetään veroetuuksina. Tältä osin olisi määriteltävä, ovatko valtion kannalta erityisen tärkeitä aloja koskeva laki, vapaa-aluelaki ja investointien kannustamista koskeva laki yhdenmukaisia yhteisön säännöstön kanssa.

Hallinnollisten valmiuksien osalta markkinakilpailun suojaa käsittelevä virasto on toimivaltainen kilpailunrajoitusten osalta, mutta se vastaa myös valtiontukilain täytäntöönpanosta ja tarvittavien asetusten luonnostelusta. Se tarvitsee näitä tehtäviä varten lisää hallinnollisia resursseja. Kroatiassa on jo menettelysäännöt, joiden mukaan Kroatian valtiontukien valvontaviranomaisen on saatava tukia myöntäviltä elimiltä ilmoitukset kaikista ehdotetuista tukihankkeista ja kaikki muut tarvittavat tiedot ja sen on ilmoitettava kantansa ennen ehdotetun tuen myöntämistä (toimenpidekieltolauseke).

Virasto on valtiontukien valvontaelin ja sen suurena haasteena on edistyä nopeasti säännösten täytäntöönpanon valvonnassa. Tässä vaiheessa ei ole vielä ollut riittävästi aikaa tehdä johtopäätöksiä lainsäädännöstä ja hallintorakenteesta. Luotettavaa tietoa Kroatian valtiontuista on saatavilla vain vähän eikä avoimuus ole toteutunut kovin laajalti. Toistaiseksi Kroatiassa ei ole kartoitettu valtiontukia. Väliaikaisen sopimuksen 35 artiklan mukaan Kroatian on luotava laaja valtiontukien kartoitusjärjestelmä ja annettava komissiolle vuosittain kertomus valtiontuista. Valtiontuen kartoitusjärjestelmä on erittäin tärkeä. Markkinakilpailun suojaa käsittelevän viraston on varmistettava varhaisessa vaiheessa, että kaikki asianomaiset toimenpiteet ovat mukana ja että nämä toimenpiteet on arvioitu siten, että niiden yhdenmukaisuus EY:n perustamissopimuksen 87 artiklan määräysten kanssa voidaan vahvistaa.

Kroatian kilpailulakia sovelletaan sellaisenaan EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan mukaisesti julkista palvelua harjoittaviin julkisiin yrityksiin ja yrityksiin, joille myönnetään erityisoikeuksia tai yksinoikeuksia.

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita tarjoavien yritysten osalta Kroatian kilpailulaissa toistetaan sellaisenaan EY:n perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohta suhteellisuusperiaatetta lukuun ottamatta. Näin ollen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluita tarjoavien yritysten toiminta-ala on mahdollista määrittää liian laajasti. Koska minkäänlaisia rajoituksia ei ole, tällaiset yritykset voisivat livetä kokonaan kilpailulain soveltamisalan ulkopuolelle.

Tiettyjen alojen vapauttamisen osalta on vielä epäselvää, kuinka alakohtainen lainsäädäntö vaikuttaa yleisten kilpailusääntöjen tosiasialliseen soveltamiseen niiden soveltamisalaan kuuluvilla aloilla (televiestintä, pankkitoiminta, energia, öljy ja öljytuotteet, kaasu). Eräiden talouden alojen vapauttamista käsitellään asianomaisissa alakohtaisissa luvuissa.

Päätelmät

Kroatiassa on nyt voimassa kilpailualan peruslainsäädäntö. Lainsäädännön lähentämisen yhteisön säännöstöön on jatkuttava ja markkinakilpailun suojaa käsittelevää virastoa on tehostettava. Lisäksi viraston on edistyttävä säännösten täytäntöönpanon valvonnassa.

Valtiontuen osalta on toteutettu merkittäviä toimenpiteitä tarvittavan lainsäädännön säätämiseksi vuonna 2003, mutta työ on vielä saatava päätökseen. Kroatian on parannettava valtiontukisääntöjen avoimuutta ja tunnettuutta ja varmistettava valtiontukien tehokas valvonta ennen kaikkea antamalla virastolle kaikki tarvittavat toimivaltuudet. On erittäin tärkeätä saada markkinakilpailun suojaa käsittelevälle virastolle asianomaiset hallinnolliset valmiudet.

Kokonaisuudessaan Kroatian on kilpailun alalla ponnisteltava merkittävästi ja jatkuvasti saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa.

7 luku: Maatalous

Maatalouslukuun kuuluu suuri määrä sitovia sääntöjä, joista monet ovat sellaisinaan sovellettavia. Näiden sääntöjen asianmukainen soveltaminen ja se, että julkishallinto pystyy tehokkaasti panemaan ne täytäntöön, on välttämätöntä, jotta yhteinen maatalouspolitiikka toimisi. Tähän kuuluu myös hallintojärjestelmien kuten maksajaviraston sekä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän perustaminen sekä valmius maaseudun kehittämistoimien toteuttamiseen. EU:n jäsenyys tarkoittaa yhdentymistä monenlaisten maataloustuotteiden, mm. peltokasvien, sokerin, eläintuotteiden ja erikoistuneiden viljelmien, yhteisiin markkinajärjestelyihin. Lopuksi tähän lukuun kuuluvat vielä eläinlääkintäalan yksityiskohtaiset säännöt, joita tarvitaan eläinten terveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden turvaamiseksi sisämarkkinoilla, samoin kuin kasvien terveyttä koskevat säännöt, jotka käsittelevät mm. siementen laatua, kasvinsuojeluaineita ja haitallisia organismeja.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksella / väliaikaisella sopimuksella säännellään maataloustuotteiden etuuskohtelukauppaa.

Kroatiassa luodaan parhaillaan edellytyksiä, joilla maan maatalous pystyy sopeutumaan EU:n kilpailuun, ja kehitetään asianmukaisia työ- ja asuinoloja maaseutualueilla. Kroatia on käynyt läpi muiden Keski- ja Itä-Euroopan maiden kohtaamat maatalouden mukauttamisen vaiheet. 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla tapahtuneen maataloustuotannon dramaattisen laskun jälkeen tuotanto on vakiintunut varsinkin kasvintuotannossa. Kroatian peltokasvialasta 57 prosenttia on vehnää ja maissia. Muiden siirtymätalouksien tapaan kotieläintuotanto yleisesti ja nautakarjatuotanto erityisesti ovat Kroatiassa vähentyneet nopeasti, ja suuntaus jatkuu edelleen. Tämä johtuu heikoista ja pienentyvistä markkinoista, maatilojen ja jalostusteollisuuden heikosta kilpailukyvystä sekä pääoman huonosta saatavuudesta. Laskevasta suuntauksesta huolimatta maatalouden taloudellinen merkitys on edelleen suhteellisen suuri, sillä sen bruttoarvon osuus BKT:sta on noin 10 prosenttia. Kroatian maatalous on perheviljelmäpainotteista. Maatilojen keskikoko on 2,8 hehtaaria, ja yksityistiloilla on noin 84,5 prosenttia peltoviljelyalasta ja 94,3 prosenttia lehmistä. Maaseudun kotitalouksista noin 47,5 prosentilla on viljeltävänä alle yhden hehtaarin ja noin 39,4 prosentilla 1-5 hehtaarin maatalousala. Luontaistalous ja osittainen luontaistalous on Kroatian maataloudessa ja maaseutuelinkeinoissa erittäin merkittävää. Tästä syystä elintarvikealan kilpailukyvyn parantaminen Kroatiassa riippuu pääasiassa maaseutuelinkeinojen elvyttämisestä eikä niinkään markkinasuuntautuneesta maatalouspolitiikasta.

Maataloustuotannon rakennemuutos näkyy maatalouskaupassa. Elintarvikeviennin arvo oli vuonna 2002 kokonaisuudessaan 487 miljoonaa euroa, mikä on 31 prosenttia enemmän kuin vuonna 1995. Samana aikana elintarvikkeiden tuonti kasvoi 37 prosenttia ollen 963 miljoonaa euroa vuonna 2002. Maatalouden osuus kokonaiskaupasta on kuitenkin koko ajan laskenut vuosina 1995-2002, viennin osalta 10,5 prosentista 9,4 prosenttiin ja tuonnin osalta 12,3 prosentista 8,5 prosenttiin. Kroatia on edelleen maataloustuotteiden nettotuoja. Vuonna 2002 oli 25 jäsenvaltion Euroopan unioniin (EU-25) suuntautuneen viennin arvo 213 miljoonaa euroa, kun taas sieltä tulleen tuonnin arvo oli 725 miljoonaa euroa. Kauppataseen alijäämä EU-25:n kanssa näyttää yleisen suuntauksen mukaisesti kasvavan. Alijäämä oli 512 miljoonaa euroa vuonna 2002. Kroatian tärkeimmät maatalouden vientituotteet olivat tupakka ja tupakkatuotteet, erilaiset elintarvikevalmisteet, sokeri ja makeiset sekä viljat. Tärkeimpiä Kroatian tuomia maatalouden ja elintarviketeollisuuden tuotteita olivat erilaiset elintarvikevalmisteet, juomat, hedelmät ja pähkinät, elävät eläimet ja maitotuotteet. Kroatiasta tuli WTO:n jäsen vuonna 2000, ja se on sitoutunut maatalouskaupan esteiden poistamiseen asteittain vuoteen 2005 mennessä. Vapaakauppajärjestelyistä on sovittu useimpien Euroopan maiden kanssa.

Tärkeimpään lainsäädäntökehykseen tällä alalla kuuluvat maatalouslaki, maatalousmaalaki, laki maatalous- ja elintarviketuotteiden ekologisesta tuotannosta sekä laki maa-, metsä- ja kalatalouden valtiontuista. Erityisaloja hallinnoidaan useilla hallinnollisilla asetuksilla. Hallitus toimii parlamentin hyväksymien kansallisen maatalous- ja maaseutuohjelman sekä maatalouden ja kalastuksen kehittämisstrategian puitteissa.

Horisontaalisissa asioissa valmistelut maksajaviraston ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän perustamiseksi ovat vasta alkuvaiheessa, vaikka Kroatia pyrkiikin luomaan ne olemassa olevien rakenteiden, maatalousministeriön markkina- ja rakennetukien osaston sekä tietokoneistettuun keskustietokantaan yhdistetyn maatilarekisterin pohjalle. Koska yhteisen maatalouspolitiikan varojen viljelijöille maksamisessa keskeisessä asemassa olevaa maksajavirastoa ja yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää koskeva yhteisön säännöstö on hyvin vaativaa, suunnitteluun ja valmistautumiseen tarvitaan merkittäviä investointeja ja instituutioiden kehittämistä jo paljon ennen liittymistä. Kroatian kauppamekanismit rajoittuvat tuontikiintiöiden hoitoon ja tuonti-/vientitodistusten hallinnointiin. Vientitukia ei makseta. Elintarvikelain perussäännöksiä lukuun ottamatta Kroatiassa ei ole EY:n lainsäädännön mukaisia luonnonmukaisen viljelyn ja laatupolitiikan erityistoimenpiteitä. Kroatia tarvitsee myös yhteisön säännöstön mukaisen maatalouden kirjanpidon tietoverkon (Farm Accountancy Data Network, FADN), sillä maatalouden kirjanpitojärjestelmiä pidetään nyt vain yhtenä yleisenä maaseutualueiden kehittämistoimenpiteenä.

Valtiontuissa, muissa kuin markkinasidotuissa tuissa ja maaseudun kehittämistoimenpiteissä, Kroatia on ottanut käyttöön erilaisia järjestelmiä tukien myöntämiseksi viljelijöille. Näitä ovat: viljojen, öljykasvien, sokerijuurikkaan ja tupakan tuottajien vapautus Eurodieselin valmisteverosta; kaikenlaisen leivän ja maidon arvonlisäverottomuus; taloudellinen tuki kasvituhoja varten otettavaan vakuutukseen ja korvaus luonnononnettomuuksien aiheuttamien tuhojen lieventämiseksi. Kroatia maksaa tukea laventelin ja lääkeyrttien tuottamiseen sekä uusien laventeliviljelmien perustamiseen. Kroatian on saatettava kaikki valtiontukensa perustamissopimuksen määräysten ja valtiontukea koskevien suuntaviivojen mukaisiksi.

Peltokasvit. Peltokasvituotannossa Kroatia maksaa tuotantotukia viljakasveille (vehnä, ruis, ruisvehnä ja rehuvilja) ja öljykasvin siemenille (auringonkukka, soijapapu ja rapsi) muttei valkuaiskasveille. Tukimäärät ovat erisuuruiset leipäviljalaadulle ja rehuviljalle. Järjestelmän hallinnointi ja valvonta eroaa EU:n järjestelmästä. Edellisestä tukien hallinnointijärjestelmästä perittyjä menettelyjä yhdenmukaistetaan, ja valmistelut niiden saattamiseksi yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän mukaisiksi on aloitettu. Maatalouden valvontaelimen rakennetta uudistetaan parhaillaan. Kroatian interventiojärjestelmässä on otettava käyttöön vähimmäislaatuvaatimukset sisäisiä laatuvaatimuksia varten (esim. proteiinipitoisuus, Zeleny-luku, Hagberg-sakoluku). Kroatian olisi myös mukautettava alan tuonti- ja vientijärjestelmän hallintoa ja erityisesti otettava käyttöön tuonti-/vientitodistukset ja vientituet. Sokerialalla Kroatialla on käytössä sokerijuurikkaan tuotantoon vähimmäiskynnyksen ylittyessä myönnettäviä pinta-alatukia, jotka eivät ole yhteisön säännöstön mukaisia, sekä tulleja ja etuuskiintiöitä. Mitään sokerin yhteisen markkinajärjestelyn keskeisiä hallinnointivälineitä (tuotannon valvontatoimenpiteet, toimialakohtaiset sopimukset, interventiohintajärjestelmä ja tiedotusjärjestelmä) vastaavia mekanismeja ei ole käytössä. Vientisokerin alkuperäselvitysten asianmukaiseen valvontaan on edelleen kiinnitettävä huomiota. Kansalliset perushallintorakenteet ovat olemassa, ja niitä voidaan mahdollisesti käyttää tarvittavien välineiden pohjana, mutta niitä on kuitenkin vahvistettava tuntuvasti sokerin yhteisen markkinajärjestelyn hallinnoimiseksi.

Eläintuotteet. Maito- ja maitotuotealalla Kroatia myöntää 3,7 prosentin rasvapitoisuuteen perustuvan vähimmäiskynnyksen ylittyessä maitolitraa kohti maksettavaa tukea. Tuki on suurempi epäsuotuisilla alueilla. Samoin kuin EU:n järjestelmässä, Kroatiassa on käytössä tuotantotukia, maidon tavoitehinta, tullit ja tullietuuskiintiöt. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole käytössä eikä suunnitteilla interventiojärjestelmää eikä kiintiöiden hoitotoimenpiteitä. Kroatian maidontuotanto kattaa ainoastaan 80 prosenttia sen maito- ja maitotuotteiden vuosikulutuksesta, loppuosa tuodaan. Naudan- ja vasikanliha-alalla Kroatiassa on erityisjärjestelmät karjan lihotusta, kasvatusta ja lypsylehmiä varten. Kaupan toimenpiteitä sovelletaan myös. Noudattaakseen yhteisön säännöstöä tällä alalla Kroatian olisi aloitettava valmistelut eläinten tunnistusjärjestelmän, naudan ruhojen luokitusjärjestelmän ja asianmukaisen hintojen seurantajärjestelmän käyttöön ottamiseksi. Lampaiden ja vuohien kasvatukseen myönnetään myös tuotantotukia vähimmäiskynnyksen ylittyessä. Tuki on suurempi epäsuotuisilla alueilla. EU:n järjestelmästä poiketen tukea maksetaan myös urospuolisista eläimistä. Interventiotoimenpiteitä ja yksityisen varastoinnin toimenpiteitä ei ole. Kroatian olisi vahvistettava asianmukainen ruhojen luokitusjärjestelmä ja kehitettävä ruhopainoon perustuva hintojen seurantajärjestelmä. Sianliha-alalla eläinkohtaisia tukia myönnetään sikojen lihotukseen ja kasvatukseen vähimmäiskynnyksen ylittyessä, mikä ei ole EY:n lainsäädännön mukaista. Tullit ja etuuskiintiöt ovat käytössä. Ruhojen EUROP-luokitusmenetelmä näyttäisi olevan käytössä, mutta sitä ei ole vielä yhdistetty toimivaan hintojen seurantajärjestelmään. Lisäksi tarvitaan riittävät järjestelyt EY:n yksityisen varastoinnin tuen ja vientitukien hallinnoimiseen. Kananmunista ja siipikarjasta maksetaan tuotantotukia vähimmäiskynnyksen ylittyessä, ja lisäksi on käytössä tullit ja etuuskiintiöt. EY:n säännösten mukaisia kaupan pitämisen vaatimuksia ja hintaseurantaa ei vielä ole, ja ne pitäisi saada käyttöön liittymistä varten. Kroatian kotieläinkeskus vastaa useista toimista eläintuotteiden alalla.

Erikoistuneet viljelmät. Hedelmä- ja vihannesalalla Kroatiassa on käytössä vuotuinen hehtaarikohtainen tuotantotuki ja kertatuet uusien hedelmätarhojen istuttamiseen. Nämä toimenpiteet eivät ole yhteisön säännöstön mukaisia. Hedelmien ja vihannesten jalostukseen ei myönnetä tukia. Tuottajaorganisaatioiden perustaminen on hyvin varhaisessa vaiheessa, ja sitä olisikin kannustettava. Erityistä huomioita olisi kiinnitettävä siihen, että Kroatian kaupan pitämisen vaatimukset mukautetaan EY:n vaatimuksiin ja perustetaan laadunvalvontaelin. Lisäksi olisi otettava käyttöön asianmukainen markkinatietojärjestelmä. Viinialalla Kroatia myöntää hehtaaritukia viinirypäleiden tuotantoon ja uusien viinitarhojen istuttamiseen sekä kertatukia taimiaineistoa varten. Nämä toimenpiteet eivät ole yhteisön säännöstön mukaisia. Viiniköynnösten istutuksessa ei ole mitään rajoituksia Kroatiassa, eikä tislaustoimenpiteitä käytetä. Viinintuotannossa ei ole mitään interventiotoimenpiteitä. Oliiviöljyalalla maksetaan tukea oliivien tuotantoon, oliiviviljelmien istuttamiseen, taimiaineistoon ja neitsytoliiviöljyn tuotantoon. Ainoastaan oliivien tuotannosta maksettava tuki on EY:n säännösten mukainen. Kroatian olisi kehitettävä tietokoneistettu paikkatietojärjestelmä yhteisön säännöstön mukaisesti. Kroatian on myös mukautettava kaupan pitämisen vaatimuksia ja oliiviöljyn teknisiä ominaisuuksia koskeva lainsäädäntönsä ja niihin liittyvät analyysimenetelmät. Kuitukasvien osalta Kroatia kantaa tulleja pellavasta ja hampusta. Se ei näytä noudattavan muita yhteisön säännöstön sääntöjä tällä alalla, eikä etenkään hampun tuonnissa EU:hun sovellettavia erityisehtoja. Banaanialalla Kroatiassa on käytössä yksinomaan tariffeihin perustuva järjestelmä, jossa kannettava suosituimmuustulli on tällä hetkellä 10 prosenttia. Yksinomaan tariffeihin perustuva järjestelmä vastaa EU:ssa vuodesta 2006 sovellettavaa järjestelmää, mutta Kroatian on lisäksi otettava käyttöön EY:n laatuvaatimukset. Tupakan viljelijöille maksetaan tuotantotukea. Lisäksi käytössä on EU:sta poiketen taatun hinnan järjestelmä. Siemenistä maksetaan osittain tuotantoon ja osittain pinta-alaan perustuva tuki. Jälkimmäinen ei ole yhteisön nykyisen säännöstön mukainen. Tukikelpoisia siemenlajikkeita on lisäksi enemmän kuin EU:ssa. Myös humalalle maksetaan tuotantotukea yhdessä uusille istutuksille ja sertifioidulle taimiaineistolle maksettavan tuen kanssa. Kroatia haluaa vähentää tuotantoaan tällä alalla kun taas EU pyrkii mukauttamaan tuotantoa markkinakysyntään.

Maatalouden ja kalastuksen kehittämisstrategiaan kuuluva maaseudun kehittämismalli sisältää kolme pääohjelmaa: maaseutualueiden kehittäminen, kotoperäisten ja suojeltujen lajien säilyttäminen sekä maataloustuotteiden kaupanpitämisvalmistelut. Ohjelmat osoittavat Kroatian sitoutuneen maaseudun kehittämiseen sekä kansallisella että alueellisella tasolla, ja poliittiset tavoitteet ovat EU:n tavoitteiden kaltaisia. Toteutettavina olevista toimista voi päätellä, että valmius maaseudun kehittämispolitiikan laatimiseen ja täytäntöönpanoon samoin kuin rahoitukseen tarvittavat määrärahat valtion talousarviossa ovat jo olemassa. Epäsuotuisat alueet on jo määritetty kansallisesti. Nämä valmistelut luovat hyvän perustan yhteisön säännöstön mukaisten maaseudun kehittämisohjelmien laatimiseen tulevaisuudessa. EU:n vaatimien täytäntöönpanomekanismien, erityisesti maksajavirastojen, valmisteluissa on vielä paljon tehtävää. Kaikkien asiaan liittyvien yksiköiden välistä yhteistyötä olisi myös lisättävä.

Eläinlääkinnän ja kasvien terveyden aloilla Kroatialla on yleisesti toimivat, maatalousministeriön alaiset yksiköt.

Eläinlääkinnässä tärkeimmät lait ovat eläinlääkintälaki, laki eläinten lääkinnästä ja eläinten lääkkeistä sekä laki eläinten hyvinvoinnista. Erityisaloja hallinnoidaan useilla hallinnollisilla asetuksilla. Kroatia noudattaa jo joitakin EY:n lainsäädännön periaatteita. Jotkut perusdirektiivit on jo osittain siirretty osaksi kansallista lainsäädäntöä, mutta ne on vielä saatettava täysin yhteisön säännöstön mukaisiksi. Vaikka Kroatia on selvästi nähnyt vaivaa tarttuvan spongiformisen enkefalopatian (TSE) ja teurastuksen sivutuotteiden käsittelyssä, sen on parannettava valmiuttaan saattaa lainsäädäntönsä tiukasti yhteisön säännöstön mukaiseksi (erityisesti TSE:hen liittyvien yhteisön säännöstön mukaisten tuontirajoitusten noudattaminen ja eläinten poistaminen taudinpurkaustapauksessa) sekä valmiuttaan panna lainsäädäntö täytäntöön ja valvoa sen täytäntöönpanoa. Kroatian laajasti sovellettavat TSE:hen liittyvät tuontirajoitukset, jotka koskevat kaikkia jäsenvaltioita kolmea lukuun ottamatta, eivät ole tieteellisesti perusteltuja, joten ne ovat väliaikaisen sopimuksen vastaisia. Tästä syystä Kroatian pitäisi saattaa elävien eläinten ja lihavalmisteiden tuontijärjestelmänsä sen kansainvälisten terveys- ja kasvinsuojeluvelvoitteiden sekä yhteisön säännöstön mukaiseksi.

Eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmää laaditaan parhaillaan, ja sen pitäisi täyttää EY:n vaatimukset. Eläintautien ja eläinten terveyden valvonnan perusjärjestelmät ovat olemassa, mutta niitä on edelleen mukautettava vastaamaan EY:n lainsäädäntöä ja institutionaalisia vaatimuksia. Eläinten hyvinvointia koskevan EY:n lainsäädännön perusperiaatteet on sisällytetty kansalliseen lainsäädäntöön. Kroatian on toimittava yleisten toimenpiteiden alalla, koska tärkeitä yhteisön säännöstön osia ei vielä ole siirretty kansalliseen lainsäädäntöön. Valmiuksia jäämien valvontaan on parannettava.

Maataloustuotteita jalostavista elintarvikelaitoksista vain muutamat täyttävät kansanterveydellisesti EY:n rakenne- ja hygieniavaatimukset ja kuuluvat EU:n viejäluetteloon. Suuressa osassa laitoksista tarvitaan merkittäviä investointeja tilojen kunnostamiseksi, ja niitä olisi tuettava tässä tehtävässä. Eläinten ruokintaa koskevat lait ja määräykset on tarkistettava kokonaan. Kroatian viranomaisten on pyrittävä saattamaan kansallisen eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestelmän ja kolmansista maista tuotaessa tehtävien eläinlääkinnällisten tarkastusten järjestelmän hallinnointi sekä tuontisäännöt EY:n vaatimusten mukaisiksi. Tämä koskee erityisesti tarkastajien koulutusta ja asianmukaisia laboratoriovälineitä.

Kasvien terveyden osalta lainsäädäntö on osittain saatettu yhteisön säännöstön mukaiseksi. Lainsäädännöllisesti merkittävimpiä ovat kasvinsuojelulaki ja seuraavat kolme asetusta: asetus kasvien terveystarkastuksista ja kasvinsuojelun valvonnasta kansalliset rajat ylittävissä tuotteiden kuljetuksissa, asetus pakollisista viljelykasvien ja tilojen, siementen ja taimiaineiston terveystarkastuksista sekä asetus ehdoista ja edellytyksistä, joita sovelletaan lisättäessä maatalous- ja puutarhaviljelyalan siemeniä ja maatalousalan lisäysaineistoa kansallisiin lajikeluetteloihin. Kroatian on otettava haitallisten organismien osalta lainsäädännössään käyttöön suojeltujen alueiden käsite, vaikkei se olekaan velvoitettu vahvistamaan suojeltuja alueita omalla alueellaan, ja jatkettava työtä EY:n valvontadirektiivien noudattamiseksi. Kasvinsuojeluaineisiin on kiinnitettävä enemmän huomiota, ja niitä koskevan hallinnon uudistuksen pitäisi olla yhteisön säännöstön mukainen. Valmiuksia jäämien valvontaan on parannettava. Tärkeät siemeniä ja lisäysaineistoa koskevat EU:n direktiivit on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kroatia on aloittanut kasvilajikkeiden kaupan pitämiseen ja suojeluun liittyvien näkökohtien siirtämisen osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Kroatian on varmistettava, että sen nyt voimassa olevat kansainväliset eläinlääkinnälliset ja kasvien terveyttä koskevat sopimukset saatetaan yhteisön säännöstön mukaisiksi.

Vuonna 2003 annettiin elintarvikkeiden turvallisuuden alalla elintarvikelaki, jolla yhteisön tämän alan säännöstö pannaan osittain täytäntöön. Laissa säädetään elintarvikevirastosta, joka perustamisensa jälkeen vastaisi riskinarvioinnista, tarkastustoimien koordinoinnista eri ministeriöiden välillä sekä elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean keskushälytysjärjestelmän hallinnoinnista (ks. tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskeva 1 luku).

Päätelmät

Kroatian on maatalousalalla ponnisteltava merkittävästi ja jatkuvasti saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa.

Monet Kroatian maatalouspoliittisista toimenpiteistä eivät ole yhteisön säännöstön mukaisia, ja ne olisi poistettava asteittain. Kroatian on aloitettava aikaavievät valmistelut ottaakseen käyttöön yhteisen maatalouspolitiikan hallinnoinnin perusvälineet, joita ovat etenkin EY:n vaatimusten mukainen maksajavirasto ja yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä. Hallinnon valmiuteen hallinnoida yhteisiä markkinajärjestelyjä ja maaseudun kehittämistoimia olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota.

Kroatia on pyrkinyt mukautumaan EY:n vaatimuksiin eläinlääkinnän ja kasvien terveyden aloilla. Kroatian viranomaisten on ponnisteltava hallintorakenteen ja johdon uudelleenjärjestelyn toteuttamiseksi, jotta EY:n vaatimusten mukainen valvontajärjestelmä saadaan käyttöön etenkin tuonnin valvonnan osalta. Kroatiassa on kuitenkin vielä merkittäviä puutteita, ja viime aikaisten uudistusten ja oikeudellisen viitekehyksen uudenaikaistamisen lujittamiseksi ja hallinnon mukautusten jatkamiseksi tarvitaankin vielä paljon työtä. Kroatian on myös määriteltävä oikeudelliset ja institutionaaliset painopistealueet, joilla eläinlääkinnän ja kasvien terveyden aloilla tarvitaan toimia tulevaisuudessa. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä tarkastajien ja hallintohenkilöstön koulutukseen, laboratorioiden nykyaikaistamiseen ja elintarviketeollisuuden saattamiseen EY:n kansanterveydellisiä vaatimuksia vastaavaksi.

8 luku: Kalastus

Yhteisön kalastusalan säännöstö muodostuu asetuksista, joita ei tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Alalla täytyy kuitenkin toteuttaa toimenpiteet, joilla valmistellaan hallintoa ja toimijoita yhteiseen kalastuspolitiikkaan osallistumiseen (markkinapolitiikka, kalavarojen ja laivaston hoito, tarkastukset ja valvonta, rakenteelliset toimet ja valtiontuki). Joissakin tapauksissa kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa voimassa olevia sopimuksia tai yleissopimuksia on mukautettava.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksella / väliaikaisella sopimuksella säännellään kalastustuotteiden etuuskohtelukauppaa.

Kalavarojen ja laivaston hoidosta mainittakoon, että Kroatialla on 3 150 alusta ja laivaa (832 troolaria, 332 kurenuotta-alusta ja 1 999 monitoimialusta). Peruslainsäädäntöä alalla ovat merikalastuslaki ja laki makean veden kalastuksesta. Kaupalliseen kalastukseen tarvitaan asianmukainen lupa, joka pienimuotoisen kalastuksen osalta annetaan vain Kroatian kansalaisille. Kalastusvälineistä ja pyydyksistä säädetään kaupallista merikalastusta koskevassa asetuksessa. Kiintiöjärjestelmää ei ole muille kuin suurille pelagisille lajeille. Tonnikalankalastuksesta on annettu erityissäännöksiä. Kroatialla on laivaston kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on lisätä joidenkin muiden Adrianmeren alueen maiden kanssa jaettaviin kalavaroihin kuuluvien pienten pelagisten lajien pyyntimääriä ja kulutusta. Ohjelmaan kuuluu 30 uuden aluksen (90-120 bruttotonnia) rakentaminen kaudella 2004-2009 samalla kun vanhaa laivastokapasiteettia poistetaan määrittämätön määrä. Tämä ohjelma on kuitenkin Välimeren yleisen kalastuskomission tieteellisten suositusten vastainen. Teholtaan alle 29 kW:n alukset voivat pyytää pikarelleja trooleilla rannikkoalueilla enintään yhden merimailin päässä rantaviivasta.

Eniten kalastetaan pieniä sinisiä pelagisia lajeja (sardiini ja anjovis) kurenuotilla ja ajoverkoilla, suuria pelagisia lajeja (tonnikala) kurenuotilla sekä katkarapuja, kummeliturskaa ja kelttiä troolilla. Rantanuotta-, riimuverkko- ja verkkokalastus ovat yleisiä.

Kalastusalaa hallinnoivassa maatalousministeriössä on keskusyksikkö (joka vastaa pääasiassa lainsäädännöstä ja koordinoinnista) ja seitsemän paikallisyksikköä (jotka vastaavat pääasiassa lupien antamisesta ja tiedonkeruusta). Tämän lisäksi on riippumaton valtion tarkastuslaitos, joka vastaa kaikkien alojen, myös kalastuksen, kaupallisten toimintojen tarkastuksesta vaikka erityistä kalastuksen tarkastusyksikköä ei olekaan. Rajoitettu määrä tarkastajia hoitaa näin muiden tehtäviensä ohessa myös kalastuksen tarkastustoimet. Nykyiset välineet ovat riittämättömiä ja alusten seurantajärjestelmä puuttuu. Sisäasiainministeriön alainen meripoliisi hoitaa merellä tehtävät tarkastukset. Vaikka näiden kahden yksikön välillä onkin yhteistyötä, koordinointi ei näytä olevan riittävää. Yleisesti nykyisen tarkastusjärjestelmän tehokkuus herättää epäilyjä henkilöstön, välineiden ja eri hallintoyksiköiden välisen koordinoinnin suhteen.

Kroatian kalastusalusrekisteriä pitävät satamaviranomaiset manuaalisesti. Kukin alus rekisteröidään myös kaupallisten kalastuslupien atk-tietokantaan. Kroatia valmistelee yhteisön säännöstön mukaisen elektronisen kalastusalusrekisterin käyttöönottoa.

Kroatian olisi selkiytettävä pienimuotoisen kaupallisesti harjoitettavan kalastuksen lupajärjestelyjä. Sen pitäisi myös osoittaa kykynsä mitata ja valvoa laivastonsa kapasiteettia ja pyyntiponnistusta asianmukaisesti. Kalastuslupia on kolmenlaisia: lupa kaupalliseen, pienimuotoiseen sekä urheilu- ja vapaa-ajan kalastukseen. Kaupallista kalastuslupaa hakevan on oltava rekisteröity pienyritysrekisteriin. Myös kalankasvatukseen tarvitaan lupa.

Rakenteellisia toimia hallinnoi Kroatiassa maatalousministeriö.

Kroatiassa on useita erilaisia kalastusalan valtiontukia, joilla tuetaan kalojen pyyntiä, kasvatusta ja jalostusta, erityisesti kotoperäisten lajien kasvatusta. Tukijärjestelmät vaihtelevat markkina- ja hintapoliittisista toimenpiteistä rakennepoliittisiin toimenpiteisiin sekä vesiviljelyn ja makean veden kalankasvatuksen tukiin. Jotkut näistä on saatettava yhdenmukaisiksi yhteisön säännöstön kanssa.

Kansainvälisistä kalastussopimuksista mainittakoon, että Kroatia on Kansainvälisen Atlantin tonnikalojen suojelukomission ja Eurofish-järjestön jäsen. Se on myös jäsen Välimeren yleisessä kalastuskomissiossa, jonka autonomisen talousarvion se on ratifioinut. Ainoa voimassa oleva kahdenvälinen sopimus on väliaikainen sopimus rajanylityksestä Slovenian kanssa.

Parlamentti antoi 3. lokakuuta 2003 yksipuolisen julistuksen Adrianmeren suojellusta ekologisesta kalastusvyöhykkeestä. Laajennettu oikeudellinen toimivalta tulee voimaan vuoden kuluttua julistuksen antamisesta. Siihen näyttäisi kuuluvan kielto, jonka mukaan ulkomaiset alukset eivät saa ilman Kroatian viranomaisten lupaa tehdä alueella minkäänlaisia tieteellisiä tutkimuksia. On valitettavaa, että Kroatia päätti antaa julistuksen suojellusta ekologisesta kalastusvyöhykkeestä Adrianmerellä keskustelematta ja järjestämättä koordinointia muiden alueen maiden kanssa.

Päätelmät

Kalastusala on Kroatiassa kehittynyt huomattavasti. Pienten pelagisten lajien pyyntimäärät ja kalastusalusten lukumäärä nousevat. Tietokoneistetun kalastusalusrekisterin perustamisessa on edistytty. Kehitys ei kuitenkaan vastaa ennakoivaa strategiaa eikä liity erityisiin tieteellisiin tuloksiin.

Kroatian on jatkettava pyrkimyksiä yhdenmukaistaa lainsäädäntönsä yhteisön säännöstöön tällä alalla sekä pantava se tosiasiallisesti täytäntöön ja valvottava sen täytäntöönpanoa. Erityisesti olisi keskityttävä markkinavälineiden ja yhteisön varojen hallinnointiin tarvittavien rakenteiden perustamiseen ja riittävän valvonnan varmistamiseen. Valvontaan sisältyy myös satelliittiseurantajärjestelmä. Suojellusta ekologisesta kalastusvyöhykkeestä annettuun julistukseen on löydettävä ratkaisu Venetsiassa pidetyn Välimeren kestävän kalastuksen konferenssin päätelmien perusteella.

9 luku: Liikenne

EY:n liikennelainsäädännön tavoitteena on parantaa sisämarkkinoiden toimintaa edistämällä tehokkaita sekä ympäristö- ja käyttäjäystävällisiä liikennepalveluita. Yhteisön liikennealan säännöstö kattaa maantieliikenteen, rautatiet, ilmailun, meriliikenteen ja sisävesiliikenteen. Siihen sisältyy teknisiä ja sosiaalisia standardeja, turvastandardeja sekä markkinoiden vapauttaminen liikenteen yhtenäismarkkinoilla.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa on maaliikennettä koskevia määräyksiä, jotka koskevat mm. infrastruktuurin kehittämistä, rautatieliikenteen ja yhdistettyjen kuljetusten edistämistä, helpompaa markkinoillepääsyä, kauttakulkuliikenteen helpottamista sekä maaliikenteen teknisiä, sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä vaatimuksia.

Kroatia investoi huomattavan osan BKT:sta liikenneinfrastruktuuriin. Yleisesti ottaen Kroatian liikennekapasiteetti on riittävä kaikkien liikennemuotojen osalta. Kuitenkin suuri osa infrastruktuurista on vain kohtalaisessa tai heikossa kunnossa. Tärkein liikenneverkko on jo määritelty yhdessä komission kanssa. Lisäksi on vahvistettu strateginen lähestymistapa liikennealan infrastruktuuriverkon kehittämiseksi alueelle.

Maantieliikennettä koskevat säännöt ovat lähes yhdenmukaiset yhteisön säännöstön kanssa. Maanteiden tavara- ja henkilöliikenteen harjoittamista säännöstellään, ja sekä kansallisiin että kansainvälisiin liikenteenharjoittajiin sovelletaan ammatillisia sääntöjä. Niitä on kuitenkin vielä yhdenmukaistettava yhteisön säännöstön kanssa. Kroatian lainsäädäntöä yhdenmukaistetaan liikenteen sosiaalikysymyksiä koskevan yhteisön säännöstön kanssa ajo- ja lepoaikojen osalta. Kroatiassa on käytettävä ajopiirturia. Kroatia soveltaa myös kotimaanliikenteessä Euroopan sopimusta kansainvälisessä tieliikenteessä käytettävien ajoneuvojen miehistöjen työstä. Yhteisön teknisen säännöstön osalta Kroatia on siirtymässä kohti yhteisön lähestymistapaa mm. soveltamalla vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä kuljetuksista tehdyn eurooppalaisen sopimuksen määräyksiä. Myös katsastusta, ajokortteja, painoja ja mittoja sekä nopeudenrajoittimia koskeva Kroatian lainsäädäntö on lähes, mutta ei täysin yhdenmukainen yhteisön säännöstön kanssa. Yhteisön verosäännöstön osalta Kroatian on muutettava sekä vuotuisten ajoneuvoverojen että käyttäjämaksujen tasoa yhteisön säännöstön mukaiseksi. Lisäksi maksujen syrjivyyttä koskeva ongelma (ulkomailla rekisteröidyistä ajoneuvoista peritään lisämaksu) on ratkaistava.

Hallinnollisten valmiuksien osalta maantieliikennettä koskevat kysymykset on hiljattain siirretty meriliikenne-, matkailu-, liikenne- ja kehitysministeriöön. On tärkeää varmistaa, että tämä ministeriö ja (poliisiasioista vastaava) sisäministeriö tekevät tehokasta yhteistyötä ja että tehdään riittävästi tarkastuksia, jotta sosiaalilainsäädäntöä ja teknisiä edellytyksiä koskevat vaatimukset täyttyvät.

Rautateiden osalta Kroatia on antanut lainsäädäntöä, joka on yhdenmukainen infrastruktuurin hallinnon ja rautatieliikenteen palvelujen kirjanpidon eriyttämistä koskevan yhteisön säännöstön kanssa. Vakiintuneen (ja edelleen integroidun) rautatieliikenteen harjoittajan (Hrvatske eljeznice) hallinto on itsenäinen, mutta koska se on täysin valtion omistama, sitä valvoo hallituksen nimeämä "hallintoneuvosto". Yrityksessä on parhaillaan käynnissä rakenneuudistus, ja sen rahoitusasema on edelleen epävakaa. Hiljattain annettu rautateitä koskeva EY:n lainsäädäntö (ensimmäinen rautatiepaketti) on sisällytetty Kroatian lainsäädäntöön, joka tulee voimaan vuonna 2005. Lainsäädännössä säädetään myös syrjimättömästä pääsystä Kroatian liikenneverkkoon. Suurinta osaa johdetusta oikeudesta (esim. kapasiteetin jakamisen riippumattomuus) ei ole kuitenkaan vielä annettu. Kroatian on edelleen yhdenmukaistettava yhteentoimivuutta koskeva lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön kanssa.

Tämän alan hallinnollisia valmiuksia on lujitettava ottaen huomioon rautateitä koskevan uuden yhteisön säännöstön täytäntöönpano.

Sisävesiliikenne on Kroatiassa melko vähäistä ja ainoastaan pieni osa Kroatian laivastosta voi liikennöidä yhteisön tärkeimmillä vesillä. Infrastruktuurilla ja satamilla on eri omistajat kuin laivastolla. Sosiaalisääntöjä lähennetään jo nyt yhteisön säännöstöön. Ammattiinpääsyä koskevaan Kroatian lainsäädäntöön sisältyy useita lisä- ja erityisvaatimuksia Yhdenmukaistamista on jatkettava. Alusten teknisten vaatimusten osalta Kroatia soveltaa jo YK:n Euroopan talouskomission sääntöjä, jotka vastaavat yhteisön säännöstöä. Tämä pätee myös vaarallisten aineiden kuljetukseen.

Kroatian ministeriöt ja alusrekisteri näyttävät varmistavan sisävesiliikenteen hallinnolliset valmiudet asianmukaisella tavalla.

Suurta osaa yhteisön ilmailualaa koskevasta säännöstöstä ei ole saatettu osaksi Kroatian lainsäädäntöä. Näitä ovat esimerkiksi maahuolintaa, tulo- ja lähtöaikojen jakamista, tietokoneistettuja varausjärjestelmiä sekä hintoja koskevat säännökset. Vaikka Kroatia on Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) ja Euroopan siviili-ilmailukonferenssin (ECAC) jäsen, se ei vielä ole Euroopan ilmailuviranomaisten yhteistyöjärjestön (JAA) täysjäsen, minkä vuoksi Kroatian on yhdenmukaistettava lainsäädäntöään turvallisuussääntöjen kanssa. Kroatian on myös yhdenmukaistettava valtiontuki- ja kilpailusääntöjään. Lisäksi EU:n kanssa olisi neuvoteltava kattava ilmailualan sopimus, jolla varmistetaan vastavuoroinen pääsy ilmailumarkkinoille.

Hallinnollisia valmiuksia on lujitettava ja eri tahojen (siviili-ilmailuviranomainen, ilmailuonnettomuuksien tutkimuslaitos, merenkulku-, matkailu-, liikenne- ja kehitysministeriö) asemaa ja vastuualoja on selkeytettävä.

Meriliikenteen alalla suurin osa teknisiä vaatimuksia koskevasta lainsäädännöstä vastaa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) ja Kansainvälisen työjärjestön (ILO), joiden jäsen Kroatia on, asettamia vaatimuksia erityisesti turvallisuuden, merenkulkijoiden koulutuksen ja sosiaalisten vaatimusten osalta. Kroatialla ei siis pitäisi olla suuria vaikeuksia lähentää turvallisuutta ja sosiaalikysymyksiä koskevaa lainsäädäntöään yhteisön säännöstöön keskipitkällä aikavälillä. Aluksen rekisteröintiä koskevien ehtojen, julkisen palvelun velvoitteiden ja sopimusten sekä eräitä sosiaalikysymyksiä koskevan lainsäädännön osalta (esim. työajat kansallisilla aluksilla sekä merenkulkijoiden koulutus ja todistukset) Kroatian on kuitenkin edelleen yhdenmukaistettava lainsäädäntöään yhteisön säännöstön kanssa. Satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevan Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjan mukaisten vuotta 2002 koskevien tilastojen mukaan satamavaltioiden suorittaman valvonnan perusteella pysäytettiin 8,9 prosenttia Kroatian lipun alla purjehtivista aluksista. Vertailun vuoksi todettakoon, että vuonna 2002 EU:n lipun alla purjehtivista aluksista pysäytettiin 3,5 prosenttia. Kroatian lippu kuuluu Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjassa olevaan harmaaseen listaan.

Hallinnollisia valmiuksia olisi lujitettava, jotta varmistetaan, että Kroatia pystyy täyttämään yhteisön säännöstössä asetetut vaatimukset satamavaltion suorittamalle valvonnalle ja lippuvaltion toimeenpano- ja valvontatyölle. Lisäksi olisi varmistettava rajoittamaton merenkulun kabotaasi.

Päätelmät

Kroatian on tällä alalla jatkettava ponnisteluja saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa. Erityisesti ilmailualalla on vielä paljon tehtävää. Yhteisön säännöstön tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi Kroatian hallintorakenteita olisi lujitettava.

10 luku: Verotus

Verotusta koskeva yhteisön säännöstö kattaa välillisen verotuksen alan laajasti sekä arvonlisäveron (alv:n) että valmisteveron osalta. Siinä vahvistetaan alv:n määritelmät ja periaatteet, kun taas kivennäisöljyjen, tupakkatuotteiden ja alkoholijuomien valmisteveroihin sovelletaan verojen rakenteista, vähimmäismääristä sekä valmisteveron alaisten tavaroiden hallussapidosta ja liikkumisesta annettuja EY:n direktiivejä. Välittömän verotuksen osalta yhteisön säännöstö kattaa joitakin yritysverotuksen osa-alueita. Tavoitteena on pääasiassa poistaa esteet yritysten välisiltä rajat ylittäviltä toiminnoilta. Hallinnollista yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa koskevassa yhteisön lainsäädännössä taasen säädetään välineet, joilla yhteisön sisäinen verojen kiertäminen voidaan välttää niin välittömän kuin välillisen verotuksen osalta.

Kroatiassa on välillisessä verotuksessa käytössä alv-järjestelmä. Se otettiin käyttöön vuonna 1995, ja sitä on muutettu useaan otteeseen. Nykyinen alv-järjestelmä perustuu EY:n alv-lainsäädäntöön, joten se tarjoaa hyvän lähtökohdan. Yhdessä alv:n kanssa on edelleen rajoitetusti voimassa tavaroiden ja palvelujen myynnistä perittävien verojen järjestelmä, mutta liikevaihtoveron osuus julkishallinnon tuloista vuonna 2002 oli vain 0,16 prosenttia kun alv:n osuus oli 31,3 prosenttia. Veropohjan, verovelvollisten ja alv-velvoitteen määritelmät samoin kuin suorituspaikkaa koskevat säännökset muistuttavat EY:n lainsäädäntöä. Ulkomaiset yrittäjät, joiden verotuspaikka ei ole Kroatia, saavat rekisteröityä siellä alv:tä varten. Verovelvollisen ei ole pakko rekisteröityä alv-velvolliseksi, jos vuotuinen liikevaihto jää alle 85 000 kunan (noin 11 500 euroa), joka on yhteisön säännöstön mukainen kynnys.

Yleinen arvonlisäveroaste Kroatiassa on nyt 22 prosenttia, eikä alennuksia sovelleta, mikä vastaa yhteisön säännöstöä. Nollaveroastetta sovelletaan kuitenkin monenlaisiin erityistavaroihin ja -palveluihin: leipä, maito, kirjat, tieteelliset lehdet ja koulutusaineisto, vammaisten lääkintä- ja kuntoutusvälineet, elokuvat ja ulkomailta hankitut matkailupalvelut. Nollaveroaste ei sovi yhteen yhteisön säännöstön kanssa. Tuontitavaroita ei syrjitä, sillä veroaste on sama kuin vastaavilla kotimaisilla tuotteilla. Alv-vapautukset ilman oikeutta hakea tietyistä tavaroista ja palveluista tuotantopanosten hyvitystä ovat hyvinkin samanlaisia kuin yhteisön säännöstön mukaiset vapautukset, mutta niitä on kuitenkin vielä yhdenmukaistettava.

Yhteisön säännöstön mukaan vapautus myönnetään hankittaessa tavaroita vapaa-alueille tai niiden sisällä taikka vapaa- ja tullivarastoihin. Alv:n soveltaminen alueellisesti sulkee kuitenkin Kroatiassa määritetyt vapaa-alueet alv-lain ulkopuolelle, mikä ei ole yhteisön säännöstön mukaista (ks. myös tulliliittoa koskeva 25 luku).

Verovelvolliset saavat vähentää alv:n liiketoimintaa varten hankkimistaan tavaroista ja palveluista, mutta Kroatian alv-laki ei, hyvin rajoitettuja poikkeustapauksia lukuun ottamatta, salli palautuksia toimijoille, jotka eivät ole sijoittautuneet Kroatiaan. Jälkimmäinen säännös on yhteisön lainsäädännön vastainen. Lisäksi alv-lakiin ei sisälly yhtään yhteisön säännöstöön kuuluvaa arvonlisäveron erityisjärjestelmää. Ainoa erityisjärjestelmä koskee käytettyjä autoja.

Verohallinto, joka on hallinnollinen organisaatio valtiovarainministeriössä, on hallinnollisesti toimivaltainen välittömän verotuksen ja alv:n osalta (lukuun ottamatta kuitenkaan tuonnissa kannettavaa alv:tä, josta vastaa tullihallinto). Siihen kuuluu päätoimisto, 20 aluetoimistoa ja 121 paikallistoimistoa. Verohallinnon toimivalta ja valtuudet sekä veronmaksajien oikeudet ja velvollisuudet on määritetty selkeästi.

Käytössä olevien tietojen mukaan harmaa talous oli merkittävää 1990-luvulla, mutta näyttää nyt vähentyneen. Verot kannetaan määräajassa vain 85 prosentissa tapauksia, mikä on selvästi alhaisempi kuin EU:n keskiarvo (93 prosenttia). Alv:n ja välittömien verojen valvontastrategiaa, joka määritetään yleisessä verolaissa, on kehitettävä ja lujitettava. Tarkastukset tehdään vuotuisen tarkastussuunnitelman mukaisesti, jossa valinta perustuu useisiin eri tekijöihin. Verotarkastajien määrää näyttäisi olevan tarpeen lisätä, ja tämä onkin jo suunnitteilla. Paikallisella ja toiminnallisella tasolla verohallinnon työntekijät vastaavat kaikista verovelvollisten veroista, mutta tarkastajat ovat erikoistuneet veronmaksajien veromäärän ja/tai toiminnan mukaan.

Verohallinnon päätöksistä voi valittaa ja veronmaksajat voidaan haastaa oikeuteen veropetoksesta, mutta menettelyt ovat - ainakin jälkimmäisille - hitaita ja tulokset tehottomia. Veroista kierretään eniten alv:tä. Keskustoimiston riippumatonta verorikosten tutkintaosastoa ja sen aluetoimistoja Zagrebissa, Rijekassa, Splitissä ja Osijekissa ei vielä ole organisoitu asianmukaisesti, eikä niillä ole riittävästi veropetosten asiantuntijoita. Tämän lisäksi koordinointi verohallinnon, poliisin, syyttäjänviraston, tutkintatuomarien sekä ensimmäisen ja toisen asteen tuomioistuimien välillä on kaukana parhaasta mahdollisesta tilanteesta, ja tämä johtaa erittäin pitkiin odotusaikoihin.

Kaikista EU:n yhdenmukaistettuun valmisteverojärjestelmään kuuluvista tuotteista (alkoholi ja alkoholijuomat, tupakkatuotteet ja kivennäisöljyt) kannetaan valmistevero. Valmisteveron osuus julkishallinnon tuloista vuonna 2002 oli 9 prosenttia (Kroatian lain mukaan valmisteveron alaisuuteen kuuluvat useat muut tuotteet mukaan luettuina). Valmisteveroa varten kaavaillaan yhtenäistä lakia, ja lainsäädännön pitäisi näin lähentyä yhteisön säännöstöön. Samalla otetaan kotimaan kuljetuksissa käyttöön EY:n säännöstöön perustuva väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmä, jolla tehostetaan valvontamenettelyjä.

Veropohjaa, verojen rakenteita ja määritelmiä on mukautettava yhdenmukaiseksi sellaisten tavaroiden osalta, joista valmistevero kannetaan EU:ssa. Kroatia näyttää myöntävän verovapautuksen alkoholin ja alkoholijuomien omaan käyttöön tarkoitetulle kotituotannolle kaikkien muiden alkoholijuomien osalta paitsi oluen. Yhteisön säännöstössä tällaista vapautusta ei myönnetä välituotteille eikä alkoholijuomille. Yhteisön säännöstön vastaisesti Kroatia myöntää verovapauden myös pienille panimoille, joiden tuotanto on enintään 1 500 litraa vuodessa. Tupakkatuotteiden osalta verovapautus on laajennettava koskemaan myös denaturoitua valmistettua tupakkaa. Kivennäisöljyistä kaikenlaiset lämmitysöljyt on vapautettu valmisteverosta. Vapautusten soveltamisala ei ole yhteisön säännöstön mukainen.

Valmisteveroaste jää toisinaan joissakin edellä mainituissa luokissa alle EU:n vähimmäisasteen. Tämä pätee erityisesti savukkeisiin ja savukkeiksi käärittävään tupakkaan, kun taas alkoholituotteiden, erityisesti oluen, vähimmäisveroasteen vertailua EU:n kanssa ei vielä voida tehdä, koska verojen rakenne on erilainen. Kivennäisöljyjen valmisteveroasteeseen ei vaikuta kivennäisöljyn käyttötarkoitus. Mihin käyttötarkoitukseen tahansa tarkoitetun nestekaasun - samoin kuin muidenkin kivennäisöljyjen - veroaste on huomattavasti alhaisempi kuin yhteisön säännöstön mukaiset vähimmäisveroasteet. Kotimaisten ja vastaavien tuontituotteiden veroaste on sama. Kroatian väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmää on mukautettava yhteisön säännöstön vaatimuksiin. Erityisesti on korjattava se seikka, että nykyinen väliaikaisen valmisteverottomuuden järjestelmä ei koske valmisteveron alaisia tuontituotteita.

Tullihallinto on vastannut valmisteverosta tammikuusta 2002 alkaen. Tosiasiallisesti toimivaa valmisteveroyksikköä ei kuitenkaan edelleenkään ole, sillä valmisteverovirkailijoita on vain kaksi. Toiminnallisesti valmisteveroon on erikoistunut ainoastaan 10 tullitoimipaikkaa. Tästä syystä on palkattava lisää henkilöstöä ja työntekijöille on suunniteltava järjestelmällistä koulutusta niin valmisteveron kannosta kuin se valvonnasta. Kroatiassa näyttäisi lisäksi olevan suuria ongelmia, jotka liittyvät tupakkatuotteiden - ja pienemmässä määrin myös alkoholien - salakuljetukseen sen alueen kautta.

Välittömän verotuksen alalla joitakin kroatialaisten yhtiöiden ulkomaisille maksamien korkojen, rojaltien, osinkojen ja palkkioiden verotusta koskevia säännöksiä on mukautettava edelleen emoyhtiöitä ja tytäryhtiöitä sekä korkoja ja rojalteja koskeviin direktiiveihin. Lisäksi on aiheellista muistuttaa, että säästötulojen verotusta koskevassa direktiivissä edellytetään jäsenvaltioiden antavan rajojen yli tiedot EU:ssa asuville henkilöille maksetuista koroista.

Yritysten rajat ylittävien uudelleenjärjestelyjen veroesteet saataneen poistettua, kun yritysjärjestelydirektiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimeen viitaten on muistutettava, että vaikka välitön verotus kuuluukin jäsenvaltioiden toimivaltaan, niiden on kuitenkin harjoitettava toimivaltaansa yhteisön lainsäädäntöä noudattaen ja siten vältettävä kansallisuudesta johtuvaa avointa tai peiteltyä syrjintää.

Kroatiassa on tällä hetkellä viisi erilaista etuusjärjestelmää yritys- ja tuloveroa varten. On muistettava, että Kroatian on omaksuttava yritysverotuksen käytännesääntöjen periaatteet, eikä sen pitäisi ottaa käyttöön uusia verotoimenpiteitä vaan kumottava nykyistä lainsäädäntöä, joka ei välttämättä ole käytännesääntöjen mukaista.

Välittömien verojen kannon hoitaa verohallinto (ks. edellä hallinnolliset valmiudet alv:n osalta).

Niin alv:tä kuin valmisteveroja koskevan hallinnollisen yhteistyön ja vastavuoroisen avun osalta Kroatian kokemukset ovat edelleen hyvin vähäisiä. Tällä alalla on kehitettävä etenkin tiedonvaihtoon käytettävää tietotekniikkaa. Alv-tietojen vaihtojärjestelmän (VIES), alv-rekisteröinnin sähköisen hakemisen, valmisteverotietojen vaihtojärjestelmän (SEED) ja valmisteveron alaisten tavaroiden yhteisön sisäisen liikkumisen ja valvonnan tietokoneistamisen (EMCS) on oltava toimintavalmiina liittymispäivään mennessä.

Päätelmät

Alv-järjestelmää on vielä muutettava, jotta se saadaan yhteisön säännöstön mukaiseksi. Nykyiseen vapaa-aluejärjestelmään on kiinnitettävä huomiota sen varmistamiseksi, että näitä alueita, joita ei nyt lasketa kuuluvaksi Kroatian alueeseen alv:n osalta, koskeva järjestelmä on täysin yhteisön säännöstön mukainen ja että alueita valvotaan asianmukaisesti. Alv:n nollaverokanta ja liikevaihtovero on poistettava. Vaikka valmisteverojärjestelmä onkin olemassa, sen yhdenmukaistaminen yhteisön säännöstöön vaatii huomattavia ponnistuksia kaikilla aloilla ja kaikkien tuoteluokkien osalta Välittömän verotuksen alalla on edelleen tehtävä töitä, jotta se saadaan täysin yhteisön säännöstön ja Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaiseksi.

Verohallinnon valmiuksia on edelleen vahvistettava huomattavasti etenkin veronkeruussa ja valvontatoimissa. Valmisteveroasioita hoitavan tullihallinnon hallinnollinen kapasiteetti on riittämätöntä, ja erityisesti on tarpeen varmistaa asianmukaisempi organisaatiorakenne ja palvelut riittävän ja koulutetun henkilöstön avulla. Veropetosten vastustamisen tehostamiseksi on kiinnitettävä huomiota petosten syytemenettelyjen monimutkaisuuteen yhdessä Kroatian oikeuslaitoksen heikkouden kanssa.

Kroatian on yleisesti ponnisteltava merkittävästi ja jatkuvasti saattaakseen verotusalan lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, pannakseen sen keskipitkällä aikavälillä tosiasiassa täytäntöön ja valvoakseen sen täytäntöönpanoa. Erityisesti olisi kiinnitettävä huomiota tietotekniikan yhteensopivuuteen, jotta Kroatia pystyy täyttämään velvoitteensa tällä alalla liittymiseen mennessä.

11 luku: Talous- ja rahaliitto

Euroopan talous- ja rahaliittoa (EMU) koskeva EY:n lainsäädäntö sisältää erityissääntöjä, joissa edellytetään jäsenvaltioiden keskuspankkien riippumattomuutta, kielletään keskuspankkien suoraan julkissektorille antama rahoitus sekä julkissektorin etuoikeutettu pääsy rahoituslaitoksiin. Tämän lisäksi jäsenvaltioiden on määrä toteuttaa erityistoimenpiteitä euron väärennöksiltä suojautumiseksi. Näitä sääntöjä on noudatettava liittymispäivään mennessä. Liittymisen jälkeen uusien jäsenvaltioiden odotetaan koordinoivan talouspolitiikkansa, ja niihin sovelletaan vakaus- ja kasvusopimuksen määräyksiä sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän perussääntöä. Ne sitoutuvat myös täyttämään perustamissopimuksessa määrätyt perusteet euron käyttöönottoa varten. Ennen kuin ne ottavat käyttöön euron ne osallistuvat talous- ja rahaliittoon jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus, ja niiden valuuttakursseja pidetään yhteistä etua koskevana asiana.

Keskuspankin riippumattomuus näyttää Kroatiassa olevan lähes kunnossa. Vuonna 2001 annettu laki Kroatian kansallispankista näyttää itse asiassa pitkälti sopivan yhteen EU:n lainsäädännön kanssa. Sen mukaan kansallispankki (Hrvatska narodna banka - HNB) ei saa pyytää eikä ottaa ohjeita muilta viranomaisilta. Se on rahoituksellisesti riippumaton ja ainoa raha- ja valuuttapolitiikasta vastaava laitos Kroatiassa. Sen päätavoitteena on hintavakauden saavuttaminen ja ylläpitäminen.

Joitakin HNB-lain säännöksiä on kuitenkin vielä parannettava. Keskuspankin riippumattomuutta koskevia säännöksiä olisi mukautettava yhteisön säännöstöön institutionaalisen riippumattomuuden suhteen. HNB:llä pitäisi varsinkin rahapolitiikassa olla vain ex post -raportointivelvoitteita mahdollisten ulkoisten vaikutteiden välttämiseksi. Henkilökohtaisen riippumattomuuden osalta hallintoneuvoston jäsenten erottamisperusteiden olisi oltava enemmän EKPJ:n perussäännön mukaisia.

Keskuspankin suoraan julkissektorille antaman rahoituksen kiellon osalta laki kieltää selkeästi luoton antamisen suoraan Kroatian tasavallalle. Siihen, että HNB:n tulojen ja menojen vajaus voidaan kattaa Kroatian tasavallan velkakirjoilla, voi kuitenkin liittyä eräänlainen keskuspankkirahoitus sikäli kuin HNB on velvoitettu hankkimaan niitä.

Etuoikeutetun pääsyn kiellon osalta vakuutuslaissa ja pakollisista ja vapaaehtoisista eläkerahastoista annetussa laissa on Kroatian liikkeeseen laskemia arvopapereita koskevia tasoja tai kynnyksiä. Käytännössä tämä antaa Kroatian tasavallalle etuoikeutetun pääsyn muihin valtioihin ja instituutioihin verrattuna. Säästö- ja lainananto-osuuskuntalaki sallii lisäksi käytettävissä olevien varojen investoinnin ainoastaan Kroatian tasavallan arvopapereihin. Nämä lait on muutettava.

Kroatia on laatinut menettelyjä euron suojaamiseksi väärennöksiltä. Epäilyttävät eurot lähetetään analysoitaviksi rikostekniseen keskukseen, joka lähettää tuloksensa HNB:lle ja poliisin rikostutkintaosastolle. Vaikka Kroatiassa löytyykin tekninen tutkintavalmius, olisi harkittava varsinaisen väärennöksiin keskittyvän kansallisen keskusviraston perustamista. Sopimusten mukaan väärennöksiä koskevat tiedot on toimitettava Europolille ja Interpolille. Luottolaitokset on velvoitettu poistamaan kaikki epäilyttävät setelit liikenteestä ja toimittamaan ne toimivaltaisille viranomaisille, mutta velvoitteen noudattamatta jättämisestä ei ole määritetty seuraamuksia. Lainsäädäntöä on muutettava tältä osin.

Päätelmät

Kroatia täyttänee yhteisön säännöstön talous- ja rahaliittoa koskevat vaatimukset keskipitkällä aikavälillä. Joitakin keskuspankin riippumattomuutta, keskuspankkirahoitusta, julkissektorin etuoikeutettua pääsyä rahoituslaitoksiin ja euron suojaamista koskevia säännöksiä on kuitenkin vielä mukautettava. Kroatian valmistumisessa liittymistä edeltävänä aikana EMU:n kolmanteen vaiheeseen jäsenvaltiona, jota koskee poikkeus, ei liene suuria ongelmia.

12 luku: Tilastot

Tilastoja koskevassa yhteisön säännöstössä edellytetään perusperiaatteiden kuten puolueettomuuden, luotettavuuden, avoimuuden, henkilökohtaisten tietojen luottamuksellisuuden ja virallisten tilastojen jakelun noudattamista. Siinä käsitellään myös menettelytapoja, luokitusta ja tiedonkeruumenetelmiä useilla aloilla, mm. tilastollinen infrastruktuuri, makroekonomiset ja hintatilastot, yritystilastot, liikennetilastot, ulkomaankauppatilastot, väestöpoliittiset ja sosiaaliset tilastot, maataloustilastot, ympäristötilastot, tieteelliset ja tekniset tilastot sekä alueelliset tilastot. Keskipisteessä kunkin maan tilastojärjestelmässä on kansallinen tilastokeskus, joka antaa mallit menettelytavoista sekä tilastotietojen tuotannosta ja jakelusta.

Kroatian tilastollisen infrastruktuurin oikeudellinen kehys nykyaikaistettiin, kun uusi laki virallisista tilastoista tuli voimaan kesäkuussa 2003. Se sisältää luotettavuuden, ammatillisen riippumattomuuden sekä tilastollisen luottamuksellisuuden periaatteet sekä henkilökohtaisten tietojen käytön ainoastaan tilastotarkoituksiin, ja laki on täysin EU:n periaatteiden mukainen.

Tilastokeskuksella on keskeinen asema tilastojärjestelmässä. Keskuksen pääjohtajan ja varapääjohtajan nimittää hallitus. Merkittävän osan Kroatian tilastojärjestelmästä muodostavat 21 aluetoimistoa, jotka hoitavat tilastokeskuksen puolesta joitakin tehtäviä, mutteivät kuulu siihen hallinnollisesti. Kuten laissa säädettiin, lokakuussa 2003 perustettiin tilastoneuvosto, jonka tarkoituksena on parantaa merkittävästi tilastotietojen tuottajien ja käyttäjien välistä suhdetta ja saada yliopistopiirit tiiviimmin mukaan. Koordinointi muiden tilastotietojen tuottajien kanssa on edelleen ongelmallista, ja sitä voidaankin pitää Kroatian tilastojärjestelmän pääheikkoutena. Tilannetta parantanee kaikki tilastolliset pääaihepiirit kattavat 15 neuvoa-antavaa tilastokomiteaa, jotka luotiin jokin aika sitten. Komiteoiden on tarkoitus auttaa tilastokeskusta sen koordinointitehtävän lujittamisessa sekä yhteisten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen käytön edistämisessä. Virallisista tilastoista annetun lain seurauksena on hiljattain otettu käyttöön strategisen johtamiskierron ajatus, ja Kroatia valmistelee pitkän, keskipitkän ja lyhyen aikavälin strategisia asiakirjoja maan virallisia tilastoja varten. Tilastokeskuksessa työskentelee vakituisesti 396 henkilöä, joista 42 prosentilla on yliopistotutkinto. Vaihtuvuus on tilastokeskuksessa suurempaa kuin muilla hallinnon aloilla. Tilastokeskus ei järjestä erityistä koulutusta virallisista tilastoista, eikä perusperiaatteita tai tilastolainsäädäntöä ole esitetty erityissääntöinä, jotka ohjaisivat henkilöstön toimintaa.

Luokituksen osalta voidaan todeta, että elinkeinotoiminnan ja tuotteiden luokitus toiminnan mukaan näyttäisi olevan EU:n vaatimusten mukainen. Kroatian on tehtävä komissiolle uusi ehdotus "tilastollisesta aluenimikkeistöstä" (NUTS - tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistö) NUTS-jaosta sopimiseksi.

Alueellisten tilastojen tuotantoa tulevaisuudessa sovittavan NUTS-nimikkeistön mukaan on vahvistettava, ja erityisesti on laskettava NUTS II -tason BKT henkeä kohti bruttoarvonlisän perusteella.

Väestöpoliittisista ja sosiaalisista tilastoista mainittakoon, että viimeisin väestölaskenta tehtiin vuonna 2001 ja seuraava on tarkoitus tehdä vuonna 2011. Tällä välin on parannettava ulkoisen maahanmuuton tilastoja, jotta Kroatia pystyy tuottamaan luotettavampia väestötilastoja vuosittain käyttäen väestölaskentaa lähtökohtana. ILO:n ja Eurostatin standardien mukainen työvoimatutkimus on tehty 8 500 kotitalouden otoksella puolen vuoden välein vuodesta 1996.

Makroekonomisia tilastoja on vielä parannettava huomattavasti, jotta EKT95-menetelmiin perustuva kansantalouden tilinpito saadaan riittävän laadukkaaksi ja vertailukelpoiseksi. Tilastokeskuksen hallinnollista kapasiteettia on lisättävä. Yhdenmukaistettua kuluttajahintaindeksiä ei vielä ole.

Käytössä oleva yritysrekisteri ei vastaa yritystilastojen vaatimuksia. Yhdenmukaisen tilastorekisterin perustaksi olisi tehtävä taloudellisten yksiköiden kartoitus.

Tilastokeskuksen hallinnollista kapasiteettia on lisättävä liikennetilastojen osalta ilma- ja merikuljetuksia, henkilö- ja tavarakuljetuksia sekä tieliikenneonnettomuuksia koskevien tilastojen tiedollisten puutteiden korjaamiseksi.

Ulkomaankauppatilastojen laatu on jo melko hyvä ja tuotantojärjestelmä on pitkälti yhdenmukaistettu yhteisön säännöstöön. Parannuksissa oli keskityttävä menettelytapojen yhdenmukaistamiseen EU:n standardien kanssa, tietojen laatuun ja välineiden luomiseen vertailutilastoja varten muiden rakennesopeutusohjelmamaiden ja EU-maiden kanssa.

Maataloustilastoja parannetaan kesäkuussa 2003 tehdyn maatalouslaskennan perusteella. Tässä olisi keskityttävä tilarekisteriin ja alan tietoteknisen tilanteen kohentamiseen.

Ympäristötilastoja ja tieteellisiä ja teknisiä tilastoja on kehitettävä, koska säännöstöä on hiljattain lujitettu näillä kahdella tilastoalalla.

Päätelmät

Tilastojensa parantamiseksi ja kehittämiseksi Kroatian on vahvistettava henkilöresurssejaan avainaloilla, joihin kuuluvat mm. makroekonomiset tilastot. Henkilöstön koulutusta on myös kehitettävä selvästi. Tältä osin on vielä ratkaistava aluetoimistojen uudelleenjärjestelyt. Tietoteknistä infrastruktuuria on myös parannettava.

Yhteisön säännöstön noudattaminen edellyttää lisäksi tiivistä yhteistyötä tilastokeskuksen ja muiden Kroatian hallinnon tilastotiedon tuottajien kesken. Tilastokeskuksen asemaa Kroatian tilastojärjestelmän keskipisteenä on lujitettava.

Yleisesti Kroatian tilastojärjestelmää on saatu kehitettyä huomattavasti ja nopeasti kansainvälisten ja EU:n standardien mukaiseksi. Jos tilanne jatkuu tällaisena, Kroatialla ei liene suuria ongelmia yhdenmukaistaa lainsäädäntöänsä yhteisön säännöstöön, panna sitä keskipitkällä aikavälillä tosiasiassa täytäntöön eikä valvoa sen täytäntöönpanoa.

13 luku: Sosiaali- ja työllisyyspolitiikka

Sosiaalialan yhteisön säännöstöön sisältyy vähimmäisstandardit, jotka koskevat työlainsäädäntöä, miesten ja naisten tasavertaista kohtelua työllisyyden ja sosiaaliturvan osalta sekä työterveyshuoltoa ja -turvallisuutta. Erityisiä sitovia sääntöjä on myös otettu käyttöön kansanterveysalalla (tupakointirajoitukset ja tartuntatautien seuranta ja rajoittaminen) ja myöhemmin myös rodun tai etnisen alkuperän, uskonnon tai vakaumuksen, vamman, iän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella tapahtuvan syrjimisen estämiseksi. Euroopan sosiaalirahasto (ESR) on se väline, jonka kautta EU pääasiassa tukee työllisyysstrategiansa täytäntöönpanoa ja osallistuu sosiaalisen integroitumisen edistämiseen (täytäntöönpanosääntöjä käsitellään luvussa 21, joka koskee rakennepoliittisia välineitä). Jäsenvaltiot osallistuvat sosiaaliseen vuoropuheluun Euroopan tasolla ja EU:n poliittisessa toiminnassa työllisyyspolitiikan, sosiaalisen integroitumisen ja sosiaalipolitiikan aloilla.

Työvoimalainsäädännössä Kroatian kansallinen lainsäädäntö näyttäisi sisältävän kaikki EU:n työvoimadirektiivien perusperiaatteet, jotka koskevat mm. työaikaa, palkansaajien tiedonsaantia ja kuulemista sekä työntekijöille annettavaa tiedotusta työllistämisedellytyksistä. Jos työnantaja menee vararikkoon, työntekijöille taataan tietty korvaustaso, jonka maksaa kehitys- ja työllistämisrahasto. Työvoimalainsäädäntöä on kuitenkin vielä mukautettava useilta osin, jotta yhteisön säännöstö saadaan siirrettyä kokonaan kansalliseen lainsäädäntöön ja pantua täytäntöön. Kroatiassa ei myöskään näyttäisi olevan eurooppalaisista yritysneuvostoista ja työntekijöiden työkomennukselle lähettämisestä annettujen direktiivien kaltaista lainsäädäntöä.

Miesten ja naisten tasavertaisen kohtelun alalla perustuslaki kieltää kaiken syrjinnän, ja Kroatia on ratifioinut useita kansainvälisiä yleissopimuksia. Kroatiaa sitoo myös Euroopan sosiaalisen peruskirjan 8 artikla ja sen lisäpöytäkirjan 1 artikla. Tärkeimmät lait, joissa kielletään sukupuoleen perustuva syrjintä työn yhteydessä, ovat työmarkkinasäännöt ja tasa-arvolaki. Yleisesti Kroatialla näyttäisi olevan suurelta osin käytössä tarvittava peruslainsäädäntö. Oikeudellisia mukautuksia kuitenkin tarvitaan mm. naisten etujen liiallisen suojaamisen poistamiseksi. Miesten ja naisten eläkeiän eroja poliisivoimissa, armeijassa ja julkishallinnossa voidaan joutua mukauttamaan ja eläkejärjestelmän kolmatta (vapaaehtoista) pilaria jouduttaneen tarkastelemaan tältä pohjalta.

Miesten ja naisten tasavertaisen kohtelun edistämiseksi, toteuttamiseksi ja seuraamiseksi on otettu käyttöön institutionaalisia rakenteita (mm. parlamentin tasa-arvokomitea, tasa-arvoasiain komissio ja valtioneuvoston tasa-arvovirasto sekä tasa-arvovaltuutettu). Yleisesti ihmisoikeuksien alalla, johon myös tasa-arvoasiat kuuluvat, on olemassa muitakin rakenteita, esim. sosiaali- ja ihmisoikeusasiain koordinointikomitea ja valtioneuvoston ihmisoikeusvirasto.

Työterveyshuollon ja -turvallisuuden oikeudellisen kehyksen perustan muodostaa työsuojelulaki, joka kattaa myös itsenäiset ammatinharjoittajat, sekä useat muut säännökset, jotka ovat vain osittain EU:n lainsäädännön mukaisia. EU:n terveys- ja turvallisuusdirektiivien siirtämiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä tarvitaan vielä työtä mm. asbestin, melun, kemiallisten ainesosien, karsinogeenien ja työvälineiden osalta.

Työsuojeluviranomainen vastaa työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelusta useimmilla elinkeinoaloilla. Perusrakenteet ovat olemassa, mutta tarkastajia on vähän (78 tarkastajaa yli 1,2 miljoonaa työntekijää kohti). Työsuojeluviranomaisen hallinnollista kapasiteettia on näin ollen vahvistettava paitsi henkilöstömäärän myös välineiden suhteen. Oikeusjärjestelmän puutteiden vuoksi työsuojeluvaltuutetun valmius panna täytäntöön tehokkaita ja varoittavia seuraamuksia on lisäksi rajoitettu. Tuomioistuinten päätösten tekemiseen menee usein kauan aikaa ja määrätyt rangaistukset ovat lieviä.

Sosiaalinen vuoropuhelu on varsin kehittynyttä Kroatiassa niin valtion ja työmarkkinaosapuolten kuin valtion ja muiden taloudellisten ja sosiaalisten toimijoiden välillä monenkeskisessä prosessissa. Myös kahdenvälistä vuoropuhelua kehitetään. Ammattiliittoja on kuusi, joista yhdellä (itsenäisten ammattiliittojen järjestö, SSSH) on tarkkailija-asema Euroopan ammatillisessa yhteisjärjestössä (EYA). Työnantajajärjestöjä on kaksi, joista toisella (Kroatian työnantajajärjestö, HUP) on tarkkailija-asema EY:n teollisuuden ja työnantajien keskusjärjestössä (UNICE). Kolmenvälisiä neuvotteluja käydään talous- ja sosiaalineuvostossa ja kolmessa Kroatian parlamentin valiokunnassa. Hallitus kuulee työmarkkinaosapuolia myös joidenkin rahastojen ja laitosten hallintoneuvostoissa (mm. Kroatian eläkerahasto, Kroatian sairausvakuutusrahasto, viestintäneuvosto ja työvoimavirasto).

Itsenäistä sosiaalista vuoropuhelua kehitetään yritysten, paikallishallinnon, toimialojen ja valtion tasolla. Tähän mennessä on perustettu 142 työmarkkinajärjestöä, vaikkakaan ne eivät kata läheskään kaikkia toimialoja. Työehtosopimuksia tehdään pääasiassa yritystasolla, ja ne merkitään työvoima- ja yrittäjäministeriössä pidettävään työehtosopimusten luetteloon. Työehtosopimusten kattavuus on noin 60 prosenttia. Itsenäistä kahdenvälistä vuoropuhelua olisi lisättävä etenkin toimialatasolla.

Kroatia uudistaa parhaillaan terveydenhuoltojärjestelmäänsä. Uudistuksen keskeisenä osana on pääasiallisen rahoituslähteen, sairausvakuutusrahaston uudelleenjärjestely vuonna 2003. Kroatian väestön terveystilanteen parantamiseen tarkoitettujen toimenpiteiden suunta näyttäisi oleva oikea (korostetaan terveyden edistämistä, sairauksien estämistä ja terveyspalvelujen yleistä saatavuutta). Jotta terveydenhuoltouudistus saadaan onnistuneesti vietyä loppuun ja kansanterveyttä parannettua tarvittaneen kuitenkin lisää rahoitusta sekä materiaalisia ja inhimillisiä voimavaroja.

Tartuntatautien valvontajärjestelmä otettiin käyttöön väestön suojelusta tarttuvia tauteja vastaan annetussa laissa ja muussa lainsäädännössä. Oikeusperusta tartuntatautien hävittämissuunnitelmien laatimiselle ja WHO:n suositusten ja ohjeiden mukaan kehitetty rokotusohjelma ovat olemassa. Luetteloa valtion valvonnassa olevista taudeista olisi muutettava ja EU:n tapausmäärittelyjä noudatettava raportointijärjestelmässä tietojen vertailtavuuden mahdollistamiseksi. Valmius jatkuvaan seurantaan on olemassa, ja terveydenhuolto- ja eläinlääkintäviranomaisten välillä on yhteistyötä. Tartuntataudit eivät näyttäisi aiheuttavan suuria ongelmia Kroatiassa. Tartuntatautitiedot ovat tyydyttäviä ja kuolleisuuskehitys suotuisaa. Järjestelmää olisi kuitenkin edelleen kehitettävä yhteistyöhön sellaisten EU:n rakenteiden kanssa kuin sairaalasyntyisten tautien valvontajärjestelmän kehittäminen, antimikrobiologisen vastustuskyvyn seurantajärjestelmän kehittäminen tai kansallisella tasolla tapahtuvan taudinpurkauksen varalta tehtävän toimintasuunnitelman kehittäminen.

Veren laadusta säädetään useammissa laeissa. Ne näyttäisivät pitkälti olevan veridirektiivin mukaisia. Materiaalisten voimavarojen riittävyydestä voi tulla ongelmia alan vaatimusten täyttämisessä. Kroatian olisi lisäksi laadittava ja pantava täytäntöön uutta lainsäädäntöä, joka on kudosten ja solujen laadusta ja turvallisuudesta hiljattain annetun direktiivin mukaista.

Kroatiassa vuonna 1999 annettu laki tupakkatuotteiden käytön rajoituksista on pääosin tupakkatuotedirektiivin mukainen. Se ei kuitenkaan täytä kaikkia yhteisön säännöstön vaatimuksia varoitusten, hiilimonoksidipitoisuuksien ja harhaanjohtavien tuotekuvausten osalta. Nikotiinin ja tervan enimmäispitoisuudet ovat myös suurempia kuin direktiivissä säädetyt. Laissa säädetty mainoskielto on tiukempi kuin mainosdirektiivin kielto. Lisäksi laissa säädetään savuttomista alueista, asetetaan tupakan ostolle alaikäraja ja edellytetään tupakoinnin estäviä toimenpiteitä.

Työllisyyspolitiikan alalla työttömyysaste oli 14,1 prosenttia vuoden 2003 ensimmäisellä vuosipuoliskolla (ILO:n metodologia), vaikkakin se on ollut laskussa viimeisten kahden vuoden ajan. Työssäkäyntiaste on huolestuttavan matala. Työllisyyspolitiikka muodostuu lähinnä aktiivisista työmarkkinatoimenpiteistä (kohteina mm. nuoret, joilla ei ole työkokemusta, sekä yliopistosta juuri valmistuneet), joita työvoimaviranomaiset panevat täytäntöön. Työmarkkinaosapuolet ja alueelliset kumppanit osallistuvat prosessiin. Vaikka varojen puute usein rajoittaakin näiden toimenpiteiden laajuutta, työvoimatoimistoissa on tehty merkittäviä uudistuksia, ja perusta tehokkaaseen toimintaan näyttäisi olevan olemassa. Pitkäaikaistyöttömille kohdistettuja toimenpiteitä ei ole. Työvoimatoimistojen ja ammattikoulujen ja oppilaitosten välisiä yhteyksiä olisi lisättävä nyt vallitsevan työntekijöiden taitojen ja työmarkkinoiden vaatimusten välisen epäsuhdan korjaamiseksi.

Kroatia aikoo laatia ensimmäisen kansallisen työllistämisen toimintasuunnitelman tarkistettujen eurooppalaisten työllisyyden suuntaviivojen perusteella. Tämä toimintasuunnitelma tuonee työllisyyspolitiikkaan strategisemman lähestymistavan. Kroatian on tältä osin kehitettävä työllisyyspolitiikan analysointi-, täytäntöönpano- ja arviointivalmiutta.

Aktiivisten työmarkkinatoimenpiteiden toteuttaminen on hyödyllinen ensiaskel valmistauduttaessa Euroopan sosiaalirahaston toimiin. Kroatian on mukautettava rakenteitansa ja lainsäädäntöänsä luodakseen riittävän hallintokapasiteetin sosiaalirahastotyyppisten toimenpiteiden hallinnointia, täytäntöönpanoa, seurantaa, tarkastusta ja valvontaa varten sekä kansallisella että alueellisella tasolla.

Kroatian talouden kokoon nähden sen sosiaaliturvajärjestelmä on suhteellisen avokätinen. Uudistuksia on toteutettu viime vuosina mm. ottamalla käyttöön kolmipilarinen eläkejärjestelmä.

Yksi alue, jolla olisi vielä edistyttävä, on kansainvälisesti vertailukelpoisten, laadullisten ja määrällisten sosiaalisen syrjäytymisen ja köyhyyden indikaattoreiden ja niiden laskutapojen käyttöönotto. Sosiaalisesta syrjäytymisestä ja köyhyydestä kroatialaisessa yhteiskunnassa olisi tehtävä erityinen analyysi, jota voidaan käyttää perustana laadittaessa tulevia ohjelmia kaikkein heikoimmassa asemassa oleville ryhmille kuten eläkeläisille, pitkäaikaistyöttömille, vammaisille, pakolaisille ja romaneille erityisesti sodasta kärsineillä alueilla.

Kroatia näyttäisi edistyneen jonkin verran syrjinnän hallinnassa, vaikkakaan alalla ei ole annettu erityislainsäädäntöä. Syrjinnän vastaisten säännösten täytäntöönpanoa varten tarvitaan kansallisia toimenpiteitä. Työvoimalainsäädännön viimeaikaiset muutokset koskevat joitakin direktiiveihin sisältyviä seikkoja (välittömän ja välillisen syrjinnän, häirinnän ja todistustaakan määritelmät). Ainoat työllisyysalaa koskevat syrjinnän vastaiset säännökset näyttäisivät olevan perustuslaki, rikoslaki ja Kroatian ratifioimat kansainväliset ihmisoikeussäädökset. Kroatiassa on ihmisoikeusasiamies, joka voitaisiin nimittää direktiiveissä edellytetyksi tasa-arvovaltuutetuksi. (Vähemmistöjen, pakolaisten ja romanien oikeudet, ks. 1 osa, poliittiset arviointiperusteet).

Päätelmät

Kroatia on aloittanut lainsäädäntönsä yhdenmukaistamisen yhteisön säännöstöön työvoimalainsäädännön, työterveyden ja -turvallisuuden, kansanterveyden, naisten ja miesten tasavertaisen kohtelun ja syrjinnän vastustamisen aloilla, mutta työssä on vielä edistyttävä huomattavasti. Työterveys ja -turvallisuusalalla on vahvistettava lainsäädännöllistä ja varsinkin hallinnollista kehystä. Aktiivisia työmarkkinatoimenpiteitä on edelleen kehitettävä nyt vallitsevan työntekijöiden taitojen ja työmarkkinoiden vaatimusten välisen epäsuhdan korjaamiseksi. Työllisyyspolitiikassa on omaksuttava strategisempi lähestymistapa ja varmistettava riittävä analysointi-, täytäntöönpano- ja arviointivalmius. Julkisia työvoimapalveluja on vahvistettava jatkamalla nykyaikaistamisaloitteita. Tämän lisäksi on vahvistettava sosiaalista vuoropuhelua ja aloitettava valmistelut ESR:n toimien täytäntöönpanemiseksi.

Kroatian on yleisesti ponnisteltava merkittävästi ja jatkuvasti saattaakseen sosiaali- ja työllisyyspolitiikan alan lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, pannakseen sen keskipitkällä aikavälillä tosiasiassa täytäntöön ja valvoakseen sen täytäntöönpanoa.

14 luku: Energia

EU:n energiapolitiikan tavoitteena on kilpailukyvyn parantaminen, energiavarantojen turvallisuus ja ympäristön suojelu. Energia-alan yhteisön säännöstöön sisältyy sääntöjä ja toimintatapoja erityisesti kilpailun ja valtiontuen (myös hiilialalla), energian sisämarkkinoiden (esim. sähkö- ja kaasumarkkinoiden avaaminen, uudistuvien energialähteiden edistäminen, kriisinhallinta ja öljytoimitusten varmuutta koskevat velvoitteet), energiatehokkuuden ja ydinenergian osalta.

Kroatiassa on eräitä kotimaisia energialähteitä (öljy, kaasu, kiinteät polttoaineet, vesi), mutta se on yhä riippuvaisempi energian tuonnista (lähinnä öljyä). Se on tärkeä sähkön, kaasun ja öljyn kauttakuljetusmaa. Kroatian hyödynnettävät hiilireservit ovat melko pienet. Niiden suuruudeksi arvioidaan 39 miljoonaa tonnia, mutta maassa ei ole tuotettu kiinteitä polttoaineita vuoden 1997 jälkeen. Sähkön tuotannossa ja terästeollisuudessa käytettävä kivihiili tuodaan vain alle 100 000 tonnia vuodessa. Kroatia on Länsi-Euroopan sähköverkon (Union for the Coordination of Transmission of Electricity - UCTE) jäsen. Vuodet 2002-2012 kattava energia-alan kehitysstrategia näyttää olevan yleisesti ottaen yhdenmukainen EU:n energia-alan tavoitteiden kanssa. Tärkeimmät energia-alan yritykset ovat valtion omistuksessa (Hrvatska Elektroprivreda - HEP- sähköalan holdingyhtiö, Plinarco hoitaa kaasutoimituksia ja Jadranske naftovod hoitaa öljykuljetuksia). Alan yksityistäminen on aloitettu, ja 25 prosenttia öljy- ja kaasuyhtiö INA:n osakkeista on nyt yksityisomistuksessa. Yksityistämisen jatkamista suunnitellaan. Paikallisviranomaiset omistavat suurimman osan 40:stä jakeluyrityksestä. Sähkölaitos HEP omistaa 50 prosenttia Sloveniassa sijaitsevan Krskon ydinvoimalan osakekannasta.

Toimitusvarmuutta ja erityisesti öljyvarantoja koskeva keskeinen lainsäädäntö on jo annettu ja siihen sisältyvät mm. energialaki, öljy- ja öljytuotemarkkinoita koskeva laki, taloudellisia käyttövarantoja koskeva laki sekä pakollisia öljy- ja öljytuotevarantoja koskeva asetus. Tässä sääntelykehyksessä säädetään erityisesti pakollisten öljyvarantojen asteittaisesta perustamisesta (tällä hetkellä 10 prosenttia edellisen vuoden nettotunnista, mutta vuonna 2006 tämän osuuden on oltava 25 prosenttia). Yleensä varantoja pitävät yritykset. Kroatian olisi noudatettava yhteisön säännöstöä ja pidettävä 90 päivän hätävarantoja. Tärkeimmät alan hallinnolliset elimet ovat talousministeriö ja valtiontarkastusvirasto. Kroatia aikoo perustaa erillisen öljyvarantoviraston. Hallinnollisen valmiuksien lujittaminen näyttää tarpeelliselta.

Kroatia antoi kilpailukyvyn ja energian sisämarkkinoiden alalla viisi keskeistä lakia heinäkuussa 2001: energialaki, sähkömarkkinalaki, kaasumarkkinalaki, öljy- ja öljytuotemarkkinoita koskeva laki sekä energiaan liittyviä toimintoja koskeva laki.

Sähkömarkkinat on avattu kuluttajille, jotka käyttävät vuodessa yli 40 GWh. Energiaverkkoon pääsy varmistetaan takaamalla kolmansien osapuolten säännelty pääsy verkkoon. Sähkölaitoksessa (HEP) toimii itsenäinen siirtoyhtiö ja markkinoiden ylläpitäjä.

Kaasumarkkinat on avattu suurasiakkaille, joiden vuotuinen kulutus on yli 100 miljoonaa m³, ja kaikille sähkön ja kaasusta saatavan lämmön/sähkön tuottajille. Kaasuverkkoon pääsy varmistetaan takaamalla kolmansien osapuolten neuvoteltu pääsy verkkoon.

Sekä sähkö- että kaasulaitosten tileissä on toiminnot eriytetty. Lainsäädännössä tarjotaan mahdollisuus määrätä julkisen palvelun velvoitteista ja toimitusvarmuuden seurannasta.

Kroatia on toteuttanut toimenpiteitä osallistuakseen vähitellen energian sisämarkkinoihin ja saattaakseen lainsäädäntönsä yhdenmukaiseksi sähkö- ja kaasudirektiivien kanssa. Kroatia aikoo avata sähkö- ja kaasumarkkinat kokonaan vuoteen 2007 mennessä osapuilleen EY:n vaatimusten mukaisesti. Lainsäädäntöä on vielä hienosäädettävä ja keskeinen johdettu oikeus on annettava. Energiatuotteiden tuonnin ja viennin rajoittamismahdollisuudet on poistettava. Kroatian olisi myös poistettava hintavääristymät. Kaasun hinnat vaikuttavat heijastavan kustannuksia, mutta sähkön ja kaukolämmön osalta esiintyy hinnan vääristymiä.

Kroatian energian sääntelyvirasto on muodollisesti riippumaton elin, joka myöntää luvat energiaan liittyviin toimiin, valvoo tariffeja ja toteuttaa eräitä muita sääntelytoimenpiteitä. Parlamentti nimittää viisi neuvoston jäsentä. Kustannukset katetaan valtion talousarviosta. HEP:n hallitseman energiainstituutin ja sääntelyviraston välillä ei saisi olla pakollista yhteyttä. Sääntelyviraston ja ministeriön toimivaltaa, koulutusta ja henkilökuntaa olisi lisättävä ja niiden roolit määriteltävä siten, ettei ministeriölle voida osoittaa jonkin säännöksen uudelleentarkastelua. Myös hallitsevassa asemassa olevassa HEP:ssä olisi tehtävä uudistuksia.

Kroatia soveltaa syrjimätöntä lupajärjestelmää hiilivedyn etsimiseen, tutkimiseen ja tuottamiseen kaivostoimintalain perusteella, mutta sen yhdenmukaisuus hiilivedyn lupia koskevan direktiivin kanssa on varmistettava.

Kaakkois-Euroopan alueelliset energiamarkkinat (REM), jotka kattavat sekä sähkö- että kaasumarkkinat, on käynnistänyt vaiheittaisen ohjelman, joka on mukautettu kunkin alueen erityisominaisuudet huomioon ottaen. Tavoitteena on integroida valtion ja alemman tason energiamarkkinat ja mahdollisesti liittyä EU:n energian sisämarkkinoihin. Kroatiaa kannustetaan rakentamaan verkkojen yhteenliittämisen infrastruktuuria etelään päin ja hoitamaan tästä johtuvaa lisääntyvää kauppaa.

Kroatiassa on ollut vuodesta 1997 alkaen energiatehokkuutta ja uudistuvia energialähteitä koskevia energiaohjelmia. Ne ova vuodesta 2002 alkaen perustuneet energia-alan kehittämisstrategiaan. Vuosiohjelmien 2002 ja 2003 talousarvio on 2,8 miljoonaa kunaa (380 000 euroa), mutta lainsäädännölliseen ja hallinnolliseen toimintaan on kuitenkin kohdistettu lisävaroja. Sääntelykehykseen sisältyvät energialaki, ympäristönsuojelulaki ja energiatehokkuusrahasto. Yhdenmukaistamiseen yhteisön säännöstön kanssa tähtäävää täytäntöönpanolainsäädäntöä valmistellaan parhaillaan, ja sen on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2004.

Töitä on vielä tehtävä energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvien energialähteiden edistämiseksi. Myös lainsäädäntöä on kehitettävä ja institutionaalisia valmiuksia lujitettava.

Ydinvoiman ja ydinturvallisuuden osalta todettakoon, että Kroatiassa ei ole ydinvoimaloita eikä ydinpolttoaineen kiertoon osallistuvia laitoksia. Kroatian sähkölaitos (HEP) omistaa kuitenkin osan Krskon ydinvoimalasta Sloveniassa. Krskon ydinvoimalaa koskeva Kroatian ja Slovenian välinen sopimus, jossa määrätään laitoksen asemasta ja sen investointeihin, käyttöön ja saneeraukseen liittyvistä oikeussuhteista, tuli voimaan maaliskuussa 2003. Kroatia ei suunnittele ydinvoimaloiden rakentamista. Kroatiassa on radioaktiivisen jätteen käsittelyä varten kaksi varastointitilaa säteilylähteiden eri käyttötarkoitusten yhteydessä syntyville käytetyille säteilylähteille ja matala-aktiiviselle jätteelle.

Lokakuussa 2003 annettu ydinturvallisuuslaki muodostaa kansainvälisten standardien, erityisesti IAEA:n suositusten, mukaisen ydinalan sääntelykehyksen. Kroatia on useiden kahdenvälisten sopimusten ja kansainvälisten yleissopimusten osapuoli sekä IAEA:n jäsen.

Kroatiassa ei tällä hetkellä ole riippumatonta ydinturvallisuuden sääntelyviranomaista. Talousministeriö vastaa ydinturvallisuudesta, ydinvoimaloiden (myös ydinpolttoaineen ja ydinjätteen käsittelylaitosten) luvista ja ydinmateriaalivalvonnasta. Uudessa ydinturvallisuuslaissa säädetään kuitenkin ydinturvallisuusinstituutin perustamisesta, jolle vastuu ydinturvallisuuteen liittyvistä toimista siirretään talousministeriöltä. Uuden lain mukaan ydinturvallisuuden sääntelyviranomainen aloittaa toimintansa viimeistään 1. tammikuuta 2005. Vaarallisten aineiden käsittelyvirasto vastaa vaarallisen jätteen, kuten radioaktiivisen jätteen, hävittämisestä ja varastoinnista. Sisäministeriö vastaa ydinmateriaalin käsittelyyn liittyviä riskejä ja laitonta kauppaa koskevien suoja- ja suojelutoimenpiteiden toteuttamisesta ja valvonnasta. Lisäksi sisäministeriö tekee päätöksiä erityisistä radioaktiivisen materiaalin kuljetuksia koskevista suojatoimenpiteistä.

Ydinmateriaalivalvonnan osalta Kroatia on allekirjoittanut ja ratifioinut kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) kanssa tehdyn ydinmateriaalivalvontasopimuksen ja sen lisäpöytäkirjan. Kroatian liittyminen Euroopan unioniin edellyttää, että Euroatom-sopimusta sovelletaan sellaisenaan ja että Kroatian ydinalan toimijoiden on ilmoitettava kaikista suojaamiseen liittyvistä tiedoista komissiolle, joka puolestaan toimittaa tiedot IAEA:lle.

Päätelmät

Kroatian on tällä alalla jatkettava ponnisteluja saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön (myös Euratom-säännösten) mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa. Ponnisteluja olisi kohdennettava erityisesti öljyvarantoja, energian sisämarkkinoita, energiatehokkuutta, uusiutuvia energialähteitä ja ydinenergiaa koskevaan lainsäädäntöön ja hallinnollisiin valmiuksiin. Olisi myös varmistettava, että Kroatiassa on 90 päivän öljyvarannot.

15 luku: Teollisuuspolitiikka

EU:n teollisuuspolitiikalla pyritään parantamaan teollisuuden kilpailukykyä ja työllisyyttä markkinoilla, jotka ovat avoimia kansainväliselle kilpailulle. Sen tarkoituksena on nopeuttaa mukautumista rakenneuudistukseen, kannustaa aloitteille ja yritysten kehitykselle suosiollisen ympäristön luomista koko yhteisössä. EY:n teollisuuspolitiikkaan kuuluu lähinnä toimintaperiaatteita sekä monialaisia ja alakohtaisia teollisuuspolitiikan tiedonantoja. Tärkeä osa teollisuuspolitiikkaa on valtiontuen valvonta ja tukijärjestelmien yhdenmukaisuus EY:n sääntöjen kanssa (ks. kilpailua koskeva 6 luku).

Kroatian teollisuuden osuus oli 25,3 prosenttia BKT:sta vuonna 2002. Kroatiassa on noin 8 500 teollisuusyritystä, joista suurin osa on yksityisessä omistuksessa. Teollisuus työllistää noin 300 000 henkilöä. Pienyritysten osuus on yli 90 prosenttia kaikista teollisuusyrityksistä, mutta keskisuurten ja suurten yritysten osuus teollisuuden työllisyydestä on 84 prosenttia. Tärkeimmät alat ovat elintarvikkeet, kemikaalit, tekstiilit ja vaatteet sekä laivanrakennus.

Elintarviketeollisuus on yksi tärkeimmistä ja dynaamisimmista aloista Kroatian teollisuustuotannossa. Sen osuus on 20,5 prosenttia koko teollisuustuotannosta ja 17,7 prosenttia teollisuuden työllisyydestä. Tämän alan yritysten lukumäärä on noussut 21 prosenttia vuosina 1999-2002. Tuotanto lisääntyi noin 14 prosenttia vuonna 2001 vuoteen 1998 verrattuna. EU:n jäsenvaltioiden investoinnit keskittyvät virvoitusjuomien, kivennäisveden ja oluen valmistukseen.

Kemianteollisuus on tärkeä teollisuustuotannon ala Kroatiassa. Sen osuus on noin 11 prosenttia koko teollisuustuotannosta ja kahdeksan prosenttia koko teollisuuden työllisyydestä. Alalla on lähinnä yksityisessä omistuksessa olevia pk-yrityksiä. Yrityksistä kaksi kolmasosaa toimii kumi- ja muovialalla. Alan melko suuri ulkomaisten investointien osuus vuosina 1999 ja 2000 selittyy kilpailukyvyn parantumisella. Alan kauppatase on suurimmaksi osaksi alijäämäinen. EU on tärkein kauppakumppani.

Tekstiili- ja vaatetusala on melko tärkeä Kroatian kansantaloudelle. Sen osuus on 5,6 prosenttia koko teollisuustuotannosta ja 17 prosenttia teollisuuden työllisyydestä. Alalle on ominaista yksityisomistus ja pienet yritykset. Tuonti EU:sta on kasvanut. Alalla tarvitaan rakennemukautuksia kilpailukyvyn parantamiseksi.

Kroatian laivanrakennusteollisuuden tuotannon osuus koko maailman tuotannosta on yksi prosentti. Sen osuus on 4,4 prosenttia teollisuustuotannosta ja 4,9 prosenttia teollisuuden työllisyydestä. Alalla ei ole toteutettu merkittäviä yksityistämistoimenpiteitä ja viisi kuudesta varustamosta on edelleen valtion omistuksessa. Alalle myönnetään tällä hetkellä runsaasti valtiontukia. Kilpailukyvyn parantamiseksi olisi toteutettava rakenneuudistus kilpailusääntöjen ja valtiontukisääntöjen mukaisesti.

Kroatian raskas teollisuus (raaka-aineet) on vähämerkityksinen, sillä sen osuus on alle kolme prosenttia sekä teollisuustuotannosta että teollisuuden työllisyydestä. Sementin osuus on noin puolet koko tuotannosta. Työllisyys jakaantuu tasaisesti eri alojen kesken. Kroatian terästeollisuudessa tuotetaan terästankoja lähinnä asuinrakennuksia varten ja saumattomia putkia, jotka viedään suurelta osin ulkomaille. Alan osuus on vain noin yksi prosentti koko teollisuuden tuotannosta ja työllisyydestä. Toinen Kroatian kahdesta terästehtaasta on yksityistetty. Teräsalan rakenneuudistusta ja toimintasuunnan muutosta koskeva ohjelma muodostaa perustan Kroatian pyrkimyksille täyttää kauppaa ja siihen liittyviä tekijöitä koskevan väliaikaisen sopimuksen pöytäkirjan nro 2 mukaiset valtiontukea koskevat velvoitteet.

Farmaseuttisten tuotteiden osuus on neljä prosenttia teollisuustuotannosta ja 1,7 prosenttia teollisuuden työllisyydestä. Molemmat osuudet ovat pienentyneet viimeisten kolmen vuoden aikana. Alalle on ominaista yhden yrityksen hallitseva asema. Kyseisen yrityksen osuus on 70 prosenttia koko alan työllisyydestä. Suorat ulkomaiset investoinnit ovat vähentyneet. Suurin kroatialainen yritys on sen sijaan tehnyt hankintoja ulkomailta.

Elektroniikka- ja koneenrakennusala (radio-, televisio- ja tiedonvälityslaitteet mukaan luettuina) on jo nyt läheisesti integroitunut EU:n teollisuuteen. Sen osuus on 5,3 prosenttia teollisuustuotannosta ja 5,5 prosenttia teollisuuden työllisyydestä. Kroatia on erikoistunut metallitavaroihin ja elektronisiin laitteisiin, joiden kapasiteetin käyttöaste on melko korkea. Tällä alalla suurin osa Kroatian tuonnista tulee EU:sta ja suurin osa Kroatian viennistä suuntautuu EU:hun.

Rakennus- ja rakennustuoteteollisuuden rakenne vastaa EU:n jäsenvaltioiden rakennetta ja sen osuus on noin neljä prosenttia BKT:sta. Ala on hyvin työvoimavaltainen ja sen osuus on noin kolmannes koko teollisuuden työllisyydestä. Suurin osa yrityksistä on pk-yrityksiä. Sodan jälkeisen huippusuhdanteen jälkeen suorat ulkomaiset investoinnit ovat vähentyneet.

Tieto- ja viestintätekniikka on melko pieni ala Kroatiassa, sillä sen osuus on kolme prosenttia teollisuustuotannosta ja kaksi prosenttia teollisuuden työllisyydestä. Kauppatase on selvästi alijäämäinen. Tuotteita viedään lähinnä EU:hun ja tuodaan pääasiassa Itävallasta, Saksasta ja Italiasta, mikä osoittaa, että alan sisäinen kauppa muodostaa suuren osan ICT-kaupasta. Ainoastaan televiestintälaitteiden tuotanto saa merkittävää ulkomaanpääomaa.

Matkailu on Kroatian tärkein vientiala ja se kasvaa jälleen. Alueen väkivaltaisuuksien vuoksi matkailu väheni rajusti 1990-luvun alussa, mutta se alkoi kasvaa jälleen vuoden 1996 jälkeen ja tällä hetkellä sen osuus BKT:sta on 17 prosenttia. Yöpymisten määrä oli 45 miljoonaa vuonna 2002. Ulkomaisten turistien määrä nousi lähes seitsemään miljoonaan. Hotellien käyttöaste on edelleen noin 25 prosenttia alhaisempi kuin vuonna 1991, mutta kasvunäkymät ovat suotuisat, mikäli matkailupalvelut yksityistetään ja investoinnit lisääntyvät. Vuonna 2002 yli 55 prosenttia turisteista tuli EU:n jäsenvaltioista.

Kroatia ei ole vielä laatinut yleisestä talouspolitiikasta riippumatonta laajaa teollisuusstrategiaa. Teollisuuden toimintaedellytykset pannaan täytäntöön muilla hallituksen politiikoilla, joita ovat esim. Kroatian tasavallan hallituksen työohjelma (2000-2004) ja Kroatian tasavallan kehitysperiaatteet 2000-luvulla. Kroatian viranomaisten olisi laadittava ja pantava täytäntöön johdonmukainen strategia teollisuuden kilpailukyvyn ja yleisen toimintaympäristön parantamiseksi. Strategiassa olisi otettava huomioon yksittäisten alojen erityistarpeet ja -ominaisuudet.

Suorista ulkomaisista investoinneista 13 prosenttia myönnetään tehdasteollisuudelle. Kaupan ja investointien edistämisvirasto perustettiin hiljattain, mutta se ei ole vielä täysin toimintakelpoinen. Lisätoimenpiteitä olisi toteutettava kotimaisten ja ulkomaisten investointien houkuttelemiseksi. Erityisesti lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia menettelyitä olisi yksinkertaistettava.

Yksityistämisen ja jälleenrakennuksen osalta hyväksyttiin valtion yksityistämisohjelma helmikuussa 2001. Suurien velkojen, alhaisen kannattavuuden, liikatyövoiman ja hallituksen vähäisten sitoumusten vuoksi yksityistäminen on edennyt aiottua hitaammin. Teollisuustuotannon rakenneuudistuksen kehitys on epätasapainoista. Suurin rakenneuudistuksen ja nykyaikaistamisen tarve on tekstiili-, teräs- ja laivanrakennusalalla.

Teollisuuspolitiikan kehittämisestä ja koordinaatiosta vastaava elin on talous-, työ- ja yritysministeriö, jonka olisi lujitettava koordinaatiorooliaan. Hallitus neuvottelee elinkeinonharjoittajien järjestöjen kanssa, mutta lisäponnistuksia tarvitaan liiketoiminnan etujen valvonnan ja julkisen ja yksityisen sektorin välisen vuoropuhelun virallistamiseksi. Yksityistämiskysymykset kuuluvat valtion yksityistämisrahaston puheenjohtajan toimialaan, ellei erityislaissa toisin säädetä.

Päätelmät

Kroatian on nopeasti parannettava kotimaisten ja ulkomaisten investointien edellytyksiä ja saatettava päätökseen yksityistämis- ja rakenneuudistusprosessi. Jos Kroatia jatkaa ponnistelujaan, sen pitäisi täyttää teollisuuspolitiikkaa koskevat EY:n vaatimukset keskipitkällä aikavälillä.

16 luku: Pienet ja keskisuuret yritykset

EU:n pk-yrityksiä koskevan politiikan tavoitteena on edistää yrityspolitiikan suunnittelemista ja koordinointia sisämarkkinoilla pk-yritysten kehityksen tukemiseksi. Samalla pyritään parantamaan pk-yritysten toimintaympäristöä. Pk-yrityksiä koskevaan politiikkaan kuuluu konsultaatiofoorumeita ja yhteisöohjelmia sekä tiedonantoja, suosituksia ja parhaiden käytänteiden vaihtoa.

Kroatia ratifioi pienyrityksiä koskevan eurooppalaisen peruskirjan Thessalonikin huippukokouksessa kesäkuussa 2003. Pk-yritykset muodostavat suuren osan Kroatian yrityssektorista, sillä niiden osuus on 99,6 prosenttia yritysten kokonaislukumäärästä (EU:n keskiarvo 98 prosenttia) ja 65,7 prosenttia työllisyydestä (EU:n keskiarvo 66 prosenttia). Kroatian politiikassa erotetaan pienyrittäjät ja osuuskunnat erillisiksi yksiköiksi. Politiikan pääpiirteet määritellään useissa laeissa, joissa vahvistetaan sääntelykehys ja pk-yritysten määritelmät.

Vuosien 2003-2006 pienyrittäjien kehitysohjelmassa määritellään hallituksen pk-yrityksiä koskeva strategia. Sillä pyritään mm. lisäämään pk-yritysten tärkeyttä kansantaloudessa. Vuosina 2000-2003 Kroatiassa oli erillinen pk-yrityksiä koskevia kysymyksiä käsittelevä ministeriö, jonka tehtävät yhdistettiin talous-, työ- ja yritysministeriön kanssa vuoden 2004 alussa.

Lainsäädännön vaikutusta toimintaympäristöön ei ole arvioitu, vaikka tällaista menettelyä valmistellaan parhaillaan. Liiketoimintaan vaikuttavien säännösten ja sääntöjen laatua sekä Kroatian hallinnon ja oikeuslaitoksen tehokkuutta on parannettava suotuisamman toimintaympäristön luomiseksi.

Etujärjestöjen osallistumisen ja etujen valvonnan osalta jäsenyys killoissa on pakollista. Killat on jaoteltu yritystyyppien mukaan, ja lisäksi Kroatiassa on kauppakamari. Omaperäinen piirre pk-yritysten etujärjestöissä on se, että sekä yritysten kilta että pienyritysten ja kauppiaiden kilta ovat edustettuina Kroatian parlamentin työryhmissä ja ne voivat vaikuttaa suoraan uuden lainsäädännön luonnosteluun.

Yritysten rekisteröimiseen kuluva aika on lyhentynyt huomattavasti viime vuosina, mutta menettelyjä olisi edelleen yksinkertaistettava. Sähköistä allekirjoitusta koskeva laki hyväksyttiin tammikuussa 2002, mutta Kroatiassa ei tällä hetkellä ole juuri ollenkaan sähköistä liiketoimintaa eikä online-yritysten rekisteröinti ole mahdollista.

Talous-, työ- ja yritysministeriöllä on pk-yritysten vientitoimintaa tukeva luotto-ohjelma. Kroatian kauppakamarissa on laatukeskus ja se toimii eurotiedonvälityskeskuksena. Pienyrityksille ei myönnetä verovapautusta kansallisessa verotuksessa. Eräitä verohelpotuksia myönnetään tiettyjen maantieteellisten alueiden kunnostamiseen tai tiettyjen väestöryhmien tukemiseen.

Pk-yritysten rahoituksen saanti on helpottunut ja pankit tarjoavat luottoja melko alhaisin koroin, mutta vakuudet saattavat edelleen muodostaa esteen pankkilainan saamiselle. Kroatian pienyritysten virastolla (HAMAG) on tosiasiallinen vakuusrahasto. Se on myöntänyt vuodesta 1995 alkaen 3 400 vakuutta, joiden arvo on 87 miljoonaa euroa.

Kroatian innovaatioiden kehittämisohjelmalla (HITRA) pyritään luomaan välineet ja laitokset pk-yrityksiin kohdistuvan teknologian siirron tukemiseksi. Ohjelmassa on useita rahoituksellisia ja muita kannustimia.

Yrittäjyyskoulutusta ei pidetä erillisenä oppiaineena keskiasteella, mutta eräitä lahjoituksilla tuettuja opinto-ohjelman ulkopuolisia toimia on olemassa. Tällaisten kurssien valikoima on yliopistoissa rajallinen. Kroatiassa on useita hallituksen, kauppakamarin ja liike-elämän neuvontapalvelujen tukemia yrittäjyyttä edistäviä toimenpiteitä ja oppaita. Talousministeriö ja kauppakamari tekevät yrittäjien taitoja koskevia tutkimuksia.

Päätelmät

Kroatian olisi mukautettava liike-elämään vaikuttavia säännöksiään ja sääntöjään, parannettava hallinnon ja oikeuslaitoksen toimintaympäristöä ja pantava täytäntöön pienyrityksiä koskeva eurooppalainen peruskirja. Kroatiassa olisi noudatettava pk-yritysten määritelmää koskevaa komission suositusta. Yleisesti ottaen Kroatian pitäisi pystyä osallistumaan täysimääräisesti EU:n pk-yrityksiä koskevaan politiikkaan.

17 luku: Tiede ja tutkimus

Erikoislaatuisuutensa vuoksi tiedettä ja tutkimusta koskeva yhteisön säännöstö ei edellytä saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Täytäntöönpanovalmiudet eivät koske lainsäädännön soveltamista eivätkä täytäntöönpanon valvontaa, vaan tarvittavia edellytyksiä tehokkaalle osallistumiselle puiteohjelmiin. Tämän alan yhteisön säännöstön tehokkaan täytäntöönpanon ja erityisesti puiteohjelmiin osallistumisen varmistamiseksi Kroatian on luotava tarvittavat tutkimuksen ja teknisen kehityksen täytäntöönpanovalmiudet, joihin kuuluu mm. puiteohjelmien toimintaan osallistuvan henkilökunnan lisääminen.

Kroatia osallistuu Euroopan yhteisöjen tutkimusta ja teknistä kehitystä koskeviin kuudensiin puiteohjelmiin kolmantena maana.

Kroatiassa tiede ja tutkimus kuuluvat tiede-, opetus- ja urheiluministeriön toimivaltaan. Tiedettä ja korkeakoulutusta koskevien kysymysten neuvoa-antavat elimet ovat Kroatian tiedeneuvosto ja Kroatian korkeakoulutusneuvosto. Alan perussäädös on tieteellistä toimintaa ja korkeakoulutusta koskeva laki, joka annettiin heinäkuussa 2003. Teknologiapolitiikka luonnosteltiin innovatiivista teknologista kehitystä koskevassa ohjelmassa.

Tutkimus- ja kehitystyöhön käytettävien valtion varojen (GERD) osuus oli 1,09 prosenttia BKT:sta vuonna 2001 (EU:ssa 1,99 prosenttia BKT:sta). Yritysten T&K-menot olivat arviolta 32-45 prosenttia valtion talousarviosta tutkimukseen ja kehitykseen kohdennetusta määrästä. Kroatian tutkimusalaan kuuluu viisi yliopistoa, 26 julkista laitosta, 11 teollisuuden tutkimuskeskusta, 18 ammatillista korkeakoululaitosta, kahdeksan teknistä opistoa, yksi sotilaallinen tutkimuskeskus ja 50 muuta tutkimusyksikköä.

Täysi osallistuminen puiteohjelmiin olisi ensimmäinen askel kohti tutkimusalan yhteisön säännöstön täytäntöönpanoa ja se edellyttää tutkimuspolitiikan ja infrastruktuurin kehittämistä sekä asianomaisten toimielinten perustamista. Se riippuu myös siitä, onko varoja käytettävissä yhdistysmaksun maksamiseen.

Kroatian tieteen ja teknologian integrointia Euroopan tutkimusalueeseen käsitellään tieteen kehittämistä Kroatian tasavallassa 2000-luvulla koskevassa strategiassa ja tieteellistä toimintaa ja korkeakoulutusta koskevassa laissa. Näissä asiakirjoissa ehdotetaan radikaaleja muutoksia EU:n mallin mukaisen tehokkaan ja virikkeitä herättävän tiede- ja teknologiajärjestelmän perustamiseksi. Integroitumista Euroopan tutkimusalaan tuetaan CARDS- ja TEMPUS-ohjelmilla.

Päätelmät

Ponnisteluja on lisättävä Kroatian tutkimuksen ja teknisen kehityksen saattamiseksi tehokkaaksi ja kilpailukykyiseksi Euroopassa. Osallistuminen puiteohjelmiin edellyttää huolellista valmistelua. Kroatialla on kuitenkin hyvät valmiudet täyttää tämän alan EY:n vaatimukset keskipitkällä aikavälillä.

18 luku: Opetus ja koulutus

Opetus, koulutus ja nuoriso kuuluvat lähinnä jäsenvaltioiden toimivaltaan. EY:n perustamissopimuksessa määrätään, että yhteisö osallistuu laadukkaan opetuksen kehittämiseen ja ammatillista koulutusta koskevan politiikan harjoittamiseen jäsenvaltioiden tukena. Yhteisön säännöstöön sisältyy siirtotyöläisten lasten koulutusta koskeva direktiivi sekä toimintaohjelmia ja suosituksia. Jäsenvaltioilla on oltava tarvittavat täytäntöönpanovalmiudet opetusta ja koulutusta koskeviin yhteisöohjelmiin (Leonardo da Vinci, Socrates ja Youth) osallistumiseksi.

Vuonna 2003 tuli voimaan uusi tieteellistä toimintaa ja korkeakoulutusta koskeva laki, jossa säädetään yliopistojen uudistamisesta, opinto-ohjelmista ja Kroatian vuonna 2001 allekirjoittaman Bolognan julistuksen periaatteiden täytäntöönpanosta. Tempus-ohjelmalla on tärkeä asema korkeakoulutuksen uudistamisessa ja se muodostaa perustan EU:n korkeakoululaitosten kanssa tehtävälle yhteistyölle.

Koulutuksen painopistealueet on Kroatiassa vähitellen siirretty vastaamaan vapaan markkinatalouden tarpeita sekä opetuksen ja koulutuksen laadun parantamiseen. Erityistä huomiota on kiinnitettävä vieraiden kielten opettamiseen ala- ja yläasteella.

Vain harvat EU-kansalaisten lapset käyvät tällä hetkellä kroatialaista koulua. Liittymiseen mennessä on toteutettava siirtotyöläisten lapsia koskevat asianomaiset toimenpiteet yhteisön säännöstön erityisvaatimusten täyttämiseksi.

Kroatian keskiasteen ammattikoulutus (VET) on suuri haaste. VET-strategian laatiminen on annettu tehtäväksi ja uudistusprosessi on käynnistetty, johon kuuluu mm. kansallisen VET-neuvoston perustaminen. Uudistuspyrkimykset näyttävät kuitenkin riittämättömiltä ongelmien ratkaisemiseen. Suurimpia ongelmia ovat pätevien opettajien puute, vanhentuneet opinto-ohjelmat, alhainen investointitaso, kansallisten ammatti- ja pätevyysstandardien puuttuminen ja riittämättömät yhteydet yksityissektoriin. Parannukset ovat välttämättömiä työttömyyden lisääntymisen estämiseksi.

Jäsentynyt nuorisopolitiikka on kehitetty ja osana sitä käynnistettiin kansallinen nuorten toimintaohjelma vuonna 2003. EU:n jäsenenä Kroatian on hyväksyttävä neuvostossa marraskuussa 2003 sovitut nuorten osallistumista ja informaatiota koskevat yhteiset tavoitteet. Kroatialla on kolmannen maan asema nuoriso-ohjelmissa, ja kroatialaiset järjestöt osallistuvat aktiivisesti nuorisovaihtoon, eurooppalaiseen vapaaehtoistyöhön ja tukitoimenpiteisiin.

Päätelmät

Kroatialla ei pitäisi olla suurempia ongelmia tällä alalla keskipitkällä aikavälillä. EU:n työllisyys- ja sosiaalipolitiikan mukaisen nykyaikaisen ammattikoulutusjärjestelmän luominen edellyttää kuitenkin suuria ponnisteluja.

19 luku: Televiestintä ja tietotekniikka

Televiestintäalan yhteisön säännöstöllä pyritään poistamaan esteet televiestintäpalvelujen ja -verkkojen yhtenäismarkkinoiden tehokkaalta toiminnalta ja varmistamaan yleisesti saatavilla olevien nykyaikaisten palvelujen saatavuus. Sähköistä tiedonvälitystä koskeva uusi sääntelykehys hyväksyttiin EU:ssa vuonna 2002. Postipalvelujen osalta tavoitteena on panna yhtenäismarkkinat täytäntöön avaamalla ala kilpailulle asteittain ja kontrolloidusti yleispalvelujen saatavuuden varmistavan yleisen sääntelykehyksen mukaisesti.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa määrätään yhteistyöstä sähköisen viestinnän perusrakenteiden alalla, perinteiset televiestintäverkot ja sähköiset audiovisuaaliset tiedonsiirtoverkot mukaan lukien, sekä niihin liittyvistä palveluista. Tavoitteena on saattaa Kroatian lainsäädäntö yhdenmukaiseksi yhteisön säännöstön kanssa sopimuksen voimaantulosta alkaen.

Kroatian televiestintäpalveluja säännellään pääasiassa elokuussa 2003 voimaan tulleella televiestintälailla. Kroatia lupautui WTO/GATS-sitoumuksissaan poistamaan televiestintäalan monopolin vuoden 2003 tammikuun alkuun mennessä. Kyseinen päivämäärä vahvistettiin vuonna 2000 tehdyssä Kroatian televiestintälaissa määräajaksi, johon mennessä kiinteiden yhteyksien monopoli on purettava. Vuoden 2000 lailla perustetut hallinnolliset järjestelyt eivät kuitenkaan toimineet hyvin, joten elokuussa 2003 laki korvattiin uudella televiestintälailla, jonka tarkoituksena on parantaa vuoden 1998 ja osittain vuoden 2002 yhteisön säännöstön saattamista osaksi Kroatian lainsäädäntöä. Muutoksia on edelleen tehtävä melko raskaan lupajärjestelmän yhdenmukaistamiseksi yhteisön säännöstön kanssa ja sen varmistamiseksi, että yleispalveluja koskevat säännökset ovat täysin yhdenmukaiset tekniikasta riippumattomuutta, kohtuuhintaista saatavuutta ja korvauksia koskevien säännösten kanssa. Kroatian on edelleen annettava johdettua oikeutta, jotta markkinoiden vapautuminen etenisi.

Televiestinnän perusinfrastruktuurin, matkapuhelimien levinneisyysasteen ja ISDN- ja DSL-palvelujen saatavuuden osalta Kroatia on samalla tasolla kuin muut vuodesta 2001 alkaen markkinansa avanneet maat.

Vuonna 2003 annetun televiestintälain mukaan nykyiset televiestintäneuvosto ja -instituutti korvataan uudella televiestintävirastolla. Jotta yhteisön säännöstö voidaan saattaa osaksi Kroatian lainsäädäntöä, viraston on oltava täysin riippumaton sääntelyviranomaisesta, jolla on toimivalta ja resurssit toteuttaa vapauttamistoimet. Sääntelyviranomaisen päätöksen täytäntöönpanon valvontaa varten olisi oltava tehokkaat menettelyt, ja lisäksi on perustettava tehokas muutoksenhakumenettely. Menettelyillä ei saisi mahdollistaa sitä, että muutoksenhakujärjestelmää käytetään sääntelyviranomaisten päätösten täytäntöönpanon viivästyttämiseen. Koordinaatio on tarpeen uuden sääntelyviranomaisen ja muiden asianomaisten elinten, kuten asiaa käsittelevän ministeriön, markkinakilpailun suojaa käsittelevän viraston ja kuluttajasuojaneuvoston välillä. Lisäksi on perustettava televiestintäpalvelujen käyttäjäneuvosto ja luotava sille soveltuva rakenne, jotta se voi osallistua julkisten televiestintäpalvelujen tarjoajien ja käyttäjien välisten riitojen ratkaisuun.

Vuoden 2003 jälkeen markkinoillepääsyn osalta saadut käytännön tulokset ovat erittäin vähäisiä. Tämä ei ole kuitenkaan johtunut pelkästään epätäydellisestä lainsäädännöstä ja tehottomista toimielimistä. Esim. kolmannen matkaviestinoperaattorin ja toisen kiinteiden yhteyksien operaattorin markkinoillepääsylle olisi ollut useita mahdollisuuksia, mutta näitä mahdollisuuksia ei käytetty. Tämä herättää epäilyjä siitä, missä määrin markkinoiden vapauttamiseen on sitouduttu poliittisesti. Näistä viivästyksistä ovat hyötyneet eniten tällä hetkellä Kroatian markkinoilla toimivat kaksi yritystä.

Markkinoiden avautumista on siis hidastanut poliittisen sitoutumisen puute, joka yhdessä heikosti suunniteltujen sääntelyelinten kanssa johti huomattaviin vapauttamistoimenpiteiden viivästyksiin. Monopolin haltijan veloittamien hintojen tasapainottaminen kilpailuun valmistauduttaessa on kuitenkin edennyt hyvin, ja kyseisen yrityksen indikaattorit osoittavat Kroatiassa vallitsevan monopolin ja kilpailun tarpeen. Kiinteiden yhteyksien tosiasiallisen monopolin lisäksi monopolin haltijalla on 53 prosentin osuus matkapuhelinmarkkinoista ja 75 prosentin osuus internetpalvelujen tarjoajien markkinoista. Kroatian olisi toteutettava kiireellisesti toimenpiteitä markkinoidensa vapauttamiseksi ja sen varmistamiseksi, että monopolin haltijaa valvotaan säännösten mukaisesti.

Kroatian postialaa koskeva sääntelykehys perustuu uuteen postilakiin, joka annettiin vuonna 2003. Sillä lähennetään Kroatian lainsäädäntöä jossakin määrin yhteisön säännöstöön. Huomattavia eroja on kuitenkin vielä jäljellä ennen kaikkea yleispalvelun soveltamisalan, varatun alueen rajojen, lupa- ja ilmoitusmenettelyn sekä palvelun laadun osalta. Hrvatska posta on postilain mukaan ainoa yleispalvelujen tarjoaja Kroatiassa.

Hallintorakenteiden osalta postilaissa säädetään postineuvoston perustamisesta. Neuvosto toimii Kroatian sääntelyviranomaisena. Postilaissa vahvistettu postineuvoston toimivalta on olennaisilta osin yhteisön säännöstön mukainen. Siihen on kuitenkin saatava lisää henkilökuntaa ja resursseja tehokkaan sääntelyn varmistamiseksi. Lisäksi neuvoston toiminnallinen riippumattomuus on varmistettava.

Päätelmät

Kroatia voi panna televiestintää koskevan yhteisön säännöstön täytäntöön tehokkaasti ainoastaan, jos markkinoiden vapauttamiselle saadaan riittävästi poliittista tukea. Sääntelyviranomaiselle olisi annettava tarvittava toimivaltuus ja resurssit ja sen olisi oltava riippumaton päivänpolitiikasta. Huomiota olisi kiinnitettävä siihen, että sääntelyviranomaisella on riittävät resurssit postipalvelualalla, ja sen toiminnallinen riippumattomuus on varmistettava.

Kokonaisuudessaan Kroatian on televiestinnän ja postipalvelujen alalla ponnisteltava merkittävästi ja jatkuvasti saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa.

20 luku: Kulttuuri ja audiovisuaalipolitiikka

Kroatian on tällä alalla saatettava kansallinen lainsäädäntönsä yhdenmukaiseksi televisio ilman rajoja -direktiivin kanssa, ja sen on parannettava valmiuksiaan yhteisön Culture 2000-, Media Plus - ja Media Training -ohjelmiin osallistumiseksi. Televisio ilman rajoja -direktiivissä vahvistetaan edellytykset televisiolähetysten vapaalle liikkumiselle EU:ssa. Siinä säädetään yhteiset vaatimukset oikeudelliselle toimivallalle, mainonnalle, tärkeimmille tapahtumille, eurooppalaisen työn edistämiselle, alaikäisten ja yleisen järjestyksen suojaamiselle sekä vastineoikeudelle.

Kroatian kulttuuripolitiikka vaikuttaa olevan yhdenmukainen EY:n perustamissopimuksessa määrättyjen yhteisön tavoitteiden kanssa. Se perustuu kulttuuria ja yhteistyötä edistäviin välineisiin ja toimielinvalmiuksiin.

Audiovisuaalisella alalla luotiin uusi sääntelykehys vuonna 2003 (ks. poliittisia arviointiperusteita koskeva 1 osa). Sähköisiä tiedotusvälineitä koskevassa laissa säädetään yksityisten ja julkisten lähetystoiminnan harjoittajien toiminnasta, kun taas Kroatian radiota ja televisiota (HRT) koskevassa laissa säädetään julkisen lähetystoiminnan harjoittajan asemasta ja toiminnasta. Muita keskeisiä säädöksiä ovat tiedotusvälinelaki ja televiestintälaki. Kroatia on rajat ylittävistä televisiolähetyksistä tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen osapuoli.

Uuden tiedotusvälinelain hyväksyminen vuonna 2003 oli merkittävä askel eteenpäin. Sähköisiä tiedotusvälineitä koskeva laki on suurelta osin yhdenmukainen kansainvälisten ja eurooppalaisten vaatimusten kanssa, ja Kroatia on pyrkinyt saattamaan televisio ilman rajoja -direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään. Määritelmien, oikeudellisen toimivallan, mainonnan, eurooppalaisen työn edistämisen, alaikäisten suojelemisen, tärkeimpien tapahtumien, vastineoikeuden ja muutoksenhaun osalta on kuitenkin edelleen eräitä ristiriitoja. Sähköisiä tiedotusvälineitä koskeva laki ja Kroatian radiota ja televisiota koskeva laki on mukautettava vastaavasti.

Sähköisten tiedotusvälineiden neuvoston olisi oltava Kroatian tärkein sääntelyelin. Tästä säädetään jo sähköisiä tiedotusvälineitä koskevassa laissa, mutta neuvoston jäseniä ei ole vielä nimetty. Neuvostossa on seitsemän jäsentä, jotka parlamentti nimittää viideksi vuodeksi hallituksen ehdotuksesta. Sen toimivaltaan kuuluvat sekä yksityiset että julkiset lähetystoiminnan harjoittajat, lähetyslupien myöntäminen, lähetystoiminnan harjoittajien valvonta niiden lain noudattamisen osalta sekä kertomusten laatiminen parlamentille. Neuvoston olisi toimittava riippumattomana, mutta on vielä epäselvää, voidaanko sen jäsenten poliittinen riippumattomuus ja näkemysten moninaisuus varmistaa käytännössä. Samanlaisia epäilyjä on esitetty HRT:n ohjelmaneuvostoa kohtaan. Parlamentti nimitti sen jäsenet pitkän viipeen jälkeen lokakuussa 2003.

Päätelmät

Jos tarvittavat lainsäädännölliset mukautukset tehdään ja vuonna 2003 perustettu sääntelykehys pannaan täytäntöön tehokkaasti, ennustettavasti ja avoimesti, Kroatia täyttänee tämän alan EY:n vaatimukset keskipitkällä aikavälillä.

21 luku: Aluepolitiikka ja rakennepoliittisten välineiden yhteensovittaminen

Tätä alaa koskeva yhteisön säännöstö sisältää lähinnä puite- ja täytäntöönpanoasetuksia, joita ei tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Niissä määritellään rakennerahastojen ohjelmien ja koheesiorahaston toimien laadinta-, hyväksyntä- ja täytäntöönpanosäännöt. Ohjelmista neuvotellaan komission kanssa, jonka on hyväksyttävä ne, mutta täytäntöönpanosta vastaavat jäsenvaltiot. Olisi huomattava, että rakennerahastoasetukset tarkistetaan vuoden 2006 loppuun mennessä. On tärkeätä, että jäsenvaltiot noudattavat esim. julkisia hankintoja, kilpailua ja ympäristöä koskevaa yhteisön lainsäädäntöä valitessaan hankkeita ja pannessaan ne täytäntöön ja että niillä on tarvittavat toimielinrakenteet sekä hallinnon että varainhoidon kannalta moitteettoman ja kustannustehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Kroatian liittyminen unionin jäseneksi edellyttää, että sillä on EU:n rakennepolitiikan harjoittamiseen tarvittavat hallinnolliset valmiudet. Sen on ennen kaikkea suunniteltava ja pantava täytäntöön aluekehityssuunnitelmat, määriteltävä selkeästi ministeriöiden ja muiden yhteisön varojen hoitoon osallistuvien hallintoelinten vastuualueet, varmistettava komission, toimivaltaisten kansallisten ja alueellisten viranomaisten, taloudellisten kumppaneiden, työmarkkinaosapuolten sekä ohjelmien ja hankkeiden rahoitukseen osallistuvien yksityisyritysten välinen tiivis yhteistyö sekä varmistettava ohjelmien ja hankkeiden osarahoitus, kehitettävä tarvittavat rahoitusjärjestelmät, varmistettava ohjelmien ja hankkeiden moitteeton seuranta, valvonta ja arviointi ja esitettävä koheesiorahastosta myönnettävän tuen saamiseksi tarvittava lähentymisohjelma. Aluekehityksen valmiuksien kehittäminen aloitettiin vasta hiljattain ja se pohjautuu suurelta osin vuoden 2003 lopulla käynnistettyihin CARDS-hankkeisiin.

Kroatiassa on kaksitasoinen alueorganisaatio. Maassa on aluetasolla 20 maakuntaa sekä paikallistasolla 123 itsehallintokaupunkia (kaupunkialueet) ja 425 itsehallintokuntaa (maaseutu). Tällä hetkellä Kroatiassa ei ole NUTS 2 -tason alueita. NUTS 1 - ja NUTS 3 -tason alueita ja yksiköitä ollaan kuitenkin parhaillaan perustamassa. Tarkkoja NUTS 2 -tasolla (tai NUTS 3 -tasolla) yhdenmukaistettuja asukaskohtaisia BKT-tietoja ei ole käytettävissä, mutta alueelliset erot ovat yleensä hyvin suuria.

Kroatian aluepolitiikan sääntelykehys sisältää useita yksittäisiä säädöksiä (saarilaki, valtiolle erityisen tärkeitä alueita koskeva laki, mäkisiä ja vuoristoisia alueita koskeva laki, Vukovarin jälleenrakennusta koskeva laki ja aluekehitysrahastolaki). Kussakin säädöksessä vahvistetaan erityiset päätöksenteko-, täytäntöönpano- ja seurantajärjestelmät. Lainsäädännön päätavoitteet saavutetaan lähinnä verohelpotuksin, mutta hankkeille annetaan myös rahoitustukea.

Kroatiassa ei ole erityistä aluepolitiikkalakia. Tämä ei ole tarpeen EU:n rakennepolitiikan harjoittamiseksi, mutta voimassa olevat lait olisi saatettava rakennerahastoasetuksissa vahvistettujen velvoitteiden mukaisiksi. Kroatia aikoo valmistella kansallisen kehityssuunnitelman (NDP) vuosina 2005-2007. Se perustuu osittain aiempiin suunnitteluasiakirjoihin, kuten Kroatian tasavallan kehitysstrategiaan, kansalliseen aluekehitysstrategiaan, alakohtaisiin strategioihin ja aluekehitysohjelmiin. Useimpia näitä asiakirjoja laaditaan parhaillaan.

Rakennerahasto- ja koheesiorahastopolitiikan harjoittamiseen valmistautuminen liittyy läheisesti julkisia hankintoja, valtiontukea ja ympäristöä koskevien EY:n sääntöjen yhdenmukaistamiseen (ks. tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskeva 1 luku, kilpailua koskeva 6 luku ja ympäristöä koskeva 22 luku). Yhteisöön sijoittautuneita yrityksiä syrjivät suosituimmuuslausekkeet ovat kiellettyjä, valtiontukia on tarkasteltava uudelleen ja ympäristövaikutusten arvioinnit on tehtävä järjestelmällisesti ennen hankkeiden täytäntöönpanoa.

Uudella heinäkuussa 2003 voimaan tulleella budjettilailla otetaan käyttöön monivuotinen budjettisuunnittelu. Ohjelmien väliset budjettisiirrot sallivaa lainsäädäntöä ei Kroatiassa kuitenkaan ole.

Kroatia toteuttaa useita työmarkkinatoimenpiteitä, jotka ovat verrattavissa Euroopan sosiaalirahastosta rahoitettaviin toimenpiteisiin, mutta sen on kiinnitettävä erityistä huomiota kansallisten ja alueellisten kehityssuunnitelmien henkilöresursseihin.

Aluekehityspolitiikan täytäntöönpanoon tarvittavan toimielinrakenteen osalta julkisten töiden, jälleenrakennuksen ja rakennustoimen ministeriö nimitettiin koordinaatioelimeksi maaliskuussa 2003. Kyseisen ministeriön aluepolitiikkaa käsittelevät yksiköt liitettiin vuoden 2004 alussa merenkulku-, matkailu-, liikenne- ja kehitysministeriöön, joka vastaa lainsäädännön ja päätösten valmistelusta, saarten ja alueiden taloudellisten ja sosiaalisten ohjelmien ja hankkeiden hallinnosta ja seurannasta sekä arviointien tekemisestä. Useimmissa tapauksissa kehitysohjelmien täytäntöönpano kuuluu eri alueellisille ja paikallisille elimille, kun taas seurannasta vastaavat asianomaiset ministeriöt. Kroatian on perustettava hallituksen hyväksymä ministeriöiden välinen virallinen koordinaatiojärjestelmä.

Kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanemiselle ei ole selkeästi määriteltyä rakennetta. Keskus- ja paikallistason välinen koordinaatio on tällä hetkellä epävirallista ja tapauskohtaista. Kutakin tukimuotoa kohden olisi perustettava yksi kumppanuusrakenne, joka kattaa tuen valmistelun, rahoituksen, seurannan ja arvioinnin.

Kehitysohjelmien laadun ja vaikutusten seurantaa ja arviointia varten ei ole olemassa varsinaisia kansallisia järjestelmiä. Kroatian on otettava käyttöön standardoidut menetelmät ja monia aloja koskevat yhteiset menettelyt.

Varainhoidon ja sen valvonnan osalta valtiovarainministeriön varainhoito- ja sopimusyksikkö aloitti ensimmäisten hajautettujen hankkeiden täytäntöönpanon vuonna 2003, mutta rakenteita ja menettelyjä on vielä tarkennettava, jotta EY:n vaatimukset täyttyvät. Tulevaisuudessa Kroatian olisi parannettava varainhoitoaan ja sen valvontajärjestelmiä rakennerahastojen vaatimusten mukaisesti.

Merkityksellisten ja luotettavien alueellisten tilastojen saatavuutta on myös parannettava. Kroatian olisi erityisesti lujitettava valmiuksiaan laatia tarvittavat tilastotiedot (BKTL/asukas/OVS ja työttömyysaste) NUTS 2- ja NUTS 3-tasoilla sekä tukikelpoisten alueiden määrittämistä että ohjelmasuunnittelu- ja seurantatarkoituksia varten.

Päätelmät

Kroatian aluepoliittiset mekanismit ovat vasta alkuvaiheessa. Huomattavia ja kestäviä ponnisteluja vaaditaan strategioiden määrittelemiseksi ja hallintorakenteiden ja täytäntöönpano-ohjelmien laatimiseksi, jotta Kroatia voisi keskipitkällä aikavälillä soveltaa yhteisön sääntöjä ja kanavoida varoja EU:n rakennevälineistä.

22 luku: Ympäristö

Yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteena on edistää kestävää kehitystä ja suojata ympäristöä nykyiselle ja tuleville sukupolville. Yhteisön ympäristöpolitiikassa ympäristönsuojelu sisällytetään osaksi muita yhteisön politiikkoja. Se perustuu ennalta ehkäiseviin toimiin, saastuttaja maksaa -periaatteeseen, ympäristövahinkojen torjunta lähteillä sekä jaettuun vastuuseen. Yhteisön säännöstöön kuuluu yli 200 säädöstä, jotka koskevat horisontaalista lainsäädäntöä, veden ja ilman pilaantumista, jätteiden ja kemikaalien käsittelyä, bioteknologiaa, luonnonsuojelua, teollisuuden päästöjä, riskinhallintaa sekä melulta ja säteilyltä suojautumista.

Yhdenmukaisuus yhteisön säännöstön kanssa edellyttää huomattavia investointeja, mutta se tuo mukanaan myös suuria etuja kansanterveydelle ja vähentää metsille, rakennuksille, maisemille ja kalastukselle aiheutuvia kalliita vahinkoja. Vahva ja hyvin varustettu kansallinen, alueellinen ja paikallinen hallinto on elintärkeä ympäristöä koskevan yhteisön säännöstön soveltamiselle ja täytäntöönpanon valvonnalle.

Vuonna 1994 annettu ympäristönsuojelulaki, sellaisena kuin se on muutettuna vuonna 1999, muodostaa ympäristönsuojelua koskevan sääntelykehyksen. Se on yhdenmukaistettava yhteisön säännöstön kanssa. Ympäristöala oli mukana EU:hun integroitumista koskevassa Kroatian ohjelmassa ensimmäistä kertaa vuonna 2004. Koska yhteisön säännöstö sisältää runsaasti ympäristöalan sääntelyä, Kroatian on lisättävä huomattavasti ponnistelujaan saattaakseen lainsäädäntönsä ajoissa yhteisön säännöstön mukaiseksi.

Hallinnollisten valmiuksien osalta ympäristönsuojelu- ja aluesuunnitteluministeriö (MEPPP) perustettiin vuonna 2000 valtionhallinnon keskeiseksi toimielimeksi. Uuden hallituksen toteuttaman uudelleenjärjestelyn myös siitä tuli ympäristönsuojelu-, aluesuunnittelu- ja rakennusministeriö. Ympäristönsuojelun parissa työskentelevien henkilöiden lukumäärä on kuitenkin pieni, sillä suuri osa henkilöstöstä työskentelee aluesuunnittelun ja rakennusalan parissa. Useat muutkin elimet vastaavat ympäristönsuojelusta ja vuonna 2002 perustettiin kaksi uutta virastoa (ympäristövirasto ja luonnonsuojeluinstituutti), mutta ne eivät ole kuitenkaan vielä täysin toimintakuntoisia. Ympäristöhallintoa on lujitettava ja yhteisön säännöstö on pantava täytäntöön. Sen lisäksi on varmistettava rahoitusstrategioiden suunnittelu ja valmistelu. Erityistä huomiota on kiinnitettävä siihen, että alue- ja paikallishallinnoilla on riittävät resurssit panna vastuualueensa täytäntöön tehokkaasti.

Ympäristöministeriöön on perustettu tarkastusosasto, joka on jaettu alueellisiin tarkastusyksikköihin. Melkein puolet ministeriön 461 työntekijästä työskentelee tässä osastossa vuoden 2003 lopussa. Tarkastustehtäviä hoitavat myös muut ympäristökysymyksiä käsittelevät virastot. Muita kuin veden laatuun, aluesuunnitteluun ja meluun liittyviä tarkastuksia varten on käytössä vain 32 tarkastajaa, mikä on selvästi liian vähän. Ympäristölain rikkomuksia vastaan nostettujen syytteiden lukumäärä osoittaa, että täytäntöönpanon valvonta on heikkoa. Tämä johtuu useista tekijöistä, kuten henkilöresurssien ja rahoituksen puutteesta, Kroatian oikeuslaitoksen heikkoudesta ja tehokkaan täytäntöönpanon valvonnan estävistä lainsäädännön puutteista.

Yleinen tietoisuus ympäristöasioista on alkanut lisääntyä, mutta yleisö ei osallistu kovin aktiivisesti ympäristöasioita koskevaan päätöksentekoon eikä sen saatavilla juuri ole ympäristöasioita koskevia tietoja.

Alueellisella tasolla Kroatia osallistuu alueelliseen ympäristön jälleenrakennusohjelmaan (REReP), jonka yhtenä puheenjohtajana se tällä hetkellä toimii. Kroatia osallistuu myös yhteisön jälleenrakennus-, kehitys- ja vakautusavulla (CARDS) sekä kolmansia maita koskevasta LIFE-ohjelmasta rahoitettuihin Euroopan ympäristökeskuksen toimintoihin.

Kroatian ympäristöinfrastruktuuriin tehdään vain vähän investointeja. Huomattavia investointeja olisi tehtävä ympäristöalan yhteisön säännöstön täytäntöönpanon varmistamiseksi. Viime aikoina tehdyt ponnistelut ympäristöhankkeiden priorisoimiseksi voivat olla hyödyllisiä tältä osin.

Ympäristökysymysten integrointi muihin politiikkoihin on eräs Kroatian ympäristöstrategian pääperiaatteista. Strategia ja sen täytäntöönpanoasiakirja (Kroatian ympäristösuunnitelma) hyväksyttiin parlamentissa vuonna 2002. Ympäristöstrategia on yksi Kroatian koko kehitysstrategian osatekijöistä, ja monilla muilla aloilla (matkailu, liikenne, energia jne.) ympäristönsuojelu kuuluu perustavoitteisiin. Jää kuitenkin nähtäväksi, kuinka nämä strategiat muuntuvat käytännön toimenpiteiksi. Käytännön tasolla voidaan kuitenkin huomata, että ympäristökysymyksiin ei vieläkään kiinnitetä riittävästi huomiota muiden alojen kehittämisessä. Kestävää kehitystä koskevaa kansallista strategiaa ei ole vielä laadittu.

Horisontaalisen lainsäädännön osalta Kroatia on ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen osapuoli, mutta se ei ole vielä ratifioinut Kioton pöytäkirjaa. Kroatiassa on useita säännöksiä, joilla varmistetaan ympäristökysymyksistä tiedottaminen yleisölle, vaikka ympäristönsuojelulaki ei ole vielä täysin Kroatian allekirjoittaman Århusin yleissopimuksen mukainen. Ympäristövaikutusten arviointia koskevissa säädöksissä säädetään yleisön osallistumisesta, mutta käytännössä tätä oikeutta käytetään harvoin. Vaikka Kroatiassa tehtiin jo vuonna 1984 asetus ympäristövaikutusten arvioinnista, sitä on tarkasteltava uudelleen sen saattamiseksi yhteisön säännöstön mukaiseksi. Tämän on oltava ensisijainen tavoite yhdessä sen kanssa, että strategista ympäristöarviointia koskeva yhteisön säännöstö pannaan täytäntöön. Kroatian on varmistettava yleisön osallistuminen ympäristöalan päätöksentekoon monilla eri aloilla, joita ovat esim. lupamenettelyt sekä jätteitä, ilman laatua ja veden nitraattiepäpuhtauksia koskevien suunnitelmien laatiminen. Tämä lienee suuri haaste Kroatialle.

Ilman pilaantuminen on lieventynyt vuodesta 1990 alkaen raskaan teollisuuden vähennyttyä. Raja-arvoja ja valvontajärjestelmiä kehitellään parhaillaan yhteisön säännöstön mukaisesti. Kroatian ympäristösuunnitelmaan sisältyy ilman laadun parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Siinä vahvistetut määräajat mahdollistavat kehityksen seuraamisen. Yhteisön säännöstössä vaadittavat ilmanlaatua koskevat suunnitelmat ja ohjelmat on valmisteltava.

Jätehuolto on suurin yksittäinen ympäristöalan ongelma Kroatiassa. Alaa koskeva sääntelykehys ei ole yhdenmukainen EY:n vaatimusten ja standardien kanssa, ja sen lisäksi voimassa olevia Kroatian säännöksiä ei vielä edes sovelleta. Kroatian on tehtävä jätehuoltosuunnitelma. Kierrätykseen, uusiokäyttöön ja loppukäsittelyyn käytettäviä tiloja on vain vähän ja nekin ovat kaukana EY:n vaatimuksista. Palautus- ja keruujärjestelmät on perustettava. Suurin osa jätteestä kuljetetaan kaatopaikoille. Kroatiassa on noin kahdeksan kertaa enemmän epävirallisia kaatopaikkoja kuin virallisia, ja virallisistakaan kaatopaikoista useat eivät noudata jätelain määräyksiä. Kroatiassa ei ole vaarallisen jätteen loppukäsittelyyn käytettäviä paikkoja. Tämän alan kehittäminen on Kroatialle suuri haaste, joka edellyttää suuria ponnistuksia alan saattamiseksi yhteisön säännöstön mukaiseksi.

Voimassa olevan veden laatua koskevan lainsäädännön lähtökohta on hyvä sen yhdenmukaistamiselle yhteisön säännöstön kanssa, vaikka paikallisella tasolla säännöt puuttuvat usein. Tarvittavat varastot, toimintaohjelmat sekä haavoittuviksi ja herkiksi luokiteltavien alueiden nimeämiset on varmistettava. Kroatia on Tonavan jokialueen suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen osapuoli, ja se laatii parhaillaan vesipiirin hoitosuunnitelmaa. Viemärijärjestelmä kattaa 40 prosenttia väestöstä, ja ainoastaan 12 prosenttia jätevedestä puhdistetaan (alle viidelle prosentille tehdään jälkikäsittely). Jotta Kroatian lainsäädäntö olisi yhteisön säännöstön mukainen, sen on tehtävä suuria investointeja jäteveden keruuseen ja käsittelyyn sekä juomaveden tarjontaan.

Luonnonsuojelua koskeva lainsäädäntö saatettiin ajan tasalle uudella luonnonsuojelulailla. Tällä hetkellä 10 prosenttia maa-alasta on suojeltu, vaikka tätä osuutta on ehdotettu lisättäväksi lähemmäksi EU:n keskiarvoa (15-20 prosenttia). Koska Kroatian alueesta 43 prosenttia on metsää ja sen biologinen monimuotoisuus on huomattava, Natura 2000 -verkostoon kuuluvien alueiden määritteleminen tulee olemaan vaikeaa. Vaikka luonnonsuojelua koskeva sääntelykehys on annettu, täytäntöönpanotoimenpiteitä ja ennen kaikkea suojelualueiden hallintoa on tehostettava. Tässä suhteessa hiljattain tapahtunut luonnonsuojelun toimivaltuuksien siirtyminen ympäristöministeriöltä kulttuuriministeriölle näyttää poikkeavan EU:n jäsenvaltioiden tavanomaisista käytänteistä. Uhanalaisia lajeja ei tällä hetkellä suojata suojelualueiden ulkopuolella. Villieläimistön ja -kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskeva yleissopimus (CITES) tuli voimaan vuonna 2000. Kroatia on tehnyt yhteistyötä Visegrad-maiden kanssa kansallisten ekologisten verkkojen perustamiseksi.

Teollisuuden aiheuttaman pilaantumisen ja riskinhallinnan osalta Kroatiassa ei ole ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseen ja vähentämiseen tähtäävää järjestelmää (IPPC). Vaikka ilmansaasteet ovat vähentyneet viime aikoina, Kroatia ei tällä hetkellä pystyisi noudattamaan EU:n suurille polttolaitoksille asettamia päästörajoja, joten sen on toteutettava toimenpiteitä noudattaakseen kansallisia päästörajoja. Vaikka tehtaiden käyttäjille on lainsäädännössä säädetty velvollisuus laatia valmiussuunnitelmat, on epäselvää, missä määrin näin on tehty. Kroatia on ratifioinut teollisuusonnettomuuksia koskevan YK:n Euroopan talouskomission yleissopimuksen.

Kemikaalien ja muuntogeenisten organismien osalta on vielä epäselvää, onko uusi muuntogeenisten organismien käyttöä rajoittava järjestelmä yhdenmukainen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön säännöstön kanssa. Kemiallisia aineita koskeva lainsäädäntö on epätäydellinen, markkinoilla ei ole kemikaalirekisteriä ja "uusien" kemikaalien tunnistamista ei tällä hetkellä vaadita. Näin ollen Kroatian lainsäädännön yhdenmukaistaminen yhteisön kemikaalialaa koskevaan säännöstöön edellyttää vielä paljon töitä. Kroatiassa ei vielä ole bioteknologiaa koskevaa lainsäädäntöä.

Melua käsitellään Kroatian ympäristöstrategiassa ja ympäristösuunnitelmassa. Alan lainsäädäntö on kehitetty yhteisön säännöstön mukaisesti. Eräiden toimintasuunnitelman mukaisten toimien määräaikaa on kuitenkin lykätty jopa neljällä vuodella.

Ydintuvallisuuden ja säteilyntorjunnan osalta Kroatia on antanut sääntelykehyksen turvallisuuden perusvaatimusten, lääketieteellisen säteilyaltistuksen ja hätävalmiuksien eri tekijöiden osalta. Turvallisuuden perusvaatimuksia ja terveyden suojaamista lääketieteellisen säteilyaltistuksen yhteydessä koskevien direktiivin siirtäminen osaksi Kroatian lainsäädäntöä on kuitenkin vielä kesken. Ulkopuolisten työntekijöiden operatiivista suojelua, yleisölle tiedottamista säteilyhätätilassa ja radioaktiivisten jätteiden kuljetusten valvontaa koskeva yhteisön säännöstö on saatettava osaksi Kroatian lainsäädäntöä. Talousministeriö vastaa ydinturvallisuudesta, ydinvoimaloiden (myös ydinpolttoaineen ja ydinjätteen käsittelylaitosten) luvista ja ydinmateriaalivalvonnasta. Kroatiassa on tällä hetkellä kaksi varastotilaa käytetyille säteilylähteille ja matala-aktiiviselle jätteelle. Lokakuussa 2003 annetussa ydinturvallisuuslaissa säädetään ydinturvallisuusviraston perustamisesta. Hallinnollisten valmiuksien puutteen vuoksi Euratom-sopimuksen 33-37 artiklan ja hätävalmiusjärjestelyjen soveltaminen sellaisenaan aiheuttaisi suuria ongelmia. Tämän vuoksi Kroatian on perustettava asianomaiset sääntelyelimet, toimivaltaiset säteilysuojaviranomaiset ja riippumattomat neuvoa-antavat erityiskomiteat.

Päätelmät

Lainsäädäntökehyksen peruselementit ovat jo olemassa Kroatiassa, joten se voi jatkaa lainsäädännön yhdenmukaistamista yhteisön säännöstön kanssa, mutta ympäristönsuojeluun on ehdottomasti kiinnitettävä enemmän huomiota. Tämä edellyttää rahoitusstrategioiden suunnittelun ja valmistelun tehostamista. Tällä hetkellä eri strategioissa ympäristönsuojelu on asetettu etualalle, mutta tämä on voitava muuntaa käytännön toimenpiteiksi ja ympäristönäkökohdat on otettava huomioon muilla aloilla. Täytäntöönpanossa ja sen valvonnassa on huomattavia puutteita, jotka on korjattava ennen kuin yhteisön säännöstöä voidaan soveltaa tehokkaasti.

Kokonaisuudessaan Kroatian on ympäristöalalla ponnisteltava merkittävästi ja jatkuvasti saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa. Täysi yhdenmukaisuus useiden sellaisten yhteisön lainsäädännön kohtien kanssa, jotka edellyttävät jatkuvia suuria investointeja ja merkittäviä hallinnollisia ponnisteluja (kuten jätehuolto, jäteveden puhdistaminen ja juomavesi), voidaan saavuttaa vasta pitkällä aikavälillä, ja niiden osalta ympäristöinvestointeja on lisättävä huomattavasti.

23 luku: Kuluttajansuoja ja terveyden suojelu

Yhteisön säännöstö kattaa kuluttajien taloudellisten etujen suojaamisen (harhaanjohtava ja vertaileva mainonta, hintamerkinnät, kulutusluotot, epäterveet sopimusehdot, etä- ja kotimyynti, valmismatkat, lomaosakkeet, kuluttajien etuja suojaavat kiellot, eräät kulutushyödykkeiden kauppaa ja niiden takuisiin liittyvät seikat sekä kuluttajien rahoituspalvelujen etämarkkinointi) ja tavaroiden yleisen turvallisuuden (vastuu viallisista tuotteista, vaaralliset jäljitelmät ja yleinen tuoteturvallisuus). EU:n jäsenvaltioiden on valvottava yhteisön säännöstön täytäntöönpanoa oikeudellisilla järjestelmillä, tuomioistuimen ulkopuolella tapahtuvilla riitojenratkaisumekanismeilla ja hallinnollisilla järjestelmillä, kuten markkinoiden valvonnalla ja kuluttajajärjestöillä.

Kroatiassa on vahvistettu kuluttajansuojaa koskeva perussääntely, josta tärkein on kuluttajansuojalaki. Tärkeimmät kuluttajan suojaamiseen tarvittavat rakenteet ovat jo käytössä. Kaksi kertaa vuodessa järjestettävässä kuluttajansuojaohjelmassa määritellään tämän alan tärkeimmät tehtävät Kroatiassa. Talousministeriö on tämän alan toimivaltainen viranomainen. Kroatiaan on perustettu kuluttajansuojaneuvosto. Markkinoiden valvonta on siirretty suurelta osin työsuojelutarkastuslaitoksen tehtäväksi.

Turvatoimenpiteiden osalta Kroatia pyrki saattamaan yleistä tuoteturvallisuutta koskevassa EY-direktiivissä vahvistetut periaatteet osaksi Kroatian lainsäädäntöä antamalla syyskuussa 2003 yleistä tuoteturvallisuutta koskevan lain, jota täydennetään keskinäistä tiedonvälitystä koskevalla asetuksella. Viallisten tuotteiden korvausvastuuta koskevaan Kroatian sääntelykehykseen sisältyvät myös objektiivisen korvausvastuun, vahingon määritelmän, korvausvastuusta poikkeamisen ja todistustaakan periaatteet. Tärkein säädös on Kroatian velvoitelaki. Se poikkeaa monilta kohdin yhteisön säännöstöstä, joten se on muutettava.

Muuhun kuin turvallisuuteen liittyvien toimenpiteiden osalta annettiin vuonna 2003 kuluttajansuojalaki, jonka tarkoituksena on saattaa osaksi Kroatian lainsäädäntöä EY:n direktiivit, jotka koskevat harhaanjohtavaa ja vertailevaa mainontaa, muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa neuvoteltavia sopimuksia, kulutusluottoja, kuluttajasopimusten epäterveitä ehtoja, lomaosakkeita, etäsopimuksia ja tuotteiden hintamerkintöjä. Matkailukauppalaki ja velvoitelaki ovat vain osittain yhdenmukaiset matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista annetun EY:n direktiivin kanssa, joten ne on muutettava. Kroatian lainsäädäntöön eivät sisälly kuluttajien etuja suojaavista kielloista, kulutustavaroiden kauppaa ja niihin liittyviä takuita koskevista tietyistä seikoista sekä kuluttajille tarkoitettujen rahoituspalvelujen etämyynnistä annetuissa EY:n direktiiveissä säädetyt vaatimukset. Näiltä osin Kroatian lainsäädäntöä on siis lähennettävä yhteisön säännöstöön.

Markkinoiden valvonnan osalta Kroatiassa käytössä oleva markkinoille saattamista edeltävään hyväksyntään perustuva järjestelmä ei juuri vastaa EY:n vaatimuksia. Työsuojelutarkastuslaitos vastaa markkinoiden valvontaa koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnasta yhdessä muiden julkisten toimielinten kanssa. Riskinarvioinnissa, tuotteen vaarallisuudesta annettavassa ilmoituksessa sekä tuottajien ja jakelijoiden välisessä yhteistyössä käytettäviä menetelmiä koskevat perussäännökset on annettu. Eräiden tuoteluokkien markkinoita valvotaan erityisin toimenpitein. Useiden muiden tuotteiden markkinoita ei valvota, koska vaatimukset puuttuvat, testaamiseen ei ole riittävästi varoja tai työsuojelutarkastuslaitoksessa ei ole tarvittavaa oikeustoimikelpoisuutta. Kroatian ja muiden maiden hallitukset vaihtavat vain tietoja näiltä osin. Kroatian olisi syytä liittyä vaarallisten tuotteiden nopeaa tietojenvaihtoa koskevan väliaikaisen järjestelmän (TRAPEX) jäseneksi.

Kroatiassa on kaksi merkittävää kuluttajajärjestöä, mutta niiden toiminta keskittyy pääasiassa Zagrebin alueelle. Osijekissa toimii yksi pienempi kuluttajajärjestö. Vuodesta 2004 alkaen niille on myönnetty enemmän julkista rahoitusta. Kuluttajansuojalain mukaan Kroatian kuluttajajärjestöt voivat liittyä kuluttajansuojajärjestöjen liittoon, joka on oikeushenkilö ja joka mm. antaa lausuntoja kuluttajia koskevista lainsäädäntöluonnoksista ja ajaa kuluttajien etuja parlamentin keskusteluissa. Kuluttajajärjestöjä on tuettava, jotta niiden asema Kroatian kuluttajapolitiikan kehittäjänä ja täytäntöönpanijana paranisi. Hallituksen olisi jatkettava työtään riippumattoman, edustuksellisen ja tehokkaan kuluttajaliikkeen luomiseksi Kroatiaan.

Erityistä lainsäädäntöä kuluttajien oikeussuojan saatavuudesta ei ole annettu. Siviilioikeutta koskevia säännöksiä noudatetaan. Kroatiassa ei vielä ole komission suositusten mukaista erityistä järjestelmää kuluttajien välistä vaihtoehtoista riitojenratkaisua varten. Kuluttajajärjestöt saavat nostaa kanteen toimivaltaisessa tuomioistuimessa sääntöjenvastaisia liiketapoja ja harhaanjohtavaa mainontaa vastaan, mutta Kroatian oikeuslaitoksen heikkous muodostaa ongelman tehokkaalle täytäntöönpanolle.

Kroatiassa ei ole vielä kuluttajien tiedottamiseen ja kouluttamiseen tarkoitettuja ohjelmia, vaikka suunnitelma on jo laadittu sellaisen käynnistämiseksi tulevina vuosina. Toimenpiteitä olisi tehostettava tällä alalla huomattavasti.

Päätelmät

Kroatian on tällä alalla jatkettava ponnisteluja saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa. Ennen kaikkea sen olisi parannettava tuotevastuuta ja muuhun kuin turvallisuuteen liittyviä toimenpiteitä sekä perustettava EY:n vaatimusten mukainen markkinoiden valvontajärjestelmä. Kuluttajajärjestöjen tehostamiseen, riippumattoman ja edustuksellisen kuluttajaliikkeen kehittämiseen sekä kuluttajille osoitettavan tiedotuksen ja koulutuksen lisäämiseen on myös kiinnitettävä huomiota.

24 luku: Yhteistyö oikeus- ja sisäasioissa

Oikeus- ja sisäasioita koskevien EU-politiikkojen tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää unionia vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvana alueena. Rajavalvonnan, viisumien, siirtolaisuuden, turvapaikkojen, huumeiden salakuljetuksen, rahanpesun, järjestäytyneen rikollisuuden, terrorismin, petosten ja korruption torjunnan, poliisiyhteistyön, oikeudellisen yhteistyön, tulliyhteistyön, tietosuojan, tuomioistuinten ratkaisujen keskinäisen tunnustamisen sekä ihmisoikeuksia koskevien lainsäädäntövälineiden kaltaisilla aloilla jäsenvaltioiden on saavutettava riittävät ja hyväksyttävät täytäntöönpanotasot. Hallinnollisten valmiuksien on oltava riittävällä tasolla liittymispäivänä. Lisäksi on erittäin tärkeätä perustaa riippumaton, luotettava ja tehokas oikeus- ja poliisilaitos. Merkittävin tämän luvun osa koskee yhteisön Schengen-säännöstöä, jonka nojalla tarkastukset poistuvat EU:n sisärajoilla. Huomattavaa osa tästä säännöstöstä ei kuitenkaan sovelleta uudessa jäsenvaltiossa heti liittymisen jälkeen vaan vasta myöhemmin, kun asiasta on tehty erillinen neuvoston päätös.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa määrätään Kroatian ja EU:n välisestä tiiviistä yhteistyöstä viisumien, rajavalvonnan, turvapaikkojen, laittomien siirtolaisten takaisinoton, rahanpesun, järjestäytyneen rikollisuuden ja huumerikollisuuden kaltaisilla aloilla sekä Kroatian oikeuslaitoksen tehokkuuden parantamisesta.

Tietosuojan osalta uusi henkilötietojen suojaa koskeva laki tuli voimaan Kroatiassa kesäkuussa 2003. Laissa säädetään luonnollisten henkilöiden henkilötietojen suojasta ja henkilötietojen keräämisen, käsittelyn ja käytön valvonnasta. Kroatia on allekirjoittanut vuonna 1981 tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen yksilöiden suojelusta henkilötietojen automaattisessa käsittelyssä, mutta se ei ole vielä ratifioinut sitä. Kroatia muuttaa lainsäädäntöään parhaillaan poliisitietojen käyttöä koskevien Euroopan neuvoston suositusten mukaisesti. Kroatia aikoo perustaa henkilötietojen suojaa käsittelevän viraston (ks. myös palvelujen tarjoamisen vapautta koskeva 3 luku).

Viisumipolitiikassa on tapahtunut Kroatiassa huomattavaa edistystä. Kroatian lainsäädäntö on melko pitkälle yhdenmukainen viisumipakkoa ja viisumitonta matkustamista koskevan yhteisön säännöstön kanssa. Uudella ulkomaalaislailla korvattiin aiempi ulkomaalaisten muuttoa ja oleskelua koskeva laki tammikuussa 2004. Erityistä huomiota on kiinnitettävä sen täytäntöönpanotoimiin.

Kroatian diplomaattiset edustustot saavat vähitellen tietokoneyhteydet sisäministeriön viisumirekisteriin (IKOS). Järjestelmän kehittämistä on jatkettava ja henkilökunnan koulutus on asetettava ensisijaiseksi tavoitteeksi.

Vaikka Kroatia pyrkii nykyaikaistamaan ja uudistamaan rajavalvontajärjestelmänsä, edessä on vielä paljon haasteita. Sääntelykehys on vielä kesken erityisesti yhdennetyn rajavalvontastrategian laatimisen osalta. Uusi rajavalvontalaki tuli voimaan marraskuussa 2003, mutta täytäntöönpanotoimia on vielä kehitettävä. Kroatian on myös pantava täytäntöön EU:n ja Länsi-Balkanin välisellä foorumilla antamansa tämän alan sitoumukset, jotka määriteltiin oikeus- ja sisäministereiden kokouksessa marraskuussa 2003.

Sisäministeriön rajavalvontaosasto aloitti toimintansa erillisenä poliisilaitoksen yksikkönä vasta heinäkuussa 2002. Rajavartiosto toimii edelleen alueellisen poliisilaitoksen yhteydessä. Käynnissä olevan uudelleenjärjestelyn vuoksi on epäselvää, kuinka monta henkilöä työskentelee pääasiassa rajavalvonnan parissa. Joka tapauksessa lukumäärä ei ole riittävä, kun otetaan huomioon, että osasta Kroatian maarajaa saattaa myöhemmin tulla osa EU:n ulkorajaa. Kroatian on kiireellisesti rekrytoitava ja koulutettava henkilökuntaa, tehostettava työtapoja (erityisesti riskianalyysivalmiuksia) ja nykyaikaistettava laitteita. Poliisikoulussa annettavaa rajavartijoiden erityiskoulutusta olisi tehostettava. Lisäksi eri rajavalvontaan osallistuvien viranomaisten välistä yhteistyötä olisi parannettava.

Käytettävissä olevat tekniset laitteet ja infrastruktuuri eivät ole vielä riittävät vihreän rajan (3 332 km) eivätkä sinisen rajan valvomiseksi tehokkaasti. Tähän on syytä kohdistaa huomattavia investointeja. Rajavartiosto käyttää poliisin keskustietojärjestelmää, joka ei kuitenkaan ole rajavalvonnan tarpeiden mukainen, joten se olisi mukautettava tätä tarkoitusta varten.

Naapurimaiden kanssa tehtävän yhteistyön oikeusperusta on jo käytössä, ja nyt olisi keskityttävä sen moitteettomaan täytäntöönpanoon. Bosnia ja Hertsegovinan vastainen raja on helppo ylittää laittomasti, sillä useat rajan yli kulkevat tiet ja polut ovat lähes vartioimattomia. Rajanylityspaikkoja olisi valvottava moitteettomasti laittomien rajanylitysten estämiseksi.

Maahanmuuton osalta oleskelulupia, perheiden yhdistämistä ja niihin liittyviä seikkoja koskeva lainsäädäntö on annettu. Uudella ulkomaalaislailla korvattiin aiempi lainsäädäntö. Sitä on sovellettu tammikuusta 2004 alkaen. Vuoden 2003 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana 34 279 ulkomaalaisella henkilöllä oli Kroatiassa pysyvä oleskelulupa, 10 038 henkilöllä laajennettu väliaikainen oleskelulupa ja 1 197 henkilöllä työlupa. Suuri osa näistä henkilöistä tuli naapurimaista. Erityisiä toimenpiteitä kolmansien maiden kansalaisten integroimiseksi yhteiskuntaan ei ole, mutta heillä on samat perusoikeudet kuin Kroatian kansalaisilla.

Kroatia pidetään edelleen lähinnä laittomien maahanmuuttajien kauttakulkumaana matkalla kohti Schengen-aluetta eikä niinkään määränpäämaana. Vuoden 2003 yhdeksän ensimmäisen kuukauden aikana 2 915 lähinnä naapurimaista tullutta henkilöä pidätettiin, kun he yrittivät ylittää rajan laittomasti. Edellisiin vuosiin verrattuna tilanne on rauhoittunut, mikä johtunee alueen yleisestä vakautumisesta. Kroatia on tehnyt takaisinottosopimuksen 24 maan kanssa.

Turvapaikkaoikeus taataan perustuslaissa. Nopeutetuista menettelyistä ei kuitenkaan tällä hetkellä ole säännöksiä eikä "turvallisen alkuperämaan" käsitettä sovelleta. Uusi turvapaikkalaki annettiin heinäkuussa 2003 ja sen on määrä tulla voimaan heinäkuussa 2004 alkaen. Lain tavoitteena on tehostaa muutoksenhakujärjestelmää ja säätää väliaikaisesta suojasta, turvallisten kolmansien maiden ja ilmeisen perusteettomien turvapaikkahakemusten käsitteistä, vastaanottoedellytyksistä sekä pakolaisten integroimisesta yhteiskuntaan. Uusi laki olisi yhdenmukaistettava vuonna 1951 tehdyn yleissopimuksen ja pakolaisten asemasta vuonna 1967 tehdyn pöytäkirjan sekä Euroopan neuvoston asianomaisten suositusten ja päätöslauselmien kanssa. Alkuperämaan tietoja sisältävää dokumentaatiokeskusta ei ole vielä perustettu.

Turvapaikanhakijoilta ja laittomilta siirtolaisilta otettavat sormenjäljet tallennetaan, mutta käytössä ei ole sähköistä tietokantaa. Sormenjälkien ottamisjärjestelmää on muutettava ja nykyaikaistettava ottaen huomioon Kroatian mahdollinen liittyminen Eurodac-järjestelmään. Lainsäädäntöä on mukautettava vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisessä käytettävien perusteiden ja menettelyjen noudattamiseksi (Dublin II -asetus).

Vuodesta 2000 alkaen Kroatiasta oli hakenut turvapaikkaa 214 henkilöä kesään 2003 mennessä. Väliaikaista vastaanottokeskusta koskevat järjestelyt ovat tällä hetkellä epätyydyttäviä. Turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskus on perustettava, mutta selkeää päätöstä ei ole tehty sen sijainnista eikä henkilökunnan tai käyttö- ja ylläpitokustannusten rahoittamisesta. Lisäksi virastojen välisiä koordinaatiorakenteita on lujitettava ja kansainvälisten järjestöjen (kuten UNHCR) kanssa tehtävää yhteisötyötä olisi tiivistettävä.

Poliisiyhteistyön kattava uusi poliisilaki tuli voimaan tammikuussa 2001. Lain perusteella poliisivoimat demilitarisoitiin ja muitakin uudistuksia on käynnissä. Uudessa lainsäädännössä säädetään selkeät tehtävä- ja vastuualueet, mutta rikoksen estämisen periaate on vielä määriteltävä. Varusteita ja infrastruktuuria on parannettava ja yhtenäinen tietokoneistettu rikostutkintajärjestelmä perustettava.

Rikospoliisi toimii valtakunnansyyttäjän alaisuudessa. Kaikista tutkintatoimista ja muista kansalaisten oikeuksia rajoittavista toimenpiteistä on sovittava oikeusviranomaisten kanssa. Muut viranomaiset, kuten tulli- ja veroviranomaiset, voivat käyttää rajallisia tutkintavaltuuksiaan ainoastaan tekemällä tiivistä yhteistyötä poliisin kanssa. Tällaista yhteistyötä on kehitettävä ja lujitettava.

Kroatialla on voimassa olevat poliisiyhteistyösopimukset muiden alueen maiden kanssa (erityisesti Bosnia ja Hertsegovinan, Serbian ja Montenegron, Unkarin, Slovenian ja Italian kanssa). Yhteistyö ja tiedonvaihto ovat edistyneet viime vuosina. Jotta suunniteltu yhteistyösopimus voidaan tehdä Europolin kanssa, henkilötietojen riittävä suoja on varmistettava.

Järjestäytyneen rikollisuuden osalta Kroatia on ihmiskauppaan sekä aseiden, huumeiden ja varastettujen autojen salakuljetukseen käytettävä tärkeä kauttakulkumaa Balkanin reitillä kohti Länsi-Eurooppaa. Kroatia on allekirjoittanut ja ratifioinut vuonna 2000 tehdyn kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja siihen liittyvät ihmiskauppaa ja ihmisten salakuljetusta koskevat pöytäkirjat. Kroatia ei ole vielä allekirjoittanut ampuma-aseiden laittoman valmistuksen ja kaupan torjumista koskevaa pöytäkirjaa. Kroatia on ratifioinut vuonna 2001 tietoverkkorikoksista tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen. Kroatian on pantava täytäntöön EU:n ja Länsi-Balkanin välisellä foorumilla antamansa tämän alan sitoumukset, jotka määriteltiin oikeus- ja sisäministereiden kokouksessa marraskuussa 2003. Lisäksi rikoslakiin on tehtävä vielä useita muutoksia, jotta se olisi EY:n, Euroopan neuvoston ja ETYJ:n vaatimusten mukainen.

Korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa käsittelevä virasto (USKOK) on Kroatian tärkein elin edellä mainittujen rikosten ja terrorismin torjunnassa. Viraston hallinnolliset ja toiminnalliset valmiudet ovat edelleen rajalliset eikä sinne ole palkattu riittävästi henkilöstöä. Koordinaatiota muiden virastojen kanssa on parannettava.

Järjestäytyneen rikollisuuden torjuntaa varten olisi kehitettävä strategisempi lähestymistapa. Myös ampuma-aseiden laittoman valmistuksen ja kaupan estämiseksi olisi toteutettava toimenpiteitä.

Terrorismin torjuntaa koskeva perussääntely on annettu. Kroatia on ratifioinut useita terrorismin torjuntaa koskevia kansainvälisiä välineitä, kuten vuonna 1977 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen terrorismin vastustamisesta. Kroatia on allekirjoittanut vuonna 2003 tehdyn pöytäkirjan kyseisen yleissopimuksen muuttamisesta. Se ei ole kuitenkaan vielä allekirjoittanut vuonna 1999 tehtyä Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimusta terrorismin rahoittamisen torjumisesta.

Petosten ja korruption torjumisen alalla Kroatia on allekirjoittanut ja ratifioinut lahjontaa koskevat Euroopan neuvoston rikos- ja siviilioikeudelliset yleissopimukset. Sen lainsäädäntö on osittain yhdenmukainen yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta vuonna 1995 tehdyn yleissopimuksen ja sen pöytäkirjojen kanssa. Petoksen (sekä menot että tulot), aktiivisen ja passiivisen korruption, yritysten päälliköiden rangaistusvastuun ja oikeushenkilöiden vastuun määritelmää olisi vielä parannettava. Täytäntöönpanon valvonnan osalta olisi kiinnitettävä enemmän huomiota korruptiotapausten syytetoimiin. Olisi toteuttava toimia, joilla tähdätään korruption estämiseen ja torjumiseen lainvalvontavirastoissa (rajavartiosto, poliisi, tulli, oikeuslaitos).

Väärennösten vastustamiseksi tehtävän euron suojaamisen osalta Kroatia on väärennösten estämisestä vuonna 1929 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen osapuoli. Sen määräykset on sisällytetty Kroatian lainsäädäntöön, erityisesti rikoslakiin, jossa säädetään ulkomaanvaluuttojen (myös euron) väärennysrikoksista. Kyseinen laki näyttää yleisesti ottaen olevan yhteisön säännöstön mukainen. (Ks. talous- ja rahaliittoa koskeva 11 luku).

Kroatia on huumeiden (lähinnä heroiinin) salakuljetukseen käytettävä kauttakulkumaa Balkanin reitillä. Huumeiden käyttö sekä havaitut ja ilmoitetut huumelain rikkomiset ovat kasvussa. Kroatia on tärkeimpien huumeita koskevien YK:n yleissopimusten osapuoli. Rikosprosessilaki, rikoslaki ja huumeiden väärinkäytön torjuntaa koskeva laki muodostavat pääasiallisen sääntelykehyksen huumetoimitusten estämiseksi. Vuoden 2003 huumeiden väärinkäytön torjuntaa koskeva kansallinen ohjelma muodostaa perustan huumeongelman ratkaisemiselle. Siinä määritetään virastot, joiden vastuulla on käynnistää erityisohjelmia konkreettisten toimien toteuttamiseksi kullakin osa-alueella.

Huumeiden torjuntaan osallistuvien eri lainvalvontaviranomaisten välisen yhteistyön ja koordinaation lisäämiseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Lainvalvontaelimiltä puuttuvat lisäksi usein tarvittavat tekniset laitteet. Suurin osa narkomaaneista ei osallistu mihinkään hoito-ohjelmaan. Olisi perustettava kansallinen tietoverkko, ja huumeiden torjuntavirastoa olisi valmisteltava uuteen rooliinsa kansallisena tietokeskuksena ja mahdolliseen yhteistyöhön Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) kanssa.

Kroatia pyrkii torjumaan rahanpesua. Tämän alan perussääntely on annettu, ja sitä on kehitetty viime vuosina. Kroatia on ratifioinut rikoksen tuottaman hyödyn rahanpesua, etsintää, takavarikkoa ja menetetyksi tuomitsemista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen ja aloittanut kansainvälisten yleissopimusten ja EY:n vaatimusten saattamisen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

Valtiovarainministeriöön rahanpesun torjuntaa koskevan lain nojalla perustettu rahanpesun torjuntavirasto toimii autonomisena ja riippumattomana rahanpesun selvittelykeskuksena. Se kerää ja analysoi tietoja epäilyttävästä rahaliikenteestä ja ilmoittaa siitä poliisille ja syyttäjälle. Tämän alan täytäntöönpanon valvonta on kuitenkin heikkoa. Tähän mennessä ainoastaan yksi rahanpesutapaus on johtanut langettavaan tuomioon. Näin ollen rahanpesun selvittelykeskusta on tehostettava ja yhteistyötä poliisin, valtakunnansyyttäjänviraston ja oikeuslaitoksen kanssa lisättävä. (Ks. pääoman vapaata liikkuvuutta koskeva 4 luku).

Tehokas tulliyhteistyö edellyttää riittävän hyvää infrastruktuurin ja varusteiden tasoa. Varusteisiin kuuluvat esim. tietokoneet ja tutkintaresurssit. Lisäksi on perustettava tehokas tulliorganisaatio, jossa työskentelee riittävästi päteviä, motivoituneita ja rehellisiä henkilöitä.

Poliisin, tullin ja muiden rajavalvontaviranomaisten välistä yhteistyötä voidaan edelleen lisätä. Niiden välillä ei ole vielä tehty yhteisymmärryspöytäkirjaa. Kroatian olisi käynnistettävä yhteisymmärryspöytäkirjoja koskeva ohjelma liike-elämän järjestöjen kanssa sekä tullin ja poliisin välillä erityisesti huumeiden salakuljetuksen estämiseksi. Myös asianomaisten EU:n yleissopimusten (Napoli II ja informaatioteknologia) mukaisia lainsäädännöllisiä muutoksia, erityisen tutkintalaitoksen perustamista tullihallitukseen ja tullikoulutusjärjestelmän perustamista olisi harkittava.

Siviili- ja rikosoikeudellisen yhteistyön osalta ulkomaalaisten oikeuslaitosten tuomioiden tunnustamisesta ja soveltamisen valvonnasta säädetään lainvalintalaissa. Myös siviili- ja kauppaoikeutta koskeva yleinen järjestelmä on samanlainen kuin EU:n lainsäädännössä määrätty. Sovellettavaa lakia koskevat säännöt, maksumääräyksiin sovellettavat menettelyt, henkilökohtaista asemaa koskevat päätökset ja kansainväliset maksukyvyttömyysmenettelyt ovat osapuilleen yhteisön lainsäädännön ja periaatteiden mukaiset. Useiden naapurimaiden kanssa on tehty kahdenväliset yleissopimukset.

Useat keskeiset yleissopimukset on jo ratifioitu tai niitä ratifioidaan parhaillaan. Tällaisia sopimuksia ovat esim. vuonna 1972 tehty eurooppalainen yleissopimus rikosoikeudenkäynnin siirrosta, vuonna 1959 tehty yleissopimus keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa, vuonna 1957 tehty rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva eurooppalainen yleissopimus ja kansainvälisestä lapsikaappauksesta Haagissa vuonna 1980 tehty yksityisoikeuden alaa koskeva yleissopimus. Kroatia ei ole vuonna 1965 tehdyn oikeudenkäynti- ja muiden asiakirjojen tiedoksiantoa ulkomailla siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa koskevan Haagin yleissopimuksen osapuoli ja sen soveltamat menetelmät poikkeavat huomattavasti EU:ssa vahvistetuista. Se ei myöskään ole siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa tapahtuvasta todisteiden vastaanottamisesta vuonna 1970 tehdyn Haagin yleissopimuksen osapuoli. Terrorismin ja julkisten mielenosoitusten uhreille myönnettävää korvausta koskeva lainsäädäntö olisi laajennettava koskemaan kaikenlaisten rikosten uhreja. Tuomareille olisi annettava koulutusta esim. kansainvälisestä yhteistyöstä ja uusista tutkintamenetelmistä.

Päätelmät

Kroatia on pyrkinyt lähentämään oikeus- ja sisäasioita koskevaa lainsäädäntöään yhteisön säännöstöön. Se on edistynyt poliisilaitoksen, rajavartioston ja rahanpesun selvittelykeskuksen kaltaisten toimielinten uudistuksen täytäntöönpanossa. Lainsäädännön yhdenmukaistaminen yhteisön säännöstöön edellyttää kuitenkin vielä huomattavia ponnisteluja. Sama pätee myös lainvalvontavirastojen muuttamiseen tehokkaiksi toimielimiksi, jotka pystyvät hoitamaan niille kuuluvat tehtävät. Lisäksi varusteisiin ja infrastruktuuriin sekä hallinnollisten valmiuksien lujittamiseen tarvitaan huomattavia investointeja. Kroatian maantieteellinen asema siirtolaisvirtojen solmukohdassa aiheuttaa erityisen suuria haasteita.

Kokonaisuudessaan Kroatian on oikeus- ja sisäasioiden alalla ponnisteltava merkittävästi ja jatkuvasti saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa.

25 luku: Tulliliitto

Tulliliittoa koskeva yhteisön säännöstö on lähes kokonaisuudessaan jäsenvaltioita suoraan sitovaa eikä edellytä näin ollen saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Alan säännöstöön kuuluvat yhteisön tullikoodeksi ja sen soveltamissäännökset, yhdistetty nimikkeistö, yhteinen tullitariffi ja tariffiluokitusta, tullittomuutta, tullisuspensioita ja eräitä tariffikiintiöitä koskevat säännökset sekä muut säännökset, kuten väärennettyjen ja laittomasti valmistettujen tavaroiden tullivalvontaa, huumausaineiden lähtöaineita, kulttuuriesineitä ja tullialan keskinäistä hallinnollista yhteistyötä koskevat säännökset sekä tätä alaa, myös passitusta, koskevat yhteisön sopimukset. Jäsenvaltioiden on varmistettava tarvittavat täytäntöönpanovalmiudet, kuten pääsy asianomaisiin EY:n tietokonejärjestelmiin.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa / kauppaa ja siihen liittyviä tekijöitä koskevassa väliaikaisessa sopimuksessa määrätään vapaa-alueen perustamisesta yhteisöön sekä tullien välittömästä tai asteittaisesta poistamisesta monenlaisilta tuotteilta. Niissä on myös alkuperäsäännöt, joita on noudatettava määrättyjen kauppaetuuksien saamiseksi.

Kroatian tullilaki ja sen täytäntöönpanomääräykset perustuvat yhteisön tullikoodeksiin ja sen täytäntöönpanosäännöksiin. Niissä säädetään tullimenettelyistä, sitovasta tariffitiedosta, sitovasta alkuperätiedosta, tullausarvosta, alkuperäsäännöistä, taloudellisesti vaikuttavista tullimenettelyistä ja vapaa-alueista. Kroatiassa on 14 vapaa-aluetta. Ne on muutettava yhteisön säännöstön mukaisiksi (ks. myös kilpailua koskeva 6 luku ja verotusta koskeva 10 luku). Sopiviin tarkastusjärjestelmiin perustuvia yksinkertaistettuja menettelyjä, kuten toimijoiden valtuuttamista, olisi kehitettävä.

Kroatia päivittää säännöllisesti tullilainsäädäntöään ottaakseen huomioon EY:n tullikoodeksiin ja sen täytäntöönpanosäännöksiin tehtävät muutokset. EY:n tullikoodeksiin vuonna 2000 tehtyjä muutoksia ei ole kuitenkaan vielä saatettu osaksi Kroatian lainsäädäntöä. Muutokset koskevat mm. taloudellisesti vaikuttavia tullimenettelyjä, vapaa-alueita, vapaavarastoja, sähköisten ilmoitusten käyttöä ja tullivelan syntymistä. Kroatian passitusmenettelyn muuttaminen uuden tietokoneavusteisen passitusjärjestelmän (NCTS) mukaiseksi edellyttää suuria ponnisteluja. Kroatiassa sovelletaan jo väärennöksiä ja laittomasti valmistettuja tavaroita koskevia määräyksiä, joiden nojalla tulli voi tarkastaa tavarat sekä pyynnöstä että oma-aloitteisesti. Kulttuuriesineiden ja huumausaineiden lähtöaineiden tuontia ja vientiä koskevat tullivalvontajärjestelmät ovat jo käytössä Kroatiassa. Eräät hallintomaksulain sekä hallintomaksutariffi- ja tullitariffilain nojalla perittävät tulliselvitysmaksut näyttävät olevan yhteisön säännöstön vastaisia ja ne on poistettava.

Kroatia soveltaa etuuskohteluun oikeuttavia alkuperäsääntöjä voimassa olevien vapaakauppasopimustensa mukaisesti. Tällainen sopimus on mm. yhteisön kanssa tehty vakautus- ja assosiaatiosopimus / kauppaa ja siihen liittyviä tekijöitä koskeva väliaikainen sopimus. Viime aikoina on esiintynyt ongelmia sokerin etuuskohteluun oikeuttavien alkuperätodistusten osalta, minkä vuoksi Euroopan komissio antoi virallisen ilmoituksen sokerin tuojille. Tämä tapaus paljasti huomattavia heikkouksia Kroatian etuuskohteluun oikeuttavien alkuperätodistusten hallinto- ja valvontajärjestelmässä. Kroatian tullihallinto esitti parannuksia tullivalvonnan näihin osiin. On tärkeää varmistaa, että Kroatia on toteuttanut kaikki tällaisen ongelman toistumisen estämiseen tarvittavat toimenpiteet. Tältä osin Kroatian alkuperäsääntöjen tehokas valvonta on erittäin tärkeätä.

Vuodesta 2002 alkaen Kroatian tullitariffi perustuu yhdistettyyn nimikkeistöön, kuten väliaikaisen sopimuksen määräyksissä vaaditaan. Sähköinen versio tariffista on saatavilla internetissä. Se on hyvä lähtökohta Euroopan yhteisöjen yhtenäistetyn tariffin (Taric) mukaisen yhtenäistetyn tariffin laatimiselle. Kroatiassa ei ole tariffikattoja. Kroatia ei sovella yleistä tullietuusjärjestelmää (GSP).

Yhteisön teknisen tuen avulla Kroatia lisää tullihallintonsa hallinnollisia ja toiminnallisia valmiuksia. Kroatiassa on voimassa oleva tullihallintolaki, jolla säännellään Kroatian tullihallituksen toimintaa. Kroatian tullihallinnon lainsäädännöllisiä vaatimuksia ja organisaatiorakennetta on tarkasteltava uudelleen, jotta täysi yhdenmukaisuus EY:n vaatimusten ja standardien kanssa saavutetaan. Tullihallinnolla olisi ennen kaikkea oltava enemmän liikkumavaraa budjettivarojen ja henkilöresurssien kohdentamisessa.

Olisi kehitettävä koulutusjärjestelmä, joka kattaa monenlaisia tullialoja, kuten liittymiseen liittyvät kysymykset. Koko henkilökunnalla olisi oltava mahdollisuus osallistua tällaiseen koulutukseen. Kroatian olisi liittymisvaiheessa luovuttava tullitarkastuksista EU:n jäsenvaltioiden rajoilla. Muiden maiden rajoilla sijaitsevien rajatoimipaikkojen tehostamiseksi tarvittavat resurssit olisi otettava huomioon strategisessa suunnittelussa. Sisäistä tarkastusta olisi parannettava. Sisäistä tiedonvälitystä on parannettava, jotta tullilainsäädäntö pannaan täytäntöön samalla tavalla koko maassa. Suhteita loppukäyttäjiin, erityisesti tiedonvälityksen osalta, on parannettava. Tullihallinnon internetsivusto on pelkästään kroatiaksi.

Tullihallinnon eettiset säännöt on laadittava ja pantava täytäntöön. Tullimenettelyjä nopeuttavat riskinarviointiin perustuvat tullitarkastukset pyritään ottamaan käyttöön. Yhdenmukaisen riskianalyysijärjestelmän perustamisesta vastaavaa uutta riskianalyysiosastoa ollaan muodostamassa. Osasto on saatava täysin toimintakuntoiseksi. Kroatiassa tehdään jo jälkitarkastuksia, mutta niitä on tarkasteltava uudelleen. Kolme nykyistä tullilaboratoriota on kunnostettava EY:n vaatimusten mukaisiksi.

Kroatian tullihallinto näyttää käyttävän yleisesti tietotekniikkaa laajalle levinneessä ja hyvin toimivassa verkossa. Lisäksi kaupan alan toimijat voivat liittyä tulli-ilmoitusten käsittelyjärjestelmään (CDPS). Kroatiassa näyttävät olevan jo käytössä passitusta, tariffeja, sisäistä jalostusta, (sitovia) tariffitietoja ja tuontikiintiöitä koskevat tietokonesovellukset. Yhdenmukaisuus EY:n tietokoneistettujen tullijärjestelmien kanssa on varmistettava, jotta yhteenliittäminen on mahdollista Kroatian liittyessä unioniin.

Päätelmät

Kroatia pyrkii täyttämään EU:n tullihallinnolle asetetut vaatimukset ja toteuttamaan EU:n ulkorajojen suojaamiseksi ja valvomiseksi tarvittavat toimenpiteet. Kroatian on jatkettava ponnisteluja saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi, jotta se pystyy keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa. Ennen kaikkea sen hallinnollisia valmiuksia on arvioitava. Erityistä huomiota on kiinnitettävä tullihallituksen nykyaikaistamiseen ja tehostamiseen mm. kohdentamalla siihen riittävästi budjettivaroja ja tietokone- ja henkilöresursseja sekä tarjoamalla jatkokoulutusta.

26 luku: Ulkosuhteet

Tämän alan yhteisön säännöstö on lähinnä suoraan sitovaa EY:n lainsäädäntöä, jota ei tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä. EY:n lainsäädäntö pohjautuu yhteisön monenvälisiin ja kahdenvälisiin kaupallisiin sitoumuksiin sekä useisiin yksipuolisiin etuuskohtelukauppaa koskeviin toimenpiteisiin. Ehdokasmaiden on noudatettava humanitaarista apua ja kehitysyhteistyöpolitiikkaa koskevia EY:n lainsäädäntöä ja kansainvälisiä sopimuksia sekä varmistettava, että sillä on riittävät valmiudet osallistua EU:n humanitaariseen työhön ja kehitysyhteistyöpolitiikkaan.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa / kauppaa ja siihen liittyviä tekijöitä koskevassa väliaikaisessa sopimuksessa on useita aloja koskevia määräyksiä, jotka edellyttävät, että sopimuspuolet toimivat WTO:n periaatteiden tai muiden asianomaisten kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti.

Kroatia liittyi Maailman kauppajärjestön jäseneksi 30. marraskuuta 2000. Jäseneksi liittyessä sille asetettiin kunnianhimoisia sitoumuksia, joita se panee asteittain täytäntöön. Kroatia ei ole vielä aloittanut neuvotteluja WTO:n julkisia hankintoja koskevaan sopimukseen liittymiseksi. Liittyessään EU:hun Kroatian on noudatettava kaikkia velvoitteita, joista määrätään monenvälisissä ja useankeskisissä WTO-sopimuksissa, joiden osapuoli yhteisö on. Erityisesti Kroatian on sovellettava yhteisön yhteistä tullitariffia ja yhteisen maatalouspolitiikan ulkosuhteita koskevia säännöksiä. Kroatian on pantava täytäntöön WTO:ssa antamansa myönnytykset ja sitoumukset vuoteen 2007 mennessä. Siihen mennessä Kroatia kantaa tulleja teollisuustuotteista keskimäärin 5,3 prosenttia ja maataloustuotteista keskimäärin 15,5 prosenttia. EU kantaa tällä hetkellä tulleja teollisuustuotteista keskimäärin 3,6 prosenttia, kalastustuotteista keskimäärin 12,4 prosenttia ja maataloustuotteista keskimäärin 16,2 prosenttia.

Kroatia liittyminen EU:n jäseneksi edellyttää, että se noudattaa yhteistä kauppapolitiikkaa ja yhteisön eri etuuskohtelukauppaa koskevia sopimuksia. Liittymisen myötä siitä tulisi myös Euroopan talousalueen jäsen. Lisäksi Kroatian olisi sovellettava yksipuolista etuuskohtelukauppajärjestelmää, jonka yhteisö myöntää eräille kolmansille maille. Esimerkkinä tällaisesti järjestelmästä on yleinen tullietuusjärjestelmä (GSP). Kroatian olisi lisäksi kumottava kaikki kolmansien maiden kanssa tekemänsä etuuskohtelukauppaa koskevat sopimukset ja saatettava kaikki muut sopimukset, myös muuta kuin etuuskohtelukauppaa koskevat sopimukset, EU:n jäsenyysvelvoitteiden mukaisiksi. Tällä hetkellä Kroatialla on yhteisön kanssa tehdyn vakautus- ja assosiaatiosopimuksen / väliaikaisen sopimuksen lisäksi voimassa olevat vapaakauppasopimukset Albanian, Bosnia ja Hertsegovinan, entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian, Sveitsin, Liechtensteinin, Norjan, Islannin ja Turkin kanssa. Kymmenestä liittymässä olevasta maasta Kroatia on tehnyt vapaakauppasopimukset kuuden kanssa (Slovenia, Unkari, Puola, Tsekki, Slovakia ja Liettua). Näiden sopimusten voimassaolo lakkaa, kun maat liittyvät EU:hun 1. toukokuuta 2004. Kroatia on CEFTAn jäsen, ja vuoden 2004 laajentumisen jälkeen sen Bulgarian ja Romanian kanssa tekemät CEFTA-etuusjärjestelyt pysyvät voimassa. Serbian ja Montenegron kanssa allekirjoitettu vapaakauppasopimus ei ole vielä tullut voimaan.

Palvelujen alalla Kroatian GATS-sopimuksen mukaiset sitoumukset eivät täysin vastaa yhteisön sitoumuksia. Kroatian olisi varmistettava, että liittyessään unionin jäseneksi sen monenväliset GATS-sitoumukset ovat mahdollisimman yhdenmukaiset yhteisön sitoumusten kanssa. Tämän vuoksi Euroopan komission kanssa tehtävän yhteistyön ja koordinaation olisi oltava tiivistä lähinnä Dohan kehitysohjelmaa koskevien neuvottelujen osalta.

Kroatia antaa parhaillaan lainsäädäntöä kaupan suojakeinoista. Kroatian liittyminen unionin jäseneksi edellyttää, että se kumoaa kaikki tätä alaa koskevat kansalliset lait ja toimenpiteet, sillä liittymisen jälkeen yhteisön lainsäädäntöä sovellettaisiin sellaisenaan sen alueella.

Kroatiassa on käynnissä vientiluottovakuutuksia ja vientiluottojen rahoitusta koskevat ohjelmat. Kroatian liittyminen unionin jäseneksi edellyttää, että sen lyhyen aikavälin vientiluottovakuutuksia koskeva järjestelmä on yhdenmukainen yhteisön kilpailusääntöjen kanssa. Keskipitkän ja pitkän aikavälin vientiluottojen osalta sääntöjä on yhdenmukaistettava siten, että ne ovat täysin yhdenmukaiset yhteisön lainsäädännön ja kansainvälisten velvoitteiden kanssa.

Aseiden vientiä valvotaan Kroatiassa. Lisäksi Kroatia luonnostelee parhaillaan lainsäädäntöä, jonka nojalla kaksikäyttötuotteiden vientiä valvotaan. Kroatian liittyminen unionin jäseneksi edellyttää, että se soveltaa tämän alan EU:n lainsäädäntöä.

Hallinnollisten valmiuksien osalta Kroatian osallistuminen EU:n kaupan päätöksentekojärjestelmiin ja yhteisön säännöstön täytäntöönpanomekanismeihin ja täytäntöönpanon valvontaa koskeviin järjestelmiin edellyttää talousministeriössä toimivan kauppapolitiikan ja ulkomaan taloussuhteiden jaoston tehostamista.

Kroatia on tehnyt kahdenväliset investointisopimukset 50 maan kanssa. Ennen kuin Kroatia liittyy unionin jäseneksi, sen olisi varmistettava, että näiden sopimusten sisältö on täysin yhdenmukainen EU:n jäsenyysvelvoitteiden ja yhteisön säännöstön kanssa. Tämän vuoksi sen olisi varmistettava, että sopimusten muuttamiseksi tai kumoamiseksi tarvittavat menettelyt aloitetaan tarvittaessa riittävän ajoissa, jotta yhdenmukaisuus EU:n velvoitteiden kanssa toteutuu ennen liittymistä. Tällöin Kroatian olisi otettava huomion eräiden sopimusten pitkä voimassaoloaika, joka on eräissä tapauksissa jopa 20 vuotta.

Kehitysyhteistyöpolitiikan ja humanitaarisen avun aloitteiden osalta Kroatiassa ei ole kehitysyhteistyötä koskevaa lainsäädäntöä. Eri ministeriöiden välillä jaettujen hajanaisten hankkeiden lisäksi ainoa humanitaarisen avun muoto näyttää olevan kohdennetut apuhankkeet humanitaarisia katastrofeja varten. Valtion hyödykevarannosta myönnettiin humanitaarista tukea 5,1 miljoonaa kunaa (671 000 euroa) vuonna 2000 ja 433 000 kunaa (58 000 euroa) vuonna 2001.

Kroatialla ei ole valtionhallinnossa erityistä rakennetta, joka vastaisi kehitysyhteistyöpolitiikasta, eikä eri ministeriöiden välillä näytetä koordinoitavan kehitysyhteistyöhön liittyviä toimia.

Tässä vaiheessa Kroatia ei pystyisi tukemaan EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteita ja välineitä eikä osallistumaan sen kehittämiseen tai täytäntöönpanoon.

Päätelmät

Ulkosuhteiden osalta Kroatia pystynee täyttämään yhteisön tätä alaa koskevat vaatimukset keskipitkällä aikavälillä, jos sen yhteisön säännöstön täytäntöönpanoon ja täytäntöönpanon valvontaan tarvittavia institutionaalisia valmiuksia tehostetaan. Jäsenyysvalmistelujen helpottamiseksi Kroatian olisi varmistettava, että sen toimet ja sitoumukset kansainvälisissä järjestöissä ja sopimuksissa ovat sekä vakautus- ja assosiaatiosopimuksen että yhteisön säännöstöstä johtuvien tulevien velvoitteiden mukaiset.

27 luku: Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka

Yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (YUTP) koskeva yhteisön säännöstö perustuu toisen pilarin ja välillisesti myös ensimmäisen pilarin lainsäädäntöön (oikeudellisesti sitovat kansainväliset sopimukset mukaan luettuina). Se perustuu myös poliittisiin julistuksiin sekä sopimuksiin, joissa kehotetaan käymään poliittista vuoropuhelua YUTP:sta, yhdenmukaistamaan EU:n julkilausumat ja soveltamaan vaadittavia seuraamuksia ja rajoittavia toimenpiteitä.

Ennen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen voimaantuloa sovelletaan Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Kroatian tasavallan säännöllistä poliittista vuoropuhelua koskevia sääntöjä, jotka vahvistettiin 29. lokakuuta 2001 annetussa yhteisessä julistuksessa. Moitteettomasti sujuneita ministeritason kokouksia pidettiin säännöllisesti. Näissä kokouksissa Kroatia on osoittanut olevansa halukas jatkamaan aktiivista vuoropuhelua EU:n kanssa.

Viimeisten kahden vuoden aikana Kroatia on yksipuolisesti ilmoittanut kannattavansa useita YUTP:sta annettuja yhteisiä kantoja ja julistuksia, jotka koskevat mm. terrorismin vastaista taistelua. Tällä välin Länsi-Balkania koskevan Thessalonikin toimintasuunnitelman mukaisesti EU kehottaa säännöllisesti Kroatiaa kannattamaan tiettyjä YUTP:a koskevia EU:n virallisia yhteydenottoja, julistuksia ja yhteisiä kantoja. Kroatia on tukenut Kansainvälisen rikostuomioistuimen perustamista ja ratifioinut vuonna 2001 tehdyn Rooman perussäännön. Se ei ole allekirjoittanut Yhdysvaltojen kanssa tehtyä kahdenvälistä sopimusta, jonka mukaan eräitä henkilöitä ei saateta Kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen.

Kroatia alkoi toukokuussa 2002 noudattaa aseiden vientiä koskevia EU:n toimintasääntöjä. Kroatia on osapuolena useimmissa joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen tähtäävissä kansainvälisissä järjestelyissä. Se ei ole vielä liittynyt Wassenaarin järjestelyyn, Australian ryhmään eikä ohjusteknologian valvontajärjestelyyn, mutta se on ilmaissut aikeensa tehdä näin. Kroatia osallistuu ballististen ohjusten leviämistä estävien kansainvälisten käytännesääntöjen valmistelutyöhön. Kroatian on kuitenkin tehostettava asianomaisia lainvalvontaviranomaisia, jotka vastaavat aseiden leviämisen estämiseen tähtäävien kansainvälisten järjestelyjen ja asianomaisten EU:n vaatimusten täytäntöönpanosta. Näihin vaatimuksiin kuuluu pienten ja kevyiden aseiden sekä kaksikäyttötuotteiden kaupan valvonta.

Kroatian olisi pyrittävä ratkaisemaan eräät aluekiistat naapurimaidensa kanssa (ks. poliittisia arviointiperusteita koskevassa luvussa oleva kahdenvälisiä suhteita koskeva osuus). Kroatia on Yhdistyneiden Kansakuntien, ETYJ:n ja Euroopan neuvoston jäsen. Näiden lisäksi se on jäsen tai tarkkailija monissa muissa kansainvälisissä järjestöissä ja sopimuksissa ja osallistuu aktiivisesti useisiin alueellisiin ja paikallisiin aloitteisiin (ks. poliittisia arviointiperusteita koskevassa luvussa oleva monenvälisiä suhteita koskeva osuus). Se ei ole kuitenkaan vielä liittynyt kaikkiin asianomaisiin YK:n yleissopimuksiin esim. terrorismin vastustamisen alalla.

Kroatia osallistuu kansainväliseen rauhanturvaoperaatioon (ISAF), ja se on lähettänyt sotilastarkkailijoita eräisiin YK:n operaatioihin. Se on parhaillaan nimeämässä lisäjoukkoja rauhanturvaoperaatioihin ja valmistelee tarvittavia rakenneuudistustoimia. Se on ilmaissut halukkuutensa osallistua Euroopan turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (ESDP) mukaisiin kriisinhallinnan siviilitoimintoihin ja sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin sekä rahoittamaan ja tukemaan niitä. Sen on kuitenkin vielä saatava tähän tarvittavat resurssit.

Hallinnollisilta valmiuksiltaan Kroatian diplomaattikunta on melko nuori. Rajallisista resursseista huolimatta maalla on laaja diplomaattisten edustustojen verkko. Kroatialla on 55 diplomaattista edustustoa, 22 konsulaattia ja Bonnissa työskentelee yksi lähetystöneuvos. Henkilökuntaa on näissä yhteensä noin 1 000. Jotta Kroatia voisi toimita YUTP:n mukaisesti, sen olisi perustettava tarvittavat toiminnot ja mekanismit ulkoministeriöön. Seuraamusten ja rajoittavien toimenpiteiden soveltamisen osalta sen on myös mukautettava hallinnolliset valmiutensa EU:n vaatimusten mukaisiksi. Kroatian on ehdottomasti lisättävä hallinnollisia valmiuksiaan, jolloin se pystynee ajan mittaan selviytymään yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta johtuvista velvoitteista.

Päätelmät

Kroatia on ilmoittanut, että kun siitä tulee EU:n jäsenvaltio, se tukee aktiivisesti ja varauksetta yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa lojaliteetin ja keskinäisen solidaarisuuden hengessä.

Tähän mennessä tehdyn Kroatian ulko- ja turvallisuuspolitiikan arvioinnin mukaan Kroatia voinee täyttää YUTP-velvoitteensa keskipitkällä aikavälillä, jos se toteuttaa tarvittavat lainsäädännölliset ja hallinnolliset toimenpiteet ja tekee tarvittavat mukautukset.

28 luku: Varainhoidon valvonta

Tätä lukua koskevaan yhteisön säännöstöön sisältyy pääasiassa kansainvälisesti hyväksyttyjä ja EU:n noudattamia julkisen varainhoidon sisäistä valvontaa koskevia periaatteita, jotka on sisällytettävä koko julkisen sektorin valvonta- ja tilintarkastusjärjestelmiin. Yhteisön säännöstössä edellytetään erityisesti tehokkaita ja avoimia varainhoidon ja sen valvonnan järjestelmiä, toiminnaltaan itsenäisiä sisäisen tarkastuksen järjestelmiä, julkisella sektorilla toimivaa riippumatonta varainhoidon sisäisen valvonnan järjestelmän ulkoista tarkastuslaitosta (valtiontalouden tarkastusvirasto), soveltuvaa EU:n varainhoidon valvontamenetelmää ja hallinnollisia valmiuksia, joilla suojataan yhteisön taloudellisia etuja.

Julkisen varainhoidon sisäisen valvonnan (PIFC) osalta Kroatia ei vielä ole perustanut vastuuvelvollisuuteen ja toiminnaltaan itsenäiseen sisäiseen tarkastukseen perustuvaa kattavaa valvontarakennetta. Sisäisen tarkastuksen määritelmä annetaan talousarviolaissa. Jälkitarkastukset tehdään valtiokonttorin (yhtenäisen valtionkassan) täytäntöönpanoasetuksilla. Nykytilanteelle on ominaista vastuualueiden tietynasteinen lokeroiminen, tiedonkulun ja ilmoitusvelvollisuuden puutteet, varainhoidon pakollisten jälkitarkastusten puuttuminen varoja saavissa ja niitä käyttävissä yksiköissä sekä valvonnan ja tarkastuksen toimivaltuuksia koskevan yhdenmukaisen lainsäädännön puuttuminen. Valtiovarainministeriön sisäisen tarkastuksen ja valvonnan osasto vastaa PIFC:n kehittämisestä ja yhdenmukaistamisesta. Toiminnaltaan itsenäisen sisäisen tarkastuksen yksiköiden perustaminen on tämän alan suurin haaste.

Ulkoisen tarkastuksen tekee valtiontalouden tarkastusvirasto (SAO) vuoden 1993 valtiontalouden tarkastuslain perusteella. Tarkastukset koskevat kaikkia talousarvion, valtion rahastojen sekä paikallisten ja alueellisten itsehallintoyksikköjen talousarvioiden menoja. Valtiontalouden tarkastuslaissa ei vielä säädetä EU-varojen ulkoisesta tarkastuksesta, vaikka siinä pitäisi jo olla tällaisia määräyksiä. SAO:n tarkastuksiin kuuluvat rahoitustarkastukset sekä järjestelmä- ja tulostarkastukset. SAO on autonominen elin. Koska sen budjetti on kuitenkin erottamaton osa valtion talousarviota, sen talousarvion riippumattomuutta on lisättävä. SAO:n hallinnollisia valmiuksia olisi myös lujitettava erityisesti henkilöresurssien osalta.

EU-varojen valvontaa varten on kehitettävä tehokkaat seuranta-, valvonta- ja tarkastusjärjestelmät. Vakuuksien, velkojen ja takaisinmaksujen käsittelyyn käytettävää järjestelmää ei ole vielä perustettu.

Kroatian lainsäädännölliset ja hallinnolliset valmistelut ovat vasta alkuvaiheessa yhteisön taloudellisten etujen suojaamisessa. Nykyiset menettelyt ja toimivallan jako eri elinten välillä kattaa lähinnä (epäiltyjen) petosten käsittelyä koskevat rikosoikeudelliset menettelyt ja vähemmässä määrin myös muut väärinkäytökset. Kroatiassa ei ole yhtä erityistä väärinkäyttöä tutkivaa ja/tai käsittelevää laitosta tai elintä, vaan nämä kysymykset kuuluvat useiden elinten toimialaan. Väärinkäytösten havaitsemista, käsittelyä sekä rahoituksellista ja hallinnollista/oikeudellista seurantaa varten on otettava käyttöön tehokkaat menettelyt, ja tätä tarkoitusta varten on luotava tarvittavat koordinaatiomenettelyt.

Päätelmät

Kroatian on kehitettävä tätä alaa koskevaa politiikkaa ja otettava käyttöön yhdenmukainen sääntelykehys. Kroatian on luotava tai tehostettava hallinnollisia valmiuksiaan, joihin kuuluvat esim. valtion virastoihin perustettavat toiminnaltaan itsenäiset sisäisen tarkastuksen yksiköt. Sen lisäksi asianomaista henkilöstöä on koulutettava. Lainsäädännön ja organisaation kannalta valtiontalouden tarkastusvirasto muodostaa soveltuvan perustan ulkoisen tarkastuslaitoksen kehittämiseksi, mutta tätä ennen viraston toimintaa on tehostettava. EU-varojen valvontaa varten on kehitettävä tehokkaat seuranta-, valvonta- ja tarkastusmenetelmät. Lisäksi on varmistettava tarvittavat hallinnolliset valmiudet yhteisön taloudellisten etujen tehokkaaksi ja yhtäläiseksi suojaamiseksi.

Jos Kroatia järjestää uudelleen rahoitusvalvontansa ja tilintarkastuksen ja petostentorjunnan valmiuksiaan sekä tehostaa niitä, se pystynee täyttämään asianomaiset EY:n vaatimukset keskipitkällä aikavälillä.

29 luku: Varainhoito- ja talousarviosäännökset

Tämän alan yhteisön säännöstö sisältää EU:n talousarvion rahoittamiseksi tarvittavia rahoitusvaroja koskevia sääntöjä ("omat varat"). Omiin varoihin kuuluvat lähinnä tulleista sekä maatalous- ja sokerimaksuista saataviin perinteisiin omiin varoihin perustuvat jäsenvaltioiden rahoitusosuudet, alv-varat ja bruttokansantuloon (BKTL) perustuvat varat. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaiset hallinnolliset valmiudet perustetaan omien varojen moitteettoman laskemisen, keräämisen, maksamisen ja valvomisen koordinoimiseksi ja varmistamiseksi ja että EU:lle ilmoitetaan omia varoja koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta. Tätä alaa koskevaa yhteisön säännöstöä sovelletaan sellaisenaan eikä sitä näin ollen tarvitse saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Kroatia antaa vuosittain tullilain nojalla tullitariffiasetuksen, jonka tullihallitus panee täytäntöön. Tullihallitus kantaa tuonnissa tulleja ja arvonlisäveroa sekä erityisiä tuontitulleja. Maksamattomista ja maksetuista veloista on erilliset kirjanpidot. Valtiovarainministeriöllä on kokonaisvastuu rahoitus- ja talousarviokysymyksistä.

Kansantalouden tilinpitoa ja BKT/BKTL:a koskevat luvut vahvistetaan käyttäen Euroopan kansantalouden tilinpitojärjestelmän (ESA 95) määritelmiä ja tilinpitosääntöjä. Kansantalouden tilinpito ei ole vielä tarpeeksi yhdenmukainen tarkastelemattomien talouksien osalta.

Päätelmät

Omia varoja koskevan järjestelmän soveltamiseen liittyvien politiikkojen perusperiaatteissa ja toimielimissä ei ole huomattavia eroja Kroatian ja EU:n välillä. Jos Kroatia jatkaa lainsäädäntönsä lähentämistä tämän alan yhteisön säännöstöön erityisesti tullin, verotuksen, tilastojen ja varainhoidon valvonnan osalta, sillä ei pitäisi olla erityisiä ongelmia täyttää omia varoja koskevat vaatimukset keskipitkällä aikavälillä.

C. TIIVISTELMÄ JA PÄÄTELMÄT

Kroatia jätti jäsenhakemuksensa Euroopan unioniin 21. helmikuuta 2003.

Perustamissopimuksen 49 artiklan määräysten mukaisesti komissio on laatinut neuvoston pyynnöstä lausunnon Kroatian jäsenyyshakemuksesta.

Kroatia valmistautuu jäsenyyteen 29. lokakuuta 2001 allekirjoitetun vakautus- ja assosiaatiosopimuksen sekä maaliskuussa 2002 voimaan tulleen väliaikaisen sopimuksen perusteella.

Lausuntoa valmistellessaan komissio otti huomioon Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2003 hyväksymän Länsi-Balkania koskevan Thessalonikin toimintasuunnitelman, jossa EU toteaa, että "Länsi-Balkanin maat ovat itse vastuussa EU:hun integroitumisesta, joka riippuu kunkin maan täytäntöönpanouudistusten etenemisestä eli Kööpenhaminan Eurooppa-neuvostossa vuonna 1993 vahvistettujen arviointiperusteiden sekä vakautus- ja assosiaatioprosessin ehtojen täyttämisestä".

Kööpenhaminassa kesäkuussa 1993 kokoontunut Eurooppa-neuvosto totesi, että Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasmaat voivat halutessaan liittyä unionin jäseneksi, jos ne täyttävät seuraavat arviointiperusteet:

- maalla on oltava vakaat instituutiot, jotka takaavat demokratian, oikeusvaltioperiaatteen, ihmisoikeudet sekä vähemmistöjen kunnioittamisen ja suojelemisen;

- maassa on toimiva markkinatalous ja se pystyy selviytymään kilpailun ja markkinavoimien paineista unionissa;

- maa pystyy suoriutumaan jäsenyyden mukanaan tuomista velvoitteista, joihin kuuluu myös poliittisen unionin sekä talous- ja rahaliiton tavoitteiden noudattaminen.

Näiden arviointiperusteiden täyttymistä arvioidessaan komissio on ottanut huomioon Kroatian hallinto- ja oikeusjärjestelmien valmiudet soveltaa yhteisön säännöstöä ja valvoa sen täytäntöönpanoa käytännössä.

Komissio on myös ottanut huomioon vakautus- ja assosiaatioprosessin ehdot, jotka neuvosto määritteli 29. huhtikuuta 1997. Ehtoihin kuuluvat yhteistyö entisen Jugoslavian alueella tehtyjä rikoksia käsittelevän sotarikostuomioistuimen kanssa, alueellinen yhteistyö ja muut niihin liittyvät kysymykset.

Lausuntoa valmisteltaessa noudatettiin samaa menetelmää kuin aiemmissa lausunnoissa. Komissio on analysoinut sekä nykytilannetta että keskipitkän aikavälin näkymiä. Liittymisneuvottelujen aloittamista koskevaa suositusta laatiessaan komissio on kiinnittänyt erityistä huomiota Kroatian tämänhetkisiin valmiuksiin täyttää poliittiset arviointiperusteet.

1. Poliittiset arviointiperusteet

Kroatialla on vakaat demokraattiset toimielimet, jotka toimivat moitteettomasti toimivaltansa rajoissa ja keskinäistä yhteistyötä tehden. Vuonna 2000 ja 2003 pidetyt vaalit olivat vapaat ja oikeudenmukaiset. Oppositiolla on tavanomainen asema toimielinten toiminnassa.

Oikeusvaltioperiaatteen varmistamisen ja perusoikeuksien kunnioittamisen osalta ei ole suurempia ongelmia. Kroatian on kuitenkin toteutettava toimenpiteitä vähemmistöjen, erityisesti serbien oikeuksien varmistamiseksi. Kroatian olisi kiihdytettävä vähemmistöjen oikeuksia koskevan perustuslakia täydentävän lain täytäntöönpanoa ja pyrittävä helpottamaan serbipakolaisten paluuta Serbiasta sekä Bosnia ja Hertsegovinasta. Kroatian on parannettava merkittävästi oikeusjärjestelmäänsä. Korruption vastaisia toimenpiteitä on tehostettava.

Yhteistyö sotarikostuomioistuimen kanssa on kehittynyt huomattavasti viime kuukausina. Huhtikuussa 2004 pääsyyttäjä totesi, että Kroatian yhteistyö sotarikostuomioistuimen kanssa sujuu nyt moitteettomasti. Kroatian on jatkettava yhteistyötä ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viimeinenkin syytetty henkilö löydetään ja saatetaan sotarikostuomioistuimen eteen Haagissa. Kroatia on sitoutunut tekemään alueellista yhteistyötä. Tällä alalla on toteutettava pysyviä toimenpiteitä. Erityisesti naapurivaltioiden kanssa käytävät rajakiistat on käsiteltävä riitaisuuksien ratkaisemista koskevien kansainvälisten vaatimusten mukaisesti. Myös kiistat, jotka syntyivät Kroatian yksipuolisesta julistuksesta perustaa suojeltu ekologinen kalastusvyöhyke Adrianmerelle, on ratkaistava.

2. Taloudelliset arviointiperusteet

Kroatiaa voidaan pitää maana, jossa on toimiva markkinatalous. Se pystynee selviytymään kilpailupaineesta ja markkinavoimien vaikutuksista unionissa keskipitkällä aikavälillä, jos se jatkaa jäljellä olevien puutteiden korjaamiseen tähtäävää uudistusohjelmaansa.

Talouspolitiikan perustekijöistä vallitsee Kroatiassa yhä laajempi poliittinen yksimielisyys. Kroatia on pystynyt vakauttamaan makrotaloutensa ja inflaatio on alhainen. Markkinamekanismit toimivat talouden tasapainon paranemisen ja tähän mennessä toteutettujen rakenneuudistusten ansiosta. Tämä koskee erityisesti hintojen ja kaupan vapautumista sekä vähemmässä määrin myös yksityistämisprosessia. Kroatian työvoima on melko hyvin koulutettua, ja maan tieliikenne- ja televiestintäinfrastruktuurit ovat hyvät. Kroatiassa on korkeatasoinen pankkiala ja kilpailukykyinen matkailuala. Kroatian talous on jo pitkälle integroitunut unionin kanssa.

Markkinamekanismien toimintaa on kuitenkin vielä parannettava jossakin määrin. Erityisesti oikeuslaitoksen toimintaa on tehostettava. Lisäksi hallinnollista taakkaa sekä maa- ja kiinteistörekisterin epätäydellisyyttä koskevat kysymykset on ratkaistava. Yritysten rakenneuudistus ja yksityistäminen ovat edenneet odotettua hitaammin ja eräillä suurilla valtion omistamilla ja aiemmin yhteiskunnan omistuksessa olleilla yrityksillä on edelleen suuri rooli Kroatian talouselämässä. Erityisesti laivanrakennus- ja maatalousalaa on nykyaikaistettava. Vero- ja sosiaaliturvajärjestelmään sekä julkishallintoon tarvittavia uudistuksia ei ole vielä saatu päätökseen. Lisäksi julkista taloutta on pyrittävä vakauttamaan tarmokkaasti. Täysi integroituminen yhtenäismarkkinoihin ja yhteisön säännöstön soveltaminen aiheuttaisivat tässä vaiheessa vaikeuksia useilla aloilla, sillä ne eivät pystyisi kilpailemaan yhtenäismarkkinoilla. Todettujen puutteiden korjaamisen myötä investoinnit todennäköisesti lisääntyisivät ja talous alkaisi kasvaa, mikä parantaisi Kroatian kilpailukykyä.

3. Valmiudet täyttää muut jäsenyysvelvoitteet

Kroatian valmiudet täyttää muut jäsenyysvelvoitteet on arvioitu seuraavien tekijöiden perusteella:

- vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa määrätyt velvoitteet ja erityisesti väliaikaisen sopimuksen nojalla jo nyt voimassa olevat velvoitteet, jotka koskevat tavaroiden vapaan liikkuvuuden, kilpailun sekä teollis- ja tekijänoikeuksien kaltaisia aloja;

- saavutettu edistys yhteisön säännöstön saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä sekä sen täytäntöönpanossa ja täytäntöönpanon valvonnassa.

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen ratifiointia ei ole vielä saatu päätökseen. Kroatia on edistynyt väliaikaisen sopimuksen soveltamisessa, vaikka siinä määrättyjen määräaikojen noudattamiseen olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Kroatia on myös toteuttanut merkittäviä toimenpiteitä vakautus- ja assosiaatiosopimuksesta johtuvien tulevien velvoitteidensa täyttämiseksi.

Kroatia on pyrkinyt lähentämään lainsäädäntöään yhteisön säännöstöön ennen kaikkea sisämarkkinoita ja kauppaa koskevien säännösten osalta. Näitä pyrkimyksiä on jatkettava tarmokkaasti. Hallinnolliset valmiudet ovat epätasaisia, ja lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa on parannettava. Kroatian on jatkettava lainsäädäntönsä lähentämistä ja samalla lujitettava hallinnollisia ja oikeudellisia rakenteitaan yhteisön säännöstön tehokkaan täytäntöönpanon ja täytäntöönpanon valvonnan varmistamiseksi.

Jos Kroatia jatkaa ponnistelujaan, sillä ei todennäköisesti ole suuria vaikeuksia soveltaa yhteisön säännöstöä keskipitkällä aikavälillä seuraavilla aloilla: talous- ja rahaliitto, tilastot, teollisuuspolitiikka, pienet ja keskisuuret yritykset, tiede ja tutkimus, opetus ja koulutus, kulttuuri ja audiovisuaalipolitiikka, ulkosuhteet, yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, varainhoito- ja talousarviosäännökset.

Kroatian on jatkettava ponnisteluja saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi ja pystyäkseen keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa seuraavilla aloilla: pääoman vapaa liikkuvuus, yhtiöoikeus, kalastus, liikenne, energia, kuluttajansuoja ja terveyden suojelu, tulliliitto, ja varainhoidon valvonta.

Kroatian on toteutettava huomattavia ja kestäviä toimenpiteitä saattaakseen lainsäädäntönsä yhteisön säännöstön mukaiseksi ja pystyäkseen keskipitkällä aikavälillä panemaan sen tosiasiassa täytäntöön ja valvomaan sen täytäntöönpanoa seuraavilla aloilla: tavaroiden vapaa liikkuvuus, henkilöiden vapaa liikkuvuus, palvelujen tarjoamisen vapaus, kilpailu, maatalous, verotus, sosiaali- ja työllisyyspolitiikka, televiestintä ja tietotekniikka, aluepolitiikka sekä oikeus- ja sisäasiat.

Ympäristön osalta on toteutettava erittäin merkittäviä toimenpiteitä. Tämä tarkoittaa esim. lisäinvestointien tekemistä ja ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan tarvittavien hallinnollisten valmiuksien lujittamista. Kroatian lainsäädäntö voidaan saada täysin yhteisön säännöstön mukaiseksi vasta pitkällä aikavälillä, ja tämä edellyttää investointien lisäämistä.

PÄÄTELMÄT

* Kroatia on toimiva demokratia, jossa on vakaat oikeusvaltioperiaatteen toteutumisen varmistavat toimielimet. Perusoikeuksien kunnioittamisen osalta ei ole suurempia ongelmia. Huhtikuussa 2004 sotarikostuomioistuimen pääsyyttäjä totesi, että Kroatian yhteistyö tuomioistuimen kanssa sujuu nyt moitteettomasti. Kroatian on jatkettava yhteistyötä ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viimeinenkin syytetty henkilö löydetään ja saatetaan sotarikostuomioistuimen eteen. Kroatian on toteutettava lisätoimenpiteitä vähemmistöjen oikeuksien, pakolaisten paluumuuton, oikeuslaitoksen uudistuksen, alueellisen yhteistyön ja korruption vastustamisen osalta. Tältä osin komissio vahvistaa, että Kroatia täyttää Kööpenhaminassa vuonna 1993 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vahvistamat poliittiset arviointiperusteet ja neuvoston vuonna 1997 vahvistamat vakaus- ja assosiaatioprosessin ehdot.

* Kroatiaa voidaan pitää maana, jossa on toimiva markkinatalous. Se pystynee selviytymään kilpailupaineesta ja markkinavoimien vaikutuksista unionissa keskipitkällä aikavälillä, jos se jatkaa jäljellä olevien puutteiden korjaamiseen tähtäävää uudistusohjelmaansa.

* Kroatia pystyy täyttämään muut jäsenvelvoitteet keskipitkällä aikavälillä, jos se jatkaa ponnistelujaan lainsäädäntönsä lähentämiseksi yhteisön säännöstöön ja sen täytäntöönpanon ja täytäntöönpanon valvonnan varmistamiseksi. Kroatian ympäristölainsäädäntö voidaan saada täysin yhteisön säännöstön mukaiseksi vasta pitkällä aikavälillä, ja tämä edellyttää investointien lisäämistä.

Näin ollen komissio suosittaa, että Kroatian kanssa aloitetaan neuvottelut Kroatian liittymisestä Euroopan unioniin.

Liittymisneuvotteluihin valmistautumisen helpottamiseksi olisi Kroatian lainsäädäntö arvioitava analyyttisesti (screening). Lisäksi komissio suosittaa, että EU kehittää Kroatiaa varten liittymisstrategian, ja se valmistelee parhaillaan tarvittavia ehdotuksia.

Lausunnon liitteenä on Kroatian kanssa solmittavaa Eurooppa-kumppanuutta koskeva luonnos, jossa esitetään tärkeimmät kysymykset, jotka Kroatian on ratkaistava valmistautuessaan jäsenyyteen. Komissio tiedottaa neuvostolle säännöllisesti Kroatian saavuttamasta edistyksestä jäsenyysvalmisteluissa.

TILASTOLIITE

Liitteen tiedot on nimenomaista erityismainintaa lukuun ottamatta saatu Kroatian tilastokeskukselta.

Tiedot on kerätty mahdollisuuksien mukaan käyttäen EU:n määritelmiä ja standardeja, jotka joissakin harvoissa tapauksissa poikkeavat kansallisista käytännöistä. Tästä syystä jotkin tässä esitetyt tiedot voivat poiketa lausunnon muissa luvuissa esitetyistä tiedoista, jotka tavallisesti perustuvat vastauksiin, jotka Kroatia antoi heinäkuussa 2003 lähetettyyn kyselyyn.

Liitteessä esitettyjen tilastotietojen sisältöä ja erityispiirteitä selitetään menetelmiä koskevissa huomautuksissa. Tiedot perustuvat tammikuussa 2004 käytössä olleisiin tilastoihin.

PERUSTIEDOT

>VIITTAUS KAAVIOON>

Vuoden 2001 väestötiedot 31.3.2001 tehdyn väestölaskennan mukaan.

KANSANTALOUDEN TILINPITO

>VIITTAUS KAAVIOON>

Vuoden 2002 luvut ovat vuosineljännestilinpidon lukujen summa.

Viimeinen virallinen tieto, jonka mukaan BKT ostovoimapariteettina oli 8 267 Yhdysvaltain dollaria, on vuodelta 1999. Laskelman teki OECD, ja se on julkaistu OECD:n julkaisussa "Purchasing Power Parities and Real Expenditure", vertailuvuosi 1999. Seuraavat viralliset tiedot Kroatiasta koskevat vuotta 2002. EU:n ulkopuolisten maiden ostovoimapariteettiluvut saadaan vain joka kolmas vuosi, ja välivuosina käytössä on vain arviot, jotka yleensä tekevät kansainväliset järjestöt. Tässä tapauksessa arvion puuttuvista tiedoista teki Kroatian tilastokeskus.

Vuoden 2002 varastojen muutos on alustava arvio. Lopulliset luvut saadaan, kun vuoden 2002 BKT saadaan laskettua.

>VIITTAUS KAAVIOON>

INFLAATIOASTE

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

MAKSUTASE

>VIITTAUS KAAVIOON>

Tietolähteen rajoitusten vuoksi Kroatian keskuspankki ilmoittaa Kroatian maksutaseen Yhdysvaltain dollareina ja Kroatian kuneina. Tässä taulukossa esitetyt luvut on saatu muuntamalla kunamääräinen maksutase euroiksi.

JULKINEN TALOUS

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

Julkisen talouden alijäämää/ylijäämää koskeviin lukuihin sisältyvät julkisyhteisöjen sulautetut tiedot. Käytetty menetelmä on GFS 1986, josta yhtenä poikkeuksena kuitenkin yksityistämistuloja koskevat tiedot, joita ei kirjattu tuloihin vaan maksutaseen rahoitukseen.

Vuoden 2002 julkista velkaa koskevat tiedot sisältävät keskushallintoa, paikallishallintoa, Kroatian jälleenrakennus- ja kehityspankkia koskevat tiedot sekä vakuudet. Aikaisempien vuosien tietoja ei voi metodologisten eroavaisuuksien vuoksi täysin verrata vuoden 2002 tietoihin. Kyseisiä vuosia koskevia tietoja kootaan parhaillaan.

Vuoden 2002 julkisia menoja koskevat tiedot ovat alustavia arvioita, lopulliset luvut saadaan käyttöön, kun vuoden 2002 lopullinen vuotuinen BKT saadaan laskettua.

>VIITTAUS KAAVIOON>

RAHOITUSINDIKAATTORIT

>VIITTAUS KAAVIOON>

ULKOMAANKAUPPA

>VIITTAUS KAAVIOON>

Viennin, tuonnin ja kauppataseen arvot vuosilta 1998 ja 1999 laskettiin vuoden viimeisenä päivänä voimassa olleiden Kroatian keskuspankin valuuttakurssien mukaan. Valuuttakurssi oli 1 euro = 7,3291 kunaa vuonna 1998 ja 1 euro = 7,679009 kunaa vuonna 1999. Vuosilta 2000-2002 arvot laskettiin uudelleen euroina sinä päivänä, jona tullit kannettiin, voimassa olleiden Kroatian keskuspankin päivittäisten valuuttakurssien (keskikurssin) mukaan.

Vaihtosuhde laskettiin Yhdysvaltain dollareina ilmaistujen vienti- ja tuontiarvojen perusteella.

>VIITTAUS KAAVIOON>

VÄESTÖ

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

TYÖMARKKINAT

>VIITTAUS KAAVIOON>

>TAULUKON PAIKKA>

Hallinnollisista lähteistä saadut tiedot työttömyysasteesta maakunnissa (NUTS III -taso) 31. maaliskuuta, joten tietoja ei voida verrata työvoimatutkimuksella saatuihin tietoihin. Maakuntatason tietoihin eivät sisälly poliisi- ja puolustusvoimien palveluksessa olevat henkilöt.

>VIITTAUS KAAVIOON>

INFRASTRUKTUURI

>VIITTAUS KAAVIOON>

TEOLLI+SUUS JA MAATALOUS

>VIITTAUS KAAVIOON>

ELINTASO

>VIITTAUS KAAVIOON>

Sisältää sekä ennalta että jälkikäteen maksettavat matkapuhelinliittymät.

Sisältää Internet-liittymät sekä modeemin että vuokrattujen yhteyksien kautta.

KORKEA-ASTEEN KOULUTUS

>VIITTAUS KAAVIOON>

Korkea-asteen koulutusta kuvaavat luvut on laskettu korkea-asteen koulutukseen kirjautuneiden opiskelijoiden prosenttiosuutena 18-24-vuotiaiden kokonaismäärästä. Vuotta 2001 lukuun ottamatta 18-24-vuotiaiden kokonaismäärä väestöstä on pelkkä arvio.

>VIITTAUS KAAVIOON>