Help Print this page 
Title and reference
Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukyky ja niiden vaikutus eurooppalaisten yritysten tulokseen

/* KOM/2003/0747 lopull. */
Languages and formats available
Multilingual display
Text

52003DC0747

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukyky ja niiden vaikutus eurooppalaisten yritysten tulokseen /* KOM/2003/0747 lopull. */


KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE - Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukyky ja niiden vaikutus eurooppalaisten yritysten tulokseen

TIIVISTELMÄ

I. I. Johdanto

I.1 Taustaa ja tavoite

I.2. Soveltamisala

I.3 Asiayhteys ja perustelut

I.4 Tiedonannon rakenne

II. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen merkitys euroopassa

II.1 Mitä yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat?

II.2 Yritystoimintaan liittyvien palvelujen merkitys markkinataloudessa

II.3 Yritystoimintaan liittyvän palvelusektorin kasvu

II.4 Yritysdynamiikka yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla

II.5 Yritystoimintaan liittyvien palvelujen ja muiden talouden sektoreiden keskinäinen vuorovaikutus

II.6 Palvelujen ulkoistamisen tärkeys ja vaikutus

III. Yritystoimintaan liittyvien eurooppalaisten palvelujen kilpailukyky

III.I Kilpailukykyyn vaikuttavat keskeiset tekijät

III.2 Työvoiman tuottavuuden kasvu yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla

III.3 Mittausongelmia

III.4 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö yrityksissä yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla

III.5 Yritysten T&K- ja innovaatiotoiminta yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla

III.6 Ammattitaito

III.7 Kansainvälinen kauppa ja ulkomaiset suorat sijoitukset

IV. Tulevaisuus

IV.1 Keskeiset polittiset kysymykset

IV.2 Yhtenäisen politiikan kehyksen luominen

IV.3 Täytäntöönpano

LIITE I Palvelujen luokitukset lisätietoineen.

LIITE II Tiedonannon soveltamisala

LIITE III Palvelualan tilastot - käyttäjätarpeiden tarkastelu pitkän aikavälin strategiassa

TIIVISTELMÄ

Tiedonanto sisältää taloudellisen analyysin palvelujen roolista Euroopan taloudessa. Tiedonannossa tutkitaan palvelujen kilpailukykyä ja pyritään tarkastelemaan niiden merkitystä koko EU:n taloudelle sekä osoittamaan, että komissio sitoutuu parantamaan palvelujen tarjoamisen yleisiä puitteita vuonna 2002 teollisuuspolitiikasta laajentuneessa unionissa antamansa tiedonannon mukaisesti.

Palvelujen merkitystä taloudessa sekä niiden tarjoamia mahdollisuuksia kasvun ja työllisyyden lisäämisen kannalta korostettiin maaliskuussa 2000 Lissabonissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Neuvoston hyväksymän taloudellisen uudistusohjelman olennaisena osana on luoda palvelujen kannalta toimivat sisämarkkinat. Joulukuussa 2000 palvelujen sisämarkkinastrategiasta annetussa komission tiedonannossa esitetään toimintasuunnitelma, jolla vastataan Eurooppa-neuvoston esittämään pyyntöön. Tiedonanto sisältää toimen, jolla käynnistetään useita rinnakkaistoimenpiteitä EU:n palvelualan kilpailukyvyn vahvistamiseksi (parempien tilastojen tuottaminen, aineettomasta omaisuudesta raportoiminen, koulutus ja tieto- ja viestintätekniset taidot, innovointi ja T&K-toiminta). Toimi yksilöitiin tarkemmin marraskuussa 2002 annetuissa neuvoston päätelmissä, joissa kehotetaan komissiota "täydentämään palvelujen rajatylittävän kaupan esteiden poistamista koskevia toimenpiteitä muilla toimenpiteillä, joiden tarkoituksena on lisätä palvelujen kilpailukykyä ja palvelujen osuutta kaikkien elinkeinoelämän alojen yritysten tuloksellisuudelle."

Tämä tiedonanto on vastaus edellä mainittuun neuvoston esittämään pyyntöön ja siinä yhdistetään palveluista sisämarkkinoilla annetun direktiivin lainsäädäntöön liittyvät ja muut kuin lainsäädäntöön liittyvät toimenpiteet kiinteästi muihin eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi tarkoitettuhin toimiin, sekä täydennetään niitä.

Tiedonannossa käsitellään laaja-alaisesti suoraan yritysten kilpailukykyyn vaikuttavia markkinapalveluja sekä tuotantoyritysten että muiden palveluja tarjoavien yritysten kannalta. Näihin markkinapalveluihin viitataan yhteisesti termillä "yritystoimintaan liittyvät palvelut", joihin kuuluu neljä toimialaryhmää: yrityspalvelut, jakelukauppa, verkkopalvelut ja rahoituspalvelut. Koska nämä palvelut ovat hyvin heterogeenisiä ja toimivat erilaisissa markkinaolosuhteissa, tiedonannossa tarkastellaan erityisesti yrityspalveluihin liittyviä osaamisvaltaisia palveluja, kuten tietotekniikkapalveluja ja muita asiantuntijapalveluja, sillä juuri niiden avulla osaamistalous etenee.

Taloudellinen analyysi perustuu olemassa oleviin virallisiin tilastoihin, vaikka ne eivät täysin vastaakaan alan suuruusluokkaa ja taloudellista merkitystä. Esitettävä taloudellinen analyysi toimii perustana politiikkaa koskeville päätelmille, jotka toteutetaan EU:n yhtenäisen politiikan mukaisin toimin yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa. Taloudellisen analyysin tärkeimmät tulokset ovat seuraavat:

Yritystoimintaan liittyvät palvelut muodostavat suurimman talouden sektorin työllistäen vuonna 2001 noin 55 miljoonaa henkilöä, mikä on lähes 55 prosenttia EU:n markkinatalouden kokonaistyöllisyydestä.

Yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat tähän mennessä luoneet selvästi eniten työpaikkoja EU:ssa. Työllisyyden kasvu yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla ylittää useissa jäsenvaltioissa vastaavan Yhdysvalloissa tapahtuneen kasvun. Ehdokasmaiden odotetaan lisäävän kasvua edelleen, sillä niissä yritystoimintaan liittyvien palvelujen osuus työllisyydestä on tällä hetkellä suhteellisen pieni, erityisesti osaamisvaltaisten yrityspalvelujen alalla.

Yritystoimintaan liittyvien palveluiden alalla uusien yritysten perustaminen EU:ssa on kaikkien dynaamisinta, sillä useilla yritystoimintaan liittyvillä palvelumarkkinoilla esteitä yrityksen perustamiselle ei juurikaan ole. Yli kaksi kolmasosaa uusista yrityksistä aloittaa toimintansa yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla.

Koska yritystoimintaan liittyvät palvelut muodostavat merkittävimmän osan Euroopan markkinataloudesta, ala on ilman erityisiä perusteluja hyvin tärkeä Euroopan taloudelle. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että yritystoimintaan liittyvien palvelujen merkitys muun talouden tuloksellisuuteen on korvaamaton. Ne liittyvät erottamattomana osana teollisuuteen. Kaikkiin tavaroihin sisältyy palveluja ja palvelujen osuus jokaisen teollisesti valmistetun tuotteen arvonlisästä määrittää usein tuotteen vetovoiman markkinoilla. Lisäksi sekä julkinen sektori että palvelusektori ovat tulevaisuudessa entistä riippuvaisempia yritystoimintaan liittyvien palvelujen tarjoajista.

Yritys voi tuottaa palveluja joko sisäisesti itse - erillään yrityksen varsinaisesta toiminnasta - tai ostaa niitä. Monet yritykset ovat ulkoistaneet osan yrityksen sisällä tuotetuista palveluista hankkiakseen ne kilpailukykyisiltä markkinoilta tai lisätäkseen joustavuutta. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kasvu selitetään yleensä sillä, että yrityksen sisällä tuotettujen palvelujen ulkoistaminen on johtanut työllisyyden siirtymiseen teollisuudesta palvelualalle. Syyt kasvuun ovat kuitenkin paljon monitahoisemmat.

Tuotantojärjestelmien muuttuminen, joustavuus, lisääntynyt kansainvälinen kilpailu, tietotekniikan ja tietotaidon kasvava merkitys sekä uudet palvelumuodot ovat kaikki merkittäviä tekijöitä. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen merkityksen ymmärtämiseksi Euroopan taloudessa on muistettava niiden osuus kaikkien yritysten, myös muiden palveluyritysten, arvoketjussa. Analyysin mukaan palvelusektori kuluttaa yli puolet tuotoksesta, joka menee yritystoimintaan liittyvien palvelujen epäsuoraan kysyntään, kun taas teollisuuden osuus siitä jää alle kolmasosaan.

Tuottavuuden kokonaiskasvun viimeaikainen kehityssuuntaus EU:ssa on ollut huolestuttava ja uhkaa Lissabonin strategiassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista. Ilman kilpalukykyisiä yritystoimintaan liittyviä palveluja Lissabonin tavoitetta, jonka mukaan EU:sta olisi tultava maailman kilpailukykyisin osaamistalous, ei voida saavuttaa.

Työvoiman tuottavuus oli 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla vuosittain keskimäärin 1,9 prosenttia, mikä ylitti huomattavasti Yhdysvaltojen 1,2 prosentin tuottavuuden, mutta suuntaus muuttui jyrkästi vuosina 1995-2001. Vuosittainen kasvuvauhti laski 1,2 prosenttiin, kun se Yhdysvalloissa nousi 1,9 prosenttiin. Kehitys johtui pääasiassa jakelukaupan voimakkaasta kasvusta Yhdysvalloissa verrattuna sekä vastaavaan alaan EU:ssa että muihin talouden aloihin.

Tieto- ja viestintätekniikka mahdollistaa tuottavuuden nopean kasvun siihen voimakkaasti investoineilla aloilla, sillä se auttaa yrityksiä yhdistämään työvoiman ja pääoman ja lisää näin niiden yleistä tehokkuutta. Tämän uskotaan selittävän jakelukaupan tuottavuudessa viime aikoina Yhdysvalloissa tapahtuneen kasvun.

Euroopan innovatiivisimpien yritysten joukosta löytyy yritystoimintaan liittyviä palveluja tarjoavia yrityksiä, mutta alan T&K-toiminta on yleisesti ottaen vähäistä ja selvästi jäljessä Yhdysvalloista. EU:n talous on viime vuosikymmenien aikana kehittynyt palvelutaloudeksi, mutta markkinapalvelujen osuus yritysten T&K-toiminnan kokonaismenoista on edelleen suhteellisen pieni (13 prosenttia).

Ilman yritystoimintaan liittyvien palvelujen 1990-luvun toisella puoliskolla käynnistämää talouskasvua EU:n työttömyysluvut olisivat olleet jopa korkeammat kuin tällä hetkellä. Vaikka työvoiman tarjonta on runsasta, uusien työpaikkojen edellyttämän koulutuksen erittely osoittaa, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa. Ammattitaitoon liittyvät puutteet aiheuttavat ongelmia erityisesti osaamisvaltaisilla yrityspalvelualoilla, mutta myös muilla talouden aloilla.

Työvoiman ammattitaito vaikuttaa tuottavuuden kasvuun, koska se mahdollistaa tieto- ja viestintäteknikkaan ja muihin innovatiivisiin kohteisiin tehtyjen investointien hyödyntämisen yrityksissä. Useiden yritystoimintaan liittyvien palvelujen työvoimavaltaisuus, asiakaskeskeisyys, osaamisvaltaisuus ja kokemustiedon tärkeys ovat tekijöitä, jotka edellyttävät ammattitaitoisen työvoiman riittävää tarjontaa, jotta tuottavuus kasvaisi.

Taloudellisesta analyysista saatujen edellä esitettyjen tulosten pohjalta on laadittu alan politiikkaa koskevat päätelmät sekä yhtenäisen politiikan mukaiset puitteet. Tärkeimmät poliittiset kysymykset ovat:

1. Markkinoiden yhdentyminen ja kilpailu yritystoimintaan liittyvien palvelujen markkinoilla ei ole riittävää takaamaan alan kilpailukykyä ja lisäämään sitä.

2. Tarvittavat tuotantopanokset (ammattitaitoinen työvoima, tieto- ja viestintätekniikan ja pääoman käyttö) ovat laadullisesti ja määrällisesti puutteellisia.

3. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen tuotot eivät ole riittävän läpinäkyviä (standardit), arvostettuja (aineettoman omaisuuden raportointi) tai dokumentoituja (laatu).

4. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen tarjonta ja käyttö on rajallista vähemmän kehittyneillä alueilla ja ehdokasmaissa vaikuttaen pääasiassa pk-yrityksiin ja talouden lähentymisprosesseihin.

5. Alaa ja sen markkinoita ei tunneta riittävästi, mikä hankaloittaa yritysten ja päättäjien päätöksentekoa.

Tiedonannosta johtuvat poliittiset haasteet koskevat komissiota ja muita yhteisön toimielimiä, kansallisia hallituksia sekä muita sidosryhmiä, jotka hyötyvät siitä, että yritystoimintaan liittyvä palvelusektori toimii hyvin. Ehdotus palvelujen tarjontaa sisämarkkinoilla koskevaksi direktiiviksi päättää esteistä pitkään käydyn kuulemisprosessin, mutta täydentävien toimien toteuttaminen edellyttää kaikkien osapuolten jatkuvaa kuulemista yksityiskohtaisiin politiikkaa koskeviin ehdotuksiin perustuen, jotka komissio laatii tässä tiedonannossa esitettyjen keskeisimpien poliittisten kysymysten pohjalta.

Kuuleminen tapahtuu yritystoimintaan liittyviä palveluja koskevan Eurooppa-foorumin yhteydessä, jonka komissio järjestää lähikuukausien aikana ja johon osallistuvat yhteisön toimielimet, jäsenvaltioiden edustajat, ammatilliset järjestöt, työntekijöiden edustajat, tutkimuslaitokset ja muut yritystoimintaan liittyvät sidosryhmät. Eurooppa-foorumissa on tarkoitus täydentää tarkemmin ja asiantuntijakeskeisimmin muissa elimissä, kuten yrityspolitiikan ryhmässä (ryhmissä), tehtyä työtä.

Komissio tekee aiheesta keskustelujen perusteella toimintasuunnitelman vuoden 2005 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana. Tämä toimintasuunnitelma täydentää ja vahvistaa palvelujen tarjontaa sisämarkkinoilla koskevassa direktiivissä esitettyjä toimenpiteitä, ja siinä pyritään ottamaan huomioon direktiivin täytäntöönpanon edistyminen ja yhteiset synergiavaikutukset [1].

[1] On huomioitava, että kun tämä tiedonanto kattaa yritystoimintaan liittyvät palvelut, direktiivi kattaa myös kuluttajille suunnatun palvelukaupan.

I. Johdanto

I.1 Taustaa ja tavoite

Palvelujen merkitystä taloudessa sekä niiden tarjoamia mahdollisuuksia kasvun ja työllisyyden lisäämisen kannalta korostettiin Lissabonissa maaliskuussa 2000 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Palvelusektorin merkitystä voidaan perustella sen pelkällä taloudellisella painoarvolla (noin 70 prosenttia EU:n BKT:stä) ja sillä, että teollisuus käyttää palveluja yhä enemmän, mikä vaikuttaa tuotantotavaroiden kustannuksiin, hintaan ja laatuun.

Neuvoston hyväksymän taloudellisen uudistusohjelman olennaisena osana on luoda palvelujen kannalta toimivat sisämarkkinat. Sen vuoksi Lissabonissa pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa komissiota pyydettiin tekemään laaja-alainen ehdotus sisämarkkinastrategiaksi, jolla palvelujen liikkumisen esteet poistetaan siten, että niiden liikkuminen kansallisten rajojen yli on yhtä helppoa kuin jäsenvaltioiden sisällä.

Palvelujen sisämarkkinastrategiasta joulukuussa 2000 annetussa komission tiedonannossa [2] vastataan Eurooppa-neuvoston pyyntöön ja esitetään kaksivaiheinen strategia: ensimmäisessä vaiheessa nimetään ja selvitetään jäljellä olevat esteet [3] ja toisessa vaiheessa tarjotaan edellisen vaiheen selvityksen perusteella sopivat ratkaisut nimettyihin ongelmiin [4].

[2] KOM (2000) 888, 29.12.2000.

[3] Palvelujen sisämarkkinatilanne - Palvelujen sisämarkkinastrategian ensimmäisessä vaiheessa esitetty kertomus. KOM (2002) 441, 31.7.2002.

[4] Palvelujen tarjoamista sisämarkkinoilla koskeva direktiivi. KOM (2003)....

Tiedonanto sisältää toimen, jolla käynnistetään useita rinnakkaistoimenpiteitä (esim. parempien tilastojen tuottaminen, aineettomasta omaisuudesta raportoiminen, koulutus ja tieto- ja viestintätekniset taidot, innovointi ja T&K-toiminta), joiden tarkoituksena on vahvistaa EU:n palveluteollisuuden kilpailukykyä. Toimi yksilöitiin tarkemmin joulukuussa 2002 annetuissa neuvoston päätelmissä [5], joilla heinäkuussa 2002 annettu raportti vahvistettiin ja joissa kehotetaan komissiota "täydentämään palvelujen rajatylittävän kaupan esteiden poistamista koskevia toimenpiteitä muilla toimenpiteillä, joiden tarkoituksena on lisätä palvelujen kilpailukykyä ja palvelujen osuutta kaikkien elinkeinoelämän alojen yritysten tuloksellisuudelle."

[5] 14.11.2002, 13839 (Lehdistötiedote 344).

Tämä tiedonanto on vastaus edellä mainittuun neuvoston esittämään pyyntöön, ja siinä yhdistetään palvelujen tarjontaa sisämarkkinoilla koskevan direktiivin lainsäädäntöön liittyvät ja muut kuin lainsäädäntöön liittyvät toimenpiteet muihin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on lisätä eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä. Tämä tiedonanto siis tukee ja täydentää palvelujen tarjonnasta sisämarkkinoilla annettua direktiiviä yritystoimintaan liittyvien palvelujen näkökulmasta. Näillä kahdella aloitteella vahvistetaan eurooppalaisten palvelun tarjoajien ja heidän yritysasiakkaidensa kilpailukykyä palvelujen sisämarkkinastrategiasta annetun komission tiedonannon ja marraskuussa 2002 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti.

Tässä tiedonannossa aihetta pyritään käsittelemään yritysten näkökulmasta eli tarkastelemaan niitä markkinapalveluja, joilla on suora vaikutus kaikkien yritysten tuloksellisuuteen. Tässä tiedonannossa ehdotetut toimenpiteet on suunnattu palvelujen tuotantopanoksiin (esim. ammattitaitoihin, tieto- ja viestintätekniikkaan, T&K-toimintaan ja innovaatioihin) ja niiden asiakkaalle tuottamaan hyötyyn (esim. palvelutuotteiden laatu ja standardointi) sekä toimenpiteisiin, joilla palveluyritysten markkinaolosuhteita yleisesti parannetaan. Viimeksi mainitun seikan osalta palvelujen tarjontaa sisämarkkinoilla koskeva direktiivi on tarpeen, mutta ei yksin riitä parantamaan europpalaisten yritysten kilpailukykyä.

I.2 Soveltamisala

Palvelusektorin mittavuuden ja heterogeenisyyden vuoksi kaikki palvelut kattava horisontaalinen lähestymistapa ei ole toteuttamiskelpoinen, eikä rakentava. Ehdotetuissa toimenpiteissä on otettava alakohtaiset markkinaolosuhteet huomioon. Sen vuoksi tämän tiedonannon soveltamisala rajoittuu suoraan teollisuusyritysten ja muiden palveluja tarjoavien yritysten kilpailukykyyn vaikuttaviin markkinapalveluihin. Näihin markkinapalveluihin viitataan yhteisesti ilmaisulla "yritystoimintaan liittyvät palvelut", joihin kuuluu neljä pääasiallista toimialaryhmää: yrityspalvelut [6], jakelukauppa, verkostopalvelut [7] ja rahoituspalvelut, ks. kehystetty teksti 1.

[6] Komission tiedonanto yrityspalveluista. KOM (1998) 534.

[7] Tämä tiedonanto koskee yrityksille kohdennettuja verkostopalveluita, mutta ei kata kuluttajanäkökulmaa.

Ilmaisua "yritystoimintaan liittyvät palvelut" käytetään kuvaamaan sitä, että tiedonannossa keskitytään niihin palveluihin, jotka vaikuttavat suoraan yritysten kilpailukykyyn. Joillakin näistä palveluista on kaksitasoisia toimintoja, jotka kattavat myös yrityksiltä kuluttajille suuntautuvat suhteet. Tällaisten yritysten kilpailukyky riippuu sen vuoksi myös siitä, miten ne ovat kuluttajien kannalta käytettävissä, markkinoilla vallitsevasta kuluttajien luottamuksesta, markkinoiden toiminnasta sekä kuluttajien tyytyväisyydestä. Tiedonannossa tarkastellaan kuitenkin yritystoimintaan liittyvien palvelujen vaikutusta yrityksiin, eikä siinä käsitellä yrityksiltä kuluttajille suuntautuvia markkinoita, eikä juurikaan kuluttajapolitiikan ja kuluttajansuojasäännösten merkitystä kilpailukykyisille markkinoille. Tiedonannossa ei myöskään käsitellä laajempia yleishyödyllisiin palveluihin liittyviä kysymyksiä, joita tarkastellaan äskettäin julkaistussa kyseistä aihetta koskevassa vihreässä kirjassa [8].

[8] KOM (2003) 270, 20.5.2003.

Tiedonannossa tarkastellaan erityisesti yritystoimintaan liittyviä osaamisvaltaisia palveluja, kuten tietotekniikkapalveluja ja muita asiantuntijapalveluja, sillä juuri niiden avulla osaamistalous etenee.

Kehystetty teksti 1. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen määrittely EU:n tilastollisen toimialaluokituksen NACEn mukaan

Yrityspalvelut (NACE 70-74) Tämä ryhmä voidaan jakaa kahteen ryhmään: 1) Osaamisvaltaiset yritystoiminnan palvelut, jotka ovat asiantuntijapalveluja, kuten tietotekninen konsultointi, liikkeenjohdon konsultointi, T&K-palvelut, mainonta ja ammatillinen koulutus; Operatiiviset palvelut, jotka käsittävät laitossiivouksen sekä turvallisuuspalvelujen ja sihteeripalvelujen kaltaisia toimintoja.

Jakelukauppa (NACE 50-52) Tämä ryhmä muodostuu yrityksistä, jotka osallistuvat tavaroiden ja palveluiden jakeluun muille talouden aloille ja kuluttajille.

Verkostopalvelut (NACE 40-41, 60-64) Tämä yhdistetty ryhmä käsittää sähkö-, kaasu- ja vesihuollon, kuljetuksen ja viestintäpalvelut.

Rahoituspalvelut (NACE 65-67) Tämä ryhmä muodostuu yrityksistä, jotka toimivat rahoituspalvelujen välittäjinä, kuten pankeista ja vakuutusyhtiöistä.

Yritystoimintaan liittyvät palvelut muodostavat suurimman osan markkinataloudesta (noin 55 prosenttia kokonaistyöllisyydestä) ja ovat sellaisenaan merkittäviä Euroopan taloudelle. Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että yritystoimintaan liittyvien palvelujen merkitys muun talouden tuloksellisuuteen on korvaamaton. Ne liittyvät erottamattomana osana teollisuuteen. Kaikkiin tavaroihin sisältyy palveluja ja palvelujen osuus jokaisen teollisesti valmistetun tuotteen arvonlisästä määrittää usein tuotteen vetovoiman markkinoilla. Esimerkiksi autoteollisuus käyttää tuotantoa edeltävän vaiheen palveluja (suunnittelupalvelut sekä tutkimus- ja kehityspalvelut), tuotantoon liittyviä palveluja (insinööri- ja tietotekniikkapalvelut), tuotannon jälkeisen vaiheen palveluja (kuljetus- ja jakelupalvelut) sekä rahoituspalveluja ja muita yrityspalveluja, kuten tilinpito- ja lakiasiainpalveluja.

I.3 Asiayhteys ja perustelut

Ilman kilpailukykyisiä yritystoimintaan liittyviä palveluja tulee olemaan vaikea täyttää Lissabonin tavoitetta, jonka mukaan Euroopasta olisi tultava vuoteen 2010 mennessä maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin osaamistalous, joka kykenee luomaan kestävää taloudellista kasvua ja uusia, parempia työpaikkoja sekä lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tämä on luonnollista sen vuoksi, että yritystoimintaan liittyvien palvelujen ala on suurin työpaikkojen luoja. Ala tuottaa enemmän arvonlisää taloudelle kuin mikään muu makrotalouden ala. Sen kasvupotentiaali on kaikkein suurin, sillä luodaan enemmän yrityksiä kuin muilla sektoreilla ja yritystoimintaan liittyvät palvelut luovat perustan osaamistaloudelle.

Teollisuuspolitiikasta laajentuneessa unionissa annetussa komission tiedonannossa [9] osoitettiin, että horisontaalista yrityspolitiikkaa on sovellettava alakohtaisesti. Tämä koskee myös EU:n talouden palvelusegementtiä, jota tiedonannossa ei käsitelty yksityiskohtaisesti. Tässä tiedonannossa ehdotetut politiikan toimet koskevat yritystoimintaan liittyvien palvelujen erityiskysymyksiä ja ovat samalla vastaus tarpeeseen luoda alakohtaisia palvelualan lisätoimenpiteitä, sen vähentämättä teollisuuteen sovellettavan politiikan nykyisen kehyksen merkitystä.

[9] Komission tiedonanto: Teollisuuspolitiikka laajentuneessa unionissa. KOM (2002) 0714 lopullinen.

Komissio katsoo, että palvelujen taloudellinen merkitys ja mahdollisuudet on nyt otettava vakavissaan EU:n poliittiselle asialistalle keskeisenä osana EU:n kilpailukykyä koskevaa tarkistettua strategiaa. Komission on tarpeen ryhtyä vuoropuheluun liike-elämän toimijoiden, ammatillisten järjestöjen, ammattiliittojen, poliittisten päättäjien, talousasiantuntijoiden, tutkijoiden ja joukkotiedotusvälineiden kanssa. Ne eivät komission mielestä ole riittävän tietoisia palvelujen merkityksestä, toiminnasta ja mahdollisesta vaikutuksesta EU:n talouskehitykseen.

Tämä johtuu useasta eri syystä. Ensiksi palveluala muodostuu useista eri toimista, joita on vaikea luokitella ja käsitellä yhtenä otsakkeena. Toiseksi kansallisen ja EU:n tason viralliset tilastot eivät osoita oikealla tavalla palvelujen merkitystä ja niiden vuorovaikutusta muiden talouden osien kanssa. Kolmanneksi tiedon puuttumisen vuoksi palveluja koskeva taloudellinen tutkimus on heikkoa verrattuna ensiasteen ja jalostusasteen tuotantosektoreihin. Neljänneksi palvelut eivät ole liiketoimintamarkkinoilla hyvin organisoituja lähinnä niiden monialaisuuden vuoksi ja siksi, että liike-elämän toimijoilla ei ole tältä osin yhteisiä etuja.

Kuten edellä todetaan, palvelusektori on ollut suurin työpaikkojen luoja, mutta suuntauksen jatkuminen ei ole itsestäänselvyys, kuten tämän tiedonannon taloudellisesta analyysistä käy ilmi. Jos Eurooppa ei osaamistaloudessa paranna ammattitaitoisen työvoiman kehittämistä, yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukyky laskee. Tämä saattaa johtaa palvelualan työpaikkojen siirtymiseen muualle teollisuuden työpaikkojen tapaan ja markkinoiden menettämiseen Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Tiedonannossa tarkastellaan palvelujen merkitystä eurooppalaisten yritysten kilpailukyvylle juuri tätä taustaa vasten. Tämä taloudellinen analyysi toimii perustana politiikkaa koskeville toimille, jotka toteutetaan EU:n yhtenäisen politiikan mukaisin laajoin erityistoimin yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa ja ottaen huomioon yritystoimintaan liittyviin palveluihin kuuluvien palvelusektorien erityiset puiteolosuhteet.

I.4 Tiedonannon rakenne

Kuten edellä todettiin, on tarpeen lisätä tietoisuutta yritystoimintaan liittyvien palvelujen roolista, mahdollisuuksista ja kilpailukyvystä laatimalla aiheesta laaja-alainen taloudellinen analyysi. Luvussa II käsitellään näiden palvelujen taloudellista merkitystä saatavilla olevien tietojen perustella ja luvussa III esitetään analyysi palvelujen kilpailukyvystä. Luvussa IV näiden analyysien pohjalta esitetään poliittiset päätelmät. Liite I sisältää kehystetyn tekstin, jossa kuvataan palvelujen käyttöä arvoketjussa ja annetaan tilastollista lisätietoa. Liite II sisältää graafisen esityksen tiedonannon soveltamisalasta. Liitteessä III luodaan katsaus käyttäjien tarpeisiin saada palvelutilastoja koskeva pitkän aikavälin toimintasuunnitelma, jonka komissio Eurostatin johtamana sekä jäsenvaltiot toteuttavat ja joka on edellytys yritystoimintaan liittyvien palvelumarkkinoiden analysoinnille, seurannalle ja sitä varten luotavalla politiikalle.

II. yritystoimintaan liittyvien palvelujen merkitys euroopassa

II.1 Mitä yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat?

Palvelut on perinteisesti määritelty kielteisin termein eli ei sen mukaan, mitä ne ovat, vaan sen mukaan, mitä ne eivät ole (aineelliset, kestävät, varastoitavat, kuljetettavat jne.) Palvelusektoria on pidetty talouden jäännöseränä, johon on sisällytetty kaikki maatalouden ja teollisuuden luokituksen ulkopuolelle jäävät alat. Tämä ja se, että palvelusektori sisältää hyvin heterogeenisiä toimia, on tehnyt yleisesti hyväksytyn määritelman laatimisen vaikeaksi. Kun lisäksi palvelujen tarjoajien järjestäytynyt edustus EU:n poliitikan valmistelussa on ollut vähäistä, yhtenäisen toimintasuunnitelman laatiminen palvelusektorin ongelmien ja tarpeiden käsittelyä varten on ollut vaikeaa. Sitä mukaan kuin palvelut ovat tulleet yhä tärkeämmiksi osaamistaloudelle, myös palvelujen käsitteen määrittelyssä ja luonnehdinnassa on edistytty. Palvelusektorin tärkeimmät ominaisuudet voidaan tiivistää seuraavasti:

- Tuotos on yleensä luonteeltaan aineeton. Joidenkin palvelutoimien, kuten tutkimuksen, ohjelmistokehityksen jne. tuotos voidaan hyvin paljon fyysisten tavaroiden tapaan kodifioida ja kaupata. Lisäksi useat palvelut voidaan nykyisin tietotekniikan avulla upottaa fyysisiin tuotteisiin ja siten varastoida, kuljettaa ja toimittaa edelleen fyysisiin keinoin.

- Palvelujen, erityisesti osaamisvaltaisten palvelujen, tuotanto edellyttää tuottajan ja asiakkaan vuorovaikutusta. Vuorovaikutus suuntaa huomion sekä kysyntä- että tarjontapuolella niin sanottuun "pehmeään tekniikkaan" (pätevyyteen, ammattitaitoihin ja asiantuntemukseen).

- Osaamisvaltaiset palvelut tuottavat aineetonta omaisuutta (tietotaitoa, ohjelmistoja, organisaatiokykyjä, T&K-valmiuksia jne.), josta usein on tullut arvonmuodostuksen keskeisiä tekijöitä, kun taas fyysisellä ja taloudellisella omaisuudella on taipumus muuttua suhteessa pienempimerkityksisiksi hyödykkeiksi.

Tämän tiedonannon soveltamisalaan kuuluu laaja valikoima suoraan tuotantoyritysten ja muiden palveluja tarjoavien yritysten kilpailukykyyn vaikuttavia markkinapalveluja. Kuten johdannossa todetaan, näitä palveluja kutsutaan yhteisesti "yritystoimintaan liittyviksi palveluiksi", ja ne muodostuvat neljästä suuresta toimialaryhmästä, joita ovat yrityspalvelut [10], jakelukauppa, verkostopalvelut ja rahoituspalvelut (ks. kehystetty teksti 1, s. 8). Tiedonannossa tarkastellaan erityisesti yritystoimintaan liittyviä osaamisvaltaisia palveluja, kuten tietotekniikkapalveluja ja muita asiantuntijapalveluja, sillä juuri niiden avulla osaamistalous etenee.

[10] Komission tiedonanto. Yrityspalvelut teollisuuden menestyksen tukena - Yhteisen politiikan periaatteet, KOM (1998) 534 lopullinen.

Tässä ja seuraavassa luvussa esitetty taloudellinen analyysi perustuu saatavilla oleviin virallisiin tilastoihin. Palvelusektorin kattavuudessa olevat aukot olisi otettava huomioon ja sen vuoksi tuloksia olisi tulkittava varoen. Tiedonannon selkeänä prioriteettina on aloittaa virallisten kansallisten ja EU-tasoisten tilastojen kehittäminen, jotta alan analysointi, seuranta ja sitä koskevan politiikan laadinta olisi jatkossa helpompaa (ks. liite III).

II.2 Yritystoimintaan liittyvien palvelujen merkitys markkinataloudessa

Yritystoimintaan liittyvät palvelut muodostavat suurimman talouden alan työllistäen vuonna 2001 noin 55 miljoonaa henkilöä, mikä on lähes 55 prosenttia EU:n markkinatalouden kokonaistyöllisyydestä.

Yritysten rakennetilastojen mukaan yritystoimintaan liittyvien palvelujen (ilman rahoituspalveluja) [11] osuus EU:n markkinatalouden kokonaistyöllisyydestä oli vuonna 2001 53 prosenttia, kun teollisuuden osuus oli 29 prosenttia (eli noin 29 miljoonaa työllistä), ks. kuva 1. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen osuus on erityisen suuri Alankomaissa (65 prosenttia) ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa (61 prosenttia). Työllisyyden osalta yritystoimintaan liittyvien palvelujen osuus on pienin Portugalissa (45 prosenttia), Saksassa (46 prosenttia) ja Italiassa (48 prosenttia).

[11] Koska ilmaisu "yritystoimintaan liittyvät palvelut " ei ole virallisissa tilastoissa käytettävä aggregaatti, usein tarvitaan välillisiä tietoja tapauksissa, joissa tilastot eivät salli tietojen aggregointia yritystoimintaan liittyvien palvelujen tasolle. Kehystetyssä tekstissä 1 määritelty yritystoimintaan liittyviä palveluja koskeva työllisyys on arvioitu kahden lähteen avulla eli yritysten rakennetilastojen ja kansantalouden tilinpidon perusteella. Tässä jaksossa käytetyissä yritysten rakennetilastoja koskevissa tiedoissa yhdenmukaista tietoa rahoituspalveluista ei ole saatavana. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen alan, rahoituspalvelut mukaan luettuina, työllisyys voidaan arvioida noin 55 prosentiksi EU:n markkinataluden kokonaistyöllisyydestä.

Yritystoimintaan liittyvien palvelujen muodostama arvonlisä yhteensä oli vuonna 2001 keskimäärin 54 prosenttia [12], kun se teollisuudessa oli 34 prosenttia (ks. liite I, kuva A). Arvonlisän osuus vaihtelee jäsenvaltioittain huomattavasti, koska yritystoimintaan liittyvien palvelujen osuus Alankomaissa on 61 prosenttia, Yhdistyneessä kuningaskunnassa 60 prosenttia, mutta Suomessa 44 prosenttia ja Saksassa 48 prosenttia.

[12] Ilman rahoituspalveluja. Ks. alaviite 11.

Kuva 1. Työllisyys markkinataloudessa vuonna 2001. Alakohtainen erittely.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: Eurostat: Yritysten rakennetilastotiedot

Palvelusektorille on ominaista mikroyritysten (alle 10 työntekijän yritysten) suuri määrä. Mikroyritysten osuus palvelusektorin kokonaistyöllisyydestä EU:ssa on 33 prosenttia, kun se teollisuudessa on 18 prosenttia. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen osalta mikroyrityksiä on eniten jakelukaupan alalla (38 prosenttia). Toisaalta työllisyys on jakautunut suurten yritysten osalta yritystoimintaan liittyvissä palveluissa samansuuntaisesti (33 prosenttia, kun vastaava luku teollisuuden osalta on 30 prosenttia). Liikenne- ja viestintäalalle ominaista on suurten yritysten suuri osuus työllisyydestä (57 prosenttia).

Mikroyritysten osuus palvelusektorilla on erityisen suuri Italiassa, Espanjassa, Portugalissa ja Irlannissa, kun taas Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa ja Alankomaissa suurten palveluyritysten osuus työllisyydestä on suhteellisen suuri.

II.3 Yritystoimintaan liittyvän palvelusektorin kasvu

Euroopan taloutta 2000-luvun alussa voidaan luonnehtia palvelutaloudeksi. Tarkempi katsaus viime vuosikymmenelle osoittaa yritystoimintaan liittyvien palvelujen huomattavaa kasvua useissa jäsenvaltioissa, joissa kasvu on kuitenkin tapahtunut eri malleja noudattaen, ks. kuva 2. Esimerkiksi Saksassa palvelujen kasvu on lähtenyt EU:n keskiarvon alapuolelta, mutta kasvuvauhti on tällä hetkellä korkea sekä työllisyyden että arvonlisän osalta. Kasvuluvut ovat kuitenkin korkeat myös Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa, joissa palvelusektori on hyvin kehittynyttä. Tämä osoittaa, että kasvulle on vielä runsaasti tilaa, jos edellytykset ovat oikeat.

Kuva 2. Muutokset yritystoimintaan liittyvien palvelujen osuuksissa vuosien 1990 ja 2001 välillä. Arvonlisä ja työllisyys

>VIITTAUS KAAVIOON>

*Arviot vuodeksi 2001; ** Arviot vuodeksi 1990; *** Työllisyyttä koskevat arviot.

Lähteet: Perustana Eurostat (New Cronos) ja OECD in Figures 2002.

Yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat selvästi EU:n suurin työpaikkojen luoja. Lisäksi työllisyyden kasvu yritystoimintaan liittyvissä palveluissa ylittää useissa jäsenvaltioissa Yhdysvalloissa tapahtuneen vastaavan kasvun. Toisaalta Yhdysvalloissa arvonlisän kasvu on hyvin suurta EU:hun verrattuna. Tämä tukee myös työvoiman tuottavuudessa Yhdysvalloissa havaittuja korkeita kasvulukuja jäsenvaltioihin verrattuna, ks. luku III, kohta 2.

Lisäksi ehdokasmaiden odotetaan lisäävän kasvua edelleen, sillä niissä yritystoimintaan liittyvien palvelujen osuus työllisyydestä on tällä hetkellä suhteellisen pieni, erityisesti osaamisvaltaisten yrityspalvelujen alalla, ks. liite I, kuva B. Ehdokasmaiden taloudellinen rakenne eroaa nykyisistä jäsenvaltioista siten, että yritystoimintaan liittyvien palvelujen osuus kokonaistyöllisyydestä on vain 40 prosenttia, kun se nykyisissä jäsenvaltioissa on yli 50 prosenttia.

Haaste

Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kehittäminen alueellisilla ja paikallisilla markkinoilla, myös laajentuneen EU:n vähemmän kehittyneillä alueilla, on näiden alueiden kilpailukyvyn ja talouden kehittymisen kannalta ratkaisevaa.

II.4 Yritysdynamiikka yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla

Vuonna 2000 perustettiin yli miljoona uutta yritystä niissä 10 jäsenvaltiossa, joista tietoja on saatavana. Uusista yrityksistä 66 prosenttia aloitettiin yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla, joista yrityspalvelut [13] (28 prosenttia) muodostivat suurimman osan, ks. kuva 3. Uusien yritysten jakaminen toimialan mukaan kuvaa selvästi yleistä kehitystä kohti palveluihin ja osaamiseen perustuvaa taloutta EU:ssa.

[13] Rahoituspalvelut sisältyvät yritystoimintaan liittyviin palveluihin.

>VIITTAUS KAAVIOON>

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuva 3. Uudet yritykset toimialan mukaan jaoteltuna vuonna 2000.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: Eurostat: Business Demography 2000.

Eri sektoreilla toimivaa dynamiikkaa voidaan havainnollistaa vertaamalla uusien yritysten lukumäärää nykyiseen yrityskantaan (yritysten syntyvauhti). Uusien yritysten osuus on suurin yrityspalvelujen alalla (10,9 prosenttia). Sitä vastoin teollisuudessa uusien yritysten osuus nykyisestä yrityskannasta on vain 6,0 prosenttia. Yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat talouden dynaamisin segmentti, jolla aloittavien yritysten osuus on EU:n suurin.

Uusien yritysten perustamista tärkeämpää on kuitenkin niiden elinkelpoisuus. Kaikki uudet toiminnot eivät ole kestäviä. Lähes 75 prosenttia vuonna 1998 perustetuista uusista yrityksistä oli toiminnassa vielä kahden vuoden päästä perustamisesta. Kaikissa tutkimukseen kuuluneissa jäsenvaltioissa teollisuudessa perustettujen uusien yritysten elinkelpoisuus oli palvelualaa parempi, Yhdistynyttä kuningaskuntaa lukuun ottamatta.

Useilla yritystoimintaan liittyvillä palvelumarkkinoilla toiminnan aloittamiskynnys on matala ja yksi tai muutama henkilö voi perustaa yrityksen ja toimia kilpailukykyisesti markkinoilla vain pienen pääoman ja vähäisten resurssien varassa. Yritystoimintaan liittyvät palvelut edistävät siten osaltaan dynaamista liiketoimintaympäristöä lisäämällä taloudellista kasvua ja avaamalla uusia työmahdollisuuksia. Suoria vaikutuksia vielä tärkeämpi on kuitenkin uusien yritysten epäsuora, kilpailupaineita aiheuttava vaikutus, joka pakottaa nykyiset yritykset reagoimaan ja tehostamaan toimintaansa sekä ottamaan uusia innovatiivisia prosesseja ja tuotteita käyttöön, millä puolestaan on tuottavuuden kasvua kiihdyttävä vaikutus.

Haasteet

Yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat talouden dynaamisin sektori, jolla yrityksiä syntyy ja poistuu hyvin paljon. Yrittäjätoimintaa koskevan politiikan laatimiseen tarvittavan vankan pohjan luomiseksi tarvitaan lisää tietoa yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla harjoitettavan yritystoiminnan menestymisen ja epäonnistumisen takana olevista tekijöistä.

Yksi syy liiketoiminnan epäonnistumiseen voi olla riittämätön johtamisalan kokemus. Yritysten elinkelpoisuuden parantamiseksi tarvitaan yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla toimivien pk-yritysten erityistarpeisiin räätälöityjä koulutusohjelmia.

II.5 Yritystoimintaan liittyvien palvelujen ja muiden talouden sektoreiden keskinäinen vuorovaikutus

Koska yritystoimintaan liittyvät palvelut muodostavat merkittävimmän osan Euroopan markkinataloudesta, ala on ilman erityisiä perusteluja hyvin tärkeä Euroopan taloudelle. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen tärkein ominaisuus on kuitenkin se, että ne ovat läsnä kaikissa arvonlisäketjun vaiheissa ja kuuluvat niihin osana. Ne ovat yrityksille elintärkeitä riippumatta siitä, toimiiko yritys teollisuus- vai palvelusektorilla ja onko kyse mikro- vai suuryrityksestä. Kaikki yritykset tarvitsevat palveluja tuotantoa varten sekä ollakseen kilpailukykyisiä, ks. liite 1, kehystetty teksti 1: Tärkeimmät yritystoiminnan edellyttämät palvelut (toimintokohtainen lähestymistapa).

Yritys voi tuottaa palveluja joko sisäisesti itse - erillään yrityksen varsinaisesta toiminnasta - tai ostaa niitä. Monet yritykset ovat ulkoistaneet osan yrityksen sisällä tuotetuista palveluista hankkiakseen ne kilpailukykyisiltä markkinoilta tai lisätäkseen joustavuutta, ks. jäljempänä II.6 kohta. Sen seurauksena yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat entistä erikoistuneempia ja pystyvät siksi tuottamaan entistä korkealuokkaisempia ja monipuolisempia tuotteita, mikä lisää kyseisten palvelujen käyttäjien kilpailukykyä.

Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kasvu selitetään yleensä sillä, että yrityksen sisällä tuotettujen palvelujen ulkoistaminen on johtanut työllisyyden siirtymiseen teollisuudesta palvelualalle. Syitä kasvuun on kuitenkin paljon. Tuotantojärjestelmien muuttuminen, joustavuus, lisääntynyt kansainvälinen kilpailu, tietotekniikan ja tietotaidon keskeinen merkitys sekä uudet palvelumuodot ovat kaikki merkittäviä tekijöitä. Koska palvelujen kysyntää talouden eri sektoreilla koskevaa tilastotietoa ei ole, sektorien välisistä keskinäisistä suhteista on tällä hetkellä hyvin vähän dokumentoitua tietoa. Talouden eri sektoreiden keskinäisten suhteiden suuruusluokkaa voidaan kuitenkin arvioida kansantalouden tilinpidon panos-tuotos -taulukoiden perusteella tehdyn uuden taloudellisen analyysin mukaisesti, ks. kuva 4 [14].

[14] Yritystoimintaan liittyvien palvelujen arvioitu välituotekäyttö EU-15:n aggregoidulla tasolla lasketaan yhdeksän jäsenvaltion viimeiseltä saatavilla olevalta vuodelta olevien yhdenmukaistettujen panos-tuotos -taulukoiden avulla.

Kuva 4. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen ja muiden talouden sektoreiden keskinäiset suhteet EU:ssa

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: OECD:n panos/tuotos -tietokantaan perustuvat laskelmat.

Luvuista käy ilmi, että teollisuus on yritystoimintaan liittyvien palvelujen merkittävä käyttäjä, sillä lähes 30 prosenttia alan välituotoksesta menee teollisuusyritysten käyttöön. Ratkaisevassa asemassa yritystoimintaan liittyvien palvelujen viime vuosikymmeninä tapahtuneen kasvun ymmärtämisessä on kuitenkin tämän alan itse luoma yritystoimintaan liittyvien palvelujen kysyntä, mikä johtuu kyseisten palvelujen liittymisestä kaikkien yritysten, palveluyrityksen mukaan luettuina, arvoketjuun. Julkisen sektorin markkinat, jotka käyttävät noin 11 prosenttia yritystoimintaan liittyvistä palveluista ovat myös huomionarvoiset. Julkinen sektori on tärkeä yritystoimintaan liittyvien palvelujen markkina-alue, ja sen kasvupotentiaali on suuri.

Palvelujen kulutusta koskeva yksityiskohtaisempi erittely osoittaa yrityspalvelujen (esim. tietotekniset konsulttipalvelut, mainonta ja tilinpito) olevan suurin sekä teollisuussektorin että julkisen sektorin käyttämä palveluryhmä Euroopassa, sillä niiden osuus yritystoimintaan liittyvien palvelujen kokonaispanoksesta on suurempi kuin yksi kolmasosa. Lisäksi voidaan havaita jakelukaupan sekä teollisuuden välinen kiinteä yhteys sekä rahoituspalvelujen suhteellinen tärkeys julkiselle sektorille.

Haasteet

Tarvitaan uutta tietoa. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen ja niitä käyttävien asiakkaiden keskinäistä vuorovaikutusprosessia olisi analysoitava perusteellisemmin, mikä edellyttää riittävän monta maata ja sektoria sisältäviä panos-tuotos - taulukoita.

Julkinen sektori on todettu yritystoimintaan liittyvien palvelujen merkittäväksi käyttäjäksi, joten julkisen ja yksityisen sektorin välinen yhteistyö voisi olla tärkeä keino edistää yritystoimintaan liittyviä palvelumarkkinoita.

II.6 Palvelujen ulkoistamisen tärkeys ja vaikutus

Palvelutoimintojen ulkoistamisprosessi on ollut merkittävä palvelusektorin kasvua edistävä tekijä. Ulkoistamispäätökset eivät aina perustu ainoastaan työvoimakustannusnäkökohtiin, vaan usein ulkoistamisen syynä on myös joustavuuden lisäämiseen tähtäävä erityisammattitaidon (laatunäkökohdat) tarve. Yritysten on tehtävä strategisesti tärkeitä ja usein pitkän aikavälin päätöksiä siitä, tuottaako se tarvittavat palvelut itse vai antaako se ne niihin erikoistuneiden yritysten tehtäväksi. Osa teollisuus- ja palveluyritysten hintaan, laatuun ja markkina-asemaan liittyvästä taloudellisesta kehityksestä voidaan liittää "tee tai osta" -päätöksiin.

Laatuun ja kustannuksiin liittyvien etujen lisäksi ulkoistaminen mahdollistaa keskittymisen perusliiketoimintaan. Jotta ulkoistamiseen liittyvistä eduista saataisiin täysi hyöty, palvelujen ostajan on tehtävä tarvittavat organisatoriset ja johtotehtäviin liittyvät muutokset. Erityisesti pk-yrityksissä työntekijöiden puutteelliset taidot voivat estää ulkoistamisesta saatavia etuja.

Sellaisten strategisten palvelujen, kuten tietotekniikan, ammatillisen koulutuksen, myynnin ja markkinoinnin sekä tuoteinnovaatioiden ulkoistamisesta on tulossa kilpailukyvyn parantamisen kannalta tärkeä kysymys. Joskus palvelun tarjoja saattaa ottaa hoitaakseen kokonaisen liiketoimintaprosessin, kuten henkilöstöhallinnon tai tietotekniikan, jolloin kyse on niin sanotusta liiketoimintaprosessin ulkoistamisesta. Ulkoistaminen ei kuitenkaan ole riskitöntä. Kumppanin taloudellinen elinkelpoisuus on otettava huomioon samoin kuin valvonnan menetys sekä merkittävän tietotaidon vuotaminen.

Samaan aikaan, kun teollisuusyritykset ulkoistavat palvelujaan, osasta niistä tulee yhä useammin palvelujen tarjoajia, kun ne siirtävät osan tuotantotoiminnastaan EU:ta halvemman työvoiman maihin. Tietyt palvelut, kuten puhelinpalvelut, lipunkirjoitus, ohjelmistojen suunnittelu, tekninen tuki jne. näyttävät seuraavan tätä suuntausta. EU:n alueella sijaitseviin yrityksiin jäävät niin sanotut "pääkonttoripalvelut" (esim. koordinointi, johto, laadunvalvonta, suunnittelu). Edellä luetellut toimet ovat niin osaamisvaltaisia, että niitä voidaan tuottaa vain siirtämällä henkilöltä toiselle (kyse on sellaisen kokemustiedon siirtämisestä, jota ei voida kirjoittaa muistiin). Samanaikaisesti voidaan kuitenkin havaita selvä suuntaus kohti yritysten välistä T&K-yhteistyötä, pk-yritysten T&K-toiminnan ulkoistamista ja erityisen T&K-palvelutoiminnan syntymistä.

Haasteet

Kilpailua palvelumarkkinoilla heikentää se, että mahdollisuudet mitata vaihtoehtoisten palvelun tarjoajien vertailukelpoisten palvelujen hintoja puuttuvat. Avoimuuden lisäämiseksi on kehitettävä yhteisesti sovittuja standardeja. Standardit hyödyttäisivät myös palvelujen tarjoajia, sillä ne voisivat keskittyä palvelujen tuotannon sisäisiin prosesseihin.

Tavaran toimittamisesta poiketen palvelun toimittaminen edellyttää yleensä kiinteää yhteyttä palvelun tarjoajan ja asiakkaan välillä, mikä vaikeuttaa toimitusprosessin ja sen tuloksen erottamista toisistaan. Tavoitetta eli etukäteismääritelmää tuotetun palvelun kaikista laatuosista ei yleensä tässä vaiheessa ole mahdollista asettaa. Laaja-alaista eurooppalaista palvelujen laatupolitiikkaa ei ole, joten sellainen olisi laadittava.

Pk-yritysten pääsyä yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalle olisi helpotettava tarjoamalla koulutusta, jota työntekijät tarvitsevat tarvittavien taitojen saavuttamiseksi.

III. Yritystoimintaan liittyvien eurooppalaisten palvelujen kilpailukyky

III.1 Kilpailukykyyn vaikuttavat keskeiset tekijät

Kuten luvussa I todetaan, yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat keskeisessä asemassa täytettäessä Lissabonin strategiassa asetettua kunnianhimoista tavoitetta. Lissabonin strategiassa kohti kestävää kehitystä yhdistyvät kilpailukykyyn, täystyöllisyyteen, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja ympäristön kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteet. On muistettava, että yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat Euroopan talouden tärkein segmentti, jolla on merkittävä vaikutus talouden muiden sektoreiden tuloksellisuuteen. Sen vuoksi yritystoimintaan liittyvien palvelujen olisi voitava hyötyä samanaikaisesta näihin Lissabonin strategian ytimeen kuuluviin tavoitteisiin pyrkimisestä - kilpailukyvyn paranemisesta, täystyöllisyydestä, sosiaalisesta yhteenkuuluvuudesta ja ympäristön kestävästä kehityksestä.

Taloudellinen kasvu on edellytys reaalitulojen kestävälle kasvulle ja elintason nousulle. Taloudellinen kasvu on perinteisesti ollut lähtöisin pääasiassa tuottavuuden kasvusta. Tuotannon kasvu riippuu fyysisen pääoman laadusta, työvoiman ammattitaidosta, teknologisesta kehityksestä ja uusista tavoista organisoida näitä panoksia. Tässä luvussa keskitytään kolmeen viimeksi mainittuun tekijään ja tarkastellaan seuraavia eurooppalaisten yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukyvyn indikaattoreita: tieto- ja viestintätekniikan käyttö, palvelujen T&K- ja innovaatiotoiminta, inhimillinen pääoma sekä kansainvälinen kauppa ja ulkomaiset suorat sijoitukset palveluihin.

III.2 Työvoiman tuottavuuden kasvu yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla

Kokonaistuotannon kasvun viimeaikainen kehityssuuntaus EU:ssa on ollut huolestuttava ja uhkaa Lissabonin strategiassa esitettyjen tavoitteiden saavuttamista. Työvoiman tuottavuus oli 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla vuosittain keskimäärin 1,9 prosenttia, mikä ylitti huomattavasti Yhdysvaltojen 1,2 prosentin tuottavuuden, mutta suuntaus muuttui jyrkästi vuosina 1995-2001. Vuosittainen kasvuvauhti laski 1,2 prosenttiin, kun se Yhdysvalloissa nousi 1,9 prosenttiin. Kehitys johtui pääasiassa yritystoimintaan liittyvien palvelujen suhteellisen huonosta tuloksesta Euroopassa Yhdysvaltoihin verrattuna, ks. liite I, kuva C.

Tämä lisää edelleen tarvetta tehostaa sekä Euroopan että kansallisella tasolla pyrkimyksiä tuottavuuden ja työllisyyden kasvuun, joita ilman kilpailukyky ei parane.

Taustalla olevat suuntaukset ovat tärkeitä analysoitaessa yritystoimintaan liittyvien palvelujen tuloksessa olevia eroja Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä, varsinkin kun sektorikohtaisia malleja on mahdollista tarkastella. Kasvuerojen tärkeimpänä syynä on jakelukaupan sektorin voimakas kasvu Yhdysvalloissa verrattuna vastaavan sektorin kasvuun EU:ssa sekä muihin talouden sektoreihin. EU:ssa ainoastaan televiestintäsektorin kasvuluvut ovat korkeita ja ylittävät vastaavat luvut Yhdysvalloissa. Markkinoiden vapautuminen lisäsi 1990-luvun toisella puoliskolla kilpailua Euroopan televiestintäsektorilla. Muilla yritystoimintaan liittyvien palvelujen aloilla, joihin vastaavia kilpailupaineita ei ole kohdistunut, tuotannon kasvu eroaa huomattavasti sekä jäsenvaltioiden välillä että EU:n ja Yhdysvaltojen välillä. Yritystoimintaan liittyvän palvelusektorin kehitys Yhdysvalloissa osoittaa yleisesti suurempaa tuottavuuden kasvua kuin vastaavilla sektoreilla EU:ssa.

III.3 Mittausongelmia

Jatkuvasta kuilusta työvoiman tuottavuudessa EU:n ja Yhdysvaltojen välillä raportoidut luvut antavat aihetta huoleen, mutta ennen tuottavuuden kasvun hitauden taustalla olevien syiden analysointia ja selittämistä on korostettava palvelujen tuottavuuden mittaamiseen liittyviä ongelmia. Työvoiman tuottavuuteen liittyvät käsitteet toimivat hyvin teollisuusyrityksissä, mutta ovat huomattavan epävarmoja mitattaessa palvelusektorin tuottavuutta.

Yritystoimintaan liittyvien palvelujen tuottavuuden paraneminen riippuu suuresti aineettomaan omaisuuteen tehdyistä sijoituksista, kuten sijoituksista koulutukseen, asiakassuhteiden hoitoon, yrityskuvaan ja tehokkaan organisaation luomiseen sekä sijoituksista ohjelmistoihin sekä tieto- ja viestintätekniikkaan. "Aineettomat sijoitukset" olisi kiireellisesti määriteltävä sekä tilastollisin termein että yritysten raporteissa, jotta aineeton omaisuus voitaisiin yksilöidä, mitata ja raportoida.

Nykyisissä palvelutilastoissa olevia puutteita ja niistä johtuvia taloudenlaajuisen tuottavuuden mittaamisessa olevia puutteita kuvataan liitteessä III, kehystetyssä tekstissä 2.

Haasteet

Palvelusektorin tilastollinen kattavuus on yleisesti jäljessä teollisuudesta, mutta erityisen vakavia tilastolliset puutteet ovat tuottavuuden mittaamisen osalta.

Luotettavan tiedon puuttuminen yritysten aineettomasta omaisuudesta johtaa epätietoisuuteen ja spekulaatioon sen todellisesta arvosta. Aineettoman omaisuuden mittaaminen ja raportointi on nykyisin yksi hallitusten, yritysten, sijoittajien ja muiden sidosryhmien tärkeimmistä huolenaiheista. Tämä ongelma koskee erityisesti palveluyrityksiä, joiden toiminta perustuu lähes täysin aineettomaan omaisuuteen.

III.4 Tieto- ja viestintätekniikan käyttö yrityksissä yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla

Viimeaikaiset tuottavuuden kasvua ja tieto- ja viestintätekniikan käyttöä koskevat tutkimukset osoittavat, että tieto- ja viestintätekniikka kasvattaa nopeasti tuottavuutta siihen investoineilla sektoreilla, ks. kuva 5 [15]. Tieto- ja viestintätekniikan avulla yritykset voivat lisätä yleistä tehokkuuttaan yhdistämällä työvoiman ja pääoman tuotannontekijöiden kokonaistuottavuudeksi. Tämän uskotaan olevan tärkein selitys jakelukaupan tuottavuudessa viime aikoina Yhdysvalloissa ja Australiassa tapahtuneelle kasvulle.

[15] European Competitiveness Report 2002 (SEC (2002) 528).

Kuva 5. Tieto- ja viestintätekniikkaa käyttävien palvelujen osuus työvoiman tuottavuuden keskimääräisestä vuosikasvusta, prosenttipisteinä

>VIITTAUS KAAVIOON>

Huom.: Tieto- ja viestintätekniikkaa käyttävät palvelut sisältävät jakelukaupan, rahoituspalvelut sekä yrityspalvelut.

Lähde: OECD

Sektorikohtaista tietoa ei valitettavasti ole saatavilla, mutta tieto- ja viestintätekniikan kokonaiskulut EU:ssa olivat 4,2 prosenttia BKT:sta vuonna 2001, kun vastaava luku Yhdysvalloissa oli 5,3 prosenttia ja Japanissa 4,0 prosenttia. Tuottavuudessa esiintyvän kuilun kuromiseksi umpeen EU:n on sijoitettava enemmän tieto- ja viestintätekniikkaan, erityisesti yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla. Erityisen tärkeää on liiketoimintaprosessien parantamiseen ja innovointiin liittyvien etujen hyödyntäminen parantamalla tarjottavien palvelujen integrointia, ulottamalla niitä entistä laajemmalle ja räätälöimällä niitä asiakkaiden erityistarpeisiin.

Koska sektorikohtaisia virallisia tilastoja tieto- ja viestintätekniikan käytöstä ei ole, komissio käynnisti vuoden 2001 loppuvaiheilla erillisen toimen, jolla seurataan ja arvioidaan sähköisen liiketoiminnan valmiuksia ja vaikutuksia Euroopan talouden eri sektoreilla [16].

[16] Tulokset, alakohtaiset raportit mukaan luettuina, julkaistaan säännöllisesti ja ovat saatavana osoitteessa www.ebusiness-watch.org, tai komission web-serverillä osoitteessa www.europa.eu.int/comm/enterprise/ict/policy/watch/index.htm.

Haaste

Tieto- ja viestintätekniikan integrointia liiketoimintaprosesseihin on tarpeen edistää edelleen. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kannalta erityisen tärkeää on parantaa digitaalisen jakelun edellytyksiä luomalla niille riittävät verkkoinfrastruktuurit ja sanomastandardit sekä laatusertifiointi ja akkreditointi.

III.5 Yritysten T&K- ja innovaatiotoiminta yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla

Jotkut Euroopan innovatiivisimmista yrityksistä löytyvät yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalta, mutta alan T&K-toiminnan kokonaistaso on yleensä alhainen ja kaukana Yhdysvaltojen tasosta. EU:n talous on viime vuosikymmenien aikana kehittynyt palvelutaloudeksi (ks. luku II), mutta markkinapalvelujen [17] osuus yritysten T&K-toiminnan kokonaismenoista on edelleen suhteellisen pieni. EU:n keskiarvo vuonna 2001 oli 13 prosenttia, mutta erot jäsenvaltioiden välillä olivat suuret, ks. liite I, kuva D. Vastaava luku Yhdysvalloissa oli 34 prosenttia, joten vaikka palveluyritysten T&K-menot ovatkin kasvaneet huomattavasti vuodesta 1991, ero Yhdysvaltoihin on samanaikaisesti kasvanut.

[17] On tärkeää todeta, että T&K-menojen alakohtaisessa erittelyssä on vakavia menetelmiin ja kansainväliseen vertailukelpoisuuteen liittyviä ongelmia. Esimerkiksi T&K-toiminnan ulkoistamista koskevat eri tasot haittaavat maidenvälisten alakohtaisen tiedon vertailtavuutta.

Haaste

Aktiivisempi suora osallistuminen T&K-yhteishankkeisiin korkean teknologian yritysten kanssa voisi nopeuttaa teknologian kehittämistä sekä uusien teknologioiden käyttöönottoa. Palveluyritysten osallistumista tutkimuksen puiteohjelmaan voisi myös lisätä sisällyttämällä sitä koskevat aiheet työohjelmaan. EU:n tavoitetta suunnata kolme prosenttia BKT:sta tutkimus- ja kehitystoimintaan [18] ei olisi niin vaikea saavuttaa, jos palvelusektori toimisi aktiivisemmin, taloudellista painoarvoaan vastaavasti.

[18] Komission tiedonanto. Lisää tutkimusta Euroopan hyväksi - Tavoitteena 3 prosenttia BKT:sta ja Tutkimusinvestoinnit: toimintasuunnitelma Euroopalle, KOM (2003)266 lopullinen ja KOM(2002)499 lopullinen.

III.6 Ammattitaito

Ilman yritystoimintaan liittyvien palvelujen 1990-luvun toisella puoliskolla käynnistämää talouskasvua EU:n työttömyysluvut olisivat olleet jopa korkeammat kuin tällä hetkellä. Vaikka työvoiman tarjonta on runsasta, uusien työpaikkojen edellyttämän koulutuksen erittely osoittaa, etteivät kysyntä ja tarjonta kohtaa. Kaikilla talouden sektoreilla, ei siis ainoastaan osaamisvaltaisten yrityspalvelujen alalla, korkeasti koulutettujen työntekijöiden kysyntä on kasvanut (korkea-asteen koulutuksen ensimmäinen ja toinen vaihe), ks. liite I, kuva E. Tämä kehitys osoittaa jatkokoulutetun työvoiman tarpeen.

Ammattitaidon puutteeseen liittyviä ongelmia käsitellään Euroopan työllisyysstrategiassa ja sen tuloksena eurooppalaisen työvoiman ammattitaidon yleistä parantamista varten on tehty huomattavia investointeja. Saatavilla olevien tietojen mukaan keskitason ja korkean tason ammattitaitoa vaativien työpaikkojen määrän kasvu erityisesti osaamisvaltaisten yrityspalvelujen alalla on suurempi kuin vastaavantasoisen työvoiman määrän kasvu. Koska edellytetyn koulutuksen taso Yhdysvalloissa ja Japanissa on korkeampi, ammattitaidossa esiintyvien puutteiden ei näissä maissa oleteta estävän osaamisvaltaisten yrityspalvelujen tuottavuutta samassa mittakaavassa kuin EU:ssa [19].

[19] OECD: Science, technology and industry scoreboard 2003.

Työvoiman ammattitaito vaikuttaa tuottavuuden kasvuun, koska se mahdollistaa tieto- ja viestintäteknikkaan ja muihin innovatiivisiiin kohteisiin tehtyjen investointien hyödyntämisen. Useiden yritystoimintaan liittyvien palvelujen työvoimavaltaisuus, asiakaskeskeisyys, osaamisvaltaisuus ja kokemustiedon tärkeys ovat tekijöitä, jotka edellyttävät ammattitaitoista työvoimaa, jotta tuottavuus kasvaisi.

Haaste

Jatkuva opiskelu ja ammattitaidon ajan tasalla pitäminen ovat erityisen tärkeitä yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla toimiville yrityksille osittain niiden työvoimavaltaisuuden vuoksi ja osittain siksi, että yksittäisen työntekijän antaman panoksen laatu on tarjotun palvelun kannalta elintärkeää. Poliittisessa kehyksessä on erityisesti käsiteltävä pk-yritysten työntekijöiden koulutustarjontaa. Yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat erittäin herkkiä työmarkkinaolosuhteiden muutoksille. Yritystoimintaan liittyvien palveluiden alalla törmätään jatkuvasti työllisyyden joustavuustarpeeseen, joka olisi otettava huomioon työmarkkinoita koskevissa määräyksissä (esimerkiksi osa-aikaisuus,liikkuvuus) [20] liikkuvuus)

[20] Komission ehdotus direktiiviksi ammattipätevyyden tunnustamisesta (KOM(2002)119) voi edistää ratkaisevasti ammattitaitojen liikkuvuutta, kun pätevien ammattilaisten vapaa liikkuvuus EU:ssa paranee.

III.7 Kansainvälinen kauppa ja ulkomaiset suorat sijoitukset

Kansainvälinen kauppa ja ulkomaiset suorat sijoitukset avaavat eurooppalaisten yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailykyvyn kannalta keskeisen ulottuvuuden. Näyttääkseen kilpailukykyiseltä eurooppalaisten yritystoimintaan liittyvien palvelujen olisi oltava ulkomaankaupassa ja ulkomaisissa sijoituksissa johtoasemassa.

Yksi palvelusektorin ominaispiirteistä on sen paikallismarkkinoilla toimimisen tärkeys. Tämä on syynä siihen, että yritystoimintaan liittyvien palvelujen osuus ulkomaisista suorista sijoituksista on suhteellisen suuri (66 prosenttia kaikista sisäisistä ja ulkoisista sijoituksista), joista suurin osuus on yrityspalveluilla (34 prosenttia ulkomaisista suorista sijoituksista yritystoimintaan liittyviin palveluihin) sekä rahoitus- ja vakuutuspalveluilla (30 prosenttia).

Yritystoimintaan liittyvien palvelujen suosituimmuusasema ulkomaisissa suorissa sijoituksissa näkyy myös siinä, että yritystoimintaan liittyvien palvelujen osuus tavaroiden ja palvelujen kansainvälisessä kaupassa yhteensä on EU:ssa noin 18 prosenttia, mikä on hieman suurempi kuin Yhdysvalloissa (16 prosenttia) ja Japanissa (13 prosenttia). Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kansainvälisen kaupan osuus palvelujen kansainvälisestä kaupasta EU:ssa yhteensä on kuitenkin noin kaksi kolmasosaa.

Eurooppalaisten yritystoimintaan liittyvien palvelujen markkinaosuus kansainvälisessä kaupassa (vienti + tuonti) on suurempi (26 prosenttia) verrattuna Yhdysvaltoihin (18 prosenttia), ks. kuva 6. Tätä voidaan pitää vahvana osoituksena eurooppalaisten yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukyvystä. Markkinaosuuksissa olevat erot ovat kuitenkin suuremmat tuonnissa kuin viennissä (ks. kuva 6). EU on merkittävä yritystoimintaan liittyvien palvelujen tuoja ja sen nettoylijäämä on pieni. Positiivinen nettotase syntyy suhteellisen suuresta rahoitus- ja vakuutuspalvelujen sekä liikenteen ja tietoteknisten palvelujen ylijäämästä, kun taas eräät osaamisvaltaiset yritystoimintaan liittyvät palvelut (lakiasiainpalvelut, tilinpitoon ja johtamiseen liittyvät palvelut sekä mainonta- ja markkinatutkimuspalvelut) sekä rojaltit ovat runsaasti alijäämäisiä. Yhdysvaltojen nettotase yhteensä on kaksinkertainen absoluuttisina lukuina EU:hun verrattuna (Yhdysvaltojen 35 miljardia euroa verrattuna EU:n 17 miljardiin euroon) ja selvästi parempi, kun tarkastellaan vienti- ja tuontikatelukuja, jotka osoittavat Yhdysvaltojen 124 prosentin ylijäämää verrattuna EU:n 108 prosentin ylijäämään.

Kauppataseen paraneminen muuhun maailmaan nähden antaa olettaa, että yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat lisääntyneiden kilpailupaineiden edessä, mikä lisää niiden tuottavuutta. Nykyisessä tilanteessa tämä pätee yleensä verkko- ja rahoituspalveluihin, joilla vapautumisprosessi on vielä käynnissä, mutta ei eräisiin yrityspalveluihin ja jakelukauppaan, jotka useissa tapauksissa toimivat pirstoutuneilla ja suljetuilla markkinoilla.

Kuva 6. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen vienti ja tuonti vuonna 2001

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: Eurostat: Foreing trade. Huom. EU:n sisäkauppa ei sisälly kokonaismäärään.

Eurooppalaiset palvelun tarjoajat kohtaavat edelleen useita rajoituksia kolmansien maiden kanssa. Yksi merkittävimmistä Uruguayn kierroksen tuloksista oli saada palvelutoiminnot mukaan WTO-sopimukseen. Palvelukaupan esteet ovat kuitenkin osoittautuneet paljon monitahoisimmiksi ja vaihtelevimmiksi kuin tavarakaupan esteet. Palvelukaupan maailmanlaajuisen vapauttamisprosessin jatkamiseksi 1. tammikuuta 1995 voimaan tulleen palvelukaupan yleissopimuksen (GATS) pohjalta käydään parhaillaan monenvälisiä neuvotteluja. Edellä tarkoitettujen monenvälisten neuvottelujen siitä kärsimättä EU käy lisäksi palvelukauppaa koskevia kahden- ja monenvälisiä neuvotteluja, esimerkkinä Meksikon ja Chilen kanssa tehdyt vapaakauppasopimukset ja parhaillaan käytävät neuvottelut Mercosurin ja Persianlahden yhteistyöneuvoston kanssa.

Haasteet

Maailmanlaajuinen yritystoimintaan liittyvien palvelujen kauppa olisi vapautettava monenvälisin ja kahdenvälisin neuvotteluin. Alan yritysten saama suora etu on ilmeinen, muttä epäsuora etu on yhtä tärkeä: yritystoimintaan liittyvien palvelujen kansainvälisen kaupan vapauttaminen ja palvelujen tarjontaa sisämarkkinoilla koskevan direktiivin mukainen rajatylittävän kaupan ja investointitoiminnan sisämarkkinaesteiden poistaminen saattaa EU:n yritykset entistä vahvempaan kilpailupaineeseen ja antaa niille kilpailuetua kolmansien maiden yrityksiin nähden.

Kuluttajille myytävien yritystoimintaan liittyvien palvelujen vapauttamiskohtelussa ja markkinoille pääsyssä on otettava huomioon kuluttajakysymykset.

IV. Tulevaisuus

IV.1 Keskeiset poliittiset kysymykset

Taloudellinen analyysi osoittaa, että yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat EU:n talouden suurin sektori työllistäen vuonna 2001 noin 55 miljoonaa henkilöä, mikä on lähes 55 prosenttia EU:n markkinatalouden kokonaistyöllisyydestä. Yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat tähän mennessä olleet suurin työpaikkojen luoja EU:ssa. Yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat myös uusien yritysten perustamisen osalta dynaamisin sektori. Yli kaksi kolmasosaa uusista yrityksistä aloittaa toimintansa yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla. Analyysin mukaan sektorin tuottavuuden viimeaikainen kehitys on kuitenkin huomattavasti jäljessä Yhdysvaltojen kehityksestä. Samaan aikaan sektorin tulevaa työllisyyttä uhkaa palvelualan - puhelinpalveluista tietoteknisiin palveluihin - työpaikkojen siirtyminen Yhdysvaltoihin ja Aasiaan.

Näihin analyysissa yksilöityihin haasteisiin on vastattava kiireellisesti. Muussa tapauksessa eurooppalainen yritystoimintaan liittyvä palvelusektori on vaarassa menettää markkinoita. Jos emme pysty tuottamaan parempia puiteolosuhteita ongelmien ratkaisemiseksi, vaarana on työllisyyden siirtyminen muille alueille, kuten jo eräillä yritystoimintaan liittyvillä palvelusegmenteillä ja useilla teollisuussektoreilla on tapahtunut. Tämä olisi erityisen vahingollista teollisille sektoreille, jotka kaikki ovat riippuvaisia korkealuokkaisesta palvelualan infrastruktuurista.

Taloudellisessa analyysissa lueteltuihin yritystoimintaan liittyviä palveluja EU:ssa koskeviin haasteisiin perustuen voidaan nimetä seuraavat keskeiset poliittiset kysymykset:

1. Markkinoiden yhdentyminen ja kilpailu yritystoimintaan liittyvien palvelujen markkinoilla ei ole riittävää takaamaan alan kilpailukykyä ja lisäämään sitä.

2. Tarvittavat tuotantopanokset (ammattitaitoinen työvoima, tieto- ja viestintätekniikan ja pääoman käyttö) ovat laadullisesti ja määrällisesti puutteellisia.

3. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen tuotokset eivät ole riittävän läpinäkyviä (standardit), arvostettuja (aineettoman omaisuuden raportointi) tai dokumentoituja (laatu).

4. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen tarjonta ja käyttö on rajallista vähemmän kehittyneillä alueilla ja ehdokasmaissa vaikuttaen pääasiassa pk-yrityksiin ja talouden lähentymisprosesseihin.

5. Alaa ja sen markkinoita ei tunneta riittävästi, mikä hankaloittaa yritysten ja päättäjien päätöksentekoa.

1. Markkinoiden yhdentyminen ja kilpailu yritystoimintaan liittyvien palvelujen markkinoilla ei ole riittävää takaamaan alan kilpailukykyä ja lisäämään sitä [21].

[21] Palvelujen tarjontaa koskeva direktiivi tulee olemaan avainasemassa ratkaistaessa tätä Euroopan palvelumarkkinoiden yhdentymisen epäonnistumiseen liittyvää ongelmaa. Yritystoimintaan liittyvissä palveluissa tilanne ei ole kaikkien palvelujen osalta sama, sillä eräillä markkinoilla kilpailu ja yhdentyminen on jo korkealla eurooppalaisella tasolla. Ehdotetut toimet koskevat kuitenkin suurinta osaa yritystoimintaan liittyvistä palveluista, erityisesti markkinoinnin yhdentymisen parantamistarpeen osalta.

1.1 Palvelukaupan esteiden poistaminen sisämarkkinolla ja kansainvälisessä kaupassa. Palvelujen tarjontaa sisämarkkinoilla koskevan direktiivin mukainen rajatylittävän kaupan ja investointitoiminnan sisämarkkinaesteiden poistaminen ja teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä annetun direktiivin (98/34/EY) soveltamisalan mahdollinen laajentaminen yhdessä yritystoimintaan liittyvien palvelujen kansainvälisen kaupan vapauttamisen kanssa saattaa EU:n yritykset entistä vahvempaan kilpailupaineeseen ja tarjoaa EU:lle tarvittavan sääntelykehyksen niiden markkinoiden avaamiseksi, jotka vielä ovat liian pirstaloituneita ja suojattuja. Tämä antaa eurooppalaisille yrityksille kilpailuetua verrattuna kolmansien maiden yrityksiin nykyisessä tilanteessa, jossa näihin maihin suuntautuva toiminnan ulkoistaminen uhkaa lisääntyvässä määrin EU:n palveluyrityksiä ja työllisyyttä.

Oikeudellisten ja hallinnollisten esteiden poistaminen Euroopan sisällä on tarpeen, mutta ei riitä todellisten palvelualan yhtenäismarkkinoiden syntyyn. Palvelumarkkinoiden täydellisen yhdentymisen esteinä on lisäksi muun muassa taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuuriin liittyviä esteitä. Monia taloudellisia esteitä voitaisiin vähentää sellaisin täydentävin toimenpitein kuin edistämällä yrittäjyyttä, verkkoja, ammattitaitoa, yhteisiä laatustandardeja sekä innovaatiotoimintaa. Esteiden suuri määrä on toinen seikka, jolla voidaan perustella palveluiden tarjontaa sisämarkkinoilla koskevasta direktiivistä ja tästä tiedonannosta johtuvat lainsäädäntöön liittyvät ja muut kuin lainsäädäntöön liittyvät toisiaan täydentävät toimenpiteet, joita tarvitaan kilpailukykyisten palvelualan sisämarkkinoiden luomiseksi.

1.2 Kilpailun edistäminen yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukyky edellyttää kilpailevia markkinoita. Tiettyjen palvelualojen, kuten televiestinnän ja ilmaliikenteen avaaminen kilpailulle on lisännyt markkinaolosuhteissa toimivien yritysten määrää, vähentänyt hintoja, parantanut laatua ja edistänyt työllisyyttä sekä tarjolla olevaa palveluvalikoimaa. Tällaisten aiemmin suojattujen yritysten kilpailukyky on lisääntynyt ja ne suhtautuvat entistä motivoituneemmin kilpailua edistäviin strategioihin. Kilpailu on tärkeää innovaatiotoiminnan, yrittäjyyden, tuottavuuden ja kasvun kannalta, erityisesti niillä palvelusektoreilla, jotka toimivat muita pirstaloiduimmilla ja suljetuimmilla markkinoilla.

Vastaavasti muilla sektoreilla, kuten tietyissä yrityspalveluissa, markkinat ovat toimineet jossan määrin kilpailuedellytysten alaisina ja niiden hallinnollinen liiketoimintaympäristö ei ole ollut niin säänneltyä. Kilpailupolitiikalla on kuitenkin ollut tärkeä asema kilpailun edistämisessä, erityisesti asiantuntijapalvelujen ja jakelukaupan alalla.

1.3 Julkishallinnon nykyaikaistaminen. Monien yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukyky liittyy kiinteästi julkishallinnon tuloksellisuuteen. Suuri joukko julkisten viranomaisten perinteisesti tarjoamia palveluja voidaan myös tarjota yritysten voimin. Erityisesti sähköisen hallinnon ja yleishyödyllisiin palveluihin liittyvän hyvän hallintokäytännön kehittyminen sekä yksityisen rahoituksen lisääntyminen voi parantaa yksityisten ja julkisten toimijoiden yhteistyötä, josta on hyötyä sekä näiden palvelujen käyttäjille että tarjoajille. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyökumppanuuksia (PPP) olisi sen vuoksi edistettävä, mikä lisää tehokkuutta ja alentaa käyttäjille koituvia kustannuksia kilpailupaineiden lisääntyessä.

Täydentäviä toimia julkisyhteisöjen palveluihin liittyvien innovaatioiden ja palvelujen nykyaikaistamisen edistämiseksi olisi myös kannustettava jäsenvaltioiden parhaita käytäntöjä koskevan esikuva-analyysin avulla. Myös komission ehdottamat julkisia hankintoja koskevat uudet nykyaikaiset säännöt vahvistavat entisestään palvelun tarjoajien keskinäistä kilpailua.

2. Tarvittavat tuotantopanokset (ammattitaitoinen työvoima, tieto- ja viestintätekniikan ja pääoman käyttö) ovat laadullisesti ja määrällisesti puutteellisia.

2.1 Jatkuvan opiskelun ja ammattitaidon ylläpitämisen varmistaminen. Siirtyminen osaamistalouteen, jossa yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat määräävässä asemassa, riippuu työvoimasta, jonka ammattitaito on mukautettu tähän muutokseen, mikä varmistaa tällaisen työvoiman työllistettävyyden ja parantaa siten työllisyyden turvaamisen ja työjärjestelyjen joustavuuden (esim. osa-aikaisuus, etätyö) välistä tasapainoa. Lisäksi se helpottaa työntekijöiden liikkuvuutta ja auttaa voittamaan ammattitaidossa esiintyvää epätasapainoa, erityisesti tietokonealalla ja muilla osaamisvaltaisilla palvelualoilla.

Jos Eurooppa ei osaamistaloudessa paranna ammattitaitoisen työvoiman kehittämistä, yritystoimintaan liittyvän palvelusektorin kilpailukyky laskee. EU:ssa on toteutettava työvoiman ammattitaitoon liittyviä politiikan toimia, erityisesti pk-yritysten osalta, jotta palvelualan työpaikkojen siirtyminen muualle, kuten teollisuudessa on tapahtunut, vältetään.

2.2 Tieto- ja viestintätekniikan käyttöönoton tukeminen liiketoimintaprosesseissa. Kaikkien yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla toimivien yritysten, erityisesti pk-yritysten, on tuottavuutta lisätäkseen hyödynnettävä kaikki tieto- ja viestintätekniikan tarjoamat mahdollisuudet. Näin on jo tapahtunut Yhdysvalloissa, jossa sekä tieto- ja viestintätekniikkaa käyttävillä että tieto- ja viestintätekniikkaa tuottavilla sektoreilla tuottavuuden kasvu kiihtyi. Tieto- ja viestintätekniikkaa käyttävien palvelujen tuottavuuden kasvu on kuitenkin ollut viime vuosina vähäistä Euroopassa. Tieto- ja viestintätekniikka olisi integroitava laajemmin ja paremmin tieto- ja viestintätekniikkaa käyttäviin yritystoimintaan liittyviin palveluihin, jotta Lissabonin strategian tavoitteita ei vaarannettaisi. Lisäksi tiettyjen tieto- ja viestintätekniikkaa tuottavien palvelujen asemaa olisi edistettävä, jotta tieto- ja viestintätekniikasta saatavat tulokset millään palvelu- tai tuotantosektorilla paransivat. Uusi teknologia itsessään ei lisää tuottavuutta. Lisäksi tarvitaan asianmukaista panosta palvelusektorilta tukemaan uuden teknologian käyttöönottoa, soveltamista ja integrointia liiketoimintaprosesseihin.

2.3 Yritysten T&K- ja innovaatiotoiminnan rohkaiseminen yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla. Palveluyritysten innovaatiotaso on korkea ja ne ovat usein edistyneimpien teknisten sovellusten käyttäjiä. Lisäksi tietopalvelutoimet (esim. liikkeenjohdon konsulttipalvelut, tietotekniikkapalvelut, T&K-palvelut) toimivat innovaatioprosessien katalysaattoreina koko taloudessa. Eräät Euroopan innovatiivisimmista yrityksistä löytyvät palvelusektorilta, mutta sektorin T&K-toiminnan kokonaistaso on yleisesti alhainen. Palvelujen T&K-toiminnan taso on huomattavasti Yhdysvaltoja jäljessä.

Poliittisten innovaatiohankkeiden pitäisi edistää sekä palveluihin suunnattuja erityistoimia (esim. organisatoristen palveluinnovaatioiden rooli) että lisätä palveluyritysten aktiivisempaa osallistumista T&K-ohjelmiin. Palveluyritysten osallistumista kansallisen ja Euroopan tason T&K-ohjelmiin olisi lisättävä, jotta niiden erityisongelmia ja tarpeita voitaisiin käsitellä. EU:n tavoite suunnata 3 prosenttia BKT:sta tutkimus- ja kehitystoimintaan ei olisi niin vaikea saavuttaa, jos yritystoimintaan liittyvä palvelusektori toimisi aktiivisemmin, taloudellista painoarvoaan vastaavasti.

3. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen tuotto ei ole riittävän läpinäkyvä (standardit), arvostettu (aineettoman käyttöomaisuuden raportointi) tai dokumentoitu (laatu).

3.1 Standardointi. Vapaaehtoiset standardit tarjoavat ratkaisuja liitäntäongelmiin, joita esiintyy kansalliset rajat ylittävien palvelujen tarjonnassa. Ne antavat käyttäjälle mahdollisuuden verrata tuotteita ja hintoja, mikä lisää kilpailua ja tehokkuutta. Etukäteen sovittujen ja tasapainotettujen standardien [22] puuttuessa, markkinoiden läpinäkyvyys on pientä ja vaihtoehtoisen toimittajan puoleen kääntyminen voi tulla kalliiksi ja sisältää riskejä. Standardit hyödyttäisivät palvelujen tarjoajia, jotka voisivat keskittyä palvelutuotannon sisäisiin prosesseihin ja saavuttaa joitakin mittakaavaetuja. Standardeja noudattamalla voitaisiin myös lisätä palveluntarjoajien markkinaosuutta ja parantaa heidän neuvotteluasemaansa. Komissio edistää tällaisten vapaaehtoisten standardien luomista palvelujen tarjoajien johdolla samaan tapaan kuin teollisuustavaroille.

[22] Useiden yhteensopimattomien standardien ilmestymisestä eri EU-maissa johtuvalla "ylistandardoinnilla" olisi kielteisiä vaikutuksia.

3.2 Aineetonta omaisuutta koskeva raportointi. Yritysten aineettomasta omaisuudesta tarvitaan luotettavaa tietoa sekä yritystasolla että hallituksen politiikkaa kehitettäessä, jotta resursseja ei kohdennettaisi tehottomasti. Muutoin seurauksena on epävarmuutta ja spekulaatiota sen todellisesta arvosta. Aineettoman omaisuuden mittaaminen ja raportointi on nykyisin yksi hallitusten, lainsäätäjien, yritysten, tilintarkastajien ammattikunnan, sijoittajien ja muiden sidosryhmien tärkeimmistä huolenaiheista. Tämä ongelma koskee erityisesti palveluyrityksiä, joiden toiminta perustuu lähes täysin aineettomaan omaisuuteen. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen tuottavuuden paraneminen riippuu suuresti aineettomaan omaisuuteen tehdyistä sijoituksista, kuten sijoituksista koulutukseen, asiakassuhteiden hoitoon, yrityskuvaan ja sisäiseen organisaatioon sekä sijoituksista ohjelmistoihin sekä tieto- ja viestintätekniikkaan.

Yrityksillä on nykyisin merkittävää kokemusta erilaisten vapaaehtoisten suuntaviivojen käytöstä inhimillisen pääoman ja muun aineettoman omaisuuden raportoinnissa. Tällä toiminnalla on pitkän aikavälin vaikutusta vain jos luokittelua (taksonomia) yhdennetään - ei niinkään luomalla monia erilaisia raportointimenetelmiä. Lisätäkseen yrityksen aineettomaan omaisuuten liittyvää luotettavaa tietoa komissio aikoo parantaa aineettoman omaisuuden tunnistamista, mittaamista ja raportointia. Tämä täydentäisi, mutta olisi erillään parhaillaan käynnissä olevasta tilinpitosääntöjen ja yrityshallinnon kehittelytyöstä.

3.3 Laatu. Laatu on hinnan ohella tuotteen markkina-arvon kannalta tärkein tekijä ja siten kilpailukyvyn varmistamisen kannalta keskeinen. Laadulla on merkittävä asema yrityksiä toisistaan erottavien tekijöiden määrittelemiselle, yritysten maineelle sekä kilpailuedun ja erityispalvelujen tuottamiselle. Osaamistalous ei voi olla kilpailukykyinen ilman korkealaatuisia palveluja. Lisäksi eurooppalaisten palvelujen olisi oltava valmiit kilpailemaan laadulla, koska halvan työvoiman mailla (esim. Aasiassa) on paremmat mahdollisuudet kilpailla kustannuksilla.

Tavaran toimittamisesta poiketen palvelun toimittaminen edellyttää kuitenkin yleensä kiinteää yhteyttä palvelun tarjoajan ja asiakkaan välillä, mikä vaikeuttaa toimitusprosessin ja sen tuloksen erottamista toisistaan. Tavoitetta eli etukäteismääritelmää palvelun kaikista laatuosista ei yleensä ole vielä mahdollista asettaa, eikä laaja-alaista eurooppalaista laatupolitiikkaa palvelujen osalta ole. Komissio aikoo kannustaa ja tukea palvelutuotteita koskevien laatuindikaattoreiden luomista samaan tapaan kuin teollisuustavaroille sekä edistää parhaita palvelukäytäntöjä.

4. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen tarjonta ja käyttö on rajallista vähemmän kehittyneillä alueilla ja ehdokasmaissa vaikuttaen pääasiassa pk-yrityksiin ja talouden lähentymisprosesseihin.

Talouden globalisoituessa yrityspalvelut toimivat "teollisuuden aivoina", mistä voi seurata kilpailullista etua niille yrityksille ja alueille, joilla edistyneet yrityspalvelut ovat helposti saatavilla. Näillä palveluilla on luonnostaan taipumus keskittyä keskeisille, hyvät kansainväliset yhteydet omaaville suurkaupunkialueille.

Yritystoimintaan liittyvien palvelujen alueellisten markkinoiden kehittäminen, erityisesti pk-yritysten innovaatiotoimintaa helpottavien kehittyneiden palvelujen osalta, on välttämätöntä, jotta vähemmän edistyneet Euroopan alueet, unioniin liittyvät maat mukaan luettuina, saisivat edistyneemmät maat ja alueet kehityksessä kiinni. Nämä palvelut saattavat lisäksi edistää kilpailukykyisemmän alueellisen toimintaympäristön kehittymistä, mikä lisää alueelle suuntautuvaa investointitoimintaa. Lisäksi suurin osa uusista korkealuokkaisista työpaikoista, joita aluepolitiikalla pyritään luomaan, syntyy juuri palvelusektorille. Sekä tasavertaisessa kilpailuasemassa olevat julkiset että yksityiset palvelut voivat keskinäistä synergiavaikutustaan hyödyntäen vaikuttaa tähän myönteiseen kehityskulkuun. Näyttää siltä, että nykyaikaisessa aluekehityspolitiikassa ei keskitytä pelkästään teollisuuteen, vaan otetaan palvelut aikaisempaa paremmin huomioon.

5. Alaa ja sen markkinoita ei tunneta riittävästi, mikä hankaloittaa yritysten ja päättäjien päätöksentekoa.

Saatavilla olevien taloudellisten tietojen ja analyysien tasoa on tarpeen parantaa kiireellisesti, erityisesti parantamalla palvelutilastoja. Liike-elämän toimijat, ammatilliset järjestöt, talousasiantuntijat, poliittiset päättäjät ja joukkotiedotusvälineet eivät tunnusta täysin yritystoimintaan liittyvien palvelujen keskeistä merkitystä EU:n talouden kestävälle kehitykselle. Tämä johtuu ennen kaikkea siitä, että palvelujen merkitys taloudelle ei käy asianmukaisesti ilmi nykyisistä tutkimuksista ja tilastoista. Yritystoimintaan liittyviä palveluja koskevan tiedon ja tilastollisen kattavuuden parantaminen yritystoimintaan liittyvien palvelujen alalla on tärkeä toimi, jotta kilpailukyvyn takana olevat todelliset voimat ymmärrettäisiin paremmin. Tämä on liike-elämän toimijoiden, poliittisten päättäjien ja muiden sidosryhmien päätöksenteon sekä tässä tiedonannossa esitettyjen politiikan toiminta-alojen täytäntöönpanon ohjaamisen kannalta olennainen väline.

Koska uutta tilastotietoa koskevan ehdotuksen esittämisen ja uuden tilastotiedon saatavilla olon väliin jäävä aika on pitkä, liitteessä III "Palvelualan tilastot - käyttäjätarpeiden tarkastelu pitkän aikavälin strategiassa" päädyttiin samanaikaisesti tämän tiedonannon ja ehdotettujen politiikan toimien ohella esittämään aiheesta suhteellisen yksityiskohtainen strategia. Palvelusektorin tilastojen parantamista on tarkasteltava yrityksiä koskevien tilastotietojen keruun kokonaisuuden kannalta. Tilastotiedon keruusta yrityksille aiheutuvan rasitteen hoitamista varten on vahvistettava prioriteetit yritystilastoja koskeville tilastovaatimuksille.

IV.2 Yhtenäisen politiikan kehyksen luominen

Tämän tiedonannon analyyttinen puoli osoittaa tarpeen käsitellä yritystoimintaan liittyvien palvelujen kustannuksiin ja laatuun liittyviä puiteolosuhteita, jotka riippuvat useista EU:n nykyisiin politiikkoihin liittyvistä kysymyksistä. Näillä kysymyksillä on kaksi pääulottuvuutta:

Ensiksi, kaikkien sidosryhmien kanssa on tarpeen tutkia edelleen, missä määrin nykyinen yritysten puiteolosuhteisiin vaikuttava EU-politiikka ei ota riittävästi huomioon palvelujen erityisluonnetta. Tällaisissa tapauksissa politiikat on muotoiltava uudelleen vastaamaan uusia taloudellisia realiteetteja.

Toiseksi, tarvitaan yhtenäiset puitteet palveluihin vaikuttavien eri politiikan alojen synergiaetujen ja keskinäisen lujittamisen lisäämiseksi. Asian monitahoisuuden vuoksi yhdellä tai usealla erillisellä politiikan toimella Euroopan kilpailukykyä voidaan lisätä vain rajallisesti. Olisi luotava edellytykset sekä tuottavuuden että työllisyyden vahvalle kasvulle ja edistettävä näin reaalitulojen ja elintason kestävää kasvua. Tämä voidaan toteuttaa mukautumalla rakenteellisiin muutoksiin ja panemalla täytäntöön toimenpiteitä, joilla yritystoimintaan liittyviin palveluihin kohdistetaan kilpailupaineita, jotka luodaan soveltamalla kaikkia sopivia asiaa koskevia yhteisön politiikkoja.

Komissio on vakuuttunut siitä, että edellä 1-5 kohdassa mainittujen politiikan toimien toteuttaminen alakohtaiset erityiskysymykset huomioon ottaen johtaa hintojen laskuun ja kyseisten palvelujen laadun kasvuun, mikä puolestaan lisää kysyntää. Tämä johtaa aggregoidulla tasolla taloudellisen toiminnan kasvuun, mikä kasvattaa reaalituloa ja kysyntää sekä parantaa kaikkien eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä. Aggregoidun tason kysynnän kasvu lisää huomattavasti uusia investointeja koko talouteen sekä luo uusia työllisyysmahdollisuuksia. Tällainen vahva sykli on kestävä ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki politiikat ovat siinä mukana. Itse kestävän kehityksen käsite on selkeä esimerkki tarpeesta luoda synergiaetuja talous-, sosiaali- ja ympäristöpolitiikan välille.

On korostettava, että ehdotetut politiikan toimet eivät kuitenkaan sovellu samassa määrin kaikkeen toimintaan, josta yritystoimintaan liittyvät palvelut muodostuvat. Haasteena on löytää sopivin yhdistelmä eri toimia ja valita poliittisten toimien luettelosta ne toimet, joita kyseisillä erityissektoreilla olisi sovellettava kullakin erityissektorilla vallitsevien puiteolosuhteiden mukaisesti.

IV.3 Täytäntöönpano

Tiedonannosta johtuvat poliittiset haasteet koskevat komissiota ja muita yhteisön toimielimiä, kansallisia hallituksia sekä muita sidosryhmiä, jotka hyötyvät siitä, että yritystoimintaan liittyvät palvelut toimivat hyvin. Ehdotus palvelujen tarjontaa sisämarkkinoilla koskevaksi direktiiviksi päättää esteistä pitkään käydyn kuulemisprosessin, mutta täydentävien toimien täytäntöönpano edellyttää kaikkien osapuolten jatkuvaa kuulemista yksityiskohtaisiin politiikkaa koskeviin ehdotuksiin perustuen, jotka komissio laatii tässä tiedonannossa esitettyjen politiikan keskeisimpien kysymysten pohjalta.

Näiden keskustelujen olisi johdettava tarkemmin suunnattuihin toimiin, jotka vastaavat yritystoimintaan liittyvien palvelujen tarpeita ja joissa otetaan huomioon yksittäisten toimialojen erityiset puiteolosuhteet. Eri prioriteetit asetetaan tasapainoon ja täytäntöönpanoa varten nimetään tärkeimmät toimijat ja aikataulut.

Kuuleminen tapahtuu yritystoimintaan liittyviä palveluja koskevan Eurooppa-foorumin yhteydessä, jonka komissio järjestää lähikuukausien aikana ja johon osallistuvat yhteisön toimielimet, jäsenvaltioiden edustajat, ammatilliset järjestöt, työntekijöiden edustajat, tutkimuslaitokset ja muut yritystoimintaan liittyvät sidosryhmät. Eurooppa-foorumissa on tarkoitus täydentää tarkemmin ja asiantuntijakeskeisimmin muissa elimissä, kuten yrityspolitiikan ryhmässä (ryhmissä), tehtyä työtä.

Komissio tekee aiheesta keskustelujen perusteella toimintasuunnitelman vuoden 2005 ensimmäisen vuosipuoliskon aikana. Tämä toimintasuunnitelma täydentää ja vahvistaa palvelujen tarjontaa sisämarkkinoilla koskevassa direktiivissä säädettyjä toimenpiteitä ja asiaa käsittelevien komission pääosastojen avulla direktiivin täytäntöönpanon edistyminen ja siihen liittyvät synergiavaikutukset pyritään ottamaan asianmukaisesti huomioon.

LIITE I

Palvelujen luokitukset lisätietoineen.

Kehystetty teksti 1. Tärkeimmät yritystoiminnan edellyttämät palvelut (toimintokohtainen lähestymistapa)

>TAULUKON PAIKKA>

Kuva A: Arvonlisä markkinataloudessa 2001. Alakohtainen erittely.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: Eurostat. YRT-tiedot.

Kuva B: Työllisyys ehdokasmaissa vuonna 2000. Alakohtainen erittely.

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: Eurostat. YRT-tiedot.

Kuva C: Työn tuottavuuden kasvu yritystoimintaan liittyvissä palveluissa, 1995-2000

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: OECD-STAN-tietokantaan 2001 perustuvat laskelmat.

Kuva D: Palvelujen osuus yritysten T&K-toiminnasta

>VIITTAUS KAAVIOON>

Lähde: OECD-ANBERD-tietokanta 2003.

Kuva E: Työllisyyden kasvu aloittain ja koulutustasoittain, 1995-2000

>VIITTAUS KAAVIOON>

Huom.: ISCED 1-2: Perusasteen ja alemman keskiasteen koulutus, ISCED 3-4: ylempi keskiasteen ja keskiasteen jälkeinen koulutus, ei kuitenkaan korkea-asteen koulutus, ISCED 5-6: korkea-asteen koulutuksen ensimmäinen ja toinen vaihe.

Lähde: Eurostat. Työvoimatutkimus.

LIITE II Tiedonannon soveltamisala

Yritysten ja palvelujen vuorovaikutussuhteet:

Yritystoimintaan liittyvien palvelujen asema ja tiedonannon soveltamisala.

>VIITTAUS KAAVIOON>

LIITE III Palvelualan tilastot - käyttäjätarpeiden tarkastelu pitkän aikavälin strategiassa

I. Johdanto

Tilastotiedot ovat viime vuosina saaneet näkyvämmän aseman poliittisessa päätöksenteossa. Lissabonissa maaliskuussa 2000 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa "komissiota kehotettiin laatimaan saavutetusta edistymisestä vuosittainen yhteenveto erikseen sovittavien työllisyyttä, innovaatioita, talousuudistusta ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevien rakenteellisten indikaattorien pohjalta". Toinen tuore esimerkki on joulukuussa 2002 hyväksytty eEurope 2005 -toimintasuunnitelma, johon sisältyy kattava vertailuindikaattoreiden luettelo. Jotta poliittinen päätöksenteko tapahtuisi luotettavin ja järkevin perustein, virallisten tilastojen on kyettävä vastaamaan tilastotietojen kasvavaan kysyntään.

Tilastotietojen tuottamisprosessi perustuu ensi sijassa lähestymistapaan, jossa tietyn tapahtuman kehitystä ja muutoksia mitataan ajallisesti. Tähän lähestymistapaan sisältyy itsessään mahdollinen ristiriita, joka johtuu siitä, että käyttäjien tarpeet ovat usein luonteeltaan kiireellisiä ja muuttuvia vaihtuvien poliittisten painopisteiden ja erilaisten asialistojen vuoksi. Pitkän aikavälin strategian kehittämiseksi on olennaisen tärkeää yksilöidä joukko poliittisia ydintarpeita, jotka edustavat eräänlaista "kestävyyttä".

Lissabonin strategiaa, joka kohdistuu kestävään kehitykseen ja jossa yhdistyvät kilpailukykyyn, täystyöllisyyteen, sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen ja ympäristön kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteet, pidetään hyvänä lähtökohtana palvelualan tilastoinnin pitkän aikavälin strategiaksi. Lissabonin tavoitteisiin lisättiin vuonna 2001 kolmas "kestävää kehitystä" koskeva pilari. Nämä politiikan alat ovat pitkälle aggregoituja, ja tilastotarpeisiin vastataan kehittämällä rakenneindikaattoreita. Niihin liittyvät tavoitteet on saavutettavissa ainoastaan ottamalla huomioon eri politiikan alat, kuten talous-, sosiaali- ja yrityspolitiikka.

Yhteisön yrityspolitiikka kohdistuu seuraaville pääalueelle: kilpailukyky, sisämarkkinat, innovaatiot, yrittäjyys ja sähköinen liiketoiminta. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen kilpailukykyä ja vaikutusta eurooppalaisten yritysten tulokseen käsittelevä tiedonanto (jäljempänä palveluja koskeva tiedonanto) muodostaa erottamattoman osan yhteisön yrityspolitiikasta ja käsittelee mainittuja pääalueita, joita täydennetään muilla aiheilla, kuten osaamisvaltaiset palvelut, ammattitaito ja aineeton omaisuus.

Kehystetty teksti 1: Palveluja koskevassa tiedonannossa käsitellyt politiikan alat

>TAULUKON PAIKKA>

Tässä asiakirjassa keskitytään palvelutilastoja koskeviin käyttäjätarpeisiin, jotka liittyvät palvelualan suunnittelu- ja seurantapolitiikkaan. Tästä yrityspolitiikan alasta on tulossa entistä tärkeämpi, sillä palveluala muodostaa kasvavan osan Euroopan unionin jäsenvaltioiden taloudesta. Suurin osa vuoden 1970 jälkeen syntyneistä työpaikoista on luotu palvelualalla, ja yritystoimintaan liittyvien palvelujen tuottaman arvonlisän osuus on suurin. Näin ollen Euroopan maiden tuleva kilpailukyky ja vauraus kytkeytyvät palvelualojen tuottavuuden kasvuun ja niiden luomaan työllisyyteen sekä siihen, mikä vaikutus niillä on teollisuuden kilpailukykyyn. Yritystoimintaan liittyvät palvelut ovat hyvin heterogeenisia aina pitkälle erikoistuneista, osaamisvaltaisista toimista, kuten tietotekniikka- ja insinööripalvelut, vähemmän ammattitaitoa vaativiin laitossiivoustehtäviin. Valtiovaltaa, alan organisaatioita, tutkijoita jne. edustavat käyttäjät tuovatkin usein esille, että paitsi laajempia, myös yksityiskohtaisempia tilastoja tarvitaan entistä enemmän.

II. Palvelualan tilastot: nykytilanne

Kansalliset ja kansainväliset tilastolaitokset ryhtyivät 80-luvun lopussa ja 90-luvulla kehittämään palvelualan tilastointia, koska palvelualan taloudellinen merkitys kasvoi ja eri käyttäjäryhmät tarvitsivat alan tilastotietoja [23].

[23] Palvelualan tilastoja koskevien käsitteiden kehityksestä ja käytännön mittausongelmista saa yleiskatsauksen YK:n talous- ja sosiaalikomitean raportista. Report of the Australian Bureau of Statistics on statistics of services (asiak. E/CN.3/2003/12).

Edellä kerrotun tuloksena annettiin useita palvelualaa koskevia EU:n asetuksia tilastollisista yritysrekistereistä sekä yritystoiminnan rakenne- ja lyhyen aikavälin tilastoista. Asetusten täytäntöönpanon seurauksena Euroopan tilastojärjestelmä on parantunut huomattavasti, mitä kuvastaa seuraava esimerkki. Ennen yritystoiminnan rakennetilastoasetuksen hyväksymistä joulukuussa 1996 [24], yhdenmukaistetut yritystoiminnan rakennetilastot olivat saatavissa ainoastaan louhinnan, tuotannon, energia- ja vesihuollon ja rakentamisen alalta. YRT-asetuksen täytäntöönpanoa onkin pidettävä erittäin merkittävänä saavutuksena, koska asetus kattaa myös yritystoimintaan liittyvät palvelut ja muut palvelualat.

[24] Neuvoston asetus (EY, EURATOM) N:o 58/97.

Palvelualan rakenteen ja palveluyritysten kasvuun vaikuttavien tekijöiden tuntemuksessa on kuitenkin vielä suuria aukkoja. Saatavissa oleva tilastoaineisto ei kuvasta oikealla tavalla palvelujen määräävää asemaa taloudessa eikä näytä yritystoimintaan liittyvien palvelujen ja muiden alojen välisen riippuvuussuhteen laajuutta.

Tähän tilanteeseen on esitettävissä useita syitä:

- Palveluja on vaikea määritellä ja mitata. Palvelualan ominaispiirteenä on, että tuotosta voidaan yleisesti luonnehtia aineettomaksi. Tietotekniikan tulo on kuitenkin muuttanut tilannetta siten, että palveluja voidaan nyttemmin pukea fyysisiksi tuotteiksi ja näin ollen toimittaa sekä varastoida fyysisin keinoin. Tuottajan ja asiakkaan välinen henkilökohtainen kanssakäyminen muodostaa tavallisesti huomattavan osuuden palvelusta - se on sosiaalista vuorovaikutusta. Sosiaalinen vuorovaikutus korostaa niin kutsuttua "pehmeää teknologiaa", jolla tarkoitetaan työntekijöiden taitoja eli tiedon tasoa, kykyä esitellä tuotteita ja viestiä asiakkaiden kanssa.

- Uudet teknologiat, tuotteet ja yrityssuhdetyypit kehittyvät ja muuttuvat nopeasti, jolloin tarve lisätä indikaattoreita tai muuttujia aiheuttaa painetta nykyiselle tiedonkeruulle tavalla, jota ei ole ennen koettu.

- Monien tilastokeskusten määrärahoja vielä leikattiin ankaralla kädellä 90-luvulla, mikä vaikeutti tilasto-ohjelmien laajentamista. Poliittinen tarve vähentää vastaajien rasitusta on niin ikään vaikeuttanut uusia tilastotutkimuksia useissa maissa. Palvelutilastojen parantaminen on nähtävä laaja-alaisena siten, että se kattaa kaikki yritysten toimitettavat tilastotiedot.

III. Ehdotus tulevien palvelualan tilastojen keskeisiksi osiksi

Jotta poliittiset päättäjät saisivat tarvitsemiaan asiaankuuluvia tilastotietoja ja indikaattoreita yritystoimintaan liittyvistä palveluista, palveluja koskevassa tiedonannossa esitetään strategia tuleviksi palvelualan tilastoiksi, ks. luku IV.1.5. Koska uusia tilastotietoja koskevan ehdotuksen esittämisen ja tietojen ilmestymishetken välinen aika on pitkä, on valittu lähestymistapa, jossa tiedonannon ja poliittisen toimenpide-ehdotuksen ohella esitetään suhteellisen yksityiskohtainen strategia. Tässä asiakirjassa kuvattuihin tiedonlajeihin on päästävä käsiksi erittäin pikaisesti, jotta pystytään seuraamaan taloudellista kehitystä ja suunnittelemaan tulevaa yritystoiminnan palvelupolitiikkaa.

Palvelualan dynaamisen kehityksen seurauksena Eurostat ja kansalliset tilastolaitokset ovat kehittäneet ehdotuksia palvelutilastojen saatavuuden parantamiseksi yritystoiminnan rakennetilastojen alalta [25]. Katsaus tuleviin käyttäjätarpeisiin ja ehdotukset uusiksi indikaattoreiksi ja muuttujiksi rakentuvat Eurostatin ehdotukseen yritystoiminnan rakennetilastoasetuksen tulevista muutoksista. Käyttäjätarpeet koskevat pääasiassa yritystoiminnan rakennetilastojen alaa, mutta koska palvelut ovat luonteeltaan monialaisia, muutkin tilastoalat otetaan huomioon, ks. kuva 1.

[25] Eurostatin kaavailuista palvelutilastojen alalta, ks. Eurostat: Services Statistics: Strategy for Services Statistics - a Complement to the Strategy on Short-term Statistics (asiak. CPS 2002/46/4/EN), esitetty sosiaalisen suojelun komitean kokouksessa Palermossa syyskuussa 2002.

Kuva 1: Strategian kattamat tilastoalat

>VIITTAUS KAAVIOON>

Tilastotietoja koskevien poliittisten tarpeiden muuttamiseksi toiminnaksi on yksilöity joukko keskeisiä osia, joiden avulla on tarkoitus kehittää uusia palvelutilastoja. Keskeiset osat ovat seuraavat:

1. Palvelualan rakenne, jossa selvitetään talouden ja työllisyyden perusmuuttujat (mukaan luettuna yritysdynamiikka, yrittäjyys ja kansainvälinen palvelukauppa (palvelujen vienti ja tuonti sekä suorat ulkomaiset sijoitukset))

2. Työpanos (työntekijöiden pätevyys, ammattitaito, koulutus ja työtunnit)

3. Teknologia- ja tietopanos (tieto- ja viestintätekniikan käyttö, sähköinen liiketoiminta, sähköinen kauppa, tutkimus ja kehitys, innovaatiot ja aineeton omaisuus)

4. Yritysten välinen vuorovaikutus (ulkoistaminen, palvelujen osto, verkostuminen, strateginen yhteistyö ja franchising-toiminta)

5. Palvelutuotokset (tuotteet, hinnat ja tuottavuus)

Keskeisiä osia ja perusteluja eri tarpeille kuvataan tarkemmin seuraavassa.

Kuva 2: Palvelualan tilastojen keskeiset osat

>VIITTAUS KAAVIOON>

III.1 Palvelualan rakenne

Perustieto yksittäisten palvelutoimien merkityksestä työllistäjänä ja arvonlisän tuottajana on tärkeää poliittisessa suunnittelussa, mutta se puuttuu monien palvelutoimien yksityiskohtaisemmalta toimialatasolta, varsinkin yrityspalvelujen osalta, koska mainittu ala on erittäin heterogeeninen. Yritystoiminnan rakennetilastoasetuksessa teollisuus käsittää 241 eri toimialaa, kun taas markkinapalveluja on 32 [26]. Kansantalouden tilinpitotiedoissa tarkemman tiedon tarve on vielä polttavampi - käyttäjien on usein tyydyttävä "muiden markkinapalvelujen" jäännöserään. Analyysia vaikeuttaa NACE-pääluokan K aggregointi, jolloin vaihtoehtoisena aggregointina olisi vähintään oltava mahdollista erottaa osaamisvaltaiset palvelut operatiivisista palveluista.

[26] Ks. Eurostat: Services Statistics: Strategy for Services Statistics - a Complement to the Strategy on Short-term Statistics (asiak. CPS 2002/46/4/EN), esitetty sosiaalisen suojelun komitean kokouksessa Palermossa syyskuussa 2002.

Yrittäjyys on uuden talouden avaintekijöitä, ja uudet yritykset edistävät dynaamisen liiketoimintaympäristön luomista taloudellisella kasvulla, avaamalla uusia työmahdollisuuksia ja innovoimalla tuotantoprosesseja ja tuotteita. Uusien yritysten suuruusluokka, selviytyminen ja työpaikkojen luominen muodostavat tärkeän osan yhteisön yrityspolitiikkaa. Vaikka uusien yritysten vaikutus talouden ja työllisyyden kasvuun on vähäistä toimintaa käynnistettäessä, uusilla yrityksillä on keskeinen merkitys talouden kasvavassa kilpailussa, joustavuudessa ja innovoinnissa. Yhdenmukaistettuja tilastoja tarvitaan pikaisesti yritysdemografian alalla.

Uusien yritysten menestymistä ei voi tulkita oikein analysoimalla pelkästään perinteisiä yritystietoja. Uuden yrityksen ja sen taustalla olevan omistajan välillä on voimakas yhtenevyys - yrittäjä ja valtaosa uusista yrityksistä aloittaa ilman työntekijöitä. Jos politiikka, jolla luodaan paremmat kehysehdot uusille yrittäjille, suunnitellaan järkevälle pohjalle, tilastojen olisi vastattava uusien yrittäjien sukupuolta ja ikää, koulutusta, ammattitaitoa ja muuta pätevyyttä koskeviin kysymyksiin.

Uusien yritysten syntymiseen vaikuttavan politiikan tavoitteena on viime kädessä paitsi uusien yritysten luominen, myös niiden selviytyminen, jotta ne pystyvät luomaan työmahdollisuuksia sekä uusia tuotteita ja palveluja alati muuttuvassa taloudessa. Kun arvioidaan uusien yritysten vaikutusta ja merkitystä taloudelliselle kasvulle, on seurattava yrityksiä pitemmällä ajanjaksolla kuin pelkästään ensimmäisenä vuonna toiminnan käynnistyttyä. Kaikki uusi toiminta ei ole kestävää, ja osa uusista yrityksistä lopettaa toimintansa. Uuden yrityksen perustaminen ei ole itsessään menestymisen mittari. Ratkaiseva tekijä on uusien yritysten vaikutus arvonlisän ja työllisyyden syntyyn. Niitä eri tekijöitä valaisevat tilastot, jotka määräävät liiketoiminnassa menestymisen, ovat ensisijaisen tärkeä alue.

Tukholmassa maaliskuussa 2001 pidetyssä neuvoston kokouksessa todettiin, että "tehokkaasti toimivien palveluiden sisämarkkinoiden luominen on yksi Euroopan tärkeimpiä tavoitteita". Tuotettujen tavaroiden viennistä ja tuonnista on tilastoja, mutta palvelujen kansainvälisestä kaupasta ei ole saatavissa yksityiskohtaisia tuotetietoja. Esteiden taloudellisesta merkityksestä rajatylittävässä palvelujen kaupassa tarvitaan myös pikaisesti tietoa. Koska palvelujen tarjoajien on oltava läsnä paikallisilla markkinoilla, palvelualan suorilla ulkomaisilla sijoituksilla on suhteessa suurempi merkitys kuin teollisuudessa, ja suoria ulkomaisia sijoituksia (jotka voidaan myös jakaa uuteen yritystoimintaan ja toisaalta jo toimiviin yrityksiin suuntautuviin sijoituksiin) ja rajatylittäviä liikesuhteita koskevista tilastotiedoista on kova kysyntä. Varsinkin jälkimmäinen kysymys näyttää kasvattavan merkitystään yhteisyritysten, lisenssisopimusten tai muun rajatylittävän kiinteän yhteistyön myötä.

III.2 Työvoimapanos

Yritystoimintaan liittyvien palvelujen työllistämisprosessin ymmärtämiseksi ei voida tukeutua ainoastaan työllistettyjen henkilöiden lukumäärää koskeviin perustilastotietoihin. Työntekijöiden pätevyydestä, kuten koulutustasosta, työkokemuksesta, sukupuolesta ja iästä, on saatava paljon yksityiskohtaisempaa tietoa. Koska työntekijöiden oppimisesta tulee jatkuva prosessi (elinikäinen oppiminen), muodollista pätevyystasoa koskeva tieto ei riitä. On välttämätöntä kerätä tietoa koulutustoiminnasta työntekijöiden muodollista pätevyyttä koskevien tietojen täydentämiseksi. Tietotekniikka tekee työprosessista liikkuvan prosessin ja katkaisee työntekijöiden ja työpaikan väliset fyysiset siteet. Tulevien yritystilastojen yhteydessä on pohdittava etätyön kasvavaa merkitystä.

Ammattitaitoisen työvoiman vajaus on tärkeä asia poliittisella asialistalla, ja yksi tapa vajauksen kattamiseksi on avata Eurooppa kolmansien maiden kansalaisille, joilla on vaadittava ammattitaito. Euroopan osaamistaloutta haittaavien esteiden kartoittamiseksi tarvitaan tietoa maahanmuuttajien lukumäärästä ja työpaikoista sekä tietoa ammattitaitoisten Euroopan kansalaisten muuttamisesta kolmansiin maihin. Tulevissa tilastoissa on myös otettava huomioon ulkomaisen tilapäistyövoiman ilmeisen kasvava käyttö, varsinkin ulkomaisissa tytäryhtiöissä.

III.3 Teknologia- ja tietopanos

Monissa palvelualan toimissa, erityisesti osaamista vaativissa toimissa, kuten tietotekniikan tai insinööripalveluissa, mutta myös perinteisemmillä aloilla, kuten jakelukaupassa tai kuljetustoiminnassa (GALILEO), on meneillään voimakas innovaatioprosessi. Palvelualan innovaatiot ovat yleensä seurausta investoimisesta uuden ammattitaidon hankintaan, uusiin organisaatiorakenteisiin, uusiin yhteistyömuotoihin, uusien yritysten luomiseen sekä asiakas- ja hankkijasuhteisiin. Tämäntyyppiset innovaatiot eroavat sisällöltään fyysisiin tuotteisiin tehdyistä innovaatioista ja edellyttävät uusia innovaatiomittaustapoja.

Innovointi edellyttää investoimista tutkimukseen ja kehitykseen, tuotekehittelyyn, koulutukseen, asiakassuhdehallintoon ja siihen, että luodaan tehokas organisaatio, joka investoi riittävästi tieto- ja viestintätekniikkaan. Nämä aineettomaan omaisuuteen kohdistuvat menot ovat yrityksen tuote- ja palvelutuotoksen ennakkoedellytyksiä. Ne johtavat uusien tuotteiden, uusien palvelujen ja uuden teknologian syntymiseen. Esimerkkejä aineettomasta omaisuudesta ovat organisaation infrastruktuuri (tietojärjestelmät, verkot, hallintorakenteet ja menetelmät), markkinatuntemus ja tekninen osaaminen, patentit, ohjelmistot, mallit, tuotemerkit ja henkinen pääoma. "Aineeton investointi" on pikaisesti määriteltävä tilastokäsittein, jotta aineeton omaisuus voidaan yksilöidä, jotta sitä voidaan mitata ja jotta se voidaan ilmoittaa tilastotutkimuksissa.

Tieto- ja viestintätekniikan käyttö yrityksissä muuttaa voimakkaasti teollisuus- ja palveluyrityksille asetettavia liiketoimintaprosessin ehtoja. Tätä kehitystä on ehdottomasti seurattava, mikä tarkoittaa yritysten tietotekniikkavalmiuksia, mutta myös tietotekniikan käytön monialaisempaa vaikutusta liiketoimintaprosesseihin, organisaatiorakenteisiin ja viime kädessä liiketoiminnan tulokseen ja tuottavuuteen; eEurope-toimintasuunnitelmassa on yksilöity joukko vertailutarkoituksiin käytettäviä indikaattoreita, joista ei ole vielä saatavissa tilastotietoa.

III.4. Yritysten vuorovaikutussuhteet

Palvelualan kehityksen ymmärtämiseksi on tärkeää mitata ulkoistamisprosessia. Palvelualan tilastot ovat kohdistuneet tarjontaan, mutta tietoa on saatava enemmän teollisuus- ja muiden palveluyritysten palvelukysynnästä sekä siitä, miten kysyntä vaikuttaa yritystoimintaan liittyvien palvelujen kehitykseen. Seuraavana on esimerkki. Tietotekniikkapalvelujen ulkoistaminen on tärkeää tietotekniikkapalvelujen kehityksen ymmärtämiseksi - muuttaako viimeaikainen kehitys kuluttajaystävällisempien ohjelmien suuntaan tätä ulkoistamisprosessia? Kysyntätutkimuksia tarvitaan myös tarkemmissa panos-tuotostaulukoissa, jotka ovat tärkeitä yritystoimintaan liittyvien palveluiden ja teollisuuden välisen vuorovaikutuksen ymmärtämiseksi.

Yritysten yhteistyömuodot ovat muuttumassa verkostoitumisen yleistyessä ja sen strategisen merkityksen kasvaessa yrityksissä. Tätä aluetta on vaikea mitata tilastollisesti, mutta yritysten vuorovaikutussuhteista on saatava tietoa yritysten kilpailukyvyn ymmärtämiseksi.

III.5. Palvelutuotokset

Yritystoimintaan liittyvien palvelujen aggregoidut kokonaisliikevaihtotiedot eivät riitä perusteellisen taloudellisen analyysin suorittamiseen. Alan kehityksen ymmärtämiseksi on välttämätöntä kerätä tietoa liikevaihdon tarkasta, tuoteryhmäkohtaisesta erittelystä. Seuraavana esimerkki. Kuinka suuri osa tietotekniikkapalvelujen kokonaisliikevaihdosta muodostuu tilauksesta suunnitelluista ohjelmista? Mikä osa alan liikevaihdosta muodostuu esimerkiksi koulutuspalvelujen myynnistä ja kuinka suuri osa ohjelmistojen tai Internet-palvelujen myynnistä? Koska nykyisen palvelujen tuotenimikkeistön laatua on pidettävä heikkona, sitä on tarkistettava.

Tuottajahintoja koskeva tieto on tärkeää palvelujen deflatoidun liikevaihdon ja palvelualan todellisen tuotoksen laskemiseksi. Palvelun hinnan arvioimisessa on tärkeää selvittää sekä palvelun sisältö että sen laatu. Koska eri palvelut niputetaan usein yhteen, on vaikeaa yksilöidä monia tarjottuja palveluja, saati arvioida niiden laatua.

Tiedossa olevat luvut tuottavuuskuilun syvenemisestä Yhdysvaltoihin verrattuna antavat aiheen poliittiseen huoleen, mutta ennen kuin analysoidaan ja selitetään syitä havaittuun tuottavuuden hitaaseen kasvuun, olisi puututtava ongelmiin, jotka koskevat palvelujen tuottavuuden mittaamista. Tuottavuuskäsitteet toimivat hyvin teollisuusyrityksissä, mutta niihin liittyy huomattavaa epävarmuutta, kun mittauskohteena on palvelualan tuottavuus.

Koska palvelualalla ei ole fyysisiä tuotoksia, sen tuottavuuden parantaminen riippuu investoinneista aineettomaan omaisuuteen, kuten koulutukseen, asiakassuhdehallintoon, tuotekuvaan ja siihen, että luodaan tehokas organisaatio ja investoidaan ohjelmistoihin sekä tieto- ja viestintätekniikkaan. Aineettomaan omaisuuteen investoiminen kasvaa eniten juuri palvelualalla.

Nykyisissä palvelutilastoissa ja koko talouden tuottavuuden mittaamisessa esiintyvät puutteet esitetään kehystetyssä tekstissä 2.

Kehystetty teksti 2: Palvelujen tuottavuuden mittaamiseen liittyvät metodologiset ongelmat

Palvelujen tuotoksen määrittely. Monien palvelutoimien tuotoksia on vaikea mitata, koska ne ovat luonteeltaan aineettomia. Yksityiskohtaiset tiedot puuttuvat palveluyritysten tuottamista "tuotteista" ja liikevaihdon muodostumisesta. Mikä on pankkitoiminnan tai vähittäiskaupan tuotos?

Palvelujen hinta ja laatu. Palvelujen tuottajahinnoista ja tuotettujen suoritteiden laadun muutoksista on tuskin lainkaan tietoa. Miten tuotos deflatoidaan ja huomioidaan laadun muutokset?

Työpanoksen vaikutus. Työntekijöiden ammattitaito ratkaisee tarjottujen palvelujen laadun. Miten mitataan laadun ja ammattitaidon vaikutusta palvelutuotoksiin?

Teknologiapanoksen vaikutus. Tällä hetkellä ei ole saatavissa virallisia tietoja tietotekniikan vaikutuksen mittaamisesta liiketoimintaprosessissa. Miten tietotekniikan käyttö vaikuttaa yritysten tuottavuuteen?

Palvelujen käyttäjien ja tuottajien keskinäinen riippuvuussuhde. Yritystoimintaan liittyvien palvelujen käyttö ja osto vaikuttavat teollisuusyritysten tuottavuuteen. Miten palvelujen ulkoistaminen tai uusien innovatiivisten palvelutuotteiden käyttöönotto vaikuttavat teollisuusyritysten tuloksellisuuteen ja miten tuotanto- ja palveluyritysten kasvava keskinäinen riippuvuus vaikuttaa yleiseen tuottavuuden kasvuun?

Koska Euroopan unioni on asettanut itselleen tavoitteen tulla "maailman kilpailukykyisimmäksi ja dynaamisimmaksi osaamistaloudeksi", tärkeimmälle sijalle olisi asetettava sellaisten menetelmien kehittäminen, joilla mitataan yritystoimintaan liittyvien palvelujen tuotosta ja tuottavuutta, ja niiden avulla saatavien tilastojen tuottaminen.

IV. Palvelutilastojen pitkän aikavälin tilastojen kehityssuunta

Kuten luvun III kuvassa 1 mainittiin, edellä mainitut käyttäjätarpeet kohdistuvat ja keskittyvät pääasiassa yritystoiminnan rakennetilastotarpeeseen, mutta koska osaamistalous on luonteeltaan monialainen, asiakirjassa käsitellään myös tarpeita kehittää uusia yksityiskohtaisempia tilastoja kansantalouden tilinpidon, tietoyhteiskunnan ja sosiaalitilastojen alalta.

Suunnaksi ehdotetaan yksityiskohtaisen strategian laatimista palvelualan tilastoista yhteistyössä Eurostatin, yritystoiminnan pääosaston ja muiden sidosryhmien kanssa. Strategian kehittämispanoksena ehdotetaan järjestettäväksi seminaari, johon palvelualan tilastojen käyttäjät ja tuottajat kokoontuvat kartoittamaan yhdessä tarpeita ja painopisteitä.

Nykyisiä asetuksia olisi tarkasteltava huolellisesti sen selvittämiseksi, antavatko ne välineet palvelualan tilastollisen kattavuuden laajentamiseksi (eli ovatko nykyiset erilliset rekisterit yhteen sovitettavissa vai onko nykyisiin tilastolomakkeisiin lisättävä uusia kysymyksiä) vai onko kehitettävä uusia välineitä (uusien tilastolomakkeiden käyttöönotto). Joillakin mainituista alueista Eurostat ja kansalliset tilastolaitokset ovat jo suorittaneet pääasiassa yritystoiminnan pääosaston rahoittamia kokeilututkimuksia tai niiden suorittamista suunnitellaan. Saatuja kokemuksia olisi käytettävä tiedonkeruun toteutettavuuden arvioinnissa, ja tarvittavat muuttujat olisi sisällytettävä nykyisiin asetuksiin tai olisi laadittava uusia asetuksia tiedonkeruun vakiinnuttamiseksi.

Top