52003DC0338

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE SEKÄ EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE - Euroopan ympäristöterveysstrategia

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto

2. Perustelut

3. Strategian tavoitteet

4. Tähänastiset saavutukset

4.1. EU:n kemikaali- ja ympäristöpolitiikka

4.2. EU:n toimintaohjelmat ja lainsäädäntö terveyden alalla

4.3. Ympäristöterveyttä koskeva EU:n tutkimus

4.4. Työterveys

4.5. Kansainväliset toimet

4.6. Ympäristöterveys nykyisissä ja tulevissa jäsenvaltioissa ja maailmanlaajuisesti

5. EU:n ympäristöterveysstrategian keskeiset osatekijät

5.1. Yhtenäinen lähestymistapa

5.2. Laajentuva strategia

5.3. Painopisteenä lapset

5.4. Liittymässä olevat maat

6. Euroopan ympäristöterveysstrategia

6.1. Yhteisen perustan luominen: Euroopan yhtenäinen ympäristöterveyden seuranta- ja reagointijärjestelmä

6.2. Ensimmäinen jakso (2004-2010)

6.2.1. Euroopan yhtenäinen ympäristöterveyden seuranta- ja reagointijärjestelmä

6.2.2. Tutkimus

6.2.3. Altistumisen vähentäminen

7. Täytäntöönpano

7.1. Sidosryhmien laaja osallistuminen

7.2. Vuosien 2004-2010 toimintasuunnitelman valmistelu

8. Päätelmät

9. Liite A : - Ongelma

10. Liite B : - Ympäristöterveyteen liittyvät EU:n politiikat

11. Liite C : - Ympäristöterveyttä koskeva EU:n tutkimus

12. Liite D : - Ympäristöterveyttä koskevat kansainväliset toimet

1. JOHDANTO

Maailman terveysjärjestö (WHO) määrittelee "ympäristöterveyden" siten, että siihen sisältyvät paitsi kemikaalien, säteilyn ja tiettyjen biologisten aineiden välittömät patologiset vaikutukset myös fyysisen, psykologisen, sosiaalisen ja esteettisen ympäristön - joka käsittää asumisen, kaupunkikehityksen, maankäytön ja liikenteen - (usein välilliset) vaikutukset terveyteen ja hyvinvointiin. [1] Tällainen laaja määritelmä edellyttää kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta voidaan ymmärtää ympäristöterveyttä ja kehittää sitä koskevaa politiikkaa.

[1] Environment and health. The European Charter and commentary. Copenhagen, WHO Regional Office for Europe, 1990 (WHO Regional Publications, European Series, No 35).

EU:n ympäristöpolitiikkaa ovat alusta alkaen hallinneet pääasiassa terveyteen liittyvät näkökohdat. Monet ympäristöterveyteen liittyvät ongelmat on ratkaistu, mutta vielä on paljon tehtävää; tämä koskee etenkin Euroopan ympäristökeskuksen, WHO:n ja tiettyjen kansallisten järjestöjen esille tuomia pitkäkestoisen altistumisen terveysvaikutuksia. Ne viittaavat siihen, että ympäristön ja terveyden vuorovaikutus on paljon läheisempi ja monitahoisempi kuin usein ymmärretään. Varsinkaan erilaisten epäpuhtauksien vuorovaikutukseen ihmiskehossa ja ympäristössä ei juuri ole kiinnitetty huomiota. Vähäinenkin vuosikymmeniä jatkunut altistuminen ilmassa, vedessä, elintarvikkeissa, kulutushyödykkeissä ja rakennuksissa olevien epäpuhtauksien monimutkaiselle sekoitukselle voi vaikuttaa merkittävästi Euroopan kansalaisten terveydentilaan.

Amsterdamin sopimuksen 152 ja 174 artiklassa määrätään yhteisön toiminnasta ympäristön ja terveyden alalla, ja EU:ssa on jo alettu pohtia näitä kysymyksiä. Kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman päämääränä on "edistää kansalaisten korkeatasoista elämänlaatua ja sosiaalista hyvinvointia tarjoamalla heille ympäristö, jossa saasteiden määrä ei aiheuta ihmisten terveydelle ja ympäristölle haitallisia vaikutuksia". Yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelmassa (2003-2008) pidetään ympäristöä tärkeänä terveyteen vaikuttavana tekijänä, ja EU:n tutkimuksen puiteohjelmissa on ollut tätä aihetta koskevia erityistoimia.

Ympäristöterveyteen liittyvien kysymysten laajuus ja monitahoisuus edellyttävät uutta lähestymistapaa. Niinpä tässä tiedonannossa esitellään Euroopan ympäristöterveysstrategia, joka on tarkoitus käynnistää SCALE-nimisenä aloitteena. Toimenpiteet on porrastettava siten, että kestävää kehitystä koskevien tavoitteiden mukaisesti suojellaan niin nykypäivän yhteiskunnan haavoittuvimpia ryhmiä kuin niitä, jotka muodostavat tulevaisuuden yhteiskunnan, eli lapsia. Aloitteessa kehitetään toimintakehys, jotta voidaan varmistaa koko yhteiskunnan suojelu. SCALE-aloitteessa sovelletaan kuitenkin myös kokonaisvaltaista pitkän aikavälin lähestymistapaa:

- Se perustuu tieteeseen (Science), ja siinä kootaan tietoja monenlaisilta sidosryhmien verkostoilta, kuten nykyisten ja liittymässä olevien maiden, kansainvälisten järjestöjen, kansalaisjärjestöjen ja kuluttajajärjestöjen ympäristö- ja terveysasiantuntijoilta.

- Siinä keskitytään lapsiin (Children), koska inhimillinen ja taloudellinen kehitys voidaan varmistaa ainoastaan panostamalla lasten terveyteen. Lapset ovat erityisen alttiita ympäristövaaroille, eikä lapsia voida pitää "pieninä aikuisina", sillä heidän fysiologiansa, aineenvaihduntansa, ruokavalionsa ja käyttäytymisensä ovat erilaisia kuin aikuisten. Lapsiin on tärkeää keskittyä myös siksi, että lasten terveys on ihmisen perusoikeus: YK:n lapsen oikeuksia koskevassa yleissopimuksessa todetaan, että lapsella on oikeus nauttia "parhaasta mahdollisesta terveydentilasta".

- Siinä lisätään tietoisuutta (Awareness) ympäristön ja terveyden yhteyksistä sekä avataan yhteiskunnan silmät, jotta kaikki ymmärtävät, miten ympäristön pilaantuminen vahingoittaa kaikkien, erityisesti lasten, terveyttä.

- Siinä tuodaan lisäarvoa kansainvälisellä ja kansallisella tasolla toteutettaviin toimiin käyttämällä perustamissopimuksen tarjoamia oikeudellisia välineitä (Legal instruments) ja vaatimalla EU:n tasolla toimia, joiden avulla puututaan yhtenäisesti ympäristöperäisiin terveysongelmiin.

- Siihen kuuluu jatkuva arviointi (Evaluation), jotta voidaan varmistaa toimien kustannustehokkuus ympäristöperäisten terveysongelmien vähentämisessä. Arvioinnista saadaan lisää tieteellistä tietoa, jolloin voidaan toteuttaa uusia tai korjaavia toimia ja lisätä edelleen tietoisuutta.

2. PERUSTELUT

Tähän mennessä ympäristöarvioinneissa ja ympäristöpolitiikan toimissa on tarkasteltu yksittäisiä epäpuhtauksia yksittäisillä ympäristön osa-alueilla (ilma, vesi, maaperä jne.). Monia näihin osa-alueisiin liittyviä ympäristöterveysongelmia onkin ratkaistu. Tällaisen tarkastelutavan yhteydessä monia terveysvaikutuksia kuitenkin aliarvioidaan, koska tilanne on todellisuudessa paljon monitahoisempi: epäpuhtaudet siirtyvät ympäristön osa-alueilta toisille (ilmasta maaperään, ilmasta veteen jne.) ja ihmiset altistuvat useiden epäpuhtauksien yhdistelmille, jotka vaikuttavat toisiinsa ympäristössä ja ihmisruumiissa. Näitä kysymyksiä ei oteta nykyisessä politiikassa riittävästi huomioon. Lisäksi nykyisen politiikan toimia ei ole riittävästi yhdistetty keskenään (esim. ilmanlaadun seurannasta saatuja tietoja ei yhdistetä veden tai maaperän laatua koskeviin tietoihin tai terveydentilaa koskevan seurannan tietoihin). Näin ollen nykyisen politiikan toimilla ei pystytä aina tehokkaasti puuttumaan ympäristön ja terveyden välisiin yhtymäkohtiin. Yhdentäminen on välttämätöntä, jotta voidaan kehittää edelleen ympäristölainsäädäntöä ja ihmisten terveyttä suojelevia toimenpiteitä.

Näin ollen ehdotettavan Euroopan ympäristöterveysstrategian lisäarvona on se, että kehitetään ympäristöä, ekosysteemiä ja ihmisten terveydentilaa koskevia tietoja sisältävä yhtenäinen yhteisön järjestelmä. Tämä helpottaa sellaista ihmisten terveyteen kohdistuvien kokonaisvaltaisten ympäristövaikutusten arviointia, jossa otetaan huomioon esimerkiksi yhteisvaikutukset, yhteisaltistuminen ja kumulatiiviset vaikutukset; tätä kuvataan liitteen A kohdassa "Ongelman monitahoisuus". Ehdotettavan strategian perimmäisenä tavoitteena on kehittää ympäristöterveyden syy-seuraus-kaavio, josta saadaan tarvittavat tiedot terveyttä rasittavien tekijöiden lähteitä ja vaikutusteitä käsittelevän yhteisön politiikan kehittämiseen. Tavoitteen saavuttaminen edellyttää yhtenäistä lähestymistapaa kestävää kehitystä koskevassa yhteisön politiikassa.

3. STRATEGIAN TAVOITTEET

Ympäristötekijöiden uskotaan olevan yhteydessä monenlaisiin terveysvaikutuksiin: hengityselimistön sairaudet, astma ja allergiat ovat yhteydessä sisä- ja ulkoilman pilaantumiseen; raskasmetallit, POP-yhdisteet [2] - kuten dioksiinit ja PCB-yhdisteet - ja torjunta-aineet voivat aiheuttaa neurologisia kehityshäiriöitä; lapsuusajan syöpä saattaa liittyä erilaisiin fyysisiin, kemiallisiin ja biologisiin tekijöihin (esimerkiksi vanhempien tupakointi, vanhempien työperäinen altistuminen liuottimille). Myös ympäristöaltistuminen on yhteydessä monenlaisiin terveysvaikutuksiin: raskauden aikainen altistuminen tupakansavulle lisää kätkytkuoleman, alhaisen syntymäpainon, keuhkojen vajaatoiminnan, astman, alahengitysteiden sairauksien ja välikorvantulehduksen riskiä. Torjunta-aineet liittyvät mahdollisesti immunologisiin vaikutuksiin, hormonaalisiin haittavaikutuksiin, neurotoksisiin häiriöihin ja syöpään. Ultraviolettisäteily voi estää immunologiset vasteet, ja se on merkittävä riskitekijä ihosyövän kehittymisessä. Tutkimus on osoittanut, että altistuminen kohonneelle ja/tai jatkuvalle melutasolle koulujen läheisyydessä todennäköisesti heikentää tilastojen mukaan koululaisten oppimiskykyä.

[2] Pysyvät orgaaniset yhdisteet (Persistent Organic Pollutants).

Vaikka terveysvaikutusten ja joidenkin yksittäisten ympäristötekijöiden väliset yhteydet on voitu osoittaa, monimutkaisen, todellisen altistumisen terveysvaikutuksista ei ole vielä saatu selkeää kokonaiskuvaa. Ehdotettavan strategian päämääränä on saada entistä parempi käsitys ihmisten terveyteen kohdistuvista ympäristöuhkista, jotta voidaan määrittää ympäristötekijöistä aiheutuvien sairauksien osuus EU:ssa ja suunnitella toimenpiteitä esille nousevien ongelmien ratkaisemiseksi.

Ehdotettavan strategian perimmäiset tavoitteet ovat seuraavat:

* ympäristötekijöistä aiheutuvien sairauksien vähentäminen EU:ssa

* ympäristötekijöistä aiheutuvien terveysuhkien selvittäminen ja uusien terveysuhkien ehkäiseminen

* EU:n päätöksentekokyvyn vahvistaminen tällä alalla.

Strategian avulla halutaan paikata ympäristön ja terveyden välisiä yhteyksiä koskevan tietämyksen puutteet. Ensimmäisessä vaiheessa keskitytään tiettyihin tärkeimpiin terveyshaittoihin.

Komissio toimii tiedonvälittäjänä ja katalysaattorina ympäristöterveyden painottamisessa EU:n tasolla etenkin lasten osalta.

4. TÄHÄNASTISET SAAVUTUKSET

4.1. EU:n kemikaali- ja ympäristöpolitiikka

Terveys on aina ollut hallitseva tekijä ympäristöpolitiikan kehittämisessä. Yhteisön ympäristölainsäädäntö perustuu turvallisuusnormeihin, seurantajärjestelmiin ja valvontaan, jotka kattavat monet tunnetuista terveydelle haitallisista aineista. Pääalat ovat kemikaalit, mukaan lukien dioksiinit ja PCB-yhdisteet, hormonaaliset haitta-aineet ja torjunta-aineet, ilman pilaantuminen, vesiensuojelu ja vesihuolto, melu, jätteet, suuronnettomuudet ja ionisoiva säteily (ks. liitteessä B oleva tarkempi selostus).

Vaikka tällä lainsäädännöllä on ollut myönteinen vaikutus ihmisten terveyteen, yleensä toimenpiteitä toteutettaessa tiedot kokonaisaltistumisesta tietylle aineelle ovat olleet suppeat tai tiedot usean aineen yhteisvaikutuksesta joko ihmisiin tai ympäristöön puutteelliset. Samalla korostuu entisestään tarve valistaa kansalaisia jatkuvasti ympäristöriskien ja terveyden välisistä yhteyksistä, sillä näin lisätään merkittävästi yleistä tietoisuutta ja helpotetaan ympäristöperäisten sairauksien ehkäisemistä.

4.2. EU:n toimintaohjelmat ja lainsäädäntö terveyden alalla

Saasteperäisten sairauksien vastaisessa yhteisön toimintaohjelmassa [3] sekä terveyden edistämistä ja terveystilanteen seurantaa koskevissa yhteisön toimintaohjelmissa [4] toteutettiin useita toimia. Uusi yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelma (2003-2008) [5], joka korvaa nämä toimintaohjelmat ja jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 23. syyskuuta 2002, on uusi keskeinen väline yhteisön terveysstrategian [6] kehittämisessä.

[3] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1296/1999/EY.

[4] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 645/96/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1400/97/EY.

[5] Päätös N:o 1786/2002/EY (EYVL L 271, 9.10.2002, s. 1).

[6] Strategia esitetään komission toukokuussa 2000 antamassa tiedonannossa (KOM(2000) 285 lopullinen, 16.5.2000).

Muita EU:n aloitteita terveyden alalla ovat tupakoinnin torjunta, elintarvikkeiden turvallisuutta koskeva lainsäädäntö, sähkömagneettisia kenttiä koskeva suositus, terveysvaikutusten arvioinnin suuntaviivat ja säteilysuojelulainsäädäntö (ks. liite B).

4.3. Ympäristöterveyttä koskeva EU:n tutkimus

EU:n ensisijaisena tutkimustavoitteena on perustaa eurooppalainen tutkimusalue (European Research Area, ERA), joka edistää entistä parempien edellytysten luomista Euroopassa tehtävälle tutkimukselle. Tässä käytetään yhtenä välineenä TTK-puiteohjelmaa, johon sisältyy myös ympäristöterveyttä koskeva tutkimus:

- Euroopan yhteisön tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmissa ryhdyttiin toden teolla käsittelemään ympäristöterveyttä rahoittamalla neljännessä puiteohjelmassa (1995-1998) useita tutkimushankkeita, jotka koskivat sekä terveysvaikutuksia (esimerkiksi BIOMED-ohjelma) että entistä turvallisempia ja ympäristöä säästävämpiä tuotantomenetelmiä (esimerkiksi BRITE- ja EURAM-ohjelmat).

- Viidennessä puiteohjelmassa (1999-2002) lisättiin aiheen näkyvyyttä ja siihen annettavaa rahoitusta ympäristöä ja terveyttä koskevassa avaintoiminnossa, jonka yhteydessä varattiin 160 miljoonaa euroa tutkimustoimia varten. Tutkimusta tuettiin myös energian, ympäristön ja kestävän kehityksen ohjelmassa, etenkin vettä koskevassa avaintoiminnossa, sekä kilpailukykyisen ja kestävän kasvun ohjelmassa, jossa korostettiin puhtaita tuotantomenetelmiä ja teollisuusprosesseista terveydelle aiheutuvien vaarojen välttämistä. Viidennessä puiteohjelmassa aloitettiin ympäristöä koskeva tutkimus myös EU:n omassa tutkimuslaitoksessa, Yhteisessä tutkimuskeskuksessa (YTK).

- Kuudennessa puiteohjelmassa voidaan rahoittaa ympäristöterveyttä koskevaa tutkimusta usealla ensisijaisella aihealueella (elintarvikkeiden laatu ja turvallisuus; kestävä kehitys, globaalimuutos ja ekosysteemit; politiikan tarpeita palveleva tutkimus; terveysalan biotieteet, genomiikka ja bioteknologia; nanoteknologia ja nanotieteet). Ensimmäistä kertaa YTK:n työohjelmassa on ympäristöterveyttä koskeva yhtenäinen tieteenala; lisäksi YTK:ssa toteutetaan useita suoria toimia.

Euroopan tasolla tehdyn työn ansiosta on muodostumassa ympäristöterveyttä koskevan eurooppalaisen tutkimuksen "kriittinen massa", joka varmistaa osaltaan tutkimustulosten levittämisen ja vaihtamisen.

4.4. Työterveys

Koska työympäristöä koskeva politiikka vaikuttaa terveyteen, Euroopan ympäristöterveysstrategian toteuttamisessa on tarkoitus saada aikaan synergiaa yhteisön työterveys- ja työturvallisuusstrategian toimien kanssa.

4.5. Kansainväliset toimet

Seuraavassa on tärkeimpiä EU:n työhön liittyviä toimia tällä alalla:

- WHO:n Euroopan alueen ympäristö- ja terveysministerit hyväksyivät Euroopan ympäristöterveyden peruskirjan (Frankfurt, 1989), jota seurasivat Helsingin (1994) ja Lontoon (1999) julistukset. Useimmat jäsenvaltiot ja liittymässä olevat maat ovat tässä yhteydessä laatineet kansallisia ympäristöterveyssuunnitelmia.

- Komissio on mukana valmistelemassa seuraavaa ympäristöterveyttä käsittelevää Euroopan laajuista ministerikokousta "The future for our children", joka pidetään Budapestissa kesäkuussa 2004 ja jonka aiheena on tulevaisuus lasten kannalta.

- Maailman kestävän kehityksen huippukokouksessa (WSSD) Johannesburgissa syyskuussa 2002 hyväksytyn toimintasuunnitelman toteutumista seurataan tehokkaasti.

- Johannesburgin huippukokouksessa vuonna 2002 WHO käynnisti EU:n tuella maailmankumppanuushankkeen "Healthy Environment for Children - Call for a Global Alliance".

- Pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP) koskeva Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission pöytäkirja on määrä panna täytäntöön. Pöytäkirja kuvastaa kansainvälistä sitoumusta valvoa pysyvien, erittäin myrkyllisten ja kumulatiivisten kemikaalien käyttöä.

4.6. Ympäristöterveys nykyisissä ja tulevissa jäsenvaltioissa ja maailmanlaajuisesti

Ympäristön ja terveyden vuorovaikutus saa osakseen yhä enemmän huomiota jäsenvaltioissa ja liittymässä olevissa maissa. Useat jäsenvaltiot ja liittymässä olevat maat ovat laatineet tai laativat parhaillaan kansallisia ympäristöterveyssuunnitelmia, ja ne ovat esittäneet ympäristöterveyttä koskevia raportteja ja/tai strategioita.

Ympäristöterveyteen liittyvät ongelmat vaihtelevat Euroopassa, ja esimerkiksi veden välityksellä leviävät sairaudet ovat yleisempiä liittymässä olevissa maissa kuin jäsenvaltioissa. Euroopassa ilmenevien maantieteellisten erojen takia tämä strategia kehitetään laajentunutta unionia varten, ja liittymässä olevat maat otetaan alusta alkaen kaikilta osin mukaan.

Ympäristöterveys on näkyvästi esillä myös maailmanlaajuisesti. Useat Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa asetetut tavoitteet ja/tai esimerkiksi Yhdistyneiden Kansakuntien asettamat vuosituhannen kehitystavoitteet koskevat ihmisten terveyttä ja sanitaatiota sekä liittyvät ympäristön pilaantumiseen. Näissä tavoitteissa tunnustetaan, että suurin osa ympäristötekijöihin liittyvistä sairauksista kuormittaa kehitysmaita.

5. EU:N YMPÄRISTÖTERVEYSSTRATEGIAN KESKEISET OSATEKIJÄT

5.1. Yhtenäinen lähestymistapa

Yhtenäistä lähestymistapaa tarvitaan, jotta ympäristöuhkien ja terveyshaittojen välisistä syy-seuraus-suhteista saadaan entistä parempi käsitys ja jotta päättäjät voivat ottaa asiaankuuluvasti huomioon muun muassa yhteisaltistumisen vaikutukset ja ympäristön epäpuhtauksien vuorovaikutuksen.

Yhtenäinen lähestymistapa sisältää seuraavaa:

* Tietojen yhdistäminen eli tietojen ja kokemusten kokoaminen ja yhdistäminen yhteisössä, jolloin saadaan strateginen yleiskuva terveyteen kohdistuvista ympäristöuhkista riippumatta rasitteen lajista tai ympäristöstä, jonka kautta rasite kulkeutuu. Tällainen yhteisön lähestymistapa sisältää ympäristön epäpuhtauksia kaikissa ympäristöissä (mukaan lukien epäpuhtauksien kierto) ja koko ekosysteemissä (bioindikaattorit) koskevien tietojen keräämisen sekä niiden yhdistämisen terveystietoihin (epidemiologiset tiedot, toksikologiset tiedot, sairastuvuus) [7].

[7] Tämä ei kuitenkaan estä soveltamasta neuvoston ja parlamentin päätöstä, jonka mukaan uuden kansanterveysalan ohjelman yhteydessä on perustettava kansanterveyden seurantajärjestelmä (päätös N:o 1786/2002/EY).

* Tutkimuksen integroiminen. EU:n peräkkäisissä tutkimuksen puiteohjelmissa tutkimusryhmät eri puolilta Eurooppaa ovat tehneet yhteistyötä ympäristöterveyttä koskevissa kysymyksissä ja etenkin luoneet yhteisymmärryksen ja luottamuksen ilmapiirin. Eurooppalaisella tutkimusalueella syvennetään tutkimuksen integrointia edistämällä yhteistyötä sekä yhteisen näkemyksen ja yhteisten tutkimustavoitteiden kehittämistä tutkimuslaitoksissa ja tutkimusohjelmissa. Tätä lähestymistapaa sovelletaan yhtä lailla politiikan kehittämiseen, johon tutkimus antaa tarvittavan tieteellisen perustan.

* Ympäristöterveyttä koskevien näkökohtien sisällyttäminen edelleen muihin yhteisön politiikkoihin ja toimiin. Tietyt politiikat, kuten liikenne-, maatalous- ja energiapolitiikka, vaikuttavat terveyteen ja ympäristöön suoraan tai välillisesti. Vaikka terveys- ja ympäristökysymyksiä on jo pyritty sisällyttämään yhteisön toimiin, ne olisi edelleen otettava entistä paremmin huomioon kehitettäessä alakohtaisia politiikkoja, jotta niissä korostettaisiin pikemminkin ennaltaehkäisyä (esimerkiksi puhtaiden tuotantojärjestelmien avulla) kuin korjaavia toimia.

* Yhtenäinen käsitys epäpuhtauksien kierrosta. Ympäristöön joutuneet epäpuhtaudet voivat siirtyä ympäristöstä toiseen; esimerkiksi dioksiinit joutuvat ilmaan ja kulkeutuvat ilmassa, kerrostuvat maaperään, kasvillisuuteen ja veteen sekä kulkeutuvat edelleen niiden välillä (esimerkiksi ilmasta maaperään ja vedestä sedimenttiin). Kun epäpuhtauksien kierrosta tiedetään enemmän, on mahdollista selvittää tehokkain keino estää ihmisen kontaminaatio etenkin silloin, kun tietyn alan ympäristölainsäädäntö ei ole riittävää

Kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman teemakohtaisissa strategioissa saadaan ympäristötietoja ja tietoja epäpuhtauksista eri ympäristöissä niiden lähteestä ja luonteesta riippumatta. Näitä tietoja yhdistämällä saadaan selville epäpuhtauden kierto, jolloin voidaan entistä paremmin arvioida kokonaisaltistuminen ja selvittää epäpuhtauksien tärkeimmät lähteet. Uusi kansanterveysalan toimintaohjelma sisältää muun muassa terveystiedot ja ympäristöuhkien terveysvaikutusten arvioinnin, kun taas EU:n kuudennessa TTK-puiteohjelmassa ja Yhteisen tutkimuskeskuksen monivuotisessa työohjelmassa vuosiksi 2003-2006 selvitetään kontaminaatio- ja altistumisteitä sekä epäpuhtauksien syy-yhteyksiä ja kehitetään tutkimuksen avulla mahdollisia terveys vaaroja vähentäviä uusia ja entistä parempia tuotantojärjestelmiä. Kaikkien ympäristö-, terveys- ja tutkimustietojen yhdistäminen mahdollistaa yhtenäisen lähestymistavan, jonka avulla saadaan selville epäpuhtauden kierto, arvioidaan kokonaisaltistumista ja sen terveysvaikutuksia sekä selvitetään parhaat toimintatavat.

* Yhtenäinen toiminta. Ympäristötekijöiden terveyshaittojen poistamiseksi, vähentämiseksi tai välttämiseksi on käsiteltävä toteutettavuuteen liittyviä (teknisiä, taloudellisia ja käytännön) kysymyksiä, kustannustehokkuutta ja eettisiä seikkoja. Toimenpiteissä voidaan sitten keskittyä joko altistumiseen siten, että vähennetään epäpuhtauden määrää tai poistetaan se kokonaan, tai terveysvaikutuksiin siten, että ehkäistään sairaus, tunnistetaan se varhaisessa vaiheessa tai pysäytetään sen eteneminen. Toimenpiteet voidaan keskittää myös yksilöön siten, että kannustetaan käyttäytymisen muutosta tai lääketieteellisiä toimenpiteitä.

* Sidosryhmien yhteistyö. Jotta voidaan varmistaa strategian tehokas täytäntöönpano, on tärkeää kehittää tiivistä yhteistyötä kaikkien sidosryhmien kanssa ja edistää ympäristö- ja terveysalan koordinointia. Tähän kuuluvat kansalliset viranomaiset, paikalliset ja alueelliset julkisyhteisöt, kansalaiset, elinkeinoelämä, tutkijayhteisö sekä kansainväliset järjestöt ja kansalaisjärjestöt.

5.2. Laajentuva strategia

Työn monitahoisuuden ja laajuuden takia yhtenäinen lähestymistapa toteutetaan peräkkäisissä jaksoissa ja sen alaa laajennetaan. Ensimmäisen jakson (2004-2010) aikana keskitytään yksilöityihin painopistealueisiin sekä pohjustetaan seuraavaa jaksoa. Näin voidaan perustaa sellainen yhteisön järjestelmä, josta saadaan tarvittavat tiedot ihmisten terveyteen kohdistuvien kokonaisvaltaisten ympäristövaikutusten ja syy-seuraus-suhteiden arviointiin, ympäristötekijöistä aiheutuvien terveysuhkien määrittämiseen ja seurantaan sekä ympäristöön ja terveyteen liittyvän politiikan laatimiseen ja muuttamiseen.

5.3. Painopisteenä lapset

Lapset ovat kaikista haavoittuvista väestöryhmistä ainutlaatuinen ryhmä, sillä he ovat erityisen alttiita ympäristötekijöille. Jo sikiövaiheessa raskaana olevan naisen ja hänen kantamansa sikiön läheinen fysiologinen suhde aiheuttaa sen, että sikiö on altis kaikille vaarallisille aineille, joille äiti on altistunut, ja etenkin kehitykseen vaikuttaville aineille. Monet äidin veressä olevat myrkylliset tai allergiaa aiheuttavat aineet ovat myös äidinmaidossa, ja osa niistä pystyy kulkeutumaan istukan läpi. Koska ympäristön epäpuhtaudet voivat siirtyä äidistä sikiöön ja vastasyntyneeseen, on sitäkin tärkeämpää suojella niiltä raskaana olevia ja imettäviä naisia, jotta lapsen elämä saisi terveellisen alun.

Lasten alttius on ainutlaatuista. He käyvät läpi erillisiä kehitys- ja oppimisvaiheita, kuten sikiövaiheen, neonataalisen vaiheen, kouluikävaiheen ja murrosikävaiheen. Kussakin vaiheessa lapsi altistuu herkästi erilaisille aineille: murrosikäinen on alttiimpi lisääntymiselimistöön kohdistuville vaikutuksille, kun taas vauva on alttiimpi pölylle maanpinnan tasolla. Lasten altistuminen myrkyille voi myös kestää kauemmin. Lapset ovat elinajanodotteensa perusteella se väestöryhmä, jonka altistuminen kestää todennäköisesti pisimpään.

Lasten suuri alttius on hyvä syy toteuttaa erityistoimia tässä väestöryhmässä sekä riskinarvioinnissa että riskinhallinnassa. Sitä paitsi ympäristöperäisten lapsuusajan sairauksien taloudelliset vaikutukset ovat niin huomattavia, että lapsiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Tämän alttiuden ja siihen liittyvien taloudellisten vaikutusten takia koko strategian painopisteeksi on otettu lapset, ja tarkasteltaviksi on valittu tietyt epäpuhtaudet.

5.4. Liittymässä olevat maat

Ympäristöterveyteen liittyvät ongelmat vaihtelevat Euroopassa; esimerkiksi veden välityksellä leviävät sairauden ja altistuminen ulkoilman epäpuhtauksille ovat yleisempiä liittymässä olevissa maissa, kun taas astma on yleisempää joissakin EU:n nykyisissä jäsenvaltioissa. Euroopassa ilmenevien maantieteellisten erojen takia tämä ympäristöterveysstrategia kehitetään alusta alkaen laajentunutta unionia varten. Näin saadaan paitsi entistä parempi käsitys ympäristöterveyteen liittyvistä eroista Euroopassa myös entistä parempi perusta pitkäkestoisten terveyshaittojen ja ympäristötekijöiden korreloinnin tarkasteluun siten, että erityisen huomion kohteeksi otetaan ympäristöterveyden sosioekonomiset näkökohdat.

Ympäristöä koskevan yhteisön säännöstön täysimääräinen täytäntöönpano parantaa huomattavasti terveystilannetta liittymässä olevissa maissa, sillä toimenpiteillä varmistetaan entistä puhtaampi ilma ja vesi sekä entistä parempi jätehuolto. EU:n ilmanlaatudirektiivien täytäntöönpano kaikilta osin voi vähentää ilman epäpuhtauksille altistumisesta johtuvia ennenaikaisia kuolemia 15 000 tapauksella ja kroonisia keuhkoputkitulehduksia 43 000-180 000 tapauksella. [8]

[8] The benefits of compliance with the environmental acquis for the Acceding countries (ECOTEC et al 2001).

EU:n rahoittamassa hankkeessa, jota WHO parhaillaan toteuttaa, arvioidaan ympäristöterveystilannetta Euroopan unionin maissa, liittymässä olevissa maissa ja Länsi-Balkanin maissa. Tulosten perusteella laaditaan Euroopan laajuinen kokonaisarviointi, joka esitetään Budapestin kokouksessa vuonna 2004.

EU rahoittaa hankkeet Dioxin emissions in Acceding Countries (dioksiinipäästöt liittymässä olevissa maissa; vuoden 2004 loppupuoli) ja Dioxins & PCBs: environmental levels and human exposure (dioksiinit ja PCB-yhdisteet: pitoisuudet ympäristössä ja ihmisen altistuminen; vuoden 2003 loppupuoli). Niiden tuloksista saadaan alustava käsitys liittymässä olevien maiden dioksiiniin liittyvästä terveystilanteesta, joka voi poiketa EU:ssa vallitsevasta tilanteesta.

Liittymässä oleviin maihin kiinnitetään erityistä huomiota kaikissa strategiassa ilmoitetuissa toimissa. Neuvoa-antavassa ryhmässä ja teknisissä työryhmissä on asiantuntijoita kyseisistä maista. Kolmessa alueellisessa konferenssissa (Baltia, Keski-Eurooppa, Välimeren alue) varmistetaan liittymässä olevien maiden laaja osallistuminen. Vuoden 2004 lähtötilannekartoituksessa ja vuosien 2004-2010 toimintasuunnitelmassa käsitellään näiden maiden tilannetta eri kysymysten osalta.

6. EUROOPAN YMPÄRISTÖTERVEYSSTRATEGIA

Tämän strategian alaa laajennetaan, ja se toteutetaan jaksoissa. Ensimmäisessä jaksossa keskitytään selkeisiin painopistealueisiin ja pohjustetaan tulevaa työtä. Strategia perustuu kaikkien sidosryhmien osallistumiseen ja parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin tietoihin, kuten kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa todetaan, ja se täydentää olemassa olevaa lainsäädäntöä.

6.1. Yhteisen perustan luominen: Euroopan yhtenäinen ympäristöterveyden seuranta- ja reagointijärjestelmä

Tämän strategian pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttamiseksi on perustettava yhtenäinen ympäristöterveyden seurantajärjestelmä tietyllä aikavälillä tapahtuvaa tietojen järjestelmällistä ja kattavaa keräämistä varten. Jäsenvaltioissa kerätään jo tietoja kansallisella tasolla. Euroopan tasolla saatava lisäarvo liittyy synergiaetujen saamiseen sekä tietojen ja menetelmien vaihtamiseen, jolloin saadaan entistä parempi käsitys ympäristön ja terveyden välisestä suhteesta. Terveystiedot yhdistetään kattaviin ympäristötietoihin, mukaan lukien kaikkia ympäristöjä ja koko ekosysteemiä koskevat tiedot, jotta saadaan käsitys väestöryhmien altistumisesta ympäristön epäpuhtauksille ja altistumisen terveyshaitoista. Järjestelmällinen ja yhtenäinen seuranta, jossa hyödynnetään tulevaa terveyden seuranta- ja tietojärjestelmää ja jota edistetään ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantaa (GMES) [9] koskevan aloitteen avulla, auttaa luomaan EU:n vankkaa tietopohjaa terveys- ja ympäristöpolitiikan laatimista varten. Se mahdollistaa myös uusien ja/tai esille tulevien kysymysten selvittämisen.

[9] GMES on ympäristöterveyttä kuormittavien tekijöiden seurantaan avaruudesta käsin liittyvien yhtenäisten palvelujen tarjoamista koskeva keskeinen aloite, jolla pohjustettiin INSPIRE-aloitetta.

Tällaisen järjestelmän perustamiseksi on luotava mekanismi tietojen jakamista, tietojen saatavuuden, käytettävyyden ja vertailukelpoisuuden parantamista sekä tietojenvaihdon lisäämistä varten.

Tietojen jakaminen. On sovittava, millaisia tietoja jaetaan Euroopan tasolla. Jaettaviin tietoihin olisi sisällytettävä:

- toksikologiset tiedot, jotka osoittavat, että tietyt tekijät voivat aiheuttaa biologisia ja fyysisiä muutoksia

- epidemiologiset tiedot, jotka osoittavat tiettyjen sairauksien ja tietylle ympäristötekijälle altistumisen välisen yhteyden

- ympäristötiedot, jotka tarvitaan osoittamaan ympäristötekijöiden vaikutus terveyshaittojen muodostumiseen.

Lisäksi tietojen keräämiseen on kehitettävä standardoituja yhteyskäytäntöjä, jotta tietojen jakamista voidaan tulevaisuudessa helpottaa.

Tietojen saatavuuden, käytettävyyden ja vertailukelpoisuuden parantaminen. Yhteisössä ilmoitettavat tiedot (esimerkiksi ilman pilaantumista tai veden laadun seurantaa koskevat tiedot) ovat kyllä saatavilla, mutta ne eivät usein ole sellaisessa muodossa, että mahdollisten terveysvaikutusten arviointi olisi mahdollista. Muut seurantatiedot eivät ole standardoituja, vaan ne riippuvat kansallisista tai paikallisista painopistealueista, kuten sisäilman pilaantumisesta ja juomaveden jakeluverkoista.

Ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuista seurantaa (GMES) koskevasta komission aloitteesta saadaan kokonaisvaltainen käsitys ympäristöä rasittavista tekijöistä maailmanlaajuisesti Maata havainnoimalla. Terveystietojen saatavuus on erityinen ongelma. Sairastuvuudesta ja kuolleisuudesta ei esimerkiksi luottamuksellisuussyistä ole aina saatavilla tarvittavia tietoja. Toinen ongelma liittyy siihen, että tietyiltä tärkeiltä aloilta puuttuu standardoitu lääketieteellinen nimikkeistö.

Ongelmana on paitsi tietojen saatavuus ja käytettävyys usein myös niiden vertailukelpoisuus, sillä tiedot ovat ajallisesti hajanaisia, niiden maantieteellinen tai ajallinen tarkkuus on puutteellinen, sovellettavat standardit ovat erilaisia ja niin edelleen.

Ympäristötekijöistä mahdollisesti aiheutuvia sairauksia koskevien tietojen käytettävyyden ja vertailukelpoisuuden parantaminen on tärkeä osa strategiaa. Yhteisen pitkän aikavälin tietokannan perustaminen on jo aloitettu. Euroopan ympäristökeskus, jolla on laaja kokemus ympäristötietojen keräämisestä ja arvioinnista, ja WHO-Europe kehittävät komission tuella terveyttä ja ympäristöä koskevaa tietokantaa tietojen vaihtoa varten. Jäsenvaltiot voivat kartuttaa ja käyttää tietokantaa, ja se tarjoaa asianmukaiset välineet päättäjille. Jaettavat tiedot koskevat indikaattoreita, seurantatuloksia, ympäristöterveyteen liittyvien sairauksien aiheuttaman kuormituksen arviointia, ympäristöterveystoimenpiteiden kustannustehokkuusanalyysin osia sekä kansainvälisellä, kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla käynnistettyjä ympäristöterveysaloitteita.

INSPIRE-aloite, jota komissio parhaillaan valmistelee, on moniaiheinen ja monialainen järjestelmä, jossa koordinoidaan paikkatietojen keräämistä ja levittämistä ympäristöpolitiikan tueksi. Paikkatiedot parantavat käsitystä ympäristön ja terveyden vuorovaikutuksesta. Koordinointia tarvitaan, sillä yhteisön uudessa kansanterveysalan toimintaohjelmassa on äskettäin perustettu tietoalusta, EUPHIN-tietoverkko (European Union Public Health Information Network), johon tallennetaan ympäristöterveyttä koskevat indikaattorit.

Saatavilla olevien tietojen ja kokemusten arvioiminen. Jotta nykyistä tietämystä ja asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää mahdollisimman hyvin, edistetään tieteellisten ja teknisten tietojen vaihtoa, tulosten validointia sekä sen määrittämistä, mitä tietoja tai dataa puuttuu. Tällaista vaihtoa helpotetaan käynnistämällä vähitellen yhteistyötä eurooppalaisella tutkimusalueella ja toteuttamalla sitä käytännössä.

Nykyisen politiikan ja olemassa olevien varhaisvaroitusjärjestelmien tarkistaminen. Nykyisessä politiikassa on usein tapana säännellä erikseen mahdollisesti vaarallisia aineita. Joitakin aineita voi koskea useampi kuin yksi politiikka, joka voi puolestaan perustua erilaisiin riskinarviointeihin, joissa ei välttämättä oteta huomioon ihmisen altistumista ja/tai ympäristöaltistumista samalle aineelle sen muissa käyttötarkoituksissa. Yhtenäinen lähestymistapa lisää yhdessä uuden kemikaalipolitiikan kanssa ympäristöterveysvaikutuksia koskevaa tietoa. Tietojen avulla voidaan parantaa kustannus-hyöty-laskelmia. Saatavien tietojen perusteella voidaan todennäköisesti laatia poliittisia suosituksia olemassa olevien standardien ja raja-arvojen (esimerkiksi aineiden pitoisuudelle ympäristössä asetettujen raja-arvojen) tarkistamisesta. Vastaavasti entistä paremmista terveys- ja ympäristövaikutusten arviointia koskevista tiedoista on hyötyä uuden yhteisön politiikan kehittämisessä.

Yhteisöön on perustettu useita varhaisvaroitusjärjestelmiä. Ympäristö- ja terveysuhkiin liittyvä asianmukainen toiminta edellyttäisi kaikkien olemassa olevien järjestelmien koordinoitua toimintaa. Niiden välisiä suhteita olisi tarkistettava, jotta yhteisön toiminta olisi mahdollisimman tehokasta.

Euroopan unionissa tuotetun tieteellisen tiedon huomattavan määrän ja laadukkuuden vuoksi unionilla on hyvät mahdollisuudet myötävaikuttaa sellaisten turvallisempien tuotteiden kehittämiseen, joiden vaikutukset ihmisten terveyteen ja ympäristöön kehitysmaissa ovat muita vähäisemmät. Ei-luottamuksellista tietoa voidaan levittää myös EU:n ulkopuolisten maiden viranomaisille ja sidosryhmille. Teknologia- ja tutkimuskapasiteetista on apua viranomaisille ympäristön seurantajärjestelmien toteuttamisessa, ja näihin kuuluvat myös varhaisvaroitusjärjestelmät.

1.1.

6.2. Ensimmäinen jakso (2004-2010)

Strategian ensimmäisen jakson tavoitteena on saada hyvä käsitys ympäristötekijöiden ja seuraavien terveysvaikutusten välisestä yhteydestä:

(1) lapsuusajan hengityselimistön sairaudet, astma, allergiat

(2) neurologiset kehityshäiriöt

(3) lapsuusajan syöpä

(4) hormonaaliset haittavaikutukset.

Tavoitteena on myös selvittää ja ehkäistä ympäristötekijöistä aiheutuvia uusia terveysuhkia. Lisäksi tavoitteena on vahvistaa institutionaalista rakennetta, jota tarvitaan päätöksenteon lujittamiseksi ja ympäristöterveyden sisällyttämiseksi muihin politiikkoihin.

Ensimmäisessä jaksossa keskitytäänkin tiettyihin ympäristön epäpuhtauksiin, joiden epäillään olevan yhteydessä edellä mainittuihin terveysvaikutuksiin. Siinä hankitaan tarvittavat tiedot syy-seuraus-suhteen osoittamiseen, ympäristöterveysuhkien selvittämiseen ja seurantaan sekä ympäristöterveyttä koskevan politiikan laatimiseen ja tarkistamiseen siten, että kustannus-hyötyanalyysi otetaan huomioon. Ensimmäisessä jaksossa selvitetään myös toisessa jaksossa käsiteltävät uudet ympäristöterveysuhkat.

Ensimmäiseen jaksoon valitut osat liittyvät kolmeen seuraavaan pääpilariin:

- Euroopan yhtenäinen ympäristöterveyden seuranta- ja reagointijärjestelmä, jotta voidaan arvioida kokonaisvaltaisia ympäristövaikutuksia ihmisten terveyteen

- tutkimus, jotta saadaan entistä parempi peruskäsitys ympäristöterveyteen liittyvistä kysymyksistä

- altistumisen vähentäminen.

6.2.1. Euroopan yhtenäinen ympäristöterveyden seuranta- ja reagointijärjestelmä

a) Lapset - EU:n biomonitorointijärjestelmän perustaminen

Tiedoissa olevat puutteet on paikattava, jotta voidaan arvioida lapsiin liittyviä ympäristön ja terveyden välisiä yhteyksiä sekä toteuttaa asianmukaisia poliittisia toimenpiteitä. Useat jäsenvaltiot ja jotkin liittymässä olevat maat ovat käynnistäneet ympäristöterveyden alalla biomonitorointikampanjoita ja -aloitteita ihmisten terveyteen vaikuttavien ympäristötekijöiden tutkimiseksi. Meneillään on joitakin yhteisiä aloitteita, joissa on mukana useita Euroopan maita, mutta työn koordinointia pitäisi parantaa. Eri jäsenvaltioissa käytetään eri parametreja. Jäsenvaltioiden kanssa on tarkoitus tehdä yhteistyötä, jotta nähdään, missä määrin on mahdollista luoda yhteisiä indikaattoreita ja yhteinen seurantakehys.

Komissio helpottaa ja edistää aktiivisesti tietojen ja kokemusten vaihtoa tällä alalla. Komissio harkitsee pitkällä aikavälillä jäsenvaltioiden kanssa pysyvän yhdenmukaistetun biomonitorointijärjestelmän kehittämistä Euroopassa. Tällaisen järjestelmän avulla saadaan entistä parempi käsitys ympäristön ja terveyden välisistä yhteyksistä sekä pitkäkestoisista terveysvaikutuksista, ja sitä käytetään välineenä ympäristöpolitiikan kehittämisessä.

Tämä lähestymistapa perustuu jatkuvaan seurantaan jäsenvaltioissa ja liittymässä olevissa maissa, ja erityistä huomiota kiinnitetään tärkeimpiin epäpuhtauksiin ja kaupunkialueisiin. Seurannassa kerättäisiin lisätietoja kansallisiin tarkoituksiin, mutta sen avulla saataisiin myös yhdenmukaistettuja tietoja entistä paljon suuremmasta otosryhmästä. Tämä parantaisi tulosten oikeellisuutta sekä mahdollistaisi yhä useampien tekijöiden ja vaikutusten tutkimisen.

b) Dioksiineja, raskasmetalleja ja hormonaalisia haitta-aineita koskevat kokeiluhankkeet

Komissio harkitsee kolmen sellaisen pilottihankkeen käynnistämistä, joissa seurattaisiin tärkeimpiä epäpuhtauksia ja joiden tavoitteena olisi kehittää menetelmiä yhtenäiseen ympäristöterveyden seurantaan ja tarkastella uudelleen siihen liittyvää lainsäädäntöä. Hankkeet on määrä toteuttaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Tulosten perusteella kehitetään Euroopan yhtenäinen ympäristöterveyden seuranta- ja reagointijärjestelmä, jota laajennetaan koskemaan myös muita aineita. Erityistä huomiota kiinnitetään kerättyjen tietojen väliseen yhteyteen sekä niiden maantieteelliseen jakautumiseen paikallisella, alueellisella, kansallisella ja yhteisön tasolla. Näin saadaan yhteisön laajuinen kartoitus terveyteen vaikuttavista ympäristötekijöistä.

Valituissa kokeiluhankkeissa keskitytään erityisesti niihin vaarallisiin aineisiin, joiden osalta tietojenkeruu ja seuranta ovat jo pitkällä. Strategiassa kiinnitetään erityistä huomiota niihin epäpuhtauksiin, joilla on huomattava vaikutus lapsiin. Valitut kolme kokeiluhanketta ovat seuraavat:

* Dioksiinit ja PCB-yhdisteet. Dioksiineja, furaaneja ja polykloorattuja bifenyylejä koskevan yhteisön strategian [10] ja yhteisön meristrategian [11] täytäntöönpanon yhteydessä on kehitetty kokeiluhanke, joka koskee yhtenäistä dioksiinien ja PCB-yhdisteiden seurantaa Baltian alueella. Komissio tutkii tiiviissä yhteistyössä HELCOMin [12] kanssa mahdollisuutta yhdistää nykyiset ympäristön, kalojen ja ihmisten terveyden seurantatiedot sekä dioksiineja ja PCB-yhdisteitä Baltian alueella koskevat ohjelmat ja selvittää lisäksi, miten voidaan kehittää yhtenäistä ympäristöterveyden seurantaa dioksiinien ja PCB-yhdisteiden osalta Baltian alueella. Näin saadaan tarvittavat tiedot, jotta voidaan arvioida ympäristöön joutuneiden dioksiinien ja PCB-yhdisteiden välistä yhteyttä, niiden kulkeutumista eri ympäristöissä, niiden kertymistä ympäristöön, ekosysteemiin ja elintarvikkeisiin sekä niiden terveysvaikutuksia. Yhdistettyjen tietojen perusteella kehitetään politiikkaa edelleen.

[10] KOM(2001) 593.

[11] KOM(2002) 539.

[12] Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio (Helsingin komissio).

* Raskasmetallit. Kokonaisaltistumisen ja erilaisten altistumisteiden arvioimiseksi raskasmetallien osalta ehdotetaan erilaisia seurantaohjelmia, jotka yhdistetään toisiinsa. Komissio ehdottaa, että jäsenvaltiot seuraavat ilmanlaatua arsenikin, nikkelin ja kadmiumin osalta alueilla, joilla väestö altistuu tietyt raja-arvot ylittäville pitoisuuksille, kuten teollisuusalueiden läheisyydessä. Komissio ehdottaa myös yhdenmukaistettua maaperän raskasmetallien seurantaa teollisuusalueiden ja liikenteen läheisyydessä osana maaperää koskevaa EU:n teemakohtaista strategiaa. Raskasmetallien seuranta voitaisiin ulottaa muihin ympäristöihin, jotta voidaan saada käsitys koko kierrosta ja varmistaa yhtenäinen seuranta.

* Hormonaaliset haitta-aineet. Osana hormonaalisia haitta-aineita koskevaa yhteisön strategiaa [13] on luotu prioriteettiluettelo aineista, joita tutkitaan tarkemmin. Strategiaa varten yksilöitiin aineet, joiden hormonaalisista haittavaikutuksista on todellista näyttöä ja/tai mahdollista näyttöä; näitä ovat torjunta-aineet, teollisuuskemikaalit, sivutuotteet ja metallit. Toisessa vaiheessa testataan lopullisesti niiden hormonaaliset haittavaikutukset, kun OECD:ssä sovitut testimenetelmät ovat saatavilla. Lopullisena tavoitteena on hallita näistä aineista aiheutuvaa riskiä antamalla asiaa koskevia säädöksiä, ja tätä tuetaan tulevaisuudessa jatkuvalla tutkimuksella. Komissio käynnistää tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa veden seurantaohjelmia, joissa arvioidaan altistumista hormonaalisten haitta-aineiden prioriteettiluettelossa oleville aineille ja niiden vaikutuksia. Näin saatua näyttöä voitaisiin käyttää tulevaisuudessa muutettaessa eri säädöksiä, kuten juomavesidirektiiviä tai vesipuitedirektiiviä.

[13] KOM(1999) 706.

c) Yhdenmukaistettujen ympäristöterveysindikaattoreiden kehittäminen

Ympäristöterveysindikaattoreiden kehittäminen uuden kansanterveysalan toimintaohjelman yhteydessä toteutetaan Euroopan yhteisön terveysindikaattoreita koskevassa hankkeessa (ECHI), jossa ympäristöindikaattorit ovat yksi osa. Terveystilanteen seurantaa koskevassa yhteisön ohjelmassa on rahoitettu näiden ympäristöindikaattoreiden kehittämistä koskeva hanke (ympäristöterveysindikaattoreiden kehittäminen EU-maille). Kun hanke on saatu päätökseen, siitä on hyötyä yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelmassa (2003-2008) perustettavassa terveyden seuranta- ja tietojärjestelmässä.

6.2.2. Tutkimus

a) Tutkimustulosten soveltaminen

EU:n TTK-puiteohjelmissa rahoitettujen toimien yhteydessä saaduista tutkimustuloksista on ollut apua ympäristöterveyteen liittyvän yhteisön politiikan kehittämisessä ja toteuttamisessa. Esimerkiksi hormonaalisia haitta-aineita koskevan yhteisön strategian olennaisena osana käynnistettiin vuonna 2001 tutkimuksia koskeva ehdotuspyyntö, johon varattiin 20 miljoonan euron määrärahat. Tämän lisäksi hormonaalisia haitta-aineita koskeviin tutkimushankkeisiin varattiin 40 miljoonaa euroa. Tilatun tutkimuksen tuloksia on tarkoitus hyödyntää yhteisön strategian kehittämisessä edelleen 2-5 seuraavan vuoden aikana. Tutkimuksen suoraa tukea politiikkaan edistetään vielä luomalla mekanismeja, joiden avulla tutkimustulokset voidaan kohdentaa ja suunnata poliittisiin tavoitteisiin. Erityisaloitteita on jo käynnistetty esimerkiksi ilman pilaantumisen, sähkömagneettisten kenttien ja veden terveysvaikutuksista.

Genomitutkimuksen viimeaikainen edistyminen tuo uusia ja entistä kattavampia tietoja ympäristön ja ihmisen perimän vuorovaikutuksesta. Tämä tutkimusala on erittäin lupaava mutta hyvin laaja, joten se edellyttää jäsennettyä lähestymistapaa Euroopan tasolla. Yhteinen tutkimuskeskus analysoi tutkimusta koskevan Euroopan laajuisen lähestymistavan kehittämisen mahdollisuuksia ja keinoja lasten terveyden kaltaisilla ensisijaisilla aloilla. Alustava esimerkki koordinoidusta lähestymistavasta saadaan EU:n rahoittamasta tutkimusverkostosta, joka koskee lasten alttiutta ja altistumista perimään vaikuttaville ympäristömyrkyille. Tutkimuksen tieteellistä pohjaa lujitetaan myös Euroopan tiedesäätiön verkostoissa, joissa käsitellään geneettistä alttiutta ympäristömyrkyille ja niiden vaikutuksia ihmisten terveyteen siten, että huomioon otetaan erityisesti ravitsemustekijöiden, ympäristötekijöiden ja geneettisten tekijöiden vuorovaikutus ihmisen varhaiskehityksessä.

b) Lasten terveyttä ja ympäristöä koskevat vuotuiset tutkimuskokoukset ja -raportit

Euroopan terveysfoorumin (ks. jäljempänä 7.1 kohta) yhteydessä on perustettu PINCHE-verkosto (Policy Interpretation Network on Children's Health and Environment). Siinä koordinoidaan ja tulkitaan politiikan kehittämistä silmällä pitäen sellaisten hankkeiden tutkimustuloksia, joita EU on rahoittanut ja jotka koskevat lasten ympäristöterveyttä ja geneettistä alttiutta ympäristömyrkyille.

Komissio järjestää lasten terveyttä ja ympäristöä koskevia vuotuisia tutkimuskokouksia ja -raportteja. Ensimmäinen tutkimuskokous on kesällä 2003, ja seuraavat konferenssit on tarkoitus pitää vuosina 2004 ja 2005. Komissio perustaa myös lasten ympäristöterveyttä koskevien tutkimushankkeiden tietokannan vuoden 2003 loppuun mennessä.

c) Yhteisaltistuminen

Komissio kehittää osana tutkimustoimiaan menetelmiä, joiden avulla voidaan selvittää altistuminen sekä toteuttaa analyysi ja riskinarviointi, joka koskee yhteisaltistumista tiettyihin sairauksiin (kuten tiettyjen syöpien kehittymiseen) yhteydessä oleville ympäristötekijöille ja jossa otetaan huomioon yksilöllinen ja geneettinen alttius. Kuudennen tutkimuksen puiteohjelman ensisijaisella aihealueella "Terveysalan biotieteet, genomiikka ja bioteknologia" on mahdollisuuksia hakea rahoitusta hankkeisiin syövän tutkimusta koskevalla osa-alueella, joka kuuluu merkittävimpien sairauksien torjuntaa koskevaan osioon.

Tässä yhteydessä komissio lujittaa tutkimuspohjaa kehittääkseen yhtenäisiä altistumismalleja, joiden avulla voidaan arvioida ihmisen saamien kemikaaliyhdistelmien määrä kaikissa ympäristöissä, mukaan lukien ilman ja veden, elintarvikkeiden ja kulutushyödykkeiden kautta tapahtuva kemikaalien saanti. Tällaisten mallien avulla voitaisiin kehittää skenaarioita kokonaisaltistumisen arviointia varten ja ehdottaa poliittisia toimenpiteitä altistumisen vähentämiseksi.

d) Terveyden taloudellisen arvon määrittäminen

Komissio lujittaa tutkimuspohjaa politiikkojen, toimenpiteiden ja tekniikoiden terveysvaikutusten taloudellisen arvon määrittämiseksi siten, että painopistealueena on ympäristö ja lasten terveys.

6.2.3. Altistumisen vähentäminen

a) Ilmanlaatu (sisä- ja ulkoilma)

Komissio edistää ilmanlaadun parantamista kehittämällä teemakohtaisen strategian, joka perustuu meneillään olevan Puhdasta ilmaa Eurooppaan -ohjelman (Clean Air for Europe, CAFE) tuloksiin ja joka koskee erityisesti hiukkasia, typpioksidia ja otsonia. Tässä yhteydessä komissio tarkastelee uudelleen direktiiviä 1999/30/EY vuoden 2003 loppuun mennessä. Direktiivissä asetetaan raja-arvot ilmassa olevien SO2:n, NO2:n, NOx:n, lyijyn ja hiukkasten pitoisuuksille. Komission on määrä tehdä ehdotus uudeksi direktiiviksi ilmassa olevista raskasmetalleista ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä (PAH). Lisäksi viidennessä EU:n TTK-puiteohjelmassa toteutetaan ja kuudennessa puiteohjelmassa harkitaan erityisiä tutkimustoimia, joissa kootaan yhteen ilmanlaadun vaikutuksia terveyteen koskevien tuoreimpien EU:n rahoittamien tutkimusten tulokset. Tulokset sisällytetään teemakohtaiseen strategiaan.

Tämänhetkinen näyttö osoittaa, että altistuminen ympäristön tupakansavulle lisää useiden sairauksien riskiä lapsilla ja että tupakoimattomien naisten altistuminen tupakansavulle raskauden aikana hidastaa sikiön kasvua, joten komissio tukee täysin tupakoinnin torjuntaa koskevaa politiikkaa, johon sisältyy myös ihmisiä passiiviselta tupakoinnilta suojelevat toimenpiteet, kuten tupakoinnin kieltäminen julkisilla paikoilla. Komissio ei kuitenkaan voi ehdottaa sitovaa lainsäädäntöä tällä alalla. Tupakoinnin ehkäisemistä koskevassa suosituksessa, jonka neuvosto hyväksyi vuoden 2002 lopussa komission antaman ehdotuksen perusteella, kehotetaan jäsenvaltioita säätämään lakeja ja/tai ottamaan käyttöön muita tehokkaita toimenpiteitä, jotta ihmisiä voidaan suojella ympäristön tupakansavulta työpaikkojen sisätiloissa, suljetuissa julkisissa tiloissa ja julkisissa kulkuvälineissä. Ensisijaisesti olisi kiinnitettävä huomiota muun muassa oppilaitoksiin, terveydenhuoltotiloihin ja paikkoihin, joissa tarjotaan palveluja lapsille.

Lisäksi raskaana olevien ja äskettäin synnyttäneiden tai imettävien työntekijöiden suojelun osalta todetaan 19. lokakuuta 1992 annetussa direktiivissä 92/85/ETY, joka koskee toimenpiteitä raskaana olevien työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamiseksi, että työnantajien on ilmoitettava näille työntekijöille mahdollisista riskeistä ja toteutettava aiheelliset toimenpiteet, kun työntekijä altistuu hiilimonoksidille.

b) Raskasmetallit

Raskasmetallien alalla komissio toteuttaa seuraavat toimenpiteet:

- Komissio kehittää vuonna 2004 elohopeaa koskevan strategian, jonka avulla suojellaan ihmisten terveyttä ja ympäristöä elohopeapäästöiltä. Strategia perustuu elinkaarilähestymistapaan, ja siinä otetaan huomioon tuotanto, käyttö, jätteenkäsittely ja fossiilisten polttoaineiden palamisesta aiheutuvat päästöt.

- Komissio aikoo vuonna 2003 tehdä lainsäädäntöehdotuksia ympäristönlaatunormien vahvistamisesta ja päästöjen hallintatoimenpiteistä, jotka koskevat vesipuitedirektiivissä (direktiivi 2000/60/EY) tarkoitettuja prioriteettiaineita. Vaarallisiksi prioriteettiaineiksi on määritelty muun muassa elohopea ja kadmium sekä niiden yhdisteet.

c) Sähkömagneettiset kentät

Komissio tukee WHO:n toteuttaman sähkömagneettisten kenttien terveysriskien arvioinnin loppuun saattamista vuoteen 2005 mennessä, toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta voidaan tutkia sähkömagneettisille kentille altistumisen mahdollisia terveysvaikutuksia, ja kiinnittää erityistä huomiota lasten ja teini-ikäisten suojeluun, koska he ovat erityisen haavoittuva väestöryhmä. Vuoteen 2004 mennessä komission on määrä tarkastella uudelleen 12. heinäkuuta 1999 annettua neuvoston suositusta, jolla rajoitetaan väestön altistumista sähkömagneettisille kentille.

d) Terveellinen kaupunkiympäristö

Komissio ehdottaa vuoden 2005 puoliväliin mennessä kaupunkiympäristöä koskevaa teemakohtaista strategiaa, jonka avulla pyritään osaltaan parantamaan kaupunkialueiden ympäristötehokkuutta ja turvaamaan terveellinen elinympäristö kaupunkilaisille. Tässä strategiassa ehdotettavassa toimenpidepaketissa keskitytään muun muassa kestävään kaupunkiliikenteeseen ja vähennetään näin ilman pilaantumiseen, meluun ja liikenneonnettomuuksiin liittyvää sairastuvuutta ja kuolleisuutta. Myös muiden EU:n tukemien (muun muassa melua, ilman pilaantumista ja veden laatua koskevien) tutkimushankkeiden tuloksista on hyötyä tämän alan poliittisissa toimissa. Tämän strategian ohella komissio käynnistää uuden kansanterveysalan toimintaohjelman yhteydessä vuoteen 2005 mennessä useita hankkeita, joilla edistetään terveellistä kaupunkiympäristöä, kuten liikenneonnettomuuksien vähentämistä. Lasten biomonitorointi keskittyy kaupunkiympäristöön, jossa useiden stressitekijöiden yhdistelmällä on kielteinen yhteisvaikutus terveyteen. Näin voidaan pitkällä aikavälillä selvittää, kohentavatko kaupunkiympäristössä tapahtuneet parannukset lasten terveyttä ja missä kaupungeissa tarvitaan lisäponnisteluja.

7. TÄYTÄNTÖÖNPANO

7.1. Sidosryhmien laaja osallistuminen

Sidosryhmien laaja osallistuminen on välttämätöntä vuoropuhelun ja tietojenvaihdon lujittamisessa eri alojen (muun muassa terveys-/ympäristöala, julkinen/yksityinen sektori ja ilma/vesi) sidosryhmien välillä. Komissio aikookin perustaa vuonna 2003 seuraavat foorumit:

* Ympäristöterveyden neuvoa-antava ryhmä koostuu jäsenvaltioiden ja liittymässä olevien maiden, yhteisön yksiköiden ja laitosten, kuten komission Yhteisen tutkimuskeskuksen, Euroopan ympäristökeskuksen ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen ympäristö- ja terveysasiantuntijoista sekä kansainvälisten järjestöjen, kuten WHO:n, ja lääketieteen (myös lastenlääketieteen), korkeakoulujen, tutkijayhteisön, kansalaisjärjestöjen, kuluttajajärjestöjen ja tiettyjen toimialojen edustajista. Ryhmä analysoi tieteellisiä ympäristöterveystietoja, yksilöi ympäristöterveyden riskinhallintatoimenpiteitä, analysoi niiden kustannustehokkuutta sekä tarkastelee säännöllisesti uudelleen ympäristö- ja terveyspolitiikkaa ja antaa neuvoja asianmukaisista muutoksista. Ryhmä nojautuu suurelta osin SCTEE:n [14] työhön, ja se on osa laajaa yhteisön ympäristöterveysjärjestelmää. Ryhmä etenkin koordinoi toimintaa SCTEE:n kanssa, kartoittaa saatavia synergiaetuja ja yksilöi nykyisten seurantajärjestelmien puutteet, jotta voidaan kehittää Euroopan yhtenäinen ympäristöterveyden seuranta- ja reagointijärjestelmä.

[14] Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea, joka perustettiin 23. heinäkuuta 1997 tehdyllä komission päätöksellä 97/579/EY.

* Tekniset työryhmät, jotka koostuvat alan asiantuntijoista, käsittelevät muun muassa lasten biomonitorointia, dioksiineja, hormonaalisia haitta-aineita, raskasmetalleja ja indikaattoreita. Nykyiset ilmanlaatua, kaupunkiympäristöä ja sähkömagneettisia kenttiä käsittelevät työryhmät yhdistetään neuvoa-antavaan ryhmään. Myöhemmässä vaiheessa luodaan uusia työryhmiä, kun niiden tarve on selvitetty. Työryhmät antavat parhaita käytettävissä olevia tieteellisiä tietoja ja auttavat komissiota strategian täytäntöönpanossa.

Lisäarvon saamiseksi ja politiikan johdonmukaisuuden varmistamiseksi komissio huolehtii siitä, että näiden uusien ryhmien työ ei mene päällekkäin sellaisten tiedekomiteoiden ja muiden foorumien työn kanssa, jotka on jo perustettu antamaan neuvoja komissiolle.

* Strategian kehitystä tarkastellaan säännöllisesti vuotuisen Green Week -tapahtuman aikana ja komission vuonna 2001 perustamassa Euroopan terveysfoorumissa, joka koostuu kansalaisjärjestöjen, terveydenhuoltopalvelujen tarjoajien, potilaiden, elinkeinoelämän ja terveydenhuollon ammattilaisten edustajista. Strategian kehitystä tarkastellaan myös Euroopan terveyspäivänä, jota on tarkoitus viettää vuodesta 2004 alkaen.

7.2. Vuosien 2004-2010 toimintasuunnitelman valmistelu

Kolmessa alueellisessa konferenssissa laadittava vuoden 2004 lähtötilannekartoitus

Komissio järjestää syksyllä 2003 kolme konferenssia, joissa keskustellaan neuvoa-antavan ryhmän ja työryhmien kanssa strategian ensimmäisen jakson tehokkaasta täytäntöönpanosta, määritetään lähtötilanne ja yksilöidään seuraavan jakson osatekijät. Laajentuneen EU:n kaikkien alueiden täysimääräinen osallistuminen varmistetaan järjestämällä konferenssit eri alueilla: Baltian alueella, Keski-Euroopassa ja Välimeren alueella.

Näissä kolmessa konferenssissa käsitellään yleisiä aiheita, kuten yhtenäistä ympäristöterveyden seurantaa, lasten biomonitorointia, alueellisten kumppaneiden tietämyspohjaa ja selvitetään lähtötilannetta. Lisäksi kussakin konferenssissa käsitellään tiettyjä erityisaiheita, jotta voidaan kattaa ensimmäinen jakso koko laajuudessaan. Esimerkiksi dioksiineja ja hormonaalisia haitta-aineita koskevia kokeiluhankkeita käsitellään Baltian konferenssissa.

Kolmen konferenssin lopputuloksena on vuoden 2004 lähtötilannekartoitus, joka sisältää yleiskuvan vuoden 2004 tilanteesta, ja täytäntöönpanosuunnitelman luonnos kaikista ensimmäisen jakson aiheista: näitä ovat lasten biomonitorointi, dioksiineja, hormonaalisia haitta-aineita ja raskasmetalleja koskevat kokeiluhankkeet, indikaattorit, lasten ympäristöterveyttä ja yhteisaltistumista koskeva tutkimus, ilmanlaatu, sähkömagneettiset kentät ja kaupunkiympäristö.

Merkittävien sidosryhmien konferenssissa laadittava vuosien 2004-2010 toimintasuunnitelma

Komissio järjestää keväällä 2004 merkittävien sidosryhmien konferenssin, johon osallistuvat neuvoa-antava ryhmä ja kaikki työryhmät. Siellä viimeistellään yksityiskohtainen toimintasuunnitelma määritettyine tavoitteineen ja toimineen vuosiksi 2004-2010.

Budapestissa vuonna 2004 pidettävä ympäristöterveyttä käsittelevä neljäs ministerikokous "The future for our children"

Vuosien 2004-2010 toimintasuunnitelma on komission panos Budapestissa vuonna 2004 pidettävään ministerikokoukseen, jossa käsitellään tulevaisuutta lasten kannalta. Strategian lähestymistapa on laajentuva. Ensimmäisessä jaksossa käsitellään ensisijaisia kysymyksiä ja pohjustetaan tulevaa työtä. Toisessa jaksossa keskitytään uusiin aiheisiin (esimerkiksi melu, torjunta-aineet [15], ympäristöterveyteen vaikuttavat sosioekonomiset tekijät ja muut riskiryhmät, kuten ikääntyneet, köyhät ja perheenperustamisiässä olevat naiset) ja yksilöidään seuraavan jakson osat.

[15] Lisäksi torjunta-aineita käsitellään nimenomaisesti tulevassa torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaisessa strategiassa.

Tällainen laajentuva lähestymistapa, joka perustuu osallistumiseen ja parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin tietoihin, lisää vähitellen tietoa ympäristön ja terveyden välisestä yhteydestä sekä mahdollistaa riskitekijöiden lähteitä käsittelevän politiikan kehittämisen.

8. PÄÄTELMÄT

Tämä tiedonanto on osoitus komission sitoutumisesta siihen päämäärään, että kansalaisille tarjotaan "ympäristö, jossa saasteiden määrä ei aiheuta ihmisten terveydelle ja ympäristölle haitallisia vaikutuksia", kuten kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa todetaan. Tiedonannossa ehdotetaan ympäristöterveyttä koskevaa yhtenäistä strategiaa, jossa keskitytään lapsiin ja muihin haavoittuviin väestöryhmiin. Näin EU:n ja kansallisen tason päättäjiä voidaan auttaa käsittelemään ympäristön ja terveyden monitahoista vuorovaikutusta.

Päämääränä on paikata tiedoissa olevat puutteet, saada entistä parempi käsitys ihmisten terveyteen kohdistuvista ympäristöuhkista sekä toteuttaa toimenpiteitä uhkien ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi. Perimmäisenä tavoitteena on vähentää ympäristötekijöistä aiheutuvien sairauksien määrää ja lujittaa tämän alan päätöksentekoa.

Strategia toteutetaan jaksoissa, sen alaa laajennetaan, ja se on nimetty SCALE-aloitteeksi, sillä se perustuu tieteeseen (Science), siinä keskitytään lapsiin (Children), siinä lisätään tietoisuutta (Awareness), siinä hyödynnetään oikeudellisia välineitä (Legal instruments), ja siihen kuuluu jatkuva arviointi (Evaluation).

9. LIITE A : - ONGELMA

Perustietoja

Monet ympäristöterveyteen liittyvät ongelmat on jo ratkaistu, mutta vakavia ongelmia on vielä jäljellä. Raportissa Children's health and environment: a review of evidence [16] korostetaan seuraavaa:

[16] Kööpenhaminassa sijaitsevan Euroopan ympäristökeskuksen ja Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimiston yhteinen raportti (2002).

* Lapsuusajan astma on viime vuosikymmenten aikana lisääntynyt merkittävästi vauraissa länsimaissa vähäisestä astmatapausten kasvusta jopa tapausten kolminkertaistumiseen.

* Kehitysvaikeudet, kuten oppimisvaikeudet, älyllinen kehitysvammaisuus sekä tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD), ovat jo niin yleisiä, että ne ovat merkittävä kansanterveydellinen ongelma.

Arvioidaan, että noin 20 prosenttia sairauksien kokonaismäärästä teollisuusmaissa johtuu ympäristötekijöistä [17], ja ongelma koskettaa enimmäkseen lapsia ja haavoittuvia ryhmiä, kuten köyhiä ja perheenperustamisiässä olevia naisia. Euroopan kansalaiset ymmärtävät selvästi ongelman laajuuden: tuoreessa Eurobarometri-tutkimuksessa noin 89 prosenttia vastaajista oli huolissaan ympäristön mahdollisesta vaikutuksesta terveyteensä. [18] Uusien tekniikoiden sekä muuttuvien elin- ja työtapojen vaikutukset ympäristöön ja terveyteen ovat uudenlaisia ja joskus odottamattomia. Seuraavassa on muutamia esimerkkejä.

[17] How Much Global Ill Health Is Attributable to Environmental Factors?, K.R. Smith et al., Epidemiology 1999.

[18] Flash Eurobarometer EB123 Perception du développement durable et préoccupations environnementales des européens (Europeans' perception of sustainable development and environmental concerns), huhtikuu 2002.

Arvio pitkäkestoisen altistumisen aiheuttamasta kuolleisuudesta 124:ssä Euroopan kaupungissa (joiden asukasmäärä on yhteensä 80 miljoonaa) osoitti, että noin 60 000 kuolemantapausta voi vuosittain johtua pitkäkestoisesta altistumisesta tietyn raja-arvon [19] ylittävälle hiukkaspäästöjen pitoisuudelle niissä 124 kaupungissa, joiden hiukkaspäästöistä oli olemassa tietoja.

[19] Pitoisuus ylittää PM10 = 5 µg/m3:ää vastaavan tason. Europe's environment: the third assessment, Euroopan ympäristökeskus, Kööpenhamina (2003).

Astma ja allergiat ovat viime vuosikymmenten aikana lisääntyneet Euroopassa. Keskimäärin 10 prosenttia lapsista kärsii astmaoireista. Vuosina 1995-1996 tehdyn ISAAC-tutkimuksen (International Study of Asthma and Allergies in Childhood) mukaan keskimäärin 11,5 prosentilla 13-14-vuotiaista lapsista oli vuoden aikana ollut astmaoireita heidän oman ilmoituksensa mukaan. Länsi-Euroopassa oireita esiintyy jopa kymmenen kertaa enemmän kuin idässä. Tämä viittaa siihen, että länsimaiset elintavat ovat yhteydessä lapsuusajan allergiasairauksiin. Ympäristön tupakansavu ja ilman pilaantuminen ovat hengityselinten merkittävimpiä terveysuhkia etenkin varhaisella iällä, ja ne ovat omiaan pahentamaan astmaa. Ympäristön tupakansavu lisää tupakoimattomien keuhkosyöpäriskiä 20-30 prosenttia. [20] Myös naiset ovat erityisen alttiita passiiviselle tupakoinnille. On arvioitu, että valtaosa keuhkosyövän vuosittain aiheuttamista 1 000 kuolemantapauksesta 15 EU-maassa koskee naisia.

[20] Europe's environment: the third assessment, Euroopan ympäristökeskus, Kööpenhamina (2003).

Euroopan maissa arviolta yhdeltä lapselta 5000:sta diagnosoidaan syöpä ennen 15:ttä ikävuotta. Ympäristöaltistumisella on vähäinen osuus lapsuusajan syövässä, mutta lapset ovat aikuisia alttiimpia syövän kehittymiseen mahdollisesti liittyville biologisille tapahtumille, koska lapsuuden aikainen altistuminen karsinogeeneille voi vaikuttaa syövän ilmaantumiseen myöhemmällä iällä (tämä koskee esimerkiksi liiallista altistumista ultraviolettisäteilylle, mikä aiheuttaa melanoomaa). On laskettu, että stratosfäärin otsonin väheneminen 10 prosentilla lisää muita ihosyöpiä kuin melanoomaa 300 000 tapauksella ja melanoomaa 4 500 tapauksella vuodessa koko maailmassa. Kun stratosfäärin otsoni vähenee yhden prosentin, sairastuvuus muihin ihosyöpiin kuin melanoomaan lisääntyy keskimäärin vuosittain 1-6 prosenttia, kun taas sairastuvuus okasolusyöpään ja tyvisolusyöpään lisääntyy 1,5-2,5 prosenttia. [21]

[21] Europe's environment: the third assessment, Euroopan ympäristökeskus, Kööpenhamina (2003).

Kehittyvä hermosto altistuu hyvin varhaisella iällä erityisen herkästi tiettyjen epäpuhtauksien, kuten lyijyn, metyylielohopean ja polykloorattujen bifenyylien (PCB-yhdisteiden) haittavaikutuksille. Lapsen elimistö voi ottaa vastaan jopa 50 prosenttia ravinnossa olevasta lyijystä, kun aikuisen elimistö ottaa vastaan vain 10 prosenttia. [22] Altistuminen tällaisille aineille on liitetty kehitysvaikeuksiin, joita ovat fyysiset, kognitiiviset, sensoriset ja puheen häiriöt ja erityisesti oppimisvaikeudet ja älyllinen kehitysvammaisuus. Niiden esiintyvyys on jopa noin 10 prosenttia tietyissä väestöryhmissä. Varhaisella iällä tapahtuvan altistumisen vaikutus kehitykseen jää todennäköisesti pysyväksi.

[22] Yhdysvaltain ympäristönsuojeluviranomaisen (Environmental Protection Agency, EPA) vuonna 1986 esittämät arviot.

Useissa maissa on todettu kives- ja rintasyöpätapausten yhä lisääntyneen ja sperman laadun heikentyneen. Näiden kehityssuuntien syyt ovat suureksi osaksi tuntemattomat. Kemikaalialtistuminen voi olla yksi selittävä tekijä (ns. hormonaalisia haitta-aineita koskeva hypoteesi), mutta elämäntyylin muutoksilla voi myös olla vaikutusta. Useimmissa Euroopan maissa ei yleensä ottaen ole tieteellisiä todisteita eikä tietoja kemikaalialtistumisesta ja sen mahdollisista terveysvaikutuksista. [23]

[23] Europe's environment: the third assessment, Euroopan ympäristökeskus, Kööpenhamina (2003).

Koko elämän aikaiset sosioekonomiset olot muovaavat selvästi terveyttä ja sairastumisriskiä. Köyhyyden ja ympäristön välillä on tieteellisesti osoitettu vahva yhteys. Esimerkiksi Yhdistyneessä kuningaskunnassa äskettäin tehdyn tutkimuksen mukaan vuonna 1992 ilmaan päässeestä 11 400 tonnista karsinogeenisia kemikaaleja 82 prosenttia oli peräisin tehtaista, jotka sijaitsivat köyhimpään viidennekseen kuuluvilla alueilla. [24] Lisäksi on havaittu, että hengityselimistön ongelmat keskittyvät etenkin köyhille alueille ja että ne korreloivat yleensä suurten liikennemäärien kanssa. Ympäristövastuu ei kuitenkaan jakaudu tasaisesti, mikä näkyy selvästi siinä, että autoja omistetaan vähiten alueilla, joilla liikennettä on eniten.

[24] Stephens, C., Bullock, S., Scott, A., 2001 Environmental Justice, Rights and Means to a Healthy Environment for All, ESRC Global Environmental Change Programme, Special Briefing No 7.

Edellä kuvattujen ongelmien vakavuus ja monitahoisuus Euroopassa edellyttävät pikaisesti Euroopan laajuista lähestymistapaa, jotta ongelmien ratkaisemiseen saadaan valjastettua riittävästi asiantuntemusta ja voimavaroja. Tämän strategian tavoitteena on laatia eurooppalainen kehys politiikan kehittämistä, asiantuntemuksen vaihtamista ja voimavarojen yhdistämistä varten.

Ongelman monitahoisuus

Syy-yhteyden osoittamiseen ympäristötekijöiden ja terveyshaittojen välillä liittyy monia haasteita. Tästä syystä ympäristön ja terveyden välistä suhdetta ei ole vielä käsitelty riittävästi. Aiemmissa ympäristöarvioinneissa ja poliittisissa toimissa on keskitytty yksittäisten epäpuhtauksien vaikutuksiin. Tämä on helpottanut vaikutusten käsittelyä, mutta todellisia terveysvaikutuksia on hyvinkin saatettu aliarvioida. Tarvitaan siis yhtenäistä lähestymistapaa, sillä ympäristön ja terveyden väliset yhteydet ovat hyvin monitahoisia, kuten seuraavat esimerkit osoittavat:

- Ihmisen toiminnasta aiheutuu monia erilaisia ympäristörasitteita [25] (esimerkiksi torjunta-aineet, melu, säteily).

[25] Rasite on mikä tahansa terveys- ja ympäristöuhka. Se sisältää muun muassa kemiallisen, fyysisen ja mikrobiologisen pilaantumisen ja fyysisten onnettomuuksien riskin.

- Ihmisen altistumisessa on neljä altistumistietä (hengitysteitse tapahtuva altistuminen, nieleminen, kosketus, säteily), mutta ihmisen altistuminen ja ympäristöaltistuminen voivat olla pitkäkestoisia ja vaikeasti määritettäviä, koska epäpuhtaudet kulkeutuvat eri ympäristöissä ja niiden välillä.

- Terveysvaikutuksia on monenlaisia, ja kullakin epäpuhtaudella voi olla useampi kuin yksi vaikutus (esimerkiksi joillakin kemikaaleilla voi olla karsinogeenisia vaikutuksia ja hormonaalisia haittavaikutuksia).

- Ympäristötekijöiden terveyshaitat johtuvat geneettisen alttiuden, elintapojen, kulttuurin, sosioekonomisten tekijöiden, maantieteellisen sijainnin, ilmaston ja ympäristön häiriötekijöille altistumisen erilaisista yhdistelmistä.

- Ympäristöön joutuneet epäpuhtaudet voivat siirtyä ympäristöstä toiseen (esimerkiksi dioksiinit joutuvat ilmaan ja kulkeutuvat ilmassa sekä kerrostuvat maaperään, kasvillisuuteen ja veteen) ja kulkeutua edelleen niiden ja ekosysteemin välillä (esimerkiksi ilmasta maaperään ja vedestä sedimenttiin).

- Fyysisten ja kemiallisten vaikutusten ohella biologisilla mekanismeilla on suuri merkitys epäpuhtauksien esiintymiseen ympäristössä. Jotkin epäpuhtaudet kertyvät kasveihin ja eläimiin suurempina pitoisuuksina kuin ympäristöön. Joidenkin epäpuhtauksien pitoisuudet eliökunnassa lisääntyvät luonnon ravintoketjussa. Nämä ilmiöt voivat johtaa siihen, että pitoisuudet ovat eliökunnassa monituhatkertaisia ympäristöön verrattuna.

- Kaikki altistuvat yksilöllisesti tietylle ympäristötekijöiden yhdistelmälle. Kyseessä voi olla samanaikainen altistuminen useille tekijöille (esimerkiksi torjunta-ainejäämät ja melu) tai peräkkäinen altistuminen erilaisille tekijöille eri elämänvaiheissa (esimerkiksi bromatut palonestoaineet rintamaidosta, UV-säteily lapsuusajan rantalomista, tupakansavu, työperäinen altistuminen kemikaaleille ja altistuminen erittäin pienitaajuisille sähkömagneettisille kentille).

- Monet taudit, kuten syövät, ovat monitekijäisiä, eli ne voivat johtua monesta ympäristötekijästä ja geneettisestä tekijästä. Altistuminen usealle tällaiselle tekijälle edistää niiden kehittymistä (yhteisvaikutus).

- Ympäristörasitteiden merkityksessä on huomattavaa paikallista ja ajallista vaihtelua maantieteellisten, taloudellisten ja kulttuuristen tekijöiden sekä ympäristölainsäädännön tilan takia.

- Pysyvien orgaanisten ja epäorgaanisten yhdisteiden sekä raskasmetallien vaikutukset tulevat kunnolla ilmi vasta pitkällä aikavälillä. Jotkin epäpuhtaudet esiintyvät ympäristössä hyvin pieninä pitoisuuksina, mutta ne kertyvät ympäristöön, ravintoketjuun ja ihmiskehoon, joten niiden vaikutukset näkyvät vasta vuosien kuluttua (pienien pitoisuuksien pitkän aikavälin vaikutukset) (esimerkiksi dioksiinit, PCB-yhdisteet).

- Välilliset vaikutukset: vesistöihin joutuvilla ravinnepäästöillä tai veden lämpötilan kohoamisella voi olla suuri vaikutus ihmisten terveyteen veden välityksellä leviävien sairauksien lisääntyessä.

Kaikki nämä tekijät hankaloittavat osaltaan epidemiologien ja kansanterveysalan asiantuntijoiden työtä. Ympäristön ja terveyden välisistä monitahoisista yhteyksistä ei tiedetä vielä läheskään riittävästi, mutta tieto lisääntyy koko ajan.

10. LIITE B : - YMPÄRISTÖTERVEYTEEN LIITTYVÄT EU:N POLITIIKAT

Kemikaali- ja ympäristöpolitiikka

Teollisuuskemikaalit. Komissio antoi vuonna 2001 valkoisen kirjan [26] tulevaa kemikaalipolitiikkaa koskevasta strategiasta. Uuden strategian tarve kumpusi siitä yleisestä näkemyksestä, että silloisella lainsäädännöllä ei pystytty riittävästi vastaamaan Euroopassa esiintyneeseen julkiseen ja poliittiseen huoleen kemikaalien mahdollisesta vaikutuksesta terveyteen ja ympäristöön. Ehdotetussa REACH-järjestelmässä (Registration, Evaluation and Authorisation of CHemicals eli kemikaalien rekisteröinti, arviointi ja lupamenettelyt) kerätään asteittain tietoja noin 30 000 kemiallisesta aineesta, joiden tuotantomäärä on yli tonnin vuodessa valmistajaa (tai maahantuojaa) kohti EU:ssa, sekä niiden myrkyllisistä ominaisuuksista ja käyttötarkoituksesta, jotta voidaan toteuttaa tarkoituksenmukaisia riskinhallintatoimenpiteitä. Rekisteröinnin yhteydessä teollisuuden antamat tiedot syötetään keskustietokantaan. Tietokannan tietoja käytetään ja vahvistetaan myös muodostettaessa syy-yhteyttä ympäristötekijöiden sekä kemikaalien tuotannosta ja käytöstä aiheutuvien terveyshaittojen välille. Noin 20 prosenttia aineista edellyttää perusteellista ja ainekohtaista arviointia, johon kuuluu pitkällä aikavälillä ilmenevien ja pitkäaikaisten vaikutusten, kuten syövän, testaus. Lupamenettelyä sovelletaan erityistä huolta aiheuttaviin aineisiin, nimittäin CMR-aineisiin [27] (luokat 1 ja 2) tai POP-ominaisuuksia [28] omaaviin aineisiin, aina kun niitä havaitaan niiden tuotantomääristä riippumatta. Lupamenettelyn soveltamista PBT-aineisiin [29] ja VPVB-aineisiin [30] sekä hormonaalisiin haitta-aineisiin harkitaan vielä. On arvioitu, että lupamenettelyä ehdotetaan sovellettavaksi enintään 5 prosenttiin kaikista aineista, ja teollisuuden on annettava todisteet turvallisesta käytöstä. Vankan teknis-tieteellisen toteutuksen varmistamiseksi EU:ssa ehdotetaan kemikaaliviraston perustamista. Komission on määrä esittää lainsäädäntöehdotuksensa Euroopan parlamentille ja neuvostolle syksyllä 2003.

[26] KOM(2001) 88 lopullinen.

[27] Karsinogeeniset, mutageeniset tai lisääntymistoksiset (Carcinogenic, mutagenic, toxic to reproduction) aineet.

[28] Pysyvien orgaanisten yhdisteiden (Persistent Organic Pollutants) ominaisuuksia.

[29] Hitaasti hajoavat, eläviin kudoksiin kertyvät ja myrkylliset (Persistent, Bio-accumulative and Toxic) aineet.

[30] Erittäin hitaasti hajoavat ja erittäin voimakkaasti eläviin kudoksiin kertyvät (Very Persistent, Very Bio-accumulative) aineet.

Dioksiinit ja PCB-yhdisteet. Lokakuussa 2001 hyväksymässään dioksiineja, furaaneja ja polykloorattuja bifenyylejä koskevassa yhteisön strategiassa [31] komissio otti käyttöön ympäristön pilaantumisen valvontaa koskevan strategian, joka elintarvikeketjun valvonnan tiukentamisen ohella vähentää osaltaan ihmisten altistumista. Koska dioksiinit ja PCB-yhdisteet ovat monella osa-alueella esiintyviä epäpuhtauksia, strategiassa on yhtenäinen lähestymistapa.

[31] KOM(2001) 593.

Hormonaaliset haitta-aineet. Osana komission joulukuussa 1999 hyväksymää hormonaalisia haitta-aineita koskevaa yhteisön strategiaa [32] on luotu prioriteettiluettelo aineista, joita tutkitaan tarkemmin. Luettelo sisältää aineet, joiden hormonaalisista haittavaikutuksista on todellista ja/tai mahdollista näyttöä; näitä ovat torjunta-aineet, teollisuuskemikaalit, sivutuotteet ja metallit. Strategiassa edistetään myös tutkimuksen ja kansainvälisen yhteistyön lisäämistä.

[32] KOM(1999) 706.

Ilman pilaantuminen. Ilman pilaantumista koskevan politiikan yhtenä päätavoitteena on vähentää ihmiskehoon joko suoraan tai välillisesti joutuvien terveydelle haitallisten aineiden määrää. EU:n ilmanlaatunormeja on asetettu vuodesta 1996 alkaen, ja jäsenvaltioiden on perustettava järjestelmä ilmanlaadun arvioimista varten ja ylläpidettävä sitä, yksilöitävä alueet, joilla raja-arvot todennäköisesti ylitetään, sekä laadittava toimintasuunnitelmia ylittämisriskin vähentämiseksi ja EY:n direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi. Raja-arvoja on asetettu rikkidioksidin, typpidioksidin, hiukkasten, lyijyn, hiilimonoksidin ja bentseenin pitoisuuksille ilmassa. Komissio käynnisti vuonna 2001 uuden ilmanlaatuohjelman (Puhdasta ilmaa Eurooppaan), jonka perusteella laaditaan ilman pilaantumista koskeva pitkän aikavälin yhtenäinen teemakohtainen strategia.

Vesiensuojelu ja vesihuolto. EU:n vesipolitiikan tavoitteena on taata juomavettä koskevien turvallisuusnormien korkea taso sekä vähentää tiettyjen maatalous- ja teollisuuskäytäntöjen ympäristöhaittoja. Uudessa vesipuitedirektiivissä korostetaan suojelutoimien tarvetta kaikkien veden käyttötarkoitusten suhteen ja vesiekosysteemeissä pilaantumisen lähteellä. Vesipuitedirektiivissä otetaan käyttöön prioriteettilista sellaisista ympäristölle vaarallisista aineista, jotka poistetaan käytöstä vaiheittain. Siinä on myös säännöksiä, jotka koskevat vesiympäristövahinkoihin sovellettavia seuranta- ja arviointitoimenpiteitä.

Melu. Kansalaiset ovat EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla harjoitettavasta politiikasta huolimatta edelleen erittäin huolestuneita altistumisesta meluhaitoille. EU:n lainsäädännössä asetetaan melupäästötasoja eri tuotteille (autot, kuorma-autot, ilma-alukset ja teollisuuslaitteet) sekä yhdenmukaistetaan ympäristömelun arviointi ja hallinta. Tilanne ei kuitenkaan ole tyydyttävä: 25 prosenttia Euroopan väestöstä pitää kokemaansa melua kiusallisena, ja 5-15 prosenttia väestöstä kärsii melun aiheuttamista vakavista unihäiriöistä.

Suuronnettomuudet. Seveso-direktiivit annettiin sellaisten suuronnettomuuksien jälkeen, joilla oli vakavia seurauksia sekä ihmisille että ympäristölle. Tavoitteena oli vähentää vaarallisten kemikaalien tuotannosta, kuljetuksesta ja varastoinnista aiheutuvia riskejä. Parhaillaan suunnitellaan Seveso-direktiivien tarkistamista. Tavoitteena on etenkin tarkastella täydentäviä toimenpiteitä, joita todennäköisesti toteutetaan Seveso-direktiivien soveltamisalan ulkopuolelle jäävillä aloilla, kuten satamissa, järjestelyratapihoilla tai putkijohdoissa.

Ionisoiva säteily. Työntekijöiden ja väestön terveyden suojelu ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta varmistetaan merkittävällä määrällä yhteisön lainsäädäntöä, joka perustuu Euratomin perustamissopimuksen (1957) III lukuun. Euroopan unionin säteilysuojelun perusnormeista annetussa neuvoston direktiivissä N:o 96/29/Euratom on erityissäännöksiä väestön suojelemiseksi ympäristön kohonneelta radioaktiivisuudelta. Täydentävään yhteisön säteilysuojelulainsäädäntöön kuuluu säännöksiä, jotka koskevat luonnon säteilylähteitä (mukaan lukien radon) ja ydinlaitoksista normaalin toiminnan tai onnettomuuksien takia ympäristöön joutuvia radioaktiivisia aineita. Lisäksi Euratomin perustamissopimuksen 35-38 artiklassa annetaan Euroopan komissiolle ympäristön radioaktiivisuuteen liittyviä suoria tehtäviä.

Terveyspolitiikka

Epäpuhtauksiin liittyvien sairauksien vastaisessa aiemmassa yhteisön toimintaohjelmassa oli kaksi päätavoitetta: parantaa tällaisia sairauksia koskevaa tietämystä sekä lisätä näiden sairauksien arvioinnin ja hallinnan tuntemusta ja ymmärtämistä. Ohjelmassa käynnistettiin kiinnostavia aloitteita, sillä siinä kehitettiin esimerkiksi maantieteellisiä tietojärjestelmiä, joiden avulla voitiin entistä paremmin arvioida elinolojen, kuten radioaktiivisen jätteen kaatopaikkojen läheisyyden terveysvaikutuksia tai ehkäistä astmaa ja hengityselinten sairauksia alueellisten ilmasto- ja asumisolojen mukaan.

Terveyden edistämistä ja terveystilanteen seurantaa koskevissa päättyneissä yhteisön toimintaohjelmissa pyrittiin lisäämään tietoisuutta terveellisten elintapojen ja käyttäytymismallien eduista, ja niiden perusteella on laajennettu ympäristöterveyteen vaikuttavia tekijöitä koskeva lähestymistapa. Terveystilanteen seurantaa koskeneen toimintaohjelman perusteella kehitettiin yhdenmukaistettuja ympäristöterveysindikaattoreita. Erityisesti Euroopan yhteisön terveysindikaattoreita koskeva hanke (ECHI) on luonut puitteet yhteisön kansanterveysindikaattoreiden kehittämiseen. Se kattaa ilmanlaadun, asumisen, juomaveden, viemärijärjestelmän, ionisoivan säteilyn, melun, fyysisen ja henkisen altistumisen työssä, työtapaturmat ja ammattitaudit. ECHI-hanke sisältää myös indikaattoreita, jotka koskevat sosiaalista ja kulttuurista ympäristöä, kuten sosiaalista tukea, sosiaalista eristyneisyyttä, elämäntapahtumia ja väkivaltaa.

Euroopan parlamentin ja neuvoston 23. syyskuuta 2002 hyväksymässä uudessa yhteisön kansanterveysalan toimintaohjelmassa (2003-2008) asetetaan kolme päätavoitetta:

* parannetaan kansanterveyttä edistävää tietoa ja tietämystä;

* parannetaan valmiutta reagoida nopeasti ja koordinoidusti terveysuhkiin;

* edistetään terveyttä ja ehkäistään sairauksia kiinnittämällä huomiota terveyden taustatekijöihin kaikkien politiikkojen ja toimintojen yhteydessä.

Näin ollen terveyden ja ympäristön alalla ohjelman avulla edistetään:

* ihmisten terveyden suojelun korkeaa tasoa kaikkien yhteisön politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja täytäntöönpanossa siten, että tuetaan kattavaa ja eri hallinnon alojen väliset rajat ylittävää terveysstrategiaa;

* tasa-arvoa terveysasioissa, myös ympäristötekijöihin, kuten asumisoloihin, liittyvissä asioissa;

* jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä.

Ohjelma on näin keskeinen väline yhteisön terveysstrategian [33] kehittämisessä. Ohjelman toimilla tuetaan ja edistetään politiikan kehittämistä strategian ensisijaisilla alueilla.

[33] Strategia esitetään komission toukokuussa 2000 antamassa tiedonannossa (KOM(2000) 285 lopullinen, 16.5.2000).

Tupakka. Yhteisön tupakkalainsäädännöllä on myönteinen kokonaisvaikutus terveyteen ja ympäristöön. Sillä pyritään vähentämään tupakoinnin yleisyyttä ja vähentämään altistumista ympäristön tupakansavulle. Etenkin kaksi säädöstä koskevat suoraan suojelua ympäristön tupakansavulta. Nämä ovat julkisilla paikoilla tupakoinnin kieltämisestä 18. heinäkuuta 1989 annettu neuvoston päätöslauselma [34] sekä tupakoinnin ehkäisemisestä ja aloitteista tupakoinnin torjunnan tehostamiseksi 2. joulukuuta 2002 annettu neuvoston suositus [35]. Viimeksi mainitussa suositellaan, että jäsenvaltiot säätävät lakeja ja/tai ottavat käyttöön muita tehokkaita toimenpiteitä, jotta ihmisiä voidaan suojella ympäristön tupakansavulta työpaikkojen sisätiloissa, suljetuissa julkisissa tiloissa ja julkisissa kulkuvälineissä. Ympäristön tupakansavua sekä lasten ja sikiöiden suojelemista tupakansavulta käsitellään lyhyesti myös tupakkatuotteiden valmistamista, esittämistapaa ja myyntiä koskevassa direktiivissä 2001/37/EY [36]. Lisäksi yhteisöllä oli tärkeä osa neuvotteluissa tupakoinnin torjuntaa koskevasta WHO:n puiteyleissopimuksesta, joka hyväksyttiin maailman terveyskokouksessa 21. toukokuuta 2003. Tällä kautta aikojen ensimmäisellä kansainvälisellä kansanterveyssopimuksella pyritään suojelemaan nykyisiä ja tulevia sukupolvia tupakoinnin ja tupakansavulle altistumisen seurauksilta. Tätä varten siinä luodaan puitteet sopimuspuolten kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla toteuttamille tupakoinnin torjuntatoimenpiteille. Kaikki tupakoinnin torjuntaa koskevan yhteisön lainsäädännön merkittävät säännökset sisältyvät puiteyleissopimukseen, joka yhteisön on määrä allekirjoittaa 16. kesäkuuta 2003.

[34] EYVL C 189, 26.7.1989, s. 1.

[35] EYVL L 22 , 25.1.2003, s. 31.

[36] EYVL L 194, 18.7.2001, s. 26.

Elintarvikkeiden turvallisuus. Elintarvikkeiden turvallisuudesta antamassaan valkoisessa kirjassa komissio yksilöi elintarvikeketjussa olevien vierasaineiden lähteeksi ympäristön. Valkoisessa kirjassa vaadittiin ottamaan käyttöön mekanismeja elintarvikkeissa olevien vierasaineiden ja jäämien valvontaa ja rajoittamista varten. Lisäksi siinä pidetään seurantaa, tietojen keräämistä ja analysointia elintarviketurvallisuuspolitiikan keskeisinä osatekijöinä. Synergiaan on runsaasti mahdollisuuksia.

Torjunta-aineet. Kasvinsuojeludirektiivi (91/414/ETY), biosididirektiivi (98/8/EY), torjunta-ainejäämädirektiivit (76/895/ETY, 86/362/ETY, 86/363/ETY, 90/642/ETY).

Terveysvaikutusten arviointi. Komissio käynnisti tammikuussa 2003 yhtenäisen vaikutustenarvioinnin [37], jonka avulla kartoitetaan muun muassa sellaisten hankkeiden, poliittisten ehdotusten ja strategioiden terveysvaikutukset, joiden ei ensisijaisesti ole tarkoitus vaikuttaa terveyteen, ja niiden arvioimiskeinot. Näin päättäjät voivat arvioida vaihtoehtoisia vaikutuksia ja vertailla eri malleja päättäessään toimintalinjoista. Vaikutustenarviointia sovelletaan keskeisiin aloitteisiin, jotka komissio esittää vuotuisessa toimintastrategiassaan tai työohjelmassaan. Terveysnäkökohtien sisällyttämisestä ympäristövaikutusten arviointeihin on myös saatu paljon kansainvälistä kokemusta. Näitä ja terveysvaikutusten arvioinneista saatuja kokemuksia olisi hyödynnettävä, kun tarkastellaan poliittisten ehdotusten mahdollisia terveysvaikutuksia muilla aloilla kuin terveyden alalla - varsinkin toteutettaessa laajennettuja vaikutustenarviointeja terveyden ja ympäristön alalla. Uusi menettely eli uuden yhtenäisen vaikutustenarvioinnin käynnistäminen on erinomainen tilaisuus tarkastella uudelleen poliittisia ehdotuksia muilla aloilla ja niiden mahdollisia terveysvaikutuksia.

[37] Komission tiedonanto vaikutustenarvioinnista (KOM(2002) 276 lopullinen, 5.6.2002).

Sähkömagneettiset kentät. Neuvosto antoi heinäkuussa 1999 suosituksen väestön ionisoimattomalle säteilylle altistumisen rajoittamisesta, jotta voidaan suojella ihmisten terveyttä tunnetuilta akuuteilta terveysvaikutuksilta ottamalla käyttöön altistuksen raja-arvojen turvamarginaalit. Raja-arvojen avulla on mahdollista suojella myös pitkäkestoisilta terveysvaikutuksilta, vaikka näitä vaikutuksia ei ole vielä osoitettu.

Ionisoiva säteily. Työntekijöiden ja väestön terveyden suojelu ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta varmistetaan yhteisön säteilysuojelulainsäädännöllä, joka perustuu Euratomin perustamissopimuksen III lukuun. Euroopan unionin säteilysuojelun perusnormeja on saatettu säännöllisesti ajan tasalle sen uuden tieteellisen näytön perusteella, jota on saatu vähäiselle säteilylle altistumisen terveysvaikutuksista. Yhteisön säteilysuojelulainsäädäntö koskee myös lääketieteellisiä sovelluksia, ulkopuolisia työntekijöitä ja elintarvikkeita. Myös kosmeettisia valmisteita, leluja ja tiettyjä kulutushyödykkeitä koskeva EU:n lainsäädäntö sisältää säteilysuojeluvaatimuksia.

Kehitysyhteistyö ja terveys. Asiaa tarkastellaan terveyttä ja köyhyyden vähentämistä kehitysmaissa koskevassa tietonannossa (KOM(2002) 129) sekä tiedonannossa Ajantasainen katsaus EY:n toimintaohjelmaan: HI-virusta ja aidsia, malariaa ja tuberkuloosia koskeva nopeutettu toiminta köyhyyden vähentämisessä (KOM(2003) 93).

11. LIITE C : - YMPÄRISTÖTERVEYTTÄ KOSKEVA EU:N TUTKIMUS

Ympäristö ja terveys on neljännestä EU:n TTK-puiteohjelmasta lähtien otettu huomioon EU:n tutkimuksen rahoitusmekanismeissa. Viidennessä EU:n TTK-puiteohjelmassa elämänlaatua ja luonnonvarojen hoitamista koskevan ohjelman ympäristöä ja terveyttä koskevaan avaintoimintoon varattiin 160 miljoonaa euroa. Siinä käynnistettiin yli 90 hanketta, jotka koskivat niinkin monenlaisia aiheita kuin ilman pilaantuminen, astma ja allergiat, kuidut ja pöly, kemikaalit, hormonaaliset haitta-aineet, vesi, sähkömagneettiset kentät, melu ja yhteisaltistuminen. Erityistä huomiota on kiinnitetty terveysuhkiin, jotka kohdistuvat haavoittuviin väestöryhmiin, kuten lapsiin. Tässä yhteydessä komissio on rahoittanut PINCHE-verkostoa (Policy Interpretation Network on Children's Health and Environment), joka pyrkii lisäämään tietoisuutta tutkimustuloksista ja niiden seurauksista lasten ympäristöterveyden kannalta. Verkosto tarjoaa yhteisen rakenteen, jonka avulla voidaan koota yhteen ja tulkita sekä EU:n rahoittaman että kansallisten lähteiden turvin rahoitetun tutkimuksen (joka kattaa altistumisarviointeja, epidemiologisia ja toksisuustutkimuksia, riskinarviointeja sekä terveysvaikutusten ja sosioekonomisten vaikutusten arviointeja) tuloksia päätöksentekoa varten.

Niin ikään viidennen EU:n TTK-puiteohjelman alaohjelmassa "Ympäristö ja kestävä kehitys" toteutettiin ympäristöterveyteen liittyviä toimia pääasiassa vesihuoltoa ja veden laatua koskevassa avaintoiminnossa. Siinä tuettiin hankkeita, jotka koskivat juomaveden laatua ja turvallisuutta, hormonaalisten haitta-aineiden ympäristö- ja terveysvaikutuksia sekä lääkejäämiä ja myös niihin liittyvän ympäristöteknologian kehittämistä. Lisäksi huomisen kaupunkia koskevassa avaintoiminnossa tuettiin tutkimushankkeita, jotka koskivat kaupunkien elämänlaadun parantamista ilman pilaantumisen, melun vähentämisen, kansanterveyden ja jätehuollon alalla.

Vastaavasti kilpailukykyisen ja kestävän kasvun ohjelmassa teollisuuden teknologian tutkimukseen sisällytettiin ympäristövaikutusten ja sosiaalisten vaikutusten ulottuvuudet. Näitä ovat esimerkiksi entistä puhtaammat ja turvallisemmat tuotantojärjestelmät ja -ratkaisut, jätehuolto, elinkaarilähestymistapa, ympäristövaikutusten minimoimiseksi mukautetut materiaalit, vaarallisten materiaalien välttäminen, sähkömagneettiselta säteilyltä (matkapuhelimet, henkilökohtaiset tietokoneet jne.) suojaavien materiaalien käyttö sekä terveyttä ja ympäristöä parantavat uudet organisointitavat teollisuudessa.

YTK puolestaan toteutti viidennen puiteohjelman aikana ympäristötavoitteiden loukkaamattomuutta ja ihmisten terveyttä koskevan tutkimushankkeen, jossa kehitettiin menetelmiä, joiden avulla voidaan arvioida vaarallisten kemikaalien vaikutusta ympäristöön ja ihmisten terveyteen.

Kuudennessa EU:n TTK-puiteohjelmassa ympäristöterveyden kannalta tärkeää tutkimusta rahoitetaan ja toteutetaan usealla ensisijaisella aihealueella, pääasiassa elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevalla ensisijaisella aihealueella, kestävää kehitystä, globaalimuutosta ja ekosysteemejä koskevalla ensisijaisella aihealueella, politiikan tarpeita palvelevaa tutkimusta koskevassa osiossa sekä terveysalan biotieteitä, genomiikkaa ja bioteknologiaa koskevalla ensisijaisella aihealueella. Tarkemmin sanottuna elintarvikkeiden laatua ja turvallisuutta koskevaan ensisijaiseen aihealueeseen sisältyy ympäristöstä johtuvia terveysriskejä koskevia erityistoimia. Ohjelman tämän osan tavoitteena on määritellä sellaiset ympäristötekijät, joilla on haitallisia vaikutuksia terveyteen, ja saada lisää tietoa vaikutusmekanismeista sekä määritellä, miten tällaisia vaikutuksia ja riskejä voidaan ehkäistä tai minimoida. Painopisteinä ovat a) ravintoketjuun liittyvät (kemialliset, biologiset ja fysikaaliset) riskit sekä b) sallituille aineille altistumisen yhteisvaikutukset, myös paikallisten ympäristökatastrofien ja ympäristön pilaantumisen vaikutukset elintarvikkeisiin, siten, että erityistä huomiota kiinnitetään kumulatiivisiin riskeihin ja ympäristön epäpuhtauksien terveysvaikutuksiin, ihmiseen siirtymisen reitteihin, pitkäaikaisiin vaikutuksiin ja pienille annoksille altistumisen vaikutuksiin, ehkäisystrategioihin sekä vaikutuksiin, jotka kohdistuvat erityisen herkkiin ihmisryhmiin ja erityisesti lapsiin.

Ensisijaiseen aihealueeseen Globaalimuutos ja ekosysteemit sisältyy täydentävää tutkimusta koskeva erityistoimi. Tutkimuksessa keskitytään erityisesti riskien arviointiin ja ympäristön laadun arviointiin, mukaan lukien väestön terveyttä ja ympäristön tilaa koskevat luotettavat indikaattorit sekä sisätiloissa ja ulkona altistumisen riskinarviointi. Monialaisissa kysymyksissä tavoitteena on lisäksi arvioida ympäristö- ja terveyskustannusten määrittämistä EU:n kestävän kehityksen strategiaan liittyvissä toimissa ja tekniikoissa esimerkiksi energian, liikenteen, maankäytön, maatalouden, metsien ja veden alalla.

Ensisijaisella aihealueella Terveysalan biotieteet, genomiikka ja bioteknologia voi olla mahdollisuuksia tutkia ympäristöä ja terveyttä usealla tutkimusalueella, joista yhtenä esimerkkinä "Ihmisen kehityksen ja ikääntymisprosessin tutkimus". Ihmisen kehityksen ymmärtämisestä hedelmöityksestä murrosikään uskotaan olevan hyötyä myös lasten terveyden kannalta. Mahdollisuuksia on myös kahdella muulla tutkimusalueella. Näitä ovat "Syövän tutkimus", joka kuuluu merkittävimpien sairauksien kohtaan, ja "Merkittävimmät köyhyyteen liittyvät tartuntataudit", joka todennäköisesti sisältää näihin tauteihin sairastuneiden lasten kliiniset kokeet.

Ensisijaisella aihealueella Nanoteknologia ja nanotieteet, älykkäät monikäyttöiset materiaalit sekä uudet tuotantomenetelmät ja -laitteet teollisuuden teknologian tutkimuksessa keskitytään edelleen tuotantovaiheeseen sekä edistetään tutkimusratkaisuja, joiden avulla ehkäistään pilaantumista ja haitallisia terveysvaikutuksia yleisimmillä mahdollisen pilaantumisen lähteillä sekä työ- ja asuinpaikoilla niin teollisuudessa kuin tuotteiden jokapäiväisessä käytössä. Politiikan tarpeita palvelevan tutkimuksen usealla tutkimusalueella käsitellään ympäristö- ja terveyspolitiikan tueksi tarvittavaa tutkimusta:

i) Tutkimusalue Ympäristöarvioinnit (maaperä, vesi, ilma, melu, kemiallisten aineiden vaikutukset mukaan lukien).

ii) Tutkimusalue Ympäristöteknologioiden arviointi toimintapoliittisten päätösten tueksi, erityisesti ympäristölainsäädännön vaatimusten täyttämiseen soveltuvien tehokkaiden mutta kustannuksiltaan alhaisten teknologioiden osalta.

iii) Tutkimusalue Kansanterveyteen liittyvät kysymykset, kuten sairauksien ennaltaehkäisemistä ja ilmeneviin harvinaisiin ja tarttuviin tauteihin reagoimista tukeva epidemiologia, allergiat, turvalliset veren- ja elintenluovutusmenettelyt, vaihtoehdot eläinkokeille.

iv) Tutkimusalue Ympäristökysymysten terveysvaikutukset (mukaan luettuina työturvallisuus ja riskinarviointimenetelmät ja luonnontuhojen ihmisille aiheuttamien riskien lievittäminen). Koska näillä aloilla tehdään tutkimusta myös kansallisella tasolla ja muissa yhteyksissä, tämän tutkimusalueen tutkimustoimien yhtenä päätavoitteena on koota yhteen nykyisiä ja tulevia tutkimustuloksia tärkeimmiltä aloilta, tulkita niitä ja muodostaa niistä johdonmukaisia kokonaisuuksia yhteisön politiikan kehittämiseen. Yhteinen tutkimuskeskus käsittelee uudessa monivuotisessa työohjelmassaan (2003-2006) ihmisten terveyttä sekä terveyden ja ympäristön riskitekijöiden välistä suhdetta. Yhtenä päätavoitteena on kehittää ihmisen "ympäristögenomitutkimuksen" käsitettä ihmisen kokonaisaltistumisen yhteydessä ja sisällyttää tämä käsite riskinarviointiin ja riskien vähentämiskäytäntöihin ympäristön riskitekijöiden osalta. Toisena tavoitteena on koota tietoja ja asiantuntemusta sekä vaihtaa taitotietoa, joka koskee ihmisen altistumista kulutushyödykkeistä vapautuville kemikaaleille ja niiden terveysvaikutuksia arvioivien menetelmien ja mallien vahvistamista ja yhdenmukaistamista. YTK:n työssä tällä alalla keskitytään järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti korjaamaan altistumista koskevissa tiedoissa olevat puutteet siten, että nykyinen tietämys yhdistetään uusiin menetelmiin ja kehitetään ihmisen kokonaisaltistumista koskeva lähestymistapa (hyödykkeet, ympäristö, elintarvikkeet). Tässä tehdään tiivistä yhteistyötä kansainvälisten ympäristö- ja terveysasiantuntijoiden kanssa.

12. LIITE D : - YMPÄRISTÖTERVEYTTÄ KOSKEVAT KANSAINVÄLISET TOIMET

WHO:n Euroopan alueen ympäristö- ja terveysministereiden hyväksymä Euroopan ympäristöterveyden peruskirja (Frankfurt, 1989) aloitti prosessin, jota seurasivat Helsingin (1994) ja Lontoon (1999) julistukset, joissa selvitettiin muita toimintamahdollisuuksia.

Tietyt jäsenvaltiot ja useimmat liittymässä olevat maat ovat näin ollen laatineet kansallisia ympäristöterveyssuunnitelmia. Kansallisten ympäristöterveyssuunnitelmien äskettäisessä kokeiluarvioinnissa korostettiin niiden merkitystä, sillä ne tuovat yhteen ympäristön, terveyden ja muita aloja, ja ne ovat lisänneet ympäristötekijöiden näkyvyyttä terveysalalla. Tämä prosessi on innostanut kehittämään ympäristölainsäädäntöä Keski- ja Itä-Euroopassa. Ympäristöä koskevan yhteisön säännöstön täytäntöönpano ja liittymässä olevien maiden kansanterveyden parantaminen korostavat tehokkaan lainsäädännön merkitystä ympäristöuhkien terveysvaikutuksiin puuttumisessa.

Kansallisten ympäristöterveyssuunnitelmien ohella on kehitetty itsenäisesti kansallisia erityisaloitteita esimerkiksi sisäilman laadun, elinolojen ja legioonalaistaudin ehkäisemisen alalla muun muassa tiedotuskampanjoiden, tietoisuudenlisäämiskampanjoiden, henkilöstön koulutuksen, ympäristöterveyden seurannan ja tutkimusten avulla.

Itämeren alueella ja Balkanin maissa on käynnistetty alueellisia yhteistyöaloitteita.

G8-maat allekirjoittivat vuonna 1997 lasten ympäristöterveyttä koskevan Miamin julistuksen, jolla pyritään vähentämään tärkeimpien epäpuhtauksien, kuten lyijyn ja hormonaalisten haitta-aineiden, vaikutusta lasten terveyteen. G8-maat ovat aktiivisesti kehittäneet asiaa koskevaa politiikkaa ja kiinnittäneet erityistä huomiota lasten terveyteen.

WHO käynnisti EU:n tuella Johannesburgissa vuonna 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa maailmankumppanuushankkeen "Healthy Environment for Children - Call for a Global Alliance".

Komissio on mukana valmistelemassa seuraavaa ympäristöterveyttä käsittelevää Euroopan laajuista ministerikokousta "The future for our children", joka pidetään Budapestissa vuonna 2004 ja jonka aiheena on lasten tulevaisuus. Kokoukseen osallistuvat WHO-Europen 52 jäsenvaltion ympäristö- ja terveysministerit.