52003DC0097

KOMISSION KERTOMUS - PHARE-OHJELMAN VUOSIKERTOMUS 2001 {SEK(2003)228}

SISÄLLYS LUETTELO

1. Toiminta vuonna 2001

1.1. Laajentumisprosessin keskeinen kehitys vuonna 2001

1.2. Göteborgin ja Laekenin Eurooppa-neuvostojen päätelmät

1.3. Ispa- ja Sapard-ohjelmat sekä yhteisön liittymistä valmistelevan tuen yhteensovittaminen

2. Phare-ohjelman täytäntöönpano

2.1. Yleiskatsaus: Phare-ohjelmien suuntaviivojen täytäntöönpano

2.2. Yleiskatsaus: taloudellinen ja tekninen apu

2.3. Phare-ohjelman tarkistaminen vuonna 2000

2.4. Kansalliset Phare-ohjelmat

2.5. Phare-ohjelman raja-alueyhteistyö

2.6. Monen edunsaajan ohjelmat

2.7. Osallistuminen yhteisön ohjelmiin ja virastojen toimintaan

2.8. Yhteistyö Euroopan investointipankin ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa

3. Ohjelman hallinnointi

3.1. Kohti keskusjohtoisuuden entistä laajempaa purkamista (EDIS)

3.2. Seuranta, arviointi ja jälkiarviointi

4. Talouskatsaus ja ohjelman toteutuminen

TIIVISTELMÄ

Tässä Phare-ohjelman vuosikertomuksessa, jonka Euroopan komissio antaa Euroopan parlamentille, Euroopan unionin neuvostolle sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, arvioidaan edistymistä liittymistä valmistelevan Phare-välineen täytäntöönpanossa.

Phare-ohjelma on yksi kolmesta liittymistä valmistelevasta välineestä, joiden rahoituksesta Euroopan yhteisöt huolehtivat ja joilla pyritään tukemaan Keski- ja Itä-Euroopan (KIE) ehdokasmaita niiden Euroopan unioniin liittymisen valmisteluissa. Phare-ohjelma käynnistettiin vuonna 1989 alunperin Puolan ja Unkarin tukemiseksi, mutta nykyään sen soveltamisalaan kuuluvat 10 KIE-ehdokasmaata eli Bulgaria, Latvia, Liettua, Puola, Romania, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari ja Viro.

Phare-ohjelma muutettiin yksinomaan liittymistä valmistelevaksi välineeksi vuonna 1997 sen jälkeen, kun Luxemburgin Eurooppa-neuvosto oli käynnistänyt nykyisen laajentumisprosessin. Phare-varat suunnataan nykyään pelkästään kunkin ehdokasmaan liittymiskumppanuudessa määriteltyihin, liittymistä valmisteleviin ensisijaisiin tavoitteisiin.

Vuosina 2000-2006 Phare-ohjelmasta osoitetaan noin 11 miljardia euroa yhteisrahoituksena kummitoiminnan (twinning) ja teknisen tuen välityksellä tapahtuvaan instituutioiden kehittämiseen sekä investointien tukemiseen. Tavoitteena on tukea ehdokasmaita niiden pyrkimyksissä lujittaa julkishallintoaan ja instituutioita, jotta ne voisivat toimia tehokkaasti unionissa, edistää lähentymistä yhteisön kattavaan lainsäädäntöön, vähentää siirtymäaikojen tarvetta ja edistää taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Phare-ohjelman vuoden 2001 maksusitoumusmäärärahat olivat 1 641 miljoonaa euroa. Kuten vuonna 2000, ohjelmasuunnittelu perustui Phare-ohjelman tarkistettuihin suuntaviivoihin, joissa otetaan huomioon uudet Ispa- ja Sapard-asetukset, jotka tulivat voimaan vuonna 2000. Uusissa suuntaviivoissa korostetaan myös tarvetta käyttää Phare-ohjelmaa varmistamaan ehdokasmaiden sujuva ja tehokas siirtyminen rakennerahastoihin taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävien investointien avulla. Vuonna 2001 toimia toteutettiin rakennerahastojen mukaisen, ohjelmasuunnittelua koskevan lähestymistavan lujittamiseksi, jotta ehdokasmaat olisivat valmiita hyötymään kyseisistä rahastoista heti unioniin liityttyään.

Euroopan komissio on siirtänyt Phare-ohjelmien hallinnointiin ja täytäntöönpanoon liittyvää vastuuta yhä enemmän ehdokasmaiden viranomaisille. Tämän vuoksi useat toimista, jotka aikaisemmin toteutettiin osana useita maita koskevia ohjelmia, on nyt sisällytetty kansallisiin ohjelmiin.

Tämän kertomuksen liitteenä oleva tekninen asiakirja sisältää tietoja Phare-ohjelman ohjelmasuunnittelusta ja täytäntöönpanosta kussakin edunsaajamaassa {SEK(2003)228}.

1. TOIMINTA VUONNA 2001

1.1. Laajentumisprosessin keskeinen kehitys vuonna 2001

Komissio antoi 13. marraskuuta vuoden 2001 laajentumista koskevan asiakirjansa, johon sisältyi strategia-asiakirja, vuoden 2001 määräaikaiskertomukset kunkin ehdokasmaan edistymisestä liittymisvalmisteluissa sekä ehdotukset tarkistetuista liittymiskumppanuuksista jokaisen neuvotteluja käyvän maan osalta.

Vuoden 2001 määräaikaiskertomusten päätelmät olivat rohkaisevia. Turkkia lukuun ottamatta kaikki ehdokasmaat täyttävät edelleen poliittiset kriteerit ja ovat edistyneet edelleen tällä alalla. Edistymistä on todettu myös taloudellisten kriteerien alalla, ja kyky noudattaa jäsenyysvelvoitteita on parantunut. Tähän mennessä toteutuneen edistymisen perusteella komissio esitti strategisen lähestymistavan, jonka avulla pyritään menestyksekkääseen laajentumiseen ja täyttämään Göteborgin Eurooppa-neuvoston kokouksessa asetetut tavoitteet.

Tämä tarkoittaa, että ne ehdokasmaat, jotka ovat siihen valmiita, voivat osallistua Euroopan parlamentin vaaleihin vuonna 2004 ja niiden olisi voitava saattaa liittymisneuvottelut päätökseen vuoden 2002 loppuun mennessä.

Komission ehdottama strateginen lähestymistapa koostuu kahdesta osasta:

- ohjeet siitä, kuinka jäljellä olevia neuvottelulukuja (maatalous, aluepolitiikka, rahoitusta ja talousarviota koskevat määräykset, toimielimet jne.) olisi käsiteltävä liittymisneuvotteluja koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti nykyisen säännöstön perusteella sekä Berliinissä vuonna 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston vahvistaman rahoituskehyksen puitteissa,

- toimintasuunnitelma ehdokasmaiden hallinnon ja oikeuslaitoksen valmiuksien lujittamiseksi ja seuraamiseksi. Komissio johtaa toimintasuunnitelman toteutusta kumppaneinaan ehdokasmaat ja jäsenvaltiot.

Lisäksi strategia-asiakirjassa kuvataan seuraavia vaiheita niiden neuvotteluja käyvien maiden osalta, jotka eivät täytä Göteborgin tavoitteita, ja Turkin liittymistä edeltävän strategian seuraavan vaiheen käynnistämistä. Koska Turkki ei vielä täyttänyt Kööpenhaminan poliittisia kriteerejä, ei neuvotteluja sen kanssa voitu aloittaa.

Neuvottelutilanne

Unioni on määrittänyt Ruotsin puheenjohtajakaudella neuvotteluja koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti yhteiset kannat keskeisistä sisämarkkinoita koskevista luvuista ja ympäristöä, sosiaaliasioita, ulkosuhteita sekä kulttuuri- ja audiovisuaalialan politiikkaa koskevilla aloilla. Useissa tapauksissa tämä on johtanut lukujen käsittelyn väliaikaiseen päättämiseen. Lisäksi Eurooppa-neuvoston Feirassa tekemän ja Nizzassa vahvistetun sitoumuksen mukaisesti kaikki jäljellä olleet luvut on avattu useille neuvotteluja käyville maille vuoden 2000 jälkeen.

Belgian puheenjohtajakaudella neuvottelujen etenemissuunnitelmassa esitettiin yhdeksää lukua ensisijaisiksi. Nämä luvut koskivat kilpailua, liikennettä, energiaa, verotusta, tulliliittoa, oikeus- ja sisäasioita, maataloutta (eläinlääkinnälliset ja kasvinsuojelulliset kysymykset), kalastusta ja varainhoidon valvontaa. Belgian puheenjohtajakaudella töissä edistyttiin huomattavasti (kertomus edistymisestä kilpailuasioissa, liikennettä koskeva tiedote, eläinlääkinnällisiä ja kasvinsuojelullisia kysymyksiä koskeva tiedote). Lisäksi useiden lukujen käsittely päätettiin lähes kaikkien valtioiden kanssa (kalastus ja varainhoidon valvonta).

Puheenjohtajavaltio Ruotsi järjesti 29. ja 30. maaliskuuta, 17. toukokuuta ja 1. kesäkuuta kolme liittymiskonferenssia apulaisministereille ja 11. ja 12. kesäkuuta ministerikonferenssin. Puheenjohtajavaltio Belgia järjesti ensimmäisen apulaisministerien konferenssin 27. heinäkuuta, toisen 26. lokakuuta ja kolmannen 28. marraskuuta. Ministeritason liittymiskonferenssi järjestettiin 11. ja 12. joulukuuta.

Arviointi/seuranta

Helsingin ja Feiran Eurooppa-neuvostot korostivat päätelmissään neuvottelujen ja paikan päällä tapahtuvan edistyksen välistä yhteyttä. Tämän perusteella komissio aloitti vuoden 2000 puolivälissä liittymisneuvottelujen seurannan. Tarkoituksena on arvioida ehdokasmaiden liittymisneuvotteluissa tekemien sitoumusten noudattamista ja yksilöidä yleisesti mahdolliset viivästymiset yhteisön säännöstön hyväksymisessä ja täytäntöönpanossa jokaisessa ehdokasmaassa sekä korostaa nykyisiä tai odotettavissa olevia ongelmia. Komissio toimittaa kalenterivuoden aikana hyväksytyn ja julkaistun säännöstön tekstit seuraavan vuoden alussa ehdokasmaille. Säännöstön analyyttinen arviointi (screening) tapahtuu assosiaatiosopimuksen mukaisissa assosiaatiokomiteoissa ja alakomiteoissa.

Komissio aloittaa neuvottelujen entistä tiiviimmän seurannan Sevillan Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2002 pidettävää kokousta silmällä pitäen.

Laajentumista koskeva tiedotusstrategia

Laajentumisprosessin tukemiseksi sekä jäsenvaltioissa että ehdokasmaissa komissio on laatinut laajentumista koskevan tiedotusstrategian, jonka tavoitteena on tiedottaa EU:n ja ehdokasmaiden kansalaisille laajentumisen kustannuksista ja hyödyistä. Strategia pannaan täytäntöön hajautetulla tavalla, ja siitä vastaavat ehdokasmaissa sijaitsevat komission lähetystöt ja jäsenvaltioissa sijaitsevat edustustot.

1.2. Göteborgin ja Laekenin Eurooppa-neuvostojen päätelmät

Laajentumisprosessi käynnistyi varsinaisesti Nizzassa, kun hallitustenvälinen konferenssi päätti sisäisestä uudistuksesta ja hyväksyi komission ehdottaman laajentumisstrategian. Göteborgin Eurooppa-neuvosto vei asiaa eteenpäin 15. ja 16. kesäkuuta. Eurooppa-neuvosto vahvisti erityisesti sen, että laajentumisprosessi on peruuttamaton, ja esitti ensimmäistä kertaa tavoitteen, jonka mukaan ehdokasmaiden, jotka ovat siihen valmiit, olisi osallistuttava Euroopan parlamentin vaaleihin kesäkuussa 2004 ja niiden olisi saatava neuvottelut päätökseen vuoden 2002 loppuun mennessä.

Myös Göteborgin Eurooppa-neuvosto kehotti ehdokasmaita kiinnittämään erityistä huomiota hallinnollisten rakenteidensa vahvistamiseen sekä oikeusjärjestelmiensä ja julkishallinnon toiminnan uudistamiseen.

Laekenissa 14. ja 15. joulukuuta kokoontunut Eurooppa-neuvosto oli tyytyväinen komission strategia-asiakirjaan ja määräaikaiskertomukseen, vahvisti Nizzan Eurooppa-neuvoston laatiman neuvotteluja koskevan etenemissuunnitelman ja esitti uudelleen tavoitteen liittymisneuvottelujen saattamisesta päätökseen siihen valmiiden maiden kanssa vuoden 2002 loppuun mennessä, jotta ne voivat osallistua Euroopan parlamentin vaaleihin vuonna 2004. Tavoitteena on neuvottelujen aloittaminen Bulgarian ja Romanian kanssa kaikista luvuista vuoden 2002 loppuun mennessä. Neuvosto pyysi komissiota laatiman Sevillassa kesäkuussa 2002 kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle kertomuksen hallinnon ja oikeuslaitoksen uudistamista koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta ehdokasmaissa. Neuvosto totesi Turkin edistyneen kohti poliittisten liittymiskriteerien täyttämistä ja kannusti Turkkia jatkamaan uudistuksia erityisesti ihmisoikeuksien alalla.

1.3. Ispa- ja Sapard-ohjelmat sekä yhteisön liittymistä valmistelevan tuen yhteensovittaminen

Ispa-ohjelman toiminta jatkui kaikissa ehdokasmaissa. Sapard-ohjelman toiminta alkoi viidessä ehdokasmaassa sen jälkeen, kun komissio oli tehnyt päätökset tuen hallinnoinnin siirtämisestä täytäntöönpanosta vastaaville virastoille vuonna 2001.

Asiasta vastaavien komission pääosastojen päälliköistä muodostuva koordinointikomitea kokoontui kolme kertaa vuonna 2001.

Komissio toimitti 26. huhtikuuta 2001 liittymistä valmistelevan tuen täytäntöönpanoa koskevan yleiskertomuksen (General Assistance Document) Phare-ohjelman hallintokomitealle. Asiakirjassa esitetään yleiskatsaus kolmesta liittymistä valmistelevasta välineestä, niiden ensisijaisista tavoitteista ja toiminnasta vuonna 2001.

Erillisessä liittymistä valmistelevan tuen yhteensovittamista koskevassa vuosikertomuksessa käsitellään yksityiskohtaisemmin Phare-, Ispa- ja Sapard-ohjelmien yhteensovittamista.

2. PHARE-OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO

2.1. Yleiskatsaus: Phare-ohjelmien suuntaviivojen täytäntöönpano

Euroopan komissio on siirtänyt Phare-ohjelmien hallinnointiin ja täytäntöönpanoon liittyvää vastuuta yhä enemmän ehdokasmaiden viranomaisille. Tämän seurauksena kansallisten ohjelmien merkitys on korostunut yhä enemmän. Niiden tarkoituksena on puuttua komission vuosittain jokaisesta ehdokasmaasta laatimassa määräaikaiskertomuksessa määritettyihin erityisiin heikkouksiin. Useat aiemmin monen maan välisiin ohjelmiin sisältyneet toimet on sisällytetty kansallisiin ohjelmiin, ja tämä suuntaus jatkui vuonna 2001, kun otettiin käyttöön Phare-ohjelmasta myönnettävä tuki yhteisön ohjelmiin osallistumista varten.

Joulukuussa 2001 komissio laati ja jakoi kullekin ehdokasmaalle luettelon, jonka avulla ne voivat tarkkailla, ovatko ne toteuttaneet tarvittavat toimet soveltaakseen laajennettua hajautettua täytäntöönpanojärjestelmää (Extended Decentralisation Implementation System - EDIS).

Kuten vuonna 2000, vuoden 2001 ohjelmasuunnittelu perustui Phare-ohjelmalle laadittuihin tarkistettuihin suuntaviivoihin, jotka komissio hyväksyi 13. lokakuuta asiakirjalla SEC(1999) 1596. Suuntaviivat laadittiin vuonna 1998 päätettyjen muutosten perusteella. Niissä otetaan huomioon uudet Ispa- ja Sapard-asetukset, jotka tulivat voimaan vuonna 2000. Uusissa suuntaviivoissa korostetaan myös tarvetta myöntää Phare-ohjelmasta apua ehdokasmaille näiden valmistautuessa saamaan rakennerahastoista tukea liittymisen jälkeen investointeina taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi.

2.2. Yleiskatsaus: taloudellinen ja tekninen apu

Tarkistettujen suuntaviivojen [SEK(1999) 1596] mukaisesti noin 30 prosenttia Phare-ohjelmasta myönnettävästä tuesta osoitettiin instituutioiden kehittämiseen, johon pyritään pääasiassa kummitoiminnan (twinning) tai keskipitkän aikavälin kummitoiminnan (twinning light) avulla (jäsenvaltioiden hallintoelinten ja virastojen asiantuntijoita siirretään tilapäisiin tehtäviin ehdokasmaihin avustamaan yhteisön säännöstön erityisten piirteiden täytäntöönpanossa), ja 70 prosenttia tuesta osoitettiin investointeihin, joilla pyritään parantamaan sääntelykehystä sekä taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja siten edistämään yhteisön säännöstön saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä. Itse asiassa vuonna 2001 instituutioiden kehittämiseen osoitettiin 37 prosenttia kansallisten ohjelmien määrärahoista ja instituutioiden kehittämiseen ja siihen liittyviin investointeihin yhteensä noin 64 prosenttia määrärahoista. Näin ollen investoinnit taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi kattoivat noin 36 prosenttia kansallisten ohjelmien määrärahoista.

Phare-ohjelman vuoden 2001 määrärahat olivat 1 641 miljoonaa euroa. Rahoitetut toimet jakautuvat seuraavasti:

* kansalliset ohjelmat: 1 091 miljoonaa euroa, josta:

- Bulgaria: 83 miljoonaa euroa

- Latvia: 31 miljoonaa euroa

- Liettua: 46 miljoonaa euroa

- Puola: 411 miljoonaa euroa

- Romania: 274 miljoonaa euroa

- Slovakia: 44 miljoonaa euroa

- Slovenia: 21 miljoonaa euroa

- Tsekki: 65 miljoonaa euroa

- Unkari: 90 miljoonaa euroa

- Viro: 26 miljoonaa euroa

* raja-alueyhteistyö: 163 miljoonaa euroa

* alueelliset ja monialaiset ohjelmat: 219 miljoonaa euroa

* ydinturvallisuus: 168 miljoonaa euroa

Lasten tukeminen esimerkkinä Phare-ohjelman toiminnasta ehdokasmaissa

Phare-ohjelmasta tuetaan lapsia koskevia hankkeita useimmissa Keski- ja Itä-Euroopan maissa. Vuonna 2001 kokonaistuki hankkeille oli noin 55,5 miljoonaa euroa. Hankkeita rahoitettiin sekä kansallisista ohjelmista että Access-ohjelman ja pienten hankkeiden ohjelman kaltaisista monen edunsaajan ohjelmista. Lisäksi vuonna 2001 käynnistettiin uusia hankkeita, joiden kokonaisarvo oli yhteensä 24 miljoonaa euroa.

Lasten tilanteeseen ehdokasmaissa puuttuvien hankkeiden pääasialliset kohteet liittyvät lastenhoitopalveluihin, sosiaalisesti epäsuotuisassa asemassa olevien lasten, kuten katulasten, vammaisten, hyväksikäytettyjen ja hylättyjen lasten tukemiseen ja opetukseen päiväkodeista aina keskiasteen oppilaitoksiin. Erityisesti painotetaan yhteiskunnasta syrjäytyneiden ryhmien, kuten romanivähemmistön, lasten opetukseen pääsyä.

Esimerkiksi Romaniassa vuoden 1999 Phare-lastensuojeluohjelmasta osoitettiin 25 miljoonaa euroa lastensuojelun uudistukseen. Ohjelman pääasialliset osat ovat:

* Lapset ensin -tukijärjestelmä, jolla pyritään suurten vanhanaikaisten asuntolalaitosten sulkemiseen. Paikalliset lastensuojelusta vastaavat viranomaiset toteuttavat tukijärjestelmän puitteissa 110 paikallista lastensuojeluhanketta (päiväkoteja, perhekoteja, sijaiskoteja, uudelleensopeuttamishankkeita, äideille ja lapsille tarkoitettuja keskuksia).

* Kansallinen tiedotuskampanja, jolla pyritään ehkäisemään lasten hylkäämistä ja sopeuttamaan lapsia uudelleen perheisiinsä (omiin, sijoitus- tai adoptioperheisiin). Kampanjaan liittyy myös yleinen tiedottaminen lasten laitoksiin sijoittamisen vaihtoehdoista.

* Kumppanuushanke, jossa hyödynnetään EU:n jäsenvaltioiden asiantuntemusta yhteistyön helpottamiseksi työministeriön ja sosiaalipalvelujen sekä lastensuojeluviranomaisten välillä (kansallisella ja paikallisella tasolla) Romanian yleisen sosiaaliturvapolitiikan tehokkuuden varmistamiseksi, jotta voidaan tukea lapsiperheitä ja estää lasten hylkäämistä ja laitoksiin sijoittamista.

2.3. Phare-ohjelman tarkistaminen vuonna 2000

Vuonna 2000 komissio aloitti Phare-ohjelman tarkistamisen, jonka tuloksena laajentumisesta vastaava komission jäsen antoi lokakuussa 2000 jäsenyysvalmistelujen vahvistamista koskevan tiedonannon [C(2000)3103/2]. Tarkistamisen yhteydessä todettiin, että nykyiset Phare-ohjelman suuntaviivat vastaavat edelleen ehdokasmaiden päätarpeita, minkä vuoksi niitä ei ole syytä muuttaa. Tarkistamisessa määritettiin kuitenkin Phare-ohjelman kaksi uutta haastetta: vuoden 1997 Phare-ohjelman uudistus on toteutettava kokonaisuudessaan ja siirtymistä rakennerahastoihin on valmisteltava.

Vuonna 2001 tarkistamista koskevassa tiedonannossa esitettyjä kehityssuuntia näihin kahteen uuteen haasteeseen vastaamiseksi noudatettiin huolellisesti.

Vuoden 1997 uudistuksella Phare-ohjelman painopistettä siirrettiin jäsenyyden valmisteluun. Vuonna 2001 Phare-ohjelmasta tarjottiin entistä enemmän tukea niiden instituutioiden rakentamiseen ja vahvistamiseen, joita ehdokasmaat tarvitsevat voidakseen noudattaa yhteisön säännöstöä liittymisestä alkaen. Tuki kanavoitiin instituutioiden kehittämiseen pääasiassa kumppanuustoiminnan tai keskipitkän aikavälin kumppanuustoiminnan kautta tarjottavalla tuella sekä tukemalla investointeja sääntelyrakenteisiin yhteisön säännöstön täytäntöön panemiseksi. Pharen toteutuksen hajauttamista jatkettiin edelleen siirtämällä vastuuta ehdokasmaille (laajennettu hajautettu täytäntöönpanojärjestelmä). Tarkoituksena on luopua hankkeiden hyväksyttämisestä komissiolla etukäteen.

Sujuva ja tehokas siirtyminen rakennerahastoihin edellyttää ehdokasmaiden ohjelmasuunnittelukyvyn ja hallinnollisten valmiuksien tehostamista. Vuonna 2001 edistyttiin rakennerahastojen ohjelmasuunnittelun vahvistamisessa. Tätä varten ehdokasmaita pyydettiin toimittamaan tarkistettu versio (alustavasta) kansallisesta kehityssuunnitelmasta. Kansallisissa kehityssuunnitelmissa kartoitetaan ehdokasmaan strategia, ensisijaiset tavoitteet ja toimenpiteet taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi alueellaan. Kansalliset kehityssuunnitelmat ovat siis merkittäviä ohjaavia asiakirjoja suunniteltaessa Phare-ohjelmasta tehtäviä investointeja taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi. Asiakirjat liittyvät liittymistä edeltävään aikaan, mutta samalla ne edeltävät rakennerahastoja koskevan asetuksen tulevaisuudessa edellyttämiä kehityssuunnitelmia ja/tai luonnosta yhtenäisestä ohjelma-asiakirjasta. Tukijärjestelmien (toisin sanoen rakennerahastoja koskevan asetuksen 9 artiklan j kohdassa kuvattujen toimenpiteiden) käyttö yleistyi laajasti taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta edistävänä rahoitustukena inhimillisten voimavarojen kehittämisen yhdellä osa-alueella, tuotantoalan investoinneissa ja yritysinfrastruktuureissa. Tämä mahdollistaa sellaisten Phare-hankkeiden entistä hajautetumman toteutuksen, jotka kooltaan ja luonteeltaan vastaavat rakennerahastojen toimia, edellyttäen että ehdokasmaat pystyvät johtamaan järjestelmiä yksittäisten hankkeiden johtamisen sijaan.

Ehdokasmaiden hallinnollisten valmiuksien osalta Phare-ohjelmassa tehostettiin vuonna 2001 ehdokasmaiden niiden rakenteiden tukemista, jotka liittymisen jälkeen hallinnoivat rakennerahastoja. Tämä toteutettiin pääasiassa instituutioiden kehittämisen välineillä kuten kumppanuustoiminnalla. Komissio järjesti lisäksi vuodesta 2001 alkaen teknisen avun tiedonvaihtotoimiston (TAIEX) tuella rakennerahastoja ja liittymistä käsitteleviä seminaareja kaikissa ehdokasmaissa Bulgariaa ja Romaniaa lukuun ottamatta selittääkseen yhteisön tuen hallinnointia EU:n jäsenvaltioissa ja esittääkseen komission näkemyksen siitä, mitä tulevien jäsenvaltioiden olisi tehtävä valmistautuakseen rakennerahastojen tuen täytäntöön panemiseen liittymisestä vuoteen 2006.

2.4. Kansalliset Phare-ohjelmat

* Tuki instituutioiden kehittämiseen

- Kummitoiminta (twinning)

Kummitoiminta (twinning) aloitettiin toukokuussa 1998 tärkeimpänä instituutioiden kehittämismenetelmänä. Kummitoiminnan avulla on tarkoitus auttaa ehdokasmaita kehittämään nykyaikaiset ja tehokkaat hallintorakenteet sekä henkilöresurssit ja taidot, joita tarvitaan yhteisön säännöstön täytäntöön panemiseksi samojen vaatimusten mukaisesti kuin jäsenvaltioissa.

Kummitoiminnan kohdennettu liittymistä edeltävä tuki perustuu siihen, että hallintoelinten ja virastojen asiantuntijoita siirretään ehdokasmaihin pitkäaikaisiin tilapäisiin tehtäviin ja lyhytaikaisiin tehtäviin ja kouluttajiksi.

Yhteisö on rahoittanut ajanjaksolla 1998-2001 yhteensä 503 kummihanketta. Vuosina 1998-2000 näistä hankkeista 373 koski pääasiassa maataloutta, ympäristöä, julkista taloutta, oikeus- ja sisäasioita sekä rakennerahastojen hallinnoinnin valmistelua. Nämä tärkeimmät lyhyen aikavälin ensisijaiset toiminta-alat on yksilöity liittymiskumppanuuksissa. Vuodesta 2000 alkaen kummitoimintaa on harjoitettu myös muilla EU:n lainsäädännön keskeisillä aloilla, kuten sosiaalipolitiikan, huumausaineiden torjunnan, liikenteen ja televiestintäsääntelyn aloilla.

Kummitoiminta kattaa siis nyt kaikki EU:n lainsäädännön alat. EU:n jäsenvaltioiden vahvan tuen ja osallistumisen ansiosta on solmittu 103 kumppanuutta, joita rahoitetaan vuoden 1998 Phare-ohjelmasta ja joihin osallistuvat kaikki ehdokasmaat ja lähes kaikki jäsenvaltiot. Vuoden 1999 Phare-ohjelmasta pannaan täytäntöön vielä 123 hanketta ja vuoden 2000 Phare-ohjelman suunnitteluun sisältyi 146 kummihanketta. Vuoden 2001 ohjelmaan sisältyy 130 kummihanketta kaikissa Phare-ohjelman edunsaajamaissa sekä Kyproksessa ja Maltalla.

On arvioitu, että noin 250 kummihanketta on jatkuvasti käynnissä ehdokasmaissa. Lisäksi ehdokasmailla on mahdollisuus hyötyä jäsenvaltioiden asiantuntemuksesta keskipitkän aikavälin kummitoiminnan avulla voidakseen käsitellä neuvotteluprosessin aikana tarkkaan määritettyjä suppeita hankkeita, jotka edellyttävät mukautusta.

Keväällä 2000 tehtiin kummitoiminnan riippumaton arviointi, josta raportoitiin saman vuoden heinäkuussa. Komissio on ottanut huomioon useimmat asiantuntijoiden suositukset kummitoiminnan menettely- ja rahoitussääntöjen parantamisesta, kuten käy ilmi kummitoiminnan käsikirjasta. Myös ohjelman täytäntöönpanon nopeuttamiseen on pyritty.

- Teknisen avun tiedonvaihtotoimisto (TAIEX)

Teknisen avun tiedonvaihtotoimisto (TAIEX) perustettiin laajentumisesta vastaavan pääosaston yhteyteen keväällä 2001. Samalla käynnistettiin uusi tarjouspyyntömenettely teknisen avun toimiston korvaamiseksi uudella yksikölle kaupallisia palveluja tarjoavalla sopimuskumppanilla erityisrahaston yhteydessä toimivan puitesopimuksen avulla.

Vuonna 2001 sekä palvelujen määrä että teknisen avun tiedonvaihtotoimiston tukea saavien ehdokasmaiden määrä kasvoivat. Vuonna 2001 järjestettiin yhteensä 492 tapahtumaa. Nämä olivat seminaareja ja työryhmiä, joihin osallistui kaikkien ehdokasmaiden edustajia, sekä asiantuntijavaihdon ohjelmia ja hallintovirkamiesten tutustumiskäyntejä jäsenvaltioiden hallintoelimiin.

Suuressa osassa tapahtumia käsiteltiin maatalouteen, rahoitukseen ja institutionaalisiin asioihin sekä ympäristöön, kuluttajansuojaan ja terveyden suojeluun liittyviä aiheita. Toimintaan osallistui yhteensä 2 048 asiantuntijaa jäsenvaltioista, ja teknisen avun tiedonvaihtoyksikön järjestämiin tapahtumiin osallistui 11 257 ehdokasmaiden osanottajaa.

Käynnistettiin uusia palveluja, jotka johtivat lukuisiin uusiin aloitteisiin. Näitä olivat muun muassa:

Alueellinen koulutusohjelma, jossa aluehallinnon valittuja hakijoita koulutetaan kehittämään paikallisia koulutusjärjestelyjä yhteisön säännöstön merkittävien alojen täytäntöönpanon tukemiseksi paikallisella tasolla.

Satamien ja rajojen hallinto-ohjelma, josta tuetaan raja-alueita koskevan yhteisön säännöstön noudattamista koulutuksen ja asianomaisten yksiköiden välisen yhteistyön avulla. Toiminta aloitetaan meri- ja jokisatamista Bremenissä joulukuussa 2000 pidetyn ja hyvin onnistuneen teknisen avun tiedonvaihtoyksikön satamakonferenssin päätelmien perusteella.

Yksityisen sektorin yritysviikot, joiden tarkoituksena on tarjota liike-elämän toimijoille ja työmarkkinaosapuolille lisää mahdollisuuksia käsitellä yhdessä EY:n säännöstön soveltamisen vaikutuksia yksittäisissä ehdokasmaissa.

Parlamenttien välinen ohjelma, jonka yhteydessä järjestetään Brysselissä kyselytunteja ehdokasmaiden kansallisten parlamenttien valiokunnille sekä jäsenvaltioiden kansallisten parlamenttien virkamiesvaihtoa.

Teknisen avun tiedonvaihtoyksikön asiantuntijavaihdon käynnistäminen, joka mahdollistaa entistä avoimemman ja tehokkaamman tavan toimittaa asiantuntija-apua ja jäsenvaltioiden hallintoon kohdistuvia tutustumiskäyntejä koskevat pyynnöt sekä vastaukset ehdokasmaille näiden pyyntöjen johdosta.

* Investointituki

Vuoden 1999 suuntaviivoissa edellytettiin investointituen uudelleen suuntaamista Ispa- ja Sapard-ohjelmien käynnistämisen huomioon ottamiseksi. Investoinnit kattoivat noin 63 prosenttia kansallisissa ohjelmissa vuonna 2001 käytetyistä varoista. Näistä 27 prosenttia oli investointeja yhteisön säännöstön soveltamisen edellyttämiin sääntelyrakenteisiin.

Lisäksi Phare-ohjelman tarkistuksessa korostui tarve auttaa ehdokasmaita rakennerahastoihin liittyvissä valmisteluissa. Komissio lisäsi edelleen taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen osoittamaansa tukea vuonna 2001 (mukaan luettuna 36 prosenttia kansallisten ohjelmien kokonaismäärärahoista) ja jatkoi siirtymistä kohti rakennerahastojen edellyttämää lähestymistapaa niin pian kuin se on kestävällä tavalla mahdollista kunkin ehdokasmaan erityispiirteet huomioon ottaen.

Tämän johdosta vuonna 2001 kohdennettiin 57 miljoonaa euroa instituutioiden kehittämiseen tarkoitettuja varoja rakennerahastojen tuen valmistelusta ja täytäntöönpanosta liittymisen yhteydessä vastaavien viranomaisten ja elinten kehittämiseen ja 394 miljoonaa euroa investointivaroja osoitettiin taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen. Tämä koskee erilaisten entistä enemmän ohjelmiin suuntautuvien lähestymistapojen kokeilemista tavoitteen 1 toimiin. Lisäksi kansallisten kehityssuunnitelmien valmistelumenettelyä, taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi myönnettävien investointien suunnittelun tukemista ja rakennerahastojen valmistelua on nopeutettu ja raja-alueyhteistyön ohjelmasuunnittelussa noudatetaan entistä enemmän kansallista kehityssuunnitelmaa ja lähennetään yhteistyötä Interreg-ohjelmaan.

2.5. Phare-ohjelman raja-alueyhteistyö

Joulukuussa 1998 annettuun Phare-ohjelman rajat ylittävää yhteistyötä koskevaan asetukseen sisältyneet merkittävät muutokset raja-alueyhteistyöohjelmien toimintaan, joilla pyritään lähentämään Phare-ohjelman raja-alueiden yhteistyötä Interreg-ohjelmaan, on toteutettu. Tässä yhteydessä käyttöön otetut yhteiset ohjelma-asiakirjat ja yhteisten rakenteiden perustaminen (yhteistyökomiteat mukaan luettuna) merkitsivät merkittävää lähentymistä Interreg-ohjelmaan.

Phare-ohjelman rajat ylittävää yhteistyötä lähennettiin edelleen Interreg-ohjelmaan vuoden 2000 lopulla, kun komissio antoi tiedonannon "Laajentumisvalmistelujen vahvistaminen" Phare-ohjelman tarkistuksesta vuonna 2000. Lähentämistä toteutetaan parhaillaan vuosien 2000-2006 yhteistyöohjelmien puitteissa.

Parannuksia ovat muun muassa alustava monivuotinen rajakohtainen taloudellinen tuki sekä Phare-ohjelman ohjelmakeskeinen lähestymistapa tukijärjestelmien käyttöönoton avulla. Viimeksi mainittu mahdollistaa Phare-hankkeiden entistä hajautetumman toteutuksen. Hankkeet voivat olla kooltaan ja luonteeltaan Interreg-hankkeiden kaltaisia, edellyttäen että ehdokasmaat pystyvät johtamaan kokonaisia järjestelmiä yksittäisten hankkeiden johtamisen sijaan.

Tällä hetkellä on olemassa kaksi erilaista järjestelmää: pienhankerahastoista myönnetään alle 50 000 euron tukia ja taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden järjestelmästä vähintään 50 000 euron ja enintään 2 miljoonan euron tukia.

Pienhankerahastojen toimintaa jatkettiin tai niitä perustettiin kaikilla raja-alueilla, ja talousarvion selvitysosan mukaisesti ne käyttivät 10-20 prosenttia määrärahoista. Kulttuurin, opetuksen, tiedottamisen, paikallisen taloudellisen kehittämisen ja työllisyyden aloilla pienhankerahastoista tuetuilla "people to people" -toimilla lisättiin edelleen paikallis- ja alueviranomaisten osallistumista raja-alueyhteistyöhön.

Taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tuen yhteydessä myönnetään vähintään 50 000 euron ja enintään 2 miljoonan euron tukia yhdellä henkilöresurssien alalla sekä tuetaan tuotantosektoria ja yritysinfrastruktuureja.

Vuosina 2000-2002 Phare-ohjelman rajat ylittävää yhteistyötä koskevasta budjettikohdasta on osoitettu vuosittain 151 miljoonaa euroa ehdokasmaille puolueettomin perustein, joihin kuuluivat väestö ja BKT asukasta kohden ja kyseisten raja-alueiden pinta-ala. Huomioon oli otettava myös tarve säilyttää tasapaino rajan molemmin puolin ja varmistaa talousarvion selvitysosassa määrätty määrärahojen jako niin, että EU:n ja ehdokasmaiden välisten rajojen osuus on kaksi kolmasosaa ja ehdokasmaiden välisten rajojen osuus yksi kolmasosa. Vuonna 2001 Pharen raja-alueyhteistyöohjelmia oli toiminnassa 14 raja-alueella. Lisäksi on osoitettu 12 miljoonaa euroa Baltian raja-alueyhteistyöohjelmaan (Puola, Latvia, Liettua, Viro) jossa Itämeren alueen erityispiirteet huomioon ottaen on noudatettava monenvälistä lähestymistapaa Interreg III B -ohjelman yhteydessä.

Yhtenäiset ohjelma-asiakirjat ajanjaksolle 2000-2006 laadittiin EU:n ja ehdokasmaiden välisille rajoille (yhtenäisinä Pharen raja-alueyhteistyötä ja Interreg ohjelmaa koskevina asiakirjoina) sekä ehdokasmaiden välisille rajoille (lukuun ottamatta Itämeren aluetta). Komissio hyväksyi kesäkuussa 2001 Itämeren alueen yhtenäisen raja-alueyhteistyötä ja Interreg III B -ohjelmaa koskevan ohjelma-asiakirjan. Yhtenäisten ohjelma-asiakirjojen täytäntöönpano nopeutui vuonna 2001.

2.6. Monen edunsaajan ohjelmat

Pk-yritysten rahoitusväline

Pk-yritysten rahoitusvälineen tavoitteena on saada rahoituksen välittäjät, toisin sanoen pankit, leasing-yhtiöt ja sijoitusrahastot, myöntämään rahoitustukea Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasmaiden pk-yritysten rahoitustoimien laajentamiseen ja ylläpitämiseen pitkällä aikavälillä. Rahoituksen välittäjien tukemiseksi kokemuksen puutteen korjaamisessa sekä asiaan liittyvien erityisten hallinnollisten kulujen ja riskien kattamiseksi rahoitusvälineestä tarjotaan rahoitusta ja erityisiä kannustimia. Kansainväliset rahoituslaitokset, erityisesti Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki (EBRD), Euroopan investointipankki (EIP), Euroopan neuvoston kehityspankki (CEB) ja Saksan jälleenrakennuspankki (Kreditanstalt, KfW) toimivat yhteistyössä rahoitusvälineen kanssa.

Rahoitusvälineeseen kuuluvat hankkeet jakautuvat kahteen koordinoituun osaan: laina-, leasing- ja takausosaan sekä pääomaosaan, jotka toteutetaan rahoituksen välittäjien laina- tai pääomarahoituksen muodossa ja joihin liittyy erityisesti suunniteltuja taloudellisia kannustimia. Rahoituksen välittäjät lainaavat edelleen tai vuokraavat yksittäisille mikroyrityksille tai pk-yrityksille tai tarjoavat niille pääomarahoitusta. Joissain tapauksissa rahoituksen välittäjät myös ohjaavat yrityksille lisärahoitusta omista varoistaan.

Komissio ja EBRD käynnistivät vaiheen I huhtikuussa 1999, ja rahoitusväline siirtyi vaiheeseen II vuonna 2001. EBRD:lle ja CEB/KfW:lle myönnettiin kullekin 30 miljoonaa euroa. Komissio päätti lisäksi ottaa myös EIP:n rahoittajaksi ja myönsi sille 30 miljoonaa euroa. Rahoitusvälineen toimintaa laajennettiin myös Turkkiin 4 miljoonan euron CEB/KfW-yhteisrahoituksen kautta.

Vuoden 2001 lopussa ohjelman rahoitustilanne oli seuraavanlainen:

>TAULUKON PAIKKA>

Yritystukiohjelma

Yritystukiohjelma perustettiin, jotta Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasmaiden yrityksiä edustavien järjestöjen asemaa voitaisiin vahvistaa ja jotta ne voisivat tukea näiden maiden liike-elämän toimijoita mukautumaan EU:hun liittymisen mukanaan tuomiin haasteisiin ja erityisesti yhteisön säännöstöön liittyvissä asioissa. Tämän tavoitteen mukaisesti tuen kohteena ovat kumppanuudet ja kumppanuustoiminta nykyisten jäsenvaltioiden yrityksiä edustavien alakohtaisten ja laaja-alaisten järjestöjen kanssa.

Valitut 17 hanketta, joille myönnettiin yhteensä 22 miljoonaa euroa, koskivat useaa eri liiketoiminta-alaa: kauppakamarit, pienet ja keskisuuret käsiteollisuusyritykset, huonekalu- ja puuteollisuus, tuottajaosuuskunnat, osuus- ja yhteisötalouden yritykset, kemianteollisuus, elintarvike- ja juomateollisuus, terästeollisuus, tekstiili- ja vaateteollisuus sekä konttorikone- ja tietotekniikkateollisuus.

Hankkeissa keskitytään vahvistamaan yrityksiä edustavien järjestöjen demokraattista ja riippumatonta toimintaa, kehittämään näiden järjestöjen tehokkuutta kansallisen ja kansainvälisen tason eturyhminä, lisäämään ehdokasmaiden yritysten tietämystä sisämarkkinoista ja auttamaan ehdokasmaiden yrityksiä sopeutumaan sisämarkkinoita koskevaan yhteisön säännöstöön sekä tarjoamaan asiantuntemusta yritysten kehittämisestä.

Yritystukiohjelmaan kuuluu lisäksi kaksi hanketta, joista toinen koskee teollis- ja tekijänoikeuksia ja toisesta tuetaan edustavia maatalousjärjestöjä.

Useimmissa tapauksissa hankkeilla on tuettu käytännön lähestymistapojen kehittämistä yhteisön säännöstön noudattamiseen. Pääasiallisia toimia hankkeissa ovat olleet konferenssit, seminaarit, työryhmät, koulutus ja vierailukäynnit. Lisäksi lähes kaikissa hankkeissa on järjestetty ehdokasmaiden yrityksiä edustavien järjestöjen edustajien harjoittelua ja vaihtoa vastaavissa EU:n järjestöissä tai eurooppalaisessa kattojärjestössä. Muita toteutettuja toimia - tai suunnitteilla olevia toimia - ovat tarpeiden arviointia koskevat selvitykset, perustan luominen tilastotietojen vaihtamiselle, extranet- ja intranet-sivustojen kehittäminen, yhteisön säännöstöä koskevan erityistiedon saattaminen jatkuvasti saataville sekä muita EU:n ohjelmia koskevien ehdotusten valmistelu.

Tähän mennessä saatujen tulosten perusteella EU:hun liittymiseen liittyviä asioita koskeva tietoisuus on parantunut yleisesti. Myös EU:n yrityksiä tukevien järjestöjen asema ja vastuu mielletään entistä paremmin.

Ympäristöohjelma

Vuonna 2001 saatettiin päätökseen kolme vuonna 1999 käynnistettyä jäsenyyden valmisteluun perustuvaa aloitetta:

- kestävää kehitystä koskeva luonnonsuojeluhanke (1,9 miljoonaa euroa)

- tapauskohtainen tuki ehdokasmaille niiden valmistautuessa Euroopan ympäristöviraston jäsenyyteen (1,6 miljoonaa euroa)

- sellaisten tilanteiden selvittäminen ns. mustan kolmion alueella, joissa tiettyjä EU:n direktiivejä ei noudateta (0,5 miljoonaa euroa).

Lisäksi jatkettiin alueellista jäsenyyttä valmistelevaa ympäristöhanketta, johon osoitettiin 6,25 miljoonaa euroa. Hankkeella on tarkoitus parantaa EU:n ympäristölainsäädännön noudattamista useilla tärkeillä aloilla, kuten ilman- ja vedenlaadun aloilla, ja erityisesti parantaa lainsäädännön täytäntöönpanovalmiuksia. Tietoa ja neuvontaa tarjotaan siten Keski-Euroopan ehdokasmaiden kunnille, sillä useiden direktiivien täytäntöönpano on annettu niiden vastuulle. Hankkeella autetaan myös muodostamaan verkostoja, joilla voidaan varmistaa aiempaa paremmin kansalaisjärjestöille ja yleisölle tiedottaminen ja niiden osallistuminen lähentymisprosessiin.

Phare-ohjelman monialainen oikeus- ja sisäasioita koskeva ohjelma

Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasmaiden oikeus- ja lainvalvontaviranomaisten hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseksi ohjelmasta myönnettiin tukea seuraaville aloille:

* Oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa (1,5 miljoonaa euroa). Hankkeeseen liittyi luovuttamista, keskinäistä oikeusapua ja takavarikointia koskevia aiheita.

* Oikeusvaltio (3,1 miljoonaa euroa). Hankkeessa keskityttiin Keski- ja Itä-Euroopan kymmenen ehdokasmaan oikeusjärjestelmien toimintaan liittyvään neljään aiheeseen: riippumattomaan oikeusjärjestelmään, yleisen syyttäjän asemaan ja tehtäviin, oikeudenkäyntimenettelyihin ja tuomioiden täytäntöönpanoon sekä uhrien, tuomareiden, syyttäjien, puolustusasianajajien ja valamiesten turvallisuuteen.

* Maahanmuutto, viisumit ja rajavalvonta (3,0 miljoonaa euroa). Hanke koski maahanmuuttoviranomaisten toimintaa, pidätyksiä, karkotuksia ja palauttamista. Siinä käsiteltiin myös viisumipolitiikkaa ja -käytäntöjä sekä Schengenin säännöstöä ja laittoman maahanmuuton verkostojen torjuntaa.

Myös tuomareiden koulutusta EY-oikeuden alalla tuettiin (1,3 miljoonaa).

Hankkeiden täytäntöönpanosta vastasi eurooppalainen julkishallintoinstituutti (tuomareiden koulutus) yhteistyössä joidenkin jäsenvaltioiden kanssa niiden antaessa käyttöön julkishallintojensa asiantuntijoita sekä hankkeiden johtoryhmiä.

Tuomareiden koulutushankkeessa tarkoituksena oli laatia kutakin ehdokasmaata varten koulutussuunnitelma ja koulutusmenetelmät sekä antaa tuomareille yleinen yhteisön oikeutta koskeva käytännön opas.

Muut hankkeet perustettiin yhteisen rakenteen järjestelmää noudattaen: jäsenvaltioiden viranomaiset tekivät tutkimusvaiheen jälkeen selvitys- ja tukimatkoja edunsaajamaihin. Edunsaajamaiden ja jäsenvaltioiden asiantuntijoiden yhteistyön tarkoituksena oli saada aikaan "suositukset" tai "kansalliset toimintasuunnitelmat", joissa esitettäisiin selvästi ne käytännön toimet, joiden toteuttamiseen ehdokasmaat sitoutuvat hankkeiden päättymisen jälkeen. Hankkeisiin kuului myös useita koulutusseminaareja, joissa keskitytään kouluttajien koulutukseen.

Phare-ohjelman monialainen oikeus- ja sisäasioita koskeva ohjelma jatkui vuonna 2002.

Huumausaineiden torjuntaohjelma

Feiran Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2000 hyväksymässä huumausaineita koskevassa EU:n toimintasuunnitelmassa 2000-2004 kehotettiin komissiota ja neuvostoa varmistamaan se, että ehdokasmaat saattavat huumausaineiden torjuntaa koskevan yhteisön säännöstön ja parhaat käytännöt osaksi kansallista lainsäädäntöään ja panevat ne täytäntöön.

Tavoitteen mukaisesti huumausaineiden torjuntaa koskevan ohjelman hankkeet luotiin samalla tavalla kuin Phare-ohjelman monialaisessa oikeus- ja sisäasioita koskevassa ohjelmassa. Jäsenvaltiot tarjoavat asiantuntemusta ja projektinhallintataitoja.

Huumausaineiden esiasteita koskevan Phare-hankkeen (1,3 miljoonaa euroa) viidennessä vaiheessa avustettiin yhteisön säännöstön kanssa yhteensopivan lainsäädännön laatimisessa sekä tarjottiin koulutusta ja välineitä hallinnon vahvistamiseksi ja huumausaineiden esiasteiden valvonnan tehostamiseksi. Synteettisiä huumausaineita koskevan Phare-hankkeen tarkoituksena on auttaa Keski- ja Itä-Euroopan maita parantamaan valmiuksia torjua synteettisten huumausaineiden laitonta valmistusta ja kauppaa lisäämällä tietoja huumeista, tarjoamalla koulutusta synteettisten huumausaineiden analysoinnista ja pyrkimällä paljastamaan laittomia laboratorioita. Hankkeen merkittävin tulos oli synteettisiä huumeita koskevien kansallisten toimintasuunnitelmien laatiminen. Niissä esitetään lähitulevaisuudessa ja sen jälkeen tarvittava toimintakehys synteettisten huumeiden tarjonnan vähentämiseksi. Molemmat hankkeet päättyivät joulukuussa 2001.

YK:n kansainvälisen huumevalvontaohjelman UNDPC:n ja Phare-ohjelman yhteinen Kaakkois-Euroopan huumausainelainsäädännön valvontaohjelma (4,5 miljoonaa euroa) päättyi joulukuussa 2001. Ohjelmasta tuettiin kansallisten resurssien alueellista ja paikallista verkostoitumista huumekauppaa harjoittavien organisaatioiden purkamiseksi, huumausaineiden toimituskanavien tukkimiseksi ja laittomien huumeiden jäljittämiseksi rajanylityspaikoilla ja kauttakulkuliikenteessä. Bulgarian ja Romanian lisäksi myös entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia osallistui tähän hankkeeseen.

Lisäksi huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen Keski- ja Itä-Eurooppaa koskeva hanke (2 miljoonaa euroa) käynnistettiin helmikuussa 2001. Hankkeen tarkoituksena on valmistella 12 ehdokasmaan liittymistä keskuksen toimintaan ja luoda rakenteelliset yhteydet Reitox-verkostoon (Réseau européen d'information sur les drogues et les toxicomanies). Kansallisia yhteistyöelimiä vahvistetaan edelleen, institutionalisoidaan ja niitä valmistetaan edelleen toimintaan keskittymällä instituutioiden ja valmiuksien kehittämiseen.

ECOS-Ouverture-ohjelma

Ohjelman tarkoituksena on vahvistaa pääasiassa Keski- ja Itä-Euroopan paikallisviranomaisia erityisesti EU:n heikommassa asemassa olevien alueiden viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön avulla. Tällä alueiden välisellä tuella edistetään asianomaisten viranomaisten välistä yhteistyötä kokemusten ja asiantuntemuksen vaihtoon perustuvilla yhteisillä hankkeilla. Phare-ohjelma ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki ovat rahoittaneet tätä vuonna 1990 käynnistettyä ohjelmaa vuodesta 1994.

Vuosi 2001 oli ensimmäinen vuosi, jolloin 32 Phare-ohjelman vuoden 1998 talousarviosta rahoitettua hanketta pantiin täytäntöön. Hankkeiden kokonaismäärärahat olivat 7,35 miljoonaa euroa. Yhteistyön keskeiset alat ovat talouskehitys (18 hanketta) ja ympäristö (7). Muissa hankkeissa keskitytään kulttuuriin (4) tai hallintoon (3). Phare-ohjelman kumppaneilla on 244 440 euron talousarvion ansiosta merkittävämpi asema näissä hankkeissa kuin ohjelman aiemmissa hankkeissa. Kolmasosaan kaikista hankkeista osallistui kaksi tai useampi Phare-ohjelman kumppania. Romanian viranomaiset ovat mukana 11 hankkeessa ja osallistuvat siten aktiivisimmin ohjelmaan. Myös Unkari (7 hanketta) ja Slovenia (6) ovat aktiivisia.

Näiden hankkeiden kesto on 24-36 kuukautta, joten ne päättyvät vuoden 2002 loppupuoliskolla.

Tilastot

Monen edunsaajan Phare-ohjelman tilastoyhteistyön laajempana tavoitteena on parantaa Phare-ehdokasmaiden virallisten tilastojen saatavuutta erityisesti liittymistä edeltävänä aikana. Pharen talousarviosta osoitettiin merkittäviä määrärahoja tähän ohjelmaan ja sen tavoitteiden saavuttamiseen vuosina 1991-1999. Vuonna 2000 laadittiin strategia-asiakirja sellaisen strategian määrittämiseksi, jota noudattamalla tavoite tilastoja koskevan yhteisön säännöstön noudattamiseksi voidaan saavuttaa Phare-ohjelman avulla. Tiiviissä yhteistyössä Eurostatin, ehdokasmaiden, jäsenvaltioiden, kansainvälisten järjestöjen ja muiden rahoittajien kanssa vuosiksi 2000-2002 laaditun strategian mukaisesti Eurostat laati vuoden 2001 monen edunsaajan Phare-ohjelman, jota Pharen hallintokomitea kannatti syyskuussa 2001.

Vuonna 2001 ohjelma suuntautui ehdokasmaiden kansallisten tilastolaitosten institutionaalisen aseman vahvistamiseen, jotta ne voisivat paremmin vastata asiakkaidensa tarpeisiin, tuottaa luotettavia, tarkkoja ja ajankohtaisia tietoja yhteisön säännöstön mukaisesti, parantaa saatavilla olevien tilastojen laatua ja vahvistaa tilastoja kohtaan tunnettua luottamusta. Ohjelmaan kuuluu myös osuus, jossa mitataan ehdokasmaiden vaatimustenmukaisuuden astetta tilastoalalla. Ohjelman kokonaismäärärahat ovat 7,39 miljoonaa euroa.

Ohjelmaan sisältyy erilaisia hankkeita. Merkittävimmät niistä ovat alakohtaisia hankkeita, jotka koskevat säännöstön täytäntöönpanossa yhä ilmeneviä puutteita tai säännöstön uusiin vaatimuksiin vastaamista. Ohjelmaan kuuluu useita makrotaloudellisia tilastoja, yritystilastoja, sosiaalialan tilastoja, maataloustilastoja ja ulkomaankaupan tilastoja koskevia hankkeita, jotka käynnistettiin helmikuussa 2002. Hankkeiden kokonaismäärärahat ovat noin 3,4 miljoonaa euroa.

Ohjelman toinen merkittävä osa kattaa kaiken tilastoja koskevan tukitoiminnan, kuten osallistumisen Eurostatin työryhmiin, seminaareihin, koulutuksiin, harjoitteluun Eurostatin tai jäsenvaltioiden tilastolaitoksissa sekä vierailu- ja tutustumiskäyntien toteuttamisen. Ohjelman tämän osan talousarvio on 3,5 miljoonaa euroa.

Ohjelman kolmas osa kattaa yhteisön säännöstön noudattamisen seurannan tätä koskevan tietokannan avulla. Välineen määrärahat ovat 0,5 miljoonaa euroa.

Ohjelman toteuttaminen käynnistettiin helmikuussa alakohtaisia hankkeita koskevien sopimusten tekemisellä. Tilastoja koskevan tukitoiminnan määrärahat osoitetaan sekä jäsenvaltioissa että ehdokasmaissa tilastolaitoksille. Säännöstön noudattamisen seuranta alkaa syyskuussa 2002. Kaikkien hankkeiden on määrä päättyä keväällä 2004.

Hankkeiden odotetaan auttavan ehdokasmaiden tilastojärjestelmien lähentämisessä eurooppalaisiin standardeihin. Hankkeiden seurauksena tilastolaitokset kykenevät entistä paremmin tarjoamaan tietoja valituilla yhteistyöaloilla yhteisön säännöstön mukaisesti.

LIEN-ohjelma

LIEN-ohjelmalla (Link Inter European NGOs) pyritään kannustamaan sosiaalialalla toimivien voittoa tavoittelemattomien kansalaisjärjestöjen toimintaa ja edistämään niiden välistä yhteistyötä sekä tukemaan väestön heikommassa asemassa olevia ryhmiä. Vuodesta 1992 alkaen on valittu 216 hanketta, joille on myönnetty yhteensä noin 31 miljoonaa euroa Phare-varoja.

Vuonna 2001 pantiin täytäntöön 40 hanketta, jotka oli valittu viimeisen LIEN-ehdotuspyynnön yhteydessä vuonna 1999. Hankkeita toteutettiin kaikissa Phare-ohjelman edunsaajamaissa sekä Albaniassa, Bosnia ja Hertsegovinassa ja entisessä Jugoslavian tasavallassa Makedoniassa.

Suuren osan hankkeista (14) toteuttivat kansalaisjärjestöt, jotka ajavat sellaisten naisten oikeuksia, joilla on huonommat mahdollisuudet saada terveydenhuoltoa ja osallistua työelämään, sekä nuorison, vanhusten ja etnisten vähemmistöjen (14 hanketta) etuja ajavat kansalaisjärjestöt. Hankkeista 15 liittyi vammaisten (sokeat, fyysisesti vammaiset tai kehitysvammaiset), sairaiden (HIV) ja huumausaineriippuvaisten tukemiseen. Jäljelle jääneet varat käytettiin työllisyyshankkeiden (5) tai muiden hankkeiden (6) tukemiseen, kuten miinoista tiedottamiseen koulutuskeskuksissa Bosnia ja Hertsegovinassa.

Kumppanuusohjelma

Kumppanuusohjelmaa on rahoitettu Phare-varoista vuodesta 1993 alkaen. Tavoitteena on edistää Keski- ja Itä-Euroopan valtioissa yksityisten ja julkisten voittoa tavoittelemattomien järjestöjen välistä vuoropuhelua ja yhteistyötä paikalliseen kehitykseen liittyvissä asioissa. Se tarjoaa vähintään kahden voittoa tavoittelemattoman järjestön käynnistämien paikallisten kehityshankkeiden tukijärjestelyjen rahoitusta, kun nämä pyrkivät luomaan kestävää kumppanuutta vaihtaakseen vastavuoroisesti taitoja, tietoa ja kokemuksia.

Suurin osa 52 hankkeesta, joille myönnettiin kumppanuusohjelmasta rahoitusta yhteensä 9,75 miljoonaa euroa, päättyi vuonna 2001. Viimeisen kumppanuusohjelman hankkeet keskittyivät erityisesti:

- paikalliseen ja alueelliseen kehitykseen (alueellisten ja paikallisten palvelujen kehittäminen, aluesuunnittelu, maaseudun ja maatalouden kehitys, matkailu)

- liiketoiminnan kehittämiseen

- taloudelliseen ja sosiaaliseen kehittämiseen (työntekijöiden oikeuksien edistäminen ja työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu, kuluttajansuojan parantaminen, osuuskuntien yhdistysten aseman vahvistaminen jne.)

Monissa hankkeissa toiminta jatkuu muista lähteistä, kuten Euroopan komission Access-ohjelmasta tai kansallisista lähteistä saatavan rahoituksen turvin.

Access-ohjelma

Access-ohjelmalla pyritään kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen ehdokasmaissa edistämällä yhteisön säännöstön täytäntöönpanoa sellaisilla aloilla, joilla viranomaisten toimintaa ei ole tai sillä täydennetään kolmannen sektorin toiminta, sekä yleisen tietoisuuden ja hyväksynnän lisäämiseen näillä aloilla. Lisäksi Access-ohjelman kautta rahoitetuilla toimilla kannustetaan sellaisten henkilöiden ja ryhmien osallistumista, joita uhkaa taloudellinen, sosiaalinen tai poliittinen syrjäytyminen siirtymävaiheen aikana. Ohjelmasta voidaan myöntää tukea seuraavilla aloilla: ympäristönsuojelu, sosioekonominen kehitys ja sosiaalialan toiminta.

Access-ohjelmasta myönnetään yhteisrahoitusta kansalaisjärjestöjen ja voittoa tavoittelemattomien järjestöjen toteuttamille hankkeille. Makrohankkeet toteutetaan vähintään kahdesta valtiosta (Phare-ehdokasmaista tai EU:n jäsenvaltioista) peräisin olevien järjestöjen kumppanuutena, kun taas mikrohankkeiden toteutuksesta vastaavat ehdokasmaiden yksittäiset järjestöt. Ohjelmaan kuuluu lisäksi verkkoväline, joka auttaa ehdokasmaiden kansalaisjärjestöjä ja voittoa tavoittelemattomia järjestöjä osallistumaan EU:n tasolla järjestettyyn toimintaan.

Vuonna 2001 käynnistettiin kymmenessä Keski- ja Itä-Euroopan maassa vuoden 1999 Access-ohjelmaan kuuluvien 463 hankkeen täytäntöönpano 16,77 miljoonan euron määrärahojen turvin (yhteensä hankkeisiin osoitettiin tukea 19 miljoonaa euroa). Jäljellä olevin varoin rahoitetut ja vuoden 2000 Access-ohjelman toimet pannaan täytäntöön vuonna 2002.

2.7. Osallistuminen yhteisön ohjelmiin ja virastojen toimintaan

Agenda 2000 -asiakirjassa Euroopan komissio ehdotti yhdeksi jäsenyyden valmistelujen välitavoitteeksi sitä, että ehdokasmaat otetaan vähitellen mukaan moniin yhteisön ohjelmiin jo ennen niiden liittymistä unioniin. Lisäksi komissio ehdotti, että maat osallistuisivat aktiivisesti joidenkin yhteisön virastojen tai elinten toimintaan, jolloin maat voisivat valmistautua paremmin ottamaan käyttöön yhteisön säännöstön.

Koska yhteisön ohjelmat kattavat useita yhteisön politiikan aloja, ehdokasmaat voivat hyödyntää niitä valmistautuessaan jäsenyyteen sillä tavalla, että kyseisen maat ja niiden kansalaiset tutustuvat niiden ohessa unionin politiikkaan ja työmenetelmiin. Vuodesta 1998 kaikki Keski- ja Itä-Euroopan ehdokasmaat ovat osallistuneet täysimääräisesti yhteisön ohjelmiin erityisesti yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen, nuorison, tutkimuksen, energian, ympäristön ja pk-yritysten aloilla. Ehdokasmaiden osallistuminen yhteisön ohjelmiin on keskeinen osa liittymistä valmistelevaa strategiaa.

* Osallistuminen yhteisön ohjelmiin

Sen jälkeen kun komissio marraskuussa 2000 ehdotti neuvostolle uusia säädöksiä, joilla voitaisiin tehostaa yhteisön lainsäädäntömenettelyjä ja siten helpottaa ehdokasmaiden osallistumista yhteisön ohjelmiin, on uusien menettelyjen käyttöönotto vuonna 2001 edistynyt huomattavasti.

Ehdokasmaiden pyynnöstä niiden osallistumista on useimmiten yhteisrahoitettu Phare-ohjelmasta. Vuonna 2001 Phare-ohjelmasta osoitettiin 111,6 miljoonaa euroa, jotta kymmenen Keski- ja Itä-Euroopan valtiota voi osallistua yhteisön ohjelmiin. Summa oli 46 prosenttia niiden lopullisesta rahoitusosuudesta. Suurin osa varoista asetettiin saataville etukäteen, toisin sanoen ehdokasmaiden yhteisön ohjelmiin osallistumista varten vuonna 2002.

* Osallistuminen yhteisön virastojen toimintaan

Ehdokasmaat osallistuvat vastaavasti myös yhteisön virastojen toimintaan.

Tässä yhteydessä tehtiin kaikkien 13 ehdokasmaan kanssa kahdenväliset sopimukset niiden osallistumisesta Euroopan ympäristöviraston toimintaan. Bulgaria, Slovakia, Malta, Kypros, Latvia, Slovenia, Unkari, Liettua, Romania, Viro ja Tsekki ovat ratifioineet vastaavat jäsenyyssopimuksensa. Vuonna 2001 Phare-ohjelmasta osoitettiin 2,15 miljoonaa euroa KIE-maiden osallistumiseen Euroopan ympäristöviraston toimintaan vuonna 2002 eli 58 prosenttia niiden lopullisesta rahoitusosuudesta.

Vuonna 2001 komissio ehdotti neuvottelujen aloittamista ehdokasmaiden kanssa niiden osallistumisesta Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen toimintaan.

Muiden virastojen osalta on päätetty valmistella ehdokasmaiden tulevaa osallistumista niiden toimintaan. Täysimääräistä osallistumista yhteisön virastojen toimintaan koskevat valmistelut muodostavat tärkeän vaiheen, jossa ehdokasmaat voivat tutustua yhteisön säännöstöön sen laajassa merkityksessä. Siitä on hyötyä sekä unionille että ehdokasmaille. Ehdokasmaat osallistuvat virastojen toimintaan siten, että niiden edustajia osallistuu joihinkin tilapäiskokouksiin, asiantuntijaryhmiin ja muuhun yhteisten etujen mukaiseen virastojen erityistoimintaan.

Vuonna 2000 tätä tarkoitusta varten myönnettiin 5 miljoonaa euroa Phare-tukea valmistelevien toimenpiteiden toteuttamiseksi vuosina 2000-2001 kymmenen Keski- ja Itä-Euroopan maan osallistumiseen viiden yhteisön viraston toimintaan.

2.8. Yhteistyö Euroopan investointipankin ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa

Yhteistyö EIP:n ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa jatkui vuonna 2001 liittymistä edeltävää tukea koskevan yhteistyön yhteisymmärryspöytäkirjan hengen mukaisesti. Koska suuret infrastruktuurihankkeet, joihin kansainvälinen yhteisrahoitus yleensä liittyy, rahoitetaan nykyisin Ispa-välineestä, oli yhteisrahoitus Phare-ohjelman yhteydessä vähäistä. Komissio tutki kuitenkin keinoja Phare-ohjelman taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden yhteisrahoittamiseen kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa.

Phare-ohjelman tärkein yhteisrahoitusväline vuonna 2001 oli edelleen pk-yritysten rahoitusväline, jonka toimintaan myös EIP oli yhtymässä EBRD:n, Euroopan neuvoston kehityspankin ja KfW:n lisäksi. Vuonna 2001 komissio käynnisti EIP:n kanssa myös keskustelut raja-alueiden kunnallisesta lainajärjestelystä yhteisön raja-alueita koskevan tiedonannon mukaisesti (KOM(2001) 437 lopullinen, 25.7.2001).

3. OHJELMAN HALLINNOINTI

3.1. Kohti keskusjohtoisuuden entistä laajempaa purkamista (EDIS)

Vuodesta 2000 alkaen komissio on pyrkinyt entistä enemmän purkamaan Pharen keskusjohtoisuutta, jotta ehdokasmaiden valmiudet hallinnoida liittymistä edeltävää tukea parantuisivat ja jotta ne voisivat tutustua rakennerahastojen täytäntöönpanon perustana oleviin jaetun vastuun periaatteisiin [1].

[1] Sapard-ohjelmaa on alusta alkaen pantu täytäntöön hajautetusti.

Ohjatakseen ehdokasmaiden valmistautumista komissio laati työasiakirjan laajennetun hajautuksen valmistelemisesta. Asiakirjassa esitetään yksityiskohtaisesti se, kuinka Euroopan komissio tulkitsee yhteensovittamista koskevassa asetuksessa (EY) N:o 1266/99 esitetyt kriteerit ja edellytykset, ja esitetään tarkistuslistat asiasta vastaavien elinten käyttöön. EDIS-tarkistuslistan noudattaminen on merkittävä osoitus ehdokasmaiden kyvystä hallinnoida rakenne- ja koheesiorahaston varoja.

Toisessa asiakirjassa nimeltä "Road map to EDIS for ISPA and Phare", joka toimitettiin ehdokasmaille vuonna 2001, kuvattiin menettelyn eri vaiheita, jotta täytäntöönpanorakenteet olisivat EDIS:n vaatimusten mukaisia ja jotta komissio voisi antaa virallisen valtuutuksen toimia jälkikäteen tapahtuvan valvonnan periaatteella. Asiakirjassa kuvataan neljä vaihetta: instituutioiden ja kansallisten hankintamenettelyjen puutteiden arviointi, laajennetun hajautetun täytäntöönpanojärjestelmän (EDIS) valmistelu, yhteensopivuuden arviointi ja komission päätöksen valmistelemiseksi tehtävät työt. Neuvotteluprosessin nopeuduttua osoittautui ratkaisevan tärkeäksi vauhdittaa myös näitä toimia. Euroopan komissio katsoi hallintovastuun laajennetun hajauttamisen kansallisille viranomaisille ensisijaiseksi tehtäväksi ja ehdokasmaita kannustetaan voimakkaasti siirtymään EDIS:iin ja niitä tuetaan tässä prosessissa.

Komission tavoite on, että EU:iin todennäköisesti vuonna 2004 liittyvillä ehdokasmailla on laajennettu hajautettu täytäntöönpanojärjestelmä (EDIS) käytössä viimeistään liittymispäivänä. Kyseiset ehdokasmaat ovat yleisesti käynnistäneet EDIS:n käyttöönoton ensimmäisen vaiheen eli puutteiden arvioinnin.

Komissio myönsi varoja tukeakseen ja ohjatakseen ehdokasmaita määrittämään alat, joilla rakenteet ja menettelyt eivät vielä täytä EDIS:n vaatimuksia, auttaakseen näiden puutteiden osalta tarvittavissa kehitystyössä ja tarkistaakseen, että tarvittavat parannukset on toteutettu ennen virallisen EDIS-hakemuksen toimittamista Euroopan komissiolle.

3.2. Seuranta, arviointi ja jälkiarviointi

Pharen (vuonna 1996 käyttöön otetulla) seuranta- ja arviointijärjestelmällä on kaksi tavoitetta: 1) laatia riippumaton arviointi meneillään olevien ohjelmien tehokkuudesta tarkastelemalla ohjelmien tavoitteiden saavuttamista, ohjelmiin osallistuneiden tahojen suorituskykyä ja ehdokasmaiden valmiuksia ottaa käyttöön yhteisön säännöstö ja 2) levittää kokemuksia, jotta nykyisten ohjelmien toteutusta ja uusien ohjelmien suunnittelua voitaisiin parantaa.

Seuranta- ja arviointikertomukset ovat Phare-ohjelman toteuttajille ennen kaikkea hallinnointiväline, joka antaa tietoja käynnissä olevien ohjelmien toteutuksesta, arvion ohjelmien edistymisestä niille asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa ja arvion siitä, saavuttaako ohjelma todennäköisesti tavoitteensa. Hallinnoinnin ja toteutuksen parantamiseksi sekä vastaavien uusien ohjelmien laatimiseksi on laadittu suosituksia. Seuranta- ja arviointikertomuksia käytetään myös yksittäisillä aloilla tehtävissä jälkiarvioinneissa. Vuoden 2001 loppuun mennessä on laadittu noin 600 raporttia Phare-ohjelmaan osallistuvien maiden kaikilta toiminta-aloilta.

Seurannassa ja arvioinnissa (a) hyödynnetään kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa ovat mukana kaikki Phare-ohjelmien ja -hankkeiden ohjelmasuunnittelun ja toteutuksen osapuolet, (b) sovelletaan erityisesti ohjelman valmistelun, sitä koskevien sopimusten teon ja sen toteutuksen yhteen liittävää lähestymistapaa ja (c) noudatetaan tulosperusteista menetelmää komission hallinnonuudistuksesta laatiman valkoisen kirjan mukaisesti.

Seuranta- ja arviointikertomusten tulokset edistävät Phare-ohjelmasuunnittelua parantamalla ja yhtenäistämällä kaikkien ohjelmien ja maiden raportointia, nopeuttamalla mahdollisesti tarvittavien korjaavien toimenpiteiden käyttöönottoa ja lisäämällä komission ja ehdokasmaiden välistä kokemusten vaihtoa. Palautteen lisääntyminen parantaa uusien ohjelmien suunnittelua ja tukee päätöksentekijöitä ohjelmien hyväksymisessä.

Seuranta ja arviointi on edelleen keskeinen osa Phare-ohjelman hajautettua täytäntöönpanojärjestelmää. Sen ansiosta kaikki ohjelman hallinnointiin ja toteutukseen osallistuvat tahot saavat luotettavaa tietoa eri ohjelmien edistymisestä, tavoitteiden saavuttamisesta ja eri ohjelmien merkityksestä Phare-ohjelman tavoitteiden sekä liittymiskumppanuudessa ja yhteisön säännöstön käyttöönottoa koskevassa kansallisessa ohjelmassa vahvistettujen jäsenyyttä koskevien ensisijaisten tavoitteiden kannalta.

Kuhunkin maahan perustetut (ulkopuolisen alihankkijan) riippumattomat arviointiyksiköt laativat seuranta- ja arviointikertomuksia käynnissä olevista kansallisista ohjelmista, kun taas Brysselissä sijaitseva keskusyksikkö laatii kertomukset monen maan välisistä ohjelmista. Kunkin arviointiyksikön on lisäksi toimitettava laajentumisasioiden pääosastolle puolivuotiskertomus, jossa yksilöidään viimeisen kuuden kuukauden aikana toteutetut toimet ja kiinnitetään huomiota alakohtaisten Phare-ohjelmien täytäntöönpanon yleisiin suuntauksiin.

Arviointiprosessi perustuu täysin sidosryhmien osallistumiseen eikä se voi onnistua asianmukaisesti, elleivät sidosryhmät osallistu aktiivisesti tarkastelun kohteena olevien ohjelmien hallinnointiin. Arvioijat työskentelevät asiaa koskevien seurantatietojen perusteella sekä tekevät haastatteluja ja toteuttavat vierailukäyntejä seurantakertomusten ja muiden tietolähteiden sisältämien tietojen todenperäisyyden arvioimiseksi. Seuranta- ja arviointikertomukset sisältävät hallinnointiin ja ohjelmasuunnitteluun liittyviä suosituksia liittymiskumppanuudessa ja yhteisön säännöstön käyttöönottoa koskevassa kansallisessa ohjelmassa määriteltyjen jäsenyyttä koskevien ensisijaisten tavoitteiden mukaisesti.

Arviointikertomuksien jälkeen annettavat Phare-ohjelman hallinnointijärjestelmän suositukset ja palautteet täydentävät arviointiprosessin. Arviointikertomuksien jälkeen annettavat Phare-ohjelman hallinnointijärjestelmän suositukset ja palautteet täydentävät arviointiprosessin. Kun kertomus on esitetty, komission lähetystöt järjestävät kussakin maassa tiedotustilaisuuden, jossa asianosaiset sopivat suositusten toteuttamistavasta ja keinoista sekä soveltuvasta aikataulusta.

Seuranta- ja arviointikertomukset sekä alakohtaisen seurannan komitean ja tiedotustilaisuuden pöytäkirjat toimitetaan joka vuosi yhteiselle seurantakomitealle, joka valvoo kaikkien kyseisessä maassa toteutettavien Phare-ohjelmien edistymistä (sekä Ispa- ja Sapard-ohjelmien edistymistä asianomaisten seurantakomiteoiden sille toimittamien vuosikertomusten perusteella).

Seuranta- ja arviointikertomusten perusteella yhteinen seurantakomitea ehdottaa korjaavia toimenpiteitä ohjelman hallinnoinnin ja uusien hankkeiden suunnittelun parantamiseksi sekä toimia, joilla edistetään yhteisön säännöstön käyttöönottoa ehdokasmaissa.

Jotta Phare-ohjelman arviointi olisi rakennerahastojen välivaiheen arvioinnin mukaista, sitä kutsutaan vastedes väliarvioinniksi. Tarkistettu väliarviointijärjestelmä tuli voimaan vuoden 2001 kolmannella neljänneksellä. Uusi väliarviointijärjestelmä perustuu siihen, että ehdokasmaat kantavat täyden vastuun tiedottamisesta laatimalla kaksi kertaa vuodessa kaikki alat kattavan seurantakertomuksen. Tällä tavoin ne valmistautuvat rakennerahastojen hallinnointiin. Väliarvioinnista vastaa edelleen komissio.

Vuonna 2001 on laadittu 85 seuranta- ja arviointikertomusta / väliarviointia, jotka kattoivat kaikki Phare-tuen alat. Kertomukset on laatinut riippumaton ulkopuolinen alihankkija OMAS ja EMS Consortium. EMS Consortiumilla on toimipisteitä EU:ssa ja paikallisia arvioijia Bulgariassa, Tsekissä, Virossa, Unkarissa, Latviassa, Liettuassa, Puolassa, Romaniassa, Slovakiassa ja Sloveniassa. EMS Consortiumin Brysselissä sijaitseva keskustoimisto arvioi monen maan ja monen edunsaajan välisiä ohjelmia.

Laajentumisasioiden pääosaston D-linja tukee ehdokasmaiden toimijoita laadullisesti antamalla niille apua ohjelmasuunnittelussa, tarjoamalla vertaisarviointeja ja kommentoimalla rahoitusehdotuksia. Jotta tuesta olisi todellista lisäarvoa ohjelmasuunnittelusta vastaaville viranomaisille, vuonna 2001 korostettiin aiempaa selkeämmin sellaisten monialaisten ja temaattisten kertomusten laatimista, joissa esitetään kokemuksia keskeisiltä aloilta, kuten kummitoiminta, rakennerahastoihin lähentyminen, oikeus- ja sisäasiat, pk-yritykset ja julkishallinnon uudistukset. Näillä kertomuksilla tulisi tiedottaa ohjelmasuunnittelijoille senhetkisistä parhaista käytännöistä, aiemmista Phare-ohjelmista saaduista kokemuksista ja rakennerahastoja koskevasta lähestymistavasta. Lisäksi kaikista Phare-ehdokasmaista laadittiin maakohtaiset arvioinnit, joissa koottiin yhteen vuosien 1996-2001 kaikkien alakohtaisten seuranta- ja arviointikertomusten päätelmät.

Jälkiarviointi

Jälkiarviointi tarjoaa "ulkopuolisen" näkemyksen Phare-ohjelman ja sen osatekijöiden saavutuksista. Kertomukset koskevat tällä hetkellä pääosin yhteisön varojen käytön raportointia ja niissä keskitytään aikaansaatuihin vaikutuksiin ja näiden vaikutusten kestävyyteen.

Komission kannalta jälkiarviointikertomukset ovat tärkeä väline muille toimielimille, kuten neuvostolle ja parlamentille, suunnatussa tiedottamisessa yhteisön talousarviomenojen turvin aikaansaaduista tuloksista. Jälkiarviointikertomusten laatiminen, jossa korostetaan ohjelmien vaikutuksia ja kestävyyttä, on komission vastuulla, ja tätä vastuuta on hiljattain lisätty. Toiminta tuo yhteisön varojen käyttöä koskevaan raportointiin merkittävän tuloksiin suuntautuneen ulottuvuuden.

AidCon aikana ennen vuotta 2000 Phare-ohjelman jälkiarviointi oli suuntautunut pääasiassa alakohtaisesti. Laajentumisasioiden pääosaston vuonna 2001 julkaisemassa viimeisimmässä jälkiarvioinnissa keskitytään arvioimaan ohjelmiin vuosina 1997 ja 1998 osoitettujen 1 000 miljoonan euron yhteisön varojen käytön vaikutuksia ja tulosten kestävyyttä. Tämä rahamäärä on EY:n suurin ehdokasmaille ennen liittymistä edeltävää kumppanuutta myönnetty tuki, niiden yhteisön säännöstön täytäntöön panemista koskeville kansallisille ohjelmille.

Tulevaisuuden haasteet

Väliarviointijärjestelmää laajennetaan Kyprokseen, Maltaan ja Turkkiin vuonna 2002.

Väliarviointijärjestelmän tarkistus ja seurantakertomusmallit ovat myös vuoden 2002 merkittäviä tehtäviä. Tarkistuksen pääasiallinen tavoite on vahvistaa edelleen järjestelmän lisäarvoa useilla laadun parantamiseen ja toimenpiteiden kohdentamiseen liittyvillä toimilla. Seuraavia pääasiallisia toimenpiteitä harkitaan:

- arviointimenetelmien tarkistus

- arviointikertomusten muodon/mallin laaja-alainen tarkistus

- arviointijärjestelmän ja kertomusten laadun parantaminen edelleen perustettavan laadunvarmistusryhmän avulla

- paikallisten tietokeskusten perustaminen väliarviointia ja jälkiarviointia varten auttaa erityisesti vahvistamaan nykyistä järjestelmää, mutta tukee myös paikallisen seuranta- ja arviointikyvyn kehittämistä yleensä

- tietojen levittämisen tehostaminen varhainen varoittaminen mukaan luettuna, perusteelliset raportit, maakohtaiset yhteenvetokertomukset, aihekohtaiset kertomukset ja hankkeiden suunnittelutyöryhmät.

Seurantakertomusten perusvaatimuksia koskevat ohjeet ja hyviä käytäntöjä koskevat mallit laaditaan, jotta voidaan täyttää velvoitteet ehdokasmaiden seurantakyvyn vahvistamiseksi yleensä sekä Phare-ohjelman ja rakennerahastojen osalta erityisesti. Tarjoamalla hyviä käytännön esimerkkejä pyrimme vastaamaan tarpeeseen muokata raportointijärjestelmää ehdokasmaiden paikallisten vaatimusten mukaiseksi entistä joustavamman lähestymistavan avulla.

Meneillään olevan jälkiarvioinnin tulokset ovat saatavilla vuoden 2003 alussa. Arviointiyksikkö käynnistänee myös kummitoimintamekanismin jälkiarvioinnin. Mekanismi auttaa kumppaneita kehittämään säännöstön täytäntöönpanoon liittyviä hallinnollisia valmiuksiaan siten, että nämä voivat saada jäsenvaltioiden virkamiehiä ennalta määrätyiksi määräajoiksi hallinnollisiin tehtäviin tiettyjen yhteistyöohjelmien kautta. Nykyiset ensisijaiset tavoitteet huomioon ottaen instituutioiden kehittämistä koskevien ohjelmien Phare-tuen jälkiarviointi jatkuu.

Arviointia koskeva Internet-sivusto perustetaan, ja sen tarkoituksena on parantaa kertomusten tulosten levittämistä ja lisätä sisäistä ja ulkoista viestintää. Etukäteen tehdyt välivaiheen arvioinnit ja jälkiarvioinnit asetetaan saataville sähköisessä muodossa laajentumisasioista vastaavan pääosaston parhaillaan kehittelemän hallinnollisen tietojärjestelmän kautta.

4. TALOUSKATSAUS JA OHJELMAN TOTEUTUMINEN

Vuonna 2001 Phare-ohjelmasta osoitettiin kumppanuusmaihin yhteensä 1 635,41 miljoonaa euroa. Seuraavassa taulukossa esitetään Phare-ohjelman maksusitoumusmäärärahojen jakautuminen vuosittain ajanjaksolla 1990-2001 [2] (miljoonaa euroa):

[2] Albania, Bosnia ja Hertsegovina sekä entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia eivät vuonna 2001 saaneet Phare-rahoitusta toisin kuin edellisinä vuosina.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Määrärahat ovat toteutuneet seuraavasti:

Maksusitoumukset yhteensä vuosina 1990-2001: // 13 516,2 miljoonaa euroa

Vuosina 1990-2001 tehtyjen sopimusten arvo yhteensä: // 10 155,1 miljoonaa euroa (eli kaikista maksusitoumuksista 75,1 prosentista on tehty sopimukset)

Maksusuoritukset tehtyjen sopimusten osalta vuosina 1990-2001: 8 687,3 miljoonaa euroa (eli 64,3 prosenttia kaikista sidotuista varoista on maksettu ja 85,5 prosenttia sopimuksiin sidotuista varoista on maksettu)