Help Print this page 
Title and reference
Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Toimintasuunnitelma - Tiede ja yhteiskunta

/* KOM/2001/0714 lopull. */
Languages and formats available
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html ES html DA html DE html EL html EN html FR html IT html NL html PT html FI html SV
PDF pdf ES pdf DA pdf DE pdf EL pdf EN pdf FR pdf IT pdf NL pdf PT pdf FI pdf SV
Multilingual display
Text

52001DC0714

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle - Toimintasuunnitelma - Tiede ja yhteiskunta /* KOM/2001/0714 lopull. */


KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE - Toimintasuunnitelma Tiede ja yhteiskunta

SISÄLLYS

Asiayhteys

Tiede ja yhteiskunta: kohti uutta kumppanuutta

Komission strategia

1 Tiedekasvatuksen ja -kulttuurin edistäminen Euroopassa

1.1 Yleisön tietoisuus

1.2 Tiedekasvatus ja tutkijanura

1.3 Vuoropuhelu kansalaisten kanssa

2 Lähempänä kansalaisia oleva tiedepolitiikka

2.1 Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen

2.2 Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen tieteessä

2.3 Tutkimus ja tulevaisuudentutkimus yhteiskuntaa varten

3 Vastuullinen tiede politiikan suunnittelun ytimessä

3.1 Eettinen ulottuvuus tieteessä ja uudet teknologiat

3.2 Riskin hallitseminen

3.3 Asiantuntemuksen käyttö

Prosessin pitäminen aktiivisena

asiayhteys

Tämä toimintasuunnitelma on laadittu 26. kesäkuuta 2001 pidetyn tutkimusneuvoston pyynnöstä. Se liittyy kiinteästi Euroopan komission tammikuussa 2000 käynnistämään todellisen eurooppalaisen tutkimusalueen [1] perustamisprosessiin.

[1] Kohti eurooppalaista tutkimusaluetta, KOM(2000) 6, 18.1.2000.

Toimintasuunnitelma on johdonmukainen jatko komission yksiköiden laatimalle asiakirjalle "Tiede, yhteiskunta ja kansalaiset Euroopassa" [2], jolla pohjustettiin (marraskuussa 2000) keskustelua tieteen ja teknologian ja toisaalta yhteiskunnan ja Euroopan kansalaisten välisistä suhteista [3].

[2] SEC(2000) 1973, 14.11.2000.

[3] Ks. sähköinen foorumi "Tiede ja yhteiskunta": http://www.cordis.lu/rtd2002/science-society/home.htm.

Toimintasuunnitelman tarkoituksena on tukea Euroopan unionin itselleen Lissabonissa asettamaa strategista tavoitetta, että se olisi vuonna 2010 maailman dynaamisin ja kilpailukykyisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta.

Toimintasuunnitelman tavoitteena on myötävaikuttaa merkittävällä tavalla komission 25. heinäkuuta 2001 hyväksymän eurooppalaista hallintotapaa koskevan valkoisen kirjan [4] täytäntöönpanoon. Siinä on otettu huomioon useita valmistelevissa kuulemistilaisuuksissa ja seminaareissa [5], esimerkiksi lokakuussa 2000 järjestetyssä tiedettä ja hallintoa koskevassa konferenssissa esitetyt puheenvuorot. Toimintasuunnitelmalla on tarkoitus tukea ja tehostaa myös vuonna 1999 aloitettua poliittista prosessia, jonka tarkoituksena on edistää naisten asemaa ja merkitystä tutkimuksessa [6].

[4] Eurooppalainen hallintotapa: valkoinen kirja, KOM(2001) 428, 25.7.2001.

[5] Ks. erityisesti komission eri yksikköjen välisen ryhmän kertomus asiantuntijatiedon demokratisoinnista ja Euroopan tieteellisten referenssijärjestelmien luomisesta, joka on nähtävillä komission hallintotapaa koskevalla Internet-sivulla http: //europa.eu.int/comm/governance/areas/group2/report_en.pdf.

[6] Komission tiedonanto "Naiset ja tiede - naiset mukaan rikastuttamaan Euroopan tutkimustoimintaa", KOM(1999) 76 lopullinen. Neuvoston päätöslauselma, 20.5.1999, EYVL C201, s. 1, 16.7.1999. Parlamentin päätöslauselma, 3.2.2000 (PE 284.656). Komission yksiköiden valmisteluasiakirja "Naiset ja tiede: sukupuoliulottuvuuden huomioon ottaminen tieteen uudistamisen liikkeelle panevana voimana", 15.5.2001, SEC(2001) 771.

Toimintasuunnitelmassa on otettu huomioon Euroopan parlamentin, talous- ja sosiaalikomitean ja alueiden komitean eurooppalaista tutkimusaluetta koskevat lausunnot sekä talous- ja sosiaalikomitean lausunto ja CRESTin kertomus edellä mainitusta komission yksiköiden asiakirjasta. Samoin on otettu huomioon Upsalassa 2.3.2001 opetus- ja tutkimusministerien epävirallisessa kokouksessa [7] käydyt koulutusta, tiedettä ja yhteiskuntaa koskevat keskustelut.

[7] Tutkimuksen sekä koulutuksen ja kulttuurin pääosastojen yhteinen valmisteluasiakirja "Tiedekasvatus ja tutkimus: kohti osaamiseen perustuvaa yhteiskuntaa", jolla valmisteltiin Upsalassa 2.-3.3.2001 pidettyä opetus- ja tutkimusministerien epävirallista kokousta.

Lisäksi otetaan huomioon toimintasuunnitelman "eLearning - Katse huomispäivän koulutukseen" [8] yhteydessä käydyt keskustelut. Tavoitteena on parantaa tieto- ja viestintätekniikan myötävaikutusta tieteen opetukseen ja yleisemmällä tasolla antaa mahdollisuudet aktiiviseen kansalaisuuteen, joka on edellytyksenä sille, että tieteen valintoja ja niiden vaikutuksia yhteiskuntaan voidaan hallita yhteiskunnan tasolla.

[8] http://europa.eu.int/comm/education/elearning/index.html

Tiede ja yhteiskunta [9]: kohti uutta kumppanuutta

[9] Tässä asiakirjassa termillä 'tiede' tarkoitetaan kaikkia julkisia tai yksityisiä luonteeltaan tieteellisiä ja teknologisia toimia, yhteiskuntatieteet mukaan luettuina. Termillä 'yhteiskunta' tarkoitetaan kaikkia kansalaisia ja heidän järjestöjään sekä yrityksiä ja julkisviranomaisia

Kun Euroopan taloudellisesta yhdentymisestä on 21. vuosisadan kynnyksellä tullut konkreettista todellisuutta euron käyttöönoton ansiosta, yhteiskuntamme joutuu pohtimaan, miten se voi sopeutua taloudellisten ja poliittisten myrskyjen ravistelemaan maailmaan.

Esimerkkejä, jotka osoittavat osaamisen ja erityisesti tieteen, teknologian ja innovaatioiden tarpeellisuuden tähän haasteeseen vastaamiselle, on runsaasti. Tieteelliset ja teknologiset keksinnöt mahdollistavat päivittäin uusia innovaatioita, jotka ovat olennaisen tärkeitä elämänlaadulle ja kilpailukyvyllemme maailman markkinoilla [10]. Lisäksi tiedeyhteistyö on usein tärkeä kysymys vuoropuhelussa kolmansien maiden kanssa [11].

[10] Innovaatiot osaamiselle rakentuvassa taloudessa, KOM(2000) 567, 20.9.2000.

[11] Eurooppalaisen tutkimusalueen kansainvälinen ulottuvuus, KOM(2001) 346, 25.6.2001.

On kuitenkin merkkejä siitä, että tämän valtavan potentiaalin ja Euroopan kansalaisten tarpeiden ja pyrkimysten - kansojen välinen rauha, työllisyys, turvallisuus tai maailman kestävä kehitys - välillä on kuilu.

Lokakuussa 2001 julkaistu Eurobarometri-selvitys [12], jossa tarkasteltiin eurooppalaisten suhtautumista tieteeseen, paljasti ristiriitaisen näkymän, jossa sekoittuvat luottamus, toivo, mutta myös toisinaan kiinnostuksen puute tiedemaailmaan toimiin ja suorastaan pelkoa tiettyjen toimien jatkon suhteen.

[12] Eurooppalaisia, tiedettä ja teknologiaa koskeva mielipidekysely tehtiin komission pyynnöstä 15 jäsenvaltiossa 10.5. ja 15.6.2001 välillä.

Esimerkiksi 80 % eurooppalaisista ajattelee, että tieteen avulla voidaan joskus voittaa vaikkapa syöpä tai aids. Tiedemiehet nauttivat suurta luottamusta, jopa niin, että 72 % tässä tutkimuksessa haastatelluista toivoo, että politiikan päättäjät perustavat valintansa suuremmassa määrin asiantuntijoiden lausuntoihin. Näistä odotuksista ja tästä luottamuksesta huolimatta Euroopan kansalaisilla ei kuitenkaan ole aina - tämän kyselyn mukaan - kovin myönteistä käsitystä tieteestä ja teknologiasta. Jotkut yhteiskunnan ryhmät jopa torjuvat tieteen.

Teollisuuden riskejä ja eettisiä kysymyksiä kommentoidaan laajalti tiedotusvälineissä, mikä lisää yleisön epävarmuutta edistyksen suhteen ja saa sen toivomaan edistyksen parempaa hallitsemista. Jotkut voivat ajatella, että tiede ja teknologia muuttavat heidän elinolojaan liian nopeaan tahtiin.

Huolimatta joistakin edistysaskelista perinteiset käsitykset saattavat vielä estää naisten osallistumista tieteelliseen tutkimukseen, minkä vuoksi tutkimus ei pääse hyötymään erilaisista näkemyksistä, joita se kuitenkin tarvitsee voidakseen myötävaikuttaa aiempaa tasapuolisemmin poliittiseen, yhteiskunnalliseen ja talouselämään.

Nuoret eivät enää pidä tiedeaineita eivätkä tutkijan uraa riittävän kiehtovina. Yhdessä väestön ikärakenteen muutoksen kanssa tämä vaikuttaa erityisesti työmarkkinoilla siten, että teollisuudella on vaikeuksia löytää tarvitsemiaan insinöörejä ja tutkijoita.

Eurooppa hyötyisi siitä, että se kokoaisi yhteisön tasolla jäsenvaltioiden voimavarat, jotta Euroopan kansalaiset voisivat paremmin arvioida nykyajan tieteen ja teknologian haasteita ja haluaisivat olla enemmän mukana tieteen seikkailussa.

Komission strategia

Komissio keskittää tässä toimintasuunnitelmassa huomionsa tarkoituksellisesti rajoitettuun määrään uusia, korkean eurooppalaisen lisäarvon omaavia kysymyksiä, joiden tarkoituksena on

- edistää tiedekasvatusta ja -kulttuuria Euroopassa;

Tiede ja teknologia on ensinnäkin tehtävä tutummiksi kansalaisille. Sitä varten on olennaista vahvistaa tieteen ja teknologian näkyvyyttä eurooppalaisissa tiedotusvälineissä ja kouluissa, jotta innostettaisiin nuoria yrittämiseen, lisättäisiin heidän kiinnostustaan tieteisiin ja tutkijanuraan ja edistettäisiin vuoropuhelua tieteen ja yhteiskunnan välillä, esimerkiksi järjestämällä säännöllisin väliajoin laajamittaisia tapahtumia.

- laatia lähempänä kansalaisia olevia tiedepolitiikkoja;

Tieteessä, teknologiassa ja innovaatioissa on mietittävä uudelleen näiden alojen "yhteiskuntasopimusta", ja vielä enemmän kuin nykyään ohjelmat on rakennettava Euroopan kansalaisten tarpeiden ja pyrkimysten pohjalta. Niiden on tulevaisuudessa erityisesti annettava naisille mahdollisuus ilmaista itseään ja ennakoitava huomisen kysymyksiä.

- saattaa vastuullinen tiede eri politiikkojen ytimeen.

Melkein kaikissa politiikoissa on tiede- ja teknologiaulottuvuus, ja poliittisissa päätöksissä on tukeuduttava avoimiin ja vastuullisiin lausuntoihin, jotka perustuvat eettisiä periaatteita kunnioittavaan tutkimukseen. Tieteen ja tekniikan toimien eettistä perustaa on siis voimistettava, edistykseen olennaisesti liittyvät riskit havaittava ja arvioitava, ja ne on hallittava vastuullisella tavalla aiempien kokemusten pohjalta.

Näissä kolmessa kohdassa hahmotellut toimet toteutetaan tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden kanssa, ja Euroopan ulkopuolellakin kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa. Tässä ovat mukana monet toimijat, kuten paikallis- ja alueviranomaiset, kansalaiset, kansalaisyhteiskunta, yritykset jne.

Komissio toimii tässä alullepanijana ja käyttää kaikkia yhteisötason välineitä ja erityisesti tutkimuspolitiikkansa [13] menetelmiä (verkottaminen, liitännäistoimenpiteet jne.). On kuitenkin selvää, että eurooppalaisella tutkimusalueella ei voi odottaa merkittäviä tuloksia muuten kuin sillä edellytyksellä, että jäsenvaltiot osallistuvat tehokkaasti koordinoituun yhteistyöhön komission kanssa. Neuvoston päätöslauselma 26.6.2001, jossa kehotetaan tämän toimintasuunnitelman laatimiseen, onkin osoitettu yhtä lailla jäsenvaltioille kuin komissiolle.

[13] Monet toimintaohjelman toimista toteutetaan yhteisön TTK-puiteohjelmissa. Komissio koordinoi asianmukaisesti kaikkia tieteen ja yhteiskunnan kannalta merkityksellisiä toimia, mukaan luettuina puiteohjelman muut toimet ja muiden yhteisön välineiden avulla toteutettavat toimet.

Korostettakoon, että tämä toimintasuunnitelma on osa muutosprosessia, jossa erityisindikaattorien seuranta, käyntiin pantujen toimien vaikutusten arviointi ja toimintasuunnitelman säännöllinen tarkastelu edellyttävät kaikkien sidosryhmien aktiivista toimintaa.

Lisäksi mainittujen tavoitteiden tulevaisuuteen suuntautuva luonne ei saa kätkeä tiettyjen ongelmien kiireellisyyttä, ja komissio on pitänyt tärkeänä vahvistaa riittävän lähellä olevat määräajat toiminnan ylläpitämiseksi lähivuosina. Komissio käynnistää toimet vuonna 2002, ja toimintaohjelman kahdesta ensimmäisestä vuodesta laadittava katsaus ja arviointi esitetään sidosryhmille vuonna 2004.

1. Tiedekasvatuksen ja -kulttuurin edistäminen euroopassa

1.1. Yleisön tietoisuus

Jotta tieteen ja teknologian saavutuksilla voitaisiin täyttää Euroopan kansalaisten tarpeita ja jotta kansalaiset hyväksyisivät ne, on kansalaisilla oltava vapaat mahdollisuudet saada ymmärrettävää ja laadukasta tietoa tieteestä.

Tiedotusvälineiden, tutkijoiden, tutkimusorganisaatioiden - erityisesti yliopistojen - ja myös yritysten on omalta osaltaan tiedotettava yleisölle. Niiden on pystyttävä välittämään tietoa tieteellisistä aiheista ja käytävä niistä vuoropuhelua ammattimaisesti, samalla sekä asiantuntevasti että kiehtovasti, ja selittämään paremmin tieteellistä lähestymistapaa, sen kurinalaisuutta, mutta myös sen rajoituksia.

Tieteellisen tiedon levittäminen tiedotusvälineissä

Jotta suurelle yleisölle voidaan tarjota luotettavaa ja merkityksellistä tietoa, riippumattomia yleisölle suunnattavan tiedon lähteitä on tuettava Euroopan tason toimilla. On tärkeää, että tämän lisäksi kehitetään aihepiirikohtaisia ja monikielisiä tieteellisen koulutuksen moduuleja lehdistön ja audiovisuaalialan tiedonvälittäjille.

Komissio perustaa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa lehtimiehistä ja lehdistön järjestöjen edustajista koostuvan ryhmän pohtimaan, miten tiedettä koskevia tietoja levitettäisiin tehokkaimmin Euroopan tasolla. Komissio voisi edistää eurooppalaisen tieteellisen uutistoimiston perustamista tai suurelle yleisölle tarkoitettujen tietojen vaihtoon erikoistuneen verkon perustamista alan ammatti-ihmisten kesken.

Tieteen ja tiedotusvälineiden väliset suhteet herättävät joskus kiistoja molemmin puolin. Joissakin maissa on ehdotettu tiedotusvälineille suuntaviivoja, joita niiden olisi noudatettava suhteissaan tieteeseen, ja toisaalta niitä on ehdotettu myös tutkijoille, jotka työskentelevät tiedotusvälineiden kanssa. Lehtimiehiä ja tutkijoita, jotka panostavat erityisesti tähän alaan, olisikin rohkaistava.

Tiedeyhteisön ja tiedotusvälineiden edustajat aiotaan saattaa yhteen Euroopan tason keskustelufoorumilla. Tarkoituksena on edistää ja tukea suuntaviivojen kehittämistä hedelmällisemmän vuorovaikutusprosessin ja ymmärryksen aikaansaamiseksi näiden toimijoiden välille.

Komissio aikoo edistää kiinnostusta tieteelliseen journalismiin ja myötävaikuttaa sen tason nostamiseen perustamalla erikoispalkinnon henkilöille, jotka ovat mukana tiedettä koskevassa yleisöön kohdistuvassa tiedotuksessa.

Komissio tutkii mahdollisuuksia parantaa tieteen näkyvyyttä kaikissa multimediavälineissä, televisio mukaan luettuna (suurelle yleisölle tarkoitettujen tiede-elokuvien eurooppalainen festivaali, foorumi tietojenvaihtoa varten audiovisuaalituotannon organisaatioiden kesken ja aluetelevisioverkkojen välillä jne.). Komissio tukee jo MEDIA Plus -ohjelmassa [14] Euroopan televisioverkoissa levitettäväksi tarkoitettujen audiovisuaaliteosten, dokumenttielokuvat mukaan luettuina, tekemistä ja tuottamista. Tällaiset teokset voitaisiin tehdä aiheista, jotka sopivat tieteen ja teknologian kansantajuistamiseen.

[14] MEDIA-ohjelma tuli voimaan tammikuussa 2001. Sen tarkoituksena on voimistaa Euroopan audiovisuaaliteollisuuden kilpailukykyä useilla toimilla, jotka liittyvät alan ammattikoulutukseen, tuotantohankkeiden ja -yritysten kehittämiseen sekä elokuvien ja audiovisuaaliohjelmien levittämiseen ja myynninedistämiseen.

Ottaen huomioon Internetin mahdollisuudet audiovisuaalisessa levityksessä [15] aiotaan perustaa (myös sähköisesti toimiva) tietojenvaihtofoorumi, jolla voidaan jatkaa pohdintoja multimedian tiedesisällöstä.

[15] Tässä yhteydessä on korostettava Euroopan komission e-Europe-toimintaohjelmaa, joka on tärkeä aloite tiedekulttuurin levittämiseksi ja jolla pyritään mm. siihen, että mahdollisimman monilla olisi Internetin käyttömahdollisuus

Samoin rohkaistaan kansallisissa ja monikansallisissa tutkimuslaitoksissa jo olevan, tieteen ja teknologian kansantajuistamista koskevan osaamisen hyödyntämistä Euroopan tasolla samoin kuin eräitä muita aloitteita, esimerkiksi eurooppalaisten tiedemuseoiden verkkoa

Laajaan levitykseen tarkoitettujen tuotteiden (televisiolähetykset, painetut julkaisut jne.) luomista edistetään kohdennetuilla tarjouspyynnöillä, ja kannustetaan olemassa olevien välineiden käyttöön sitä varten.

Euroopan unionin maissa on jo olemassa erinomaisia suurelle yleisölle tarkoitettuja tieteestä kertovia viestintätuotteita, ja niitä kannattaisi hyödyntää enemmän edistämällä liikkuvuutta Euroopan maiden välillä.

Parhaimmille suurelle yleisölle tarkoitetuille viestintätuotteille (näihin kuuluvat mm. kiertävät tai pysyvät näyttelyt ja dokumenttielokuvat) tarjotaan kohdennettujen tarjouspyyntöjen kautta mahdollisuutta kääntämiseen muille kielille.

Tiedeviikkoja Euroopassa

Komission vuonna 1993 käynnistämä tieteen ja teknologian eurooppalainen viikko on nykyisin yksi tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelman toimi. Jäsenvaltiot ja assosioituneet maat järjestävät myös tiede- ja tekniikkakulttuurin edistämistoimia. Samantapaisia toimia toteutetaan myös paikallis- ja aluetasolla.

Jäsenvaltioiden ja komission kannattaisi yhdistää kokemuksensa ja parhaat käytänteensä tällä alalla.

Komitean muodostaminen kansallisten tiedeviikkojen järjestäjistä helpottaa yhteisvaikutusten aikaansaamista eurooppalaisen tiedeviikon ja kansallisten tiedeviikkojen tai tiedefestivaalien välillä erityisesti hyvien toimintatapojen vaihdon ja menestyksekkäiden tapahtumien kautta.

Kansallisen tason tapahtumat voimistavat eurooppalaista tiedeviikkoa ja toisaalta Euroopan tason tapahtumien järjestäminen tehostaa kansallisia tiedeviikkoja.

Komissio valvoo erityisesti, että yhteisön tutkimuksen aikaansaannokset ovat entistä paremmin esillä eurooppalaisella tiedeviikolla ja että ne myötävaikuttavat kansallisten viikkojen järjestämiseen.

Kansallisten lähestymistapojen vertailu tiede- ja tekniikkakulttuurin alalla

Komissio on jo käynnistänyt kansallisten politiikkojen vertailuanalyysin viidellä avainalalla, mukaan luettuna TTK-kulttuurin edistäminen ja yleisön tietojen lisääminen tieteestä. Tulokset ensimmäisestä analyysikierroksesta saataneen vuoden 2002 keskivaiheilla. Muitakin toimia Euroopan TTK-kulttuurin tämänhetkisen tilanteen arvioimiseksi ja analysoimiseksi kehitetään.

Yleisön tietoisuutta tieteestä, teknologiasta ja innovaatioista lisäävien toimien vaikutukset kaikkialla Euroopassa analysoidaan vertailevin tutkimuksin ja selvityksin (vertailuanalyysi mukaan luettuna).

Järjestelmällinen tiedottaminen yleisölle yhteisön tutkimustoimista

Osaamisensa takia tutkijoilla, tutkimuslaitoksilla ja yrityksillä on nykyisin yhteiskuntaa kohtaan erityinen velvollisuus, joka liittyy tieteestä ja teknologiasta tiedottamiseen Euroopan kansalaisille. Tieteen ja teknologian saavutuksia koskevia tiedonvälitystoimia, erityisesti tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen puiteohjelmassa toteutettavia, on vieläkin tehostettava.

Yhteisön rahoittamien tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen hankkeiden spesifikaatioissa hankkeen toteuttajat velvoitetaan tiedottamaan järjestelmällisesti suurelle yleisölle tutkimuksen puiteohjelmasta rahoitetuissa toimissa saaduista tieteen ja teknologian saavutuksista eri tavoin: tiedotusvälineiden, näyttelyjen, opetukseen ja koulutukseen tarkoitettujen tuotteiden, julkisten keskustelujen ym. avulla.

1.2. Tiedekasvatus ja tutkijanura

Osaamisyhteiskunnassa demokratia edellyttää, että kansalaisten perustaitoihin kuuluu tietty tiede- ja tekniikkasivistys [16]. Sellaisen hankkiminen ja ylläpito ovat nykyään yhtä välttämättömiä kuin luku- ja kirjoitus- sekä laskutaito. Tällaisen yleisosaamisen lisäksi Euroopalla on oltava käytettävissään runsaasti tiedemiehiä, joiden ansiosta haluttu yhteiskunnallis-taloudellinen kehitys voidaan saavuttaa. Tutkijoita ei ole nykyisin riittävästi. Siksi olisi hyvä toisaalta pyrkiä herättämään nuorten, sekä poikien että tyttöjen, kiinnostusta tieteeseen antamalla kaikille perusosaaminen, jota kansalaiset tarvitsevat voidakseen arvioida tieteen valintoja. Toisaalta heitä on kannustettava lähtemään tutkijanuralle. Myös aikuisia, jotka jatkavat opintoja myöhemmin elämänsä aikana, on kannustettava tutkijanuralle.

[16] Perustaidot ovat ne taidot ja kyvyt, joita yksilöt tarvitsevat onnistuakseen nyky-yhteiskunnassa ja jotka heidän olisi kehitettävä kouluvelvollisuuden aikana. Niitä voidaan täydentää elinikäisen oppimisen avulla. Perustaitojen antaminen kaikille kansalaisille yksilöidään ensisijaiseksi tavoitteeksi yleissivistävän ja ammattikoulutuksen tulevia konkreettisia tavoitteita koskevassa kertomuksessa ja komission tiedonannossa Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen, KOM(2001) 678 lopullinen, 21.11.2001.

On myös huolehdittava siitä, että tutkijan uralle lähteneet voivat säilyttää intonsa ja motivaationsa. Heillä on oltava mahdollisuus nauttia ammatistaan ilman, että heidän tarvitsisi vaihtaa tutkijanuraa toisentyyppiseen ammattiin. Julkisviranomaiset eivät ole tässä asiassa ainoita vastuullisia. Jos yksityissektorin toimijat eivät huolehdi omasta osuudestaan tässä asiassa siten, että uranäkymät ja palkat olisivat riittävän puoleensavetäviä, ei konkreettisia tuloksia voi saavuttaa.

Tiede ja Euroopan tavoitteet opetus- ja koulutusjärjestelmissä

Eurooppalainen tutkimusalue ja korkea-asteen koulutuksen eurooppalainen alue täydentävät toisiaan luonnollisella tavalla. Yhteisvaikutusten edistämiseksi komissio huolehtii siitä, että molemmissa aloitteissa varmistetaan toteutettavien toimien johdonmukaisuus ja yhteiset päämäärät.

Lissabonin huippukokouksessa annetun toimeksiannon perusteella komissio on ryhtynyt yhdessä jäsenvaltioiden kanssa hahmottelemaan eurooppalaisten opetusjärjestelmien tavoitteita tuleville vuosille [17]. Tältä pohjalta koulutus- ja kulttuurineuvosto hyväksyi 12. helmikuuta 2001 ja Tukholman Eurooppa-neuvosto vahvisti opetus- ja koulutusjärjestelmien tulevia konkreettisia tavoitteita koskevan kertomuksen [18], ja komissio ja neuvosto esittävät yhdessä Barcelonan Eurooppa-neuvostossa vuonna 2002 siihen liittyvän kertomuksen, jossa on yksityiskohtainen työohjelma.

[17] Koulutusjärjestelmien konkreettiset tulevaisuuden tavoitteet, KOM(2001) 59 lopullinen, 31.1.2001.

[18] Neuvoston kertomus opetus- ja koulutusjärjestelmien konkreettisista tulevaisuuden tavoitteista, 5980/01 EDUC 18.

Kolme työryhmää, jotka toteuttavat Lissabonin Eurooppa-neuvostossa suositeltua avointa koordinointimenetelmää, toimii jo kolmella keskeisellä alalla: osaamisyhteiskunnassa tarvittavien taitojen kehittäminen, tieto- ja viestintätekniikoiden saattaminen kaikkien ulottuville ja opiskelijoiden lisääminen tiede- ja tekniikka-aloilla.

Vuonna 2002 aloitetaan kahden muun läheisesti tieteeseen ja yhteiskuntaan liittyvän tavoitteen tutkiminen: aktiivisen kansalaisuuden, sukupuolten yhtäläisten mahdollisuuksien ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistäminen sekä yhteyksien voimistaminen työelämän, tutkimuksen ja yhteiskunnan välillä kokonaisuudessaan

Tieteen ja yhteiskunnan tematiikka korkea-asteen opetuksen eurooppalaisella alueella

Korkea-asteen oppilaitokset ja erityisesti yliopistot, jotka ovat tieteen, kasvatuksen ja osaamisen siirron luonnollisia ympäristöjä, ovat jo usean vuoden ajan läpikäyneet syvällisiä muutoksia, jotka vaikuttavat myös siihen, missä määrin ne ovat avoimia yhteiskunnan vaikutuksille ja ovat vuorovaikutuksessa sen kanssa paikallistasolta lähtien aina maailmanlaajuiselle tasolle asti. Euroopan tasolla useat viimeaikaiset aloitteet ovat edistäneet tätä ilmiötä, jossa kasvavaan ylikansalliseen ulottuvuuteen (verkot, liikkuvuus, kumppanuudet) yhdistyy vuoropuhelun voimistuminen yliopistojen ja niitä ympäröivän yhteiskunnan välillä.

Komissio kartoittaa akateemisten kumppaniensa ja Jean Monnet -toimen yliopistoneuvoston [19] kanssa, voidaanko tiedettä, yhteiskuntaa ja Euroopan yhdentymistä koskeva aihepiiri sisällyttää Jean Monnet -professuurien aiheisiin perinteisempien oppiaineiden, kuten oikeus-, talous- ja valtiotieteiden tai historian ohella.

[19] Yliopistoneuvosto on akateeminen elin, joka avustaa komissiota Jean Monnet -hankkeiden akateemisessa ja tieteellisessä seurannassa. Yliopistoneuvosto perustettiin Jean Monnet -toimen perustavalla komission päätöksellä. Sen puheenjohtajana on nykyään José María Gil-Robles.

Bolognan prosessissa, jonka 29 Euroopan maan opetusministerit käynnistivät 19. kesäkuuta 1999, määritellään ensisijaiset toimet korkea-asteen koulutuksen eurooppalaisen alueen luomiseksi. Tällä prosessilla helpotetaan toisaalta yliopisto-opintojen todistusten vertailtavuutta, läpinäkyvyyttä ja ymmärrettävyyttä, ja toisaalta rohkaistaan yliopistoja panostamaan enemmän osaamisyhteiskunnan uusiin haasteisiin: elinikäiseen oppimiseen, eurooppalaisen ja kansainvälisen ulottuvuuden voimistamiseen, opetuksen ja palvelun laatuun ja paikallisiin erityisominaisuuksiin opinto-ohjelmien suunnittelussa.

Tutkijoiden koulutuksessa on muistettava ottaa huomioon sellaisetkin taidot kuin tutkimusjohto (erityisesti Euroopan tasolla), oikeustiede (henkinen omaisuus, etiikka jne.) ja viestintätaidot (erityisesti yleisöviestintä), jotka saattavat osoittautua olennaisiksi tutkijan ammatin harjoittamisessa.

Bolognan prosessissa kannustetaan tiedettä, teknologiaa ja niiden historiallista, kulttuurista ja taloudellista ympäristöä koskevien eurooppalaisten opintolinjojen kehittämistä yhteistoimintaverkkoja luomalla.

Yhteisön Sokrates-ohjelma ja erityisesti sen Erasmus-toimi myötävaikuttavat Bolognan prosessiin avaamalla korkea-asteen koulutuksen opinahjot muille Euroopan maille, niiden opiskelijoille ja opettajille. Erityisesti Erasmus-ohjelman aihepiirikohtaiset verkot ovat yleiseurooppalaisia kumppanuuksia, jotka toimivat keskustelufoorumeina, joissa korkea-asteen koulutuslaitokset ja muut tärkeät elimet (lähinnä eurooppalaiset yhdistykset, ammattijärjestöt, kansalaisjärjestöt, hallitustenväliset järjestöt jne.) pohtivat erityiskysymysten tulevaisuutta.

STEDE (Science Teacher Education Development in Europe), Erasmus-ohjelman aihepiirikohtainen verkko, kehittää menetelmiä, joilla voitaisiin kartoittaa tärkeimmät viimeaikaiset tutkimustulokset tieteen tutkimuksessa ja tieteen opettamisessa, jotta niiden pohjalta voitaisiin kehittää toimivia opetus- ja oppimismenetelmiä. STEDE-hankkeessa käsitellään myös näkökohtia, jotka liittyvät opetuksen arviointiin ja tieteellisen "lukutaidon" oppimiseen. Lisäksi siinä käsitellään tiedeaineiden opettajien erityistarpeita, jotka johtuvat oppialojen erityisominaisuuksista ja kulttuurieroista Euroopan unionissa ja Sokrates-ohjelmaan assosioituneissa maissa.

Uusien opetusmenetelmien kehittäminen ja levittäminen

Opetusmenetelmillä yleensä ja tiedeaineiden opetusmenetelmillä erityisesti on huomattava vaikutus nuorten suhtautumiseen tieteisiin. Euroopan tasolla on edistettävä sellaisten opetusmenetelmien kehittämistä ja kokeilua, joiden tarkoituksena on saada nuoret kiinnostumaan tieteestä. Esimerkiksi olisi suunniteltava eriasteisia kouluja varten innovoivia tieteidenvälisiä ohjelmia, jotka kiinnostaisivat erityisesti nuoria.

Komissio tukee yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa erityisten tieteen ja teknologian opettamiseen tarkoitettujen opetusmenetelmien kehittämistä koskevia tutkimushankkeita. Tulosten levittämistä edistetään opettajien välisen kokemustenvaihdon sekä tieteen ja tekniikan opetusta koskevien konferenssien ja julkisten keskustelutilaisuuksien avulla. Internet-sivustojen avulla varmistetaan hyödyllisten tietojen saatavuus.

Sokrates-ohjelmaan liittyvien toimien hyödyntäminen

Muutkin aloitteet, kuten Sokrates-ohjelma (erityisesti Minerva-toimi), ja tiedotusvälineihin liittyvät toimet, kuten Netd@ys [20] ("nettiviikko") tai eSchola (viikko, jossa keskitytään innovoivien nettisovellusten käyttöön kouluissa), voivat auttaa tässä levitystyössä. Näissä toimissa keskitytään kehittämään hankkeita, jotka osoittavat hyvää opetuslaatua ja riittäviä opetusresursseja. Tärkeimpiä tavoitteita on uusien viestintävälineiden (Internetin, videokonferenssien, uusien audiovisuaalisten välineiden ym.) mahdollisuuksien ymmärtäminen oppimisen ja opettamisen lähteinä.

[20] http://europa.eu.int/comm/education/netdays/. Vuonna 2000 oli käynnissä noin 300 Netd@ys-hanketta, joihin osallistui 150 000 järjestöä 85 maasta, ja Netd@ys-hankkeen Euroopan verkkosivuilla rekisteröitiin yli 8 miljoonaa käyntiä.

Jotta voitaisiin kehittää tieteelle järkeviä opetusresursseja ja saada oppilaat toimimaan "nuorina tutkijoina", pitäisi edistää poikkialaisia kumppanuuksia opetusjärjestöjen, mutta myös nuoriso- ja kulttuurijärjestöjen sekä muiden tiedemaailman järjestöjen kanssa.

Vuonna 2002 kiinnitetään erityistä huomiota koulujen tiedeopetukseen, ja tarkoituksena on käynnistää yhteistyöhankkeita, joihin osallistuisi tutkijoiden ja opettajien edustajia. Erityisesti olisi yritettävä tehdä tunnetummiksi käynnissä olevia opetus- tai tutkimushankkeita. Tässä voisi hyödyntää esimerkiksi eSchola [21]-, WEEST- (Women Education and Employment in Science and Technology), Netd@ys- tai Comenius-viikon toimia [22].

[21] http://www.eun.org/cn/eschola/index.cfm; http://www.cittadellascienza.it

[22] http://www.eun.org/eun.org2/eun/index_comenius.cfm

Opiskelijoiden ja tutkijoiden liikkuvuus

Eurooppalaisten tutkijoiden liikkuvuuskulttuurin lisääntyminen, jota auttavat erilaiset mahdollisuudet opintoapurahoista taloudellisiin kannustimiin tutkijan koko uran aikana, voi vaikuttaa epäsuorasti siihen, että kansalaiset mieltäisivät tieteen ja tutkijan ammatin myönteisemmin [23]. Tätä tukee edelleen eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen edistäminen. Siihen kuuluu erityistoimia, joiden tarkoituksena on kannustaa kansalaisia opiskelemaan ja hyödyntämään opintojaan kaikkialla Euroopassa.

[23] Ks. esimerkiksi tiedonannossa Eurooppalaisen tutkimusalueen liikkuvuusstrategia, KOM(2001) 331 lopull., 20.6.2001, ehdotetut toimet.

On tarkoitus perustaa liikkuvuuskeskusten eurooppalainen verkko, jonka tehtävänä on avustaa vierailevia tutkijoita ja heidän perheitään paikan päällä, antaa perusteellisia tietoja ohjelmista, rahoituksesta ja Euroopassa avoinna olevista paikoista.

Eurooppalaiset liikkuvuuskeskukset pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan lisäämään suuren yleisön ja erityisesti nuorten tietoisuutta tieteestä ja järjestävät tieteestä tiedotustilaisuuksia.

Tiedottaminen tiedeopinnoista ja tutkijan ammateista

Opintojen tiede- ja tekniikkasisällöstä sekä Euroopan unionin maissa tarjolla olevista tiede- ja tekniikka-ammateista puuttuu vertailevaa tietoa. Tämä puute haittaa päätöksentekoa yhteisön ja valtioiden tasolla, sillä eurooppalaiset opetus-, tutkimus- ja innovaatiojärjestelmät olisi yhdennettävä paremmin.

Komissio tutkii jäsenvaltioiden kanssa, miten parhaiten käynnistettäisiin vertaileva eurooppalainen arviointi tieteen ja tekniikan alan opetuksesta ja ammateista ja verkotettaisiin tarvittavia raakatietoja keräävät kansalliset laitokset.

Tätä koskevan tiedon levittäminen auttanee erityisesti nuoria valitsemaan opintoalaansa ja ammattiaan. Se voi olla hyödyllistä myös koulutuspolitiikalle ja koululaitoksille ohjelmien mukauttamisessa. Nuorten ja aikuisten tukemiseksi heidän valitessaan opintoaiheitaan ja ammattejaan komissio esittää tiedonannossaan Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen useita konkreettisia aloitteita. Siihen sisältyy mm. eurooppalaisen Internet-portaalin perustaminen, jonka kautta saa tietoja opintomahdollisuuksista kaikkialla Euroopassa.

1.3. Vuoropuhelu kansalaisten kanssa

Mielipiteen muodostukseen ei riitä, että Euroopan kansalaiset hankkivat peruslaatuisen tiede- ja teknologiasivistyksen ja että asiantuntijat tiedottavat yleisölle säännöllisesti. Tieteen ja yhteiskunnan välillä on siis herätettävä uusi vuoropuhelu. Viime vuosina on tehty paljon uusia aloitteita tällä alalla: konsensuskonferensseja [24], kansalaisten lautakuntia [25], kansallisen ja aluetason konsultointeja, sähköisiä keskustelufoorumeja, osallistumiseen perustuvia tulevaisuuteen tähtääviä ohjelmia jne. on käynnistetty tyydyttämään tällaista molemminpuolisen ymmärtämisen tarvetta. Jäsenvaltioiden ja komission olisi edistettävä tämän tyyppistä vuoropuhelua kaikilla tasoilla: eurooppalaisella, kansallisella, alueellisella ja paikallisella.

[24] Päinvastoin kuin nimestä voisi päätellä, konsensuskonferenssit yleensä sytyttävät väittelyn asiantuntijoiden ja yleisön välillä uusista aiheista, joita ei vielä ole säädelty.

[25] Kansalaisten lautakunnat pyrkivät yleensä ohjaamaan sellaisia päätöksentekoprosesseja, joissa loppuratkaisun malli on jo määritelty (esim. jätteen loppusijoituspaikan osoittaminen).

Vuoropuhelun käynnistäminen Euroopan tasolla

Vuoropuhelun käynnistäminen Euroopan tasolla edellyttää tiivistä yhteistyötä monien sidosryhmien, kuten tutkimusorganisaatioiden, julkisviranomaisten, tiedotusvälineiden, kansalaisten, kansalaisyhteiskunnan, yritysten jne. välillä. Tieteen ja tekniikan edustajilla on olennaisen tärkeänä tehtävänä esittää suurelle yleisölle tärkeitä keskustelunaiheita ja myötävaikuttaa keskusteluun.

Komissio tutkii tieteen edistämiseen pyrkivän Euroopan tiedeyhteisön edustajien kanssa mahdollisuuksia järjestää säännöllisesti laadukkaita ja laajasti uutisoituja tapahtumia ("Eurooppalainen tiedekonventti"). Komissio avustaisi pitämällä Euroopan tasolla vuonna 2004 näkyvän avajaistilaisuuden, johon osallistuisi mahdollisimman suuri määrä sidosryhmiä, joille tiede ja tekniikka ovat tärkeitä [26].

[26] Konventtia varten voitaisiin ottaa mallia jo kauan järjestetyistä ja hyvin tunnetuista American Association for the Advancement of Science -järjestön jokavuotisista tapahtumista.

Tiedettä ja yhteiskuntaa koskeva paikallis- ja aluetason vuoropuhelu

Paikallis- ja aluetaso sopivat hyvin tiedettä ja yhteiskuntaa käsittelevään vuoropuheluun silloin kun käsiteltävät kysymykset ovat kansalaisille välittömän tärkeitä (ympäristö, kestävä kehitys, terveys, turvallisuus, kaupunkiliikenne jne.). Olisi toivottavaa, että tutkijoiden osallistumista paikallis-, alue- ja alueidenvälisellä tasolla (erityisesti rajaseuduilla) käynnistettyihin keskustelufoorumeihin ja kuulemistilaisuuksiin edistettäisiin, kun käsiteltävillä aiheilla on myös yleiseurooppalaista merkitystä.

Tiedettä ja yhteiskuntaa koskevien paikallis- ja aluetason foorumien pitämistä edistetään mm. kehittämällä tietokanta, jossa olisi tiedot tiedonvälityksen ammatteja ymmärtävistä tutkijoista.

Eurooppalaisen "Science Shops"-verkon [27] kehittäminen

[27] Englanninkielistä termiä käytetään yleisesti.

Euroopassa on jo kansalaisia lähellä olevia "tiedekauppoja", joissa tiede saatetaan paikallisyhteisöjen ja yleishyödyllisten yhdistysten käyttöön [28]. Jotkut "tiedekaupat" toimivat yliopistojen yhteydessä, jotkut ovat riippumattomia. Niille on yhteistä se, että ne vastaavat kansallisten, kansalaisryhmien tai kansalaisjärjestöjen kysymyksiin mitä erilaisimmista tieteellisistä aiheista. "Tiedekauppoja" avattiin ensimmäiseksi Alankomaissa 70-luvulla, ja ideaa on käytetty kymmenkunnassa maassa eri puolilla maailmaa. "Tiedekauppoja" toimii Euroopassa nykyisin kuutisenkymmentä, enimmäkseen Alankomaissa, Saksassa, Itävallassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Ranskassa.

[28] Viidennestä puiteohjelmasta rahoitetun SCIPAS-hankkeen ansiosta on voitu perustaa avoin eurooppalainen Science shops -verkko: http://www.bio.uu.nl/living-knowledge

Kysymyksiä tehdään yhä useammilta ja yhä laajemmilta aloilta, minkä vuoksi toimintakykyisimmillä keskuksillakin on vaikeuksia tyydyttää kysyntää. "Tiedekauppojen" kannattaisi ryhmittyä komission avulla resurssiensa, työnsä ja kokemustensa yhdistämiseksi.

Eurooppalaisen Science Shops -verkon kehittämistä unionin alueilla ja ehdokasmaissa edistetään esimerkiksi perustamalla pysyvä rekisteri ja levittämisjärjestelmä kansalaisten ja yhdistysten lukuun tehtyjä tutkimuksia varten (esim. tietokanta) sekä kehittämällä menetelmiä asian edistämistä varten.

2. Lähempänä kansalaisia oleva tiedepolitiikka

2.1. Kansalaisyhteiskunnan osallistuminen

Komissio on sitoutunut lisäämään avoimuutta ja kuulemista eri virastojen ja kansalaisyhteiskunnan välillä, kuten eurooppalaista hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa sanotaan. Tätä varten komissio vahvistaa vähimmäisvaatimukset, joita sen yksiköiden on noudatettava kaikilla politiikan aloilla, myös tutkimuspolitiikassa. Yleisesti ottaen, jotta kansalaiset ja kansalaisyhteiskunta [29] voisivat olla tasavertaisia kumppaneita tiedettä koskevassa keskustelussa yleisesti ja eurooppalaista tutkimusaluetta koskevassa keskustelussa erityisesti, niille on tiedotettava riittävästi, ja niillä on myös oltava mahdollisuus ilmaista mielipiteensä sopivissa yhteyksissä.

[29] Kansalaisyhteiskunnan järjestöt on määritelty järjestöiksi, joiden jäsenillä on yleishyödylliset tavoitteet ja vastuut ja jotka toimivat myös välittäjinä julkisviranomaisten ja kansalaisten välillä. Niihin voi kuulua ammattiliittoja ja työnantajien järjestöjä (työmarkkinajärjestöt), kansalaisjärjestöjä, ammattiyhdistyksiä, hyväntekeväisyysjärjestöjä, ruohonjuuritason järjestöjä, paikallis- ja kunnallishallintoon osallistuvia kansalaisjärjestöjä ja kirkollisia ja uskonnollisia yhteisöjä.

Kansalaisyhteiskunnan osallistumismenettelyt

Joillakin jäsenvaltioilla on pitkät perinteet osallistumismenettelyjen järjestämisessä, esimerkiksi ensimmäisessä luvussa mainitut konsensuskonferenssit ja kansalaislautakunnat. Niiden tarkoituksena on tarjota paikka, jossa kaikille tärkeitä asioita voidaan tarkastella, jossa niistä voidaan keskustella tietojen pohjalta ja jossa yleisö, sidosryhmät ja politiikan tekijät saatetaan yhteen. Tiedemiehet osallistuvat prosessiin, kun asia riippuu jollakin tavalla tieteellisistä arvioista. He täydentävät virallista päätöksentekoprosessia ja voivat auttaa järkevien politiikkojen käynnistämisessä. Viime aikoina on myös käynnistetty Internet-keskusteluja useista aiheista sekä jäsenvaltioissa että EU:n tasolla.

Tutkimuspolitiikan suunnittelussa on käytetty erilaisia osallistumismenettelyjä. Yhteisön tasolla sidosryhmät, käyttäjät ja tiedeyhteisö ovat osallistuneet yhä suuremmassa määrin TTK-politiikan kehittämiseen ja toteuttamiseen. Järjestelmällinen ja jäsennetty osallistuminen on viime aikoina toteutettu neuvoa-antavien asiantuntijaryhmien (EAG) [30] ja neuvoa-antavien elimien avulla, joihin kuuluu esimerkiksi vastikään perustettu eurooppalainen neuvoa-antava tutkimuslautakunta (EURAB) [31]. Myös tilapäisjärjestelyjä, kuten keskustelufoorumeja, seminaareja ja muita vuoropuhelumekanismeja käytetään, jotta sidosryhmät voivat ilmaista mielipiteensä. Näitä kokeiluja on nyt laajennettava ja syvennettävä järjestelmällisesti, jotta niihin voivat osallistua kaikissa vaiheissa muut kansalaisyhteiskunnan sektorit.

[30] Viidennen TTK-puiteohjelman avaintoiminnoissa on perustettu 20 EAG:ta.

[31] C(2001) 531/EY, Euratom, 27.6.2001.

Komissio järjestää seminaarien ja verkkojen avulla tietojenvaihtoa ja parhaiden toimintatapojen vaihtoa osallistumismenettelyjen käytöstä kansallisessa ja aluepolitiikassa jäsenvaltioiden ja alueiden välillä.

Tästä tietojenvaihdosta saattaa poikia lisätoimia yleiseurooppalaisten tiedettä ja tekniikkaa koskevien kysymysten käsittelemiseksi. Niitä voisivat olla mm. osallistujien väliset vuorovaikutukset kansallisissa tapahtumissa ja mahdollisuus järjestää osallistumismenettelyjä Euroopan tasolla [32].

[32] Esimerkki: Komissio hyväksyi 22.6.2001 ehdotuksen uudeksi toimintaohjelmaksi taloudellisen tuen myöntämiseksi vuosina 2002-2006 eurooppalaisille valtioista riippumattomille järjestöille, jotka toimivat ympäristönsuojelun alalla, KOM(2001) 337. Tällä edistetään myös valtioista riippumattomien järjestöjen järjestelmällistä osallistumista politiikan laadinnan kaikkiin vaiheisiin.

Eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämistä tukevat erikoistapahtumat

Komissio järjestää usein itse julkisia kuulemistilaisuuksia valmistellessaan poliittisia aloitteita. Esimerkiksi valmisteltaessa biotieteitä ja bioteknologiaa koskevaa strategista lähestymistapaa käsiteltiin sekä tutkimussovelluksia että teknologisia sovelluksia. Kuulemisprosessin valmistelemiseksi julkaistiin yksityiskohtainen konsultointiasiakirja, perustettiin Internetiin keskustelusivut ja pidettiin sidosryhmien konferenssi syyskuussa 2001. Vähän sen jälkeen komissio perusti eurooppalaisen tutkimusalueen yhteydessä GMO:eja käsittelevän pyöreän pöydän ryhmän, jossa kokoontuvat eurooppalaiset bioturvallisuustutkijat ja muut sidosryhmät, kuten kuluttajajärjestöt, kansalliset viranomaiset ja yritysmaailman edustajat. Ryhmän tarkoituksena on varmistaa, että muuntogeenisten organismien turvallista käyttöä varten on saatavilla ajanmukaista osaamista.

Komissio järjestää säännöllisesti tapahtumia, joihin kansalaisyhteiskunta voi osallistua (kuten julkisia kuulemisia, konsensuskonferensseja tai sähköisiä vuorovaikutusfoorumeja [33]) erityisaiheista (biotekniikka, ympäristö, tietotekniikka, terveys, innovaatiot jne.), yhteistyössä talous- ja sosiaalikomitean sekä alueiden komitean kanssa.

[33] Esimerkiksi Cordis, yhteisön tutkimuksen ja kehittämisen tietopalvelu: http://www.cordis.lu/home.html

2.2 Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen tieteessä

Tutkimusohjelmissa unohdetaan usein ottaa huomioon naisten erityistarpeet. Opiskelijoista puolet on naisia, mutta naisilla on hallussaan vain 10 prosenttia korkeakoulumaailman johtavista paikoista, ja yritysmaailmassa vielä vähemmän.

Jos halutaan, että yhteiskunta kokonaisuutena ymmärtää paremmin tieteen ja teknologian edistystä ja kokee sen omakseen, on toteutettava erityistoimia, joilla puututaan sekä naisten aliedustukseen tieteessä että sukupuolierojen huomiotta jättämiseen tutkimuksessa.

Komissio käynnisti vuonna 1999 yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden tärkeimpien toimijoiden kanssa naisia ja tiedettä koskevan toimintasuunnitelman, jossa esitettiin strategia naisten tekemän, naisia varten tehtävän ja naisia koskevan tutkimuksen edistämiseksi. Tämä on osoittautunut onnistuneeksi lähestymistavaksi, ja sitä ylläpidetään ja kehitetään seuraavassa toimintavaiheessa.

Uusien toimien tueksi vahvistetaan jo meneillään olevia toimia. Naisia ja tiedettä käsittelevä Helsinki-ryhmä [34] tarjoaa jatkossakin puitteet kansallisten kokemusten yhdistämiseksi ja hyvien toimintatapojen vaihtamiseksi. Se laatii myös kattavan strategian pidemmän aikavälin yhteistyötä varten. Tasa-arvon seurantajärjestelmää tehostetaan, jotta sukupuoliulottuvuuden yhdentämistä puiteohjelmaan ja tutkimuspolitiikkaan yleensä voitaisiin parantaa.

[34] Helsinki-ryhmä perustettiin marraskuussa 1999. Sen jäseninä on virkamiehiä, joiden tehtävänä on edistää naisten osallistumista tieteelliseen tutkimukseen kansallisella tasolla jäsenvaltioissa ja assosioituneissa valtioissa.

Tätä lähestymistapaa täydennetään erityistutkimuksella, jolla halutaan parantaa tasa-arvo- ja tiedekysymysten ymmärtämistä Euroopassa ja kehittää välineitä poliittisen prosessin tueksi.

Tätä lähestymistapaa kehitetään edelleen, ja komissio aikoo käynnistää neljä uutta aloitetta, kuten ilmoitettiin marraskuussa 2001 pidetyssä sukupuolten välistä tasa-arvoa ja tutkimusta koskevassa konferenssissa.

Naispuolisten tutkijoiden eurooppalaisen foorumin perustaminen

Tällä alalla tarvitaan foorumi, jossa voidaan vaihtaa kokemuksia ja tietoja hyvistä toimintatavoista ja joka samalla helpottaa tieteiden välistä yhteistyötä ja kuulemista. Tällä luotaisiin mekanismi, jolla naiset otettaisiin aktiivisemmin mukaan eurooppalaiseen poliittiseen prosessiin, levittämällä tietoa ja tukemalla lobbaamista ja asioihin vaikuttamista. Se voimistaisi naispuolisia tutkijoita urallaan koulutuksen ja verkottumistoimien, esikuvia ja mentoreita koskevan tietopankin, kampanjojen ja tietoisuuden lisäämiseen tähtäävien aloitteiden avulla.

Naispuolisten tutkijoiden verkot ja järjestöt, jotka ovat sitoutuneet edistämään sukupuolten tasa-arvoa tieteellisessä tutkimuksessa, saatetaan yhteen eurooppalaisella foorumilla.

Sukupuolten välinen tasa-arvo tieteessä: edistymisen seuranta

Edistymisen seurantaa sukupuolten välisen tasa-arvon alalla ei voida toteuttaa ilman asianmukaisia indikaattoreita. Naisia ja tiedettä käsittelevä Helsinki-ryhmä on yksilöinyt erityistarpeen seuraavissa poliittisissa avaintavoitteissa: naispuolisten tutkijoiden määrän kasvu, sekä horisontaalisen eriytymisen (jossa naiset toimivat tietyillä toimi- ja oppialoilla) että vertikaalisen eriytymisen (jossa naiset ovat yleensä alemmassa asemassa) vähentäminen, palkka-erojen poistaminen ja oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon varmistaminen.

Naisia ja tiedettä käsittelevän Helsinki-ryhmän tilastovastaavien kanssa yhteistyössä kehitetään tasa-arvoindikaattoreita, joiden avulla voidaan seurata edistymistä kohti sukupuolten välistä tasa-arvoa eurooppalaisessa tutkimuksessa.

Naispuolisten tutkijoiden mobilisointi yksityissektorilla

Yksityissektorilla tehdään 60 % eurooppalaisesta tutkimuksesta. Sieltä ovat peräisin monet innovaatiot ja siellä on edustettuna laaja kirjo tieteellistä toimintaa. Toiminta on toistaiseksi kattanut pääasiassa yliopistoissa ja tutkimuskeskuksissa tehdyn tutkimuksen. On tärkeää, että myös yrityksissä tehtyyn tutkimukseen osallistuvien naisten tilanne sisällytetään tähän analyysiin.

Asiantuntijoiden työryhmä analysoi yksityissektorin tutkimuksiin osallistuvien naisten aseman ja tehtävät, selvittää urakehitysmallit ja etsii esimerkkejä parhaista toimintatavoista sekä antaa suosituksia sukupuolten välisen tasa-arvon lisäämiseksi.

Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen laajemmassa Euroopassa

Keski- ja Itä-Euroopan naispuolisten tutkijoiden asemaa ei ole tähän mennessä tutkittu perusteellisesti. Tämän alueen poliittinen, yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys on kuitenkin luonut tarpeen analysoida naispuolisten tutkijoiden erityistilanne näissä maissa, jotta heille voitaisiin kehittää keinoja, miten lähestyä poliittisia päättäjiä, ja jotta sukupuolten välistä tasa-arvoa voitaisiin edistää laajemmassa EU:hun liittymisen yhteydessä. Tässä selvityksessä otetaan huomioon se, että EU:n jäsenvaltioilla on tässäkin asiassa opittavaa.

Asiantuntijaryhmä tutkii naispuolisten tutkijoiden tilannetta Keski- ja Itä-Euroopassa ja Baltian maissa ja antaa suosituksia jatkotoimista erityisesti naisia ja tiedettä käsittelevän Helsinki-ryhmän kautta sekä yhteyksillä muihin sopiviin politiikkoihin.

2.3. Tutkimus ja tulevaisuudentutkimus yhteiskuntaa varten

Koska tieteen ja yhteiskunnan väliset suhteet ovat monimutkaiset, on olemassa todellinen monitieteisen ja tulevaisuuteen tähtäävän tutkimuksen tarve, joka auttaisi sekä ymmärtämään paremmin tieteen ja yhteiskunnan vuorovaikutuksia että antaisi parempia valmiuksia kriiseihin ja uusiin kysymyksiin reagoimiseksi. Kun otetaan huomioon käsiteltävien aiheiden mittakaava ja luonne, on ilmeisen tarpeellista toimia yhteisön tasolla TTK-puiteohjelmassa - myös YTK:n tulevaisuudentutkimuksessa - tai koordinoidusti jäsenvaltioiden välillä.

Komissio aikoo tarkastella perusteellisesti tieteen ja yhteiskunnan välisten suhteiden kehittymistä ja sen historiallisia, yhteiskunnallisia ja filosofisia näkökohtia hyödyntäen humanististen, talous- ja yhteiskuntatieteiden saavutuksia. Monitieteisiä tutkimuksia tehdään Euroopan tasolla ja laajemmalla kansainvälisellä tasolla esimerkiksi luonnonuhkista ja teknologisista vaaroista, kestävän kehityksen periaatteen vaikutuksista [35], maailmanlaajuistumisen vaikutuksista tai ajankohtaisista kysymyksistä, kuten tieteen ja teknologian käytöstä terrorismiin.

[35] Erityisesti kestävää kehitystä koskevassa eurooppalaisessa strategiassa määritellyillä avainaloilla, joita ovat ilmastonmuutos, kansanterveyteen kohdistuvat uhkat, köyhyys ja yhteiskunnallinen syrjäytyminen, luonnonvaroihin kohdistuvat paineet, väestön vanheneminen, liikenneruuhkat ja liikenteestä aiheutuva saastuminen, sekä talouselämän, yhteiskunnallisten näkökohtien ja ympäristövaikutusten kannalta erityisen tärkeillä aloilla, kuten teollisuus ja siihen liittyvät palvelut.

Euroopan tason sekä kansallis- ja aluetason tutkimuksen avoin koordinaatio

TTK-puiteohjelmassa toteutettujen tutkimuksen, teknologisen kehittämisen ja demonstraatiotoimien (Yhteisen tutkimuskeskuksen toiminta mukaan luettuna) lisäksi Euroopan tason, kansallisten tai alueellisten tutkimustoimien koordinointi on tehokas väline eurooppalaisen tutkimusalueen toteuttamiseksi tieteen ja yhteiskunnan alalla [36].

[36] Komissio on perustanut hiljattain kaksi asiantuntijaryhmää kartoittamaan kysymyksiä, jotka koskevat eurooppalaisen tulevaisuudentutkimusyhteistyön voimistamista ja tämän alan alueellisten aloitteiden ja valmiuksien verkottamista eurooppalaisen tutkimusalueen yhteydessä.

Komissio helpottaa tutkimuksen ja tulevaisuudentutkimuksen koordinointia Euroopan, valtioiden ja alueiden tasolla tähän toimintasuunnitelmaan liittyvissä aiheissa. Koordinaatio voi tapahtua keskustelufoorumien muodossa, seminaarien muodossa, joihin osallistuu edustajia tieteen ja yhteiskunnan avainkysymyksistä vastaavista kansallisista ministeriöistä, tai osaamiskeskusten verkon muodossa.

3. vastuullinen tiede politiikan ytimessä

3.1. Eettinen ulottuvuus tieteessä ja uudet teknologiat

Tieteen ja teknologian edistyksen vauhti saattaa aiheuttaa vakavia eettisiä kysymyksiä, jotka koskettavat kaikkia eurooppalaisia. Näillä kysymyksillä voi olla merkitystä myös tuleville sukupolville.

Eurooppalainen yhteiskunta on rikas kulttuurien kudos, joka muodostuu erilaisista eettisistä, uskonnollisista, historiallisista ja filosofisista taustoista. Näitä kulttuurieroja on kunnioitettava, mutta samalla on tärkeää, että tutkimus on toimivaa ja että jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden kansalaiset tukevat sitä selvästi. Euroopan parlamentti on ryhtynyt toimiin selkeyttääkseen yhteisiä kantoja erilaisista eettisistä kysymyksistä.

Etiikkaa käsittelevässä eurooppalaisessa ryhmässä [37] on kehitetty Euroopalle yhteisiä lähestymistapoja kulttuurisesti arkaluontoisille etiikkaa ja tiedettä koskeville kysymyksille. Esimerkiksi tieteen vapautta ja tutkimuksen eettisiä näkökohtia, jotka on ilmaistu perusoikeuskirjassa, olisi kunnioitettava ja noudatettava, mikäli mahdollista myös muualla maailmassa. Esimerkiksi olisi tuettava Ranskan ja Saksan aloitetta maailmanlaajuisesta yleissopimuksesta, joka koskisi ihmisen lisääntymistarkoituksessa tehdyn kloonaamisen kieltämistä (perusoikeuskirjan 3 artikla). Aloite on jätetty Yhdistyneille Kansakunnille.

[37] Tieteen ja teknologian etiikkaa käsittelevä eurooppalainen ryhmä on riippumaton, pluralistinen ja monitieteinen elin, jonka Euroopan komissio on perustanut antamaan neuvoja tieteen ja uusien teknologioiden eettisistä näkökohdista yhteisön lainsäädännön tai politiikkojen valmistelussa ja täytäntöönpanossa (tieteen ja uuden teknologian etiikkaa käsittelevän eurooppalaisen ryhmän perustamisesta 11. joulukuuta 1997 annettu tiedonanto komissiolle, SEC(97) 2404).

Useat kansainväliset järjestöt (valtioista riippuvat ja riippumattomat järjestöt, kuten Euroopan neuvosto, Euroopan tiedejärjestö, UNESCO, WHO, Maailman lääkärijärjestö, FAO jne.) edistävät aktiivisesti tieteen ja tutkimuksen etiikkaa. Jäsenvaltiot ovat edustettuina näissä järjestöissä, joita olisi hyödynnettävä parhaalla mahdollisella tavalla. Niiden kanssa pitäisi pyrkiä tiiviiseen yhteistyöhön, jotta ei tehtäisi päällekkäistä työtä vaan pikemmin luotaisiin yhteisvaikutuksia ja kehitettäisiin vastuullista kansainvälistä tiedemaailmaa.

Tiedon saattaminen saataville helpommin

Eurooppa yleensä tarvitsee järjestelmällisemmän tieteen eettisiä kysymyksiä koskevan tietopalvelujärjestelmän, joka tarjoaa tietoa eri kielillä lainsäädännöstä, käytännesäännöistä, parhaista toimintatavoista ja keskusteluista, joita käydään Euroopan eri maissa. Tällaisen tieto- ja dokumentaatiojärjestelmän perustustyöt ovat jo meneillään EU-hankkeessa, jossa liitetään yhteen tärkeimmät bioetiikan dokumentaatiokeskukset Euroopassa. Verkko on tarkoitus laajentaa muille etiikan aloille ja liittää muihin eri puolilla maailmaa ylläpidettäviin asiaa käsitteleviin tietokeskuksiin, jotta siitä tulisi huippuosaamisen verkko.

Kehitetään tieto- ja dokumentaatioseurantakeskus, joka auttaa jäljittämään ja analysoimaan eettisten kysymysten kehittymistä tieteessä kansallisella ja kansainvälisellä tasolla.

Tieteen etiikkaa koskeva julkinen keskustelu Euroopassa

Kuten Euroopan parlamentti suosittelee [38], tutkijoita, yritysmaailmaa, standardeja laativia elimiä ja yhteiskunnan toimijoita on rohkaistava osallistumaan kaikissa jäsenvaltioissa ja ehdokasmaissa julkiseen keskusteluun uusimmista teknologioista heti niiden alkaessa muotoutua. Tämä auttaa tekemään vastuullisia valintoja, joita tukevat asianmukaiset politiikat ja jotka pannaan täytäntöön oikeaan aikaan.

[38] Kertomus ihmisgenetiikan yhteiskunnallisista, oikeudellisista, eettisistä ja taloudellisista vaikutuksista, ihmisgenetiikkaa ja muita uudenaikaisen lääketieteen uusia teknologioita käsittelevä väliaikainen komitea. Lopull. A5-0391/2001.

Avointa keskustelua ryhdytään käymään kansalaisjärjestöjen, teollisuuden, tiedeyhteisön, uskonnollisten, kulttuuri- ja maailmankatsomuksellisten koulukuntien ja muiden asiaa tärkeänä pitävien ryhmien välillä, jotta rohkaistaisiin ajatusten ja mielipiteiden vaihtoon monista ratkaisevan tärkeistä kysymyksistä, kuten uusien teknologioiden eettinen vaikutus tuleviin sukupolviin, ihmisarvoon ja sen loukkaamattomuuteen, "infoetiikkaan" ja kestävään kehitykseen. Keskusteluja voidaan käydä eri välineiden avulla (erityisryhmät, kyselytutkimukset, verkkokeskustelut, seminaarit tai instituutioiden tarjoamat foorumit).

Tutkijoiden tietoisuuden ja rehellisyyden tukeminen

Se, missä määrin tutkijat tiedostavat toimintansa eettisen ulottuvuuden, on Euroopassa melko epätasaista. Olisi edistettävä toimia, joilla lisätään tietoisuutta hyvistä tieteen toimintatavoista, mukaan luettuina eettinen ulottuvuus, tutkimuksen rehellisyys sekä Euroopan lainsäädännön, yleissopimusten ja käytännesääntöjen tärkeimmät tekijät. Tieteen etiikkaa koskevia peruskoulutusohjelmia ja eurooppalaisia koulutusmoduuleja on luotava ja levitettävä. Käytännesääntöjen kehittämiseen ja noudattamiseen kannustetaan eri aloilla. Näissä toimissa olisi otettava hyvin huomioon kulttuurierot.

Kursseja ja koulutusmoduuleja kehitetään, jotta voitaisiin lisätä tutkijoiden tietoisuutta eettisistä kysymyksistä.

Tietojenvaihdon helpottaminen eettisten komiteoiden välillä

Kansalliset eettiset komiteat saattavat haluta kertoa tuloksistaan ja kokemuksistaan EU:n tasolla Euroopan neuvoston toiminnan lisäksi. EU:n ja assosioituneiden maiden kansallisten eettisten komiteoiden foorumi voi tarjota tilaisuuksia EU:n tasolla merkityksellisiä erityisaiheita koskevien tietojen vaihtoon. Tämä johtaisi parempaan politiikan koordinointiin.

Paikallisten eettisten komiteoiden verkon välityksellä voidaan vaihtaa näkemyksiä vähimmäisnormeista, ja verkon avulla voitaisiin edistää parhaita toimintatapoja eettisen sisällön omaavien tutkimushankkeiden arvioinnissa. Tällaisen verkottumisen avulla teollisuus voi toimia helpommin kaikkialla Euroopassa, ja verkottuminen luo samalla yhtäläisemmät edellytykset planeettamme suojelemiseen tieteen mahdollisilta haittavaikutuksilta.

Eettisten komiteoiden verkkoja edistetään sekä kansallis- että paikallistasolla. Tarkoituksena on tiivistää yhteistyötä ja tehostaa tietojenvaihtoa kokemuksista ja parhaista toimintatavoista.

Etiikka koskeva vuoropuhelu maailman muiden alueiden kanssa

Eurooppalainen tutkimusalue on avoin maailmalle. Siksi on tärkeää kartoittaa tieteen etiikan erot maailman eri alueilla, jotta ymmärtäisimme niitä. Sekä Euroopan julkiset tutkimusohjelmat (esim. EU:n rahoittamat malaria- ja tuberkuloosialoitteet sekä aidstutkimus) että teollisuus rahoittavat kehitysmaissa kliinisiä tutkimuksia, joissa on noudatettava sovittuja standardeja, kuten Maailman lääkärijärjestön Helsingin julistuksen sääntöjä. Euroopan unioni tukee rakenteita, jotka edistävät tieteen eettisiä periaatteita kaikkialla maailmassa.

Konferensseissa ja seminaareissa kehitetään kansainvälistä vuoropuhelua etiikan periaatteista. Eräs tärkeä tavoite on auttaa kehitysmaita kehittämään valmiuksiaan eettiseen arviointiin.

Koe-eläinten suojelu tutkimuksessa

Koe-eläinten käyttöä tutkimuksessa käsitellään koe-eläinten suojelemista ja hyvinvointia koskevassa Amsterdamin sopimuksen pöytäkirjassa. Tutkijoiden tietoisuutta eläinkokeiden korvaamisen, vähentämisen ja parantamisen periaatteista pyritään lisäämään kiinnittäen erityishuomiota lajeihin, jotka ovat ihmistä lähinnä.

Eläinten hyvinvointia käsittelevien komiteoiden verkkoja ja nuorille tutkijoille suunnattua eläinten hyvinvointia koskevaa koulutusta edistetään, jotta tuettaisiin koe-eläinten suojelemista koskevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa.

3.2. Riskinhallinta

Innovaatiot parantavat elämänlaatua ja ovat elintärkeitä tekijöitä talouden kasvulle. Ne voivat kuitenkin myös synnyttää epävarmuutta ja huolta ja aiheuttaa uusia vaaroja terveydelle ja ympäristölle. Tieteellistä työtä tarvitaan tällöin näiden kysymysten käsittelyyn ja näistä vaaroista aiheutuvien riskien tunnistukseen ja arviointiin sekä epävarmuuden hälventämiseen.

On tuskin koskaan yksinkertaista vastausta kysymykseen "Onko se turvallista-". Meitä uhkaavat joka päivä monenlaiset vaarat. Jotkin riskit otetaan tietoisesti, toisia ei yksinkertaisesti voi välttää. Kun päätämme, onko jokin "turvallista", emme tarkastele ainoastaan vahingon todennäköisyyttä vaan myös sellaisia tekijöitä kuin todennäköisiä hyötyjä ja vaihtoehtojen olemassaoloa.

Riskien kokonaisvaltaisesta hallinnasta - johon kuuluu riskintunnistus, riskinarviointi, riskijohtaminen ja riskitiedottaminen - on tullut ratkaiseva, joskin usein erittäin kiistelty osa julkista politiikkaa.

Euroopan unioni on viime vuosina uudistanut huomattavasti riskinarviointi- ja riskijohtamisprosessejaan kuluttajien terveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden alalla. Tällä alalla toteutetut toimenpiteet perustuvat huippuosaamisen, riippumattomuuden ja avoimuuden periaatteita noudattavien komiteoiden antamaan tieteelliseen neuvontaan [39]. Unioni aikoo perustaa piakkoin EU:n elintarvikeviranomaisen, joka tekisi riippumatonta riskinarviointityötä [40]. Komissio on myös vahvistanut lähestymistapansa ennaltavarautumisperiaatteen käyttöön [41]. Siinä esitetään suuntaviivoja riskijohtamiseen, kun tiede on epävarma, ja määrätään, mitä yleisiä periaatteita riskijohtamiseen on aina sovellettava [42].

[39] Komission tiedonanto kuluttajien terveydestä ja elintarvikkeiden turvallisuudesta, KOM(1997)183, 30.4.1997

[40] Muutettu ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarvikeviranomaisen perustamisesta ja elintarvikkeiden turvallisuutta koskevista menettelyistä, KOM(2001) 475 lopullinen, 7.8.2001.

[41] Komission tiedonanto ennalta varautumisen periaatteesta, KOM(2000) 1, 2.2.2000.

[42] Oikeasuhteisuus, syrjimättömyys, johdonmukaisuus, toimen tai sen toteuttamatta jättämisen hyötyjen ja kustannusten tarkastelu, tieteen kehityksen tarkastelu.

Paljon on siis jo tehty avoimuuden ja tilintekovelvollisuuden täyttämisen hyväksi sekä uuteen tutkimustietoon sopeuttamiseksi.

Toimintatapojen parantaminen Euroopan tason verkottumisen avulla

Lisää voidaan kuitenkin tehdä. Ensinnäkin kuluttajien terveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden alalla saatua oppia voidaan soveltaa muilla toimialoilla. Toiseksi olisi kaikilla toimialoilla tutkittava, miten riskinarvioinnista ja riskijohtamisesta vastaavien sekä niitä tukevan tutkimuksen tekijöiden välistä vuorovaikutusta ja tiedonvälitystä voitaisiin tehostaa. Kolmanneksi voimme yrittää laajentaa vielä enemmän riskinhallintaa koskevaa keskustelua ja tarkastelua (esim. pohtimalla kysymyksiä kuten "Mitkä ovat kustannukset ja hyödyt, ja miten niitä mitataan-" ja "Mitä tarkoittaa riittävän turvallinen-") Pyrkiessämme näihin päämääriin meidän on hyödynnettävä Euroopassa ja koko maailmassa hankitut tiedot ja hyvät toimintatavat.

Komissio aikoo tutkia, miten edellä mainittua vuorovaikutusta voitaisiin parantaa. Keinoja voisivat olla mm. vuoropuhelua, yhteistä ongelmien määrittelyä ja jatkuvaa tietojen ja näkemyksien vaihtoa helpottavat mekanismit. Komissio kiinnittää erityishuomiota myös riskitiedotukseen.

Komissio käynnistää tietojenvaihdon kokemuksista ja hyvistä toimintatavoista riskeihin liittyviä kysymyksiä käsittelevien toimijoiden välillä eri toimialoilla ja eri tasoilla kaikkialla Euroopassa. Komissio laatii sen perusteella ohjeiston paremmasta riskinhallinnasta, mukaan luettuna siitä, miten tieteellisestä epävarmuudesta ja riskikysymyksistä tiedotetaan. Ehdotukset tulevat perustumaan nykyiseen poliittiseen kehykseen.

3.3. Asiantuntijoiden käyttö

Tarvitsemme asiantuntijoita rauhoittamaan ja varoittamaan meitä ja selostamaan meille vaikeita ja usein kiistanalaisia ajankohtaisia kysymyksiä. Asiantuntijoiden avulla voidaan tunnistaa ongelmat, muotoilla politiikat ja herättää julkista keskustelua niinkin erilaisista aiheista kuin ilmastonmuutos ja muuntogeeniset organismit.

Asiantuntijoiden neuvojen syöttämiseksi tieteeseen perustuvaan politiikan kehittämiseen on olemassa monia kanavia. Kohdassa 3.2 mainittiin tieteellisten komiteoiden hyvin jäsennetty järjestelmä, joka on perustettu yhteisön tasolla arvioimaan riskejä kuluttajien terveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden alalla. Esimerkiksi ilmanlaadun [43], ilmastonmuutoksen ja kalatalouden alalla on useita kansainvälisiä ja Euroopan tason mekanismeja. Näitä täydentävät väliaikaiset järjestelyt, jotka riippuvat käsiteltävien kysymysten laadusta, kiireellisyydestä tai tietämyksen tilasta. Kansallisella tasolla voi olla muita neuvonantorakenteiden kerroksia ja muotoja.

[43] Komissio on hiljattain käynnistänyt ohjelman Puhdasta ilmaa Euroopalle (Cafe), jossa on tarkoituksena kehittää pitkällä aikavälillä yhdennetty strategia ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi ilmansaasteiden vaikutukselta. Ohjelman tarkoituksena on erityisesti koordinoida kyseisen alan politiikan suunnitteluun tarvittavien tieteellisten ja teknisten tietojen tuottaminen, keruu ja validointi.

Tässä yhteydessä voidaan erottaa toisistaan kollektiivinen, virallinen neuvonanto, jota tarjoavat politiikan suunnittelijoiden perustamat ja heidän toimeksiantonsa perusteella toimivat komiteat tai neuvoa-antavat ryhmät, ja pyynnöstä tai oma-aloitteisesti annetut lausunnot tai löydökset, kuten tieteellinen tieto, joita antavat virallisen prosessin ulkopuoliset yksilöt tai järjestöt (jotka voivat kuitenkin avustaa virallisia neuvoa-antavia ryhmiä päätelmien teossa).

Näitä erilaisia taustoja vasten asiantuntijoiden käyttö saatetaan kuitenkin asettaa kiistanalaiseksi eikä siihen välttämättä luoteta.

Ensinnäkin tieteen mielletään usein käsittelevän varmoja asioita ja kovia tosiseikkoja. Itse asiassa asia on useimmiten päinvastoin, erityisesti uusia uria aukovassa tutkimuksessa. Tiedemiehet ovat luonnostaan varovaisia ja verhoavat neuvonsa usein varauksiin. Eri aloilla voi myös olla useita koulukuntia tai poikkeavia mielipiteitä esitetään. Ihmiset voivat tuntea itsensä turhautuneiksi ja epätoivoisiksi, jos asiantuntijat eivät pysty antamaan yksinkertaisia vastauksia näennäisesti yksinkertaisiin kysymyksiin. He tekevät sen johtopäätöksen, etteivät edes asiantuntijat tiedä, mistä puhuvat. Neuvojen antajien ja niiden vastaanottajien välisen vuorovaikutuksen pitäisi olla johdonmukaisempaa, jotta he ymmärtäisivät toisiaan paremmin ja tiedonvälitys olisi selvempää.

Toiseksi minkään tasoisille politiikan suunnittelijoille ei ole aina helppoa löytää tiedonlähdettä, kun tietoa tarjotaan monenlaisista tiedekulttuureista ja monenlaisista erikoistuneista osaamiskeskuksista Euroopassa. Pahimmillaan väitetään, että politiikasta vastaavat valitsevat vain "kesyjä" asiantuntijoita, joiden tiedetään tukevan ennalta tehtyjä poliittisia päätöksiä. Kansallisella ja EU:n tasolla pitäisi olla olemassa järjestelmällisempi ja avoimempi lähestymistapa parhaimpien asiantuntijoiden tunnistamiseksi oikeaan aikaan.

Kolmanneksi neuvot saattavat vaikuttaa kaukaisilta, jos yleisö ja sidosryhmät jätetään ulkopuolelle ja jos ne eivät pysty osallistumaan tai niillä ei ole keinoja osallistua keskusteluun ja asiantuntijoiden ja heidän antamiensa neuvojen arviointiin. Prosessia pitäisi laajentaa muihinkin osallistujiin tarjoamalla tilaisuuksia vaihtoehtoisten mielipiteiden esittämiseen, tarkasteluun ja rakentavaan keskusteluun. Kokemus osoittaa, että kun tieteelliset verkot linkitetään kansallisten sääntelyelinten kanssa, kun niissä saatetaan kosketuksiin eri sidosryhmät, kansalaisyhteiskunta mukaan luettuina sopivissa tapauksissa, ja kun ne toimivat avoimesti, tiettyjen kysymysten konfliktipohja saadaan purettua suurelta osin ja tuloksena tuleva sääntely hyväksytään paremmin [44].

[44] Hyviä esimerkkejä tällaisesta vuorovaikutuksesta ovat eräät verkot, joita YTK on perustanut jäsenvaltioiden pyynnöstä, kuten GMO-laboratorioiden verkko tai pilaantumisen yhdistetyn ehkäisemisen ja vähentämisen verkko.

Tällä ei ole tarkoitus ainoastaan herättää luottamusta, vaan myös tuottaa laajapohjaisempia ja kestävämpiä politiikkoja.

Kuten aiemmin sanottiin, komissio on vastannut näihin haasteisiin uudistamalla kuluttajien terveyttä ja elintarvikkeiden turvallisuutta käsittelevät tiedekomiteansa. Samaan pyritään myös perustamalla piakkoin Euroopan elintarvikeviranomainen.

Komissio aikoo levittää hyviä toimintatapoja ja hyödyntää eri toimialoilla saatuja oppeja. Paljon voidaan tehdä esimerkiksi tiedon tarjoamiseksi yleisölle järjestelmällisemmin ja helpommin näiden erilaisten rakenteiden tehtävästä, jäsenistä, keskusteluista tai suosituksista kaikilla politiikan aloilla [45]. Yleisölle hyödyllinen voisi olla myös kaikista näistä asioista tietoa tarjoava keskitetty tietopiste ("one-stop-shop").

[45] Neuvoa-antavien tiedekomiteoiden avoimuutta koskeva selvitys. STOA, Euroopan parlamentti, lokakuu 1998, PE 167 327/Fin. St.

Kehittäessään ja pannessaan täytäntöön jäljempänä esitettäviä toimia komissio ylläpitää ja voimistaa vuoropuhelua jäsenvaltioiden hallituksien, neuvoa-antavien elinten ja muiden toimijoiden välillä.

Asiantuntijoiden käyttöä koskevien ohjeistojen vahvistaminen yhteisön tasolla

Eurooppalaista uutta hallintotapaa koskevassa valkoisessa kirjassa yksilöitiin asiantuntemuksen käyttöä koskevien ohjeistojen tarve [46]. Nämä ohjeistot, jotka laatii yksiköiden välinen työryhmä, ovat saatavilla kesäkuusta 2002 lähtien. Niillä täydennetään muita valkoisen kirjan toimia, kuten kansalaisyhteiskunnan kuulemisessa sovellettavia vähimmäisvaatimuksia. Ne perustuvat olemassa oleviin toimintatapoihin ja kokemukseen, ja niissä on tarkoitus vahvistaa tärkeimmät periaatteet, jotka liittyvät suurempaan avoimuuteen ja tilintekovelvollisuuteen käytettäessä asiantuntijoita tieteeseen perustuvassa politiikan suunnittelussa. Päätavoitteena on saavuttaa ja säilyttää kaikkien prosessiin mahdollisesti osallistuvien tai siitä riippuvaisten tahojen luottamus. Ohjeistoissa olisi käsiteltävä mm. yleisön läsnäoloa asiantuntijoiden kokouksissa, neuvojen julkaisemista ja tarkastelua sekä sitä, miten komissio selittää tavan, jolla tarjottu neuvo on otettu huomioon myöhemmin tehdyissä poliittisissa ehdotuksissa. Ohjeistojen pitäisi myös myötävaikuttaa asiantuntijakannan laajentamiseen siten, että ne rohkaisevat kääntymään monia tieteitä ja aloja edustavien asiantuntijoiden puoleen ja ehdottamalla, miten yleisö, sidosryhmät ja järjestynyt kansalaisyhteiskunta voivat osallistua.

[46] Tämä pohjautuu alustavaan selvitykseen asiantuntijatiedon demokratisoinnista ja tieteellisten referenssijärjestelmien luomisesta (ryhmä 1b), Euroopan komissio, heinäkuu 2001. http: //europa.eu.int/comm/governance/areas/group2/report_en.pdf.

Komissio vahvistaa omille toimintatavoilleen ohjeistot, joita sovelletaan asiantuntijoiden valintaan ja käyttöön politiikan laatimisessa. Ne voisivat muodostaa perustan myöhemmin tehtävälle ehdotukselle EU:n muiden toimielinten ja jäsenvaltioiden ja mahdollisesti EU-ehdokasmaiden yhteisestä lähestymistavasta. Yhteistyö jäsenvaltioiden kanssa verkon, seminaarien ja muun vuoropuhelun avulla mahdollistaa kokemuksien vaihdon ja parhaimpien toimintatapojen levittämisen.

Miten voitaisiin parantaa tieteellisen tuen saattamista politiikan laatijoiden käyttöön

Komissio aikoo kehittää parempia mekanismeja tieteellisen tuen saattamiseksi politiikan laatijoiden käyttöön.

Näissä menettelyissä on tarkoitus hyödyntää Euroopassa saatavilla olevan asiantuntemuksen koko määrää ja moninaisuutta. Tarkoituksena on parantaa tieteellistä tukea politiikalle yli sen, mitä tarvitaan virallisten sääntelymenettelyjen täytäntöönpanoon. Ne voivat pohjautua mm. TTK-puiteohjelmien yhteydessä ja Yhteisessä tutkimuskeskuksessa luotuihin tutkijaverkkoihin. Verkkojen pitäisi helpottaa tiedonvälitystä tiedemiesten välillä sekä tiedemiesten ja politiikan laatijoiden välillä. Vaikka ne toimisivat edellä mainittujen, erityisesti riippumattomuutta, avoimuutta ja osaamisen laaja-alaisuutta koskevien suuntaviivojen mukaisesti, tarvitaan kuitenkin useita malleja, jotta eri toimialojen ja ajallisten horisonttien vaatimukset voidaan täyttää. Tällä hetkellä voidaan yksilöidä kaksi toimintamallia:

Ensimmäisessä mallissa yhdistetään tieteellisen tiedon lähteiden verkko ja yleisesti tärkeistä kysymyksistä aiemmin tehdyistä tieteellisistä päätelmistä koostuva tietopankki. Komissio voisi hyödyntää tällaista lähdettä etsiessään tietoja erityisistä poliittisia aspekteja sisältävistä kysymyksistä. Pidemmällä aikavälillä tämä tiedonlähde voitaisiin saattaa muiden politiikan laatimiseen osallistuvien viranomaisten sekä kansalaisten ja kansalaisyhteiskunnan saataville.

Tieteelliseen neuvonantoon osallistuvien tiedemiesten ja organisaatioiden avoimen Internet-pohjaisen verkon perustamiseksi tehdään pilottitutkimus SIPSE (Scientific Information for Policy Support in Europe).

Toisessa mallissa olisi organisaatioita tai verkkoja, jotka pystyvät tarjoamaan validoituja raakatietoja, yhdenmukaistettuja tietoja tai tukea politiikan laatimiseen. Tällaisilla yhteisillä eurooppalaisilla tieteellisillä referenssijärjestelmillä (ECSRS) voisi olla tehtävä ongelmien tunnistamisen, politiikan hahmottelun tai säännösten pitkän aikavälin täytäntöönpanon tukemisessa. Yhteisellä tutkimuskeskuksella olisi ydinosaamisaloillaan katalyyttinen rooli näiden referenssijärjestelmien laatimisessa.

Komissio julkaisee yhteisten eurooppalaisten tieteellisten referenssijärjestelmien (ECSRS) suunnitelman, jossa esitetään järjestelmien soveltamisala ja tehtävä, sekä ehdotukset täytäntöönpanoa varten, joissa otetaan huomioon mm. laadunvarmistus ja yhteydet kansainvälisiin järjestelmiin. Nykyisin käytössä olevat asiantuntemuksen lähteet kartoitetaan ja yksilöidään tärkeimpiin aiheisiin keskittyvä ECSRS-prototyyppi. Täytäntöönpanoa kehitetään edelleen seuraavassa puiteohjelmassa (2002-2006).

Molemmat mallit tarjoavat lisäksi yksittäisille tiedemiehille kanavan, jonka kautta he voivat varoittaa uusista kysymyksistä varhaisessa vaiheessa. Tällainen näkymien kartoitus voi antaa sysäyksen lisätutkimuksille, joilla pyritään toistamaan tai osoittamaan vääriksi aiemmat tulokset, tai siitä voidaan saada etukäteistietoa virallisiin riskinarviointi- ja riskijohtamisjärjestelmiin, jos sellaiset on jo käytössä. Verkot voisivat myös helpottaa asiantuntijoiden neuvojen saannin nopeuttamista (esim. "tieteellinen neuvontapiste") yllättävien tai odottamattomien tapahtumien yhteydessä, jotka voivat liittyä esim. bioterrorismiin.

Prosessin pitäminen aktiivisena

Toimintasuunnitelmaehdotus on ensimmäinen askel pitkässä prosessissa, jonka tavoitteena on modifioida tieteen ja yhteiskunnan välisiä suhteita. Prosessiin toivotaan osallistuvan monia toimijoita: jäsenvaltiot, alueet ja kaupungit, yritykset, kansalaiset, kansalaisyhteiskunta kokonaisuudessaan, erityisesti valtioista riippumattomat järjestöt jne. Jotkut suunnitelluista toimista ovat pitkäaikaisia - esimerkiksi koulutukseen liittyvät - toiset, kuten konferenssit, ovat kertaluonteisia. Kaikissa tapauksissa yhteisötasolla käsiteltävien kysymysten ratkaisu edellyttää sekä tilanteen yksityiskohtaista tuntemista eri puolilla Eurooppaa että kykyä arvioida toteutettujen toimien vaikutukset, ja erityisesti niiden lisäarvo.

Toimintasuunnitelma perustuu ensinnäkin kokemusten, tosiseikkojen ja tilastotietojen kokoamiseen. Tällaista tietokantaa on ylläpidettävä ja kehitettävä. Tämän vuoksi ja ajantasaistaakseen suunnitelman komissio laatii tiedettä ja yhteiskuntaa eurooppalaisella tutkimusalueella koskevan tilannekatsauksen. Tämän tieteen, teknologian, tutkimus- ja kehittämistoimien sekä eurooppalaisen yhteiskunnan välisten suhteiden tilannekatsauksen laadinnassa käytetään monia tietolähteitä (seurantakertomuksia, eurooppalaista tilastojärjestelmää ja kansallisia tilastolaitoksia, kansallisten ja eurooppalaisten tutkimuslaitosten tekemiä selvityksiä, kansallisen ja aluetason seurantalaitosten toimittamia tietoja, Euroopan ja kansainvälisen tason vertailututkimuksia, yhteisön tulevaisuudentutkimustoimia jne.).

Tämän kartoituksen yhteydessä on tilaisuus arvioida toimintasuunnitelman vaikutuksia sekä yksittäisten toimien tasolla että kokonaisvaltaisemmin. Arviointi edellyttää säännöllisiä kyselytutkimuksia ja olemassa olevien indikaattorien seurantaa, mutta myös pohdintaa pidemmällä aikavälillä muun muassa arviointimenetelmien mukauttamisesta tarpeisiin.

Tilannekatsaus ja toimintasuunnitelman arvio esitetään yhdessä vuonna 2004 "eurooppalaisen tiedekonventin" yhteydessä.

Top