Help Print this page 
Title and reference
Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Tulostaulu vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteutumisen seuraamiseksi Euroopan Unionissa: puolivuotispäivitys (vuoden 2001 jälkipuolisko)

/* KOM/2001/0628 lopull. */
Languages and formats available
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html ES html DA html DE html EL html EN html FR html IT html NL html PT html FI html SV
PDF pdf ES pdf DA pdf DE pdf EL pdf EN pdf FR pdf IT pdf NL pdf PT pdf FI pdf SV
Multilingual display
Text

52001DC0628

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Tulostaulu vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteutumisen seuraamiseksi Euroopan Unionissa: puolivuotispäivitys (vuoden 2001 jälkipuolisko) /* KOM/2001/0628 lopull. */


KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE - TULOSTAULU VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA OIKEUTEEN PERUSTUVAN ALUEEN TOTEUTUMISEN SEURAAMISEKSI EUROOPAN UNIONISSA: PUOLIVUOTISPÄIVITYS (VUODEN 2001 JÄLKIPUOLISKO)

ESIPUHE

Tässä päivityksessä noudatetaan kolmen edellisen tulostaulun muotoa. Siinä tarkastellaan yksityiskohtaisesti Tampereen kokouksessa asetettujen eri tavoitteiden täyttymistä, aikataulujen noudattamista ja toteuttamiskeinoja. Lisäksi käsitellään Tampereella sovittua tehtävänjakoa, joka liittyy eri uudistusten käynnistämiseen, eteenpäin viemiseen ja päätökseen saattamiseen, ja todetaan, minkä tahon on toimittava seuraavaksi, jotta Tampereella käynnistynyt prosessi voi jatkua. Tällä kertaa tiedonantoon on lisätty yhteenveto Tampereen kokouksen jälkeisistä keskeisistä saavutuksista. Yhteenvedon tarkoituksena on helpottaa taulukkomuotoisen esityksen tulkitsemista.

Tämä on viimeinen tulostaulu, joka julkaistaan ennen Laekenin kokousta. Siksi siinä on pyritty menemään pelkkää mekaanista säädösehdotusten ja niiden hyväksymisen (tai hylkäämisen) kirjaamista pitemmälle ja esittämään komission arvio edistymisestä. Näin komissio tuo oman panoksensa Eurooppa-neuvostossa käytävään keskusteluun.

SISÄLLYS

Johdanto

1. Tiivistelmä

2. EU:n yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka

2.1. Kumppanuussuhde lähtömaihin

2.2. EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä

2.3. Kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu

2.4. Maahanmuuttovirtojen hallinta

3. Todellinen Euroopan oikeusalue

3.1. Oikeussuojan parempi saatavuus EU:ssa

3.2. Oikeuden päätösten vastavuoroinen tunnustaminen

3.3. Yhtenäistämisen jatkaminen yksityisoikeuden alalla

4. Rikollisuuden torjunta koko unionissa

4.1. Rikosten ehkäiseminen unionin tasolla

4.2. Yhteistyön tehostaminen rikollisuuden vastaisessa toiminnassa

4.3. Eräiden rikollisuuden muotojen torjuminen

4.4. Erityistoimet rahanpesun torjumiseksi

5. Unionin sisä- ja ulkorajoihin sekä viisumipolitiikkaan liittyvät kysymykset, EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan soveltaminen ja Schengenin säännöstön siirtäminen yhteisön toimivaltaan

6. Unionin kansalaisuus

7. Yhteistyö huumeiden torjunnassa

8. Ulkoisen toiminnan vahvistaminen

9. Muut vireillä olevat aloitteet

Johdanto

Laekenissa tehtävä väliarviointi

Tampereella 15. ja 16. lokakuuta 1999 järjestetyn Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä esitetään johdantosivun kolmannessa kappaleessa valtion- ja hallitusten päämiesten vakaa toive, että heidän asettamansa kauaskantoiset tavoitteet vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomiseksi täytettäisiin Amsterdamin sopimuksessa asetetussa tiukassa aikataulussa, jota Tampereen kokouksessa vielä täsmennettiin. Lisäksi Eurooppa-neuvosto on pidettävä jatkuvasti ajan tasalla siitä, miten laajasti ja nopeasti ohjelman toteuttamisessa on edistytty. Tätä varten Eurooppa-neuvosto edellyttää kaksitasoista seurantajärjestelmää, johon kuuluu:

* "tulostaulu", jota komissio julkaisee säännöllisesti; sen avulla seurataan perustamissopimuksessa ja Eurooppa-neuvoston kokouksissa asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi tarvittavan laajan toimenpidevalikoiman hyväksymistä ja soveltamista

* joulukuussa 2001 pidettävä kokous, jossa valtion- ja hallitusten päämiehet käsittelevät perinpohjaisesti ohjelman edistymistä.

Jos tämä ei vielä riittänyt vakuuttamaan epäilijöitä EU:n arvovaltaisimpien johtajien sitoutumisesta asiaan, viimeisetkin epäilyt karisivat, kun syyskuun 11. päivän traagisten tapahtumien johdosta 21. syyskuuta 2001 järjestetyn Eurooppa-neuvoston ylimääräisen kokouksen painokkaat päätelmät julkaistiin. Päätelmissä vahvistetaan Tampereella sovitun ohjelman ja sen aikataulun noudattamisen tärkeys ja edellytetään, että ohjelma toteutetaan kokonaisuudessaan mahdollisimman nopeasti. Viesti EU:n toimielimille ja jäsenvaltioille on yksiselitteisen selvä.

Seurannan kaksi tasoa yhdistyvät konkreettisesti Laekenin kokouksen valmisteluissa. Laekenissa pidettävä Eurooppa-neuvoston istunto on juuri tuo Tampereen päätelmissä tarkoitettu kokous. Oheisella päivitetyllä tulostaululla komissio toimittaa valtion- ja hallitusten päämiehille tuoreimman tilannekatsauksen heidän kaksi vuotta sitten alulle panemansa ohjelman edistymisestä.

Kokonaisarvio

Kaiken kaikkiaan tulostaulu välittää kannustavan viestin Eurooppa-neuvostolle. Tampereen tavoitteiden saavuttamiseen on edelleen hyvät mahdollisuudet, jos niiden hyväksi työskennellään entistä määrätietoisemmin. Tampereella tehty aloite on epäilemättä kantanut hedelmää, mistä annetaan jäljempänä konkreettisia esimerkkejä. Pitämällä Amsterdamin sopimuksen keskeisten määräysten täytäntöönpanoon keskittyneen kokouksen valtion- ja hallitusten päämiehet viestittivät pyrkivänsä määrätietoisesti toteuttamaan pitkän aikavälin strategiaa, jolla on selkeästi määritellyt ja jäsennetyt tavoitteet. Tampereen kokouksesta lähtien kaikki kolme toimielintä ovat työskennelleet hyvässä unionihengessä saavuttaakseen yhteisen tavoitteensa ja luodakseen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen.

Sekä suuren yleisön että päättäjien keskuudessa tunnustetaan yleisesti, että yhteiskunnan suurimpiin haasteisiin, kuten maahanmuuttoon ja rikollisuuden torjuntaan, liittyvät ongelmat voidaan ratkaista vain unionin tasolla, ei yksittäisten jäsenvaltioiden toimilla. Samalla unionin verkostoituminen on johtanut uuden yhteistyökulttuurin kehittymiseen sekä politiikassa että operatiivisella tasolla.

Tampereen kokouksen jälkeen EU on vakiinnuttanut asemansa merkittävänä kansainvälisenä toimijana oikeus- ja sisäasioissa, jotka kuuluvat EU:ssa laajemmin ulkosuhdepolitiikan piiriin. Syyskuun 11. päivän 2001 tapahtumien johdosta toteutetut sisäiset ja ulkoiset toimet ovat osoittaneet unionin yhteistoimintakykyä.

Tampereen kokous oli tärkeä etappi EU:n perusoikeuskirjahankkeen etenemisessä, sillä kokouksessa määrättiin perusoikeuskirjan laatimistavasta. Julistus perusoikeuskirjasta annettiin Eurooppa-neuvoston kokouksen yhteydessä Nizzassa joulukuussa 2000. Perusoikeuskirja on vaikuttanut ratkaisevasti vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen kehittymiseen.

Tampereen kokouksesta on kulunut kaksi vuotta. Tänä aikana jokaista Eurooppa-neuvoston Tampereella esiin nostamaa kysymystä on käsitelty yksityiskohtaisesti. Komission ja jäsenvaltioiden aloitteiden perusteella on käynyt täysin selväksi, mitä on tehtävä Tampereella asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi. Laekenin kokous tarjoaa valtion- ja hallitusten päämiehille tilaisuuden osoittaa, että Tampereella esitetyt ja Brysselissä 21. syyskuuta 2001 pontevasti vahvistetut tavoitteet on tarkoitettu vakavasti otettaviksi ja kiireellisesti toteutettaviksi.

Eurooppa-neuvosto voi luottaa komission antavan täyden tukensa näille tavoitteille. Olisi käsittämätöntä, jos Laekenissa tingittäisiin Tampereella asetetuista kunnianhimoisista tavoitteista, sillä tämä merkitsisi tyytymistä jarruttamaan perustamissopimuksessa esitettyjen yhteisten tavoitteiden toteuttamista tai vesittämään niiden sisältöä sillä perusteella, että kansallisten käsittelytapojen yhteensovittaminen on liian vaikeaa. Päinvastoin Tampereen toimintalinjojen toteuttamista olisi vauhditettava, sillä mikään vähempi ei riitä EU:n kansalaisille, jotka ovat jo pitkään vaatineet edistymistä tällä alalla.

Seuraavassa käsitellään keskeisiä tavoitteita:

* Vastavuoroinen tunnustaminen

Nykyään hyväksytään yleisesti, että tuomioistuinten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen on järkevä keino jäsenvaltioiden erilaisiin oikeusperinteisiin ja oikeusjärjestelmien syvällekäyviin rakenteellisiin eroihin liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi. Tampereen kokouksen ajoista on siis edistytty ratkaisevasti. Kun vastavuoroisen tunnustamisen periaate on hyväksytty sekä yksityisoikeuden että rikosoikeuden alalla, nyt on aika panna koetukselle jäsenvaltioiden valmius noudattaa periaatetta käytännön oikeustapauksissa.

Yksityisoikeuden alalla kyseinen periaate on jo sisällytetty kahteen keskeiseen yhteisön säädökseen eli ns. Bryssel I ja Bryssel II -asetukseen. Yhdessä muiden aiempien (mm. asiakirjojen tiedoksiantamista ja todisteiden vastaanottamista käsittelevien) säädösten kanssa nämä asetukset muodostavat vankan perustan vastavuoroisen tunnustamisen kehittämiselle ja ajan mittaan ns. eksekvatuurimenettelyn lakkauttamiselle.

Rikosoikeuden alalla jäsenvaltioiden sitoutumista tähän oikeudellisen yhteistyön muotoon voidaan arvioida sen perusteella, pystyykö neuvosto noudattamaan Eurooppa-neuvoston kehotusta ja antamaan eurooppalaista luovuttamismääräystä koskevan säädöksen kahden kuukauden kuluessa.

* Rikoslainsäädäntö

Rikosoikeuden alalla Tampereen toimintalinjojen toteuttaminen on osoittautunut vaikeaksi useilla painopistealueilla yhteisten määritelmien, kriminalisoinnin ja seuraamusten osalta. Suurimmat ongelmat liittyvät seuraamusten ankaruuteen. Neuvosto on kuitenkin päässyt yhteisymmärrykseen euron väärentämisestä tuomittavista rangaistuksista ja hyväksynyt salakuljettajien vastuuta koskevia säädöksiä. Lisäksi oikeus- ja sisäasioiden neuvosto pääsi 28. syyskuuta sopimukseen ihmisten salakuljetusta koskevasta periaatepäätöksestä. Eurooppa-neuvosto kehotti kokouksessaan 21. syyskuuta neuvostoa hyväksymään nopeasti komission äskettäisen ehdotuksen terroritekojen yhteisestä määritelmästä. Neuvoston tulevan vastauksen perusteella voidaan päätellä, kuinka vahvasti jäsenvaltiot ovat sitoutuneet yhteistyöhön tällä alalla. Joka tapauksessa voidaan toivoa, että poliittisten johtajien esittämä painokas viesti tuo lisää puhtia yhteistyöhön kaikilla Tampereen päätelmien 48 kohdassa mainituilla painopistealueilla (mm. huumeidentorjunta, lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja tietokonerikollisuuden torjunta). Tätä suuntausta voidaan edelleen vahvistaa Laekenin kokouksessa.

* Muiden alojen lainsäädäntö

Valitettavasti aikatauluja, joita Tampereella asetettiin uusille säädöksille, ei ole pystytty noudattamaan kaikilla aloilla. Tampereen päätelmissä vaaditaan yksiselitteisesti yhteisen politiikan omaksumista useilla selkeästi määritellyillä aloilla. Tätä vaatiessaan valtion- ja hallitusten päämiehet olivat varmasti tietoisia siitä, että yhteistä politiikkaa ei voida kehittää, elleivät jäsenvaltiot tee edes vähimmäismuutoksia omaan politiikkaansa. Kuitenkin neuvostossa käydyt keskustelut useista eri säädösaloitteista osoittavat, että jäsenvaltiot pyrkivät edelleen määrätietoisesti harjoittamaan yhteisen politiikan nimissä omaa kansallista politiikkaansa mahdollisimman vähäisin muutoksin. Tämä lyhytnäköinen asenne on sinänsä ymmärrettävä, mutta johtaa käytännössä umpikujaan, varsinkin jos aikataulu on tiukka. Mitä kauemmin kestää sopia yhteisestä politiikasta, sitä suurempi on vaara, että yksi tai useampi jäsenvaltio alkaa harjoittaa pääasiassa kansallisiin näkökohtiin perustuvaa omaa politiikkaa ottamatta huomioon sen vaikutuksia koko unionin kannalta. Tämä saattaisi yhä useampien kansalaisten mielissä kyseenalaiseksi hyödyn, jota EU:n laajuisesta politiikasta voidaan saada aloilla, joita he itse pitävät tärkeimpinä.

* Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka

Maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikka on malliesimerkki edellä kuvatusta ilmiöstä. Kun tämä ala siirrettiin Amsterdamin sopimuksella perustamissopimuksen kolmannesta ensimmäiseen pilariin, yhtenä tavoitteena oli hyödyntää dynaamisuutta, jota Euroopan parlamentin ja yhteisön tuomioistuimen aktiivinen osallistuminen tuo yhteisön päätöksentekojärjestelmään. Tampereen päätelmissä luetellaan tarkkaan toimenpiteet, joita pidetään keskeisinä, jotta voitaisiin kehittää yhteistä politiikkaa näillä aloilla. Komissio on antanut neuvostolle ja Euroopan parlamentille kaksi tiedonantoa alan kysymyksiin omaksuttavasta yleisestä lähestymistavasta ja esittänyt sen mukaisia säädösehdotuksia (ne perustuvat osittain alun perin Maastrichtin sopimuksessa määrätyssä järjestyksessä esitettyihin aloitteisiin, jotka on sovitettu Amsterdamin sopimuksen mukaisiksi).

Olisi miellyttävää voida kertoa Eurooppa-neuvostolle, että toiminta on "pilarinvaihdon" myötä muuttunut määrätietoisemmaksi ja joustavammaksi kuin ennen Amsterdamin sopimuksen voimaantuloa varsinkin, kun Eurooppa-neuvosto on asettanut toiminnalle selkeät määräajat. Valitettavasti näin ei kuitenkaan vielä ole käynyt. Myönteistäkin kehitystä on toki tapahtunut: on perustettu Euroopan pakolaisrahasto ja Eurodac-järjestelmä ja on annettu tilapäistä suojelua koskeva direktiivi. Kuitenkin monia muita säädösehdotuksia koskevissa neuvoston keskusteluissa on jälleen kerran käynyt ilmi, kuin muistumana Amsterdamin sopimusta edeltävästä ajasta, että yksi jos toinenkin jäsenvaltio on erittäin vastahakoinen mukauttamaan kansallista politiikkaansa, jotta voitaisiin sopia yhteisestä politiikasta. Kun lähes kaikki päätökset tällä alalla on edelleen tehtävä yksimielisesti, välttämättömien myönnytysten tekemiseen ei ole saatu aikaan riittävää painetta. Jos tarvittava poliittinen tahto ei muuten ulotu yksityiskohtia koskeviin neuvotteluihin, komissio pyytää valtion- ja hallitusten päämiehiä miettimään tarkkaan, onko kaikkia perussopimusten tarjoamia mahdollisuuksia käytetty, miten aiotaan hyödyntää Nizzan sopimuksen tuomia parannuksia, ja millaisia muutoksia on tehtävä toimielimiin ja päätöksentekoon seuraavan perussopimusten muutoksen yhteydessä.

* Nykyiset ja uudet elimet ja rakenteet

On ilo huomata, kuinka nopeasti Tampereen päätelmissä mainittujen uusien yhteistyörakenteiden perustamisessa tai jo toimivien rakenteiden parantamisessa on edistytty Eurooppa-neuvoston toiveiden mukaisesti. Siitä huolimatta, että nämä lukuisat elimet ja rakenteet eroavat toisistaan huomattavasti kehitysvaiheensa, oikeusperustansa ja tehtäviensä määrittelyn osalta, ne ovat jo alkaneet tai alkavat lähiaikoina toteuttaa Tampereella niille suunniteltuja tehtäviä. On kiinnitettävä huomiota siihen, että kustakin kehittyy tehokkaasti toimiva elin, jonka asema perustuu perustamissopimukseen. Yhtä tärkeää on niiden keskinäisen koordinoinnin varmistaminen, jotta kullakin on selkeästi määritelty tehtävä. Näin taataan se, että ne täydentävät toisiaan, ettei samoja toimia toteuteta moneen kertaan ja etteivät niiden tehtävät ole ristiriidassa keskenään. Näiden elinten keskinäisen koordinoinnin tehokkuutta voidaan arvioida sen perusteella, miten ne reagoivat syyskuun 11. päivän tapahtumiin, vaikka osa on vasta hädin tuskin perustettu. Tässä tarkoitetaan seuraavia elimiä:

§ EUROPOL: Sekä Amsterdamin että Tampereen Eurooppa-neuvoston tavoitteena oli vahvistaa Europolin asemaa ja toimintaedellytyksiä. Tämä tavoite toistettiin painokkaasti 21. syyskuuta pidetyssä Eurooppa-neuvoston ylimääräisessä kokouksessa, jossa korostettiin mm. sitä, että Europolille on toimitettava nopeasti ja järjestelmällisesti kaikki sen tarvitsemat terrorismia koskevat tiedot ja että Europol tarvitsee terrorismin torjunnan asiantuntijoita.

§ EUROJUST: Eurojustin toiminta on käynnistynyt vaikuttavan nopeasti sen varhain toteutetun väliaikaisen kokoonpanon ansiosta. Sen on tarkoitus aloittaa täysipainoisempi toiminta vuonna 2002.

§ Euroopan poliisipäälliköiden toimintaryhmä: Ryhmä on toistaiseksi kokoontunut kerran kunkin puheenjohtajakauden aikana Tampereen kokouksen jälkeen. Sen toiminta ja yhteys Europoliin on vielä määriteltävä mutta pohjatyö on jo tehty.

§ Euroopan poliisiakatemia: Akatemian perustajien innostus on käynyt ilmi alustavissa keskusteluissa, vaikka onkin vielä sovittava sen talousarviosta ja toimintamuodosta sekä perustettava sille sihteeristö.

Lisäksi voidaan mainita seuraavaa:

§ Syyskuun 20. päivänä kokoontunut oikeus- ja sisäasiain ministerineuvosto vaati, että jäsenvaltioiden turvallisuus- ja tiedustelupalvelujen päälliköt kokoontuvat säännöllisesti.

§ Olisi perustettava uusi rajavalvontaan liittyvä rakenne, joka antaisi yhteistä koulutusta, järjestäisi tietojenvaihtoa ja koordinoisi rajatarkastuksia jäsenvaltioiden eri palvelujen kesken. Pitkän aikavälin tavoitteena voisi olla yhteisen rajavalvontaelimen perustaminen.

* Ulkoinen ulottuvuus, laajentuminen

Tampereen aikataulun ja laajentumisprosessin yhtäaikaisuus tarkoittaa, että ne liittyvät tiiviisti toisiinsa. Ottaessaan käyttöön Tampereella päätettyjä lainsäädännöllisiä ja yhteistyötoimenpiteitä unioni luo itse asiassa uutta ja jatkuvasti kehittyvää yhteisön säännöstöä, millä saattaa olla merkittäviä seurauksia ehdokasmaille. Niiden on tehtävä lujasti töitä ymmärtääkseen muutokset ja valmistautuakseen niihin. Kun unioni ottaa huolehtiakseen uusista tehtävistä, syntyy väistämättä uusia haasteita. Uudet käsitteet, kuten vastavuoroinen tunnustaminen, saattavat vaatia erityistä huomiota laajentumisen yhteydessä.

Tampereen jälkeiset tapahtumat maailmalla ovat osoittaneet, kuinka viisaasti Eurooppa-neuvosto on toiminut vaatiessaan unionin ulkoisen toiminnan vahvistamista oikeus- ja sisäasioissa. Tätä korostivat erityisesti syyskuun 11. päivän tapahtumat, jotka käynnistivät transatlanttisen vuoropuhelun sekä osoittivat selkeästi sen, että unionin on kehitettävä suhteitaan useisiin muihin unionin ulkopuolisiin maihin.

Keskeiset viestit

Komission arvio Laekenin kokousta varten Tampereen kokouksen jälkeisestä kehityksestä voidaan tiivistää seuraavasti:

* Tampereella käynnistetty prosessi on edennyt yleensä myönteisesti ja johtanut laaja-alaiseen yhteisymmärrykseen sekä tukenut Eurooppa-neuvoston Tampereella käynnistämää ohjelmaa.

* Tampereella käynnistetyn hankkeen onnistuminen edellyttää jatkuvaa tukea kansalaisilta, mikä puolestaan edellyttää, että sen toteuttamista jatketaan mahdollisimman näkyvästi ja avoimesti, jotta kansalaiset mieltävät sen vastaukseksi huoliinsa.

* Konkreettisista edistysaskelista voidaan mainita, että jäsenvaltiot ovat yleisesti ottaen valmiit hyväksymään vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen välttääkseen ongelmat, jotka aiheutuisivat pyrkimyksestä täydelliseen yhdenmukaistamiseen.

* Tiettyjen asioiden, kuten maahanmuutto- ja turvapaikkakysymysten siirtäminen perustamissopimuksessa määriteltyyn yhteisön pilariin ei kuitenkaan ole johtanut toivottuihin tuloksiin joustavuuden ja kiireellisyyden osalta. Tarvitaan runsaasti lisää poliittista tahtoa, jotta kehityksessä päästään eteenpäin.

* Tampereella mainittuja uusia elimiä (Eurojust, Euroopan poliisipäälliköiden toimintaryhmä ja Euroopan poliisiakatemia) on alettu perustaa yhteistyön parantamiseksi. Näiden lisäksi olisi tarkasteltava mahdollisuutta perustaa vastaavanlainen uusi elin, joka hoitaisi ulkorajojen valvonnasta vastaavien henkilöiden koulutusta ja vaihtoa (myös ehdokasmaissa).

Europolin aseman vahvistaminen Amsterdamissa ja Tampereella sovittuun suuntaan on ollut hidasta, vaikka voidaankin toivoa, että syyskuun 11. päivän tapahtumat nopeuttavat ratkaisevien päätösten tekemistä.

* On muistettava Tampereella sovittujen toimien täytäntöönpanon ja laajentumisprosessin välinen yhteys. Toisaalta on hyödyllistä saada vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue niin toimivaksi kuin mahdollista ennen laajentumista, toisaalta jatkuvasti kehittyvä yhteisön säännöstö saattaa aiheuttaa ehdokasmaille uusia haasteita, joihin niiden on mukauduttava samalla, kun laajentumisneuvottelut etenevät.

* Laekenissa kokoontuvan Eurooppa-neuvoston on ennen kaikkea ylläpidettävä ja lujitettava Tampereella alkanutta kehitystä sekä liitettävä se erilliseen keskusteluun Euroopan tulevaisuudesta niin, että hallitustenvälinen konferenssi voi tehdä kaikki tarvittavat toimielimiä ja päätöksentekoa koskevat muutokset vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen toteuttamiseksi.

TULOSTAULU VAPAUTEEN, TURVALLISUUTEEN JA OIKEUTEEN PERUSTUVAN ALUEEN TOTEUTUMISEN SEURAAMISEKSI EUROOPAN UNIONISSA: PUOLIVUOTISPÄIVITYS (VUODEN 2001 JÄLKIPUOLISKO)

1. TIIVISTELMÄ

Seuraavassa esitetään yhteenveto Tampereen kokouksen jälkeisistä keskeisistä saavutuksista, joita käsitellään yksityiskohtaisemmin varsinaisessa tulostaulussa.

EU:n yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka

Neuvoston käsiteltävänä ovat nyt kaikki säädösehdotukset, jotka liittyvät turvapaikkapolitiikan ensimmäiseen vaiheeseen. Ehdotukset koskevat turvapaikkamenettelyn vähimmäisvaatimuksia ja turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita, turvapaikkahakemuksen käsittelemisestä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä, pakolaisen käsitteen määrittelemistä ja toissijaisen suojelun muotojen lähentämistä.

Komissio julkisti marraskuussa 2000 tiedonannon, jossa esitetään EU:n yhteisen turvapaikkajärjestelmän toisen vaiheen tavoitteet sekä vaihtoehdot ja menetelmät sen käynnistämiseksi. Tarkoituksena on luoda yhteinen turvapaikkamenettely ja turvapaikan myöntämistä koskevat yhteiset säännöt.

Neuvosto aloitti valmistelut kansainvälisen suojelun saattamiseksi yhteisön toimivaltaan perustamalla komission ehdotuksesta Euroopan pakolaisrahaston vuosiksi 2000-2001 sekä edelleen kehitteillä olevan Eurodac-järjestelmän. Lisäksi neuvosto antoi direktiivin tilapäisestä suojelusta ja loi siten yhteisen toimintakehyksen yhteisölle ja jäsenvaltioille tilanteissa, joissa niiden alueelle tulee suuri joukko kotiseudultaan siirtymään joutuneita henkilöitä.

Marraskuussa 2000 annetussa komission tiedonannossa ehdotettiin myös keinoja yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämiseksi. Tavoitteena on antaa kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksiä koskevat säännökset ja samalla ottaa käyttöön avoimen koordinaation menetelmä, jolla pyritään edistämään eri jäsenvaltioiden politiikkojen lähentymistä toisiinsa. Lisäksi neuvostolle on annettu säädösehdotukset, jotka koskevat perheiden yhdistämistä, EU:n alueella pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten oikeuksia ja maahanpääsyä palkkatyötä varten. Neuvosto on jo hyväksynyt komission ehdottaman toimenpidepaketin syrjinnän torjumiseksi ja kirjannut sosiaalisen syrjäytymisen torjumisen EU:n sosiaalipoliittiseen toimintaohjelmaan.

Maahanmuuttovirtojen hallintaa koskevaan yhteiseen politiikkaan kuuluu olennaisesti myös laittoman maahantulon torjuminen. Toiminnallisen yhteistyön kehittämisessä on edistytty monin tavoin, ja alalla on annettu myös ensimmäiset säädökset, joiden aiheina ovat laittomassa maahantulossa ja maassa oleskelussa avustamisen ehkäiseminen sekä karkotuspäätösten vastavuoroinen tunnustaminen.

Käsiteltävänä on myös muita aloitteita, joiden tavoitteena on lujittaa yhteisen politiikan perustaa erityisesti kartuttamalla tietoa maahanmuuttoilmiöstä. Näihin kuuluvat uuden tilastointia koskevan toimintasuunnitelman laatiminen ja muuttovirtojen (sähköisen) seurantakeskuksen perustaminen sekä hallinnollisen yhteistyön tehostaminen uuden Argo-ohjelman avulla. Yhteistyö lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa jatkuu.

Poliittisissa keskusteluissa on yhä useammin käsitelty maahanmuutto- ja turvapaikkakysymyksiä. Yhteistyötä on tiivistetty muun muassa ASEM-maiden, Välimeren maiden (Barcelonan prosessin ja Meda-ohjelman yhteydessä), Kiinan, Länsi-Balkanin maiden ja eräiden muiden kolmansien maiden kanssa, joita varten turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden korkean tason työryhmä on laatinut toimintasuunnitelman. Yhteistyötä edistäisi ja jäsenvaltioiden toimia täydentäisi uusi rahoitusväline, joka budjettivallan käyttäjän on tarkoitus perustaa.

Todellinen Euroopan oikeusalue

Siviili- ja kauppaoikeuden alalla on perustettu Euroopan oikeudellinen verkosto, jonka tavoitteena on saada aikaan säännöllistä tietojenvaihtoa kansallisten viranomaisten välillä. Lisäksi on perustettu tuomioistuinten ulkopuolisten elinten verkosto, jonka tehtävänä on auttaa kuluttajariitojen ratkaisemisessa. Tuomioiden vastavuoroisesta tunnustamisesta yksityisoikeudellisissa asioissa on hyväksytty ohjelma, jonka perustana ovat Bryssel I ja II -asetukset (tuomioiden vastavuoroisesta tunnustamisesta siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa ja perheoikeudellisissa asioissa). Ohjelman pitkän aikavälin tavoitteena on eksekvatuurimenettelyn poistaminen kaikkien yksityisoikeudellisten tuomioiden osalta. Ohjelmaa on tarkoitus laajentaa niin, että se kattaa oikeuden tuomioiden lisäksi myös eräät hallinnolliset menettelyt ja asiakirjat, jotka aiheuttavat oikeudellisten menettelyjen tavoin ongelmia kansalaisille.

Myös rikosoikeuden puolella on perustettu oikeudellinen verkosto. Lisäksi neuvosto ja komissio ovat Tampereella antamiensa sitoumusten mukaisesti hyväksyneet toimenpideohjelman, jonka tavoitteena on vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltaminen myös rikosoikeudellisiin tuomioihin. Olisi päästävä siihen, että eriasteisten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen olisi mahdollista oikeuskäsittelyn kaikissa vaiheissa. Komissio on osallistunut ensisijaisten toimenpiteiden valmisteluun ja esittänyt ehdotuksen neuvoston puitepäätökseksi eurooppalaisesta luovuttamismääräyksestä ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä. Eurooppa-neuvosto hyväksyi 21. syyskuuta 2001 pidetyssä ylimääräisessä kokouksessaan eurooppalaisen luovuttamismääräyksen käyttöönoton. Se mahdollistaa etsittyjen henkilöiden luovuttamisen suoraan oikeusviranomaiselta toiselle ja korvaa nykyisen jäsenvaltioiden välisen luovuttamisjärjestelmän.

Neuvosto on tehnyt puitepäätöksen rikoksen uhrien suojelusta. Komissio on käynnistänyt aiheesta julkisen kuulemismenettelyn julkaisemalla vihreän kirjan rikoksen uhreille suoritettavista vahingonkorvauksista.

Rikollisuuden torjunta koko unionissa

Tampereen päätelmissä esitettiin keskeinen vaatimus rikosoikeudellisten säännösten yhdenmukaistamisesta useilla painopistealueilla, joilla on sovittava yhteisistä määritelmistä, syyteeseenasettamisperusteista ja seuraamuksista. Neuvosto on hyväksynyt Ranskan esittämät lainsäädäntöaloitteet (direktiivi ja puitepäätös) ihmisten salakuljetuksen rangaistavuudesta. Lisäksi neuvosto pääsi kokouksessaan 27. ja 28. syyskuuta periaatteelliseen yhteisymmärrykseen komission ehdotuksesta puitepäätökseksi ihmiskaupan torjumisesta. Lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja lapsipornografian sekä tietoverkkorikollisuuden torjumista koskevan puitepäätösehdotuksen käsittely neuvostossa jatkuu. Komissio on tehnyt myös ehdotuksen puitepäätökseksi terrorismin torjumisesta ja valmistautuu esittämään säädösehdotuksen rasismin ja muukalaisvihan torjumisesta. Päätökset euron tehokkaan suojaamisen varmistamiseksi muun muassa väärennöksiltä valmistuvat lähiaikoina.

Neuvosto on päättänyt perustaa rikollisuuden vastaisen verkoston. Tampereen päätelmien mukaisesti verkoston toimintaohjelman painopistealueina ovat nuorisorikollisuus, kaupunkirikollisuus ja huumerikollisuus.

Rikosoikeudellisen yhteistyön alalla Eurojust-yksikön perustamispäätös on määrä antaa vuoden 2001 lopussa. Yksikön perustaminen edistää merkittävästi yhteistyötä rikosten saattamisesta oikeuden käsittelyyn vastaavien kansallisten viranomaisten kesken ja tukee järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvien tapausten tutkintaa. Tulliyhteistyön alalla SID- ja Napoli II -yleissopimusten ratifiointi on edelleen kesken.

Belgia ja Ruotsi ovat tehneet yhdessä poliisiyhteistyötä koskevan ehdotuksen, jonka mukaan Europolin toimivaltaa olisi laajennettava kattamaan kaikki rikollisuuden muodot. Neljä jäsenvaltiota teki syyskuussa 2001 yhdessä aloitteen yhteisten tutkintaryhmien perustamisesta. Tämä yhteistyömuoto on käynyt erityisen ajankohtaiseksi 21. syyskuuta pidetyn Eurooppa-neuvoston ylimääräisen terrorismia käsittelevän kokouksen myötä. Lokakuussa 2000 perustettiin EU:n johtavien poliisiviranomaisten työryhmä, jonka tehtävänä on tehostaa poliisiviranomaisten toiminnallista yhteistyötä. Poliisikoulutusta on edistänyt puolestaan Euroopan poliisiakatemian (Cepol) perustaminen.

Tampereen päätelmien mukaan rahanpesun torjuntaa on tehostettava huomattavasti, mikä on keskeinen osa järjestäytyneen rikollisuuden vastaista toimintaa. Kuten Eurooppa-neuvoston 21. syyskuuta 2001 pidetyn ylimääräisen kokouksen päätelmissä todetaan, yhtä tärkeää on tehostaa myös terrorismin torjuntaa ja sen rahoituksen estämistä. Talousrikollisuuden torjuntaan yleisemmällä tasolla liittyy direktiivi rahoitusjärjestelmän rahanpesutarkoituksiin käyttämisen torjumisesta annetun vuoden 1991 direktiivin muuttamisesta. Neuvosto pääsi yhteisymmärrykseen muutoksista lokakuussa 2001, ja uusi direktiivi on määrä antaa ennen vuoden loppua. Jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet pöytäkirjan, joka liitetään toukokuussa 2000 hyväksyttyyn keskinäistä oikeusapua rikosasioissa koskevaan yleissopimukseen, ja sitoutuneet ratifioimaan kyseisen pöytäkirjan vuoden 2002 loppuun mennessä. Lisäksi jäsenvaltioiden on vielä ratifioitava useita Euroopan yhteisön taloudellisten etujen suojaamista koskevia kolmannen pilarin oikeusvälineitä. Komissio esitti näitä koskevan direktiiviehdotuksen toukokuussa 2001. Komissio julkaisee vuoden 2001 loppuun mennessä vihreän kirjan yhteisön taloudellisten etujen rikosoikeudellisesta suojaamisesta ja Euroopan syyttäjäviranomaisen perustamisesta. Vuoden loppuun mennessä on tarkoitus tehdä puitepäätös varojen vallinnanrajoituksesta.

Monenvälisessä yhteistyössä saavutettiin tärkeä virstanpylväs, kun jäsenvaltiot ja yhteisö allekirjoittivat valtioiden rajat ylittävän järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen lisäpöytäkirjat.

Unionin sisä- ja ulkorajoihin sekä viisumipolitiikkaan liittyvät kysymykset, EY:n perustamissopimuksen 62 artiklan soveltaminen ja Schengenin säännöstön siirtäminen yhteisön toimivaltaan

Schengenin säännöstön sisällyttäminen EU:n lainsäädäntöön on vaikuttanut suuresti unionin toimintaan. Sekä jäsenvaltiot että komissio ovat esittäneet ehdotuksia oikeudellisista näkökohdista, jotka liittyvät Schengenin säännöstön saattamiseen osaksi tavanomaista EU:n lainsäädäntöä ja säännöstön kehittämiseen. Ehdotukset ovat parhaillaan neuvoston käsiteltävinä. On kehitettävä edelleen yhteisiä käytäntöjä muun muassa viisumipolitiikan ja unionin ulkorajoilla tehtävien tarkastusten alalla.

Unionin kansalaisuus

Komissio on tehnyt direktiiviehdotuksen, jonka tavoitteena on henkilöiden liikkumis- ja oleskeluoikeutta koskevan yhteisön lainsäädännön kokonaisuudistus. Direktiivillä pyritään selkeyttämään nykyistä järjestelmää ja lisäämään sen joustavuutta.

Yhteistyö huumeiden torjunnassa

Komissio antoi kesäkuussa 2001 tiedonannon huumausaineiden torjuntaa koskevan Euroopan unionin toimintasuunnitelman (2000-2004) toteuttamisesta. Toimintasuunnitelman tueksi komissio esitti ehdotuksen puitepäätökseksi huumekauppaan liittyvän rikollisen toiminnan tunnusmerkistöä ja seuraamuksia koskevien vähimmäissääntöjen vahvistamisesta.

Ulkoisen toiminnan vahvistaminen

Feiran Eurooppa-neuvosto hyväksyi kesäkuussa 2000 neuvoston ja komission laatiman selvityksen Euroopan unionin oikeus- ja sisäasioiden alan ulkoisesta toiminnasta. Selvityksen perusteella on sovittu toiminnan painopisteistä ja poliittisista tavoitteista. Laajentumisneuvotteluissa käsitellään parhaillaan oikeus- ja sisäasioihin liittyviä kysymyksiä. Yhteisö on tukenut ehdokasmaita rahoittamalla Phare-ohjelmaan liittyviä erityishankkeita, tekemällä niiden kanssa kumppanuussopimuksia ja tarjoamalla niille mahdollisuuden osallistua oikeus- ja sisäasioiden alan ohjelmiin. Oikeus- ja sisäasiat ovat merkittävällä sijalla myös EU:n ja Länsi-Balkanin maiden välillä tehdyissä vakautus- ja assosiaatiosopimuksissa (mm. Cards-ohjelma). Jäsenvaltiot ja yhteisö ovat allekirjoittaneet järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ja sen pöytäkirjat maahanmuuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjumisesta. Näiden asiakirjojen ratifiointi on parhaillaan käynnissä. Jäsenvaltiot ja yhteisö allekirjoittavat lähiaikoina myös tämän yleissopimuksen pöytäkirjan, jossa käsitellään ampuma-aseiden torjuntaa. Lisäksi ne osallistuvat lahjonnan torjuntaa koskevan YK:n yleissopimuksen valmisteluun ja verkkorikollisuuden torjunnasta tehtävän Euroopan neuvoston yleissopimuksen viimeistelytyöhön.

2. EU:n yhteinen turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka

Tampereen prioriteetit

Turvapaikka ja maahanmuutto ovat erillisiä, mutta toisiinsa läheisesti kytkeytyviä asioita ja edellyttävät EU:n yhteisen politiikan kehittämistä.

2.1. Kumppanuussuhde lähtömaihin

Euroopan unioni tarvitsee kokonaisvaltaisen maahanmuuttoa koskevan menettelytavan, jossa otetaan huomioon poliittiset näkökohdat, ihmisoikeudet ja kehitys lähtö- ja kauttakulkumaissa ja -alueilla. On luotava kumppanuussuhde kolmansien maiden kanssa ja pyrittävä yhteiseen kehitykseen kumppanuuden pohjalta, jotta tämä politiikka toimisi.

Tavoite: Arvioida lähtö- ja kauttakulkumaita ja -alueita tarkoituksenmukaisen ja kokonaisvaltaisen lähestymistavan kehittämistä varten

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

2.2. EU:n yhteinen turvapaikkajärjestelmä

Tavoitteena on soveltaa Geneven yleissopimusta täysimääräisesti ja kokonaisvaltaisesti, jolloin varmistetaan, että ketään ei palauteta takaisin vainottavaksi, eli noudatetaan edelleen palauttamiskiellon periaatetta.

Pitkällä aikavälillä olisi luotava yhteinen turvapaikkamenettely ja koko unionissa sovellettavat yhtenäiset säännöt turvapaikan myöntämiselle.

Turvapaikanhakijoiden liikkumista jäsenvaltioiden välillä on rajoitettava.

Pyritään aktiivisesti pääsemään sopimukseen jäsenvaltioiden yhteisvastuuseen perustuvasta järjestelmästä siirtymään joutuneiden henkilöiden tilapäistä suojelua varten.

Tavoite: Määrittää turvapaikkahakemuksen käsittelemisestä vastuussa oleva jäsenvaltio

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Oikeudenmukainen ja tehokas turvapaikkamenettely

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Turvapaikan saaneille yhtenäinen asema koko unionissa

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Hyväksyä pakolaisia ja muita siirtymään joutuneita henkilöitä koskevia toimenpiteitä asianmukaisen aseman määrittelemiseksi kaikille kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Edistää pakolaisten ja muiden siirtymään joutuneiden henkilöiden vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolista jakautumista

>TAULUKON PAIKKA>

2.3. Kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen kohtelu

Kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksiä koskevaa kansallista lainsäädäntöä on lähennettävä unionin talouden ja väestön kehityksestä laadittavan yhteisen arvion sekä lähtömaiden tilanteen perusteella.

On pyrittävä integrointipolitiikan avulla takaamaan jäsenvaltioiden alueella laillisesti oleskeleville kolmansien maiden kansalaisille EU:n kansalaisten oikeuksiin ja velvollisuuksiin verrattavissa olevat oikeudet ja velvollisuudet. Kyseisellä politiikalla on myös edistettävä syrjimättömyyttä sekä rasismin ja muukalaisvihan vastaisia toimenpiteitä.

Tavoite: Torjua kaikkia syrjinnän muotoja, erityisesti rasismia ja muukalaisvihaa [1]

[1] Syrjimättömyyden edistämiseen sekä rasismin ja muukalaisvihan torjuntaan tähtäävät toimenpiteet koskevat kaikkia Euroopan unionin alueella oleskelevia henkilöitä, mutta erityisesti kolmansien maiden kansalaisia.

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Lähentää kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyn ja oleskelun edellytyksiä koskevaa kansallista lainsäädäntöä

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Lähentää kolmansien maiden kansalaisten oikeusasemaa koskevaa kansallista lainsäädäntöä

>TAULUKON PAIKKA>

2.4. Maahanmuuttovirtojen hallinta

Muuttovirtojen kaikkien vaiheiden hallintaa on tehostettava läheisessä yhteistyössä lähtö- ja kauttakulkumaiden kanssa.

Laittoman maahanmuuton torjumista tehostetaan toimimalla siihen sekaantuneita rikollisverkostoja vastaan taaten samalla uhrien oikeudet.

Tavoite: Lisätä turvapaikka- ja maahanmuuttoasioita koskevien tilasto- ja muiden tietojen vaihtoa (vaihtoon on sisällytettävä tilastojen lisäksi tietoja kansallisesta lainsäädännöstä ja politiikasta)

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Ehkäistä tehokkaammin ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien taloudellista riistoa

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Avustaa lähtö- ja kauttakulkumaita

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Luoda EU:lle johdonmukainen takaisinottoa ja kotiinpaluuta koskeva politiikka

>TAULUKON PAIKKA>

3. Todellinen Euroopan oikeusalue

Tampereen prioriteetit

Tavoitteena on, että kansalaisilla olisi yhtäläinen käsitys oikeudesta koko unionin sisällä. Oikeus on miellettävä arkielämää helpottavaksi asiaksi, jonka ansiosta henkilöt, jotka uhkaavat yksilöiden ja yhteiskunnan vapautta ja turvallisuutta, joutuvat vastuuseen teoistaan. Tämän edellytyksenä on sekä oikeussuojan parempi saatavuus että täysipainoinen oikeudellinen yhteistyö jäsenvaltioiden välillä.

Tampereen huippukokouksessa vaadittiin ensinnäkin konkreettisia toimia oikeussuojan saatavuuden parantamiseksi Euroopassa ja uhrien oikeudet suojaavien menettelyjen käyttöönottamiseksi. Lisäksi vaadittiin, että luodaan järjestelmä, jossa oikeuden päätökset tunnustetaan vastavuoroisesti.

3.1. Oikeussuojan parempi saatavuus EU:ssa

Todellisen Euroopan oikeusalueen on varmistettava, että yksityishenkilöt ja yritykset voivat saattaa asiansa tuomioistuimen tai viranomaisten käsiteltäväksi missä tahansa jäsenvaltiossa yhtä hyvin kuin omassa maassaan ilman, että jäsenvaltioiden oikeus- ja hallintojärjestelmien eroavuudet tai monimutkaisuus estävät heitä käyttämästä oikeuksiaan tai saavat oikeuksien käyttämisen vaikuttamaan hankalalta.

Tavoite: Varmistaa oikeusvarmuus ja oikeussuojan yhtäläinen saatavuus

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Turvata oikeus vahingonkorvaukseen ja antaa apua rikosten uhreille

>TAULUKON PAIKKA>

3.2. Oikeuden päätösten vastavuoroinen tunnustaminen

Todellisen oikeusalueen on taattava oikeusvarmuus sekä yksityishenkilöille että talouden toimijoille. Siksi tuomioita ja muita oikeusviranomaisten päätöksiä on noudatettava ja ne on pantava täytäntöön koko EU:n alueella.

Tehostettu oikeuden päätösten ja tuomioiden vastavuoroinen tunnustaminen ja lainsäädännön lähentäminen parantaisivat viranomaisten välistä yhteistyötä ja yksilön oikeuksien oikeudellista suojaa. Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen pitäisi olla unionin oikeudellisen yhteistyön kulmakivi sekä yksityisoikeudellisissa että rikosasioissa.

Yksityisoikeudelliset asiat

Tavoite: Parantaa viranomaisten välistä yhteistyötä ja yksilön oikeuksien oikeudellista suojaa tehostamalla oikeuden päätösten ja tuomioiden vastavuoroista tunnustamista ja lähentämällä tarvittaessa lainsäädäntöä [2]

[2] Ks. myös taulukko kohdassa "Yhtenäistämisen jatkaminen yksityisoikeuden alalla".

>TAULUKON PAIKKA>

Rikosoikeudelliset asiat

Tavoite: Varmistaa, että rikollisilla ei ole missään suojapaikkaa

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Varmistaa, että minkä tahansa jäsenvaltion tuomioistuimen päätökset ovat voimassa koko unionin alueella

>TAULUKON PAIKKA>

3.3. Yhtenäistämisen jatkaminen yksityisoikeuden alalla

Oikeudellisen yhteistyön sujuvoittamiseksi ja oikeussuojan saatavuuden parantamiseksi on jatkettava oikeusjärjestelmien yhtenäistämistä ja parannettava niiden yhteensopivuutta.

Tavoite: Poistaa lakien ja menettelyjen eroavuuksista johtuvat esteet

>TAULUKON PAIKKA>

4. Rikollisuuden torjunta koko unionissa

Tampereen prioriteetit ja strategia uudelle vuosituhannelle

Unionin laajuisia toimia kaikkien rikollisuuden muotojen torjumiseksi, vakava järjestäytynyt ja valtioiden rajat ylittävä rikollisuus mukaan luettuna, pitäisi kehittää tasapainoisesti turvaten samalla yksilöiden sekä talouden toimijoiden vapaus ja lainmukaiset oikeudet.

Tässä yhteydessä kiinnitetään erityistä huomiota järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemistä ja valvontaa koskevaan "Euroopan unionin strategiaan uuden vuosituhannen alussa". Tähän lukuun on sisällytetty joitakin mainitussa strategiassa suositeltuja toimia, jotka täydentävät Tampereen huippukokouksen päätelmiä.

4.1. Rikosten ehkäiseminen unionin tasolla

Kaikkien rikollisuuden muotojen, niin järjestäytyneen kuin muunkin rikollisuuden, tehokas torjuminen edellyttää laaja-alaisia ennaltaehkäiseviä toimia.

Rikosten ehkäisemistä koskeva näkökulma on sisällytettävä kaikkiin rikollisuuden vastaisiin EU:n ja jäsenvaltioiden toimiin ja ohjelmiin.

Kansallisten rikostenehkäisemisjärjestöjen yhteistyötä on vahvistettava ja sen painopistealueet on määritettävä.

Tavoite: Ehkäistä rikollisuutta vähentämällä tilaisuuksia siihen

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Vahvistaa jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä

>TAULUKON PAIKKA>

4.2. Yhteistyön tehostaminen rikollisuuden vastaisessa toiminnassa

Todellisella oikeusalueella rikollisille ei saa antaa mahdollisuutta käyttää hyväkseen jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien eroja.

Korkeatasoisen suojan antaminen kansalaisille edellyttää jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisilta nykyistä tiiviimpää yhteistyötä, jota on hyödynnettävä mahdollisimman laajasti tutkittaessa valtioiden rajat ylittävää rikollisuutta.

Amsterdamin sopimuksessa laajennettiin Europolin toimivaltuuksia ja tunnustettiin siten sen keskeinen asema järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisemiseen ja torjumiseen tähtäävässä eurooppalaisessa yhteistyössä.

Tavoite: Koordinoida ja tarvittaessa keskittää oikeusmenettelyjä

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Antaa mahdollisimman tehokasta keskinäistä oikeusapua

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Suojella rikoksen uhrien oikeuksia ja tukea heitä

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Kehittää operatiivista poliisiyhteistyötä ja lainvalvontakoulutusta EU:n tasolla

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Tehostaa tulliyhteistyötä rikostentorjunnan alalla ja tietotekniikan hyödyntämisessä

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Vaalia järjestäytyneen rikollisuuden vastaista kansainvälistä yhteistyötä

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Vahvistaa Europolin asemaa rikollisuuden torjuntaa ja ehkäisemistä koskevan eurooppalaisen yhteistyön toteuttajana antamalla sille tarvittavaa tukea ja resursseja

>TAULUKON PAIKKA>

4.3. Eräiden rikollisuuden muotojen torjuminen

Kansallisen rikoslainsäädännön osalta pyrkimyksissä sopia yhteisistä määritelmistä, kriminalisoinnista ja seuraamuksista olisi keskityttävä ensimmäisessä vaiheessa vain muutamiin erityisen tärkeisiin aloihin. On tehtävä sopimukset yhteisistä määritelmistä, kriminalisoinnista ja seuraamuksista vakavan järjestäytyneen rikollisuuden ja valtioiden rajat ylittävän rikollisuuden torjumiseksi, jotta voidaan turvata yksilöiden ja talouden toimijoiden vapaus ja lainmukaiset oikeudet.

Tavoite: Hyväksyä koko EU:n kattava yhteinen lähestymistapa rajat ylittävään rikollisuuteen

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Hyväksyä koko EU:n kattava yhteinen lähestymistapa rajat ylittävään rikollisuuteen

>TAULUKON PAIKKA>

4.4. Erityistoimet rahanpesun torjumiseksi

Rahanpesu on keskeisellä sijalla järjestäytyneessä rikollisuudessa. Se on kitkettävä kaikkialta, missä sitä esiintyy. Siksi on ryhdyttävä konkreettisiin toimiin, jotta rikoksen tuottama hyöty voidaan jäljittää, jäädyttää, takavarikoida ja tuomita menetetyksi.

Tavoite: Riistää rikollisilta rikoksen tuottama hyöty

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Lisätä tietämystä ja valmiutta torjua rahanpesuun liittyvää toimintaa

>TAULUKON PAIKKA>

5. Unionin sisä- ja ulkorajoihin sekä viisumipolitiikkaan liittyvät kysymykset, ey:n perustamissopimuksen 62 artiklan soveltaminen ja Schengenin säännöstön siirtäminen yhteisön toimivaltaan

Tavoite: Kehittää edelleen yhteistä viisumipolitiikkaa

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Kehittää edelleen väärien asiakirjojen tunnistamista koskevaa yhteistä politiikkaa

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Tehostaa unionin ulkorajoilla tehtäviä tarkastuksia

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Schengenin säännösten kehittäminen ja siirtäminen yhteisön toimivaltaan

>TAULUKON PAIKKA>

6. Unionin kansalaisuus

Tavoite: Helpottaa unionin kansalaisten oikeutta liikkua ja oleskella vapaasti unionin alueella

>TAULUKON PAIKKA>

Tavoite: Tiedottaa unionin kansalaisuuteen kuuluvien oikeuksien toteutumisesta .

>TAULUKON PAIKKA>

7. Yhteistyö huumeiden torjunnassa

Euroopan unionin huumeiden vastaisen strategian prioriteetit

Huumausaineet ovat uhkana yhteisöjen ja yksilöiden turvallisuudelle, joten ongelma on pyrittävä ratkaisemaan kokonaisvaltaisella, monialaisella ja yhtenäisellä tavalla. Euroopan unionin huumausainestrategiasta kaudelle 2000-2004 tehdään Euroopan huumausaineiden ja niiden väärinkäytön seurantakeskuksen (EMCDDA) ja Europolin avulla sekä väli- että loppuarviointi.

Tavoite: Toteuttaa Helsingin Eurooppa-neuvoston hyväksymä EU:n huumausainestrategia vuosiksi 2000-2004

>TAULUKON PAIKKA>

8. Ulkoisen toiminnan vahvistaminen

Tampereen ja Feiran Eurooppa-neuvoston prioriteetit

Vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luomiseksi on käytettävä tehokkaasti ja yhdenmukaisesti kaikkea Euroopan unionilla erityisesti ulkosuhteiden alalla käytettävissä olevaa toimivaltaa ja välineitä. Oikeus- ja sisäasiakysymykset on otettava huomioon muiden unionin politiikkojen ja toimien määrittelyssä ja täytäntöönpanossa.

Tavoite: Kaikkia unionilla erityisesti ulkosuhteiden alalla olevia toimivaltuuksia ja välineitä on käytettävä tehokkaasti ja yhdenmukaisesti. Oikeus- ja sisäasiakysymykset on otettava huomioon muiden unionin politiikkojen ja toimien määrittelyssä ja täytäntöönpanossa

>TAULUKON PAIKKA>

9. Muut vireillä olevat aloitteet

>TAULUKON PAIKKA>

Top