Help Print this page 
Title and reference
Raportti Laekenin Eurooppa-Neuvostolle - Yleishyödylliset palvelut

/* KOM/2001/0598 lopull. */
Languages and formats available
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html ES html DA html DE html EL html EN html FR html IT html NL html PT html FI html SV
PDF pdf ES pdf DA pdf DE pdf EL pdf EN pdf FR pdf IT pdf NL pdf PT pdf FI pdf SV
Multilingual display
Text

52001DC0598

Raportti Laekenin Eurooppa-Neuvostolle - Yleishyödylliset palvelut /* KOM/2001/0598 lopull. */


RAPORTTI LAEKENIN EUROOPPA-NEUVOSTOLLE - Yleishyödylliset palvelut

(Komission esittämä)

SISÄLLYSLUETTELO

1. Johdanto 3

2. Yleishyödyllisten palvelujen taloudellisen elinkyvyn takaaminen sisämarkkinoilla 5

2.1 Korvaus julkisen palvelun velvoitteista valtiontukisääntöjen valossa 6

2.1.1 Yhteisön toimintapuitteet 6

2.1.1.1 Milloin korvaus on tukea- 6

2.1.1.2 Yhteensopivuussehdot 6

2.1.1.3 Ilmoitusvelvollisuus 9

2.1.2 Oikeusvarmuutta parantavat toimenpiteet 9

2.1.2.1 Kaksivaiheinen toimintamalli 9

2.1.2.2 Avoimuutta lisääviä lisätoimia 10

2.2 Yhteisön sääntöjen soveltaminen palveluntarjoajan valintaan 11

3. Hyvin toimivat yleishyödylliset palvelut eurooppalaisille ihmisille ja yrityksille 12

3.1 Tehokas arviointi yleishyödyllisten palvelujen toimivuudesta 13

3.1.1 Alakohtainen raportointi 14

3.1.2 Vuosittainen arviointi Cardiffin prosessin mukaisesti 15

3.1.3 Vertailukohtien asettaminen muilla yleishyödyllisten palvelujen aloilla 17

3.2 Perustamissopimuksen 16 artiklan periaatteiden edelleenkehittely 17

4. Päätelmät 21

Liite

1. Vaikka maailma muuttuu, yleishyödylliset palvelut pysyvät tärkeänä osana eurooppalaista yhteiskuntamallia. Euroopan kansalaiset ja yritykset ovat oppineet odottamaan, että käytettävissä on runsaasti erilaisia laadukkaita yleishyödyllisiä palveluja kohtuulliseen hintaan. Palveluilla on vaikutusta ihmisten elämänlaatuun, ja ne ovat edellytys monien perusoikeuksien hyödyntämiselle. Kaikkien käytettävissä olevat yleishyödylliset palvelut kuuluvat kaikille eurooppalaisille yhteiskunnille yhteisiin arvoihin. Yleishyödylliset palvelut edesauttavat eurooppalaisten yritysten kilpailukykyä ja vahvistavat yhteiskunnallista ja alueellista yhtenäisyyttä Euroopan unionissa. Ne ovat olennainen osa yhteisön kuluttajansuojapolitiikkaa. Ehdokasmaille hyvin toimivat yleishyödylliset palvelut ovat ratkaiseva tekijä, joka sujuvoittaa maiden liittymistä Euroopan unioniin.

2. Se, että Euroopan kansalaiset ja yritykset pitävät tärkeänä yleishyödyllisten palvelujen säilyttämistä ja kehittämistä, on otettu huomioon myös EU:n politiikassa. Yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen rooli tunnustetaan selkeästi EY:n perustamissopimuksen 16 artiklassa, joka lisättiin sopimukseen Amsterdamin sopimuksella. Tuoreempaa kehitystä edustaa, että yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen käyttömahdollisuus liitettiin myös Euroopan unionin perusoikeuksiin. Nizzan Eurooppa-neuvosto antoi juhlallisen julistuksen Euroopan unionin perusoikeuskirjasta, [1] ja sen 36 artiklassa todetaan seuraavaa:

[1] EYVL C 364, 18.12.2000, s. 1.

"Edistääkseen unionin sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta unioni tunnustaa mahdollisuuden käyttää kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisia yleistä taloudellista etua koskevia palveluja Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti, sekä kunnioittaa tätä oikeutta."

3. Markkinat pystyvät omin päin hyvin tuottamaan useita yleishyödyllisiä palveluja monien käyttöön. Aina markkinat eivät kuitenkaan onnistu täyttämään yhteiskunnallisesti toivottavia tavoitteita, ja silloin palveluntarjonta jää riittämättömäksi. Syynä siihen voivat olla vaikkapa, että i) ihmiset tai markkinat eivät osaa antaa riittävää arvoa vasta myöhemmin saatavalle tai koko yhteiskunnalle koituvalle hyödylle (esimerkkialana koulutus), ii) yhteiskunta haluaa tukea ns. meriitti- ja klubihyödykkeitten tuotantoa ja käyttöä (esim. museot) tai iii) yhteiskunta pyrkii varmistamaan, että kaikki kansalaiset köyhimpiä myöten voivat käyttää tiettyjä riittävän laadukkaita palveluja. Silloin voidaan tarvita julkisen sektorin toimia.

4. Komissio on esittänyt tämän alan politiikkansa periaatteet ja tavoitteet kahdessa toisiaan täydentävässä tiedonannossa yleishyödyllisistä palveluista Euroopassa. Ne julkaistiin vuosina 1996 ja 2000. [2] Vuoden 1996 tiedonannossaan komissio selvitti erityisesti, että laadukkaitten yleishyödyllisten palveluitten tarjoaminen ja kehittäminen on täysin perustamissopimuksen määräysten mukaista ja että perustamissopimus sallii tällaisten palvelujen kaikkien erityispiirteitten ottamisen täysipainoisesti huomioon. Vuoden 2000 tiedonannossa tunnustettiin tarve parantaa jäsenvaltioitten ja toimijoitten oikeusvarmuutta ja selvitettiin, mitkä ovat perustamissopimuksen sisämarkkina- ja kilpailusääntöjen soveltamisalat ja -kriteerit.

[2] EYVL C 281, 26. 9. 1996, s. 3. ja EYVL C 17, 19.1. 2001, s. 4.

5. Nizzassa 7.-9. joulukuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto pani merkille, että "komissio aikoo tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa pohtia, millä keinoin voitaisiin lisätä ennakoitavuutta sekä parantaa oikeusvarmuutta yleishyödyllisiä palveluja koskevaa kilpailulainsäädäntöä sovellettaessa." Samalla Eurooppa-neuvosto hyväksyi sisämarkkinaneuvoston 28. syyskuuta 2000 antaman julistuksen, jossa esitetään seuraavat kaksi huolenaihetta:

- "Sovellettaessa sisämarkkina- ja kilpailusääntöjä on yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen voitava suorittaa tehtävänsä oikeusvarmoissa ja elinvoimaisen talouden olosuhteissa, joissa taataan muun muassa näiden palvelujen yhdenvertaisen kohtelun, laadun ja jatkuvuuden periaatteet. Tätä varten on täsmennettävä, kuinka yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen rahoitustavat niveltyvät valtiontukiin liittyvien sääntöjen soveltamiseen. Erityisesti olisi tunnustettava sellaisten tukien hyväksyttävyys, joiden tarkoituksena on korvata yleistä taloudellista etua koskevien tehtävien suorittamisesta aiheutuneet lisäkustannukset 86 artiklan 2 kohtaa täysimääräisesti noudattaen.

- Koska yleistä taloudellista etua koskevat palvelut vaikuttavat talouskasvuun ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin, on täysin perusteltua, että niiden toimivuutta arvioidaan säännöllisesti toissijaisuusperiaatteen mukaisesti erityisesti palvelujen laadun, saatavuuden, turvallisuuden sekä kohtuullisen ja avoimen hinnan osalta. Arviointi voitaisiin tehdä esimerkiksi Cardiffin prosessin puitteissa asianmukaisella tasolla hyvien käytäntöjen vaihdon tai vertaisarviointien sekä jäsenvaltioiden osuuksien ja komission selvitysten pohjalta. Kansalaisia ja kuluttajia voidaan kuulla muiden muassa kansalaisia ja yrityksiä varten perustetun sisämarkkinafoorumin tapaisten tahojen välityksellä."

6. Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota esittämään raportin yleishyödyllisistä palveluista Laekenissa joulukuussa 2001 kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle. Tämä raportti on vastaus tuohon pyyntöön. Sen tarkoituksena ei ole antaa kattavaa katsausta yleishyödyllisiin palveluihin liittyvän toiminnan linjauksiin yhteisön tasolla, eikä se korvaa vuoden 1996 ja 2000 tiedonantoja. Kyseiset tiedonannot ja erityisesti niissä annetut määritelmät, periaatteet ja tavoitteet pätevät edelleen. [3] Tämän tiedonannon tarkoitus on rajatumpi: sillä pyritään täydentämään vuosien 1996 ja 2000 tiedonantoja vastaamalla sisämarkkinaneuvoston esittämiin huolenaiheisiin ja ottamalla huomioon syyskuussa 2000 annettuun tiedonantoon jäsenvaltioilta ja muilta tahoilta saadut kommentit.

[3] Vuosien 1996 ja 2000 tiedonannoissa annetut termimääritelmät esitetään tämän raportin liitteessä.

2. Yleishyödyllisten palvelujen taloudellisen elinkyvyn takaaminen sisämarkkinoilla

7. Yhteisön lainsäädäntö jättää pääsääntöisesti jäsenvaltioiden päätettäväksi, järjestävätkö ne julkiset palvelut itse suoraan tai epäsuorasti (muiden julkisten tahojen kautta) vai antavatko ne sen jonkin muun tahon tehtäväksi. [4] Kun kyse on taloudellisesta toiminnasta, jolla on yhteisön laajuista merkitystä, varmistetaan noudattamalla (julkisten ja yksityisten) toimijoiden yhtäläistä kohtelua ja kilpailua koskevia perustamissopimuksen sääntöjä ja periaatteita, että palvelut järjestetään mahdollisimman suotuisissa markkinoilta löydettävissä oloissa.

[4] Ellei yhteisön lainsäädännössä toisin säädetä, kuten liikenteen osalta.

8. Yleishyödyllisten palvelujen olisi voitava täyttää tehtävänsä tasapainoisissa taloudellisissa oloissa. Tätä nykyä pystytään tarjoamaan useita yleishyödyllisiä palveluja markkinaoloissa ilman lisätukea, kun taas joidenkin palvelujen elinkyky edellyttää jonkinlaista tukea. Rajalinja näiden kahden palvelutyypin välillä ei ole kiinteä, vaan se voi muuttua tekniikan ja talouden kehityksen myötä.

9. Yleishyödyllisten palvelujen rahoitukseen voidaan myöntää yhteisön rahoitusta esim. rakennerahastoista tai TEN-ohjelmista, mutta on jäsenvaltioiden asia huolehtia tällaisten palvelujen taloudellisesta vakaudesta. Perustamissopimus sallii kuitenkin jäsenvaltioiden antavan rahoitusta sellaisille yleishyödyllisille palveluille, jotka eivät muuten olisi taloudellisesti elinkykyisiä. Yleistä taloudellista etua koskevia palveluja käsittelevissä alakohtaisissa direktiiveissä annetaan lisäksi mahdollisuus perustaa rahastoja tai muita kompensaatiomenetelmiä näiden palvelujen rahoittamista varten. Jäsenvaltioiden mahdollisuutta antaa taloudellista tukea yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjoamiseen voivat periaatteessa rajoittaa yhteisön valtiontukisäännöt. Perustamissopimukseen perustuvat toimintapuitteet ovat tähän mennessä olleet käytännössä niin joustavia, että jäsenvaltiot ovat pystyneet rahoittamaan yleishyödyllisiä palveluja silloin, kun se on ollut tarpeellista.

10. Palvelut sekä niiden organisointi- ja rahoitusmuodot ovat siksi monenlaisia, että sisämarkkina- ja kilpailusääntöjen soveltamisessa nousee joskus esiin monimutkaisia kysymyksiä. Syyskuussa 2000 antamassaan tiedonannossa komissio lupasikin pohtia edelleen, miten se voisi parhaiten lisätä oikeusvarmuutta käytettävissään olevilla keinoilla. Sittemmin komissio on ryhtynyt asiassa erinäisiin toimiin, joilla on merkitystä myös yleishyödyllisten palvelujen kannalta. [5]

[5] Komissio antoi 12.1.2001 kolme ryhmäpoikkeusasetusta, joiden aiheena ovat koulutustuki, vähämerkityksinen tuki sekä tuki pk-yrityksille (EYVL L 10, 13.1.2001, s. 20, 30 ja 33). Lisäksi komissio on antanut suuntaviivat ympäristönsuojelun valtiontuelle (EYVL C 37, 3.2.2001, s. 3) sekä tiedonannon hukkakustannuksiin liittyvistä valtiontukien analyysimenetelmistä sähköalalla (http://www.europa.eu.int/comm/competition/state_aid/legislation/aid3.html

electricity) ja tiedonannon valtionapusääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan (C(2001) 3063, 17.10.2001). Tiedonannossaan tietyistä elokuviin ja muihin audiovisuaalisiin teoksiin liittyvistä oikeudellisista näkökohdista (KOM(2001) 534, 26.9.2001) komissio antoi yleisiä ohjeita valtiontuesta elokuva-alalla. Komissio on sittemmin laatinut myös valtiontuen tulostaulun 2001 (KOM(2001) 412, 18.7.2001) ja julkistanut valtiontukirekisterinsä.

11. Syyskuussa 2000 annetun tiedonannon herättämässä keskustelussa on kuitenkin käynyt ilmi, että on edelleen syytä tarkastella erityisesti yhteisön sääntöjen soveltamista yhden tai useamman yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tarjoajan valintaan sekä julkisen palvelun velvoitteen taloudellista korvaamista valtiontukisääntöjen valossa.

2.1 Korvaus julkisen palvelun velvoitteista valtiontukisääntöjen valossa

12. Monet yleishyödyllisten palvelujen tarjoajat saavat jonkinlaista julkista rahoitusta korvauksena niille uskotun julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä. Jäsenvaltioiden viranomaisilla, yleishyödyllisten palvelujen tarjoajilla sekä muilla asianosaisilla on sen vuoksi oltava varmuus siitä, miten valtiontukisääntöjä sovelletaan näihin korvauksiin.

2.1.1 Yhteisön toimintapuitteet

13. Perustamissopimuksen sisämarkkina- ja kilpailusääntöjen muodostamia yleisiä toimintapuitteita selostettiin seikkaperäisesti jo syyskuun 2000 tiedonannossa. Niinpä tässä osiossa palautetaankin vain mieliin eräät perusperiaatteet, joita yhteisön valtiontukisääntöjen yhteydessä sovelletaan julkisen palvelun velvoitteitten täyttämisestä annettavaan korvaukseen. [6]

[6] Komission yksiköt ovat laatineet valmisteluasiakirjan, jossa selvitetään yksityiskohtaisesti valtiontukisääntöjen soveltamista korvauksiin.

2.1.1.1 Milloin korvaus on tukea-

14. Jäsenvaltion myöntämä taloudellinen korvaus yleishyödyllisen palvelun tarjoajalle on 87 artiklan 1 kohdassa mukaista taloudellista etua. Koska 87 artiklan 1 kohdassa ei erotella valtion toimenpiteitä niiden syiden tai tavoitteitten perusteella vaan määritellään ne vaikutustensa pohjalta, yhteisöjen ensimmäisen asteen tuomioistuin on vahvistanut, että viranomaisten yritykselle myöntämä rahoitusetu korvaukseksi julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä on 87 artiklan 1 kohdan mukaista tukea. [7] Ellei tuomioistuimen oikeuskäytännön kehityksestä muuta johdu, korvauksiin on näin ollen sovellettava valtiontukisääntöjä, jos 87 artiklan 1 kohdan muut edellytykset täyttyvät. [8]

[7] Ensimmäisen asteen tuomioistuimen 27.2.1997 antama tuomio asiassa T-106/95, Fédération Française des Sociétés d'Assurances (FFSA) ym. v. komissio, Kok. 1997, s. II-229, vahvistettu yhteisöjen tuomioistuimen 25.3.1998 asiassa C-174/97 P antamalla määräyksellä, Kok. 1998, s. I-1303; ensimmäisen asteen tuomioistuimen 10.5.2000 antama tuomio asiassa T-46/97, SIC - Sociedade Independente de Comunicação SA v. komissio, Kok. 2000, s. II-2125.

[8] Edellytykset selitetään komission tiedonannossa syyskuulta 2000, EYVL C 17, 19.1. 2001, s. 4.

2.1.1.2 Yhteensopivuussehdot

15. Vaikka korvaus kuuluisikin valtiontukikiellon piiriin 87 artiklan 1 kohdan mukaisesti, se voi silti olla yhteisön lainsäädännön mukainen. Korvaukselle voidaan nimittäin myöntää jokin 87 artiklan 2 ja 3 kohdan - tai sisämaanliikenteen ollessa kyseessä 73 artiklan - mukaisista erityisistä poikkeuksista taikka perustamissopimuksen 86 artiklan 2 kohdan mukainen poikkeus. 87 artiklan 2 ja 3 kohdan soveltaminen ei ole aiheuttanut erityisiä ongelmia yleishyödyllisten palvelujen yhteydessä. 73 artiklan soveltamista täsmennetään taas johdetussa oikeudessa. [9] 86 artiklan 2 kohdan soveltaminen vaatii kuitenkin lisäselvennyksiä. [10] Kyseisessä kohdassa määrätään seuraavaa.

[9] Asetus (ETY) N:o 1191/69 ja asetus (ETY) N:o 1107/70, joita kumpaakin ollaan ajanmukaistamassa (asiakirjat KOM(2000) 7 ja 5, 26.7.2000).

[10] Yleisradiotoiminnan harjoittajille myönnettävien korvausten yhteensopivuutta arvioidaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta muuttavaan Amsterdamin sopimukseen liitetyn jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoimintaa koskevan pöytäkirjan perusteella (sopimus tuli voimaan 1.5.1999), EYVL C 340, 10.11.1997, s. 109, sekä valtionapusääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan annetun komission tiedonannon pohjalta, 17.10.2001.

"Yrityksiin, jotka tuottavat yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja, sekä fiskaalisiin monopoleihin sovelletaan tämän sopimuksen määräyksiä ja varsinkin kilpailusääntöjä siltä osin kuin ne eivät oikeudellisesti tai tosiasiallisesti estä yrityksiä hoitamasta niille uskottuja erityistehtäviä. Kaupan kehitykseen ei saa vaikuttaa tavalla, joka olisi ristiriidassa yhteisön etujen kanssa."

16. Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajalle myönnettävä tuki sopii edellä mainitun määräyksen mukaan periaatteessa yhteen perustamissopimuksen kanssa, jos se on välttämätöntä julkisen palvelun velvoitteitten täyttämiseksi. Asiassa FFSA antamassaan tuomiossa ensimmäisen asteen tuomioistuin katsoi seuraavaa: "Valtion tuen myöntämiseen ei perustamissopimuksen 90 artiklan 2 kohdan perusteella voida soveltaa mainitun perustamissopimuksen 92 artiklassa määrättyä kieltoa edellyttäen, että kyseisellä tuella pyritään vain sellaisten lisäkustannusten korvaamiseen, joita yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottavalle yritykselle aiheutuu tämän erityistehtävän hoitamisesta, ja että tuen myöntäminen mainitulle yritykselle on tarpeen, jotta se voi huolehtia julkisesta palveluvelvollisuudestaan taloudellisesti tasapainoisissa olosuhteissa (asia Corbeau, tuomion 17-19 kohta). Tuen tarpeellisuutta harkittaessa on arvioitava kokonaisuudessaan ne taloudelliset olosuhteet, joissa kyseinen yritys hoitaa sille uskottuja erityisalaan kuuluvia toimintoja ottamatta huomioon niitä mahdollisia etuja, joita se voi saada niiltä aloilta, jotka kuuluvat kilpailun piiriin" (178 kohta). [11]

[11] Perustamissopimuksen artiklojen numerointia muutettiin Amsterdamin sopimuksella. Tuomioistuimen viittaama artiklakohta on nyt 86 artiklan 2 kohta.

17. Tuomioistuin on arvioinut julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä syntyvät ylimääräiset kustannukset ja verrannut niitä myönnetyn tuen määrään. Ellei tuen määrä ylitä ylimääräisten kustannusten määrää, tuki voidaan periaatteessa hyväksyä 86 artiklan 2 kohdan mukaisesti. [12]

[12] Komissio käytti tätä menettelyä kahdessa vuonna 1999 tehdyssä päätöksessä. Päätöksissä todettiin, ettei korvauksen määrä ylittänyt julkisen palvelun tarjoamisen kustannuksia ja että se siksi oli 86 artiklan 2 kohdan mukainen (24.2.1999 tehty päätös asiassa NN 70/98 Kinderkanal/Phoenix ja 29.9.1999 tehty päätös asiassa NN 88/98 BBC News 24).

18. Korvauksen järjestämistavan suhteen jäsenvaltioilla on itse asiassa paljon harkinnanvaraa. Yritysten tarpeista riippuen korvaus voidaan suorittaa vuosittaisina tukina, veroetuuksina, alennettuina sosiaalimaksuina jne. Komission kannalta on ratkaisevaa, ettei etuuden määrä ylitä yritykselle yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamisesta syntyviä ylimääräisiä kustannuksia. Vastaavasti komissio suhtautuu 295 artiklan mukaisesti täysin neutraalisti siihen, onko kyse julkisesta vai yksityisestä yrityksestä. Valinta on täysin jäsenvaltioiden oma asia.

19. Jos yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvä palvelu on annettu tehtäväksi tasapuolisella, avoimella ja syrjimättömällä menettelyllä, [13] mitä tulee tarjottaviin palveluihin ja korvauksen määrään, korvausmäärän katsotaan yleensä vastaavan 86 artiklan 2 kohdan edellytyksiä, kunhan menettely on luonteeltaan aidosti kilpailullinen.

[13] Erityisesti avoimen tarjouskilpailun perusteella, sen mukaan kuin asiaa koskevassa lainsäädännössä säädetään.

20. Komission kokemuksen mukaan käytännössä vain suhteellisen harvoissa tapauksissa korvaus asetetaan kiistanalaiseksi tai siitä edes valitetaan. Ongelmia esiintyy nimenomaan kokonaan tai osittain vapautetuilla aloilla, kuten televiestinnässä, liikenteessä ja postipalveluissa. Ongelmia voi esiintyä myös tv- ja radioalalla. Kyse on mm. mahdollisista julkiseen palveluun liittyvistä toimista niihin liittymättömiin toimiin suunnattavista ristikkäistuista sekä korvauksen määrästä. Tämän suhteen komissio pitää välttämättömänä, että jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta 25. kesäkuuta 1980 annetussa komission direktiivissä 80/723/ETY [14] säädettyjä vaatimuksia noudatetaan säntillisesti. Jäsenvaltioiden on erityisesti ryhdyttävä tarvittaviin varotoimiin sen välttämiseksi, että yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamisesta maksettavaa korvausta - vaikka vain osaa siitä - käytettäisiin julkiseen palveluun liittymättömien toimien tukemiseen. Tällaisia ristikkäistukia ei voida hyväksyä.

[14] EYVL L 195, 29.7.1980, s. 35, muutettu viimeksi 26.6.2000 annetulla direktiivillä 2000/52/EY, EYVL L 193, 29.7.2000, s. 75.

21. Edellisten periaatteitten soveltamisen edellytyksenä on kuitenkin, että palveluntarjoajaksi nimetyn yrityksen velvollisuudet täsmennetään viranomaisen päätöksessä tai toimivaltaisen viranomaisen kanssa tehdyssä sopimuksessa. [15] Korvauksen määrä on aina määritettävä selkeitten, avointen ja syrjimättömien sääntöjen perusteella. Esimerkiksi asetuksessa (ETY) N:o 1191/69 [16] säädetään maantieliikenteen alalla tehtävästä poikkeuksesta, jonka mukaan etukäteisilmoitusvelvollisuudesta vapautetaan korvaukset, jotka perustuvat etukäteen vahvistetuille laskutavoille eikä tappioitten hyvittämiseen jälkikäteen.

[15] Meriliikenteen kabotaasista annetun asetuksen (ETY) N:o 3577/92 4 artiklassa säädetään poikkeuksesta meriliikenteen alalla.

[16] Julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä 26.6.1969 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 1191/69, EYVL L 156, 28.6. 1969, s. 1.

22. Poikkeaminen perustamissopimuksen määräyksistä 86 artiklan 2 kohdan nojalla ei saa johtaa siihen, että kauppa laajenisi yhteisön etujen vastaisiin mittasuhteisiin.

23. Huomattava on myös, ettei komissio voi hyväksyä sellaista valtiontukea, joka rikkoo muita yhteisön lainsäädännön säännöksiä vastaan. [17] Tältä osin komissio katsoo, että kun noudatetaan sekä neuvoston direktiivissä 92/50/ETY vahvistettuja sääntöjä että käyttöoikeussopimuksia (konsessio) yhteisön oikeudessa käsittelevässä komission tulkitsevassa tiedonannossa [18] asetettuja sääntöjä ja periaatteita, vähenee riski, että myöntämismenettelyssä rikottaisiin muita perustamissopimuksen määräyksiä kuin 86-88 artiklaa.

[17] Ensimmäisen asteen tuomioistuimen 27.9.2000 antama tuomio asiassa T-148/98, BP Chemicals v. komissio, Kok. 2000, s. II-3145 (55 ja 77 kohta).

[18] EYVL C 121, 29.4.2000, s. 2.

2.1.1.3 Ilmoitusvelvollisuus

24. Kaikista tukena pidettävistä korvauksista on periaatteessa ilmoitettava. Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan 88 artiklassa määrätty ennakkoilmoitusvelvoite on yleinen velvoite, joka kattaa kaiken tuen ja jonka tarkoituksena on estää perustamissopimuksen vastaisten tukien toteuttaminen. [19] Tuesta on siksi ilmoitettava komissiolle ennen sen myöntämistä, vaikka tuki täyttäisikin poikkeuksen myöntämisen perusteet ja olisi perustamissopimuksen mukainen.

[19] Asia C-332/98, Coopérative d'Exportation du Livre Français (CELF), Kok. 2000, s. I-4833.

25. Oikeudellisessa nyky-ympäristössä velvoitteesta on vain kolme merkittävää poikkeusta: Ilmoitusta ei vaadita, jos kyse on 12. tammikuuta 2001 annetun komission asetuksen (EY) N:o 69/2001 [20] mukaisesta "vähämerkityksisestä" tuesta. Toiseksi jätetään ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle korvaukset, jotka täyttävät julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä 26. kesäkuuta 1969 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 1191/69 [21] asetetut vaatimukset. Lisäksi komissio aikoo ehdottaa valtiontukien ilmoittamisessa käytettävien menettelyjen sopeuttamista tapauksissa, joissa korvaus liittyy julkisen palvelun velvoitteisiin harjoittaa liikennettä yhteisön syrjäseutualueille ja pienille saarille. [22]

[20] EYVL L 10, 13.1.2001, s. 30.

[21] EYVL L 156, 28.6.1969, s. 1.

[22] Valkoinen kirja eurooppalaisesta liikennepolitiikasta vuoteen 2010, KOM(2001) 370 lopullinen, 12.9.2001.

26. Huomattakoon, että kuten muillakin valtiontuen osa-alueilla jäsenvaltiot voivat myös nyt puheena olevissa kysymyksissä ilmoittaa komissiolle yksittäisistä korvaushankkeista tai -järjestelmistä. Komission hyväksymän järjestelmän puitteissa myönnettävistä yksittäisistä tuista ei tavallisesti tarvitse ilmoittaa sille.

2.1.2 Oikeusvarmuutta parantavat toimenpiteet

2.1.2.1 Kaksivaiheinen toimintamalli

27. Komissio on sitoutunut jatkossakin etsimään keinoja, joilla parannetaan yleishyödyllisiin palveluihin liittyvää oikeusvarmuutta samalla, kun valtiontukisääntöjä sovelletaan tehokkaasti. Sen vuoksi komissio piti 7. kesäkuuta 2001 jäsenvaltioiden edustajien kanssa kokouksen saadakseen paremman käsityksen niistä ongelmista, joita jäsenvaltiot kohtaavat yleishyödyllisten palvelujen rahoitusta järjestäessään. Jäsenvaltioiden ja muiden osapuolten kanssa käytyjen keskustelujen ja omien käytännön kokemustensa perusteella komissio on päätymässä kaksivaiheiseen toimintamalliin.

28. Ensi vaiheessa komissio aikoo vuoden 2002 aikana luoda yhdessä jäsenvaltioiden kanssa koko yhteisön kattavat toimintapuitteet valtiontuelle, jota myönnetään yrityksille yleistä taloudellista etua koskevan palvelun tarjoamiseksi. Sitä kautta jäsenvaltiot ja yritykset saisivat tietää, millä edellytyksillä komissio voi hyväksyä valtiontuen, jota myönnetään korvaukseksi julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä. Voitaisiin mm. täsmentää ne ehdot, joita komissio soveltaa hyväksyessään valtiontukijärjestelmiä, joita käytettäessä taas saadaan helpotusta yksittäisiin tukiin kohdistuvaan ilmoitusvelvollisuuteen.

29. Toisessa vaiheessa komissio arvioi toimintapuitteitten soveltamisesta saatuja kokemuksia ja ehdottaa - sikäli ja siinä määrin kuin aihetta on - asetusta, jolla vapautettaisiin tietyt yleistä taloudellista etua koskeviin palveluihin liittyvät tuet ennakkoilmoitusvelvoitteesta. Tässä ryhmäpoikkeuksessa olisi täsmennettävä selvästi ne olosuhteet, joissa julkista rahoitusta ei pidettäisi perustamissopimuksessa tarkoitettuna valtiontukena sen vuoksi, ettei se täytä kaikkia 87 artiklan 1 kohdan edellytyksiä, ja/tai määriteltävä täsmälliset kriteerit, joiden täyttyessä valtiontukena pidettävä rahoitus on perustamissopimuksen mukaista. Tällainen kriteeri voisi olla vaikkapa yleistä taloudellista etua koskevan palvelun antaminen tehtäväksi tasapuolisen, avoimen, syrjimättömän ja luonteeltaan kilpailullisen tarjousmenettelyn kautta. [23] Asetus voisi kattaa kaikki yleishyödyllisten palvelujen alat tai rajoittua tiettyihin sektoreihin. Sillä voitaisiin lisäksi parantaa oikeusvarmuutta sellaisilla aloilla kuin paikalliset ja sosiaaliset yleishyödylliset palvelut. Ryhmäpoikkeusasetusta valmistellakseen komission olisi aikanaan tehtävä ehdotus neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/1998 [24] muuttamiseksi.

[23] Toinen esimerkki löytyy komission ehdotuksesta asetukseksi tuen myöntämisestä rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteen yhteensovittamiseen, KOM(2000) 5, 26.7.2000.

[24] EYVL L 142, 14.5.1998, s. 1.

2.1.2.2 Avoimuutta lisääviä lisätoimia

30. Kuten syyskuun 2000 tiedonannossa selvitettiin, ne yleishyödylliset palvelut, joihin ei kuulu taloudellista toimintaa, eivät kuulu kilpailu- ja sisämarkkinasääntöjen soveltamisalaan. Sen vuoksi on ehdotettu, että komissio laatisi luettelon luonteeltaan muista kuin taloudellisista yleishyödyllisistä palveluista. Yhteisöjen tuomioistuimen kanta taloudellisen ja ei-taloudellisen toiminnan erosta on johdonmukaisesti ollut, että "taloudellista toimintaa on kaikki toiminta, jossa tavaroita tai palveluja tarjotaan tietyillä markkinoilla". [25] Useimmissa yleishyödyllisiin palveluihin liittyvissä tapauksissa ero ei aiheuta ongelmia. Erittäin ongelmalliseksi on sen sijaan osoittautunut "ei-taloudellisen toiminnan" abstrakti määritelmä. Sitä paitsi tekniset, taloudelliset ja yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat siihen, mitä palveluja voidaan tarjota markkinoilla, ja niiden kirjo onkin muuttunut ajan myötä. Vaikka esimerkkejä voidaan luonnollisesti luetella, [26] ei olisikaan mahdollista laatia täsmällistä ennakkoluetteloa kaikista sellaisista yleishyödyllisistä palveluista, joita on pidettävä "ei-taloudellisina".

[25] Yhteisön tuomioistuimen tuomio yhdistetyissä asioissa C-180-184/98 Pavel Pavlov ym. v. Stichting Pensioenfonds Medische Specialisten, Kok. 2000, s. I-6451.

[26] Ks. komission tiedonantoa syyskuulta 2000 ja erityisesti sen kohtia 28-30 sekä alaviitteessä 6 viitattua valmisteluasiakirjaa.

31. Parantaakseen kilpailupolitiikan ja yleishyödyllisten palvelujen avoimuutta entisestään komissio aikoo kuitenkin lisätä vuosittaiseen raporttiinsa kilpailupolitiikasta erityisen yleishyödyllisiä palveluja käsittelevän osion, jossa selvitetään, miten kilpailusääntöjä on sovellettu tällaisiin palveluihin.

32. Lisäksi komissio yksilöi valtiontukirekisterissään yleishyödyllisiin palveluihin liittyvät tapaukset, jotta tapauskohtainen käytäntö olisi paremmin käytettävissä. [27]

[27] http://www.europa.eu.int/comm/competition/state_aid/register/.

2.2 Yhteisön sääntöjen soveltaminen palveluntarjoajan valintaan [28]

[28] Tässä osiossa esitettävät säännöt ja periaatteet liittyvät yleiseen lainsäädäntökehykseen, eikä niissä oteta huomioon mahdollisesti sovellettavaa alakohtaista yhteisön lainsäädäntöä eikä yhteisön lainsäädännön mukaista kansallista lainsäädäntöä.

33. Jäsenvaltioilla on vapaat kädet päättää, miten palvelu olisi järjestettävä, ja ne voivat päättää järjestää palvelun itse joko suoraan tai epäsuorasti (muiden julkisten tahojen kautta). Jos ne taas päättävät uskoa palvelun järjestämisen kolmannelle osapuolelle, niiden on noudatettava palveluntarjoajan valintaan sovellettavia menettelysääntöjä ja -periaatteita jäljempänä esitettävän mukaisesti.

34. Nämä säännöt ja periaatteet pohjautuvat perustamissopimukseen, ja niitä sovelletaan kaikkiin viranomaisten tekemiin sopimuksiin, jotka koskevat perustamissopimuksen mukaisten taloudellisten toimien toteuttamista riippumatta niiden luokittelusta kansallisessa lainsäädännössä. Perustamissopimuksessa luetellaan kuitenkin joitakin poikkeuksia: Sääntöjen soveltamisen ulkopuolelle jätetään viranomaistoimintaan liittyvät toimet ja sallitaan yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen tai kansanterveyteen perustuvat poikkeukset. Perustamissopimuksen mukaiset luonteeltaan "ei-taloudelliset" toimet jätetään nekin näiden sääntöjen ja periaatteiden soveltamisalan ulkopuolelle. [29] Perustamissopimuksen säännöt ja periaatteet eivät estä jäsenvaltioita myöntämästä erityis- tai yksinoikeutta yleistä taloudellista etua koskevan palvelun järjestämiseen, kunhan 86 artiklan ja erityisesti sen 2 kohdan edellytykset täyttyvät. [30]

[29] Ks. kohtaa 30 edellä.

[30] Audiovisuaalialalla olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden julkisen palvelun yleisradiotoimintaa koskeva pöytäkirja, joka on liitetty Euroopan unionista tehtyä sopimusta muuttavaan Amsterdamin sopimukseen (voimassa 1.5.1999 lähtien).

35. Kun sopimus, jolla viranomainen uskoo yleishyödyllisen palvelun järjestämisen kolmannen tehtäväksi, täyttää julkisista hankinnoista annetuissa yhteisön direktiiveissä [31] säädetyt ehdot, sopimusta pidetään kyseisissä direktiiveissä tarkoitettuna "julkisyhteisön sopimuksena", jonka myöntämisessä on noudatettava näiden direktiivien säännöksiä.

[31] Ks. direktiivejä 92/50/ETY, 93/37/ETY, 93/36/ETY, ja 93/38/ETY.

36. Huomattakoon lisäksi, että myös myönnettäessä julkisista hankinnoista annettujen direktiivien soveltamisalan ulkopuolisia sopimuksia on yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti noudatettava asiaa koskevia perustamissopimuksen sääntöjä ja periaatteita: palvelujen tarjoamisen vapautta ja sijoittautumisvapautta koskevia sääntöjä sekä avoimuuden, yhtäläisen kohtelun, suhteellisuuden ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteita. Lukuun ottamatta palveluja, joihin ei sovelleta perustamissopimuksen sääntöjä eikä periaatteita edellä kohdassa 34 kuvatuissa tilanteissa, näiden periaatteiden noudattaminen takaa yleisesti ottaen kaikkien potentiaalisten tarjoajien eduksi sen, että hankinnasta ilmoitetaan asianmukaisessa laajuudessa, minkä ansiosta palveluhankinnat avautuvat kilpailulle ja hankintasopimuksia koskevien tekomenettelyiden puolueettomuutta voidaan valvoa. [32]

[32] Ks. 7.12.2000 annettua tuomiota asiassa C-324/98, Telaustria (62 kohta).

37. Edellä kuvatulla tavalla toimitaan palveluja koskevien käyttöoikeussopimusten ja muiden julkis-yksityisten yhteistyötoimien yhteydessä, jotka eivät tätä nykyä kuulu direktiivin 92/50/ETY soveltamisalaan. Julkis-yksityisellä yhteistyöllä tarkoitetaan yleensä kaikenmuotoista julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä kansalaisille tarkoitettujen palvelujen järjestämisessä. Käyttöoikeus sopimuksella komissio tarkoittaa valtioiden toimenpiteitä, joilla viranomainen uskoo kolmannen osapuolen tehtäväksi järjestää palveluita, joista viranomainen tavallisesti vastaisi itse ja joihin liittyvästä riskistä kolmas osapuoli ottaa vastatakseen. Palveluhankintoja koskevissa käyttöoikeus sopimuksissa palveluntarjoaja vastaa kyseisten palvelujen tarjoamiseen liittyvästä riskistä ja saa merkittävän osan tuloistaan palvelujen käyttäjiltä. [33]

[33] Kysymystä tarkastellaan lähemmin komission tulkitsevassa tiedonannossa käyttöoikeussopimuksista (konsessio) yhteisön oikeudessa (EYVL C 121, 29.4.2000, s. 2).

38. Puheena olevien periaatteitten ja sääntöjen soveltaminen palveluntarjoajan valintaan voi komission näkemyksen mukaan ainoastaan hyödyttää käyttäjiä ja talouden toimijoita. Kun sääntöjä ja periaatteitta sovelletaan asianmukaisesti, yleistä taloudellista etua koskevat palvelut paranevat, sillä näin taataan, että ne uskotaan tarvittavat vaatimukset täyttävälle palveluntarjoajalle suotuisimpien markkinaehtojen mukaisesti. Kuluttajat saavat näin laadukkaita palveluja markkinoitten parhaaseen hintaan.

39. Komissio selvittää tarvetta lisätoimille, joilla yleishyödyllisen palvelun tarjoajan valintaan sovellettavia yhteisön sääntöjä ja periaatteita selvennettäisiin edelleen.

3. Hyvin toimivat yleishyödylliset palvelut eurooppalaisille ihmisille ja yrityksille

40. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti kuuluu yleisesti ottaen jäsenvaltioille itselleen määritellä yleishyödyllisten palvelujen toimintavaatimukset ja huolehtia niiden noudattamisesta. Sisämarkkinoitten toteuttaminen ja markkinoitten avaaminen kilpailulle ovat yhteisön tasolla osaltaan parantaneet eräitten yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen toimivuutta. Yhteisön laajuisiin toimiin on ryhdytty toiminnan eri tasoilla. Ensinnäkin palvelujen integroiminen EU:n tasolla on usein olennainen tekijä pyrittäessä takaamaan palvelujen toimivuus. Esimerkkejä tästä ovat lentoliikenteen ruuhkautuminen sekä energian sisämarkkinoitten toimintaan tarvittavat infrastruktuuri- ja markkinajärjestelyt. Komissio on ehdottanut ja ehdottaa vastakin toimia, joilla edistetään pyrkimyksiä aloilla, joilla yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen tarjoamiseen liittyy selkeä yhteisöllinen elementti. Siinä määrin kuin yleistä taloudellista etua koskevia palveluja säännellään EU:n tasolla, yhteisö on lisäksi vahvistanut puitteet, joiden avulla varmistetaan, että kyseisten palvelujen tarjoaminen täyttää asiaankuuluvat poliittiset tavoitteet. Jotta toimintapuitteita voitaisiin nopeasti mukauttaa tekniseen, taloudelliseen ja yhteiskunnalliseen kehitykseen, komissio vahvistaa yleishyödyllisten palveluitten alakohtaista ja alojen rajat ylittävää seurantaa.

3.1 Tehokas arviointi yleishyödyllisten palvelujen toimivuudesta

41. Tukeutuen komission viimesyyskuisessa tiedonannossa tekemään ehdotukseen Eurooppa-neuvosto on vaatinut systemaattisempaa arviointia yleishyödyllisistä palveluista, jotta niiden vaikutus talouskasvuun ja yhteiskunnalliseen hyvinvointiin voitaisiin ottaa huomioon. Tämä vastaa täysin komission valkoisessa kirjassaan eurooppalaisesta hallintotavasta [34] esittämää havaintoa:

[34] KOM(2001) 428, 25.7.2001.

"On luotava vahvempi arviointi- ja palautekulttuuri, jotta aiemmista onnistumisista ja virheistä voidaan ottaa oppia. Näin voidaan huolehtia siitä, että säädösehdotuksissa ei sorruta liialliseen sääntelyyn ja että päätökset tehdään ja pannaan täytäntöön asianmukaisella tasolla."

42. Vahvemman arviointi- ja palautekulttuurin luominen on yleishyödyllisten palvelujen kohdalla erityisen tärkeää, sillä palvelujen taloudellisen toimivuuden lisäksi on seurattava myös niiden toimivuutta suhteessa muihin poliittisiin tavoitteisiin. Kun yleishyödyllisten palvelujen toimivuutta arvioidaan tehokkaasti, voidaan selvittää, toteutuvatko asiaankuuluvat poliittiset tavoitteet, ja helpommin muokata tai linjata politiikkaa teknisten muutosten, kuluttajien uusien tarpeitten ja yleisen edun uusien vaatimusten mukaan. Toimivuuden arviointi kuuluu toimivaltaisille viranomaisille asianmukaisella tasolla, useimmiten keskus-, alue- tai paikallisviranomaisille. Siinä tapauksessa, että yhteisön tasolla on vahvistettu tapauksen alaan liittyvät puitteet, myös yhteisön toimielinten on arvioitava kyseisten palvelujen toimivuutta. Vastauksena Eurooppa-neuvoston kehotukseen komissio aikoo sen vuoksi tehdä seuraavaa:

- Alakohtaista raportointia vahvistetaan.

- Vuosittain toteutetaan laaja-alainen arviointi Cardiffin prosessin puitteissa.

- Tarvittaessa osallistutaan vertailukohtien asettamiseen tavoitteena mitata jäsenvaltioitten toimia, joilla ne pyrkivät asianmukaisesti toimiviin yleishyödyllisiin palveluihin aloilla, jotka eivät kuulu alakohtaisen raportoinnin tai vuosiarvioinnin piiriin.

3.1.1 Alakohtainen raportointi

43. Komissio on jo arvioinut yleishyödyllisten palvelujen toimivuutta tietyillä aloilla, joita säännellään yhteisön lainsäädännöllä. Alakohtaiset raportit ovat osoittautuneet tehokkaiksi välineiksi toimintastrategioiden arvioimiseen ja kehittämiseen yksittäisillä aloilla. Niiden ansiosta voidaan tarkastella alakohtaisia kysymyksiä yksityiskohtaisesti ja muokata raportointia alan toimintaprioriteettien mukaan. Komissio jatkaa ja parantaa alakohtaista raportointiaan ja kiinnittää tarvittaessa entistä enemmän huomiota yleishyödyllisiin palveluihin.

Esimerkkejä alakohtaisesta raportoinnista

Televiestintäalalla komissio on vuodesta 1997 laatinut vuosittain arviointiraportin sääntelytoimien täytäntöönpanosta tavoitteena alan vapauttaminen kokonaan. [35] Raporteissa esitellään keskeinen kehitys markkinoilla, analysoidaan yhteisön lainsäädännön kattamien sääntelyperiaatteitten täytäntöönpanoa ja esitetään päätelmiä toiminnan tulevaa linjaamista varten. Raportteja laadittaessa kuullaan jäsenvaltioita, ja niissä otetaan huomioon lukuisilta alan operaattoreilta, yhdistyksiltä ja muilta organisaatioilta kerätyt tiedot.

[35] Ks. esim. kuudetta raporttia televiestinnän sääntelypaketin täytäntöönpanosta, KOM(2000) 814 lopullinen, 7.12.2000.

Energia-alalla komissio on arvioinut sähkön sisämarkkinoitten toimintaa 16.5.2000 antamassaan tiedonannossa. [36] 13.3.2000 antamassaan tiedonannossa [37] komissio taas arvioi EU:n kaasu- ja sähköteollisuuden sääntelyn ja markkinoitten kehitystä, mm. julkisen palvelun tavoitteitten toteutumista ja työllisyyskehitystä. Ennen tiedonannon laatimista kuultiin laajasti kaikkia asiaan liittyviä tahoja eli työmarkkinaosapuolia, sähkön- ja kaasuntuottajia, siirtoverkkojen operaattoreita, jakelijoita sekä kuluttaja- ja muita organisaatioita. Tiedonantoa valmistelleeseen julkiseen kuulemiskierrokseen osallistui lähes 120 yhdistystä ja yritystä.

[36] KOM(2000) 297 lopullinen, 16.5.2000.

[37] KOM(2001) 125 lopullinen, 13.3.2001.

Postipalvelut: Direktiivissä 97/67/EY edellytetään, että komissio laatii raportin direktiivin soveltamisesta ja liittää siihen arvion alan kehityksestä erityisesti taloudellisten, sosiaalisten, työllisyyteen liittyvien ja teknisten näkökohtien osalta sekä arvioi palvelun laatua. Toukokuussa 2000 komissio esitti ehdotuksen [38] direktiivin 97/67/EY muuttamiseksi. Ehdotus perustui lukuisiin kattaviin taustatutkimuksiin. [39] Arvio toimitetaan vuoden loppuun mennessä.

[38] KOM(2000) 319 lopullinen, 30.5.2000.

[39] Tutustuttavissa osoitteessa http://europa.eu.int/comm/internal_market/en/postal/evolframe/studies/index.htm.

Rautatieliikenne: Direktiivin 2001/12/EY [40] mukaisesti komissio seuraa järjestelmällisesti rautatiesektorin markkinoitten kehitystä. Komissio seuraa mm. matkustajaliikenteen palvelutasoa ja rautateitten markkinoitten rahoitusta. [41]

[40] EYVL L 75, 15.3.2001, s. 1.

[41] Komissio kuulee lokakuussa 2001 rautatiematkustajien organisaatioita. Tarkoituksena on keskustella palvelutasosta rautateiden matkustajaliikenteessä ja arvioida, pitäisikö vahvistaa EU:n kansainvälisen rautatieliikenteen matkustajan oikeudet lentoliikenteessä jo käytössä olevan matkustajien oikeuksien peruskirjan pohjalta.

Meriliikenne: Asetuksessa (ETY) N:o 3577/92 [42] edellytetään, että komissio laatii raportin asetuksen soveltamisesta meriliikenteen kabotaasin osalta. Siinä tarkastellaan mm. julkisen palvelun velvoitetta, joka asetetaan ehdoksi säännöllisten kabotaasipalvelujen tarjoamiselle. Vuonna 2002 toimitetaan neljäs raportti.

[42] EYVL L 364, 12.12.1992, s. 7.

3.1.2 Vuosittainen arviointi Cardiffin prosessin mukaisesti

44. Vastatakseen kehotukseen arvioida säännöllisesti yleishyödyllisiä palveluja komissio laatii valmisteluasiakirjan, joka liitetään komission raporttiin tavara- ja pääomamarkkinoitten toiminnasta (ns. Cardiffin raporttiin). Komission on määrä hyväksyä raportti joulukuun alkupuolella.

Perustana ovat komission hiljattaiset tutkimukset, jäsenvaltioiden viranomaisille ja eri alojen sääntelijöille lähetetyt kyselylomakkeet ja erityisesti laajat kuluttajien kuulemiset 15 jäsenvaltiossa. Arvioinnissa seurataan tiettyjä yleistä taloudellista etua koskevia palveluja alojen rajat ylittäen, ja se kattaa seuraavat kolme osa-aluetta:

1) Markkinoitten rakenteen ja toiminnan seuranta

Arvioinnissa tarkastellaan hintakehitystä, markkinoitten keskittymistä, pääsyä markkinoille, fuusioita ja yritysostoja sekä muita tekijöitä, jotka vaikuttavat asiaan liittyvien alojen taloudelliseen suorituskykyyn eri kuluttaja- ja käyttäjätyypit huomioon ottaen. Jo käytössä olevia indikaattoreita ajanmukaistetaan, ja joitakin uusia otetaan käyttöön komission yksiköitten käynnissä olevien toimien pohjalta.

2) Taloudellisia seikkoja käsittelevä arvio julkisen palvelun velvoitteista

Arvioinnissa keskitytään julkisen palvelun velvoitteitten kolmen pääryhmän täyttymiseen eri maissa ja eri aloilla. Pääryhmät ovat käytettävyysvelvoitteet, yleispalveluvelvoitteet - erityisesti hintasääntely ja taksojen kohtuullisuus - sekä palvelun tarjoamisen laadulliset ja sosiaaliset näkökohdat. Lisäksi tarkastellaan erilaisia kustannus- ja rahoitusjärjestelyjä ja niiden vaikutuksia kilpailuun ja muihin markkinoitten toimivuuden osatekijöihin. Arvion perustana käytetään saatavissa olevia tietoja sääntelypuitteista, yhteisön ja kansallisten sääntöjen täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa sekä muuta tietoa, jota komissio saa valvoessaan yhteisön direktiivien ja asetusten täytäntöönpanoa.

3) Kansalaisten näkemykset yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen vapauttamisesta

Laajan, kohderyhmätekniikkaa hyödyntävän selvityksen avulla on pyritty saamaan seikkaperäistä laadullista tietoa kansalaisten näkemyksistä yleistä taloudellista etua koskevien palveluiden suhteen. Tiedoilla täydennetään viime vuonna käynnistettyä Eurobarometritutkimusta. Tämänvuotisessa tutkimuksessa kohteena on kolme ryhmää: suurituloiset, pienituloiset ja kolmantena ihmiset, joita yleishyödyllisten palvelujen tarjoaminen koskee erityisesti (eläkeläiset, syrjäseutujen asukkaat jne.). Tavoitteita on kaksi:

- Hankitaan lisätietoja siitä, miten tärkeinä kansalaiset todella pitävät eri näkökohtia yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisessa.

- Saadaan laatunäkökohdat paremmin huomioon ottava arvio siitä, mitkä ovat kansalaisten näkemykset palvelujen vapauttamisesta erityisesti yleispalvelujen ja julkisen palvelun velvoitteitten osalta.

Tämän laaja-alaisen arvioinnin kolmen osion kattavuuteen alojen suhteen vaikuttaa tietojen saatavuus.

45. Komissio aikoo tulevina vuosina parantaa ja tehostaa Cardiffin prosessin yhteydessä toteuttamaansa laaja-alaista seurantaa. Läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioitten kanssa se kehittää ja hienosäätää analyyttisiä välineitä ja menetelmiä, joita tarvitaan yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen arviointiin, joka taas auttaa arvioimaan ja ohjaamaan politiikan linjaamista yhteisön tasolla.

46. Tässä yhteydessä saatetaan joutua laajentamaan nykyistä aihepiiriä. Yleispalveluvelvoitteiden ja muiden julkisen palvelun velvoitteiden ohella voi olla tarpeen tarkastella tarkemmin muitakin tärkeitä kysymyksiä, kuten markkinoitten integroitumista EU:n tasolla tai vapauttamisen pitempiaikaisia vaikutuksia (esim. vaikutusta tuottavuuteen, työllisyyteen, kasvuun sekä yhteiskunnalliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen). Nykyisillä tiedoilla ja resursseilla tähän ei päästä. Lisäksi voidaan tarvita pysyvää menetelmää kansalaisten näkemysten ja niiden kehittymisen seuraamiseksi, ja seurantaan on ehkä otettava mukaan muitakin käyttäjiä ja osapuolia, joita markkinoitten vapauttaminen koskee. Hallintotavasta annetussa valkoisessa kirjassa asetettujen vahvempaa arviointi- ja palautekulttuuria koskevien periaatteitten mukaisesti arviointi on perustettava laajaan tietopohjaan. Sen vuoksi olisi eri kysymyksissä kuultava kaikkia osapuolia. Komissio antaa tulevana vuonna tiedonannon, jossa se esittää menetelmät yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen arviointiin yhteisön tasolla.

3.1.3 Vertailukohtien asettaminen muilla yleishyödyllisten palvelujen aloilla

47. Kaikki yleishyödylliset palvelut eivät kuulu alakohtaisen raportoinnin eikä Cardiffin prosessin yhteydessä toteutettavan laaja-alaisen arvioinnin piiriin. Niiden osalta komissio on valmis tekemään yhteistyötä jäsenvaltioiden ja muiden viranomaisten kanssa sellaisen järjestelmän käynnistämiseksi, jolla asetettaisiin vertailukohtia niiden toimenpiteiden tehokkuuden mittaamiseksi, joiden tavoitteena on saada nämä palvelut toimimaan asianmukaisesti. Erityisesti kyseeseen tulevat sellaiset yleistä taloudellista etua koskevat palvelut, joita tarjotaan erityis- tai yksinoikeudella tai joissa tarjoajalla on luonnollinen monopoli. Näitä palveluja on näet valvottava sääntelyn keinoin. Sääntelyjärjestelmien toimivuuden vertailusta saadaan usein yhteisön tason lisäarvoa: eri puolilla Eurooppaa käytettävistä erilaisista sääntelytekniikoista saadaan oppia, ja jäsenvaltiot saavat kuvan mahdollisista parannuskeinoista.

3.2 Perustamissopimuksen 16 artiklan periaatteiden edelleenkehittely

48. Monien yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen kohdalla on käynyt selväksi, että avoimet markkinat takaavat parhaiten sen, että kansalaisten ja yritysten tarpeet täytetään. Yhteisön toimenpiteillä vapautetuilla aloilla kilpailu on lisännyt kuluttajien ja yritysten valinnanvaraa ja laskenut hintoja.

49. Avatessaan jotain alaa kilpailulle yhteisö on toiminut vapauttamisessa asteittain ja jäsennetysti varmistaakseen, että palvelut jatkuvat ja toimijat voivat mukautua muuttuviin markkinaoloihin. Yhteisön toimenpiteissä on annettu ylimääräisiä siirtymäaikoja ja poikkeuksia yksittäisille jäsenvaltioille, kun ne ovat erityisten olojen vuoksi olleet tarpeen. Esimerkiksi direktiivissä, [43] jolla yhteisön televiestintämarkkinat avataan täysin kilpailulle, annetaan enintään viiden vuoden mittaisia ylimääräisiä siirtymäaikoja jäsenvaltioille, joiden verkot ovat hyvin pieniä tai muita vähemmän kehittyneitä. Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetussa direktiivissä 96/92/EY [44] myönnetään ylimääräinen kahden vuoden siirtymäaika joillekin jäsenvaltioille niiden sähköjärjestelmien erityisten teknisten piirteiden perusteella. Myös maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetussa direktiivissä 98/30/EY [45] säädetään mahdollisista väliaikaisista poikkeuksista tietyissä oloissa.

[43] Täydellisen kilpailun toteuttamista televiestintämarkkinoilla pohjustavan direktiivin 90/388/ETY muuttamisesta 13.3.1996 annettu komission direktiivi 96/19/EY, EYVL L 74, 22.3.1996, s. 13.

[44] Sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 19.12.1996 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/92/EY, EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20.

[45] Maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä 22.6.1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/30/EY, EYVL L 204, 21.7.1998, s. 1.

50. Yhteisön liberalisointisäädöksissä ei koskaan ole rajoituttu pelkästään alan avaamiseen kilpailulle. Yhteisön toimenpiteet sisältävät aina myös turvalausekkeita, joiden avulla voidaan varmistaa, että palvelut jatkossakin täyttävät määritellyt laatustandardit. Liberalisointisäädöksiin sisältyy tarvittaessa myös terveys- ja turvallisuusstandardeja ja hinnoitteluvaatimuksia. Standardien ja vaatimusten määrittely ja täydentäminen on yleensä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tehtävä. Kokemus on osoittanut, että turvalausekkeitten ansiosta kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat tehokkaasti varmistaa, että palveluntarjoajat täyttävät asianomaiset julkisen palvelun tavoitteet ja laatutavoitteet EY:n perustamissopimuksen 16 artiklan pohjana olevien periaatteitten mukaisesti.

Esimerkkejä turvalausekkeista yhteisön lainsäädännössä

Yhteisön toimielimet ovat eri sektoreilla antaneet johdettuun oikeuteen kuuluvia säädöksiä, joilla varmistetaan, että julkisen palvelun tavoitteet täyttyvät.

1. Energia

Sähkön [46] ja kaasun [47] sisämarkkinoista annetuissa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä säädetään 3 artiklan 2 kohdassa, että jäsenvaltiot voivat perustamissopimuksen asiaankuuluvia määräyksiä ja erityisesti sen 86 artiklaa noudattaen yleisen taloudellisen edun nimissä asettaa maakaasualan yrityksille julkisen palvelun velvoitteita, jotka voivat koskea turvallisuutta, toimitusvarmuus mukaan luettuna, toimitusten säännöllisyyttä, laatua ja hintaa sekä ympäristönsuojelua. Näiden velvoitteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, avoimia, syrjimättömiä ja todennettavia. Jäsenvaltioiden on viipymättä julkaistava ja ilmoitettava komissiolle nämä velvoitteet ja niihin mahdollisesti tehtävät tarkistukset. Molemmissa direktiiveissä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus väliaikaisiin turvatoimiin, jos energiamarkkinoilla ilmenee äkillinen kriisi. Direktiivejä 96/92/EY ja 98/30/EY muuttavassa direktiiviehdotuksessa [48] vahvistetaan niitä säädöksiä, joilla varmistetaan julkisen palvelun tavoitteitten saavuttaminen.

[46] EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20.

[47] EYVL L 204, 21.7.1998, s. 1.

[48] KOM (2001) 125 lopullinen, 13.3.2001.

2. Televiestintä

Direktiivissä 98/10/EY [49] luetellaan eräitä televiestintäpalveluja, jotka on saatettava kaikkien käyttäjien ulottuville maantieteellisestä sijainnista riippumatta ja kohtuulliseen hintaan. Direktiivissä määritellään lisäksi palvelun laatu ja käyttöehdot sekä hinnoittelun periaatteet. Direktiivissä 97/33/EY [50] taas on yksityiskohtaisia säännöksiä yleisen palvelun kustannuksista ja rahoituksesta televiestintäalalla. Riippumattomista kansallisista sääntelyviranomaisista on puolestaan säädetty direktiivissä 90/387/ETY. [51] Toimintamallia sovelletaan myös komission heinäkuussa 2000 tekemissä ehdotuksissa uusiksi sääntelypuitteiksi. [52]

[49] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/10/EY, annettu 26.2.1998, avoimen verkon tarjoamisen (ONP) soveltamisesta puhelintoimintaan ja teleyleispalvelusta kilpailuympäristössä, EYVL L 101, 1.4.1998, s. 24.

[50] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/33/EY, annettu 30.6.1997, televiestinnän yhteenliittämisestä soveltaen avoimen verkon tarjoamisen (ONP) periaatteita yleispalvelun ja yhteentoimivuuden varmistamiseksi, EYVL L 1999, 26.7.1997, s. 52.

[51] Neuvoston direktiivi 90/387/ETY, annettu 28.6 1990, telepalvelujen sisämarkkinoiden toteuttamisesta saamalla aikaan avoimen verkon tarjoaminen, EYVL L 192, 24.7.1990, s. 1, sellaisena kuin se on muutettuna 6.10.1997 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/51/EY, EYVL L 295, 29.10.1997, s. 23.

[52] EYVL C 365 E, 19.12.2000, s. 198, 212, 215, 223, 230, 238 ja 256.

3. Postipalvelut

Postipalveluista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin [53] tavoitteena on avata markkinat asteittain ja valvotusti kilpailulle. Lisäksi direktiivissä velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan vähintään yleispalvelu direktiivin 2 luvussa kuvatulla tavalla. Siihen kuuluu määritellyn laatuisten postipalvelujen pysyvä tarjoamina kohtuulliseen hintaan kaikille käyttäjille jäsenvaltioiden kaikilla alueilla. Kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että perustamissopimuksesta johtuvat velvollisuudet täytetään. Takuut säilytetään postipalveludirektiivin muuttamisesta tehdyssä ehdotuksessa. [54]

[53] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/67/EY, annettu 15.12.1997, yhteisön postipalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä ja palvelun laadun parantamista koskevista yhteisistä säännöistä, EYVL L 15, 21.1.1998, s. 14.

[54] KOM (2000) 319 lopullinen, 30.5.2000.

4. Lentoliikenne

Yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille annetun asetuksen [55] 4 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan mukaan jäsenvaltio voi neuvoteltuaan muiden asianomaisten jäsenvaltioiden kanssa ja annettuaan tästä tiedon komissiolle ja kyseistä reittiä liikennöiville lentoliikenteen harjoittajille alueellaan asettaa julkisen palvelun velvoitteen syrjäistä tai kehitysaluetta palvelevalle lentoasemalle suuntautuvalle säännölliselle lentoliikenteelle tai alueelliselle lentoasemalle suuntautuvalle vähäliikenteiselle reitille, jos näitä reittejä pidetään ehdottoman välttämättöminä lentoaseman sijaintialueen taloudelliselle kehitykselle, sikäli kuin tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, että säännöllinen lentoliikenne tuolla reitillä on riittävää ja täyttää sellaiset jatkuvuutta, säännöllisyyttä, kapasiteettia ja hintoja koskevat vaatimukset, joita liikenteenharjoittaja ei täyttäisi jos saisi ajatella yksinomaan kaupallisia etujaan. Komissio julkaisee tämän julkisen palvelun velvoitteen Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

[55] Neuvoston asetus (ETY) N:o 2408/92, annettu 23.7.1992, yhteisön lentoliikenteen harjoittajien pääsystä yhteisön sisäisen lentoliikenteen reiteille, EYVL L 240, 24.8.1992, s. 8.

5. Julkinen liikenne

Komissio on ehdottanut vastaavaa toimintamallia julkisia palveluja julkisessa liikenteessä koskevassa asetusluonnoksessaan, [56] joka on parhaillaan parlamentin ja neuvoston käsiteltävänä.

[56] KOM (2000) 7, 26.7.2000.

6. Meriliikenne

Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) annetussa asetuksessa (ETY) N:o 3577/92 säädetään 4 artiklassa, että Jäsenvaltio voi tehdä sopimuksia julkisesta palvelusta niiden laivanvarustamojen kanssa, jotka harjoittavat säännöllistä liikennettä saariin, saarille ja saarien välillä, tai asettaa näille julkisen palvelun velvoitteita kabotaasipalvelujen tarjoamisen edellytykseksi. Kun jäsenvaltio tekee sopimuksia julkisesta palvelusta tai asettaa julkisen palvelun velvoitteita, tämä on tehtävä syrjimättä ketään yhteisön laivanvarustajaa.

51. Komissio on tähän mennessä ottanut perustamissopimuksen 16 artiklan huomioon käyttämällä alakohtaisten toimien perustana artiklan taustalla olevia yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen periaatteita. Komissiolle on hiljattain ehdotettu näiden periaatteitten kokoamista ja täsmentämistä yhdellä, asianmukaisen oikeusperustan pohjalta annettavalla puitedirektiivillä. Puitesäädöksellä voitaisiin korostaa sitä merkitystä, jonka Euroopan unioni antaa yleishyödyllisille palveluille, ja auttaa selventämään joitakin asiaan liittyviä käsitteitä yhteisön lainsäädännössä - kaikki täysin toissijaisuusperiaatetta noudattaen. Komissio tarkastelee ehdotusta.

Puitedirektiivi olisi sisällöltään kuitenkin välttämättä hyvin yleinen, eikä siinä voitaisi ottaa huomioon kunkin yleishyödyllisen palvelun erityispiirteitä. Direktiivillä ei näin ollen voitaisi korvata alakohtaista sääntelyä, ja siksi olisikin selvitettävä sen mahdollinen lisäarvo alakohtaiseen sääntelyyn nähden. Laaja-alaisena säädöksenä direktiivissä voitaisiin yleisesti ottaen vahvistaa vain minimistandardeja. Direktiivin olisi lisäksi oltava linjassa yhteisön asialle antaman suuren merkityksen kanssa. Komissio selvittää, olisiko laaja-alainen direktiivi oikea säädöstyyppi vai onko yleishyödyllisten palvelujen rakenne- ja organisointierot huomioon ottaen sopivampaa soveltaa alakohtaista toimintamallia, johon yhdistetään aloista riippumaton korkeatasoinen kuluttajansuoja, kun tavoitteena on säilyttää yleishyödylliset palvelut Euroopassa korkeatasoisina ja kehittää niitä.

52. Ehdotettu on myös sitä, että tulevassa hallitustenvälisessä konferenssissa päätettäisiin lisätä perustamissopimukseen viittaus yleishyödyllisten palvelujen edistämiseen uuden 3 artiklaan lisättävän alakohdan kautta. Komissio ehdotti tätä jo vuonna 1996 antamassaan tiedonannossa hallitustenvälisen konferenssin valmistellessa Amsterdamin sopimusta. Tiedonannossa komissio ajoi seuraavansisältöisen uuden alakohdan lisäämistä 3 artiklaan:

"osallistuminen yleishyödyllisten palvelujen edistämiseen".

Komission näkemyksen mukaan Amsterdamin sopimuksella perustamissopimukseen lisätty 16 artikla täyttää pitkälti ehdotuksen tavoitteet. Uuden alakohdan lisääminen 3 artiklaan asettaisi kuitenkin näiden palvelujen hyvän toimivuuden selvästi yhteisön tavoitteitten joukkoon.

4. Päätelmät

53. Tarkasteltuaan syyskuussa 2000 antamansa yleishyödyllisiä palveluja Euroopassa käsittelevän tiedonannon jälkeen esitettyjä huolenaiheita komissio aikoo ryhtyä eräisiin konkreettisiin toimiin.

(1) Jotta voitaisiin parantaa oikeusvarmuutta ja avoimuutta valtiontukisääntöjen soveltamisessa yleishyödyllisiin palveluihin ja yhteisön sääntöjen soveltamisessa yleishyödyllisten palvelujen tarjoajien valintaan, komissio ryhtyy seuraaviin toimiin:

- Kaksivaiheisessa toimintamallissa luodaan vuonna 2002 ensin yhteisön toimintapuitteet yleistä taloudellista etua koskevia palveluja varten myönnettävälle valtiontuelle ja annetaan - sikäli ja siinä määrin kuin toimintapuitteitten soveltamisesta saatava kokemus antaa aihetta - sen jälkeen yleishyödyllisiä palveluja koskeva ryhmäpoikkeusasetus. Mahdollisen ryhmäpoikkeusasetuksen valmistelemiseksi komissio tekee ehdotuksen neuvoston asetuksen (EY) N:o 994/1998 muuttamisesta.

- Vuosittaiseen kilpailuraporttiin lisätään yleishyödyllisiä palveluja käsittelevä osio, jossa esitetään, miten kilpailusääntöjä on sovellettu näihin palveluihin.

- Valtiontukirekisterissä yksilöidään yleishyödyllisiin palveluihin liittyvät tapaukset.

- Pohditaan lisätoimia, joilla yleishyödyllisen palvelun tarjoajan valintaan sovellettavia yhteisön sääntöjä ja periaatteita selvennettäisiin edelleen.

(2) Varmistaakseen, että yleishyödyllisten palvelujen arviointi on tehokasta yhteisön tasolla, komissio

- parantaa alakohtaista raportointiaan ja kiinnittää tarvittaessa entistä enemmän huomiota yleishyödyllisiin palveluihin

- toteuttaa vuosittaisen laaja-alaisen arvioinnin Cardiffin prosessin puitteissa ja laatii tiedonannon arviointimenetelmistä vuonna 2002

- pyrkii yhteistyössä jäsenvaltioiden ja muiden viranomaisten kanssa käynnistämään vertailuanalyysin sellaisilla yleishyödyllisten palvelujen aloilla, jotka eivät kuulu alakohtaisen raportoinnin eivätkä säännöllisen laaja-alaisen raportoinnin piiriin.

Lisäksi komissio tarkastelee ehdotusta perustamissopimuksen 16 artiklan taustalla olevien, yleishyödyllisiä palveluja koskevien periaatteitten kokoamiseksi ja täsmentämiseksi puitedirektiivissä.

LIITE

TERMIMÄÄRITELMIÄ

Yleishyödylliset palvelut

Termillä tarkoitetaan voittoa tavoittelevia tai voittoa tavoittelemattomia palveluja, joita viranomaiset pitävät yleishyödyllisinä ja joille asetetaan erityisiä julkisen palvelun velvoitteita.

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvät palvelut

Nämä perustamissopimuksen 86 artiklassa tarkoitetut palvelut ovat voittoa tuottavia palveluja, joilla on yleishyödyllisiä tehtäviä ja joille jäsenvaltiot ovat sen vuoksi asettaneet erityisiä julkisen palvelun velvoitteita. Näihin kuuluvat etenkin kuljetusverkot sekä energia- ja viestintäpalvelut.

Julkinen palvelu

Termi on monitulkintainen: sillä voidaan tarkoittaa joko palvelun tuottavaa elintä tai sille uskottua yleishyödyllistä tehtävää. Viranomainen asettaa julkisen palvelun velvoitteet palvelun tuottavalle elimelle edistääkseen tai helpottaakseen yleishyödyllisen tehtävän täyttämistä esimerkiksi maa-, lento- tai rautatieliikenteessä taikka energia-alalla. Velvoitteita voidaan soveltaa valtakunnallisesti tai alueellisesti. Usein sekoitetaan toisiinsa julkinen palvelu ja julkinen sektori (julkishallinto mukaan luettuna), toisin sanoen tehtävä ja asema, vastaanottaja ja omistaja.

Yleispalvelu

Yleispalvelu, erityisesti yleispalveluvelvoitteiden määritelmä, on olennainen osa palvelualojen (kuten televiestintä) markkinoiden vapauttamista Euroopan unionissa. Yleispalvelun määritelmä ja palvelun takaaminen varmistavat, että palvelun jatkuva saatavuus ja laatu säilyvät kaikkien käyttäjien ja kuluttajien osalta silloin, kun siirrytään monopolitilanteesta avoimille markkinoille, joilla on kilpailua. Avoimilla ja kilpailuun perustuvilla telemarkkinoilla yleispalvelu määritellään tietyn laatuisten palvelujen vähimmäismääräksi, joka on kohtuulliseen hintaan kaikkien käyttäjien ja kuluttajien saatavilla ottaen huomioon erityiset kansalliset edellytykset

Top