52001DC0068

VIHREÄ KIRJA YHDENNETYSTÄ TUOTEPOLITIIKASTA

(komission esittämä)

SISÄLLYSLUETTELO

1 Johdanto

2 Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva lähestymistapa

3 Eri osapuolten roolit ja paikalliset aloitteet

4 Strategia yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan toteuttamiseksi

4.1 Hintamekanismi

4.2 Välineet ja kannustimet, joilla edistetään vihreää kulutusta

4.2.1 Kuluttajien halukkuus ostaa vihreitä tuotteita

4.2.2 Julkiset hankinnat

4.3 Välineet ja kannustimet, joilla yritykset saadaan siirtymään ekologisesti kestävän tuotannon kärkeen

4.3.1 Tuotetietojen tuottaminen

4.3.2 Tuotesuunnittelun suuntaviivat

4.3.3 Standardointi ja uusi lähestymistapa

4.3.4 Tuotepaneelit

4.4 Muut välineet, joilla lähestymistapaa voidaan tukea

4.4.1 Ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmät

4.4.2 Tutkimus, kehitys ja innovaatiot

4.4.3 LIFE

4.4.4 Ympäristötilinpito ja -raportointi

5 Seuraavat vaiheet

1 Johdanto

Tuotteet ovat yhteiskuntamme vaurauden ja nauttimamme elämänlaadun kannalta olennaisen tärkeitä. Tuotteiden lisääntyvä kulutus on kuitenkin useimmissa tapauksissa suoranaisena tai välillisenä syynä saastumiseen ja luonnonvarojen hävittämiseen, joita yhteiskuntamme aiheuttaa. Edessämme onkin haaste, miten voimme varmistaa kohtuullisen kehityksen kaikille ihmisille, myös tuleville sukupolville, ja säilyttää samalla ympäristön loukkaamattomuuden maailman laajuisesti, kuten edellytetään vuonna 1992 annetussa ympäristöä ja kehitystä koskevassa Rion julistuksessa. Yksi keino tämän toteuttamiseksi on pyrkiä uuteen kasvun paradigmaan ja elämänlaadun parantamiseen luomalla vaurautta ja parantamalla kilpailukykyä ekologisesti entistä kestävämpien tuotteiden avulla. Tulevaisuuden tuotteiden on kulutettava vähemmän resursseja sekä aiheutettava vähemmän ympäristövaikutuksia ja pienempiä riskejä ympäristölle, ja jätteiden syntyminen on estettävä jo tuotteiden suunnitteluvaiheessa.

Tässä vihreässä kirjassa ehdotetaan strategiaa, jonka avulla pyritään vahvistamaan ja suuntaamaan uudelleen tuotelähtöisiä ympäristöpolitiikkoja ja edistämään siten ekologisesti kestävien tuotteiden markkinoiden kehittymistä. Esitettyjen ajatusten tarkoituksena on virittää julkista keskustelua ehdotetusta strategiasta ja sen osatekijöistä sekä siitä, mitä tulevaisuudennäkymiä tuotteiden ekologisen kestävyyden parantaminen avaa eri osapuolille, viranomaiset mukaan luettuina, ja miten strategiaa voidaan käytännössä noudattaa ja edistää.

Strategia perustuu yhdennettyä tuotepolitiikkaa (Integrated Product Policy, IPP) koskevaan lähestymistapaan, ja sen tavoitteena on täydentää nykyisiä ympäristöpolitiikkoja käyttämällä tähän mennessä hyödyntämättömiä mahdollisuuksia parantaa useita tuotteita ja palveluja koko niiden elinkaaren ajan raaka-aineiden louhimisesta tuotantoon, jakeluun, käyttöön ja jätehuoltoon saakka. Strategian keskeisenä kysymyksenä on, miten tuotteiden ekologista kestävyyttä voidaan parantaa mahdollisimman tehokkaasti ja miten kuluttajat saadaan hyväksymään tällaiset tuotteet. Yhdennetyssä tuotepolitiikassa ei suositakaan ainoastaan yhtä välinettä. Kyseessä on pikemminkin välineiden yhdistelmä, jota on käytettävä huolellisesti ja joka on hienosäädettävä mahdollisimman suuren vaikutuksen aikaan saamiseksi.

Tuotteiden ekologisen kestävyyden parantamiseen voivat ensisijaisesti vaikuttaa yritykset ja kuluttajat, sillä tärkeimmät tuotteiden ympäristövaikutuksia koskevat päätökset tehdään suunnittelupöydällä ja kaupoissa. Kun tuote on saatettu markkinoille, sen ympäristöominaisuuksia on suhteellisen vaikea parantaa. Toisaalta on täysin turhaa panostaa ekologiseen suunnitteluun, jos kuluttajat eivät osta vihreitä tuotteita tai käytä niitä ympäristöä säästävällä tavalla. Tästä syystä yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevassa lähestymistavassa keskitytään ekologiseen tuotesuunnitteluun sekä tiedon tuottamiseen ja kannustimien luomiseen vihreiden tuotteiden hyväksymisen ja käytön edistämiseksi.

Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva lähestymistapa, jonka painopiste on tuotteiden elinkaaressa ja johon kuuluu tiivis yhteistyö eri osapuolten kanssa ekotehokkaiden ratkaisujen löytämiseksi ympäristöä ja liiketoiminnan kehittämistä varten, on merkittävänä innovatiivisena osana kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa. Lähestymistavassa hyödynnetään ympäristön paranemisen ja liiketoiminnan kehittämisen yhteisvaikutuksia, mikä voi edistää kestävän kehityksen strategian tavoitteiden saavuttamista. Euroopan komissio valmistelee parhaillaan tällaista strategiaa Göteborgin huippukokousta varten.

Miksi yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva yhteisön lähestymistapa on tarpeellinen-

Useimpia tuotteita markkinoidaan maailmanlaajuisesti tai alueellisesti, ja ne liikkuvat vapaasti sisämarkkinoilla. Sen vuoksi on järkevää, ettei tuotelähtöistä ympäristöpolitiikkaa kehitetä pelkästään pienessä mitassa paikallisia yrityksiä varten vaan kaikkia yhteisössä toimivia ja kauppaa käyviä yrityksiä varten. Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva yhteisön lähestymistapa voi tuottaa tuloksia vain, jos siinä otetaan huomioon ja siihen sisällytetään paikallisista ja kansallisista aloitteista saatu kokemus ja laajennetaan tämä koskemaan yleisiä liiketoiminta- ja hallintotapoja.

Näin ollen yhteisön yhdennetty tuotepolitiikka toimii puitteina, joissa jäsenvaltiot, paikalliset viranomaiset, yritykset ja valtiosta riippumattomat järjestöt voivat kehittää ideoitaan ja levittää myönteisiä kokemuksiaan tuotteiden ekologisen kestävyyden parantamisesta, sekä muutosvoimana, joka vaikuttaa yhteisön erityisten poliittisten aloitteiden välityksellä aloilla, joilla tällaiset aloitteet vaikuttavat lupaavimmilta. Tämä edellyttää, että eri tasojen toiminta, eli yhteisön tason sekä kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason toiminta, ja hallituksen ja yritysten aloitteet toteutetaan rinnakkain sen varmistamiseksi, että aloitteiden vaikutukset ovat mahdollisimman suuret.

Laatikko 1: Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan yhteisön lähestymistavan tähänastinen edistyminen

Komissio teki vuonna 1997 tutkimuksen yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan kehittämisestä jäsenvaltioissa sekä tuotteen elinkaaren käsitteen käyttämisestä yritysten ja kuluttajien keskuudessa. Vuoden 1998 lopulla järjestettiin eri osapuolille tarkoitettu työpaja. Jäsenvaltioissa tapahtunutta kehitystä tutkittiin uudelleen vuonna 2000. (Lisätietoja annetaan liitteessä I).

Ympäristöministerit keskustelivat yhdennetystä tuotepolitiikasta epävirallisessa kokouksessa, joka pidettiin Weimarissa Saksan puheenjohtajakaudella toukokuussa 1999. Puheenjohtajan päätelmien [1] mukaan kokouksessa sovittiin, että pyrkimyksissä, joiden tavoitteena on kestävän kehityksen aikaansaaminen Euroopassa, on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota ympäristövaikutuksiin, jotka liittyvät tuotantoa edeltävään prosessiin sekä tuotteiden valmistukseen, jakeluun, käyttöön ja hävittämiseen. [...] Ympäristöpolitiikassa [...] on keskityttävä aikaisempaa enemmän sellaisen yhdennetyn lähestymistavan kehittämiseen ja noudattamiseen, jossa otetaan huomioon tuotteiden koko elinkaari. [...] Lisäksi päätelmissä painotettiin, että pyrkimykset kehittää ekologisesti kestäviä tuotteita ja parantaa tällaisten tuotteiden mahdollisuuksia Euroopan markkinoilla vahvistavat osaltaan eurooppalaisen teollisuuden kilpailukykyä. Tämän sekä sen seikan perusteella, että tuotteille ja palveluille asetettuja vaatimuksia on syytä yhdenmukaistaa Euroopan yhtenäismarkkinoilla ja yhteisellä valuutta-alueella niin pitkälle kuin mahdollista, katsottiin, että yhteisössä tarvitaan [...] ympäristönäkökohdat huomioon ottavaa tuotepolitiikkaa. [...] Lisäksi tehtiin selväksi, että tällainen uusi innovatiivinen poliittinen lähestymistapa ei välttämättä vaadi uusia sääntelytoimenpiteitä, vaan sen tarkoituksena on integroida älykkäällä tavalla eri välineet ja toimenpiteet ottaen huomioon nykyiset säännökset. [...] Sen vuoksi ministerit ilmoittivat suhtautuvansa myönteisesti komission suunnitelmaan laatia [...] vihreä kirja, joka sisältää ehdotuksia ympäristönäkökohdat huomioon ottavan yhdennetyn tuotepolitiikan kehittämiseksi.

[1] Puheenjohtajan päätelmät EU:n jäsenvaltioiden ympäristöministerien Weimarissa 7.-9. toukokuuta 1999 pitämän epävirallisen kokouksen tuloksista.

2 Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva lähestymistapa

Yhdennetty tuotepolitiikka on lähestymistapa, jolla pyritään vähentämään tuotteiden elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia raaka-aineiden louhimisesta tuotantoon, jakeluun, käyttöön ja jätehuoltoon saakka. Ydinajatuksena on, että ympäristövaikutusten integroiminen tuotteen elinkaaren kuhunkin vaiheeseen on olennaisen tärkeää ja että sen tulisi näkyä eri osapuolten tekemissä päätöksissä.

Yhdennetyssä tuotepolitiikassa keskitytään niihin päätöksenteon vaiheisiin, joilla on suuri vaikutus tuotteiden elinkaaren aikaisiin ympäristövaikutuksiin ja jotka antavat mahdollisuuden parannuksiin. Näitä ovat erityisesti ekologinen tuotesuunnittelu, kuluttajien tekemät tietoihin perustuvat valinnat sekä saastuttaja maksaa -periaatteen huomioonottaminen tuotteiden hinnoissa. Lisäksi yhdennetyllä tuotepolitiikalla edistetään sellaisten välineiden ja työkalujen käyttöä, jotka on tarkoitettu tuotteiden koko elinkaarta varten.

Yhdennetty...

"Yhdennetyllä" viitataan tuotteen koko elinkaaren huomioonottamiseen sen kaikissa vaiheissa raaka-aineiden louhinnasta tuotantoon, jakeluun, käyttöön, kierrätykseen ja/tai hyödyntämiseen ja hävittämiseen saakka (katso laatikko 2) sekä laaja-alaiseen lähestymistapaan, jossa yhdistetään erilaisia välineitä tuotteiden ekologisen kestävyyden parantamiseksi eri osapuolten kanssa tehtävän yhteistyön pohjalta. Eri osapuolten näkökulmasta se merkitsee sitä, että jos jonkin osapuolen päätökset vaikuttavat tuotteen ympäristövaikutuksiin myös ennen sitä elinkaaren vaihetta, jossa se on itse osallisena, taikka sen jälkeen, kyseisen osapuolen on oltava tietoinen toimintansa seurauksista ja kannettava niistä vastuu. Poliittisesta näkökulmasta se merkitsee puolestaan sitä, että poliittiset aloitteet, jotka kohdistuvat tiettyihin elinkaaren vaiheisiin, eivät saa pelkästään siirtää ympäristökuormituksia johonkin toiseen vaiheeseen. Elinkaariajattelua on edistettävä koko taloudessa, ja sen on oltava osa kaikkea tuotteita koskevaa päätöksentekoa muiden perusteiden, kuten toimivuuden, terveyden ja turvallisuuden ohella.

...tuote-...

Yhdennetyn tuotepolitiikan soveltamisalaan kuuluvat periaatteessa kaikki tuotteet ja palvelut, sillä sen tavoitteena on vähentää yleisesti tuotteiden ympäristövaikutuksia. Käytännössä toimet voivat kohdistua kaikkiin tai vain tiettyihin tuotteisiin, jotka on valittu eri osapuolten kanssa käytyjen keskustelujen perusteella tuotteiden tärkeyden tai parannusmahdollisuuksien pohjalta. Jos yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan soveltamisesta voi olla hyötyä palveluiden ympäristövaikutusten vähentämisessä, sen soveltamista palveluihin ei tule sulkea pois, vaikka lähestymistavan painopiste ei olekaan palveluissa. Palvelut voivat kuitenkin olla merkittävässä asemassa silloin, kun niiden avulla voidaan korvata tuotteita osittain tai kokonaan (esimerkiksi autojen yhteiskäyttö, ääniposti puhelinvastaajien sijasta sekä uuden talouden mahdollisuudet vähentää materiaalien käyttöä).

...politiikka

Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevassa lähestymistavassa viranomaisten tehtävänä on useimmiten pikemminkin helpottaa toimia kuin puuttua niihin suoraan. Yleisenä ajatuksena on, että politiikassa on keskityttävä päätavoitteiden asettamiseen sekä keinojen ja kannustimien tarjoamiseen eri osapuolille, jotta ne saavuttaisivat asetetut tavoitteet. Tilanteen mukaan lähestymistavasta voi olla hyötyä myös silloin, kun ympäristöongelmiin etsitään liiketoiminnan edut huomioon ottavia ratkaisuja osapuolten kanssa käytävissä neuvotteluissa ja yhteistyössä niiden kanssa ja/tai valmisteltaessa lainsäädäntöä.

Vaikka yhdennetyn tuotepolitiikan painopiste ei olekaan lainsäädännössä, lainsäädännön on tarvittaessa kuuluttava niiden välineiden yhdistelmään, joita tuotepolitiikassa käytetään. Kyseeseen tulevat esimerkiksi oikeudellisen kehyksen luominen vapaaehtoiselle toiminnalle kuten ympäristömerkkien käytölle; uuden lähestymistavan mukainen lainsäädäntö, jos vapaaehtoinen toiminta ei tuota toivottuja tuloksia ja jos kilpailun vääristymisen ehkäiseminen edellyttää oikeusvarmuutta, sekä sellaisen entistä kokonaisvaltaisemman lähestymistavan integroiminen muuntyyppisen lainsäädäntöön, joka painottuu aikaisempaa enemmän elinkaariajatteluun.

Laatikko 2: Kaavio tuotteen elinkaaresta

>VIITTAUS KAAVIOON>

3 Eri osapuolten asema ja paikalliset aloitteet

Tuotteiden ekologisen kestävyyden parantamista voidaan tukea hyvin monenlaisilla toimilla. Jotta tässä yhteydessä voitaisiin käsitellä kaikkia mahdollisuuksia, strategia perustuu kaikkien osapuolten aktiiviseen osallistumiseen kaikilla toiminnan tasoilla. Avoin vuoropuhelu ja kannustimien luominen yleisen elinkaariajattelun soveltamiseksi päätöksissä ovat se perusta, jolle yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva lähestymistapa on rakennettava.

Kuluttajat hyötyvät saadessaan tuotteiden ympäristöominaisuuksista entistä enemmän ja entistä avoimempaa tietoa. Paremman, luotettavamman ja helppotajuisemman tiedon avulla kuluttajat voivat tehdä tietoihin perustuvia valintoja ekologisesti kestävien tuotteiden hyväksi. Vihreiden tuotteiden ja palveluiden tulisi olla laadukkaampia, kestävämpiä ja - jos ympäristövaikutukset on otettu asianmukaisesti huomioon tuotteiden hinnoissa - kuluttajille edullisempia kuin muut tuotteet ja palvelut.

Valtiosta riippumattomille järjestöille annetaan mahdollisuus osallistua kumppaneina kysymysten määrittelyyn ja käytännön ratkaisujen kehittämiseen tuotteiden ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

Teollisuudelle ja vähittäismyyjille yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva lähestymistapa antaa mahdollisuuden edistää omilla kokemuksillaan liiketoiminnan edut huomioon ottavaa lähestymistapaa entistä vihreämpien markkinoiden luomiseksi innovaatioiden ja talouskasvun pohjalta. Yrityksiä kehotetaan osallistumaan aktiivisesti ympäristöratkaisujen kehittämiseen yrityksissä ja eri teollisuudenaloilla ja tekemään yhteistyötä julkishallinnon ja valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa. Yrityksillä, jotka ovat edelläkävijöitä tällä alalla, on mahdollisuus ohjata markkinoiden muuttumista ja muuntaa kokemuksensa markkinamahdollisuuksiksi.Erityisesti sellaisille yrityksille, jotka toimivat yli jäsenvaltioiden rajojen, sekä muille kuin eurooppalaisille yrityksille yhteisön kehys tarjoaa entistä yhtenäisemmät eurooppalaiset markkinat. Euroopan markkinoilla saatuja kokemuksia voidaan myöhemmin soveltaa maailmanlaajuisella tasolla, myös kehitysmaissa. Pk-yrityksille on eduksi, että niiden on aikaisempaa helpompi saada tietoa siitä, miten ne voivat vähentää tuotteiden ympäristövaikutuksia, sekä välineitä tähän tarkoitukseen. Lisäksi tuoteketjun valitseminen erityiseksi painopisteeksi auttaa pk-yrityksiä tekemään ympäristönsuojelua edistäviä parannuksia.

Kuten monet esimerkit osoittavat (katso laatikko 3), kärkisijan pitäminen ympäristöasioissa vaikuttaa myönteisesti liiketoiminnan kehitykseen. Liike-elämän järjestöjen mukaan ekotehokkuudella saadaan aikaan paljon muutakin kuin se, että yritys pääsee tilanteeseen, jossa ympäristötoimenpiteistä saadut edut ja niiden aiheuttamat kustannukset ovat tasapainossa. Kyseessä on johtamiskäytäntö. Siitä on hyötyä niille yrityksille, jotka haluavat pysytellä kehityksen kärjessä ja ottaa huomioon yhteiskunnan tulevat tarpeet, luonnonvarojen saatavuuden ja yleisön näkemykset [2]. Tällaisia käytäntöjä on tarpeellista kehittää ja laajentaa järjestelmällisesti yhteistyöksi, jota harjoitetaan yleisesti teollisuudessa sekä yritysten, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja kansallisten ja paikallisten viranomaisten välillä, jotta tällainen ajattelu vakiintuisi normiksi.

[2] World Business Council For Sustainable Development / European Partners for the Environment, Prodin ryhmälle annettu muistio Euroopan ympäristötehokkuutta koskevasta aloitteesta, toukokuu 2000.

Laatikko 3: Tuotteiden ekologisen kestävyyden parantaminen liiketoimintatapana [3]:

[3] http://www.wbcsd.ch/ee/EEMprofiles/index.htm, JUSTUS, Debra (2000), "Green" Companies: Sustainable Development and Industry, OECD:n tiede-, teknologia- ja teollisuusosastolle laadittu raportti, Pariisi: OECD; asiakirjassa OECD, Background report for the business and industry policy forum on environmental management: challenges for industry. DSTI/IND(2000)10.

Electrolux, merkittävä kodinkoneiden valmistaja, on kehittänyt ympäristönsuojelun tasoa mittaavan indikaattorijärjestelmän, jonka avulla se seuraa tuotteidensa ekologisen suunnittelun kehittymistä. Yritys on muun muassa yksilöinyt ryhmän tuotteita, joiden ympäristöominaisuudet ovat erityisen hyviä. Ryhmälle annettiin nimeksi "Green Range" (vihreä mallisto). Vuonna 1996 vihreän malliston myynti oli 5 prosenttia kokonaismyynnistä ja 8 prosenttia bruttotuotosta. Vuonna 1998 vastaavat luvut olivat jo 16 ja 24 prosenttia.

3M Company on ottanut käyttöön "Saastumisen ehkäiseminen kannattaa" -ohjelman, jonka ansiosta vuosina 1975-1996 tuotettiin 750 000 tonnia vähemmän saasteita ja säästettiin 920 miljoonaa euroa. Samana ajanjaksona yrityksen energiatehokkuus lisääntyi sen Yhdysvalloissa harjoittamassa toiminnassa 58 prosenttia tuotantoyksikköä kohti tai toimisto- ja varastoneliömetriä kohti. Vuonna 1996 yritys ilmoitti hoidossa käytettävien kiinnelaastareiden valmistusprosessissa tehdystä läpimurrosta, jonka ansiosta energiankulutus vähenee 77 prosenttia ja liuottimien käyttö 1,1 miljoonaa kiloa ja valmistuskustannukset pienenevät ja valmistuksen kestoaika lyhenee 25 prosenttia..

Rank Xerox on kehittänyt tekniikan uusioitujen kopiokoneiden valmistamiseksi. Niiden kysyntä ylittää nyt tarjonnan noin 50 prosentilla. Vuosittain hyödynnetyistä 80 000 kopiokoneesta 75 prosenttia valmistetaan uudestaan, ja loput puretaan uudelleenkäyttöä tai kierrätystä varten. Vuonna 1995 Rank Xerox säästyi käytettyjä koneita hyödyntämällä 93 miljoonan euron raaka-aine- ja komponenttihankinnoilta.

Paikalliset aloitteet ovat yhtenä yhteisön politiikan kulmakivenä, sillä ne mahdollistavat käytännönläheisen, ruohonjuuritasolta lähtevän lähestymistavan. Näiden aloitteiden välille on luotava yhteys, jotta mahdollistettaisiin käytännön kokemuksiin perustuva tehokas viestintä. Myönteiset esimerkit (katso laatikko 4), joita voidaan soveltaa suuremmassakin mitassa, ovat tärkeä innoituksen lähde yhteisön strategian kehittämiselle tulevaisuudessa.

Yhdennetyssä tuotepolitiikassa edellytetään, että tutkimuksen ja kehityksen avulla löydetään uusia ratkaisuja siihen, miten ihmisten tarpeet voidaan tyydyttää käyttämällä nykyistä vähemmän resursseja ja aiheuttamalla nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia. Tällaiseen tutkimukseen on myönnettävä rahoitusta esimerkiksi viidennestä puiteohjelmasta ja sitä seuraavista ohjelmista.

Laatikko 4: Coup 21. Esimerkki yritysten ja paikallishallinnon välisestä yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevasta yhteistyöaloitteesta

Saksalaisessa Nürnbergin kaupungissa on luotu edelläkävijäyritysten verkosto nimeltä "Coup 21", jonka tarkoituksena on edistää Agenda 21:n tavoitteita paikallisella tasolla [4]. Verkostossa toimii yhdennettyä tuotepolitiikkaa käsittelevä työryhmä, joka on asettanut itselleen seuraavat tavoitteet:

[4] Lisätietoja on saatavissa seuraavasta Internet-osoitteesta: http://www.coup21.de.

- pilottihankkeiden toteuttaminen valituilla teollisuudenaloilla ja valituissa yrityksissä

- sellaisen kestävän kehityksen ohjeiston laatiminen, johon sisältyy vähittäiskauppaan ja kuluttajiin painottuva yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva muistilista

- markkinakonseptien kehittäminen tuotteille, joita yhdennetty tuotepolitiikka koskee

- yritysten tekemien toimenpide-ehdotusten kokoaminen.

4 Strategia yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan toteuttamiseksi [5]

[5] Liitteessä III esitetään yleiskatsaus tärkeimmistä strategiaan liittyvistä toimista, joita on suunniteltu yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan soveltamiseksi.

Tässä luvussa esitellään strategia, jonka tavoitteena on edistää tavaroiden ja palveluiden ympäristölaadun asteittaista paranemista ottaen huomioon niiden koko elinkaari. Strategia on laadittu lähtökohdaksi laajalle keskustelulle, jota tulisi käydä itse strategiasta ja sen osatekijöistä, jotka eivät ole millään muotoa pysyviä vaan joita voidaan muuttaa julkisen keskustelun perusteella. Jokaisen jakson lopussa esitetään kysymyksiä, joilla keskustelua pyritään jäsentämään. Esitetyissä kommenteissa ei kuitenkaan tarvitse noudattaa tätä rakennetta, vaan niissä voidaan käsitellä mitä tahansa näkökohtaa, joka liittyy tähän vihreään kirjaan ja yhtenäistä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan toteuttamisstrategiaan.

Ehdotetun strategian yhteydessä tavaroiden ja palveluiden ympäristölaadun edistämisellä tarkoitetaan sitä, että markkinavoimia pyritään hyödyntämään mahdollisimman pitkälle. Ottaen huomioon haasteen suuruus ja asiaan liittyvien osapuolten runsaus tämä tavoite on mahdollista omaksua ja saavuttaa vain, jos kaikki toimijat tunnustavat lähestymistavan mahdollisuudet ja sitoutuvat sen noudattamiseen.

Tuotelähtöisen ympäristöpolitiikan menestyminen riippuu siten sen toteuttamis strategiasta sekä keskeisten vaikuttimien ja niihin liittyvien välineiden tunnistamisesta ja käyttämisestä, jotta varmistettaisiin sisämarkkinoilla liikkuvien tuotteiden ympäristöominaisuuksien jatkuva paraneminen.

Koska taloudelliset edut ovat tärkeä vaikutin, tehokkaimpia välineitä ovat todennäköisesti verojen ja tukien kaltaiset välineet, joiden avulla "hinnat saadaan kohdalleen" sisällyttämällä ulkoiset kustannukset tuotteiden hintoihin (kohta 4.1). Niin kauan kuin hinnat eivät ole kohdallaan, tarvitaan kuitenkin täydentäviä toimenpiteitä, jotta kuluttajille voitaisiin tiedottaa entistä paremmin tuotteiden ympäristöominaisuuksista ja jotta tuottajia kannustettaisiin parantamaan tuotesuunnittelua.

Tässä yhteydessä tehokkain täydentävä toimenpide on "vihreän kysynnän" edistäminen (kohta 4.2). Yritysten voidaan odottaa parantavan ympäristöasioidensa tilaa, myös tuotteidensa ympäristölaatua, kun se on niiden kaupallisten etujen mukaista. Tärkeinä etuina voidaan mainita suorat taloudelliset kustannussäästöt, merkkituotteen tuotekuvan paraneminen, uusien markkinoiden mahdollisuus ja markkinaosuuksien kasvu sekä mahdollisesti sääntelytoimien ennakointi. Tuotekuva ja markkinaosuus kuuluvat asioihin, joihin kuluttajat voivat vaikuttaa, oli sitten kyse yksityisellä (kohta 4.2.1) tai julkisella sektorilla toimivasta kuluttajasta (kohta 4.2.2). Koska julkinen sektori on niin laaja, sen hankinnat ovat yksi tärkeimpiä tekijöitä, jotka vaikuttavat merkittävien vihreiden markkinoiden kehittymiseen. Tiedottamisella on puolestaan ratkaiseva rooli, kun vihreiden tuotteiden kysyntää pyritään lisäämään yleisesti.

Vihreiden tuotteiden kysynnän lisäämistä eli kulutustottumusten muuttamista voidaan ja tulee täydentää tarjontaan vaikuttavilla toimilla (kohta 4.3). Tällaisia ovat välineet, joilla yrityksiä kannustetaan soveltamaan tuotteisiinsa elinkaariajattelua. Tähän luokkaan kuuluvat standardit ja tuotteita koskevat direktiivit (kohta 4.3.3) sekä tuotesuunnittelulle annettava tuki (kohta 4.3.2) samoin kuin pakolliset tuotetiedot (kohta 4.3.1). Sellaisia tapauksia varten, joissa voidaan luoda lisäarvoa tuomalla eri osapuolia yhteen kehittämään liiketoiminnan edut huomioon ottavia ratkaisuja erityisiin ongelmiin, kuten ympäristösopimuksiin, ehdotetaan erilaisia tuotepaneeleita, jotka on mukautettu käsiteltävinä oleviin kysymyksiin (kohta 4.3.4).

Strategian toteuttamisen helpottamiseksi voidaan tarvita joitakin uusia tai paranneltuja välineitä (kohta 4.4). Erityisesti pieniä ja keskisuuria yrityksiä varten voi olla tarpeellista kehittää edelleen ja levittää helppokäyttöisiä välineitä, joiden avulla tuotteiden elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia voidaan arvioida nopeasti. Samoin voi olla tarpeellista kehittää edelleen sellaisia välineitä, joiden avulla voidaan ohjata tuotteiden elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia koskevan tiedon kulkua kautta tuoteketjun. Muita strategiaa tukevia välineitä ovat ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmät (kohta 4.1.1) sekä ympäristötilinpito ja ympäristöraportointi (kohta 4.4.4). Lisäksi tätä uutta lähestymistapaa on edistettävä huolellisesti suunnatulla tutkimus- ja kehityspolitiikalla, jolla tuetaan innovaatioita ekologisesti kestävien tuotteiden ja palveluiden kehittämisessä ja joka auttaa ymmärtämään nykyistä paremmin mekanismeja, jotka edistävät tuotteiden ekologisen kestävyyden parantamista (kohdat 4.4.2 ja 4.4.3).

4. Mikä on eri osapuolten yleinen käsitys tästä strategiasta ja sen osatekijöistä-

Kuvataanko vihreässä kirjassa riittävästi yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevaa lähestymistapaa ja kysymyksiä, joita siinä on tarkoitus käsitellä-

Voidaanko yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva lähestymistapa panna ehdotetun yleisstrategian avulla tehokkaasti täytäntöön- Miten yleisstrategiaa voidaan parantaa ja täydentää-

Mitkä ovat eri osapuolten näkemykset strategian eri osatekijöistä, ja miten näitä osatekijöitä voidaan parantaa-

4.1 Hintamekanismi

Markkinat voivat parhaiten optimoida tuotteiden ympäristövaikutuksia, kunhan kaikissa hinnoissa on ensin otettu huomioon tuotteiden todelliset elinkaaren aikaiset ympäristökustannukset. Näin ei kuitenkaan aina ole, ja markkinatkin toimivat puutteellisesti ("ulkoiset kustannukset"). Toisin sanoen tuotteiden valmistajat ja käyttäjät saavat ilmaisia etuja aiheuttamalla tuotteillaan ympäristövaikutuksia, joista heidän ei tarvitse maksaa mitään. Jos valmistajat vähentävät tuotteidensa ympäristövaikutuksia ja siten yhteiskunnan kannettavaksi jääviä ympäristö kustannuksia, on pelkästään kohtuullista, että tällaisia valmistajia suositaan esimerkiksi verotuksessa ja valtiontuissa.

Vaikuttavin väline, joilla markkinoita voidaan muuttaa ekologisesti kestävien tuotteiden ja palveluiden eduksi, on markkinoiden puutteellisen toiminnan korjaaminen saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisesti [6] varmistamalla, että tuotteiden hintoihin sisällytetään tuotteiden todelliset ympäristökustannukset niiden koko elinkaaren aikana.

[6] Amsterdamin sopimuksen 174 artiklan 2 kohta.

Ulkoisten kustannusten määrittämiseksi on vahvistettava puolueettomat perusteet, joilla tuotteiden ympäristövaikutuksia voidaan arvioida. Tällaisten perusteiden pohjalta komissio aikoo tutkia tärkeimpiä hintatekijöitä, jotka eivät ole saastuttaja maksaa -periaatteen mukaisia ja jotka ovat esteenä sille, että yritysten ympäristönsuojelupyrkimykset palkitaan asianmukaisesti tuotteiden hintojen avulla. Ulkoiset kustannukset on määritettävä mahdollisimman pitkälle. Tällaiset tutkimukset ovat avuksi yksilöitäessä sellaisia tuotteiden elinkaaren tärkeimpiä vaiheita (kuljetus mukaan luettuna), joissa syntyy ulkoisia kustannuksia, sekä suunniteltaessa toimenpiteitä, joiden avulla nämä ulkoiset kustannukset voidaan ottaa paremmin huomioon uusien tuotteiden ja/tai niiden käyttöön liittyvien tekijöiden hinnoissa [7].

[7] Tässä yhteydessä voitaisiin käyttää samankaltaisia keinoja, joita sovelletaan nykyään autoihin uusien ajoneuvojen hankintaverojen, polttoaineverojen ja tiemaksujen muodossa.

Ei ole kuitenkaan yksinkertaista määrittää tuotteisiin ja niiden tuotantopanoksiin liittyviä todellisia ulkoisia kustannuksia eikä kehittää laajalti hyväksyttyjä poliittisia toimenpiteitä, joilla saastuttaja maksaa -periaate voidaan panna täytäntöön. Sen vuoksi yksinkertaistaminen on välttämätöntä, jotta voitaisiin saavuttaa laajempi tavoite eli kehittää tehokkaita, yksinkertaisia ja helposti hallinnoitavia toimenpiteitä, joilla voidaan korjata markkinoiden puutteellista toimintaa. On olemassa useita mahdollisia toimia, jotka voivat muodostaa yhdennetyn tuotepolitiikan kulmakiven. Näitä toimia esitellään seuraavassa keskustelun alustukseksi.

Tärkein ratkaisu, jota tässä yhteydessä on suunniteltu, on tuotteiden ympäristövaikutusten mukaan eriytetty verotus. Ensimmäisessä vaiheessa voitaisiin soveltaa alennettua alv-kantaa yhteisön ympäristömerkillä varustettuihin tuotteisiin. Tämän ratkaisun toteuttamismahdollisuuksia aiotaan tutkia uuden alv-strategian yhteydessä. Tätä voitaisiin täydentää kehittämällä ja käyttämällä kaikilla hallinnon tasoilla esimerkiksi muita ympäristöveroja ja -maksuja sekä lupia, joista voidaan käydä kauppaa [8]. Näitä keinoja on luonnollisestikin arvioitava ja kehitettävä edelleen, ja niitä voidaan ehkä käyttää vasta keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. On huolehdittava siitä, että tällaiset toimenpiteet heijastavat asianmukaisesti tuotteisiin liittyvissä ulkoisissa kustannuksissa esiintyviä eroja ja etteivät ne aiheuta keinotekoisia hinnoittelurakenteita, jotka voisivat haitata sisämarkkinoilla käytävää kilpailua.

[8] Komission tiedonannossa ympäristöveroista ja julkisista ympäristömaksuista yhtenäismarkkinoilla käsitellään ympäristöön liittyviä veroja ja maksuja (KOM(1997)9 lopullinen) Lisäksi suunnitteilla on tiedonanto ympäristöpolitiikassa käytettävien taloudellisten välineiden laajemmista näkökohdista.

Tuottajan vastuun käsite liittyy siihen, että kustannukset, joita koituu sen jälkeen, kun tuote on myyty, sisällytetään uusien tuotteiden hintoihin. Tämä edistää ennaltaehkäisyä suunnitteluvaiheessa ja mahdollistaa sen, että kuluttajat voivat palauttaa käytöstä poistetut tuotteet ilman maksua. Käsite on vastikään sisällytetty romuajoneuvoja koskevaan direktiiviin [9] sekä komission ehdotukseen direktiiviksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta [10]. Käsitettä olisi käytettävä myös muilla yhteisön ja jäsenvaltioiden lainsäädännön aloilla sellaisissa tapauksissa, joissa sillä voidaan edistää ympäristönäkökohtien sisällyttämistä tuotesuunnitteluun. Lisäksi voitaisiin tutkia muita keinoja, joilla kuluttajia voitaisiin kannustaa palauttamaan käytöstä poistetut tuotteet; tällaisia keinoja ovat esimerkiksi panttijärjestelmät.

[9] 2000/53/EY.

[10] KOM(2000) 347 lopullinen.

Jäsenvaltioiden olisi yhteisön lainsäädännön puitteissa tuettava taloudellisesti ekologisesti kestävien tuotteiden kehittämistä valtiontukien avulla. Tukia, joilla on vastakkaisia vaikutuksia, olisi vähennettävä mahdollisimman paljon. Komissio antoi 21. joulukuuta 2000 uudet ympäristönsuojeluun myönnettävää valtiontukea koskevat suuntaviivat. Suuntaviivoissa selvitetään, miten tukitoimia voidaan käyttää ympäristötarkoituksiin perustamissopimuksen mukaisesti. Suunnitellun ympäristö vahinkovastuuta koskevan direktiivin on tarkoitus toimia vahvana kannustimena, joka rohkaisee yrityksiä ehkäisemään ennakolta sellaisia vahinkoja, joista ne voivat myöhemmin joutua vastuuseen.

4.1 Miten yhdennetyllä tuotepolitiikalla voidaan edistää oikeaa hinnoittelua-

Mitä eri osapuolet tietävät markkinoiden toiminnan puutteellisuudesta tuotteiden ympäristövaikutusten yhteydessä-

Miten tuotteita koskevat taloudelliset välineet voivat auttaa korjaamaan markkinoiden puutteellista toimintaa ja mitä muita vaihtoehtoja voitaisiin ehdottaa yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan yhteydessä-

4.2 Välineet ja kannustimet, joilla edistetään vihreää kulutusta

Kuluttajilla voi olla ratkaiseva vaikutus, jos he ostavat ekologisesti entistä kestävämpiä tuotteita. Kuluttajien halukkuus ostaa tällaisia tuotteita on merkittävä vaikutin, joka saa yritykset pohtimaan keinoja, joilla ne voivat parantaa tuotteidensa ekologista kestävyyttä ja voittaa markkinaosuuksia innovaatioiden ja paremman suunnittelun avulla. Merkittävänä kannustimena voivat olla myös julkiset hankinnat. Viranomaisten on tunnettava vastuunsa ja oltava ensimmäisinä luomassa kysyntää vihreille tuotteille. Mitä suurempaa tämä kysyntä on, sitä nopeammin ja laaja-alaisemmin tapahtuu siirtyminen nykyistä kestävämpään kulutukseen.

4.2.1 Kuluttajien halukkuus ostaa vihreitä tuotteita

Vihreiden tuotteiden kysyntä on merkittävä vaikutin, joka saa teollisuuden vahvistamaan ympäristönsuojelupyrkimyksiään ja vähentämään tuotteidensa ja palvelujensa elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia. Tällaista kysyntää on luotava ja vahvistettava siten, että yritykset ja kuluttajat ohjaavat toisiaan: yritysten on edistettävä aktiivisesti ympäristöasioista tiedottamista, ja kuluttajien on haastettava yritykset parantamaan tuotteidensa ympäristöominaisuuksia. Lapset, jotka ovat tulevaisuuden kuluttajia, on saatava mukaan tähän prosessiin. Heidän on voitava oppia sekä vanhemmiltaan että hoitopaikoissaan ja kouluissaan, miten tietoihin perustuvia tuotevalintoja, joissa otetaan huomioon tuotteiden ympäristö ominaisuudet, tehdään käytännössä.

Tavoitteena on oltava, että kuluttajan valinnanmahdollisuus lisää tuotteiden ympäristöominaisuuksien jatkuvaa markkinalähtöistä parantamista. Yksi esimerkki tällaisesta tiedon käynnistämästä jatkuvasta kehittämistyöstä on pakollinen EU:n energiamerkki. Se osoittaa, että tuotetiedot voivat olla tehokkaita paitsi siten, että ne auttavat kuluttajaa löytämään ja valitsemaan ympäristöominaisuuksiltaan parhaimmat tuotteet, myös siten, että ne kannustavat kodinkoneiden valmistajia markkinoimaan energiatehokkuudeltaan parhaita mallejaan ja poistamaan ympäristöominaisuuksiltaan heikoimmat mallit vähitellen markkinoilta.

Kuluttajien on voitava saada ymmärrettävää, asianmukaista ja uskottavaa tietoa joko tuotteen merkinnöistä tai muusta helposti saatavasta lähteestä (esimerkiksi valtiosta riippumattomien kuluttaja- ja ympäristöjärjestöjen, Internet-sivujen tai viranomaisten välityksellä).

Tuotteiden ominaisuuksista on saatavilla tietoa eri muodossa ja eri lähteistä. Esimerkkeinä voidaan mainita tuottajan esittämät väittämät, kuluttajajärjestöjen antamat tiedot ja kolmannen osapuolen vahvistamat ympäristömerkit. Kulutustavaroita koskevia ympäristötietoja ei ole tavallisesti merkitty itse tuotteeseen. Monissa tapauksissa kuluttajan on vaikea löytää tietoa, ja hänen pitäisi olla selvillä siitä, mistä tietoa voi etsiä. Nykyään tähän ryhtyvät vain kaikkein motivoituneimmat kuluttajat.

ISO [11] on jo kehittänyt viitekehyksen erityyppisiä ympäristömerkintöjä varten. Ne eroavat toisistaan muun muassa siinä, miten pitkälle elinkaariajattelu ja menetelmät on viety. [12] Tämä on merkittävä ja hyödyllinen perusta eri järjestelmille, erityisesti ympäristömerkeille. Merkkityyppien selkeys parantaa niiden vertailtavuutta ja voi edistää siirtymistä yhdestä merkkityypistä toiseen, kehittyneempään tyyppiin.

[11] Kansainvälinen standardisoimisjärjestö.

[12] ISO 14021:1999, 14024:1999, ISOn tyyppi III / TR 14025:2000.

Useista tuoteryhmistä on saatavissa tuotetietoa kolmannen osapuolen vahvistamien tuotemerkkien välityksellä (ISOn tyyppi I). Tällainen on muun muassa yhteisön ympäristömerkki [13]. Jäsenvaltioissa tai yhteisön tasolla myönnetyt ympäristömerkit osoittavat, että tuotteella on erinomaiset ympäristöominaisuudet muihin markkinoilla oleviin tuotteisiin verrattuna, ja merkeillä varmistetaan, että tuotteet täyttävät hyvän laadun vähimmäisvaatimukset (tuotteiden käyttökelpoisuus). Merkeillä onkin tärkeä tehtävä kestävän kulutuksen edistämisessä, sillä ne erottavat uskottavalla ja avoimella tavalla ekologisesti kestävämmät tuotteet muista tuotteista. Merkit asettavat tuoteryhmän kaikille tuotteille suuret vaatimukset, joihin muitakin tuotteita voidaan verrata. Tällä tavoin niillä on merkittäviä sekundaarisia vaikutuksia kokonaisten tuotevalikoimien edelleenkehittämiseen. On tapauksia, joissa ympäristömerkkistandardista on tullut myöhemmin yleinen tuotestandardi. Tästä syystä mahdollisimman monien tuotteiden on kuuluttava ympäristömerkkien piiriin. Tämä koskee ennen kaikkea niitä tuoteryhmiä, joissa merkeillä voi olla tehokkain vaikutus.

[13] Ympäristömerkki, EUROPA-sivusto.

Nämä järjestelmät ovat kuitenkin mutkikkaita, ja niiden mahdollisuuksia vaikuttaa markkinoihin ei ole vielä hyödynnetty kokonaan. Järjestelmät edellyttävät testejä, hakemusten jättämistä ja hyväksymistä sekä maksujen suorittamista. Jotta ympäristömerkkijärjestelmien käyttöä voitaisiin edistää kansallisella ja EU:n tasolla, näihin järjestelmiin on saatava lisää julkista rahoitusta. Tämä antaisi mahdollisuuden pienentää maksuja ja ennen kaikkea vahvistaa markkinointia näiden merkkien saamiseksi valmistajien, vähittäismyyjien ja kuluttajien tietoisuuteen ja käyttöön.

Jos yleisenä periaatteena on tuotetiedon lisääminen markkinoilla, sen noudattaminen edellyttää joustavia ja kustannustehokkaita ratkaisuja. Esimerkkinä mainittakoon, että tuoteryhmille kehitettyjä ekologisen kestävyyden perusteita, jotka rakentuvat elinkaarinäkökohtien avoimelle tarkastelulle, voitaisiin käyttää nykyistä laajemmin. Tämä voisi koskea merkkien lisäksi kaikkia tapauksia, joissa markkinoiden on pystyttävä erottamaan ekologisesti kestävät tuotteet muista tuotteista (näihin tapauksiin kuuluvat julkiset hankinnat, esikuva-analyysit, ympäristörahastot, indikaattorit, omaehtoiset ympäristöväittämät ja keskeiset vaatimukset). On pohdittava erilaisia menettelytapoja sekä muita tekijöitä, joiden avulla näistä mahdollisuuksista voitaisiin kehittää tehokkaita välineitä.

Avoimena kysymyksenä on edelleen, miten asianmukaista, ymmärrettävää ja uskottavaa tietoa voidaan tarjota nykyistä laajemmasta kulutustavaravalikoimasta, jotta kuluttajat voisivat helpommin valita sellaisia tuotteita, joilla on suhteellisen vähän ympäristövaikutuksia. Tässä yhteydessä komissio aikoo tarkistaa ympäristömerkkistrategiaansa kehittääkseen nykyistä laajemman merkkistrategian.

On varsin todennäköistä, että ISOn tyypin II mukaisia ympäristöväittämiä ja omaehtoisia väittämiä käytetään tulevaisuudessa nykyistä suuremmassa mitassa. Käytännössä suuri osa tuotteita koskevista ympäristötiedoista esitetään valmistajan omaehtoisten väittämien muodossa.

Komissio viimeistelee parhaillaan ISO 14021:1999 -standardiin perustuvia ohjeita siitä, miten valmistajien ja jakelijoiden olisi muotoiltava omaehtoiset ympäristöväittämänsä ja miten näitä väittämiä olisi arvioitava. Tavoitteena on estää harhaanjohtavien väittämien käyttö ja tukea asianmukaisten väittämien esittämistä. Parhaillaan tarkistettavana olevaan harhaanjohtavaa mainontaa koskevaan direktiiviin lisätään mahdollisesti viittaus käyttöön otettuun eurooppalaiseen standardiin ja edellä mainittuihin ohjeisiin. On olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot ja eri osapuolet valvovat tällaisten väittämien asianmukaisuutta.

Markkinoilla ei toistaiseksi käytetä kovinkaan paljon ISOn tyypin III [14] mukaisia ympäristötuoteselostuksia, mutta niiden käyttö on lisääntymässä erityisesti yritysten välisessä viestinnässä. Niiden käyttöä voi olla aiheellista tukea yhteisön tasolla harjoitettavalla yhteistyöllä.

[14] Tarkemmin sanottuna ISOn tyyppi III / TR 14025:2000, joka muodostuu kaikkia merkittäviä ympäristövaikutuksia koskevista määrällisistä tiedoista ja perustuu elinkaaritutkimuksen menettelyihin ja tuloksiin sekä muihin olennaisiin tietoihin, jotka koskevat esimerkiksi ympäristöjärjestelmiä tai sosiaalisia näkökohtia.

Yksi tietoon liittyvä näkökohta koskee tietoihin perustuvaa kuluttamista. Tuotteen käytön aikana syntyviä ympäristövaikutuksia voidaan usein vähentää, jos tuotetta käytetään valmistajan tai kuluttajajärjestöjen suositusten mukaisesti. Tiedot tuotteen asianmukaisesta käytöstä, jolla sen ympäristövaikutuksia voidaan vähentää, ovat usein keskeisenä vaatimuksena, joka EU:n ympäristömerkillä varustettujen tuotteiden on täytettävä. Tietyt teollisuudenalat ja näiden alojen järjestöt ovatkin käynnistäneet tätä koskevia tiedotuskampanjoita.

Viestintäteknologia, kuten Internet, tarjoaa uusia mahdollisuuksia parantaa tiedon saantia. Lisäksi se antaa mahdollisuuden kaksisuuntaiseen tiedonsiirtoon, joka hyödyttää sekä tuottajia että kuluttajia, kun on kyse nykyisin pitkälle eriytyneistä ja käyttäjien tarpeisiin mukautetuista tuotteista. Tällä alalla voitaisiin vaihtaa parhaita toimintatapoja ja suorittaa arviointeja.

4.2.1 Miten voidaan tehokkaimmin lisätä kuluttajien halukkuutta ostaa vihreitä tuotteita-

Miten kuluttajille

voidaan tiedottaa entistä paremmin tuotteiden ympäristöominaisuuksia- Miten voidaan varmistaa, että kuluttajille suunnattu tiedotus todella lisää kuluttajien tietoja ja tietoisuutta-

Miten voidaan lisätä ympäristömerkkijärjestelmien vaikutusta ja kustannustehokkuutta-

Miten voidaan lisätä kuluttajien tietoisuutta ja parantaa kulutustottumuksia, kun on kyse ympäristön kannalta optimaalisesta tuotteiden käytöstä-

4.2.2 Julkiset hankinnat

Julkiset hankinnat ovat 12 prosenttia EU:n keskimääräisestä bruttokansantuotteesta. Joissakin jäsenvaltioissa, kuten Ranskassa, ne voivat olla jopa 19 prosenttia [15]. Nämä luvut osoittavat viranomaisten ostovoimaa. Viranomaisten on tunnettava vastuunsa ja oltava edelläkävijöinä vihreässä hallinnossa ja kulutustottumusten muuttamisessa vihreitä tuotteita suosiviksi. Jos suuri osa viranomaisista lisää omalta osaltaan vihreiden tuotteiden kysyntää, tällä on suunnaton vaikutus ekologisesti kestävien tuotteiden markkinoihin, ja se saa teollisuuden lisäämään huomattavasti tällaisten tuotteiden valmistusta.

[15] OECD, 1999, Greener Public Purchasing: issues and practical solutions, s. 11.

Julkisia hankintoja koskevat EU:n säännöt perustuvat pääasiallisesti taloudellisiin näkökohtiin, mutta näitä sääntöjä on tarkasteltava EY:n perustamissopimuksen 2 artiklassa asetetun kestävyysvaatimuksen valossa. Kun sopimuksen rahallinen arvo ylittää tietyn kynnyksen, tapaukseen sovelletaan EU:n direktiivejä. Direktiiveissä säädetään erityisistä velvollisuuksista ja menettelyistä, jotka antavat useita mahdollisuuksia ottaa ympäristönäkökohdat huomioon julkisissa hankinnoissa, mutta jotka voivat joissakin tapauksissa rajoittaa mahdollisuutta suosia ekologisesti kestäviä tuotteita ja palveluja [16]. Komissio tulee myös tarkastelemaan ekologisen oston edistämisen toteuttamismahdollisuuksia esittämällä velvoitteen ennen ostoa tapahtuvaan eri tarjolla olevien, sopimusviranomaisten tarpeet täyttävien, vaihtoehtojen ympäristövaikutusten arviointiin. Näin päätökset tehdään täysin tietoisina ympäristöseuraamuksista. Amsterdamin sopimus ja jossain määrin myös uusi lainsäädäntö voivat olla avuksi tässä asiassa. On huomattava, että julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ei ole yhdenmukaistettu sellaisten hankintojen osalta, joissa sopimuksen arvo ei ylitä tiettyä kynnystä. Tällöin hankintojen tekijöillä on yleensä suuremmat mahdollisuudet suosia vihreitä tuotteita, vaikka he ovatkin velvollisia noudattamaan Amsterdamin sopimuksen muita määräyksiä, erityisesti tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä.

[16] Katso perusasiakirja julkisia hankintoja koskevasta yhteisön lainsäädännöstä ja mahdollisuuksista ottaa ympäristönäkökohdat huomioon julkisissa hankinnoissa (valmisteilla oleva komission tiedonanto).

On kuitenkin olemassa vielä suurempi este vihreitä tuotteita suosivien julkisten hankintojen lisäämiselle. Julkisten hankintojen tekijät eivät nimittäin yleensä tiedä tarkalleen, mihin ympäristöominaisuuksiin tietyssä tuotteessa olisi kiinnitettävä huomiota. Tämä on tärkeä seikka, sillä jos sopimustekstissä on selvästi eritelty ekologisesti kestävien tuotteiden kriteerit, julkisen sektorin edustajat voivat hankkia tällaisia tuotteita rajoituksetta.

Tarvitaankin järjestelmällisiä aloitteita, joiden avulla julkisia hankintoja tekeville viranomaisille voidaan tiedottaa näistä asioista. Sen vuoksi komissio aikoo antaa julkisia hankintoja ja ympäristöä koskevan tulkitsevan tiedonannon, jossa selvitetään, missä määrin on mahdollista vaatia tietyn tuotantoprosessin käyttämistä tai ottaa huomioon kaikki tuotteen elinkaaren aikana syntyvät kustannukset. Suunnitteilla on niin ikään vihreiden julkisten hankintojen käsikirja ja/tai tiedoksianto, jossa annetaan käytännön esimerkkejä siiten, miten voidaan laatia ympäristönäkökohdat huomioon ottavia tarjouspyyntöjä EU:n lainsäädännön mukaisesti.

Jotta helpotettaisiin tuotevaatimuksia koskevien tietojen saantia tarjouskilpailuja varten, voitaisiin harkita sellaisen verkoston perustamista, jossa viranomaiset voisivat vaihtaa parhaita toimintatapoja, jotka liittyvät ekologisesti kestäviä tuotteita koskevista vaatimuksista koottuihin tietokantoihin. Tätä voitaisiin harkita jäsenvaltioiden nykyisten aloitteiden ja EU:n ympäristömerkkivaatimusten pohjalta. Komissio voisi koordinoida ja helpottaa tällaista tiedonvaihtoa esimerkiksi Internet-sivujen välityksellä.

Komissio aikoo olla edelläkävijä ottamalla ympäristönäkökohdat huomioon omissa hankinnoissaan ja edistää siten ekologisesti kestävien tuotteiden levittämistä ja kehittämistä. Se aikoo suosia, julkisia hankintoja koskevien lakien puitteissa, EU:n ympäristömerkkivaatimukset täyttäviä tuotteita aina, kun niitä on saatavilla. Komissio aikoo rekisteröityä EMAS-järjestelmän [17] käyttäjäksi, ja se kannustaa muita viranomaisia seuraamaan esimerkkiään. Tätä prosessia on määrä arvioida siinä tarkoituksessa, että sen avulla voitaisiin lisätä vähitellen ekologisesti kestävien tuotteiden hankintaa. Saaduista kokemuksista julkaistaan arviointi, joka annetaan jäsenvaltioiden ja paikallisten viranomaisten käyttöön.

[17] Yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä.

4.2.2 Miten voidaan edistää julkisia hankintoja, joissa ympäristönäkökohdat on otettu huomioon-

Mikä on tällaisten julkisten hankintojen asema yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevassa lähestymistavassa-

Mitkä esteet on poistettava, jotta ympäristönäkökohdat voitaisiin ottaa julkisissa hankinnoissa huomioon- Miten tätä voidaan edistää-

4.3 Välineet ja kannustimet, joilla vahvistetaan yritysten halukkuutta olla edelläkävijöinä tuotannon ekologisen kestävyyden parantamisessa

Menestyvät yritykset pystyvät ennakoimaan tulevaa kehitystä ja tarttumaan markkinoilla tarjoutuviin tilaisuuksiin. Hyvä ympäristönäkökohtien hallinta ja tuotesuunnittelu ovat avaintekijöitä, joilla varmistetaan markkinaosuudet tulevaisuuden kestävässä taloudessa. Ei siis ole ihme, että parhaiten liiketoimintaansa kehittäneet yritykset ovat edenneet pisimmälle myös tuotteidensa ekologisen kestävyyden parantamisessa. Vuoden 1993 joulukuun ja vuoden 2000 elokuun välisenä aikana yritykset, jotka kuuluvat Dow Jonesin kestävän kehityksen ryhmäindeksiin (Dow Jones Sustainability Group Index, DJSGI), ylittivät Dow Jonesin yleisen indeksin (Dow Jones Global Index, DJGI) 86,5 prosentilla [18]. Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan haasteena onkin vahvistaa ja laajentaa tätä muutosta kohti kestävää kehitystä ja nopeuttaa siirtymistä ekologisesti entistä kestävämpiin tuotteisiin. Tämän edistämiseksi on suunniteltu toimenpiteitä, joilla kannustetaan tuotteiden ympäristövaikutusten vähentämiseen tarkoitettujen välineiden kehittämistä ja saantia sekä vahvistetaan yrityksille suunnattuja kannustimia, jotta niistä tulisi edelläkävijöitä liiketoiminnan kestävyyden parantamisessa.

[18] DJSGI perustuu sellaisten yritysten taloudellisiin tuloksiin (tuotteet ja palvelut), joiden on todettu useilla perusteilla olevan edelläkävijöitä kestävyyden alalla. Perusteiden yksityiskohdista voidaan ehkä keskustella, mutta ne edustavat yleisesti yhtä varsin harvoista pyrkimyksistä yksilöidä edelläkävijäyrityksiä ja verrata niiden tuloksia yleisiin osakemarkkinoihin. DJSGI:hin kuuluvien yritysten osakkeiden arvo nousi joulukuun 1993 ja elokuun 2000 välisenä aikana 240,6 prosenttia, kun yleinen indeksi DJGI nousi 174,1 prosenttia.

4.3.1 Tuotetietojen tuottaminen

Jotta markkinat muuttuisivat siten, että ympäristönäkökohdat otettaisiin pysyvästi huomioon, eri osapuolilla on oltava tietoa sellaisten tuotteiden tai komponenttien elinkaaren aikana syntyvistä ympäristövaikutuksista, joista ne tekevät päätöksiä, ja niiden on myös käytettävä tällaista tietoa. Yleensäkin on tarpeellista lisätä asianmukaisen ja luotettavan tiedon saantia, suunnattava se paremmin käyttäjille ja lisättävä sen painoarvoa markkinoilla.

- Valmistajien on tunnettava tuotteissaan käyttämiensä komponenttien ympäristöominaisuudet.

- Suunnittelijoiden on tutkittava, mitä vaikutuksia heidän valinnoillaan on tuotteen elinkaaren aikana, ja heidän on voitava saada helposti tätä koskevaa tietoa ja menetelmiä vaikutusten tutkimiseksi.

- Tuottajien on välitettävä tällaiset tiedot helposti saatavassa muodossa tuoteketjua pitkin aina kuluttajille ja ostajille saakka.

- Vähittäismyyjien, kuluttajien ja ostajien on voitava tunnistaa tuotteet, jotka ovat ekologiselta kestävyydeltään parempia kuin muut.

Jotta tuotteen elinkaaren aikaisia ympäristöominaisuuksia voitaisiin parantaa, on ymmärrettävä, mitä käsitteellä tarkoitetaan. Kun elinkaariajattelua pyritään levittämään koko talouteen, ensimmäisenä vaiheena on tuottaa ja verrata tietoja tuotteiden elinkaaren aikaisista ympäristövaikutuksista.

Tällaisia tietoja voidaan koota elinkaari-inventaarioihin (Life Cycle Inventory, LCI) ja tulkita elinkaarianalyysien [19] (Life Cycle Asessment, LCA) avulla. Elinkaari-inventaarioiden ja -analyysien laatiminen on työlästä ja kallista. Jotkin osatekijät ovat julkisia, toiset taas eivät. Niiden arvo määräytyy sen mukaan, miten laadukkaita ne ovat ja miten ne vastaavat käyttäjänsä tarpeita ja valinnanmahdollisuuksia. Komissio katsoo, että helposti saatavilla olevan elinkaaritietouden kehittäminen ja vertaileminen ovat ensisijaisia tavoitteita. Niiden toteuttamiseksi voitaisiin yhdenmukaistaa ja mahdollisesti yhdistää olemassa olevia elinkaaritietoja ja perustaa tarvittaessa uusia tietokantoja, jotka olisivat sovittujen tietostandardien mukaisia. Lisäksi aiotaan edistää olemassa olevien elinkaaritietojen yleistä saantia tietokannoista yhteistyössä kuluttaja- ja teollisuusjärjestöjen sekä asianomaisten elinten, kuten kansallisten ympäristönsuojeluvirastojen ja Euroopan ympäristö keskuksen kanssa. Yhteyksien luomista muihin asiaan liittyviin tietoihin helpotetaan (esimerkiksi parhaat toimintatavat, kun on kyse elinkaaren aikaisista ympäristöominaisuuksista eri tuoteryhmissä, sekä ekologisen kestävyyden kannalta kiinnostavat uudet tekniikat).

[19] Elinkaarianalyysin avulla arvioidaan tuotteeseen liittyviä ympäristönäkökohtia ja mahdollisia ympäristövaikutuksia inventoimalla kyseisen järjestelmän panokset ja tuotokset, arvioimalla näihin panoksiin ja tuotoksiin liittyviä mahdollisia ympäristövaikutuksia ja tulkitsemalla tuloksia. Käytännössä elinkaarianalyysiä voidaan yksinkertaistaa tarkoituksellisesti tai sen laajuutta voidaan rajoittaa, mutta periaatteessa se on kattava ja järjestelmällinen väline.

On kehitettävä ja annettava käyttöön välineitä, joiden avulla tuotteiden ympäristövaikutukset voidaan tarkastaa nopeasti. Tällaisia välineitä tarvitsevat erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kaltaiset toimijat, joilla ei ole asiantuntemusta eikä resursseja, joita elinkaarianalyysien suorittamiseen tarvitaan. Samankaltaisia välineitä on kehitettävä ohjaamaan tuotteiden elinkaaren aikaisia ympäristövaikutuksia koskevan tiedon kulkua kautta tuoteketjun. Esikuvia, nykyaikaisinta teknologiaa, ympäristönsuojelun tasoa mittaavia avainindikaattoreita, suunnittelun suuntaviivoja (katso kohta 4.3.2.) ja standardeja (katso kohta 4.3.3.) on kehitettävä mittapuiksi, joiden avulla tuottajat ja kuluttajat voivat vertailla yksittäisten tuotteiden ympäristöominaisuuksia.

Komission aikoo järjestää yhden tai useampia asiantuntijaseminaareja, joissa käsitellään käytännön vaihtoehtoja ja tarpeita.

Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan tavoitteena ei ole välttämättä vaatia täydellistä elinkaarianalyysia kaikkia päätöksiä varten. Tärkeämpää on keskeisen tiedon tunnistaminen ja sen muuntaminen yleiseksi elinkaariajatteluksi.

Yksi keino, jolla voidaan lisätä tiedon tuottamista ja saantia, on velvoittaa tuottajat ja/tai kannustaa tuottajia antamaan keskeiset tuotetiedot koko tuoteketjun, myös kuluttajien käyttöön. Tällaisen velvoitteen tai kannustimen yksityiskohdat ja käyttö olisi selvitettävä ja arvioitava kustannustehokkuusperusteiden mukaisesti. Tuottajien ja muiden osapuolten nykyiset aloitteet voisivat toimia mallina tällaisille toimenpiteille. Seuraavassa on esimerkkejä tällaisista aloitteista:

* EICTA (European Information and Communications Technology Industry Association) on tehnyt toimitusketjun hallintaa koskevan aloitteen, jonka tavoitteena on kehittää yhteinen eurooppalainen toimitusketjun hallintaa koskeva lähestymistapa elektroniikkateollisuutta varten. Tarkoituksena on yksinkertaistaa tiedonkeruuta sekä tilaajan että toimittajan osalta ja edistää samalla toimitettujen tuotteiden ekologisen kestävyyden parantamista. Näin varmistetaan, että käytössä on yhteinen luettelo materiaaleista, joista on raportoitava, sekä yhteinen malli tuotetietojen esittämistä varten. Tämä antaa mahdollisuuden vertailla toimittajia kriittisten materiaalien osalta.

* Moottoriajoneuvoalalla romuajoneuvoja koskeva direktiivi on kannustanut autonvalmistaja muodostamaan strategisen yhteenliittymän yhteisen tietojärjestelmän kehittämiseksi tuotemateriaaleja koskevien tietojen keruuta varten. Järjestelmän nimi on International Material Data System (IMDS). Tämä keskustietokanta antaa kullekin toimitusketjuun osallistuvalle mahdollisuuden syöttää tietoja tuotteistaan. Koska tietokanta on hierarkkinen, autonvalmistajat voivat kerätä tietoja eri tasoilta ja laatia siten raportteja ajoneuvon koostumuksesta sen perusteella, mikä on ajoneuvon erilaisten komponenttien summa. Täydelliset koostumusta koskevat tiedot saadaan vaiheittain suorassa vuorovaikutuksessa tietokannan kanssa. Järjestelmän ylläpito rahoitetaan raporttien saannista perittävillä maksuilla. EICTA tutkii parhaillaan, olisiko sen järjestelmä integroitava IMDS-järjestelmään.

Yhdennetty tuotepolitiikka avaa useita mahdollisuuksia uusille ja/tai edelleen kehitettäville aloitteille. Yhtenä mahdollisuutena on käyttää lähtökohtana tietoja yleisesti sovellettavista perusteista, joissa ohjenuorana ovat ympäristöpoliittiset tavoitteet ja vahvistetut suunnittelun suuntaviivat. Toisena mahdollisuutena on keskittyä tuottajien suhteellisen hyvin hallitsemaan tietoon, jonka kuluttajat voivat helposti ymmärtää ja tarkistaa, kuten tuotteen odotettu elinikä, arvioidut hävittämiskustannukset, korjauksia koskeva takuu ja odotetut käyttökustannukset.

4.3.1 Miten tuotteiden ympäristöominaisuuksista voidaan tuottaa entistä luotettavampaa tietoa-

Mikä tehtävä tiedon tuottamisella voi olla yhdennetyn tuotepolitiikan toteuttamisessa-

Millaisten aloitteiden avulla voidaan edistää elinkaarta koskevien tietojen tuottamista, kulkua, saantia ja käyttöä- Pitäisikö niiden olla vapaaehtoisia vai pakollisia-

Miten yhdennetyllä tuotepolitiikalla voidaan edistää tällaisten aloitteiden edelleenkehittämistä ja yhdistämistä-

Voidaanko vapaaehtoisten järjestelmien vaikutusta lisätä tekemällä olennaiset tiedot pakollisiksi-

4.3.2 Tuotesuunnittelun suuntaviivat

Yksi tiedonvälitysmuoto, joka voisi tehokkaasti edistää elinkaariajattelua yritysten keskuudessa, on ekologiselle tuotesuunnittelulle laaditut suuntaviivat. Eri foorumeilla, kuten ISOn teknisessä komiteassa 207, onkin tehty työtä ekologisen suunnittelun yleisten ja tuoteryhmäkohtaisten suuntaviivojen laatimiseksi.

Kehitettäessä yleistä strategiaa, jolla ympäristönäkökohdat sisällytetään suunnitteluprosessiin, on otettava huomioon tuotteiden monimutkaisuus ja monimuotoisuus sekä tiedon ja osaamisen nopea kehittyminen suunnittelun alalla.

Tällaisella strategian tavoitteena on oltava

- tuotteen tarjoaman palvelun optimointi

- resurssien säästäminen

- jätteiden vähentäminen

- saastumisen vähentäminen

- vaaratilanteiden ja riskien vähentäminen.

Seuraavassa esitetään suunnitteluperiaatteita, joita noudattamalla edellä mainittuihin tavoitteisiin voidaan pyrkiä:

- suunnittelu, joka mahdollistaa entistä puhtaamman tuotannon ja käytön (esimerkkejä: aineellisten tuotannontekijöiden käytön vähentäminen, jonka tuloksena massa ja jätteet vähenevät; energiankulutuksen minimointi)

- suunnittelu, joka mahdollistaa vaarallisten, myrkyllisten tai muuten ympäristölle haitallisten materiaalien vähentämisen ja korvaamisen tuotteessa tai kulutuksessa

- uusiutuvien materiaalien käytön mahdollistava suunnittelu

- tuotteen kestävyyttä lisäävä suunnittelu (esimerkkejä: mahdollisuus korjata ja huoltaa tuotetta)

- tuotteen elinikää pidentävä suunnittelu (esimerkkejä: päivitysmahdollisuus; klassinen muotoilu, mukauttaminen tuleviin tarpeisiin)

- suunnittelu, joka laajentaa käyttömahdollisuuksia (esimerkkejä: monikäyttöisyys, moduuliperiaate)

- uusiokäytön ja kierrätyksen mahdollistava suunnittelu (esimerkkejä: helppo purettavuus, yksinkertaiset valmistusmateriaalit, kierrätettävien ja kierrätettyjen materiaalien käyttö; komponenttien hyödyntäminen suljettuun kiertoon perustuvan uudelleenvalmistuksen avulla sekä sekundääriset sovellukset)

- yksinkertaisuuteen tähtäävä suunnittelu (jonka tulisi pienentää valmistuskustannuksia, vähentää materiaalin käyttöä, lisätä kestävyyttä ja helpottaa tuotteen purkamista huoltoa tai materiaalin hyödyntämistä varten).

Komissio aikoo edistää tällaisten suuntaviivojen laatimista, levittämistä ja soveltamista. Lisäksi suuntaviivat aiotaan sisällyttää yhteisön aloitteiden kehittämistyöhön esimerkiksi uuden lähestymistavan (kohta 4.3.3), erityisten tuotesäännösten ja ympäristömerkkien (kohta 4.2.1) yhteydessä.

4.3.2 Miten ympäristönäkökohdista voidaan tehdä tuotesuunnittelun keskeinen osa-

Millaista toimintaa on jo käynnissä ekologisen tuotesuunnittelun suuntaviivojen hyväksi- Miten yhteisö voi osallistua tällaisten suuntaviivojen kehittämiseen, laatimiseen ja soveltamiseen-

Miten ekologisen tuotesuunnittelun suuntaviivat voidaan sisällyttää yhteisön nykyisiin ja tuleviin aloitteisiin-

4.3.3 Standardointi ja uusi lähestymistapa

Noin viidestä tuhannesta voimassa olevasta eurooppalaisesta standardista monet ovat tuotestandardeja. Joitakin sovelletaan ilman, että niiden taustalla olisi lainsäädäntöä, kun taas toiset tukevat lainsäädäntöä, kuten uutta lähestymistapaa. Nykyään vahvistetaan erityisen eurooppalaisen standardin mukaisella tuotteiden sertifioinnilla, että tuote on käyttökelpoinen ja turvallinen käyttäjälle. On erittäin toivottavaa, että ekologinen kestävyys yhdistetään jo lähitulevaisuudessa kaikkiin eurooppalaisiin tuotestandardeihin.

Standardit [20] ovat tulosta yksimielisyyteen perustuvasta, kaikille osapuolille avoimesta prosessista. Vaikka standardit eivät tavallisesti ole sitovia, ne toimivat kuitenkin tärkeinä sääntöinä, joita sovelletaan usein koko markkinoilla. Standardeilla voidaan vaikuttaa merkittävästi tuotteiden ympäristövaikutuksiin.

[20] "Standardeilla voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset yhteistä etua koskevilla aloilla, kuten kansanterveyden, turvallisuuden, ympäristön sekä tuotteiden, prosessien ja palveluiden laadun aloilla, varmistamalla, että kaikki tuotteita tai palveluita tarjoavat yritykset toimivat todennettavien ja mitattavien teknisten tai ammatillisten standardien mukaisesti. Näin joistakin standardeista tulee pakollisia joko tarkoituksellisen sääntelyn vuoksi tai spontaanisti, markkinavoimien keskinäisen vuorovaikutuksen johdosta (esimerkiksi tekniset määräykset sekä standardit, jotka ovat tosiasiassa pakollisia); OECD 1998, What do standards for environmental management system offer-, s. 17.

Muodollisten standardien lisäksi standardointielimet ovat kehittäneet vaihtoehtoisia yhteisymmärryksen muotoja (esimerkiksi workshop agreement -dokumentteja). Nämä "uudet julkaisumuodot" eivät käy läpi kaikkia menettelyjä, jotka virallisten standardien on läpäistävä, vaan niistä voidaan sopia pikaisina yhteisymmärrykseen perustuvina ratkaisuina markkinoiden nopeasti muuttuviin tarpeisiin tai innovaatioihin, jotka eivät ole vielä täysin vakiintuneita.

Seuraavassa on joitakin ehdotuksia siitä, miten standardointia voitaisiin hyödyntää paremmin yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan yhteydessä:

* standardien tai muiden yhteisymmärrykseen perustuvien, ympäristönsuojelun kannalta merkityksellisten välineiden kehittäminen

* ympäristönäkökohtien sisällyttäminen eurooppalaiseen tuotestandardointi prosessiin esimerkiksi kehitettäessä uusia tai tarkistettaessa nykyisiä tuotestandardeja

* uusien tuotestandardien muotoilemista ja nykyisten tuotestandardien uudelleenmuotoilemista koskevien ympäristösuuntaviivojen kehittäminen ja soveltaminen.

Komissio aikoo tehdä yhteistyötä standardointielinten ja eri osapuolten kanssa sellaisten menetelmien kehittämiseksi, joiden avulla ympäristöominaisuudet voidaan järjestelmällisesti sisällyttää tuotestandardeihin. On löydettävä keinoja, joilla voidaan edistää ympäristönäkökohdat huomioon ottavaa standardointia yhdessä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden kanssa. Parhaillaan käydään keskusteluja siitä, kuinka CENin ympäristöasioiden tukikeskuksen roolia voitaisiin tehostaa ja laajentaa.

Toinen standardointiin läheisesti liittyvä tuleva toimintakenttä on mahdollisuus edistää ekologista tuotesuunnittelua uuden lähestymistavan mukaisella lainsäädännöllä. Uuden lähestymistavan mukaisissa direktiiveissä on kyse yhdenmukaistamistoimenpiteistä, joiden avulla määritellään keskeiset, sitovat vaatimukset. Tuottaja voivat itse valita keinot, joilla ne osoittavat, että tuotteet täyttävät nämä keskeiset vaatimukset. Yhtenä keinona on soveltaa yhdenmukaistettuja standardeja, jotka CEN, CENELEC ja ETSI [21] ovat kehittäneet komission toimeksiannosta. Näiden standardien mukaisten tuotteiden voidaan olettaa olevan lainsäädännön mukaisia, joten ne voivat liikkua vapaasti sisämarkkinoilla.

[21] CEN on Euroopan standardointikomitea, CENELEC on Euroopan sähkötekniikan standardointikomitea ja ETSI on Euroopan telealan standardointilaitos.

Uudesta lähestymistavasta ja standardoinnista on tullut keskeinen ja menestyksekäs osa tuotesuunnittelun terveys- ja turvallisuusnäkökohtia koskevaa yhteisön lainsäädäntöä. Tähän mennessä ainoa kokemus uuden lähestymistavan soveltamisesta ekologiseen tuotesuunnitteluun on pakkauksia ja pakkausjätteitä koskeva direktiivi [22], jonka yhteydessä käydään kuitenkin keskustelua siitä, ovatko uuteen lähestymistapaan perustuvat osat kattavia ja asianmukaisia tässä direktiivissä. Vilkasta keskustelua ovat herättäneet myös tältä pohjalta laaditut standardit. Pakkauksia ja pakkausjätteitä koskevasta direktiivistä saatujen erilaisten kokemusten pohjalta olisi käynnistettävä keskustelu siitä, miten uutta lähestymistapaa voitaisiin parhaiten soveltaa uusiin aloitteisiin, kuten suunnitteilla olevaan sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevaan direktiiviin. Suunnitellun direktiivin tavoitteena on varmistaa, että sähkö- ja elektroniikkalaitteiden aiheuttamat ympäristövaikutukset ja niihin liittyvä resurssien kulutus vähenevät jatkuvasti ja että tämä kehitys on pysyvää. Tähän tavoitteeseen pyritään integroimalla kokonaisvaltainen ympäristönäkökohtien huomioonottaminen tuotekehitysprosessiin ja varmistamalla samalla tavaroiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla.

[22] 94/62/EY.

Liitteessä II esitetään joitakin ajatuksia siitä, miten ekologisen tuotesuunnittelun erityispiirteitä voidaan käsitellä uuden lähestymistavan yhteydessä.

4.3.3 Miten yhdennetyllä tuotepolitiikalla voidaan edistää ympäristönäkökohtien huomioonottamista standardointiprosessissa sekä uuden lähestymistavan mukaisen lainsäädännön avaamien mahdollisuuksien optimaalista käyttöä-

Miten ympäristöominaisuudet voidaan integroida standardointiprosessiin-

Miten uuden lähestymistavan mukaisella lainsäädännöllä voidaan edistää tuotteiden ympäristöominaisuuksien parantamista (katso myös liite II)-

4.3.4 Tuotepaneelit

Taloudelliset toimijat ovat yleensä valmiita ottamaan ympäristönäkökohdat huomioon tuotteiden suunnittelussa ja valmistuksessa, jollei se vaaranna niiden kilpailuasemaa. Myös kuluttajat suosivat vihreitä tuotteita, kunhan hintaerot muihin tuotteisiin nähden eivät ole kohtuuttomia. Monissa tapauksissa riittääkin, että tuotteiden ympäristöominaisuuksien parantamista vauhditetaan käynnistämällä keskustelu eri osapuolten välillä. Näin voidaan saada nopeampia reaktioita, jotka painottuvat enemmän liiketoimintaan, sekä ratkaista ympäristöongelmat niin, ettei lainsäädäntöä edes tarvita.

Yksi mahdollinen keino tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on asettaa kaikista osapuolista koostuvia ryhmiä selvittämään, kuinka ympäristötavoitteet voidaan saavuttaa tai niihin liittyvät esteet ylittää osapuolten edustamien tuoteryhmien osalta. Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevassa lähestymistavassa tällaisia kaikista osapuolista koostuvia ryhmiä voidaan kutsua tuotepaneeleiksi. Tällaisia paneeleja voidaan asettaa eri muodoissa, ja ne on mukautettava käsiteltävänä oleviin kysymyksiin. Kysymykset voivat koskea erityisten tuotteiden tai tuoteryhmien yleisiä ympäristövaikutuksia, mutta ne voivat myös olla yhteen tai useampaan tuoteryhmään liittyviä erityiskysymyksiä (esimerkiksi vaarallisten aineiden vähentäminen joissakin tuotteissa tai tuoteryhmissä). Joissakin tapauksissa paneelit voivat järjestäytyä hyvin itsenäisesti, kun taas toisissa julkiset viranomaiset ja Euroopan komissio voivat olla tiiviimmin mukana toiminnassa. Tällainen toiminta vastaa jossain määrin eurooppalaisten standardointielinten käyttämää workshop agreement -menettelyä [23]. Workshop agreement -dokumentteja voidaan käyttää tilanteen mukaan samankaltaisiin tarkoituksiin.

[23] Katso liite II.

Resurssien tehokkaan käytön takaamiseksi on kuitenkin varmistettava, että tällaisia paneeleita järjestetään vain silloin, kun niiden voidaan odottaa edistävän merkittävästi EU:n ympäristötavoitteiden saavuttamista. Muita edellytyksiä ovat osapuolten halukkuus yhteistyöhön, kohtuullisten avoimuusvaatimusten hyväksyminen, osallistuminen, tiedon laadukkuus sekä jonkinlainen osoitus siitä, että osapuolet ovat valmiita ryhtymään toimiin paneelin työskentelyn päätyttyä. Esimerkkejä tällaisista aloitteista ovat Auto Oil -ohjelma sekä useat Tanskassa järjestetyt paneelit.

Tehokas keskustelu edellyttää kuitenkin kunnollista valmistautumista. Aluksi on analysoitava käsiteltäviä kysymyksiä, jotta keskustelulle saataisiin yhteinen pohja. Paneelien tehtävät on määriteltävä selvästi ja käytännönläheisesti. Työskentelylle on syytä asettaa aikarajat, jotta vältyttäisiin pitkittyneiltä keskusteluilta, jotka eivät johda konkreettisiin tuloksiin. Lopuksi tulokset on arvioitava asianmukaisesti. Jos toivottuja tuloksia ei saada, paneelien työtä voidaan käyttää hyväksi valmisteltaessa muita välineitä, kuten lainsäädäntöä.

4.3.4 Miten voidaan vaikuttaa tuotteiden suunnitteluprosessiin, jotta ympäristötekijät otettaisiin siinä nykyistä paremmin huomioon-

Ovatko tuotepaneelit sopiva ratkaisu, ja miten niitä järjestetään käytännössä-

Onko saatavilla tietoa muista samankaltaisista aloitteista saaduista kokemuksista-

4.4 Muut välineet, joilla lähestymistapaa voidaan tukea

On olemassa useita muita välineitä, joilla toimijoita voidaan kannustaa omaksumaan elinkaariajattelu, vaikka nämä välineet eivät painotukaan tuotteisiin. Tällaisia välineitä ovat ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmät ISO 14001 ja EMAS, ympäristöraportointi, LIFE-väline sekä tutkimus ja kehitys.

4.4.1 Ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmät

Ympäristöasioiden hallintajärjestelmien tarkoituksena on auttaa yrityksiä parantamaan ympäristönsuojelunsa tasoa. Tähän kuuluu myös yrityksen tuotteiden, toimintojen ja palveluiden elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten vähentäminen. Hallintajärjestelmät auttavat yrityksiä saamaan selvän käsityksen toimintansa ympäristövaikutuksista, keskittymään merkittäviin vaikutuksiin ja hallinnoimaan niitä tehokkaasti. Lisäksi ympäristöasioiden hallintajärjestelmien avulla voidaan muuttaa hallinnointitapaa tuomalla ympäristökysymykset yritysten päivittäiseen hallinnointiin.

Yhteisön EMAS-asetusta [24], joka annettiin 29. päivänä kesäkuuta 1993, sekä myöhemmin vahvistettua kansainvälistä ISO 14001 -standardia sovelletaan yhä useammissa yrityksissä ja muissa organisaatioissa.

[24] Neuvoston asetus (ETY) N:o 1836/93 teollisuusyritysten vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään. Voimassa olevan EMAS-asetuksen tarkistuksessa (EMAS II), joka hyväksytään piakkoin, kansainvälisestä ISO 14001 -standardista tehdään EMASin ympäristöjärjestelmäkomponentti, jotta järjestelmät olisivat tulevaisuudessa yhteensopivia.

Samoin kuin ISO-standardi tuleva EMAS II kattaa teollisuuden lisäksi myös kaikki muut alat, ja se koskee taloudellisen toiminnan ympäristövaikutusten lisäksi myös tuotteiden ja palveluiden ympäristövaikutuksia.

Näin ollen tällaisilla ympäristöasioiden hallintajärjestelmillä voidaan edistää yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan yleistymistä koko Euroopan unionissa. Ensiksi sen vuoksi, että järjestelmät käynnistävät hallinnointitavan muutoksen, ja toiseksi, koska ne tuottavat ympäristöä koskevaa tietoa ja tarjoavat keinoja tällaisen tiedon hallinnoimiseksi, mikä sopii hyvin yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevaan lähestymistapaan.

Tämä edellyttää kuitenkin, että näitä vapaaehtoisia välineitä käytetään laajalti suuressa osassa taloudellista toimintaa. Organisaatioille ympäristönäkökohtien hallinta merkitsee tehokkuutta ja ympäristönsuojelun tason paranemista sekä taloudellisia etuja ja kohentunutta yrityskuvaa. Tämä osoittaa eri osapuolille ja kansalaisille, että organisaatiot suhtautuvat vakavasti ympäristöasioihin liittyvään vastuuseensa. Lisäksi EMASin pitäisi tuoda tulevaisuudessa sääntelyyn liittyviä etuja siihen osallistuville organisaatioille. Jäsenvaltioiden odotetaan pohtivan, miten rekisteröityminen EMASiin otetaan huomioon ympäristölainsäädännön täytäntöönpanossa ja soveltamisessa. Tämä johtaa siihen, että EMASin soveltaminen vähentää ympäristötarkastuksia ja niihin liittyvää byrokratiaa, joustavoittaa raportointia ja lupamenettelyjä ja mahdollistaa joissakin tapauksissa taloudellisen tuen saannin hallintajärjestelmän soveltamiseen ja rekisteröintimaksuihin.

Jotta viranomaisille muodostuisi selvä yleiskuva kannustimista, joilla EMASiin osallistumista voidaan edistää, komission yksiköt aikovat järjestää mielipiteiden vaihdon jäsenvaltioiden välillä, kun uusi EMAS-asetus on annettu. Kuten kohdassa 4.2.2 todettiin, komissio aikoo itse rekisteröityä EMAS-järjestelmään.

4.4.1 Miten ympäristöjärjestelmillä voidaan edistää tuotteiden ekologisen kestävyyden parantamista-

4.4.2 Tutkimus, kehitys ja innovaatiot

Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva lähestymistapa perustuu siihen ajatukseen, että on mahdollista kehittää uusi dynamiikka, jonka puitteissa valmistajia kannustetaan sisällyttämään ympäristönäkökohdat strategiseen ajatteluunsa ja tuotesuunnitteluunsa. Tällaista liike-elämän sisäistä innovaatioiden vauhdittajaa on vahvistettava tutkimus- ja kehitysohjelmien avulla. Yksi käynnissä oleva ohjelma on yhteisön viidenteen puiteohjelmaan kuuluva kestävää kasvua koskeva ohjelma, jonka avulla tuetaan esimerkiksi sähkö- ja elektroniikkalaitteiden ekologisen kestävyyden parantamista koskevaa tutkimusta. Tällaisilla tutkimusohjelmilla tuetaan konsepteihin liittyviä, organisatorisia ja teknisiä innovaatioita, jotka vastaavat yhteiskunnan tulevia tarpeita kuluttamalla huomattavasti vähemmän resursseja ja aiheuttamalla vähemmän ympäristövaikutuksia kuin ennen. Yhdennetyn tuotepolitiikan ja tällaisten ohjelmien välistä yhteyttä on vahvistettava ja laajennettava kaikilla tasoilla, joilla tutkimusta rahoitetaan, myös siinä tarkoituksessa, että tuotteiden ja palvelujen ekologisen kestävyyden parantamisesta voitaisiin tehdä yksi yhteisön kuudennen puiteohjelman painopisteistä.

Innovaatioiden edistämiseksi on tarpeen ymmärtää paremmin voimia, jotka vaikuttavat muun muassa ekologiseen tuotesuunnitteluun, markkinoiden muutoksiin, järjestelmätason muutoksiin, yhteiskunnan muuttuviin tarpeisiin ja tulevaisuudennäkymiin. On pyrittävä jatkamaan elinkaarianalyysimenetelmien kehittämistä, yhdenmukaistamista ja levittämistä ja niiden soveltamisen helpottamista erityisesti pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Tutkimustyöhön voitaisiin sisällyttää yksinkertaistettujen menetelmien kehittäminen, jotta voitaisiin helpottaa elinkaarianalyysien tekemistä pk-yrityksissä. Lisäksi tutkijat voisivat osallistua sellaisten tuoteryhmien yksilöintiin, joilla on huomattavia ympäristövaikutuksia, sekä yksityiskohtaisten elinkaarianalyysien tekemiseen tällaisista tuotteista.

Yhteisön ja muiden viranomaisten on tarjottava mahdollisuuksia hankkeiden ja verkostojen rahoittamiseen sellaisissa tapauksissa, joissa tutkimus- ja kehitysohjelmilla voidaan merkittävästi edistää uusia ekologisesti kestäviä tuotteita ja palvelujärjestelmiä koskevien innovaatioiden syntymistä.

Poliittisesta näkökulmasta katsottuna on välttämätöntä, että välineiden ja edistymistä mittaavien indikaattorien tehokkuutta arvioidaan järjestelmällisesti. Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan tavoitteena oleva tuotteiden ja kulutuksen laaja-alainen muutos synnyttää haasteita. Tutkimustoiminta voisi olla avuksi esimerkiksi kehittämällä indikaattoreita.

4.4.2 Miten yhdennettyä tuotepolitiikkaa voidaan edistää yhteisön tutkimus- ja kehitysohjelmilla-

4.4.3 LIFE

LIFE [25] on ainoa väline, jolla tuetaan taloudellisesti nimenomaan yhteisön ympäristöpolitiikan kehittämistä sellaisena kuin se kuvataan yhteisön perättäisissä toimintaohjelmissa. Uusi LIFE III -asetus julkaistiin heinäkuussa 2000, ja se on tuonut merkittäviä ja erittäin myönteisiä mahdollisuuksia yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan soveltamiseen.

[25] LIFE on yhteisön rahoitusväline, jonka kolme ensisijaista toiminta-aluetta ovat ympäristö, luonto ja kolmannet maat.

LIFE III on laajentanut sellaisten innovatiivisten hankkeiden ja demonstraatio hankkeiden alaa, joiden tarkoituksena on edistää kestävää kehitystä sekä sellaisten valmistelevien toimien alaa, joilla pyritään kehittämään tai tarkistamaan yhteisön politiikkaa.

Ympäristön LIFE-tuen erityisenä tavoitteena on edistää innovatiivisten ja integroitujen tekniikoiden ja menetelmien kehittämistä. LIFE-ohjelman demonstraatiohankkeita koskevissa suuntaviivoissa yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva lähestymistapa mainitaan yhtenä viidestä erityisestä kohdealueesta. Muita kohdealueita ovat maankäytön kehittäminen, vesi- ja jätehuolto sekä taloudellisen toiminnan vaikutukset.

Erityiskohteena ovat demonstraatiohankkeet, jotka koskevat ekologista tuotesuunnittelua, ekotehokkuutta ja vihreitä rahoitusvälineitä (sijoitusrahastot, ympäristöperustein toimivat luotto- tai vakuutuslaitokset) sekä ympäristömerkkejä.

4.4.3 Miten LIFE-ohjelmalla voidaan edistää yhdennettyä tuotepolitiikkaa-

4.4.4 Ympäristötilinpito ja -raportointi

Ympäristötilinpito ja -raportointi ovat käyneet yrityksille yhä tärkeämmiksi. Myös sijoittajat, luotonantajat, hallitukset ja suuri yleisö ovat yhä kiinnostuneempia ja joskus myös huolestuneempia siitä, miten yrityksen ympäristönsuojelun taso vaikuttaa sen taloudelliseen tilanteeseen. Yrityksen vuosikertomus ja tilinpäätös ovat ensisijainen keino, jolla eri osapuolet voivat saada tietoa yrityksen toiminnasta, edistymisestä ja tulevaisuuden suunnitelmista. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole olemassa vakiintunutta tapaa esittää ympäristöasioita koskevia tietoja eikä analyyttisiä standardeja niiden tulkitsemiseksi, mikä heikentää tilinpäätösten vaikutusta.

Komissio on käynnistänyt tutkimuksen selvittääkseen, millaiset tiedot antaisivat mahdollisuuden standardoida yritysten vuosikertomuksissa ja tilinpäätöksissä esitetyt ympäristötiedot ja vertailla niitä. Tutkimuksen jälkeen laaditaan mahdollisesti suuntaviivat sille, kuinka ympäristökustannukset ja ympäristönäkökohtien huomioonottamisesta saadut hyödyt voidaan sisällyttää yrityksen tilinpäätökseen.

4.4.4 Miten taloudelliset raportointijärjestelmät voivat edistää tuotteiden ekologisen kestävyyden parantamista-

5 Seuraavat vaiheet

Tämän vihreän kirjan tarkoituksena on käynnistää julkinen keskustelu ehdotetusta strategiasta ja sen osatekijöistä sekä tulevaisuudennäkymistä, joita tuotteiden ekologisen kestävyyden parantaminen ja yhdennetty tuotepolitiikka avaavat eri osapuolille, hallituksille ja ympäristölle. Keskustelussa tulisi käsitellä sitä, miten yhdennettyä tuotepolitiikkaa varten voitaisiin luoda puitteet yhteisön tasolla, sekä käytännön keinoista, joilla tällaiset puitteet voitaisiin ottaa käyttöön [26].

[26] Liitteessä III esitetään yleiskatsaus tärkeimmistä strategiaan liittyvistä toimista, joita on suunniteltu yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan soveltamiseksi.

Tähän keskusteluun kuuluu erityisesti käsillä olevan vihreän kirjan käsitteleminen Euroopan unionin toimielimissä, etenkin neuvostossa ja Euroopan parlamentissa, jotka tulevat olemaan tiiviisti mukana yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevan lähestymistavan ja sen osatekijöiden kehittämisessä. Lisäksi komissio aikoo käyttää ja tukea jäsenvaltioiden asiantuntijoiden epävirallista eurooppalaista IPP-verkostoa sellaisen keskustelun ja kokemusten vaihdon foorumina, joka liittyy vihreän kirjan aiheisiin ja yleensäkin yhdennettyyn tuotepolitiikkaan.

Komissio järjestää kaikille muille osapuolille, kuten paikallishallinnoille, liike-elämän järjestöille ja kuluttajajärjestöille, valtiosta riippumattomille järjestöille ja muille asianomaisille toimijoille, jotka haluavat osallistua keskusteluun, osapuolten kuulemistilaisuuksia, joissa keskitytään tämän vihreän kirjan tärkeimpiin aiheisiin. Tilaisuuksista ilmoitetaan komission Internet-sivuilla osoitteessa http://www.europa.eu.int/comm/environment/ipp/home.htm. Tiivistelmät näistä keskusteluista ja niiden tärkeimmät päätelmät julkaistaan samoilla sivuilla. Näitä eri osapuolten kuulemistilaisuuksia koskevia osallistumispyyntöjä [27] voi lähettää seuraavaan sähköpostiosoitteeseen: env-ippstakeholder@cec.eu.int.

[27] Pyynnössä on oltava kuvaus kyseisestä osapuolesta, ja siinä on ilmoitettava, mitkä yhdennetyn tuotepolitiikan näkökohdat kiinnostavat osapuolta erityisen paljon. Pyynnön lähettäjälle lähetetään kutsu, mikäli vapaita paikkoja on jäljellä. Sääntönä on, että kustakin järjestöstä voi osallistua vain yksi henkilö eikä osallistumiseen myönnetä rahoitusta, jollei sen saamiseen voida osoittaa erityistä syytä.

Osapuolten esittämät kirjalliset kommentit on lähetettävä komissiolle viimeistään 30. kesäkuuta 2001. Kommentit on osoitettava seuraavalla henkilölle: Marianne Klingbeil, Head of the Unit on Industry, Internal Markets, Products, Voluntary Approaches (DG Environment E.4), 200 rue de la Loi / Wetstraat 200, B-1049 Bruxelles/Brussel, Belgia. Kommentit voidaan lähettää myös sähköpostitse seuraavaan osoitteeseen: env-ippstakeholder@cec.eu.int. Vihreän kirjan eri kieliversiot sekä siihen liittyvät asiakirjat ovat saatavilla seuraavasta Internet-osoitteesta: http://www.europa.eu.int/comm/environment/ipp/home.htm.

Keskustelun tuloksena tulisi saada käsitys siitä, kuinka yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskeva lähestymistapa voidaan parhaiten sisällyttää ympäristöpolitiikkaan. Keskustelu on pohjana tiedonannolle, joka on määrä antaa vuoden 2001 toisella puoliskolla. Tiedonantoon sisältyy tiivistelmä käydystä keskustelusta, ja siinä esitetään komission päätelmät yhdennettyä tuotepolitiikkaan koskevan lähestymistavan soveltamiseksi.

Koska yhdennetty tuotepolitiikka perustuu jossain määrin nykyisiin aloitteisiin, näitä välineitä työstetään samanaikaisesti. Kuten tässä vihreässä kirjassa on todettu, suunnitteilla on myös rajallinen määrä kokeiluja, jotka koskevat erityisesti tuotepaneeleja.

LIITE I: Yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevat tutkimukset ja eri osapuolten kuuleminen

Komissio teki vuonna 1997 sopimuksen yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevasta tutkimuksesta [28]. Se luonnehti tällaista politiikkaa kattavaksi lähestymistavaksi, jossa otetaan huomioon toimet, toimijat ja vaikutukset tuotteiden koko elinkaaren ajalta. Tutkimuksessa tarkasteltiin yhdennetyn tuotepolitiikan kehittymistä jäsenvaltioissa sekä tuotteen elinkaaren käsitteen käyttöä teollisuudessa ja kuluttajien keskuudessa. Tutkimuksen tekijät esittivät yhdennetystä tuotepolitiikasta yleisen analyysin, jonka kannattimena olivat poliittisten aloitteiden viisi kulmakiveä: aiheet "jäte", "innovaatiot", "markkinat", "tieto" ja "vastuu". He katsoivat, että EU:n politiikan tehtävänä on kehittää yhteinen visio siitä, mitä yhdennetyllä tuotepolitiikalla on tarkoitus saavuttaa, sekä levittää parhaita toimintatapoja, sisällyttää käsite EU:n politiikkoihin ja toteuttaa joitakin yhdennettyä tuotepolitiikkaa koskevia omia erityistoimenpiteitä.

[28] Ernst & Young/SPRU Euroopan komissiolle vuonna 1998, Integrated Product Policy. Tutkimuksesta voi hakea tiivistelmän yhdennettyä tuotepolitiikkaa käsitteleviltä komission Internet-sivuilta (http://www.europa.eu.int/comm/environment/ipp/home.htm).

Tutkimuksen pohjalta komissio järjesti vuoden 1998 lopulla seminaarin eri osapuolille. Käsitellyt aiheet olivat hyvin laajoja. Yleisissä päätelmissä painotettiin yksimielisyyttä tuotteiden elinkaarta koskevan lähestymistavan eduista sekä eri osapuolten sitoutumista siihen. Ratkaisevan tärkeänä pidettiin tiedon välittämistä kautta koko tuoteketjun. Useita välineitä pidettiin merkityksellisinä: niitä olivat muun muassa yrityksissä käytetyt ympäristöjärjestelmät, ympäristömerkkien käyttö tuotteissa, ympäristönäkökohtien huomioonottaminen tuotestandardeissa ja julkisissa hankinnoissa sekä ympäristösopimukset. Lisäksi pidettiin tarpeellisena selventää yhdennetyn tuotepolitiikan edustamaa visiota sekä sen yleistä tarkoitusta ja tavoitteita.

Seurantatutkimuksessa [29], jossa tarkasteltiin yhdennetyn tuotepolitiikan viimeaikaista kehitystä jäsenvaltioissa ja sen vaikutuksia EU:n politiikkaan, vahvistettiin, että useimmissa jäsenvaltioissa ei vielä harjoiteta aktiivisesti tällaista politiikkaa. Niissäkin jäsenvaltioissa, joissa yhdennettyä tuotepolitiikkaa harjoitetaan, esiintyy huomattavia eroja sen soveltamisessa siitä huolimatta, että politiikan perusperiaatteista ollaan suhteellisen yksimielisiä. Useimmat jäsenvaltiot näyttävät toivovan, että komissio ottaa ohjakset käsiinsä, auttaa niitä, jotka eivät ole vielä ryhtyneet toimenpiteisiin tai vahvistaa yhtenäiset puitteet koko yhteisöä varten.

[29] Ernst & Young Euroopan komissiolle vuonna 2000, Developing the Foundation for Integrated Product Policy in the EU. Tutkimuksesta voi hakea tiivistelmän yhdennettyä tuotepolitiikkaa käsitteleviltä komission Internet-sivuilta (http://www.europa.eu.int/comm/environment/ipp/home.htm)

LIITE II: Vaihtoehdot ekologisen tuotesuunnittelun erityispiirteiden käsittelemiseksi uuden lähestymistavan yhteydessä

Seuraavat vaihtoehdot on tarkoitettu käytännön ideoiksi, joiden pohjalta voidaan keskustella siitä, miten tulevassa uuden lähestymistavan mukaisessa ekologista tuotesuunnittelua koskevassa lainsäädännössä voidaan välttää vaikeudet, joihin on törmätty uuden lähestymistavan soveltamisessa pakkausdirektiiviin.

1) Tuotteen elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten vähentämistä koskevien ideoiden kehittäminen ympäristöasioiden hallintajärjestelmien ja/tai ekologisen tuotesuunnittelun suuntaviivojen sekä täytäntöönpanojärjestelmän avulla

Kuten pakkausdirektiivistä saadut kokemukset osoittavat, on vaikea määritellä selviä ja yksiselitteisiä perusvaatimuksia ja -normeja, joiden avulla voitaisiin päätellä, onko tuote kyseisten vaatimusten ja normien mukainen vai ei. Yhtenä mahdollisuutena voisikin olla käyttää suunnitteluprosessia koskeviin päätöksiin liittyviä perusteita keskeisinä vaatimuksina sen sijaan, että asetettaisiin lopputuotetta koskevia konkreettisia vaatimuksia, joiden noudattamista voi olla vaikea valvoa. Suunnitteluprosessia koskevat vaatimukset voitaisiin asettaa esimerkiksi ympäristöjärjestelmien, kuten ISO 14000:n ja EMASin, ja/tai ekologisen tuotesuunnittelun suuntaviivojen perusteella.

Täytäntöönpanoviranomaiset voisivat keskustella suoraan valmistajien kanssa siitä, miten tuotteiden ympäristöominaisuuksia voitaisiin parantaa sen sijaan, että ne tekevät välittömästi päätöksiä siitä, ovatko tuotteet vaatimustenmukaisia vai eivät. Tällaisista kysymyksistä voitaisiin tarvittaessa keskustella laajemmin teollisuusjärjestöissä, tai ne voitaisiin saattaa viranomaisten tietoon, jotta nämä voisivat päättää asianmukaisista jatkotoimista.

2) Uusien julkaisumuotojen, kuten workshop agreement -dokumenttien käyttäminen

Tuotteiden ympäristöominaisuuksien parantamisen on oltava jatkuva prosessi. Sen vuoksi voikin olla asianmukaista mukauttaa ympäristönormeja tekniikan kehitykseen useammin kuin on mahdollista virallisia standardeja koskevien menettelyvaatimusten vuoksi. Tällaiseen nopeampaan reagointiin voitaisiin päästä uusien julkaisumuotojen avulla. Uusia julkaisumuotoja voitaisiin kehittää aluksi workshop agreement -dokumentteina. Kun niiden käyttökelpoisuus on vahvistettu, ne voitaisiin muuttaa virallisiksi standardeiksi, joiden avulla saataisiin todellinen näyttö siitä, onko tuote vaatimusten mukainen. Tämän menettelyn etuna on, että se mahdollistaa tällaisten yhteisymmärrykseen perustuvien sopimusten levittämisen. Muillakin nopeasti kehittyvillä aloilla, kuten tietotekniikassa, on kehitetty samankaltaisia menettelyjä.

3) Ympäristömerkkien perusteiden käyttö vaatimustenmukaisuuden takaajana

Ympäristömerkillä varustetut tuotteet ovat ympäristöominaisuuksiltaan erityisen pitkälle edistyneitä tuotteita. Olisikin johdonmukaista, että niiden katsottaisiin automaattisesti täyttävän ekologista tuotesuunnittelua koskevassa lainsäädännössä asetetut vaatimukset.

4) Keskeisten vaatimusten määritteleminen ympäristövaikutuksia mittaavien avainindikaattorien avulla

Tämä lähestymistapa tarjoaa kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäisenä vaihtoehtona on, että ensiksi selvitetään, mitkä ovat kyseisten tuotteiden ympäristövaikutuksia mittaavat avainindikaattorit, ja vasta sen jälkeen määritellään keskeiset vaatimukset. Tällöin indikaattorit vaikuttavat suoraan vaatimusten muotoiluun Toisessa vaihtoehdossa keskeiset vaatimukset muotoillaan joustavasti, minkä jälkeen avainindikaattoreista päätetään jossakin toisessa menettelyssä, joka puolestaan voi olla myöhemmin avuksi standardien muotoilussa ja täytäntöönpanossa. Tämä lähestymistapa edellyttää sellaisten asianmukaisten indikaattorien yksilöimistä, joita voidaan soveltaa koko tuoteryhmään.

5) Eri osatekijöiden yhdistäminen

Edellä kuvatut vaihtoehdot ja uuden lähestymistavan mukaisen lainsäädännön klassinen soveltaminen eivät ole välttämättä ristiriidassa keskenään. Yhtenä vaihtoehtona voisikin olla, että tuotteiden ympäristöominaisuuksille asetetaan selvät vaatimukset, jotka tuotteiden on täytettävä kokonaan. Nämä vaatimukset sisältyisivät keskeisiin vaatimuksiin, standardeihin ja/tai workshop agreement -dokumentteihin. Muilta osin samassa lainsäädännössä voitaisiin soveltaa ekologisen tuotesuunnittelun suuntaviivoja. Lisäksi voi olla aiheellista täydentää uuden lähestymistavan mukaista lainsäädäntöä tavanomaisella lainsäädännöllä erityisesti poliittisissa kiistakysymyksissä, joita on vaikea käsitellä standardointielinten kaltaisissa yhteisymmärrykseen perustuvissa organisaatioissa.

LIITE III: Tiivistelmä tärkeimmistä välineistä ja toimista

VÄLINE // EHDOTETTU TOIMI

Taloudelliset välineet // * Yksilöidään hintatekijät, jotka estävät vihreiden tuotteiden kysynnän kasvamisen markkinoilla.

* Tutkitaan eriytetyn verotuksen vaihtoehtoja (esimerkiksi alv-kannan alentaminen ympäristömerkillä varustettujen tuotteiden osalta uuden alv-strategian yhteydessä).

Tuottajan vastuu // * Laajennetaan käsite koskemaan uusia aloja yhteisön lainsäädännössä.

* Rohkaistaan jäsenvaltioiden aloitteita.

Ympäristömerkit // * Laajennetaan koskemaan useampia tuotteita.

* Lisätään markkinoinnin ja maksujen julkista rahoitusta.

* Tarkistetaan yhteisön ympäristömerkkistrategiaa.

* Käytetään ympäristömerkkien perusteita muissa sovelluksissa (esimerkiksi hankinnat, esikuva-analyysi, ekorahastot, indikaattorit ja keskeiset vaatimukset).

Ympäristö väittämät // * Valmistellaan omaehtoisten ympäristöväittämien käytön valvontaa.

* Luodaan puitteet ISOn tyypin III mukaisten väittämien tukemiseksi.

Julkiset hankinnat // * Hyväksytään julkisia hankintoja ja ympäristöä koskeva tulkitseva tiedonanto.

* Laaditaan vihreiden julkisten hankintojen käsikirja.

* Koordinoidaan ja helpotetaan vihreitä julkisia hankintoja koskevaa tiedonvaihtoa.

* Ryhdytään ottamaan ympäristönäkökohdat huomioon komission omissa hankinnoissa.

Tuotetiedot // * Kootaan ja yhdistetään tuotteiden elinkaaren aikaisia vaikutuksia koskevia tietoja.

* Tuetaan sellaisten helppokäyttöisten välineiden kehittämistä ja levittämistä, joilla voidaan arvioida tuotteiden elinkaaren aikaisia vaikutuksia (erityisesti pk-yrityksissä) ja parantaa tiedon kulkua kautta tuoteketjun.

* Järjestetään seminaareja, joissa pohditaan, miten nämä tavoitteet voitaisiin parhaiten saavuttaa.

* Tutkitaan mahdollisuuksia luoda järjestelmiä, joissa valmistajat velvoitetaan tai heitä kannustetaan antamaan keskeiset tiedot tuotteidensa ympäristöominaisuuksista.

Ekologisen tuotesuunnittelun suuntaviivat // * Kannustetaan tällaisten suuntaviivojen laatimista, levittämistä ja soveltamista

Standardit // * Tuetaan ekologista tuotesuunnittelua koskevien standardien kehittämistä.

* Etsitään yhteistyössä eri osapuolten kanssa keinoja, joilla ekologinen kestävyys liitetään järjestelmällisesti kaikkiin eurooppalaisiin standardeihin.

Uusi lähestymistapa // * Tarkastellaan mahdollisuuksia edistää ekologista tuotesuunnittelua uuden lähestymistavan mukaisella lainsäädännöllä.

* Varmistetaan uuden lähestymistavan mahdollisimman tehokas käyttö lainsäädännössä, kuten suunnitteilla olevassa sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevassa direktiivissä.

Tuotepaneelit // * Kehitetään tuotepaneeleille oma viitekehys.

* Käynnistetään muutama pilottihanke vuonna 2001.

Lähestymistapaa tukevat välineet // * Varmistetaan yhteys EMASiin.

* Varmistetaan, että tuotteiden ekologista kestävyyttä parantavat innovaatiot ovat keskeinen osa yhteisön tutkimus- ja kehitysohjelmia (viides puiteohjelma ja siihen kuuluva kestävää kasvua koskeva ohjelma sekä kuudes puiteohjelma).

* Valitaan LIFE-ohjelman painopisteeksi tuotteiden ekologisen kestävyyden parantaminen.

* Tutkitaan ympäristöraportoinnin tarjoamia mahdollisuuksia.