Help Print this page 

Document 32015R2120

Title and reference
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2120, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)
  • In force
OJ L 310, 26.11.2015, p. 1–18 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2015/2120/oj
Languages, formats and link to OJ
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html BG html ES html CS html DA html DE html ET html EL html EN html FR html GA html HR html IT html LV html LT html HU html MT html NL html PL html PT html RO html SK html SL html FI html SV
PDF pdf BG pdf ES pdf CS pdf DA pdf DE pdf ET pdf EL pdf EN pdf FR pdf GA pdf HR pdf IT pdf LV pdf LT pdf HU pdf MT pdf NL pdf PL pdf PT pdf RO pdf SK pdf SL pdf FI pdf SV
Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal
 To see if this document has been published in an e-OJ with legal value, click on the icon above (For OJs published before 1st July 2013, only the paper version has legal value).
Multilingual display
Text

26.11.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 310/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2015/2120,

annettu 25 päivänä marraskuuta 2015,

avointa internetyhteyttä koskevista toimenpiteistä ja yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla annetun direktiivin 2002/22/EY sekä verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella annetun asetuksen (EU) N:o 531/2012 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Tämän asetuksen tarkoituksena on vahvistaa yhteiset säännöt tietoliikenteen yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun varmistamiseksi internetyhteyspalvelujen tarjoamisessa ja turvata tähän liittyvät loppukäyttäjien oikeudet. Tavoitteena on suojella loppukäyttäjiä ja samanaikaisesti taata internetin ekosysteemin jatkuva toimiminen innovoinnin lähteenä. Verkkovierailuja koskevien uudistusten ansiosta kuluttajien tulisi voida turvallisin mielin käyttää verkkoa matkustaessaan EU:n alueella, ja ajan mittaan niiden tulisi johtaa yhdenmukaisiin hinnoittelu- ja muihin ehtoihin unionissa.

(2)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat teknologianeutraaliuden periaatteen mukaisia, toisin sanoen niissä ei edellytetä käytettäväksi tai suosita mitään tietyn tyyppistä tekniikkaa.

(3)

Internetistä on kehittynyt viime vuosikymmeninä innovoinnille avoin alusta, johon loppukäyttäjien sekä sisällön, sovellusten ja palvelujen tarjoajien ja internet-palvelujen tarjoajien on varsin helppo päästä toimimaan. Nykyisellä sääntelykehyksellä pyritään edistämään loppukäyttäjien mahdollisuuksia saada ja jakaa tietoa tai käyttää valitsemiaan sovelluksia ja palveluja. Huomattava määrä loppukäyttäjiä kuitenkin kärsii liikenteenhallintakäytännöistä, jotka estävät tietyt sovellukset tai palvelut taikka hidastavat niiden käyttöä. Näihin kehityssuuntauksiin on puututtava unionin tasolla annettavilla yhteisillä säännöillä, jotta internetin avoimuus voidaan varmistaa ja välttää yksittäisten jäsenvaltioiden hyväksymistä toimenpiteistä aiheutuva sisämarkkinoiden pirstoutuminen.

(4)

Internetyhteyspalvelu on palvelu, joka tarjoaa pääsyn internetiin ja periaatteessa sen kaikkiin päätepisteisiin riippumatta verkkoteknologiasta ja päätelaitteesta, joita loppukäyttäjä käyttää. Kuitenkin syistä, jotka eivät ole internetyhteyspalvelujen tarjoajien hallinnassa, tiettyihin internetin päätepisteisiin ei välttämättä ole koko ajan pääsyä. Näin ollen palveluntarjoajan katsotaan täyttävän internetyhteyspalvelun tarjoamista koskevat velvoitteet tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla, kun kyseinen palvelu tarjoaa yhteyden käytännöllisesti katsoen kaikkiin internetin päätepisteisiin. Internetyhteyspalvelujen tarjoajat eivät saa rajoittaa yhteyttä mihinkään internetin päätepisteisiin, joihin on pääsy.

(5)

Internetiin liittyessään loppukäyttäjien olisi oltava vapaita valitsemaan eri päätelaitetyyppien, sellaisina kuin ne on määritelty komission direktiivissä 2008/63/EY (4), välillä. Internetyhteyspalvelujen tarjoajille ei tulisi määrätä verkkoon liittämiseen käytettävien päätelaitteiden käytölle muita rajoituksia kuin ne, joita päätelaitteiden valmistajat tai jakelijat määräävät unionin oikeuden mukaisesti.

(6)

Loppukäyttäjillä olisi oltava oikeus saada ja välittää tietoa ja sisältöjä sekä käyttää ja tarjota valitsemiaan sovelluksia ja palveluja syrjimättömästi internetyhteyspalvelujensa kautta. Tämän oikeuden harjoittamisella ei olisi rajoitettava sisällön, palvelujen tai sovellusten laillisuutta koskevan unionin oikeuden tai unionin oikeuden mukaisen kansallisen oikeuden soveltamista. Tällä asetuksella ei pyritä sääntelemään sisällön, sovellusten tai palvelujen laillisuutta eikä sillä pyritä sääntelemään niihin liittyviä menettelyjä, vaatimuksia ja takeita. Näin ollen nämä kysymykset jäävät unionin oikeuden tai unionin oikeuden mukaisen kansallisen oikeuden piiriin.

(7)

Jotta loppukäyttäjät voivat harjoittaa oikeuksiaan saada ja välittää tietoa ja sisältöjä sekä käyttää ja tarjota valitsemiaan sovelluksia ja palveluja, heidän olisi oltava vapaita sopimaan internetyhteyspalvelujen tarjoajien kanssa tiettyjä datansiirtomääriä ja internetyhteyspalvelujen nopeuksia koskevista hinnoista. Tällaisten sopimusten, samoin kuin mahdollisten internetyhteyspalvelujen tarjoajien soveltamien kaupallisten käytäntöjen, ei tulisi rajoittaa 3 näiden oikeuksien harjoittamista ja siten kiertää tämän asetuksen avoimen internetyhteyden turvaamista koskevia säännöksiä. Kansallisille sääntelyviranomaisille ja muille toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valta puuttua sopimuksiin tai kaupallisiin käytäntöihin, jotka mittakaavansa takia johtavat tilanteisiin, joissa loppukäyttäjien valintamahdollisuudet heikkenevät käytännössä merkittävästi. Tätä varten sopimusten ja kaupallisten käytäntöjen arvioinnissa olisi muun muassa otettava huomioon asianomaisten internetyhteyspalvelujen tarjoajien sekä sisältöjen, sovellusten tai palvelujen tarjoajien markkina-asema. Kansallisilta sääntely- ja muilta toimivaltaisilta viranomaisilta olisi edellytettävä osana niiden seuranta- ja täytäntöönpanotehtäviä puuttumista tilanteeseen silloin, kun sopimukset tai kaupalliset käytännöt heikentäisivät olennaisesti loppukäyttäjien oikeutta.

(8)

Internetyhteyspalveluja tarjotessaan näiden palvelujen tarjoajien olisi kohdeltava kaikkea liikennettä yhdenvertaisesti, syrjimättömästi, rajoituksitta ja häiriöittä, riippumatta lähettäjästä tai vastaanottajasta, sisällöstä, sovelluksesta tai palvelusta taikka päätelaitteesta. Unionin oikeuden yleisten periaatteiden ja vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toisiinsa rinnastettavia tilanteita ei tulisi kohdella eri tavoin eikä erilaisia tilanteita kohdella samalla tavoin, ellei tällainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua.

(9)

Kohtuullisen liikenteenhallinnan tavoitteena on edistää tehokasta verkkoresurssien käyttöä ja optimoida siirron kokonaislaatua vastaten tietoliikenteen tiettyjen luokkien objektiivisesti erilaisiin teknisiin palvelun laatua koskeviin vaatimuksiin ja näin ollen siirrettävien sisältöjen, sovellusten ja palvelujen laatua koskeviin vaatimuksiin. Internetyhteyspalvelujen tarjoajien soveltamien kohtuullisten liikenteenhallintatoimenpiteiden olisi oltava avoimia, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia, eikä niiden tulisi perustua kaupallisiin näkökohtiin. Liikenteenhallinnan syrjimättömyyttä koskeva vaatimus ei sulje pois sitä, että internetyhteyspalvelujen tarjoajat toteuttavat siirron kokonaislaadun optimoimiseksi liikenteenhallintatoimenpiteitä, joissa eriytetään objektiivisesti erilaiset tietoliikenteen luokat. Kokonaislaadun ja käyttäjäkokemuksen optimoimiseksi kaikenlainen eriyttäminen olisi sallittava ainoastaan perustuen liikenteen tiettyjen luokkien palvelun laatua koskeviin objektiivisesti erilaisiin teknisiin vaatimuksiin (esimerkiksi viive, viivevaihtelu, pakettihävikki ja kaistanleveys) eikä kaupallisiin näkökohtiin. Tällaisten eriyttämistoimenpiteiden olisi oltava oikeassa suhteessa kokonaislaadun optimoinnin tavoitteeseen, ja toisiaan vastaavia liikenteen tyyppejä olisi niiden puitteissa kohdeltava yhdenvertaisesti. Tällaisia toimenpiteitä olisi sovellettava vain välttämättömän ajan.

(10)

Kohtuullinen liikenteenhallinta ei edellytä tekniikoita internetyhteyspalvelun kautta lähetetyn tietoliikenteen tiettyjen sisältöjen valvomiseksi.

(11)

Olisi kiellettävä liikenteenhallintakäytännöt, jotka menevät tällaisia kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä pidemmälle sillä, että ne estävät pääsyn tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka sisältöjen, sovellusten tai palvelujen tiettyihin luokkiin tai hidastavat, muuttavat, rajoittavat tai häiritsevät niitä taikka heikentävät niiden laatua tai syrjivät niitä, ellei tässä asetuksessa vahvistetuista perustelluista ja määritellyistä poikkeuksista muuta johdu. Näitä poikkeuksia olisi tulkittava suppeasti, ja niihin olisi sovellettava suhteellisuusvaatimuksia. Tiettyjä sisältöjä, sovelluksia ja palveluja olisi suojeltava, samoin kuin niiden tiettyjä luokkia, koska pääsyn estämisellä ja muilla perusteltujen poikkeusten soveltamisalan ulkopuolelle jäävillä rajoittavilla toimenpiteillä on kielteisiä vaikutuksia loppukäyttäjien valintamahdollisuuksiin ja innovointiin. Sisältöjen, sovellusten tai palvelujen muuttamisen vastaisilla säännöillä viitataan viestinnän sisällön muuttamiseen, mutta niiden perusteella ei kielletä syrjimättömiä pakkaustekniikoita, joissa tiedoston kokoa pienennetään muuttamatta sisältöä. Tällainen pakkaaminen mahdollistaa niukkojen resurssien tehokkaamman käytön ja palvelee loppukäyttäjien etua pienentämällä datansiirtomääriä, lisäämällä nopeutta ja parantamalla kyseisten sisältöjen, sovellusten tai palvelujen käyttökokemusta.

(12)

Tällaisia kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä pidemmälle meneviä liikenteenhallintatoimenpiteitä voidaan soveltaa vain, jos ne ovat välttämättömiä ja vain niin pitkään kuin ne ovat välttämättömiä kolmen tässä asetuksessa vahvistetun perustellun poikkeuksen noudattamiseksi.

(13)

Ensinnäkin tietyissä tilanteissa internetyhteyspalvelujen tarjoajiin sovelletaan unionin säädöksiä tai unionin oikeuden mukaista kansallista lainsäädäntöä (liittyen esimerkiksi sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka yleiseen turvallisuuteen), mukaan lukien rikoslainsäädäntö, jonka nojalla esimerkiksi edellytetään pääsyn estämistä tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin. Lisäksi tietyissä tilanteissa kyseisiin tarjoajiin sovelletaan unionin oikeuden mukaisia toimenpiteitä unionin säädösten tai kansallisen lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi tai soveltamiseksi, kuten yleisesti sovellettavia toimenpiteitä, tuomioistuimen määräyksiä, asianomaisen toimivallan omaavien julkisten viranomaisten päätöksiä tai muita toimenpiteitä tällaisten unionin säädösten tai tällaisen kansallisen lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi (esimerkiksi velvoitteet noudattaa tuomioistuimen määräyksiä tai viranomaisten päätöksiä laittoman sisällön estämisestä). Vaatimus unionin oikeuden noudattamisesta koskee muun muassa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, vahvistettujen vaatimusten noudattamista perusoikeuksien ja -vapauksien osalta. Kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/21/EY (5) säädetään, kyseisiä perusoikeuksia tai -vapauksia todennäköisesti rajoittavia toimenpiteitä toteutetaan ainoastaan, jos ne ovat asianmukaisia, oikeasuhteisia ja välttämättömiä demokraattisessa yhteiskunnassa, ja jos niiden täytäntöönpanoon sovelletaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen mukaisia riittäviä menettelytakeita, kuten sen määräyksiä tosiasiallisesta oikeussuojasta ja oikeusturvasta.

(14)

Toiseksi liikenteenhallintatoimenpiteet, jotka menevät tällaisia kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä pidemmälle, saattavat olla välttämättömiä suojaamaan verkon eheyttä ja turvallisuutta esimerkiksi estämällä verkkohyökkäyksiä, joita tehdään haittaohjelmia levittämällä tai vakoiluohjelmien seurauksena tapahtuvilla loppukäyttäjiin kohdistuvilla identiteettivarkauksilla.

(15)

Kolmanneksi toimenpiteet, jotka menevät tällaisia kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä pidemmälle, saattavat olla välttämättömiä uhkaavan verkon ruuhkautumisen estämiseksi eli tilanteissa, joissa ruuhkautuminen on toteutumaisillaan, ja verkon ruuhkautumisen vaikutusten lievittämiseksi, jos ruuhkautuminen on vain väliaikaista tai tapahtuu poikkeuksellisissa olosuhteissa. Suhteellisuusperiaate edellyttää, että tähän poikkeukseen perustuvilla liikenteenhallintatoimenpiteillä toisiaan vastaavia tietoliikenteen luokkia kohdellaan yhdenvertaisesti. Väliaikaisen ruuhkautumisen olisi katsottava tarkoittavan erityisiä lyhytkestoisia toimia tilanteissa, joissa säännöllisten käyttäjien määrän väliaikainen lisääntyminen tai tietyn sisällön taikka tiettyjen sovellusten tai palvelujen kysynnän yhtäkkinen lisääntyminen voi ylittää verkon tiettyjen elementtien siirtokapasiteetin ja heikentää muun verkon reagointikykyä. Väliaikainen ruuhkautuminen saattaa tapahtua erityisesti mobiiliverkoissa, joihin kohdistuu enemmän vaihtelevia olosuhteita, kuten fyysisiä esteitä, heikompi kattavuus sisätiloissa tai vaihteleva määrä aktiivisia käyttäjiä, joiden sijainti vaihtelee. Vaikka voi olla ennakoitavissa, että tällaista väliaikaista ruuhkautumista saattaa esiintyä ajoittain verkoston tietyissä kohdissa – jolloin sitä ei voi pitää poikkeuksellisena – sitä ei välttämättä esiinny niin usein tai niin pitkäaikaisesti, että kapasiteetin laajentaminen olisi taloudellisesti perusteltua. Poikkeuksellisen ruuhkautumisen olisi katsottava viittaavan tilanteisiin, joissa ruuhkautuminen on ennakoimatonta eikä sitä voida välttää mobiili- ja kiinteissä verkoissa. Tällaiset tilanteet voivat aiheutua muun muassa teknisestä häiriöstä, joka johtuu kaapeleiden tai muiden infrastruktuurin osien rikkoontumisesta, odottamattomista muutoksista reitityksessä tai tietoliikenteen merkittävästä lisääntymisestä hätätilanteiden tai muiden, internetyhteyspalvelujen tarjoajasta riippumattomien syiden takia. Tällaiset ruuhkautumisongelmat ovat todennäköisesti harvinaisia, mutta ne voivat olla vakavia, eivätkä ne välttämättä ole lyhytkestoisia. Tarve soveltaa kohtuullisia toimenpiteitä pidemmälle meneviä liikenteenhallintatoimenpiteitä tilapäisen tai poikkeuksellisen verkon ruuhkautumisen vaikutusten estämiseksi tai lievittämiseksi ei saisi antaa internetyhteyspalvelujen tarjoajille mahdollisuutta kiertää yleistä kieltoa pääsyn estämisestä tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka sisältöjen, sovellusten tai palvelujen tiettyihin luokkiin tai hidastaa, muuttaa, rajoittaa tai häiritä niitä taikka heikentää niiden laatua tai syrjiä niitä. Toistuvaan ja pitkäkestoisempaan verkon ruuhkautumiseen, joka ei ole poikkeuksellista eikä väliaikaista, ei saisi soveltaa tätä poikkeusta, vaan siihen olisi pikemminkin puututtava laajentamalla verkkokapasiteettia.

(16)

On olemassa sisällön, sovellusten ja palvelujen tarjoajien taholta tulevaa kysyntää sille, että olisi pystyttävä tarjoamaan muita sähköisen viestinnän palveluja kuin internetyhteyspalveluja, joiden osalta tarvitaan tiettyjä laadun tasoja, joita internetyhteyspalveluissa ei taata. Tällaisia erityisiä laadun tasoja edellytetään esimerkiksi joissakin yleisen edun mukaisissa palveluissa tai joissakin uusissa laitteiden välisen viestinnän palveluissa. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien, mukaan lukien internetyhteyspalvelujen tarjoajien sekä sisällön, sovellusten tai palvelujen tarjoajien, olisi näin ollen voitava vapaasti tarjota muita palveluja kuin internetyhteyspalveluja, jotka on optimoitu tiettyjä sisältöjä, sovelluksia tai palveluja taikka näiden yhdistelmiä varten, silloin kun optimointi on tarpeen sisältöä, sovelluksia tai palveluja koskevien vaatimusten täyttämiseksi tietyllä laatutasolla. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, onko tällainen optimointi objektiivisesti tarpeen ja jos on, missä määrin, jotta varmistetaan sisällön, sovelluksen tai palvelun erityisemmät tai keskeiset piirteet ja mahdollistetaan vastaava laadunvarmistus loppukäyttäjille, sen sijaan, että ne asetettaisiin yleisesti etusijalle vastaaviin internetin kautta saatavilla oleviin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin nähden ja näin kierrettäisiin internetyhteyspalveluihin sovellettavaa liikenteenhallintatoimenpiteitä koskevat säännökset.

(17)

On varmistettava riittävä kapasiteetti sen välttämiseksi, että tällaisten muiden palvelujen tarjoaminen vaikuttaa kielteisesti loppukäyttäjien internetyhteyspalvelujen saatavuuteen tai yleiseen laatuun. Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajien, mukaan lukien internetyhteyspalvelujen tarjoajien, olisi näin ollen tarjottava tällaisia muita palveluja tai tehtävä vastaavia sopimuksia sisältöjen, sovellusten tai palvelujen tarjoajien kanssa tällaisten muiden palvelujen tarjoamisen helpottamiseksi ainoastaan, jos verkkokapasiteetti riittää niiden tarjoamiseen internetyhteyspalveluiden lisäksi. Avoimen internetyhteyden turvaamista koskevia tämän asetuksen säännöksiä ei tulisi kiertää muilla internetyhteyspalvelujen korvaamiseen käytettävillä tai tarjottavilla palveluilla. Kuitenkaan pelkästään sen seikan vuoksi, että yrityksille tarjottavat palvelut, kuten virtuaaliset yksityiset verkot, saattavat myös tarjota pääsyn internetiin, niitä ei tulisi katsoa internetyhteyspalvelujen korvaamiseksi, edellyttäen, että yleisen sähköisen viestinnän tarjoaja tarjoaa tällaista internetiin pääsyä tämän asetuksen 3 artiklan 1–4 kohdan mukaisesti ja näin ollen sitä ei voi pitää kyseisten säännösten kiertämisenä. Tällaisten palvelujen, jotka ovat muita kuin internetyhteyspalveluja, tarjoamisen ei tulisi tapahtua loppukäyttäjien internetyhteyspalvelujen saatavuuden tai yleisen laadun kustannuksella. Mobiiliverkoissa liikenteen määrä tietyssä solussa on vaikeampi ennakoida aktiivisten loppukäyttäjien vaihtelevasta määrästä johtuen, ja tästä syystä loppukäyttäjien internetyhteyspalvelujen laatuun saattaa kohdistua vaikutuksia olosuhteissa, jotka eivät ole ennakoitavissa. Loppukäyttäjien internetyhteyspalvelujen yleisen laadun mobiiliverkoissa ei tulisi katsoa heikentyneen jos palvelujen, jotka ovat muita kuin internetyhteyspalveluja, kielteinen kokonaisvaikutus ei ole vältettävissä, se on minimaalinen ja kestoltaan lyhytaikainen. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava, että yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat noudattavat tätä vaatimusta. Tässä suhteessa kansallisten sääntelyviranomaisten olisi arvioitava vaikutukset internetyhteyspalvelujen saatavuuteen ja yleiseen laatuun analysoimalla muun muassa palvelun laatua koskevia muuttujia (kuten viive, viivevaihtelu, pakettihävikki), verkon ruuhkautumisen tasoa ja vaikutuksia, tosiasiallista nopeutta suhteessa mainostettuun nopeuteen, internetyhteyspalvelujen suorituskykyä verrattuna muiden kuin internetyhteyspalvelujen suorituskykyyn ja loppukäyttäjien kokemusta laadusta.

(18)

Avoimen internetyhteyden turvaamista koskevia säännöksiä olisi täydennettävä tehokkailla loppukäyttäjiä koskevilla säännöksillä, jotka käsittelevät erityisesti internetyhteyspalveluihin liittyviä kysymyksiä ja auttavat loppukäyttäjiä tekemään tietoisia valintoja. Näitä säännöksiä olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/22/EY (6) sovellettavien säännösten lisäksi, ja jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus säilyttää tai hyväksyä pidemmälle meneviä toimenpiteitä. Internetyhteyspalvelujen tarjoajien olisi tiedotettava loppukäyttäjille selkeästi siitä, että liikenteenhallintakäytännöt saattavat vaikuttaa internetyhteyspalvelun laatuun ja loppukäyttäjien yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan, sekä siitä, että muilla heidän tilaamillaan palveluilla kuin internetyhteyspalveluilla voi olla vaikutuksia heidän internetyhteyspalvelujensa laatuun ja saatavuuteen. Loppukäyttäjien aseman parantamiseksi tällaisissa tilanteissa internetyhteyspalvelujen tarjoajien olisi ilmoitettava heille sopimuksessa nopeus, jonka ne voivat realistisesti toimittaa. Normaalisti käytettävissä olevana nopeutena pidetään sitä nopeutta, jonka loppukäyttäjä voi olettaa saavansa suurimman osan ajasta palvelua käyttäessään. Internetyhteyspalvelujen tarjoajien olisi myös ilmoitettava kuluttajille kansallisen lainsäädännön mukaisesti käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista suorituskykyä koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisen yhteydessä. Kaikkia tosiasiallisen suorituskyvyn merkittäviä ja jatkuvia tai säännöllisesti toistuvia poikkeamia sopimuksessa ilmoitetusta suorituskyvystä, jos ne todetaan kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksymän valvontamekanismin avulla, olisi pidettävä suorituskykyä koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisenä kuluttajan käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen määrittämiseksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Menetelmä olisi vahvistettava Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) suuntaviivoissa, ja sitä olisi tarkistettava ja päivitettävä tarvittaessa, jotta voidaan ottaa huomioon teknologian ja infrastruktuurin kehitys. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi varmistettava läpinäkyvyystoimenpiteitä avoimen internetyhteyden varmistamiseksi koskevien tämän asetuksen sääntöjen noudattaminen.

(19)

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on keskeinen rooli sen varmistamisessa, että loppukäyttäjät voivat tosiasiallisesti käyttää tämän asetuksen mukaisia oikeuksiaan ja että avoimen internetyhteyden turvaamista koskevia sääntöjä noudatetaan. Tämän vuoksi kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava seuranta- ja raportointivelvollisuus, ja niiden olisi varmistettava, että yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat, mukaan lukien internetyhteyspalvelujen tarjoajat, noudattavat avoimen internetyhteyden turvaamista koskevia velvollisuuksiaan. Niihin sisältyy velvollisuus varmistaa riittävä verkkokapasiteetti korkealaatuisten ja syrjimättömien internetyhteyspalvelujen tarjoamiseksi, joiden yleistä laatua muiden palvelujen kuin internetyhteyspalvelujen tarjoaminen erityisellä laatutasolla ei saisi heikentää. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava myös valtuudet määrätä teknisiä ominaisuuksia, palvelun laadun vähimmäisvaatimuksia ja muita asianmukaisia toimenpiteitä koskevia vaatimuksia kaikille tai yksittäisille yleisen sähköisen viestinnän tarjoajille, jos tämä on tarpeen, jotta voidaan varmistaa avoimen internetyhteyden turvaamista koskevien tämän asetuksen säännösten noudattaminen tai jotta voidaan estää palvelun laadun yleinen heikkeneminen loppukäyttäjille tarjottavissa internetyhteyspalveluissa. Tällöin kansallisten sääntelyviranomaisten olisi otettava mahdollisimman tarkasti huomioon asiaan liittyvät BERECin suuntaviivat.

(20)

Matkaviestinnän markkinat ovat edelleen hajanaiset unionissa, eikä yksikään matkaviestinverkko kata kaikkia jäsenvaltioita. Voidakseen tarjota matkaviestinpalveluja unionissa matkustaville kotimaisille asiakkailleen verkkovierailuoperaattoreiden on näin ollen ostettava tukkutason verkkovierailupalveluja operaattoreilta vierailun kohteena olevissa jäsenvaltioissa tai vaihdettava kyseisiä palveluja näiden kanssa.

(21)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 531/2012 (7) asetetaan poliittiseksi tavoitteeksi, että verkkovierailuhinnastojen ja kotimaisten hinnastojen välisen eron olisi lähestyttävä nollaa. Kuitenkaan lopullista tavoitetta, joka on kotimaisten maksujen ja verkkovierailumaksujen eron poistaminen, ei voida saavuttaa kestävästi tukkuhintojen toteutuneella tasolla. Sen vuoksi tässä asetuksessa säädetään, että verkkovierailujen vähittäistason lisämaksut olisi poistettava 15 päivästä kesäkuuta 2017 alkaen, edellyttäen että verkkovierailujen tukkumarkkinoilla nykyisellään todetut ongelmat on saatu ratkaistua. Tältä osin komission olisi tarkasteltava verkkovierailujen tukkumarkkinoita ja esitettävä tarkastelun tulosten pohjalta säädösehdotus.

(22)

Samalla verkkovierailuoperaattoreiden olisi voitava soveltaa ”kohtuullisen käytön politiikkaa” säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen, josta peritään sovellettava kotimaisten palvelujen vähittäishinta. Kohtuullisen käytön politiikalla pyritään siihen, että verkkovierailuasiakkailta voidaan estää säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen vilpillinen tai poikkeava käyttö, kuten tällaisten palvelujen käyttö muussa kuin verkkovierailuasiakkaan kotimaan operaattorin jäsenvaltiossa muihin tarkoituksiin kuin ajoittaista matkailua varten. Kohtuullisen käytön politiikan olisi annettava verkkovierailuoperaattorin asiakkaille mahdollisuus kuluttaa operaattorin hinnoittelumallien mukaisen määrän säänneltyjä vähittäistason verkkovierailupalveluja sovellettavalla kotimaisten palvelujen vähittäishinnalla.

(23)

Jos verkkovierailuoperaattori ei erityisissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa pysty kattamaan säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuneita todellisia ja ennakoituja kokonaiskustannuksiaan tällaisten palvelujen tarjoamisesta saaduilla todellisilla ja ennakoiduilla kokonaistuloilla, kyseisen verkkovierailuoperaattorin olisi voitava hakea lupaa lisämaksun soveltamiselle kotimaan laskutusmallinsa kestävyyden varmistamiseksi. Kotimaan laskutusmallin kestävyys olisi arvioitava asianomaiselle verkkovierailuoperaattorille ominaisten objektiivisten tekijöiden perusteella, ottaen huomioon myös kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevien verkkovierailuoperaattoreiden välillä objektiivisesti todetut vaihtelut ja kotimainen hinta- ja tulotaso. Näin voi olla esimerkiksi sellaisten operaattoreiden, joilla on merkittävä negatiivinen liikenteen epätasapaino, kiinteähintaisten kotimaisten vähittäistason mallien tapauksissa, joissa implisiittinen kotimainen yksikköhinta on alhainen ja operaattorin kokonaistulot ovat myös alhaiset verrattuna verkkovierailuista aiheutuvaan kustannustaakkaan, tai joissa implisiittinen yksikköhinta on alhainen ja todellinen tai ennakoitu verkkovierailupalvelujen kulutus on suuri. Kun verkkovierailujen sekä tukku- että vähittäismarkkinat ovat mukautuneet täysin verkkovierailujen kotimaan hintatasojen yleistymiseen ja tämän sisällyttämiseen normaaliksi vähittäishinnoittelumallien piirteeksi, tällaisten poikkeuksellisten olosuhteiden ei enää odoteta ilmaantuvan. Sen välttämiseksi, että tällaiset kustannusvastaavuusongelmat tekevät verkkovierailuoperaattoreiden kotimaan laskutusmallin kestämättömäksi luoden tuntuvan vaikutuksen riskin kotimaan hintojen kehitykseen tai niin sanotun ”vesisänkyefektin”, verkkovierailuoperaattoreiden olisi kansallisen sääntelyviranomaisen luvalla voitava tällaisissa olosuhteissa soveltaa lisämaksua säänneltyihin vähittäistason verkkovierailupalveluihin vain siinä määrin, kuin se on välttämätöntä näiden palvelujen tarjoamisesta aiheutuneiden kaikkien asiaankuuluvien kustannusten kattamiseksi.

(24)

Tätä varten säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuneet kustannukset olisi määritettävä suhteessa todellisiin verkkovierailujen tukkuhintoihin, joita sovelletaan kyseisen verkkovierailuoperaattorin ulospäin suuntautuvaan verkkovierailuliikenteeseen, joka ylittää sen sisäänpäin suuntautuvan verkkovierailuliikenteen, sekä suhteessa kohtuulliseen yhteisten kustannusten kohdistamiseen. Säännellyistä vähittäistason verkkovierailupalveluista saatavat tulot olisi määritettävä suhteessa säänneltyjen verkkovierailupalvelujen kulutuksesta saataviin tuloihin kotimaan hintatasoilla, joko yksikköhintapohjalta tai osuutena kiinteämääräisestä maksusta, vastaten todellista ja ennakoitua osuutta asiakkaiden säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutuksesta unionissa sekä kotimaisesta kulutuksesta. Huomioon olisi otettava myös verkkovierailuoperaattoreiden asiakkaiden säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutus ja kotimainen kulutus sekä kotimaan markkinoiden kilpailutaso, hinnat ja tulot sekä kaikki havaittavat riskit sen osalta, että verkkovierailut kotimaan vähittäishinnoilla vaikuttaisivat tuntuvasti näiden hintojen kehitykseen.

(25)

Sen varmistamiseksi, että asetuksen (EU) N:o 531/2012 soveltamisesta siirrytään joustavasti verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamiseen, tässä asetuksessa olisi otettava käyttöön siirtymäkausi, jonka aikana verkkovierailuoperaattoreiden olisi voitava lisätä lisämaksu kotimaan hintoihin tarjottavien säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen osalta. Siirtymäjärjestelyllä olisi jo valmisteltava perustavanlaatuista muutosta lähestymistavassa sisällyttämällä unionin laajuiset verkkovierailut olennaisena osana useilla kotimaan markkinoilla tarjottaviin kotimaan hinnoittelumalleihin. Näin ollen siirtymäjärjestelyn lähtökohtana olisi oltava kunkin jäsenvaltion kotimaiset vähittäishinnat, joihin voidaan lisätä lisämaksu, joka on enintään siirtymäkautta välittömästi edeltäneellä kaudella sovellettu verkkovierailuista perittävä enimmäishinta. Tällaisella siirtymäjärjestelyllä olisi myös varmistettava huomattavat hinnanalennukset asiakkaille tämän asetuksen soveltamispäivästä lähtien, ja lisämaksun ei tulisi kotimaiseen vähittäishintaan lisättynä missään olosuhteissa johtaa korkeampaan verkkovierailun vähittäishintaan kuin siirtymäkautta välittömästi edeltäneellä kaudella sovellettu säänneltyjen vähittäistason verkkovierailujen enimmäishinta.

(26)

Asiaankuuluvan kotimaisen vähittäishinnan olisi oltava yhtä kuin kotimainen vähittäistason yksikköhinta. Kuitenkin tilanteissa, joissa ei ole olemassa erityisiä kotimaisia vähittäishintoja, joita voitaisiin käyttää säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen perusteena (esimerkiksi kun kyseessä ovat rajoittamattomat kotimaiset hinnoittelumallit, paketit tai kotimaan hinnastot, joihin ei sisälly dataa), kotimaisen vähittäishinnan olisi katsottava määräytyvän samalla laskutusperiaatteella, jota sovellettaisiin, jos asiakas käyttäisi kotimaan hinnoittelumallia asiakkaan omassa jäsenvaltiossa.

(27)

Jotta kilpailua verkkovierailumarkkinoilla voitaisiin parantaa, asetuksessa (EU) N:o 531/2012 vaaditaan, että kotimaan operaattoreiden on tarjottava asiakkailleen mahdollisuus käyttää minkä hyvänsä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin pakettina tarjoamia säänneltyjä verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalveluja. Koska tässä asetuksessa säädetyllä verkkovierailujen vähittäisjärjestelyllä poistetaan lähitulevaisuudessa asetuksen (EU) N:o 531/2012 8, 10 ja 13 artiklassa säädetyt vähittäistason verkkovierailuhinnat, ei ole enää kohtuullista velvoittaa kotimaan operaattoreita soveltamaan tämän tyyppistä säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillistä myyntiä. Operaattorit, jotka ovat jo tarjonneet asiakkailleen mahdollisuutta käyttää minkä hyvänsä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin pakettina tarjoamia säänneltyjä verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalveluja, voivat edelleen tehdä näin. Toisaalta ei voida sulkea pois sitä, että verkkovierailuasiakkaat voisivat hyötyä kilpailukykyisemmästä vähittäishinnoittelusta, erityisesti verkkovierailudatapalvelujen osalta, vierailuverkon markkinoilla. Koska verkkovierailudatapalvelujen kysyntä lisääntyy ja merkitys kasvaa, verkkovierailuasiakkaille olisi tarjottava vaihtoehtoisia tapoja käyttää verkkovierailudatapalveluja matkaillessaan unionissa. Sen vuoksi olisi säilytettävä asetuksessa (EU) N:o 531/2012 säädetty kotimaan operaattoreiden ja verkkovierailuoperaattoreiden velvollisuus olla estämättä asiakkaita käyttämästä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin suoraan vierailuverkossa tarjoamia säänneltyjä verkkovierailudatapalveluja.

(28)

”Soittaja maksaa” -periaatteen mukaisesti matkaviestinasiakkaat eivät maksa kotimaan matkapuhelujen vastaanottamisesta, ja kustannukset puhelun vastaanottamisesta vastaanottajan verkossa katetaan soittajan vähittäishinnassa. Terminointimaksujen lähentymisen kaikkialla jäsenvaltioissa tulisi mahdollistaa saman periaatteen soveltaminen säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupuheluihin. Koska näin ei kuitenkaan vielä ole laita, tässä asetuksessa säädetyissä tilanteissa, joissa verkkovierailuoperaattorit voivat soveltaa lisämaksua säänneltyihin vähittäistason verkkovierailupalveluihin, vastaanotettuihin säänneltyihin verkkovierailupuheluihin sovellettava lisämaksu saisi olla enintään matkapuhelujen vastaanottamisesta koko unionissa perittävien maksujen painotettu keskimääräinen tukkutason enimmäishinta. Tämän katsotaan olevan siirtymäjärjestely siihen saakka, kunnes komissio ratkaisee tämän kysymyksen.

(29)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 531/2012 olisi muutettava.

(30)

Tämän asetuksen olisi oltava direktiivin 2002/21/EY 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu erityistoimenpide. Sen vuoksi silloin, kun unionin laajuisten säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjoajat tekevät muutoksia verkkovierailun vähittäishintoihin ja verkkovierailupalvelujen käytön periaatteisiin tämän asetuksen vaatimusten täyttämiseksi, tällaisten muutosten ei tulisi antaa matkaviestinasiakkaille oikeutta vetäytyä sopimuksistaan nykyisen sähköisen viestinnän verkkoja ja palveluita koskevan sääntelyjärjestelmän toteuttamiseksi annettujen kansallisten säännösten nojalla.

(31)

Asetuksessa (EU) N:o 531/2012 vahvistettujen verkkovierailuasiakkaiden oikeuksien lujittamiseksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava säännellyille vähittäistason verkkovierailupalveluille erityiset läpinäkyvyysvaatimukset, jotka sopivat yhteen erityisten hinnoittelua ja määrää koskevien ehtojen kanssa, joita sovelletaan kun verkkovierailujen vähittäistason lisämaksut poistetaan. Olisi erityisesti säädettävä, että verkkovierailuasiakkaille ilmoitetaan ajoissa ilmaiseksi sovellettavasta kohtuullisen käytön politiikasta, siitä, milloin verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- tai -datapalveluihin sovellettavan kohtuullisen käytön määrä on kokonaan kulutettu, asiaankuuluvista lisämaksuista, sekä säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen toteutuneesta kulutuksesta.

(32)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa terminointimaksujen enimmäismäärien painotetun keskiarvon vahvistamisen sekä yksityiskohtaisten sääntöjen osalta, jotka koskevat kohtuullisen käytön politiikan käyttämistä, menetelmiä, joilla arvioidaan verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen kestävyyttä, sekä hakemusta, joka verkkovierailuoperaattorin on tehtävä kyseistä arviointia varten. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti (8).

(33)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon periaatteet, jotka on vahvistettu erityisesti perusoikeuskirjassa ja joita ovat erityisesti henkilötietojen suoja, sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus, elinkeinovapaus, syrjintäkielto ja kuluttajansuoja.

(34)

Tämän asetuksen tavoitetta vahvistaa yhteiset säännöt, jotka ovat tarpeen avoimen internetyhteyden varmistamiseksi ja vähittäistason verkkovierailulisämaksujen poistamiseksi, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(35)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (9) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 24 päivänä marraskuuta 2013,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan yhteiset säännöt tietoliikenteen yhdenvertaisen ja syrjimättömän kohtelun varmistamiseksi internetyhteyspalvelujen tarjoamisessa ja tähän liittyvien loppukäyttäjien oikeuksien turvaamiseksi.

2.   Tässä asetuksessa vahvistetaan uusi vähittäistason hinnoittelumekanismi unionin laajuisille säännellyille verkkovierailupalveluille verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamiseksi vääristämättä kotimaisia tai vierailuverkon markkinoita.

2 artikla

Määritelmät

Tätä asetusta sovellettaessa sovelletaan direktiivin 2002/21/EY 2 artiklassa säädettyjä määritelmiä.

Lisäksi tätä asetusta sovellettaessa tarkoitetaan

1)

’yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalla’ yritystä, joka tarjoaa yleisiä viestintäverkkopalveluja tai yleisesti saatavilla olevia sähköisiä viestintäpalveluja;

2)

’internetyhteyspalvelulla’ yleisesti saatavilla olevaa sähköistä viestintäpalvelua, joka tarjoaa yhteyden internetiin ja sitä kautta käytännöllisesti katsoen kaikkiin internetin päätepisteisiin riippumatta käytetystä verkkoteknologiasta ja päätelaitteesta.

3 artikla

Avoimen internetyhteyden turvaaminen

1.   Loppukäyttäjillä on oikeus saada ja välittää tietoa ja sisältöjä, käyttää ja tarjota valitsemiaan sovelluksia ja palveluja sekä käyttää valitsemiaan päätelaitteita riippumatta loppukäyttäjän tai palveluntarjoajan sijaintipaikasta taikka tiedon, sisällön, sovelluksen tai palvelun alkuperästä tai määränpäästä, internetyhteyspalvelunsa kautta.

Tällä kohdalla ei rajoiteta sisällön, sovellusten tai palvelujen laillisuutta koskevaa unionin oikeutta eikä unionin oikeuden mukaista kansallista oikeutta.

2.   Internetyhteyspalvelujen tarjoajien ja loppukäyttäjien väliset sopimukset internetyhteyspalvelujen kaupallisista ja teknisistä ehdoista ja ominaisuuksista, kuten hinnasta, datansiirron määristä ja nopeuksista, ja mahdolliset internetyhteyspalvelujen tarjoajien soveltamat kaupalliset käytännöt eivät saa rajoittaa 1 kohdassa vahvistetun loppukäyttäjien oikeuden käyttämistä.

3.   Internetyhteyspalvelujen tarjoajien on kohdeltava internetyhteyspalveluja tarjotessaan kaikkea tietoliikennettä yhdenvertaisesti, syrjimättömästi, rajoituksitta ja häiriöittä ja riippumatta lähettäjästä, vastaanottajasta, saadusta tai jaetusta sisällöstä, käytetyistä tai tarjotuista sovelluksista tai palveluista tai käytetystä päätelaitteesta.

Ensimmäinen alakohta ei estä internet-palvelujen tarjoajia panemasta täytäntöön kohtuullisia liikenteenhallintatoimenpiteitä. Kohtuullisten liikenteenhallintatoimenpiteiden on oltava läpinäkyviä, syrjimättömiä ja oikeasuhteisia eivätkä ne saa perustua kaupallisiin näkökohtiin, vaan tietoliikenteen tiettyjen luokkien objektiivisesti erilaisiin teknisiin palvelun laatua koskeviin vaatimuksiin. Tällaisilla toimenpiteillä ei saa valvoa tiettyä sisältöä eikä niitä saa pitää voimassa pidempään kuin on välttämätöntä.

Internetyhteyspalvelujen tarjoajat eivät saa suorittaa liikenteenhallintatoimenpiteitä, jotka menevät toisessa alakohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä pidemmälle, eivätkä varsinkaan saa estää pääsyä tiettyihin sisältöihin, sovelluksiin tai palveluihin taikka niiden tiettyihin luokkiin tai hidastaa, muuttaa, rajoittaa tai häiritä niitä tai heikentää niiden laatua tai syrjiä niitä, paitsi siinä määrin, kuin se on välttämätöntä ja vain niin pitkään kuin se on välttämätöntä, jotta voidaan:

a)

noudattaa internetyhteyspalvelujen tarjoajaan sovellettavaa unionin säädöksiä tai unionin oikeuden mukaista kansallista lainsäädäntöä, tai unionin oikeuden mukaisia toimenpiteitä tällaisten unionin säädösten tai tällaisen kansallisen lainsäädännön panemiseksi täytäntöön, mukaan lukien tuomioistuimen määräykset tai asianomaisen toimivallan omaavien viranomaisten päätökset;

b)

säilyttää verkon, sen kautta tarjottavien palvelujen ja loppukäyttäjien päätelaitteiden eheys ja turvallisuus;

c)

estää uhkaava verkon ruuhkautuminen ja lieventää poikkeuksellisen tai väliaikaisen verkon ruuhkautumisen vaikutuksia, edellyttäen, että toisiaan vastaavia tietoliikenteen luokkia kohdellaan yhdenvertaisesti.

4.   Mahdollisiin liikenteenhallintatoimenpiteisiin voi liittyä henkilötietojen käsittelyä ainoastaan, jos tällainen käsittely on välttämätöntä ja oikeasuhteista 3 kohdassa vahvistettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Kyseisessä käsittelyssä on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (10). Liikenteenhallintatoimenpiteiden on myös noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/58/EY (11).

5.   Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat, mukaan lukien internet-palvelujen tarjoajat sekä sisällön, sovellusten tai palvelujen tarjoajat, voivat vapaasti tarjota muita palveluja kuin internetyhteyspalveluja, jotka on optimoitu tiettyjä sisältöjä, sovelluksia tai palveluja taikka näiden yhdistelmiä varten, silloin kun optimointi on tarpeen sisältöä, sovelluksia tai palveluja koskevien vaatimusten täyttämiseksi tietyllä laatutasolla.

Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat, mukaan lukien internetyhteyspalvelujen tarjoajat, voivat tarjota tai helpottaa niiden tarjoamista ainoastaan, jos verkkokapasiteetti riittää niiden tarjoamiseen internetyhteyspalvelujen lisäksi. Tällaisia palveluja ei saa asettaa saataville tai tarjota internetyhteyspalvelujen korvaamiseksi eivätkä ne saa heikentää loppukäyttäjien internetyhteyspalvelujen saatavuutta tai yleistä laatua.

4 artikla

Läpinäkyvyystoimenpiteet avoimen internetyhteyden varmistamiseksi

1.   Internetyhteyspalvelujen tarjoajien on varmistettava, että sopimuksessa, johon sisältyy internetyhteyspalvelu, mainitaan ainakin:

a)

tiedot siitä, miten kyseisen internetyhteyspalvelun tarjoajan toteuttamat liikenteenhallintatoimenpiteet voivat vaikuttaa internetyhteyspalvelun laatuun, loppukäyttäjien yksityisyyteen ja henkilötietojen suojaan;

b)

selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, miten mahdolliset määrärajoitukset, nopeus ja muut palvelun laatua koskevat muuttujat saattavat käytännössä vaikuttaa internetyhteyspalveluihin ja erityisesti sisältöjen, sovellusten ja palvelujen käyttöön;

c)

selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, miten 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut palvelut, jotka loppukäyttäjä on tilannut, voisivat käytännössä vaikuttaa kyseisen loppukäyttäjän internetyhteyspalveluihin;

d)

selkeä ja ymmärrettävä selvitys siitä, mikä on internetyhteyspalvelun minimi-, normaali-, maksimi- ja mainostettu nopeus ladattaessa tietoja verkosta ja verkkoon kiinteiden verkkojen tapauksessa tai arvioitu maksimi- ja mainostettu nopeus ladattaessa tietoja matkapuhelinverkosta ja -verkkoon, ja siitä, miten huomattavat poikkeamat mainostetusta nopeudesta ladattaessa tietoja verkosta ja verkkoon voivat vaikuttaa 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen loppukäyttäjien oikeuksien käyttämiseen;

e)

selkeä ja ymmärrettävä selvitys kansallisen lainsäädännön mukaisesti kuluttajan käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, jos internetyhteyspalvelussa esiintyy nopeuteen tai muihin palvelun laatua koskeviin muuttujiin liittyviä tosiasiallisen suorituskyvyn jatkuvia tai säännöllisesti toistuvia poikkeamia a–d kohdan mukaisesti ilmoitetusta suorituskyvystä.

Internetyhteyspalvelujen tarjoajien on julkaistava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot.

2.   Internetyhteyspalvelujen tarjoajien on otettava käyttöön läpinäkyvät, yksinkertaiset ja tehokkaat menettelyt 3 artiklassa ja tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettuja oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien loppukäyttäjien valitusten käsittelemiseksi.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa vahvistetut vaatimukset ovat lisänä direktiivissä 2002/22/EY säädetyille vaatimuksille eivätkä ne estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön muita valvontaa, tietoja ja läpinäkyvyyttä koskevia vaatimuksia, mukaan luettuina julkaistavien tietojen sisältöä, muotoa ja julkaisutapaa koskevat vaatimukset. Kyseisten vaatimusten on noudatettava tätä asetusta sekä direktiivien 2002/21/EY ja 2002/22/EY asiaankuuluvia säännöksiä.

4.   Kaikkia nopeuteen tai muihin palvelun laatua koskeviin muuttujiin liittyviä internetyhteyspalvelun tosiasiallisen suorituskyvyn merkittäviä, jatkuvia tai säännöllisesti toistuvia, poikkeamia internetyhteyspalvelun tarjoajan 1 kohdan a–d alakohdan mukaisesti ilmoittamasta suorituskyvystä, jos asianomaiset tosiasiat todetaan kansallisen sääntelyviranomaisen hyväksymän valvontamekanismin avulla, on pidettävä suorituskykyä koskevien vaatimusten noudattamatta jättämisenä, joka laukaisee kuluttajan käytettävissä olevat oikeussuojakeinot kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Tätä kohtaa sovelletaan vain sopimuksiin, jotka on tehty tai uusittu 29 päivänä marraskuuta 2015 tai sen jälkeen.

5 artikla

Valvonta ja täytäntöönpano

1.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on valvottava tarkasti ja varmistettava, että 3 ja 4 artiklaa noudatetaan, ja edistettävä sellaisten syrjimättömien internetyhteyspalvelujen jatkuvaa saatavuutta, joiden laatutaso vastaa teknologian kehitystä. Kansalliset sääntelyviranomaiset voivat tässä tarkoituksessa myös edellyttää teknisiä ominaisuuksia, palvelun laadun vähimmäisvaatimuksia ja muita asianmukaisia ja tarpeellisia toimenpiteitä koskevia vaatimuksia yhdeltä tai useammalta yleisen sähköisen viestinnän tarjoajalta, mukaan lukien internetyhteyspalvelujen tarjoajat.

Kansallisten sääntelyviranomaisten on julkistettava vuosittain kertomuksia seurannastaan ja havainnoistaan ja annettava kertomukset komissiolle ja BERECille.

2.   Yleisen sähköisen viestinnän tarjoajat, mukaan lukien internetyhteyspalvelujen tarjoajat, antavat kansallisen sääntelyviranomaisen pyynnöstä tiedot 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista velvollisuuksista, erityisesti tiedot niiden verkko kapasiteetin ja tietoliikenteen ja hallinnoinnista, sekä perustelut mahdollisille toteutetuille liikenteenhallintatoimenpiteille. Näiden tarjoajien on annettava pyydetyt tiedot kansallisen sääntelyviranomaisen edellyttämässä määräajassa ja sen vaatimalla tarkkuudella.

3.   Tämän asetuksen johdonmukaisen soveltamisen edistämiseksi BEREC vahvistaa 30 päivään elokuuta 2016 mennessä sidosryhmiä kuultuaan ja tiiviissä yhteistyössä komission kanssa suuntaviivat kansallisten toimivaltaisten viranomaisten velvoitteiden täytäntöönpanolle tämän artiklan mukaisesti.

4.   Tämä artikla ei rajoita tehtäviä, joita jäsenvaltiot ovat antaneet kansallisille toimivaltaisille viranomaisille tai muille toimivaltaisille viranomaisille unionin oikeuden mukaisesti.

6 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä 3, 4 ja 5 artiklan rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näistä säännöksistä viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2016 ja ilmoitettava komissiolle viipymättä niitä koskevista myöhemmistä muutoksista.

7 artikla

Muutokset asetukseen (EU) N:o 531/2012

Muutetaan asetus (EU) N:o 531/2012 seuraavasti:

1)

Muutetaan 2 artiklan 2 kohta seuraavasti:

a)

kumotaan i, l ja n alakohdat;

b)

lisätään alakohdat seuraavasti:

”r)

’kotimaisella vähittäishinnalla’ tarkoitetaan asiakkaan kotimaassa soittamista puheluista ja lähettämistä tekstiviesteistä (jotka nousevat yhdestä yleisestä viestintäverkosta ja laskevat toiseen yleiseen viestintäverkkoon samassa jäsenvaltiossa) sekä käyttämästä tiedonsiirrosta verkkovierailuoperaattorin perimää vähittäistason yksikköhintaa; jos kotimaista vähittäistason yksikköhintaa ei ole määritetty, kotimaisen vähittäishinnan katsotaan määräytyvän samalla laskutusperiaatteella, jota sovelletaan asiakkaan soittamiin puheluihin ja lähettämiin tekstiviesteihin (jotka nousevat yhdestä yleisestä viestintäverkosta ja laskevat toiseen yleiseen viestintäverkkoon samassa jäsenvaltiossa) ja asiakkaan kuluttamaan dataan kyseisen asiakkaan omassa jäsenvaltiossa;

s)

’säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillisellä myynnillä’ sellaisten säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjoamista, jotka vaihtoehtoinen verkkovierailuoperaattori tarjoaa verkkovierailuasiakkaille suoraan vierailuverkossa.”

2)

Korvataan 3 artiklan 6 kohta seuraavasti:

”6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitetun viitetarjouksen on oltava riittävän yksityiskohtainen ja siinä on oltava kaikki 3 kohdassa tarkoitetut verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksia varten tarvittavat osatekijät, ja siinä on myös kuvattava suorien verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksien ja verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeuksien kannalta merkityksellinen tarjonta sekä siihen liittyvät ehdot. Kyseinen viitetarjous voi sisältää ehtoja pysyvien verkkovierailujen tai tukkutason verkkovierailupalvelujen poikkeavan tai vilpillisen käytön estämiseksi muihin tarkoituksiin kuin säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjontaan verkkovierailuoperaattoreiden asiakkaille näiden matkustaessa ajoittain unionissa. Kansalliset sääntelyviranomaiset määräävät tarvittaessa muutoksia viitetarjouksiin tässä artiklassa säädettyjen velvollisuuksien täyttämiseksi.”

3)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)

korvataan otsikko seuraavasti:

”Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillinen myynti.”;

b)

kumotaan 1 kohdan ensimmäinen alakohta;

c)

kumotaan 4 ja 5 kohta.

4)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

a)

korvataan otsikko seuraavasti:

”Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillisen myynnin toteuttaminen”;

b)

korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Kotimaan operaattoreiden on täytettävä säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erilliseen myyntiin liittyvä velvollisuus, josta säädetään 4 artiklassa, niin että verkkovierailuasiakkaat voivat käyttää erillisiä säänneltyjä verkkovierailudatapalveluja. Kotimaan operaattoreiden on hyväksyttävä kaikki toimintojen ja niihin liittyvien lisäpalvelujen käyttöoikeuksia koskevat kohtuulliset pyynnöt, joilla on merkitystä säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillisen myynnin kannalta. Käyttöoikeuksien, jotka koskevat säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillistä myyntiä varten tarvittavia toimintoja ja lisäpalveluja, käyttäjätodennukseen liittyvät palvelut mukaan lukien, on oltava maksuttomia eivätkä ne saa aiheuttaa verkkovierailuasiakkaille mitään välittömiä kustannuksia.”;

c)

korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jotta varmistettaisiin säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillisen myynnin yhdenmukainen ja samanaikainen toteuttaminen kaikkialla unionissa, komissio vahvistaa BERECiä kuultuaan täytäntöönpanosäädöksinä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillisen myynnin toteuttamisen edellyttämää teknistä ratkaisua. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.”;

d)

korvataan 3 kohdan johdantolause seuraavasti:

”3.   Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillisen myynnin toteuttamisen edellyttämän teknisen ratkaisun on täytettävä seuraavat ehdot:”.

5)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”6 a artikla

Verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistaminen

Verkkovierailuoperaattorit eivät 15 päivästä kesäkuuta 2017 alkaen, edellyttäen, että 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen johdosta hyväksyttävää säädöstä sovelletaan kyseisenä päivänä, ja ellei 6 b ja 6 c artiklasta muuta johdu, saa periä verkkovierailuasiakkailta missään jäsenvaltiossa mitään lisämaksuja kotimaan vähittäishintojen lisäksi, kun kyseessä ovat säännellyt soitetut tai vastaanotetut verkkovierailupuhelut, säännellyt lähetetyt tekstiviestit tai käytetyt säännellyt verkkovierailudatapalvelut, mukaan lukien multimediaviestit, eivätkä mitään yleistä maksua päätelaitteen tai palvelun käytön ulkomailla mahdollistamiseksi.

6 b artikla

Kohtuullinen käyttö

1.   Verkkovierailuoperaattorit voivat tämän artiklan ja 6 d artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti soveltaa kohtuullisen käytön politiikkaa säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen sovellettavalla kotimaisella vähittäishinnalla, jotta verkkovierailuasiakkailta voidaan estää säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen poikkeava tai vilpillinen käyttö, kuten tällaisten palvelujen käyttö muussa kuin verkkovierailuasiakkaan kotimaan operaattorin jäsenvaltiossa muihin tarkoituksiin kuin ajoittaista matkailua varten.

Kohtuullisen käytön politiikan on annettava verkkovierailuoperaattorin asiakkaille mahdollisuus kuluttaa heitä koskevien hinnoittelumallien mukainen määrä säänneltyjä vähittäistason verkkovierailupalveluja sovellettavalla kotimaisten palvelujen vähittäishinnalla.

2.   Säänneltyihin vähittäistason verkkovierailupalveluihin, jotka ylittävät mahdolliset kohtuullisen käytön politiikan mukaiset rajat, sovelletaan 6 e artiklaa.

6 c artikla

Verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen kestävyys

1.   Jos verkkovierailuoperaattori ei erityisissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa pysty sen kotimaan laskutusmallin kestävyyden varmistamiseksi kattamaan säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuneita todellisia ja ennakoituja kokonaiskustannuksiaan 6 a ja 6 b artiklan mukaisesti tällaisten palvelujen tarjoamisesta saaduista todellisista ja ennakoiduista kokonaistuloista, kyseinen verkkovierailuoperaattori voi hakea lupaa lisämaksun soveltamiselle. Lisämaksua sovelletaan ainoastaan siltä osin kuin se on välttämätöntä säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuvien kustannusten kattamiseksi ottaen huomioon sovellettavat tukkutason enimmäishinnat.

2.   Jos verkkovierailuoperaattori päättää hyödyntää tämän artiklan 1 kohtaa, sen on viipymättä tehtävä kansalliselle sääntelyviranomaiselle hakemus, ja toimitettava sille kaikki tarvittavat tiedot 6 d artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti. Verkkovierailuoperaattorin on tämän jälkeen 12 kuukauden välein saatettava kyseiset tiedot ajan tasalle ja toimitettava ne kansalliselle sääntelyviranomaiselle.

3.   Kansallinen sääntelyviranomainen arvioi 2 kohdan mukaisen hakemuksen saatuaan, onko verkkovierailuoperaattori osoittanut, ettei se pysty kattamaan kulujaan 1 kohdan mukaisesti, mikä johtaisi sen kotimaan laskutusmallin kestävyyden heikentymiseen. Kotimaan laskutusmallin kestävyys arvioidaan asianomaiselle verkkovierailuoperaattorille ominaisten objektiivisesti määritettyjen tekijöiden perusteella, ottaen huomioon myös kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevien verkkovierailuoperaattoreiden välillä objektiivisesti todetut vaihtelut ja kotimainen hinta- ja tulotaso. Kansallinen sääntelyviranomainen antaa luvan lisämaksuun, jos 1 kohdassa ja tässä kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät.

4.   Kansallinen sääntelyviranomainen antaa luvan lisämaksuun yhden kuukauden kuluessa 2 kohdan mukaisen hakemuksen vastaanottamisesta, ellei hakemus ole ilmeisen perusteeton tai siinä toimitetut tiedot ole riittämättömiä. Jos kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, että hakemus on ilmeisen perusteeton tai että toimitetut tiedot ovat riittämättömiä, se tekee seuraavien kahden kuukauden kuluessa ja annettuaan verkkovierailuoperaattorille tilaisuuden tulla kuulluksi lopullisen päätöksen lisämaksua koskevan luvan antamisesta, lisämaksun muuttamisesta tai lisämaksun kieltämisestä.

6 d artikla

Kohtuullisen käytön politiikan toteuttaminen ja verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen kestävyys

1.   Jotta varmistettaisiin 6 b ja 6 c artiklan johdonmukainen soveltaminen, komissio hyväksyy 15 päivään joulukuuta 2016 mennessä BERECiä kuultuaan täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat kohtuullisen käytön politiikan soveltamista, verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen kestävyyden arviointia ja hakemusta, joka verkkovierailuoperaattorin on toimitettava tällaista arviointia varten. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Hyväksyessään 6 b artiklan osalta täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan kohtuullisen käytön politiikan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, komissio ottaa huomioon seuraavaa:

a)

hinnoittelun ja kulutustottumusten kehitys jäsenvaltioissa,

b)

kotimaan hintatasojen lähentymisaste unionissa,

c)

matkustustottumukset unionissa,

d)

havaittavissa olevat kotimaan ja vierailuverkon markkinoiden kilpailun ja investointikannustimien vääristymistä koskevat riskit.

3.   Komission 6 c artiklan osalta hyväksymien täytäntöönpanosäädösten, joissa vahvistetaan verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen kestävyyden arviointimenetelmää verkkovierailuoperaattorin osalta koskevat yksityiskohtaiset säännöt, tulee perustua seuraavaan:

a)

säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuneiden todellisten ja ennakoitujen kokonaiskustannusten määrittäminen, ottaen huomioon tukkutason todelliset verkkovierailuhinnat epätasapainoisessa liikenteessä ja kohtuullinen osuus säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisen edellyttämistä yhteisistä kustannuksista;

b)

säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta saatujen todellisten ja ennakoitujen kokonaistulojen määrittäminen;

c)

säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutus ja verkkovierailuoperaattorin asiakkaiden kotimaan kulutus;

d)

kotimaan markkinoiden kilpailu-, hinta- ja tulotaso ja mahdollinen havaittavissa oleva riski siitä, että verkkovierailu- ja kotimaan vähittäishinnat vaikuttaisivat tuntuvasti tällaisten hintojen kehitykseen.

4.   Komissio tarkastelee 1 kohdan nojalla hyväksyttyjä täytäntöönpanosäädöksiä säännöllisesti markkinakehityksen pohjalta.

5.   Kansallisen sääntelyviranomaisen on tiiviisti seurattava ja valvottava kohtuullisen käytön politiikan soveltamista ja verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen kestävyyttä koskevien toimenpiteiden toteuttamista kiinnittäen erityistä huomiota asiaan liittyviin asianomaiselle jäsenvaltioille ominaisiin objektiivisesti määritettyihin tekijöihin ja verkkovierailuoperaattoreiden välillä objektiivisesti todettuihin vaihteluihin. Kansallisen sääntelyviranomaisen on ajoissa pantava täytäntöön 6 b ja 6 c artiklassa säädetyt edellytykset ja tämän artiklan1 kohdan nojalla hyväksytyt täytäntöönpanosäädökset, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 6 c artiklan 3 kohdassa säädettyyn menettelyyn. Kansallinen sääntelyviranomainen voi milloin tahansa vaatia verkkovierailuoperaattoria muuttamaan lisämaksua tai lopettamaan sen perimisen, jos se ei ole 6 b tai 6 c artiklan mukainen. Kansallisen sääntelyviranomaisen on vuosittain tiedotettava komissiolle tämän artiklan 6 b ja 6 c kohdan soveltamisesta.

6 e artikla

Säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoaminen

1.   Jos verkkovierailuoperaattori soveltaa säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen lisämaksua kohtuullisen käytön politiikan mukaisten rajojen ylittävältä osin, sen on täytettävä seuraavat edellytykset (ilman arvonlisäveroa), sanotun vaikuttamatta toisen alakohdan soveltamiseen:

a)

mahdollinen lisämaksu, jota sovelletaan säänneltyihin soitettuihin verkkovierailupuheluihin, säänneltyihin lähetettyihin verkkovierailutekstiviesteihin ja säänneltyihin verkkovierailudatapalveluihin, ei saa ylittää 7 artiklan 2 kohdassa, 9 artiklan 1 kohdassa ja 12 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tukkutason enimmäishintoja;

b)

kotimaisen vähittäishinnan ja mahdollisen lisämaksun yhteenlaskettu määrä saa olla säänneltyjen soitettujen verkkovierailupuhelujen osalta enintään 0,19 euroa minuutilta, säänneltyjen lähetettyjen verkkovierailutekstiviestien osalta enintään 0,06 euroa tekstiviestiltä ja säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen osalta enintään 0,20 euroa käytettyä megatavua kohti;

c)

mahdollinen lisämaksu, jota sovelletaan säänneltyihin vastaanotettuihin verkkovierailupuheluihin, ei saa ylittää 2 kohdan mukaisesti määritettyä terminointimaksujen enimmäismäärien painotettua keskiarvoa unionissa.

Verkkovierailuoperaattorit eivät saa soveltaa lisämaksua vastaanotettuihin säänneltyihin verkkovierailutekstiviesteihin tai verkkovierailun yhteydessä vastaanotettuihin äänipostiviesteihin. Tämä ei vaikuta muihin perittäviin maksuihin, kuten tällaisten viestien kuuntelusta perittäviin maksuihin.

Verkkovierailuoperaattorien on laskutettava soitetuista ja vastaanotetuista verkkovierailupuheluista sekuntipohjaisesti. Verkkovierailuoperaattorit voivat soveltaa enintään 30 sekunnin pituista vähimmäislaskutusaikaa soitettuihin puheluihin. Verkkovierailuoperaattorien on laskutettava asiakkaitaan kilotavukohtaisesti kaikista säännellyistä verkkovierailudatapalveluista, lukuun ottamatta multimediaviestejä, jotka voidaan laskuttaa yksikkökohtaisesti. Tällaisessa tapauksessa vähittäishinta, jonka verkkovierailuoperaattori voi periä verkkovierailuasiakkaaltaan tämän verkkovierailun yhteydessä lähettämästä tai vastaanottamasta multimediaviestistä, ei saa ylittää ensimmäisessä alakohdassa säännellylle verkkovierailudatapalvelulle asetettua vähittäishinnan enimmäismäärää.

Tämä kohta ei 6 f artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna aikana estä tarjouksia, joissa verkkovierailuasiakkaille tarjotaan kiinteään päiväkohtaiseen hintaan tai muuhun ajanjaksoon sidottuun kiinteään hintaan tietty käyttömäärä säänneltyjä verkkovierailupalveluja edellyttäen, että kyseisen käyttömäärän kuluttaminen kokonaan johtaa säänneltyjen soitettujen verkkovierailupuhelujen, vastaanotettujen puhelujen, lähetettyjen tekstiviestien ja verkkovierailudatapalvelujen osalta yksikköhintaan, joka ei ylitä kuhunkin sovellettavaa kotimaista vähittäishintaa ja tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettua lisämaksun enimmäismäärää.

2.   Komissio hyväksyy 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä BERECiä kuultuaan ja jollei tämän kohdan toisesta alakohdasta muuta johdu, täytäntöönpanosäädökset, joissa vahvistetaan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettu terminointimaksujen enimmäismäärien painotettu keskiarvo. Komissio tarkastelee kyseisiä täytäntöönpanosäädöksiä vuosittain. Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Terminointimaksujen enimmäismäärien painotettu keskiarvo perustuu seuraaviin kriteereihin:

a)

terminointimaksujen enimmäistaso, jonka kansalliset sääntelyviranomaiset ovat markkinoilla asettaneet tukkuhintaiselle puheensiirrolle kohdeverkkona toimivassa yksittäisessä matkaviestintäverkossa puitedirektiivin 7 ja 16 artiklan sekä käyttöoikeusdirektiivin 13 artiklan mukaisesti; ja

b)

tilaajien yhteismäärä jäsenvaltioissa.

3.   Verkkovierailuoperaattorit voivat tarjota ja verkkovierailuasiakkaat voivat nimenomaisesti valita muun kuin 6 a, 6 b ja 6 c artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetun verkkovierailuhinnan; tällöin verkkovierailuasiakkaat hyötyvät eri hinnastosta säännellyille verkkovierailupalveluille kuin siitä, jota sovellettaisiin, ellei kyseistä valintaa olisi tehty. Verkkovierailuoperaattorin on muistutettava kyseisiä verkkovierailuasiakkaita tällöin menetettävien verkkovierailuetujen luonteesta.

Verkkovierailuoperaattorien on sovellettava 6 a ja 6 b artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettua hintaa automaattisesti kaikkiin nykyisiin ja uusiin verkkovierailuasiakkaisiin sanotun kuitenkaan rajoittamatta ensimmäisen alakohdan soveltamista.

Verkkovierailuasiakas voi milloin tahansa pyytää 6 a, 6 b ja 6 c artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistettuun hintaan siirtymistä tai siitä luopumista. Kun verkkovierailuasiakas nimenomaisesti valitsee luopumisen 6 a, 6 b ja 6 c artiklan sekä tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistetusta hinnasta tai takaisin siihen siirtymisen, vaihto on toteutettava maksutta yhden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, eikä siihen saa sisältyä ehtoja tai rajoituksia, jotka liittyvät liittymäsopimusten muihin osiin kuin verkkovierailuihin. Verkkovierailuoperaattorit voivat viivästyttää vaihdon voimaantuloa, kunnes aiempi verkkovierailuhinnasto on ollut voimassa tietyn vähimmäisjakson, joka saa olla enintään kaksi kuukautta.

4.   Verkkovierailuoperaattorien on varmistettava, että sopimuksessa, johon sisältyy minkä tahansa tyyppinen säännelty vähittäistason verkkovierailupalvelu, täsmennetään kyseisen säännellyn vähittäistason verkkovierailupalvelun tärkeimmät piirteet, mukaan lukien erityisesti:

a)

erityinen hinnoittelumalli tai erityiset hinnoittelumallit, ja kunkin kyseisen hinnoittelumallin osalta tarjottavien palvelujen tyyppi, mukaan lukien viestinnän määrät,

b)

säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen, josta peritään sovellettava kotimaisten vähittäispalvelujen hinta, mahdollisesti sovellettavat rajoitukset, erityisesti määrälliset tiedot siitä, miten kohtuullisen käytön politiikkaa sovelletaan, viittaamalla kulloisenkin säännellyn vähittäistason verkkovierailupalvelun tärkeimpiin hinnoittelua, määrää tai muita tekijöitä koskeviin parametreihin.

Verkkovierailuoperaattorien on julkaistava ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot.

6 f artikla

Vähittäistason verkkovierailulisämaksut siirtymäkautena

1.   Verkkovierailuoperaattorit voivat 30 päivän huhtikuuta 2016 ja 14 päivän kesäkuuta 2017 välisenä aikana periä säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta lisämaksua kotimaisen vähittäishinnan lisäksi.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna ajanjaksona sovelletaan 6 e artiklaa soveltuvin osin.”

6)

Kumotaan 8, 10 ja 13 artikla.

7)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 1 artiklan toinen alakohta seuraavasti:

”Kyseiset yksilölliset perushintatiedot on ilmaistava asiakkaan kotimaan operaattorin toimittaman kotilaskun valuuttana, ja niihin on sisällytettävä tiedot:

a)

mahdollisesta kohtuullisen käytön politiikasta, jota verkkovierailuasiakkaaseen sovelletaan unionissa ja lisämaksuista, joita sovelletaan kyseisen kohtuullisen käytön politiikan mukaisten rajojen ylittävältä osin; ja

b)

mahdollisesta lisämaksusta, jota sovelletaan 6 c artiklan mukaisesti.”;

b)

korvataan 1 kohdan kuudes alakohta seuraavasti:

”Ensimmäistä, toista, neljättä ja viidettä alakohtaa, lukuun ottamatta viittausta kohtuullisen käytön politiikkaan ja 6 c artiklan mukaisesti sovellettavaan lisämaksuun, sovelletaan myös unionin ulkopuolella matkustavien verkkovierailuasiakkaiden käyttämiin verkkovierailuoperaattorin tarjoamiin verkkovierailuäänipuhelu- ja -tekstiviestipalveluihin.”;

c)

lisätään alakohta seuraavasti:

”2 a.   Verkkovierailuoperaattorin on lähetettävä verkkovierailuasiakkaalle ilmoitus, kun säänneltyjen verkkovierailupuhelu- tai tekstiviestipalvelujen käyttöön sovellettavan kohtuullisen käytön määrä on kokonaan kulutettu tai 6 c artiklan mukaisesti sovellettava mahdollinen käyttöraja on saavutettu. Ilmoituksessa on esitettävä lisämaksu, jota sovelletaan verkkovierailuasiakkaan mahdolliseen kohtuullisen käytön tai käyttörajan ylittävään säänneltyjen verkkovierailuäänipuhelu- tai -tekstiviestipalvelujen käyttöön. Jokaisella asiakkaalla on oltava oikeus pyytää verkkovierailuoperaattoria lopettamaan tällaisten ilmoitusten lähettäminen ja pyytää milloin tahansa ja maksutta verkkovierailuoperaattoria tarjoamaan uudelleen tätä palvelua.”;

d)

korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Verkkovierailuoperaattoreiden on annettava kaikille asiakkaille liittymäsopimusten tekemisen yhteydessä täydelliset tiedot sovellettavista verkkovierailuhinnoista. Niiden on lisäksi annettava verkkovierailuasiakkailleen ajantasaista tietoa sovellettavista verkkovierailuhinnoista viipymättä aina, kun hinnat muuttuvat.

Tämän jälkeen verkkovierailuoperaattoreiden on muistutettava eurotariffista kohtuullisin väliajoin kaikkia asiakkaita, jotka ovat valinneet jonkin muun hinnaston.”

8)

Muutetaan 15 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Verkkovierailuoperaattorin on tiedotettava verkkovierailuasiakkaalle automaattisella viestillä, että asiakas käyttää säänneltyjä verkkovierailupalveluja, ja annettava yksilölliset perushintatiedot ja tiedot hinnoista (asiakkaan kotimaan operaattorin toimittaman kotilaskun valuuttana), joita sovelletaan säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen tarjontaan kyseiselle verkkovierailuasiakkaalle kyseisessä jäsenvaltiossa, paitsi jos asiakas on ilmoittanut verkkovierailuoperaattorille, ettei tarvitse näitä tietoja.

Kyseisiin yksilöllisiin perushintatietoihin on sisällytettävä tiedot:

a)

mahdollisesta kohtuullisen käytön politiikasta, jota verkkovierailuasiakkaaseen sovelletaan unionissa ja lisämaksuista, joita sovelletaan kyseisen kohtuullisen käytön politiikan mukaisten rajojen ylittävältä osin; ja

b)

mahdollisesta lisämaksusta, jota sovelletaan 6 c artiklan mukaisesti.

Tiedot on toimitettava verkkovierailuasiakkaan mobiililaitteeseen esimerkiksi tekstiviestin, sähköpostin tai mobiililaitteella näkyvän ponnahdusikkunan avulla aina, kun verkkovierailuasiakas saapuu muun kuin kotimaan operaattorinsa jäsenvaltion alueelle ja ottaa ensimmäisen kerran käyttöön verkkovierailudatapalvelun kyseisessä jäsenvaltiossa. Tiedot on toimitettava maksutta sillä hetkellä, kun verkkovierailuasiakas ottaa käyttöön säännellyn verkkovierailudatapalvelun, tavalla, joka on omiaan helpottamaan niiden vastaanottoa ja helppoa ymmärtämistä.

Asiakkaalla, joka on ilmoittanut verkkovierailuoperaattorilleen, ettei tarvitse automaattisia hintatietoja, on oikeus pyytää milloin tahansa ja maksutta verkkovierailuoperaattoria tarjoamaan uudelleen kyseistä palvelua.”;

b)

lisätään kohta seuraavasti:

”2 a.   Verkkovierailuoperaattorin on lähetettävä ilmoitus, kun säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen kulutukseen sovellettavan kohtuullisen käytön määrä on kokonaan kulutettu tai kun 6 c artiklan mukaisesti kaikkeen käyttöön sovellettava kynnysarvo on saavutettu. Ilmoituksessa on mainittava perittävä lisämaksu, jota sovelletaan kaikkeen verkkovierailuasiakkaan säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen lisäkulutukseen. Jokaisella asiakkaalla on oltava oikeus pyytää verkkovierailuoperaattoria lopettamaan tällaisten ilmoitusten lähettäminen ja pyytää milloin tahansa ja maksutta verkkovierailuoperaattoria tarjoamaan uudelleen tätä palvelua.”;

c)

korvataan 3 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”3.   Kunkin verkkovierailuoperaattorin on tarjottava kaikille verkkovierailuasiakkailleen mahdollisuus valita vapaasti ja maksutta toiminto, joka antaa hyvissä ajoin tietoja toteutuneesta kulutuksesta ilmaistuna käyttömääränä tai valuuttana, jossa verkkovierailuasiakasta laskutetaan säännellyistä verkkovierailudatapalveluista, ja joka takaa, että säänneltyjen verkkovierailudatapalveluiden, lukuun ottamatta yksikköä kohti laskutettavia multimediaviestipalveluja, kokonaiskulutus ei tiettynä kautena ylitä määritettyä saldorajaa ilman asiakkaan nimenomaista suostumusta.”;

d)

korvataan 6 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”6.   Tätä artiklaa, lukuun ottamatta sen 5 kohtaa, 2 kohdan toista alakohtaa ja 2 a kohtaa, ja ellei tämän kohdan toisesta ja kolmannesta alakohdasta muuta johdu, sovelletaan myös unionin ulkopuolella matkustavien verkkovierailuasiakkaiden käyttämiin verkkovierailuoperaattorin tarjoamiin verkkovierailudatapalveluihin.”

9)

Muutetaan 16 artikla seuraavasti:

a)

lisätään 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Kansallisten sääntelyviranomaisten on tiiviisti seurattava ja valvottava 6 b ja 6 c artiklaa ja 6 e artiklan 3 kohtaa hyödyntäviä verkkovierailuoperaattoreita.”;

b)

korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Kansallisten sääntelyviranomaisten on annettava yleisesti saataville ajantasaiset tiedot tämän asetuksen ja erityisesti sen 6 a, 6 b, 6 c, 6 e, 7, 9 ja 12 artiklan soveltamisesta siten, että asianosaiset saavat tiedon käyttöönsä helposti.”

10)

Korvataan 19 artikla seuraavasti:

”19 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio aloittaa 29 päivään marraskuuta 2015 mennessä verkkovierailujen tukkumarkkinoiden uudelleentarkastelun arvioidakseen tarvittavia toimenpiteitä, jotta verkkovierailujen vähittäistason lisämaksut voitaisiin poistaa 15 päivään kesäkuuta 2017 mennessä. Komissio tarkastelee uudelleen muun muassa kilpailun astetta kansallisilla tukkumarkkinoilla ja arvioi erityisesti aiheutuneita tukkutason kustannuksia ja sovellettuja tukkutason hintoja sekä operaattoreiden kilpailutilannetta rajallisella maantieteellisellä alueella, mukaan lukien kaupallisten sopimusten vaikutukset kilpailuun sekä operaattoreiden kyky hyödyntää mittakaavaetuja. Komissio arvioi myös kilpailun kehittymistä verkkovierailujen vähittäismarkkinoilla ja kaikkia havaittavissa olevia kilpailun vääristymisen riskejä ja investointikannustimia kotimaan ja vierailuverkon markkinoilla. Arvioidessaan verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen mahdollistavia toimenpiteitä komissio ottaa huomioon tarpeen varmistaa, että vierailuverkkojen operaattorit pystyvät kattamaan kaikki säänneltyjen tukkutason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien yhteiset kustannukset. Komission on otettava huomioon myös tarve estää pysyvät verkkovierailut tai verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuksien poikkeava tai vilpillinen käyttö muihin tarkoituksiin kuin säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjontaan verkkovierailuoperaattoreiden asiakkaille näiden matkustaessa ajoittain unionissa.

2.   Komissio antaa viimeistään 15 päivänä kesäkuuta 2016 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 1 kohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun tuloksista.

Tähän kertomukseen liitetään julkisen kuulemisen jälkeen asianmukainen lainsäädäntöehdotus tässä asetuksessa säädettyjen säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tukkuhintojen muuttamiseksi tai jonkin muun ratkaisun tarjoamiseksi tukkutasolla määritettyjen kysymysten ratkaisemiseksi tarkoituksena verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistaminen 15 päivään kesäkuuta 2017 mennessä.

3.   Lisäksi komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen kahden vuoden välein 2 kohdassa tarkoitetun kertomuksen antamisen jälkeen. Kuhunkin kertomukseen on sisällytettävä muun muassa arviointi seuraavista:

a)

palvelujen saatavuus ja laatu, mukaan lukien säännellyille vähittäistason verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalveluille vaihtoehtoiset palvelut, erityisesti tekninen kehitys huomioon ottaen;

b)

kilpailu verkkovierailujen sekä vähittäis- että tukkumarkkinoilla ja erityisesti pienten, riippumattomien tai vasta vähän aikaa toimineiden operaattoreiden kilpailutilanne, samoin kuin kaupallisten sopimusten vaikutus kilpailuun ja operaattoreiden väliset keskinäiset yhteydet;

c)

se, missä määrin 3 ja 4 artiklassa säädettyjen rakenteellisten toimenpiteiden toteuttaminen on tuottanut tuloksia kilpailun kehittämisessä säänneltyjen verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla.

4.   Unionin laajuisten verkkovierailumarkkinoiden kilpailun kehittymisen arvioimiseksi BEREC kerää kansallisilta sääntelyviranomaisilta säännöllisesti tietoja säänneltyjen verkkovierailuäänipuhelu-, -tekstiviesti- ja -datapalvelujen vähittäis- ja tukkuhintojen kehittymisestä. Nämä tiedot toimitetaan komissiolle vähintään kahdesti vuodessa. Komissio julkaisee ne.

Kerättyjen tietojen perusteella BEREC raportoi säännöllisesti hinnoittelun ja kulutustottumusten kehityksestä jäsenvaltioissa sekä kotimaan- että verkkovierailupalvelujen osalta ja tukkutason todellisten verkkovierailuhintojen kehityksestä verkkovierailuoperaattoreiden välisessä epätasapainoisessa liikenteessä.

Lisäksi BEREC kerää kansallisilta sääntelyviranomaisilta vuosittain tietoja operaattoreiden asiakkailleen tarjoamien erilaisten hintojen avoimuudesta ja vertailukelpoisuudesta. Komissio julkaisee nämä tiedot ja havainnot.”

8 artikla

Muutokset direktiiviin 2002/22/EY

Korvataan direktiivin 2002/22/EY 1 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Loppukäyttäjille tarkoitettujen sähköisissä viestintäverkoissa tarjottavien palvelujen ja sovellusten saatavuutta tai käyttöä koskevissa kansallisissa toimenpiteissä on kunnioitettava luonnollisten henkilöiden perusoikeuksia ja -vapauksia, myös suhteessa yksityisyyteen ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, sellaisena kuin se määritellään ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklassa.”

9 artikla

Uudelleentarkastelulauseke

Komissio tarkastelee 30 päivään huhtikuuta 2019 mennessä ja sen jälkeen neljän vuoden välein uudelleen tämän asetuksen 3, 4, 5 ja 6 artiklaa ja antaa tarkastelusta kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle sekä tarvittaessa asianmukaisia ehdotuksia tämän asetuksen muuttamiseksi.

10 artikla

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

1.   Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Sitä sovelletaan 30 päivästä huhtikuuta 2016 seuraavia säännöksiä lukuun ottamatta:

a)

jos asetuksen (EU) N:o 531/2012 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen seurauksena annettu säädöstä sovelletaan 15 päivänä kesäkuuta 2017, tämän asetuksen 7 artiklan 5 kohtaa, siltä osin kuin se koskee asetuksen (EU) N:o 531/2012 6 a–6 d artiklaa, tämän asetuksen 7 artiklan 7 kohdan a–c alakohtaa ja 8 kohdan a, b ja d alakohtaa, sovelletaan kyseisestä päivästä alkaen.

Jos kyseistä säädöstä ei sovelleta 15 päivänä kesäkuuta 2017, tämän asetuksen 5 artiklan 7 kohtaa, siltä osin kuin se koskee asetuksen (EU) N:o 531/2012 6 f artiklaa, sovelletaan edelleen siihen saakka, kunnes kyseistä säädöstä aletaan soveltaa.

Jos kyseistä säädöstä aletaan soveltaa 15 päivän kesäkuuta 2017 jälkeen, tämän asetuksen 7 artiklan 5 kohtaa, siltä osin kuin se koskee asetuksen (EU) N:o 531/2012 6 a–6 d artiklaa, ja tämän asetuksen 7 artiklan 7 kohdan a–c alakohtaa ja 8 kohdan a, b ja d alakohtaa sovelletaan kyseisen säädöksen soveltamispäivästä alkaen;

b)

tämän asetuksen 7 artiklan 4 kohdan c alakohdan ja tämän asetuksen 7 artiklan 5 kohdan, siltä osin kuin se koskee asetuksen (EU) N:o 531/2012 6 d artiklaa ja 6 e artiklan 2 kohtaa, mukaista täytäntöönpanovallan siirtämistä komissiolle sovelletaan 29 päivästä marraskuuta 2015;

c)

5 artiklan 3 kohtaa sovelletaan 29 päivästä marraskuuta 2015;

d)

tämän asetuksen 7 artiklan 10 kohtaa sovelletaan 29 päivästä marraskuuta 2015.

3.   Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa 31 päivään joulukuuta 2016 saakka kansallisia toimenpiteitä – itsesääntelyjärjestelmät mukaan lukien – jotka olivat voimassa ennen 29 päivää marraskuuta 2015 ja jotka eivät ole 3 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisia. Asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kyseisistä toimenpiteistä 30 päivään huhtikuuta 2016 mennessä.

4.   Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1203/2012 (12) säännöksiä, jotka koskevat teknistä menettelyä vierailuverkon paikallisten verkkovierailudatapalvelujen käytön mahdollistamiseksi, sovelletaan edelleen säänneltyjen vähittäistason verkkovierailudatapalvelujen erillismyyntiin siihen saakka, kunnes tämän asetuksen 7 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettu täytäntöönpanosäädös hyväksytään.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 25 päivänä marraskuuta 2015.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

N. SCHMIT


(1)  EUVL C 177, 11.6.2014, s. 64.

(2)  EUVL C 126, 26.4.2014, s. 53.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 3. huhtikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 1. lokakuuta 2015 (EUVL C 365, 4.11.2015, s. 1). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 27. lokakuuta 2015 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  Komission direktiivi 2008/63/EY, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2008, kilpailusta telepäätelaitemarkkinoilla (EUVL L 162, 21.6.2008, s. 20).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 33).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2002, yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) (EYVL L 108, 24.4.2002, s. 51).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 531/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, verkkovierailuista yleisissä matkaviestinverkoissa unionin alueella (EUVL L 172, 30.6.2012, s. 10).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

(12)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1203/2012, annettu 14 päivänä joulukuuta 2012, säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen erillismyynnistä unionissa (EUVL L 347, 15.12.2012, s. 1).


Top