LIITE

JÄSENVALTIOIDEN TYÖLLISYYSPOLITIIKAN SUUNTAVIIVAT

YHDENNETTYJEN EUROOPPA 2020 -SUUNTAVIIVOJEN II OSA

Suuntaviiva 5: Työvoiman kysynnän lisääminen

Jäsenvaltioiden olisi helpotettava laadukkaiden työpaikkojen luomista, poistettava esteitä, joita yritykset kohtaavat ihmisten palkkaamisessa, edistettävä yrittäjyyttä ja tuettava erityisesti pienten yritysten luomista ja kasvua. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä aktiivisesti yhteisötaloutta ja kannustettava sosiaalisiin innovaatioihin.

Verorasitus olisi siirrettävä työstä muihin verotuslähteisiin, jotka ovat vähemmän haitallisia työllisyyden ja kasvun kannalta, samalla kun suojataan verotulot riittävää sosiaalista suojelua ja kasvua vahvistavia menoja varten. Työn verotuksen alentaminen olisi kohdistettava sellaisten tekijöiden poistamiseen, jotka estävät eivätkä kannusta osallistumista työmarkkinoille, etenkin niiden henkilöiden osalta, jotka ovat kauimpana työmarkkinoista.

Jäsenvaltioiden olisi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa ja kansallisten käytäntöjen mukaisesti rohkaistava sellaisia palkanmuodostusmekanismeja, joilla mahdollistetaan palkkojen reagointi tuottavuuden kehitykseen. Osaamiserot ja eri alueiden, sektoreiden ja yritysten väliset eroavuudet talouden suorituskyvyssä olisi otettava huomioon. Vähimmäispalkkoja asettaessaan jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten olisi otettava huomioon niiden vaikutus työssäkäyvien köyhyyteen, työpaikkojen luomiseen ja kilpailukykyyn.

Suuntaviiva 6: Työvoiman tarjonnan, taitojen ja osaamisen parantaminen

Jäsenvaltioiden olisi yhdessä työmarkkinaosapuolten kanssa edistettävä tuottavuutta ja työllistyvyyttä tarjoamalla asianmukaisia tietoja, taitoja ja osaamista. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä tarvittavat investoinnit kaikkiin yleissivistävän ja ammatillisen koulutuksen järjestelmiin parantaakseen niiden tehokkuutta ja toimivuutta työvoiman taitojen ja osaamisen lisäämisessä, jotta työntekijät pystyisivät siten paremmin ennakoimaan dynaamisten työmarkkinoiden nopeasti muuttuvia tarpeita ja vastaamaan niihin yhä digitaalisemmaksi muuttuvassa taloudessa sekä teknologian, ympäristön ja väestörakenteen muuttuessa. Jäsenvaltioiden olisi tehostettava pyrkimyksiä, joilla parannetaan kaikkien mahdollisuuksia laadukkaaseen elinikäiseen oppimiseen, ja pantava täytäntöön aktiivisena ikääntymistä koskevia strategioita, jotka mahdollistavat pidemmän työelämässä pysymisen.

Koulutusjärjestelmien rakenteellisiin heikkouksiin olisi puututtava, jotta voitaisiin varmistaa hyvät oppimistulokset ja vähentää koulunkäynnin keskeyttävien nuorten määrää. Jäsenvaltioiden olisi kohotettava koulutustasoa ja edistettävä työlähtöisiä oppimisjärjestelmiä, kuten teorian ja käytännön yhdistäviä oppimisjärjestelmiä, kehitettävä ammatillista koulutusta ja parannettava mahdollisuuksia saada tunnustus ja validointi virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankituille taidoille ja osaamiselle.

Korkeaan työttömyyteen ja työvoiman ulkopuolelle jäämiseen olisi puututtava. Pitkäaikais- ja rakennetyöttömyyttä olisi merkittävästi vähennettävä ja ehkäistävä kattavilla ja toisiaan vahvistavilla strategioilla, joihin sisältyy yksilöllinen aktiivinen tuki työmarkkinoille palaamista varten. Nuorisotyöttömyyteen sekä työelämän ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten (not in education, employment or training, NEET) korkeaan määrään olisi puututtava kattavasti parantamalla koulusta työelämään siirtymistä rakenteellisesti sekä panemalla nuorisotakuu kokonaisuudessaan täytäntöön.

Työllistymisen esteitä olisi vähennettävä erityisesti muita heikommassa asemassa olevien ryhmien osalta.

Naisten osallistumista työmarkkinoille olisi lisättävä, ja sukupuolten tasa-arvo on varmistettava muun muassa samapalkkaisuudella. Työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista ja erityisesti kohtuuhintaisen ja laadukkaan varhaiskasvatuksen, hoivapalvelujen ja pitkäaikaishoidon saatavuutta olisi edistettävä.

Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä täysimääräisesti Euroopan sosiaalirahastoa ja unionin muita rahastoja työllisyyden, sosiaalisen osallisuuden, elinikäisen oppimisen ja koulutuksen edistämiseksi sekä julkishallinnon parantamiseksi.

Suuntaviiva 7: Työmarkkinoiden toiminnan parantaminen

Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon joustoa ja turvaa koskevat periaatteet. Niiden olisi vähennettävä ja ehkäistävä työmarkkinoiden segmentoitumista ja torjuttava pimeää työtä. Työsuhdeturvasääntöjen, työlainsäädännön ja laitosten olisi kaikkien taattava asianmukainen rekrytointiympäristö ja tarjottava samalla riittävä turva kaikille työssä oleville ja työtä etsiville. Olisi varmistettava laadukkaat työpaikat siltä osin kuin on kyse sosioekonomisesta turvallisuudesta, työjärjestelyistä, koulutusmahdollisuuksista, työoloista (työterveys ja -turvallisuus mukaan luettuna) ja työn ja perhe-elämän yhdistämisestä.

Jäsenvaltioiden olisi otettava kansalliset parlamentit ja työmarkkinaosapuolet tiiviisti mukaan uudistusten ja politiikan suunnitteluun ja täytäntöönpanoon kansallisten käytäntöjen mukaisesti ja tukeakseen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun toimivuuden ja tehokkuuden parantamista kansallisella tasolla.

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä aktiivista työmarkkinapolitiikkaa parantamalla sen tehokkuutta, kohdentamista, saavutettavuutta, kattavuutta ja vuorovaikutusta passiivisten toimenpiteiden kanssa ja varmistettava samalla työttömien oikeus ja velvollisuus hakea aktiivisesti työtä. Tällä politiikalla olisi pyrittävä parantamaan kysynnän ja tarjonnan kohtaamista työmarkkinoilla ja tukemaan kestäviä siirtymiä.

Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä parantamaan ja tehostamaan julkisia työvoimapalveluja työttömyyden vähentämiseksi ja lyhentämiseksi tukemalla työnhakijoita yksilöidyillä palveluilla, tukemalla työmarkkinoiden kysyntää ja toteuttamalla tulosten mittausjärjestelmiä. Jäsenvaltioiden olisi tehokkaasti aktivoitava henkilöitä, jotka voivat osallistua työmarkkinoille, ja annettava heille mahdollisuuksia, sekä tarjottava turvaa niille, jotka eivät kykene osallistumaan työmarkkinoille. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kaikille naisille ja miehille avoimia, osallisuutta edistäviä työmarkkinoita toteuttamalla tehokkaita syrjinnän vastaisia toimenpiteitä sekä edistettävä työllistyvyyttä investoimalla inhimilliseen pääomaan.

Työntekijöiden liikkuvuutta olisi tuettava, jotta eurooppalaisten työmarkkinoiden mahdollisuudet voitaisiin hyödyntää täysimittaisesti. Ammatillisten lisäeläkkeiden siirrettävyyttä ja tutkintojen tunnustamista rajoittavat liikkuvuuden esteet olisi poistettava. Jäsenvaltioiden olisi samalla estettävä voimassa olevien sääntöjen väärinkäytökset sekä tunnistettava mahdollinen ”aivovuoto” tietyiltä alueilta.

Suuntaviiva 8: Sosiaalisen osallisuuden edistäminen, köyhyyden torjuminen ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen

Jäsenvaltioiden olisi nykyaikaistettava sosiaalisen suojelun järjestelmiä, jotta ne tarjoaisivat tehokkaan, toimivan ja riittävän turvan kaikissa elämänvaiheissa, edistettävä näin sosiaalista osallisuutta sekä yhtäläisiä mahdollisuuksia, myös sekä naisille että miehille, ja puututtava eriarvoisuuteen. Yleiskattavien lähestymistapojen täydentäminen valikoivilla lähestymistavoilla parantaa järjestelmien vaikuttavuutta, ja yksinkertaistamisen pitäisi johtaa saatavuuden ja laadun paranemiseen. Ennaltaehkäiseviin ja integroituihin strategioihin olisi kiinnitettävä enemmän huomiota. Sosiaalisen suojelun järjestelmien olisi edistettävä sosiaalista osallisuutta kannustamalla ihmisiä osallistumaan aktiivisesti työmarkkinoille ja yhteiskuntaan. Olennaisia ovat kohtuuhintaiset, saatavilla olevat ja laadukkaat palvelut, muun muassa lastenhoito, koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta, koulutus, asuminen, terveyspalvelut ja pitkäaikaishoito. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä myös peruspalveluihin ja toimiin, joilla estetään koulunkäynnin keskeyttäminen, vähennetään työssäkäyvien köyhyyttä sekä torjutaan köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä.

Tätä varten olisi hyödynnettävä eri välineitä toisiaan täydentävästi, aktiivisen osallisuuden periaatteiden mukaisesti, mukaan luettuna työvoiman aktivoinnin mahdollistavat palvelut, saatavilla olevat laadukkaat palvelut ja riittävä toimeentulotuki, jotka on kohdennettu yksilöllisiin tarpeisiin. Sosiaalisen suojelun järjestelmät olisi suunniteltava niin, että etuuksien käyttöä helpotetaan kaikkien niihin oikeutettujen parissa, tuetaan suojelua ja investointeja inhimilliseen pääomaan ja edistetään köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen ehkäisyä ja vähentämistä ja turvaa niiden varalta koko elämän ajan.

Eliniän pidentyessä ja väestörakenteen muuttuessa jäsenvaltioiden olisi varmistettava eläkejärjestelmien kestävyys ja riittävyys sekä naisten että miesten osalta. Jäsenvaltioiden olisi parannettava terveydenhuolto- ja pitkäaikaishoitojärjestelmiensä laatua, saatavuutta, tehokkuutta ja toimivuutta, ja samalla olisi turvattava niiden kestävyys.