17.2.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 41/55

(1)

Direktiivin 1999/32/EY kustannustehokas ja yhdenmukainen täytäntöönpano on ensisijainen asia, jotta voidaan saavuttaa direktiivin suunnitellut terveys- ja ympäristöhyödyt, joita saadaan merenkulun rikkidioksidipäästöjen vähentämisestä, ja edistää näin tasapuolista kilpailua meriliikenteessä sekä nostaa meriliikenteen ympäristönsuojelun tasoa.

(2)

Jotta direktiivin 1999/32/EY 3 a artikla, 4 a artikla ja 4 b artikla pantaisiin tehokkaasti täytäntöön, jäsenvaltioiden on tarpeen varmistaa, että aluksiin toimitetusta tai aluksilla käytetystä meriliikenteen polttoaineesta otetaan riittävän usein ja riittävän tarkkoja näytteitä ja että alusten lokikirjat ja polttoaineen luovutustodistukset tarkastetaan.

(3)

Direktiivin 1999/32/EY 6 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat kaikki tarvittavat toimenpiteet tarkastaakseen näytteiden perusteella aluksilla käytettävän polttoaineen rikkipitoisuuden alusten ollessa asianomaisilla merialueilla ja satamissa. Tässä yhteydessä näytteidenoton pitäisi katsoa kattavan kaikki mainitun direktiivin 6 artiklan 1 a kohdan a, b ja c alakohdassa vahvistetut sääntöjenmukaisuuden tarkistamismenetelmät.

(4)

Kun meriliikenteen polttoaineesta otetaan näytteitä sääntöjenmukaisuuden tarkistamiseksi, näytteidenotto olisi toteutettava joko ottamalla aluksen polttoainejärjestelmästä pistokoenäyte ja analysoimalla se tai analysoimalla asianomaisia aluksella olevia sinetöityjä polttoainenäytteitä.

(5)

Näytteidenoton tiheys olisi määriteltävä jäsenvaltion satamissa vierailevien yksittäisten alusten määrän, alusten asiakirjojen tarkastamisen, vaihtoehtoisten rajoittavien toimenpiteiden, joilla varmistetaan työtaakan tasapuolinen jakautuminen jäsenvaltioiden kesken, ja kustannustehokkuuden sekä erityisten yksittäisiä aluksia koskevien varoitusten perusteella.

(6)

Näytteiden ottaminen meriliikenteen polttoaineista, kun niitä toimitetaan aluksiin, olisi suunnattava sellaisiin meriliikenteen polttoaineiden toimittajiin, joiden on todettu toistuvasti jättävän noudattamatta polttoaineiden luovutustodistusten eritelmiä, ottaen huomioon toimittajan markkinoille saattamien meriliikenteen polttoaineiden määrän.

(7)

Jotta direktiivi 1999/32/EY pantaisiin täytäntöön kustannustehokkaasti, jäsenvaltioita olisi rohkaistava noudattamaan näytteidenottotiheyttä ja valitsemaan alukset polttoaineen sääntöjenmukaisuuden varmistamiseen kansallisten riskiperustaisten kohdentamismekanismien tai innovatiivisten sääntöjen noudattamisen varmistamismenetelmien perusteella, sekä jakamaan kerätyt tiedot muiden jäsenvaltioiden kanssa.

(8)

Euroopan meriturvallisuusviraston kehittämä ja ylläpitämä erityinen tietojärjestelmä, joka on jäsenvaltioiden käytettävissä 1 päivästä tammikuuta 2015, toimii direktiivin 1999/32/EY mukaisten yksittäisten sääntöjenmukaisuuden varmistusten tuloksia koskevien tietojen tallentamis- ja vaihtofoorumina. Jäsenvaltioita olisi rohkaistava käyttämään järjestelmää, joka voi merkittävästi edistää mainitun direktiivin vaatimusten noudattamisen arvioinnin järkeistämistä ja optimointia.

(9)

Jottei sellaisille jäsenvaltioille, joilla ei ole rantaviivaa, niiden lipun alla purjehtiville aluksille eikä niiden meriliikenteen polttoaineen toimittajille aiheutuisi kohtuutonta hallinnollista taakkaa, tiettyjä säännöksiä ei pitäisi soveltaa näihin jäsenvaltioihin.

(10)

Raportoinnissa olisi otettava huomioon kaikkien käytettävissä olevien ja uusimpien teknologioiden paras mahdollinen käyttö, jotta voitaisiin minimoida hallinnollinen taakka ja jättää joustovaraa niille jäsenvaltioille, jotka mahdollisesti haluavat raportoida perinteisemmällä tavalla. Näin ollen jäsenvaltiot voivat käyttää unionin tietojärjestelmää direktiivin 1999/32/EY mukaisten raportointivelvoitteidensa täyttämiseen.

(11)

Jäsenvaltiot voivat aikaisintaan 1 päivästä tammikuuta 2016, mikäli käytettävissä on yhteisiä ja jaettuja tietoja rikkipitoisuutta koskevien sääntöjen noudattamisen varmistamisesta ja näytteidenotosta, käyttää unionin tietojärjestelmään sisällytettyä riskiperustaista kohdentamismekanismia priorisoimaan alusten polttoaineen varmistamista kustannustehokkaalla tavalla.

(12)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 1999/32/EY 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1)

’syöttösäiliöllä’ säiliötä, josta polttoainetta johdetaan polttomoottoriin;

2)

’polttoainejärjestelmällä’ järjestelmää, joka tukee polttoaineen syöttöä, suodatusta, puhdistusta ja ruiskutusta syöttösäiliöstä polttomoottoriin;

3)

’aluksen edustajalla’ aluksen päällikköä tai vastuuhenkilöä, joka vastaa käytetystä meriliikenteen polttoaineesta, asiakirjoista sekä vaihtoehtoisen polttoaineen näytteenottopaikan hyväksymisestä;

4)

’rikkitarkastajalla’ henkilöä, jonka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on asianmukaisesti valtuuttanut varmistamaan direktiivin 1999/32/EY säännösten noudattamisen;

5)

’unionin tietojärjestelmällä’ Euroopan meriturvallisuusviraston käyttämää järjestelmää, jossa käytetään sellaisia yksittäisten alusten satamassakäyntitietoja, jotka sisältyvät SafeSeaNet-järjestelmän eli on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (2) 22 a artiklalla perustettuun tietojenhallintajärjestelmään direktiivin 1999/32/EY mukaisten yksittäisten sääntöjenmukaisuustarkistusten tulosten tallentamiseksi ja niitä koskevien tietojen vaihtamiseksi. Unionin riskiperustainen kohdentamismekanismi on kehitetty näiden direktiivin 1999/32/EY mukaisten yksittäisten sääntöjen noudattamisen varmistamistoimien ja niihin liittyvien tulosten perusteella.

a)

40 prosenttia jäsenvaltioissa, joiden alue rajoittuu täysin rikin oksidipäästöjen valvonta-alueeseen (SECA);

b)

30 prosenttia jäsenvaltioissa, joiden alue rajoittuu osittain SECA-alueeseen;

c)

20 prosenttia jäsenvaltioissa, joiden alue ei rajoitu SECA-alueeseen,

a)

vähentämällä kokonaismäärästä niiden yksittäisten alusten määrä, joiden osalta mahdollinen sääntöjen noudattamatta jättäminen voidaan varmistaa kaukohavainnointiteknologioilla tai pikatutkimusmenetelmillä; tai

b)

vahvistamalla asianmukainen määrä tapauksia, jolloin 1 kohdan mukaiset aluksella suoritettavat asiakirjojen tarkastukset suoritetaan vähintään 40 prosentin osalta niistä yksittäisistä aluksista, jotka käyvät asianomaisessa jäsenvaltiossa vuosittain.

a)

alusten lokikirjojen ja polttoaineen luovutustodistusten tarkastaminen;

b)

soveltuvin osin toinen tai molemmat seuraavista näytteenotto- ja analyysitavoista:

a)

paikka on helposti ja turvallisesti saavutettavissa;

b)

paikan valinnassa otetaan huomioon polttomoottorissa käytettävät eri polttoainelaadut;

c)

paikka sijaitsee syöttötankin ja polttomoottorin välisellä osuudella;

d)

paikka on niin lähellä polttomoottorin polttoaineen ottopistettä kuin on mahdollista ja turvallista ottaen huomioon polttoainetyypit, virtausaste, lämpötila ja valitun näytteenottopaikan takana oleva paine;

e)

aluksen edustaja on paikkaa ehdottanut ja rikkitarkastaja on sen hyväksynyt.

a)

rikkitarkastaja sinetöi näytepullot aluksen edustajan läsnä ollessa asennetulla yksilöllisellä tunnistuskeinolla;

b)

kaksi näytepulloa viedään maihin analysoitaviksi;

c)

laivan edustaja säilyttää yhden näytepullon vähintään 12 kuukauden ajan näytteenottopäivästä.

a)

tutkitun polttoaineen rikkipitoisuuden sääntöjenvastaisuuksien kokonaismäärä ja tyyppi, mukaan lukien se, missä määrin yksittäiset näytteet eivät olleet rikkipitoisuusrajojen mukaisia, sekä näytteenoton ja analyysin jälkeen määritetty keskimääräinen rikkipitoisuus;

b)

asiakirjavarmistusten vuotuinen kokonaismäärä, mukaan lukien polttoaineen luovutustodistukset, tankkauspaikka, öljypäiväkirjat, lokikirjat, polttoaineen vaihtomenettelyt ja rekisterit;

c)

väitteet, joiden mukaan direktiivin 1999/32/EY 4 a artiklan 5 b kohdassa tarkoitettua meriliikenteen polttoainetta ei ole ollut saatavissa, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot aluksesta, tankkaussatama ja jäsenvaltiot, joissa polttoainetta ei ollut saatavissa, saman aluksen tekemien väitteiden määrä ja polttoaineen tyyppi, jota saatavuusongelma koskee;

d)

ilmoitukset ja esitetyt vastalauseet, jotka liittyvät niiden alueella toimivien meriliikenteen polttoaineiden toimittajien polttoaineiden rikkipitoisuuksiin;

e)

luettelo kaikista asianomaisessa jäsenvaltioissa toimivista meriliikenteen polttoaineen toimittajista osoitetietoineen;

f)

kuvaus jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla käytettävistä vaihtoehtoisista päästöjen rajoitusmenetelmistä, mukaan lukien koekäytöt ja päästöjen jatkuva tarkkailu, tai vaihtoehtoisten polttoaineiden käytöstä ja SOx-päästöjen vähentämisen tason säilyttämisen vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen direktiivin 1999/32/EY liitteen I ja II mukaisesti;

g)

tarvittaessa kuvaus kansallisista riskiperustaisista kohdentamismekanismeista, mukaan lukien erityiset varoitukset, kaukohavainnoinnin käytöstä ja siitä saaduista tuloksista sekä muista käytettävissä olevista teknologioista, joiden avulla voidaan priorisoida sääntöjen noudattamisen tarkastukseen joutuvat alukset;

h)

käynnistettyjen rikkomismenettelyjen määrä ja tyyppi tai näistä rikkomismenettelyistä saadut rangaistukset tai molemmat ja toimivaltaisen viranomaisen sekä aluksen käyttäjälle että meriliikenteen polttoaineen toimittajalle määräämien sakkojen määrä;

i)

kunkin aluksen osalta, kun sen lokikirjat ja polttoaineen luovutustodistukset on tarkastettu, näytteet otettu, tai molempia menetelmiä käytetty: