Help Print this page 

Document 32013R1303

Title and reference
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1303/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013 , Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta
  • In force
OJ L 347, 20.12.2013, p. 320–469 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2013/1303/oj
Languages, formats and link to OJ
BG ES CS DA DE ET EL EN FR GA HR IT LV LT HU MT NL PL PT RO SK SL FI SV
HTML html BG html ES html CS html DA html DE html ET html EL html EN html FR html GA html HR html IT html LV html LT html HU html MT html NL html PL html PT html RO html SK html SL html FI html SV
PDF pdf BG pdf ES pdf CS pdf DA pdf DE pdf ET pdf EL pdf EN pdf FR pdf GA pdf HR pdf IT pdf LV pdf LT pdf HU pdf MT pdf NL pdf PL pdf PT pdf RO pdf SK pdf SL pdf FI pdf SV
Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal Display Official Journal
 To see if this document has been published in an e-OJ with legal value, click on the icon above (For OJs published before 1st July 2013, only the paper version has legal value).
Multilingual display
Text

20.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/320


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1303/2013,

annettu 17. päivänä joulukuuta 2013,

Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yhteisistä säännöksistä sekä Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa, koheesiorahastoa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 177 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnot (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnot (2),

ottavat huomioon tilintarkastustuomioistuimen lausunnot (3),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa määrätään, että taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi unioni pyrkii vähentämään alueiden välisiä kehityseroja sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden tai saarten jälkeenjääneisyyttä ja että erityistä huomiota kiinnitetään maaseutualueisiin, teollisuuden muutosprosessissa oleviin alueisiin sekä vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsiviin alueisiin. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 175 artiklassa edellytetään, että unioni tukee näiden tavoitteiden toteuttamista toiminnallaan, jota se harjoittaa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston ohjausosaston, Euroopan sosiaalirahaston, Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan investointipankin ja muiden olemassa olevien välineiden kautta.

(2)

Jotta koheesiopoliittista tukea antavien rahastojen eli Euroopan aluekehitysrahaston (EAKR), Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja koheesiorahaston sekä maaseudun kehittämiseen tukea antavan rahaston eli Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston, jäljempänä 'maaseuturahasto', ja meri- ja kalatalousalalle tukea antavan rahaston eli Euroopan meri- ja kalatalousrahaston mukaisten yhteistyössä rahoitettavien toimenpiteiden välistä koordinointia voitaisiin parantaa ja yhdenmukaistaa niiden täytäntöönpanoa, olisi annettava kaikkia näitä rahastoja, jäljempänä 'Euroopan rakenne- ja investointirahastot – ERI-rahastot', koskevat yhteiset säännökset. Lisäksi tämä asetus sisältää EAKR:ään, ESR:ään ja koheesiorahastoon sovellettavia yleisiä säännöksiä, jotka eivät koske maaseuturahastoa eivätkä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa, sekä EAKR:ään, ESR:ään, koheesiorahastoon ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon sovellettavia yleisiä säännöksiä, jotka eivät koske maaseuturahastoa. Kunkin ERI-rahaston erityispiirteiden vuoksi kuhunkin ERI-rahastoon sekä EAKR:n Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen sovellettavat erityissäännöt olisi vahvistettava erillisissä asetuksissa.

(3)

Kuten todetaan 17 päivänä kesäkuuta 2010 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä, joilla älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskeva unionin strategia hyväksyttiin, unionin ja jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia ja edistettävä samalla unionin sopusointuista kehitystä ja vähennettävä alueellisia eroja. ERI-rahastojen olisi oltava tärkeässä asemassa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian tavoitteiden saavuttamisessa.

(4)

Yhteisen maatalouspolitiikan, jäljempänä 'YMP', osalta on jo saavutettu merkittäviä synergioita yhdenmukaistamalla ja sovittamalla yhteen YMP:n ensimmäisen pilarin (Euroopan maatalouden tukirahasto) ja toisen pilarin (maaseuturahasto) hallinto- ja valvontasääntöjä. Euroopan maatalouden tukirahaston ja maaseuturahaston välinen vahva yhteys ja jäsenvaltioissa jo käytössä olevat rakenteet olisi sen vuoksi säilytettävä.

(5)

Syrjäisimmillä alueilla olisi toteutettava erityistoimenpiteitä, ja niille olisi annettava riittävästi lisärahoitusta niiden rakenteellisten sosiaalisten ja taloudellisten olosuhteiden huomioon ottamiseksi ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuista seikoista johtuvien haittojen lieventämiseksi.

(6)

Pohjoisen harvaan asutuilla alueilla olisi voitava hyödyntää erityistoimenpiteitä, ja niille olisi annettava lisärahoitusta vuoden 1994 liittymissopimuksen pöytäkirjassa nro 6 olevassa 2 artiklassa tarkoitettujen vakavien ja luontoon tai väestöön liittyvien haittojen lieventämiseksi.

(7)

Säännösten oikean ja yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi sekä jäsenvaltioita ja tuensaajia koskevan oikeusvarmuuden lisäämiseksi on tarpeen määritellä tietyt tässä asetuksessa käytettävät käsitteet.

(8)

Jos komissiolle tämän asetuksen mukaisesti asetetaan määräaika, jonka kuluessa sen on hyväksyttävä päätös tai muutettava sitä, tällaisen päätöksen hyväksymistä tai muuttamista koskeva määräaika ei saisi sisältää ajanjaksoa, joka alkaa päivästä, jona komissio on lähettänyt huomautuksensa jäsenvaltiolle, ja joka päättyy jäsenvaltion vastattua näihin huomautuksiin.

(9)

Tämä asetus koostuu viidestä osasta, joista ensimmäisessä esitetään kohde ja määritelmät, toinen sisältää kaikkiin ERI-rahastoihin sovellettavat säännöt, kolmas sisältää yksinomaan EAKR:ään, ESR:ään ja koheesiorahastoon, jäljempänä 'rahastot', sovellettavia säännöksiä, neljäs sisältää yksinomaan rahastoihin ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon sovellettavia säännöksiä ja viides sisältää loppusäännökset. Jotta varmistetaan tämän asetuksen eri osien ja tämän asetuksen ja rahastokohtaisten asetusten yhdenmukainen tulkinta, on tärkeää esittää selkeästi niiden väliset suhteet. Lisäksi rahastokohtaisissa asetuksissa vahvistetut erityissäännöt voivat olla täydentäviä, mutta niiden olisi poikettava tämän asetuksen niitä vastaavista säännöksistä ainoastaan silloin, kun tällaisesta poikkeamisesta nimenomaisesti säädetään tässä asetuksessa.

(10)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 317 artiklan mukaisesti ja yhteisen hallinnoinnin puitteissa olisi määriteltävä edellytykset, joilla komissio voi toteuttaa unionin talousarvion täytäntöönpanoon liittyvät tehtävänsä, ja selkiytettävä jäsenvaltioiden kanssa tehtävään yhteistyöhön liittyvät tehtävät. Näiden edellytysten täyttyessä komissiolla olisi oltava varmuus siitä, että jäsenvaltiot käyttävät ERI-rahastoja laillisella ja asianmukaisella tavalla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) 966/2012 (4), jäljempänä "varainhoitoasetus", tarkoitetun moitteettoman varainhoidon periaatteen mukaisesti. Jäsenvaltioiden, institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoituspuitteidensa mukaisella tavalla asianmukaisella alueellisella tasolla, ti ja niiden tätä tarkoitusta varten osoittamien elinten olisi vastattava ohjelmien valmistelusta ja täytäntöönpanosta. Näillä edellytyksillä olisi lisäksi varmistettava huomion kohdistaminen tarpeeseen varmistaa unionin asianomaisten tukitoimien täydentävyys ja johdonmukaisuus noudattaa suhteellisuusperiaatetta ja ottaa huomioon hallinnollisen taakan vähentämistä koskeva yleinen tavoite.

(11)

Kunkin jäsenvaltion olisi kumppanuussopimuksen ja kunkin ohjelman osalta järjestettävä kumppanuus toimivaltaisten alue-, paikallis- ja kaupunkiviranomaisten sekä muiden viranomaisten, talouselämän osapuolten ja työmarkkinaosapuolten edustajien kanssa samoin kuin muiden kansalaisyhteiskuntaa, myös ympäristökumppaneita ja valtiosta riippumattomia järjestöjä edustavien asiaan kuuluvien elinten kanssa sekä sosiaalisen osallisuuden, sukupuolten välisen tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä vastaavien elinten sekä tarvittaessa myös näiden viranomaisten ja elinten kattojärjestöjen kanssa. Tällaisen kumppanuuden tarkoituksena on varmistaa monitasohallinnon periaatteiden noudattaminen, mutta myös toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen noudattaminen ja ottaa huomioon jäsenvaltioiden erilaisten ja institutionaalisten ja oikeudellisten kehysten erityispiirteet sekä varmistaa sidosryhmien sitoutuminen suunniteltuihin tukitoimiin ja ottaa huomioon asiaankuuluvien toimijoiden kokemukset ja taitotieto. Jäsenvaltioiden olisi nimettävä asianomaiset kumppanit siten, että ne ovat mahdollisimman edustavia. Näihin kumppaneihin olisi sisällyttävä sellaisia instituutioita, järjestöjä ja ryhmiä, jotka pystyvät vaikuttamaan ohjelmien valmisteluun tai joihin ohjelmien valmistelulla ja täytäntöönpanolla voi olla vaikutusta. Tässä yhteydessä jäsenvaltioiden olisi voitava tarvittaessa nimetä asianomaisiksi kumppaneiksi sovellettavan kansallisen lainsäädännön ja käytäntöjen mukaisesti myös kattojärjestöjä, jotka ovat asiaan kuuluvien alue-, paikallis- ja kaupunkiviranomaisten tai muiden elinten yhdistyksiä, liittoja tai keskusliittoja.

Komissiolle olisi siirrettävä valta antaa delegoitu säädös, joka koskee eurooppalaisia hyvän kumppanuuden sääntöjä, joiden tarkoituksena on tukea jäsenvaltioita kumppanuuden järjestämisessä sen varmistamiseksi, että asianomaiset kumppanit osallistuvat kumppanuussopimusten ja ohjelmien valmisteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin yhdenmukaisella tavalla, ja helpottaa jäsenvaltioiden tätä koskevaa toimintaa. Tällä hyväksytyllä delegoidulla säädöksellä ei saisi missään olosuhteissa eikä millään tavalla tulkittuna olla takautuvaa vaikutusta, eikä se saisi luoda perustaa rahoitusoikaisuihin johtavalle säännönvastaisuuksien toteamiselle. Hyväksytyssä delegoidussa säädöksessä ei olisi määritettävä soveltamispäivää, joka on aikaisempi kuin päivä, jona se hyväksytään. Hyväksytyllä delegoidulla säädöksellä olisi annettava jäsenvaltioille mahdollisuus päättää tarkoituksenmukaisimmista kumppanuuden täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista järjestelyistä institutionaalisten ja oikeudellisten puitteidensa sekä kansallisten ja alueellisten toimivaltuuksiensa mukaisesti, edellyttäen että tässä asetuksessa säädetyt kumppanuuden tavoitteet saavutetaan.

(12)

ERI-rahastojen toiminnan ja toimien, joita ne tukevat, olisi oltava sovellettavan unionin oikeuden sekä tämän asetuksen ja rahastokohtaiset säännöt välittömästi tai välillisesti täytäntöönpanevan asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisia.

(13)

Pyrkiessään lujittamaan taloudellista, alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta unionin olisi ERI-rahastojen täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa pyrittävä poistamaan epätasa-arvoa, edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa ja ottamaan sukupuolinäkökohdat huomioon sekä torjumaan sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa syrjintää Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 10 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaisesti, ottamalla erityisesti huomioon vammaisten henkilöiden osallistumismahdollisuudet, sekä mainitun perusoikeuskirjan 5 artiklan 2 kohdan, jossa määrätään, että ketään ei saa vaatia tekemään pakkotyötä tai muuta pakollista työtä.

(14)

ERI-rahastojen tavoitteiden toteuttamisessa olisi otettava huomioon kestävä kehitys, saastuttaja maksaa -periaate sekä se, että unioni edistää ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja parantamista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 11 artiklan ja 191 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Koska vähintään 20 prosenttia unionin talousarviosta pyritään käyttämään ilmastonmuutokseen liittyviin tavoitteisiin, jäsenvaltioiden olisi annettava tätä varten tietoja ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden tukemisesta käyttäen komission suhteellisuusperiaatteen huomioon ottavalla täytäntöönpanosäädöksellä hyväksymiä tukitoimien, painopistealueiden tai toimenpiteiden luokitukseen perustuvia menetelmiä.

(15)

Älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian päämäärien ja tavoitteiden saavuttamisen tukemiseksi ja kullekin ERI-rahastolle perussopimuksissa määrättyjen tavoitteiden, mukaan lukien taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, saavuttamiseksi ERI-rahastojen olisi keskitettävä tukensa rajalliseen joukkoon yhteisiä temaattisia tavoitteita. Kunkin ERI-rahaston täsmällinen soveltamisala olisi vahvistettava rahastokohtaisissa säännöissä. Olisi oltava mahdollista rajoittaa tämä soveltamisala koskemaan vain joitakin tässä asetuksessa määriteltyjä temaattisia tavoitteita.

(16)

Jotta voidaan maksimoida ERI-rahastojen tuki ja vahvistaa strategiset periaatteet, jotka ohjaavat ja helpottavat ohjelmatyötä jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla, olisi hyväksyttävä yhteinen strategiakehys. Yhteisellä strategiakehyksellä olisi edistettävä unionin tukitoimien alakohtaista ja alueellista koordinointia ERI-rahastojen kesken sekä muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen ja välineiden kanssa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian päämäärien ja tavoitteiden mukaisesti, ottaen huomioon eri tyyppisten alueiden asettamat keskeiset alueelliset haasteet.

(17)

Yhteisessä strategiakehyksessä olisi määritettävä, miten ERI-rahastoilla edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaa unionin strategiaa, järjestelyt, joilla edistetään ERI-rahastojen yhdennettyä käyttöä, järjestelyt, joilla koordinoidaan ERI-rahastoja keskenään sekä muiden asiaan kuuluvien unionin politiikkojen ja välineiden kanssa, monialaiset periaatteet ja laaja-alaiset toimintapoliittiset tavoitteet ERI-rahastojen täytäntöönpanoa varten, järjestelyt alueellisiin haasteisiin vastaamiseksi ja ERI-rahastojen mukaisten yhteistyötoimien painopistealueet.

(18)

Jäsenvaltioilla ja alueilla on yhä enemmän haasteita, jotka liittyvät globalisaation vaikutuksiin, ympäristö- ja energiakysymyksiin, väestön ikääntymiseen, väestörakenteen muutoksiin, teknologian muutokseen ja innovaatiotarpeisiin sekä sosiaaliseen epätasa-arvoon. Koska tällaiset haasteet ovat monimutkaisia ja toisiinsa kytkeytyviä, ERI-rahastojen tukemien ratkaisujen olisi oltava luonteeltaan yhdennettyjä, monialaisia ja monitahoisia. Tämän mukaisesti ja jotta voitaisiin lisätä politiikan vaikuttavuutta ja tehokkuutta, ERI-rahastoja olisi voitava yhdistää paketeiksi, jotka räätälöidään alueellisiin erityistarpeisiin sopiviksi.

(19)

Työikäisen väestön pienenemisen ja eläkeläisten väestöosuuden kasvun sekä haja-asutuksen ongelmien odotetaan tuottavan jatkossakin lisärasitusta muun muassa jäsenvaltioiden koulutus- ja sosiaaliturvarakenteille ja näin ollen unionin taloudelliselle kilpailukyvylle. Näihin väestörakenteen muutoksiin sopeutuminen on eräs jäsenvaltioiden ja alueiden keskeinen haaste tulevina vuosina, ja siksi niihin olisi kiinnitettävä erityisen paljon huomiota sellaisten alueiden osalta, joihin väestörakenteen muutokset vaikuttavat eniten.

(20)

Yhteisen strategiakehyksen perusteella kunkin jäsenvaltion olisi laadittava kumppanuussopimus yhteistyössä kumppaneidensa kanssa ja komission kanssa vuoropuhelua käyden. Kumppanuussopimuksella olisi siirrettävä yhteisessä strategiakehyksessä vahvistetut osatekijät kansalliseen toimintaympäristöön sekä vahvistettava määrätietoiset sitoumukset unionin tavoitteiden toteuttamiseksi ERI-rahastojen ohjelmatyön avulla. Kumppanuussopimuksessa olisi vahvistettava järjestelyt, joilla varmistetaan yhdenmukaisuus älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian ja perussopimuksiin perustuvien tavoitteiden mukaisten rahastokohtaisten tehtävien kanssa, ERI-rahastojen tehokkaan ja tuloksellisen täytäntöönpanon varmistavat järjestelyt sekä kumppanuusperiaatetta koskevat ja aluekehitystä koskevaan yhdennettyyn lähestymistapaan liittyvät järjestelyt. Olisi erotettava toisistaan kumppanuussopimusten keskeiset osat, joista komission on päätettävä, sekä muut osat, joista komissio ei päätä ja joita jäsenvaltio voi muuttaa. Olisi kehiteltävä erityisjärjestelyjä kumppanuussopimuksen ja ohjelmien toimittamista ja hyväksymistä varten siltä varalta, että yhden tai useamman rahastokohtaisen asetuksen voimaantulo viivästyy tai sen oletetaan viivästyvän. Tämä edellyttää sellaisten säännösten vahvistamista, joiden nojalla kumppanuussopimus voidaan toimittaa ja hyväksyä, vaikkei saatavilla olisi tiettyjä yhteen tai useampaan ERI-rahastoon tai rahastoihin liittyviä osatekijöitä, joita viivästys koskee, ja joiden nojalla tarkistettu kumppanuussopimus voidaan toimittaa myöhemmin, sitten kun yksi tai useampi viivästynyt rahastokohtainen asetus on tullut voimaan. Koska siitä ERI-rahastosta osarahoitettavat ohjelmat, jota viivästys koskee, olisi tällöin toimitettava ja hyväksyttävä vasta asianomaisen rahastokohtaisen asetuksen voimaantulon jälkeen, olisi myös asetettava tarkoituksenmukaiset määräajat niiden ohjelmien toimittamiselle, joihin viivästys vaikuttaa.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi keskitettävä tukea voidakseen varmistaa merkittävä edistyminen unionin tavoitteiden saavuttamisessa erityisten kansallisten ja alueellisten kehitystarpeidensa mukaisesti. Unionin tuen tehokkaan ja vaikuttavan käytön ennakkoedellytysten olemassaolon varmistamiseksi olisi määriteltävä ennakkoehdot sekä tiivis mutta kattava joukko objektiivisia perusteita niiden arviointia varten. Tämän vuoksi tiettyä ennakkoehtoa olisi sovellettava tietyn ohjelman prioriteettiin vain, jos se liittyy suoraan ja olennaisesti investointiprioriteetin tai unionin prioriteetin tehokkaaseen ja vaikuttavaan saavuttamiseen ja vaikuttaa siihen välittömästi, sillä jokainen erityistavoite ei välttämättä ole kytköksissä rahastokohtaisissa säännöissä vahvistettuun ennakkoehtoon. Ennakkoehdon sovellettavuuden arvioinnissa olisi tarvittaessa otettava huomioon suhteellisuusperiaate ottaen tarvittaessa huomioon kohdennettavan tuen määrän. Jäsenvaltion olisi arvioitava sovellettavien ennakkoehtojen täyttymistä ohjelmien valmistelun ja tarvittaessa kumppanuussopimuksen laatimisen yhteydessä. Komission olisi arvioitava jäsenvaltion toimittamien tietojen johdonmukaisuus ja riittävyys. Jos jokin sovellettava ennakkoehto ei täyty asetetussa määräajassa, komissiolla olisi oltava tietyin tarkoin määritellyin ehdoin valta keskeyttää asianomaisille ohjelman prioriteeteille suoritettavat välimaksut.

(22)

Komission olisi tarkasteltava yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa tuloskehyksen pohjalta ohjelmien tuloksia vuonna 2019. Kullekin ohjelmalle olisi määriteltävä tuloskehys, jotta voidaan seurata edistymistä kullekin prioriteetille asetettujen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamisessa ohjelmakauden 2014–2020 aikana, jäljempänä 'ohjelmakausi'. Jotta voidaan varmistaa, että unionin talousarviota ei käytetä tuhlailevasti tai tehottomasti, jos on näyttöä siitä, että prioriteetin tuloskehyksessä määritellyt välitavoitteet ovat merkittävässä määrin jääneet saavuttamatta ainoastaan taloudellisten indikaattorien, tuotosindikaattorien ja täytäntöönpanon avainkohtien osalta ja että tämä johtuu sellaisista selkeästi osoitetuista täytäntöönpanon puutteista, joista komissio on aiemmin ilmoittanut, eikä jäsenvaltio ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä tällaisten puutteiden korjaamiseksi, komission olisi voitava keskeyttää ohjelman maksut tai tehdä rahoitusoikaisuja ohjelmakauden päättyessä. Rahoitusoikaisuja tehtäessä olisi otettava ottaa huomioon – noudattaen samalla asiaankuuluvasti suhteellisuusperiaatetta – käyttöaste ja tavoitteiden saavuttamatta jäämiseen vaikuttaneet ulkoiset tekijät. Rahoitusoikaisuja ei olisi sovellettava, jos tavoitteiden saavuttamatta jääminen johtuu sosioekonomisten tai ympäristötekijöiden vaikutuksesta, merkittävistä muutoksista jäsenvaltion talous- tai ympäristöolosuhteissa tai merkittävästi kyseisten prioriteettien täytäntöönpanoon vaikuttavista ylivoimaisista esteistä. Tulosindikaattoreita ei olisi otettava huomioon maksujen keskeytyksistä tai rahoitusoikaisuista päätettäessä.

(23)

Jotta edistetään pyrkimystä tuloksellisuuteen ja älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian tavoitteiden toteutumista, kullekin jäsenvaltiolle olisi vahvistettava suoritusvaraus, joka on kuusi prosenttia Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteeseen sekä Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoon kohdennetuista kokonaismäärärahoista ja meri- ja kalastuspolitiikan rahoituksen ehdoista vuosina 2014-2020 myöhemmin annettavan asetuksen, jäljempänä Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annettava asetus, mukaisesti yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin puitteissa rahoitettaviin toimenpiteisiin kohdennetuista varoista. Koska Euroopan alueellista yhteistyötä koskevat ohjelmat ovat keskenään hyvin erilaisia ja luonteeltaan useaan eri maahan liittyviä, niille ei olisi vahvistettava suoritusvarausta. Suoritusvarausta laskettaessa ei olisi otettava huomioon varoja, jotka kohdennetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1304/2013 (5), jäljempänä 'ESR-asetus', mukaisessa toimenpideohjelmassa määritellylle nuorisotyöllisyysaloitteelle; komission aloitteesta annettavaan tekniseen tukeen; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (6) mukaisesti yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisestä pilarista maaseuturahastoon siirrettäviä varoja; maaseuturahastoon neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 (7) säännösten mukaista suorien maksujen vapaaehtoista mukauttamista vuonna 2013 ja maaseuturahastoon kalenterivuosien 2013 ja 2014 osalta tapahtuvaa varojen siirtoa; Verkkojen Eurooppa -välineeseen koheesiorahastosta 92 artiklan 6 kohdan mukaisesti siirrettäviä varoja; tulevassa unionin säädöksessä määriteltäville vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastoon siirrettäviä varoja ja kaupunkialueiden kestävän kehityksen alan innovatiivisille toimenpiteille siirrettäviä varoja.

(24)

Koheesiopolitiikan ja unionin talouden ohjauksen ja hallinnan välille on tarpeen muodostaa tiiviimpi yhteys, jotta varmistetaan, että ERI-rahastoista annettavan rahoituksen vaikuttavuutta tuetaan terveen talouspolitiikan avulla ja että ERI-rahastot voidaan tarvittaessa suunnata uudelleen jäsenvaltion taloudellisten ongelmien ratkaisemiseen. Ensimmäisessä sellaisten toimenpiteiden ryhmässä, joilla ERI-rahastojen tehokkuus yhdistetään moitteettomaan talouden ohjausjärjestelmään, komission olisi voitava pyytää tekemään muutoksia kumppanuussopimukseen ja ohjelmiin asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi tai käytettävissä olevien ERI-rahastojen kasvu- ja kilpailukykyvaikutusten maksimoimiseksi silloin, kun jäsenvaltio saa asiaan liittyvää rahoitustukea. Ohjelmatyötä olisi suunnattava uudelleen ainoastaan silloin, kun sillä tosiasiallisesti voisi olla suora vaikutus asiaankuuluvissa neuvoston suosituksissa osoitettujen ongelmien korjaamiseen talouden ohjauksen ja hallinnan mekanismien mukaisesti, jotta vältettäisiin toistuva ohjelmatyön uudelleen suuntaaminen, mikä haittaisi varojen hallinnoinnin ennustettavuutta. Toisessa sellaisten toimenpiteiden ryhmässä, joilla ERI-rahastojen tehokkuus yhdistetään moitteettomaan talouden ohjausjärjestelmään, komission olisi ehdotettava neuvostolle, että kyseisen jäsenvaltion ohjelmia koskevat sitoumukset tai maksut keskeytetään osittain tai kokonaisuudessaan, jos jäsenvaltio ei toteuta tehokkaita toimenpiteitä talouden ohjaus - ja hallintaprosessin yhteydessä. On tarpeen vahvistaa eri menettelyt sitoumusten ja maksujen keskeyttämistä varten. Kummassakin tapauksessa komission olisi kuitenkin keskeytystä koskevaa ehdotusta tehdessään otettava huomioon kaikki asiaan liittyvät tiedot ja tarkasteltava asianmukaisesti kaikkia näkökohtia ja näkemyksiä, jotka tulevat esille tai esitetään Euroopan parlamentin kanssa käytävässä jäsennellyssä vuoropuhelussa.

Keskeytyksen olisi oltava laajuudeltaan ja tasoltaan oikeasuhteinen ja vaikuttava, ja siinä olisi noudatettava tasapuolista kohtelua jäsenvaltioiden välillä. Lisäksi keskeytyksessä olisi otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion taloudellinen ja sosiaalinen tilanne sekä liiallisia alijäämien koskevan menettelyn ja liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn eri vaiheiden mahdolliset yleiset taloudelliset vaikutukset jäsenvaltioon.

(25)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, eräistä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneeseen kuningaskuntaan liittyvistä määräyksistä tehdyn pöytäkirjan N:o 15 nojalla tiettyjä säännöksiä, jotka koskevat liiallisia alijäämiä, ja niihin liittyviä säännöksi ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan. Säännöksiä, jotka koskevat kaikkien maksujen ja sitoumusten tai niiden osan keskeyttämistä, ei näin ollen olisi sovellettava Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(26)

Koska osarahoitusperiaate on äärimmäisen tärkeä ERI-rahastojen täytäntöönpanossa, jotta voidaan varmistaa, että paikan päällä otetaan vastuuta toimista, samoin kuin keskeytysten oikeasuhteisen soveltaminen, toisen sellaisten toimenpiteiden ryhmän, joilla ERI-rahastojen tehokkuus yhdistetään moitteettomaan talouden ohjausjärjestelmään, mukaisia keskeytyksiä koskevat päätökset olisi tehtävä ottaen huomioon kyseiseen jäsenvaltioon sovellettavat erityisvaatimukset, jotta voidaan osoittaa osarahoitusta ERI-rahastoista rahoitetuille ohjelmille. Keskeytykset olisi lopetettava ja varat asetettava jälleen kyseisen jäsenvaltion saataville heti, kun jäsenvaltio toteuttaa tarvittavat toimet.

(27)

ERI-rahastoja olisi käytettävä ohjelmakauden kattavien ohjelmien välityksellä kumppanuussopimuksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi laadittava ohjelmat avoimia menettelyjä noudattaen sekä jäsenvaltioiden institutionaalisten ja oikeudellisten puitteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden ja komission olisi tehtävä yhteistyötä, jotta voidaan varmistaa ERI-rahastojen ohjelmajärjestelyjen koordinointi ja johdonmukaisuus. Koska ohjelmien sisältö liittyy tiiviisti kumppanuussopimuksen sisältöön, ohjelmat olisi toimitettava kolmen kuukauden kuluessa kumppanuussopimuksen toimittamisesta. Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan tavoitteen mukaisten ohjelmien toimittamiselle olisi asetettava yhdeksän kuukauden määräaika, joka alkaa tämän asetuksen voimaantulosta, jotta voidaan ottaa huomioon, että nämä ohjelmat ovat luonteeltaan useaan maahan liittyviä. Erityisesti olisi erotettava toisistaan kumppanuussopimuksen ja ohjelmien keskeiset osat, joista komission olisi päätettävä, sekä muut osat, joista komissio ei päätä ja joita voidaan muuttaa jäsenvaltion vastuulla. Ohjelmatyössä olisi varmistettava johdonmukaisuus yhteisen strategiakehyksen ja kumppanuussopimuksen kanssa, ERI-rahastojen välinen koordinointi keskenään ja muiden olemassa olevien rahoitusvälineiden kanssa sekä tarvittaessa Euroopan investointipankin panos.

(28)

Jotta voidaan varmistaa ERI-rahastoista tukea saavien ohjelmien keskinäinen johdonmukaisuus varsinkin silloin, kun varmistetaan niiden antama panos älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaan unionin strategiaan, on tarpeen vahvistaa yhteiset ohjelmien sisältöä koskevat vähimmäisvaatimukset, joita voidaan täydentää rahastokohtaisilla säännöillä kunkin ERI-rahaston erityisluonteen huomioon ottamiseksi.

(29)

On tarpeen säätää selkeistä menettelyistä, joilla komissio arvioi, hyväksyy ja muuttaa ohjelmia. Kumppanuussopimuksen ja ohjelmien johdonmukaisuuden varmistamiseksi olisi säädettävä, että ohjelmia ei, Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen mukaisia ohjelmia lukuun ottamatta, voida hyväksyä ennen kuin komissio on hyväksynyt päätöksen kumppanuussopimuksen hyväksymisestä. Jäsenvaltioiden hallinnollisen taakan vähentämiseksi olisi tietyn ohjelman tiettyjen osien muuttamisen automaattisesti johdettava kumppanuussopimuksen vastaavien osien muuttamiseen sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt ohjelman muutoksen. Jotta nuorisotyöllisyysaloitteelle kohdennetut varat voitaisiin ottaa viipymättä käyttöön, olisi lisäksi vahvistettava erityiset säännöt ESR-asetuksessa tarkoitettujen nuorisotyöllisyysaloitteen erityisten toimenpideohjelmien toimittamista ja hyväksyntää varten.

(30)

Kokonaan tai osittain unionin yleisestä talousarviosta rahoitettavien tutkimus- ja innovointialan investointien lisäarvon optimoimiseksi olisi pyrittävä erityisesti ERI-rahastojen ja Horisontti 2020 -ohjelman, sellaisena kuin se on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1291/2013 (8) perustettuna, toiminnan väliseen synergiaan ottaen kuitenkin huomioon niiden erilliset tavoitteet. Horisontti 2020 -ohjelman kiinteämääräisten tukikelpoisten kustannusten soveltaminen samanlaiseen toimeen ja tuensaajaan sekä mahdollisuus yhdistää samaan toimeen rahoitusta unionin eri välineistä, kuten ERI-rahastoista sekä Horisontti 2020 -ohjelmasta, samalla kun vältetään rahoituksen päällekkäisyys, olisi oltava keskeisiä mekanismeja tällaisten synergioiden saavuttamiseksi. Kansallisten ja alueellisten toimijoiden tutkimus- ja innovaatioedellytysten vahvistamiseksi ja "huippuosaamisen portaikon" luomiseksi vähemmän kehittyneillä alueilla sekä tutkimuksen, kehityksen ja innovoinnin osalta heikommin suoriutuvissa jäsenvaltioissa ja alueilla olisi ERI-rahastojen ja Horisontti 2020 -ohjelman välille kehitettävä tiiviitä synergioita ohjelman kaikkien prioriteettien osalta.

(31)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyllä sopimuksella on taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteisiin lisätty alueellinen yhteenkuuluvuus, ja on tarpeen ottaa huomioon sellaisten kaupunkien, toiminnallisten aluekokonaisuuksien ja aluetasoa pienempien yksiköiden asema, joilla on erityisiä maantieteellisiä tai väestörakenteellisia ongelmia. Tätä varten ja jotta voidaan hyödyntää paremmin mahdollisuuksia paikallisella tasolla, on välttämätöntä vahvistaa ja edistää yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä antamalla kaikkia ERI-rahastoja koskevat yhteiset säännöt ja varmistamalla niiden tiivis koordinointi. Yhteisölähtöisessä paikallisessa kehittämisessä olisi otettava huomioon paikalliset tarpeet ja voimavarat sekä asiaankuuluvat sosiokulttuuriset ominaispiirteet. Keskisenä periaatteena olisi pidettävä sitä, että vastuu yhteisölähtöisten paikallisten kehittämisstrategioiden suunnittelusta ja täytäntöönpanosta annetaan paikallisille toimintaryhmille, jotka edustavat paikallisyhteisön etuja. Yksityiskohtaiset järjestelyt, jotka koskevat yhteisölähtöisten paikallisten kehittämisstrategioiden kattaman alueen ja väestön määrittelyä, olisi vahvistettava asiaankuuluvissa ohjelmissa rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

(32)

Jotta yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen liittämistä osaksi ohjelmatyötä voidaan helpottaa, sitä voidaan toteuttaa yhden temaattisen tavoitteen puitteissa joko sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi ja köyhyyden torjumiseksi tai työllisyyden ja työvoiman liikkuvuuden edistämiseksi, tämän kuitenkaan estämättä sitä, että osana yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä rahoitettavat toimet voivat edistää kaikkia muitakin temaattisia tavoitteita.

(33)

Jos kaupunki- tai aluekehitysstrategia edellyttää yhdennettyä lähestymistapaa, koska siihen sisältyy yhden tai useamman toimenpideohjelman useampaan kuin yhteen toimintalinjaan liittyviä investointeja, olisi rahastoista tuetut toimenpiteet, joille voidaan lisäksi myöntää rahoitustukea maaseuturahastosta tai Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta, voitava toteuttaa yhdennettynä alueellisena investointina toimenpideohjelman tai -ohjelmien puitteissa.

(34)

Rahoitusvälineet ovat yhä tärkeämpiä, sillä niillä on vipuvaikutusta ERI-rahastoihin, niiden avulla voidaan yhdistää eri muodossa olevia julkisia ja yksityisiä varoja julkisen politiikan tavoitteiden tukemiseksi ja koska kierrätettävillä rahoitusvirroilla tehdään tällainen tuki kestävämmäksi pitkällä aikavälillä.

(35)

Rahoitusvälineitä, joita tuetaan ERI-rahastoista, olisi käytettävä yksittäisiin markkinatarpeisiin vastaamiseen kustannustehokkaalla tavalla ja ohjelmien tavoitteiden mukaisesti, eivätkä ne saisi syrjäyttää yksityistä rahoitusta. Sen vuoksi päätöksen rahoittaa tukitoimenpiteitä rahoitusvälineiden kautta olisi perustuttava ennakkoarviointiin, jossa osoitetaan markkinoiden toimimattomuus tai puutteellinen investointitilanne ja esitetään arvio tarvittavien julkisten investointien tasosta ja laajuudesta. Ennakkoarviointien olennaiset osat olisi määriteltävä selkeästi tässä asetuksessa. Ennakkoarvioinnin yksityiskohtaisuuden vuoksi olisi säädettävä, että nämä arvioinnit voidaan suorittaa vaiheittain ja että ennakkoarviointia voidaan tarkistaa ja päivittää täytäntöönpanon aikana.

(36)

Rahoitusvälineet olisi suunniteltava ja niitä olisi käytettävä siten, että niillä edistetään yksityisen sektorin sijoittajien ja rahoituslaitosten merkittävää osallistumista asiamukaisen riskinjaon pohjalta. Jotta rahoitusvälineet olisivat tarpeeksi houkuttelevia yksityissektorille, on olennaista, että ne suunnitellaan ja otetaan käyttöön joustavasti. Sen vuoksi hallintoviranomaisten olisi kyseessä olevan ohjelman tavoitteiden mukaisesti päätettävä tarkoituksenmukaisimmat tavat rahoitusvälineiden käytölle siten, että vastataan kohdealueiden erityistarpeisiin kyseisen ohjelman tavoitteiden, ennakkoarvioinnin tulosten ja sovellettavien valtiontukisääntöjen mukaisesti. Tällaisen joustavuuden olisi tarvittaessa käsitettävä mahdollisuus käyttää uudelleen osa tukikelpoisuusaikana takaisin maksetuista varoista, jotta voidaan antaa erityiskorvaus yksityisille tai markkinatalousperiaatteen mukaisesti toimiville julkisille investoijille. Tällaisessa erityiskorvauksessa olisi otettava huomioon markkinastandardit ja varmistettava, että mahdollinen valtiontuki on sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaista ja että se on rajattu pääoman saatavuuden puutteen korvaamiseksi tarvittavaan vähimmäismäärään ottamalla huomioon markkinahäiriöt ja puutteelliset investointitilanteet.

(37)

Jotta voidaan ottaa huomioon, että rahoitusvälineiden kautta annettava tuki on luonteeltaan takaisin maksettavaa, ja toimia markkinakäytäntöjen mukaisesti, loppukäyttäjille pääomasijoitusten tai oman pääoman luonteisten sijoitusten, lainojen tai vakuuksien tai muiden riskinjakovälineiden muodossa annettavalla ERI-rahastojen tuella olisi voitava kattaa kaikki loppukäyttäjien tekemät investoinnit erottelematta arvonlisäveroon liittyviä kustannuksia. Tämän mukaisesti ja ainoastaan silloin kun rahoitusvälineitä yhdistetään avustuksiin, olisi avustukseen liittyvien menojen tukikelpoisuuden määrittelyn kannalta oltava merkitystä sillä, miten arvonlisävero otetaan huomioon loppukäyttäjän tasolla.

(38)

Jos sijoituksen tietyt osat eivät annan suoraan riittävää taloudellista tuottoa, voi olla perusteltua yhdistää rahoitusvälineitä ja avustustukea siinä määrin kuin tämä on sallittua sovellettavissa valtiontukisäännöissä, jotta hankkeet olisivat taloudellisesti kestäviä. Olisi vahvistettava erityisehtoja, joilla estetään rahoituksen päällekkäisyys tällaisissa tapauksissa.

(39)

Jotta varmistettaisiin, että pk-yrityksille tarkoitetuille rahoitusvälineille 33 a artiklan mukaisesti kohdennetuilla varoilla saavutetaan pk-yritysten velkarahoituksen tehokas ja vaikuttava kriittinen massa, näitä tällaisia varoja olisi käytettävä kyseisen jäsenvaltion koko alueella ottamatta huomioon jäsenvaltion alueluokkia. Jäsenvaltion ja Euroopan investointipankin neuvotellessa rahoitussopimuksesta olisi kuitenkin oltava mahdollista sallia määräsuhteessa tapahtuva palauttaminen saman jäsenvaltion alueelle tai alueryhmälle osana sellaista erityistä kansallista ohjelmaa, joita on yksi kutakin EAKR:stä ja maaseuturahastosta maksettua rahoitusosuutta kohden.

(40)

Yhteisille rajaamattomille vakuuksille ja rahoitusvälineiden arvopaperistamiselle pk-yrityksien hyväksi suoritettavat jäsenvaltioiden maksuosuudet olisi jaksotettava vuosille 2014, 2015 ja 2016, ja jäsenvaltioiden Euroopan investointipankille suorittamat maksut olisi rahoitussopimuksessa aikataulutettava vastaavasti pankkitoiminnan alan vakiintuneen käytännön mukaisesti ja siten, että vaikutukset jonkin yksittäisen vuoden maksumäärärahoihin jakautuvat pidemmälle ajalle.

(41)

Arvopaperistamistransaktioiden osalta olisi ohjelmien sulkemisen yhteydessä varmistettava, että vähintään unionin rahoitusosuutta vastaava määrä on käytetty pk-yritysten tukemisen tavoitteen mukaisesti ja varainhoitoasetuksessa säädettyjä rahoitusvälineitä koskevia periaatteita noudattaen.

(42)

Hallintoviranomaisilla olisi oltava joustovaraa, jonka puitteissa ne voivat antaa ohjelmista varoja unionin tasolla perustetuille ja komission suoraan tai välillisesti hallinnoimille rahoitusvälineille tai kansallisella, alueellisella, valtioiden välisellä tai rajat ylittävällä tasolla perustetuille rahoitusvälineille, joita hallintoviranomainen hallinnoi tai joista se on vastuussa. Hallintoviranomaisilla olisi lisäksi oltava mahdollisuus käyttää rahoitusvälineitä suoraan, olemassa olevien tai hiljattain perustettujen rahastojen kautta tai rahasto-osuusrahastojen kautta.

(43)

Jotta voidaan varmistaa oikeasuhteiset valvontajärjestelyt ja turvata rahoitusvälineistä saatava lisäarvo, aiottuja loppukäyttäjiä ei saisi lannistaa liialla hallinnollisella taakalla. Ohjelmien tarkastuksesta vastaavien elinten olisi ensisijaisesti tehtävä tarkastukset hallintoviranomaisten ja rahoitusvälineiden käytöstä vastaavien elinten, rahasto-osuusrahastot mukaan luettuina, tasolla. Voi kuitenkin olla erityistilanteita, joissa tällaisten tarkastusten toteuttamiseen tarvittavat asiakirjat eivät ole saatavilla hallintoviranomaisten tai rahoitusvälineiden käyttöönotosta vastaavien elinten tasolla tai joissa tällaiset asiakirjat eivät anna todenmukaista ja tarkkaa tietoa annetusta tuesta. Tällaisissa erityistapauksissa tarvitaan joitakin säännöksiä, jotka mahdollistavat myös loppukäyttäjien tasolla tehtävät tarkastukset.

(44)

ERI-rahastoista milloin tahansa rahoitusvälineille annettavien varojen määrän olisi vastattava määrää, joka on tarpeen suunniteltujen investointien ja loppukäyttäjälle suoritettavien maksujen toteuttamiseksi, hallinnointikustannukset ja -palkkiot mukaan lukien. Näin ollen välimaksuja koskevat pyynnöt olisi esitettävä vaiheittain. Välimaksuna maksettavaan määrään olisi sovellettava enimmäismäärää, joka on 25 prosenttia asiaankuuluvan rahoitussopimuksen mukaisesti ohjelmasta rahoitusvälineeseen maksettavien rahoitusosuuksien kokonaismäärästä, ja myöhempien välimaksujen ehtona olisi oltava, että tietty vähimmäisprosenttiosuus edellisiin pyyntöihin sisältyneistä määristä on käytetty tukikelpoisina menoina.

(45)

On tarpeen vahvistaa erityiset säännöt, jotka koskevat ohjelmien sulkemisen yhteydessä tukikelpoisiksi menoiksi hyväksyttäviä määriä, jotta voidaan varmistaa, että ERI-rahastoista rahoitusvälineille suoritetut määrät, hallinnointikustannukset ja -palkkiot mukaan lukien, käytetään tehokkaasti loppukäyttäjiin suunnattuihin investointeihin. Sääntöjen olisi oltava riittävän joustavat, jotta voidaan tukea kohdeyrityksiä hyödyttäviä oman pääoman ehtoisia välineitä, ja siksi niissä olisi otettava huomioon yrityksille tarkoitettujen oman pääoman ehtoisten välineiden tietyt ominaispiirteet, joita ovat esimerkiksi markkinakäytännöt, jotka liittyvät jatkorahoituksen antamiseen riskipääomarahastojen alalla. Kohdeyritysten olisi tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin voitava hyödyntää ERI-rahastojen jatkuvaa tukea tällaisille välineille tukikelpoisuusajan päätyttyä.

(46)

On tarpeen myös vahvistaa ERI-rahastoista maksetusta tuesta saatujen varojen uudelleenkäyttöä tukikelpoisuusajan loppuun mennessä koskevat erityissäännöt ja lisäksi varojen käyttöä tukikelpoisuusajan päättymisen jälkeen koskevat säännöt.

(47)

ERI-rahastojen tukea ei yleensä saisi käyttää sellaisten hankkeiden rahoittamiseen, jotka on jo saatettu fyysisesti päätökseen tai toteutettu kokonaisuudessaan päivänä, jona investointipäätös tehdään. Jos infrastruktuuri-investointien tavoitteena on tukea kaupunkialueiden kehittämis- tai elvyttämistoimia tai muita vastaavia infrastruktuuri-investointeja, joilla pyritään monipuolistamaan maaseutualueiden muuta kuin maataloustoimintaa, saatetaan kuitenkin tarvita jonkin verran tukea uudesta investoinnista osan muodostavaa infrastruktuuria koskevaa velkasalkun uudelleenjärjestelyä varten. Tällaisissa tapauksissa olisi oltava mahdollista käyttää ERI-rahastojen tukea velkasalkun uudelleenjärjestelyä varten enintään 20 prosenttia rahoitusvälineestä ohjelmalle investointia varten myönnettävän tuen kokonaismäärästä.

(48)

Jäsenvaltioiden olisi seurattava ohjelmia, jotta ne voivat tarkistaa, miten ohjelman tavoitteita toteutetaan ja miten tavoitteiden saavuttamisessa edistytään. Tätä varten jäsenvaltion olisi institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoituspuitteidensa mukaisesti perustettava seurantakomiteoita ja määriteltävä niiden kokoonpano ja tehtävät ERI-rahastojen osalta. Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen ohjelmien erityisluonteen vuoksi näiden ohjelmien seurantakomiteoita varten olisi vahvistettava erityiset säännöt. ERI-rahastojen välisen koordinoinnin parantamiseksi voitaisiin perustaa yhteisiä seurantakomiteoita. Tehokkuuden varmistamiseksi seurantakomitean olisi voitava antaa hallintoviranomaisille huomautuksia ohjelman täytäntöönpanosta ja sen arvioinnista, mukaan lukien toimet, jotka liittyvät tuensaajien hallinnollisen taakan vähentämiseen, ja seurattava huomautustensa johdosta toteutettuja toimia.

(49)

ERI-rahastojen seuranta- ja raportointijärjestelyjä on tarpeen yhdenmukaistaa hallintojärjestelyjen yksinkertaistamiseksi kaikilla tasoilla. On tärkeää varmistaa oikeasuhteiset raportointivaatimukset samoin kuin se, että käytettävissä on kattavat tiedot keskeisissä tarkasteltavissa kysymyksissä saavutetusta edistymisestä. Sen vuoksi on tarpeen, että raportointivaatimukset vastaavat tiedontarvetta tiettyinä vuosina, ja että ne sovitetaan ajallisesti yhteen tulosten tarkastelun kanssa.

(50)

Ohjelmien edistymisen seuraamiseksi olisi kunkin jäsenvaltion ja komission välillä järjestettävä vuotuinen arviointikokous. Jäsenvaltion ja komission olisi kuitenkin tarpeettoman hallinnollisen taakan välttämiseksi voitava sopia, ettei kokousta järjestetä muina vuosina kuin vuosina 2017 ja 2019.

(51)

Jotta komissio voisi seurata edistymistä unionin tavoitteiden ja perussopimuksiin perustuvien tavoitteiden mukaisten rahastokohtaisten tehtävien toteuttamisessa, jäsenvaltioiden olisi toimitettava edistymiskertomuksia kumppanuussopimustensa täytäntöönpanosta. Komission olisi tällaisten kertomusten perusteella valmisteltava vuosina 2017 ja 2019 strateginen kertomus edistymisestä. Jotta ERI-rahastojen vaikutuksesta älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian saavuttamiseen voidaan käydä säännöllisesti strategista toimintapoliittista keskustelua ja jotta varainkäytön laatua ja toimintapolitiikan tehokkuutta voidaan parantaa eurooppalaisen ohjausjakson mukaisesti, strategisista kertomuksista olisi keskusteltava neuvostossa. Neuvoston olisi tämän keskustelun pohjalta voitava esittää selvitys Eurooppa-neuvoston kevätkokoukselle, joka arvioi kaikkien unionin politiikkojen ja välineiden panosta kestävän, työpaikkoja luovan kasvun edistämisessä koko unionissa.

(52)

On tarpeen arvioida ERI-rahastoista annettavan tuen tehokkuutta, vaikuttavuutta ja vaikutuksia, jotta voidaan parantaa ohjelmien suunnittelun ja toteuttamisen laatua sekä määrittää ohjelmien vaikutukset älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian tavoitteisiin nähden ja, ottamalla tarvittaessa huomioon ohjelman koon, asianomaisen ohjelma-alueen bruttokansantuotteeseen (BKT) ja kyseisen ohjelma-alueen työttömyyteen nähden. Jäsenvaltioiden ja komission tehtäviä olisi tältä osin tarkennettava.

(53)

Kunkin ohjelman laadun ja suunnittelun parantamiseksi ja sen tarkistamiseksi, että tavoitteet ja päämäärät voidaan saavuttaa, olisi toteutettava kunkin ohjelman ennakkoarviointi.

(54)

Hallintoviranomaisen tai jäsenvaltion olisi laadittava arviointisuunnitelma. Olisi oltava mahdollista, että tämä arviointisuunnitelma kattaa useamman kuin yhden ohjelman. Hallintoviranomaisten olisi ohjelmakauden aikana varmistettava, että ohjelman tehokkuudesta, vaikuttavuudesta ja vaikutuksista suoritetaan arviointeja. Arviointien tuloksista olisi ilmoitettava seurantakomitealle ja komissiolle hallintoa koskevien päätösten tueksi.

(55)

Olisi toteutettava jälkiarviointeja, jotta voidaan arvioida ERI-rahastojen tehokkuutta ja vaikuttavuutta sekä niiden vaikutuksia ERI-rahastojen yleisiin tavoitteisiin ja älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaan unionin strategiaan ottamalla huomioon mainitulle unionin strategialle asetetut tavoitteet. Komission olisi laadittava kustakin ERI-rahastosta yhteenvetokertomus, jossa se esittää jälkiarviointien tärkeimmät johtopäätökset.

(56)

Olisi määritettävä, minkä tyyppisiä toimenpiteitä voidaan toteuttaa komission ja jäsenvaltioiden aloitteesta teknisenä tukena, johon annetaan rahoitusta ERI-rahastoista.

(57)

Jotta unionin resursseja voidaan käyttää tehokkaasti ja jotta voidaan välttää päätökseen saattamisensa jälkeen nettotuloja tuottavien toimien liiallinen rahoitus, tällaisten toimien tuottaman nettotulon määrittämiseen olisi käytettävä erilaisia menetelmiä, kuten yksinkertaistettua lähestymistapaa, joka perustuu toimialoja tai niiden osia koskeviin kiinteisiin prosenttimääriin. Kiinteiden prosenttimäärien olisi perustuttava soveltuvin osin komission käytettävissä oleviin aiempaa tilannetta koskeviin tietoihin, kustannusten takaisiin perimistä koskeviin mahdollisuuksiin sekä tapauksen mukaan saastuttaja maksaa -periaatteeseen. Lisäksi olisi säädettävä mahdollisuudesta ulottaa delegoiduilla säädöksillä kiinteitä prosenttimääriä koskemaan uusia toimialoja, toimialojen osien mukaan ottamisesta tai tulevien toimien prosenttimäärien tarkistamisesta, kun saataville tulee uutta tietoa. Kiinteiden prosenttimäärien käyttö saattaa soveltua erityisesti tieto- ja viestintäteknologian, tutkimuksen, kehittämisen ja innovoinnin sekä energiatehokkuuden alalla toteutettaviin toimiin. Jotta voidaan varmistaa suhteellisuusperiaatteen soveltaminen ja ottaa huomioon muut mahdollisesti sovellettavat säännökset ja sopimusehdot, on lisäksi tarpeen vahvistaa näistä säännöistä tehtävät poikkeukset

(58)

On tärkeää varmistaa oikeasuhteinen lähestymistapa ja välttää rahoitustarpeiden tarkistamisen päällekkäisyys sellaisten toimien osalta, jotka tuottavat nettotuloja päätökseen saamisensa jälkeen ja joihin sovelletaan myös valtiontukisääntöjä, sillä tällaisissa säännöissä vahvistetaan myös enimmäismäärät tuelle, joka voidaan myöntää. Säännöksiä, joissa edellytetään nettotulojen laskemista, ei sen vuoksi olisi sovellettava, kun kyseessä on vähämerkityksinen tuki, pk-yrityksille kohdennettu sisämarkkinoille soveltuva valtiontuki, johon sovelletaan tuki-intensiteettiä tai tuen enimmäismäärää, taikka suurille yrityksille kohdennettu sisämarkkinoille soveltuva valtiontuki, jonka osalta rahoitustarpeet on erikseen tarkistettu sovellettavien valtiontukisääntöjen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava soveltaa nettotulojen laskentamenetelmiä, jos siitä on määrätty kansallisissa säännöissä.

(59)

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat olla tehokas tapa toteuttaa toimia, joilla varmistetaan julkisen politiikan tavoitteiden saavuttaminen kokoamalla yhteen eri muodossa olevia julkisia ja yksityisiä varoja. Jotta edistetään ERI-rahastojen käyttöä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksina järjestettyjen toimien tukemiseen, tässä asetuksessa olisi otettava huomioon tietyt edellä mainittujen kumppanuuksien ominaispiirteet mukauttamalla joitakin ERI-rahastoja koskevia yhteisiä säännöksiä.

(60)

Menojen tukikelpoisuuden alkamis- ja päättymispäivä olisi määriteltävä, jotta koko unionissa olisi ERI-rahastojen käyttöön sovellettava yhtenäinen ja tasapuolinen sääntö. Ohjelmien toteuttamisen helpottamiseksi on aiheellista säätää, että menojen tukikelpoisuuden alkamispäivä voi olla aiempi kuin 1 päivä tammikuuta 2014, jos kyseinen jäsenvaltio toimittaa ohjelman ennen mainittua päivää. Kun otetaan huomioon kiireellinen tarve saada nuorisotyöllisyysaloitteeseen kohdistetut varat käyttöön sen välitöntä täytäntöönpanoa varten, poikkeuksellinen menojen tukikelpoisuuden alkamispäivän olisi oltava 1 päivä syyskuuta 2013. ERI-rahastojen tehokkaan käytön varmistamiseksi ja unionin talousarviolle aiheutuvan riskin vähentämiseksi on tarpeen asettaa rajoituksia päätökseen saatujen toimien tukemiselle.

(61)

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi annettava kansallisia sääntöjä menojen tukikelpoisuudesta, jollei Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1301/2013 (9), ESR-asetuksessa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1300/2013 (10), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1299/2013 (11), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 (12) ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoasetuksessa säädetyistä poikkeuksista muuta johdu.

(62)

Jotta helpotetaan ERI-rahastojen käyttöä ja vähennetään virheiden riskiä, samalla kun varoja voidaan tarvittaessa eriyttää toiminnan erityispiirteiden mukaan, on aiheellista määrittää tukimuodot sekä avustusten ja takaisin maksettavan tuen maksamista koskevat yhdenmukaistetut edellytykset, kiinteämääräinen rahoitus, avustuksia ja takaisin maksettavaa tukea koskevat erityiset tukikelpoisuussäännöt sekä sijaintipaikasta riippuvat toimien tukikelpoisuutta koskevat erityiset edellytykset.

(63)

Olisi oltava mahdollista antaa ERI-rahastoista tukea avustusten, palkintojen, takaisin maksettavan tuen ja rahoitusvälineiden tai niiden yhdistelmän muodossa, jotta toimivaltaisilla asiasta vastaaville elimillä olisi mahdollisuus valita havaittujen tarpeiden täyttämiseen parhaiten soveltuva tukimuoto.

(64)

ERI-rahastojen tukitoimien tehokkuuden, oikeudenmukaisuuden ja kestävän vaikutuksen varmistamiseksi olisi annettava säännökset, joilla taataan yrityksiin ja infrastruktuureihin tehtävien investointien pitkäaikaisuus ja estetään ERI-rahastojen käyttö perusteettoman edun tuottamiseen. Kokemusten perusteella viiden vuoden ajanjakso on tarkoituksenmukainen sovellettava vähimmäisajanjakso, mikäli valtiontukisäännöissä ei säädetä muunlaista ajanjaksoa. On kuitenkin mahdollista, että lyhyempi kolmen vuoden ajanjakso olisi perusteltu ja suhteellisuusperiaatteen mukainen, jos investoinnin tarkoituksena on investointien jatkaminen tai pk-yritysten luomien työpaikkojen säilyttäminen. Jos toimi käsittää infrastruktuuri- tai tuotannollisia investointeja ja tuensaaja ei ole pk-yritys, toimea varten ERI-rahastoista saatu rahoitusosuus olisi maksettava takaisin, jos tuotanto siirretään unionin ulkopuolelle 10 vuoden kuluessa siitä, kun viimeinen maksuerä on suoritettu tuensaajalle. Yleisen pysyvyyttä koskevan vaatimuksen ei olisi koskettava ESR:n tukemia toimenpiteitä eikä toimenpiteitä, joihin ei liity tuotannollisia tai infrastruktuuri-investointeja, jollei tällaisia vaatimuksia johdu sovellettavista valtiontukisäännöistä, eikä rahoitusvälineisiin tai rahoitusvälineistä maksettavia rahoitusosuuksia. Aiheettomasti maksetut määrät olisi perittävä takaisin ja niihin olisi sovellettava menettelyjä, joita sovelletaan sääntöjenvastaisuuksiin.

(65)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava riittävät toimenpiteet hallinto- ja valvontajärjestelmänsä asianmukaisen rakenteen ja toiminnan turvaamiseksi, jotta ne voivat taata ERI-rahastojen laillisen ja sääntöjenmukaisen käytön. Sen vuoksi olisi täsmennettävä ohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmiin sekä sääntöjenvastaisuuksien ja unionin lainsäädännön rikkomusten ehkäisyyn, toteamiseen ja oikaisuun liittyvät jäsenvaltioiden velvoitteet.

(66)

Yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin periaatteiden mukaisesti vastuun ohjelmien hallinnoinnista ja valvonnasta olisi kuuluttava jäsenvaltioille ja komissiolle. Vastuun ohjelmien toimien täytäntöönpanosta ja valvonnasta olisi kuuluttava ensisijaisesti jäsenvaltioille niiden hallinto- ja valvontajärjestelmien kautta. Toimien valinnan ja toteuttamisen valvonnan sekä hallinto- ja valvontajärjestelmän toiminnan tehokkuuden parantamiseksi olisi määritettävä hallintoviranomaisen tehtävät.

(67)

Jäsenvaltioiden olisi täytettävä tämän asetuksen, varainhoitoasetuksen ja rahastokohtaisten sääntöjen mukaisissa yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia koskevien sääntöjen mukaiset hallinto-, valvonta- ja tarkastusvelvollisuutensa ja otettava hoitaakseen kyseisissä säännöissä vahvistetut tehtävät. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ERI-rahastoja koskevien valitusten tutkimiseksi on käytössä tehokkaita järjestelyjä tässä asetuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi komission pyynnöstä tutkittava komissiolle toimitetut valitukset silloin, kun ne kuuluvat niiden omien järjestelyjen soveltamisalaan, ja ilmoitettava komissiolle sen pyynnöstä näiden tutkimusten tuloksista.

(68)

Olisi säädettävä komission toimivallasta ja tehtävistä, jotka koskevat hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toimivuuden tarkistamista ja jäsenvaltioille esitettäviä vaatimuksia toteuttaa toimia. Jotta komissio voisi tehdä päätelmiä ERI-rahastojen tuloksellisuudesta, sillä olisi myös oltava toimivalta tehdä paikan päällä tarkastuksia ja varmennuksia, joissa keskitytään moitteettomaan varainhoitoon liittyviin seikkoihin.

(69)

Unionin talousarviositoumukset olisi toteutettava vuosittain. Ohjelmien hallinnoinnin tehokkuuden varmistamiseksi on tarpeen vahvistaa ennakkomaksuja, välimaksupyyntöjä sekä loppumaksun maksamista koskevat yhteiset säännöt, sanotun kuitenkaan rajoittamatta erityisiä sääntöjä, joita edellytetään kunkin ERI-rahaston osalta.

(70)

Ohjelmien alussa maksettavalla ennakkomaksulla varmistetaan, että jäsenvaltiolla on käytettävissään varat, joilla se tukee tuensaajia ohjelman täytäntöönpanon alusta asti, jotta nämä tuensaajat voivat tarvittaessa saada ennakkoa suunniteltujen investointien toteuttamiseksi ja saavat korvaukset nopeasti maksupyynnön esitettyään. Sen vuoksi olisi säädettävä ERI-rahastoista maksettavien ensimmäisten ennakkomaksujen määristä. Ensimmäiset ennakkomaksut olisi selvitettävä kokonaisuudessaan ohjelman sulkemisen yhteydessä.

(71)

Unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi olisi säädettävä ajallisesti rajatuista toimista, joilla valtuutetulle tulojen ja menojen hyväksyjälle annetaan mahdollisuus keskeyttää maksatuksen, jos on selvää näyttöä merkittävistä puutteista hallinto- ja valvontajärjestelmän toiminnassa tai maksatushakemukseen liittyvistä sääntöjenvastaisuuksista taikka jos asiakirjojen toimittaminen tilien tarkastusta ja hyväksymistä varten on laiminlyöty. Keskeytyksen olisi kestettävä enintään kuusi kuukautta, ja olisi voitava jatkaa enintään yhdeksään kuukauteen jäsenvaltion suostumuksella, jotta saadaan tarpeeksi aikaa keskeyttämiseen johtaneiden syiden poistamiseen ja vältetään tilapäisten keskeytysten soveltaminen.

(72)

Unionin talousarvion turvaamiseksi komission on mahdollista, että on tarpeen tehdä rahoitusoikaisuja. Jäsenvaltioiden oikeusvarmuuden turvaamiseksi on tärkeää määritellä tilanteet, joissa sovellettavan unionin oikeuden tai sen soveltamiseen liittyvän kansallisen lainsäädännön rikkominen voi johtaa komission tekemiin rahoitusoikaisuihin. Jotta voidaan varmistaa, että rahoitusoikaisut, joita komissio voi määrätä jäsenvaltioille, liittyvät unionin taloudellisten etujen suojaamiseen, tällaiset oikaisut olisi rajoitettava tapauksiin, joissa sovellettavan unionin oikeuden tai asiaankuuluvan unionin oikeuden soveltamiseen liittyvän kansallisen lainsäädännön rikkominen liittyy välittömästi tai välillisesti toimien ja niitä vastaavien komissiolle ilmoitettujen menojen tukikelpoisuuteen, sääntöjenmukaisuuteen, hallinnointiin tai valvontaan. Oikeasuhteisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että komissio ottaa huomioon rikkomuksen luonteen ja vakavuuden sekä niihin liittyvät rahoitusvaikutukset unionin talousarvioon päättäessään rahoitusoikaisusta.

(73)

Rahoituskurin edistämiseksi on aiheellista määrittää talousarviositoumuksen osan vapauttamista ohjelmassa koskevat järjestelyt, erityisesti silloin, kun jokin erä voidaan jättää vapauttamisen ulkopuolelle, etenkin jos täytäntöönpanon viiveet johtuvat olosuhteista, jotka ovat asianomaisesta osapuolesta riippumattomia, epätavanomaisia tai ennalta arvaamattomia ja joiden seurauksia ei osoitetusta huolellisuudesta huolimatta voida välttää, sekä tilanteessa, jossa maksupyyntö on tehty, mutta jonka osalta maksun määräajan kuluminen on keskeytetty tai maksu on keskeytetty.

(74)

Vapauttamismenettely on myös suoritusvarauksen kohdentamismekanismin välttämätön osa, ja tällaisissa tapauksissa olisi oltava mahdollista ottaa määrärahat uudelleen käyttöön, jotta ne voidaan myöhemmin sitoa muihin ohjelmiin ja prioriteetteihin. Tiettyjä pk-yrityksille tarkoitettuja erityisrahoitusvälineitä käytettäessä vapauttaminen aiheutuu siitä, että jäsenvaltio päättää lopettaa osallistumisensa tällaiseen rahoitusvälineeseen, ja tällöin olisi oltava mahdollista ottaa määrärahat myöhemmin uudelleen käyttöön niiden sitomiseksi muihin ohjelmiin. Koska tällainen määrärahojen uudelleen käyttöön ottaminen edellyttää uusien säännösten ottamista varainhoitoasetukseen, näitä menettelyjä olisi sovellettava vasta varainhoitoasetuksen tätä vastaavan muutoksen voimaantulopäivästä alkaen.

(75)

Rahastojen erityistehtävien osalta on tarpeen antaa yleisiä lisäsäännöksiä. Jotta voidaan kasvattaa etenkin näiden rahastojen lisäarvoa ja saada ne edistämään paremmin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian prioriteetteja ja rahastojen perussopimusten mukaisten tavoitteiden mukaisia rahastokohtaisia tehtäviä, rahastojen toimintaa olisi yksinkertaistettava ja keskitettävä Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteeseen sekä Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen.

(76)

Maaseuturahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston erityistehtävien osalta annetaan lisäsäännöksiä asiaa koskevassa alakohtaisessa lainsäädännössä.

(77)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksissa vahvistettujen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen avulla olisi tuettava kaikkia alueita. Jotta tukea voitaisiin antaa tasapainoisesti ja asteittaisesti taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tason mukaan, tähän tavoitteeseen liittyvät varat olisi kohdennettava EAKR:stä ja ESR:stä vähemmän kehittyneille alueille, siirtymäalueille ja kehittyneemmille alueille sen mukaisesti, mikä on niiden bruttokansantuote (BKT) asukasta kohden suhteessa 27 jäsenvaltion EU:n keskiarvoon. Jotta voitaisiin varmistaa rakennerahastoista tehtävien investointien kestävyys pitkällä aikavälillä sekä lujittaa saavutettua kehitystä ja tukea unionin alueiden talouskasvua ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, olisi alueiden, joiden BKT asukasta kohden oli ohjelmakaudella 2007–2013 vähemmän kuin 75 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n viitekauden keskiarvosta, mutta joiden BKT asukasta kohden on kasvanut yli 75 prosenttiin 27 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta, saatava vähintään 60 prosenttia kaudelle 2007–2013 kohdennetuista alustavista keskimääräisistä vuotuisista määrärahoistaan. Jäsenvaltiolle EAKR:sta, ESR:sta ja koheesiorahastosta osoitetun tuen kokonaismäärän olisi oltava vähintään 55 prosenttia sen vuosien 2007–2013 kokonaismäärärahoista. Jäsenvaltioille, joiden bruttokansantulo (BKTL) asukasta kohden on vähemmän kuin 90 prosenttia unionin keskiarvosta, olisi annettava rahoitusta koheesiorahastosta Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen kautta.

(78)

Rahastoista maksettavaan tukeen kelpoisten alueiden määrittelemiseksi olisi vahvistettava objektiiviset perusteet. Tätä varten alueet olisi osoitettava unionin tasolla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 (13), sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella N:o 105/2007 (14), mukaisen yhteisen alueluokitusjärjestelmän perusteella.

(79)

Rahastojen asianmukaisen rahoituskehyksen laatimiseksi komission olisi täytäntöönpanosäädöksillä vahvistettava käytettävissä olevien maksusitoumusmäärärahojen vuosittainen jako objektiivista ja avointa menettelyä noudattaen, jotta varat voidaan kohdentaa kehityksessä jälkeen jääneille alueille, siirtymäkauden tukea saavat alueet mukaan luettuina. Jotta otettaisiin huomioon kriisistä kärsivien jäsenvaltioiden erityisen vaikea tilanne sekä neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (15), komission olisi tarkasteltava uudelleen kaikkien jäsenvaltioiden kokonaismäärärahoja vuonna 2016 tuolloin saatavilla olevien uusimpien tilastojen perusteella ja, jos todetaan +/-5 prosentin kumulatiivinen ero, muutettava näitä määrärahoja. Tarvittavat muutokset olisi jaettava tasaisin osuuksin vuosille 2017–2020.

(80)

Jotta edistetään liikenne- ja energiainfrastruktuurien tarvittavaa vauhdittamista unionissa, on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1316/2013 (16) perustettu Verkkojen Eurooppa -väline. Koheesiorahastosta olisi annettava tukea ydinverkon toteuttamishankkeille tai hankkeille ja monialaisille toimille, jotka on yksilöity mainitun asetuksen liitteessä olevassa I osassa.

(81)

Rahastoista jäsenvaltiolle kohdennettaville vuotuisille määrärahoille ja koheesiorahastosta Verkkojen Eurooppa -välineelle siirrettäville määrille olisi vahvistettava enimmäismäärä ottaen huomioon kyseisen jäsenvaltion bruttokansantuote.

(82)

On tarpeen vahvistaa niiden varojen määrä, jotka ovat käytettävissä Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteeseen, ja hyväksyä objektiiviset perusteet niiden kohdentamiseksi alueille ja jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden olisi keskitettävä tukea, jotta varmistettaisiin riittävät investoinnit nuorisotyöllisyyteen, työvoiman liikkuvuuteen, osaamiseen, sosiaaliseen osallisuuteen ja köyhyyden torjumiseen ja jotta näin varmistettaisiin, että ESR:n prosenttiosuus rakennerahastoihin ja koheesiorahastoon unionin tasolla yhteensä osoitetuista kokonaismäärärahoista on jäsenvaltioissa vähintään 23,1 prosenttia, kun mukaan ei lasketa koheesiorahastosta liikenteen infrastruktuurille osana Verkkojen Eurooppa -välinettä maksettavaa tukea ja rakennerahastoista vähävaraisimmille maksettavaa tukea.

(83)

Koska nuorisotyöttömyyteen on puututtava pikaisesti tästä ongelmasta pahiten kärsivillä unionin alueilla ja myös koko unionissa, luodaan nuorisotyöllisyysaloite, jolle myönnetään erityisrahoitusta ja johon kohdennetaan varoja ESR:stä, jotta lisättäisiin ja vahvistettaisiin huomattavaa tukea, jota jo annetaan ERI-rahastoista. Nuorisotyöllisyysaloitteella olisi tuettava nuoria ja erityisesti sellaisia nuoria, joilla ei ole työ- eikä opiskelupaikkaa ja jotka asuvat tukikelpoisilla alueilla. Nuorisotyöllisyysaloite olisi pantava täytäntöön osana Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta.

(84)

Lisäksi on köyhyyden vähentämistä koskevan yleistavoitteen mukaisesti tarpeen määritellä uudelleen vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahaston asema sosiaalisen osallisuuden edistämiseksi. Olisi luotava mekanismi, jolla siirretään varoja tälle välineelle kunkin jäsenvaltion rakennerahastomäärärahoista.

(85)

Kun otetaan huomioon tämänhetkinen taloustilanne, kullekin yksittäiselle jäsenvaltiolle rahastoista siirrettävien varojen enimmäismäärä (tukikatto) ei saisi johtaa jäsenvaltiokohtaisiin määrärahoihin, jotka ovat yli 110 prosenttia niiden reaalisesta tasosta ohjelmakaudella 2007–2013.

(86)

Sen varmistamiseksi, että varat kohdennetaan asianmukaisesti kullekin alueluokalle, rahastojen varoja ei saisi siirtää vähemmän kehittyneiden alueiden, siirtymäalueiden ja kehittyneempien alueiden välillä muutoin kuin asianmukaisesti perustelluissa tilanteissa, jotka liittyvät yhden tai useamman temaattisen tavoitteen toteuttamiseen. Tällaiset siirrot eivät saisi olla yli 3 prosenttia kyseisen alueluokan kokonaismäärärahoista.

(87)

Todellisten taloudellisten vaikutusten varmistamiseksi rahastoista myönnettävä tuki ei saisi korvata tämän asetuksen mukaisesti toteutettuja jäsenvaltioiden julkisia tai niihin rinnastettavia rakenteellisia menoja. Jotta rahastoista maksettavan tuen yhteydessä otettaisiin huomioon myös laajempi taloustilanne, julkisten menojen taso olisi määritettävä ottaen lisäksi huomioon yleiset makrotaloudelliset olosuhteet, joissa rahoitus tapahtuu, niiden vakaus- ja lähentymisohjelmissa esitettyjen indikaattorien perusteella, jotka jäsenvaltiot toimittavat vuosittain neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/1997 (17) mukaisesti. Komission tekemässä täydentävyysperiaatteen noudattamisen tarkistamisessa olisi niille myönnettävän rahoituksen laajuuden vuoksi keskityttävä jäsenvaltioihin, joissa vähemmän kehittyneillä ja siirtymäalueilla asuu vähintään 15 prosenttia väestöstä.

(88)

On tarpeen antaa rahastoista tuettaviin toimenpideohjelmiin liittyvää ohjelmatyötä, hallinnointia, seurantaa ja valvontaa koskevia lisäsäännöksiä, jotta voidaan paremmin keskittyä tuloksiin. Olisi erityisesti säädettävä toimenpideohjelmien sisältöä koskevia yksityiskohtaisia vaatimuksia. Näin olisi helpompaa esittää johdonmukainen toimintalogiikka, jolla vastataan havaittuihin kehitystarpeisiin, vahvistetaan tulosten arvioinnin puitteet ja tuetaan rahastojen vaikuttavaa ja tehokasta täytäntöönpanoa. Yleisenä periaatteena olisi oltava, että tietyn toimintalinjan olisi katettava yksi temaattinen tavoite, yksi rahasto ja yksi alueluokka. Temaattisesti johdonmukaisen yhdennetyn lähestymistavan tehokkuuden lisäämiseksi toimintalinjan olisi tarvittaessa voitava koskea useampaa kuin yhtä alueluokkaa ja siinä olisi voitava yhdistää yksi tai useampi täydentävä investointiprioriteetti EAKR:stä, ESR:stä ja koheesiorahastosta yhden tai useamman temaattisen tavoitteen alaisuuteen.

(89)

Jos jäsenvaltio laatii enintään yhden toimenpideohjelman kutakin rahastoa kohti, jolloin sekä ohjelmat että kumppanuussopimus laaditaan kansallisella tasolla, olisi luotava erityisjärjestelyt tällaisten asiakirjojen täydentävyyden varmistamiseksi.

(90)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon sekä sellaisten tarkkarajaisten toimenpideohjelmien tarve, joissa vahvistetaan jäsenvaltioille selkeät sitoumukset, että muuttuviin olosuhteisiin mukautumisen edellyttämä joustavuuden tarve, olisi erotettava toisistaan toimenpideohjelmien keskeiset osat, joista edellytetään komission päätöstä, ja ohjelman muut osat, joista ei edellytetä komission päätöstä ja joita jäsenvaltio voi muuttaa. Olisikin säädettävä menettelyistä, joilla voidaan muuttaa näitä toimenpideohjelmien muita kuin keskeisiä osia kansallisella tasolla ilman komission päätöstä.

(91)

Täydentävyyden parantamiseksi ja täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi koheesiorahastosta ja EAKR:stä annettava tuki olisi voitava yhdistää ESR:n tuen kanssa yhteisissä toimenpideohjelmissa Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisesti.

(92)

Suurhankkeet vievät merkittävän osuuden unionin menoista ja ovat usein strategisesti tärkeitä älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian toteuttamisessa. Sen vuoksi on perusteltua, että tietyt kynnysarvot ylittäviin toimiin sovelletaan edelleen tämän asetuksen mukaisia erityisiä hyväksyntämenettelyjä. Kynnysarvot olisi vahvistettava suhteessa tukikelpoisiin kokonaiskustannuksiin ottamalla huomioon odotettavissa olevat nettotuotot, jolloin liikennehankkeiden kynnysarvo olisi korkeampi tämän alan investointien tyypillisesti suuremman koon vuoksi. Selkeyden vuoksi on aiheellista määritellä suurhankehakemuksen sisältö tätä tarkoitusta varten. Hakemuksen olisi sisällettävä tarvittavat tiedot sen varmistamiseksi, että rahastoista myönnettävä rahoitusosuus ei johda työpaikkojen merkittävään katoamiseen unionin alueella jo olevilla tuotantopaikoilla.

(93)

Jotta voidaan edistää suurhankkeiden valmistelua ja toteutusta taloudellisesti ja teknisesti vakaalta pohjalta ja kannustaa käyttämään asiantuntija-apua varhaisessa vaiheessa, jossa komission teknistä tukea saavat riippumattomat asiantuntijat tai komission suostumuksella muut riippumattomat asiantuntijat voivat antaa selkeitä lausuntoja suurhankkeen toteutettavuudesta ja taloudellisesta elinkelpoisuudesta, komission hyväksymismenettelyä olisi tehostettava. Komission olisi voitava evätä rahoitusosuus vain, jos se on todennut merkittävän heikkouden riippumattomassa laadunarvioinnissa.

(94)

Tapauksissa, joissa suurhankkeen riippumatonta laadunarviointia ei ole toteutettu, jäsenvaltion olisi toimitettava kaikki tarvittavat tiedot ja komission olisi arvioitava suurhanke määrittääkseen, onko pyydetty rahoitusosuus perusteltu.

(95)

Jotta voidaan turvata täytäntöönpanon jatkuvuus, välttää tarpeeton hallinnollinen taakka ja varmistaa yhdenmukaisuus ohjelmakauden 2007–2013 päättämistä koskevista suuntaviivoista annetun komission päätöksen kanssa, vahvistetaan sellaisten suurhankkeiden vaiheittaista toteutusta koskevat säännökset, jotka on hyväksytty neuvoston asetuksen (EY) N:o 1083/2006 (18) mukaisesti ja joiden täytäntöönpanokauden odotetaan olevan tämän asetuksen mukaista ohjelmakautta pidempi. Sellaisen suurhankkeen, jonka edeltävän vaiheen tai edeltävät vaiheet komissio on hyväksynyt ohjelmakaudella 2007–2013, toisen tai myöhemmän vaiheen ilmoittamiseen ja hyväksymiseen olisi tietyin edellytyksin voitava käyttää nopeutettua menettelyä. Vaiheittain toteutettavan toimen kukin yksittäinen vaihe, joka palvelee samaa kokonaistavoitetta, olisi toteutettava asianomaisten ohjelmakausien sääntöjen mukaisesti.

(96)

Jotta jäsenvaltioiden olisi mahdollista panna osa toimenpideohjelmasta täytäntöön tuloksiin perustuvaa lähestymistapaa käyttäen, on hyödyllistä vahvistaa yhteinen toimintasuunnitelma, joka käsittää hankkeen tai hankeryhmän, jotka tuensaajan on toteutettava toimenpideohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Rahastojen tulossuuntautuneisuuden yksinkertaistamiseksi ja vahvistamiseksi yhteisen toimintasuunnitelman hallinnoinnin olisi perustuttava yksinomaan yhteisesti sovittuihin välitavoitteisiin, tuotoksiin ja tuloksiin sellaisina, kuin ne on määritelty yhteisen toimintasuunnitelman hyväksymistä koskevassa komission päätöksessä. Myös yhteisen toimintasuunnitelman valvonta ja tarkastus olisi rajattava siihen, saavutetaanko sillä nämä välitavoitteet, tuotokset ja tulokset. Tämän vuoksi on tarpeen antaa yhteisten toimintasuunnitelmien valmistelua, sisältöä, hyväksymistä, varainhoitoa ja valvontaa koskevat säännöt.

(97)

On tarpeen antaa seurantakomitean tehtäviä sekä rahastoista tuettavien toimenpideohjelmien täytäntöönpanosta annettavia vuosikertomuksia koskevat erityiset säännöt. Maaseuturahaston erityistehtävien osalta olisi annettava lisäsäännöksiä asiaa koskevassa alakohtaisessa lainsäädännössä.

(98)

Jotta voidaan varmistaa, että ohjelman täytäntöönpanosta on saatavilla olennaisia ja ajantasaisia tietoja, jäsenvaltioiden on tarpeen toimittaa komissiolle keskeiset tiedot säännöllisesti. Jäsenvaltioille aiheutuvan lisätaakan välttämiseksi tämän olisi koskettava ainoastaan jatkuvasti kerättäviä tietoja, ja toimittamisen olisi tapahduttava sähköisenä tiedonvaihtona.

(99)

Rahastojen täytäntöönpanon edistymisen seurannan tehostamiseksi ja varainhoidon helpottamiseksi on tarpeen huolehtia täytäntöönpanon edistymistä koskevien perusrahoitustietojen oikea-aikaisesta saatavuudesta.

(100)

Komissio antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 175 artiklan mukaisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle joka kolmas vuosi koheesiota koskevat kertomukset unionin taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden toteuttamisessa saavutetusta edistymisestä. On tarpeen antaa säännökset tämän kertomuksen sisällöstä.

(101)

On tärkeää saattaa unionin rahastojen saavutukset yleisön tietoisuuteen ja lisätä tietoisuutta koheesiopolitiikan tavoitteista. Kansalaisilla olisi oltava oikeus tietää, miten unionin varat investoidaan. Sekä hallintoviranomaisten että tuensaajien ja unionin toimielimien ja neuvoa-antavien elimien olisi oltava vastuussa sen varmistamisesta, että yleisölle annetaan asianmukaiset tiedot. Jotta varmistetaan yleisölle suunnatun tiedotuksen suurempi tehokkuus ja komission aloitteesta toteutettujen viestintätoimien välisten synergioiden vahvistaminen, tämän asetuksen mukaisille viestintätoimille kohdennetuilla varoilla olisi tuettava myös tiedotustoimintaa, joka koskee unionin poliittisia prioriteetteja siltä osin kuin ne liittyvät tämän asetuksen yleisiin tavoitteisiin.

(102)

Rahoitusmahdollisuuksia ja hankkeiden tuensaajia koskevien tietojen saatavuuden ja avoimuuden lisäämiseksi olisi kussakin jäsenvaltiossa otettava käyttöön yksi keskitetty verkkosivusto tai -portaali, jossa on tietoa kaikista toimenpideohjelmista, mukaan lukien luettelot toimista, joita kustakin toimenpideohjelmasta tuetaan.

(103)

Jotta voidaan varmistaa laaja tietojen välitys rahastojen saavutuksista ja unionin asemasta siinä sekä tiedottaminen mahdollisille tuensaajille rahoitusmahdollisuuksista, tässä asetuksessa olisi toimenpideohjelmien koko huomioon ottaen ja suhteellisuusperiaatetta noudattaen määriteltävä yksityiskohtaiset säännöt tiedottamis- ja viestintätoimenpiteistä sekä näiden toimenpiteiden tietyistä teknisistä piirteistä.

(104)

Sen varmistamiseksi, että kustakin rahastosta myönnettävät varat keskitetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaan unionin strategiaan ja rahastokohtaisiin perussopimuksissa määrättyihin tavoitteisiin, on tarpeen vahvistaa jäsenvaltioiden tekniseen tukeen myönnettäviä määrärahoja koskevat enimmäismäärät. Lisäksi on tarpeen varmistaa, että teknistä tukea koskevan ohjelmatyön oikeudellinen kehys edistää selkeiden toteuttamismenettelyjen luomista silloin, kun jäsenvaltiot käyttävät samanaikaisesti monia rahastoja ja olisi oltava mahdollista, että tämä kehys käsittää useita alueluokkia.

(105)

On tarpeen erityisesti unionin varojen kerrannaisvaikutusten lisäämiseksi määrittää tekijät, joiden perusteella rahastoista toimenpideohjelmiin osoitettavaa osarahoitusosuutta mukautetaan. On myös tarpeen vahvistaa alueluokittain osarahoituksen enimmäismäärät, jotta voidaan varmistaa osarahoituksen periaatteen noudattaminen siten, että sekä julkisen että yksityisen kansallisen tuen määrä on asianmukainen.

(106)

Jäsenvaltioiden on tarpeen nimetä hallintoviranomainen, todentamisviranomainen ja toiminnallisesti riippumaton tarkastusviranomainen kutakin toimenpideohjelmaa varten. Jotta jäsenvaltiot voivat toimia joustavasti perustaessaan valvontajärjestelmiä, on asianmukaista säätää siitä mahdollisuudesta, että hallintoviranomainen suorittaa myös todentamisviranomaisen tehtävät. Lisäksi jäsenvaltion olisi voitava nimetä välittäviä elimiä, jotka suorittavat tietyt hallintoviranomaisen tai todentamisviranomaisen tehtävät. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava selkeästi niiden velvollisuudet ja tehtävät.

(107)

Jotta voidaan ottaa huomioon rahastojen ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston hallinto- ja valvontajärjestelmien erityinen rakenne sekä tarve varmistaa oikeasuhteinen lähestymistapa, tarvitaan erityisiä säännöksiä hallinto- ja todentamisviranomaisen nimeämisestä. Tarpeettoman hallinnollisen taakan välttämiseksi tämän asetuksen mukaisten nimeämisperusteiden täyttämistä koskeva ennakkotarkastus olisi rajattava pelkästään hallinto- ja todentamisviranomaiseen ja, tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin, muuta valvontaan liittyvää työtä ei olisi vaadittava silloin, kun järjestelmä on pääosin sama kuin ohjelmakaudella 2007–2013. Nimeämistä ei olisi oltava tarpeen hyväksyttää komissiolla. Oikeusvarmuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava toimittaa nimeämistä koskevat asiakirjat komissiolle tietyin tässä asetuksessa säädetyin edellytyksin. Jos tarkastus- ja valvontajärjestelyihin perustuvassa nimeämisperusteiden täyttämistä koskevassa seurannassa saadut tulokset osoittavat, että perusteita ei ole täytetty, seurannan olisi johdettava korjaaviin toimiin ja mahdollisesti nimeämisen peruuttamiseen.

(108)

Päävastuu rahastojen ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston vaikuttavasta ja tehokkaasta täytäntöönpanosta on hallintoviranomaisella, joten sillä on merkittävä määrä ohjelman hallintoon ja seurantaan, varainhoitoon ja valvontaan sekä hankkeiden valintaan liittyviä tehtäviä. Näin ollen olisi annettava säännökset hallintoviranomaisen velvollisuuksista ja tehtävistä.

(109)

Todentamisviranomaisen olisi laadittava maksatushakemukset ja toimitettava ne komissiolle. Sen olisi laadittava tilitys ja todennettava tilien täydellisyys, oikeellisuus ja totuudenmukaisuus ja se, että kirjatut menot ovat sovellettavien unionin ja kansallisten sääntöjen mukaiset. Olisi annettava säännökset todentamisviranomaisen velvollisuuksista ja tehtävistä.

(110)

Tarkastusviranomaisen olisi varmistettava, että tehdään hallinto- ja valvontajärjestelmää, toimista poimittua asianmukaista otosta sekä tilejä koskevia tarkastuksia. Olisi annettava säännökset tarkastusviranomaisen velvollisuuksista ja tehtävistä. Ilmoitettuja menoja koskevat tarkastukset olisi tehtävä edustavalle otokselle toimista, jotta tulokset voidaan ekstrapoloida. Luotettavan edustavan otoksen saamiseksi olisi pääsääntöisesti käytettävä tilastollista otantamenetelmää. Tarkastusviranomaisten olisi kuitenkin voitava asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa käyttää muuta kuin tilastollista otantamenetelmää edellyttäen, että tässä asetuksessa säädettyjä ehtoja noudatetaan.

(111)

Varainhoidon valvontaa koskevaa komission toimivaltaa rajoittamatta olisi lisättävä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja komission välillä tällä alalla ja vahvistettava perusteet, joiden mukaisesti komissio voi kansallisten järjestelmien valvontastrategiansa puitteissa määrittää, kuinka vakuuttavat takeet sen olisi saatava kansallisilta tarkastuslaitoksilta.

(112)

Varainhoitoa koskevien yhteisten sääntöjen lisäksi olisi annettava lisäsäännöksiä ERI-rahastojen ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta. Jotta voidaan erityisesti varmistaa, että komissiolla on ennen tilien hyväksymistä riittävä varmuus asiassa, välimaksupyyntöjen johdosta maksettavan määrän olisi oltava 90 prosenttia määrästä, joka saadaan sovellettaessa toimenpideohjelman hyväksymistä koskevassa päätöksessä säädettyä kunkin prioriteetin osarahoitusosuutta kyseisen prioriteetin osalta tukikelpoisiin menoihin. Suorittamatta olevat erääntyneet määrät olisi maksettava jäsenvaltioille tilien hyväksymisen yhteydessä, edellyttäen, että komissio voi todeta, että tilit ovat täydelliset, oikeat ja totuudenmukaiset.

(113)

Tuki olisi maksettava tuensaajille täysimääräisenä 90 päivän kuluessa päivästä, jona tuensaaja on esittänyt maksupyynnön, edellyttäen, että varoja on käytettävissä ensimmäisen ja vuotuisen ennakkomaksun ja välimaksujen johdosta. Hallintoviranomaisen olisi voitava keskeyttää määräajan kuluminen, jos kaikkia todentavia asiakirjoja ei ole toimitettu tai jos on näyttöä lisätutkimuksia vaativasta sääntöjenvastaisuudesta. Olisi säädettävä ensimmäisistä ja vuotuisista ennakkomaksuista sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioilla on riittävästi varoja panna ohjelmat täytäntöön tällaisten järjestelyjen mukaisesti. Vuotuiset ennakkomaksut olisi selvitettävä vuosittain tilien hyväksymisen yhteydessä.

(114)

Sääntöjenvastaisten menojen ilmoittamisen riskin vähentämiseksi todentamisviranomaisen olisi voitava ilman lisäperusteluja sisällyttää lisätarkistuksia edellyttävät määrät välimaksua koskevaan pyyntöön sen tilivuoden jälkeen, jona ne on viety sen kirjanpitojärjestelmään.

(115)

Jotta varmistetaan sitoumuksen vapauttamista koskevien yleisten sääntöjen asianmukainen soveltaminen, rahastojen ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta vahvistettavissa säännöissä olisi kuvattava yksityiskohtaisesti, miten sitoumuksen vapauttamista koskevat määräajat vahvistetaan.

(116)

Jotta varainhoitoasetuksen vaatimuksia voidaan soveltaa rahastojen ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston varainhoitoon, on tarpeen säätää tilien laatimista sekä tilien tarkastusta ja hyväksymistä koskevat menettelyt, joilla olisi varmistettava näiden järjestelyjen selkeä perusta ja oikeusvarmuus. Jotta jäsenvaltio voisi täyttää velvollisuutensa asianmukaisesti, sen olisi lisäksi voitava jättää tileistä pois määrät, joiden laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden arviointi on meneillään.

(117)

Tuensaajien hallinnollisen taakan vähentämiseksi olisi asetettava erityiset määräajat, joiden kuluessa hallintoviranomaiset ovat velvollisia varmistamaan, että toimista on saatavilla asiakirjoja sen jälkeen kun menot on toimitettu tai toimi saatettu päätökseen. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti asiakirjojen säilytysaika olisi määritettävä toimen tukikelpoisten menojen kokonaismäärän mukaan.

(118)

Koska tilit tarkistetaan ja hyväksytään vuosittain, sulkemismenettelyä olisi merkittävästi yksinkertaistettava. Ohjelman lopullisen sulkemisen olisi näin ollen perustuttava ainoastaan viimeistä tilivuotta koskeviin asiakirjoihin ja lopulliseen täytäntöönpanokertomukseen tai viimeiseen vuosittaiseen täytäntöönpanokertomukseen ilman, että on tarpeen toimittaa lisää asiakirjoja

(119)

Jotta voidaan suojata unionin taloudelliset edut ja tarjota ohjelmien tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseen tarvittavat resurssit, olisi annettava säännöksiä, joiden nojalla komissio voi keskeyttää maksatuksen prioriteettien tai toimenpideohjelmien tasolla.

(120)

Oikeusvarmuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden kannalta on aiheellista vahvistaa suhteellisuusperiaatetta noudattaen erityiset järjestelyt ja menettelyt jäsenvaltioiden ja komission tekemiä rahoitusoikaisuja varten rahastojen sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta.

(121)

On tarpeen luoda oikeudellinen kehys, jossa säädetään vahvasta kansallisen ja alueellisen tason hallinto- ja valvontajärjestelmistä sekä tehtävien ja vastuun tarkoituksenmukaisesta jaosta, kun on kyse yhteistyössä toteutettavasta hallinnoinnista. Komission asemaa olisi näin ollen täsmennettävä ja selkeytettävä ja olisi säädettävä oikeasuhteiset säännöt, jotka koskevat komission tekemiä rahoitusoikaisuja.

(122)

Toimien tarkastusvälin olisi oltava oikeassa suhteessa rahastoista sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annettavan unionin tuen määrään. Etenkin olisi vähennettävä suoritettavien tarkastusten määrää, kun toimeen liittyvien tukikelpoisten menojen yhteismäärä on enintään 200 000 euroa EAKR:n ja koheesiorahaston osalta, enintään 150 000 euroa ESR:n osalta ja enintään 100 000 euroa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta. Olisi kuitenkin oltava mahdollista suorittaa tarkastuksia milloin tahansa, kun on näyttöä sääntöjenvastaisuudesta tai petoksesta, tai päätökseen saadun toimen päättämisen jälkeen osana otantatarkastusta. Komission olisi voitava tarkastaa tarkastusviranomaisen jäljitysketju tai osallistua tarkastusviranomaisen paikan päällä tekemiin tarkastuksiin. Jos komissio ei tällä tavalla voi tarvittavassa määrin varmistua siitä, että tarkastusviranomainen toimii tehokkaasti, sen olisi voitava suorittaa tarkastustoimenpide uudelleen silloin, kun tämä on kansainvälisesti hyväksyttyjen tarkastusstandardien mukaista. Jotta komission tekemien tarkastusten määrä olisi oikeassa suhteessa riskiin, komission olisi voitava vähentää toimenpideohjelmia koskevaa tarkastustyötään, jos merkittäviä puutteita ei ole tai jos voidaan luottaa tarkastusviranomaiseen. Tuensaajiin kohdistuvan hallinnollisen taakan vähentämiseksi olisi otettava käyttöön erityiset säännöt, joilla vähennetään eri tahojen, eli tilintarkastustuomioistuimen, komission ja tarkastusviranomaisen, samoja toimia koskevien tarkastusten päällekkäisyyttä.

(123)

Tämän asetuksen tiettyjen muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi tai muuttamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta antaa säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti seuraavista: kumppanuutta koskevat eurooppalaiset käytännesäännöt, yhteisen strategiakehyksen 4 ja 7 jakson täydentäminen ja muuttaminen, sovellettavan rahoitusoikaisun tason määrittämistä koskevat perusteet, maan hankintaa ja teknisen tuen yhdistämistä rahoitusvälineiden kanssa koskevat erityissäännöt, rahoitusvälineiden käyttöönotosta vastaavien elinten tehtävät, velvollisuudet ja vastuu, rahoitusvälineiden hallinnointi ja valvonta, rahoitusvälineille suoritettujen maksujen peruuttaminen ja niiden seurauksena suoritettavat maksatushakemusten mukautukset, rahoitusvälineiden vuotuisten maksuerien pääomittamista koskevan järjestelmän perustaminen, tuloksellisuuden perusteella tapahtuvaa hallintokustannusten ja maksujen vahvistamista koskevat erityissäännöt ja sovellettavat maksujen kynnysarvot sekä pääomitettujen hallintokustannusten korvaamista ja oman pääoman ehtoisia välineitä ja mikroluottoja koskevia maksuja koskevat erityssäännöt, nettotuloa tuottavien toimien kiinteämääräinen maksujen taso määrätyillä aloilla sekä kiinteämääräisten maksujen käyttöönotto tieto- ja viestintäteknologian, tutkimuksen ja innovoinnin ja

energiatehokkuuden määrätyillä aloilla ja osa-aloilla, nettotuloja tuottavien toimien diskontattujen nettotulojen laskemista koskevat menetelmät, tuensaajan korvaamista julkisen ja yksityisen sektorin yhteishankkeissa koskevat lisäsäännöt, julkisen ja yksityisen sektorin välisiin sopimuksiin sisällytettävät vähimmäisvaatimukset, jotka ovat tarpeen menojen tukikelpoisuutta koskevan poikkeuksen soveltamiseksi, olemassa oleviin menetelmiin perustuvien tukien välillisiin kustannuksiin sovellettavan kiinteän määrän määrittely ja unionin toimintapolitiikkoihin sovellettavat vastaavat määrät, suurhankkeen laatuarvion suorittamisessa käytettävät menettelyt, niiden tapausten määrittelyä koskevat perusteet, joissa sääntöjenvastaisuudesta on ilmoitettava, annettavat tiedot ja sovellettavat ehdot ja menetelmät määritettäessä, onko määrät, joita ei voida periä takaisin, korvattava jäsenvaltion vastuilla, tiedot, jotka on tallennettava ja joita on säilytettävä hallintoviranomaisen perustamissa seurantajärjestelmissä tietokoneistetussa muodossa, kirjausketjua koskevat vähimmäisvaatimukset, toimia koskevien tarkastusten laajuus ja sisältö sekä otoksen valinnassa noudatettavat menettelyt, tarkastusten kuluessa kerättyjen tietojen käyttö, ja perusteet, joiden nojalla määritetään hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaassa toiminnassa olevat vakavat puutteet sovellettavan rahoitusoikaisun tason määräämistä sekä kiinteiden määrien tai ekstrapoloitujen rahoitusoikaisujen soveltamista varten. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(124)

Komissiolle olisi annettava valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksillä kaikkien ERI-rahastojen osalta päätöksiä kumppanuussopimusten osatekijöiden hyväksymisestä ja kumppanuussopimusten muuttamisesta, päätöksiä, joilla hyväksytään tarkistetun kumppanuussopimuksen osatekijöitä, päätöksiä ohjelmista ja prioriteeteista, jotka ovat saavuttaneet välitavoitteensa ja jotka voivat hyötyä suoritusvarauksen kohdentamisesta, päätöksiä ohjelmien muuttamisesta sellaisten korjaustoimien johdosta, joilla määrärahoja on siirretty muihin ohjelmiin, päätöksiä vuotuisista suunnitelmista, jotka koskevat toimia, jotka rahoitetaan teknisestä tuesta komission aloitteesta ja, kun on kyse vapauttamisesta, päätöksiä ohjelmien hyväksymisestä annettujen päätösten muuttamisesta; EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston osalta päätöksiä Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteeseen liittyvät kriteerit täyttävien alueiden ja jäsenvaltioiden määrittämisestä, päätöksiä maksusitoumusmäärärahojen vuotuisesta jakautumisesta jäsenvaltioille, päätöksiä kunkin jäsenvaltion koheesiorahastomäärärahoista Verkkojen Eurooppa -välineelle siirrettävästä määrästä, päätöksiä kunkin jäsenvaltion rakennerahastomäärärahoista vähävaraisimmille annettavaan apuun siirrettävästä määrästä, päätöstä, jolla hyväksytään osan Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen määrärahoista siirto Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteeseen, päätöksiä rahoitusoikaisun tekemisestä tai tekemättä jättämisestä

tapauksessa, jossa ei ole noudatettu täydentävyyttä, päätöksiä toimenpideohjelmien hyväksymisestä ja muuttamisesta, päätöksiä suurhankkeen rahoitustuen epäämisestä, päätöksiä rahoitustuen hyväksymisestä valittuun suurhankkeeseen ja suurhankkeen hyväksymisen ehdon toteutumiselle annetun ajan jatkamisesta ja päätöksiä yhteisistä toimintasuunnitelmista sekä EAKR:n, ESR:n, koheesiorahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta päätöksiä tilinpäätöksen hyväksymättä jättämisestä ja veloitettava määrästä, jos tilinpäätöstä ei hyväksytä, päätöksiä välimaksujen keskeyttämisestä ja päätöksiä rahoitusoikaisuista.

(125)

Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset tämän asetuksen täytäntöönpanolle, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavien osalta: saavutettua edistymistä koskevaa raporttia annettaessa käytettävä malli, rahastoja koskeva toimenpideohjelman malli, suurhankkeita koskevan kustannus-hyötyanalyysissä käytettävät menettelyt, suurhankkeista tiedottamisen muoto, yhteisen toimintasuunnitelman malli, vuotuisten ja lopullisten täytäntöönpanokertomusten malli, sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamisen tiheys ja siinä käytettävä malli, hallinnollisen vahvistuslausuman malli sekä tarkastusstrategian, lausunnon ja vuotuisen tarkastuskertomuksen mallit Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (19) mukaisesti.

(126)

Jotta voidaan varmistaa jäsenvaltioiden välttämätön panos ja parempi osallistuminen komission käyttäessä täytäntöönpanovaltaansa tämän asetuksen soveltamiseksi tietyillä erityisen arkaluonteisilla politiikan aloilla, jotka liittyvät ERI-rahastoihin, ja jotta jäsenvaltioilla olisi enemmän sananvaltaa hyväksyttäessä yhdenmukaisia edellytyksiä tällaisilla aloilla tai sellaisten muita täytäntöönpanotoimenpiteitä, jotka vaikuttavat tai saattavat vaikuttaa merkittävästi joko jäsenvaltioiden talouteen, kansalliseen talousarvioon tai niiden julkishallinnon moitteettomaan toimintaan, olisi asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksyttävä täytäntöönpanosäädökset, jotka koskevat ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden tukemista koskevien tietojen antamiseen sovellettavia menetelmiä, yksityiskohtaisia järjestelyjä, joilla varmistetaan yhdenmukainen lähestymistapa määritettäessä tuloskehyksessä kunkin prioriteetin välitavoitteita ja tavoitteita, ja välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamisen arviointia varten, rahoitusvälineiden seurantaa koskevia vakioehtoja ja -edellytyksiä, rahoitusvälineitä hallinnoivien elinten toteuttamaa ohjelmiin suoritettavien rahoitusosuuksien siirtoa ja hallinnointia koskevia yksityiskohtaisia järjestelyjä, rahoitussopimuksen mallia joka koskee pk-yrityksille tarkoitettuja, yhteisiin rajaamattomiin vakuuksiin ja arvopaperistamiseen perustuvia rahoitusvälineitä, malleja, joita käytetään toimitettaessa lisätietoja, jotka koskevat rahoitusvälineitä, komissiolle toimitettavien maksuhakemusten yhteydessä ja silloin kun raportoidaan rahoitusvälineestä komissiolle, hallintoa ja valvontaa koskevan sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän ehtoja ja edellytyksiä, nimikkeistöä, johon perustuen tukitoimien luokat määritellään

toimenpideohjelmien toimintalinjojen osalta, sen ilmoituksen muotoa, jota käytetään ilmoitettaessa valitusta suurhankkeesta, toimea koskevien tiedotus- ja viestintätoimenpiteiden teknisten ominaisuuksien määrittelyä, symbolin luomista koskevien ohjeiden laatimista ja vakiovärien määrittelyä, mallia, jota käytetään rahoitusta koskevien tietojen antamista komissiolle seurantaa varten, yksityiskohtaisia sääntöjä, jotka koskevat tuensaajien, hallintoviranomaisten, todentamisviranomaisten ja tarkastusviranomaisten sekä välittävien elinten välistä tietojen vaihtoa, riippumattoman tarkastuselimen antamaa kertomusta ja lausuntoa koskevaa mallia sekä kuvausta olemassa olevista tehtävistä ja menettelyistä, jotka hallintoviranomaisella ja tarvittaessa todentamisviranomaisilla on käytössään, hallinto- ja valvontajärjestelmän yksityiskohtainen kuvausta, maksuhakemusten mallia ja tilinpäätösmallia.

(127)

Tietyt täytäntöönpanosäädökset voidaan hyväksyä asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, jos mahdolliset vaikutukset ja seuraamukset ovat niin merkittäviä jäsenvaltioille, että on perusteltua poiketa yleissäännöstä. Tämä mukaisesti komission ei tulisi hyväksyä ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, jos komitea ei ole antanut lausuntoa. Nämä täytäntöönpanosäädökset koskevat menetelmien määrittelyä tietojen antamiseksi ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden tukemisesta, tuloskehyksen välitavoitteiden vahvistamiseen sovellettavien menetelmien määrittelyä, rahoitusvälineisiin liittyvien vakioehtojen ja -edellytysten vahvistamista, sellaisten yksityiskohtaisten järjestelyjen vahvistaminen, jotka koskevat ohjelmien rahoitusosuuksien siirtoa ja hallinnointia tiettyjen rahoitusvälineiden osalta, rahoitussopimusmallin hyväksymistä pk-yrityksille tarkoitettuja yhteisiin rajaamattomiin vakuuksiin ja arvopaperistamiseen perustuvia yhteisiä välineitä varten, rahoitusvälineitä koskevia tietoja komissiolle toimitettaessa käytettävän mallin vahvistamista, sellaisen nimikkeistön määrittelyä, johon perustuen tukitoimien luokkia voidaan määritellä toimenpideohjelmien toimintalinjojen osalta, toimea koskevien tiedotus- ja viestintätoimenpiteiden teknisten ominaisuuksien määrittelyä, symbolin luomista koskevien ohjeiden laatimista ja vakiovärien määrittelyä sekä hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta suoritettavaa tallennusta ja tietojen säilyttämistä koskevien teknisten eritelmien vahvistamista. Tämän vuoksi näihin täytäntöönpanosäädöksiin olisi sovellettava asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

(128)

Koska tämän asetus korvaa asetuksen (EY) N:o 1083/2006, tuo asetus olisi kumottava. Tämä asetus ei saisi kuitenkaan vaikuttaa sellaisen tuen jatkamiseen tai muuttamiseen, jonka komissio on hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 1083/2006 tai muun 31 päivänä joulukuuta 2013 kyseiseen tukeen sovellettavan lainsäädännön nojalla. Asetuksen (EY) N:o 1083/2006 mukaisesti esitettyjen tai hyväksyttyjen tukihakemusten olisi sen vuoksi pysyttävä voimassa. Asetuksen (EY) N:o 1083/2006 59 artiklan 1 kohdan b alakohdasta poiketen olisi myös säädettävä erityisistä siirtymäsäännöksistä, jotka koskevat sitä, milloin hallintoviranomainen voi suorittaa todentamisviranomaisen tehtävät sellaisen toimintaohjelmien osalta, joka on toteutettu edeltävän oikeudellisen kehyksen puitteissa asetuksen (EY) N:o 1083/2006 73 artiklan 3 kohdan mukaisen komission toteuttamaa arviointia varten, kun sovelletaan 123 artiklan 5 kohtaa ja kun on kyse 102 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisten suurhankkeiden hyväksyntämenettelystä.

(129)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli vahvistaa taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, vaan se voidaan alueiden välisten kehityserojen sekä muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyden sekä jäsenvaltioiden ja alueiden rahoitusvarojen rajallisuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(130)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden ripeän soveltamisen varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

ENSIMMÄINEN OSA

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa annetaan yhteiset säännöt, jotka koskevat Euroopan aluekehitysrahastoa (EAKR), Euroopan sosiaalirahastoa (ESR), koheesiorahastoa, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa, jäljempänä 'maaseuturahasto', sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa, jotka toimivat yhteisen kehyksen puitteissa, jäljempänä 'Euroopan rakenne- ja investointirahastot - 'ERI-rahastot'. Lisäksi siinä annetaan säännökset, jotka ovat tarpeen ERI-rahastojen vaikuttavuuden turvaamiseksi ja niiden keskinäiseksi koordinoimiseksi sekä näiden rahastojen ja muiden unionin välineiden koordinoimiseksi. ERI-rahastoihin sovellettavat yhteiset säännöt on esitetty toisessa osassa.

Kolmannessa osassa annetaan EAKR:ää, ESR:ää, jäljempänä yhdessä 'rakennerahastot', ja koheesiorahastoa koskevat yleiset säännöt rakennerahastojen ja koheesiorahaston, jäljempänä 'rahastot', tehtävistä, ensisijaisista tavoitteista ja rahastojen rakenteista sekä perusteista, jotka jäsenvaltioiden ja alueiden on täytettävä voidakseen saada tukea rahastoista, käytettävissä olevista rahoitusvaroista ja niiden jakoperusteista.

Neljännessä osassa annetaan rahastoihin sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon sovellettavat yleiset säännöt, jotka koskevat hallintoa ja valvontaa, varainhoitoa, kirjanpitoa ja rahoitusoikaisuja.

Tässä asetuksessa annetuilla säännöillä ei rajoiteta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1306/2013 (20) olevien säännösten eikä seuraavissa asetuksissa, jäljempänä 'rahastokohtaiset asetukset', annettujen erityissäännösten soveltamista tämän artiklan viidennen kohdan mukaisesti:

1)

Asetus (EU) N:o 1301/2013, jäljempänä 'EAKR-asetus';

2)

Asetus (EU) N:o 1304/2013, jäljempänä 'ESR-asetus';

3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1300/2013, jäljempänä 'koheesiorahastoasetus';

4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1299/2013, jäljempänä 'Euroopan alueellista yhteistyötä koskeva asetus';

5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, jäljempänä 'maaseuturahastoasetus'; ja

6)

tuleva unionin säädös, jossa vahvistetaan meri- ja kalastuspolitiikalle ohjelmakautena 2014-2020 annettavan rahoitustuen edellytykset, jäljempänä "Euroopan meri- ja kalastusrahastoa koskeva asetus";

Tämän asetuksen toista osaa sovelletaan kaikkiin ERI-rahastoihin, jollei siinä nimenomaisesti sallita poikkeuksia. Tämän asetuksen kolmannessa ja neljännessä osassa annetaan toista osaa täydentäviä sääntöjä siten, että kolmannen osan sääntöjä sovelletaan rahastoihin ja neljännen osan sääntöjä rahastoihin ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon, ja niissä voidaan nimenomaisesti sallia poikkeukset asianomaisissa rahastokohtaisissa asetuksissa. Rahastokohtaisissa asetuksissa voidaan antaa sääntöjä, jotka täydentävät tämän asetuksen toista osaa ERI-rahastojen osalta, tämän asetuksen kolmatta osaa rahastojen osalta ja tämän asetuksen neljättä osaa rahastojen sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta. Rahastokohtaisten asetusten täydentävät säännöt eivät saa olla ristiriidassa tämän asetuksen toisen, kolmannen tai neljännen osan kanssa. Jos on epäselvää, mitä säännöksiä sovelletaan, tämän asetuksen toista osaa sovelletaan ensisijaisesti rahastokohtaisiin sääntöihin nähden ja tämän asetuksen toista, kolmatta ja neljättä osaa sovelletaan ensisijaisesti rahastokohtaisiin asetuksiin nähden.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

'älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevalla unionin strategialla' Eurooppa-neuvoston 17 päivänä kesäkuuta 2010 antamien päätelmien liitteessä I ("Euroopan uusi työllisyys- ja kasvustrategia – EU:n yleistavoitteet"), 13 päivänä heinäkuuta 2010 annetussa neuvoston suosituksessa (21) sekä neuvoston päätöksessä 2010/707/EU (22) esitettyjä jäsenvaltioiden ja unionin toimintaa ohjaavia yleistavoitteita ja yhteisiä tavoitteita sekä tällaisten yleistavoitteiden ja yhteisten tavoitteiden mahdollisia tarkistuksia;

2)

'strategisella toimintapoliittisella kehyksellä' yhtä tai useampaa kansallisella tai alueellisella tasolla laadittua asiakirjaa, joissa määritetään rajoitettu määrä näyttöön perustuvia johdonmukaisia prioriteetteja ja näiden prioriteettien toteuttamisen aikataulu, ja siihen voi sisältyä seurantamekanismi;

3)

'älykkäällä erikoistumisstrategialla' kansallisia tai alueellisia innovaatiostrategioita, joissa asetetaan prioriteetteja kilpailuedun luomiseksi kehittämällä tutkimus- ja innovaatiovahvuuksia ja sovittamalla niitä liiketoiminnan tarpeisiin, jotta voidaan reagoida esiin tuleviin mahdollisuuksiin ja markkinakehitykseen johdonmukaisella tavalla välttäen samalla päällekkäisyydet ja toimien pirstoutuminen; älykäs erikoistumisstrategia voi olla kansallisen tai alueellisen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan strategisen toimintapoliittisen kehyksen muodossa tai sen osa;

4)

'rahastokohtaisilla säännöillä' säännöksiä, jotka on annettu tämän asetuksen kolmannessa tai neljännessä osassa tai 1 artiklan neljännessä kohdassa luetellussa, yhtä tai useampaa ERI-rahastoa koskevassa asetuksessa taikka niiden pohjalta;

5)

'ohjelmatyöllä' monivaiheista organisointi-, päätöksenteko- ja varojenjakomenettelyä, johon kumppanit osallistuvat 5 artiklan mukaisesti ja jonka tavoitteena on panna täytäntöön unionin ja jäsenvaltioiden monivuotiset yhteiset toimenpiteet älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian tavoitteiden toteuttamiseksi;

6)

'ohjelmalla' tämän asetuksen kolmannessa tai neljännessä osassa sekä Euroopan meri- ja kalastusrahastoa koskevassa asetuksessa tarkoitettua 'toimenpideohjelmaa' ja maaseuturahastoasetuksessa tarkoitettua 'maaseudun kehittämisohjelmaa';

7)

'ohjelma-alueella' yksittäisen ohjelman kattamaa maantieteellistä aluetta tai. jos ohjelma kattaa useamman kuin yhden alueluokan, maantieteellistä aluetta, joka vastaa kutakin yksittäistä alueluokkaa;

8)

tämän asetuksen toisessa ja neljännessä osassa 'prioriteetilla' tämän asetuksen kolmannessa osassa tarkoitettua 'toimintalinjaa' EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston osalta sekä Euroopan meri- ja kalastusrahastoa koskevassa asetuksessa ja maaseuturahastoasetuksessa tarkoitettua 'unionin prioriteettia';

9)

'toimella' hanketta, sopimusta, toimenpidettä tai hankeryhmää, jonka kyseisten ohjelmien hallintoviranomaiset ovat valinneet tai joka on valittu näiden hallintoviranomaisten valvonnassa ja jolla edistetään prioriteetin tai prioriteettien tavoitteiden saavuttamista; rahoitusvälineiden yhteydessä toimi muodostuu rahoituksesta, joka ohjelmasta osoitetaan rahoitusvälineisiin ja näiden rahoitusvälineiden kautta sen jälkeen annettavasta rahoitustuesta;

10)

'tuensaajalla' toimien käynnistämisestä tai sekä käynnistämisestä että täytäntöönpanosta vastaavaa julkista tai yksityistä tahoa sekä vain maaseuturahastoasetuksen ja Euroopan meri- ja kalastusrahastoa koskevan asetuksen, osalta luonnollista henkilöä; tämän artiklan 13 kohdassa määriteltyjen valtiontukijärjestelmien yhteydessä 'tuensaajalla' tarkoitetaan tukea saavaa tahoa; tämän asetuksen toisen osan IV osaston mukaisten rahoitusvälineiden yhteydessä 'tuensaajalla' tarkoitetaan rahoitusvälineen tai tapauksen mukaan rahasto-osuusrahaston käyttöönotosta vastaavaa tahoa;

11)

'rahoitusvälineillä' varainhoitoasetuksessa määriteltyjä rahoitusvälineitä, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä;

12)

'loppukäyttäjällä' oikeushenkilöä tai luonnollista henkilöä, joka saa rahoitustukea rahoitusvälineestä;

13)

'valtiontuella' Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvaa tukea, jonka tässä asetuksessa katsotaan sisältävän myös komission asetuksessa (EY) N:o 1998/2006 (23), komission asetuksessa (EY) N:o 1535/2007 (24) ja komission asetuksessa (EY) N:o 875/2007 (25) tarkoitetun vähämerkityksisen tuen;

14)

'päätökseen saadulla toimella' toimea, joka on saatettu fyysisesti päätökseen tai toteutettu kokonaisuudessaan ja jonka osalta tuensaajat ovat maksaneet kaikki asiaankuuluvat maksut ja tuensaajille on maksettu vastaava julkinen rahoitusosuus;

15)

'julkisilla menoilla' toimien julkista rahoitusosuutta, joka on peräisin kansallisten tai alue- tai paikallisviranomaisten talousarviovaroista taikka ERI-rahastoja varten varatuista unionin talousarviovaroista tai julkisoikeudellisten yhteisöjen taikka viranomaisten tai julkisoikeudellisten yhteisöjen muodostamien yhteenliittymien talousarviovaroista, ja joihin voi ESR:n ohjelmien tai prioriteettien osarahoitusosuuden määrittämiseksi kuulua työnantajien ja työntekijöiden yhdessä antamia varoja;

16)

'julkisoikeudellisella yhteisöllä' Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (26) 1 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua julkisoikeudellista laitosta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1082/2006 (27) mukaisesti perustettua eurooppalaista alueellisen yhteistyön yhtymää (EAYY) riippumatta siitä, katsotaanko EAYY asianomaisissa kansallisissa täytäntöönpanosäännöksissä julkisoikeudelliseksi vai yksityisoikeudelliseksi yhteisöksi;

17)

'asiakirjalla' paperia tai sähköistä välinettä, joka sisältää tämän asetuksen kannalta merkityksellistä tietoa;

18)

'välittävällä toimielimellä' julkista tai yksityistä yhteisöä, joka toimii hallinto- tai todentamisviranomaisen alaisuudessa tai joka hoitaa tällaisen viranomaisen puolesta tuensaajien täytäntöönpanotoimiin liittyviä tehtäviä;

19)

'yhteisölähtöisellä paikallisella kehittämisstrategialla' yhtenäistä joukkoa toimia, joiden tarkoituksena on toteuttaa paikallisia tavoitteita ja tarpeita ja joilla edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian toteuttamista ja jotka paikallinen toimintaryhmä suunnittelee ja panee täytäntöön;

20)

'kumppanuussopimuksella' jäsenvaltion yhdessä kumppaneiden kanssa monitasohallintoperiaatetta noudattaen laatimaa asiakirjaa, jossa vahvistetaan ERI-rahastojen varojen käyttöä koskeva kyseisen jäsenvaltion strategia, prioriteetit ja järjestelyt tehokkaalla ja toimivalla tavalla älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian mukaisesti ja jonka komissio hyväksyy arvioinnin ja kyseisen jäsenvaltion kanssa käydyn vuoropuhelun jälkeen;

21)

'alueluokalla' 90 artiklan 2 kohdan mukaista alueen luokittelua 'vähemmän kehittyneisiin alueisiin', 'siirtymäalueisiin' tai 'kehittyneempiin alueisiin';

22)

'maksupyynnöllä' jäsenvaltion komissiolle toimittamaa maksatushakemusta tai menoilmoitusta;

23)

'EIP:llä' Euroopan investointipankkia, Euroopan investointirahastoa tai mitä tahansa Euroopan investointipankin tytäryhteisöä;

24)

'julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla' julkisten elinten ja yksityisen sektorin yhteistyön muotoja, joilla pyritään parantamaan sellaisten infrastruktuurihankkeiden tai muunlaisten toimien toteuttamista, joilla tarjotaan julkisia palveluja riskinjaon, yksityisen sektorin kokemusten yhteen kokoamisen tai pääoman lisälähteiden kautta;

25)

'julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvalla toimella' toimea, joka toteutetaan tai joka on tarkoitus toteuttaa julkisen ja yksityisen kumppanuusrakenteen puitteissa;

26)

'sulkutilillä' pankkitiliä, josta on tehty hallintoviranomaisen tai välittävän toimielimen ja rahoitusvälineen käyttöön ottavan tahon välinen kirjallinen sopimus tai, kun kyse on julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvasta toimesta, tukea saavan julkisen yhteisön ja hallintoviranomaisen tai välittävän toimielimen hyväksymän yksityisen sektorin kumppanin välinen kirjallinen sopimus, ja joka on avattu erityisesti tukikelpoisuusajan jälkeen maksettavien varojen säilyttämistä varten yksinomaan 42 artiklan 1 kohdan c alakohdassa, 42 artiklan 2 kohdassa, 42 artiklan 3 kohdassa ja 64 artiklassa säädettyjä käyttötarkoituksia silmällä pitäen, tai pankkitiliä, joka on avattu ehdoin, jotka tarjoavat edellä mainittua vastaavat takuut rahastosta suoritettavien maksujen osalta;

27)

'rahasto-osuusrahastolla' rahastoa, jonka tavoitteena on antaa yhdestä tai useammasta ohjelmasta tukea useille rahoitusvälineille. Jos rahoitusvälineiden käyttöönotto toteutetaan rahasto-osuusrahaston kautta, rahasto-osuusrahaston käyttöönotosta vastaava elin katsotaan ainoaksi tämän artiklan 10 kohdassa tarkoitetuksi tuensaajaksi;

28)

'pk-yrityksellä' komission suosituksessa 2003/361/EY (28) määriteltyä mikroyritystä taikka pientä tai keskisuurta yritystä;

29)

kolmannessa ja neljännessä osassa 'tilivuodella' 1 päivänä heinäkuuta alkavaa ja 30 päivänä kesäkuuta päättyvää jaksoa, lukuun ottamatta ohjelmakauden ensimmäistä tilivuotta, jonka osalta sillä tarkoitetaan menojen tukikelpoisuuden alkamispäivänä alkavaa ja 30 päivänä kesäkuuta 2015 päättyvää jaksoa. Viimeinen tilivuosi on 1 päivänä heinäkuuta 2023 alkava ja 30 päivänä kesäkuuta 2024 päättyvä jakso;

30)

kolmannessa ja neljännessä osassa 'varainhoitovuodella' tammikuun 1 päivänä alkavaa ja joulukuun 31 päivänä päättyvää jaksoa.

31)

'makroaluestrategialla' Eurooppa-neuvoston hyväksymää yhtenäistä kehystä, jota voidaan tukea muun muassa ERI-rahastoista ja jolla pyritään vastaamaan yhteisiin haasteisiin, joita ilmenee tietyllä maantieteellisellä alueella, joka liittyy samalla alueella sijaitseviin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin, jotka näin hyötyvät taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta edistävän yhteistyön tehostumisesta;

32)

'merialuestrategialla' tiettyä maantieteellistä aluetta koskevaa jäsenneltyä yhteistyökehystä, joka on unionin toimielinten sekä sellaisten jäsenvaltioiden, niiden alueiden ja tapauksen mukaan kolmansien maiden laatima, joilla on yhteinen merialue; merialuestrategiassa otetaan huomioon merialueen maantieteelliset, ilmastolliset, taloudelliset ja poliittiset erityispiirteet;

33)

'sovellettavilla ennakkoehdoilla' konkreettista ja täsmällisesti ennalta määriteltyä kriittistä tekijää, joka on välttämätön ennakkoedellytys investointiprioriteetin tai unionin prioriteetin erityistavoitteen tehokkaalle ja vaikuttavalle saavuttamiselle, ja joka liittyy siihen suoraan ja olennaisesti sekä vaikuttaa siihen välittömästi;

34)

'erityistavoitteella' lopputulosta, jonka saavuttamista edistetään jollakin investointiprioriteetilla tai unionin prioriteetilla tällaisen prioriteetin puitteissa tietyssä kansallisessa tai alueellisessa yhteydessä toteutettavilla toimilla tai toimenpiteillä;

35)

'Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetuilla asiaankuuluvilla maakohtaisilla suosituksilla' ja 'Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetuilla asiaan kuuluvilla neuvoston suosituksilla' sellaisiin rakenteellisiin haasteisiin liittyviä suosituksia, joihin on tarkoituksenmukaista vastata sellaisten monivuotisten investointien avulla, jotka kuuluvat suoraan rahastokohtaisissa asetuksissa säädettyyn ERI-rahastojen soveltamisalaan;

36)

'sääntöjenvastaisuudella' mitä tahansa unionin oikeuden tai sen soveltamiseen liittyvän kansallisen lainsäädännön rikkomista, joka johtuu ERI-rahastojen täytäntöönpanoon osallistuvan talouden toimijan teosta tai laiminlyönnistä ja joka tuottaa tai voisi tuottaa vahinkoa unionin talousarviolle siihen kohdistuvan perusteettoman menoerän vuoksi;

37)

'talouden toimijalla' luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä taikka muuta tahoa, joka osallistuu ERI-rahastoista annettavan avustuksen käyttöön, paitsi jäsenvaltioita, jotka käyttävät toimivaltaansa viranomaisena;

38)

'systeemisellä sääntöjenvastaisuudella' sääntöjenvastaisuutta, joka voi olla luonteeltaan toistuvaa, jonka esiintyminen on erittäin todennäköistä samankaltaisissa toimissa, joka johtuu vakavasta puutteesta hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokkaassa toiminnassa, mukaan lukien tämän asetuksen ja rahastokohtaisten sääntöjen mukaisten asiaankuuluvien menettelyjen käyttöönoton laiminlyönti;

39)

'vakavalla puutteella hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokkaassa toiminnassa' rahastojen sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tämän asetuksen neljännen osan mukaisen täytäntöönpanon osalta puutetta, jonka korjaamiseksi järjestelmään on tehtävä huomattavia parannuksia, josta aiheutuu rahastoille sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastolle merkittävä sääntöjenvastaisuuksien riski ja jonka olemassaolo on ristiriidassa hallinto- ja valvontajärjestelmän toimintaa koskevan ja huomautuksia sisältämättömän tarkastuskertomuksen kanssa.

3 artikla

Komission päätösten määräaikojen laskeminen

Jos komissiolle asetetaan 16 artiklan 2 ja 3 kohdan, 29 artiklan 3 kohdan, 30 artiklan 2 ja 3 kohdankohdan, 102 artiklan 2 kohdan, 107 artiklan 2 kohdan ja 108 artiklan 3 kohdan nojalla määräaika, jonka kuluessa se antaa päätöksen tai muuttaa päätöstä täytäntöönpanosäädöksellä, tähän määräaikaan ei sisälly jaksoa, joka alkaa sitä päivää seuraavana päivänä, jona komissio lähettää huomautuksensa jäsenvaltiolle, ja joka jatkuu siihen asti, kun jäsenvaltio vastaa huomautuksiin.

TOINEN OSA

ERI-RAHASTOIHIN SOVELLETTAVAT YHTEISET SÄÄNNÖKSET

I   OSASTO

ERI-RAHASTOILLE ANNETTAVAN UNIONIN TUEN PERIAATTEET

4 artikla

Yleiset periaatteet

1.   ERI-rahastoista annetaan monivuotisten ohjelmien kautta kansallisia, alueellisia ja paikallisia tukitoimia täydentävää tukea älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian toteuttamiseen sekä niiden tehtävien hoitamiseen, joita ERI-rahastoilla on perussopimuksissa määrättyjen rahastokohtaisten tavoitteiden mukaisesti, mukaan lukien taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, ottaen huomioon asiaankuuluvat yhdennetyt Eurooppa 2020 -suuntaviivat, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetut asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetut asiaankuuluvat neuvoston suositukset sekä tarvittaessa kansallisella tasolla kansalliset uudistusohjelmat.

2.   Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat kunkin jäsenvaltion erityisolot huomioon ottaen, että ERI-rahastojen tuki on asiaankuuluvien unionin politiikkojen sekä 5, 7 ja 8 artiklassa tarkoitettujen monialaisten periaatteiden sekä unionin prioriteettien mukaista ja että se täydentää unionin muita välineitä.

3.   ERI-rahastoista annettava tuki pannaan täytäntöön tiiviissä yhteistyössä komission ja jäsenvaltioiden välillä toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

4.   Jäsenvaltiot, asianmukaisella alueellisella tasolla niiden institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoituspuitteidensa mukaisesti, ja niiden tätä varten nimeämät elimet vastaavat ohjelmien valmistelusta ja täytäntöönpanosta sekä tämän asetuksen ja rahastokohtaisten sääntöjen mukaisten tehtäviensä suorittamisesta yhdessä 5 artiklassa tarkoitettujen asiaankuuluvien kumppanien kanssa tämän asetuksen ja rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

5.   ERI-rahastojen täytäntöönpanoon ja käyttöön liittyvien järjestelyjen ja erityisesti ohjelmien valmisteluun ja täytäntöönpanoon tarvittavien, seurantaan, raportointiin, arviointiin, hallinnointiin ja valvontaan liittyvien taloudellisten ja hallinnollisten resurssien osalta on noudatettava suhteellisuusperiaatetta kohdennettavan tuen määrän suhteen ja otettava huomioon yleistavoite, jonka mukaan on vähennettävä ohjelmien hallinnointiin ja valvontaan osallistuvien elinten hallinnollista taakkaa.

6.   Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat kukin oman vastuualueensa mukaisesti ERI-rahastojen välisen sekä ERI-rahastojen ja unionin muiden asiaankuuluvien, myös unionin ulkoisiin toimiin liittyvien politiikkojen, strategioiden ja välineiden, myös unionin ulkoisiin toimiin liittyvien, välisen koordinaation.

7.   ERI-rahastoille kohdennettu unionin talousarvion osa toteutetaan jäsenvaltioiden ja komission yhteistyössä toteutettavan hallinnon puitteissa varainhoitoasetuksen 59 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta tämän asetuksen 92 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua koheesiorahastosta Verkkojen Eurooppa -välineelle siirrettyä määrää ja EAKR-asetuksen 8 artiklan mukaisia komission aloitteesta toteutettavia innovatiivisia toimenpiteitä sekä komission aloitteesta annettavaa teknistä tukea ja tukea Euroopan meri- ja kalastusrahastoa koskevan asetuksen mukaiseen suoraan hallintoon.

8.   Komissio ja jäsenvaltiot noudattavat moitteettoman varainhoidon periaatetta varainhoitoasetuksen 30 artiklan mukaisesti.

9.   Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat ERI-rahastojen vaikuttavuuden niiden valmistelun ja täytäntöönpanon aikana seurannan, raportoinnin ja arvioinnin osalta.

10.   Suorittaessaan ERI-rahastoihin liittyviä tehtäviään komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät tuensaajien hallinnollisen taakan vähentämiseen.

5 artikla

Kumppanuus ja monitasohallinto

1.   Kunkin jäsenvaltion on institutionaalisten ja oikeudellisten puitteidensa mukaisesti järjestettävä kumppanuussopimuksen ja kunkin ohjelman osalta kumppanuus toimivaltaisten alue- ja paikallisviranomaisten kanssa. Kumppanuuden osapuolia ovat myös kaikki seuraavat:

a)

toimivaltaiset kaupunki- ja muut viranomaiset;

b)

talouselämän osapuolet ja työmarkkinaosapuolet; ja

c)

kansalaisyhteiskuntaa, myös ympäristökumppaneita, ja valtiosta riippumattomia järjestöjä edustavat elimet sekä sosiaalisen osallisuuden, sukupuolten tasa-arvon ja syrjimättömyyden edistämisestä vastaavat elimet.

2.   Jäsenvaltioiden on otettava monitasohallintoperiaatetta noudattaen 1 kohdassa tarkoitetut kumppanit mukaan kumppanuussopimusten ja edistymistä koskevien kertomusten valmisteluun sekä ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon kaikkiin vaiheisiin, myös siten, että ne osallistuvat ohjelmien seurantakomiteoihin 48 artiklan mukaisesti.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoitu säädös 149 artiklan mukaisesti hyvän kumppanuuden eurooppalaisista käytännesäännöistä, jäljempänä 'käytännesäännöt', jäsenvaltioiden tukemiseksi ja avustamiseksi kumppanuuden järjestämisessä tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti. Käytännesäännöissä määritetään edellytykset, joiden mukaisesti jäsenvaltiot panevat kumppanuuden täytäntöön institutionaalisten ja oikeudellisten puitteidensa sekä kansallisten ja alueellisten toimivaltuuksiensa mukaisesti. Käytännesäännöissä on, samalla kun niissä noudatetaan täysimääräisesti toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta, määritettävä seuraavat:

a)

sellaisia avoimia menettelyjä koskevat pääperiaatteet, joita noudatetaan haettaessa asiaankuuluvia kumppaneita ja tarvittaessa niiden kattojärjestöjä, jotta jäsenvaltioiden on helpompi nimetä edustavimmat asiaankuuluvat kumppanit institutionaalisten ja oikeudellisten puitteidensa mukaisesti;

b)

pääperiaatteet ja hyvät käytännöt, jotka koskevat asiaankuuluvien 1 kohdassa tarkoitettujen kumppanien ryhmien osallistumista kumppanuussopimusten ja ohjelmien valmisteluun, sekä niiden osallistumisesta annettavat tiedot, myös täytäntöönpanon eri vaiheissa;

c)

hyvät käytännöt, jotka koskevat seurantakomiteoiden jäsenyyttä koskevien sääntöjen ja sisäisten menettelyjen määrittelemistä, mistä päättävät jäsenvaltiot tai ohjelmien seurantakomiteat tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten ja rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti;

d)

tärkeimmät tavoitteet ja hyvät käytännöt silloin, kun hallintoviranomainen ottaa asiaankuuluvat kumppanit mukaan ehdotuspyyntöjen valmisteluun, ja erityisesti hyvät käytännöt mahdollisten eturistiriitojen välttämiseksi silloin, kun on olemassa mahdollisuus, että asiaankuuluvat kumppanit ovat myös potentiaalisia tuensaajia, sekä hyvät käytännöt mahdollisuuden antamiseksi asiaankuuluville kumppaneille osallistua edistymistä koskevien kertomusten valmisteluun sekä ohjelmien seurantaan ja arviointiin tämän asetuksen asiaankuuluvien säännösten ja rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti;

e)

ohjeelliset alueet, aiheet ja hyvät käytännöt, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat hyödyntää ERI-rahastoja, tekninen tuki mukaan luettuna, pyrkiessään parantamaan asiaankuuluvien kumppaneiden institutionaalisia valmiuksia tämän asetuksen asianomaisten säännösten ja rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti;

f)

komission asema hyvien käytäntöjen levittämisessä;

g)

pääperiaatteet ja hyvät käytännöt, joiden avulla jäsenvaltiot pystyvät arvioimaan paremmin kumppanuuden täytäntöönpanoa ja siitä saatavaa lisäarvoa.

Käytännesäännöt eivät saa olla ristiriidassa tämän asetuksen asianomaisten säännösten tai rahastokohtaisten sääntöjen kanssa.

4.   Komissio antaa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista hyvän kumppanuuden eurooppalaisista käytännesäännöistä annetun delegoidun säädöksen yhtäaikaisesti tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 18. huhtikuuta 2014. Tällä delegoidulla säädöksellä ei voida säätää soveltamispäivää, joka on aiempi kuin sen hyväksymispäivä.

5.   Jäsenvaltioille tässä artiklassa tai tämän artiklan 3 kohdan nojalla hyväksytyssä delegoidussa säädöksessä säädetyn velvoitteen rikkomista ei voida katsoa sääntöjenvastaisuudeksi, joka johtaa 85 artiklan mukaiseen rahoitusoikaisuun.

6.   Komissio kuulee kunkin ERI-rahaston osalta vähintään kerran vuodessa järjestöjä, jotka edustavat kumppaneita unionin tasolla, kyseessä olevasta ERI-rahastosta saatavan tuen täytäntöönpanosta ja raportoi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kuulemisen tuloksista.

6 artikla

Unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön noudattaminen

ERI-rahastoista tuettujen toimien on oltava sovellettavan unionin oikeuden ja sen soveltamiseen liittyvän kansallisen lainsäädännön, jäljempänä 'sovellettava lainsäädäntö', mukaisia.

7 artikla

Miesten ja naisten välisen tasa-arvon edistäminen sekä syrjimättömyys

Jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että miesten ja naisten välinen tasa-arvo ja sukupuolinäkökohtien integrointi otetaan huomioon ja niitä edistetään ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa, myös ohjelmien seurannan, raportoinnin ja arvioinnin osalta.

Jäsenvaltiot ja komissio toteuttavat tarvittavia toimenpiteitä sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän estämiseksi ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon aikana. Ohjelmien valmistelun ja täytäntöönpanon kaikissa vaiheissa on otettava huomioon erityisesti vammaisten henkilöiden mahdollisuudet päästä niiden piiriin.

8 artikla

Kestävä kehitys

ERI-rahastojen tavoitteiden toteuttamisessa otetaan huomioon kestävä kehitys, sekä saastuttaja maksaa -periaate huomioiden se, että unioni edistää ympäristön laadun säilyttämistä, suojelua ja parantamista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 11 artiklan ja 191 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

Jäsenvaltiot ja komissio varmistavat, että kumppanuussopimusten ja ohjelmien valmistelussa ja täytäntöönpanossa otetaan huomioon ympäristön suojelua koskevat vaatimukset ja edistetään resurssitehokkuutta, ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista, biologista monimuotoisuutta, selviytymis- ja palautumiskykyä katastrofitilanteissa sekä riskien ehkäisyä ja hallintaa. Jäsenvaltioiden on annettava tietoja ilmastonmuutokseen liittyvien tavoitteiden tukemisesta käyttäen menetelmiä, jotka perustuvat tukitoimien luokkiin, painopistealueisiin tai toimenpiteisiin sen mukaan, mikä ERI -rahasto on kyseessä. Näissä menetelmissä painotetaan ERI-rahastojen mukaista tukea sillä perusteella, kuinka paljon sillä edistetään ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevia tavoitteita. Painotus vaihtelee sen mukaan, edistääkö tuki ilmastonmuutokseen liittyviä tavoitteita merkittävästi vai kohtalaisesti. Jos tuki ei vaikuta näihin tavoitteisiin tai sen vaikutus niihin on merkityksetön, sovelletaan nollapainotusta. Kun on kyse EAKR:sta, ESR:sta ja koheesiorahastosta, painotus liitetään komission hyväksymässä nimikkeistössä määriteltyihin tukitoimien luokkiin. Maaseuturahaston osalta painotus liitetään maaseuturahastoasetuksessa asetettuihin painopistealueisiin ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta Euroopan meri- ja kalastusrahastoa koskevassa asetuksessa.

Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäännöksellä kunkin ERI-rahaston osalta yhdenmukaiset edellytykset toisessa kohdassa tarkoitetun menetelmän soveltamiselle. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II   OSASTO

STRATEGINEN LÄHESTYMISTAPA

I   LUKU

ERI-rahastojen temaattiset tavoitteet ja yhteinen strategiakehys

9 artikla

Temaattiset tavoitteet

Jotta edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaa unionin strategiaa sekä perussopimuksissa määrättyjä rahastokohtaisia tavoitteita, mukaan lukien taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, kustakin ERI-rahastosta annetaan tukea seuraaviin temaattisiin tavoitteisiin:

1)

tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin tehostaminen;

2)

tieto- ja viestintäteknologian käyttömahdollisuuksien, käytön ja laadun parantaminen;

3)

pk-yritysten, maatalousalan (maaseuturahaston osalta) ja kalastus- ja vesiviljelyalan (Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta) kilpailukyvyn parantaminen;

4)

vähähiiliseen talouteen siirtymisen tukeminen kaikilla aloilla;

5)

ilmastonmuutokseen sopeutumisen, riskien ehkäisemisen ja riskinhallinnan edistäminen;

6)

ympäristön laadun säilyttäminen, suojeleminen ja luonnonvarojen käytön tehokkuuden parantaminen;

7)

kestävän liikenteen edistäminen ja pullonkaulojen poistaminen tärkeimmistä liikenneverkkoinfrastruktuureista;

8)

kestävien ja laadukkaiden työpaikkojen edistäminen ja työvoiman liikkuvuuden tukeminen;

9)

sosiaalisen osallisuuden edistäminen sekä köyhyyden ja syrjinnän torjunta;

10)

investoiminen koulutukseen, mukaan lukien ammatilliseen koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen;

11)

viranomaisten ja sidosryhmien institutionaalisten valmiuksien ja tehokkaan julkishallinnon edistäminen.

Temaattiset tavoitteet on muunnettava kutakin ERI-rahastoa erityisesti koskeviksi prioriteeteiksi ja ne vahvistetaan rahastokohtaisissa säännöissä.

10 artikla

Yhteinen strategiakehys

1.   Unionin sopusointuisen, tasapainoisen ja kestävän kehityksen edistämiseksi vahvistetaan yhteinen strategiakehys, joka esitetään liitteessä I. Yhteisessä strategiakehyksessä määritellään strategiset periaatteet, jotka ohjaavat ja helpottavat ohjelmatyötä sekä ERI-rahastojen mukaisten unionin tukitoimien alakohtaista ja alueellista koordinointia ja koordinointia muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen ja välineiden kanssa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian tavoitteiden ja päämäärien mukaisesti sekä ottamalla huomioon erityyppisten alueiden keskeiset alueelliset haasteet.

2.   Yhteisessä strategiakehyksessä määriteltävissä strategisissa periaatteissa on otettava huomioon kustakin ERI-rahastosta annettavan tuen tarkoitus ja soveltamisala sekä kunkin ERI-rahaston toimintaa ohjaavat säännöt sellaisina kuin ne on määritelty tässä asetuksessa ja rahastokohtaisissa säännöissä. Yhteisessä strategiakehyksessä ei aseteta jäsenvaltioille muita velvoitteita kuin ne, joita on asetettu unionin asiaankuuluvien alakohtaisten politiikkojen puitteissa.

3.   Yhteisellä strategiakehyksellä helpotetaan kumppanuussopimuksen ja ohjelmien valmistelua suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja ottamalla huomioon kansallinen ja alueellinen toimivalta päätettäessä yksittäisistä ja asianmukaisista toimintapolitiikkaa ja koordinointia koskevista toimenpiteistä.

11 artikla

Sisältö

Yhteisessä strategiakehyksessä vahvistetaan

a)

mekanismit, joilla varmistetaan, että ERI-rahastoilla edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaa unionin strategiaa ja että näiden rahastojen ohjelmatyö on johdonmukaista ja yhtenäistä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettujen asiaankuuluvien maakohtaisten suositusten ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annettujen asiaankuuluvien neuvoston suositusten sekä tarvittaessa kansallisella tasolla kansallisten uudistusohjelmien kanssa;

b)

järjestelyt, joilla edistetään ERI-rahastojen yhdennettyä käyttöä;

c)

järjestelyt, joilla koordinoidaan ERI-rahastoja ja muita asiaankuuluvia unionin politiikkoja ja välineitä, ulkoisen yhteistyön välineet mukaan luettuina;

d)

ERI-rahastojen täytäntöönpanoa koskevat 5, 7 ja 8 artiklassa tarkoitetut monialaiset periaatteet ja laaja-alaiset toimintapoliittiset tavoitteet;

e)

järjestelyt, joilla vastataan kaupunki-, maaseutu-, rannikko- ja kalastusalueiden tärkeimpiin alueellisiin haasteisiin, alueiden väestörakenteeseen liittyviin haasteisiin tai sellaisten alueiden erityistarpeisiin, jotka kärsivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa tarkoitetuista vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista, sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettujen syrjäisimpien alueiden erityishaasteisiin;

f)

kunkin ERI-rahaston yhteistyötoimien painopistealueet ottamalla tarvittaessa huomioon makroalue- ja merialuestrategiat.

12 artikla

Uudelleentarkastelu

Jos unionin sosiaalinen tai taloudellinen tilanne muuttuu huomattavasti tai älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaa unionin strategiaa muutetaan, komissio voi tehdä ehdotuksen yhteisen strategiakehyksen tarkistamisesta tai Euroopan parlamentti tai neuvosto voi pyytää komissiota tekemään tällaisen ehdotuksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 tai 241 artiklan mukaisesti.

Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan liitteessä I olevia 4 jaksoa ja 7 jaksoa silloin, kun on tarpeen ottaa huomioon 4 jaksossa tarkoitettujen unionin politiikkojen ja välineiden tai 7 jaksossa tarkoitettujen yhteistyötoimien muutokset taikka uusien unionin politiikkojen, välineiden tai yhteistyötoimien käyttöönotto.

13 artikla

Tuensaajien ohjeet

1.   Komissio laati ohjeet siitä, kuinka ERI-rahastoja voidaan tehokkaasti ottaa käyttöön ja hyödyntää ja kuinka voidaan hyödyntää täydentävyyttä muiden asiaankuuluvien unionin politiikkojen välineiden kanssa.

2.   Ohjeiden on oltava laadittu viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014, ja niissä on esitettävä kunkin temaattisen tavoitteen osalta katsaus käytettävissä oleviin asiaankuuluviin unionin tason välineisiin, mihin sisältyvät yksityiskohtaiset tiedon lähteet, esimerkkejä hyvistä käytännöistä saatavilla olevien rahoitusvälineiden yhdistämiseksi eri politiikan alojen sisällä ja niiden välillä, selvitys kunkin välineen hallintoon osallistuvista viranomaisista ja elimistä, sekä tarkistuslista, jonka avulla potentiaaliset tuensaajat löytävät helpommin tarkoituksenmukaisimmat rahoituslähteet.

3.   Ohjeet julkaistaan komission asiasta vastaavien pääosastojen verkkosivustoilla. Komissio ja hallintoviranomaiset varmistavat rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti ja yhteistyössä alueiden komitean kanssa, että ohjeet jaetaan potentiaalisille tuensaajille.

II   LUKU

Kumppanuussopimus

14 artikla

Kumppanuussopimuksen valmistelu

1.   Kunkin jäsenvaltion on valmisteltava kumppanuussopimus 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 väliselle ajanjaksolle.

2.   Jäsenvaltioiden on laadittava kumppanuussopimus yhteistyössä 5 artiklassa tarkoitettujen kumppaneiden kanssa. Kumppanuussopimus on valmisteltava käyden vuoropuhelua komission kanssa. Jäsenvaltioiden on laadittava kumppanuussopimus yleisöön nähden avoimia menettelyjä noudattaen sekä institutionaalisten ja oikeudellisten puitteidensa mukaisesti.

3.   Kumppanuussopimuksen on katettava ERI-rahastoista kyseiselle jäsenvaltiolle annettava tuki kokonaisuudessaan.

4.   Kunkin jäsenvaltion on toimitettava kumppanuussopimuksensa komissiolle viimeistään 22. huhtikuuta 2014.

5.   Jos yksi tai useampi rahastokohtaisista asetuksista ei tule voimaan tai sen ei odoteta tulevan voimaan viimeistään 22. helmikuuta 2014, 4 kohdassa tarkoitettuun jäsenvaltion toimittamaan kumppanuussopimukseen ei tarvitse sisällyttää 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii, iii, iv ja vi alakohdassa tarkoitettuja osia sen ERI-rahaston osalta, jota rahastokohtaisen asetuksen voimaantulon viivästyminen tai odotettu viivästyminen koskee.

15 artikla

Kumppanuussopimuksen sisältö

1.   Kumppanuussopimuksessa on vahvistettava

a)

järjestelyt, joilla varmistetaan samansuuntaisuus älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian ja kullekin rahastolle perussopimuksissa määrättyjen tavoitteiden, mukaan lukien taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, kanssa, mukaan lukien seuraavat:

i)

analyysi eroista, kehitystarpeista ja kasvupotentiaalista, jolloin otetaan huomioon temaattiset tavoitteet ja alueelliset haasteet, sekä ottamalla tarvittaessa huomioon kansallinen uudistusohjelma ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetut asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetut asiaankuuluvat neuvoston suositukset;

ii)

ohjelmien ennakkoarvioinneista tehty yhteenveto tai kumppanuussopimuksen ennakkoarviointien keskeiset havainnot, jos jäsenvaltio on tehnyt kumppanuussopimuksen ennakkoarvioinnit oma-aloitteisesti;

iii)

valitut temaattiset tavoitteet ja kunkin valitun temaattisen tavoitteen osalta yhteenveto kunkin ERI-rahaston tärkeimmistä odotetuista tuloksista;

iv)

unionin myöntämän tuen alustava jako temaattisten tavoitteiden kesken kansallisella tasolla kunkin ERI-rahaston osalta sekä ilmastonmuutosta koskeviin tavoitteisiin tarkoitetun tuen alustava kokonaismäärä;

v)

ERI-rahastojen täytäntöönpanoa koskevien 5, 7 ja 8 artiklassa tarkoitettujen monialaisten periaatteiden ja laaja-alaisten toimintapoliittisten tavoitteiden soveltaminen;

vi)

luettelo EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston ohjelmista, lukuun ottamatta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen liittyviä ohjelmia, ja maaseuturahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston ohjelmista sekä alustavat määrärahat kunkin ERI-rahaston ja kunkin vuoden osalta;

vii)

tiedot suoritusvaraukseen liittyvistä määrärahoista ERI-rahastoittain ja tapauksen mukaan alueluokittain eriteltyinä sekä määristä, joita ei oteta huomioon laskettaessa suoritusvarausta 20 artiklan mukaisesti;

b)

järjestelyt, joilla varmistetaan ERI-rahastojen täytäntöönpanon tehokkuus, muun muassa

i)

järjestelyt, joilla varmistetaan jäsenvaltioiden institutionaalisten puitteiden mukaisesti ERI-rahastojen sekä muiden unionin ja kansallisten rahoitusvälineiden sekä EIP:n rahoituksen välinen koordinointi;

ii)

tiedot, joita tarvitaan täydentävyyttä koskevien sääntöjen noudattamisen ennakkotarkastusta varten, sellaisina kuin ne on määritelty kolmannessa osassa;

iii)

yhteenveto, joka koskee 19artiklan ja liitteen XI mukaisesti sovellettavien ennakkoehtojen täyttymistä kansallisella tasolla sekä, jos sovellettavia ennakkoehtoja ei ole täytetty, toteutettavia toimenpiteitä, niiden täytäntöönpanosta vastaavia elimiä ja näiden toimenpiteiden toteutuksen aikataulua;

iv)

menetelmät ja mekanismit, joilla varmistetaan 21 artiklassa tarkoitetun tuloskehyksen toiminnan johdonmukaisuus;

v)

arviointi siitä, onko ohjelmien hallintoon ja valvontaan osallistuvien viranomaisten ja tapauksen mukaan tuensaajien hallinnollisia valmiuksia tarpeen vahvistaa, ja tarvittaessa yhteenveto tässä tarkoituksessa toteutettavista toimenpiteistä;

vi)

yhteenveto tuensaajien hallinnollisen taakan vähentämiseksi ohjelmissa suunnitelluista toimenpiteistä, mukaan lukien tätä koskeva ohjeellinen aikataulu;

c)

5 artiklassa tarkoitettua kumppanuusperiaatetta koskevat järjestelyt;

d)

ohjeellinen luettelo 5 artiklassa tarkoitetuista kumppaneista ja yhteenveto toteutetuista toimenpiteistä näiden kumppaneiden osallistumisen mahdollistamiseksi 5 artiklan mukaisesti sekä kumppaneiden asemasta kumppanuussopimuksen ja 52 artiklassa tarkoitetun edistymistä koskevan kertomuksen valmistelussa.

2.   Kumppanuussopimuksessa on ilmoitettava myös

a)

aluekehitystä koskeva yhdennetty lähestymistapa, jota tuetaan ERI-rahastoista, tai yhteenveto aluekehitystä koskevista yhdennetyistä lähestymistavoista, jotka perustuvat ohjelmien sisältöön ja joissa esitetään

i)

järjestelyt, joilla varmistetaan yhdennetty lähestymistapa käytettäessä ERI-rahastoja tiettyjen aluetasoa pienempien yksiköiden alueelliseen kehittämiseen, erityisesti 32, 33 ja 36 artiklaan liittyvät täytäntöönpanojärjestelyt, sekä periaatteet sellaisten kaupunkialueiden määrittelemiseksi, joilla kaupunkialueiden kestävää kehitystä koskevia yhdennettyjä toimenpiteitä on tarkoitus toteuttaa;

ii)

ERI-rahastojen mukaisen yhteistyön tärkeimmät painopistealueet ottaen tarvittaessa huomioon makroalue- ja merialuestrategiat;

iii)

tapauksen mukaan yhdennetty lähestymistapa vastattaessa köyhyydestä eniten kärsivien alueiden ja suurimmassa syrjinnän ja sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien kohderyhmien erityistarpeisiin kiinnittäen erityistä huomiota marginalisoituneisiin yhteisöihin, vammaisiin henkilöihin, pitkäaikaistyöttömiin sekä nuoriin, joilla ei ole työ- tai koulutuspaikkaa;

iv)

tapauksen mukaan yhdennetty lähestymistapa vastattaessa alueiden väestörakenteeseen liittyviin haasteisiin sekä sellaisten alueiden erityistarpeisiin, jotka kärsivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa tarkoitetuista vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista;

b)

järjestelyt, joilla varmistetaan ERI-rahastojen täytäntöönpanon tehokkuus, muun muassa nykyisten sähköisten tiedonvaihtojärjestelmien arviointi ja yhteenveto suunnitelluista toimenpiteistä, joiden avulla kaikki tiedonvaihto tuensaajien ja ohjelmien hallinnosta ja valvonnasta vastaavien viranomaisten välillä voidaan asteittain toteuttaa sähköisesti.

16 artikla

Kumppanuussopimuksen hyväksyminen ja muuttaminen

1.   Komissio arvioi kumppanuussopimuksen yhdenmukaisuuden tämän asetuksen kanssa ottamalla huomioon tarvittaessa kansallisen uudistusohjelman ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetut asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetut asiaankuuluvat neuvoston suositukset samoin kuin ohjelmien ennakkoarvioinnit, ja esittää huomautuksia kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jäsenvaltio on toimittanut kumppanuussopimuksensa. Kyseisen jäsenvaltion on toimitettava kaikki tarpeelliset lisätiedot ja tarvittaessa tarkistettava kumppanuussopimusta.

2.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen 15 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamisalaan kuuluvien kumppanuussopimuksen osien hyväksymisestä silloin, kun jäsenvaltio on soveltanut 96 artiklan 8 kohdan säännöksiä, niiden osien osalta, jotka 96 artiklan 10 kohdan nojalla edellyttävät komission päätöstä, viimeistään neljän kuukauden kuluttua päivästä, jona jäsenvaltio on toimittanut kumppanuussopimuksensa, edellyttäen, että komission mahdollisesti esittämät huomautukset on otettu riittävällä tavalla huomioon. Kumppanuussopimus tulee voimaan aikaisintaan 1 päivänä tammikuuta 2014.

3.   Komissio laatii viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 kertomuksen kumppanuussopimus- ja ohjelmaneuvottelujen tuloksista ja sisällyttää siihen kunkin jäsenvaltion osalta tärkeimpiä kysymyksiä koskevan katsauksen. Tämä kertomus toimitetaan yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle.

4.   Jos jäsenvaltio ehdottaa muutoksen tekemistä kumppanuussopimuksen sellaisiin osiin, jotka kuuluvat 2 kohdassa tarkoitetun komission päätöksen soveltamisalaan, komissio toteuttaa 1 kohdan mukaisen arvioinnin ja antaa tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen muutoksen hyväksymisestä kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona jäsenvaltio on toimittanut muutosehdotuksen.

5.   Jos jäsenvaltio muuttaa kumppanuussopimuksen sellaisia osia, jotka eivät kuulu 2 kohdassa tarkoitetun komission päätöksen soveltamisalaan, sen on ilmoitettava siitä komissiolle yhden kuukauden kuluessa päivästä, jona muutoksen tekemistä koskeva päätös on tehty.

17 artikla

Tarkistetun kumppanuussopimuksen hyväksyminen rahastokohtaisen asetuksen voimaantulon viivästyessä

1.   Jos sovelletaan 14 artiklan 5 kohtaa, kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle tarkistettu kumppanuussopimus, joka sisältää kumppanuussopimuksesta puuttuvat osat asianomaisen ERI-rahaston osalta, kahden kuukauden kuluessa viivästyneen rahastokohtaisen asetuksen voimaantulopäivästä.

2.   Komissio arvioi tarkistetun kumppanuussopimuksen yhdenmukaisuuden tämän asetuksen kanssa 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja antaa täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen tarkistetun kumppanuussopimuksen hyväksymisestä 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

III   LUKU

Temaattinen keskittäminen, ennakkoehdot ja tulosten tarkastelu

18 artikla

Temaattinen keskittäminen

Jäsenvaltioiden on keskitettävä tuki rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti toimenpiteisiin, joista saadaan eniten lisäarvoa älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian suhteen ottaen huomioon erityyppisiä alueita koskevat tärkeimmät alueelliset haasteet yhteisen strategiakehyksen mukaisesti, tarvittaessa kansallisissa uudistusohjelmissa määritellyt haasteet, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetut asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetut asiaankuuluvat neuvoston suositukset. Rahastokohtaisten sääntöjen mukaista temaattista keskittämistä koskevia säännöksiä ei sovelleta tekniseen tukeen.

19 artikla

Ennakkoehdot

1.   Jäsenvaltioiden on arvioitava institutionaalisten ja oikeudellisten puitteidensa mukaisesti sekä ohjelmien ja tarvittaessa kumppanuussopimuksen valmistelun yhteydessä, voidaanko rahastokohtaisissa säännöissä asetettuja ennakkoehtoja ja liitteessä XI olevassa II jaksossa asetettuja yleisiä ennakkoehtoja soveltaa niiden ohjelmien prioriteettien mukaisesti tavoiteltaviin erityistavoitteisiin, ja täyttyvätkö sovellettavat ennakkoehdot.

Ennakkoehtoja sovelletaan ainoastaan siltä osin ja sikäli kuin ne ovat 2 artiklan 33 alakohdassa säädetyn määritelmän mukaisia ohjelman prioriteettien mukaisesti tavoiteltavien erityistavoitteiden osalta. Sovellettavuuden arvioinnissa otetaan 2 artiklan 33 kohdassa säädetyn määritelmän soveltamista rajoittamatta tarvittaessa huomioon 4 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu suhteellisuusperiaate kohdennettavan tuen määrän osalta. Ennakkoehtojen täyttymisen arviointi rajoittuu rahastokohtaisissa säännöissä sekä liitteessä XI olevassa II jaksossa säädettyihin perusteisiin.

2.   Kumppanuussopimuksessa on esitettävä yhteenveto sovellettavien, kansallisella tasolla noudatettavien ennakkoehtojen täyttymistä koskevasta arviosta ja, niiden osalta, jotka eivät 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin mukaan täyty, kumppanuussopimuksen toimittamispäivänä, toteutettavista toimenpiteistä, niistä vastaava elimet ja niiden toteuttamisaikataulu. Kussakin ohjelmassa on määritettävä, mitkä asianomaisissa rahastokohtaisissa säännöissä asetetuista ennakkoehdoista ja liitteessä XI olevassa II jaksossa asetetuista yleisistä ennakkoehdoista ovat sovellettavissa ohjelmaan ja mitkä niistä 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella täyttyvät kumppanuussopimuksen ja ohjelmien toimittamispäivänä. Jos sovellettavat ennakkoehdot eivät täyty, ohjelmaan on sisällytettävä kuvaus toteutettavista toimenpiteistä, niistä vastaavista elimistä ja niiden toteuttamisaikataulusta. Jäsenvaltioiden on täytettävä nämä ennakkoehdot viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016 ja raportoitava niiden täyttymisestä viimeistään vuonna 2017 annettavassa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa 50 artiklan 4 kohdan mukaisesti tai vuonna 2017 annettavassa edistymistä koskevassa kertomuksessa 52 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

3.   Komissio arvioi jäsenvaltion ennakkoehtojen sovellettavuudesta ja sovellettavien ennakkoehtojen täyttymisestä toimittamien tietojen johdonmukaisuutta ja riittävyyttä tehdessään ohjelmia ja tarvittaessa kumppanuussopimusta koskevan arvioinnin.

Komission suorittamassa sovellettavuuden arvioinnissa otetaan tarvittaessa 4 artiklan 5 kohdan mukaisesti huomioon suhteellisuusperiaate kohdennettavan tuen määrän suhteen. Komission suorittama ennakkoehtojen täyttymisen arviointi rajoittuu rahastokohtaisissa säännöissä sekä liitteessä XI olevassa II jaksossa vahvistettuihin perusteisiin, ja siinä otetaan huomioon kansallinen ja alueellinen toimivalta päättää yksittäisistä ja asianmukaisista toimenpiteistä, strategioiden sisältö mukaan lukien.

4.   Jos komissio ja jäsenvaltio eivät ole yksimielisiä ennakkoehdon sovellettavuudesta ohjelman mukaisten prioriteettien erityistavoitteeseen tai ennakkoehdon täyttymisestä, komissio asiana on osoittaa sekä 2 artiklan 33 alakohdan mukaisen määritelmän mukaisen sovellettavuus että ennakkoehtojen täyttymättömyys.

5.   Komissio voi ohjelmaa hyväksyessään päättää keskeyttää tämän ohjelman asiaankuuluvaan prioriteettiin liittyvät välimaksut kokonaisuudessaan tai osittain, kunnes 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on saatettu hyväksyttävällä tavalla päätökseen, jos se on tarpeen, jotta kyseisen prioriteetin erityistavoitteiden saavuttamisen tehokkuudelle ja vaikuttavuudelle ei koituisi merkittävää haittaa. Jos ohjelmien toimittamispäivänä täyttämättä olevan sovellettavan ennakkoehdon täyttämiseen tarkoitettuja toimenpiteitä ei ole toteutettu 2 kohdassa vahvistettuun määräaikaan mennessä, komissiolla on peruste asianomaisen ohjelman kyseessä oleville prioriteeteille maksettavien välimaksujen keskeyttämiseen. Molemmissa tapauksissa keskeyttämisen on oltava laajuudeltaan oikeasuhteista ottaen huomioon toteutettavat toimenpiteet ja vaarassa olevat varat.

6.   Edellä olevaa 5 kohtaa ei sovelleta, jos komissio ja jäsenvaltio ovat yksimielisiä siitä, että ennakkoehto ei ole sovellettavissa tai että sovellettava ennakkoehto on täyttynyt, mistä osoituksena on ohjelman tai kumppanuussopimuksen hyväksyminen, tai jos komissio ei ole esittänyt huomautuksia 60 päivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun asianomaisen kertomuksen toimittamisesta.

7.   Komissio lopettaa viipymättä prioriteetille maksettavien välimaksujen keskeytyksen, jos jäsenvaltio on saattanut päätökseen toimenpiteet, jotka liittyvät kyseiseen ohjelmaan sovellettavien ennakkoehtojen täyttämiseen, ja jotka olivat olleet täyttämättä komission tehdessä keskeytyspäätöksen. Komissio lopettaa keskeytyksen viipymättä myös, jos kyseinen ennakkoehto ei enää ole sovellettavissa kyseiseen prioriteettiin liittyvän ohjelman muutoksen johdosta.

8.   Edellä olevaa 1–7 kohtaa ei sovelleta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen ohjelmiin.

20 artikla

Suoritusvaraus

Suoritusvaraus on 6 prosenttia EAKR:lle, ESR:lle ja koheesiorahastolle tämän asetuksen 89 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisesti kohdennetuista sekä maaseuturahastolle ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta annettavan asetuksen mukaisen yhteistyössä toteutettavan hallinnon piirissä rahoitetuille toimenpiteille kohdennetuista varoista,. Suoritusvaraus vahvistetaan kumppanuussopimuksessa ja ohjelmissa ja kohdennetaan yksittäisiin prioriteetteihin tämän asetuksen 20 artiklan mukaisesti.

Seuraavia varoja ei oteta huomioon suoritusvarausta laskettaessa:

a)

ESR-asetuksen 18 artiklan mukaisessa toimenpideohjelmassa määritellylle nuorisotyöllisyysaloitteelle kohdennetut varat;

b)

komission aloitteesta annettavaan tekniseen tukeen kohdennettavat varat;

c)

yhteisen maatalouspolitiikan ensimmäisestä pilarista maaseuturahastolle asetuksen (EU) N:o 1307/2013 7 artiklan 2 kohdan ja 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti siirrettävät varat;

d)

maaseuturahastoon neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 10 b, 136 ja 136 b artiklan mukaisesti kalenterivuosien 2013 ja 2014 osalta siirrettävät varat;

e)

Verkkojen Eurooppa -välineelle koheesiorahastosta tämän asetuksen 92 artiklan 6 kohdan mukaisesti siirrettävät varat;

f)

vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastoon tämän asetuksen 92 artiklan 7 kohdan mukaisesti siirrettävät varat;

g)

kaupunkialueiden kestävän kehityksen alan innovatiivisille toimenpiteille tämän asetuksen 92 artiklan 8 kohdan mukaisesti siirrettävät varat.

21 artikla

Tulosten tarkastelu

1.   Komissio tarkastelee yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa ohjelmien tuloksia kussakin jäsenvaltiossa vuonna 2019, jäljempänä 'tulosten tarkastelu', ottaen huomioon asiaankuuluvissa ohjelmissa esitetyn tuloskehyksen. Tuloskehyksen vahvistamismenetelmä esitetään liitteessä II.

2.   Tuloste tarkastelussa arvioidaan ohjelmien välitavoitteiden saavuttamista prioriteeteittain jäsenvaltioiden vuonna 2019 toimittamassa vuosittaisessa täytäntöönpanokertomuksessa esitettyjen tietojen ja arviointien perusteella.

22 artikla

Tuloskehyksen soveltaminen

1.   Suoritusvaraus on 5–7 prosenttia ohjelman kullekin prioriteetille kohdennetuista varoista, lukuun ottamatta yksinomaan tekniseen tukeen liittyviä ja 39 artiklan mukaisesti rahoitusvälineitä koskeviin ohjelmiin liittyviä prioriteetteja. ERI-rahastoittain ja alueluokittain kohdennetun suoritusvarauksen kokonaismäärä on 6 prosenttia. Suoritusvarausta vastaavat määrät eritellään ohjelmissa prioriteetin ja soveltuvin osin ERI-rahaston ja alueluokan mukaan.

2.   Vuonna 2019 tehtävän tulosten tarkastelun perusteella komissio antaa kahden kuukauden kuluessa vuonna 2019 toimitetun vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen vastaanottamisesta täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen, jossa se määrittää kunkin ERI-rahaston ja jäsenvaltion osalta ohjelmat ja prioriteetit, joiden välitavoitteet on saavutettu, eritellen nämä tiedot ERI-rahaston ja alueluokan mukaan silloin, kun prioriteetti kattaa useampia ERI-rahastoja tai alueluokkia.

3.   Suoritusvaraus kohdennetaan ainoastaan ohjelmille ja prioriteeteille, joiden välitavoitteet on saavutettu. Kun prioriteetin välitavoitteet on saavutettu, sille vahvistettu suoritusvaraus on katsottava lopullisesti kohdennetuksi komission 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen perusteella.

4.   Jos prioriteettien välitavoitteita ei ole saavutettu, jäsenvaltioiden on kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen tekemisestä ehdotettava suoritusvarauksen vastaavan määrän uudelleen kohdentamista prioriteeteille, jotka on mainittu komission 2 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä, sekä muita suoritusvarauksen uudelleen kohdentamisesta aiheutuvia muutoksia ohjelmaan.

Komissio hyväksyy kyseisten ohjelmien muuttamisen 30 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti. Jos jäsenvaltio ei toimita 50 artiklan 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuja tietoja, kyseisten ohjelmien tai prioriteettien suoritusvarausta ei kohdenneta kyseisiin ohjelmiin tai prioriteetteihin.

5.   Jäsenvaltion ehdotuksen suoritusvarauksen uudelleen kohdentamiseksi on oltava temaattisen keskittämisen vaatimusten ja tässä asetuksessa ja rahastokohtaisissa säännöissä vahvistettujen vähimmäismäärien mukainen. Edellä säädetystä poiketen jäsenvaltio voi ehdottaa suoritusvarauksen uudelleen kohdentamista, joka ei ole edellä mainittujen vaatimusten ja vähimmäismäärien mukainen, jos yhden tai useamman kyseisiin vaatimuksiin tai vähimmäismääriin liittyvän prioriteetin välitavoitteita ei ole saavutettu.

6.   Jos prioriteetin tulosten tarkastelusta käy ilmi, että asianomaisen prioriteetin tuloskehyksessä määritellyt välitavoitteet ovat merkittävässä määrin jääneet saavuttamatta ainoastaan taloudellisten indikaattorien, tuotosindikaattorien ja täytäntöönpanon avainkohtien osalta ja että tämä johtuu sellaisista selkeästi osoitetuista täytäntöönpanon puutteista, joista komissio on aiemmin ilmoittanut 50 artiklan 8 kohdan mukaisesti kyseisen jäsenvaltion kanssa käytyjen tiiviiden neuvottelujen jälkeen, eikä jäsenvaltio ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä tällaisten puutteiden korjaamiseksi, komissio voi aikaisintaan viiden kuukauden kuluttua kyseistä ilmoituksesta keskeyttää ohjelman prioriteetin välimaksut kokonaan tai osittain rahastokohtaisissa säännöissä vahvistetun menettelyn mukaisesti.

Komissio lopettaa viipymättä välimaksujen keskeytyksen, jos jäsenvaltio on toteuttanut tarvittavat korjaavat toimenpiteet. Jos korjaavat toimenpiteet koskevat määrärahojen siirtoa muihin ohjelmiin tai prioriteetteihin, joiden välitavoitteet on saavutettu, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä kyseisten ohjelmien tarvittavan muutoksen 30 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Mainitusta 30 artiklan 2 kohdasta poiketen komissio päättää tällaisessa tapauksessa muutoksesta viimeistään kaksi kuukautta sen jälkeen, kun jäsenvaltio on esittänyt muutosta koskevan pyyntönsä.

7.   Jos komissio toteaa ohjelman lopullisen täytäntöönpanokertomuksen tarkastelun perusteella, että tuloskehyksessä asetetut tavoitteet ovat merkittävässä määrin jääneet saavuttamatta ainoastaan taloudellisten indikaattorien, tuotosindikaattorien ja täytäntöönpanon avainkohtien osalta ja että tämä johtuu selkeästi osoitetuista täytäntöönpanon heikkouksista, joista komissio on aiemmin ilmoittanut 50 artiklan 8 kohdan mukaisesti kyseisen jäsenvaltion kanssa käytyjen tiiviiden neuvottelujen jälkeen, ja jäsenvaltio ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä tällaisten heikkouksien korjaamiseksi, komissio voi sen estämättä, mitä 85 artiklassa säädetään, tehdä rahoitusoikaisuja kyseisten prioriteettien osalta rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Rahoitusoikaisuja tehdessään komissio ottaa huomioon – noudattaen samalla asiaankuuluvasti suhteellisuusperiaatetta – käyttöasteen ja tavoitteiden saavuttamatta jäämiseen vaikuttaneet ulkoiset tekijät.

Rahoitusoikaisuja ei sovelleta, jos tavoitteiden saavuttamatta jääminen johtuu sosioekonomisten tai ympäristötekijöiden vaikutuksesta, merkittävistä muutoksista asianomaisen jäsenvaltion talous- tai ympäristöolosuhteissa tai ylivoimaisista esteistä, jotka vaikuttavat merkittävästi kyseisten prioriteettien täytäntöönpanoon.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 149 artiklan mukaisesti sellaisten yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta, jotka koskevat sovellettavan rahoitusoikaisun tason määrittämisperusteita.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset järjestelyt sen varmistamiseksi, että sovelletaan yhtenäistä lähestymistapaa, kun tuloskehyksessä määritellään kunkin prioriteetin välitavoitteita ja tavoitteita ja kun arvioidaan näiden välitavoitteiden ja tavoitteiden toteutumista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

IV   LUKU

Talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan liittyvät toimenpiteet

23 artikla

Toimenpiteet, joilla ERI-rahastojen vaikuttavuus kytketään talouden tehokkaaseen ohjaukseen ja hallintaan

1.   Komissio voi pyytää jäsenvaltiota tarkastelemaan uudelleen kumppanuussopimustaan ja asiaankuuluvia ohjelmiaan ja esittämään niihin muutoksia, kun tämä on tarpeen asiaankuuluvien neuvoston suositusten täytäntöönpanon tukemiseksi tai ERI-rahastojen kasvu- ja kilpailukykyvaikutusten maksimoimiseksi jäsenvaltioissa, jotka saavat rahoitustukea.

Tällainen pyyntö voidaan tehdä seuraavia tarkoituksia varten:

a)

kyseiselle jäsenvaltiolle osoitetun, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan nojalla hyväksytyn maakohtaisen suosituksen ja mainitun perussopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetun neuvoston asianomaisen suosituksen täytäntöönpanon tukeminen;

b)

kyseiselle jäsenvaltiolle osoitetun, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1176/2011 (29) 7 artiklan 2 kohdan tai 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettujen neuvoston asiaankuuluvien suositusten täytäntöönpanon tukeminen, edellyttäen että näiden muutosten katsotaan olevan tarpeen makrotalouden epätasapainon korjaamiseksi; tai

c)

käytettävissä olevien ERI-rahastojen kasvu- ja kilpailukykyvaikutusten maksimointi, jos jäsenvaltio täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

i)

sen saataville on asetettu unionin rahoitustukea neuvoston asetuksen (EU) N:o 407/2010 (30) mukaisesti;

ii)

sen saataville on asetettu rahoitustukea neuvoston asetuksen (EY) N:o 332/2002 (31) mukaisesti;

iii)

sen saataville on asetettu rahoitustukea ja tämä rahoitustuki toimii laukaisevana tapahtumana, joka johtaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 472/2013 (32) tarkoitetun makrotalouden sopeutusohjelman käynnistämiseen tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan 1 kohdan mukaisen neuvoston päätöksen tekemiseen.

Toisen alakohdan b alakohdassa kunkin edellytyksen on katsottava täyttyvän, jos tällaista rahoitustukea on saatettu jäsenvaltion saataville ennen 21. joulukuuta 2013 tai sen jälkeen ja jos rahoitustukea on edelleen sen saatavilla.

2.   Komission jäsenvaltiolle 1 kohdan mukaisesti esittämä pyyntö on perusteltava viittaamalla tapauksen mukaan tarpeeseen tukea asiaankuuluvien suositusten täytäntöönpanoa tai maksimoida ERI-rahastojen kasvu- ja kilpailukykyvaikutukset, ja siinä on ilmoitettava ohjelmat tai prioriteetit, joihin komissio katsoo pyynnön liittyvän, sekä odotettujen muutosten luonne. Tällaista pyyntöä ei voida esittää ennen vuotta 2015 tai vuoden 2019 jälkeen, eikä sitä voida esittää samoista ohjelmista kahtena peräkkäisenä vuotena.

3.   Jäsenvaltion on toimitettava vastauksensa 1 kohdassa tarkoitettuun pyyntöön kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ja esitettävä välttämättöminä pitämänsä kumppanuussopimuksen ja ohjelmien muutokset sekä näiden muutosten perustelut ja ilmoitettava, mitkä ohjelmat ovat kyseessä, ja kuvattava pääpiireittäin, millaisia ehdotetut muutokset ovat luonteeltaan ja miten niiden odotetaan vaikuttavan suositusten täytäntöönpanoon ja ERI-rahastojen käyttöön. Komissio esittää tarvittaessa huomautuksensa kuukauden kuluessa tämän vastauksen vastaanottamisesta.

4.   Jäsenvaltion on toimitettava ehdotus kumppanuussopimuksen ja asiaankuuluvien ohjelmien muuttamisesta kahden kuukauden kuluessa 3 kohdassa tarkoitetun vastauksen toimittamispäivästä.

5.   Jos komissio ei ole toimittanut huomautuksia tai jos se katsoo, että sen toimittamat huomautukset on otettu asianmukaisesti huomioon, se antaa päätöksen, jolla hyväksytään kumppanuussopimuksen ja asiaankuuluvien ohjelmien muutokset, ilman aiheetonta viivytystä ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun jäsenvaltio on toimittanut ne 3 kohdan mukaisesti.

6.   Jos jäsenvaltio ei toteuta tuloksellisia toimenpiteitä 1 kohdan mukaisesti tehdyn komission pyynnön johdosta 3 ja 4 kohdassa vahvistetuissa määräajoissa, komissio voi kolmen kuukauden kuluessa 3 kohdassa tarkoitettujen huomautustensa antamisesta tai jäsenvaltion 4 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen jättämisestä ehdottaa neuvostolle, että se keskeyttää kyseisten ohjelmien tai prioriteettien maksut osittain tai kokonaisuudessaan. Ehdotuksessaan komissio esittää perustelut sille toteamukselle, että jäsenvaltio ei ole toteuttanut tuloksellisia toimenpiteitä. Ehdotusta laatiessaan komissio ottaa huomioon kaikki asiaan liittyvät tiedot ja tarkastelee asianmukaisesti kaikkia näkökohtia ja näkemyksiä, jotka ovat tulleet esille tai jotka on esitetty 15 kohdan mukaisessa jäsennellyssä vuoropuhelussa.

Neuvosto päättää kyseisestä ehdotuksesta täytäntöönpanosäädöksellä. Tätä täytäntöönpanosäädöstä sovelletaan ainoastaan sen hyväksymisen jälkeen toimitettuihin maksupyyntöihin.

7.   Edellä 5 kohdassa tarkoitetun maksujen keskeytyksen on oltava laajuudeltaan ja tasoltaan oikeasuhteinen ja vaikuttava, ja siinä on noudatettava tasapuolista kohtelua jäsenvaltioiden välillä ja otettava erityisesti huomioon keskeytyksen vaikutus kyseisen jäsenvaltion talouteen. Keskeytettävät ohjelmat on määritettävä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetussa pyynnössä esitettyjen tarpeiden perusteella.

Maksujen keskeytys saa koskea enintään 50 prosenttia kunkin kyseessä olevan ohjelman maksuista. Päätöksessä voidaan säätää keskeytyksen tason korottamisesta aina 100 prosenttiin maksuista, jos jäsenvaltio ei toteuta tuloksellisia toimenpiteitä 1 kohdassa tarkoitetun pyynnön johdosta kolmen kuukauden kuluessa 6 kohdassa tarkoitetusta maksujen keskeytystä koskevasta päätöksestä.

8.   Jos jäsenvaltio on ehdottanut muutoksia kumppanuussopimukseen ja asiaankuuluviin ohjelmiin komission pyynnön mukaisesti, neuvosto päättää komission ehdotuksen perusteella maksujen keskeytyksen lopettamisesta.

9.   Komissio tekee neuvostolle ehdotuksen siitä, että neuvosto keskeyttää jäsenvaltion ohjelmien sitoumukset tai maksut osittain tai kokonaisuudessaan, jos

a)

neuvosto katsoo Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 8 kohdan tai 126 artiklan 11 kohdan mukaisesti, että jäsenvaltio ei ole toteuttanut tuloksellisia toimia liiallisen alijäämänsä korjaamiseksi;

b)

neuvosto hyväksyy kaksi peräkkäistä suositusta samassa liiallista epätasapainoa koskevassa menettelyssä asetuksen (EU) N:o 1176/2011 8 artiklan 3 kohdan mukaisesti sillä perusteella, että, jäsenvaltio on toimittanut riittämättömän korjaavan suunnitelman;

c)

neuvosto hyväksyy samassa liiallista epätasapainoa koskevassa menettelyssä asetuksen (EU) N:o 1176/2011 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaksi peräkkäistä päätöstä, joissa todetaan, että jäsenvaltio ei ole toteuttanut suositeltuja korjaavia toimia;

d)

komissio toteaa, ettei jäsenvaltio ole toteuttanut toimenpiteitä pannakseen täytäntöön asetuksessa (EU) N:o 407/2010 tai asetuksessa (EY) N:o 332/2002 tarkoitetun sopeutusohjelman, ja sen seurauksena päättää olla antamatta lupaa tälle jäsenvaltiolle myönnetyn rahoitustuen maksamiseen;

e)

neuvosto päättää, että jäsenvaltio ei ole noudattanut asetuksen (EU) N:o 472/2013 7 artiklassa tarkoitettua makrotalouden sopeutusohjelmaa tai toteuttanut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytyssä neuvoston päätöksessä pyydettyjä toimenpiteitä.

Ehdotustaan laatiessaan komissio ottaa huomioon 11 kohdan säännökset ja kaikki asiaan liittyvät tiedot sekä tarkastelee asianmukaisesti kaikkia näkökohtia ja näkemyksiä, jotka ovat tulleet esille tai jotka on esitetty 15 kohdan mukaisessa jäsennellyssä vuoropuhelussa.

Etusija on annettava sitoumusten keskeytykselle: maksut on keskeytettävä ainoastaan, kun pyritään toimien toteuttamiseen välittömästi ja kun vaatimuksia on merkittävästi laiminlyöty. Maksujen keskeytystä sovelletaan kyseisten ohjelmien sellaisiin maksupyyntöihin, jotka on toimitettu keskeyttämistä koskevan päätöksen tekopäivän jälkeen.

10.   Neuvoston katsotaan hyväksyneen 9 kohdassa tarkoitettu sitoumusten keskeytystä koskevan komission ehdotuksen, jollei se yhden kuukauden kuluessa komission ehdotuksen toimittamisesta hyväksy täytäntöönpanosäädöksellä päätöstä hylätä ehdotusta määräenemmistöllä. Sitoumusten keskeytystä sovelletaan ERI-rahastoista kyseisille jäsenvaltiolle annettuihin sitoumuksiin keskeytyspäätöstä seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta alkaen.

Neuvosto hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen 9 kohdassa tarkoitetusta maksujen keskeytystä koskevasta komission ehdotuksesta.

11.   Edellä 10 kohdassa tarkoitetun sitoumusten tai maksujen keskeytyksen on oltava laajuudeltaan ja tasoltaan oikeasuhteinen, ja siinä on noudatettava tasapuolista kohtelua jäsenvaltioiden välillä ja otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion taloudellinen ja sosiaalinen tilanne, erityisesti kyseisen jäsenvaltion työttömyysaste unionin keskiarvoon verrattuna ja keskeytyksen vaikutus jäsenvaltion talouteen. Erityisesti on otettava huomioon keskeytyksen vaikutus sellaisiin ratkaisevan tärkeisiin ohjelmiin, joilla pyritään puuttumaan epäsuotuiseen taloudelliseen tai sosiaaliseen tilanteeseen.

Liitteessä II esitetään yksityiskohtaiset säännökset keskeytysten laajuuden ja tason määrittämiseksi.

Sitoumusten keskeytykseen sovelletaan alempaa seuraavista enimmäismääristä:

a)

enintään 50 prosenttia ERI-rahastojen seuraavan varainhoitovuoden sitoumuksista, kun kyseessä on ensimmäinen 9 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn liittyvä laiminlyönti ja enintään 25 prosenttia ERI-rahastojen seuraavan varainhoitovuoden sitoumuksista, kun kyseessä on ensimmäinen 9 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu liiallista epätasapainoa koskevaan menettelyyn sisältyvään korjaussuunnitelmaan liittyvä laiminlyönti tai 9 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettu liiallista epätasapainoa koskevaan menettelyyn liittyvä suositeltujen korjaavien toimien laiminlyönti.

Keskeytyksen tasoa nostetaan asteittain laiminlyönnin vakavuuden mukaisesti enimmillään 100 prosenttiin ERI-rahastojen seuraavan varainhoitovuoden sitoumuksista, kun on kyse liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä, ja enimmillään 50 prosenttiin ERI-rahastojen seuraavan varainhoitovuoden sitoumuksista, kun on kyse liiallista epätasapainoa koskevasta menettelystä.

b)

enintään 0,5 prosenttia nimellisestä BKT:stä, kun kyseessä on ensimmäinen 9 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn liittyvä laiminlyönti, ja enintään 0,25 prosenttia nimellisestä BKT:stä, kun kyseessä on ensimmäinen 9 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu liiallista epätasapainoa koskevaan menettelyyn sisältyvään korjaussuunnitelmaan liittyvä laiminlyönti tai 9 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettu liiallista epätasapainoa koskevaan menettelyyn liittyvä suositeltujen korjaavien toimien laiminlyönti.

Jos 9 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettu korjaaviin toimiin liittyvä laiminlyönti jatkuu edelleen, enimmäismääräistä BKT-prosenttiosuutta korotetaan asteittain seuraavasti:

enintään 1 prosenttiin nimellisestä BKT:stä, kun kyseessä on jatkuva 9 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu liiallisia alijäämiä koskevaan menettelyyn liittyvä laiminlyönti; ja

enintään 0,5 prosenttia nimellisestä BKT:stä laiminlyönnin vakavuuden mukaisesti, kun kyseessä on jatkuva 9 kohdan ensimmäisen alakohdan b tai c alakohdassa tarkoitettu liiallista epätasapainoa koskevaan menettelyyn liittyvä laiminlyönti;

c)

enintään 50 prosenttia ERI-rahastojen seuraavan varainhoitovuoden sitoumuksista tai enintään 0,5 prosenttia nimellisestä BKT:stä, kun kyseessä on ensimmäinen 9 kohdan ensimmäisen alakohdan d ja e alakohdassa tarkoitettu laiminlyönti.

Määritettäessä keskeytyksen tasoa tai päätettäessä, keskeytetäänkö sitoumuksia vai maksuja, otetaan huomioon, missä täytäntöönpanovaiheessa ohjelma on, ja erityisesti, kuinka paljon aikaa jäisi varojen käyttöön sen jälkeen, kun keskeytetyt sitoumukset on budjetoitu uudelleen.

12.   Rajoittamatta 86–88 artiklassa vahvistettujen vapauttamissääntöjen soveltamista komissio lopettaa viipymättä sitoumusten tai maksujen keskeytyksen, jos

a)

liiallisia alijäämiä koskeva menettely jätetään lepäämään neuvoston asetuksen (EY) N:o 1467/97 (33) 9 artiklan mukaisesti tai neuvosto on päättänyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 12 kohdan mukaisesti kumota liiallisen alijäämään olemassaoloa koskevan päätöksen;

b)

neuvosto on hyväksynyt kyseisen jäsenvaltion toimittaman korjaavan suunnitelman asetuksen (EU) N:o 1176/2011 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai liiallista epätasapainoa koskeva menettely jätetään lepäämään mainitun asetuksen 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti tai neuvosto on päättänyt liiallista epätasapainoa koskevan menettelyn mainitun asetuksen 11 artiklan mukaisesti;

c)

komissio on todennut, että kyseinen jäsenvaltio toteuttanut riittävät toimenpiteet toteuttaakseen asetuksen (EU) N:o 472/2013 7 artiklassa tarkoitetun makrotalouden sopeutusohjelman tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdyssä neuvoston päätöksessä pyydetyt toimenpiteet.

Sitoumusten keskeytyksen lopettamisen yhteydessä komissio budjetoi keskeytetyt sitoumukset uudelleen neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 8 artiklan mukaisesti.

Neuvosto tekee komission ehdotuksesta päätöksen maksujen keskeytyksen lopettamisesta, jos ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt sovellettavat edellytykset täyttyvät.

13.   Edellä olevia 6–12 kohtaa ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, mikäli sitoumusten tai maksujen keskeytys liittyy 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan ja c kohdan iii alakohdan tai 9 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b tai d alakohdan soveltamisalaan kuuluviin asioihin.

14.   Tätä artiklaa ei sovelleta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen ohjelmiin.

15.   Komissio tiedottaa Euroopan parlamentille tämän artiklan täytäntöönpanosta. Erityisesti komissio ilmoittaa viipymättä Euroopan parlamentille, kun jokin 6 kohdassa tai 9 kohdan ensimmäisen alakohdan a–e alakohdassa säädetty edellytys täyttyy jonkin jäsenvaltion osalta, ja esittää yksityiskohtaista tietoa ERI-rahastoista ja ohjelmista, joihin sitoumusten tai maksujen keskeytystä voitaisiin soveltaa.

Euroopan parlamentti voi pyytää komission käymään jäsenneltyä vuoropuhelua tämän artiklan soveltamisesta ja erityisesti ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen välittämisestä.

Komissio toimittaa sitoumusten tai maksujen keskeytystä koskevan ehdotuksen tai tällaisen keskeytyksen lopettamista koskevan ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle heti ehdotuksen hyväksymisen jälkeen. Euroopan parlamentti voi pyytää komissiota selittämään ehdotuksensa perusteet.

16.   Komissio tarkastelee vuonna 2017 uudelleen tämän artiklan soveltamista. Se laatii tätä varten kertomuksen, jonka se toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

17.   Jos unionin sosiaalinen tai taloudellinen tilanne muuttuu merkittävästi, komissio voi tehdä ehdotuksen tämän artiklan soveltamisen tarkastelemiseksi uudelleen tai Euroopan parlamentti tai neuvosto voi pyytää komissiota esittämään tällaisen ehdotuksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 225 tai 241 artiklan mukaisesti.

24 artikla

Tilapäisistä talousarviovaikeuksista kärsivien jäsenvaltioiden maksujen korottaminen

1.   Välimaksuja ja loppumaksuja voidaan jäsenvaltion pyynnöstä korottaa siten, että ne ovat 10 prosenttiyksikköä suuremmat kuin kullekin EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston prioriteetille tai kullekin maaseuturahaston sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston toimenpiteelle vahvistettu osarahoitusosuus. Jos jäsenvaltio täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä 21. joulukuuta 2013 jälkeen, korotettua osuutta, joka ei voi suurempi kuin 100 prosenttia, sovelletaan tämän jäsenvaltion maksupyyntöihin, jotka koskevat ajanjaksoa 30 päivään kesäkuuta 2016 saakka:

a)

jäsenvaltio saa unionilta lainan neuvoston asetuksen (EU) N:o 407/2010 mukaisesti;

b)

jäsenvaltio saa asetuksen (EY) N:o 332/2002 mukaista keskipitkän ajan rahoitustukea, jonka ehtona on makrotalouden sopeutusohjelman toteuttaminen;

c)

jäsenvaltion saataville on asetettu rahoitustukea, jonka ehtona on asetuksessa (EU) N:o 472/2013 tarkoitetun makrotalouden sopeutusohjelman toteuttaminen.

Tätä kohtaa ei sovelleta Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan asetuksen mukaisiin ohjelmiin.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, välimaksuina ja loppumaksuina maksettu unionin tuki ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin julkinen tuki tai EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston osalta kullekin prioriteetille tai maaseuturahaston sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta kullekin toimenpiteelle ERI-rahastoista myönnetyn tuen enimmäismäärä, joka vahvistetaan komission antamassa ohjelman hyväksymistä koskevassa päätöksessä.

3.   Komissio tarkastelee 1 ja 2 kohdan soveltamista ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016 kertomuksen, joka sisältää sen tekemän arvioinnin sekä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

25 artikla

Tilapäisistä talousarviovaikeuksista kärsivien jäsenvaltioiden teknisen tuen hallinto

1.   Tilapäisistä talousarviovaikeuksista kärsivän, 24 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttävän jäsenvaltion pyynnöstä 59 artiklassa säädetyt, rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti kohdennetut varat voidaan yhteisymmärryksessä komission kanssa siirtää komission aloitteesta annettavaan tekniseen tukeen kyseistä jäsenvaltiota koskevien toimenpiteiden toteuttamiseksi 58 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan k alakohdan mukaisesti suoran tai välillisen hallinnon avulla.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen varojen on oltava täydentäviä niihin määriin nähden, jotka on vahvistettu rahastokohtaisissa säännöissä asetettujen komission aloitteesta annettavan teknisen tuen enimmäismäärien mukaisesti. Jos rahastokohtaisissa säännöissä on asetettu jäsenvaltion aloitteesta annettavan teknisen tuen enimmäismäärä, siirrettävä määrä on otettava huomioon tämän enimmäismäärän noudattamista koskevissa laskelmissa.

3.   Jäsenvaltio voi pyytää 2 kohdassa tarkoitettua siirtoa kalenterivuodeksi, jona se täyttää 24 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, viimeistään 31 päivänä tammikuuta sinä vuonna, jona siirto on määrä tehdä. Pyynnön mukana on oltava ehdotus yhden tai useamman sellaisen ohjelman muuttamiseksi, josta siirto on määrä tehdä. Vastaavat muutokset on tehtävä 30 artiklan 2 kohdan mukaisesti kumppanuussopimukseen, jossa on esitettävä komissiolle kunakin vuonna siirrettävä kokonaismäärä.

Jos jäsenvaltio täyttää 24 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset 1 päivänä tammikuuta 2014, se voi toimittaa tätä vuotta koskevan pyynnön samanaikaisesti kumppanuussopimuksensa kanssa, jossa esitetään komission aloitteesta annettavaan tekniseen tukeen siirrettävä määrä.

III   OSASTO

OHJELMATYÖ

I   LUKU

ERI-rahastoja koskevat yleiset säännökset

26 artikla

Ohjelmien valmistelu

1.   ERI-rahastot on pantava täytäntöön ohjelmien välityksellä kumppanuussopimuksen mukaisesti. Kunkin ohjelman on katettava 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välinen ajanjakso.

2.   Ohjelman laatii jäsenvaltio tai sen nimeämä viranomainen yhteistyössä 5 artiklassa tarkoitettujen kumppaneiden kanssa. Jäsenvaltioiden on laadittava ohjelmat yleisöön nähden avoimia menettelyjä institutionaalisten ja oikeudellisten puitteidensa mukaisesti.

3.   Jäsenvaltiot ja komissio toimivat yhteistyössä varmistaakseen, että ERI-rahastojen ohjelmien ja myös rahastojen useista rahastosta rahoitettavien ohjelmien valmistelua ja täytäntöönpanoa koordinoidaan tehokkaasti noudattaen suhteellisuusperiaatetta.

4.   Jäsenvaltioiden on toimitettava ohjelmat komissiolle kolmen kuukauden kuluessa kumppanuussopimuksen toimittamisesta. Euroopan alueelliseen yhteistyöhön liittyvät ohjelmat on toimitettava viimeistään 22. syyskuuta 2014. Kaikkien ohjelmien mukana on oltava 55 artiklassa säädetty ennakkoarviointi.

5.   Jos yksi tai useampi ERI-rahastojen rahastokohtaisista asetuksista tulee voimaan 22. helmikuuta 2014 alkavana ja 22. kesäkuuta 2014 päättyvänä aikana, siitä ERI-rahastosta tuettava ohjelma tai tuettavat ohjelmat, jota rahastokohtaisen asetuksen voimaantulon viivästyminen koskee, on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta tarkistetun kumppanuussopimukseen toimittamisesta.

6.   Jos yksi tai useampi ERI-rahastojen rahastokohtaisista asetuksista tulee voimaan 22. kesäkuuta 2014 jälkeen, siitä ERI-rahastosta tuettava ohjelma tai tuettavat ohjelmat, jota rahastokohtaisen asetuksen voimaantulon viivästyminen koskee, on toimitettava kolmen kuukauden kuluessa viivästyneen rahastokohtaisen asetuksen voimaantulopäivästä.

27 artikla

Ohjelmien sisältö

1.   Kussakin ohjelmassa on esitettävä strategia, jonka mukaisesti ohjelmalla edistetään älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevaa unionin strategiaa tämän asetuksen, rahastokohtaisten sääntöjen ja kumppanuussopimuksen sisällön mukaisesti.

Kunkin ohjelman on sisällettävä järjestelyt, joilla varmistetaan, että ERI-rahastojen ja toimenpiteiden täytäntöönpano on tehokasta, vaikuttavaa ja koordinoitua ja toimet, joilla pyritään siihen, että tuensaajien hallinnollinen taakka vähenee.

2.   Kussakin ohjelmassa on määriteltävä prioriteetit ja esitettävä erityistavoitteet, ERI-rahastoista saatavat tukimäärärahat ja vastaava kansallinen osarahoitus, mukaan lukien suoritusvaraukseen liittyvät määrät, joka voi olla julkista tai yksityistä rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

3.   Jos jäsenvaltiot ja alueet osallistuvat makroalue- tai merialuestrategioihin, asiaankuuluvassa ohjelmassa on ilmoitettava jäsenvaltion määrittelemien ohjelma-alueen tarpeiden mukaisesti, miten suunnitellut tukitoimet edistävät näitä strategioita.

4.   Kunkin prioriteetin osalta on esitettävä rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti indikaattorit ja vastaavat laadullisina ja määrällisinä ilmaistavat tavoitteet, joilla arvioidaan ohjelman täytäntöönpanon edistymistä tavoitteiden saavuttamisessa ja joita käytetään perustana seurannassa, arvioinnissa ja tulosten tarkastelussa. Näihin indikaattoreihin kuuluvat seuraavat:

a)

kohdennettuihin menoihin liittyvät taloudelliset indikaattorit;

b)

tuettaviin toimiin liittyvät tuotosindikaattorit;

c)

kyseiseen prioriteettiin liittyvät tulosindikaattorit.

Rahastokohtaisissa säännöissä on vahvistettava kunkin ERI-rahaston osalta yhteiset indikaattorit, ja niissä voidaan antaa ohjelmakohtaisia indikaattoreita koskevia säännöksiä.

5.   Yksinomaan teknistä tukea koskevia ohjelmia lukuun ottamatta kaikkiin ohjelmiin on sisällyttävä rahastokohtaisten sääntöjen mukainen kuvaus toimista, joilla otetaan huomioon 5, 7 ja 8 artiklassa vahvistetut periaatteet.

6.   Kussakin ohjelmassa, lukuun ottamatta niitä, joissa teknisen tuen toimet toteutetaan erityisohjelmana, on vahvistettava 8 artiklassa tarkoitettujen menetelmien perusteella alustava tuen määrä, joka on tarkoitus käyttää ilmastonmuutosta koskeviin tavoitteisiin.

7.   Jäsenvaltioiden on laadittava ohjelma rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

28 artikla

Sellaisten erityisten ohjelmien sisältöä koskevat erityissäännökset, jotka koskevat EIP:n toteuttamiin, pääomavaatimusta lieventäviin rajaamattomiin vakuuksiin ja arvopaperistamiseen perustuvia yhteisiä rahoitusvälineitä

1.   Poiketen siitä, mitä 27 artiklassa säädetään, 39 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen erityisten ohjelmien on sisällettävä

a)

27 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitut osatekijät sekä mainitun artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa mainitut osatekijät 5 artiklassa esitettyjen periaatteiden osalta;

b)

tämän asetuksen 125, 126 ja 127 artiklassa sekä maaseuturahastoasetuksen 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen elinten määrittäminen sen mukaan, mistä rahastosta on kyse;

c)

kunkin ohjelmaan sovellettavan 19 artiklan ja liitteen XI mukaisesti asetetun ennakkoehdon osalta arvio siitä, onko ennakkoehto täyttynyt kumppanuussopimuksen ja ohjelman toimittamispäivänä, ja jos ennakkoehdot eivät ole täyttyneet, kumppanuussopimuksen mukana toimitetun yhteenvedon mukaisesti kuvaus ennakkoehtojen täyttämiseksi toteutettavista toimenpiteistä, niistä vastaavista elimistä ja niiden toteuttamisaikataulusta.

2.   Poiketen siitä, mitä 55 artiklassa säädetään, 39 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettu ennakkoarviointi on katsottava tällaisten ohjelmien ennakkoarvioinniksi.

3.   Maaseuturahastoasetuksen 6 artiklan 2 kohtaa ja 59 artiklan 5 ja 6 kohtaa ei sovelleta tämän asetuksen 39 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin ohjelmiin. Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen osatekijöiden lisäksi maaseuturahaston mukaisiin ohjelmiin sovelletaan ainoastaan maaseuturahastoasetuksen 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdan ja f, h, i alakohdan sekä m alakohdan i–iii alakohdan säännöksiä.

29 artikla

Ohjelmien hyväksymismenettely

1.   Komissio arvioi ohjelmien johdonmukaisuuden tämän asetuksen ja rahastokohtaisten sääntöjen kanssa ja sen, miten ohjelmat ovat edistäneet valittujen temaattisten tavoitteiden ja kutakin ERI-rahastoa koskevien unionin prioriteettien toteuttamista, samoin kuin johdonmukaisuuden kumppanuussopimuksen kanssa, ottaen huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetut asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetut asiaankuuluvat neuvoston suositukset ja ennakkoarvioinnin. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota erityisesti ohjelmastrategian soveltuvuuteen, vastaaviin tavoitteisiin, indikaattoreihin ja talousarviomäärärahojen kohdentamiseen.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, komission ei tarvitse arvioida ESR-asetuksen 18 artiklan toisen kohdan a alakohdassa tarkoitettujen nuorisotyöllisyysaloitteen erityisten toimenpideohjelmien ja tämän asetuksen 39 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen erityisten ohjelmien johdonmukaisuutta kumppanuussopimuksen kanssa, jos jäsenvaltio ei ole tällaisen erityisen ohjelman toimittamispäivänä toimittanut kumppanuussopimustaan.

3.   Komissio esittää huomautuksia kolmen kuukauden kuluessa ohjelman toimittamispäivästä. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle kaikki tarpeelliset lisätiedot ja tarvittaessa tarkistettava ehdotettua ohjelmaa.

4.   Komissio hyväksyy rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti kunkin ohjelman viimeistään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun kyseinen jäsenvaltio on toimittanut sen, edellyttäen että komission mahdollisesti esittämät huomautukset on otettu riittävällä tavalla huomioon, ei kuitenkaan ennen 1 päivää tammikuuta 2014 eikä ennen kuin komissio on antanut päätöksen kumppanuussopimuksen hyväksymisestä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetusta poiketen komissio voi hyväksyä Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen ohjelmat ennen kuin se on antanut päätöksen kumppanuussopimuksen hyväksymisestä, ja se voi hyväksyä ESR-asetuksen 18 artiklan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut nuorisotyöllisyysaloitteen erityiset toimenpideohjelmat ja tämän asetuksen 39 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut erityiset ohjelmat ennen kumppanuussopimuksen toimittamista.

30 artikla

Ohjelmien muuttaminen

1.   Jäsenvaltioiden jättämät ohjelmien muuttamispyynnöt on perusteltava asianmukaisesti, ja niissä on erityisesti esitettävä ohjelmaan tehtävien muutosten odotetut vaikutukset älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevan unionin strategian toteutumiseen sekä ohjelmassa määritellyt erityistavoitteet ottaen huomioon tämä asetus sekä rahastokohtaiset säännöt, 5, 7 ja 8 artiklassa tarkoitetut monialaiset periaatteet ja kumppanuussopimus. Pyyntöjen mukana on oltava tarkistettu ohjelma.

2.   Komissio arvioi 1 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot ottaen huomioon jäsenvaltion toimittamat perustelut. Komissio voi esittää huomautuksia yhden kuukauden kuluessa tarkistetun ohjelman toimittamisesta, ja jäsenvaltion on toimitettava komissiolle kaikki tarpeelliset lisätiedot. Komissio hyväksyy rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti ohjelman muuttamispyynnöt mahdollisimman pian, mutta viimeistään kolme kuukautta sen jälkeen, kun jäsenvaltio on toimittanut ne, edellyttäen että komission mahdollisesti esittämät huomautukset on otettu riittävällä tavalla huomioon.

Jos ohjelman muuttaminen vaikuttaa kumppanuussopimuksessa 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii, iv ja vi alakohdan mukaisesti esitettyihin tietoihin, hyväksyessään ohjelman muutoksen komissio hyväksyy samanaikaisesti siitä johtuvan kumppanuussopimuksen tietojen tarkistamisen.

3.   Jos komissiolle toimitetaan muuttamispyyntö suoritusvarauksen uudelleen kohdentamiseksi tulosten tarkastelun perusteella, komissio esittää 2 kohdasta poiketen huomautuksia ainoastaan silloin, kun se katsoo, että ehdotettu kohdentaminen ei ole sovellettavien sääntöjen taikka jäsenvaltion tai alueen kehitystarpeiden mukainen tai jos siihen liittyy merkittävä riski siitä, että ehdotukseen sisältyviä tavoitteita ei voida saavuttaa. Komissio hyväksyy rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti ohjelman muuttamispyynnön mahdollisimman pian ja viimeistään kaksi kuukautta sen jälkeen, kun jäsenvaltio on toimittanut sen, edellyttäen että komission mahdollisesti esittämät huomautukset on otettu riittävällä tavalla huomioon. Hyväksyessään ohjelman muuttamisen komission katsotaan samalla hyväksyvän siitä johtuvan kumppanuussopimuksen tietojen tarkistamisen.

4.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, meri- ja kalatalousasetuksessa voidaan vahvistaa erityiset menettelyt toimenpideohjelmien muuttamiseksi.

31 artikla

EIP:n osallistuminen

1.   EIP voi jäsenvaltioiden pyynnöstä osallistua kumppanuussopimuksen valmisteluun sekä toimintaan, joka liittyy toimien, erityisesti suurhankkeiden, rahoitusvälineiden sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien valmisteluun.

2.   Komissio voi kuulla EIP:tä ennen kumppanuussopimuksen tai ohjelmien hyväksymistä.

3.   Komissio voi pyytää EIP:tä tarkastelemaan suurhankkeiden teknistä laatua sekä taloudellista ja rahoituksellista kestävyyttä ja elinkelpoisuutta sekä avustamaan sitä käyttöön otettavien tai kehitettävien rahoitusvälineiden osalta.

4.   Komissio voi tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon yhteydessä myöntää EIP:lle avustuksia tai palveluhankintasopimuksia, jotka koskevat usean vuoden kuluessa täytäntöön pantuja aloitteita. Näitä avustuksia tai palveluhankintasopimuksia koskeva unionin talousarviositoumus tehdään vuosittain.

II   LUKU

Yhteisölähtöiset paikalliset kehittämishankkeet

32 artikla

Yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen

1.   Yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä tuetaan maaseuturahastosta, joka nimetään paikallisen kehittämisen johtavaksi tahoksi, ja niitä voidaan tukea EAKR:stä, ESR:stä tai Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta. Tässä luvussa näihin rahastoihin viitataan jäljempänä ilmaisulla "asianomaiset ERI-rahastot".

2.   Yhteisölähtöiseltä paikalliselta kehittämiseltä edellytetään, että se

a)

keskittyy tiettyihin aluetasoa pienempiin yksiköihin;

b)

ovat sellaisten paikallisten toimintaryhmien toteuttamia, jotka muodostuvat paikallisten yksityisten ja julkisten sosioekonomisten etujen edustajista ja joiden päätöksenteossa kansallisten sääntöjen mukaisesti määriteltyjen viranomaisten tai yhdenkään yksittäisen eturyhmän osuus ei ole yli 49 prosenttia äänivallasta;

c)

toteutetaan yhdennettyjen ja monialaisten, aluekohtaisten paikallisten kehittämisstrategioiden avulla;

d)

on suunniteltu ottaen huomioon paikalliset tarpeet ja mahdollisuudet ja sisältää paikalliseen toimintaympäristöön liittyvää innovatiivisuutta, verkostoitumista ja tarvittaessa yhteistyötä.

3.   Asianomaisista ERI-rahastoista yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen myönnettävän tuen on oltava johdonmukaista ja koordinoitua asianomaisten ERI-rahastojen välillä. Tämä on varmistettava muun muassa koordinoimalla yhteisölähtöisten paikallisten kehittämisstrategioiden ja paikallisten toimintaryhmien valmiuksien kehittämistä sekä valintaa, hyväksymistä ja rahoittamista.

4.   Jos 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti perustettu yhteisölähtöisten paikallisten kehittämisstrategioiden valintakomitea katsoo, että valitun yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian täytäntöönpano edellyttää useamman kuin yhden rahaston tukea, se voi nimetä kansallisten sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti päärahaston, josta tuetaan kaikkia 35 artiklan 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettuja yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian toimintakustannuksia ja toiminnan edistämiskustannuksia.

5.   Asianomaisista ERI-rahastoista tuettava yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen on toteutettava asiaankuuluvan ohjelman tai asiaankuuluvien ohjelmien yhden tai useamman prioriteetin mukaisena asianomaisten ERI-rahastojen rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

33 artikla

Yhteisölähtöiset paikalliset kehittämisstrategiat

1.   Yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:

a)

strategian kattaman kohdealueen ja väestömäärän määrittely;

b)

analyysi alueen kehittämistarpeista ja -mahdollisuuksista, mukaan lukien analyysi vahvuuksista, heikkouksista, mahdollisuuksista ja uhista;

c)

kuvaus strategiasta ja sen tavoitteista, kuvaus strategian yhtenäisistä ja innovatiivisista piirteistä ja tavoitteiden tärkeysjärjestys, mukaan lukien mitattavissa olevat tuotos- ja tulostavoitteet. Tuloksia koskevat tavoitteet voidaan ilmaista määrällisinä tai laadullisina. Strategian on oltava johdonmukainen kaikkien mukana olevien asianomaisten ERI-rahastojen asiaankuuluvien ohjelmien kanssa;

d)

kuvaus prosessista, jonka mukaisesti paikallisyhteisö on osallistunut strategian kehittämiseen;

e)

toimintasuunnitelma, josta käy ilmi, kuinka tavoitteet muunnetaan käytännön toimenpiteiksi;

f)

strategian hallintoa ja seurantaa koskevien järjestelyjen kuvaus, jossa osoitetaan, että paikallisella toimintaryhmällä on valmiudet strategian täytäntöönpanoon, sekä kuvaus arviointiin liittyvistä erityisjärjestelyistä;

g)

strategian rahoitussuunnitelma, mukaan lukien kunkin asianomaisen ERI-rahaston varojen suunniteltu jako.

2.   Jäsenvaltioiden on määritettävä yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategioiden valintaperusteet.

3.   Yhteisölähtöisten paikallisten kehittämisstrategioiden valinnasta vastaa komitea, jonka perustamisesta tähän tarkoitukseen samoin kuin kehittämisstrategioiden hyväksymisestä vastaa yksi tai useampi hallintoviranomainen.

4.   Yhteisölähtöisten paikallisten kehittämisstrategioiden valinnan ensimmäinen kierros on saatava päätökseen kahden vuoden kuluessa kumppanuussopimuksen hyväksymispäivästä. Jäsenvaltiot voivat valita lisää yhteisölähtöisiä paikallisia kehittämisstrategioita mainitun päivän jälkeen, kuitenkin viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017.

5.   Päätöksessä, joka koskee yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian hyväksymistä, on vahvistettava kunkin asianomaisen ERI-rahaston rahoitusosuudet. Siinä on myös vahvistettava ohjelman tai ohjelmien mukaisiin hallinto- ja valvontatehtäviin liittyvät vastuut paikallisen kehittämisstrategian suhteen.

6.   Edellä olevan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun alueen väestömäärän on oltava vähintään 10 000 ja enintään 150 000 asukasta. Komissio voi kuitenkin hyväksyä tai muuttaa näitä väestömääriä 15 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti hyväksymässään kumppanuussopimuksen hyväksymistä tai muuttamista koskevassa päätöksessään asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja jäsenvaltion ehdotuksen perusteella, jotta voidaan ottaa huomioon harvaan tai tiheästi asutut alueet tai varmistaa yhteisölähtöisten paikallisten kehittämisstrategioiden kattamien alueiden alueellinen yhtenäisyys.

34 artikla

Paikalliset toimintaryhmät

1.   Paikallisten toimintaryhmien on suunniteltava ja pantava täytäntöön yhteisölähtöiset paikalliset kehittämisstrategiat.

Jäsenvaltioiden on määriteltävä paikallisen toimintaryhmän ja kyseisten ohjelmien täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten tehtävät kaikkien yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian täytäntöönpanotehtävien osalta.

2.   Täytäntöönpanosta vastaavan yhden tai useamman hallintoviranomaisen on varmistettava, että paikalliset toimintaryhmät joko valitsevat ryhmästä yhden kumppanin, joka toimii vetäjänä hallinnollisissa ja taloudellisissa asioissa, tai kuuluvat oikeudellisesti järjestettyyn yhteiseen rakenteeseen.

3.   Paikallisten toimintaryhmien tehtäviin kuuluvat:

a)

parantaa paikallisten toimijoiden valmiuksia kehittää ja panna täytäntöön toimia ja myös parantaa niiden projektinhallintavalmiuksia;

b)

suunnitella syrjimätön ja avoin valintamenettely ja toimien objektiiviset valintaperusteet siten, että vältetään eturistiriidat ja varmistetaan, että vähintään 50 prosenttia valintapäätöksiä tehtäessä annetuista äänistä on peräisin kumppaneilta, jotka eivät ole viranomaisia, ja että valinta on mahdollista suorittaa kirjallista menettelyä noudattaen;

c)

varmistaa, että toimia valittaessa noudatetaan yhteisölähtöistä paikallista kehittämisstrategiaa asettamalla toimet tärkeysjärjestykseen sen mukaan, kuinka hyvin ne edistävät strategian tavoitteiden saavuttamista;

d)

laatia ja julkaista ehdotuspyyntöjä tai jatkuva hanke-ehdotusten jättämismenettely, mukaan lukien valintaperusteiden määrittely;

e)

ottaa vastaan ja arvioida tukihakemukset;

f)

valita toimet ja vahvistaa tuen määrä sekä tarvittaessa tehdä ehdotukset elimelle, joka vastaa tukikelpoisuuden lopullisesta tarkistamisesta ennen hyväksyntää;

g)

seurata yhteisölähtöisen paikallisen oman kehittämisstrategian ja tuettavien toimien täytäntöönpanoa sekä toteuttaa tähän strategiaan liittyviä erityisiä arviointitoimia.

4.   Paikallinen toimintaryhmä voi olla tuensaaja ja panna täytäntöön toimia yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan b alakohdan soveltamista.

5.   Kun on kyse 35 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista paikallisista toimintaryhmistä, täytäntöönpanosta vastaava hallintoviranomainen voi suorittaa tämän artiklan 3 kohdan f alakohdassa määritellyt tehtävät.

35 artikla

ERI-rahastoista yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen myönnettävä tuki

1.   Yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen ERI-rahastoista myönnettävä tuki kattaa

a)

valmistelutuen kustannukset, joihin kuuluu valmiuksien kehittäminen, koulutus ja verkostoituminen, joiden tavoitteena on yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian valmistelu ja täytäntöönpano.

Näihin kustannuksiin voivat kuulua yksi tai useampi seuraavista osista:

i)

paikallisten sidosryhmien koulutustoimet;

ii)

kyseistä aluetta koskevat tutkimukset;

iii)

yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian laatimiseen liittyvät kustannukset, myös konsultointikustannukset ja kustannukset, jotka liittyvät sidosryhmien konsultointiin strategian valmistelua varten;

iv)

sellaisen järjestön hallinnolliset kustannukset (käyttö- ja henkilöstökustannukset), joka hakee valmistelutukea valmisteluvaiheen aikana;

v)

pienten kokeiluhankkeiden tukeminen.

Tällainen valmistelutuki on tukikelpoista riippumatta siitä, valitseeko 33 artiklan 3 kohdan mukainen valintakomitea tukea saavan paikallisen toimintaryhmän suunnitteleman yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian rahoituksen saajaksi;

b)

yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian mukaisten toimien täytäntöönpano;

c)

paikallisen toimintaryhmän yhteistyötoimien valmistelu; täytäntöönpanon;

d)

toimintakustannukset, jotka liittyvät yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian toteuttamisen hallintoon ja joihin kuuluvat käyttö-, henkilöstö-, koulutus-, suhdetoiminta- ja rahoituskustannukset sekä 34 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitettuun tämän strategian seurantaan ja arviointiin liittyvät kustannukset;

e)

yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian toiminnan edistäminen, jotta helpotetaan sidosryhmien välistä vaihtoa tietojen saamiseksi ja strategian edistämiseksi ja potentiaalisten tuensaajien tukemiseksi toimien kehittämisessä ja hakemusten valmistelussa.

2.   Edellä 1 kohdan d ja e alakohdassa tarkoitettuihin toimintakustannuksiin ja toiminnan edistämiseen myönnetty tuki ei saa olla yli 25 prosenttia yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisstrategian yhteydessä aiheutuneista julkisista kokonaismenoista.

III   LUKU

Alueellinen kehitys

36 artikla

Yhdennetyt alueelliset investoinnit

1.   Jos kaupunkikehitysstrategia tai ESR-asetuksen 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu muu alueellinen strategia tai alueellinen sopimus edellyttää yhdennettyä lähestymistapaa, johon sisältyy yhden tai useamman toimenpideohjelman useampaan kuin yhteen toimintalinjaan liittyviä ESR:n, EAKR:n tai koheesiorahaston investointeja, asianomainen toimi voidaan toteuttaa yhdennettynä alueellisena investointina.

Yhdennettynä alueellisena investointina toteutetut toimet voivat saada maaseuturahaston tai Euroopan meri- ja kalatalousrahaston täydentävää rahoitustukea.

2.   Jos yhdennetty alueellinen investointi saa ESR:n, EAKR:n tai koheesiorahaston tukea, asiaankuuluvassa toimenpideohjelmassa tai asiaankuuluvissa toimenpideohjelmissa on kuvattava yhdennetyn alueellisen investoinnin välineen käyttöä koskeva lähestymistapa ja kustakin toimintalinjasta myönnettävät alustavat määrärahat rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

Jos yhdennetty alueellinen investointi saa täydentävää rahoitustukea maaseuturahastosta tai Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta, alustavat määrärahat ja tuen kattamat toimenpiteet on esitettävä asiaankuuluvassa ohjelmassa tai asiaankuuluvissa ohjelmissa rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

3.   Jäsenvaltio tai hallintoviranomainen voi nimetä yhden tai useamman välittävän toimielimen, joihin kuuluvat paikallisviranomaiset, myös alueelliset kehittämiselimet tai valtiosta riippumattomat järjestöt, huolehtimaan yhdennetyn alueellisen investoinnin hallinnoinnista ja täytäntöönpanosta rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

4.   Jäsenvaltion tai asianomaisten hallintoviranomaisten on huolehdittava, että ohjelman tai ohjelmien seurantajärjestelmän avulla on mahdollista yksilöidä ne prioriteetin toimet ja tuotokset, jotka vaikuttavat yhdennettyyn alueelliseen investointiin.

IV   OSASTO

RAHOITUSVÄLINEET

37 artikla

Rahoitusvälineet

1.   ERI-rahastoja voidaan käyttää rahoitusvälineiden, myös silloin, kun tämä organisoidaan rahasto-osuusrahastojen kautta, tukemiseen yhdessä tai useammassa ohjelmassa, jotta edistetään prioriteetin mukaisten erityistavoitteiden saavuttamista.

Rahoitusvälineitä otetaan käyttöön sellaisten investointien tukemiseksi, joiden odotetaan olevan taloudellisesti kannattavia mutta joihin ei saada riittävästi rahoitusta markkinalähteistä. Tätä osastoa sovellettaessa hallintoviranomaisten ja rahasto-osuusrahastojen sekä rahoitusvälineiden käyttöönotosta vastaavien elinten on noudatettava sovellettavaa lainsäädäntöä erityisesti valtiontuen ja julkisten hankintojen osalta.

2.   Rahoitusvälineiden tukemisen on perustuttava ennakkoarviointiin, jossa esitetään näyttöä markkinoiden toimimattomuudesta tai epätyydyttävästä investointitilanteesta, sekä arvio tarvittavien julkisten investointitarpeiden tasosta ja laajuudesta, tuettavat rahoitusvälinetyypit mukaan lukien. Tähän ennakkoarviointiin on sisällyttävä

a)

analyysi markkinoiden toimimattomuudesta, epätyydyttävästä investointitilanteesta ja politiikan aloja, temaattisia tavoitteita tai investointiprioriteetteja koskevista investointitarpeista, joihin vastaamalla pyritään edistämään prioriteetin mukaisten erityistavoitteiden toteuttamista ja tukemaan niitä rahoitusvälineillä. Tässä analyysissa on käytettävä saatavilla olevia hyviin käytäntöihin perustuvia menetelmiä;

b)

arvio ERI-rahastoista tuettaviksi harkittavien rahoitusvälineiden tuomasta lisäarvosta, johdonmukaisuudesta muiden samoille markkinoille kohdistuvien julkisten tukitoimien kanssa, valtiontukien mahdollisista vaikutuksista, suunniteltujen tukitoimien ja toimenpiteiden oikeasuhteisuudesta sekä toimenpiteistä markkinoiden vääristymisen minimoimiseksi;

c)

arvio rahoitusvälineen avulla potentiaalisesti eri tasoilla aina loppukäyttäjän tasolle asti hankittavista julkisista ja yksityisistä lisävaroista (oletettu vipuvaikutus), mukaan lukien tarvittaessa arvio sellaisen yksityissijoittajille tarjottavan erityiskorvauksen tarpeesta ja suuruudesta, jolla voidaan edistää yksityisten investoijien varojen käyttöön antamista tuen vastineena, ja/tai kuvaus mekanismeista, joita käytetään tämän erityiskorvauksen tarpeellisuuden ja suuruuden määrittelemiseksi, esimerkiksi kilpailuun perustuva tai asianmukaisella tavalla itsenäinen arviointiprosessi;

d)

samankaltaisista välineistä ja jäsenvaltion aiemmin toteuttamista ennakkoarvioinneista saatuja kokemuksia koskeva arvio ja myös arvio siitä, kuinka tällaisia kokemuksia aiotaan hyödyntää tulevaisuudessa;

e)

ehdotettu investointistrategia, jossa on tarkasteltu muun muassa vaihtoehtoja 38 artiklassa tarkoitetuiksi täytäntöönpanojärjestelyiksi, tarjolle asetettavia rahoitustuotteita, tavoiteltuja loppukäyttäjä ja mahdollisia suunnitelmia avustustuen kanssa yhdistettyyn käyttöön;

f)

yksityiskohtainen selvitys odotetuista tuloksista ja siitä, kuinka asianomaisen rahoitusvälineen oletetaan edistävän asiaankuuluvan prioriteetin mukaisten erityistavoitteiden saavuttamista, tätä edistävää vaikutusta mittaavat indikaattorit mukaan lukien;

g)

määräykset, joiden nojalla on mahdollista tarpeen mukaan tarkistaa ja ajantasaistaa ennakkoarvioita sellaisen rahoitusvälinen käyttöönoton aikana, joka on otettu käyttöön tällaisen arvioinnin perusteella, jos hallintoviranomainen katsoo käyttöönottovaiheessa, ettei ennakkoarviointi ehkä enää kuvaa tarkasti käyttöönottoajankohtana vallitsevia markkinaolosuhteita.

3.   Edellä 2 artiklassa tarkoitettu ennakkoarviointi voidaan suorittaa vaiheittain. Sen on joka tapauksessa oltava valmis ennen kuin hallintoviranomainen päättää varojen osoittamisesta ohjelmasta rahoitusvälineeseen.

Yhteenveto rahoitusvälineisiin liittyvien ennakkoarviointien tuloksista ja päätelmistä julkaistaan kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona ennakkoarvioinnit on saatu valmiiksi.

Ennakkoarviointi toimitetaan tiedoksi seurantakomitealle rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

4.   Kun rahoitusvälineillä tuetaan yrityksille, kuten pk-yrityksille, tarkoitettua rahoitusta, tällainen tuki on kohdistettava rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti uusien yritysten perustamiseen, alkuvaiheen pääomaan eli siemenpääomaan ja käynnistysvaiheen pääomaan, laajentamiseen tarvittavaan pääomaan, yrityksen yleisen toiminnan vahvistamiseen tarvittavaan pääomaan tai uusien hankkeiden toteuttamiseen, uusille markkinoille pääsemiseen tai olemassa olevien yritysten kehittämiseen tarvittavaan pääomaan, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta sovellettavien unionin valtiontukisäännösten soveltamiseen. Tähän tukeen voi sisältyä investointeja sekä aineelliseen että aineettomaan omaisuuteen ja myös käyttöpääomaan, edellyttäen että noudatetaan sovellettavia unionin valtiontukisääntöjä ja että tarkoituksena on kannustaa yksityissektoria tarjoamaan rahoitusta yrityksille. Tuki voi kattaa myös yritysten hallintaoikeuksien siirtokustannuksia edellyttäen, että kyseiset siirrot toteutetaan riippumattomien investoijien välillä.

5.   Rahoitusvälineiden avulla tuettavat investoinnit eivät saa olla fyysisesti päätökseen saatettuja tai kokonaisuudessaan toteutettuja päivänä, jona investointipäätös tehdään.

6.   Jos rahoitusvälineistä myönnetään tukea loppukäyttäjille infrastruktuuri-investointeihin, joiden tavoitteena on tukea kaupunkialueiden kehittämis- tai elvyttämistoimia tai muita vastaavia infrastruktuuri-investointeja, joilla pyritään monipuolistamaan maaseutualueiden muuta kuin maataloustoimintaa, tällaiseen tukeen voi sisältyä määrä, joka on tarpeen uudesta investoinnista osan muodostavaan infrastruktuuriin liittyvää velkasalkun uudelleenjärjestelyä varten ja joka on enintään 20 prosenttia ohjelmalle rahoitusvälineestä investointiin myönnettävän tuen kokonaismäärästä.

7.   Rahoitusvälineitä voidaan yhdistää avustuksiin, korkotukiin ja vakuuspalkkiohyvityksiin. Kun ERI-rahastoista myönnetään tukea rahoitusvälineitä käyttäen ja yhdistettynä yhdeksi toimeksi muiden samoille loppukäyttäjille kohdistettujen, rahoitusvälineisiin välittömästi liittyvien tukimuotojen kanssa, tekninen tuki, korkotuki ja vakuuspalkkiohyvitykset mukaan lukien, rahoitusvälineisiin sovellettavia säännöksiä sovelletaan kaikkiin kyseisen toimen puitteissa myönnettyihin tukimuotoihin. Tällaisissa tapauksissa on noudatettava sovellettavia unionin valtiontukisääntöjä ja kustakin tukimuodosta on pidettävä erillistä kirjanpitoa.

8.   Jostakin ERI-rahastojen rahoitusvälineestä tukea saavat loppukäyttäjät voivat myös saada tukea ERI-rahastojen muusta prioriteetista tai ohjelmasta tai muusta välineestä, jota tuetaan unionin talousarviosta, sovellettavien unionin valtiontukisääntöjen mukaisesti. Siinä tapauksessa jokaisesta rahoituslähteestä on pidettävä erillistä kirjanpitoa ja ERI-rahastojen rahoitusvälineistä saadun tuen on sisällyttävä toimeen, jonka tukikelpoiset menot pidetään erillään muista avustuslähteistä.

9.   Edellä olevissa 5 ja 7 kohdassa tarkoitettu avustusten ja rahoitusvälineiden tuen yhdistelmä voidaan, jollei sovellettavista unionin valtiontukisäännöistä muuta johdu, kohdistaa samaan menoerään edellyttäen, että kaikkien tukimuotojen kokonaismäärä ei ole suurempi kuin asianomainen menoerän kokonaismäärä. Avustuksia ei saa käyttää rahoitusvälineistä saadun tuen takaisinmaksuun. Rahoitusvälineitä ei saa käyttää avustuksien ennakkorahoitukseen.

10.   Luontoissuoritukset eivät ole tukikelpoisia menoja rahoitusvälineiden osalta lukuun ottamatta maan tai kiinteistön muodossa olevia luontoissuorituksia, kun on kyse investoinneista, joiden tavoitteena on tukea sellaisia maaseudun kehittämistoimia tai kaupunkialueiden kehittämis- tai elvyttämistoimia, joissa maa tai kiinteistö on osa investointia. Tällaiset maan tai kiinteistön muodossa annetut luontoissuoritukset ovat tukikelpoisia edellyttäen, että 69 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

11.   Arvonlisäveron ei katsota olevan toimen tukikelpoinen meno, paitsi jos se on kansallisten arvonlisäverosäännösten mukaan palautukseen oikeuttamaton. Loppukäyttäjien toteuttamiin investointeihin liittyvää arvonverolisäkohtelua ei oteta huomioon määritettäessä rahoitusvälineen mukaisten menojen tukikelpoisuutta. Jos yhdistetään rahoitusvälineitä ja avustuksia tämän artiklan 7 ja 8 kohdan mukaisesti, avustukseen sovelletaan kuitenkin 69 artiklan 3 kohdan säännöksiä.

12.   Tässä artiklassa sovellettavilla unionin valtiontukisäännöksillä tarkoitetaan säännöksiä, jotka ovat voimassa, kun, tapauksen mukaan, hallintoviranomainen tai rahasto-osuusrahaston täytäntöönpanosta vastaava elin varaa ohjelman rahoitusosuuksia sopimusperusteisesti johonkin rahoitusvälineeseen tai kun rahoitusväline varaa ohjelman rahoitusosuuksia sopimusperusteisesti loppukäyttäjille.

13.   Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan maan hankintaa ja teknisen tuen yhdistämistä rahoitusvälineisiin koskevat täydentävät erityissäännöt.

38 artikla

Rahoitusvälineiden käyttöönotto

1.   Pannessaan täytäntöön 37 artiklaa hallintoviranomaiset voivat antaa rahoitusta seuraaviin rahoitusvälineisiin:

a)

unionin tasolla perustetut rahoitusvälineet, joita komissio hallinnoi suoraan tai välillisesti;

b)

kansallisella, alueellisella, valtioiden välisellä tai rajat ylittävällä tasolla perustetut rahoitusvälineet, joita hallinnoidaan hallintoviranomaisen toimesta tai sen vastuulla.

2.   ERI-rahastoista 1 kohdan a alakohdan mukaisiin rahoitusvälineisiin maksetut rahoitusosuudet on vietävä erillisille tileille ja käytettävä asianomaisten ERI-rahastojen tavoitteiden mukaisesti tukemaan sellaisia toimenpiteitä ja loppukäyttäjiä, jotka ovat kyseisten rahoitusosuuksien lähteenä olevan ohjelman tai ohjelmien mukaisia.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin rahoitusvälineisiin maksettuihin rahoitusosuuksiin sovelletaan tätä asetusta, jollei nimenomaisesti säädetyistä poikkeuksista muuta johdu.

Toinen alakohta ei vaikuta sääntöihin, jotka koskevat varainhoitoasetuksen mukaisten rahoitusvälineiden perustamista ja toimintaa, jos ne eivät ole ristiriidassa tämän asetuksen kanssa, jolloin sovelletaan ensisijaisesti tätä asetusta.

3.   Kun kyseessä ovat 1 kohdan b alakohdan mukaiset rahoitusvälineet, hallintoviranomainen voi antaa rahoitusta seuraaviin rahoitusvälineisiin:

a)

rahoitusvälineet, jotka täyttävät ne vakioehdot ja -edellytykset, jotka komissio on vahvistanut tämän kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

b)

jo olemassa olevat tai vastaperustetut rahoitusvälineet, jotka on erityisesti kehitetty asiaankuuluvan prioriteetin mukaisten erityistavoitteiden saavuttamista varten.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäännöksiä, jotka koskevat niitä vakioehtoja ja -edellytyksiä, jotka rahoitusvälineiden on ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti täytettävä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenetelmää noudattaen.

4.   Tukiessaan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja rahoitusvälineitä hallintoviranomainen voi

a)

sijoittaa sellaisten olemassa olevien tai vastaperustettujen – myös muista ERI-rahastoista rahoitettujen – oikeussubjektien pääomaan, jotka käyttävät asianomaisten ERI-rahastojen tavoitteiden mukaisia rahoitusvälineitä ja jotka toteuttavat täytäntöönpanotehtäviä; tällaisille oikeussubjekteille voidaan osoittaa tukea ainoastaan sen verran kuin uusien investointien täytäntöönpanoon 37 artiklan mukaisesti tarvitaan ja tavalla, joka on tämän asetuksen tavoitteiden mukainen;

b)

siirtää rahoitusvälineiden käyttöönottoon liittyvät tehtävät

i)

EIP:lle;

ii)

kansainvälisille rahoituslaitoksille, joissa jäsenvaltio on osakkaana, tai jäsenvaltiossa perustetuille rahoituslaitoksille, joiden tavoitteena on yleisen edun edistäminen julkisen viranomaisen valvonnassa;

iii)

julkis- tai yksityisoikeudelliselle yhteisölle; tai

c)

toteuttaa käyttöönottoon liittyvät tehtävät suoraan, kun rahoitusvälineet koostuvat yksinomaan lainoista tai vakuuksista. Tässä tapauksessa hallintoviranomainen katsotaan 10 artiklan 10 kohdassa määritellyksi tuensaajaksi.

Kun ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut elimet vastaavat rahoitusvälineen käyttöönotosta, niiden on varmistettava sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön noudattaminen, mukaan luettuina ERI-rahastoja, valtiontukea ja julkisia hankintoja koskevat säännöt, sekä rahanpesun ehkäisemistä, terrorismin torjumista ja veropetoksia koskevat asiaankuuluvat vaatimukset ja niihin sovellettava lainsäädäntö. Nämä elimet eivät saa olla sijoittautuneita alueille, joiden tuomioistuimet eivät tee unionin kanssa yhteistyötä kansainvälisesti sovittujen veromääräysten soveltamisessa, eivätkä pitää yllä liikesuhteita tällaisille alueille rekisteröityjen yhteisöjen kanssa, ja niiden on saatettava mainitut vaatimukset osaksi valittujen rahoituksenvälittäjien kanssa tekemiään sopimuksia.

Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan täydentävät erityissäännöt, jotka koskevat rahoitusvälineiden käyttöönotosta vastaavien yhteisöjen asemaa, vastuita ja tehtäviä sekä niihin liittyviä valintaperusteita ja tuotteita, joita rahoitusvälineillä voidaan tuottaa 37 artiklan mukaisesti. Komissio antaa nämä delegoidut säännökset yhtäaikaisesti tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 22. huhtikuuta 2014.

5.   Kun 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut yhteisöt vastaavat rahasto-osuusrahastojen käyttöönotosta, ne voivat siirtää osan käyttöönottoon liittyvistä tehtävistä edelleen rahoituksenvälittäjille sillä edellytyksellä, että kyseiset yhteisöt varmistavat omalla vastuullaan, että rahoituksenvälittäjät täyttävät varainhoitoasetuksen 140 artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa säädetyt vaatimukset. Rahoituksenvälittäjät on valittava avointen, läpinäkyvien, oikeasuhteisten ja syrjimättömien menettelyjen avulla ja eturistiriitoja välttäen.

6.   Edellä olevan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut elimet, joille käyttöönottoon liittyviä tehtäviä on siirretty, voivat avata varainhoitotilejä omissa nimissään ja hallintoviranomaisen puolesta, tai perustaa rahoitusvälineen erillisenä rahoituskokonaisuutena rahoituslaitoksessa. Kun kyseessä on erillinen rahoituskokonaisuus, rahoitusvälineeseen sijoitetut ohjelman varat on erillisellä kirjanpidolla erotettava muista rahoituslaitoksessa saatavilla olevista varoista. Varainhoitotileillä olevien varojen ja tällaisten erillisten rahoituskokonaisuuksien hoitamisessa on noudatettava moitteettoman varainhoidon periaatetta ja asianmukaisia vakavaraisuussääntöjä, ja kyseisten varojen likviditeetin on oltava riittävä.

7.   Kun rahoitusväline otetaan käyttöön 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan nojalla, ohjelmista rahoitusvälineisiin maksettavia rahoitusosuuksia koskevat ehdot ja edellytykset asetetaan liitteen III mukaisissa rahoitussopimuksissa rahoitusvälineen käyttöönoton edellyttämien rakenteiden mukaisesti seuraavilla tasoilla:

a)

tarvittaessa hallintoviranomaisen asianmukaisesti valtuutettujen edustajien ja rahasto-osuusrahaston käyttöönotosta vastaavan elimen välillä, ja

b)

hallintoviranomaisen asianmukaisesti valtuutettujen edustajien tai tarvittaessa rahasto-osuusrahaston käyttöönotosta vastaavan elimen ja rahoitusvälineen käyttöönotosta vastaavan elimen välillä.

8.   Kun kyseessä on rahoitusväline, joka otetaan käyttöön 4 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan nojalla, ohjelmista rahoitusvälineisiin maksettavia rahoitusosuuksia koskevat ehdot ja edellytykset asetetaan liitteen IV mukaisessa strategia-asiakirjassa, jonka seurantakomitea tarkastaa.

9.   Kansallisia julkisia ja yksityisiä rahoitusosuuksia, mukaan lukien soveltuvin osin 37 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut luontoissuoritukset, voidaan myöntää rahasto-osuusrahastojen tasolla, rahoitusvälineiden tasolla tai loppukäyttäjien tasolla rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

10.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla määritetään yhtäläiset järjestelyt 38 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen yhteisöjen hallinnoimien varojen siirtämistä ja hallintoa varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

39 artikla

EAKR:n ja maaseuturahaston rahoitusosuus pk-yrityksille tarkoitetuissa EIP:n toteuttamiin rajaamattomiin vakuuksiin ja arvopaperistamiseen perustuvissa yhteisissä rahoitusvälineissä

1.   Tätä artiklaa sovellettaessa 'velkarahoituksella' tarkoitetaan lainoja, leasing-järjestelyihin perustuvaa velkarahoitusta tai takausta.

2.   Jäsenvaltiot voivat antaa EAKR:n ja maaseuturahaston kautta rahoitusosuuden tämän asetuksen 38 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin rahoitusvälineisiin, joiden hallinnosta komissio huolehtii välillisesti siten, että EIP:lle on siirretty täytäntöönpanotehtäviä varainhoitoasetuksen 58 artiklan 1 kohdan c alakohdan iii alakohdan ja 139 artiklan 4 kohdan mukaisesti seuraavien toimien osalta:

a)

rajaamattomat vakuudet, joilla lievennetään rahoituksenvälittäjien pääomavaatimuksia tukikelpoisille pk-yrityksille tämän asetuksen 37 artiklan 4 kohdan mukaisesti myönnettävään velkarahoitukseen liittyvien uusien salkkujen osalta;

b)

arvopaperistaminen sellaisena kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (34) 4 artiklan 1 kohdan 61 alakohdassa, ja joka koskee jotain seuraavista:

i)

olemassa olevat sellaisen velkarahoituksen salkut, joka on tarkoitettu pk-yrityksille ja muille yrityksille, joissa on vähemmän kuin 500 työntekijää;

ii)

uudet pk-yrityksille tarkoitetun velkarahoituksen salkut.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulla rahoitusosuudella osallistutaan niissä mainittujen salkkujen etuoikeusasemaltaan heikompiin ja/tai välirahoituseriin edellyttäen, että asianomainen rahoituksenvälittäjä säilyttää salkkujen riskistä riittävän osuuden, joka vastaa vähintään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU (35) ja asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyä säilyttämisvaatimusta, jotta varmistetaan riittävä etujen yhteensovittaminen. Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun arvopaperistamisen osalta rahoituksenvälittäjän on luotava uutta velkarahoitusta tukikelpoisille pk-yrityksille tämän asetuksen 37 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Kunkin jäsenvaltion, joka aikoo osallistua tällaisiin rahoitusvälineisiin, on osallistuttava määrällä, joka vastaa pk-yritysten velkarahoituksen tarvetta kyseisessä jäsenvaltiossa ja tällaisen pk-yritysten velkarahoituksen arvioitua kysyntää, kun otetaan huomioon 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu ennakkoarviointi, ja joka ei missään tapauksessa ole enemmän kuin 7 prosenttia EAKR:stä ja maaseuturahastosta kyseiselle jäsenvaltiolle kohdennetusta määrästä. Kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden kokonaisrahoitusosuuteen EAKR:n ja maaseuturahaston osalta sovelletaan yleistä enimmäismäärää, joka on 8 500 000 000 euroa (vuoden 2011 hintoina).

Jos komissio katsoo EIP:tä kuultuaan, että kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden rahoitusosuuksien yhteenlasketusta määrästä muodostuva rahoitusvälineelle maksettava vähimmäistason kokonaisrahoitusosuus ei ole riittävä, kun otetaan huomioon 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetussa ennakkoarvioinnissa määritelty vähintään tarvittava kriittinen massa, rahoitusvälineen käyttöönotto keskeytetään ja rahoitusosuudet palautetaan jäsenvaltioille.

Jos jäsenvaltio ja EIP eivät pääse sopimukseen 4 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun rahoitussopimuksen ehdoista, jäsenvaltio voi toimittaa pyynnön 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun ohjelman muuttamisesta ja kohdentaa rahoitusosuuden uudelleen muille ohjelmille ja prioriteeteille temaattisen keskittämisen vaatimusten mukaisesti.

Jos jäsenvaltion 4 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetulla kyseisen jäsenvaltion ja EIP:n välisellä rahoitussopimuksella vahvistetun jäsenvaltion rahoitusvälineeseen antaman rahoitusosuuden päättämisen ehdot täyttyvät, jäsenvaltio voi toimittaa pyynnön 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun ohjelman muuttamisesta ja kohdentaa rahoitusosuuden uudelleen muille ohjelmille ja prioriteeteille temaattisen keskittämisen vaatimusten mukaisesti.

Jos jäsenvaltion osallistuminen rahoitusvälineeseen päättyy, kyseinen jäsenvaltion on toimitettava pyyntö ohjelman muuttamisesta. Jos käyttämättömät määrärahat vapautetaan, vapautetut määrärahat saatetaan uudelleen kyseisen jäsenvaltion käytettäviksi, jotta ne voidaan ohjelmoida uudelleen muille ohjelmille ja prioriteeteille temaattisen keskittämisen vaatimusten mukaisesti.

3.   Ne pk-yritykset, jotka saavat uutta velkarahoitusta rahoituksenvälittäjän 2 kohdassa tarkoitetun rahoitusvälineen yhteydessä luoman uuden salkun ansiosta, katsotaan sen rahoitusosuuden loppukäyttäjiksi, joka on maksettu EAKR:stä ja maaseuturahastosta kyseiseen rahoitusvälineeseen.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetun rahoitusosuuden on täytettävä seuraavat edellytykset:

a)

poiketen siitä, mitä 37 artiklan 2 kohdassa säädetään, sen on perustuttava yhteen EIP:n ja komission tekemään unionin tason ennakkoarviointiin;

Pankkien velkarahoituksesta ja pk-yrityksistä saatavilla oleviin tietoihin perustuva ennakkoarviointi sisältää muun muassa analyysin pk-yritysten rahoitustarpeista unionin tasolla, pk-yritysten rahoitusehdoista ja -tarpeista sekä rahoituksen tarjonnan aukkokohdista kussakin jäsenvaltiossa, pk-yrityssektorin taloudellisen ja rahoitustilanteen ominaispiirteistä jäsenvaltioissa, kokonaisrahoitusosuuksien vähimmäismääräisestä kriittisestä massasta, arviosta näiden rahoitusosuuksien muodostamasta kokonaislainavolyymistä ja tuotetusta lisäarvosta.

b)

kunkin osallistuvan jäsenvaltion on annettava tämä rahoitusosuus osana 9 artiklan ensimmäisen kohdan 3 alakohdassa asetettua temaattista tavoitetta tukevaa erityistä kansallista ohjelmaa, joita on yksi kutakin EAKR:stä ja maaseuturahastosta maksettua rahoitusosuutta kohden;

c)

rahoitusosuuden on oltava kunkin osallistuvan jäsenvaltion ja EIP:n välisen rahoitussopimuksen ehtojen mukainen, jotka koskevat muun muassa seuraavia:

i)

EIP:n tehtävät ja velvoitteet, mukaan lukien palkkiot;

ii)

65 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun tukikelpoisuuskauden selvästi määriteltyinä ajankohtina saavutettava vähimmäismääräinen vipuvaikutus;

iii)

uuden velkarahoituksen ehdot;

iv)

muita kuin tukikelpoisia toimia ja poissulkemisen perusteita koskevat määräykset;

v)

maksujen aikataulu;

vi)

siinä tapauksessa sovellettavat seuraamukset, että rahoituksenvälittäjät eivät täytä velvoitteitaan;

vii)

rahoituksenvälittäjien valinta;

viii)

seuranta, raportointi ja tarkastus;

ix)

näkyvyys;

x)

sopimuksen päättämistä koskevat ehdot.

Rahoitusvälinettä käyttöön otettaessa EIP tekee sopimusjärjestelyjä valittujen rahoituksenvälittäjien kanssa.

d)

jos c alakohdassa tarkoitettua rahoitussopimusta ei ole tehty kuuden kuukauden kuluessa b alakohdassa tarkoitetun ohjelman hyväksymisestä, jäsenvaltiolla on oikeus kohdentaa kyseinen rahoitusosuus uudelleen muihin ohjelmiin ja prioriteetteihin temaattisen keskittämisen vaatimusten mukaisesti.

Komissio hyväksyy tämän artiklan yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi täytäntöönpanosäädöksellä ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun rahoitussopimuksen mallin. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Kussakin osallistuvassa jäsenvaltiossa on saavutettava 4 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetussa rahoitussopimuksessa määritettyinä ajankohtina vähimmäismääräinen vipuvaikutus, joka lasketaan suhteena rahoituksenvälittäjien luoman, tukikelpoisille pk-yrityksille tarkoitetun uuden velkarahoituksen ja kyseisestä jäsenvaltiosta peräisin olevan, EAKR:stä ja maaseuturahastosta asianomaisiin rahoitusvälineisiin maksetun rahoitusosuuden välillä. Vähimmäismääräinen vipuvaikutus voi olla erilainen eri osallistuvissa jäsenvaltioissa.

Jos rahoituksenvälittäjä ei saavuta vähimmäismääräistä tämän artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetussa rahoitussopimuksessa määritettyä vipuvaikutusta, se on sopimuksen nojalla velvollinen maksamaan sakkoja tai taloudellista korvausta osallistuvan jäsenvaltion hyväksi rahoitussopimuksessa asetettujen ehtojen mukaisesti.

Jos rahoituksenvälittäjä ei saavuta rahoitussopimuksessa määritettyä vähimmäismääräistä vipuvaikutusta, tällä ei ole vaikutusta annettuihin vakuuksiin eikä asiaankuuluviin arvopaperistamistransaktioihin.

6.   Poiketen siitä, mitä 38 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet voidaan sijoittaa erillisille tileille jäsenvaltioittain, tai jos kaksi tai useampi osallistuva jäsenvaltio antaa suostumuksensa, yhdelle tilille, joka kattaa kaikki kyseiset jäsenvaltiot ja jota käytetään sen ohjelman erityistavoitteiden mukaisesti, josta rahoitusosuudet otetaan.

7.   Poiketen siitä, mitä 41 artiklan 1 ja 2 kohdassa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista rahoitusosuuksista säädetään, jäsenvaltion komissiolle osoittama maksupyyntö on tehtävä siten, että perustana on 100 prosenttia jäsenvaltion EIP:lle maksamista määristä tämän artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetussa rahoitussopimuksessa määritetyn suunnitelman mukaisesti. Näiden maksupyyntöjen on perustuttava sellaisiin EIP:n pyytämiin määriin, jotka katsotaan välttämättömiksi, jotta katetaan seuraavien kolmen kuukauden aikana lopullisesti sovittaviin vakuussopimuksiin tai arvopaperistamistransaktioihin liittyvät sitoumukset. Jäsenvaltioiden on suoritettava maksut EIP:lle viipymättä ja joka tapauksessa ennen kuin EIP tekee sitoumuksia.

8.   Ohjelman päättyessä tukikelpoisiksi menoiksi katsotaan rahoitusvälineelle maksettu ohjelman rahoitusosuuksien kokonaismäärä, joka vastaa:

a)

2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen toimintojen osalta 42 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuja eriä;

b)

2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen toimintojen osalta arvopaperistamistransaktioiden luoman uuden velkarahoituksen kokonaismäärää, joka on maksettu tukikelpoisille pk-yrityksille tai niiden hyväksi 65 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna tukikelpoisuuskautena.

9.   Jäljempänä olevia 44 ja 45 artiklaa sovellettaessa vakuudet ja rajaamattomat vakuudet, siltä osin kuin niitä ei ole vaadittu maksettaviksi, ja arvopaperistamistransaktioihin liittyvät palautuneet varat, on katsottava rahoitusvälineisiin takaisin maksettaviksi varoiksi. Rahoitusvälineen purkamisesta syntyvät nettotuotot sen jälkeen, kun niistä on vähennetty kustannukset, palkkiot sekä EAKR:stä ja maaseuturahastosta rahoitusta saaneita paremmassa etuoikeusasemassa oleville velkojille maksetut määrät, on palautettava asianomaisille jäsenvaltiolle suhteessa siihen, mitkä niiden rahoitusosuudet ovat rahoitusvälineessä.

10.   Jäljempänä olevan 46 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen on sisällyttävä seuraavat täydentävät tiedot:

a)

EAKR:stä ja maaseuturahastosta rahoitusvälineelle maksetun tuen kokonaismäärä suhteessa rajaamattomiin vakuuksiin tai arvopaperistamistransaktioihin ohjelmittain ja prioriteeteittain tai toimenpiteittäin;

b)

edistyminen uuden velkarahoituksen luomisessa tukikelpoisille pk-yrityksille 37 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

11.   Jos tämän artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetussa rahoitussopimuksessa ei muuta määrätä ja sen estämättä, mitä 93 artiklan 1 kohdassa säädetään, tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti rahoitusvälineille kohdennetut varat voidaan käyttää uuden velkarahoituksen luomiseen pk-yrityksille jäsenvaltion koko alueella alueluokasta riippumatta.

12.   Jäljempänä olevaa 70 artiklaa ei sovelleta ohjelmiin, jotka on perustettu rahoitusvälineiden ottamiseksi käyttöön tämän artiklan mukaisesti.

40 artikla

Rahoitusvälineiden hallinto ja valvonta

1.   EAKR:ää, koheesiorahastoa, ESR:ää sekä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa varten tämän asetuksen 124 artiklan mukaisesti ja maaseuturahastoa varten maaseuturahastoasetuksen 65 artiklan mukaisesti nimetyt elimet eivät saa suorittaa paikan päällä sellaisia toimia koskevia varmennuksia, jotka käsittävät 38 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti käyttöön otettuja rahoitusvälineitä. Nämä nimetyt elimet saavat säännöllisin väliajoin tarkastuskertomuksia elimiltä, joille kyseisten rahoitusvälineiden käyttöönotto on uskottu.

2.   Ohjelmien tarkastuksesta vastaavat elimet eivät saa tarkastaa toimia, jotka käsittävät 38 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti käyttöön otettuja rahoitusvälineitä, eivätkä näihin rahoitusvälineisiin liittyviä hallinto- ja valvontajärjestelmiä. Ne saavat säännöllisin väliajoin tarkastuskertomuksia tarkastajilta, jotka on nimetty kyseisten rahoitusvälineiden perustamisesta tehdyissä sopimuksissa.

3.   Ohjelmien tarkastuksesta vastaavat elimet voivat suorittaa tarkastuksia loppukäyttäjien tasolla vain yhdessä tai useammassa seuraavista tapauksista:

a)

todentavat asiakirjat, jotka osoittavat, että loppukäyttäjät ovat saaneet tukea rahoitusvälineestä ja että tuki on käytetty aiottuun tarkoitukseen ja sovellettavan lainsäädännön mukaisesti, eivät ole saatavissa hallintoviranomaisen tai rahoitusvälineiden käyttöönotosta vastaavien elinten tasolla;

b)

on näyttöä siitä, että hallintoviranomaisen tai rahoitusvälineen käyttöönotosta vastaavien elinten tasolla saatavilla olevat asiakirjat eivät anna todenmukaista ja tarkkaa tietoa annetusta tuesta.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat 38 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen rahoitusvälineiden hallintoa ja valvontaa, mukaan lukien hallinto- ja tarkastusviranomaisten suorittama valvonta, todentavien asiakirjojen säilyttämistä koskevat järjestelyt, todentavin asiakirjoin todistettavat asiat sekä hallinto- ja valvonta- sekä tarkastusjärjestelyt. Komissio antaa tämä delegoidut säännökset yhtäaikaisesti tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 22. huhtikuuta 2014.

5.   Rahoitusvälineiden käyttöönotosta vastaavien elinten on varmistettava, että todentavat asiakirjat ovat saatavissa, eivätkä ne saa asettaa loppukäyttäjille tallentamisvaatimuksia, jotka menevät pidemmälle kuin on tarpeen, jotta nämä elimet voivat hoitaa tämän tehtävän.

41 artikla

Rahoitusvälineiden menoja sisältävät maksupyynnöt

1.   Kun kyseessä ovat 38 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut rahoitusvälineet ja 38 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut rahoitusvälineet, jotka on otettu käyttöön 38 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti, asteittaiset välimaksupyynnöt ohjelmasta rahoitusvälineeseen maksettavia rahoitusosuuksia varten on esitettävä 65 artiklan 2 kohdassa säädettynä tukikelpoisuusaikana, jäljempänä 'tukikelpoisuusaika', seuraavien edellytysten mukaisesti:

a)

ohjelmasta rahoitusvälineeseen maksettavan rahoitusosuuden määrä, joka sisältyy kuhunkin tukikelpoisuusaikana jätettyyn välimaksupyyntöön, saa olla enintään 25 prosenttia asiaankuuluvassa rahoitussopimuksessa ohjelmasta rahoitusvälineeseen osoitettujen rahoitusosuuksien kokonaismäärästä. Se vastaa 42 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettuja menoja, ja se odotetaan maksettavan tukikelpoisuusaikana. Tukikelpoisuusajan jälkeen jätettyihin välimaksupyyntöihin on sisällytettävä 42 artiklassa tarkoitettujen tukikelpoisten menojen kokonaismäärä;

b)

kukin tämän kohdan a alakohdassa tarkoitettu välimaksupyyntö voi sisältää enintään 25 prosenttia 38 artiklan 9 kohdassa tarkoitetusta kansallisen osarahoituksen kokonaismäärästä, joka odotetaan maksettavan rahoitusvälineeseen, tai loppukäyttäjien tasolla 42 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettuja menoja varten tukikelpoisuusaikana;

c)

myöhemmät tukikelpoisuusaikana jätettävät välimaksupyynnöt voidaan esittää ainoastaan seuraavasti:

i)

toisen välimaksupyynnön osalta, kun vähintään 60 prosenttia ensimmäiseen välimaksupyyntöön sisältyneestä määrästä on käytetty 42 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettuina tukikelpoisina menoina;

ii)

kolmannen ja sitä seuraavien välimaksupyyntöjen osalta, kun vähintään 85 prosenttia edellisiin välimaksupyyntöihin sisältyneistä määristä on käytetty 42 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettuina tukikelpoisina menoina.

d)

kussakin välimaksupyynnössä, joka sisältää rahoitusvälineisiin liittyviä menoja, on erikseen ilmoitettava ohjelmasta rahoitusvälineeseen maksettujen rahoitusosuuksien kokonaismäärä ja 42 artiklan 1 kohdan a, b ja d alakohdassa tarkoitettuina tukikelpoisina menoina maksetut määrät.

Ohjelman sulkemisen yhteydessä loppumaksun maksamista koskevaan hakemukseen on sisällytettävä 42 artiklassa tarkoitettujen tukikelpoisten menojen kokonaismäärä.

2.   Kun kyseessä ovat 38 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut, 38 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti käyttöön otetut rahoitusvälineet, välimaksupyyntöihin ja loppumaksun maksamista koskevaan hakemukseen on sisällytettävä niiden maksujen kokonaismäärä, jotka hallintoviranomainen on suorittanut 42 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja loppukäyttäjiin tehtäviä investointeja varten.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoiduilla säädöksillä 149 artiklan mukaisesti säännöt, jotka koskevat rahoitusvälineisiin tehtävien maksujen peruuttamista sekä maksatushakemuksiin tämän johdosta tehtäviä muutoksia.

4.   Tämän artiklan yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan mallit, joita on käytettävä annettaessa rahoitusvälineisiin liittyviä lisätietoja komissiolle toimitettavien maksupyyntöjen mukana. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

42 artikla

Tukikelpoiset menot ohjelman sulkemisen yhteydessä

1.   Ohjelman sulkemisen yhteydessä rahoitusvälineen tukikelpoisiksi menoiksi katsotaan rahoitusvälineestä tukikelpoisuusaikana tosiasiallisesti maksettu ohjelman osuuksien kokonaismäärä tai, vakuuksien tapauksessa, sidottu kokonaismäärä, joka vastaa seuraavia eriä:

a)

loppukäyttäjille suoritetut maksut ja 37 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa loppukäyttäjien hyväksi suoritetut maksut;

b)

sekä voimassa oleviin että jo erääntyneisiin vakuussopimuksiin sidotut varat tappioihin liittyvien mahdollisten vakuusvaateiden täyttämiseksi; tämä erä lasketaan ennalta tehtävän varovaisen riskinarvioinnin perusteella, ja se kattaa suuren määrän uusia lainoja tai muita riskirahoitusvälineitä loppukäyttäjiin tehtäviä uusia investointeja varten;

c)

rahoitusvälineisiin yhdistettynä käytetyt pääomitetut korkotuet tai vakuuspalkkiohyvitykset, jotka tulevat maksettaviksi enintään kymmenen vuoden ajalta tukikelpoisuusajan jälkeen ja jotka maksetaan kyseistä tarkoitusta varten perustetulle sulkutilille; ne maksetaan tosiasiallisesti tukikelpoisuusajan jälkeen, mutta ne koskevat lainoja tai muita riskirahoitusvälineitä, jotka on maksettu loppukäyttäjiin tehtyjä investointeja varten tukikelpoisuusaikana;

d)

korvaus aiheutuneista hallintokustannuksista tai rahoitusvälineen hallintopalkkioiden maksu.

Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä erityisistä säännöistä, jotka koskevat ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitettujen korkotuen ja vakuuspalkkiohyvitysten vuotuisten maksuerien pääomittamista koskevan järjestelmän perustamista.

2.   Kun kyseessä ovat oman pääoman ehtoiset välineet ja mikroluotot, ne pääomitetut hallintokustannukset tai -palkkiot, jotka tulevat maksettaviksi enintään kuuden vuoden ajalta 55 artiklan 2 kohdassa vahvistetun tukikelpoisuusajan jälkeen loppukäyttäjiin mainittuna tukikelpoisuusaikana tehtyjen investointien osalta ja joihin ei voida soveltaa 44 tai 45 artiklan säännöksiä, voidaan katsoa tukikelpoisiksi menoiksi, kun ne maksetaan kyseistä tarkoitusta varten perustetulle sulkutilille.

3.   Kun kyseessä ovat oman pääoman ehtoiset rahoitusvälineet, joiden kohderyhmänä ovat 37 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut yritykset, joita koskeva 38 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettu rahoitussopimus on allekirjoitettu ennen 31 päivää joulukuuta 2017 ja jotka ovat investoineet tukikelpoisuusajan loppuun mennessä vähintään 55 prosenttia asiaankuuluvaan rahoitussopimukseen sidotuista ohjelman varoista, tietty määrä maksuista, jotka on tarkoitettu loppukäyttäjiin enintään neljän vuoden aikana tukikelpoisuusajan jälkeen tehtäviin investointeihin, voidaan katsoa tukikelpoisiksi menoiksi, kun ne maksetaan erikseen tarkoitusta varten perustetulle sulkutilille, edellyttäen että noudatetaan valtiontukisääntöjä ja että kaikki jäljempänä asetetut ehdot täytetään.

Sulkutilille maksettavat varat

a)

on käytettävä yksinomaan sellaisiin loppukäyttäjiin tehtäviin jatkoinvestointeihin, jotka ovat saaneet tukikelpoisuusaikana rahoitusvälineistä edelleen kokonaan tai osittain suorittamattomia alkupääomainvestointeja;

b)

on käytettävä yksinomaan jatkoinvestointeihin, jotka on määrä tehdä markkinastandardien ja niitä koskevien sopimussuhteisten järjestelyjen mukaisesti ja rajata välttämättömimpään, jotta yksityisen sektorin yhteisinvestointeja voidaan lisätä ja samalla varmistaa kohdeyritysten rahoituksen jatkuvuus, niin että sekä julkiset että yksityiset sijoittajat voivat hyötyä investoinneista;

c)

saavat olla enintään 20 prosenttia 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun oman pääoman ehtoisen rahoitusvälineen tukikelpoisista menoista, ja tästä enimmäismäärästä on vähennettävä rahoitusvälineeseen tukikelpoisuusaikana palautetut enimmäismääräiset pääomavarat ja tuotot.

Kaikki sulkutilille maksetut määrät, joita ei käytetä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna ajanjaksona maksettuihin, loppukäyttäjiin tehtäviin investointeihin, on käytettävä 45 artiklan mukaisesti.

4.   Edellä olevan 1 ja 2 kohdan mukaisesti ilmoitetut tukikelpoiset menot eivät saa ylittää seuraavien erien summaa:

a)

ERI-rahastoista 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin maksetun tuen kokonaismäärä; ja

b)

vastaava kansallinen osarahoitus.

5.   Rahasto-osuusrahaston käyttöönotosta vastaava elin tai rahoitusvälineiden käyttöönotosta 38 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti vastaavat elimet voivat veloittaa 1 kohdan d alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetut hallintokustannukset tai -palkkiot, jotka eivät saa ylittää tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa delegoidussa säädöksessä määriteltyjä kynnysarvoja. Jos hallintokustannuksiin sisältyy välittömiä tai välillisiä kustannuseriä, jotka korvataan todentavia asiakirjoja vastaan, hallintopalkkioilla tarkoitetaan suoritetun palvelun osalta sovittua hintaa, joka tapauksen mukaan määräytyy kilpailuun perustuvan markkinaprosessin kautta. Hallintokustannukset ja -palkkiot perustuvat suoriteperusteiseen laskentamenetelmään.

Hallintokustannukset ja -palkkiot voivat kattaa järjestelykustannukset. Jos järjestelypalkkiot veloitetaan loppukäyttäjiltä, niitä ei voida ilmoittaa tukikelpoisiksi menoiksi.

Hallintokustannukset ja -palkkiot, mukaan lukien ne, jotka aiheutuvat rahoitusvälineen valmistelusta ennen asianomaisen rahoitussopimuksen allekirjoittamista, ovat tukikelpoisia asianomaisen rahoitussopimuksen allekirjoituspäivästä alkaen.

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan erityissäännöt, jotka koskevat perusteita, joiden mukaisesti määritetään hallintokustannukset ja -maksut saavutettujen tulosten ja sovellettavien kynnysarvojen perusteella, sekä säännöt, jotka koskevat pääomitettujen hallintokustannusten ja -maksujen korvaamista oman pääoman ehtoisten välineiden ja mikroluottojen osalta.

43 artikla

ERI-rahastoista rahoitusvälineisiin maksetusta tuesta syntyvät korko- ja muut tuotot

1.   ERI-rahastoista rahoitusvälineisiin maksettu tuki on talletettava tilille rahoituslaitoksessa, jonka kotipaikka sijaitsee jäsenvaltiossa, ja se on sijoitettava väliaikaisesti moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti.

2.   ERI-rahastoista rahoitusvälineisiin maksetusta tuesta johtuvat korko- ja muut tuotot on käytettävä samoihin tarkoituksiin, mukaan luettuina 42 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu korvaus aiheutuneista hallintokustannuksista tai rahoitusvälineen hallintopalkkioiden maksu sekä 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti maksetut menot, kuin ERI-rahastoista maksettu alkuperäinen tuki joko saman rahoitusvälineen yhteydessä tai rahoitusvälineen purkamisen seurauksena toisten rahoitusvälineiden tai tukimuotojen yhteydessä prioriteetin mukaisten erityistavoitteiden mukaisesti tukikelpoisuusajan loppuun asti.

3.   Hallintoviranomaisen on huolehdittava, että korko- ja muiden tuottojen käytöstä pidetään asianmukaisesti kirjaa.

44 artikla

ERI-rahastoista maksetusta tuesta johtuvien varojen uudelleenkäyttö tukikelpoisuusajan loppuun asti

1.   Rahoitusvälineisiin takaisin maksetut, ERI-rahastojen tuesta johtuvat varat, jotka saadaan investoinneista tai vakuussopimuksiin sidottujen varojen vapautumisesta, mukaan lukien pääoman takaisinmaksut ja tuotot sekä muut tulot, kuten korot, vakuuspalkkiot, osingot, pääomatulot tai muut investoinneista saadut tulot, on käytettävä uudelleen seuraaviin tarkoituksiin enintään tarvittavan määrän suuruisina ja asianomaisissa rahoitussopimuksissa sovitussa järjestyksessä:

a)

samojen tai muiden rahoitusvälineiden kautta tehtävät uudet investoinnit prioriteetin mukaisten erityistavoitteiden mukaisesti;

b)

tarvittaessa erityiskorvaus sellaisille yksityisille tai markkinatalousperiaatteen mukaisesti toimiville julkisille investoijille, jotka antavat ERI-rahastoista rahoitusvälineeseen maksetun tuen vastineeksi käyttöön varoja tai tekevät yhteisinvestointeja loppukäyttäjien tasolla;

c)

tarvittaessa korvaus aiheutuneista hallintokustannuksista ja rahoitusvälineen hallintopalkkioiden maksu.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisen erityiskorvauksen tarve ja taso määritetään ennakkoarvioinnissa. Erityiskorvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen sellaisten kannustimien luomiseksi, joilla houkutellaan maksetun tuen vastineeksi käyttöön annettavia yksityisiä varoja, eikä sillä saa antaa liiallisia korvauksia yksityisille tai markkinatalousperiaatteen mukaisesti toimiville julkisille investoijille. Edut on sovitettava yhteen jakamalla asianmukaisesti riskit ja tuotto sekä soveltamalla tavanomaisia kaupallisia perusteita valtiontukia koskevaa unionin sääntöjä noudattaen.

2.   Hallintoviranomaisen on huolehdittava, että 1 kohdassa tarkoitettujen varojen käytöstä pidetään asianmukaisesti kirjaa.

45 artikla

Varojen käyttö tukikelpoisuusajan päättymisen jälkeen

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että rahoitusvälineisiin takaisin maksetut varat, mukaan lukien pääoman takaisinmaksut ja tuotot sekä muut tulot, jotka ovat syntyneet vähintään kahdeksan vuoden aikana tukikelpoisuusajan päättymisen jälkeen ja jotka johtuvat 37 artiklassa tarkoitetusta ERI-rahastojen tuesta rahoitusvälineille, käytetään ohjelman tai ohjelmien tavoitteiden mukaisesti joko saman rahoitusvälineen yhteydessä tai sen jälkeen, kun varat eivät enää ole rahoitusvälineen käytettävissä, muiden rahoitusvälineiden yhteydessä, edellyttäen että molemmissa tapauksissa markkinatilanteen arviointi osoittaa tällaisten investointien jatkuvan tarpeen, tai muiden tukimuotojen yhteydessä.

46 artikla

Rahoitusvälineiden käyttöönottoa koskeva kertomus

1.   Hallintoviranomaisen on lähetettävä komissiolle vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen liitteenä erityiskertomus toimista, joihin sisältyy rahoitusvälineitä.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen on sisällettävä kustakin rahoitusvälineestä seuraavat tiedot:

a)

tiedot ohjelmasta ja prioriteetista tai toimenpiteestä, johon perustuen ERI-rahastojen tuki myönnetään;

b)

rahoitusvälineen ja käyttöönottojärjestelyjen kuvaus;

c)

tiedot elimistä, jotka vastaavat rahoitusvälineiden käyttöönotosta, ja tapauksen mukaan elimistä, jotka vastaavat rahasto-osuusrahastojen käyttöönotosta 38 artiklan 1 kohdan a alakohdassa sekä 38 artiklan 4 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, sekä tiedot 38 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuista rahoituksenvälittäjistä;

d)

rahoitusvälineeseen ohjelmista maksettujen rahoitusosuuksien kokonaismäärä prioriteetin tai toimenpiteen mukaan jaoteltuna;

e)

loppukäyttäjille tai loppukäyttäjien hyväksi maksetun tai rahoitusvälineestä vakuussopimuksiin loppukäyttäjiin tehtäviä investointeja varten sidotun tuen kokonaismäärä sekä aiheutuneet hallintokustannukset tai maksetut hallintopalkkiot ohjelman, prioriteetin tai toimenpiteen mukaan jaoteltuna;

f)

rahoitusvälineen tuloksellisuus, mukaan lukien sen perustamisen ja sellaisten elimien valitsemisen edistyminen, joiden tehtävänä on ottaa rahoitusväline käyttöön, mukaan lukien elin, joka vastaa rahasto-osuusrahaston käyttöönotosta;

g)

43 artiklassa tarkoitetut ERI-rahastoista rahoitusvälineisiin maksetusta tuesta syntyvät korko- ja muut tuotot sekä 44 artiklassa tarkoitetut investoinneista saadut rahoitusvälineisiin takaisin maksetut ohjelmien varat;

h)

edistyminen rahoitusvälineen avulla toteutetuista investoinneista odotettujen vipuvaikutusten saavuttamisessa sekä investointien ja osuuksien arvo;

i)

oman pääoman ehtoisten sijoitusten arvo edeltävinä vuosina;

j)

rahoitusvälineen osuus kyseisen prioriteetin tai toimenpiteen indikaattorien saavuttamisessa.

Ensimmäisen alakohdan h ja j alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan sisällyttää vain vuosina 2017 ja 2019 toimitettavien vuotuisten täytäntöönpanokertomusten liitteeseen sekä lopulliseen täytäntöönpanokertomukseen. Ensimmäisen alakohdan a –j alakohdassa esitettyjä kertomuksen antamista koskevia velvoitteita ei sovelleta loppukäyttäjiin.

3.   Komissio hyväksyy tämän artiklan täytäntöönpanona yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan mallit, joita on käytettävä toimitettaessa rahoitusvälineitä koskevia tietoja komissiolle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Komissio laatii vuosittain vuodesta 2016 alkaen yhteenvetoja hallintoviranomaisten tämän artiklan mukaisesti toimittamista tiedoista, jotka koskevat rahoitusvälineiden rahoitukseen ja käyttöönottoon liittyvää edistymistä, kuuden kuukauden kuluessa niiden vuotuisten täytäntöönpanokertomusten esittämisen määräajasta, joihin viitataan 111 artiklan 1 kohdassa EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston osalta, maaseuturahastoasetuksen 75 artiklassa maaseuturahaston osalta ja rahastokohtaisten sääntöjen asianomaisissa kohdissa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta. Nämä yhteenvedot toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle ja julkaistaan.

V   OSASTO

SEURANTA JA ARVIOINTI

I   LUKU

Seuranta

I   jakso

Ohjelmien seuranta

47 artikla

Seurantakomitea

1.   Jäsenvaltion on perustettava institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoituspuitteidensa mukaisesti ohjelman täytäntöönpanon seurantaa varten komitea yhteisymmärryksessä hallintoviranomaisen kanssa kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona ohjelman hyväksymisestä annettu komission päätös on annettu tiedoksi jäsenvaltiolle, jäljempänä 'seurantakomitea'.

Jäsenvaltio voi perustaa yhden seurantakomitean useampaa kuin yhtä ERI-rahastoista osarahoitettua ohjelmaa varten.

2.   Kukin seurantakomitea laatii ja hyväksyy työjärjestyksensä asianomaisen jäsenvaltion institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoituspuitteiden mukaisesti.

3.   Yhteistyöohjelmaan osallistuvien jäsenvaltioiden sekä kolmansien maiden, jos ne ovat hyväksyneet kutsun osallistua yhteistyöohjelmaan, on perustettava Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen kuuluvan ohjelman seurantakomitea, yhteisymmärryksessä hallintoviranomaisen kanssa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun yhteistyöohjelman hyväksymispäätöksestä on ilmoitettu jäsenvaltioille. Seurantakomitea laatii ja hyväksyy työjärjestyksensä.

48 artikla

Seurantakomitean kokoonpano

1.   Seurantakomitean kokoonpanosta päättää jäsenvaltio edellyttäen, että seurantakomitea koostuu asianomaisen jäsenvaltion viranomaisten ja välittävien toimielinten edustajista sekä 5 artiklassa tarkoitettujen kumppaneiden edustajista. Kumppaneiden edustajien on saatava asianomaisilta kumppaneilta valtuutus seurantakomiteaan osallistumiselle avoimia menettelyjä noudattaen. Kullakin seurantakomitean jäsenellä voi olla äänioikeus.

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen kuuluvan ohjelman seurantakomitean kokoonpanosta sopivat ohjelmaan osallistuvat jäsenvaltiot sekä kolmannet maat, jos ne ovat hyväksyneet kutsun osallistua yhteistyöohjelmaan. Seurantakomiteaan on kuuluttava näiden jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden asianmukaisia edustajia. Seurantakomiteaan voi kuuluu sellaisia eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) edustajia, jotka toteuttavat ohjelma-alueella ohjelmaan liittyviä toimia.

2.   Seurantakomitean jäsenluettelo julkaistaan.

3.   Komissio osallistuu seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa.

4.   Jos EIP osallistuu ohjelmaan, se voi osallistua seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa.

5.   Seurantakomitean puheenjohtajana toimii jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen edustaja.

49 artikla

Seurantakomitean tehtävät

1.   Seurantakomitean on kokoonnuttava vähintään kerran vuodessa, ja sen on tarkasteltava ohjelman täytäntöönpanoa ja ohjelmalle asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunutta edistystä. Tarkastelua suorittaessaan sen on otettava huomioon taloudelliset tiedot, yhteiset indikaattorit ja ohjelmakohtaiset indikaattorit, myös tulosindikaattorien arvon muutokset ja määrällisten tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunut edistys, sekä 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tuloskehyksessä määritetyt välitavoitteet ja tarvittaessa kvalitatiivisten analyysien tulokset.

2.   Seurantakomitean on tarkasteltava kaikkia ohjelman tuloksellisuuteen vaikuttavia tekijöitä, mukaan lukien johtopäätökset tulosten tarkastelusta.

3.   Seurantakomiteaa on kuultava kaikista ohjelmaa koskevista hallintoviranomaisen esittämistä muutosehdotuksista, ja se antaa niistä lausunnon, jos se pitää sitä asianmukaisena.

4.   Seurantakomitea voi esittää hallintoviranomaiselle huomautuksia ohjelman täytäntöönpanosta ja arvioinnista, mukaan lukien toimenpiteet, jotka liittyvät tuensaajien hallinnollisen taakan vähentämiseen. Seurantakomitean on seurattava esittämiensä huomautusten johdosta toteutettuja toimenpiteitä.

50 artikla

Täytäntöönpanokertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ohjelmaa koskeva vuotuinen täytäntöönpanokertomus edelliseltä varainhoitovuodelta vuodesta 2016 vuoden 2023 loppuun asti. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ohjelmaa koskeva lopullinen täytäntöönpanokertomus EAKR:n, ESR:n ja koheesiorahaston osalta sekä vuotuinen täytäntöönpanokertomus maaseuturahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta rahastokohtaisissa säännöissä vahvistetussa määräajassa.

2.   Vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa on esitettävä keskeisimpiä tietoja ohjelman ja sen prioriteettien täytäntöönpanosta ottamalla huomioon taloudelliset tiedot, yhteiset ja ohjelmakohtaiset indikaattorit ja määrälliset tavoitearvot, tarvittaessa myös tulosindikaattorien arvojen muutokset, sekä vuonna 2017 toimitettavasta vuosittaisesta täytäntöönpanokertomuksesta alkaen tuloskehyksessä määritetyt välitavoitteet. Toimitettujen tietojen on liityttävä indikaattoriarvoihin, jotka kuvaavat kokonaisuudessaan toteutettuja toimia ja mahdollisuuksien mukaan sekä täytäntöönpanovaihe huomioon ottaen myös tiettyjä valittuja toimia. Niissä on myös esitettävä yhteenveto kaikkien sellaisten ohjelman arviointien tuloksista, jotka ovat tulleet saataville edellisen varainhoitovuoden aikana, kaikista ohjelman tuloksellisuuteen vaikuttavista kysymyksistä sekä toteutetuista toimenpiteistä. Vuonna 2016 esitettävässä täytäntöönpanokertomuksessa voidaan myös tarvittaessa tuoda esiin ennakkoehtojen täyttämiseksi toteutetut toimenpiteet.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, ESR-asetuksessa voidaan vahvistaa erityiset säännöt ESR:n osalta toimitettavista tiedoista.

4.   Vuonna 2017 toimitettavassa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa on esitettävä ja arvioitava 2 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa tapahtunut edistys ottaen huomioon myös ERI-rahastojen vaikutus tulosindikaattorien arvon muutoksiin, jos saatavilla on asianmukaisiin arviointeihin perustuvaa näyttöä. Tässä vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa on esitettävä toimenpiteet sellaisten ennakkoehtojen täyttämiseksi, jotka eivät täyttyneet ohjelmien hyväksymisajankohtana. Siinä on myös arvioitava 7 ja 8 artiklassa vahvistettujen periaatteiden huomioon ottamiseen tähtäävien toimenpiteiden toteuttamista ja 5 artiklassa tarkoitettujen kumppanien osuutta ohjelman täytäntöönpanossa sekä raportoitava ilmastonmuutosta koskeviin tavoitteisiin käytetystä tuesta.

5.   Vuonna 2019 toimitettavan vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen sekä ERI-rahastoja käsittelevän lopullisen täytäntöönpanokertomuksen on 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja arviointien lisäksi sisällettävä tietoja ja arviointeja siitä, miten ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty ja miten ohjelma on edistänyt älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän unionin strategian toteutusta.

6.   Jotta 1–5 kohdassa tarkoitetut vuotuiset täytäntöönpanokertomukset voidaan katsoa hyväksyttäviksi, niiden on sisällettävä kaikki näissä kohdissa ja rahastokohtaisissa säännöissä vaaditut tiedot.

Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle hyväksynnän epäämisestä 15 työpäivän kuluessa vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen vastaanottamispäivästä; muussa tapauksessa kertomus katsotaan hyväksyttäväksi.

7.   Komissio tarkastelee vuotuisia ja lopullisia täytäntöönpanokertomuksia ja ilmoittaa jäsenvaltiolle huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen vastaanottamispäivästä ja viiden kuukauden kuluessa lopullisen täytäntöönpanokertomuksen vastaanottamispäivästä. Jos komissio ei esitä huomautuksia näissä määräajoissa, kertomus katsotaan hyväksytyksi.

8.   Komissio voi esittää hallintoviranomaiselle huomautuksia, jotka koskevat ohjelman täytäntöönpanoon merkittävästi vaikuttavia kysymyksiä. Jos tällaisia huomautuksia esitetään, hallintoviranomaisen on annettava kaikki tarvittavat tiedot näiden huomautusten suhteen ja tarvittaessa ilmoitettava komissiolle toteutetuista toimenpiteistä kolmen kuukauden kuluessa.

9.   Vuotuiset ja lopulliset täytäntöönpanokertomukset, kuten myös yleistajuinen tiivistelmä niiden sisällöstä asetetaan yleisön saataville.

51 artikla

Vuotuinen arviointikokous

1.   Vuodesta 2016 vuoden 2023 loppuun ulottuvana aikana järjestetään vuosittain komission ja kunkin jäsenvaltion välillä vuotuinen arviointikokous, jossa tarkastellaan kunkin ohjelman tuloksellisuutta ottaen soveltuvin osin huomioon vuotuinen täytäntöönpanokertomus sekä komission huomautukset.

2.   Vuotuisessa arviointikokouksessa voidaan käsitellä useampaa kuin yhtä ohjelmaa. Vuosina 2017 ja 2019 vuotuisessa arviointikokouksessa käsitellään kaikkia asianomaisen jäsenvaltion ohjelmia ja siinä otetaan lisäksi huomioon jäsenvaltion kyseisinä vuosina 52 artiklan mukaisesti toimittamat edistymiskertomukset.

3.   Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen jäsenvaltio ja komissio voivat sopia, että ohjelmaa käsittelevä vuotuinen arviointikokous jätetään järjestämättä jonakin vuonna, vuosia 2017 ja 2019 lukuun ottamatta.

4.   Vuotuisen arviointikokouksen puheenjohtajana toimii komissio tai, jäsenvaltion niin pyytäessä, jäsenvaltio yhdessä komission kanssa.

5.   Jäsenvaltion on varmistettava, että komission vuotuisessa arviointikokouksessa esittämien huomioiden johdosta toteutetaan asiamukaisia jatkotoimia sellaisten asioiden osalta, jotka vaikuttavat merkittävästi ohjelman täytäntöönpanoon, ja sen on tarvittaessa ilmoitettava komissiolle toteutetuista toimenpiteistä kolmen kuukauden kuluessa.

II   osasto

Strateginen toteutuminen

52 artikla

Edistymiskertomus

1.   Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä elokuuta 2017 kumppanuussopimuksen täytäntöönpanoa koskevaa edistymistä 31 päivänä joulukuuta 2016 koskeva kertomus ja viimeistään 31 päivänä elokuuta 2019 vastaava edistymistä 31 päivänä joulukuuta 2018 koskeva kertomus.

2.   Edistymiskertomuksen on sisällettävä tietoja ja arviointeja seuraavista:

a)

jäsenvaltiossa kumppanuussopimuksen hyväksymisen jälkeen tapahtuneet kehittämistarpeiden muutokset;

b)

edistyminen älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän unionin strategian tavoitteiden saavuttamisessa sekä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rahastokohtaisten tehtävien toteuttamisessa, joka on tapahtunut ERI-rahastojen valittuja temaattisia tavoitteita edistävän vaikutuksen ansiosta, etenkin kullekin ohjelmalle tuloskehyksessä asetettujen välitavoitteiden sekä ilmastonmuutostavoitteisiin käytetyn tuen osalta;

c)

se, onko vahvistettua aikataulua noudatettu niiden toimenpiteiden osalta, joita on ollut määrä toteuttaa kumppanuussopimuksen hyväksymispäivänä täyttämättä olleiden kumppanuussopimuksen mukaan sovellettavien ennakkoehtojen täyttämiseksi. Tätä alakohtaa sovelletaan ainoastaan vuonna 2017 toimitettavaan edistymiskertomukseen;

d)

niiden mekanismien täytäntöönpano, joilla varmistetaan koordinointi ERI-rahastojen ja muiden unionin ja kansallisten rahoitusvälineiden välillä sekä EIP:n kanssa;

e)

aluekehitystä koskevan yhdennetyn lähestymistavan toteutuminen tai yhteenveto sellaisten yhdennettyjen lähestymistapojen toteutumisesta, jotka perustuvat ohjelmiin, mukaan lukien edistyminen ensisijaisille yhteistyöaloille asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa;

f)

tapauksen mukaan toteutetut toimenpiteet, joilla on pyritty lisäämään jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuensaajien valmiuksia hallinnoida ja käyttää ERI-rahastoja;

g)

tuensaajien hallinnollisen taakan vähentämiseksi toteutetut toimenpiteet ja tässä edistyminen;

h)

edellä 5 artiklassa tarkoitettujen kumppaneiden osuus kumppanuussopimuksen täytäntöönpanossa;

i)

yhteenveto ERI-rahastojen täytäntöönpanoa koskevien 5, 7 ja 8 kohdassa tarkoitettujen monialaisten periaatteiden ja laaja-alaisten toimintapoliittisten tavoitteiden osalta toteutetuista toimenpiteistä.

3.   Jos komissio kahden kuukauden kuluessa edistymiskertomuksen toimittamispäivästä tulee siihen tulokseen, että toimitetut tiedot ovat puutteellisia tai epäselviä tavalla, joka merkittävästi vaikuttaa asianomaisen arvioinnin laatuun ja luotettavuuteen, se voi pyytää jäsenvaltiolta lisätietoja edellyttäen, että pyyntö ei aiheuta perusteetonta viivytystä ja että komissio perustelee väitetyn laatua ja luotettavuutta koskevan puutteellisuuden. Jäsenvaltion on toimitettava pyydetyt tiedot komissiolle kolmen kuukauden kuluessa ja tarkistettava edistymiskertomusta tarpeen mukaan.

4.   Tämän säännöksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan edistymiskertomuksen toimittamisessa käytettävä malli. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

53 artikla

Komission kertomus ja keskustelun järjestäminen ERI-rahastoista

1.   Komissio toimittaa vuosittain vuodesta 2016 alkaen neuvostolle, Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle yhteenvetokertomuksen ERI-rahastojen ohjelmista niiden vuotuisten täytäntöönpanokertomusten perusteella, jotka jäsenvaltiot toimittavat 50 artiklan mukaisesti, sekä yhteenvedon ohjelmien saatavilla olevien arviointien tuloksista. Vuosina 2017 ja 2019 tämä yhteenvetokertomus muodostaa osan 2 kohdassa tarkoitettua strategista kertomusta.

2.   Vuosina 2017 ja 2019 komissio laatii strategisen kertomuksen, jossa esitetään yhteenveto jäsenvaltioiden edistymiskertomuksista, ja se toimittaa kertomuksen 31 päivään joulukuuta 2017 ja 31 päivään joulukuuta 2019 mennessä Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle, joita pyydetään järjestämään keskustelu kertomuksesta.

3.   Neuvosto keskustelee strategisesta kertomuksesta erityisesti siltä kannalta, miten ERI-rahastot ovat vaikuttaneet älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän unionin strategian tavoitteiden saavuttamiseen, ja sitä pyydetään esittämään asiasta selvitys Eurooppa-neuvoston keväällä pidettävässä kokouksessa.

4.   Joka toinen vuosi vuodesta 2018 alkaen komissio sisällyttää keväällä kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle antamaansa vuotuiseen edistymiskertomukseen yhteenvedon viimeisimmistä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista kertomuksista erityisesti siltä osin, miten ERI-rahastot ovat vaikuttaneet älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän unionin strategian tavoitteiden saavuttamiseen.

II   LUKU

Arviointi

54 artikla

Yleiset säännökset

1.   Arviointeja tehdään ohjelmien suunnittelun ja täytäntöönpanon parantamiseksi sekä ohjelmien vaikuttavuuden, tehokkuuden ja vaikutusten arvioimiseksi. Ohjelmien vaikutukset on arvioitava kunkin ERI -rahaston tehtävien perusteella käyttäen vertailuperusteina älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän unionin strategian tavoitteita ja ottaen huomioon ohjelman koon suhteessa tarvittaessa asianomaisen ohjelma-alueen bruttokansantuotteen (BKT) ja työttömyyden.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava käyttöön arviointien toteuttamiseksi tarvittavat resurssit ja huolehdittava, että käytössä on menettelyjä, joilla tuotetaan ja kerätään arviointeja varten tarvittavat tiedot, myös yhteisiin indikaattoreihin sekä tapauksen mukaan ohjelmakohtaisiin indikaattoreihin liittyvät tiedot.

3.   Arvioinnit on annettava sellaisten sisäisten tai ulkoisten asiantuntijoiden tehtäväksi, jotka ovat toiminnallisesti riippumattomia ohjelman täytäntöönpanosta vastaavista viranomaisista. Komissio antaa ohjeita arviointien suorittamistavasta heti tämän asetuksen voimaantulon jälkeen.

4.   Kaikki arvioinnit asetetaan yleisön saataville.

55 artikla

Ennakkoarviointi

1.   Jäsenvaltioiden on tehtävä ennakkoarviointeja kunkin ohjelman suunnittelun parantamiseksi.

2.   Ennakkoarvioinnit on tehtävä ohjelmien valmistelusta vastaavan viranomaisen vastuulla. Ne on esitettävä komissiolle samanaikaisesti kuin ohjelma, ja mukaan on liitettävä tiivistelmä. Rahastokohtaisissa säännöissä voidaan vahvistaa kynnysarvoja, joiden alittuessa ennakkoarviointi voidaan yhdistää toisen ohjelman arviointiin.

3.   Ennakkoarvioinneissa arvioidaan

a)

älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän unionin strategian edistäminen ottaen huomioon valitut temaattiset tavoitteet ja prioriteetit, kansalliset ja alueelliset tarpeet sekä kehitysmahdollisuudet ja aikaisempien ohjelmakausien kokemukset huomioiden;

b)

ehdotetun ohjelman tai toiminnan sisäinen johdonmukaisuus ja suhde muihin asiaan liittyviin välineisiin;

c)

talousarviomäärärahojen kohdentamisen ja ohjelman tavoitteiden keskinäinen johdonmukaisuus;

d)

ohjelmille valittujen temaattisten tavoitteiden, prioriteettien ja vastaavien tavoitteiden johdonmukaisuus yhteisen strategiakehyksen, kumppanuussopimuksen ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettujen asiaankuuluvien maakohtaisten suositusten sekä tarvittaessa kansallisella tasolla kansallisten uudistusohjelmien kanssa;

e)

ehdotettujen ohjelman indikaattorien relevanssi ja selkeys;

f)

odotettujen tuotosten vaikutus tuloksiin;

g)

indikaattoreille asetettujen määrällisten tavoitteiden realistisuus ottaen huomioon suunniteltu ERI-rahastoista maksettava tuki;

h)

ehdotetun tukimuodon perusteet;

i)

henkilöstöresurssien ja hallinnollisten valmiuksien riittävyys ohjelman hallintoon;

j)

ohjelman seurantamenettelyjen ja arviointeihin tarvittavien tietojen keräämismenettelyjen soveltuvuus;

k)

tuloskehykseen valittujen välitavoitteiden soveltuvuus;

l)

miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien edistämistä sekä kaikenlaisen syrjinnän torjumista koskevien suunniteltujen toimenpiteiden riittävyys ottaen erityisesti huomioon vammaisten henkilöiden mahdollisuudet;

m)

suunniteltujen kestävää kehitystä tukevien toimenpiteiden riittävyys;

n)

suunnitellut toimet tuensaajien hallinnollisen taakan vähentämiseksi.

4.   Ennakkoarviointeihin on tarvittaessa sisällytettävä strategisen ympäristöarvioinnin vaatimukset, jotka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/42/EY (36), ottaen huomioon tarve hillitä ilmastonmuutosta.

56 artikla

Ohjelmakauden aikana suoritettava arviointi

1.   Hallintoviranomaisen tai jäsenvaltion on laadittava arviointisuunnitelma, joka voi kattaa useampia kuin yhden ohjelman. Arviointisuunnitelma on esitettävä rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava riittävien arviointivalmiuksien saatavuus.

3.   Hallintoviranomaisen on ohjelmakauden aikana varmistettava, että kutakin ohjelmaa ja myös kunkin ohjelman vaikuttavuutta, tehokkuutta ja vaikutuksia arvioidaan arviointisuunnitelman perusteella ja että kunkin arvioinnin perusteella toteutetaan tarvittavia jatkotoimia rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti. Ohjelmakauden aikana on vähintään kerran tehtävä arviointi, jossa tarkastellaan, miten ERI-rahastoista maksettu tuki on edistänyt kunkin prioriteetin mukaisia tavoitteita. Kaikkia arviointeja tarkastellaan seurantakomiteassa, ja ne toimitetaan komissiolle.

4.   Komissio voi toteuttaa oma-aloitteisesti ohjelmien arviointeja. Se ilmoittaa asiasta hallintoviranomaiselle, ja tulokset lähetetään hallintoviranomaiselle ja toimitetaan asianomaiselle seurantakomitealle.

5.   Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta 39 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin erityisiin ohjelmiin.

57 artikla

Jälkiarviointi

1.   Jälkiarvioinnit tekee komissio, tai jäsenvaltiot tekevät ne tiiviissä yhteistyössä komission kanssa. Jälkiarvioinneissa tarkastellaan ERI-rahastojen vaikuttavuutta ja tehokkuutta sekä niiden vaikutuksia älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän unionin strategian toteuttamiseen tämän unionin strategian tavoitteiden ja rahastokohtaisissa säännöissä vahvistettujen erityisten vaatimusten mukaisesti.

2.   Jälkiarvioinnit on suoritettava loppuun viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2024.

3.   Komissio suorittaa 39 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettujen erityisten ohjelmien jälkiarvioinnin, ja tämä jälkiarviointi on suoritettavaa loppuun viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019.

4.   Komissio laatii kustakin ERI-rahastosta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 yhteenvetokertomuksen, jossa se esittää jälkiarviointien tärkeimmät johtopäätökset.

VI   OSASTO

TEKNINEN TUKI

58 artikla

Komission aloitteesta annettava tekninen tuki

1.   ERI-rahastoista voidaan komission aloitteesta tukea tämän asetuksen täytäntöönpanoon tarvittavia valmistelua, seurantaa, hallinnollista ja teknistä tukea, arviointia, tarkastuksia ja valvontaa koskevia toimenpiteitä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet voidaan toteuttaa joko suoraan komission toteuttamina ne, tai välillisesti, jolloin muut henkilöt ja yhteisöt kuin jäsenvaltiot toteuttavat ne varainhoitoasetuksen 60 artiklan mukaisesti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet voivat käsittää erityisesti seuraavat:

a)

hankkeiden valmisteluun ja arviointiin myönnettävä tuki, myös EIP:n kanssa;

b)

institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien lisäämiseen myönnettävä tuki ERI-rahastojen hallinnon tehokkuuden parantamiseksi;

c)

tutkimukset, jotka liittyvät ERI-rahastoja koskevaan komission raportointiin sekä koheesiokertomukseen;

d)

ERI-rahastojen analysointiin, hallinnointiin, seurantaan, tiedonvaihtoon ja täytäntöönpanoon liittyvät toimenpiteet sekä toimenpiteet, jotka liittyvät valvontajärjestelmien sekä teknisen ja hallinnollisen tuen täytäntöönpanoon;

e)

ERI-rahastojen nykyistä ja tulevaa toimintaa käsittelevät arvioinnit, asiantuntijaraportit, tilastot ja selvitykset, myös yleisluonteiset; tarvittaessa EIP voi toteuttaa ne;

f)

toimet tietojen levittämiseksi, verkostoitumisen tukemiseksi, viestintätoimien toteuttamiseksi, tietoisuuden lisäämiseksi sekä yhteistyön ja kokemusten vaihdon edistämiseksi, myös kolmansien maiden kanssa;

g)

hallinnossa, seurannassa, tarkastuksessa, valvonnassa ja arvioinnissa käytettävien tietokonejärjestelmien käyttöönotto, toiminta ja keskinäiset yhteydet;

h)

toimet arviointimenetelmien ja arviointikäytäntöjä koskevan tiedonvaihdon parantamiseksi;

i)

tarkastuksiin liittyvät toimenpiteet;

j)

kansallisten ja alueellisten valmiuksien lisääminen seuraavilla aloilla: investointisuunnittelu, tarpeiden arviointi, valmistelu sekä rahoitusvälineiden, yhteisten toimintasuunnitelmien ja suurhankkeiden, myös EIP:n kanssa toteutettavien yhteisten aloitteiden, suunnittelu ja täytäntöönpano;

k)

hyvien käytäntöjen jakaminen, jotta jäsenvaltiot voivat paremmin parantaa asianomaisten 5 artiklassa tarkoitettujen kumppaneiden ja niiden kattojärjestöjen valmiuksia;

l)

toimenpiteet rakenteellisten ja hallinnollisten uudistusten määrittämiseksi, priorisoimiseksi ja toteuttamiseksi vastauksena taloudellisiin ja sosiaalisiin haasteisiin jäsenvaltioissa, jotka täyttävät 24 artiklan 1 kohdassa asetetut ehdot.

Jotta varmistetaan tehokkaampi yleisölle suunnattu viestintä ja vahvempi synergia komission aloitteesta toteutettujen viestintätoimien välillä, tämän asetuksen mukaisille viestintätoimille kohdennetuilla määrärahoilla on tuettava myös toimielinten tiedotustoimintaa, joka koskee unionin poliittisia prioriteetteja siltä osin kuin ne liittyvät tämän asetuksen yleisiin tavoitteisiin

2.   Komissio vahvistaa vuosittain täytäntöönpanosäädöksillä suunnitelmansa, jotka koskevat 1 kohdassa lueteltuihin toimenpiteisiin liittyvää toimenpiteiden tyyppiä, silloin kun suunnitteilla on rahoitusta ERI-rahastoista.

59 artikla

Jäsenvaltioiden aloitteesta annettava tekninen tuki

1.   ERI-rahastoista voidaan jäsenvaltioiden aloitteesta rahoittaa toimenpiteitä, jotka liittyvät valmisteluun, hallintoon, seurantaan, arviointiin, tiedotukseen ja viestintään, verkostoitumiseen, valitusten käsittelyyn sekä valvontaan ja tarkastukseen. Jäsenvaltiot voivat käyttää ERI-rahastoja tukeakseen toimenpiteitä, joilla vähennetään tuensaajien hallinnollista taakkaa, sähköiset tiedonvaihtojärjestelmät mukaan luettuina, ja toimenpiteitä, joilla lisätään jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuensaajien valmiuksia hallinnoida ja käyttää näitä rahastoja. ERI-rahastoja voidaan käyttää myös tukemaan toimenpiteitä, joilla parannetaan 5 artiklan 3 kohdan e alakohdan mukaisesti asianomaisten kumppaneiden valmiuksia ja tuetaan tällaisten kumppanien välistä hyvien käytäntöjen vaihtoa. Tässä kohdassa tarkoitetut toimet voivat koskea edellisiä ja seuraavia ohjelmakausia.

2.   Rahastokohtaisissa säännöissä voidaan lisätä tai poistaa toimenpiteitä, joita voidaan rahoittaa kulloisenkin ERI-rahaston teknisestä tuesta.

VII   OSASTO

ERI-RAHASTOJEN RAHOITUSTUKI

I   LUKU

ERI-rahastojen tuki

60 artikla

Osarahoitusosuuden määrittäminen

1.   Ohjelman hyväksymisestä annettavassa komission päätöksessä on vahvistettava ERI-rahastojen tuen osarahoitusosuus tai osarahoitusosuudet ja enimmäismäärä rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2   Komission aloitteesta tai komission puolesta toteutettavat teknisen tuen toimenpiteet voidaan rahoittaa täysimääräisesti.

61 artikla

Päätökseen saatettujen toimien tuottamat nettotulot

1.   Tätä artiklaa sovelletaan toimiin, jotka tuottavat nettotuloja niiden päätökseen saamisensa jälkeen. Tässä artiklassa 'nettotuloilla' tarkoitetaan rahavirtoja, jotka käyttäjät maksavat suoraan kyseisen toimen tuottamista tavaroista tai palveluista, kuten infrastruktuurin käytöstä välittömästi käyttäjien maksettavaksi tulevia maksuja, maapohjan tai rakennusten myyntiä tai vuokraamista tai maksuja palvelujen suorittamisesta, vähennettyinä kyseisellä kaudella syntyneillä toimintakustannuksilla ja lyhytikäisten laitteiden jälleenhankintakustannuksilla. Toimen tuottamat toimintakustannusten säästöjä on käsiteltävä nettotuloina, jollei niitä tasoiteta samansuuruisilla vähennyksillä toiminta-avustuksista.

Jos kaikki investointikustannukset eivät ole tukikelpoisia osarahoitusta varten, nettotulot jaetaan investointikustannusten tukikelpoisten ja muiden kuin tukikelpoisten osien suhteessa.

2.   ERI-rahastoista osarahoitettavista toimen tukikelpoisista menoista tehdään ennakkovähennys ottaen huomioon toimen mahdollisuudet tuottaa nettotuloja tiettynä viiteajanjaksona, joka kattaa sekä toimen toteutuksen että toimen päätökseen saamisen jälkeisen ajan.

3.   Toimen mahdollisesti tuottamat nettotulot on määritettävä ennakkoon jollakin seuraavista menetelmistä, jonka hallintoviranomainen valitsee toimialaa, sen osaa tai toimen tyyppiä varten:

a)

toimialaa tai sen osaa koskevan kiinteän nettotuloprosenttiosuuden soveltaminen toimeen liitteen V tai mahdollisten toisessa, kolmannessa ja neljännessä alakohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten mukaisesti;

b)

toimesta saatujen diskontattujen nettotulojen laskeminen ottaen huomioon toimea koskevaan toimialaan tai sen osaan soveltuva viiteajanjakso, asianomaiselta investointiluokalta yleensä odotettava kannattavuus, saastuttaja maksaa -periaatteen soveltamien ja soveltuvin osin kyseisen jäsenvaltion tai alueen suhteelliseen vaurauteen liittyvät tasapuolisuusnäkökohdat.

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 149 artiklan mukaisesti liitteen V muuttamiseksi perustelluissa tapauksissa mukauttamalla siinä vahvistettuja kiinteitä prosenttiosuuksia siten, että otetaan soveltuvin osin huomioon aiemmat tiedot, mahdollisuudet kustannusten kattamiseen ja saastuttaja maksaa -periaate.

Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan kiinteät prosenttiosuudet toimialoille tai niiden osille, jotka liittyvät tieto- ja viestintäteknologiaan, tutkimukseen, kehittämiseen ja innovointiin sekä energiatehokkuuteen. Komissio antaa delegoidut säädökset tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2015.

Lisäksi komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 149 artiklan mukaisesti asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa sellaisten muiden toimialojen tai niiden osien, myös toimialojen, jotka kuuluvat 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa määriteltyihin temaattisiin tavoitteisiin ja joita tuetaan ERI-rahastoista, lisäämiseksi liitteeseen V.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua menetelmää sovellettaessa kaikki toimen toteutuksen aikana ja sen päätökseen saamisen jälkeen syntyvät nettotulot katsotaan kiinteää prosenttiosuutta soveltamalla huomioon otettaviksi, eikä niitä näin ollen vähennetä myöhemmin toimen tukikelpoisista menoista.

Kun uutta toimialaa tai sen osaa koskeva kiinteä prosenttiosuus on vahvistettu delegoidulla säädöksellä kolmannen ja neljännen alakohdan mukaisesti, hallintoviranomainen voi päättää soveltaa ensimmäisen alakohdan a alakohdassa mainittua menetelmää kyseiseen toimialaan tai sen osaan liittyviin uusiin toimiin.

Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun menetelmän vahvistamista koskevia delegoituja säädöksiä. Tätä menetelmää sovellettaessa toimen toteutuksen aikana syntyneet ja sellaisista tulolähteistä peräisin olevat nettotulot, joita ei ole otettu huomioon määriteltäessä toimen mahdollisia nettotuloja, vähennetään toimen tukikelpoisista menoista viimeistään tuensaajan esittämässä loppumaksatushakemuksessa.

4.   Menetelmä, jolla nettotulot vähennetään komissiolle esitettyyn maksupyyntöön sisällytetyistä toimen menoista, määritetään kansallisten sääntöjen mukaisesti.

5.   Edellä 3 kohdassa esitettyjen menetelmien soveltamisen vaihtoehtona 60 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua osarahoituksen enimmäismäärää voidaan jonkin jäsenvaltion pyynnöstä alentaa hyväksyttäessä prioriteettiin tai toimenpiteeseen liittyvää ohjelmaa, jonka puitteissa kaikkiin prioriteetin tai toimenpiteen mukaisesti tuettaviin toimiin voitaisiin soveltaa yhtenäistä kiinteää prosenttiosuutta 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti. Kyseinen alennus ei saa olla pienempi kuin määrä, joka saadaan kertomalla rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti sovellettava unionin osarahoituksen enimmäisosuus 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetulla asiaan liittyvällä kiinteällä prosenttiosuudella.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua menetelmää sovellettaessa kaikki toimen toteutuksen aikana ja sen päätökseen saamisen jälkeen syntyvät nettotulot katsotaan alennettua osarahoitusosuutta soveltamalla huomioon otettaviksi, eikä niitä näin ollen vähennetä myöhemmin toimien tukikelpoisista menoista.

6.   Jos tuloja on objektiivisesti mahdotonta määrittää ennalta minkään 3 tai 5 kohdassa esitetyn menetelmän perusteella, komissiolle ilmoitetuista menoista on vähennettävä nettotulot, jotka on saatu kolmen vuoden kuluessa toimen päättymisestä tai siihen päivään mennessä, jona rahastokohtaisissa säännöissä vahvistetut ohjelman sulkemista koskevat asiakirjat on viimeistään esitettävä, sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi.

7.   Edellä olevia 1–6 kohtaa ei sovelleta

a)

pelkästään ESR:stä tukea saaviin toimiin tai niiden osiin;

b)

toimiin, joiden tukikelpoiset kokonaiskustannukset ovat enintään 1 000 000 euroa ennen 1–6 kohdan soveltamista;

c)

kokonaan takaisin maksettavaan tukeen ja palkintoihin;

d)

tekniseen tukeen;

e)

rahoitusvälineille annettavaan tai niistä saatavaan tukeen;

f)

toimiin, joihin myönnetään julkista tukea kertakorvausten tai vakioyksikkökustannusten muodossa;

g)

toimiin, joita toteutetaan yhteisen toimintasuunnitelman puitteissa;

h)

toimiin, joiden tukimäärät tai -osuudet määritellään maaseuturahastoasetuksen liitteessä II.

Sen estämättä, mitä tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa säädetään, jäsenvaltion soveltaessa 5 kohtaa se voi sisällyttää asiaankuuluvaan prioriteettiin tai toimenpiteeseen toimia, joiden tukikelpoiset kokonaiskustannukset ovat enintään 1 000 000 euroa ennen 1–6 kohdan soveltamista.

8.   Lisäksi 1–6 kohtaa ei sovelleta toimiin, joiden ohjelmasta saama tuki on

a)

vähämerkityksistä tukea;

b)

pk-yrityksille kohdennettua sisämarkkinoille soveltuvaa valtiontukea, jos valtiontukeen sovelletaan tuki-intensiteettiä tai tuen enimmäismäärää;

c)

sisämarkkinoille soveltuvaa valtiontukea, jonka osalta rahoitustarpeet on vahvistettu erikseen sovellettavien valtiontukisääntöjen mukaisesti.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, hallintoviranomainen voi soveltaa 1–6 kohdan säännöksiä tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a–c alakohdan mukaisiin toimiin, jos tämä on kansallisten sääntöjen mukaista.

II   LUKU

ERI-rahastoista julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille myönnettävää tukea koskevat erityissäännöt

62 artikla

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet

ERI-rahastoja voidaan käyttää tukemaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuustoimia. Tällaisten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuustoimien on oltava erityisesti valtiontukia ja julkisia hankintoja koskevan sovellettavan lainsäädännön mukaisia.

63 artikla

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuustoimien tuensaaja

1.   Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuustoimien osalta ja poiketen siitä, mitä 2 artiklan 10 kohdassa säädetään, tuensaaja voi olla joko

a)

toimen käynnistävä julkisoikeudellinen yhteisö, tai

b)

jäsenvaltion yksityisoikeuden mukainen yhteisö, jäljempänä 'yksityissektorin kumppani', joka on valittu tai on määrä valita toimen täytäntöönpanoa varten.

2.   Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuustoimen käynnistävä julkisoikeudellinen yhteisö voi ehdottaa, että toimen hyväksymisen jälkeen valittava yksityissektorin kumppani on ERI-rahastoista maksettavan tuen tuensaaja. Tässä tapauksessa hyväksymispäätös edellyttää, että hallintoviranomainen vakuuttuu siitä, että valittu yksityissektorin kumppani täyttää kaikki tämän asetuksen mukaiset tuensaajan velvoitteet ja vastaa niistä.

3.   Toimen täytäntöönpanoa varten valitun yksityissektorin kumppanin tilalle voidaan täytäntöönpanon aikana valita tuensaajaksi jokin muu taho, jos julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ehdoissa tai yksityisen kumppanin ja toimea osarahoittavan rahoituslaitoksen välisessä rahoitussopimuksessa sitä edellytetään. Tässä tapauksessa tilalle tulleesta yksityissektorin kumppanista tai julkisoikeudellisesta yhteisöstä tulee tuensaaja edellyttäen, että hallintoviranomainen varmistuu siitä, että tilalle tullut kumppani täyttää kaikki tämän asetuksen mukaiset tuensaajan velvoitteet ja vastaa niistä.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tuensaajan vaihtoa ja siihen liittyviä velvoitteita koskevat lisäsäännöt.

5.   Tuensaajan vaihdosta ei pidetä 71 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuna omistussuhteiden muutoksena, jos tämä vaihdos täyttää tämän artiklan 3 kohdassa ja tämän artiklan 4 kohdan nojalla annetun delegoidussa säädöksessä esitetyt sovellettavat edellytykset.

64 artikla

Tuki julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuustoimille

1.   Jos on kyse julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuustoimesta, jossa tuensaaja on julkisoikeudellinen yhteisö, tällaiseen kumppanuustoimeen liittyviä menoja, jotka ovat aiheutuneet yksityissektorin kumppanille ja jotka yksityissektorin kumppani on maksanut, voidaan 65 artiklan 2 kohdasta poiketen pitää tuensaajalle aiheutuneina ja tuensaajan maksamina, ja ne voidaan sisällyttää komissiolle osoitettavaan maksupyyntöön edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

tuensaaja on tehnyt julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskevan sopimuksen yksityissektorin kumppanin kanssa;

b)

hallintoviranomainen on todentanut, että yksityissektorin kumppani on maksanut tuensaajan ilmoittamat menot ja että toimi on sovellettavan unionin ja kansallisen lainsäädännön, ohjelman ja toimelle asetettujen tukiedellytysten mukainen.

2.   Maksupyyntöön 1 kohdan mukaisesti sisällytetyistä menoista tuensaajille suoritettavat maksut on maksettava tätä tarkoitusta varten tuensaajan nimissä perustetulle sulkutilille.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetulle sulkutilille maksetut varat on käytettävä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskevan sopimuksen mukaisiin maksuihin, myös niihin maksuihin, jotka on mahdollisesti suoritettava julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskevan sopimuksen päättymisen johdosta.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskeviin sopimuksiin sisällytettävät vähimmäisvaatimukset, joita tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen soveltaminen edellyttää, myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta koskevan sopimuksen päättämiseen liittyvät säännökset, ja jotka ovat tarpeen asianmukaisen jäljitysketjun turvaamiseksi.

III   LUKU

Menojen tukikelpoisuus ja toimien pysyvyys

65 artikla

Tukikelpoisuus

1.   Menojen tukikelpoisuus määritetään kansallisten sääntöjen perusteella, paitsi jos tässä asetuksessa tai rahastokohtaisissa säännöissä tai tämän asetuksen tai rahastokohtaisten sääntöjen perusteella on vahvistettu erityissääntöjä.

2.   Menot ovat oikeutettuja ERI-rahastojen rahoitusosuuteen, jos ne ovat aiheutuneet tuensaajalle ja jos ne on maksettu sen päivän, jona ohjelma esitetään komissiolle, tai 1 päivän tammikuuta 2014, sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi, ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana. Lisäksi menot ovat oikeutettuja maaseuturahaston rahoitusosuuteen vain, jos maksajavirasto tosiasiallisesti maksaa kyseisen tuen 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, nuorisotyöllisyysaloitteen menojen tukikelpoisuus alkaa 1 päivänä syyskuuta 2013.

4.   Kun kyse on 67 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdan perusteella korvatuista kustannuksista, korvauksen perustana olevat toimenpiteet on toteutettava 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisenä aikana.

5.   Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, 67 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdan perusteella korvattujen nuorisotyöllisyysaloitteen kustannusten tukikelpoisuus alkaa 1 päivänä syyskuuta 2013.

6.   Toimia ei valita ERI-rahastojen tuen kohteiksi, jos ne on saatettu fyysisesti päätökseen tai toteutettu kokonaisuudessaan ennen kuin tuensaaja on jättänyt ohjelmaan liittyvän rahoitushakemuksen hallintoviranomaiselle, siitä riippumatta, onko tuensaaja maksanut kaikki asiaankuuluvat maksut.

7.   Tämä artikla ei rajoita 58 artiklassa säädettyjen, komission aloitteesta annettavaa teknistä tukea koskevien tukikelpoisuussääntöjen soveltamista.

8.   Tätä kohtaa sovelletaan toimiin, jotka tuottavat nettotuloja toteuttamisensa aikana ja joihin ei sovelleta 61 artiklan 1–6 kohtaa.

ERI-rahastoista osarahoitettavista toimen tukikelpoisista menoista on vähennettävä viimeistään tuensaajan esittämässä loppumaksatushakemuksessa nettotulot, joita ei ole otettu huomioon toimen hyväksymisajankohtana ja jotka toimi on tuottanut suoraan ainoastaan toteuttamisensa aikana. Jos kaikki kustannukset eivät ole oikeutettuja osarahoitukseen, nettotulot jaetaan kustannusten tukikelpoisten ja muiden kuin tukikelpoisten osien suhteessa.

Tätä kohtaa ei sovelleta

a)

tekniseen tukeen;

b)

rahoitusvälineisiin;

c)

kokonaan takaisin maksettavaan tukeen;

d)

palkintoihin;

e)

valtiontukisääntöjen soveltamisalaan kuuluviin toimiin;

f)

toimiin, joihin myönnetään julkista tukea kertakorvausten tai vakioyksikkökustannusten muodossa, jos nettotulot on otettu ennakolta huomioon;

g)

yhteisen toimintasuunnitelman mukaisesti toteutettaviin toimiin, jos nettotulot on otettu ennakolta huomioon;

h)

toimiin, joiden tukimäärät tai -osuudet määritellään maaseuturahastoasetuksen liitteessä II; tai

i)

toimiin, joiden tukikelpoisten kustannusten kokonaismäärä on enintään 50 000 euroa.

Tässä artiklassa ja 61 artiklassa kaikkia tuensaajan saamia maksuja, jotka johtuvat tuensaajan ja kolmansien osapuolien välisen sopimuksen rikkomisen johdosta maksetuista sopimussakoista tai jotka on maksettu siitä syystä, että julkisia hankintoja koskevan lainsäädännön (vakuus) mukaisesti valittu kolmas osapuoli on peruuttanut tarjouksensa, ei katsota tuloiksi, eikä niitä vähennetä toimen tukikelpoisista menoista.

9.   Ohjelman muutoksen johdosta tukikelpoisiksi tulevat menot ovat tukikelpoisia vasta siitä päivästä, jona muuttamista koskeva pyyntö toimitetaan komissiolle tai, 96 artiklan 11 kohtaa sovellettaessa, ohjelmaa muuttavan päätöksen voimaantulopäivästä.

Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahastokohtaiset säännöt voivat poiketa ensimmäisen alakohdan säännöksistä.

10.   Poiketen siitä, mitä 9 kohdassa säädetään, maaseuturahastoasetuksessa voidaan vahvistaa erityiset säännökset tukikelpoisuuden alkamisajankohdasta.

11.   Toimi voi saada tukea yhdestä tai useammasta ERI-rahastosta tai yhdestä tai useammasta ohjelmasta ja muista unionin välineistä edellyttäen, että johonkin ERI-rahaston korvausta koskevaan maksupyyntöön sisältyvään menoerään ei saada tukea muusta rahastosta tai unionin välineestä eikä samasta rahastosta muun ohjelman perusteella.

66 artikla

Tukimuodot

ERI-rahastoja käytetään avustusten, palkintojen, takaisin maksettavan tuen ja rahoitusvälineiden tai niiden yhdistelmien muodossa annettavan tuen myöntämiseen.

Takaisin maksettavan tuen osalta tuki, joka on maksettu takaisin tuen antaneelle elimelle tai jäsenvaltion muulle toimivaltaiselle viranomaiselle, on pidettävä erillisellä tilillä tai pidettävä erillään eri kirjanpitokoodeilla ja käytettävä uudelleen samaan tarkoitukseen tai ohjelman tavoitteiden mukaisesti.

67 artikla

Avustusmuodot ja takaisin maksettava tuki

1.   Avustuksia ja takaisin maksettavaa tukea maksetaan seuraavin tavoin:

a)

tosiasiallisesti aiheutuneiden ja maksettujen tukikelpoisten kustannusten korvaukset sekä tapauksen mukaan luontoissuoritukset ja poistot;

b)

vakioyksikkökustannukset;

c)

kertakorvaukset enintään 100 000 euron julkisen rahoitusosuuden rajoissa;

d)

kiinteämääräinen rahoitus, joka määritetään soveltamalla tiettyä prosenttiosuutta yhteen tai useampaan tarkemmin määriteltyyn kustannuslajiin.

Rahastokohtaisilla säännöillä voidaan rajoittaa sitä, miten tiettyihin toimiin suorittaa tukea avustuksina tai takaisin maksettavana tukena.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, maaseuturahastoasetuksessa voidaan säätää täydentävistä avustusmuodoista ja laskentamenetelmistä.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja on mahdollista yhdistää ainoastaan, jos kukin vaihtoehto koskee eri kustannuslajia tai jos niitä käytetään toimen yhtenä osana oleviin eri hankkeisiin tai toimen peräkkäisiin vaiheisiin.

4.   Jos toimi tai osan toimesta muodostava hanke toteutetaan yksinomaan julkisten urakka-, tavara- tai palveluhankintojen muodossa, sovelletaan ainoastaan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa. Jos toimessa tai osan toimesta muodostavassa hankkeessa tehtävät hankinnat koskevat vain tiettyjä kustannuslajeja, voidaan soveltaa kaikkia 1 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja.

5.   Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut määrät vahvistetaan jollain seuraavalla tavalla:

a)

oikeudenmukainen, tasapuolinen ja todennettava laskentamenetelmä, jonka perustana ovat

i)

tilastotiedot tai muut objektiiviset tiedot;

ii)

yksittäisten tuensaajien todennetut aiemmat tiedot; tai

iii)

yksittäisten tuensaajien tavanomaiset kustannuslaskentakäytännöt;

b)

niiden vastaavia yksikkökustannuksia, kertakorvauksia ja kiinteämääräistä rahoitusta koskevien soveltamissääntöjen mukaisesti, joita sovelletaan unionin politiikan aloilla samantyyppisiin toimiin ja tuensaajiin;

c)

niiden vastaavia yksikkökustannuksia, kertakorvauksia ja kiinteämääräistä rahoitusta koskevien soveltamissääntöjen mukaisesti, joita sovelletaan jäsenvaltion kokonaan rahoittamissa avustusjärjestelmissä samantyyppisiin toimiin ja tuensaajiin;

d)

tässä asetuksessa tai rahastokohtaisissa säännöissä vahvistetut määrät;

e)

erityiset menetelmät rahastokohtaisten sääntöjen mukaisten määrien määrittämiseksi.

6.   Asiakirjassa, jossa määritetään kullekin toimelle asetetut tukiedellytykset, on vahvistettava toimen kustannusten määrittämisessä sovellettava menetelmä sekä avustuksen maksamista koskevat edellytykset.

68 artikla

Välillisten kustannusten ja henkilöstökustannusten kiinteämääräinen rahoitus avustusten ja takaisin maksettavan tuen osalta

1.   Jos toimen toteuttamisesta aiheutuu välillisiä kustannuksia, ne voidaan laskea kiinteämääräisinä jollain seuraavalla tavalla:

a)

kiinteä prosenttiosuus, joka on enintään 25 prosenttia tukikelpoisista välittömistä kustannuksista, edellyttäen että osuus lasketaan käyttämällä oikeudenmukaista, tasapuolista ja todennettavaa laskentamenetelmää tai menetelmää, jota sovelletaan jäsenvaltion kokonaan rahoittamissa avustusjärjestelmissä samantyyppisiin toimiin ja avustuksensaajiin;

b)

kiinteä prosenttiosuus, joka on enintään 15 prosenttia tukikelpoisista välittömistä henkilöstökustannuksista, ilman, että jäsenvaltiota vaaditaan suorittamaan laskelma sovellettavan osuuden määrittämiseksi;

c)

kiinteä prosenttiosuus, jota sovelletaan tukikelpoisiin välittömiin kustannuksiin ja joka perustuu olemassa oleviin menetelmiin ja vastaaviin rahoitusosuuksiin, joita sovelletaan unionin politiikan aloilla samantyyppisiin toimiin ja avustuksensaajiin.

Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetun kiinteän prosenttiosuuden sekä asiaan liittyvien menetelmien määrittelyä.

2.   Toimen toteuttamiseen liittyvien henkilöstökustannusten määrittämiseksi voidaan laskea sovellettava tuntitaksa jakamalla viimeisimmät asiakirjoihin perustuvat vuotuiset bruttotyövoimakustannukset 1 720 tunnilla.

69 artikla

Avustuksiin ja takaisin maksettavaan tukeen sovellettavat erityiset kelpoisuussäännöt

1.   Työn, tavaroiden, palvelujen, maan tai kiinteistön tarjoamisen muodossa olevat luontoissuoritukset, joista ei ole suoritettu laskuilla tai vastaavalla tavalla todistusvoimaisella asiakirjalla osoitettavissa olevaa rahakorvausta, voivat olla tukikelpoisia, edellyttäen, että tästä säädetään ERI-rahastojen ja ohjelman tukikelpoisuussäännöissä ja jos kaikki seuraavat perusteet täyttyvät:

a)

luontoissuorituksia sisältävälle toimelle myönnetty julkinen tuki ei toimen päättyessä ylitä tukikelpoisten menojen kokonaismäärää, luontoissuoritukset pois luettuina;

b)

luontoissuorituksille määritetty arvo ei ylitä kyseisillä markkinoilla yleisesti hyväksyttyjä kustannuksia;

c)

luontoissuorituksen arvo ja käyttöön antaminen voidaan arvioida ja varmentaa riippumattomalla tavalla;

d)

jos kyse on maan tai kiinteistön tarjoamisesta, voidaan suorittaa rahakorvaus sellaisesta vuokrasopimuksesta, jonka vuotuinen nimellinen määrä ei ylitä jäsenvaltion valuutan yksittäistä yksikköä;

e)

jos luontoissuoritukset ovat palkatonta työtä, kyseisen työn arvon määrittelyssä otetaan huomioon käytetty ja todennettu aika sekä vastaavasta työstä maksettava palkka.

Edellä tämän kohdan ensimmäisen alakohdan d kohdassa tarkoitetun maan tai kiinteistön arvon on oltava riippumattoman, pätevän asiantuntijan tai asianmukaisesti valtuutetun virallisen elimen todistama, eikä se saa ylittää3 kohdan b alakohdassa vahvistettua enimmäismäärää.

2.   Poistokustannuksia voidaan pitää tukikelpoisina seuraavin edellytyksin:

a)

se sallitaan ohjelman tukikelpoisuussäännöissä;

b)

menojen määrästä on todistusvoimaltaan laskuihin rinnastettavat todentavat asiakirjat, kun kyseessä on 67 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu korvausmuoto;

c)

kustannukset liittyvät yksinomaan toimen tukikauteen;

d)

poistojen kohteena olevan omaisuuden hankintaan ei ole saatu julkista avustusta.

3.   Seuraaviin kustannuksiin ei voida myöntää rahoitusosuutta ERI-rahastoista eikä koheesiorahastosta 92 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuin tavoin Verkkojen Eurooppa -välineelle siirrettävästä määrästä:

a)

lainojen korot, paitsi korkotuen tai vakuuspalkkiohyvityksen muodossa myönnettyjen avustusten osalta;

b)

rakentamattoman ja rakennetun maan hankinta siltä osin kuin siihen käytettävä määrä ylittää kymmenen prosenttia kyseisen toimen tukikelpoisista kokonaismenoista. Joutomaiden ja rakennuksia käsittävien hylättyjen teollisuusalueiden osalta prosenttiosuus on 15 prosenttia. Asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa tämä raja voidaan nostaa edellä mainittuja prosenttiosuuksia korkeammaksi ympäristön laadun säilyttämistä koskevien toimien osalta;

c)

arvonlisävero, paitsi jos se on kansallisen alv-lainsäädännön mukaan palautukseen oikeuttamaton.

70 artikla

Sijainnin mukaan määräytyvä toimien tukikelpoisuus

1.   Jollei 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista ja rahastokohtaisista säännöistä muuta johdu, ERI-rahastoista tuettujen toimien on sijaittava niitä tukevan ohjelma-alueella.

2.   Hallintoviranomainen voi hyväksyä, että toimi toteutetaan ohjelma-alueen ulkopuolella mutta kuitenkin unionin alueella edellyttäen, että kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

toimesta on hyötyä ohjelma-alueelle;

b)

ohjelman perusteella ohjelma-alueen ulkopuolella sijaitseviin toimiin osoitettu kokonaismäärä on enintään 15 prosenttia tuesta, joka EAKR:stä, koheesiorahastosta ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta myönnetään prioriteettitasolla, ja enintään viisi prosenttia maaseuturahastosta myönnetystä tuesta ohjelmatasolla;

c)

seurantakomitea on hyväksynyt kyseisen toimen tai kyseiset toimityypit;

d)

toimelle tukea myöntävästä ohjelmasta vastaavat viranomaiset täyttävät toimen hallintoon, valvontaan ja tarkastukseen liittyvät ohjelman viranomaisvelvoitteet tai tekevät toimen toteutusalueen viranomaisten kanssa sopimuksia.

3.   Teknistä tukea tai toiminnan tunnetuksi tekemistä koskevissa toimissa voi aiheutua menoja unionin alueen ulkopuolella edellyttäen, että 2 kohdan a alakohdassa vahvistetut edellytykset sekä toimea koskevat hallintoon, valvontaan ja tarkastukseen liittyvät velvoitteet täyttyvät.

4.   Edellä olevaa 1–3 kohtaa ei sovelleta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen ohjelmiin, eikä 2 ja 3 kohtaa sovelleta ESR:stä tuettuihin toimiin.

71 artikla

Toimien pysyvyys

1.   Infrastruktuuri- tai tuotannollisia investointeja käsittävän toimen on maksettava ERI-rahastojen rahoitusosuus takaisin, jos sitä koskee, tapauksen mukaan, joko viiden vuoden kuluessa loppumaksun suorittamisesta tuensaajalle tai valtiontukisäännöissä määrätyn ajan kuluessa jokin seuraavista:

a)

tuotannollisen toiminnan lopettaminen tai sen siirtäminen ohjelma-alueen ulkopuolelle;

b)

infrastruktuurin omistussuhteissa tapahtunut muutos, joka hyödyttää aiheettomasti jotakin yritystä tai julkista yhteisöä;

c)

huomattava muutos, joka vaikuttaa sen luonteeseen, tavoitteisiin tai täytäntöönpanon edellytyksiin, mikä vaarantaisi sen alkuperäiset tavoitteet.

Jäsenvaltion on perittävä takaisin toimen yhteydessä aiheettomasti maksetut määrät suhteessa siihen ajanjaksoon, jona vaatimuksia ei ole täytetty.

Jäsenvaltiot voivat lyhentää ensimmäisessä alakohdassa asetetun määräajan kolmeen vuoteen investointien tai pk-yritysten luomien työpaikkojen säilyttämiseksi.

2.   Infrastruktuuri- tai tuotannollisia investointeja käsittävän toimen on maksettava ERI-rahastoista saatu rahoitusosuus takaisin, jos tuotannollinen toiminta siirretään unionin ulkopuolelle kymmenen vuoden kuluessa loppumaksun suorittamisesta tuensaajalle, paitsi jos tuensaaja on pk-yritys. Jos ERI-rahastoista saatu rahoitusosuus on valtiontuen muodossa, kymmenen vuoden ajan sijasta sovelletaan valtiontukisääntöjen mukaista määräaikaa.

3.   Sellaisten ESR:n tukea saavien toimien sekä muista ERI-rahastoista tukea saavien toimien, jotka eivät ole infrastruktuuri- eivätkä tuotannollisia investointeja, on maksettava rahaston rahoitusosuus takaisin ainoastaan silloin, kun niillä on sovellettavien valtiontukisääntöjen mukaisesti velvoite ylläpitää investointeja ja kun niitä koskee kyseisissä säännöissä säädetyn määräajan kuluessa tuotannollisen toiminnan lopettaminen tai tuotannon siirto.

4.   Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta rahoitusvälineisiin maksettuihin tai niiden maksamiin rahoitusosuuksiin eikä toimiin, joita koskee tuotannollisen toiminnan lopettaminen sellaisen konkurssin seurauksena, joka ei ole petollinen.

5.   Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa ei sovelleta niihin investointitukea saaviin luonnollisiin henkilöihin, jotka investointitoimen päättymisen jälkeen tulevat oikeutetuiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1309/2013 mukaiseen tukeen ja saavat sitä, jos kyseisellä investoinnilla on suora yhteys Euroopan globalisaatiorahaston tukeen oikeutetuksi määritettyyn toimintatyyppiin.

VIII   OSASTO

HALLINTO JA VALVONTA

I   LUKU

Hallinto- ja valvontajärjestelmät

72 artikla

Hallinto- ja valvontajärjestelmien yleiset periaatteet

Hallinto- ja valvontajärjestelmien on 4 artiklan 8 kohdan mukaisesti sisällettävä seuraavat:

a)

kunkin hallinnosta ja valvonnasta vastaavan asianomaisen elimen tehtävien kuvaus samoin kuin tehtävien jako kunkin elimen sisällä;

b)

tehtävien eriyttämistä koskevan periaatteen noudattaminen kyseisten elinten välillä ja kunkin elimen sisällä;

c)

ilmoitettujen menojen oikeellisuuden ja asianmukaisuuden varmistamista koskevat menettelyt;

d)

tietokoneistetut tietojärjestelmät kirjanpitoa, taloudellisten tietojen ja indikaattoreita koskevien tietojen säilyttämistä ja siirtämistä sekä seurantaa ja raportointia varten;

e)

raportointi- ja seurantajärjestelmät, jos vastuussa oleva elin siirtää tehtävien suorittamisen toiselle elimelle;

f)

hallinto- ja valvontajärjestelmien toiminnan tarkastamista koskevat järjestelyt;

g)

asianmukaisen jäljitysketjun turvaamista koskevat järjestelmät ja menettelyt;

h)

sääntöjenvastaisuuksien, myös petosten, ehkäisy, toteaminen ja oikaisu sekä aiheettomasti maksettujen summien takaisinperintä mahdolliset viivästyskorot mukaan luettuina.

73 artikla

Yhteistyössä toteutettavan hallinnon piiriin kuuluvat tehtävät

Yhteistyössä toteutettavan hallinnon periaatteen mukaisesti jäsenvaltiot ja komissio vastaavat ohjelmien hallinnosta ja valvonnasta tässä asetuksessa ja rahastokohtaisissa säännöissä vahvistettujen vastuualueidensa mukaisesti.

74 artikla

Jäsenvaltioiden tehtävät

1.   Jäsenvaltioiden on täytettävä varainhoitoasetuksen ja rahastokohtaisten sääntöjen mukaisissa yhteistyössä toteutettavaa hallintoa koskevissa säännöissä vahvistetut hallinto-, valvonta- ja tarkastusvelvoitteensa ja otettava hoitaakseen niistä johtuvat kyseisissä säännöissä vahvistetut tehtävät.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmät perustetaan rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti ja että nämä järjestelmät toimivat tehokkaasti.

3.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ERI-rahastoja koskevien valitusten tutkimiseksi on tehokkaat järjestelyt. Näiden järjestelyjen soveltamisala, säännöt ja menettelyt ovat jäsenvaltioiden vastuulla niiden institutionaalisten ja oikeudellisten puitteiden mukaisesti. Jäsenvaltioiden on komission pyynnöstä tutkittava komissiolle toimitetut valitukset silloin, kun ne kuuluvat niiden järjestelyjen soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden on pyynnöstä ilmoitettava komissiolle näiden tutkimusten tuloksista.

4.   Jäsenvaltioiden ja komission välinen virallinen tiedonvaihto on kokonaisuudessaan hoidettava käyttämällä sähköistä tiedonvaihtojärjestelmää. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan ehdot ja edellytykset, jotka tämän sähköisen tietojenvaihtojärjestelmän on täytettävä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

II   LUKU

Komission valtuudet ja tehtävät

75 artikla

Komission valtuudet ja tehtävät

1.   Komissio varmistaa käytettävissä olevien tietojen, myös hallinnosta ja valvonnasta vastaavien elinten nimeämistä koskevien tietojen, näiden nimettyjen elinten vuosittain varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdan nojalla toimittamien asiakirjojen, tarkastuskertomusten, vuotuisten täytäntöönpanokertomusten sekä kansallisten ja unionin elinten toimittamien tarkastusten perusteella, että jäsenvaltiot ovat perustaneet tämän asetuksen ja rahastokohtaisten sääntöjen mukaiset hallinto- ja valvontajärjestelmät ja että nämä järjestelmät toimivat tehokkaasti ohjelmien täytäntöönpanon ajan.

2.   Komission virkamiehet tai komission valtuuttamat edustajat voivat tehdä tarkastuksia paikan päällä annettuaan toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle ilmoituksen vähintään 12 työpäivää ennen tarkastusta, kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta. Komissio noudattaa suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon tarpeen välttää aiheetonta päällekkäisyyttä jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten kanssa, unionin talousarviolle koituvan riskin tason sekä mahdollisimman vähäisen hallinnollisen taakan aiheuttamisen tuensaajille rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti. Mainituissa tarkastuksissa voidaan ennen kaikkea varmentaa, toimivatko ohjelman tai ohjelman osan tai toimen hallinto- ja valvontajärjestelmät tehokkaasti, ja arvioida, onko toimien tai ohjelmien varainhoito moitteetonta. Jäsenvaltion virkamiehet tai valtuutetut edustajat voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

Komission virkamiehillä tai komission valtuuttamilla edustajilla, joilla on asianmukaiset valtuudet suorittaa paikan päällä tehtäviä tarkastuksia, on oltava mahdollisuus tutustua kaikkiin tarpeellisiin tietoihin, asiakirjoihin ja metatietoihin, jotka liittyvät ERI-rahastoista tuettuihin toimiin tai hallinto- ja valvontajärjestelmiin, riippumatta välineestä, jolle tiedot ja asiakirjat on tallennettu. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle pyynnöstä jäljennökset näistä tiedoista, asiakirjoista ja metatiedoista.

Tässä artiklassa säädetyt valtuudet eivät vaikuta niiden kansallisten säännösten soveltamiseen, joiden mukaan tietyt toimet kuuluvat ainoastaan kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti nimetyille virkamiehille. Komission virkamiehet ja komission valtuuttamat edustajat eivät muun muassa saa osallistua yksityisissä tiloissa suoritettaviin käynteihin tai kansallisen lainsäädännön mukaiseen epäiltyjen viralliseen kuulusteluun. Tällä tavoin hankittujen tietojen on kuitenkin oltava tällaisten virkamiesten ja edustajien saatavilla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa ja kunnioittaen täysin kyseisten oikeussubjektien perusoikeuksia.

3.   Komissio voi vaatia jäsenvaltiota toteuttamaan tarvittavat toimet kansallisten hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan tai menojen oikeellisuuden varmistamiseksi rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

IX   OSASTO

VARAINHOITO, TILIEN TARKASTUS JA HYVÄKSYMINEN JA RAHOITUSOIKAISUT, VAPAUTTAMINEN

I   LUKU

Varainhoito

76 artikla

Talousarviositoumukset

Unionin talousarviositoumukset toteutetaan kunkin ohjelman osalta rahastokohtaisina vuotuisina erinä 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana. Suoritusvaraukseen liittyvät talousarviositoumukset tehdään kussakin ohjelmassa erikseen muista ohjelmaan kohdennettavista määrärahoista.

Ohjelman hyväksymisestä annettu komission päätös muodostaa varainhoitoasetuksen 84 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun rahoituspäätöksen ja, sen jälkeen, kun rahoituspäätös on annettu tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle, kyseisen asetuksen mukaisen oikeudellisen sitoumuksen.

Ensimmäistä erää koskeva talousarviositoumus tehdään kussakin ohjelmassa sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt ohjelman.

Komissio tekee myöhempiä eriä koskevat talousarviositoumukset ennen kunkin vuoden toukokuun 1 päivää tämän artiklan toisessa kohdassa tarkoitetun päätöksen perusteella lukuun ottamatta tapauksia, joihin sovelletaan varainhoitoasetuksen 16 artiklaa.

Jos 22 artiklassa tarkoitetun tuloskehyksen soveltamisen perusteella käy ilmi, että prioriteettien välitavoitteita ei ole saavutettu, komissio vapauttaa tarvittaessa vastaavat kyseiseen ohjelmaan osana suoritusvarausta sidotut määrärahat ja asettaa ne uudelleen saataville niitä ohjelmia varten, joiden määrärahoja lisätään komission 22 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksymän muutoksen mukaisesti.

77 artikla

Maksuja koskevat yhteiset säännöt

1.   Komissio suorittaa ERI-rahastojen rahoitusosuuteen sisältyvät maksut kuhunkin ohjelmaan talousarviomäärärahojen mukaisesti ja käytettävissä olevien varojen rajoissa. Kukin maksu kirjataan kyseisen rahaston aikaisimpaan avoimeen talousarviositoumukseen.

2.   Suoritusvarauksen sitoumuksiin liittyviä maksuja ei saa suorittaa ennen kuin suoritusvaraus on kohdennettu lopullisesti 22 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

3.   Maksut suoritetaan ennakkomaksuina, välimaksuina ja loppumaksuna.

4.   Kun kyseessä on 67 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan sekä 68 ja 69 artiklan mukainen tukimuoto, tukikelpoisiksi menoiksi katsotaan sovellettavan perusteen mukaisesti lasketut kustannukset.

78 artikla

Välimaksujen ja loppumaksun laskentaa koskevat yhteiset säännöt

Rahastokohtaisissa säännöissä vahvistetaan, miten välimaksuina ja loppumaksuna korvattava määrä lasketaan. Korvattava määrä saadaan soveltamalla tiettyä osarahoitusosuutta tukikelpoisiin menoihin.

79 artikla

Maksupyynnöt

1.   Rahastokohtaisissa säännöissä vahvistetaan kunkin ERI-rahaston osalta noudatettava menettely sekä tiedot, jotka on toimitettava maksupyyntöjä varten.

2.   Komissiolle toimitettavassa maksupyynnössä on varainhoitoasetuksen 68 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoitettava kaikki tiedot, jotka komissio tarvitsee tilinpäätöstä varten.

80 artikla

Euron käyttö

Jäsenvaltioiden toimittamissa ohjelmissa esitetyt määrät, menoarviot, menoilmoitukset, maksupyynnöt, tilitykset sekä vuotuisissa ja lopullisissa täytäntöönpanokertomuksissa mainitut menot on esitettävä euromääräisinä.

81 artikla

Ensimmäisen ennakkomaksun maksaminen

1.   Kun komissio on antanut ohjelman hyväksymistä koskevan päätöksen, se maksaa ensimmäisen ennakkomaksun koko ohjelmakaudeksi. Ensimmäinen ennakkomaksu maksetaan erinä määrärahatarpeiden mukaisesti. Erien suuruus määritellään rahastokohtaisissa säännöissä.

2.   Ensimmäistä ennakkomaksua on käytettävä ainoastaan tuensaajille ohjelman täytäntöönpanon yhteydessä maksettaviin maksuihin. Se on viipymättä asetettava tästä vastaavan elimen käyttöön.

82 artikla

Ensimmäisen ennakkomaksun poistaminen tileistä

Ensimmäisenä ennakkomaksuna maksettu määrä on poistettava kokonaisuudessaan komission tileistä viimeistään silloin, kun ohjelma päätetään.

83 artikla

Maksun määräajan kulumisen keskeyttäminen

1.   Varainhoitoasetuksessa tarkoitettu valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä voi keskeyttää välimaksupyynnön maksumääräajan kulumisen enintään kuudella kuukaudella, jos

a)

kansallisen tai unionin tarkastuselimen toimittamien tietojen mukaan on olemassa selvää näyttöä, joka viittaa huomattaviin puutteisiin hallinto- ja valvontajärjestelmän toiminnassa;

b)

kyseisen valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on tehtävä lisätarkistuksia saatuaan tietoja, joiden perusteella hän epäilee, että maksupyyntöön sisältyviin menoihin liittyy sääntöjenvastaisuus, jolla on vakavia taloudellisia seurauksia;

c)

jokin varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdassa vaadituista asiakirjoista on jätetty toimittamatta.

Jäsenvaltio voi hyväksyä maksun määräajan kulumisen keskeyttämisen vielä kolmella lisäkuukaudella.

Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahastokohtaisissa säännöissä voidaan vahvistaa erityisiä perusteita maksun määräajan kulumisen keskeyttämiselle, jos jäsenvaltio ei ole noudattanut yhteisen kalastuspolitiikan nojalla sovellettavien sääntöjen mukaisia velvoitteitaan; näiden sääntöjen on oltava oikeasuhteisia, kun otetaan huomioon noudattamatta jättämisen luonne, vakavuus, kesto ja uusiutuminen.

2.   Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on rajattava keskeyttäminen koskemaan ainoastaan sitä osaa maksupyynnön menoista, johon 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut seikat vaikuttavat, paitsi jos ei ole mahdollista tunnistaa sitä osaa menoista, joihin vaikutus kohdistuu. Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on ilmoitettava jäsenvaltiolle ja hallintoviranomaiselle viipymättä kirjallisesti keskeyttämisen syy ja pyydettävä niitä korjaamaan tilanne. Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on päätettävä keskeyttäminen heti, kun tarvittavat toimenpiteet on toteutettu.

II   LUKU

Tilien tarkastus ja hyväksyminen

84 artikla

Komission suorittaman tilien tarkastuksen ja hyväksymisen määräaika

Viimeistään tilikauden loppumista seuraavan vuoden toukokuun 31 päivänä komissio soveltaa varainhoitoasetuksen 59 artiklan 6 kohdan mukaisesti tileihin tarkastus- ja hyväksyntämenettelyjä ja ilmoittaa jäsenvaltiolle, voiko se todeta tilien olevan täydelliset, oikeat ja totuudenmukaiset rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

III   LUKU

Rahoitusoikaisut

85 artikla

Komission tekemät rahoitusoikaisut

1.   Komissio tekee rahoitusoikaisuja peruuttamalla ohjelmalle myönnetyn unionin rahoitusosuuden kokonaan tai osittain ja perimällä varat takaisin jäsenvaltiolta, jotta unionin rahoituksen ulkopuolelle suljetaan menot, jotka ovat sovellettavan lainsäädännön vastaisia.

2.   Sovellettavan lainsäädännön rikkominen johtaa rahoitusoikaisuun vain komissiolle ilmoitettujen menojen osalta ja siinä tapauksessa, että yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

rikkominen on vaikuttanut tai on voinut vaikuttaa ERI-rahastojen tukikohteeksi otetun toimen valintaan, jonka vastuussa oleva elin on tehnyt, tai tapauksissa, joissa ei rikkomuksen luonteen vuoksi ole mahdollista todeta tätä vaikutusta, mutta on huomattava riski, että rikkomuksella on tällainen vaikutus;

b)

on mahdollista, että rikkominen on vaikuttanut tai on voinut vaikuttaa unionin talousarviosta korvattaviksi ilmoitettujen menojen määrään, tai tapauksissa, joissa ei rikkomuksen luonteen vuoksi ole mahdollista todeta tätä vaikutusta, mutta on huomattava riski, että rikkomuksella on tällainen vaikutus.

3.   Päättäessään 1 kohdan mukaisesta rahoitusoikaisusta komissio noudattaa suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon sovellettavan lainsäädännön rikkomisen luonteen ja vakavuuden sekä sen rahoitusvaikutukset unionin talousarvioon. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille päätöksistä, jotka on tehty rahoitusoikaisujen tekemiseksi.

4.   Rahoitusoikaisujen tekemiseen sovellettavat perusteet ja menettelyt vahvistetaan rahastokohtaisissa säännöissä.

IV   LUKU

Vapauttaminen

86 artikla

Periaatteet

1.   Kaikkiin ohjelmiin sovelletaan vapauttamismenettelyä, jossa on lähtökohtana, että ne sitoumukseen liittyvät määrät, joista ei ole suoritettu ennakkomaksuja tai joista ei ole esitetty maksupyyntöä määritellyn kauden kuluessa, mukaan lukien maksupyynnöt, joita tai joiden osaa koskee maksun määräajan kulumisen keskeyttäminen tai maksujen keskeyttäminen, vapautetaan.

2.   Kauden viimeiseen vuoteen liittyvä sitoumus on vapautettava ohjelmien sulkemisessa noudatettavien sääntöjen mukaisesti.

3.   Rahastokohtaisissa säännöissä täsmennetään, miten vapauttamista koskevaa sääntöä sovelletaan kuhunkin ERI-rahastoon.

4.   Talousarviositoumusten avoinna oleva osa vapautetaan, jos jokin ohjelmien sulkemiseen tarvittavista asiakirjoista on jätetty toimittamatta komissiolle rahastokohtaisissa säännöissä vahvistettuihin määräaikoihin mennessä.

5.   Suoritusvaraukseen liittyviin talousarviositoumuksiin sovelletaan ainoastaan 4 kohdassa esitettyä vapauttamismenettelyä.

87 artikla

Vapauttamista koskevat poikkeukset

1.   Vapauttamisen kohteena olevasta määrästä on vähennettävä määrät, jotka vastaavat sitä talousarviositoumusta, jonka osalta:

a)

toimet keskeytetään sellaisen oikeudellisen menettelyn tai hallinnollisen muutoksenhaun vuoksi, jolla on lykkäävä vaikutus; tai

b)

josta ei ole ollut mahdollista esittää maksupyyntöä koko ohjelman tai sen osan täytäntöönpanoa vakavasti vaikeuttaneen ylivoimaisen esteen vuoksi.

Ylivoimaiseen esteeseen ensimmäisen alakohdan b alakohdan nojalla vetoavien kansallisten viranomaisten on osoitettava ylivoimaisesta esteestä koituvat välittömät seuraukset koko ohjelman tai sen osan täytäntöönpanolle.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan soveltamiseksi vähennystä voidaan pyytää kerran, jos keskeytys tai ylivoimainen este on kestänyt enintään yhden vuoden, tai niin monta kertaa kuin ylivoimaisen esteen kesto tai niiden vuosien määrä edellyttävät, jotka ovat kuluneet toimen täytäntöönpanon keskeyttäneen oikeudellisen tai hallinnollisen päätöksen ja lopullisen oikeudellisen tai hallinnollisen päätöksen välillä.

2.   Jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle tietoja 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuista poikkeuksista viimeistään 31 päivänä tammikuuta sen määrän osalta, joka on ilmoitettava edellisen vuoden loppuun mennessä.

88 artikla

Menettely

1.   Komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle ja hallintoviranomaiselle hyvissä ajoin aina, kun on olemassa vaara, että 86 artiklan mukaista talousarviositoumuksen vapauttamista koskevaa sääntöä sovelletaan.

2.   Komissio ilmoittaa 31 päivästä tammikuuta saamiensa tietojen pohjalta jäsenvaltiolle ja hallintoviranomaiselle määrän, jota talousarviositoumuksen vapauttaminen näiden tietojen perusteella koskee.

3.   Jäsenvaltiolla on kaksi kuukautta aikaa hyväksyä vapautettava määrä tai esittää huomautuksensa.

4.   Jäsenvaltion on viimeistään 30 päivänä kesäkuuta esitettävä komissiolle tarkistettu rahoitussuunnitelma, jossa otetaan huomioon vähennetyn tukimäärän jakaminen ohjelman yhden tai useamman prioriteetin kesken kyseisenä varainhoitovuonna sekä tarvittaessa tuen kohdentuminen rahastoittain ja alueluokittain. Jos suunnitelmaa ei esitetä, komissio tarkistaa rahoitussuunnitelmaa vähentämällä ERI-rahastojen rahoitusosuutta kyseisen varainhoitovuoden osalta. Vähennys kohdennetaan suhteellisesti kuhunkin prioriteettiin.

5.   Komissio muuttaa ohjelman hyväksymisestä annettua päätöstä täytäntöönpanosäädöksillä viimeistään 30 päivänä syyskuuta.

KOLMAS OSA

EAKR:ÄÄN, ESR:ÄÄN JA KOHEESIORAHASTOON SOVELLETTAVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET

I   OSASTO

TAVOITTEET JA RAHOITUSKEHYS

I   LUKU

Tehtävä, tavoitteet ja tuen maantieteellinen kattavuus

89 artikla

Tehtävä ja tavoitteet

1.   Rahastot osallistuvat unionin sellaisten toimien kehittämiseen ja toteuttamiseen, joilla lujitetaan sen taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisesti.

Rahastoista tuettavilla toimilla edistetään myös älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän unionin strategian toteuttamista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tehtävään täyttämiseksi pyritään seuraaviin tavoitteisiin:

a)

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoite, jota toteutetaan jäsenvaltioissa ja alueilla ja jota tuetaan kaikista rahastoista; ja

b)

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoite, jota tuetaan EAKR:stä.

90 artikla

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoite

1.   Rakennerahastoista tuetaan Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta kaikilla alueilla, jotka vastaavat asetuksessa (EY) N:o 1059/2003, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 105/2007, vahvistetun yhteisen tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistön 2-tasoa, jäljempänä 'NUTS 2 -alueet'.

2.   Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen määrärahat kohdennetaan seuraaville kolmelle NUTS 2 -alueiden luokille:

a)

vähemmän kehittyneet alueet, joiden BKT asukasta kohden on alle 75 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvosta;

b)

siirtymäalueet, joiden BKT asukasta kohden on 75–90 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvosta;

c)

kehittyneemmät alueet, joiden BKT asukasta kohden on yli 90 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvosta.

Alueet luokitellaan yhteen näistä kolmesta alueluokasta sen perusteella, mikä on kunkin alueen BKT asukasta kohden, ostovoimapariteettina mitattuna ja kautta 2007–2009 koskevien unionin lukujen perusteella, suhteessa 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvoon samalla viitekaudella.

3.   Koheesiorahastosta tuetaan jäsenvaltioita, joiden bruttokansantulo (BKTL) asukasta kohden on ostovoimapariteettina mitattuna ja kautta 2008–2010 koskevien unionin lukujen perusteella alle 90 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n asukaskohtaisen BKTL:n keskiarvosta samalla viitekaudella.

Koheesiorahastorahoitukseen vuonna 2013 oikeutetut jäsenvaltiot, joiden nimellinen bruttokansantulo (BKTL) asukasta kohden on kuitenkin yli 90 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n asukaskohtaisen BKTL:n keskiarvosta ensimmäisen alakohdan mukaisesti laskettuna, saavat koheesiorahastosta erityistä siirtymäkauden tukea.

4.   Heti tämän asetuksen tultua voimaan komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen, jossa vahvistetaan luettelo 2 kohdan mukaiset kolmea alueluokkaa koskevat ehdot täyttävistä alueista ja 3 kohdan mukaiset ehdot täyttävistä jäsenvaltioista. Tämä luettelo on voimassa 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisen ajan.

5.   Komissio tarkistaa vuonna 2016 jäsenvaltioiden oikeuden saada tukea koheesiorahastosta käyttämällä perusteena 27 jäsenvaltion EU:n BKTL-lukuja kaudelta 2012–2014. Ne jäsenvaltiot, joiden nimellinen BKTL asukasta kohden on jää alle 90 prosentin 27 jäsenvaltion EU:n asukaskohtaisen BKTL:n keskiarvosta, saavat uudelleen oikeuden koheesiorahastorahastosta suoritettavaan tukeen, ja jäsenvaltiot, joilla oli oikeus saada tukea koheesiorahastosta ja joiden nimellinen BKTL asukasta kohden ylittää 90 prosenttia, menettävät oikeutensa tähän tukeen ja saavat koheesiorahastosta erityistä siirtymäkauden tukea.

II   LUKU

Rahoituskehys

91 artikla

Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden määrärahat

1.   Taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden talousarviositoumuksiin käytettävissä olevat määrärahat kaudella 2014–2020 ovat 325 145 694 739 euroa vuoden 2011 hintoina liitteessä VI olevan vuosijakauman mukaisesti, ja tästä EAKR:lle, ESR:lle ja koheesiorahastolle osoitettavat kokonaismäärärahat ovat 322 145 694 739 euroa ja 3 000 000 000 euroa on nuorisotyöllisyysaloitteelle osoitettava erityismääräraha. Ohjelmatyötä varten ja määrien ottamiseksi myöhemmin unionin yleiseen talousarvioon taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden määrärahoihin tehdään vuosittain kahden prosentin indeksikorjaus.

2.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen, jossa vahvistetaan liitteessä VII vahvistettuja perusteita ja menettelyjä noudattaen Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen ja Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen mukaisten kokonaismäärärahojen vuosijakauma jäsenvaltioittain sekä liitteessä VIII vahvistettuja perusteita ja menettelyjä noudattaen nuorisotyöllisyysaloitteen erityismäärärahojen jäsenvaltiokohtainen vuosijakauma ja tukikelpoisten alueiden luettelo, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan ja 92 artiklan 8 kohdan soveltamista.

3.   Komission aloitteesta 0,35 prosenttia kokonaismäärärahoista kohdennetaan tekniseen tukeen sen jälkeen, kun niistä on vähennetty 92 artiklan 6 kohdassa tarkoitetulle Verkkojen Eurooppa -välineelle annettava tuki ja 92 artiklan 7 kohdassa tarkoitettu vähävaraisimmille annettava apu.

92 artikla

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen ja Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen määrärahat

1.   Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen määrärahat ovat 96,33 prosenttia kokonaismäärärahoista (eli yhteensä 313 197 435 409 euroa), ja ne kohdennetaan seuraavasti:

a)

52,45 prosenttia (eli yhteensä 164 279 015 916 euroa) vähemmän kehittyneille alueille;

b)

10,24 prosenttia (eli yhteensä 32 084 931 311 euroa) siirtymäalueille;

c)

15,67 prosenttia (eli yhteensä 49 084 308 755 euroa) kehittyneemmille alueille;

d)

21,19 prosenttia (eli yhteensä 66 362 384 703 euroa) koheesiorahastosta tukea saaville jäsenvaltioille;

e)

0,44 prosenttia (eli yhteensä 1 386 794 724 euroa) lisärahoituksena Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitetuille syrjäisimmille alueille ja NUTS 2 -alueille, jotka täyttävät vuoden 1994 liittymissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 6 olevassa 2 artiklassa määrätyt ehdot.

2.   Edellä 91 artiklassa ja tämän artiklan 1 kohdassa vahvistettujen määrien lisäksi vuodeksi 2014 asetetaan saataville 94 200 000 euroa ja vuodeksi 201 592 400 000 euroa liitteen VII kohdan "Lisämuutokset" mukaisesti. Nämä määrät osoitetaan 91 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa komission päätöksessä.

3.   Komissio arvioi vuonna 2016 asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 4 ja 5 artiklan mukaisesti tekemänsä vuotta 2017 koskevan teknisen mukautuksen yhteydessä Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisia jäsenvaltiokohtaisia kokonaismäärärahoja vuosiksi 2017–2020 käyttäen liitteessä VII olevissa 1–16 kohdassa vahvistettua jakomenetelmää saatavilla olevien uusimpien tilastojen perusteella sekä vertailemalla niiden jäsenvaltioiden osalta, joihin sovelletaan tukikattoa, vuosina 2014–2015 todennettua kumulatiivista kansallista BKT:tä ja samaa kautta koskevaa vuonna 2012 liitteessä VII olevan 10 kohdan mukaisesti arvioitua kumulatiivista kansallista BKT:tä. Jos tarkistettujen määrärahojen ja kokonaismäärärahojen kumulatiivinen ero on yli 5 prosenttia ylös- tai alaspäin, kokonaismäärärahoja mukautetaan vastaavasti. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 5 artiklan mukaisesti mukautukset jaetaan tasasuhtaisesti vuosien 2017–2020 kesken, ja rahoituskehyksessä vahvistettuja asianomaisia enimmäismääriä mukautetaan vastaavasti. Mukautusten positiivinen tai negatiivinen kokonaisnettovaikutus saa olla enintään 4 000 000 000 euroa. Teknisen mukautuksen jälkeen komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen, jossa vahvistetaan kunkin jäsenvaltion kokonaismäärärahojen tarkistettu vuosittainen jako.

4.   Sen varmistamiseksi, että nuorisotyöllisyyteen, työvoiman liikkuvuuteen, osaamiseen, sosiaaliseen osallisuuteen ja köyhyyden torjumiseen investoidaan riittävästi, sellaisten ESR:ään kussakin jäsenvaltiossa osoitettujen rakennerahastovarojen osuuden, joka on käytettävissä Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen toimenpideohjelmien ohjelmatyötä varten, on oltava vähintään yhtä suuri kuin asianomaisen jäsenvaltion vastaava ESR-osuus, joka on vahvistettu Lähentyminen- ja Alueellinen kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteiden toimenpideohjelmissa ohjelmakaudelle 2007–2013. Tähän osuuteen lisätään kutakin jäsenvaltiota varten määrä, joka määritetään liitteessä IX vahvistettua menettelyä noudattaen, sen varmistamiseksi, että ESR:n prosenttiosuus rahastoihin unionissa yhteensä osoitetuista kokonaismäärärahoista on jäsenvaltioissa vähintään 23,1 prosenttia, kun mukaan ei lueta tukea, jota myönnetään koheesiorahastosta liikenteen infrastruktuuria varten 6 kohdassa tarkoitetun Verkkojen Eurooppa -välineen mukaisesti, ja 7 kohdassa tarkoitettua rakennerahastojen tukea vähävaraisimpien auttamiseksi. Tätä kohtaa sovellettaessa ESR:stä nuorisotyöllisyysaloitteeseen tehtävät investoinnit katsotaan osaksi ESR:ään osoitettua rakennerahastojen osuutta.

5.   Nuorisotyöllisyysaloitteen määrärahat ovat 3 000 000 000 euroa nuorisotyöllisyysaloitteen erityismäärärahoja ja vähintään 3 000 000 000 euroa ESR:n kohdennettuja investointeja.

6.   Koheesiorahastosta Verkkojen Eurooppa -välineelle siirrettävä tuki on 10 000 000 000 euroa. Se käytetään Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1316/2013 mukaisiin liikenteen infrastruktuurihankkeisiin ainoastaan koheesiorahaston tukeen oikeutetuissa jäsenvaltioissa.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen, jossa vahvistetaan kunkin jäsenvaltion koheesiorahastomäärärahoista Verkkojen Eurooppa -välineelle määräsuhteessa koko kauden osalta siirrettävä määrä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua koheesiorahastosta annettavaa tukea vastaavat vuotuiset määrärahat merkitään vuoden 2014 talousarviomenettelyssä Verkkojen Eurooppa -välineen asianmukaisiin budjettikohtiin.

Koheesiorahastosta Verkkojen Eurooppa -välineelle siirrettävä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määrä, joka käytetään tekemällä erityisillä ehdotuspyyntöjä, jotka koskevat ydinverkon toteuttamishankkeita taikka hankkeita ja monialaisia toimia, jotka on yksilöity asetuksen (EU) N:o 1316/2013 liitteessä I olevassa I osassa.

Liikennealaan sovellettavia asetuksen (EU) N:o 1316/2013 sääntöjä sovelletaan neljännessä alakohdassa tarkoitettuihin erityisiin ehdotuspyyntöihin. Tukeen oikeutettujen hankkeiden valinnassa noudatetaan 31 päivään joulukuuta 2016 asti koheesiorahastomäärärahojen kansallista jakoa. Verkkojen Eurooppa -välineelle siirretyt varat, joita ei ole sidottu liikenteen infrastruktuurihankkeeseen, asetetaan 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen kaikkien koheesiorahaston tukeen oikeutettujen jäsenvaltioiden saataville liikenteen infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseksi asetuksen (EU) N:o 1316/2013 mukaisesti.

Sellaisten koheesiorahaston tukeen oikeutettujen jäsenvaltioiden tukemiseksi, joilla voi olla vaikeuksia suunnitella kehitysasteeltaan tai laadultaan tai molempien osalta ja unionin tason lisäarvoltaan riittäviä hankkeita, kiinnitetään erityistä huomiota ohjelmatukitoimiin, joiden tavoitteena on vahvistaa asetuksen (EU) N:o 1316/2013 liitteessä I olevassa I osassa lueteltujen hankkeiden kehittämiseen ja toteuttamiseen liittyviä institutionaalisia valmiuksia ja julkisen hallinnon ja julkisten palvelujen tehokkuutta. Komissio voi järjestää lisäehdotuspyyntöjä varmistaakseen siirrettyjen varojen mahdollisimman tehokkaan käyttöönoton kaikissa koheesiorahaston tukee oikeutetuissa jäsenvaltioissa.

7.   Rakennerahastoista myönnetään Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen perusteella vähävaraisimmille suunnattuun apuun vähintään 2 500 000 000 euroa, ja jäsenvaltiot voivat vapaaehtoisesti päättää korottaa tuen määrää korkeintaan 1 000 000 eurolla.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen, jossa vahvistetaan kunkin jäsenvaltion rakennerahastomäärärahoista koko kauden osalta siirrettävä määrä vähävaraisimmille suunnattuun apuun. Kullekin jäsenvaltiolle osoitettuja rakennerahastomäärärahoja vähennetään vastaavasti määräsuhteessa alueluokittain.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua rakennerahastoista annettavaa tukea vastaavat vuotuiset määrärahat merkitään vuoden 2014 talousarviomenettelyssä vähävaraisimmille suunnatun avun välineen asianmukaisiin budjettikohtiin.

8.   Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteeseen tarkoitetuista rakennerahastojen määrärahoista 330 000 000 euroa kohdennetaan komission suoraan tai välillisesti hallinnoimille kaupunkialueiden kestävän kehityksen alan innovatiivisille toimenpiteille.

9.   Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen määrärahat ovat 2,75 prosenttia rahastojen talousarviositoumuksiin käytettävissä olevista kokonaismäärärahoista kaudella 2014–2020 (eli yhteensä 8 948 259 330 euroa).

10.   Tässä artiklassa, tämän asetuksen 18, 91, 93, 95, 99 ja 120 artiklassa, liitteessä I ja liitteessä X, EAKR-asetuksen 4 artiklassa, ESR-asetuksen 4 artiklassa sekä 16–23 artiklassa, Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa, syrjäisimpiin alueisiin kuuluva Mayotte katsotaan vähemmän kehittyneiden alueiden luokkaan kuuluvaksi NUTS 2 -alueeksi. Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan asetuksen 3 artiklan 1 ja 2 kohdassa Mayotten ja Saint Martinin alueet katsotaan NUTS 3 -alueiksi.

93 artikla

Varojen siirtoa alueiden välillä koskeva kielto

1.   Kullekin jäsenvaltiolle vähemmän kehittyneiden alueiden, siirtymäalueiden ja kehittyneempien alueiden osalta kohdennettuja kokonaismäärärahoja ei saa siirtää näiden alueluokkien välillä.

2.   Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen komissio voi asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa, jotka liittyvät yhden tai useamman temaattisen tavoitteen täytäntöönpanoon, hyväksyä jäsenvaltion kumppanuussopimuksen ensimmäisen toimittamisen taikka asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa suoritusvarauksen kohdentamisen tai kumppanuussopimuksen merkittävän tarkistamisen yhteydessä tekemän ehdotuksen siirtää enintään 3 prosenttia jonkin alueluokan kokonaismäärärahoista toisille alueluokille.

94 artikla

Varojen siirtoa tavoitteiden välillä koskeva kielto

1.   Kullekin jäsenvaltiolle Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen ja Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen osalta kohdennettuja kokonaismäärärahoja ei saa siirtää näiden tavoitteiden välillä.

2.   Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen ja jotta rahastot voivat edistää tehokkaasti 89 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä, komissio voi asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa ja 3 kohdassa säädettyä edellytystä noudattaen hyväksyä täytäntöönpanosäädöksellä jäsenvaltion kumppanuussopimuksen ensimmäisen toimittamisen yhteydessä tekemän ehdotuksen siirtää osa Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen määrärahoista Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteelle.

3.   Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen osuuden on edellä 2 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen tekevässä jäsenvaltiossa oltava vähintään 35 prosenttia kyseiselle jäsenvaltiolle Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen ja Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen osalta kohdennetuista kokonaismäärärahoista, ja tämän osuuden on siirron jälkeen oltava vähintään 25 prosenttia näistä kokonaismäärärahoista.

95 artikla

Täydentävyys

1.   Tässä artiklassa sekä liitteessä X tarkoitetaan

1)

'kiinteän pääoman bruttomuodostuksella' kaikkia kotimaisten tuottajien kiinteiden varojen hankintoja tiettynä ajanjaksona, vähennettynä luovutuksilla, ja eräitä tuottajan tai institutionaalisen yksikön tuotannollisen toiminnan aiheuttamia lisäyksiä valmistamattomien varojen arvoon, sellaisina kuin ne on määritelty neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2223/96 (37)

2)

'kiinteillä varoilla' tuotantoprosessien tuotoksina syntyneitä aineellisia tai aineettomia varoja, joita itseään käytetään toistuvasti tai jatkuvasti tuotantoprosesseissa pitempään kuin yhden vuoden ajan;

3)

'julkistaloudella' niiden institutionaalisten yksiköiden kokonaisuutta, jotka poliittisten velvollisuuksiensa ja taloudellisen sääntelyn tehtäviensä täyttämisen lisäksi tuottavat pääasiallisesti markkinattomia palveluja (mahdollisesti tavaroita) yksityiseen tai kollektiiviseen kulutukseen sekä jakavat tuloja ja varallisuutta uudelleen.

4)

'julkisilla tai niihin rinnastettavilla rakenteellisilla menoilla' julkistalouden kiinteän pääoman bruttomuodostusta;

2.   Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteeseen osoitettu rahastojen tuki ei saa korvata jäsenvaltion julkisia tai niihin rinnastettavia rakenteellisia menoja.

3.   Jäsenvaltioiden on säilytettävä kaudella 2014–2020 julkisten tai niihin rinnastettavien rakenteellisten menojen vuosittainen keskimääräinen taso vähintään kumppanuussopimuksessa vahvistettua tavoitetasoa vastaavana.

Vahvistaessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua viitetasoa komissio ja jäsenvaltiot ottavat huomioon yleiset makrotaloudelliset olosuhteet ja erityis- tai poikkeustilanteet, kuten yksityistämiset, jäsenvaltion julkisten tai niihin rinnastettavien rakenteellisten menojen poikkeuksellisen tason ohjelmakaudella 2007–2013 ja muiden julkisia investointeja kuvaavien indikaattorien kehittymisen. Ne ottavat myös huomioon rahastojen kansallisen määrärahajaon muutokset verrattuna vuosiin 2007–2013.

4.   Ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, joissa vähemmän kehittyneet alueet ja siirtymäalueet kattavat vähintään 15 prosenttia koko väestöstä, tarkistetaan, onko Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteeseen kohdentuvien julkisten tai niihin rinnastettavien rakenteellisten menojen taso säilytetty kauden aikana.

Niissä jäsenvaltioissa, joissa vähemmän kehittyneet alueet ja siirtymäalueet kattavat vähintään 65 prosenttia väestöstä, tarkistus tehdään kansallisella tasolla.

Niissä jäsenvaltioissa, joissa vähemmän kehittyneet alueet ja siirtymäalueet kattavat enemmän kuin 15 prosenttia mutta vähemmän kuin 65 prosenttia väestöstä, tarkistus tehdään kansallisella ja alueellisella tasolla. Tätä varten kyseisten jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot menoista vähemmän kehittyneillä alueilla ja siirtymäalueilla tarkistusprosessin jokaisessa vaiheessa.

5.   Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen osalta tehdään julkisten tai niihin rinnastettavien rakenteellisten menojen tason säilyttämistä koskeva tarkistus kumppanuussopimuksen toimittamisen yhteydessä (ennakkotarkistus), vuonna 2018 (välitarkistus) ja vuonna 2022 (jälkitarkistus).

Täydentävyyden tarkistamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan liitteessä X olevassa 2 kohdassa.

6.   Jos komissio toteaa jälkitarkistuksessa, ettei jäsenvaltio ole säilyttänyt kumppanuussopimuksessa ja liitteessä X vahvistettua julkisten tai niihin rinnastettavien rakenteellisten menojen tavoitetasoa Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen osalta, komissio voi tehdä rahoitusoikaisun siltä osin kuin velvoitteita ei ole noudatettu, antamalla täytäntöönpanosäädöksellä asiaa koskevan päätöksen. Määrittäessään, onko rahoitusoikaisu tarpeen, komissio ottaa huomioon sen, onko kyseisen jäsenvaltion taloudellinen tilanne muuttunut merkittävästi välitarkistuksen jälkeen. Rahoitusoikaisun määriä koskevat yksityiskohtaiset säännöt annetaan liitteessä X olevassa 3 kohdassa.

7.   Edellä olevia 1–6 kohtaa ei sovelleta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen ohjelmiin.

II   OSASTO

OHJELMATYÖ

I   LUKU

Rahastoja koskevat yleiset säännökset

96 artikla

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisten toimenpideohjelmien sisältö, hyväksyminen ja muuttaminen

1.   Toimenpideohjelma koostuu toimintalinjoista. Toimintalinja koskee yhtä rahastoa ja yhtä alueluokkaa lukuun ottamatta koheesiorahastoa ja vastaa yhtä temaattista tavoitetta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 59 artiklan soveltamista, ja käsittää yhden tai useamman kyseiseen temaattiseen tavoitteeseen kuuluvan investointiprioriteetin rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti. Tarpeen mukaan ja jotta toimintalinjan vaikutusta ja tehokkuutta voidaan lisätä temaattisesti johdonmukaisella yhdennetyllä lähestymistavalla, toimintalinja voi

a)

koskea useampaa kuin yhtä alueluokkaa;

b)

yhdistää yhden tai useamman täydentävän investointiprioriteetin EAKR:stä, koheesiorahastosta ja ESR:stä yhden temaattisen tavoitteen alaisuuteen;

c)

yhdistää asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa eri temaattisista tavoitteista yhden tai useampia täydentäviä investointiprioriteetteja, jotta ne edistäisivät mahdollisimman tehokkaasti tätä toimintalinjaa;

d)

yhdistää ESR:n osalta 9 artiklan ensimmäisen kohdan 8, 9, 10 ja 11 alakohdassa esitettyjen eri temaattisten tavoitteiden piiriin kuuluvia investointiprioriteetteja, jotta edistetään niiden vaikutusta muihin toimintalinjoihin ja jotta voidaan toteuttaa sosiaalista innovointia ja valtioiden välistä yhteistyötä.

Jäsenvaltiot voivat yhdistää kaksi tai useampia a–d alakohdan vaihtoehdoista.

2.   Toimenpideohjelman on edistettävä älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävää unionin strategiaa sekä taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta, ja siinä on oltava

a)

perustelut temaattisten tavoitteiden valinnalle sekä vastaaville investointiprioriteeteille ja määrärahoille ottamalla huomioon kumppanuussopimus ja pitäen lähtökohtana selvitystä alueellisista ja tarvittaessa kansallisista tarpeista, myös tarpeesta vastata haasteisiin, jotka on mainittu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetuissa asiaankuuluvissa maakohtaisissa suosituksissa sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetuissa asiaankuuluvissa neuvoston suosituksissa, ottamalla huomioon 55 artiklan mukainen ennakkoarviointi;

b)

kunkin toimintalinjan osalta, teknistä tukea lukuun ottamatta:

i)

investointiprioriteetit ja vastaavat erityistavoitteet;

ii)

ohjelmatyön tulossuuntautuneisuuden vahvistamiseksi kunkin erityistavoitteen odotetut tulokset ja vastaavat tulosindikaattorit sekä perustaso ja tavoitearvo, tarvittaessa määrällisesti ilmaistuna rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti;

iii)

kuvaus kunkin investointiprioriteetin mukaisesti tuettavien toimenpiteiden tyypistä ja esimerkeistä ja niiden odotetusta vaikutuksesta i alakohdassa tarkoitettujen erityistavoitteiden saavuttamiseen, myös toimien valintaa ohjaavat periaatteet, ja tapauksen mukaan tärkeimmät kohderyhmät, erityiset kohdealueet ja tuensaajien tyypit sekä rahoitusvälineiden suunniteltu käyttö ja suurhankkeet;

iv)

kunkin investointiprioriteetin tuotosindikaattorit, joiden odotetaan vaikuttavan tuloksiin, myös määrällinen tavoitearvo, rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti;

v)

täytäntöönpanovaiheet sekä taloudelliset ja tuotosindikaattorit, sekä tarvittaessa tulosindikaattorit, joita käytetään välitavoitteina ja tuloskehyksen tavoitteina 21 artiklan 1 kohdan ja liitteen II mukaisesti;

vi)

vastaavat tukitoimien luokat, jotka perustuvat komission hyväksymään nimikkeistöön, ja suunniteltujen määrärahojen alustava jakautuminen;

vii)

tarvittaessa yhteenveto teknisen tuen suunnitellusta käytöstä, tarpeen mukaan myös toimenpiteet, joilla parannetaan ohjelmien hallintoon ja valvontaan osallistuvien viranomaisten ja tuensaajien hallinnollisia valmiuksia;

c)

kunkin tekniseen tukeen liittyvän toimintalinjan osalta

i)

erityistavoitteet;

ii)

kunkin erityistavoitteen odotetut tulokset ja, silloin kun se on toimenpiteiden sisällön vuoksi objektiivisesti perusteltua, vastaavat tulosindikaattorit perustaso- ja tavoitearvoineen rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti;

iii)

kuvaus tuettavista toimenpiteistä ja niiden odotetusta vaikutuksesta i alakohdassa tarkoitettujen erityistavoitteiden saavuttamiseen;

iv)

tuotosindikaattorit, joiden odotetaan vaikuttavan tuloksiin;

v)

vastaavat tukitoimien luokat, jotka perustuvat komission hyväksymään nimikkeistöön, sekä suunniteltujen määrärahojen alustava jakautuminen.

Edellä olevaa ii alakohtaa ei sovelleta, jos unionin rahoitusosuus toimintalinjaan tai -linjoihin, jotka koskevat teknistä tukea toimenpideohjelmassa, ei ole yli 15 000 000 euroa.

d)

rahoitussuunnitelma, jossa on seuraavat taulukot:

i)

taulukot, joissa esitetään vuosikohtaisesti 60, 120 ja 121 artiklan mukaisesti kustakin rahastosta annettavaan tukeen varatut kokonaismäärärahat ja joissa eritellään suoritusvaraukseen liittyvät määrärahat;

ii)

taulukot, joissa esitetään kustakin rahastosta annettavan tuen kokonaismäärärahat ja kansallinen osarahoitus koko ohjelmakauden, toimenpideohjelman ja kunkin toimintalinjan osalta ja joissa eritellään suoritusvaraukseen liittyvät määrärahat. Niiden toimintalinjojen osalta, jotka koskevat useita alueluokkia, taulukoissa on esitettävä rahastoista annettavan tuen kokonaismäärärahat ja kansallinen osarahoitus kunkin alueluokan osalta.

Niiden toimintalinjojen osalta, joissa yhdistetään eri temaattisiin tavoitteisiin kuuluvia investointiprioriteetteja, taulukossa on esitettävä kustakin rahastosta annettavan tuen kokonaismäärärahat ja kansallinen osarahoitus kunkin vastaavan temaattisen tavoitteen osalta.

Mikäli kansallinen osarahoitus koostuu julkisesta ja yksityisestä osarahoituksesta, taulukossa esitetään rahoituksen alustava jakautuminen julkisten ja yksityisten osuuksien kesken. Siinä esitetään tiedoksi EIP:n suunniteltu osuus;

e)

luettelo suurhankkeista, jotka on suunniteltu pantavaksi täytäntöön ohjelmakauden aikana.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat ensimmäisen alakohdan b alakohdan vi alakohdassa ja c alakohdan v alakohdassa tarkoitettua nimikkeistöä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Toimenpideohjelmassa on sen sisältö ja tavoite ja kumppanuussopimus huomioon ottaen esitettävä kuvaus aluekehitystä koskevasta yhdennetystä lähestymistavasta ja osoitettava, miten tämä toimenpideohjelma vaikuttaa tavoitteidensa ja odotettujen tulostensa saavuttamiseen, sekä esitettävä tapauksen mukaan seuraavat:

a)

lähestymistapa yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen välineiden käyttöön ja periaatteet sen soveltamisalojen määrittämiselle;

b)

EAKR:n tuen alustava määrä kaupunkialueiden kestävää kehitystä koskeviin yhdennettyihin toimenpiteisiin, jotka on tarkoitus toteuttaa EAKR-asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti, sekä yhdennettyihin toimenpiteisiin suunnattavan ESR:n tuen alustava jakaantuminen;

c)

lähestymistapa yhdennettyjen alueellisten investointien välineen käyttöön muissa kuin b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja niiden alustavat määrärahat kustakin toimintalinjasta;

d)

sellaisia toimenpideohjelmiin sisältyviä alueiden välisiä ja valtioiden välisiä toimia koskevat järjestelyt, joissa tuensaajia sijaitsee vähintään yhdessä muussa jäsenvaltiossa;

e)

jäsenvaltioiden ja alueiden osallistuessa makroalue- tai merialuestrategioihin jäsenvaltion määrittelemän ohjelma-alueen tarpeiden mukaisesti suunniteltujen ohjelman mukaisten tukitoimien näitä strategioita edistävä vaikutus.

4.   Lisäksi toimenpideohjelmassa on esitettävä

a)

tapauksen mukaan, miten siinä mahdollisesti käsitellään köyhyydestä eniten kärsivien maantieteellisten alueiden sekä suurimmassa syrjinnän tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien kohderyhmien erityistarpeita, kiinnittäen erityistä huomiota marginalisoituneisiin yhteisöihin ja vammaisiin henkilöihin, ja soveltuvin osin vaikutus kumppanuussopimuksessa vahvistettuun yhdennettyyn lähestymistapaan;

b)

tapauksen mukaan, miten siinä mahdollisesti käsitellään alueiden väestörakenteeseen liittyviä haasteita sekä sellaisten alueiden erityistarpeita, jotka kärsivät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklassa tarkoitetuista vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista, sekä vaikutus kumppanuussopimuksessa vahvistettuun tätä koskevaan yhdennettyyn lähestymistapaan.

5.   Toimenpideohjelmassa on esitettävä

a)

hallintoviranomainen, tapauksen mukaan todentamisviranomainen ja tarkastusviranomainen;

b)

elin, jolle komission on määrä suorittaa maksut;

c)

toimenpiteet, jotka on toteutettu sen varmistamiseksi, että 5 artiklassa tarkoitetut asianomaiset kumppanit osallistuvat toimenpideohjelman valmisteluun, sekä näiden kumppanien rooli toimenpideohjelman täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa.

6.   Toimenpideohjelmassa on myös kumppanuussopimuksen sisällön sekä kunkin jäsenvaltion institutionaalisten ja oikeudellisten puitteiden mukaisesti esitettävä seuraavat:

a)

mekanismit, joilla varmistetaan rahastojen, maaseuturahaston, Euroopan meri- ja kalatalousrahaston sekä muiden unionin ja kansallisten rahoitusvälineiden keskinäinen koordinointi sekä koordinointi EIP:n kanssa, samalla, kun otetaan huomioon yhteisessä strategiakehyksessä esitetyt asiaankuuluvat säännökset;

b)

kunkin toimenpideohjelmaan 19 artiklan ja liitteen XI mukaisesti sovellettavan ennakkoehdon osalta arvio siitä, ovatko ennakkoehdot täyttyneet kumppanuussopimuksen ja toimenpideohjelman toimittamispäivänä, ja jos ennakkoehdot eivät ole täyttyneet, kumppanuussopimukseen sisältyvän yhteenvedon mukaisesti kuvaus ennakkoehtojen täyttämiseksi toteutettavista toimista, niistä vastaavista elimistä ja niiden aikataulusta;

c)

yhteenveto tuensaajille aiheutuvan hallinnollisen taakan arvioinnista ja tarvittaessa tämän taakan vähentämiseksi suunnitelluista toimenpiteistä ja niiden suuntaa-antavasta aikataulusta.

7.   Kunkin toimenpideohjelman merkityksellisyyttä näiden ohjelmien sisällön ja tavoitteiden kannalta koskevan jäsenvaltion asianmukaisesti perustellun arvion pohjalta on kussakin toimenpideohjelmassa, lukuun ottamatta sellaisia, joissa tekninen tuki toteutetaan erityisenä toimenpideohjelmana, esitettävä seuraavat kuvaukset:

a)

kuvaus erityisistä toimenpiteistä, joiden avulla toimien valinnassa otetaan huomioon ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset, resurssitehokkuus, ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen, selviytymis- ja palautumiskyky katastrofitilanteissa sekä riskien ehkäisy ja hallinta;

b)

kuvaus erityisistä toimenpiteistä, joiden avulla edistetään yhtäläisiä mahdollisuuksia ja estetään sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuva syrjintä toimenpideohjelman valmistelun, suunnittelun ja täytäntöönpanon aikana ja varsinkin, kun kyseessä on rahoituksen saatavuus, ottaen huomioon tällaisen syrjinnän vaarassa olevien kohderyhmien erityistarpeet ja erityisesti vammaisten henkilöiden mahdollisuuksien turvaamista koskevat vaatimukset;

c)

kuvaus toimenpideohjelman miesten ja naisten tasa-arvoa edistävistä vaikutuksista ja tapauksen mukaan järjestelyistä, joilla varmistetaan sukupuolinäkökohtien huomioon ottaminen toimenpideohjelma- ja toimitasolla.

Kun jäsenvaltiot esittävät Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaista toimenpideohjelmaa koskevan ehdotuksen, ne voivat liittää tähän ehdotukseen kansallisen tasa-arvoelimen lausunnon ensimmäisen alakohdan b ja c alakohdassa määritetyistä toimenpiteistä.

8.   Kun jäsenvaltio laatii korkeintaan yhden toimenpideohjelman kutakin rahastoa kohti, toimenpideohjelman 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan, 3 kohdan a, c ja d alakohdan, 4 kohdan ja 6 kohdan soveltamisalaan kuuluvat osat voidaan sisällyttää siihen ainoastaan kumppanuussopimuksen asiaa koskevien määräyksien nojalla.

9.   Toimenpideohjelma on laadittava mallin mukaisesti. Tämän artiklan yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissio antaa täytäntöönpanosäädöksen, jolla vahvistetaan tämä malli. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 150 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

10.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen, jolla hyväksytään kaikki toimenpideohjelman tämän artiklan soveltamisalaan kuuluvat osat, mukaan lukien sen mahdolliset tulevat muutokset, lukuun ottamatta 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan vi alakohdan, c alakohdan v alakohdan ja e alakohdan, 4 ja 5 kohdan, 6 kohdan a ja c alakohdan sekä 7 kohdan soveltamisalaan kuuluvia osia, joiden soveltamisesta vastaavat jäsenvaltiot.

11.   Hallintoviranomaisen on annettava komissiolle tiedoksi mahdolliset päätökset, joilla muutetaan toimenpideohjelman sellaisia osia, jotka eivät kuulu 10 kohdassa tarkoitetun komission päätöksen soveltamisalaan, kuukauden kuluessa tämän mainitun muuttamispäätöksen hyväksymispäivästä. Muuttamispäätöksessä on ilmoitettava sen voimaantulopäivä, joka ei saa olla aikaisempi kuin sen antamispäivä.

97 artikla

Erityissäännökset tuen kohdentamisesta Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisille rajaamattomiin vakuuksiin ja arvopaperistamiseen perustuville yhteisille välineille

Edellä 28 artiklan mukaisesti 39 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetuissa toimintaohjelmissa on oltava vain 96 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan i, ii ja iv alakohdassa sekä d alakohdassa, 96 artiklan 5 kohdassa ja 96 artiklan 6 kohdan b alakohdassa tarkoitetut osat.

98 artikla

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukainen rahastojen yhteinen tuki

1.   Rahastot voivat antaa yhdessä tukea Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisille toimenpideohjelmille.

2.   EAKR:stä ja ESR:stä voidaan rahoittaa täydentävästi ja enintään kymmeneen prosenttiin asti unionin rahoitusosuudesta toimenpideohjelman kunkin toimintalinjan osalta osa toimesta, jonka kustannuksiin voidaan myöntää tukea toisesta rahastosta siihen sovellettavien tukikelpoisuussääntöjen perusteella edellyttäen, että tällaiset kustannukset ovat tarpeen toimen tyydyttävän täytäntöönpanon kannalta ja liittyvät suoraan siihen.

3.   Edellä olevaa 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteeseen liittyviin ohjelmiin.

99 artikla

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisten toimenpideohjelmien maantieteellinen toiminta-ala

Jollei komission ja jäsenvaltion välillä toisin sovita, EAKR:n ja ESR:n toimenpideohjelmat on laadittava tarkoituksenmukaisella maantieteellisellä tasolla, ja vähintään alueellisella NUTS 2 -tasolla, jäsenvaltion institutionaalisten ja oikeudellisten puitteidensa mukaisesti.

Koheesiorahaston tukea saavat toimenpideohjelmat on laadittava kansallisella tasolla.

II   LUKU

Suurhankkeet

100 artikla

Sisältö

EAKR:stä ja koheesiorahastosta voidaan tukea osana toimenpideohjelmaa tai toimenpideohjelmia, joista on annettu komission päätös tämän asetuksen 96 artiklan 10 kohdan tai Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan asetuksen 8 artiklan 1 kohdan nojalla, toimea, johon sisältyy täsmällisen taloudellisen tai teknisen tehtävän suorittamiseksi tarkoitettu yhtenäinen työ-, toimi- tai palvelukokonaisuus, jolla on selvästi määritetyt tavoitteet ja jonka tukikelpoiset kokonaiskustannukset ovat yli 50 000 000 euroa ja yli 75 000 000 euroa, jos kyseessä ovat 9 artiklan ensimmäisen kohdan 7 alakohdan mukaista temaattista tavoitetta edistävät toimet, jäljempänä 'suurhanke'. Rahoitusvälineitä ei katsota suurhankkeiksi.

101 artikla

Suurhankkeiden hyväksymiseksi tarvittavat tiedot

Ennen suurhankkeen hyväksymistä hallintoviranomaisen on varmistettava, että seuraavat tiedot ovat saatavilla:

a)

suurhankkeen täytäntöönpanosta vastaava elin ja sen kapasiteetti;

b)

investointia ja sen sijaintia koskeva kuvaus;

c)

kokonaiskustannukset ja tukikelpoiset kokonaiskustannukset ottaen huomioon 61 artiklassa säädetyt vaatimukset;

d)

suoritetut toteutettavuustutkimukset, myös vaihtoehtojen arviointi, ja tulokset;

e)

kustannus-hyötyanalyysi, myös talous- ja rahoitusanalyysi, sekä riskinarviointi;

f)

ympäristövaikutusten arviointi ottaen huomioon ilmastonmuutoksen hillitseminen ja siihen sopeutuminen sekä selviytymis- ja palautumiskyky katastrofitilanteissa;

g)

suurhankkeen johdonmukaisuus verrattuna kyseisen toimenpideohjelman tai -ohjelmien asiaankuuluviin toimintalinjoihin ja odotettavissa olevat vaikutukset kyseisten toimintalinjojen erityistavoitteiden saavuttamiseen ja odotettu vaikutus sosioekonomiseen kehitykseen;

h)

rahoitussuunnitelma, jossa eritellään suunnitellut kokonaismäärärahat ja rahastojen, EIP:n ja kaikkien muiden rahoituslähteiden suunniteltu tuki sekä fyysiset ja taloudelliset indikaattorit, joiden avulla seurataan edistymistä ottaen huomioon todetut riskit;

i)

suurhankkeen toteuttamisaikataulu ja, jos täytäntöönpanokauden odotetaan olevan ohjelmakautta pidempi, ne vaiheet, joita varten haetaan rahastojen tukea ohjelmakaudella.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan ensimmäisen kohdan e alakohdassa tarkoitetun kustannus-hyötyanalyysin suorittamisessa käytettävä, tunnustettuihin parhaisiin käytäntöihin perustuva menettely. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Jäsenvaltion aloitteesta riippumattomat asiantuntijat voivat arvioida ensimmäisen kohdan a–i alakohdassa tarkoitetut tiedot komission teknisen tuen avulla, tai arvioinnin voivat tehdä muut riippumattomat asiantuntijat yhteisymmärryksessä komission kanssa, jäljempänä 'laadunarviointi'. Muissa tapauksissa jäsenvaltion on toimitettava komissiolle ensimmäisen alakohdan a–i alakohdassa tarkoitetut tiedot heti, kun ne ovat saatavilla.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan suurhankkeen laadunarvioinnin suorittamisessa käytettävä menettely.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan malli ensimmäisen kohdan a–i alakohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

102 artikla

Suurhanketta koskeva päätös

1.   Jos suurhankkeesta on annettu myönteinen arviointi riippumattomien asiantuntijoiden laatimassa laadunarvioinnissa perustuen niiden arviointiin 101 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuista tiedoista, hallintoviranomainen voi valita suurhankkeen 125 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Hallintoviranomaisen on ilmoitettava komissiolle valitusta suurhankkeesta. Ilmoituksessa on oltava seuraavat tiedot:

a)

125 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettu asiakirja, jossa esitetään

i)

suurhankkeen täytäntöönpanosta vastaava elin;

ii)

kuvaus suurhankkeen investoinneista, sijainnista, aikataulusta ja siitä, miten suurhankkeen odotetaan edistävän asianomaisen toimintalinjan tai -linjojen erityistavoitteita;

iii)

kokonaiskustannukset ja tukikelpoiset kokonaiskustannukset ottaen huomioon 61 artiklassa säädetyt vaatimukset;

iv)

rahoitussuunnitelma sekä fyysiset ja taloudelliset indikaattorit, joiden avulla seurataan edistymistä ottaen huomioon todetut riskit;

b)

riippumattomien asiantuntijoiden laadunarviointi, jossa annetaan selkeät lausunnot investoinnin toteutettavuudesta ja suurhankkeen taloudellisesta elinkelpoisuudesta.

Jäsenvaltion valitsemaan suurhankkeeseen tarkoitettu rahoitusosuus katsotaan komission hyväksymäksi, jos se ei ole antanut täytäntöönpanosäädöksellä päätöstä suurhankkeeseen tarkoitetun rahoitusosuuden hylkäämisestä kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen tiedoksi antamispäivästä. Komissio voi evätä rahoitusosuuden vain sillä perusteella, että se on todennut merkittäviä heikkouksia riippumattomassa laadunarvioinnissa.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen muoto. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Muissa kuin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa komissio arvioi suurhankkeen 101 artiklassa tarkoitettujen tietojen pohjalta määrittääkseen, onko se rahoitusosuus perusteltu, jota on pyydetty hallintoviranomaisen 125 artiklan 3 kohdan mukaisesti valitsemaa suurhanketta varten. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen valittua suurhanketta koskevan rahoitusosuuden hyväksymisestä viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun tiedot on toimitettu 101 artiklan mukaisesti.

3.   Komission 1 kohdan toisen alakohdan ja 2 kohdan mukaisen hyväksynnän edellytyksenä on, että ensimmäinen urakkasopimus tehdään, tai kun on kyse julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuusrakenteiden puitteissa toteutettavista toimista, hyväksynnän edellytyksenä on, että julkisen yhteisön ja yksityisen sektorin yhteisön välinen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuussopimus allekirjoitetaan kolmen vuoden kuluessa hyväksymisestä. Erityisesti jos suurhankkeiden toteuttamiseen liittyvistä hallinnollisista ja oikeudellisista menettelyistä aiheutuu viivästymistä, komissio voi jäsenvaltion asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä, joka esitetään kolmen vuoden määräajan kuluessa, antaa täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen määräajan jatkamisesta enintään kahdella vuodella.

4.   Jos komissio ei hyväksy valitulle suurhankkeelle tarkoitettua rahoitusosuutta, se ilmoittaa päätöksessään perustelunsa tuen epäämiselle.

5.   Komissiolle 1 kohdan mukaisesti ilmoitetut suurhankkeet tai 2 kohdan mukaisesti hyväksyttäviksi esitetyt suurhankkeet on sisällytettävä toimenpideohjelmassa olevaan suurhankkeiden luetteloon.

6.   Suurhankkeeseen liittyvät menot voidaan sisällyttää maksupyyntöön 1 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen tai 2 kohdassa tarkoitetun hyväksyttäväksi esittämisen jälkeen. Jos komissio ei hyväksy hallintoviranomaisen valitsemaa suurhanketta, komission päätöstä seuraavaa menoilmoitusta oikaistaan tämän mukaisesti.

103 artikla

Vaiheittain toteutettavaa suurhanketta koskeva päätös

1.   Poiketen siitä, mitä 101 artiklan kolmannessa kohdassa ja 102 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjä menettelyjä sovelletaan toimeen, joka täyttää seuraavat edellytykset:

a)

toimi muodostaa edellisen ohjelmakauden mukaisen suurhankkeen toisen tai myöhemmän vaiheen, ja komissio on hyväksynyt edeltävän vaiheen tai edeltävät vaiheet viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 1083/2006 mukaisesti tai viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016 unioniin 1 päivän tammikuuta 2013 jälkeen liittyneiden jäsenvaltioiden osalta;

b)

suurhankkeen kaikkien vaiheiden tukikelpoisten kokonaiskustannusten summa ylittää 100 artiklassa vahvistetut tasot;

c)

suurhankehakemus ja komission suorittama arviointi edellisellä ohjelmakaudella koskivat kaikkia suunniteltuja vaiheita;

d)

tämän asetuksen 101 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut suurhanketta koskevat tiedot ja erityisesti tukikelpoisia kokonaiskustannuksia koskevat tiedot eivät ole merkittävästi muuttuneet verrattuna asetuksen (EY) N:o 1083/2006 mukaisesti jätetyssä suurhankehakemuksessa oleviin tietoihin;

e)

edellisen ohjelmakauden nojalla toteutettava suurhankkeen vaihe on valmis tai valmistuu komission päätöksessä mainittua käyttötarkoitusta varten yhden tai useamman asiaankuuluvan toimenpideohjelman sulkemista koskevien asiakirjojen esittämisen määräaikaan mennessä.

2.   Hallintoviranomainen voi suorittaa suurhankkeen valinnan 125 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja toimittaa kaikki 102 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa vaaditut tiedot vahvistaen samalla, että tämän artiklan 1 kohdan d alakohdassa asetettu edellytys on täytetty. Riippumattomien asiantuntijoiden tiedoista tekemää laadunarviointia ei tarvita.

3.   Hallintoviranomaisen valitsemaan suurhankkeeseen tarkoitettu rahoitusosuus katsotaan komission hyväksymäksi, jos se ei ole antanut täytäntöönpanosäädöksellä päätöstä suurhankkeeseen tarkoitetun rahoitusosuuden hylkäämisestä kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitetusta tiedoksi antamisesta. Komissio voi evätä rahoitusosuuden vain sillä perusteella, että 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut tiedot ovat merkittävästi muuttuneet tai että suurhanke ei vastaa kyseisen toimenpideohjelman tai kyseisten toimenpideohjelmien asiaankuuluvaa toimintalinjaa.

4.   Vaiheittain toteutettavia suurhankkeita koskeviin päätöksiin sovelletaan 102 artiklan 3–6 kohtaa.

III   LUKU

Yhteinen toimintasuunnitelma

104 artikla

Soveltamisala

1.   Yhteinen toimintasuunnitelma on toimi, jonka soveltamisala on määritelty ja jonka hallinnoinnin lähtökohtana ovat tuotokset ja tulokset, jotka sillä on määrä saavuttaa. Siihen kuuluu hanke tai joukko hankkeita, jotka toteutetaan tuensaajan vastuulla toimenpideohjelman tai -ohjelmien osana; infrastruktuurin toimittamista koskevat hankkeet jäävät soveltamisalan ulkopuolelle. Yhteisen toimintasuunnitelman tuotokset ja tulokset sovitaan jäsenvaltion ja komission välillä, ja tarkoituksena on, että yhteinen toimintasuunnitelma edistää toimenpideohjelmille asetettujen erityistavoitteiden toteuttamista ja muodostaa pohjan rahastoista annettavalle tuelle. Tulosten on kytkeydyttävä yhteisen toimintasuunnitelman suoriin vaikutuksiin. Yhteisen toimintasuunnitelman mukaisen tuensaajan on oltava julkisoikeudellinen yhteisö. Yhteisiä toimintasuunnitelmia ei katsota suurhankkeiksi.

2.   Yhteiseen toimintasuunnitelmaan kohdistettujen julkisten menojen on oltava vähintään 10 000 000 euroa tai 20 prosenttia toimenpideohjelman tai -ohjelmien julkisesta tuesta, sen mukaan kumpi on vähemmän. Kokeiluhankkeen toteuttamiseksi kunkin toimenpideohjelman yhteen yhteiseen toimintasuunnitelmaan kohdistettujen julkisten menojen vähimmäismäärä voidaan alentaa 5 000 000 euroon.

3.   Edellä olevaa 2 kohtaa ei sovelleta nuorisotyöllisyysaloitteesta tuettaviin toimiin.

105 artikla

Yhteisten toimintasuunnitelmien valmistelu

1.   Jäsenvaltio, hallintoviranomainen tai mikä tahansa nimetty julkisoikeudellinen yhteisö voi esittää yhteistä toimintasuunnitelmaa koskevan ehdotuksen samanaikaisesti kyseisten toimenpideohjelmien esittämisen kanssa tai toimenpideohjelmien esittämisen jälkeen. Tässä ehdotuksessa on oltava kaikki 106 artiklassa tarkoitetut tiedot.

2.   Yhteisen toimintasuunnitelman on katettava osa 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2023 välisestä ajasta. Maksujen suorittaminen edellyttää, että yhteisen toimintasuunnitelman tuotokset ja tulokset on saavutettu yhteisen toimintasuunnitelman hyväksymisestä annetun 107 artiklassa tarkoitetun päätöksen päivämäärän jälkeen ja ennen tuossa päätöksessä määritellyn täytäntöönpanokauden päättymistä.

106 artikla

Yhteisten toimintasuunnitelmien sisältö

Yhteisen toimintasuunnitelman on sisällettävä

1)

yhteisen toimintasuunnitelman perusteina olevien kehitystarpeiden ja -tavoitteiden analyysi, jossa otetaan huomioon toimenpideohjelmien tavoitteet ja soveltuvin osin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetut asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset ja jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajat suuntaviivat sekä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetut neuvoston asiaankuuluvat suositukset, jotka jäsenvaltioiden on otettava huomioon työllisyyspolitiikassaan;

2)

kehys, josta ilmenevät yhteisen toimintasuunnitelman yleis- ja erityistavoitteiden, tuotoksia ja tuloksia koskevien välitavoitteiden ja tavoitteiden sekä suunniteltujen hankkeiden tai hanketyyppien väliset suhteet;

3)

tuotosten ja tulosten seurantaan käytettävät yhteiset ja erityiset indikaattorit, tarvittaessa toimintalinjoittain;

4)

tiedot sen maantieteellisestä kattavuudesta ja kohderyhmistä;

5)

sen todennäköinen täytäntöönpanokausi;

6)

analyysi sen vaikutuksista miesten ja naisten tasa-arvon edistämiseen sekä syrjinnän torjumiseen;

7)

analyysi sen kestävää kehitystä tukevista vaikutuksista soveltuvin osin;

8)

sitä koskevat täytäntöönpanomääräykset, joihin sisältyvät seuraavat:

a)

yhteisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta vastaavan tuensaajan nimeäminen sekä takeet nimetyn tahon pätevyydestä kyseisellä alalla sekä sen hallinnollisesta ja varainhoidollisesta pätevyydestä;

b)

yhteisen toimintasuunnitelman ohjausjärjestelyt 108 artiklan mukaisesti;

c)

yhteisen toimintasuunnitelman seuranta- ja arviointijärjestelyt, myös järjestelyt, joilla varmistetaan välitavoitteiden, tuotosten ja tulosten saavuttamista koskevien tietojen laatu, kerääminen ja säilytys;

d)

järjestelyt yhteistä toimintasuunnitelmaa ja rahastoja käsittelevien tietojen jakamista sekä viestintää varten;

9)

sen rahoitukseen liittyvät järjestelyt, muun muassa seuraavat:

a)

välitavoitteiden, tuotosten ja tulosten saavuttamisesta aiheutuvat kustannukset 2 kohtaan liittyen, laskettuina tämän asetuksen 67 artiklan 5 kohdan sekä ESR-asetuksen 14 artiklan mukaisten menetelmien perusteella;

b)

tuensaajalle suoritettavia, välitavoitteisiin ja tavoitteisiin kytkeytyviä maksuja koskeva alustava aikataulu;

c)

toimenpideohjelmittain ja toimintalinjoittain laadittu rahoitussuunnitelma, joka sisältää tukikelpoisen kokonaismäärän sekä julkisten menojen määrän.

Tämän artiklan yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, jolla vahvistetaan yhteisen toimintasuunnitelman malli. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

107 artikla

Yhteistä toimintasuunnitelmaa koskeva päätös

1.   Komissio arvioi yhteisen toimintasuunnitelman 106 artiklassa tarkoitettujen tietojen pohjalta määrittääkseen, onko siihen perusteltua myöntää tukea rahastoista.

Jos komissio kahden kuukauden kuluessa yhteistä toimintasuunnitelmaa koskevan ehdotuksen esittämisestä katsoo, että ehdotus ei täytä 104 artiklassa tarkoitettuja arviointivaatimuksia, komissio esittää jäsenvaltiolle huomautuksia. Jäsenvaltion on toimitettava komissiolle kaikki sen pyytämät tarpeelliset lisätiedot ja tarvittaessa tarkistettava yhteistä toimintasuunnitelmaa.

2.   Jos mahdolliset huomautukset on otettu riittävällä tavalla huomioon, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksellä yhteisen toimintasuunnitelman hyväksymistä koskevan päätöksen viimeistään neljän kuukauden kuluttua siitä, kun jäsenvaltio on esittänyt ohjelman, mutta ei ennen kyseisten toimenpideohjelmien hyväksymistä.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä ilmoitetaan yhteisen toimintasuunnitelman tuensaaja ja yleiset ja erityiset tavoitteet, välitavoitteet sekä tuotos- ja tulostavoitteet, näiden välitavoitteiden ja tavoitteiden saavuttamisesta aiheutuvat kustannukset sekä toimenpideohjelmittain ja toimintalinjoittain laadittu rahoitussuunnitelma, mukaan lukien tukikelpoinen kokonaismäärä ja julkisten menojen suuruus, yhteisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanokausi ja tapauksen mukaan yhteisen toimintasuunnitelman maantieteellinen kattavuus ja kohderyhmät.

4.   Jos komissio epää täytäntöönpanosäädöksellä rahastojen tuen myöntämisen yhteiselle toimintasuunnitelmalle, se ilmoittaa perustelunsa jäsenvaltiolle 2 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa.

108 artikla

Yhteisen toimintasuunnitelman ohjauskomitea ja toimintasuunnitelman muuttaminen

1.   Jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen on perustettava yhteisen toimintasuunnitelman ohjauskomitea, joka on asiaankuuluvien toimenpideohjelmien seurantakomiteasta erillinen. Ohjauskomitea kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa, ja se raportoi hallintoviranomaiselle. Hallintoviranomainen ilmoittaa asiaankuuluvalle seurantakomitealle ohjauskomitean työn tuloksista ja yhteisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon edistymisestä 110 artiklan 1 kohdan e alakohdan ja 125 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Jäsenvaltio päättää ohjauskomitean kokoonpanosta yhteisymmärryksessä asiaankuuluvan hallintoviranomaisen kanssa ja kumppanuusperiaatetta noudattaen.

Komissio voi osallistua ohjauskomitean työhön neuvonantajana.

2.   Ohjauskomitean tehtävänä on

a)

tarkastella edistymistä yhteisen toimintasuunnitelman välitavoitteiden, tuotosten ja tulosten suhteen;

b)

tarkastella ja hyväksyä mahdolliset yhteisen toimintasuunnitelman muuttamista koskevat ehdotukset, jotta voidaan ottaa huomioon kaikki toimintasuunnitelman tuloksellisuuteen vaikuttavat tekijät.

3.   Jäsenvaltioiden komissiolle toimittamat yhteisten toimintasuunnitelmien muuttamispyynnöt on perusteltava asianmukaisesti. Komissio arvioi, onko muuttamispyyntö perusteltu ottaen huomioon jäsenvaltion toimittamat tiedot. Komissio voi esittää huomautuksia, ja jäsenvaltion on toimitettava komissiolle kaikki tarpeelliset lisätiedot. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen muuttamispyynnön hyväksymisestä viimeistään kolme kuukautta sen jälkeen, kun jäsenvaltio on toimittanut sen, edellyttäen että komission mahdollisesti esittämät huomautukset on otettu riittävällä tavalla huomioon. Jos muutos hyväksytään, se tulee voimaan päätöksen hyväksymispäivänä, jollei päätöksessä toisin säädetä.

109 artikla

Yhteisen toimintasuunnitelman varainhoito ja valvonta

1.   Maksut yhteisen toimintasuunnitelman tuensaajalle käsitellään kertakorvauksina tai vakioyksikkökustannuksina. Edellä 67 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa säädettyä kertakorvausten enimmäismäärää ei sovelleta.

2.   Yhteisen toimintasuunnitelman varainhoidon, valvonnan ja tarkastuksen yksinomaisena tavoitteena on varmistaa, että yhteisen toimintasuunnitelman hyväksymistä koskevassa päätöksessä määritellyt maksuedellytykset on täytetty.

3.   Yhteisen toimintasuunnitelman mukainen tuensaaja ja sen vastuulla toimivat elimet voivat soveltaa toimien täytäntöönpanosta aiheutuviin kustannuksiin omia laskenta- ja kirjauskäytäntöjään. Tarkastusviranomainen tai komissio ei tarkasta kyseisiä laskenta- ja kirjauskäytäntöjä eikä tuensaajalle tosiasiallisesti aiheutuneita kustannuksia.

III   OSASTO

SEURANTA, ARVIOINTI, TIEDOTTAMINEN JA VIESTINTÄ

I   LUKU

Seuranta ja arviointi

110 artikla

Seurantakomitean tehtävät

1.   Seurantakomitean on tutkittava erityisesti seuraavat:

a)

toimenpideohjelman tuloksellisuuteen vaikuttavat tekijät;

b)

saavutettu edistyminen arviointisuunnitelman sekä arviointituloksiin perustuvien jatkotoimien toteuttamisessa;

c)

viestintästrategian täytäntöönpano;

d)

suurhankkeiden toteuttaminen;

e)

yhteisten toimintasuunnitelmien täytäntöönpano;

f)

toimet, joilla edistetään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa, yhtäläisiä mahdollisuuksia ja syrjimättömyyttä, vammaisten henkilöiden mahdollisuudet mukaan luettuina;

g)

kestävää kehitystä tukevat toimet;

h)

edistyminen ennakkoehtojen täyttämiseen tähtäävissä toimissa, jos sovellettavat ennakkoehdot eivät ole täyttyneet kumppanuussopimuksen ja toimenpideohjelman toimittamispäivänä;

i)

rahoitusvälineet.

2.   Poiketen siitä, mitä 49 artiklan 3 kohdassa säädetään, seurantakomitean on tutkittava ja hyväksyttävä

a)

toimien valinnassa käytetyt menetelmät ja -perusteet;

b)

vuotuiset ja lopulliset täytäntöönpanokertomukset;

c)

toimenpideohjelman arviointisuunnitelma ja arviointisuunnitelmaan mahdollisesti tehtävät muutokset, myös silloin, kun jompikumpi niistä kuuluu 114 artiklan 1 kohdan mukaiseen yhteiseen arviointisuunnitelmaan;

d)

toimenpideohjelman viestintästrategia ja siihen mahdollisesti tehtävät muutokset;

e)

kaikki toimenpideohjelmaa koskevat hallintoviranomaisen esittämät muutosehdotukset.

111 artikla

Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevat täytäntöönpanokertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettava komissiolle vuotuinen täytäntöönpanokertomus viimeistään 31 päivänä toukokuuta 2016 ja tämän jälkeen vuosittain viimeistään samana päivänä vuoden 2023 loppuun asti. Vuonna 2016 toimitettavan kertomuksen on katettava varainhoitovuodet 2014 ja 2015 sekä menojen tukikelpoisuuden alkamispäivän ja 31 päivän joulukuuta 2013 välinen aika.

2.   Vuosina 2017 ja 2019 toimitettavien kertomusten 1 kohdassa tarkoitettu määräaika on 30 päivä kesäkuuta.

3.   Vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa on esitettävä tietoja

a)

toimenpideohjelman täytäntöönpanosta 50 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

suurhankkeiden ja yhteisten toimintasuunnitelmien valmistelun ja toteuttamisen edistymisestä.

4.   Vuonna 2017 toimitettavassa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa on esitettävä ja arvioitava 50 artiklan 4 kohdassa vaaditut tiedot ja vuonna 2019 toimitettavassa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa 50 artiklan 5 kohdassa vaaditut tiedot samoin kuin tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt tiedot sekä seuraavat tiedot:

a)

edistyminen arviointisuunnitelman sekä arviointituloksiin perustuvien jatkotoimien toteuttamisessa;

b)

tulokset rahastojen tiedotus- ja viestintätoimenpiteistä, jotka on toteutettu osana viestintästrategiaa;

c)

kumppaneiden osallistuminen toimenpideohjelman täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin.

Vuonna 2017 ja 2019 toimitettavissa vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa voidaan toimenpideohjelmien sisällön ja tavoitteiden mukaisesti antaa seuraavat tiedot ja siinä voidaan arvioida seuraavaa:

a)

edistyminen aluekehitystä koskevan yhdennetyn lähestymistavan soveltamisessa, mukaan lukien väestörakenteeseen liittyvistä haasteista ja pysyvistä tai luontoon liittyvistä haitoista kärsivien alueiden kehitys, kaupunkialueiden kestävä kehitys sekä toimenpideohjelman puitteissa toteutettu yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen;

b)

edistyminen sellaisten toimenpiteiden toteuttamisessa, joilla parannetaan jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuensaajien valmiuksia hallinnoida ja käyttää rahastoja;

c)

edistyminen alueiden välisten ja valtioiden välisten toimenpiteiden toteuttamisessa;

d)

tarpeen mukaan makroalue- ja merialuestrategioita edistävä vaikutus;

e)

toteutetut erityiset toimenpiteet, joilla edistetään miesten ja naisten tasa-arvoa ja torjutaan syrjintää, ja parannetaan erityisesti vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia, sekä toteutetut järjestelyt, joilla varmistetaan sukupuolinäkökohtien huomioon ottaminen toimenpideohjelmassa ja toimissa;

f)

toteutetut 8 artiklan mukaiset kestävää kehitystä tukevat toimenpiteet;

g)

edistyminen mahdollisten sosiaalisen innovoinnin alaan kuuluvien toimenpiteiden toteuttamisessa;

h)

edistyminen sellaisten toimenpiteiden toteuttamisessa, joilla vastataan köyhyydestä eniten kärsivien maantieteellisten alueiden sekä suurimmassa syrjinnän tai sosiaalisen syrjäytymisen vaarassa olevien kohderyhmien erityistarpeisiin, kiinnittäen erityistä huomiota marginalisoituneisiin yhteisöihin, vammaisiin henkilöihin, pitkäaikaistyöttömiin ja työelämän ulkopuolella oleviin nuoriin; tarvittaessa ilmoitetaan käytetyt rahoitusvarat;

Jos jäsenvaltiolla on ainoastaan yksi toimenpideohjelma rahastoa kohden, se voi ensimmäisestä ja toisesta alakohdasta poiketen sekä kumppanuussopimuksen ja edistymiskertomuksen yhtenäisyyden varmistamiseksi sisällyttää 50 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut ennakkoehtoja koskevat tiedot, 50 artiklan 4 kohdassa vaaditut tiedot ja tämän kohdan toisen alakohdan a, b, c ja h alakohdassa tarkoitetut tiedot vuosina 2017 ja 2019 toimitettavien vuotuisten täytäntöönpanokertomusten ja lopullisen täytäntöönpanokertomuksen sijasta edistymiskertomukseen, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta 110 artiklan 2 kohdan b alakohdan soveltamiseen.

5.   Tämän artiklan yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan vuotuisten ja lopullisten täytäntöönpanokertomusten mallit. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

112 artikla

Taloudellisten tietojen toimittaminen

1.   Jäsenvaltion on viimeistään 31 päivänä tammikuuta, 31 päivänä heinäkuuta ja 31 päivänä lokakuuta toimitettava komissiolle sähköisesti seurantaa varten seuraavat tiedot toimenpideohjelmittain ja toimintalinjoittain:

a)

toimien yhteenlasketut tukikelpoiset ja julkiset kustannukset sekä tuettaviksi valittujen toimien lukumäärä;

b)

tuensaajien hallintoviranomaiselle ilmoittamat tukikelpoiset kokonaismenot.

2.   Tammikuun 31 päivään mennessä suoritetun tiedonsiirron on lisäksi sisällettävä edellä mainitut tiedot jaoteltuina tukitoimien luokan mukaan. Tämän tiedonsiirron katsotaan täyttävän 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun taloudellisten tietojen toimittamista koskevan vaatimuksen.

3.   Tammikuun 31 päivään ja heinäkuun 31 päivään mennessä suoritettaviin tiedonsiirtoihin on liitettävä arvio siitä, minkä määrän edestä jäsenvaltiot odottavat esittävänsä maksatushakemuksia kuluvan ja sitä seuraavan varainhoitovuoden osalta.

4.   Tämän artiklan mukaisten toimitettujen tietojen koontipäivä on tiedonsiirtokuukautta edeltävän kuukauden viimeinen päivä.

5.   Komissio hyväksyy tämän artiklan yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellytysten varmistamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan komissiolle seurantaa varten toimitettavien taloudellisten tietojen toimittamisessa käytettävä malli. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

113 artikla

Koheesiokertomus

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 175 artiklassa tarkoitetussa komission kertomuksessa on oltava

a)

selvitys taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistymisestä, mukaan luettuna alueiden sosioekonominen tilanne ja kehitys sekä unionin prioriteettien huomioon ottaminen;

b)

selvitys rahastojen, EIP:n rahoituksen ja muiden välineiden asemasta sekä muiden unionin ja kansallisten politiikkojen vaikutuksesta saavutettuun edistymiseen;

c)

tarvittaessa esitys unionin tulevista toimenpiteistä ja politiikoista, jotka ovat välttämättömiä taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden lujittamiseksi ja unionin prioriteettien toteuttamiseksi.

114 artikla

Arviointi

1.   Hallintoviranomaisen tai jäsenvaltion on laadittava arviointisuunnitelma yhdelle tai useammalle toimenpideohjelmalle. Arviointisuunnitelma on esitettävä seurantakomitealle viimeistään yhden vuoden kuluttua toimenpideohjelman hyväksymisestä.

2.   Hallintoviranomaisten on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022 toimitettava komissiolle kutakin toimenpideohjelmaa koskeva kertomus, joka sisältää yhteenvedon ohjelmakauden aikana tehtyjen arviointien tuloksista sekä toimenpideohjelman tärkeimmistä tuotoksista ja tuloksista, ja liitettävä siihen kertomuksessa esitettyjä tietoja koskevia huomautuksia.

3.   Komissio tekee jälkiarviointeja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja hallintoviranomaisten kanssa.

4.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta 39 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin erityisiin ohjelmiin.

II   LUKU

Tiedottaminen ja viestintä

115 artikla

Tiedottaminen ja viestintä

1.   Jäsenvaltioiden ja hallintoviranomaisten on

a)

laadittava viestintästrategiat;

b)

huolehdittava, että perustetaan yksi keskitetty verkkosivusto tai yksi keskitetty verkkoportaali, jossa on tietoa kaikista kyseisen jäsenvaltion toimenpideohjelmista ja linkit niihin ja myös tietoa ohjelmatyön toteuttamisen aikataulusta ja siihen liittyvistä julkisista kuulemismenettelyistä;

c)

tiedotettava potentiaalisille tuensaajille toimenpideohjelmien tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista;

d)

tehtävä koheesiopolitiikan ja rahastojen merkitystä ja saavutuksia tunnetuksi unionin kansalaisten keskuudessa järjestämällä tiedotus- ja viestintätoimia, joiden aiheina ovat kumppanuussopimusten, toimenpideohjelmien ja toimien tulokset ja vaikutukset.

2.   Rahastojen tuen avoimuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden tai hallintoviranomaisten on pidettävä yllä luetteloa toimista toimenpideohjelmittain ja rahastoittain esimerkiksi csv- tai xml-taulukkomuodossa, jolloin tietoja voidaan lajitella, hakea, poimia, vertailla ja julkaista helposti internetissä. Toimien luetteloa on voitava käyttää sellaisesta keskitetystä verkkosivustosta tai keskitetystä verkkoportaalista käsin, jolla esitetään luettelo ja yhteenveto kaikista kyseisen jäsenvaltion toimenpideohjelmista.

Yksityissektorin, kansalaisyhteiskunnan ja jäsenvaltioiden julkishallinnon rohkaisemiseksi hyödyntämään toimien luetteloa, verkkosivustolla voidaan ilmoittaa selvästi sovellettavat lisenssisäännöt, joiden nojalla tiedot julkaistaan.

Toimien luettelo on päivitettävä vähintään joka kuudes kuukausi.

Liitteessä XII vahvistetaan vähimmäistiedot, jotka toimien luettelossa on esitettävä.

3.   Liitteessä XII vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat yleisölle suunnattuja tiedotus- ja viestintätoimenpiteitä sekä hakijoille ja tuensaajille suunnattuja tiedotustoimenpiteitä.

4.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat toimien tiedotus- ja viestintätoimenpiteiden teknisiä ominaisuuksia sekä symbolin luomista koskevia ohjeita ja vakiovärien määrittelyä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

116 artikla

Viestintästrategia

1.   Jäsenvaltion tai hallintoviranomaisten on laadittava viestintästrategia kullekin toimenpideohjelmalle. Useille toimenpideohjelmille voidaan laatia yksi yhteinen viestintästrategia. Viestintästrategiassa on otettava huomioon asianomaisen toimenpideohjelman tai asianomaisten toimenpideohjelmien koko suhteellisuusperiaatteen mukaisesti.

Viestintästrategian on sisällettävä liitteessä XII säädetyt osatekijät.

2.   Viestintästrategia on toimitettava seurantakomitean hyväksyttäväksi 110 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti viimeistään kuuden kuukauden kuluttua asianomaisen toimenpideohjelman tai asianomaisten toimenpideohjelmien hyväksymisestä.

Jos useiden toimenpideohjelmien yhteinen viestintästrategia koskee useita seurantakomiteoita, jäsenvaltio voi nimetä yhden seurantakomitean, jonka tehtävänä on muita asianomaisia seurantakomiteoita kuullen hyväksyä yhteinen viestintästrategia ja siihen mahdollisesti myöhemmin tehtävät muutokset.

Jäsenvaltio tai hallintoviranomaiset voivat tarvittaessa muuttaa viestintästrategiaa ohjelmakauden aikana. Hallintoviranomaisen on toimitettava muutettu viestintästrategia seurantakomitean hyväksyttäväksi 110 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti.

3.   Edellä olevan 2 kohdan kolmannesta alakohdasta poiketen hallintoviranomaisen on tiedotettava asiasta vastaavalle seurantakomitealle tai asiasta vastaaville seurantakomiteoille vähintään kerran vuodessa 110 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun viestintästrategian täytäntöönpanon edistymisestä, tekemästään tulosanalyysistä sekä seuraavana vuonna toteutettavaksi suunnitelluista tiedotus- ja viestintätoimista. Seurantakomitea antaa lausunnon seuraavana vuonna toteutettavaksi suunnitelluista toimista, jos se pitää sitä asianmukaisena.

117 artikla

Tiedotus- ja viestintäkoordinaattorit ja heidän verkostonsa

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä tiedotus- ja viestintäkoordinaattori, joka koordinoi yhden tai useamman rahaston, mukaan lukien asianomaiset Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen mukaiset ohjelmat, tiedotus- ja viestintätoimia, ja ilmoitettava tästä komissiolle.

2.   Tiedotus- ja viestintäkoordinaattori vastaa rahaston kansallisen tiedottajaverkoston koordinoinnista, jos tällainen verkosto on olemassa, liitteessä XII tarkoitetun verkkosivuston tai verkkoportaalin perustamisesta ja ylläpidosta sekä yleiskatsauksen laatimisesta jäsenvaltion tasolla toteutetuista viestintätoimenpiteistä.

3.   Kunkin hallintoviranomaisen on nimettävä yksi tiedottamisesta ja viestinnästä vastaava henkilö toimenpideohjelmien tasolle ja ilmoitettava kyseiset nimetyt henkilöt komissiolle. Tarvittaessa voidaan nimetä yksi henkilö useaa toimenpideohjelmaa varten.

4.   Komissio perustaa jäsenvaltioiden nimeämistä jäsenistä koostuvia unionin verkostoja, joiden tarkoituksena on vaihtaa tietoja viestintästrategioiden täytäntöönpanon tuloksista, kokemuksia tiedotus- ja viestintätoimenpiteiden toteuttamisesta sekä hyviä käytäntöjä.

IV   OSASTO

TEKNINEN TUKI

118 artikla

Komission aloitteesta annettava tekninen tuki

Rahastoista voidaan 91 artiklan 3 kohdassa mukaisesti tehdyt vähennykset huomioon ottaen tukea teknistä tukea enintään 0,35 prosentin osuudella niiden vuotuisista kokonaismäärärahoista.

119 artikla

Jäsenvaltioiden aloitteesta annettava tekninen tuki

1.   Rahastoista tekniseen tukeen myönnetty määrä saa olla enintään 4 prosenttia siitä kokonaismäärästä, joka rahastoista on myönnetty jäsenvaltion toimenpideohjelmiin kussakin alueluokassa ja tapauksen mukaan Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen kussakin alueluokassa.

Jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon nuorisotyöllisyysaloitteelle osoitetun erityismäärärahan laskiessaan tekniseen tukeen kussakin jäsenvaltiossa myönnettyjen varojen kokonaismäärän ylärajaa.

2.   Kustakin rahastosta voidaan tukea teknisen tuen toimia, jotka ovat tukikelpoisia jonkin muun rahaston mukaisesti. Rahastosta tekniseen tukeen myönnetty määrä saa olla enintään 10 prosenttia siitä kokonaismäärästä, joka kustakin rahastosta on myönnetty jäsenvaltion toimenpideohjelmiin Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen kussakin alueluokassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

3.   Poiketen siitä, mitä 70 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, teknisen tuen toimia voidaan toteuttaa ohjelma-alueen ulkopuolella mutta kuitenkin unionin alueella edellyttäen, että toimista on hyötyä toimenpideohjelmalle tai, jos kyseessä on teknisen tuen toimenpideohjelma, muille asianomaisille ohjelmille.

4.   Jos 1 kohdassa tarkoitettuja rakennerahastojen varoja käytetään tukemaan useampaa kuin yhtä alueluokkaa koskevia teknisen tuen toimia, toimien kustannukset voidaan toteuttaa eri alueluokkia yhdistävän toimintalinjan mukaisesti ja kohdentaa määräsuhteessa sen mukaisesti, mikä on kunkin alueluokan määrärahojen osuus jäsenvaltion kokonaismäärärahoista.

5.   Jos jäsenvaltiolle Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisesti myönnetyt varat ovat enintään 1 000 000 000 euroa, tekniselle tuelle osoitettu määrä voi 1 kohdasta poiketen olla enintään 6 prosenttia tästä kokonaismäärästä tai 50 000 000 euroa, sen mukaan kumpi määrä on pienempi.

6.   Tekninen tuki toteutetaan toimenpideohjelmaan kuuluvana yhden rahaston toimintalinjana tai erityisenä toimenpideohjelmana tai molempina.

V   OSASTO

RAHASTOJEN RAHOITUSTUKI

120 artikla

Osarahoitusosuuden määrittäminen

1.   Toimenpideohjelman hyväksymisestä annettavassa komission päätöksessä vahvistetaan kullekin toimintalinjalle myönnetyn rahastojen tuen osarahoitusosuus ja enimmäismäärä. Jos toimintalinja koskee useampaa kuin yhtä alueluokkaa tai useampaa kuin yhtä rahastoa, komission päätöksessä vahvistetaan tarvittaessa osarahoitusosuus kunkin alueluokan ja rahaston osalta.

2.   Komission päätöksessä määritetään toimintalinjakohtaisesti, sovelletaanko toimintalinjan osarahoitusosuutta

a)

tukikelpoisten menojen kokonaismäärään julkiset ja yksityiset menot mukaan lukien; tai

b)

tukikelpoisiin julkisiin menoihin.

3.   Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen mukaisissa toimenpideohjelmissa osarahoitusosuus saa olla kunkin toimintalinjan tasolla enintään

a)

85 prosenttia koheesiorahaston osalta,

b)

85 prosenttia niille jäsenvaltioiden vähemmän kehittyneille alueille, joiden keskimääräinen asukaskohtainen BKT vuosina 2007–2009 oli alle 85 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n vastaavan ajanjakson keskiarvosta, sekä syrjäisimmille alueille, mukaan lukien Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan asetuksen 92 artiklan 1 kohdan e alakohdassa ja 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu syrjäisimpiä alueita koskeva lisämääräraha;

c)

80 prosenttia muille kuin b alakohdassa tarkoitetuille jäsenvaltioiden vähemmän kehittyneille alueille sekä kaikille alueille, joiden tukikelpoisuusperusteena käytetty asukaskohtainen BKT ohjelmakaudella 2007–2013 oli alle 75 prosenttia 25 jäsenvaltion EU:n keskiarvosta mutta joiden asukaskohtainen BKT on yli 75 prosenttia 27 jäsenvaltion EU:n BKT:n keskiarvosta, sekä asetuksen (EU) N:o 1083/2006 8 artiklan 1 kohdassa määritellyille alueille, jotka ovat saaneet siirtymäkauden tukea ohjelmakautena 2007–2013;

d)

60 prosenttia muille kuin c alakohdassa tarkoitetuille siirtymäalueille;

e)

50 prosenttia muille kuin c alakohdassa tarkoitetuille kehittyneemmille alueille.

Kyproksen kaikissa toimenpideohjelmissa osarahoitusosuus saa 1 päivän tammikuuta 2014 ja 30 päivän kesäkuuta 2017 välisenä aikana olla kunkin toimintalinjan tasolla enintään 85 prosenttia.

Komissio tekee selvityksen arvioidakseen perusteita toisessa alakohdassa tarkoitetun osarahoitusosuuden säilyttämiselle 30 päivän kesäkuuta 2017 jälkeen ja tekee tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016.

Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen mukaisissa toimenpideohjelmissa osarahoitusosuus saa olla kunkin toimintalinjan tasolla enintään 85 prosenttia.

Ensimmäisen alakohdan b, c, d ja e alakohdassa tarkoitettua osarahoitusosuuden enimmäismäärää korotetaan kunkin nuorisotyöllisyysaloitetta täytäntöön panevan toimintalinjan osalta, jos toimintalinja kohdistetaan sosiaaliseen innovointiin tai valtioiden väliseen yhteistyöhön tai molempien yhdistelmään. Korotus määritetään rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

4.   Edellä olevan 92 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukainen lisämääräraha osarahoitusosuus saa olla enintään 50 prosenttia NUTS 2 -alueille, jotka täyttävät vuoden 1994 liittymissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 6 olevassa 2 artiklassa määrätyt perusteet.

5.   Edellä 3 kohdassa toimintalinjatasolla määritettyä osarahoituksen enimmäisosuutta korotetaan kymmenellä prosenttiyksiköllä, jos toimintalinja toteutetaan kokonaisuudessaan rahoitusvälineiden avulla tai yhteisölähtöisenä paikallisena kehittämisenä.

6.   Kutakin toimintalinjaa koskevan rahastojen rahoitusosuuden on oltava vähintään 20 prosenttia tukikelpoisista julkisista menoista.

7.   Toimenpideohjelmassa voidaan perustaa erillinen toimintalinja, jonka osarahoitusosuus on enimmillään 100 prosenttia ja jonka tarkoituksena on tukea unionin tasolla perustettujen ja komission suoraan tai välillisesti hallinnoimien rahoitusvälineiden avulla toteutettuja toimia. Jos tällaiseen tarkoitukseen vahvistetaan erillinen toimintalinja, kyseiseen toimintalinjaan kuuluvaa tukea ei saa toteuttaa muulla tavoin.

121 artikla

Osarahoitusosuuksien mukauttaminen

Toimintalinjaa koskevaa rahastojen osarahoitusosuutta voidaan mukauttaa seuraavien tekijöiden huomioon ottamiseksi:

1)

toimintalinjan merkittävyys älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän koskevan unionin strategian toteuttamisen kannalta, ottaen huomioon erityiset eroavuudet, joihin on paneuduttava;

2)

ympäristönsuojelu ja ympäristön tilan parantaminen erityisesti ennalta varautumisen periaatetta sekä ennalta ehkäisevien toimien toteuttamisen periaatetta samoin kuin saastuttaja maksaa -periaatetta noudattaen;

3)

käyttöön otetun yksityisen rahoituksen osuus;

4)

seuraavan määritelmän mukaisten vakavista ja pysyvistä luontoon tai väestöön liittyvistä haitoista kärsivien alueiden kuuluminen tuen piiriin:

a)

koheesiorahaston tukeen oikeutetut saarijäsenvaltiot ja muut saaret lukuun ottamatta saaria, joilla sijaitsee jäsenvaltion pääkaupunki tai joilla on kiinteät yhteydet mannermaahan;

b)

jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä määritellyt vuoristoalueet;

c)

harvaan asutut (alle 50 asukasta neliökilometriä kohden) ja erittäin harvaan asutut (alle 8 asukasta neliökilometriä kohden) alueet;

d)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettujen syrjäisimpien alueiden mukaan ottaminen.

NELJÄS OSA

RAHASTOIHIN JA EUROOPAN MERI- JA KALATALOUSRAHASTOON SOVELLETTAVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET

I   OSASTO

HALLINTO JA VALVONTA

I   LUKU

Hallinto- ja valvontajärjestelmät

122 artikla

Jäsenvaltioiden tehtävät

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmät perustetaan 72, 73 ja 74 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on estettävä, todettava ja oikaistava sääntöjenvastaisuudet sekä perittävä takaisin aiheettomasti maksetut määrät ja viivästyskorkoa myöhässä oleville maksuille. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle sääntöjenvastaisuuksista, jotka ovat rahastojen rahoitusosuuksissa yli 10 000 euroa, ja tiedotettava komissiolle tapauksiin liittyvien hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyjen merkittävästä etenemisestä.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse ilmoittaa komissiolle sääntöjenvastaisuuksista seuraavissa tapauksissa:

a)

sääntöjenvastaisuus muodostuu ainoastaan osarahoitettuun toimenpideohjelmaan sisältyvän toimen täydellisestä tai osittaisesta suorittamatta jättämisestä tuensaajan konkurssin vuoksi;

b)

tuensaaja on saattanut sääntöjenvastaisuuden vapaaehtoisesti hallintoviranomaisen tai todentamisviranomaisen tietoon ennen kuin kumpikaan viranomainen on sitä havainnut, joko ennen julkisen rahoitusosuuden maksamista tai sen jälkeen;

c)

hallintoviranomainen tai todentamisviranomainen havaitsee ja korjaa sääntöjenvastaisuuden ennen kyseisen menoerän sisällyttämistä komissiolle toimitettavaan menoilmoitukseen.

Kaikissa muissa tapauksissa, erityisesti konkurssia edeltävissä tapauksissa tai kun epäillään petosta, havaitut sääntöjenvastaisuudet sekä niihin liittyvät ehkäisy- ja korjaustoimenpiteet on ilmoitettava komissiolle.

Jos tuensaajalle aiheettomasti maksettuja määriä ei saada perittyä takaisin jäsenvaltion virheen tai laiminlyönnin vuoksi, jäsenvaltio vastaa menetettyjen määrien korvaamisesta unionin talousarvioon. Jäsenvaltiot voivat päättää olla perimättä takaisin aiheettomasti maksettua määrää, jos tuensaajalta perittävä määrä ilman korkoja ei rahastojen rahoitusosuuden osalta ole yli 250 euroa.

Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset täydentävät säännöt perusteista, joiden mukaisesti määritetään ilmoitettavat sääntöjenvastaisuudet ja toimittavat tiedot, sekä sovellettavista edellytyksistä ja menettelyistä sen määrittämiseksi, onko jäsenvaltioiden korvattava määrät, joita ei saada perityiksi takaisin.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla säädetään, kuinka usein sääntöjenvastaisuuksista tehtäviä ilmoituksia on annettava, ja määritetään ilmoittamisessa käytettävä malli. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

3.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 tuensaajien ja hallintoviranomaisen, todentamisviranomaisen, tarkastusviranomaisen ja välittävien toimielinten tiedonvaihto voidaan kokonaisuudessaan hoitaa sähköisten tiedonvaihtojärjestelmien avulla.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien avulla on määrä parantaa yhteentoimivuutta kansallisten ja unionin rakenteiden kanssa ja mahdollistaa se, että tuensaajat voivat toimittaa kaikki ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot vain kerran.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tämän kohdan mukaista tiedonvaihtoa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Tämän artiklan 3 kohtaa ei sovelleta Euroopan meri- ja kalatalousrahastoon.

II   LUKU

Hallinto- ja valvontajärjestelmät

123 artikla

Viranomaisten nimeäminen

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä kuhunkin toimenpideohjelmaan hallintoviranomaiseksi kansallinen, alueellinen tai paikallinen viranomainen tai julkinen elin taikka yksityinen elin. Sama hallintoviranomainen voidaan nimetä useampaa kuin yhtä toimenpideohjelmaa varten.

2.   Jäsenvaltion on nimettävä kuhunkin toimenpideohjelmaan todentamisviranomaiseksi kansallinen, alueellinen tai paikallinen viranomainen tai elin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan soveltamista. Sama todentamisviranomainen voidaan nimetä useampaa kuin yhtä toimenpideohjelmaa varten.

3.   Jäsenvaltio voi nimetä toimenpideohjelmaa varten hallintoviranomaisen, joka on viranomainen tai julkinen elin, suorittamaan lisäksi todentamisviranomaisen tehtävät.

4.   Jäsenvaltion on nimettävä kuhunkin toimenpideohjelmaan tarkastusviranomaiseksi kansallinen, alueellinen tai paikallinen viranomainen tai elin, joka on hallinto- ja todentamisviranomaisesta toiminnallisesti riippumaton. Sama tarkastusviranomainen voidaan nimetä useampaa kuin yhtä toimenpideohjelmaa varten.

5.   Kun kyseessä on Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteeseen liittyvät rahastot ja Euroopan meri- ja kalatalousrahasto, hallintoviranomainen, tapauksen mukaan todentamisviranomainen sekä tarkastusviranomainen voivat olla osa samaa viranomaista tai elintä edellyttäen, että tehtävien eriyttämistä koskevaa periaatetta noudatetaan.

Toimintaohjelmissa, joissa rahastojen tuen kokonaismäärä on yli 250 000 000 euroa tai Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tuen kokonaismäärä on yli 100 000 000 euroa, tarkastusviranomainen saa kuitenkin olla osa samaa viranomaista tai elintä kuin hallintoviranomainen, jos komissio on edellisen ohjelmakauden sovellettavien säännösten mukaisesti ilmoittanut jäsenvaltiolle ennen kyseisen toimenpideohjelman hyväksymispäivää voivansa luottaa pääasiallisesti sen tarkastuslausuntoon tai jos komissio on edellisen ohjelmakauden aikana saatujen kokemusten perusteella vakuuttunut siitä, että tarkastusviranomaisen institutionaalinen organisaatio ja vastuullisuus antavat riittävät takeet toiminnallisesta riippumattomuudesta ja luotettavuudesta.

6.   Jäsenvaltio voi nimetä yhden tai useamman välittävän toimielimen, joka suorittaa tietyt hallinto- tai todentamisviranomaisen tehtävät kyseisen viranomaisen vastuulla. Asianmukaiset hallintoviranomaisen tai todentamisviranomaisen ja välittävien elinten väliset järjestelyt on vahvistettava kirjallisesti.

7.   Jäsenvaltio tai hallintoviranomainen voi antaa toimenpideohjelman osan hallinnon välittävälle toimielimelle siten, että mainitun välittävän toimielimen ja jäsenvaltion tai hallintoviranomaisen ja mainitun toimielimen välillä tehdään kirjallinen sopimus, jäljempänä 'yleiskattava tuki'. Välittävän toimielimen on osoitettava vakavaraisuutensa ja kyseistä alaa koskeva sekä hallinnollinen ja varainhoitoa koskeva pätevyytensä.

8.   Jäsenvaltio voi omasta aloitteestaan nimetä yhteensovittamisesta vastaavan elimen, jonka tehtävänä on huolehtia yhteydenpidosta komissioon ja toimittaa sille tietoja, koordinoida muiden asiaankuuluvien nimettyjen elinten toimia ja edistää sovellettavan lainsäädännön yhdenmukaista soveltamista.

9.   Jäsenvaltion on vahvistettava kirjallisesti säännöt, jotka koskevat sen suhteita hallintoviranomaisiin, todentamisviranomaisiin ja tarkastusviranomaisiin, kyseisten viranomaisten välisiä suhteita sekä kyseisten viranomaisten suhteita komissioon.

124 artikla

Hallintoviranomaisen ja todentamisviranomaisen nimeämismenettely

1.   Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle hallintoviranomaisen ja tapauksen mukaan todentamisviranomaisen nimeämisen, joka on suoritettava asianmukaisella tasolla, päivä ja muoto ennen ensimmäisen välimaksupyynnön esittämistä komissiolle.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun nimeämisen on perustuttava riippumattoman tarkastuselimen antamaan kertomukseen ja lausuntoon, joissa arvioidaan, täyttävätkö nimetyt viranomaiset liitteessä XIII vahvistetut sisäistä valvontaympäristöä, riskinhallintaa, hallinto- ja valvontatoimia sekä seurantaa koskevat hyväksymisperusteet. Riippumattoman tarkastuselimen on oltava tarkastusviranomainen tai muu julkis- tai yksityisoikeudellinen elin, jolla on tarvittava tarkastusvalmius, ja sen on oltava hallintoviranomaisesta ja tapauksen mukaan todentamisviranomaisesta riippumaton ja toteutettava tehtävänsä kansainvälisesti hyväksyttyjen tilintarkastusstandardien mukaisesti. Jos riippumaton tarkastuselin toteaa, että hallinto- tai todentamisviranomaista vastaava osa hallinto- ja valvontajärjestelmää on pääasiassa sama kuin edellisellä ohjelmakaudella ja että asetuksen (EY) N:o 1083/2006 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1198/2006 (38) asiaankuuluvien säännösten mukaisesti suoritetun tarkastustyön perusteella on näyttöä niiden tehokkaasta toiminnasta tuolla kaudella, se voi todeta, että asiaankuuluvat perusteet täyttyvät eikä enempää tarkastustyötä tarvita.

3.   Jos rahastoista toimenpideohjelmalle annetun tuen kokonaismäärä ylittää 250 000 000 euroa tai Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta 100 000 000 euroa, komissio voi pyytää yhden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta nimeämisten ilmoittamisesta 2 kohdassa tarkoitettua riippumattoman tarkastuselimen kertomusta ja lausuntoa sekä kuvausta hallintoviranomaisen, tai tapauksen mukaan todentamisviranomaisen, tehtävistä ja menettelyistä. Komissio päättää riskinarviointinsa perusteella, pyytääkö se näitä asiakirjoja, ja ottaa tällöin huomioon tiedot merkittävistä muutoksista hallintoviranomaisen, tai tapauksen mukaan todentamisviranomaisen, tehtävissä ja menettelyissä verrattuna edelliseen ohjelmakauteen samoin kuin asiaankuuluvan näytön niiden tehokkaasta toiminnasta.

Komissio voi esittää huomautuksia kahden kuukauden kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen vastaanottamisesta. Näiden asiakirjojen tarkastelu ei keskeytä välimaksupyyntöjen käsittelyä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 83 artiklan soveltamista.

4.   Jos rahastoista toimenpideohjelmalle annetun tuen kokonaismäärä ylittää 250 000 000 euroa tai Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta 100 000 000 euroa ja hallintoviranomaisen, tai tapauksen mukaan todentamisviranomaisen, tehtävissä ja menettelyissä on merkittäviä muutoksia verrattuna edelliseen ohjelmakauteen, jäsenvaltio voi omasta aloitteestaan esittää komissiolle kahden kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetusta nimeämisen ilmoittamisista 3 kohdassa tarkoitetut asiakirjat. Komissio esittää näitä asiakirjoja koskevat huomautuksensa kolmen kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta.

5.   Jos olemassa olevat tarkastus- ja valvontatulokset osoittavat, että nimetty viranomainen ei enää täytä 2 kohdassa tarkoitettuja perusteita, jäsenvaltion on asianmukaisella tasolla asetettava ongelman vakavuuden mukainen koeaika, jonka aikana toteutetaan tarvittavat korjaavat toimet.

Jos nimetty viranomainen jättää toteuttamatta tarvittavat korjaavat toimet jäsenvaltion määrittämänä koeaikana, jäsenvaltion on asianmukaisella tasolla peruutettava sitä koskeva nimeäminen.

Jäsenvaltion on ilmoitettava viipymättä komissiolle nimetyn viranomaisen asettamisesta koeajalle, asianomaisen koeajan pituudesta, kun koeaika päättyy korjaavien toimien toteuttamisen jälkeen ja viranomaisen nimeämisen peruuttamisesta. Ilmoitus jäsenvaltion nimetylle viranomaiselle asettamasta koeajasta ei keskeytä välimaksupyyntöjen käsittelyä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 83 artiklan soveltamista.

6.   Jos hallintoviranomaisen tai todentamisviranomaisen nimeäminen peruutetaan, jäsenvaltion on nimettävä 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen uusi elin, joka ottaa huolehtiakseen hallintoviranomaisen tai todentamisviranomaisen tehtävistä, ja ilmoitettava tästä komissiolle.

7.   Komissio hyväksyy tämän artiklan yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellytysten varmistamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat riippumattoman tarkastuselimen kertomuksen ja lausunnon mallia sekä kuvausta hallintoviranomaisen, tai tapauksen mukaan todentamisviranomaisen, toteuttamista tehtävistä ja menettelyistä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

125 artikla

Hallintoviranomaisen tehtävät

1.   Hallintoviranomainen vastaa toimenpideohjelman hallinnoinnista moitteettoman varainhoidon periaatetta noudattaen.

2.   Kun kyseessä on toimenpideohjelman hallinto, hallintoviranomaisen tehtävänä on

a)

tukea 47 artiklassa tarkoitetun seurantakomitean työtä ja toimittaa sille tietoja, joita se tarvitsee tehtäviensä hoitamiseksi, erityisesti tietoja edistymisestä toimenpideohjelman tavoitteiden saavuttamisessa sekä taloudellisia tietoja ja indikaattoreihin ja välitavoitteisiin liittyviä tietoja;

b)

laatia 50 artiklassa tarkoitetut vuotuiset ja lopulliset täytäntöönpanokertomukset ja toimittaa ne komissiolle sen jälkeen, kun seurantakomitea on ne hyväksynyt;

c)

asettaa välittävien toimielinten saataville niiden tehtävien suorittamisen kannalta olennaisia tietoja ja tuensaajien saataville toimien toteuttamisen kannalta olennaisia tietoja;

d)

ottaa käyttöön tietokoneistettu tietojärjestelmä, jolla tallennetaan ja säilytetään seurantaa, arviointia, varainhoitoa ja tarkastamista varten tarvittavat tiedot kustakin toimesta, tapauksen mukaan myös tiedot toimien yksittäisistä osallistujista;

e)

varmistaa, että d alakohdassa tarkoitetut tiedot kerätään ja viedään d alakohdassa tarkoitettuun järjestelmään ja säilytetään siinä ja että indikaattoreita koskevat tiedot jaotellaan sukupuolen mukaan, jos ESR-asetuksen liitteessä I ja II on tällainen jaottelua koskeva vaatimus.

3.   Kun kyseessä on toimien valinta, hallintoviranomaisen tehtävänä on

a)

laatia ja ottaa hyväksymisen jälkeen käyttöön asianmukaiset valintamenettelyt ja -perusteet,

i)

joilla varmistetaan, että toimet edistävät asiaankuuluvien toimintalinjojen erityistavoitteiden ja tulosten saavuttamista;

ii)

jotka ovat syrjimättömät ja avoimet;

iii)

joissa otetaan huomioon 7 ja 8 artiklassa säädetyt yleiset periaatteet;

b)

varmistaa, että valittu toimi kuuluu kyseisen rahaston tai kyseisten rahastojen toiminta-alaan ja voidaan sijoittaa tukitoimien luokkaan tai Euroopan meri- ja kalatalousrahaston kyseessä olevan toimintaohjelman prioriteetissa tai prioriteeteissa yksilöityyn toimenpiteeseen;

c)

varmistaa, että tuensaajalle toimitetaan asiakirja, jossa määritetään kullekin toimelle asetetut tukiedellytykset, mukaan lukien erityisvaatimukset, jotka koskevat osana toimea toimitettavia tuotteita tai suoritettavia palveluja, rahoitussuunnitelmaa ja toteuttamiselle asetettua määräaikaa;

d)

varmistaa ennen toimen hyväksymistä, että tuensaajalla on c alakohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttämiseen tarvittavat hallinnolliset, toiminnalliset ja rahoitusvalmiudet;

e)

varmistua toimea koskevan sovellettavan lainsäädännön noudattamisesta, jos toimi on alkanut ennen kuin siihen liittyvä rahoitushakemus on jätetty hallintoviranomaiselle;

f)

varmistaa, että rahaston tai Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tukea saaviksi valitut toimet eivät sisällä toimintaa, joka on ollut osa toimea, johon on sovellettu tai olisi pitänyt soveltaa 71 artiklan mukaista takaisinperintämenettelyä tuotannollisen toiminnan ohjelma-alueen ulkopuolelle siirtämisen vuoksi;

g)

määrittää, mihin tukitoimien luokkaan tai, Euroopan meri- ja kalatalousrahaston kyseessä ollen, mihin toimenpiteisiin toimen menot on kohdennettava.

4.   Kun kyseessä on toimenpideohjelman varainhoito ja valvonta, hallintoviranomaisen tehtävänä on

a)

tarkistaa, että osarahoitetut tuotteet ja palvelut on toimitettu ja että tuensaajien ilmoittamat menot on maksettu ja että ne ovat sovellettavan lainsäädännön, toimenpideohjelman ja toimelle asetettujen tukiedellytysten mukaiset;

b)

varmistaa, että tosiasiallisesti syntyneiden tukikelpoisten kustannusten perusteella korvattavien toimien täytäntöönpanoon osallistuvilla tuensaajilla on käytössään joko erillinen kirjanpitojärjestelmä tai soveltuva kirjanpitokoodi kaikille toimeen liittyville tapahtumille;

c)

ottaa käyttöön todetut riskit huomioon ottaen tehokkaita ja oikeasuhteisia petostentorjuntatoimenpiteitä;

d)

ottaa käyttöön menettelyt, joilla varmistetaan, että kaikki menoja ja tarkastuksia koskevat asiakirjat, joita tarvitaan asianmukaisen jäljitysketjun turvaamiseksi, säilytetään 72 artiklan g alakohdan vaatimusten mukaisesti;

e)

laatia varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut johdon vahvistuslausuma ja vuotuinen yhteenveto.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisen alakohdan a alakohdassa säädetään, Euroopan alueellista yhteistyötä koskevassa asetuksessa voidaan vahvistaa yhteistyöohjelmia varten erityiset tarkastuksia koskevat säännöt.

5.   Edellä olevan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisten tarkastusten on sisällettävä seuraavat menettelyt:

a)

tuensaajan kutakin korvaushakemusta koskevat hallinnolliset varmennukset;

b)

toimia koskevat, paikan päällä tehtävät varmennukset.

Paikan päällä tehtävien varmennusten suorittamisväli ja kattavuus on suhteutettava toimelle myönnetyn julkisen tuen määrään sekä riskitasoon, joka on määritetty tällaisissa varmennuksissa ja tarkastusviranomaisen toimittamissa tarkastuksissa koko hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta.

6.   Edellä olevan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisia yksittäisten toimien paikan päällä suoritettavia varmennuksia voidaan tehdä otantaperiaatteella.

7.   Mikäli hallintoviranomainen on myös toimenpideohjelman tuensaaja, 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuihin varmennuksiin liittyvillä järjestelyillä on varmistettava tehtävien eriyttäminen riittävällä tavalla.

8.   Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tämän artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisen seurantajärjestelmän puitteissa tietokoneistetusti tallennettavia ja säilytettäviä tietoja.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, joilla määritetään tämän artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti luodun järjestelmän tekniset eritelmät. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9.   Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdassa tarkoitettua jäljitysketjua koskevat yksityiskohtaiset vähimmäisvaatimukset kirjanpitoaineiston ja todentavien asiakirjojen säilyttämisestä todentamisviranomaisen, hallintoviranomaisen, välittävien toimielinten ja tuensaajien tasolla.

10.   Komissio hyväksyy tämän artiklan yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat 4 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettua johdon vahvistuslausuman mallia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

126 artikla

Todentamisviranomaisen tehtävät

Toimenpideohjelman todentamisviranomaisen tehtävänä on erityisesti

a)

laatia maksatushakemukset ja toimittaa ne komissiolle sekä todentaa, että ne on laadittu luotettavien kirjanpitojärjestelmien ja tarkistettavissa olevien todentavien asiakirjojen perusteella ja että niihin on kohdistunut hallintoviranomaisen tekemiä tarkastuksia;

b)

laatia varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tilitys;

c)

todentaa tilityksen täydellisyys, oikeellisuus ja totuudenmukaisuus ja se, että kirjatut menot ovat sovellettavan lainsäädännön mukaiset ja aiheutuneet toimenpideohjelmaan sovellettavien perusteiden mukaisesti rahoitettaviksi valituista toimista, jotka ovat sovellettavan lainsäädännön mukaiset;

d)

varmistaa, että käytössä on kutakin toimea koskevan kirjanpitoaineiston tallentamiseen ja säilyttämiseen tarkoitettu tietokoneistettu tietojärjestelmä, joka käsittää kaikki maksatushakemusten ja tilityksen laatimiseen vaaditut tiedot, mukaan lukien tiedot takaisin perittävistä määristä, takaisin perityistä määristä sekä määristä, jotka on palautettu johonkin toimeen tai toimenpideohjelmaan tarkoitetun rahoitusosuuden täysimääräisen tai osittaisen peruuttamisen johdosta;

e)

varmistaa, että se on saanut hallintoviranomaiselta maksatushakemusten laatimista ja esittämistä varten tarvitsemansa tiedot menoja koskevista menettelyistä ja tarkastuksista;

f)

ottaa maksatushakemusten laadinnassa ja esittämisessä huomioon kaikkien tarkastusviranomaisen tekemien tai sen vastuulla tehtyjen tarkastusten tulokset;

g)

säilyttää tietokoneistetussa muodossa kirjanpitoaineisto, joka koskee komissiolle ilmoitettuja menoja ja tuensaajille maksettua vastaavaa julkista rahoitusosuutta;

h)

pitää kirjaa takaisin perittävistä määristä ja määristä, jotka on poistettu johonkin toimeen osoitetun rahoitusosuuden täysimääräisen tai osittaisen peruuttamisen johdosta. Takaisin perityt määrät palautetaan unionin talousarvioon ennen toimenpideohjelman sulkemista vähentämällä ne seuraavasta menoilmoituksesta.

127 artikla

Tarkastusviranomaisen tehtävät

1.   Tarkastusviranomaisen on varmistettava, että tehdään tarkastuksia, jotka koskevat toimenpideohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmän asianmukaista toimintaa sekä toimista ilmoitettujen menojen perusteella poimittua asianmukaista otosta. Ilmoitetut menot on tarkastettava edustavan otoksen perusteella pääsääntöisesti tilastollisten otantamenetelmien avulla.

Muuta kuin tilastollista menetelmää voidaan tarkastusviranomaisen ammatillisen harkinnan mukaan käyttää asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa kansainvälisesti hyväksyttyjen tilintarkastusstandardien mukaisesti, jos tilastollisia menetelmiä ei voida käyttää tilivuoden toimien vähäisen määrän vuoksi.

Tällöin otoksen on oltava riittävän suuri, jotta tarkastusviranomainen voi laatia pätevän tarkastuslausunnon varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

Muihin kuin tilastollisiin menetelmiin perustuvan otoksen on katettava vähintään 5 prosenttia toimista, joiden menoista on ilmoitettu komissiolle tilivuoden aikana, ja 10 prosenttia menoista, jotka on ilmoitettu komissiolle varainhoitovuoden aikana.

2.   Jos tarkastukset suorittaa jokin muu elin kuin tarkastusviranomainen, tarkastusviranomaisen on huolehdittava siitä, että kaikki tällaiset elimet ovat vaadittavalla tavalla toiminnallisesti riippumattomia.

3.   Tarkastusviranomaisen on huolehdittava siitä, että tarkastustyössä otetaan huomioon kansainvälisesti hyväksytyt tilintarkastusstandardit.

4.   Tarkastusviranomaisen on kahdeksan kuukauden kuluessa toimenpideohjelman hyväksymisestä laadittava tarkastusten toimittamista koskeva tarkastusstrategia. Tarkastusstrategiassa on vahvistettava tarkastusmenetelmät, toimia koskevissa tarkastuksissa sovellettava otantamenetelmä sekä kuluvan tilivuoden ja kahden seuraavan tilivuoden tarkastussuunnitelma. Tarkastusstrategiaa on päivitettävä vuosittain vuodesta 2016 vuoden 2024 loppuun. Jos useampaan toimenpideohjelmaan sovelletaan yhteistä hallinto- ja valvontajärjestelmää, kyseisille toimenpideohjelmille voidaan laatia yksi tarkastusstrategia. Tarkastusviranomaisen on toimitettava tarkastusstrategia komissiolle pyynnöstä.

5.   Tarkastusviranomaisen on laadittava

a)

varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan mukainen tarkastuslausunto;

b)

tarkastuskertomus, jossa esitetään tärkeimmät havainnot 1 kohdan mukaisesti tehdyissä tarkastuksissa, mukaan lukien hallinto- ja valvontajärjestelmissä havaitut puutteet sekä ehdotetut ja toteutetut oikaisutoimet.

Jos useampaan toimenpideohjelmaan sovelletaan yhteistä hallinto- ja valvontajärjestelmää, ensimmäisen alakohdan b alakohdassa vaaditut tiedot voidaan koota yhteen kertomukseen.

6.   Komissio hyväksyy tämän artiklan yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tarkastusstrategian, tarkastuslausunnon ja tarkastuskertomuksen mallit. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

7.   Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla määritellään toimien tarkastuksen sekä tilien tarkastuksen laajuus ja sisältö sekä menetelmät, joita käytetään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun otoksen poimimiseksi toimista.

8.   Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan komission virkamiesten tai komission valtuuttamien edustajien tekemien tarkastusten aikana kerättyjen tietojen käyttöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

III   LUKU

Tarkastusviranomaisten kanssa toteutettava yhteistyö

128 artikla

Tarkastusviranomaisten toteutettava yhteistyö

1.   Komissio tekee yhteistyötä tarkastusviranomaisten kanssa niiden tarkastussuunnitelmien ja -menetelmien keskinäiseksi yhteensovittamiseksi ja vaihtaa kyseisten viranomaisten kanssa viipymättä tietoja hallinto- ja valvontajärjestelmien tarkastusten tuloksista.

2.   Tämän yhteistyön helpottamiseksi tapauksissa, joissa jäsenvaltio nimeää useita tarkastusviranomaisia, jäsenvaltio voi nimetä yhteensovittamisesta vastaavan elimen.

3.   Komissio, tarkastusviranomaiset sekä mahdollinen koordinoinnista vastaava elin tapaavat säännöllisesti, pääsääntöisesti vähintään kerran vuodessa, jollei toisin sovita, tutkiakseen yhdessä vuotuista tarkastuskertomusta, tarkastuslausuntoa ja tarkastusstrategiaa sekä vaihtaakseen näkemyksiä hallinto- ja valvontajärjestelmien parantamiseen liittyvistä kysymyksistä.

II   OSASTO

VARAINHOITO, TILITYKSEN LAATIMINEN, TILIEN TARKASTUS, HYVÄKSYMINEN JA PÄÄTTÄMINEN SEKÄ RAHOITUSOIKAISUT

I   LUKU

Varainhoito

129 artikla

Maksuja koskevat yhteiset säännöt

Jäsenvaltion on varmistettava, että tuensaajille maksettujen julkisten menojen määrä on viimeistään toimenpideohjelman sulkemisvaiheessa ainakin yhtä suuri kuin komission rahastoista jäsenvaltiolle maksama rahoitusosuus.

130 artikla

Välimaksujen ja loppumaksun laskentaa koskevat yhteiset säännöt

1.   Komissio maksaa välimaksuna 90 prosenttia määrästä, joka saadaan sovellettaessa toimenpideohjelman hyväksymistä koskevassa päätöksessä säädettyä kunkin prioriteetin osarahoitusosuutta kyseisen prioriteetin osalta tukikelpoisiin menoihin, jotka on ilmoitettu maksatushakemuksessa. Komissio määrittelee jäljellä olevat välimaksuina korvattavat tai 139 artiklan mukaisesti takaisinperittävät määrät.

2.   Rahastoista tai Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta prioriteetille välimaksuina ja loppumaksuina maksettu rahoitusosuus ei kuitenkaan saa olla suurempi kuin

a)

prioriteettia koskevassa maksatushakemuksessa ilmoitetut tukikelpoiset julkiset menot; tai

b)

prioriteetille rahastoista tai Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta osoitettu rahoitusosuus, joka on vahvistettu toimenpideohjelman hyväksymistä koskevassa komission päätöksessä.

131 artikla

Maksatushakemukset

1.   Maksatushakemuksiin on sisällyttävä kunkin prioriteetin osalta

a)

toimien toteuttamisesta tuensaajille aiheutuneiden ja maksettujen tukikelpoisten menojen kokonaismäärä, joka on viety todentamisviranomaisen kirjanpitojärjestelmään;

b)

toimien toteuttamisesta aiheutuneiden julkisten menojen kokonaismäärä, joka on viety todentamisviranomaisen kirjanpitojärjestelmään.

2.   Maksatushakemukseen sisältyvien tukikelpoisten menojen tueksi on esitettävä maksukuitit tai vastaavalla tavalla todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat, paitsi jos kyseessä on tämän asetuksen 67 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b, c ja d alakohdassa, 68 artiklassa, 69 artiklan 1 kohdassa ja 109 artiklassa sekä ESR-asetuksen 14 artiklassa säädetty tukimuoto. Näiden tukimuotojen osalta maksatushakemukseen on sisällytettävä sovellettavin perustein lasketut kustannukset.

3.   Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan mukaisten tukijärjestelmien osalta edellytetään, että tuen myöntävä taho on maksanut tuensaajille maksatushakemukseen sisältyviä menoja vastaavan julkisen rahoitusosuuden.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, maksatushakemukseen voi sisältyä valtiontuen osalta tuen myöntävän tahon tuensaajalle maksamia ennakoita seuraavin, kumulatiivisin edellytyksin:

a)

näillä ennakoilla on jonkin jäsenvaltioon sijoittautuneen pankin tai muun rahoituslaitoksen myöntämä takuu tai niihin sovelletaan jotakin julkisyhteisön tai jäsenvaltion takuuksi antamaa välinettä;

b)

näiden ennakoiden määrä ei ole yli 40 prosenttia tuensaajalle tiettyyn toimeen myönnettävän tuen kokonaismäärästä;

c)

nämä ennakot katetaan tuensaajien toimea toteuttaessaan maksamilla menoilla ja niiden tueksi esitetään maksukuitit tai vastaavalla tavalla todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat kolmen vuoden kuluessa ennakon maksamisvuodesta tai 31 päivänä joulukuuta 2023 sen mukaan, kumpi ajankohta on aikaisempi; jos näitä ei ole esitetty, seuraava maksatushakemus on oikaistava vastaavasti.

5.   Kussakin maksatushakemuksessa, johon sisältyy 4 kohdassa tarkoitetun tyyppisiä ennakkoja, on ilmoitettava erikseen toimintaohjelmasta ennakkoina maksettu kokonaismäärä, määrä, joka on katettu tuensaajien 4 kohdan c alakohdan mukaisesti kolmen vuoden kuluessa ennakon maksamisesta maksamilla menoilla, sekä määrä, jota ei ole katettu tuensaajien maksamilla menoilla ja joiden osalta kolmen vuoden ajanjakso ei ole vielä päättynyt.

6.   Komissio hyväksyy tämän säännöksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan maksatushakemusten malli. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 150 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

132 artikla

Tuensaajalle suoritettavat maksut

1.   Edellyttäen, että varoja on käytettävissä ensimmäisen ja vuotuisen ennakkomaksun ja välimaksujen johdosta, hallintoviranomaisen on varmistettava, että tuensaaja saa erääntyneiden tukikelpoisten julkisten menojen kokonaismäärän täysimääräisenä viimeistään 90 päivän kuluessa päivästä, jona tuensaaja on esittänyt maksatushakemuksen.

Siitä ei saa vähentää tai pidättää mitään määriä eikä periä mitään erityismaksuja tai muita vaikutukseltaan vastaavia maksuja, jotka vähentäisivät tuensaajille maksettavia määriä.

2.   Hallintoviranomainen voi keskeyttää 1 kohdassa tarkoitetun maksumääräajan kulumisen jommassakummassa seuraavassa asianmukaisesti perustellussa tapauksessa, jos

a)

maksatushakemuksen määrä ei ole erääntynyt tai ei ole toimitettu asianmukaisia todentavia asiakirjoja, mukaan lukien asiakirjat, joita tarvitaan 125 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisia hallinnoinnin tarkastuksia varten;

b)

on käynnistetty tutkimus asianomaisiin menoihin vaikuttavan mahdollisen sääntöjenvastaisuuden johdosta.

Asianomaiselle tuensaajalle on annettava kirjallinen ilmoitus keskeyttämisestä ja sen syistä.

133 artikla

Euron käyttö

1.   Jäsenvaltioiden, jotka eivät ole ottaneet käyttöön euroa valuuttanaan maksatushakemuksen päivämäärään mennessä, on muunnettava kansallisessa valuutassa aiheutuneet menojen määrät euroiksi. Nämä määrät muunnetaan euroiksi käyttäen komission kuukausittaista kirjanpitokurssia siltä kuukaudelta, jonka aikana meno merkittiin kyseisen toimenpideohjelman todentamisviranomaisen tileille. Komissio julkaisee tämän kurssin sähköisesti kuukausittain.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Euroopan alueellista yhteistyötä koskevassa asetuksessa voidaan vahvistaa erityiset säännöt euroiksi muuntamisen ajankohdasta.

3.   Kun eurosta tulee jonkin jäsenvaltion rahayksikkö, 1 kohdassa kuvattua muuntomenettelyä sovelletaan edelleen kaikkiin menoihin, jotka on merkitty todentamisviranomaisen tileille ennen kansallisen rahayksikön ja euron välisen kiinteän muuntokurssin voimaantulopäivää.

134 artikla

Ennakkomaksun maksaminen

1.   Ensimmäinen ennakkomaksu maksetaan erinä seuraavasti:

a)

vuonna 2014: 1 prosentti tukimäärästä, joka rahastoista ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta on osoitettu kyseiselle toimenpideohjelmalle koko ohjelmakaudeksi, ja 1,5 prosenttia tukimäärästä, joka rahastoista on osoitettu kyseiselle toimenpideohjelmalle koko ohjelmakaudeksi silloin, kun jäsenvaltio on saanut rahoitustukea vuodesta 2010 lähtien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 ja 143 artiklan mukaisesti tai Euroopan rahoitusvakausvälineestä tai kun se saa mainitun sopimuksen 136 ja 143 artiklassa tarkoitettua rahoitustukea 31 päivänä joulukuuta 2013;

b)

vuonna 2015: 1 prosentti tukimäärästä, joka rahastoista ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta on osoitettu kyseiselle toimenpideohjelmalle koko ohjelmakaudeksi, tai 1,5 prosenttia tukimäärästä, joka rahastoista on osoitettu kyseiselle toimenpideohjelmalle koko ohjelmakaudeksi silloin, kun jäsenvaltio on saanut rahoitustukea vuodesta 2010 lähtien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 122 ja 143 artiklan mukaisesti tai Euroopan rahoitusvakausvälineestä tai kun se saa mainitun sopimuksen 136 ja 143 artiklassa tarkoitettua rahoitustukea 31 päivänä joulukuuta 2014;

c)

vuonna 2016: 1 prosenttia tukimäärästä, joka rahastoista ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta on osoitettu kyseiselle toimenpideohjelmalle koko ohjelmakaudeksi.

Jos toimenpideohjelma hyväksytään vuonna 2015 tai myöhemmin, aikaisemmat erät maksetaan hyväksymisvuonna.

2.   Vuotuinen ennakkomaksu maksetaan ennen heinäkuun 1 päivää vuosina 2016–2023. Se on prosenttiosuus tukimäärästä, joka rahastoista ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta on osoitettu kyseiselle toimenpideohjelmalle koko ohjelmakaudeksi seuraavasti:.

2016: 2 %

2017: 2,625 %

2018: 2,75 %

2019: 2,875 %

2020–2023: 3 %.

3.   Laskettaessa 1 kohdassa tarkoitetun ensimmäisen ennakkomaksun määrää koko ohjelmakaudelle ei osoitettuun tukimäärään lueta mukaan toimenpideohjelmaan liittyviä, suoritusvarauksesta maksettavia määriä.

Laskettaessa 1 kohdassa tarkoitetun vuotuisen ennakkomaksun määrää vuoteen 2020 asti tuon vuoden loppuun asti, koko ohjelmakaudelle osoitettuun tukimäärään ei lueta mukaan toimenpideohjelmaan liittyviä, suoritusvarauksesta maksettavia määriä.

135 artikla

Välimaksupyyntöjen esittämistä ja niiden maksamista koskevat määräajat

1.   Todentamisviranomaisen on esitettävä säännöllisesti 131 artiklan 1 kohdan mukainen välimaksupyyntö, joka kattaa kyseisen viranomaisen kirjanpitojärjestelmään viedyt määrät kyseiseltä tilivuodelta. Todentamisviranomainen voi kuitenkin sisällyttää tällaiset määrät seuraavina tilivuosina esitettäviin maksatushakemuksiin, jos se pitää tätä tarpeellisena.

2.   Todentamisviranomaisen on esitettävä välimaksua koskeva lopullinen maksupyyntö viimeistään edellisen tilivuoden päätymistä seuraavan heinäkuun 31 päivänä, ja joka tapauksessa ennen kuin se esittää ensimmäisen välimaksupyynnön seuraavalta tilivuodelta.

3.   Ensimmäistä välimaksupyyntöä ei saa tehdä ennen kuin komissiolle on ilmoitettu hallinto- ja todentamisviranomaisten nimeämisestä 124 artiklan mukaisesti.

4.   Välimaksuja ei saa suorittaa toimenpideohjelmalle, paitsi jos komissiolle on toimitettu vuotuinen täytäntöönpanokertomus rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti.

5.   Komissio suorittaa välimaksun käytettävissä olevien varojen rajoissa viimeistään 60 päivän kuluttua siitä päivästä, jona maksatushakemus on kirjattu komissiossa.

136 artikla

Vapauttaminen

1.   Komissio vapauttaa toimenpideohjelman käsittämästä määrästä ne osat, joita ei ole käytetty ensimmäisen ja vuotuisen ennakkomaksun ja välimaksujen maksamiseen viimeistään toimenpideohjelman talousarviositoumusvuotta seuraavan kolmannen varainhoitovuoden joulukuun 31 päivänä tai joiden osalta ei ole esitetty 131 artiklan mukaisesti laadittua maksatushakemusta 135 artiklan mukaisesti.

2.   Talousarviositoumusten 31 päivänä joulukuuta 2023 avoinna oleva osa vapautetaan, jos mikä tahansa 141 artiklan 1 kohdassa vaadituista asiakirjoista on jätetty toimittamatta komissiolle 141 artiklan 1 kohdassa asetettuun määräaikaan mennessä.

II   LUKU

Tilityksen laatiminen, tilien tarkastus ja hyväksyminen, toimenpideohjelmien sulkeminen sekä maksujen keskeyttäminen

I   jakso

Tilityksen laatiminen sekä tilien tarkastus ja hyväksyminen

137 artikla

Tilityksen laatiminen

1.   Varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettu tilitys toimitetaan komissiolle kunkin toimenpideohjelman osalta. Tilityksen on katettava tilivuosi ja sisällettävä kunkin toimintalinjan ja tarvittaessa rahaston ja alueluokan tasolla

a)

todentamisviranomaisen kirjanpitojärjestelmään viety tukikelpoisten menojen kokonaismäärä, joka on sisällytetty komissiolle esitettyihin maksatushakemuksiin 131 artiklan ja 135 artiklan 2 kohdan mukaisesti tilivuoden päätymistä seuraavan heinäkuun 31 päivään mennessä, toimien toteuttamisesta aiheutuneiden vastaavien julkisten menojen kokonaismäärä sekä tuensaajille 132 artiklan 1 kohdan mukaisesti suoritettujen vastaavien maksujen kokonaismäärä;

b)

tilivuoden aikana peruutetut ja takaisin perityt määrät, tilivuoden lopun tilanteen mukaisesti takaisin perittävät määrät, 71 artiklan nojalla suoritetut takaisinperinnät sekä määrät, joita ei saada perityiksi takaisin;

c)

rahoitusvälineille 41 artiklan 1 kohdan mukaisesti maksettujen ohjelman maksuosuuksien sekä 131 artiklan 4 kohdan mukaisten valtiontukiennakoiden määrä;

d)

kunkin prioriteetin osalta edellä olevan a alakohdan nojalla todettujen menojen ja saman tilivuoden osalta maksatushakemuksissa ilmoitettujen menojen välinen täsmäytys sekä selvitys mahdollisista eroista.

2.   Jos jäsenvaltio jättää tilityksestään pois välimaksupyyntöön tilivuoden osalta aiemmin sisältyneitä menoja siksi, että näiden menojen laillisuuden ja asianmukaisuuden arviointi on meneillään, tällaiset menot tai niiden osat, jotka myöhemmin todetaan laillisiksi ja asianmukaisiksi, voidaan sisällyttää kokonaan tai osittain jotakin seuraavaa tilivuotta koskevaan välimaksupyyntöön.

3.   Komissio hyväksyy tämän artiklan yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellytysten varmistamiseksi täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan tässä artiklassa tarkoitettu tilityksen malli. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 1503 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

138 artikla

Tietojen toimittaminen

Jäsenvaltioiden on toimitettava seuraavat varainhoitoasetuksen 59 artiklassa tarkoitetut asiakirjat kyseisen artiklan 5 kohdassa säädetyssä määräajassa kultakin vuodelta alkaen vuodesta 2016 vuoden 2025 loppuun:

a)

tämän asetuksen 137 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tilitys edelliseltä tilivuodelta;

b)

tämän asetuksen 125 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettu johdon vahvistuslausuma ja vuotuinen yhteenveto edeltävältä tilivuodelta;

c)

tämän asetuksen 127 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu tarkastuslausunto ja -kertomus edeltävältä tilivuodelta.

139 artikla

Tilien tarkastus ja hyväksyminen

1.   Komissio tarkastaa jäsenvaltion 138 artiklan mukaisesti toimittamat asiakirjat. Jäsenvaltion on komission pyynnöstä toimitettava kaikki tarvittavat lisätiedot, jotta komissio voi todeta tilien täydellisyyden, oikeellisuuden ja totuudenmukaisuuden 84 artiklan 1 kohdassa vahvistetussa määräajassa.

2.   Komissio hyväksyy tilit, jos se voi todeta niiden täydellisyyden, oikeellisuuden ja totuudenmukaisuuden. Komissio päätyy tällaiseen toteamukseen, jos tarkastusviranomainen on antanut ilman huomautuksia olevan tarkastuslausunnon tilien täydellisyydestä, oikeellisuudesta ja totuudenmukaisuudesta, paitsi jos komissiolla on erityiset todisteet tilejä koskevan tarkastuslausunnon epäluotettavuudesta.

3.   Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille 84 artiklan 1 kohdassa vahvistetussa määräajassa, voiko se hyväksyä tilit.

4.   Jos komissio ei jäsenvaltiosta johtuvista syistä voi hyväksyä tilejä 84 artiklassa asetetussa määräajassa, se ilmoittaa tästä ja tähän johtaneista syistä jäsenvaltioille tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti sekä ilmoittaa niille toimenpiteet, jotka on toteutettava ja niiden toteuttamisaikataulun. Toimenpiteiden toteuttamiseen varatun ajan päätyttyä komissio ilmoittaa jäsenvaltiolle, voiko se hyväksyä tilit.

5.   Tileihin kirjattujen menojen perustana olevien toimien laillisuutta ja asianmukaisuutta koskevia kysymyksiä ei oteta huomioon komission hyväksyessä tilejä. Tilien tarkastus- ja hyväksymismenettely ei keskeytä välimaksupyyntöjen käsittelyä eikä johda maksujen keskeyttämiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 83 ja 142 artiklan soveltamista.

6.   Komissio laskee hyväksyttyjen tilien perusteella rahastoista ja Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta tilivuoden osalta maksettavan määrän ja vastaavat mukautukset jäsenvaltiolle suoritettaviin maksuihin. Komissio ottaa huomioon seuraavat:

a)

137 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tilityksessä ilmoitetut määrät, joihin sovelletaan kunkin prioriteetin osarahoitusosuutta;

b)

komission kyseisen tilivuoden aikana suorittamien maksujen kokonaismäärä, joka käsittää seuraavat:

i)

komission 130 artiklan 1 kohdan ja 24 artiklan mukaisesti suorittamien välimaksujen määrä; ja

ii)

134 artiklan 2 kohdan mukaisesti maksetun vuotuisen ennakkomaksun määrä.

7.   Edellä 6 kohdassa mainitun laskennan jälkeen komissio tarkastaa ja hyväksyy vastaavan vuosittaisen ennakkomaksun ja suorittaa mahdolliset lisämaksut 30 päivän kuluessa tilien hyväksymisestä. Jos jäsenvaltiolta on perittävä takaisin jokin määrä, komissio antaa siitä perintämääräyksen, joka toteutetaan mahdollisuuksien mukaan kuittaamalla määrä jäsenvaltiolle samassa toimenpideohjelmassa myöhemmin suoritettavia maksuja vastaan. Tällainen takaisinperintä ei muodosta rahoitusoikaisua eikä vähennä rahastojen tukea toimenpideohjelmalle. Takaisin peritty määrä on varainhoitoasetuksen 177 artiklan 3 kohdan mukaista käyttötarkoitukseensa sidottua tuloa.

8.   Jos komissio ei voi 4 kohdassa esitetyn menettelyn soveltamisen jälkeen hyväksyä tilejä, se määrittää käytettävissä olevien tietojen perusteella ja 6 kohdan mukaisesti rahastosta tilivuoden osalta maksettavan määrän ja ilmoittaa siitä jäsenvaltiolle. Jos jäsenvaltio ilmoittaa hyväksymisestään komissiolle kahden kuukauden kuluessa siitä, kun komissio toimitti sille kyseiset tiedot, sovelletaan 7 kohtaa. Jos jäsenvaltio ei hyväksy määrää, komissio antaa täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen, jossa määrätään rahastosta tilivuoden osalta maksettava määrä. Tällainen päätös ei muodosta rahoitusoikaisua eikä vähennä rahaston tukea toimenpideohjelmalle. Päätöksen perusteella komissio tekee mukautukset jäsenvaltioille suoritettaviin maksuihin 7 kohdan mukaisesti.

9.   Komission hyväksyntä tileille tai tämän artiklan 8 kohdan mukainen komission päätös ei rajoita 144 ja 145 artiklan mukaista oikaisujen soveltamista.

10.   Jäsenvaltiot voivat korvata sääntöjenvastaiset määrät, jotka on havaittu tilityksen toimittamisen jälkeen, tekemällä vastaavat mukautukset sen tilivuoden tilitykseen, jona sääntöjenvastaisuus havaittiin, tämän kuitenkaan rajoittamatta 144 ja 145 artiklan soveltamista.

140 artikla

Asiakirjojen saatavuus

1.   Hallintoviranomaisen on varmistettava, että kaikki rahastosta tuettuja menoja koskevat todentavat asiakirjat toimista, joiden tukikelpoiset kokonaismenot ovat alle 1 000 000 euroa, ovat pyynnöstä komission ja Euroopan tilintarkastustuomioistuimen saatavilla kolmen vuoden ajan toimen menot sisältävien tilityksen toimittamista seuraavan joulukuun 31 päivästä lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta valtiontukisääntöjen soveltamista.

Muiden kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen toimien osalta kaikkien todentavien asiakirjojen on oltava saatavilla kahden vuoden ajan päätökseen saadun toimen lopulliset menot sisältävän tilityksen toimittamista seuraavan joulukuun 31 päivästä lukien.

Hallintoviranomainen voi päättää soveltaa toisessa alakohdassa tarkoitettua sääntöä toimiin, joiden tukikelpoiset kokonaismenot ovat alle 1 000 000 euroa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määräaika lakkaa kulumasta vireillä olevan oikeudenkäynnin johdosta tai komission asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

2.   Hallintoviranomaisen on ilmoitettava tuensaajille 1 kohdassa tarkoitetun määräajan alkamispäivä.

3.   Asiakirjat on säilytettävä joko alkuperäisinä tai oikeaksi todistettuina jäljennöksinä tai sellaisilla yleisesti hyväksytyillä tietovälineillä, joissa on alkuperäiset asiakirjat sähköisessä muodossa tai vain sähköisessä muodossa olemassa olevat asiakirjat.

4.   Asiakirjat on säilytettävä muodossa, josta henkilöt, joita tiedot koskevat, ovat tunnistettavissa ainoastaan niin kauan kuin on tarpeen siihen tarkoitukseen, jota varten tiedot on kerätty tai jota varten niitä myöhemmin käsitellään.

5.   Kansallisten viranomaisten on määritettävä menettely, jolla yleisesti hyväksytyillä tietovälineillä säilytettyjen asiakirjojen todistetaan vastaavan alkuperäisiä asiakirjoja, ja menettelyllä on varmistettava, että säilytetyt versiot vastaavat kansallisten lakien vaatimuksia ja että niitä voidaan käyttää tarkastustarkoituksiin.

6.   Jos asiakirjat ovat olemassa vain sähköisessä muodossa, käytettyjen tietokonejärjestelmien on täytettävä hyväksytyt turvallisuusvaatimukset, joilla varmistetaan, että säilytetyt asiakirjat vastaavat kansallisten lakien vaatimuksia ja että niitä voidaan käyttää tarkastustarkoituksiin.

II   jakso

Toimenpideohjelmien sulkeminen

141 artikla

Asiakirjojen esittäminen sulkemista varten ja loppumaksun maksaminen

1.   Edellä 138 artiklassa tarkoitettujen asiakirjojen lisäksi jäsenvaltioiden on esitettävä viimeiseltä tilivuodelta eli 1 päivänä heinäkuuta 2023 alkavalta ja 30 päivänä kesäkuuta 2024 päättyvältä jaksolta toimenpideohjelmaa koskeva lopullinen täytäntöönpanokertomus tai Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta tuetun toimintaohjelman viimeinen vuosittainen täytäntöönpanokertomus.

2.   Loppumaksu maksetaan viimeistään kolmen kuukauden kuluttua viimeisen tilivuoden tilien hyväksymistä koskevan päätöksen päivästä tai yhden kuukauden kuluttua lopullisen täytäntöönpanokertomuksen hyväksymispäivästä, sen mukaan kumpi päivämäärä on myöhempi.

III   jakso

Maksujen keskeyttäminen

142 artikla

Maksujen keskeyttäminen

1.   Komissio voi keskeyttää välimaksut prioriteettien tai toimenpideohjelmien tasolla kokonaan tai osittain, jos yksi tai useampi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

toimenpideohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokkaassa toiminnassa on vakava puute, joka on vaarantanut toimenpideohjelmalle osoitetun unionin rahoitusosuuden ja jonka osalta ei ole toteutettu korjaavia toimenpiteitä;

b)

menoilmoitukseen sisältyvät menot liittyvät vakavia taloudellisia seurauksia aiheuttavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole korjattu;

c)

jäsenvaltio ei ole toteuttanut tarvittavia toimenpiteitä korjatakseen 83 artiklan mukaisen keskeyttämisen aiheuttavan tilanteen;

d)

seurantajärjestelmän laadussa tai luotettavuudessa tai yhteisiä ja erityisiä indikaattoreita koskevissa tiedoissa on vakava puute;

e)

ennakkoehtojen täyttämiseen tähtääviä toimenpiteitä ei ole toteutettu 19 artiklassa asetettujen edellytysten mukaisesti;

f)

prioriteetin tulosten tarkastelusta käy ilmi, että tuloskehyksessä asetetut taloudellisiin indikaattoreihin ja tuotosindikaattoreihin sekä täytäntöönpanon avainkohtiin liittyvät kyseisen prioriteetin välitavoitteet ovat 22 artiklassa säädetyt edellytykset huomioon ottaen jääneet merkittävässä määrin saavuttamatta;

Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahastokohtaisissa säännöissä voidaan vahvistaa erityisperusteita sellaiselle maksujen keskeytykselle, joka liittyy yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti sovellettavien sääntöjen noudattamatta jättämiseen, ja näiden erityisperusteiden on oltava oikeasuhteisia, kun otetaan huomioon sääntöjen noudattamatta jättämisen luonne, vakavuus, kesto ja toistuminen.

2.   Komissio voi täytäntöönpanosäädöksillä päättää keskeyttää välimaksut kokonaisuudessaan tai osittain sen jälkeen, kun se on antanut jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää huomautuksensa.

3.   Komissio lopettaa kaikkia välimaksuja tai niiden osaa koskevan keskeytyksen, kun jäsenvaltio on toteuttanut keskeytyksen lopettamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

III   LUKU

Rahoitusoikaisut

I   jakso

Jäsenvaltioiden tekemät rahoitusoikaisut

143 artikla

Jäsenvaltioiden tekemät rahoitusoikaisut

1.   Jäsenvaltioilla on ensisijainen vastuu sääntöjenvastaisuuksien tutkimisesta, tarvittavien rahoitusoikaisujen tekemisestä ja varojen takaisinperinnästä. Kun on kyse systeemisestä sääntöjenvastaisuudesta, jäsenvaltion on laajennettava tutkimuksiaan siten, että ne kattavat kaikki toimet, joissa on voinut aiheutua sääntöjenvastaisuuksia.

2.   Jäsenvaltioiden on tehtävä tarpeelliset rahoitusoikaisut, jotka liittyvät toimissa tai toimenpideohjelmissa havaittuihin yksittäisiin tai systeemisiin sääntöjenvastaisuuksiin. Rahoitusoikaisu toteutetaan peruuttamalla toimen tai toimenpideohjelman julkinen rahoitusosuus kokonaan tai osittain. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon sääntöjenvastaisuuksien luonne ja vakavuus sekä niistä rahastoille tai Euroopan meri- ja kalatalousrahastolle aiheutunut taloudellinen tappio, ja niiden on tehtävä oikeasuhteinen oikaisu. Hallintoviranomaisen on sisällytettävä rahoitusoikaisut sen tilivuoden tilitykseen, jona peruuttamisesta päätetään.

3.   Jäsenvaltio voi käyttää 2 kohdan mukaisesti peruutetun rahastojen tai Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoitusosuuden uudelleen kyseisessä toimenpideohjelmassa, jollei 4 kohdasta muuta johdu.

4.   Rahoitusosuutta, joka on peruutettu 2 kohdan mukaisesti, ei saa käyttää uudelleen mihinkään oikaisun kohteena olleeseen toimeen, ja jos rahoitusoikaisu tehdään systeemisen sääntöjenvastaisuuden vuoksi, osuutta ei saa käyttää mihinkään sellaiseen toimeen, jossa on esiintynyt systeeminen sääntöjenvastaisuus.

5.   Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahastokohtaisissa säännöissä voidaan vahvistaa maksujen keskeyttämiselle erityisiä perusteita, jotka liittyvät yhteisen kalastuspolitiikan sovellettavien sääntöjen noudattamatta jättämiseen ja näiden perusteiden on oltava oikeasuhteisia, kun otetaan huomioon noudattamatta jättämisen luonne, vakavuus, kesto ja toistuvuus.

II   jakso

Komission tekemät rahoitusoikaisut

144 artikla

Rahoitusoikaisujen perusteet

1.   Komissio voi tehdä rahoitusoikaisuja täytäntöönpanosäädöksillä peruuttamalla toimenpideohjelmalle myönnetyn unionin rahoitusosuuden 85 artiklan mukaisesti kokonaan tai osittain, jos se tarvittavan tutkinnan jälkeen päätyy siihen, että

a)

toimenpideohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokkaassa toiminnassa on vakava puute, joka on vaarantanut toimenpideohjelmalle jo maksetun unionin rahoitusosuuden;

b)

jäsenvaltio ei ole täyttänyt 143 artiklan mukaisia velvoitteitaan ennen tämän kohdan mukaisen oikaisumenettelyn vireillepanoa;

c)

maksatushakemukseen sisältyvät menot ovat sääntöjenvastaisia, eikä jäsenvaltio ole oikaissut niitä ennen tämän kohdan mukaisen oikaisumenettelyn vireillepanoa.

Komissio tekee rahoitusoikaisunsa havaittujen yksittäisten sääntöjenvastaisuuksien perusteella ja ottaen huomioon sen, onko sääntöjenvastaisuus systeeminen. Jos rahastoista tai Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta veloitettujen sääntöjenvastaisten menojen tarkka laskeminen ei ole mahdollista, komissio soveltaa kiinteämääräistä tai ekstrapoloitua rahoitusoikaisua.

2.   Päättäessään 1 kohdan mukaisesta oikaisusta komissio noudattaa suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon sääntöjenvastaisuuden luonteen ja vakavuuden samoin kuin kyseisessä toimenpideohjelmassa havaittujen hallinto- ja valvontajärjestelmien puuteiden laajuuden ja taloudelliset vaikutukset.

3.   Jos komissio perustaa kantansa muiden kuin omien yksiköidensä tilintarkastajien raportteihin, se tekee omat johtopäätöksensä taloudellisista seurauksista tarkasteltuaan kyseisen jäsenvaltion 143 artiklan 2 kohdan mukaisesti toteuttamia toimenpiteitä, 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti lähetettyjä ilmoituksia ja jäsenvaltioiden mahdollisesti antamia vastineita.

4.   Edellä olevan 22 artiklan 7 kohdan mukaisesti, jos komissio toteaa rahastojen osalta toimenpideohjelman lopullisen täytäntöönpanokertomuksen tai Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta viimeisen vuosittaisen täytäntöönpanokertomuksen tarkastelun perusteella, että tuloskehyksessä asetetut tavoitteet ovat merkittävässä määrin jääneet saavuttamatta, se voi täytäntöönpanosäädöksillä tehdä rahoitusoikaisuja kyseisten prioriteettien osalta.

5.   Jos jäsenvaltio ei täytä 95 artiklan mukaisia velvoitteitaan, komissio voi suhteessa siihen, missä määrin näitä velvoitteita on jätetty noudattamatta, tehdä rahoitusoikaisun peruuttamalla kyseiselle jäsenvaltiolle kuuluvan rakennerahaston rahoitusosuuden kokonaan tai osittain.

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 149 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan vakavien puutteiden määrittämisen perusteita, vakavien puutteiden pääasialliset tyypit mukaan lukien, sovellettavan rahoitusoikaisun suuruuden määrittämisperusteita sekä kiinteämääräisten tai ekstrapoloitujen rahoitusoikaisujen soveltamisperusteita.

7.   Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahastokohtaisissa säännöissä voidaan vahvistaa erityisiä perusteita, jotka koskevat komission yhteisen kalalastuspolitiikan alalla sovellettavien sääntöjen noudattamatta jättämisen nojalla toteuttamia rahoitusoikaisuja, ja näiden sääntöjen on oltavaoikeasuhteisia, kun otetaan huomioon noudattamatta jättämisen luonne, vakavuus, kesto ja toistuvuus.

145 artikla

Menettely

1.   Ennen rahoitusoikaisua koskevan päätöksen tekemistä komissio panee menettelyn vireille ilmoittamalla jäsenvaltiolle tarkastelunsa alustavat päätelmät ja pyytämällä jäsenvaltiota toimittamaan huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa.

2.   Jos komissio ehdottaa ekstrapolaatioon perustuvaa tai kiinteämääräistä rahoitusoikaisua, jäsenvaltiolle annetaan mahdollisuus osoittaa kyseiseen asiakirja-aineistoon perustuvalla tutkimuksella, että sääntöjenvastaisuus ei tosiasiassa ole niin laaja kuin komissio arvioi. Sovittuaan asiasta komission kanssa jäsenvaltio voi rajoittaa tämän tutkimuksen laajuuden sopivaan aineiston osaan tai otokseen. Aineistojen tutkimiseen varattu aika saa asianmukaisesti perusteltuja tapauksia lukuun ottamatta olla enintään toiset kaksi kuukautta 1 kohdassa tarkoitetun kahden kuukauden määräajan jälkeen.

3.   Komissio ottaa huomioon kaikki jäsenvaltion 1 ja 2 kohdassa mainittujen määräaikojen kuluessa toimittamat todisteet.

4.   Jos jäsenvaltio ei hyväksy komission alustavia päätelmiä, komissio kutsuu jäsenvaltion järjestämäänsä kuulemiseen, jotta varmistetaan, että kaikki asiaankuuluvat tiedot ja huomautukset ovat käytettävissä rahoitusoikaisun soveltamista koskevien komission päätelmien perustana.

5.   Jos asiassa päästään sopimukseen ja sanotun rajoittamatta tämän artiklan 6 kohdan soveltamista, jäsenvaltio voi käyttää asianomaiset varat uudelleen 143 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

6.   Rahoitusoikaisujen soveltamista varten komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen kuuden kuukauden kuluessa kuulemisesta tai lisätietojen vastaanottamisesta, jos jäsenvaltion kanssa on kuulemisen perusteella sovittu lisätietojen toimittamisesta. Komissio ottaa huomioon kaikki menettelyn kuluessa toimitetut tiedot ja huomautukset. Jos kuulemista ei pidetä, kuuden kuukauden määräaika alkaa kahden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona komissio lähetti kutsun kuulemiseen.

7.   Jos komissio 75 artiklan mukaisia tehtäviä suorittaessaan tai Euroopan tilintarkastustuomioistuin havaitsee sääntöjenvastaisuuksia, jotka ovat osoitus vakavasta puutteesta hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaassa toiminnassa, niihin perustuvalla rahoitusoikaisulla pienennetään rahastoista toimenpideohjelmalle osoitettua tukea.

Ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta, kun kyseessä on hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokasta toimintaa koskeva vakava puute, joka on ennen päivää, jona komissio tai Euroopan tilintarkastustuomioistuin on havainnut sen,

a)

tuotu esille komissiolle varainhoitoasetuksen 59 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimitetussa johdon vahvistuslausumassa, vuotuisessa tarkastuskertomuksessa tai tarkastuslausunnossa taikka tarkastusviranomaisen komissiolle toimittamissa muissa tarkastuskertomuksissa ja toteutetuissa asianmukaisissa toimenpiteissä, tai

b)

johtanut jäsenvaltion toteuttamiin tarkoituksenmukaisiin korjaaviin toimiin.

Hallinto- ja valvontajärjestelmien tehokkaan toiminnan vakavien puutteiden arvioinnin on perustuttava asiaankuuluvien johdon vahvistuslausumien, vuotuisten tarkastuskertomusten ja tarkastuslausuntojen toimittamisen ajankohtana sovellettavaan lainsäädäntöön.

Päättäessään rahoitusoikaisusta komissio

a)

noudattaa suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokkaan toiminnan vakavan puutteen luonteen ja vakavuuden sekä sen rahoitusvaikutukset unionin talousarvioon;

b)

kiinteämääräisen tai ekstrapoloidun oikaisun soveltamiseksi jättää ottamatta huomioon jäsenvaltion aiemmin havaitsemat sääntöjenvastaiset menot, joiden osalta tilitystä on mukautettu 139 artiklan 10 kohdan mukaisesti, ja menot, joiden laillisuuden ja asianmukaisuuden arviointi on meneillään 137 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

c)

ottaa huomioon jäsenvaltion menoihin soveltamat kiinteämääräiset tai ekstrapoloidut oikaisut sellaisten muiden vakavien puutteiden osalta, jotka jäsenvaltio on havainnut määrittäessään unionin talousarviolle koituvaa jäännösriskiä.

8.   Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahastokohtaisissa säännöissä voidaan vahvistaa lisää menettelyä koskevia sääntöjä 144 artiklan 8 kohdassa tarkoitetuille rahoitusoikaisuille.

146 artikla

Jäsenvaltioiden velvoitteet

Komission tekemä rahoitusoikaisu ei vaikuta jäsenvaltion velvoitteeseen periä varat takaisin tämän asetuksen 143 artiklan 2 kohdan mukaisesti eikä jäsenvaltion velvoitteeseen periä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki takaisin neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (39) 14 artiklan mukaisesti.

147 artikla

Takaisinmaksut

1.   Kaikki unionin talousarvioon takaisin maksettavat määrät on suoritettava varainhoitoasetuksen 73 artiklan mukaisesti laaditussa perintämääräyksessä vahvistettuun määräaikaan mennessä. Määräpäivä on määräyksen antamista seuraavan toisen kuukauden viimeinen päivä.

2.   Takaisinmaksun viivästyminen johtaa viivästyskorkoon, joka lasketaan määräpäivästä tosiasialliseen maksupäivään. Viivästyskorko on puolitoista prosenttiyksikköä korkeampi kuin korko, jota Euroopan keskuspankki soveltaa tärkeimpiin jälleenrahoitustoimiinsa sen kuukauden ensimmäisenä työpäivänä, johon määräpäivä osuu.

III   OSASTO

TOIMENPIDEOHJELMIEN OIKEASUHTEINEN VALVONTA

148 artikla

Toimenpideohjelmien oikeasuhteinen valvonta

1.   Kun toimen tukikelpoisten menojen kokonaismäärä on enintään 200 000 euroa EAKR:n ja koheesiorahaston osalta, 150 000 euroa ESR:n osalta tai 100 000 euroa Euroopan meri- ja kalatalousrahaston osalta, tarkastusviranomainen tai komissio tarkastaa toimen ainoastaan kerran ennen päätökseen saatetun toimen lopulliset kustannukset sisältävän tilivuoden tilityksen toimittamista. Muut toimet tarkastusviranomainen tai komissio tarkastaa ainoastaan kerran tilivuotta kohden ennen päätökseen saatetun toimen lopulliset kustannukset sisältävän tilivuoden tilityksen toimittamista. Tarkastusviranomainen tai komissio ei tarkasta tointa tiettynä vuonna, jos Euroopan tilintarkastustuomioistuin on jo suorittanut tarkastuksen kyseisenä vuonna, edellyttäen että tarkastusviranomainen tai komissio voi käyttää Euroopan tilintarkastustuomioistuimen näitä toimia koskevan tarkastustyön tuloksia omien tehtäviensä hoitamiseen.

2.   Kun toimenpideohjelmaa koskeva uusin tarkastuslausunto osoittaa, ettei merkittäviä puutteita ole, komissio voi sopia tarkastusviranomaisen kanssa seuraavassa 128 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa kokouksessa, että tarvittavan tarkastustyön määrää voidaan vähentää siten, että määrä on suhteessa todettuun riskiin. Tällaisissa tapauksissa komissio ei tee omia tarkastuksia paikan päällä, jollei ole näyttöä komissiolle tilivuonna, jonka osalta komissio on hyväksynyt tilit, ilmoitettuihin menoihin vaikuttavista hallinto- ja valvontajärjestelmän puutteista.

3.   Kun komissio toteaa voivansa luottaa tarkastusviranomaisen toimenpideohjelmaa koskevaan lausuntoon, se voi sopia tarkastusviranomaisen kanssa rajaavansa omat paikan päällä tehtävät tarkastuksensa tarkastusviranomaisen työn tarkastamiseen, jollei tarkastusviranomaisen työtä koskevista puutteista ole näyttöä tilivuodelta, jonka osalta komissio on hyväksynyt tilit.

4.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, tarkastusviranomainen ja komissio voivat tarkastaa toimia, jos riskinarvioinnissa tai Euroopan tilintarkastustuomioistuimen tarkastuksessa on todettu erityinen sääntöjenvastaisuuksien tai petosten riski, jos on näyttöä kyseisen toimenpideohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokkaan toiminnan vakavista puutteista, ja 140 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kaudella. Komissio voi tarkastaa tarkastusviranomaisen jäljitysketjun tai osallistua tarkastusviranomaisen paikan päällä tekemiin tarkastuksiin arvioidakseen tarkastusviranomaisen työtä, ja se voi tarkastaa toimia silloin, kun se on kansainvälisesti hyväksyttyjen tilintarkastusstandardien mukaisesti tarpeen, jotta varmistetaan, että tarkastusviranomainen toimii tehokkaasti.

VIIDES OSA

SÄÄDÖSVALLAN SIIRTÄMINEN SEKÄ TÄYTÄNTÖÖNPANO-, SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

I   LUKU

Säädösvallan siirtäminen ja täytäntöönpanosäännökset

149 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 21. joulukuuta 2013 alkaen 31 päivään joulukuuta 2020 saakka 5 artiklan 3 kohdassa, 12 artiklan toisessa kohdassa, 22 artiklan 7 kohdan neljännessä alakohdassa, 37 artiklan 13 kohdassa, 38 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa, 40 artiklan 4 kohdassa, 41 artiklan 3 kohdassa, 42 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 42 artiklan 6 kohdassa, 61 artiklan 2 kohdan toisessa, kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä alakohdassa, 63 artiklan 4 kohdassa, 64 artiklan 4 kohdassa, 68 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 101 artiklan neljännessä alakohdassa, 122 artiklan 2 kohdan viidennessä alakohdassa, 125 artiklan 8 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, 125 artiklan 9 kohdassa, 127 artiklan 7 ja 8 kohdassa sekä 144 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säännöksiä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 3 kohdassa, 12 artiklan toisessa kohdassa, 22 artiklan 7 kohdan neljännessä alakohdassa, 37 artiklan 13 kohdassa, 38 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa, 40 artiklan 4 kohdassa, 41 artiklan 3 kohdassa, 42 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 42 artiklan 6 kohdassa, 61 artiklan 2 kohdan toisessa, kolmannessa, neljännessä ja seitsemännessä alakohdassa, 63 artiklan 4 kohdassa, 64 artiklan 4 kohdassa, 68artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa, 101 artiklan neljännessä alakohdassa, 122 artiklan 2 kohdan viidennessä alakohdassa, 125 artiklan 8 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, 125 artiklan 9 kohdassa, 127 artiklan 7 ja 8 kohdassa sekä 144 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevien 5 artiklan 3 kohdan, 12 artiklan toisen kohdan, 22 artiklan 7 kohdan neljännen alakohdan, 37 artiklan 13 kohdan, 38 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan, 40 artiklan 4 kohdan, 41 artiklan 3 kohdan, 42 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, 42 artiklan 6 kohdan, 61 artiklan 2 kohdan toisen, kolmannen, neljännen ja seitsemännen alakohdan, 63 artiklan 4 kohdan, 64 artiklan 4 kohdan, 68artiklan 1 kohdan toisen alakohdan, 101 artiklan neljännen alakohdan, 122 artiklan 2 kohdan viidennen alakohdan, 125 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan, 125 artiklan 9 kohdan, 127 artiklan 7 ja 8 kohdan sekä 144 artiklan 6 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

150 artikla

Komiteamenettely

1.   Euroopan rakenne- ja investointirahastojen yhteensovittamisesta vastaava komitea avustaa komissiota tämän asetuksen, EAKR-asetuksen, Euroopan alueellista yhteistyötä koskevan asetuksen, ESR-asetuksen ja koheesiorahastoasetuksen soveltamisessa. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy 8 artiklan kolmannessa kohdassa, 22 artiklan 7 kohdan viidennessä alakohdassa, 38 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa, 38 artiklan 10 kohdassa, 39 artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa, 46 artiklan 3 kohdassa, 96 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa, 115 artiklan 4 kohdassa ja 125 artiklan 8 kohdassa tarkoitettuun täytäntöönpanovaltaan perustuvaa ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

II   LUKU

Siirtymä- ja loppusäännökset

151 artikla

Uudelleentarkastelu

Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tätä asetusta uudelleen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 177 artiklan mukaisesti.

152 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Tämä asetus ei vaikuta sellaisen tuen jatkamiseen tai muuttamiseen, mukaan lukien sen peruuttaminen kokonaan tai osittain, jonka komissio on hyväksynyt asetuksen (EY) N:o 1083/2006 tai muun, 31 päivänä joulukuuta 2013 kyseiseen tukeen sovellettavan lainsäädännön nojalla, jota siten sovelletaan kyseiseen tukeen tai toimiin niiden päättymiseen saakka. Tätä kohtaa sovellettaessa tuki kattaa toimenpideohjelmat ja suurhankkeet.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1083/2006 mukaisesti esitetyt tai hyväksytyt tukihakemukset pysyvät voimassa.

3.   Jos jäsenvaltio käyttää 123 artiklan 3 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, se voi toimittaa komissiolle pyynnön siitä, että asetuksen (EY) N:o 1083/2006 59 artiklan 1 kohdan b alakohdasta poiketen hallintoviranomainen suorittaa myös todentamisviranomaisen tehtävät asetuksen (EY) N:o 1083/2006 perusteella toteutettavissa vastaavissa toimenpideohjelmissa. Pyyntöön on liitettävä tarkastusviranomaisen arviointi. Jos komissio on tarkastusviranomaiselta ja omista tarkastuksistaan saatujen tietojen perusteella vakuuttunut siitä, että näiden toimenpideohjelmien hallinto- ja valvontajärjestelmät toimivat tehokkaasti ja ettei niiden toimintaa haittaa se, että hallintoviranomainen suorittaa todentamisviranomaisen tehtävät, se ilmoittaa jäsenvaltiolle kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, että se on hyväksynyt pyynnön.

153 artikla

Kumoaminen

1.   Kumotaan asetus (EY) N:o 1083/2006 1 päivästä tammikuuta 2014, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 152 artiklan säännösten soveltamista.

2.   Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XIV olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

154 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämän asetuksen 20–24 artiklaa, 29 artiklan 3 kohtaa, 38 artiklan 1 kohdan a alakohtaa sekä 58, 60, 76–92, 118, 120, 121 ja 129–147 artiklaa sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Tämän asetuksen 39 artiklan 2 kohdan seitsemännen alakohdan toista virkettä ja 76 artiklan viidettä kohtaa sovelletaan siitä päivästä, jona määrärahojen vapauttamista koskeva varainhoitoasetuksen muutos on tullut voimaan.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2013.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

R. ŠADŽIUS


(1)  EUVL C 191, 29.6.2012, s. 30, EUVL C 44, 15.2.2013, s. 76 ja EUVL C 271, 19.9.2013, s. 101.

(2)  EUVL C 225, 27.7.2012, s. 58 ja EUVL C 17, 19.1.2013, s. 56.

(3)  EUVL C 47, 17.2.2011, s. 1, EUVL C 13, 16.1.2013, s. 1 ja EUVL C 267, 17.9.2013, s. 1.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1304/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013, Euroopan sosiaalirahastosta ja asetuksen (EY) N:o 1081/2006 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 470).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 608).

(7)  Neuvoston asetus (EY) N:o 73/2009, annettu 19 päivänä tammikuuta 2009, yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta (EUVL L 30, 31.1.2009, s. 16).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1291/2013, annettu 11. päivänä joulukuuta 2013, tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmasta "Horisontti 2020" (2014–2020) ja päätöksen N:o 1982/2006/EY kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 104).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1301/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013, Euroopan aluekehitysrahastosta ja Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitetta koskevista erityissäännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1080/2006 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 289).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1300/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013, koheesiorahastosta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1084/2006 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 281).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1299/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013, Euroopan alueellinen yhteistyö -tavoitteen tukemista Euroopan aluekehitysrahastosta koskevista erityissäännöksistä (Katso tämän virallisen lehden sivu 259).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17. päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 487).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1059/2003, annettu 26 päivänä toukokuuta 2003, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) (EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1).

(14)  Komission asetus (EY) N:o 105/2007, annettu 1 päivänä helmikuuta 2007, jolla muutetaan yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1059/2003 (EUVL L 39, 10.2.2007, s. 1).

(15)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2. joulukuuta 2013, monivuotisesta rahoituskehyksestä (Katso tämän virallisen lehden sivu 884).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 1316/2013, annettu 11. päivänä joulukuuta 2013, Verkkojen Eurooppa -välineen perustamisesta sekä asetuksen (EU) N:o 913/2010 muuttamisesta ja asetusten (EY) N:o 680/2007 ja (EY) N:o 67/2010 kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 129).

(17)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1466/97, annettu 7 päivänä heinäkuuta 1997, julkisyhteisöjen rahoitusaseman valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta (EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1).

(18)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1083/2006, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan aluekehitysrahastoa, Euroopan sosiaalirahastoa ja koheesiorahastoa koskevista yleisistä säännöksistä sekä asetuksen (EY) N:o 1260/1999 kumoamisesta (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 25).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17. joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta (Katso tämän virallisen lehden sivu 549).

(21)  Neuvoston suositus, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2010, jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista suuntaviivoista (EUVL L 191, 23.7.2010, s. 28).

(22)  Neuvoston päätös 2010/707/EU, annettu 21 päivänä lokakuuta 2010, jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista (EUVL L 308, 24.11.2010, s. 46).

(23)  Komission asetus (EY) N:o 1998/2006, annettu 15 päivänä joulukuuta 2006, perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen (EUVL L 379, 28.12.2006, s. 5).

(24)  Komission asetus (EY) N:o 1535/2007, annettu 20 päivänä joulukuuta 2007, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen maataloustuotteiden tuotannon alalla (EUVL L 337, 21.12.2007, s. 35).

(25)  Komission asetus (EY) N:o 875/2007, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2007, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen kalastusalalla ja asetuksen (EY) N:o 1860/2004 muuttamisesta (EUVL L 193, 25.7.2007, s. 6).

(26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/18/EY, annettu 31 päivänä maaliskuuta 2004, julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta (EUVL L 134, 30.4.2004, s. 114).

(27)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1082/2006, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, eurooppalaisesta alueellisen yhteistyön yhtymästä (EAYY) (EUVL L 210, 31.7.2006, s. 19).

(28)  Komission suositus, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(29)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1176/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, makrotalouden epätasapainon ennalta ehkäisemisestä ja korjaamisesta (EUVL L 306, 23.11.2011, s. 25).

(30)  Neuvoston asetus (EU) N:o 407/2010, annettu 11 päivänä toukokuuta 2010, Euroopan rahoituksenvakautusmekanismin perustamisesta (EUVL L 118, 12.5.2010, s. 1).

(31)  Neuvoston asetus (EY) N:o 332/2002, annettu 18 päivänä helmikuuta 2002, järjestelystä keskipitkän ajan rahoitustuen myöntämiseksi jäsenvaltioiden maksutaseille (EYVL L 53, 23.2.2002, s. 1).

(32)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 472/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, rahoitusvakautensa osalta vakavissa vaikeuksissa olevien tai vakavien vaikeuksien uhasta kärsivien euroalueen jäsenvaltioiden talouden ja julkisen talouden valvonnan tiukentamisesta (EUVL L 140, 27.5.2013, s. 1).

(33)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1467/97, annettu 7 päivänä heinäkuuta 1997, liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä (EYVL L 209, 2.8.1997, s. 6).

(34)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(35)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(36)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/42/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2001, tiettyjen suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arvioinnista (EYVL L 197, 21.7.2001, s. 30).

(37)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2223/96, annettu 25 päivänä kesäkuuta 1996, Euroopan kansantalouden tilinpito- ja aluetilinpitojärjestelmästä yhteisössä (EYVL L 310, 30.11.1996, s. 1).

(38)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1198/2006, annettu 27 päivänä heinäkuuta 2006, Euroopan kalatalousrahastosta (EUVL L 223, 15.8.2006, s. 1).

(39)  Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 93, 27.3.1999, s. 1).


LIITE I

YHTEINEN STRATEGIAKEHYS

1.   JOHDANTO

Jotta voidaan edistää unionin sopusointuista, tasapainoista ja kestävää kehitystä ja jotta ERI-rahastoilla voidaan edistää mahdollisimman tehokkaasti älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän strategian sekä eri rahastojen muun muassa taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen liittyvien erityistehtävien toteuttamista, on tarpeen varmistaa, että älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Unionin strategian yhteydessä tehtyjä toimintapoliittisia sitoumuksia tuetaan ERI-rahastojen ja muiden unionin välineiden kautta tehtävillä investoinneilla. Yhteisessä strategiakehyksessä on sen vuoksi 10 artiklan ja rahastokohtaisissa asetuksissa määriteltyjen prioriteettien ja tavoitteiden mukaisesti vahvistettava toimintaa ohjaavia periaatteita, jotta kehittämisessä voidaan soveltaa yhdennettyä lähestymistapaa käyttäen ERI-rahastoja muiden unionin välineiden ja politiikkojen kanssa koordinoidulla tavalla älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Unionin strategian toimintapoliittisten ja yleistavoitteiden sekä tapauksen mukaan lippulaivahankkeiden mukaisesti samalla, kun otetaan huomioon keskeiset alueelliset haasteet ja kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimintaympäristöjen erityispiirteet.

2.   ERI-RAHASTOJEN ÄLYKKÄÄSEEN, KESTÄVÄÄN JA OSALLISTAVAAN KASVUUN TÄHTÄÄVÄÄ UNIONIN STRATEGIAA EDISTÄVÄ VAIKUTUS SEKÄ JOHDONMUKAISUUS UNIONIN TALOUDEN OHJAUKSEN JA HALLINNAN KANSSA

1.

Tämän asetuksen 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa ssa määritellään 11 temaattista tavoitetta, jotka vastaavat ERI-rahastoista tuettavia älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Unionin-strategian prioriteetteja ja joiden tarkoituksena on edistää älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun tehokasta kohdentamista kumppanuussopimuksissa ja ohjelmissa.

2.

Tämän asetuksen 9 artiklan ensimmäisessä kohdassa esitettyjen temaattisten tavoitteiden mukaisesti jäsenvaltioiden on kasvun ja työllisyyden parantamisen edellyttämän kriittisen massan varmistamiseksi kohdennettava tuki tämän asetuksen 18 artiklan ja temaattista keskittämistä koskevien rahastokohtaisten sääntöjen mukaisesti ja varmistettava varainkäytön vaikuttavuus. Jäsenvaltioiden on kiinnitettävä erityistä huomiota etusijan antamiseen kasvua edistäville menoille, joihin kuuluvat koulutukseen, tutkimukseen, innovointiin ja energiatehokkuuteen liittyvät menot sekä menot, joilla helpotetaan pk-yritysten rahoituksen saantia ja varmistetaan ekologinen kestävyys, luonnonvarojen hoito ja ilmastotoimet sekä uudistetaan julkishallintoa. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon myös työvoimapalvelujen ja aktiivisen työvoimapolitiikan kattavuuden ja tehokkuuden ylläpitäminen tai vahvistaminen siten, että torjutaan työttömyyttä ja erityisesti nuorisotyöttömyyttä sekä puututaan kriisin sosiaalisiin seurauksiin ja edistetään sosiaalista osallisuutta.

3.

Varmistaakseen johdonmukaisuuden eurooppalaisen ohjausjakson yhteydessä määriteltyjen prioriteettien kanssa jäsenvaltioiden on kumppanuussopimuksia valmistellessaan tehtäviensä ja velvoitteidensa mukaisesti suunniteltava ERI-rahastojen käyttö ottaen huomioon tapauksen mukaan kansalliset uudistusohjelmat, viimeisimmät asiaankuuluvat maakohtaiset suositukset ja asiaankuuluvat suositukset, jotka neuvosto on antanut Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 121 artiklan 2 kohdan ja 148 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Jäsenvaltioiden on tarpeen mukaan otettava huomioon myös asiaankuuluvat neuvoston suositukset, jotka perustuvat vakaus- ja kasvusopimukseen ja talouden sopeutusohjelmiin.

4.

Jotta löydetään tavat, joilla ERI-rahastot voivat tehokkaimmin vaikuttaa älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun tähtäävän Unionin strategian toteuttamiseen, ja otetaan huomioon perussopimuksissa määritetyt tavoitteet, kuten taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen yhteenkuuluvuus, jäsenvaltioiden on valittava temaattiset tavoitteet ERI-rahastojen suunniteltua käyttöä varten kulloistenkin kansallisten, alueellisten ja paikallisten toimintaympäristöjen mukaan.

3.   ERI-RAHASTOJEN KÄYTETTÖÖN SOVELLETTAVAT YHDENNETTY LÄHESTYMISTAPA JA JÄRJESTELYT

3.1   Johdanto

1.

Kumppanuussopimuksessa on 15 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti vahvistettava aluekehitystä koskeva yhdennetty lähestymistapa. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että temaattisten tavoitteiden ja investointien sekä unionin prioriteettien valinnassa otetaan yhdennetysti huomioon kehitystarpeet ja alueelliset haasteet 6.4 kohdassa tarkoitetun analyysin mukaisesti. Jäsenvaltioiden on pyrittävä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti mahdollisuuksia, jotta varmistetaan ERI-rahastojen varojen käyttö koordinoidulla ja yhdennetyllä tavalla.

2.

Jäsenvaltioiden ja tarvittaessa 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti myös alueiden on varmistettava, että ERI-rahastoista tuetut toimet täydentävät toisiaan ja että ne pannaan täytäntöön koordinoidusti synergioiden luomiseksi, jotta vähennetään hallintoelinten ja tuensaajien hallinnollisia kustannuksia ja hallinnollista taakkaa 4, 15 ja 27 artiklan mukaisesti.

3.2   Koordinointi ja täydentävyys

1.

Jäsenvaltioiden ja ERI-rahastojen täytäntöönpanosta vastuussa olevien hallintoviranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä kumppanuussopimuksen ja ohjelmien valmistelussa, täytäntöönpanossa, seurannassa ja arvioinnissa. Niiden on erityisesti varmistettava, että toteutetaan seuraavat toimenpiteet:

a)

määritetään toiminta-alat, joilla ERI-rahastot voidaan yhdistää toisiaan täydentävästi tässä asetuksessa säädettyjen temaattisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)

varmistetaan 4 artiklan 6 kohdan mukaisesti, että on luotu järjestelyt ERI-rahastojen tehokasta koordinointia varten, jotta lisätään rahastojen vaikutuksia ja tehokkuutta tarvittaessa käyttäen myös useista rahastoista rahoitettavia ohjelmia;

c)

edistetään muista ERI-rahastoista vastuussa olevien hallintoviranomaisten ja asianomaisten ministeriöiden osallistumista tukijärjestelmien kehittämiseen koordinoinnin ja synergioiden varmistamiseksi ja päällekkäisyyksien ehkäisemiseksi;

d)

perustetaan tarvittaessa yhteisiä seurantakomiteoita ERI-rahastojen täytäntöönpano-ohjelmia varten ja kehitetään muita yhteisiä hallinto- ja valvontajärjestelyjä, joilla helpotetaan ERI-rahastojen täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten välistä koordinointia;

e)

hyödynnetään hakijoiden ja tuensaajien avuksi tarkoitettuja sähköisen hallinnoinnin ratkaisuja ja mahdollisimman laajasti myös keskitettyjä asiointipisteitä, joissa muun muassa annetaan neuvoja kustakin ERI-rahastosta saatavasta tuesta;

f)

perustetaan mekanismeja, joilla koordinoidaan EAKR:stä ja ESR:stä tuettuja yhteistyötoimia Investoinnit kasvuun ja työpaikkoihin -tavoitteen ohjelmien tukemien investointien kanssa;

g)

edistetään ERI-rahastojen yhteisiä toimintatapoja annettaessa ohjeita toiminnan kehittämisestä, ehdotuspyynnöistä ja valintamenettelyistä tai muista mekanismeista, joilla helpotetaan rahastojen varojen saantia yhdennettyihin hankkeisiin;

h)

rohkaistaan yhteistyötä eri ERI-rahastojen hallintoviranomaisten välillä seurannassa, arvioinnissa, hallinnoinnissa, valvonnassa ja tarkastuksessa.

3.3   Yhdennettyjen lähestymistapojen edistäminen

1.

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa yhdistettävä ERI-rahastot paikallisella, alueellisella tai kansallisella tasolla yhdennetyiksi kokonaisuuksiksi, jotka on räätälöity vastaamaan erityisiin alueellisiin haasteisiin kumppanuussopimuksissa ja ohjelmissa asetettujen tavoitteiden edistämiseksi. Tässä voidaan hyödyntää yhdennettyjä alueellisia investointeja, yhdennettyjä toimintoja, yhteisiä toimintasuunnitelmia ja yhteisölähtöistä paikallista kehittämistä.

2.

Jotta temaattisten tavoitteiden käyttö olisi yhdennettyä, ESR:stä, EAKR:stä ja koheesiorahastosta tuettujen eri toimintalinjojen tai toimenpideohjelmien antama rahoitus voidaan tämän asetuksen 36 artiklan mukaisesti yhdistää yhdennetyksi alueelliseksi investoinniksi. Yhdennetyn alueellisen investoinnin puitteissa toteutettuja toimia voidaan täydentää maaseuturahaston tai Euroopan meri- ja kalatalousrahaston kustakin ohjelmasta myöntämällä rahoitustuella.

3.

Temaattisesti johdonmukaisten yhdennettyjen lähestymistapojen vaikutusten ja tehokkuuden lisäämiseksi toimintalinja voi rahastokohtaisten sääntöjen asiaankuuluvien säännösten mukaisesti koskea useampaa kuin yhtä alueluokkaa, ja siinä voidaan yhdistää yksi tai useampi täydentävä investointiprioriteetti EAKR:stä, koheesiorahastosta ja ESR:stä yhden temaattisen tavoitteen alaisuuteen sekä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa yhdistää eri temaattisista tavoitteista yksi tai useampia täydentäviä investointiprioriteetteja, jotta niillä edistettäisiin mahdollisimman tehokkaasti kyseistä toimintalinjaa.

4.

Jäsenvaltioiden on institutionaalisten ja oikeudellisten puitteidensa sekä 32 artiklan mukaisesti edistettävä paikallisten ja aluetasoa pienempiä yksiköitä koskevien lähestymistapojen kehittämistä. Yhteisölähtöinen paikallinen kehittäminen pannaan täytäntöön strategisen lähestymistavan mukaisesti sen varmistamiseksi, että paikallisten tarpeiden alhaalta ylöspäin suuntautuvassa määrittelyssä otetaan huomioon korkeamman tason prioriteetit. Jäsenvaltioiden on tämän vuoksi määritettävä lähestymistapa yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen maaseuturahastosta ja tapauksen mukaan EAKR:stä, ESR:stä tai Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja niiden on mainittava kumppanuussopimuksissa tällä tavoin selvitettävät tärkeimmät haasteet, yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen päätavoitteet ja prioriteetit, katettavat aluetyypit, paikallisille toimintaryhmille annettava erityinen rooli strategioiden toteuttamisessa sekä maaseuturahaston ja tapauksen mukaan EAKR:n, ESR:n tai Euroopan meri- ja kalatalousrahaston suunniteltu rooli yhteisölähtöisen paikallisen kehittämisen strategioiden täytäntöönpanossa erityyppisillä alueilla, kuten maaseudulla, kaupungeissa ja rannikkoalueilla, sekä vastaavat koordinointimekanismit.

4.   ERI-RAHASTOJEN KOORDINOINTI JA SYNERGIAT UNIONIN MUIDEN POLITIIKKOJEN JA VÄLINEIDEN KANSSA

Tämän jakson mukaista jäsenvaltioiden toteuttamaa koordinointia sovelletaan, jos jäsenvaltio aikoo käyttää ERI-rahastojen ja unionin muiden välineiden tukea asiaankuuluvalla politiikan alalla. Tässä jaksossa esitetyt unionin ohjelmat eivät muodosta tyhjentävää luetteloa.

4.1   Johdanto

1.

Jäsenvaltiot ja komissio ottavat kukin oman vastuualueensa mukaisesti huomioon unionin politiikkojen vaikutuksen kansallisella ja alueellisella tasolla ja niiden vaikutuksen sosiaaliseen, taloudelliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen edistääkseen synergioita ja tehokasta koordinointia sekä kartoittaakseen ja edistääkseen tarkoituksenmukaisimpia tapoja käyttää unionin rahastoja paikallisten, alueellisten ja kansallisten investointien tukemiseen. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava unionin politiikkojen ja välineiden sekä kansallisten, alueellisten ja paikallisten tukitoimien keskinäinen täydentävyys.

2.

Jäsenvaltiot ja komissio varmistavat kukin oman vastuualueensa mukaisesti unionin ja jäsenvaltioiden tason koordinoinnin ERI-rahastojen sekä unionin muiden politiikkojen ja välineiden välillä4 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Niiden on toteutettava tarvittavia toimenpiteitä varmistaakseen ohjelmatyö- ja toteuttamisvaiheissa ERI-rahastoista tuettujen toimien johdonmukaisuuden unionin muiden politiikkojen tavoitteiden kanssa. Tätä varten niiden on pyrittävä ottamaan huomioon seuraavat seikat:

a)

vahvistetaan unionin eri välineiden keskinäistä täydentävyyttä ja synergioita unionin tasolla, kansallisesti ja alueellisesti sekä suunnittelu- että toteutusvaiheessa;

b)

optimoidaan nykyiset rakenteet ja otetaan tarvittaessa käyttöön uusia rakenteita, joilla helpotetaan prioriteettien strategista määrittämistä eri välineitä ja -rakenteita varten unionin tason ja kansallista koordinointia silmällä pitäen, vältetään päällekkäistä työtä ja määritellään alueet, joilla tarvitaan lisää taloudellista tukea;

c)

hyödynnetään mahdollisuutta yhdistää eri välineiden kautta saatava tuki yksittäisille toimille ja toimitaan tiiviissä yhteistyössä unionin ja kansallisen tason täytäntöönpanosta vastaavien tahojen kanssa yhtenäisten ja tarkoituksenmukaisten rahoitusmahdollisuuksien tarjoamiseksi tuensaajille.

4.2   Koordinointi yhteisen maatalouspolitiikan ja yhteisen kalastuspolitiikan kanssa

1.

Maaseuturahasto on olennainen osa yhteistä maatalouspolitiikkaa, ja se täydentää Euroopan maatalouden tukirahaston mukaisia toimenpiteitä, joilla tarjotaan suoraa tukea maanviljelijöille ja tuetaan markkinatoimenpiteitä. Jäsenvaltioiden on tämän vuoksi hallinnoitava näitä tukitoimia yhdessä synergian ja unionin tuen lisäarvon maksimoimiseksi.

2.

Euroopan meri- ja kalatalousrahaston tavoitteena on saavuttaa uudistetun yhteisen kalastuspolitiikan ja yhdennetyn meripolitiikan tavoitteet. Jäsenvaltioiden on sen vuoksi hyödynnettävä Euroopan meri- ja kalatalousrahastoa tiedonkeruun ja valvonnan tehostamispyrkimysten tukemiseksi ja varmistettava, että pyritään saamaan aikaan synergioita muun muassa seuraavien yhdennetyn meripolitiikan painopisteiden tueksi: merten tuntemus, merten aluesuunnittelu, rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito, yhdennetty merivalvonta, meriympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojelu sekä ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin sopeutuminen rannikkoalueilla.

4.3   Horisontti 2020 -ohjelma ja muut keskitetysti hallinnoidut unionin ohjelmat tutkimuksen ja innovoinnin aloilla

1.

Jäsenvaltioiden ja komission on huomiotava asianmukaisesti ERI-rahastojen ja Horisontti 2020 -ohjelman, yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) ja muiden asianmukaisten keskitetysti hallinnoitujen unionin rahoitusohjelmien välinen koordinointi, synergiat ja täydentävyys Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1287/2013 (1) mukaisesti ja määriteltävä myös toiminta-alojen selkeä jako niiden välillä.

2.

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava kansallisia ja/tai alueellisia 'älykkään erikoistumisen' strategioita kansallisen uudistusohjelman mukaisesti. Tällaiset strategiat voivat olla 'älykkään erikoistumisen' kansallisten tai alueellisten tutkimuksen ja innovoinnin strategisten toimintapoliittisten kehysten muodossa tai sisältyä niihin. Älykkään erikoistumisen strategioiden laatimiseen osallistuu yrittäjyyttä edistävässä prosessissa kansallisia tai alueellisia hallintoviranomaisia ja sidosryhmiä, kuten yliopistoja ja muita korkea-asteen oppilaitoksia, yrityksiä ja työmarkkinaosapuolia. Niiden viranomaisten, joita Horisontti 2020 -ohjelma suoraan koskee, on oltava tiiviisti mukana tässä prosessissa. Älykkään suunnittelun strategioihin kuuluvat seuraavat:

a)

Kehitetään alkuvaiheen toimia tutkimuksen ja innovoinnin toimijoiden valmistelemiseksi Horisontti 2020 -hankkeisiin osallistumiseen ("huippuosaamisen portaikko") parantamalla valmiuksia. Vahvistetaan viestintää ja yhteistyötä Horisontti 2020 -ohjelman kansallisten yhteyspisteiden ja ERI-rahastojen hallintoviranomaisten välillä.

b)

Mahdollistetaan loppuvaiheen toimilla Horisontti 2020 -ohjelmasta ja sitä edeltävistä ohjelmista saatujen tutkimus- ja innovointitulosten hyödyntäminen ja levittäminen markkinoilla, ja painotetaan erityisesti innovaatioille suotuisan toimintaympäristön luomiseen yrityksille ja toimialalle, myös pk-yrityksille, asiaa koskevassa älykkään erikoistumisen strategiassa alueille määritettyjen painopisteiden mukaisesti.

3.

Jäsenvaltioiden on kannustettava hyödyntämään tämän asetuksen säännöksiä, jotka mahdollistavat ERI-rahastojen yhdistämisen Horisontti 2020 -ohjelman mukaisten määrärahojen kanssa 2 kohdassa tarkoitettujen strategioiden osien toteuttamiseen tarkoitetuissa ohjelmissa. Kansallisille ja alueellisille viranomaisille annetaan yhteistä tukea kyseisten strategioiden suunnitteluun ja täytäntöönpanoon, Euroopan edun mukaisia tutkimuksen ja innovoinnin rakenteita koskevien yhteisten rahoitusmahdollisuuksien löytämiseen, kansainvälisen yhteistyön edistämiseen, metodologisen tuen saamiseen vertaisarviointien avulla, hyvien käytäntöjen vaihtoon ja ammatilliseen koulutukseen eri alueilla.

4.

Jäsenvaltioiden ja tarvittaessa 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti myös alueiden on tarkasteltava seuraavia lisätoimenpiteitä, joiden tavoitteena on auttaa hyödyntämään niiden huippuosaamista tutkimuksessa ja innovoinnissa siten, että täydennetään Horisontti 2020 -ohjelmaa ja luodaan synergioita sen kanssa etenkin osarahoituksen kautta. Näihin toimenpiteisiin sisältyy seuraavaa:

a)

yhdistetään tutkimuksen huippuosaamiskeskukset sekä vähemmän kehittyneet alueet ja tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin alalla suorituskyvyltään heikommat jäsenvaltiot ja alueet, jotta voidaan luoda uusia tai parantaa nykyisiä huippuosaamiskeskuksia vähemmän kehittyneillä alueilla sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin alalla suorituskyvyltään heikommissa jäsenvaltioissa tai alueilla;

b)

luodaan yhteyksiä vähemmän kehittyneillä alueilla sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin alalla suorituskyvyltään heikommissa jäsenvaltioissa ja alueilla sijaitsevien innovatiivisten klustereiden ja tunnustettujen innovatiivisten huippuosaamisklustereiden välillä;

c)

perustetaan Euroopan tutkimusalueen "oppituoleja" tunnustettujen tiedemiesten houkuttelemiseksi erityisesti vähemmän kehittyneille alueille sekä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin alalla suorituskyvyltään heikompiin jäsenvaltioihin ja alueille;

d)

tuetaan sellaisten tutkijoiden ja innovaattoreiden, jotka eivät ole riittävästi mukana eurooppalaisessa tutkimusalueessa (ERA), tai vähemmän kehittyneiltä alueilta tai tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja innovoinnin alalla suorituskyvyltään heikommista jäsenvaltioista tai alueilta peräisin olevien tutkijoiden ja innovaattoreiden pääsyä kansainvälisiin verkostoihin;

e)

edistetään tarvittaessa eurooppalaisia innovaatiokumppanuuksia;

f)

valmistellaan kansallisten laitosten ja huippuosaamisklustereiden osallistumista Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) osaamis- ja innovointiyhteisöihin; ja

g)

isännöidään korkealaatuisia kansainvälisten tutkijoiden liikkuvuusohjelmia, jotka saavat osarahoitusta Marie Sklodowska-Curie -toimista.

Jäsenvaltioiden on pyrittävä tarvittaessa ja 70 artiklan mukaisesti hyödyntämään ohjelma-alueen ulkopuolisten toimien tukemisessa sovellettavaa joustavuutta, jolloin tarvitaan riittävästi investointeja kriittisen massan saavuttamiseksi, jotta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet voidaan toteuttaa mahdollisimman tehokkaasti.

4.4   Uusien osallistujien varauksen (NER 300) mukaisten demonstrointihankkeiden rahoitus (2)

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ERI-rahastoista myönnettävää rahoitusta koordinoidaan NER 300 -ohjelmasta myönnettävän tuen kanssa. Kyseinen ohjelma käyttää päästökauppajärjestelmän uusien osallistujien varaukseen varattujen 300 miljoonan päästöoikeuden huutokauppaamisesta saatuja tuloja.

4.5   Ympäristö- ja ilmastotoimien ohjelma (Life) (3) ja ympäristösäännöstö

1.

Jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät hyödyntämään synergioita sellaisten unionin politiikan rahoitus- ja muiden välineiden kanssa, jotka keskittyvät ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja siihen sopeutumiseen, ympäristönsuojeluun ja resurssitehokkuuteen, keskittymällä 8 artiklan mukaisesti temaattisesti aiempaa enemmän kestävän kehityksen periaatteen soveltamiseen ja sitä korostaviin ohjelmiin.

2.

Jäsenvaltioiden on edistettävä täydentävyyttä ja koordinointia Life-ohjelman kanssa ja tarvittaessa ja 4 artiklan mukaisesti varmistettava tällainen täydentävyys ja koordinointi, erityisesti yhdennetyillä hankkeilla, jotka koskevat luontoa, biologista monimuotoisuutta, vettä, jätteitä, ilmaa sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä ja siihen sopeutumista. Tällainen koordinointi on toteutettava toimenpiteillä, joilla esimerkiksi edistetään ERI-rahastojen kautta sellaisten toimien rahoitusta, joilla täydennetään Life-ohjelman mukaisia yhdennettyjä hankkeita, sekä edistämällä Life-ohjelmassa hyväksyttyjen ratkaisujen, menetelmien ja lähestymistapojen käyttöä, kuten investoinnit ympäristöystävälliseen infrastruktuuriin, energiatehokkuus, ekoinnovointi, ekosysteemeihin perustuvat ratkaisut ja näihin liittyvien innovatiivisten tekniikoiden käyttöönotto.

3.

Alakohtaisia suunnitelmia, ohjelmia tai strategioita (mukaan lukien toimintajärjestystä koskevat puitteet, vesipiirin hoitosuunnitelma, jätehuoltosuunnitelma, ilmastonmuutoksen hillitsemissuunnitelma tai ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva strategia) voidaan käyttää koordinointipuitteina, jos kyseisiä aloja on tarkoitus tukea.

4.6   Erasmus+ (4)

1.

Jäsenvaltioiden on pyrittävä käyttämään ERI-rahastoja Erasmus+ -ohjelman puitteissa menestyksekkäästi kehitettyjen ja testattujen välineiden ja menetelmien yhdenmukaistamiseksi, jotta ihmisiin tehtävien investointien sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset olisivat mahdollisimman suuret ja jotta annettaisiin sysäys muun muassa nuorisoaloitteille ja kansalaistoimille.

2.

Jäsenvaltioiden on 4 artiklan mukaisesti edistettävä tehokasta koordinointia ERI-rahastojen ja Erasmus+ -ohjelman välillä kansallisella tasolla tekemällä selvä ero tuettujen investointityyppien ja tuettujen kohderyhmien välillä ja myös varmistettava tällainen koordinointi. Jäsenvaltioiden on pyrittävä täydentävyyteen liikkuvuustoimien rahoituksessa.