Help Print this page 

Document 32013H0179

Title and reference
2013/179/EU: Komission suositus, annettu 9 päivänä huhtikuuta 2013 , yhteisten menetelmien käyttämisestä tuotteiden ja organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseen ja siitä tiedottamiseen ETA:n kannalta merkityksellinen teksti
  • In force
OJ L 124, 4.5.2013, p. 1–210 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)

ELI: http://data.europa.eu/eli/reco/2013/179/oj
Multilingual display
Text

4.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 124/1


KOMISSION SUOSITUS,

annettu 9 päivänä huhtikuuta 2013,

yhteisten menetelmien käyttämisestä tuotteiden ja organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseen ja siitä tiedottamiseen

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2013/179/EU)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 191 ja 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Luotettavat ja paikkansa pitävät mittaukset ja tiedot tuotteiden ja organisaatioiden ympäristötehokkuudesta ovat monille toimijoille olennainen tekijä ympäristöön liittyvässä päätöksenteossa.

(2)

Tällä hetkellä ympäristötehokkuuden arvioimiseen ja siitä tiedottamiseen sovelletaan useita eri menetelmiä ja aloitteita, mikä aiheuttaa hämmennystä ja vähentää luottamusta ympäristötehokkuutta koskeviin tietoihin. Se saattaa myös aiheuttaa lisäkustannuksia yrityksille, jos niiden on viranomaisten, liikekumppanien, yksityisten aloitteiden ja sijoittajien erilaisten vaatimusten vuoksi mitattava tuotteen tai organisaation ympäristötehokkuutta useilla eri menetelmillä. Tällaiset kustannukset vaikeuttavat ympäristöä säästävien tuotteiden rajatylittävää kauppaa. Vaarana on, että nämä ympäristöä säästävien tuotteiden markkinoiden ongelmat syvenevät (1).

(3)

Komission tiedonannossa neuvostolle ja Euroopan parlamentille Yhdennetty tuotepolitiikka - Elinkaariajattelu politiikan perustana  (2) todetaan, että on tärkeää käsitellä tuotteen koko elinkaaren ympäristövaikutuksia yhtenäisellä tavalla.

(4)

Neuvosto kehotti 20 päivänä joulukuuta 2010 antamissaan päätelmissä ”Kestävä materiaalihallinta sekä kestävä tuotanto ja kulutus (3) komissiota kehittämään tuotteiden koko niiden elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten määrällistä arviointia koskevat yhteiset menetelmät tuotteiden arvioinnin ja merkitsemisen tukemiseksi.

(5)

Komissio on antanut Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle tiedonannon Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta. 50 ehdotusta työskentelyn, yrittäjyyden ja kaupankäynnin parantamiseksi  (4). Kyseisessä tiedonannossa todetaan, että tarkoituksena on selvittää mahdollisuudet laatia yhteinen eurooppalainen menetelmä tuotteiden arviointia ja merkintöjä sekä tuotteiden ympäristövaikutusten, myös hiilipäästöjen, arviointia varten. Tällaisen aloitteen tarve ilmaistiin myös kahdessa sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa (5).

(6)

Tiedonannossa Euroopan kuluttaja-asioiden toimintaohjelma - edistetään luottamusta ja kasvua korostetaan, että kuluttajilla on oikeus tietää, millaisia ympäristövaikutuksia niillä tuotteilla on, joita he aikovat ostaa, niiden koko elinkaaren aikana ja että kuluttajia olisi tuettava, jotta he pystyvät löytämään tosiasiallisesti kestävät vaihtoehdot helposti. Tiedonannossa todetaan, että komissio kehittää yhdenmukaistettuja menetelmiä, joilla voidaan arvioida tuotteiden ja yritysten koko elinkaaren ympäristövaikutusten tasoa ja joita voidaan käyttää perustana luotettavan tiedon tarjoamiseksi kuluttajille.

(7)

Tiedonannossa Vahvempi eurooppalainen teollisuus talouden kasvua ja elpymistä vartenTeollisuuspolitiikkaa koskevan tiedonannon päivitys  (6) komissio tarkastelee mahdollisia keinoja sisällyttää ympäristöä säästävät tuotteet ja palvelut, mukaan luettuna ympäristöjalanjälki, sisämarkkinoihin.

(8)

Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle osoitetussa tiedonannossaan Resurssitehokkaan Euroopan etenemissuunnitelma  (7) Euroopan komissio sitoutuu laatimaan yhteisen metodologisen lähestymistavan, jonka avulla jäsenvaltiot ja yksityinen sektori voisivat arvioida, esitellä ja vertailla tuotteiden, palveluiden ja yritysten ympäristötehokkuutta laaja-alaisen koko elinkaarta koskevan ympäristövaikutusten arvioinnin perusteella (ns. ympäristöjalanjälki).

(9)

Samassa asiakirjassa jäsenvaltioita kehotettiin ottamaan käyttöön kannustimia, joilla saataisiin useimmat yritykset mittaamaan, vertailemaan ja parantamaan resurssitehokkuuttaan systemaattisesti.

(10)

Näihin poliittisiin tarpeisiin vastatakseen komissio kehitti saatavilla olevien yleisesti tunnustettujen menetelmien perusteella tuotteen ympäristöjalanjälkeä (Product Environmental Footprint, PEF) ja organisaation ympäristöjalanjälkeä (Organisation Environmental Footprint, OEF) koskevat menetelmät. Tiedonannossa Sisämarkkinoiden luominen vihreille tuotteille hahmotellaan puitteet näiden menetelmien kehittämiseksi edelleen ja hiomiseksi yhdessä laajan sidosryhmäjoukon (mukaan lukien teollisuus ja erityisesti pk-yritykset) kanssa testaamalla niitä. Testauksen yhteydessä tutkitaan myös mahdollisia ratkaisuja käytännön ongelmiin, jotka liittyvät muun muassa elinkaaritietojen saatavuuteen ja laatuun sekä todentamismenetelmien kustannustehokkuuteen.

(11)

Aloitteen perimmäisenä tavoitteena on korjata sisämarkkinoiden pirstoutuminen, joka johtuu siitä, että saatavilla on useita erilaisia ympäristötehokkuuden mittausmenetelmiä. Komissio katsoo, että menetelmien soveltamisen tekeminen pakolliseksi edellyttää niiden lisäkehittämistä, jotta voidaan minimoida hallinnollinen rasite. Koska uuden menetelmän käyttöönotosta voidaan aina odottaa aiheutuvan alkuvaiheen kustannuksia, komissio suosittaa, että yritykset, jotka päättävät soveltaa tällaisia menetelmiä vapaaehtoiselta pohjalta, arvioisivat ensin huolellisesti, mitä seurauksia tästä päätöksestä aiheutuu niiden kilpailukyvylle, ja että myös jäsenvaltiot, jotka käyttävät tällaisia menetelmiä, arvioisivat, mitä kustannuksia ja hyötyjä niistä aiheutuu pk-yrityksille.

(12)

Komissio valmistelee parhaillaan räätälöityjä lähestymistapoja toimialoja ja tuoteluokkia varten ympäristöjalanjälkeä koskeville menetelmille asetettujen vaatimusten mukaisesti ja ottaa tässä yhteydessä huomioon monimutkaisten tuotteiden erityispiirteet, toimitusketjun joustavuuden ja markkinoiden dynamiikan.

(13)

Menetelmien ja merkintöjen suuren määrän odotetaan vähenevän sekä ympäristötehokkuutta koskevan tiedon tarjoajien että käyttäjien eduksi, kun jäsenvaltiot, yritykset ja yhdistykset sekä ympäristötehokkuuden mittaamista tai siitä tiedottamista koskevista ohjelmista vastaavat tahot ja rahoitusyhteisö käyttävät suositettuja ympäristöjalanjälkeä koskevia menetelmiä. Asian selventämiseksi tämän suosituksen liitteessä I on lueteltu menetelmän mahdolliset soveltamisalat.

(14)

Komissio toteaa, että vaikka tämän aloitteen painopisteenä ovat ympäristövaikutukset, maailmanlaajuisessa asiayhteydessä ovat entistä tärkeämpiä myös muut suoritusindikaattorit, kuten sosioekonomiset vaikutukset ja työmarkkinanäkökohdat, ja että myös niihin liittyy vaikutuksia. Komissio seuraa tarkasti tätä ja muihin kansainvälisiin menetelmiin (kuten Global Reporting Initiative ja Sustainability Reporting Guidance) liittyvää kehitystä.

(15)

Useimmilla pk-yrityksillä ei ole asiantuntemusta eikä resursseja täyttää elinkaaren ympäristötehokkuutta koskeville tiedoille asetettuja vaatimuksia. Siksi pk-yritysten olisi saatava tukea jäsenvaltioilta ja toimialajärjestöiltä.

(16)

Pilottivaiheen täydennyksenä Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden tasolla kehitetään tukivälineitä (kuten elinkaariarviointeja koskevien tietokantojen laatuperusteet, tiedonhallintajärjestelmät, tieteellinen sovittelu, sääntöjennoudattamis- ja todentamisjärjestelmät sekä koordinointiviranomaiset), jotka auttavat saavuttamaan toimenpidetavoitteet. Maailmanlaajuisia markkinoita silmällä pitäen komissio tiedottaa näistä vapaaehtoisista aloitteista säännöllisin väliajoin kansainvälisille organisaatioille,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1.   TARKOITUS JA SOVELTAMISALA

1.1.

Tällä suosituksella edistetään ympäristöjalanjälkeä koskevien menetelmien käyttöä toimintapolitiikoissa ja ohjelmissa, jotka liittyvät tuotteiden ja organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseen ja siitä tiedottamiseen.

1.2.

Tämä suositus on osoitettu jäsenvaltioille sekä yksityisille ja julkisille organisaatioille, jotka mittaavat tai aikovat mitata tuotteidensa, palvelujensa tai organisaationsa elinkaaren ympäristötehokkuutta ja/tai tarjoavat tai aikovat tarjota elinkaaren ympäristötehokkuutta koskevaa tietoa jollekin yksityiselle, julkiselle tai kansalaisyhteiskunnan sidosryhmälle sisämarkkinoilla.

1.3.

Tämä suositus ei vaikuta niiden sitovien EU:n säädösten täytäntöönpanoon, joissa säädetään erityisestä menetelmästä tuotteiden elinkaaren ympäristötehokkuuden laskemiseksi.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä suosituksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

(a)   Tuotteen ympäristöjalanjälkeä, jäljempänä ’PEF’, koskeva menetelmä: yleinen menetelmä tuotteen mahdollisten elinkaaren ympäristövaikutusten mittaamiseksi ja niistä tiedottamiseksi, kuten liitteessä II vahvistetaan.

(b)   Organisaation ympäristöjalanjälkeä, jäljempänä ’OEF’, koskeva menetelmä, jäljempänä ’OEF’: yleinen menetelmä organisaation mahdollisten elinkaaren ympäristövaikutusten mittaamiseksi ja niistä tiedottamiseksi, kuten liitteessä III vahvistetaan.

(c)   Tuotteen ympäristöjalanjälki: tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevaan menetelmään perustuvan, tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevan tutkimuksen tulos.

(d)   Organisaation ympäristöjalanjälki: organisaation ympäristöjalanjälkeä koskevaan menetelmään perustuvan, organisaation ympäristöjalanjälkeä koskevan tutkimuksen tulos.

(e)   Elinkaaren ympäristötehokkuus: mahdollisen ympäristötehokkuuden määrällinen mittaus, jossa otetaan huomioon tuotteen tai organisaation elinkaaren kaikki asiaankuuluvat vaiheet tuotantoketjun näkökulmasta.

(f)   Elinkaaren ympäristötehokkuudesta tiedottaminen: elinkaaren ympäristötehokkuutta koskevien tietojen jakaminen muun muassa liikekumppaneille, sijoittajille, julkisille elimille tai kuluttajille.

(g)   Organisaatio: julkinen tai yksityinen yritys, yhtiö, viranomainen tai laitos, tai sen osa tai yhdistelmä, jolla on omat toiminnot ja hallinto, riippumatta siitä, onko sillä oikeushenkilöllisyyttä.

(h)   Ohjelma: voittoa tavoitteleva tai tavoittelematon aloite, johon osallistuu yksityisiä yrityksiä tai niiden yhdistys, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tai valtiosta riippumattomia järjestöjä ja joka edellyttää elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamista tai siitä tiedottamista.

(i)   Toimialajärjestö: organisaatio, joka edustaa yksityisiä yrityksiä, jotka ovat organisaation jäseniä, tai yksityisiä yrityksiä, jotka kuuluvat alalle paikallisella, alueellisella, kansallisella tai kansainvälisellä tasolla.

(j)   Rahoitusyhteisö: kaikki rahoituspalveluja (myös taloudellista neuvontaa) tarjoavat toimijat, mukaan luettuna pankit, sijoittajat ja vakuutusyhtiöt.

(k)   Elinkaaritiedot: tietyn tuotteen, organisaation tai muun elinkaarta koskevat tiedot. Se kattaa selittävät metatiedot ja määrällisen elinkaari-inventaarion (Life Cycle Inventory) sekä elinkaaren vaikutusten arviointia koskevat tiedot.

(l)   Elinkaari-inventaariota koskevat tiedot: tuotteen tai organisaation elinkaaren määrälliset panokset tai tuotokset – joko erityistä (suoraan mitattu tai koottu) tai yleistä (ei suoraan mitattua tai koottua vaan keskimääräistä) tietoa.

3.   PEF- JA OEF-MENETELMIEN KÄYTTÖ JÄSENVALTIOIDEN TOIMINTAPOLITIIKOISSA

Jäsenvaltioiden olisi:

3.1.

tarvittaessa käytettävä PEF- tai OEF-menetelmää vapaaehtoisissa toimintapolitiikoissa, joihin liittyy tuotteiden tai organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamista tai siitä tiedottamista. Samalla on varmistettava, että nämä toimintapolitiikat eivät luo esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla;

3.2.

hyväksyttävä PEF- tai OEF-menetelmään perustuvat elinkaaren ympäristötehokkuutta koskevat tiedot tai väittämät asiaankuuluvissa kansallisissa ohjelmissa, joihin sisältyy tuotteiden tai organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamista tai siitä tiedottamista;

3.3.

pyrittävä parantamaan korkealaatuisten elinkaaritietojen saatavuutta käynnistämällä toimia kansallisten tietokantojen kehittämiseksi, tarkistamiseksi ja saataville asettamiseksi sekä edistämällä olemassa olevien julkisten tietokantojen täydentämistä PEF- ja OEF-menetelmien mukaisten, tietojen laatua koskevien vaatimusten pohjalta;

3.4.

annettava pk-yrityksille apua ja välineitä, jotta nämä voivat mitata ja parantaa tuotteidensa tai organisaationsa elinkaaren ympäristötehokkuutta PEF- tai OEF-menetelmän perusteella;

3.5.

edistettävä OEF-menetelmän käyttöä julkisten organisaatioiden elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseen tai siitä tiedottamiseen.

4.   PEF- JA OEF-MENETELMIEN KÄYTTÖ YRITYKSISSÄ JA MUISSA YKSITYISISSÄ ORGANISAATIOISSA

Yritysten ja muiden yksityisten organisaatioiden, jotka päättävät mitata tuotteidensa tai organisaatioidensa elinkaaren ympäristötehokkuutta tai tiedottaa siitä, olisi:

4.1.

käytettävä PEF- ja OEF-menetelmiä tuotteidensa tai organisaationsa elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseen tai siitä tiedottamiseen;

4.2.

edistettävä julkisten tietokantojen tarkistamista ja täydennettävä niitä korkealaatuisilla elinkaaritiedoilla, jotka vastaavat vähintään PEF- tai OEF-menetelmän mukaisia, tietojen laatua koskevia vaatimuksia;

4.3.

harkittava pk-yritysten tukemista koko niiden toimitusketjun osalta PEFiin ja OEFiin perustuvien tietojen toimittamisessa sekä niiden organisaatioiden ja tuotteiden elinkaaren ympäristötehokkuuden parantamisessa.

Toimialajärjestöjen olisi:

4.4.

edistettävä PEF- ja OEF-menetelmän käyttöä jäsentensä keskuudessa;

4.5.

autettava julkisten tietokantojen tarkistamisessa ja täydentämisessä korkealaatuisilla elinkaaritiedoilla, joka ovat vähintään PEF- tai OEF-menetelmän vaatimusten mukaisia;

4.6.

tarjottava käyttöön yksinkertaistettuja laskentavälineitä ja asiantuntemusta, jotta voidaan auttaa pk-yrityksiä laskemaan tuotteidensa tai organisaationsa elinkaaren ympäristötehokkuus PEF- tai OEF-menetelmän perusteella.

5.   PEF- JA OEF-MENETELMIEN KÄYTTÄMINEN OHJELMISSA, JOTKA LIITTYVÄT ELINKAAREN YMPÄRISTÖTEHOKKUUDEN MITTAAMISEEN TAI SIITÄ TIEDOTTAMISEEN

Elinkaaren ympäristötehokkuuden mittaamiseen tai siitä tiedottamiseen liittyvissä ohjelmissa olisi:

5.1.

käytettävä PEF- ja OEF-menetelmiä vertailumenetelmänä tuotteiden ja organisaatioiden ympäristötehokkuuden mittaamisessa tai siitä tiedottamisessa.

6.   PEF- JA OEF-MENETELMIEN KÄYTTÄMINEN RAHOITUSYHTEISÖSSÄ

Rahoitusyhteisön jäsenten olisi tarvittaessa:

6.1.

edistettävä PEF- tai OEF-menetelmän perusteella laskettujen elinkaaren ympäristötehokkuutta koskevien tietojen käyttöä elinkaaren ympäristötehokkuuteen liittyvien taloudellisten riskien arvioinnissa;

6.2.

edistettävä OEF-tutkimuksiin perustuvien tietojen käyttöä kestävän kehityksen indeksin ympäristöosaan liittyvien suoritustasojen arvioinnissa.

7.   TODENTAMINEN

7.1.

Jos PEF- ja OEF-tutkimuksia käytetään tiedotustarkoituksiin, ne olisi todennettava PEF- ja OEF-menetelmissä asetettujen tarkistusvaatimusten mukaisesti.

7.2.

Todentamisen olisi perustuttava seuraaviin periaatteisiin:

(a)

mittaamisen ja tiedottamisen suuri uskottavuusaste;

(b)

todentamisen kustannusten ja hyötyjen oikeasuhteisuus PEF- ja OEF-tulosten aiottuun käyttöön nähden;

(c)

elinkaaritietojen todennettavuus sekä tuotteiden ja organisaatioiden jäljitettävyys.

8.   SUOSITUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOA KOSKEVAT KERTOMUKSET

8.1.

Jäsenvaltioita kehotetaan ilmoittamaan komissiolle kerran vuodessa tämän suosituksen perusteella toteutetuista toimista. Tiedot olisi toimitettava ensimmäisen kerran vuoden kuluttua tämän suosituksen hyväksymisestä. Toimitettavien tietojen olisi sisällettävä seuraavat tiedot:

(a)

PEF- ja OEF-menetelmien käyttötapa toimintapoliittisissa aloitteissa;

(b)

aloitteeseen sisältyneiden tuotteiden ja organisaatioiden määrä;

(c)

elinkaaren ympäristötehokkuuteen liittyvät kannustimet;

(d)

korkealaatuisten elinkaaritietojen kehittämiseen liittyvät aloitteet;

(e)

pk-yrityksille annettu apu elinkaaren aikaisten ympäristötietojen toimittamisessa ja niiden elinkaaren ympäristötehokkuuden parantamisessa;

(f)

menetelmien käytön aikana havaitut mahdolliset ongelmat ja pullonkaulat.

Tehty Brysselissä 9 päivänä huhtikuuta 2013.

Komission puolesta

Janez POTOČNIK

Komission jäsen


(1)  Vaikutusten arviointi, oheisasiakirja, komission tiedonanto Sisämarkkinoiden luominen vihreille tuotteille: Tuotteiden ja organisaatioiden ympäristötehokkuutta koskevan tiedottamisen helpottaminen (SWD(2013) 111 lopullinen).

(2)  KOM(2003) 302 lopullinen.

(3)  3 061. ympäristöneuvoston kokous, Bryssel, 20. joulukuuta 2010.

(4)  KOM(2010) 608 lopullinen/2.

(5)  KOM (2011) 206 lopullinen. ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi. Yhdessä uuteen kasvuun” ja COM (2012) 573 lopullinen ”Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti II - yhdessä uuteen kasvuun”.

(6)  COM(2012) 582 lopullinen.

(7)  COM(2011) 571 lopullinen.


LIITE I

PEF- JA OEF-MENETELMIEN JA NIIDEN TULOSTEN MAHDOLLISET SOVELTAMISALAT

PEF- menetelmän ja PEF-tulosten mahdollisia soveltamisaloja ovat

prosessien optimointi tuotteen koko elinkaaren ajan;

tuotesuunnittelun tukeminen tuotteen elinkaaren aikaisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi;

tuotteen elinkaaren ympäristötehokkuudesta tiedottaminen (esimerkiksi tuotteen mukana seuraavissa asiakirjoissa, verkkosivustoilla ja erilaisissa sovelluksissa) yksittäisten yritysten toimesta tai vapaaehtoisten järjestelyjen puitteissa;

ympäristöväitteisiin liittyvät järjestelyt, erityisesti väitteiden riittävän pätevyyden ja aukottomuuden varmistamiseksi;

maineeseen perustuvat ohjelmat, joilla annetaan näkyvyyttä tuotteille, joiden ympäristötehokkuus lasketaan elinkaaren perusteella;

merkittävien ympäristövaikutusten yksilöinti ympäristömerkkien myöntämisperusteiden määrittämiseksi;

kannustimien tarjoaminen soveltuvin osin elinkaaren ympäristötehokkuuden perusteella.

OEF- menetelmän ja OEF-tulosten mahdollisia soveltamisaloja ovat

prosessien optimointi organisaation tuotevalikoiman koko tuotantoketjun osalta;

elinkaaren ympäristötehokkuudesta tiedottaminen tahoille, joita asia koskee (esimerkiksi vuosikertomuksissa ja kestävän kehityksen raportoinnin yhteydessä sekä vastattaessa sijoittajien tai sidosryhmien kyselylomakkeisiin);

maineeseen perustuvat ohjelmat, joilla annetaan näkyvyyttä organisaatioille, jotka laskevat ympäristötehokkuutensa elinkaarensa perusteella, tai organisaatioille, jotka parantavat elinkaaren ympäristötehokkuuttaan tietyssä ajassa (esimerkiksi vuodesta toiseen);

ohjelmat, joissa edellytetään raportointia elinkaaren ympäristötehokkuudesta;

tietojen antaminen elinkaaren ympäristötehokkuudesta ja ympäristönhallintajärjestelmän tavoitteiden saavuttamisesta;

tarvittaessa kannustimien luominen OEF-menetelmän perusteella lasketun elinkaaren ympäristötehokkuuden parantamiseksi.


LIITE II

TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLKEÄ (OEF) KOSKEVA OPAS

SISÄLLYSLUETTELO TIIVISTELMÄ

Taustaa

Tavoitteet ja kohderyhmä

Menettely ja tulokset

Suhde organisaation ympäristöjalanjälkeä koskevaan oppaaseen

Käsitteet: on tehtävä, olisi tehtävä ja voidaan tehdä

1.

TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLKITUTKIMUSTA KOSKEVAT YLEISET NÄKÖKOHDAT

1.1

Lähestymistapa ja esimerkkejä mahdollisista käyttötarkoituksista

1.2

Miten opasta käytetään

1.3

Tuotteen ympäristöjalanjälkitutkimusten periaatteet

1.4

Tuotteen ympäristöjalanjälkitutkimuksen vaiheet

2.

TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLKEÄ KOSKEVIEN TUOTERYHMÄSÄÄNTÖJEN (PEFCR-SÄÄNTÖJEN) MERKITYS

2.1

Yleistä

2.2

PEFCR-sääntöjen asema ja suhde nykyisiin tuoteryhmäsääntöihin (Product Category Rules, PCR)

2.3

Toimialoittaiseen tuoteluokitukseen (CPA) perustuva PEFCR-sääntöjen rakenne

3.

TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLKITUTKIMUKSEN TAVOITTEIDEN MÄÄRITTELEMINEN

3.1

Yleistä

4.

TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLKITUTKIMUKSEN SOVELTAMISALAN MÄÄRITTELEMINEN

4.1

Yleistä

4.2

Analyysiyksikkö ja vertailuvirta

4.3

Tuotteen ympäristöjalanjälkitutkimusten järjestelmän rajat

4.4

Ympäristöjalanjäljen vaikutusluokkien valinta ja arviointimenetelmät

4.5

PEF-tutkimukseen sisällytettävien täydentävien ympäristötietojen valinta

4.6

Oletukset/rajoitukset

5.

RESURSSIEN KÄYTTÖÄ JA PÄÄSTÖJÄ KOSKEVAN PROFIILIN KOOSTAMINEN JA KIRJAAMINEN

5.1

Yleistä

5.2

Seulontavaihe (suositeltava)

5.3

Tiedonhallintasuunnitelma (valinnainen)

5.4

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin tiedot

5.4.1

Raaka-aineiden hankinta ja esikäsittely (kehdosta portille)

5.4.2

Tuotantohyödykkeet

5.4.3

Tuotanto

5.4.4

Tuotteen jakelu ja varastointi

5.4.5

Käyttövaihe

5.4.6

Analysoitavan tuotteen logistiikan mallintaminen

5.4.7

Käytöstä poisto

5.4.8

Sähkönkäytön huomioon ottaminen (mukaan lukien uusiutuvan energian käyttö)

5.4.9

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin koostamisen muita näkökohtia

5.5

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin nimikkeistö

5.6

Lähtötietojen laatuvaatimukset

5.7

Erityisten tietojen kerääminen

5.8

Yleisten tietojen kerääminen

5.9

Yksikköprosessia koskevat tietoaukot tai puuttuvat tiedot

5.10

Monitoimintoisten prosessien huomioon ottaminen

5.11

PEF-tutkimuksen seuraaviin menetelmäteknisiin vaiheisiin liittyvä tiedonkeruu

6.

YMPÄRISTÖJALANJÄLJEN VAIKUTUSARVIOINTI

6.1

Luokittelu ja karakterisointi (pakollinen)

6.1.1

Tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevien virtojen luokittelu

6.1.2

Ympäristöjalanjälkeä koskevien virtojen karakterisointi

6.2

Normalisointi ja painotus (suositeltava/valinnainen)

6.2.1

Ympäristöjalanjäljen vaikutusarvioinnin tulosten normalisointi (suositeltava)

6.2.2

Ympäristöjalanjäljen vaikutusarvioinnin tulosten painotus (valinnainen)

7.

TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLJEN TULOSTEN TULKINTA

7.1

Yleistä

7.2

Tuotteen ympäristöjalanjälkimallin luotettavuuden arvioiminen

7.3

Kriittisten pisteiden yksilöiminen

7.4

Epävarmuuden arviointi

7.5

Päätelmät, suositukset ja rajoitukset

8.

TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLKIRAPORTIT

8.1

Yleistä

8.2

Raportoinnin osa-alueet

8.2.1

Ensimmäinen osa: tiivistelmä

8.2.2

Toinen osa: pääraportti

8.2.3

Kolmas osa: liite

8.2.4

Neljäs osa: luottamuksellinen raportti

9.

TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLJEN KRIITTINEN ARVIOINTI

9.1

Yleistä

9.2

Arvioinnin tyyppi

9.3

Arvioijan pätevyys

10.

KIRJAINSANAT JA LYHENTEET

11.

SANASTO

12.

LÄHDELUETTELO

Liite I:

Tiivistelmä tuotteen ympäristöjalanjälkitutkimusta ja tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevien tuoteryhmäsääntöjen laatimista koskevista keskeisistä pakollisista vaatimuksista

Liite II:

Tiedonhallintasuunnitelma (laadittu GHG Protocol Initiative -asiakirjaa mukaillen)

Liite III:

Tiedonkeruun tarkistuslista

Liite IV:

Asianmukaisen nimikkeistön ja erityisvirtojen ominaisuuksien tunnistaminen

Liite V:

Monitoimintoisuuden huomioon ottaminen kierrätysvaiheessa

Liite VI:

Ohjeet ilmastonmuutoksen kannalta merkityksellisten suorista maankäytön muutoksista aiheutuvien päästöjen laskemiseksi

Liite VII:

Esimerkki paperin välivalmisteita koskevista PEFCR-säännöistä – lähtötietojen laatuvaatimukset

Liite VIII:

Tässä PEF-oppaassa käytetyn käsitteistön ja ISO-käsitteistön vertailu

Liite IX:

PEF-opas ja ILCD-käsikirja: keskeiset erot

Liite X:

PEF-oppaan ja muiden menetelmien keskeisten vaatimusten vertailu

TIIVISTELMÄ

Tuotteen ympäristöjalanjälki (Product Environmental Footprint, PEF) tarkoittaa tavaran tai palvelun koko sen elinkaaren käsittävän ympäristötehokkuuden mittaamista useilla perusteilla. PEF-tietojen keräämisen tarkoituksena on pyrkiä vähentämään tavaroiden ja palvelujen ympäristövaikutuksia ottamalla huomioon toimitusketjuun (1) kuuluvat toiminnot (raaka-aineiden hankinnasta tuotantoon, käyttöön ja jätehuoltoon). Tässä PEF-oppaassa esitetään menetelmä, jolla voidaan mallintaa tuotteeseen liittyvien materiaali- tai energiavirtojen, päästöjen ja jätevirtojen ympäristövaikutuksia koko sen elinkaaren ajalta.

Tässä asiakirjassa opastetaan, miten PEF lasketaan ja miten voidaan laatia tuoteryhmäkohtaisia menetelmävaatimuksia, joita käytetään tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevissa tuoteryhmäkohtaisissa säännöissä (Product Environmental Footprint Category Rules, jäljempänä ’PEFCR-säännöt’). Tuotteen ympäristöjalanjälki täydentää muita välineitä, joissa keskitytään tiettyihin laitoksiin ja kynnysarvoihin.

Taustaa

Tämä PEF-opas on laadittu Eurooppa 2020 -strategian ”Resurssitehokas Eurooppa” (2) -lippulaivahankkeen yhden keskeisen osa-tekijän yhteydessä. Euroopan komission tiedonannossa ”Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa” (3) ehdotetaan keinoja lisätä luonnonvarojen tuottavuutta ja erottaa talouskasvu sekä resurssien käytöstä että ympäristövaikutuksista elinkaariajattelun pohjalta. Yksi komission tavoitteista on ”vahvistaa yhteinen metodologinen lähestymistapa, jotta jäsenvaltiot ja yksityissektori voisivat arvioida, esitellä ja vertailla tuotteiden, palveluiden ja yritysten ympäristönsuojelullista tasoa niiden koko elinkaaren ympäristövaikutukset kattavan arvioinnin perusteella (ns. ympäristöjalanjälki)”. Neuvosto kehotti komissiota kehittämään tätä tukevia metodologioita.

Tästä syystä käynnistettiin tuotteen ympäristöjalanjälkeä ja organisaation ympäristöjalanjälkeä (Organisation Environmental Footprint, OEF) käsittelevä hanke, jonka tavoitteena on kehittää yhdenmukainen eurooppalainen metodologia ympäristöjalanjälkeä (Environmental Footprint, EF) koskeville tutkimuksille, joihin voidaan sisällyttää aiempaa moninaisempia ympäristösuorityskykyä koskevia perusteita elinkaariajattelun pohjalta. (4) Elinkaariajattelulla tarkoitetaan sitä, että otetaan huomioon tuotteeseen tai organisaatioon liittyvien luonnonvaravirtojen ja ympäristötoimien koko kirjo toimitusketjun näkökulmasta. Elinkaari käsittää kaikki vaiheet raaka-aineiden hankinnasta jalostukseen, jakeluun, käyttöön ja käytöstä poistoon liittyviin prosesseihin sekä kaikki merkitykselliset ympäristövaikutukset, terveysvaikutukset, luonnonvaroihin liittyvät uhkatekijät ja yhteiskuntaan kohdistuvat rasitteet. Tämä lähestymistapa on myös hyvin tärkeä sen kannalta, että saadaan tietoa tiettyihin poliittisiin tai liikkeenjohdollisiin päätöksiin liittyvien erityyppisten ympäristövaikutusten välillä tehtävistä mahdollisista kompromisseista. Se auttaa näin välttämään tahatonta taakkojen siirtoa.

Tavoitteet ja kohderyhmä

Tässä asiakirjassa pyritään antamaan yksityiskohtaisia ja kattavia teknisiä ohjeita PEF-tutkimuksen tekemiseksi. PEF-tutkimuksia voidaan käyttää moniin eri tarkoituksiin, kuten sisäiseen hallintoon ja vapaaehtoisiin tai pakollisiin ohjelmiin osallistumiseen. Asiakirja on tarkoitettu ensisijaisesti teknisille asiantuntijoille, joiden on tehtävä PEF-tutkimus, esimerkiksi insinööreille ja ympäristöjohtajille yrityksissä ja muissa organisaatioissa. Tämän oppaan käyttäminen PEF-tutkimuksen tekemiseen ei vaadi ympäristöarviointimenetelmien asiantuntemusta.

PEF-opasta ei ole tarkoitettu suoraan vertailujen tai vertailuväitteiden tueksi (kilpailevaan tuotteeseen kohdistuva tuotteen ympäristötehokkuuden paremmuutta tai samanlaisuutta koskevat väitteet (perustuu ISO 14040:2006 -standardiin)). Tällaiset vertailut edellyttävät lisäksi sellaisten PEFCR-sääntöjen laatimista, jotka täydentävät tässä asiakirjassa annettuja yleisempiä ohjeita, jotta voidaan parantaa entisestään menetelmien yhdenmukaisuutta, täsmällisyyttä, merkityksellisyyttä ja toistettavuutta tietyn tuotetyypin osalta. PEFCR-säännöt myös helpottavat huomion kiinnittämistä tärkeimpiin muuttujiin ja näin vähentävät PEF-tutkimuksen tekemiseen liittyvää aikaa, vaivaa ja kustannuksia. Yleisten ohjeiden ja PEF-tutkimuksia koskevien vaatimusten määrittelemisen lisäksi tässä asiassa esitetään vaatimukset PEFCR-sääntöjen laatimiseksi.

Menettely ja tulokset

Jokainen tässä PEF-oppaassa esitetty vaatimus on valittu ottaen huomioon vastaavien, yleisesti tunnustettujen ympäristötilinpitomenetelmien ja ohjeasiakirjojen suositukset. Tässä yhteydessä on tarkasteltu erityisesti seuraavia: ISO-standardit (5) (erityisesti ISO 14044:2006, luonnos ISO/DIS 14067(2012), ISO 14025:2006 ja ISO 14020:2000), ILCD-käsikirja (International Reference Life Cycle Data System) (6), ekologista jalanjälkeä koskevat standardit (Ecological Footprint Standards) (7), kasvihuonekaasuja koskeva pöytäkirja (Greenhouse Gas Protocol) (8) (WRI/WBCSD), massatuotantotuotteiden ympäristöviestinnän yleisperiaatteet (general principles for an environmental communication on mass market products) BPX 30-323-0 (ADEME) (9) ja tavaroiden ja palvelujen elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen arviointia koskeva eritelmä (specification for the assessment of the life cycle greenhouse gas emissions of goods and services) (PAS 2050, 2011) (10).

Tämän analyysin tulos esitetään tiivistetysti liitteessä X. Yksityiskohtaisempi kuvaus löytyy asiakirjasta ”Analysis of Existing Environmental Footprint Methodologies for Products and Organizations: Recommendations, Rationale, and Alignment” (EC-JRC-IES 2011b) (11). Vaikka nykyiset menetelmät voivat tarjota useita vaihtoehtoja tietyn menetelmäpäätöksen tekemiseen, tämän PEF-oppaan tarkoituksena on (mahdollisuuksien mukaan) yksilöidä yksi ainoa vaatimus kullekin päätökselle tai antaa lisäohjeita, joiden avulla voidaan tehdä aiempaa johdonmukaisempia, selkeämpiä ja toistettavampia PEF-tutkimuksia. Vertailtavuus on siis asetettu etusijalle joustavuuteen nähden.

Kuten edellä todettiin, PEFCR-säännöissä laajennetaan ja täydennetään tässä asiakirjassa esitettäviä yleisluonteisempia ohjeita PEF-tutkimusten tekemisestä (eri PEF-tutkimusten vertailtavuuden osalta). PEFCR-säännöt ovat tulevaisuudessa tärkeässä asemassa PEF-tutkimusten toistettavuuden, laadun, johdonmukaisuuden ja merkityksellisyyden lisäämisessä.

Suhde organisaation ympäristöjalanjälkeä koskevaan oppaaseen

Sekä organisaation ympäristöjalanjälki (OEF) että tuotteen ympäristöjalanjälki (PEF) perustuvat elinkaariajatteluun ympäristötehokkuuden määrittämisessä. PEF-menetelmää sovelletaan yksittäisiin tavaroihin tai palveluihin, kun taas OEF-menetelmää sovelletaan koko organisaation toimintoihin – toisin sanoen kaikkiin toimintoihin, jotka liittyvät organisaation tarjoamiin tavaroihin ja/tai palveluihin toimitusketjun näkökulmasta (raaka-aineiden hankinnasta käyttöön aina jätteenkäsittelyvaihtoehtoihin saakka). Organisaation ympäristöjalanjäljen ja tuotteen ympäristöjalanjäljen mittaamista voidaan siten pitää toisiaan täydentävinä toimintoina, jotka on tarkoitettu tiettyjen käyttötarkoitusten tueksi.

OEF:n laskeminen ei edellytä useiden tuotteiden analysointia. OEF lasketaan pikemminkin käyttämällä yhdistettyjä tietoja, jotka edustavat määritellyt organisaation rajat ylittäviä luonnonvara- ja jätevirtoja. Kun OEF on laskettu, se voidaan kuitenkin jakaa tuotetasolle käyttämällä asianmukaisia kohdentamisperusteita. Teoriassa organisaation tietyn raportointikauden aikana (esim. 1 vuosi) tuottamien tuotteiden ympäristöjalanjälkien summan pitäisi olla lähellä organisaation ympäristöjalanjälkeä samalta raportointikaudelta (12). Tässä PEF-oppaassa esitettävät menetelmät on tietoisesti kehitetty tähän tarkoitukseen. Lisäksi OEF voi auttaa yksilöimään sellaiset organisaation tuotevalikoiman osat, joiden ympäristövaikutukset ovat kaikkein merkittävimpiä ja, jos nämä vaikutukset on esitetty yksityiskohtaisesti, joissa voidaan siten tarvita yksittäisiä tuotetasolla tehtäviä analyyseja.

Käsitteet: on tehtävä, olisi tehtävä ja voidaan tehdä

Tässä PEF-oppaassa käytetään tiettyjä sanamuotoja osoittamaan vaatimuksia, suosituksia ja yritysten valittavina olevia vaihtoehtoja.

Sanamuotoa ”on (tehtävä)” käytetään osoittamaan, mitä vaaditaan, jotta PEF-tutkimus on tämän oppaan mukainen.

Sanamuotoa ”olisi (tehtävä)” käytetään osoittamaan, että kyseessä on suositus eikä vaatimus. Tutkimuksen tekijän on perusteltava ja esitettävä läpinäkyvällä tavalla tällaisesta suosituksesta poikkeaminen.

Sanamuotoa ”voi/voidaan (tehdä)” käytetään osoittamaan, että kyseessä on mahdollinen vaihtoehto.

1.   TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLKITUTKIMUSTA KOSKEVAT YLEISET NÄKÖKOHDAT

1.1   Lähestymistapa ja esimerkkejä mahdollisista käyttötarkoituksista

Tuotteen ympäristöjalanjälki (Product Environmental Footprint, PEF) tarkoittaa tavaran tai palvelun koko sen elinkaaren käsittävän ympäristötehokkuuden mittaamista useilla perusteilla (13). Tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevien tietojen keräämisen tarkoituksena on pyrkiä vähentämään tavaroiden ja palvelujen ympäristövaikutuksia.

Tässä asiakirjassa opastetaan, miten PEF lasketaan ja miten voidaan laatia tuoteryhmäkohtaisia menetelmävaatimuksia, joita käytetään tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevissa tuoteryhmäkohtaisissa säännöissä (PEFCR-säännöt). PEFCR-säännöissä laajennetaan ja täydennetään tässä asiakirjassa esitettäviä yleisluonteisempia ohjeita PEF-tutkimusten tekemiseksi. PEFCR-säännöt ovat tulevaisuudessa tärkeässä asemassa PEF-tutkimusten toistettavuuden, laadun, johdonmukaisuuden ja merkityksellisyyden lisäämisessä. PEFCR-säännöt auttavat kiinnittämään huomiota tärkeimpiin muuttujiin ja näin myös vähentävät mahdollisesti PEF-tutkimuksen tekemiseen liittyvää aikaa, vaivaa ja kustannuksia.

Elinkaariajattelun (14) pohjalta PEF-oppaassa esitetään menetelmä, jolla voidaan mallintaa tuotteeseen (15) liittyvien materiaali- tai energiavirtojen, päästöjen ja jätevirtojen (16) ympäristövaikutuksia toimitusketjun (17) näkökulmasta (raaka-aineiden hankinnasta (18) käyttöön ja aina jätteiden loppukäsittelyyn saakka). Elinkaariajattelulla tarkoitetaan sitä, että otetaan huomioon tuotteeseen tai organisaatioon liittyvien luonnonvaravirtojen ja ympäristötoimien koko kirjo toimitusketjun näkökulmasta. Elinkaari käsittää kaikki vaiheet raaka-aineen hankinnasta jalostukseen, jakeluun, käyttöön ja käytöstä poistoon liittyviin prosesseihin sekä kaikki merkitykselliset ympäristövaikutukset, terveysvaikutukset, luonnonvaroihin liittyvät uhkatekijät ja yhteiskuntaan kohdistuvat rasitteet.

Asiakirja on tarkoitettu ensisijaisesti teknisille asiantuntijoille, joiden on tehtävä PEF-tutkimus, esimerkiksi insinööreille ja ympäristöjohtajille. Tämän oppaan käyttäminen PEF-tutkimuksen tekemiseen ei vaadi ympäristöarviointimenetelmien asiantuntemusta.

PEF-menetelmä perustuu elinkaariajatteluun. Ympäristöasioiden hallintaa koskevassa elinkaariajattelussa ja elinkaariajattelussa (Life Cycle Thinking, LCT) yleensä otetaan huomioon kaikki tavaraan, palveluun, toimintoon tai kokonaisuuteen liittyvät merkitykselliset ympäristövuorovaikutukset toimitusketjun näkökulmasta. Sen vastakohtana on lähestymistapa, jossa keskitytään vain laitostason vaikutuksiin tai yksittäisiin ympäristövaikutuksiin tahattoman taakkojen siirron mahdollisuuden pienentämiseksi; sillä tarkoitetaan ympäristövaikutusten taakan siirtämistä yhdeltä toimitusketjun tasolta toiselle, yhdestä vaikutusluokasta toiseen, vaikutusten ja resurssitehokkuuden välillä ja/tai maiden välillä.

Jotta voidaan kehittää malli, joka kuvaa realistisesti näitä fysikaalisia virtoja ja vaikutuksia, muuttujat on määriteltävä mahdollisuuksien mukaan selkeiden fysikaalisten käsitteiden ja suhteiden perusteella.

Jokainen tässä PEF-oppaassa esitetty vaatimus on valittu ottaen huomioon vastaavien, yleisesti tunnustettujen ympäristötilinpitomenetelmien ja ohjeasiakirjojen suositukset. Tässä yhteydessä on tarkasteltu erityisesti seuraavia:

ISO-standardit (19), erityisesti ISO 14044:2006, luonnos ISO/DIS 14067(2012), ISO 14025:2006 ja ISO 14020:2000

ILCD-käsikirja (International Reference Life Cycle Data System) (20)

ekologinen jalanjälki (Ecological Footprint ) (21)

kasvihuonekaasuja koskeva pöytäkirja (Greenhouse Gas Protocol) (22) (WRI/WBCSD)

massatuotantotuotteiden ympäristöviestinnän yleisperiaatteet (General principles for an environmental communication on mass market products) BPX 30-323-0 (ADEME) (23)

tavaroiden ja palvelujen elinkaaren aikaisten kasvihuonekaasupäästöjen arviointia koskeva eritelmä (Specification for the assessment of the life cycle greenhouse gas emissions of goods and services) (PAS 2050, 2011) (24).

Liitteessä X esitetään tiivistelmä joistakin tämän PEF-oppaan keskeisistä vaatimuksista verrattuna edellä mainittuihin menetelmäohjeisiin sisältyviin vaatimuksiin/eritelmiin. Yksityiskohtaisempi kuvaus analysoiduista menetelmistä ja analyysin tuloksesta on asiakirjassa ”Analysis of Existing Environmental Footprint Methodologies for Products and Organizations: Recommendations, Rationale, and Alignment” (25). Vaikka nykyiset menetelmät voivat tarjota useita vaihtoehtoja tietyn menetelmäpäätöksen tekemiseen, tämän PEF-oppaan tarkoituksena on (mahdollisuuksien mukaan) yksilöidä yksi ainoa vaatimus kullekin päätökselle tai antaa lisäohjeita, joiden avulla voidaan tehdä aiempaa johdonmukaisempia, selkeämpiä ja toistettavampia PEF-tutkimuksia.

PEF-tutkimusten mahdollisia käyttötarkoituksia voidaan ryhmitellä sen mukaan, onko niillä sisäisiä vai ulkoisia tavoitteita:

sisäiset käyttötarkoitukset voivat sisältää ympäristöasioiden hallinnan tukemista, ympäristön kannalta kriittisten pisteiden yksilöimistä sekä ympäristötehokkuuden parantamista ja seurantaa, ja niihin voi epäsuorasti liittyä kustannussäästömahdollisuuksia;

ulkoiset käyttötarkoitukset (esim. yritysten väliset (B2B) ja yritysten ja kuluttajien väliset (B2C)) tarjoavat monia erilaisia mahdollisuuksia, jotka ulottuvat asiakas- ja kuluttajakysyntään vastaamisesta markkinointiin, vertailuanalyysiin, ympäristömerkintöihin, ekologisen suunnittelun tukemiseen koko toimitusketjussa, ympäristöystävällisiin hankintoihin ja EU:n tai jäsenvaltioiden ympäristöpolitiikan vaatimuksiin vastaamiseen;

vertailuanalyysissa voitaisiin esimerkiksi määritellä tuotteen keskimääräinen ympäristötehokkuus (sidosryhmien toimittamien tietojen tai yleisten tietojen tai arvioiden perusteella), minkä jälkeen muut tuotteet luokitellaan sen mukaan, millainen niiden ympäristötehokkuus on vertailukohtaan nähden.

Taulukossa 1 esitetään tiivistelmä PEF-tutkimusten käyttötarkoituksista ja tässä PEF-oppaassa esitettävistä, PEF-tutkimusten tekemistä koskevista keskeisistä vaatimuksista.

Taulukko 1

PEF-tutkimusten keskeiset vaatimukset käyttötarkoituksen mukaan

Käyttötarkoitukset

Tavoitteen ja soveltamisalan määrittely

Seulonta

Lähtötiedon laatuvaatimusten täyttäminen

Monitoimintoisuuden hierarkia

Vaikutusarviointimenetelmien valinta

Luokittelu ja karakterisointi

Normalisointi

Painotus

PEF-tulosten tulkinta

Raportointivaatimukset

Kriittinen arviointi (1 hlö)

Paneelin suorittama kriittinen arviointi (3 hlöä)

Edellyttää PEFCR-sääntöjä

Sisäinen

(väitetysti PEF-oppaan mukainen)

M

R

R

M

M

M

R

O

M

O

M

O

O

Ulkoinen

B2B/B2C ilman vertailuja/vertailuväitteitä

M

R

M

M

M

M

R

O

M

M

M

R

R

B2B/B2C vertailujen/vertailuväitteiden kanssa

M

R

M

M

M

M

R

O

M

M

/

M

M

”M”

=

pakollinen,

”R”

=

suositeltava (ei pakollinen),

”O”

=

valinnainen (ei pakollinen),

”/”

=

ei sovelleta

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

PEF-tutkimuksen on perustuttava elinkaariajatteluun.

1.2   Miten opasta käytetään

Tähän oppaaseen sisältyvät PEF-tutkimuksen tekemiseen tarvittavat tiedot. PEF-oppaan aineisto on esitetty niiden menetelmävaiheiden mukaisessa järjestyksessä, jotka on saatettava päätökseen tuotteen ympäristöjalanjälkeä laskettaessa. Kukin jakso alkaa yleisellä kuvauksella menetelmävaiheesta, minkä jälkeen esitetään yleiskatsaus huomioon otettaviin tekijöihin ja niitä tukevia esimerkkejä. ”Vaatimuksissa” eritellään menetelmää koskevat normit, joiden ”on/olisi” täytyttävä, jotta tutkimus on PEF-vaatimusten mukainen. Vaatimukset esitetään yksinkertaisella viivalla rajatuissa tekstilaatikoissa, jotka on sijoitettu yleiskuvauksen jälkeen. ”Vihjeissä” kuvataan parhaita käytäntöjä, jotka eivät ole pakollisia mutta jotka ovat suositeltavia. Ne on sijoitettu varjostettuihin tekstilaatikoihin, jotka on myös rajattu yksinkertaisella viivalla. Jos PEFCR-sääntöjen laatimiselle on määritetty lisävaatimuksia, ne on sijoitettu kaksinkertaisella viivalla rajattuihin tekstilaatikoihin, jotka sijaitsevat kunkin jakson lopussa.

1.3   Tuotteen ympäristöjalanjälkitutkimusten periaatteet

Johdonmukaiset, selkeät ja toistettavat PEF-tutkimukset edellyttävät, että noudatetaan tarkasti muutamia keskeisiä analyyttisiä periaatteita. Nämä periaatteet muodostavat kattavat ohjeet PEF-menetelmän soveltamiseksi. Ne on otettava huomioon jokaisessa PEF-tutkimusten vaiheessa tutkimuksen tavoitteiden ja soveltamisalan määrittelystä tiedonkeruuseen, vaikutusarviointiin, raportointiin ja tutkimustulosten todentamiseen.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Tämän oppaan käyttäjien on noudatettava PEF-tutkimusta tehdessään seuraavia periaatteita:

(1)

Merkityksellisyys

Kaikkien PEF:n määrälliseen kuvaamiseen käytettyjen menetelmien ja kerättyjen tietojen on oltava mahdollisimman merkityksellisiä tutkimuksen kannalta.

(2)

Täydellisyys

PEF:n määrälliseen kuvaamiseen sisältyvät kaikki ympäristön kannalta merkitykselliset materiaali- tai energiavirrat ja muut määriteltyjen järjestelmän rajojen (26) noudattamisen edellyttämät ympäristöön kohdistuvat toimenpiteet, tietovaatimukset ja käytetyt vaikutusarviointimenetelmät.

(3)

Johdonmukaisuus

Kaikissa PEF-tutkimuksen vaiheissa on tarkkailtava, että tätä opasta noudatetaan tarkasti, jotta varmistetaan tutkimuksen sisäinen johdonmukaisuus ja vertailtavuus vastaavien analyysien kanssa.

(4)

Tarkkuus

On toteutettava kaikki kohtuudella edellytettävät toimet epävarmuuksien vähentämiseksi tuotejärjestelmän (27) mallintamisessa ja tulosten raportoinnissa.

(5)

Läpinäkyvyys

PEF-tiedot on julkistettava siten, että annetaan käyttäjille tarvittava perusta päätöksenteolle ja sidosryhmille tietojen selkeyden ja luotettavuuden arvioinnille.

PEFCR-sääntöjä koskevat periaatteet

1.   Suhde PEF-oppaaseen

Tähän PEF-oppaaseen sisältyvien vaatimusten lisäksi PEF-tutkimuksiin sovelletaan myös PEFCR-säännöissä esitettyjä menetelmävaatimuksia. Jos PEFCR-sääntöjen vaatimukset ovat yksityiskohtaisempia kuin PEF-oppaan vaatimukset, on noudatettava yksityiskohtaisempia vaatimuksia.

2.   Valittujen sidosryhmien osallistuminen

PEFCR-sääntöjen laatimisprosessin on oltava avoin ja läpinäkyvä, ja sen yhteydessä on kuultava asianomaisia sidosryhmiä. Yksimielisyys koko prosessissa olisi varmistettava mahdollisuuksien mukaan (mukautettu ISO 14020:2000 -standardista, 4.9.1 kohta, periaate 8). PEFCR-säännöt on vertaisarvioitava.

3.   Pyrkimys vertailtavuuteen

Tämän PEF-oppaan ja asianomaisen PEFCR-asiakirjan mukaisesti tehtyjen PEF-tutkimusten tuloksia voidaan käyttää samaan tuoteryhmään kuuluvien tuotteiden ympäristötehokkuuden vertailun elinkaaren perusteella sekä (julkisesti esittävien) vertailuväitteiden (28) tukena. Siksi tulosten vertailtavuus on erittäin tärkeää. Vertailussa käytettävien tietojen on oltava läpinäkyviä, jotta käyttäjän on mahdollista ymmärtää laskettuun tulokseen luontaisesti liittyvät vertailtavuuden rajoitukset (mukautettu ISO 14025 -standardista).

1.4   Tuotteen ympäristöjalanjälkitutkimuksen vaiheet

Tämän oppaan mukaisesti tehtävässä PEF-tutkimuksessa on useita vaiheita – tavoitteen määrittely, soveltamisalan määrittely, resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili, ympäristöjalanjäljen vaikutusarviointi ja ympäristöjalanjäljen tulkinta ja raportointi – ks. Kaavio 1.

Kaavio 1

Tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevan tutkimuksen (Product Environmental Footprint, PEF) vaiheet.

Image

2.   TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLKEÄ KOSKEVIEN TUOTERYHMÄSÄÄNTÖJEN (PEFCR-SÄÄNTÖJEN) MERKITYS

2.1   Yleistä

PEF-tutkimuksia koskevien yleisten ohjeiden ja vaatimusten lisäksi tässä PEF-oppaassa esitetään myös vaatimukset PEFCR-sääntöjen laatimisesta. PEFCR-säännöillä on tärkeä asema PEF-tutkimusten toistettavuuden, johdonmukaisuuden (ja siten PEF-laskelmien samaa tuoteryhmää koskevan vertailtavuuden (29)) ja merkityksellisyyden lisäämisessä. PEFCR-säännöt auttavat suuntaamaan huomion PEF-tutkimuksen tärkeimpiin muuttujiin ja näin myös säästämään aikaa, vaivaa ja kustannuksia.

Tavoitteena on varmistaa, että PEFCR-säännöt laaditaan PEF-oppaan mukaisesti ja että niissä esitetään eritelmät, joita tarvitaan PEF-tutkimusten vertailtavuuden, paremman toistettavuuden, johdonmukaisuuden, merkityksellisyyden, kohdentamisen ja vaikuttavuuden saavuttamiseksi. PEFCR-säännöillä olisi pyrittävä takaamaan, että PEF-tutkimuksissa keskitytään niihin näkökohtiin ja muuttujiin, jotka ovat kaikkein olennaisimpia tietyn tuotetyypin ympäristötehokkuuden määrittämisen kannalta. PEFCR-säännöissä voidaan selventää tässä PEF-oppaassa esitettyjä vaatimuksia ja esittää uusia vaatimuksia, jos PEF-oppaassa annetaan useita vaihtoehtoja.

PEF-tutkimuksia voidaan tehdä, vaikkei PEFCR-sääntöjä olisikaan laadittu, jos niitä ei ole tarkoitus käyttää julkisesti esitettävissä vertailuväitteissä.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Ellei PEFCR-sääntöjä ole laadittu, PEF-tutkimuksessa on eriteltävä, perusteltava ja selvästi raportoitava keskeiset alat, joita käsiteltäisiin PEFCR-säännöissä (sellaisina kuin ne on lueteltu tässä PEF-oppaassa).

2.2   PEFCR-sääntöjen asema ja suhde nykyisiin tuoteryhmäsääntöihin (Product Category Rules, PCR)

PEFCR-sääntöjen tarkoituksena on antaa yksityiskohtaisia teknisiä ohjeita siitä, miten PEF-tutkimus tehdään tietyn tuoteryhmän osalta. PEFCR-säännöissä esitetään tarkempia prosessi- ja/tai tuotetason ohjeita. PEFCR-ohjeet sisältävät erityisesti täsmennyksiä ja lisäohjeita esimerkiksi seuraavista:

tutkimuksen tavoitteen ja soveltamisalan määrittely

merkityksellisten/merkityksettömien vaikutusluokkien määrittely

asianmukaisten järjestelmän rajojen yksilöinti analyysia varten

keskeisten muuttujien ja elinkaarivaiheiden yksilöinti

ohjeiden antaminen mahdollisista tietolähteistä

resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin liittyvän vaiheen suorittaminen

monitoimintoisuuteen (30) liittyvien ongelmien ratkaisemisen selventäminen.

Kaikkia näitä näkökohtia tarkastellaan tässä PEF-oppaassa.

Kuten ISO 14025:2006 -standardissa määritellään, tuoteryhmäsäännöt (PCR) (31) koostuvat säännöistä, suuntaviivoista ja vaatimuksista, joilla pyritään laatimaan ”tyypin III ympäristöselosteita” jollekin tuoteryhmälle (eli tavaroille ja/tai palveluille, joilla on vastaavat toiminnot). ”Tyypin III ympäristöselosteet” ovat määrällisiä, elinkaariarviointiin perustuvia väittämiä tietyn tavaran tai palvelun ympäristönäkökohdista (32), esimerkiksi määrällistä tietoa sen mahdollisista ympäristövaikutuksista.

Tuoteryhmäsääntöjen (PCR) laatimista ja tarkastelua varten ISO 14025:2006 -standardissa kuvataan menettely ja asetetaan vaatimukset eri ”tyypin III ympäristöselosteiden” vertailtavuudelle. Tyypin III ympäristöselosteet voivat esimerkiksi olla PEF-tutkimuksen mahdollinen sovelluskohde.

Ohjeet PEFCR-sääntöjen laatimisesta perustuvat PCR-asiakirjan vähimmäissisältöön, sellaisena kuin se määritellään ISO 14025 -standardissa. Tuoteryhmäsääntöjä koskevan ISO 14025 -standardin mukaan siihen kuuluvat muun muassa seuraavat:

sen tuoteryhmän yksilöinti, jolle PCR-asiakirja laaditaan, mukaan lukien kuvaus esimerkiksi tuotteen toiminnoista, teknisestä suorituskyvystä ja käyttötarkoituksista

tuotteen elinkaariarvioinnin (Life Cycle Assessment, LCA) (33) tavoitteen ja soveltamisalan määrittely ISO 14040 -sarjan vaatimusten mukaisesti, jotka koskevat esimerkiksi toiminnallista yksikköä, järjestelmän rajoja ja lähtötiedon laatuvaatimuksia (34)

kuvaus elinkaari-inventaarion (Life Cycle Inventory, LCI) analyysista, jossa keskitytään erityisesti tiedonkeruuvaiheeseen, laskentamenettelyihin ja kohdentamista (allokointia) (35) koskeviin sääntöihin

elinkaariarviointiin sisällytettävien EF-vaikutusluokkaindikaattoreiden valinta

kuvaus elinkaariarvioinnin tietojen raportointia varten mahdollisesti ennalta määritellyistä muuttujista, esimerkiksi tietyt ennalta määritellyt inventaariotietojen luokat ja/tai EF-vaikutusluokkaindikaattorit

ellei kaikkia elinkaarivaiheita sisällytetä elinkaariarviointiin, tiedot/perustelut siitä, mitkä vaiheet eivät sisälly siihen

laadittavien PEFCR-sääntöjen voimassaoloaika.

Jos muista järjestelmistä on saatavilla muita tuoteryhmäsääntöjä, niitä voidaan käyttää PEFCR-sääntöjen laadinnan pohjana (36) tässä PEF-oppaassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-sääntöjen olisi mahdollisuuksien mukaan ja eri käyttöyhteydet huomioon ottaen oltava kansainvälisiä tuoteryhmäsääntöjä koskevien ohjeasiakirjojen mukaisia.

2.3   Toimialoittaiseen tuoteluokitukseen (CPA) perustuva PEFCR-sääntöjen rakenne

PEFCR-asiakirjassa kuvataan, minkätyyppisiä tietoja tuotteesta on annettava elinkaaren näkökulmasta ja miten nämä tiedot on hankittava. Toimialoittaista tuoteluokitusta (CPA-luokitus, kaavio 2) on käytettävä tuotteen elinkaaren kuvaamiseen käytettävien tietomoduulien koodaamiseen ja määrittelemiseen.

CPA-luokituksen mukaiset tuoteluokat liittyvät toimialoihin, sellaisina kuin ne on määritelty NACE-koodien avulla (Euroopan yhteisön tilastollinen toimialaluokitus). Jokainen CPA-luokituksen tuote on osoitettu vain yhteen NACE-toimialaan, joten CPA:n rakenne noudattaa NACE:n rakennetta kaikilla tasoilla.

NACE koostuu hierarkkisesta rakenteesta seuraavasti (NACE Rev. 2 2008 (37), s. 15):

1.

nimikkeet, joiden tunnuksena on kirjainkoodi (pääluokka);

2.

nimikkeet, joiden tunnuksena on kaksi numeroa (2-numerotaso);

3.

nimikkeet, joiden tunnuksena on kolme numeroa (3-numerotaso);

4.

nimikkeet, joiden tunnuksena on neljä numeroa (4-numerotaso).

Kansainvälisessä toimialaluokitusstandardissa (ISIC) ja NACE:ssa käytetään samaa koodia ylimmillä tasoilla, mutta NACE on yksityiskohtaisempi alemmilla tasoilla. Koska PEF-tutkimuksen yhteydessä NACE-koodi koskee toimialoja, tuotteelle on annettava vähintään kaksinumeroinen koodi (2-numerotaso) (38). Tämä vastaa ISIC-järjestelmää.

Esimerkki tällaisesta lähestymistavasta PEFCR-asiakirjassa esitetään jäljempänä (”Maito ja maitopohjaiset tuotteet”). Tässä kaksinumeroinen koodi (2-numerotaso) määrittelee toimialakohtaisen tuoteryhmän (esim. 10 - Elintarvikkeet), jonka alle kuuluu useita yksittäisiä tuotteita (esim. ryhmä 10.51.11 – Jalostettu nestemäinen maito, kaavio 2). Kaksinumeroista koodia ja joskus yksinumeroista koodia voidaan siten käyttää niiden toimialakohtaisten tietomoduulien määrittelemisessä, joita yhdistelemällä muodostuu tuotteiden elinkaari horisontaalisessa rakenteessa. Jokainen näistä muodostaa myös vertikaalisen rakenteen, jossa edetään yleisestä tuoteryhmästä yksityiskohtaisempiin yksittäisiin tuotteisiin.

Kaavio 2

CPA-luokituksen periaatteet pääpiirteittäin

Image

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat lisävaatimukset

PEFCR-sääntöjen on perustuttava vähintään kaksinumeroiseen CPA-koodiin (oletusvaihtoehto). PEFCR-säännöissä voidaan kuitenkin sallia (perustellut) poikkeukset (esim. kolminumeroisen koodin käyttö). Esimerkiksi vähintään kolminumeroinen koodi tarvitaan, kun tarkastellaan toimialan monitahoisuutta. Jos määritellään useita tuotantoreittejä samantapaisille tuotteille käyttämällä vaihtoehtoisia CPA-koodeja, PEFCR-sääntöihin on sisällytettävä kaikki tällaiset CPA-koodit.

3.   TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLKITUTKIMUKSEN TAVOITTEIDEN MÄÄRITTELEMINEN

3.1   Yleistä

PEF-tutkimuksen ensimmäinen vaihe on tavoitteen määrittely, ja se määrittää yleisen tutkimuskehyksen. Tavoitteiden selkeällä määrittelyllä pyritään varmistamaan, että analyyttiset päämäärät, menetelmät, tulokset ja käyttötarkoitukset ovat mahdollisimman yhdenmukaisia ja että tutkimukseen osallistujia ohjaa yhteinen visio. Päätös käyttää PEF-opasta tarkoittaa, että joistakin tavoitteen määrittelyn näkökohdista päätetään etukäteen. On kuitenkin tärkeää käyttää aikaa tavoitteiden huolelliseen harkitsemiseen ja esittämiseen, jotta varmistetaan PEF-tutkimuksen onnistuminen.

Tavoitteita määriteltäessä on tärkeää yksilöidä tutkimuksen käyttötarkoitukset sekä analyyttinen syvyys ja tarkkuus. Määritellyn tutkimuksen rajauksen (soveltamisalan määrittelyvaihe) pitäisi kuvastaa niitä. Tässä PEF-oppaassa esitettyjen analyyttisten vaatimusten mukaisia määrällisiä tutkimuksia tarvitaan analyyseissa, jotka koskevat esimerkiksi mahdollisimman pienin ympäristökustannuksin tehtäviä hankintoja, tuotesuunnittelua, vertailuanalyysia ja raportointia. Yhdessä PEF-tutkimuksessa on myös mahdollista yhdistää eri lähestymistapoja, jos määrällinen analyysi tehdään vain tietyistä toimitusketjun osista ja muiden toimitusketjun osien osalta laaditaan laadulliset kuvaukset mahdollisista ympäristöä koskevista kriittisistä pisteistä (esimerkiksi vaiheet kehdosta tehtaan portille (cradle-to-gate) käsittävä määrällinen analyysi (39) yhdistettynä laadullisiin kuvauksiin portilta hautaan (gate-to-grave) (40) -vaiheisiin liittyvistä ympäristönäkökohdista tai määrällisiin analyyseihin valittujen edustavien tuotetyyppien käytön ja käytöstä poiston vaiheista).

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

PEF-tutkimuksen tavoitteen määrittelyyn on sisällyttävä:

käyttötarkoitus (käyttötarkoitukset)

tutkimuksen tekemisen syyt ja päätöksenteon asiayhteys

kohdeyleisö

tieto siitä, onko vertailut ja/tai vertailuväitteet (41) tarkoitus julkistaa

tutkimuksen tilaaja

arviointimenettely (tarvittaessa).

Esimerkki – T-paidan ympäristöjalanjälki: tavoitteen määrittely

Näkökohdat

Yksityiskohtaisesti

Käyttötarkoitus (käyttötarkoitukset):

Annetaan asiakkaalle tietoa tuotteesta

Tutkimuksen tekemisen syyt ja päätöksenteon asiayhteys:

Asiakkaan pyyntöön vastaaminen

Julkisesti esitettävät vertailut:

Ei, tutkimus on julkisesti saatavilla, mutta sitä ei ole tarkoitus käyttää vertailuissa tai vertailuväitteissä.

Kohdeyleisö:

Ulkopuolinen tekninen kohdeyleisö, yritysten välinen viestintä

Arviointi:

Riippumaton ulkopuolinen arvioija Y

Tutkimuksen tilaaja:

osakeyhtiö G

PEFCR-sääntöjen laatimista koskeva lisävaatimukset

PEFCR-säännöissä on eriteltävä PEF-tutkimusta koskevat arviointivaatimukset.

4.   TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLKITUTKIMUKSEN SOVELTAMISALAN MÄÄRITTELEMINEN

4.1   Yleistä

Määriteltäessä PEF-tutkimuksen soveltamisalaa on kuvattava yksityiskohtaisesti arvioitava järjestelmä ja siihen liittyvät analyyttiset eritelmät.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

PEF-tutkimuksen soveltamisalan määrittelyn on oltava tutkimuksen määriteltyjen tavoitteiden mukainen, ja siihen on sisällyttävä seuraavat (ks. yksityiskohtaisempi kuvaus jäljempänä):

analyysiyksikkö (42) ja vertailuvirta (43)

järjestelmän rajat

ympäristöjalanjäljen vaikutusluokat

oletukset/rajoitukset.

4.2   Analyysiyksikkö ja vertailuvirta

PEF-oppaan käyttäjien on määriteltävä analyysiyksikkö ja vertailuvirta PEF-tutkimusta varten. Analyysiyksikkö kuvaa laadullisesti ja määrällisesti tuotteen toimintoa (toimintoja) ja kestoa.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

PEF-tutkimukselle on määriteltävä analyysiyksikkö seuraavien näkökohtien perusteella:

toiminto (toiminnot) / palvelu(t): ”mikä”

toiminnon tai palvelun laajuus: ”miten paljon”

odotettu laatutaso: ”miten hyvin”

tuotteen kesto/käyttöikä: ”miten kauan”

NACE-koodi(t).

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on määritettävä analyysiyksikkö (analyysiyksiköt).

Esimerkki:

Ohje/vaatimus: Määrittele toiminnallinen yksikkö Nimeää ja ilmaisee määrällisesti tuotteen toiminnon (toimintojen) laadulliset ja määrälliset näkökohdat vastaamalla kysymyksiin ”mikä”, ”miten paljon”, ”miten hyvin” ja ”miten pitkään”.

Esimerkki toiminnallisen yksikön määrittelystä

T-paidan toiminnallinen yksikkö:

 

(MIKÄ) T-paita (keskimäärin kokoa S, M, L), valmistettu polyesteristä

 

(MITEN PALJON) yksi T-paita

 

(MITEN HYVIN) käytetään kerran viikossa ja puhdistetaan pesemällä koneellisesti 30 asteessa

 

(MITEN KAUAN) 5 vuotta.

Huomautus:

Joillain välivalmisteilla voi olla useampia toimintoja. Tällöin voi olla tarpeen yksilöidä eri toiminnot ja valita niistä yksi.

Vertailuvirta on se määrä tuotetta, joka tarvitaan määritellyn toiminnon suorittamiseen. Kaikki muut analyysiin sisältyvät syöte- (44) ja tuotosvirrat (45) liittyvät siihen määrällisesti. Vertailuvirta voidaan ilmaista suoraan suhteessa analyysiyksikköön tai tuotesuuntautuneemmalla tavalla.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Asianmukainen vertailuvirta on määritettävä suhteessa analyysiyksikköön. Analyysin tueksi kerätyt määrälliset syöte- ja tuotostiedot on laskettava suhteessa tähän virtaan.

Esimerkki:

Vertailuvirta: 160 grammaa polyesteriä

4.3   Tuotteen ympäristöjalanjälkitutkimusten järjestelmän rajat

Järjestelmän rajat määrittävät sen, mitkä tuotteen elinkaaren osat ja niihin liittyvät prosessit kuuluvat analysoitavaan järjestelmään (eli joita tarvitaan tuotteen toiminnon suorittamiseksi, sellaisena kuin se on määritelty analyysiyksiköllä). Tämän vuoksi arvioitavalle tuotejärjestelmälle on määriteltävä selvästi järjestelmän rajat.

Järjestelmän rajoja kuvaava kaavio (suositeltava)

Järjestelmän rajoja kuvaava kaavio tai vuokaavio on kaavioesitys analysoitavasta järjestelmästä. Siinä esitetään yksityiskohtaisesti, mitkä tuotteen elinkaaren osat on sisällytetty analyysiin tai jätetty sen ulkopuolelle. Järjestelmän rajoja kuvaava kaavio voi olla hyödyllinen väline määriteltäessä järjestelmän rajoja ja järjestettäessä myöhemmin tiedonkeruutoimintaa.

VIHJE: Järjestelmän rajoja kuvaavan kaavion laatiminen ei ole pakollista, mutta se on erittäin suositeltavaa. Järjestelmän rajoja kuvaava kaavio auttaa määrittelemään ja jäsentämään analyysia.

PEF-tutkimusta koskevat vaatimukset

Järjestelmän rajat on määriteltävä toimitusketjun yleisen logiikan mukaisesti, ja ne käsittävät kaikki vaiheet raaka-aineiden (46) hankinnasta jalostukseen, tuotantoon, jakeluun, varastointiin, käyttöön ja käytöstä poistoon (kehdosta hautaan (47)) siten kuin on tarkoituksenmukaista tutkimuksen käyttötarkoituksen perusteella. Järjestelmän rajoihin on sisällyttävä kaikki tuotteen toimitusketjuun liittyvät prosessit suhteessa analyysiyksikköön.

Järjestelmän rajoihin sisältyvät prosessit on jaettava edustaprosesseihin (tuotteen elinkaaren keskeiset prosessit, joista on saatavilla suoraan tietoa (48)) ja taustaprosesseihin (tuotteen elinkaaren prosessit, joista ei ole mahdollista saada suoraan tietoa (49)).

Järjestelmän rajoja kuvaava kaavio olisi sisällytettävä tutkimuksen soveltamisalan määrittelyyn.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on määritettävä tuoteluokkaa koskevien PEF-tutkimusten järjestelmän rajat ja eriteltävä merkitykselliset elinkaaren vaiheet ja prosessit, jotka olisi yleisesti osoitettava kuhunkin vaiheeseen (mukaan lukien ajalliset, maantieteelliset ja teknologiset eritelmät). Poikkeaminen oletuksena olevasta kehdosta hautaan -lähestymistavasta, esimerkiksi välivalmisteiden tuntemattoman käyttövaiheen tai käytöstä poiston poisjättäminen (50), on eriteltävä ja perusteltava selvästi.

PEFCR-säännöissä on esitettävä selvästi toimitusketjun loppupäätä (51) koskevat skenaariot, jotta varmistetaan PEF-tutkimusten vertailtavuus ja johdonmukaisuus.

Hyvitykset

Käsitettä ”hyvitys” käytetään usein kolmansien osapuolten kasvihuonekaasujen rajoittamistoimien, esimerkiksi Kioton pöytäkirjaan liittyvien sääntelyyn perustuvien järjestelmien (CDM – puhtaan kehityksen mekanismi, JI – yhteinen toteuttaminen, ETS - päästökauppajärjestelmät) tai vapaaehtoisten järjestelmien yhteydessä. Hyvitykset ovat erillisiä kasvihuonekaasujen vähennyksiä, joilla kompensoidaan (hyvitetään) muualla tapahtuvia kasvuhuonekaasupäästöjä esimerkiksi vapaaehtoisen tai pakollisen kasvihuonekaasuille asetetun tavoitteen tai ylärajan noudattamiseksi. Hyvitykset lasketaan suhteessa perustasoon, joka edustaa hypoteettista skenaariota siitä, millaisia päästöt olisivat olleet ilman rajoittamistoimia, joihin hyvitykset perustuvat. Esimerkkejä päästöhyvityksistä ovat puhtaan kehityksen mekanismiin liittyvät hiilidioksidihyvitykset, päästöhyvitykset ja muut järjestelmän ulkoiset hyvitykset.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Hyvityksiä ei sisällytetä PEF-tutkimukseen, mutta ne voidaan raportoida erikseen kohdassa ”Täydentävät ympäristötiedot”.

4.4   Ympäristöjalanjäljen vaikutusluokkien valinta ja arviointimenetelmät

Ympäristöjalanjäljen (EF) vaikutusluokilla (52) tarkoitetaan PEF-tutkimuksessa tarkasteltavia vaikutusluokkia. Ne liittyvät yleensä luonnonvarojen käyttöön ja sellaisten ympäristölle haitallisten aineiden päästöihin (esim. kasvihuonekaasut ja myrkylliset kemikaalit), jotka voivat vaikuttaa myös ihmisten terveyteen. EF-vaikutusarviointimenetelmissä käytetään malleja, joilla ilmaistaan määrällisesti tuotteen elinkaareen liittyvien materiaali- tai energiasyötteiden ja päästöjen (jotka on inventoitu resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa) ja kunkin tarkasteltavan ympäristöjalanjäljen vaikutusluokan (53) välisiä syy-seuraussuhteita. Kukin luokka viittaa siten tiettyyn erilliseen ympäristöjalanjäljen vaikutustenarvioinnin malliin.

EF-vaikutusarvioinnin (54) tarkoituksena on ryhmitellä ja yhdistää resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin tiedot sen mukaan, mikä on niiden osuus kussakin EF-vaikutusluokassa. Näin saadaan tarvittava perusta EF-tulosten tulkinnalle suhteessa PEF-tutkimuksen tavoitteisiin (esimerkiksi toimitusketjun ”kriittisten pisteiden” ja ”parannusmahdollisuuksien” yksilöiminen). EF-vaikutusluokkien valinnan olisi sen vuoksi oltava kattava siinä mielessä, että luokat käsittävät kaikki tuotteen toimitusketjuun liittyvät merkitykselliset ympäristökysymykset.

Taulukkoon 2 sisältyy perusluettelo EF-vaikutusluokista ja niihin liittyvistä käytettävistä arviointimenetelmistä. (55) Lisäohjeita näiden vaikutusten laskemisesta on luvussa 6.

Taulukko 2

Oletusarvoiset EF-vaikutusluokat (EF-vaikutusluokkaindikaattoreineen) ja EF-vaikutusarviointimallit PEF-tutkimuksia varten

EF-vaikutusluokka

EF-vaikutusarviointimalli

EF-vaikutusluokkaindikaattorit

Lähde

Ilmastonmuutos

Bernin malli – ilmaston lämpenemispotentiaali (GWP) 100 vuoden ajanjaksolla.

kg CO2 -ekvivalentti

Hallitustenvälinen ilmastonmuutos-paneeli, 2007

Otsonikato

EDIP-malli, joka perustuu Maailman ilmatieteellisen järjestön (WMO) määrittämään otsonituhopotentiaaliin määrittelemättömällä ajanjaksolla.

kg CFC-11 (56) -ekvivalentti

WMO, 1999

Ekomyrkyllisyys makeassa vedessä

USEtox-malli

CTUe (myrkyllisyyden vertailuyksikkö ekosysteemeissä)

Rosenbaum ym., 2008

Myrkyllisyys ihmiselle – syöpää aiheuttavat vaikutukset

USEtox-malli

CTUh (myrkyllisyyden vertailuyksikkö ihmisillä)

Rosenbaum ym., 2008

Myrkyllisyys ihmiselle – muut kuin syöpää aiheuttavat vaikutukset

USEtox-malli

CTUh (myrkyllisyyden vertailuyksikkö ihmisillä)

Rosenbaum ym., 2008

Hiukkaset / hengitettävät epäorgaaniset hiukkaset

RiskPoll-malli

kg PM2,5 (57) -ekvivalentti

Humbert, 2009

Ionisoiva säteily – vaikutukset ihmisten terveyteen

Ihmisten terveysvaikutusten malli

kg U235 -ekvivalentti (ilmaan)

Dreicer ym., 1995

Otsonin valokemiallinen muodostuminen

LOTOS-EUROS-malli

kg NMVOC (58) -ekvivalentti

Van Zelm ym., 2008 sellaisena kuin sitä sovelletaan ReCiPe-mallissa

Happamoituminen

Accumulated Exceedance -malli

mol H+ -ekvivalentti

Seppälä ym., 2006; Posch ym., 2008

Rehevöityminen – maalla

Accumulated Exceedance -malli

mol N -ekvivalentti

Seppälä ym., 2006; Posch ym., 2008

Rehevöityminen – vedessä

EUTREND-malli

makea vesi: kg P -ekvivalentti merivesi: kg N -ekvivalentti

Struijs ym., 2009, sellaisena kuin sitä on käytetty ReCiPe-mallissa

Luonnonvarojen ehtyminen – vesi

Sveitsiläinen ekoniukkuusmalli

vedenkäyttö kuutioina (m3) suhteessa paikalliseen veden niukkuuteen

Frischknecht ym., 2008

Luonnonvarojen ehtyminen – mineraalit, fossiiliset luonnonvarat

CML2002-malli

kg antimoni (Sb) -ekvivalentti

van Oers ym., 2002

Maanlaadun muuttuminen

Maan eloperäinen aines (SOM) -malli

Kg (vajaus)

Milà i Canals ym., 2007

Tuotejärjestelmän ja käyttötarkoituksen mukaan tämän PEF-oppaan käyttäjät voivat tehdä valintoja luokkien välillä rajatakseen tarkasteltavien EF-vaikutusluokkien määrää. Poisjättämisen tueksi olisi esitettävä asianmukaisia asiakirjoja, kuten seuraavia (luettelo ei ole tyhjentävä):

kansainvälinen konsensusprosessi

riippumaton ulkopuolinen arviointi

monen sidosryhmän välinen menettely

vertaisarvioidut elinkaaritutkimukset

seulontavaihe (ks. kohta 5.2).

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

EF-vaikutusluokkien valinnan pitäisi olla kattava siinä mielessä, että luokat käsittävät kaikki kyseiseen tuotteen toimitusketjuun liittyvät merkitykselliset ympäristökysymykset. PEF-tutkimuksessa on sovellettava kaikkia edellä esitettyjä oletusarvoisia EF-vaikutusluokkia ja niihin liittyviä EF-vaikutusarviointimalleja. Luokan tai luokkien poisjättäminen on dokumentoitava, perusteltava ja raportoitava selvästi PEF-raportissa, ja sen tueksi on esitettävä asianmukaisia asiakirjoja.

Poisjättämisen vaikutuksesta lopullisiin tuloksiin, ja etenkin poisjättämisen vaikutuksesta PEF-tutkimusten vertailtavuuteen, on keskusteltava tulkintavaiheessa, ja se on sisällytettävä raportointiin. Tällaiset poisjättämiset myös arvioidaan.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on eriteltävä ja perusteltava, jos jokin tai jotkin oletusarvoisista EF-vaikutusluokista jätetään pois, erityisesti mikäli se vaikuttaa vertailtavuuteen.

4.5   PEF-tutkimukseen sisällytettävien täydentävien ympäristötietojen valinta

Tuotteella voi olla myös muita merkityksellisiä ympäristövaikutuksia kuin ne, jotka sisältyvät yleisesti hyväksyttyihin elinkaareen perustuviin EF-vaikutusarviointimalleihin. On tärkeää tarkastella mahdollisuuksien mukaan myös näitä ympäristövaikutuksia. Esimerkiksi maankäytön muutoksilla voi olla vaikutuksia biologiseen monimuotoisuuteen tietyn laitoksen tai toiminnan yhteydessä. Tämä voi edellyttää sellaisten muiden EF-vaikutusluokkien käyttöä, jotka eivät sisälly tässä PEF-oppaassa esitettyyn perusluetteloon, tai jopa muiden laadullisten kuvausten käyttöä, jos vaikutuksia ei voida yhdistää tuotteen toimitusketjuun määrällisesti. Tällaisten lisämenetelmien olisi katsottava täydentävän EF-vaikutusluokkien perusluetteloa.

Joitain tuotteita voidaan valmistaa lähellä merta sijaitsevissa yrityksissä. Niiden päästöt voivat siksi vaikuttaa suoraan meriveteen makean veden sijasta. Koska EF-vaikutusluokkien perusluetteloon sisältyy vain päästöistä makeaan veteen aiheutuva ekomyrkyllisyys, on tärkeää myös tarkastella suoraan meriveteen tapahtuvia päästöjä. Tällaisista päästöistä on otettava huomioon niiden perustaso, koska niille ei ole tällä hetkellä saatavilla vaikutustenarviointimallia.

Täydentäviin ympäristötietoihin voivat kuulua seuraavat (luettelo ei ole tyhjentävä):

(a)

materiaaliluettelojen tietoja,

(b)

purettavuutta, kierrätettävyyttä, hyödynnettävyyttä ja uudelleenkäytettävyyttä sekä resurssitehokkuutta koskevia tietoja,

(c)

tietoa vaarallisten aineiden käytöstä,

(d)

tietoa vaarallisten/vaarattomien jätteiden hävittämisestä,

(e)

tietoa energiankulutuksesta,

(f)

tietoa paikallisista/laitoskohtaisista vaikutuksista, esimerkiksi paikalliset vaikutukset happamoitumiseen, rehevöitymiseen ja biologiseen monimuotoisuuteen.

Muita merkityksellisiä ympäristötietoja asianomaisista toiminnoista ja/tai laitoksista sekä tuotetun tuotteen määrästä.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Jos EF-vaikutusluokkien tai -vaikutusarviointimallien perusjoukko ei kata riittävästi arvioitavan tuotteen mahdollisia ympäristövaikutuksia, kaikki merkitykselliset (laadulliset/määrälliset) ympäristönäkökohdat on lisäksi sisällytettävä kohtaan ”Täydentävät ympäristötiedot”. Ne eivät kuitenkaan korvaa oletusarvoisten EF-vaikutusluokkien pakollisia arviointimalleja. Täydentävien luokkien tukena oleviin malleihin on viitattava, ja ne on dokumentoitava selvästi vastaavine indikaattoreineen.

Täydentävien ympäristötietojen on:

perustuttava tietoihin, jotka on perusteltu ja jotka on arvioitu tai todennettu ISO 14020 -standardin ja ISO 14021:1999 -standardin lausekkeen 5 vaatimusten mukaisesti,

oltava täsmällisiä ja tarkkoja, eivätkä ne saa olla harhaanjohtavia,

oltava asianomaisen tuoteluokan kannalta merkityksellisiä.

Suorat päästöt meriveteen on sisällytettävä täydentäviin ympäristötietoihin (inventaariotietoina).

Jos täydentäviä ympäristötietoja käytetään PEF-tutkimuksen tulkintavaiheen tukena, kaikkien siinä käytettyjen tietojen on täytettävä samat laatuvaatimukset, jotka on asetettu PEF-tulosten laskennassa käytettäville lähtötiedoille (ks. kohta 5.6 (59)).

Täydentävien ympäristötietojen on liityttävä vain ympäristökysymyksiin. Tuotteen ympäristöjalanjälkeen ei sisällytetä tietoja ja ohjeita, jotka eivät liity tuotteen ympäristötehokkuuteen, esimerkiksi käyttöturvallisuustiedotteita. Siihen ei sisällytetä myöskään lainsäädäntövaatimuksia koskevia tietoja.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on eriteltävä ja perusteltava PEF-tutkimukseen sisällytettävät täydentävät ympäristötiedot. Tällaiset tiedot on raportoitava erillään elinkaariperusteisista PEF-tuloksista, ja kaikki menetelmät ja oletukset on dokumentoitava selvästi. Täydentävät ympäristötiedot voivat olla määrällisiä ja/tai laadullisia.

Täydentäviin ympäristötietoihin voivat sisältyä seuraavat (luettelo ei ole tyhjentävä):

tuoteluokan muut merkitykselliset ympäristövaikutukset;

muut merkitykselliset tekniset muuttujat, joita voidaan käyttää tutkittavan tuotteen arviointiin ja jotka mahdollistavat tuotteen kokonaistehokkuuden vertailemisen muihin tuotteisiin. Nämä tekniset muuttujat voivat liittyä esimerkiksi uusiutuvan tai uusiutumattoman energian käyttöön, uusiutuvien tai uusiutumattomien polttoaineiden käyttöön, uusiomateriaalien käyttöön, makean veden käyttöön tai vaarallisten tai vaarattomien jätetyyppien hävittämiseen;

muut resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin kuuluvien virtojen karakterisoinnin kannalta merkitykselliset lähestymistavat (60), kun oletusmenetelmän karakterisointikertoimia (61) ei ole saatavilla tiettyjä virtoja varten (esim. kemikaaliryhmät);

ympäristöindikaattorit tai tuotevastuuindikaattorit (GRI-ohjeisto);

elinkaarenaikainen energiankulutus ensisijaisen energialähteen mukaan, ”uusiutuvan” energian käyttö laskettuna erikseen;

suora energiankulutus ensisijaisen energialähteen mukaan, ”uusiutuvan” energian käyttö laskettuna erikseen laitoksen portille saakka;

portilta portille -vaiheiden osalta Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisten lajien luettelossa olevien lajien määrä ja kansallisessa uhanalaisten lajien luettelossa olevien lajien määrä elinympäristöineen alueilla, joihin toiminta vaikuttaa, uhanalaisuusriskin tason mukaan;

kuvaus toimintojen, tuotteiden ja palvelujen merkittävistä vaikutuksista biologiseen monimuotoisuuteen suojelualueilla ja niiden ulkopuolisilla alueilla, joiden monimuotoisuusarvo on suuri;

jätteen kokonaispaino jätetyypeittäin ja hävittämismenetelmä;

sellaisen kuljetetun, tuodun, viedyn tai käsitellyn jätteen paino, jota pidetään vaarallisena Baselin yleissopimuksen liitteiden I, II, III ja VIII mukaisesti, ja maan rajojen yli siirretyn jätteen prosenttiosuus.

4.6   Oletukset/rajoitukset

PEF-tutkimuksiin voi liittyä useita rajoituksia analyysin tekemiselle, minkä vuoksi on tarpeen tehdä oletuksia. Esimerkiksi yleiset tiedot (62) eivät välttämättä edusta täysin analysoitavan tuotteen todellisuutta, ja niitä voidaan mukauttaa paremman edustavuuden takaamiseksi.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Kaikki rajoitukset ja oletukset on raportoitava avoimesti.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on esitettävä tuoteluokkakohtaiset rajoitukset ja määriteltävä oletukset, joita on tehtävä rajoitusten vuoksi.

5.   RESURSSIEN KÄYTTÖÄ JA PÄÄSTÖJÄ KOSKEVAN PROFIILIN KOOSTAMINEN JA KIRJAAMINEN

5.1   Yleistä

Kaikista tuotteen toimitusketjuun liittyvistä materiaali-/energiavarojen syötteistä/tuotoksista ja päästöistä ilmaan, veteen ja maaperään on koostettava inventaario (profiili), joka muodostaa perustan tuotteen ympäristöjalanjäljen mallintamiselle. Tästä käytetään nimitystä resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili (63).

Ihannetapauksessa tuotteen toimitusketju mallinnettaisiin käyttämällä laitos- tai tuotekohtaisia tietoja (tarkka elinkaari, joka kuvaa toimitusketjun, käytön ja käytöstä poiston vaiheita tarkoituksenmukaisella tavalla). Käytännössä ja yleissääntönä olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä suoraan kerättyjä laitoskohtaisia inventaariotietoja. Prosesseista, joiden osalta yrityksellä ei ole suoraan käytettävissä tiettyjä tietoja (taustaprosessit), käytetään tyypillisesti yleisiä tietoja (64). On kuitenkin hyvän käytännön mukaista käyttää mahdollisuuksien mukaan suoraan toimittajilta kerättyjä tietoja tärkeimpien tuotteiden kohdalla, elleivät yleiset tiedot ole edustavampia tai tarkoituksenmukaisempia.

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa käytetään seuraavia profiiliin sisältyvien virtojen luokituksia (65):

Perusvirrat, jotka ovat (ISO 14040:2006, kohta 3.12) ”tarkasteltavaan järjestelmään ympäristöstä tulevaa materiaalia tai energiaa, jota ihminen ei vielä ole jalostanut, tai tarkasteltavasta järjestelmästä ympäristöön lähtevää materiaalia tai energiaa, jota ihminen ei enää käsittele”. Perusvirrat ovat esimerkiksi luonnonvaroja tai päästöjä ilmaan, veteen ja maaperään, jotka liittyvät suoraan EF-vaikutusluokkien karakterisointikertoimiin;

Muut kuin perusvirrat (tai kokonaisvirrat), jotka koostuvat järjestelmän kaikista jäljelle jäävistä syötteistä (esim. sähkö, materiaalit, kuljetusprosessit) ja tuotoksista (esim. jäte, sivutuotteet), jotka edellyttävät lisämallintamista, jotta ne voidaan muuntaa perusvirroiksi.

Kaikki resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin kuuluvat muut kuin perusvirrat on muunnettava perusvirroiksi. Esimerkiksi jätevirtoja ei raportoida pelkästään kilogrammoina kotitalousjätettä tai vaarallista jätettä, vaan niihin on sisällytettävä myös kiinteän jätteen käsittelystä aiheutuvat päästöt veteen, ilmaan ja maaperään. Tämä on välttämätöntä PEF-tutkimusten vertailtavuudelle. Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin koostaminen on siten saatu päätökseen, kun kaikki virrat on ilmaistu perusvirtoina.

VIHJE: Tiedonkeruuprosessin dokumentointi on hyödyllistä tiedonlaadun parantamiseksi, kriittiseen arviointiin (66) valmistautumiseksi ja tulevien tuoteinventaarioiden uudistamiseksi, jotta ne vastaavat muutoksia tuotantokäytännöissä. Sen varmistamiseksi, että kaikki merkitykselliset tiedot on dokumentoitu, voi olla hyödyllistä laatia tiedonhallintasuunnitelma jo inventaarioprosessin alkuvaiheessa (ks. liite II).

PEF-tutkimukseen sisältyvä resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili voidaan koostaa noudattamalla kaksivaiheista menettelyä, joka on kuvattu kaaviossa 3. Ensimmäinen vaihe ei ole pakollinen mutta erittäin suositeltava.

Kaavio 3

Kaksivaiheinen menettely resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin koostamiseksi

Image

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin on sisällytettävä kaikki elinkaarivaiheisiin liittyvä luonnonvarojen käyttö ja päästöt, jotka sisältyvät määriteltyihin järjestelmän rajoihin. Virrat on ryhmiteltävä ”perusvirtoihin” ja ”muihin kuin perusvirtoihin” (kokonaisvirtoihin). Kaikki resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin muut kuin perusvirrat on sen jälkeen muunnettava perusvirroiksi.

5.2   Seulontavaihe (suositeltava)

Alustava ”seulontatason” resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili, josta käytetään nimitystä seulontavaihe, on erittäin suositeltava, koska se auttaa tiedonkeruutoimintojen ja lähtötiedon laadun painopisteiden kohdentamisessa varsinaista resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaa profiilia silmällä pitäen.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Jos seulontavaihe on suoritettu (mikä on erittäin suositeltavaa), on käytettävä helposti saatavilla olevia erityisiä ja/tai yleisiä tietoja, jotka täyttävät kohdassa 5.6 määritellyt lähtötiedon laatuvaatimukset. Kaikki resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa tarkasteltavat prosessit ja toiminnot on sisällytettävä seulontavaiheeseen. Toimitusketjun vaiheiden mahdollinen poisjättäminen on perusteltava selvästi ja arvioitava, ja poisjättöjen vaikutuksesta lopullisiin tuloksiin on keskusteltava.

Sellaisten toimitusketjun vaiheiden osalta, joista ei ole tarkoitus tehdä määrällistä EF-vaikutusarviointia, seulontavaihe koskee olemassa olevaa kirjallisuutta ja muita lähteitä, jotta voidaan laatia laadullisia kuvauksia mahdollisesti ympäristön kannalta merkittävistä prosesseista. Tällaiset laadulliset kuvaukset on sisällytettävä täydentäviin ympäristötietoihin.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on eriteltävä tutkimukseen sisällytettävät prosessit sekä niihin liittyvät lähtötiedon laatua ja arviointia koskevat vaatimukset, jotka voivat olla tässä PEF-oppaassa esitettyjä vaatimuksia tiukempia. Siinä on myös eriteltävä, mistä prosesseista edellytetään erityisiä tietoja ja minkä prosessien yhteydessä yleisten tietojen käyttö on joko sallittua tai pakollista.

5.3   Tiedonhallintasuunnitelma (valinnainen)

Tiedonhallintasuunnitelma voi olla hyödyllinen väline tietojen hallinnassa ja tuotteen resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin laatimisprosessin seurannassa.

Tiedonhallintasuunnitelmaan voi sisältyä:

kuvaus tiedonkeruumenettelyistä

tietolähteitä

laskentamenetelmiä

tietojen siirto-, varastointi- ja varmistusmenettelyjä

laadunvalvonta- ja arviointimenettelyjä tietojen keruu-, syöttö- ja käsittelytoimintoja varten, tietojen dokumentaatiota ja päästölaskelmia.

Lisäohjeita mahdollisista lähestymistavoista tiedonhallintasuunnitelman laatimiseen on liitteessä II.

5.4   Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin tiedot

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin on sisällytettävä kaikki elinkaarivaiheisiin liittyvä luonnonvarojen käyttö ja päästöt, jotka sisältyvät määriteltyihin järjestelmän rajoihin.

On harkittava seuraavien tekijöiden sisällyttämistä resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin:

raaka-aineiden hankinta ja esikäsittely

tuotantohyödykkeet: Niiden osalta on käytettävä tasapoistoja. Tuotantohyödykkeiden osalta on otettava huomioon odotettu käyttöikä (eikä siihen kuluvaa aikaa, että niiden kirjanpitoarvo on 0).

tuotanto

tuotteen jakelu ja varastointi

käyttövaihe

logistiikka

käytöstä poisto.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä olisi esitettävä yksi tai useampi esimerkki resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin laadinnasta, mukaan lukien eritelmät seuraavista:

profiiliin sisältyvien toimintojen/prosessien aineluettelot

yksiköt

perusvirtojen nimikkeistö.

Näitä voidaan soveltaa yhteen tai useampaan toimitusketjun vaiheeseen, prosessiin tai toimintoon, millä pyritään varmistamaan yhdenmukaistettu tiedonkeruu ja raportointi. PEFCR-säännöissä voidaan asettaa tässä PEF-oppaassa määriteltyjä tiukempia tietovaatimuksia keskeisille toimitusketjun alkupään vaiheille, portilta portille -vaiheille (67) tai elinkaaren loppupään vaiheille.

Keskeiseen moduuliin (portilta portille -vaiheeseen) sisältyvien mallintamisprosessien/-toimintojen osalta PEFCR-säännöissä on myös eriteltävä seuraavat:

sisällytetyt prosessit/toiminnot

eritelmät tietojen kokoamisen kannalta keskeisistä prosesseista, mukaan lukien eri laitosten keskiarvotiedot

mahdolliset laitoskohtaiset tiedot, jotka on raportoitava kohdassa ”Täydentävät ympäristötiedot”

lähtötiedon laatua koskevat erityisvaatimukset, esimerkiksi tiettyjen toimintatietojen mittaamisen osalta.

Jos PEFCR-säännöissä myös edellytetään poikkeamista oletuksena olevista kehdosta hautaan ulottuvista järjestelmän rajoista (esim. PEFCR-säännöissä määrätään käyttämään kehdosta portille ulottuvia järjestelmän rajoja), PEFCR-säännöissä on eriteltävä, miten resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin sisältyvät materiaali-/energiataseet on esitettävä.

5.4.1   Raaka-aineiden hankinta ja esikäsittely (kehdosta portille)  (68)

Raaka-aineiden hankinnan ja esikäsittelyn vaihe alkaa luonnonvarojen hankinnasta ja päättyy, kun tuotteen komponentit saapuvat (portin kautta) tuotteen tuotantolaitokseen. Tähän vaiheeseen voi kuulua seuraavia prosesseja:

louhinta ja raaka-aineiden hankinta

kaikkien tutkittavan tuotteen materiaalisyötteiden esikäsittely, kuten:

metallien muotoilu harkoiksi

hiilen puhdistus

kierrätysmateriaalin muuntaminen

biogeenisten materiaalien fotosynteesi

puiden tai viljan viljely ja korjaaminen

kuljettaminen raaka-aineen hankintapaikoissa ja esikäsittelylaitoksissa sekä niiden välillä ja kuljettaminen tuotantolaitokseen.

5.4.2   Tuotantohyödykkeet

Esimerkkejä sisällytettävistä tuotantohyödykkeistä ovat seuraavat:

tuotantoprosesseissa käytettävät koneet ja laitteet

rakennukset

toimistotarvikkeet

kuljetusajoneuvot

kuljetusinfrastruktuuri.

Tuotantohyödykkeisiin sovelletaan tasapoistoja. Tuotantohyödykkeiden osalta on otettava huomioon odotettu käyttöikä (eikä siihen kuluvaa aikaa, että niiden kirjanpitoarvo on 0).

5.4.3   Tuotanto (68)

Tuotantovaihe alkaa, kun tuotteen komponentit saapuvat tuotantolaitokseen, ja päättyy, kun valmis tuote lähtee tuotantolaitoksesta. Esimerkkejä tuotantoon liittyvistä toiminnoista ovat seuraavat:

kemiallinen prosessointi

teollinen valmistus

puolivalmiiden tuotteiden kuljettaminen valmistusprosessista toiseen

materiaalikomponenttien kokoaminen

pakkaaminen

jätteen käsittely

työntekijöiden kuljettaminen (tarvittaessa)

liikematkailu (tarvittaessa).

5.4.4   Tuotteen jakelu ja varastointi (68)

Tuotteet jaetaan käyttäjille, ja niitä voidaan varastoida useassa toimitusketjun vaiheessa. Esimerkkejä jakeluun ja varastointiin liittyvistä prosesseista, jotka on sisällytettävä profiiliin, ovat seuraavat (luettelo ei ole tyhjentävä):

energiasyötteet varastojen valaisemiseen ja lämmittämiseen

kylmäaineiden käyttö varastoissa ja kuljetusajoneuvoissa

ajoneuvojen polttoaineenkulutus.

5.4.5   Käyttövaihe (68)

Käyttövaihe alkaa, kun kuluttaja tai loppukäyttäjä saa tuotteen haltuunsa, ja päättyy, kun käytetty tuote jätetään kuljetettavaksi kierrätys- tai jätteenkäsittelylaitokseen. Esimerkkejä käyttövaiheen prosesseista, jotka on sisällytettävä profiiliin, ovat seuraavat (luettelo ei ole tyhjentävä):

käyttö-/kulutustottumukset, paikka, ajankohta (päivä/yö, kesä/talvi, viikko/viikonloppu) ja tuotteiden käyttövaiheen oletettu kesto

kuljetus käyttöpaikkaan

jäähdytys käyttöpaikassa

käyttöön valmistaminen (esim. mikrouunissa lämmittäminen)

käytön aikainen luonnonvarojen kulutus (esim. puhdistusaineen, energian ja veden käyttö pesukoneessa)

tuotteen korjaus ja huolto käyttövaiheen aikana.

Käyttöskenaariossa on tarkasteltava myös sitä, voiko analysoitavien tuotteiden käyttö johtaa muutoksiin järjestelmissä, jossa niitä käytetään. Esimerkiksi energiaa käyttävät tuotteet voivat vaikuttaa rakennuksen lämmitykseen/viilentämiseen tarvittavan energian määrään tai auton akun paino voi vaikuttaa auton polttoaineenkulutukseen. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon seuraavat käyttöskenaariota koskevan teknisen tiedon lähteet (luettelo ei ole tyhjentävä):

julkaistut kansainväliset standardit, joissa eritellään ohjeet ja vaatimukset tuotteen käyttövaihetta ja tuotteen käyttöikää koskevien skenaarioiden laatimiselle (käyttöiän arvioimiselle)

julkaistut kansalliset suuntaviivat tuotteen käyttövaihetta ja tuotteen käyttöikää koskevien skenaarioiden laatimiselle (käyttöiän arvioimiselle)

julkaistut toimialakohtaiset suuntaviivat tuotteen käyttövaihetta ja tuotteen käyttöikää koskevien skenaarioiden laatimiselle (käyttöiän arvioimiselle)

markkinatutkimukset tai muut markkinatiedot.

Huomautus: Menetelmä, jota valmistaja suosittaa käytettäväksi tuotteen käyttövaiheessa (esim. paistaminen uunissa tietyssä lämpötilassa ja tietyn ajan), voi muodostaa perustan tuotteen käyttövaiheen määrittelylle. Tosiasiallinen käyttömalli voi kuitenkin erota suositellusta käytöstä, ja sitä olisi käytettävä, jos tällaisia tietoja on saatavilla.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Jos tuotteiden käyttövaiheen määrittämiselle ei ole vahvistettu tässä PEF-oppaassa esitettyjen tekniikoiden mukaista menetelmää, tutkimuksen tekevä organisaatio vahvistaa tuotteiden käyttövaiheen määrittelyssä käytettävän lähestymistavan. Tosiasiallinen käyttömalli voi kuitenkin erota suositellusta käytöstä, ja sitä olisi käytettävä, jos tällaisia tietoja on saatavilla. Tutkimukseen on sisällytettävä tuotteiden käytön merkitykselliset vaikutukset muihin järjestelmiin.

PEF-tutkimuksessa on esitettävä menetelmiä ja oletuksia koskeva dokumentaatio. Lisäksi siinä on dokumentoitava kaikki käyttövaihetta koskevat merkitykselliset oletukset.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on eriteltävä:

tutkimukseen mahdollisesti sisällytettävät käyttövaiheen skenaariot

käyttövaiheen osalta tarkasteltava ajanjakso.

5.4.6   Analysoitavan tuotteen logistiikan mallintaminen

Tärkeitä muuttujia, jotka olisi tai on (tapauskohtaisesti, ks. jäljempänä) otettava huomioon kuljetusta mallinnettaessa, ovat seuraavat:

1.

Kuljetusmuoto: tässä yhteydessä on otettava huomioon kuljetustapa, esimerkiksi maakuljetus (kuorma-auto, rautatie, putki), vesikuljetus (laiva, lautta, proomu) tai ilmakuljetus (lentokone).

2.

Ajoneuvotyyppi ja polttoaineenkulutus: tässä yhteydessä on otettava huomioon ajoneuvotyyppi kuljetustyypin mukaan samoin kuin polttoaineenkulutus täydellä kuormalla ja tyhjänä. Täydessä kuormassa olevan ajoneuvon polttoaineenkulutusta mukautetaan kuormausasteen mukaan (69).

3.

Kuormausaste: ympäristövaikutuksilla on suora yhteys todelliseen kuormausasteeseen, joka on sen vuoksi otettava huomioon.

4.

Kuormattomien paluumatkojen määrä: Huomioon on lisäksi otettava kuormattomien paluumatkojen määrä (tuotteen kuljetusmatkan suhde matkaan, joka tuotteen purkamisen jälkeen kuljetaan uuden kuorman hakemiseksi), jos se on saatavilla ja merkityksellinen. Kuormattomalla ajoneuvolla ajettavat kilometrit on kohdennettava tuotteeseen. Tähän tarkoitukseen on määritettävä erityiset arvot maan ja kuljetetun tuotteen tyypin mukaan.

5.

Kuljetusmatka: kuljetusmatkat on dokumentoitava käyttämällä tarkasteltavalle tapaukselle ominaisia keskimääräisiä kuljetusmatkoja.

6.

Kuljetuksen vaikutusten kohdentaminen: Pieni osa kuljetustoiminnan vaikutuksista on kohdennettava analyysiyksikköön (tarkasteltavaan tuotteeseen) kuormituskertoimen perusteella. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon seuraavat mallintamisperiaatteet:

tavarakuljetukset: aika tai matka JA kuljetetun tavaran paino tai tilavuus (tai erityistapauksissa: kappalemäärä/kuormalavat):

a)

jos suurin sallittu paino ylittyy ennen kuin ajoneuvo on saavuttanut fyysisen enimmäiskuorman, kun tilavuudesta on käytetty 100 prosenttia (suuritiheyksiset tuotteet), kohdentamisen perustana on käytettävä kuljetettavien tuotteiden painoa,

b)

jos ajoneuvon tilavuudesta on käytetty 100 prosenttia mutta suurin sallittu paino ei ylity (pienitiheyksiset tuotteet), kohdentamisen perustana on käytettävä kuljetettavien tuotteiden tilavuutta,

henkilökuljetukset: aika tai matka,

henkilöstön liikematkat: aika, matka tai taloudellinen arvo.

7.

Polttoaineen tuotanto: Polttoaineen tuotanto on otettava huomioon. Polttoainetuotannon oletusarvot on esitetty esimerkiksi European Reference Life Cycle Database (ELCD) -tietokannassa (70).

8.

Infrastruktuuri: maa-, rautatie- ja vesikuljetusinfrastruktuuri olisi otettava huomioon.

9.

Resurssit ja välineet: logistisissa operaatioissa tarvittavien lisäresurssien ja välineiden määrä ja tyyppi, kuten nosturit ja kuljettimet, olisi otettava huomioon.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Seuraavat kuljetusmuuttujat on otettava huomioon: kuljetusmuoto, ajoneuvotyyppi ja polttoaineenkulutus, kuormausaste, kuormattomien paluumatkojen määrä (jos merkityksellinen), kuljetusmatka, kuljetettaviin tavaroihin kohdentaminen rajakuormituskertoimen perusteella (suuritiheyksisten tuotteiden paino ja pienitiheyksisisten tuotteiden tilavuus ) sekä polttoaineen tuotanto.

Seuraavat kuljetusmuuttujat on suositeltavaa ottaa huomioon: kuljetusinfrastruktuuri, lisäresurssit ja välineet, kuten nosturit ja kuljettimet, henkilökuljetuksiin kohdentaminen ajan tai matkan perusteella sekä henkilöstön liikematkoihin kohdentaminen ajan, matkan tai taloudellisen arvon perusteella.

Kuljetuksen vaikutukset on ilmaistava perusvertailuyksikköinä, toisin sanoen tonnikilometreinä tavarakuljetuksissa ja henkilökilometreinä henkilökuljetuksissa. Poikkeaminen näistä perusvertailuyksiköistä on perusteltava ja raportoitava.

Kuljetuksen ympäristövaikutus on laskettava kertomalla vaikutus vertailuyksikköä kohti kunkin ajoneuvotyypin osalta

a)

tavarakuljetuksissa: matkalla ja kuormalla

b)

henkilökuljetuksissa: matkalla ja henkilömäärällä määriteltyjen kuljetusskenaarioiden perusteella.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat lisävaatimukset

PEFCR-säännöissä on eriteltävä mahdolliset tutkimukseen sisällytettävät kuljetus-, jakelu- ja varastointiskenaariot.

5.4.7   Käytöstä poisto  (71)

Käytöstä poistovaihe alkaa, kun käyttäjä poistaa tuotteen käytöstä, ja päättyy, kun tuote on palautettu luontoon jätetuotteena tai se tulee toisen tuotteen elinkaareen (kierrätettynä syötteenä). Esimerkkejä käytöstä poistovaiheen prosesseista, jotka on sisällytettävä PEF-tutkimukseen, ovat seuraavat:

käytöstä poistettujen tuotteiden ja pakkausten keräys ja kuljetus

komponenttien purkaminen

paloittelu ja lajittelu

muuntaminen kierrätysmateriaaliksi

kompostointi tai muut orgaaniset jätteenkäsittelymenetelmät

roskan tuottaminen

polttaminen ja (pohja)kuonan hävittäminen

kaatopaikalle vieminen ja kaatopaikan toiminta ja ylläpito

kuljetus loppukäsittelylaitoksiin.

Useinkaan ei tiedetä tarkasti, mitä tuotteen käytöstä poistossa tapahtuu, joten on määriteltävä käytöstäpoistoskenaarioita.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Järjestelmän rajoihin sisältyvistä prosesseista syntyvät jätevirrat on mallinnettava perusvirroiksi.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat lisävaatimukset

PEFCR-säännöissä on määriteltävä mahdolliset käytöstäpoistoskenaariot. Näiden skenaarioiden on perustuttava nykyisiin (analysointivuoden) käytäntöihin, tekniikoihin ja tietoihin.

5.4.8   Sähkönkäytön huomioon ottaminen (mukaan lukien uusiutuvan energian käyttö)

Verkosta saatava sähkö, jota kulutetaan toimitusketjun alkupäässä tai määritellyissä PEF:n rajoissa, on mallinnettava mahdollisimman tarkasti siten, että etusijalle asetetaan toimittajakohtaiset tiedot. Jos sähkö (tai osa siitä) on uusiutuvaa, on tärkeää, ettei sitä lasketa kahteen kertaan. Toimittajan onkin taattava, että organisaatiolle tuotteen valmistamista varten toimitettu sähkö on todellakin tuotettu käyttämällä uusiutuvia energialähteitä eikä sitä ole syötetty verkkoon muiden kuluttajien käyttöön (esim. alkuperätakuu uusiutuvan sähkön tuotannossa (72)).

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Verkosta saatavasta sähköstä, jota kulutetaan toimitusketjun alkupäässä tai määritellyissä PEF:n rajoissa, on käytettävä toimittajakohtaisia tietoja, jos sellaisia on saatavilla. Jos toimittajakohtaisia tietoja ei ole saatavilla, on käytettävä sen maan kulutusjakaumaa koskevia maakohtaisia tietoja, johon tarkasteltavat elinkaarivaiheet sijoittuvat. Tuotteiden käyttövaiheen aikana kulutetun sähkön osalta energiajakauman on kuvastettava maiden tai alueiden välisen myynnin suhteita. Jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla, on käytettävä keskimääräistä EU:n kulutusjakaumaa tai muutoin edustavinta jakaumaa.

On varmistettava, ettei verkosta saatavaa uusiutuvaa sähköä, joka kulutetaan toimitusketjun alkupäässä tai määritellyissä PEF:n rajoissa, (ja siihen liittyviä vaikutuksia) lasketa kahteen kertaan. PEF-raporttiin on sisällytettävä liitteenä sähköntoimittajan lausunto, jossa taataan, että toimitettu sähkö on todellakin tuotettu käyttämällä uusiutuvia luonnonvaroja eikä sitä myydä millekään muulle organisaatiolle.

5.4.9   Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin koostamisen muita näkökohtia

Biogeeniset hiilipoistumat ja -päästöt

Hiiltä esimerkiksi poistuu ilmakehästä puiden kasvun seurauksena (ilmaston lämpenemisen karakterisointikerroin (73) -1 CO2 -ekvivalenttia ), ja sitä vapautuu ilmakehään puun polttamisen yhteydessä (ilmaston lämpenemisen karakterisointikerroin +1 CO2 -ekvivalenttia).

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Biogeenisten hiililähteiden poistumat ja päästöt on erotettava resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa. (74)

Suora maankäytön muutos (vaikutus ilmastonmuutokseen): Maankäytön muutoksen vaikutus ilmastonmuutokseen johtuu pohjimmiltaan maanalaisissa hiilivarannoissa tapahtuvasta muutoksesta. Suora maankäytön muutos on seurausta maankäyttötyypin muuttumisesta toiseksi, mikä tapahtuu ainutlaatuisessa maanpeitteessä, mistä mahdollisesti aiheutuu muutoksia kyseisen maa-alueen hiilivarannoissa mutta toisessa järjestelmässä. Lisätietoa on liitteessä VI.

Epäsuora maankäytön muutos (vaikutus ilmastonmuutokseen): Maankäytön muutoksen vaikutus ilmastonmuutokseen johtuu pohjimmiltaan maanalaisissa hiilivarannoissa tapahtuvasta muutoksesta. Epäsuora maankäytön muutos tapahtuu, kun tietty muutos maankäytössä aiheuttaa muutoksia järjestelmän rajojen ulkopuolella eli muissa maankäyttötyypeissä. Koska ympäristöjalanjälkimenetelmässä ei ole sovittua menetelmää epäsuorasta maankäytöstä aiheutuvien päästöjen laskemiseksi, ei niitä sisällytetä PEF:n kasvihuonekaasupäästölaskelmiin.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat seurausta suorasta maankäytön muutoksesta, on kohdennettava tuotteisiin (i) 20 vuoden ajan maankäytön muutoksesta tai (ii) yksittäisen satokauden ajan arvioidun tuotteen raaka-aineen saamisesta (vaikka se olisi pidempi kuin 20 vuotta) (75). Pisin ajanjakso valitaan. Lisätietoja on liitteessä VI. Kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat seurausta epäsuorasta maankäytön muutoksesta, on sisällytettävä PEF-tutkimukseen liitteessä VI esitettyjen eritelmien mukaisesti.

Uusiutuvan energian tuotannon huomioon ottaminen

Arvioitavan järjestelmän rajoissa voidaan tuottaa energiaa uusiutuvista energialähteistä. Jos uusiutuvaa energiaa tuotetaan enemmän kuin sitä kulutetaan määritellyissä järjestelmän rajoissa ja sitä syötetään esimerkiksi sähköverkkoon, se voidaan hyvittää arvioitavan tuotteen yhteydessä vain sillä edellytyksellä, ettei hyvitystä ole jo otettu huomioon muissa järjestelmissä. On esitettävä asiakirjat (esim. alkuperätakuu uusiutuvan sähkön tuotannosta (76)), joissa selitetään, onko hyvitys otettu huomioon laskelmassa.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Järjestelmän rajoissa tuotettuun uusiutuvaan energiaan liittyvät hyvitykset lasketaan (vähentämällä ulkoisesti toimitetun uusiutuvan energian määrä) suhteessa sen maan, johon energia on toimitettu, maakohtaisen kulutusjakauman korjattuun keskiarvoon. Jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla, on käytettävä EU:n kulutusjakauman korjattua keskiarvoa tai muutoin edustavinta jakaumaa. Jos korjattujen jakaumien laskemisesta ei ole saatavilla tietoja, on käytettävä korjaamattomia keskiarvoja. Tutkimuksessa on raportoitava läpinäkyvällä tavalla, mitä energiajakaumia koskevia oletuksia on käytetty hyvitysten laskennassa ja onko ne korjattu.

Tilapäisen (hiilen) varastoinnin ja viivästyneiden päästöjen huomioon ottaminen

Hiiltä varastoituu väliaikaisesti kun tuote ”vähentää kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä” tai siitä aiheutuu ”negatiivisia päästöjä”, se poistaa hiiltä ilmakehästä ja varastoi sen väliaikaisesti.

Viivästyneet päästöt ovat päästöjä, jotka vapautuvat ajan kuluessa eli pitkäaikaisen käytön tai loppukäsittelyn aikana (eikä siis yksittäisenä, kertaluontoisena päästönä).

Esimerkkinä voidaan mainita puuhuonekalu, jonka elinkaari on 120 vuotta. Se varastoi hiiltä 120 vuoden ajan. Sen aiheuttamat päästöt ovat viivästyneitä, koska ne vapautuvat vasta 120 vuoden päästä tuotteen loppukäsittelyn tai polttamisen yhteydessä. Hiiltä on varastoitu 120 vuoden ajan ja viivästyneet päästöt syntyvät vasta tuotteen elinkaaren lopussa 120 vuoden päästä, eivätkä nyt.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Tilapäiseen (hiilen) varastointiin tai viivästyneisiin päästöihin liittyviä hyvityksiä ei oteta huomioon oletusarvoisten EF-aikutusluokkien laskennassa. Ne voidaan kuitenkin sisällyttää tutkimukseen kohdassa ”Täydentävät ympäristötiedot”. Ne on lisäksi ilmoitettava täydentävissä ympäristötiedoissa, jos PEFCR-säännöissä niin vaaditaan.

5.5   Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin nimikkeistö

PEF-tutkimusten tekijöiden on verrattava resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin sisältyvän virran dokumentoitua nimikkeistöä ja ominaisuuksia International Reference Life Cycle Data System (ILCD) -järjestelmän nimikkeistöön ja ominaisuuksiin (77).

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Kaikki merkitykselline luonnonvarojen käyttö sekä merkitykselliset päästöt, jotka liittyvät määriteltyihin järjestelmän rajoihin sisältyviin elinkaarivaiheisiin, on dokumentoitava käyttämällä International Reference Life Cycle Data System (ILCD) -järjestelmän nimikkeistöä ja ominaisuuksia (74), sellaisina kuin ne kuvataan liitteessä IV.

Jos ILCD:ssä ei ole saatavilla tiettyä virtaa koskevia nimikkeistöä ja ominaisuuksia, tekijöiden on luotava asianmukainen nimikkeistö ja dokumentoitava virran ominaisuudet.

5.6   Lähtötietojen laatuvaatimukset

Tässä jaksossa kuvataan, miten lähtötiedon laatua on arvioitava. PEF-tutkimuksiin sovelletaan kuutta laatuperustetta, joista viisi koskee lähtötietoja ja yksi menetelmää. Ne on esitetty tiivistetysti. Edustavuus (teknologinen, maantieteellinen ja ajallinen edustavuus) osoittaa sen, missä määrin valitut prosessit ja tuotteet kuvaavat analysoitavaa järjestelmää. Kun analysoitavaa järjestelmää edustavat prosessit ja tuotteet on valittu ja näiden prosessien ja tuotteiden resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili on koostettu, täydellisyyttä koskevilla kriteereillä arvioidaan, missä määrin näiden prosessien ja tuotteiden resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili kattaa kyseisten prosessien ja tuotteiden kaikki päästöt ja resurssit.

Näiden perusteiden lisäksi laadunarviointiin sisältyy kolme muuta näkökohtaa, jotka ovat arviointi, dokumentointi (ks. alla) (johdonmukainen ILCD-mallin kanssa) ja ILCD:n nimikkeistön noudattaminen. Kolmea viimeksi mainittua ei ole sisällytetty jäljempänä kuvattavaan lähtötiedon laadun semikvantitatiiviseen arviointiin. Nämä perusteet on kuitenkin täytettävä.

Taulukko 3

Lähtötietojen laatuperusteet, dokumentointi, nimikkeistö ja arviointi

Lähtötietojen laatuperusteet

teknologinen edustavuus (78)

maantieteellinen edustavuus (79)

ajallinen edustavuus (80)

täydellisyys

muuttujan epävarmuus (81)

menetelmätekninen tarkoituksenmukaisuus ja johdonmukaisuus (82) (vaatimuksia, sellaisina kuin ne on määritelty taulukossa 7, sovelletaan vuoden 2015 loppuun saakka. Vuodesta 2016 alkaen edellytetään PEF-menetelmien täysimääräistä noudattamista).

Dokumentaatio

johdonmukainen ILCD-mallin kanssa

Nimikkeistö

ILCD:n nimikkeistön mukainen (esim. ILCD:n vertailuperusvirtojen käyttö IT-yhteensopivissa inventaarioissa)

Arviointi

”pätevän arvioijan” suorittama arviointi (ks. luku 8):

erillinen arviointiraportti


Taulukko 4

Yhteenveto lähtötietojen laatuvaatimuksista ja lähtötietojen laadun arvioinnista

 

Lähtötietojen laatua koskevat vähimmäisvaatimukset

Lähtötietojen laatua koskevan arvioinnin tyyppi

Tiedot käsittävät vähintään 70 % kunkin EF-vaikutusluokan tiedoista

Lähtötietojen laatua kuvaava kokonaisarvosana ”hyvä” (DQR ≤ 3,0)

Semikvantitatiivinen Taulukko 5 perusteella

Tiedot, jotka käsittävät loput 20 % (70–90 prosentista) kunkin EF-vaikutusluokan tiedoista

Lähtötietojen laatua kuvaava kokonaisarvosana ”tyydyttävä”

Asiantuntijan laatuarvio (taulukkoa 7 voidaan käyttää asiantuntija-arvion tukena). Määrällistä kuvausta ei vaadita.

Likimääräisen arvion laatimiseen ja tietoaukkojen täyttämiseen käytettävät tiedot (enintään 10 % aineistosta kussakin EF-vaikutusluokassa)

Parhaat saatavilla olevat lähtötiedot

Asiantuntijan laatuarvio (taulukkoa 7 voidaan käyttää asiantuntija-arvion tukena).

Lähtötietojen laadun semikvantitatiivinen arviointi

Taulukossa 5 esitetään tiivistelmä perusteista, joita käytetään lähtötiedon laadun semikvantitatiivisessa arvioinnissa. Taulukossa 6 ja vastaavissa yhtälöissä kuvataan perusteet, joita käytetään lähtötiedon laadun semikvantitatiivisessa arvioinnissa. Liitteessä VII esitetään esimerkki paperin välivalmisteita koskevista lähtötiedon laatuvaatimuksista.

Taulukko 5

EF-tutkimuksessa käytettyjen elinkaari-inventaariotietojen laadun semikvantitatiivisessa arvioinnissa sovellettavat perusteet

Laatutaso

Laatu-luokitus

Määritelmä

Täydellisyys

Menetelmätekninen tarkoituksenmukaisuus ja johdonmukaisuus

Ajallinen edustavuus

Teknologinen edustavuus

Maantieteellinen edustavuus

Muuttujan epävarmuus

 

 

 

Arvioidaan suhteessa kutakin EF-vaikutusluokkaa koskevaan kattavuuteen ja hypoteettiseen ihanteelliseen lähtötiedon laatuun verraten.

Käytetyt LCI-menetelmät ja menetelmätekniset valinnat (esim. kohdentaminen, korvaaminen jne.) ovat yhdenmukaisia tietokokonaisuuden tavoitteen ja soveltamisalan, erityisesti sen käyttötarkoitusten, kanssa tukena päätöksenteossa. Menetelmiä on myös sovellettu johdonmukaisesti kaikkiin lähtötietoihin. (83)

Se, miten tietokokonaisuus edustaa tarkasteltavan järjestelmän erityisolosuhteita ajallisesti / lähtötietojen ja mahdollisten taustatietojen ikä.

Huomautus: tietyn vuoden (ja tarvittaessa vuoden tai vuorokauden sisällä ilmenevien erojen) ajallinen edustavuus.

Se, miten tietokokonaisuus edustaa todellista populaatiota teknologisesti, mahdollisesti sisällytetyt taustatietokokonai-suudet mukaan lukien.

Huomautus: teknologisten ominaisuuksien, myös toimintaolosuhteiden, teknologinen edustavuus.

Se, miten tietokokonaisuus edustaa todellista populaatiota maantieteellisesti, mahdollisesti sisällytetyt taustatietokokonaisuudet mukaan lukien.

Huomautus: tietyn sijainnin / laitoksen, alueen, maan, markkina-alueen, maanosan jne. maantieteellinen edustavuus.

Laadullinen asiantuntija-arvio tai suhteellinen standardipoikkeama prosentteina, jos käytetään Monte Carlo -simulaatiota.

Huomautus: epävarmuuden arviointi liittyy vain resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin, se ei käsitä EF-vaikutusarviointia.

Erinomainen

1

Täyttää perusteen erittäin hyvin, parannustarvetta ei ole.

Erinomainen täydellisyys

(≥ 90 %)

Vastaa täysin kaikkia PEF-oppaan vaatimuksia

Tapauskohtainen

Tapauskohtainen

Tapauskohtainen

Erittäin vähäinen epävarmuus

Erittäin vähäinen epävarmuus

(≤ 10 %)

Hyvä

2

Täyttää perusteen erittäin hyvin, merkityksellinen parannustarve vähäinen.

Hyvä täydellisyys

(80–90 %)

Haitanjaollinen (84) prosessiperusteinen lähestymistapa JA:

täyttää seuraavat kolme PEF-oppaan menetelmävaatimusta:

monitoimintoisuuden huomioon ottaminen

käytöstä poiston mallintaminen

järjestelmän rajat.

Tapauskohtainen

Tapauskohtainen

Tapauskohtainen

Vähäinen epävarmuus

Vähäinen epävarmuus

(10–20 %)

Tyydyttävä

3

Täyttää perusteen tyydyttävästi, mutta edellyttää parantamista.

Tyydyttävä täydellisyys

(70–80 %)

Haitanjaollinen prosessiperusteinen lähestymistapa JA:

täyttää kaksi seuraavista kolmesta PEF-oppaan menetelmävaatimuksesta:

monitoimintoisuuden huomioon ottaminen

käytöstä poiston mallintaminen

järjestelmän rajat.

Tapauskohtainen

Tapauskohtainen

Tapauskohtainen

Tyydyttävä epävarmuus

Tyydyttävä epävarmuus

(20–30 %)

Heikko

4

Ei täytä perustetta riittävästi. Edellyttää parantamista.

Heikko täydellisyys

(50–70 %)

Haitanjaollinen prosessiperusteinen lähestymistapa JA:

täyttää yhden seuraavista kolmesta PEF-oppaan menetelmävaatimuksesta:

monitoimintoisuuden huomioon ottaminen

käytöstä poiston mallintaminen

järjestelmän rajat.

Tapauskohtainen

Tapauskohtainen

Tapauskohtainen

Merkittävä epävarmuus

Merkittävä epävarmuus

(30–50 %)

Erittäin heikko

5

Ei täytä perustetta. Edellyttää merkittävää parantamista. TAI:

Tätä perustetta ei tarkasteltu / arvioitu tai sen laatua ei voitu todentaa / laatu ei ole tiedossa.

Erittäin heikko tai tuntematon täydellisyys

(< 50 %)

Haitanjaollinen prosessiperusteinen lähestymistapa MUTTA:

ei täytä yhtäkään seuraavista kolmesta PEF-oppaan menetelmävaatimuksesta:

monitoimintoisuuden huomioon ottaminen

käytöstä poiston mallintaminen

järjestelmän rajat.

Tapauskohtainen

Tapauskohtainen

Tapauskohtainen

Erittäin merkittävä epävarmuus

Erittäin merkittävä epävarmuus

(> 50 %)

Lähtötiedon kokonaislaatu lasketaan siten, että eri laatuperusteista saadut laatuluokitukset lasketaan yhteen ja jaetaan perusteiden kokonaismäärällä (kuudella). Lähtötiedon laatuluokituksen (Data Quality Rating, DQR) tulosta käytetään määritettäessä vastaavaa laatutasoa taulukossa 6. Kaavassa 1 (Formula 1) esitetään käytettävä laskentakaava:

Formula 1

Formula

—   DQR:

tietokokonaisuuden lähtötiedon laatuluokitus

—   TeR:

teknologinen edustavuus

—   GR:

maantieteellinen edustavuus

—   TiR:

ajallinen edustavuus

—   C:

täydellisyys

—   P:

tarkkuus/epävarmuus

—   M:

menetelmätekninen tarkoituksenmukaisuus ja johdonmukaisuus

Kaavaa 1 on käytettävä määritettäessä lähtötiedon kokonaislaatutasoa lähtötiedon laatuluokituksen perusteella.

Taulukko 6

lähtötiedon laatuluokitukseen perustuva lähtötiedon kokonaislaatutaso

Lähtötiedon kokonaislaatuluokitus (DQR)

Lähtötiedon kokonaislaatutaso

≤ 1,6

”erinomainen laatu”

1,6–2,0

”erittäin hyvä laatu”

2,0–3,0

”hyvä laatu”

3–4,0

”tyydyttävä laatu”

> 4

”heikko laatu”


Taulukko 7

Esimerkki lähtötiedon laadun semikvantitatiivisesta arvioinnista, joka on tehtävä elinkaari-inventaarion keskeisille tietokokonaisuuksille

Prosessi: värjäys


Laatutaso

Laatuluokitus

Määritelmä

Täydellisyys

Menetelmätekninen tarkoituksenmukaisuus ja johdonmukaisuus

Ajallinen edustavuus

Teknologinen edustavuus

Maantieteellinen edustavuus

Muuttujan epävarmuus (suhteellinen standardipoikkeama prosentteina, jos käytetään Monte Carlo –simulaatiota, muussa tapauksessa asiantuntijan laatuarvio)

Erinomainen

1

Täyttää perusteen erinomaisesti, parannustarvetta ei ole.

Erinomainen täydellisyys

(≥ 90 %)

Vastaa täysin kaikkia PEF-oppaan vaatimuksia

2009–2012

muu kuin jatkuvatoiminen, ilmavirtausta hyödyntävät värjäyskoneet

Keski-Euroopan jakautuma

Erittäin vähäinen epävarmuus

(≤ 10 %)

Hyvä

2

Täyttää perusteen hyvin, merkityksellinen parannustarve vähäinen.

Hyvä täydellisyys

(80–90 %)

Haitanjaollinen prosessiperusteinen lähestymistapa JA:

täyttää seuraavat kolme PEF-oppaan menetelmävaatimusta:

monitoimintoisuuden huomioon ottaminen

käytöstä poiston mallintaminen

järjestelmän rajat.

2006–2008

esim. ”kulutusjakauma EU:ssa: 30 % puolijatkuvatoimista, 50 % erätoimista ja 20 % jatkuvatoimista värjäystä”

EU 27:n jakauma; UK, DE; IT; FR

Vähäinen epävarmuus

(10–20 %)

Tyydyttävä

3

Täyttää perusteen tyydyttävästi, mutta edellyttää parantamista.

Tyydyttävä täydellisyys

(70–80 %)

Haitanjaollinen prosessiperusteinen lähestymistapa JA:

täyttää seuraavat kaksi PEF-oppaan menetelmävaatimusta:

monitoimintoisuuden huomioon ottaminen

käytöstä poiston mallintaminen.

Ei kuitenkaan täytä seuraavaa PEF-oppaan menetelmävaatimusta:

järjestelmän rajat.

1999–2005

esim. ”tuotantojakauma EU:ssa: 35 % puolijatkuvatoimista, 40 % erätoimista ja 25 % jatkuvatoimista värjäystä”

Skandinavian maat; muut EU-27:n maat

Tyydyttävä epävarmuus

(20–30 %)

Heikko

4

Ei täytä perustetta riittävästi. Edellyttää parantamista.

Heikko täydellisyys

(50–75 %)

Haitanjaollinen prosessiperusteinen lähestymistapa JA:

täyttää seuraavan PEF-oppaan menetelmävaatimuksen:

monitoimintoisuuden huomioon ottaminen.

Ei kuitenkaan täytä seuraavia kahta PEF-oppaan menetelmävaatimusta:

käytöstä poiston mallintaminen

järjestelmän rajat.

1990–1999

esim. ”erätoiminen värjäys”

Lähi-itä; USA; Japani

Merkittävä epävarmuus

(30–50 %)

Erittäin heikko

5

Ei täytä perustetta. Edellyttää merkittävää parantamista TAI:

Tätä perustetta ei ole tarkasteltu / arvioitu tai sen laatua ei voitu todentaa / laatu ei ole tiedossa.

Erittäin heikko tai tuntematon täydellisyys

(< 50 %)

Haitanjaollinen prosessiperusteinen lähestymistapa MUTTA:

ei täytä mitään seuraavista kolmesta PEF-oppaan menetelmävaatimuksesta:

monitoimintoisuuden huomioon ottaminen

käytöstä poiston mallintaminen

järjestelmän rajat.

< 1990; tuntematon

jatkuvatoiminen värjäys; jokin muu; tuntematon

jokin muu; tuntematon

Erittäin merkittävä epävarmuus

(> 50 %)

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset:

Ulkoiseen viestintään eli B2B- ja B2C-viestintään tarkoitettujen PEF-tutkimusten on täytettävä lähtötiedon laatuvaatimukset. Sisäiseen käyttöön tarkoitettujen PEF-tutkimusten (joiden väitetään olevan tämän PEF-oppaan mukaisia) olisi täytettävä (on suositeltavaa täyttää) määrätyt lähtötiedon laatuvaatimukset, jotka eivät kuitenkaan ole pakollisia. Vaatimuksista poikkeaminen on dokumentoitava. Lähtötiedon laatuvaatimukset koskevat sekä erityisiä (85) että yleisiä tietoja (86).

PEF-tutkimuksia koskevan lähtötiedon laadun semikvantitatiivisessa arvioinnissa sovelletaan seuraavia kuutta perustetta: teknologinen edustavuus, maantieteellinen edustavuus, ajallinen edustavuus, täydellisyys, muuttujan epävarmuus ja menetelmätekninen tarkoituksenmukaisuus ja yhdenmukaisuus.

Valinnaisessa seulontavaiheessa edellytetään ainakin ”tyydyttävää” laatuluokitusta lähtötiedoilta, joiden osuus on vähintään 90 prosenttia kunkin EF-vaikutusluokan osalta arvioidusta vaikutuksesta, sellaisena kuin se on arvioitu laadullisessa asiantuntija-arviossa.

Lopullisessa resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa sellaisten prosessien tai toimintojen osalta, joiden osuus kussakin EF-vaikutusluokassa on vähintään 70 prosenttia, sekä erityisten että yleisten tietojen on kokonaisuuslaatuluokituksen on oltava vähintään ”hyvä” (70 prosentin kynnysarvo on valittu, jotta luotettavaa arviointia koskeva tavoite ja tarve säilyttää arviointi toteuttamiskelpoisena ja helposti lähestyttävänä ovat tasapainossa keskenään). Näiden prosessien osalta on tehtävä semikvantitatiivinen lähtötiedon laadun arviointi, ja sen tulokset on raportoitava. Ainakin 2/3 jäljelle jäävistä 30 prosentista (eli 20–30 prosenttia) on mallinnettava tiedoilla, jotka ovat vähintään tasoa ”tyydyttävä laatu”. Lähtötietojen, joiden luokitus on heikompi kuin tyydyttävä, osuus ei saa ylittää 10:tä prosenttia kussakin EF-vaikutusluokassa.

Teknologista, maantieteellistä ja ajallista edustavuutta koskevia lähtötiedon laatuvaatimuksia on arvioitava osana PEF-tutkimusta. Täydellisyyttä, menetelmäteknistä tarkoituksenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta sekä muuttujan epävarmuutta koskevat lähtötiedon laatuvaatimukset olisi täytettävä hankkimalla yleisiä tietoja pelkästään tietolähteistä, jotka täyttävät PEF-oppaan vaatimukset.

Menetelmäteknistä tarkoituksenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta koskevan lähtötiedon laatuperusteen osalta taulukossa 6 määriteltyjä vaatimuksia sovelletaan vuoden 2015 loppuun saakka. Vuodesta 2016 alkaen edellytetään PEF-menetelmätekniikan täysimääräistä noudattamista.

Yleisten tietojen laadunarviointi on tehtävä syötevirtojen tasolla (esim. ostettu paperi, jota käytetään kirjapainossa), kun taas erityisten tietojen laadunarviointi on tehtävä yksittäisen prosessin tai kokonaisprosessin tasolla tai yksittäisten syötevirtojen tasolla.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat lisävaatimukset

PEFCR-säännöissä on annettava lisäohjeita lähtötiedon laadun arvioinnin pisteyttämisestä tuoteluokittain ajallisen, maantieteellisen ja teknologisen edustavuuden osalta. Niissä on esimerkiksi eriteltävä, mikä ajallista edustavuutta kuvaava lähtötiedon laadun pistemäärä olisi annettava tiettyä vuotta edustavalle tietokokonaisuudelle.

PEFCR-säännöissä voidaan määrittää lisäperusteita lähtötiedon laadun arvioinnille (oletusperusteiden lisäksi).

PEFCR-säännöissä voidaan asettaa tiukempia lähtötiedon laatuvaatimuksia, jos se on tarkoituksenmukaista kyseisen tuoteluokan kannalta. Näihin voivat kuulua seuraavat:

portilta portille -toiminnot tai prosessit

elinkaaren alku- tai loppupään vaiheet

tuoteluokan kannalta keskeiset toimitusketjun toiminnot

tuoteluokan kannalta keskeiset EF-vaikutusluokat.

Esimerkki lähtötietojen laatuluokituksen määrittelemisestä

Osatekijä

Saavutettu laatutaso

Vastaava laatuluokitus

teknologinen edustavuus (TeR)

Hyvä

2

maantieteellinen edustavuus (GR)

Hyvä

2

ajallinen edustavuus (TiR)

Tyydyttävä

3

täydellisyys (C)

Hyvä

2

muuttujan epävarmuus (P)

Hyvä

2

menetelmätekninen tarkoituksenmukaisuus ja johdonmukaisuus (M)

Hyvä

2

Formula

Lähtötiedon laatuluokitus (DQR), jonka tulos on 2,2, vastaa laatuluokitusta ”hyvä laatu”.

5.7   Erityisten tietojen kerääminen

Tässä kohdassa kuvataan erityisten tietojen keräämistä. Erityiset tiedot ovat tietoja, jotka on suoraan mitattu tai kerätty ja jotka edustavat toimintoja tietyssä laitoksessa tai tietyissä laitoksissa. Tietojen olisi sisällettävä prosessien kaikki tunnetut syötteet ja tuotokset. Syötteitä ovat (esimerkiksi) energian-, veden- ja materiaalinkäyttö. Tuotoksia ovat tuotteet, rinnakkaistuotteet (87) ja päästöt. Päästöt voidaan jakaa neljään luokkaan: päästöt ilmaan, päästöt veteen, päästöt maaperään ja kiinteän jätteen muodossa olevat päästöt. Erityisiä tietoja voidaan kerätä, mitata tai laskea käyttämällä toimintatietoja (88) ja niihin liittyviä päästökertoimia. On syytä huomata, että päästökertoimet voivat olla peräisin yleisistä tiedoista, joihin sovelletaan lähtötiedon laatuvaatimuksia.

Tiedonkeruu – mittaukset ja räätälöidyt kyselyt

Erityisprosessien edustavimpia tiedonlähteitä ovat mittaukset, joita on tehty suoraan prosessissa, tai tiedot, jotka on saatu toiminnanharjoittajilta haastatteluissa tai kyselyissä. Tiedot saattavat vaatia skaalausta, kokoamista tai muunlaista matemaattista käsittelyä, jotta ne ovat yhdenmukaisia analyysiyksikön ja prosessin vertailuvirran kanssa.

Tyypillisiä erityisten tietojen lähteitä ovat seuraavat:

prosessi- tai laitoskohtaiset kulutustiedot

laskut ja kulutushyödykkeiden varasto- tai inventaariomuutokset

päästömittaukset (kaasun ja jäteveden sisältämien päästöjen määrät ja pitoisuudet)

tuotteiden ja jätteiden koostumus

hankinta- ja myyntiyksikkö- tai osasto (joita voi olla useita).

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Erityisiä tietoja (89) on kerättävä kaikista edustaprosesseista ja tarvittaessa taustaprosesseista (90). Jos yleiset tiedot ovat kuitenkin edustavampia tai tarkoituksenmukaisempia kuin erityiset tiedot edustaprosessien tapauksessa (tämä on perusteltava ja raportoitava), yleisiä tietoja on käytettävä myös edustaprosessien yhteydessä.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat lisävaatimukset

PEFCR-säännöissä on:

1.

eriteltävä, mistä prosesseista erityisiä tietoja on kerättävä

2.

eriteltävä vaatimukset erityisten tietojen keräämiselle

3.

määriteltävä kullekin laitokselle tiedonkeruuta koskevat vaatimukset, jotka koskevat

kohdevaihetta (vaiheita) ja tiedonkeruun kattavuutta

tiedonkeruun paikkaa (kansallinen, kansainvälinen, tietyt tehtaat jne.)

tiedonkeruun ajanjaksoa (vuosi, vuodenaika, kuukausi jne.)

kun tiedonkeruun paikka tai ajanjakso on rajattava tiettyjen rajojen sisälle, perustelut tälle ja osoitus siitä, että kerätyt tiedot muodostavat riittävän otoksen.

5.8   Yleisten tietojen kerääminen

Yleisillä tiedoilla tarkoitetaan tietoja, jotka eivät perustu järjestelmän asianomaisten prosessien suoriin mittauksiin tai laskelmiin. Yleiset tiedot voivat olla joko alakohtaisia eli PEF-tutkimuksessa tarkasteltavalle alalle ominaisia tai monialaisia. Esimerkkejä yleisistä tiedot ovat seuraavat:

kirjallisuudesta tai tieteellisistä julkaisuista saatavat tiedot

toimialan keskiarvoa edustavat elinkaaritiedot, jotka ovat peräisin elinkaari-inventaariotietokannoista, teollisuusjärjestöjen raporteista, valtion tilastoista jne.

Yleisten tietojen hankkiminen

Yleiset tiedot olisi hankittava tässä PEF-oppaassa eritellyistä tietolähteistä, jos sellaisia on saatavilla. Muuten yleiset tiedot olisi ensisijaisesti hankittava seuraavista:

valtioiden välisten kansainvälisten järjestöjen tietokannat (esim. FAO, UNEP)

maakohtaiset kansalliset LCI-tietokantahankkeet (isäntämaan tietokannan tiedot)

kansalliset valtion en LCI-tietokantahankkeet

muut kolmansien osapuolten LCI-tietokannat

vertaisarvioitu kirjallisuus.

Muita mahdollisia yleisten tietojen lähteitä voi löytyä myös esimerkiksi elikaariarviointia koskevasta eurooppalaisesta hakemistosta ”Resource Directory of the European Platform on LCA” (91). Jos tarvittavia tietoja ei löydy edellä luetelluista lähteistä, voidaan käyttää muita lähteitä.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Yleisiä tietoja olisi käytettävä vain taustajärjestelmän prosessien osalta, paitsi jos ne (yleiset tiedot) ovat edustavampia tai tarkoituksenmukaisempia kuin erityiset tiedot edustaprosessien tapauksessa, jolloin yleisiä tietoja on käytettävä myös edustajärjestelmän prosessien osalta. Monialaisten yleisten tietojen sijasta on käytettävä alakohtaisia yleisiä tietoja, jos sellaisia on saatavilla. Kaikkien yleisten tietojen on täytettävä tässä asiakirjassa esitetyt lähtötiedon laatuvaatimukset. Käytettyjen tietojen lähteet on dokumentoitava ja raportoitava selvästi PEF-raportissa.

Yleiset tiedot (edellyttäen että ne täyttävät tässä PEF-oppaassa määritetyt lähtötiedon laatuvaatimukset) olisi mahdollisuuksien mukaan hankittava seuraavista lähteistä:

asiaa koskevien PEFCR-sääntöjen vaatimukset täyttävät tiedot

PEF-tutkimuksia koskevien vaatimusten mukaiset tiedot

International Reference Life Cycle Data System (ILCD) -tietojärjestelmän tietoverkko (92) (”ILCD compliance” -vaatimukset ovat etusijalla ”ILCD Data Network – entry level” -vaatimuksiin nähden)

European Reference Life Cycle Database (ELCD) (93).

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on eriteltävä:

missä yleisten tietojen käyttö on sallittu likiarvona aineelle, josta ei ole saatavilla erityisiä tietoja

tosiasiallisen aineen ja yleisen aineen vaadittujen samankaltaisuuksien taso

tarvittaessa useamman kuin yhden yleisen tietokokonaisuuden yhdistelmä.

5.9   Yksikköprosessia koskevat tietoaukot tai puuttuvat tiedot

Tietoaukkoja syntyy, jos saatavilla ei ole erityisiä tai yleisiä tietoja, jotka ovat riittävän edustavia tuotteen elinkaaren tietyn prosessin suhteen. Useimmista prosesseista, joista saattaa puuttua tietoja, pitäisi olla mahdollista hankkia riittävästi tietoa, jotta voidaan esittää kohtuullinen arvio puuttuvista tiedoista. Lopullisessa resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa pitäisi siten olla vain vähän tai ei lainkaan tietoaukkoja. Puuttuvat tiedot voivat olla erityyppisiä ja ominaisuuksiltaan erilaisia ja edellyttää erillisiä ratkaisulähestymistapoja.

Tietoaukkoja voi syntyä, kun:

tietoja ei ole olemassa tietystä syötteestä/tuotteesta tai

tietoja on olemassa samankaltaisesta prosessista, mutta

tiedot on luotu eri alueella

tiedot on luotu käyttämällä erilaista teknologiaa

tiedot on luotu eri ajanjaksolla.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Mahdolliset tietoaukot on täytettävä käyttämällä parhaita saatavilla olevia yleisiä tai ekstrapoloituja tietoja (94). Tällaisten tietojen osuus (mukaan lukien aukot yleisissä tiedoissa) ei saa ylittää 10:tä prosenttia kussakin tarkasteltavassa EF-vaikutusluokassa. Tämä näkyy lähtötiedon laatuvaatimuksissa, joiden mukaan 10 prosenttia tiedoista voidaan valita parhaista saatavilla olevista tiedoista (näille ei aseteta muita lähtötiedon laatuvaatimuksia).

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on eriteltävä mahdolliset tietoaukot ja annettava yksityiskohtaiset ohjeet niiden täyttämisestä.

5.10   Monitoimintoisten prosessien huomioon ottaminen

Jos prosessilla tai laitoksella on enemmän kuin yksi toiminto eli se tuottaa useita tavaroita ja/tai palveluja (”rinnakkaistuotteita”), se on ”monitoimintoinen”. Tällaisissa tilanteissa kaikki prosessiin liittyvät syötteet ja päästöt on jaettava tarkasteltavan tuotteen ja muiden rinnakkaistuotteiden kesken tiettyjen periaatteiden mukaisesti. Järjestelmät, joihin liittyy prosessien monitoimintoisuutta, on mallinnettava seuraavan päätöshierarkian mukaisesti noudattaen PEFCR-säännöissä, jos sellaisia on saatavilla, esitettyjä lisäohjeita.

Päätöshierarkia

I)   Jako alaprosesseihin tai järjestelmän laajentaminen

Kohdentamisen (allokoinnin) välttämiseksi olisi käytettävä mahdollisuuksien mukaan alaprosesseihin jakoa tai tuotejärjestelmän laajentamista. Alaprosesseihin jaolla tarkoitetaan monitoimintoisten prosessien tai laitosten osittamista, jotta voidaan eristää kuhunkin prosessiin tai laitoksen tuotokseen suoraan liittyvät syötevirrat. Järjestelmän laajentamisella tarkoitetaan tuotejärjestelmän laajentamista kattamaan rinnakkaistuotteisiin liittyviä lisätoiminnot. Ensin on selvitettävä, voidaanko analysoitava prosessi jakaa alaprosesseihin tai voidaanko sitä laajentaa. Jos alaprosesseihin jako on mahdollinen, inventaariotietoja olisi kerättävä vain niistä yksikköprosesseista (95), jotka liittyvät suoraan (96) asianomaisiin tavaroihin/palveluihin. Tai jos järjestelmää voidaan laajentaa, lisätoiminnot on sisällytettävä analyysiin, ja tulokset on esitettävä koko laajennetun järjestelmän osalta eikä yksittäisen rinnakkaistuotteen tasolla.

II)   Merkitykselliseen fysikaaliseen suhteeseen perustuva kohdentaminen

Jos alaprosesseihin jakoa tai järjestelmän laajentamista ei voida soveltaa, olisi käytettävä kohdentamista: järjestelmän syötteet ja tuotokset tulisi osittaa sen eri tuotteiden ja toimintojen välillä tavalla, joka heijastaa niiden välillä vallitsevia fysikaalisia suhteita (ISO 14044:2006, 14).

Merkitykselliseen fysikaaliseen suhteeseen perustuvalla kohdentamisella tarkoitetaan monitoimintoisen prosessin tai laitoksen syöte- ja tuotosvirtojen osittamista prosessin syötteiden ja rinnakkaistuotteiden tuotosten välillä vallitsevan sellaisen fysikaalisen suhteen perusteella, joka voidaan ilmaista määrällisesti (esimerkiksi syötteiden ja tuotosten fysikaalinen ominaisuus, joka on merkityksellinen tarkasteltavan rinnakkaistuotteen suorittaman toiminnon kannalta). Fysikaaliseen suhteeseen perustuva kohdentaminen voidaan mallintaa käyttämällä suoraa korvaamista, jos voidaan yksilöidä tuote, joka on korvattu suoraan (97).

Voidaanko suoran korvaamisen vaikutus mallintaa luotettavasti? Tämä voidaan havainnollistaa osoittamalla, että (1) on olemassa suora, empiirisesti osoitettavissa oleva korvausvaikutus JA että (2) korvattu tuote voidaan mallintaa ja resurssienkäyttö- ja päästöprofiilin tiedot vähentää suoraan edustavalla tavalla:

jos vastaus on kyllä (eli molempien ehtojen täyttyminen on todennettu), mallinna korvausvaikutus.

Tai

Voidaanko syöte-/tuotosvirrat kohdentaa jonkin muun merkityksellisen fysikaalisen suhteen perusteella, joka liittyy järjestelmässä suoritettavaa toimintoa koskeviin syötteisiin ja tuotoksiin? Tämä voidaan havainnollistaa osoittamalla, että voidaan määritellä fysikaalinen suhde, jonka perusteella voidaan kohdentaa tuotejärjestelmän määritellyn toiminnon suorittamiseen liittyvät virrat (98):

jos vastaus on kyllä, kohdenna tämän fysikaalisen suhteen perusteella.

III)   Muuhun suhteeseen perustuva kohdentaminen

Kohdentaminen jonkin muun suhteen perusteella voi olla mahdollista. Esimerkiksi taloudellisella kohdentamisella tarkoitetaan monitoimintoisiin prosesseihin liittyvien syötteiden ja tuotosten kohdentamista rinnakkaistuotteen tuotoksiin suhteessa niiden suhteellisiin markkina-arvoihin. Rinnakkaistoimintojen markkina-arvon pitäisi viitata rinnakkaistuotteiden tuotanto-olosuhteisiin ja -paikkaan. Taloudelliseen arvoon perustuvaa kohdentamista on käytettävä vain, kun vaihtoehdot I ja II eivät ole mahdollisia. Joka tapauksessa on esitettävä selkeät perustelut vaiheiden I ja II ohittamiselle ja tietyn vaiheen III mukaisen kohdentamissäännön valinnalle, jotta varmistetaan PEF-tulosten mahdollisimman hyvä fysikaalinen edustavuus.

Johonkin muuhun suhteeseen perustuvaa kohdentamista voidaan lähestyä jommallakummalla seuraavista vaihtoehtoisista tavoista:

Voidaanko epäsuora korvausvaikutus (99) yksilöidä? JA voidaanko korvattu tuote mallintaa ja inventaario vähentää kohtuullisen edustavalla tavalla?

Jos vastaus on kyllä (eli molempien ehtojen täyttyminen on todennettu), mallinna epäsuora korvausvaikutus.

Tai

Voidaanko tuotteiden ja toimintojen väliset syöte-/tuotosvirrat kohdentaa jonkin muun suhteen (esim. rinnakkaistuotteiden suhteellisen taloudellisen arvon) perusteella?

Jos vastaus on kyllä, kohdenna tuotteet ja toiminnot määritetyn suhteen perusteella.

Tuotteiden monitoimintoisuuden huomioon ottaminen on erityisen haasteellista, kun kyse on yhden (tai useamman) tällaisen tuotteen kierrättämisestä tai energian talteenotosta, koska järjestelmät ovat tällöin yleensä melko monimutkaisia. Liitteessä V esitetään lähestymistapa, jota on käytettävä arvioitaessa kierrätystä ja/tai energian talteenottoa hyödyntävän prosessin kokonaispäästöjä. Tämä koskee myös järjestelmän rajoissa syntyviä jätevirtoja.

Esimerkkejä suorasta ja epäsuorasta korvaamisesta

Suora korvaaminen:

Suora korvaaminen voidaan mallintaa fysikaalisen kohdentamisen muotona, kun voidaan yksilöidä suora, empiirisesti osoitettavissa oleva korvausvaikutus. Esimerkiksi kun maatalousmaahan levitetään lannan sisältämää typpeä, joka korvaa suoraan vastaavan määrän sellaisen lannoitteen sisältämää typpeä, jota viljelijä olisi muutoin käyttänyt, karjanhoitojärjestelmää, josta lanta on peräisin, hyvitetään korvattu lannoitetuotanto (ottaen huomioon erot kuljetuksessa, käsittelyssä ja päästöissä).

Epäsuora korvaaminen:

Epäsuora korvaaminen voidaan mallintaa ”johonkin muuhun suhteeseen perustuvan kohdentamisen” muotona, kun rinnakkaistuotteen oletetaan korvaavan vähimmäismarkkina-arvoa tai markkinakeskiarvoa vastaavan tuotteen markkinavälitteisten prosessien kautta. Esimerkiksi kun lantaa pakataan ja myydään käytettäväksi kotipuutarhoissa, karjanhoitojärjestelmää, josta lanta on peräisin, hyvitetään markkinakeskiarvoa edustava puutarhalannoite, joka oletetaan korvatun (ottaen huomioon erot kuljetuksessa, käsittelyssä ja päästöissä).

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Kaikkien monitoimintoisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen on käytettävä seuraavaa PEF:n monitoimintoisuuden päätöshierarkiaa: (1) jako alaprosesseihin tai järjestelmän laajentaminen, (2) fysikaalinen kohdentaminen (johon sisältyy suora korvaaminen tai jokin merkityksellinen fysikaalinen suhde), (3) johonkin muuhun suhteeseen perustuva kohdentaminen (johon sisältyy epäsuora korvaaminen tai jokin muu merkityksellinen suhde).

Kaikki tässä yhteydessä tehtävät valinnat on raportoitava ja perusteltava suhteessa kokonaistavoitteeseen, joka koskee fysikaalisesti edustavien ja ympäristön kannalta merkityksellisten tulosten varmistamista. Sellaisten tuotteiden monitoimintoisuuden osalta, joihin liittyy kierrättämistä tai energian talteenottoa, on sovellettava liitteessä V kuvattua yhtälöä. Edellä esitettyä päätösprosessia sovelletaan myös käytöstä poistoon liittyvään monitoimintoisuuteen.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on eriteltävä tarkemmin monitoimintoisuutta koskevia ratkaisuja, joita käytetään määritellyissä järjestelmän rajoissa, ja tarvittaessa elinkaaren alku- ja loppupään vaiheita varten. Jos mahdollista/tarkoituksenmukaista, PEFCR-säännöissä voidaan lisäksi esittää kohdentamisratkaisuissa käytettäviä kertoimia. Kaikki tällaiset PEFCR-säännöissä eritellyt monitoimintoisuutta koskevat ratkaisut on perusteltava selvästi viittaamalla PEF:n monitoimintoisuuden ratkaisemista koskevaan hierarkiaan.

Jos käytetään jakoa alaprosesseihin, PEFCR-säännöissä on eriteltävä, mitkä prosessit on jaettava alaprosesseihin ja mitä periaatteita jaossa olisi noudatettava.

Jos käytetään fysikaalista kohdentamista, PEFCR-säännöissä on eriteltävä tarkasteltavat merkitykselliset fysikaaliset suhteet ja esitettävä merkitykselliset kohdentamiskertoimet.

Jos käytetään johonkin muuhun suhteeseen perustuvaa kohdentamista, PEFCR-säännöissä on eriteltävä tämä suhde ja esitettävä merkitykselliset kohdentamiskertoimet. Esimerkiksi taloudellisen kohdentamisen tapauksessa PEFCR-säännöissä on eriteltävä säännöt rinnakkaistuotteiden taloudellisen arvon määrittämiseksi.

Elinkaaren loppuun liittyvän monitoimintoisuuden osalta PEFCR-säännöissä on eriteltävä, miten eri osat lasketaan pakollisessa kaavassa.

Kaavio 4

Monitoimintoisten prosessien huomioon ottamista koskeva päätösvuokaavio

Image

5.11   PEF-tutkimuksen seuraaviin menetelmäteknisiin vaiheisiin liittyvä tiedonkeruu

Kaaviossa 5 tarkastellaan lähemmin PEF-tutkimuksen tekemiseen liittyvää tiedonkeruuvaihetta. Pakolliset vaatimukset, suositukset ja valinnaiset toimet on määritetty sekä erityisille että yleisille tiedoille. Kaaviossa esitetään lisäksi tiedonkeruuvaiheen yhteys resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin laatimiseen sekä myöhemmän EF-vaikutusarvioinnin tekemiseen.

Kaavio 5

Tiedonkeruun, resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin ja EF-vaikutusarvioinnin välinen yhteys

Image

6.   YMPÄRISTÖJALANJÄLJEN VAIKUTUSARVIOINTI

Kun resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili on koostettu, on tehtävä EF-vaikutusarviointi tuotteen ympäristötehokkuuden laskemiseksi käyttämällä valittuja EF-vaikutusluokkia ja -malleja. EF-vaikutusarviointiin kuuluu kaksi pakollista ja kaksi valinnaista vaihetta. EF-vaikutusarvioinnilla ei ole tarkoitus korvata muita (sääntely)välineitä, joilla on erilainen soveltamisala ja tavoite, kuten (ympäristö)riskien arviointi ((E)RA), laitoskohtainen ympäristövaikutusten arviointi (YVA) tai tiettyyn tuotteeseen tai työturvallisuuteen liittyvät terveys- ja turvallisuussäännökset. EF-vaikutusarvioinnin tavoitteena ei etenkään ole ennakoida kynnysarvojen mahdollista ylittymistä tietyssä paikassa ja tiettynä ajankohtana eikä todellisten ympäristövaikutusten ilmenemistä. Sillä päinvastoin kuvataan ympäristöön kohdistuvia paineita. EF-vaikutusarviointi täydentää siten muita hyviksi osoittautuneita välineitä sisällyttämällä niihin elinkaarinäkökulman.

6.1   Luokittelu ja karakterisointi (pakollinen)

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

EF-vaikutusarviointiin on sisällyttävä tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevien virtojen luokittelu ja karakterisointi.

6.1.1   Tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevien virtojen luokittelu

Luokittelu edellyttää sitä, että resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa inventoidut materiaali-/energiasyötteet ja -tuotokset osoitetaan merkitykselliseen EF-vaikutusluokkaan. Esimerkiksi luokitteluvaiheessa kaikki syötteet/tuotokset, joista aiheutuu kasvihuonekaasupäästöjä, osoitetaan Ilmastonmuutos-luokkaan. Samoin ne, joista aiheutuu otsonia tuhoavien aineiden päästöjä, luokitellaan vastaavasti Otsonikato-luokkaan. Joissain tapauksissa syöte/tuotos voi vaikuttaa useampaan kuin yhteen EF-vaikutusluokkaan (esimerkiksi freonit (CFC) vaikuttavat sekä ilmastonmuutokseen että otsonikatoon).

On tärkeää esittää tiedot niistä ainesosista, joista on saatavilla karakterisointikertoimia (ks. seuraava kohta). Esimerkiksi NPK-yhdistelmälannoitetta koskevat tiedot olisi jaoteltava ja luokiteltava sen sisältämän typen (N), fosforin (P) ja kaliumin (K) mukaan, koska jokainen ainesosa vaikuttaa eri EF-vaikutusluokkiin. Käytännössä useimmat resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin tiedoista voidaan hankkia olemassa olevista julkisista tai kaupallisista elinkaari-inventaariotietokannoista, joissa luokittelu on jo tehty. Tällaisissa tapauksissa esimerkiksi toimittajan on varmistettava, että luokittelu ja siihen liittyvät EF-vaikutusarviointitavat vastaavat tämän PEF-oppaan vaatimuksia.

PEF-tutkimuksia koskevt vaatimukset

Kaikki resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin koostamisen aikana inventoidut syötteet/tuotokset on osoitettava niihin EF-vaikutusluokkiin, joihin ne vaikuttavat (”luokittelu”), käyttämällä luokittelutietoja, jotka ovat saatavilla internetosoitteessa http://lct.jrc.ec.europa.eu/assessment/projects.

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin luokittelun yhteydessä tiedot olisi esitettävä ainesosina, joista on saatavilla karakterisointikertoimia.

Esimerkki: T-paitaa koskevan tutkimuksen tietojen luokittelu

Tietojen luokittelu ilmastonmuutosta koskevaan vaikutusluokkaan:

CO2

Kyllä

CH4

Kyllä

SO2

Ei

NOx

Ei


Tietojen luokittelu happamoitumista koskevaan vaikutusluokkaan:

CO2

Ei

CH4

Ei

SO2

Kyllä

NOx

Kyllä

6.1.2   Ympäristöjalanjälkeä koskevien virtojen karakterisointi

Karakterisoinnilla tarkoitetaan sen laskemista, miten suuri vaikutus kullakin luokitellulla syötteellä/tuotoksella on asianomaisiin EF-vaikutusluokkiin, ja näiden vaikutusten yhdistämistä kunkin luokan sisällä. Tämä tehdään kertomalla resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin sisältyvät arvot asianomaisella karakterisointikertoimella kunkin EF-vaikutusluokan osalta.

Karakterisointikertoimet ovat aine- tai resurssikohtaisia. Ne edustavat aineen vaikutuksen voimakkuutta suhteessa EF-vaikutusluokan yhteiseen vertailuaineeseen (vaikutusluokkaindikaattori). Esimerkiksi kun lasketaan ilmastonmuutosvaikutuksia, kaikkia resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa inventoituja kasvihuonekaasupäästöjä arvioidaan sen kannalta, miten voimakas vaikutus niillä on suhteessa hiilidioksidiin, joka on tässä luokassa käytettävä vertailuaine. Tämä mahdollistaa vaikutuspotentiaalien yhdistämisen ja ilmaisemisen yhtenä ekvivalenttina (tässä tapauksessa CO2 -ekvivalenttina) kunkin EF-luokan osalta. Esimerkiksi metaanin karakterisointikerroin, joka kuvaa vaikutusta ilmaston lämpenemiseen (GWP), on 25 CO2 -ekvivalenttia, ja sen vaikutus ilmaston lämpenemiseen on siten 25 kertaa suurempi kuin hiilidioksidin (jonka karakerisointikerroin on 1 CO2-ekvivalentti).

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Kunkin EF-vaikutusluokan kaikille luokitelluille syötteille/tuotoksille on osoitettava karakterisointikertoimet, jotka edustavat niiden vaikutusta kyseiseen luokkaan syötteen/tuotoksen yhtä yksikköä kohti, käyttämällä karakterisointikertoimia, jotka ovat saatavilla internetosoitteessa http://lct.jrc.ec.europa.eu/assessment/projects. EF-vaikutusarvioinnin tulokset on sen jälkeen laskettava kullekin EF-vaikutusluokalle siten, että kunkin syötteen/tuotoksen määrä kerrotaan sen karakterisointikertoimella ja kunkin luokan kaikkien syötteiden/tuotosten vaikutukset lasketaan yhteen, jotta saadaan yksi ainoa mitta, joka ilmaistaan asiaankuuluvana vertailuyksikkönä.

Jos oletusmallin karakterisointikertoimia ei ole saatavilla tietyille resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin sisältyville virroille (esim. kemikaaliryhmille), näiden virtojen karakterisointiin voidaan käyttää muita lähestymistapoja. Tällaisissa tapauksissa asia on raportoitava kohdassa ”Täydentävät ympäristötiedot”. Karakterisointimallien on oltava tieteellisesti ja teknisesti päteviä ja perustuttava erillisiin, yksilöitäviin ympäristömekanismeihin (100) tai toistettavissa oleviin empiirisiin havaintoihin.

Esimerkki: EF-vaikutusarvioinnin tulosten laskeminen

Maapallon lämpeneminen

CF

CO2

g

5,132

×

1

=

5,132 kg CO2eq

CH4

g

8,2

×

25

=

0,205 kg CO2eq

SO2

g

3,9

×

0

=

0 kg CO2eq

NOx

g

26,8

×

0

=

0 kg CO2eq

Yht.

=

5,337 kg CO2eq


Happamoituminen

CF

CO2

g

5,132

×

0

=

0 Mol H+ eq

CH4

g

8,2

×

0

=

0 Mol H+ eq

SO2

g

3,9

×

1,31

=

0,005 Mol H+ eq

NOx

g

26,8

×

0,74

=

0,019 Mol H+ eq

Yht.

=

0,024kg Mol H+ eq

6.2   Normalisointi ja painotus (suositeltava/valinnainen)

Kahden pakollisen vaiheen eli luokittelun ja karakterisoinnin jälkeen EF-vaikutusarviointia voidaan täydentää normalisoinnilla ja painotuksella, jotka ovat suositeltavia/valinnaisia vaiheita.

6.2.1   Ympäristöjalanjäljen vaikutusarvioinnin tulosten normalisointi (suositeltava)

Normalisointi ei ole pakollinen vaan suositeltava vaihe, jossa EF-vaikutusarvioinnin tulokset kerrotaan normalisointikertoimilla, jotta voidaan laskea ja vertailla, miten suuri vaikutus niillä on EF-vaikutusluokkiin suhteessa vertailuyksikköön (tyypillisesti kyseiseen luokkaan kohdistuva paine, joka syntyy koko maan tai keskivertokansalaisen päästöistä yhden vuoden aikana). Näin saadaan dimensiottomat normalisoidut EF-tulokset. Ne kuvastavat rasitteita, joita tuotteeseen liittyy suhteessa vertailuyksikköön, kuten henkeä kohti tiettynä vuonna ja tietyllä alueella. Tämän avulla yksittäisten prosessien vaikutusten merkitystä voidaan verrata tarkasteltavien EF-vaikutusluokkien vertailuyksikköön. Esimerkiksi EF-vaikutusarvioinnin tuloksia voidaan verrata saman EF-vaikutusarvioinnin tuloksiin tietyn alueen, kuten EU-27:n, osalta ja henkeä kohti. Tässä tapauksessa ne kuvastaisivat henkilöekvivalentteja suhteessa EU-27:ään liittyviin päästöihin. Normalisoidut EF-tulokset eivät kuitenkaan ilmaise asianomaisten vaikutusten vakavuutta/merkityksellisyyttä.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Normalisointi ei ole pakollinen vaan suositeltava vaihe PEF-tutkimuksissa. Jos normalisointia käytetään, normalisoidut EF-tulokset on raportoitava kohdassa ”Täydentävät ympäristötiedot”, ja kaikki niihin liittyvät menetelmät ja oletukset on dokumentoitava.

Normalisoituja tuloksia ei yhdistetä, koska siinä käytetään epäsuorasti painotusta. EF-vaikutusarvioinnin tulokset ennen normalisointia on raportoitava yhdessä normalisoitujen tulosten kanssa.

6.2.2   Ympäristöjalanjäljen vaikutusarvioinnin tulosten painotus (valinnainen)

Painotus ei ole pakollinen vaan valinnainen vaihe, joka voi tukea analyysin tulosten tulkintaa ja viestintää. Tässä vaiheessa EF-tulokset, esimerkiksi normalisoidut tulokset, kerrotaan painotuskertoimilla, jotka kuvastavat tarkasteltavien EF-vaikutusluokkien suhteellista merkitystä. Tämän jälkeen painotettuja EF-tuloksia voidaan verrata niiden suhteellisen merkityksen arvioimiseksi. Niitä voidaan myös yhdistellä eri ympäristöjalanjäljen vaikutusluokista, jotta saadaan useita yhdistettyjä arvoja tai yksi yleinen vaikutusindikaattori.

Painotus edellyttää arvovalintojen tekemistä tarkasteltavien EF-vaikutusluokkien suhteellisen merkityksen osalta. Valinnat voidaan perustaa asiantuntijalausuntoon, kulttuurisiin/poliittisiin näkemyksiin tai taloudellisiin näkökohtiin. (101)

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Painotus ei ole pakollinen vaan valinnainen vaihe PEF-tutkimuksessa. Jos painotusta käytetään, menetelmät ja tulokset on raportoitava kohdassa ”Täydentävät ympäristötiedot”. EF-vaikutusarvioinnin tulokset ennen painotusta on raportoitava yhdessä painotettujen tulosten kanssa.

Normalisointia ja painotusta on käytettävä PEF-tutkimuksissa yhdenmukaisesti tutkimuksen määriteltyjen tavoitteiden ja laajuuden kanssa, käyttötarkoitukset mukaan lukien. (102)

7.   TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLJEN TULOSTEN TULKINTA

7.1   Yleistä

PEF-tutkimuksen tulosten tulkinnalla (103) on kaksi tarkoitusta:

Ensimmäisenä tarkoituksena on varmistaa, että PEF-mallin tehokkuus vastaa tutkimuksen tavoitteita ja laatuvaatimuksia. Tässä mielessä PEF:n tulkinnasta voidaan saada tietoa PEF-malliin tarvittavista parannuksista, kunnes kaikki tavoitteet ja vaatimukset täyttyvät.

Toisena tarkoituksena on tehdä analyysista luotettavia päätelmiä ja suosituksia, esimerkiksi ympäristön tilaa parantavien toimien tueksi.

Täyttääkseen nämä tavoitteet PEF:n tulkinnan on käsitettävä neljä keskeistä vaihetta, jotka esitetään pääpiirteittäin tässä luvussa.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Tulkintaan on sisällyttävä seuraavat vaiheet: ”PEF-mallin luotettavuuden arviointi”, ”kriittisten pisteiden yksilöiminen”, ”epävarmuuden arviointi” ja ”päätelmät, rajoitukset ja suositukset”.

7.2   Tuotteen ympäristöjalanjälkimallin luotettavuuden arvioiminen

PEF-mallin luotettavuuden arvioinnissa tarkastellaan sitä, missä määrin menetelmätekniset valinnat, kuten järjestelmän rajat, tietolähteet, kohdentamisvalinnat ja EF-vaikutusluokkien kattavuus, vaikuttavat analyysin tuloksiin.

PEF-mallin luotettavuuden arvioinnissa olisi käytettävä seuraavia välineitä:

Täydellisyyden tarkistukset: Arvioidaan resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin tietoja sen varmistamiseksi, että ne ovat täydellisiä määriteltyihin tavoitteisiin, soveltamisalaan, järjestelmän rajoihin ja laatuperusteisiin nähden. Täydellisyys koskee niin prosessin kattavuutta (eli kaikki prosessit kussakin tarkasteltavassa toimitusketjun vaiheessa on sisällytetty) kuin syötteiden/tuotosten kattavuuttakin (eli kaikki kuhunkin prosessiin liittyvät materiaali- tai energiasyötteet ja päästöt on sisällytetty).

Herkkyystarkistukset: Arvioidaan sitä, missä määrin tulokset määräytyvät menetelmäteknisten valintojen perusteella, ja vaihtoehtoisten valintojen, jos ne ovat yksilöitävissä, käyttämisen vaikutusta. On hyödyllistä tehdä herkkyystarkistukset kullekin PEF-tutkimuksen vaiheelle, mukaan lukien tavoitteen ja soveltamisalan määrittely, resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili sekä EF-vaikutusarviointi.

Johdonmukaisuuden tarkistukset: Arvioidaan, missä määrin oletuksia, menetelmiä ja lähtötiedon laatua koskevia näkökohtia on sovellettu johdonmukaisesti koko PEF-tutkimuksessa.

Tässä arvioinnissa esille nousevat kysymykset voivat antaa tietoa PEF-tutkimuksen parantamista varten.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset:

PEF-mallin luotettavuuden arvioinnin yhteydessä on arvioitava, missä määrin menetelmätekniset valinnat vaikuttavat tuloksiin. Näiden valintojen on vastattava tässä PEF-oppaassa asetettuja vaatimuksia ja oltava asiayhteyteen sopivia. Välineitä, joita olisi käytettävä PEF-mallin luotettavuuden arvioinnissa, ovat täydellisyyden tarkistukset, herkkyystarkistukset ja johdonmukaisuuden tarkistukset.

7.3   Kriittisten pisteiden yksilöiminen

Sen jälkeen kun on varmistettu, että PEF-malli on luotettava ja yhdenmukainen kaikkien tavoitteen ja soveltamisalan määrittelyn yhteydessä määritettyjen näkökohtien kanssa, seuraava vaihe on yksilöidä tärkeimmät PEF-tuloksiin vaikuttavat tekijät. Tästä vaiheesta voidaan käyttää myös nimitystä ”kriittisten pisteiden” tai ”heikkojen kohtien” analysointi. Vaikuttavat tekijät voivat olla elinkaaren vaiheita, prosesseja tai yksittäisiä materiaali-/energiasyötteitä/-tuotoksia, jotka liittyvät tiettyyn vaiheeseen tai prosessiin tuotteen toimitusketjussa. Nämä yksilöidään tarkastelemalla järjestelmällisesti PEF-tutkimuksen tuloksia. Graafiset välineet voivat olla erityisen hyödyllisiä tässä yhteydessä. Tällaiset analyysit muodostavat tarvittavan perustan tiettyihin hallintatoimiin liittyvien parannusmahdollisuuksien yksilöimiselle.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

PEF-tuloksia on arvioitava, jotta voidaan tarkastella toimitusketjun kriittisten pisteiden / heikkojen kohtien vaikutusta syötteiden/tuotosten, prosessien ja toimitusketjun vaiheiden tasolla ja arvioida parannusmahdollisuuksia.

PEFCR-sääntöjä koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on yksilöitävä toimialan merkittävimmät EF-vaikutusluokat. Tällaisessa priorisoinnissa voidaan käyttää normalisointia ja painotusta.

7.4   Epävarmuuden arviointi

Lopullisiin PEF-tuloksiin liittyvien epävarmuuksien arviointi tukee PEF-tutkimusten jatkuvaa parantamista. Se myös auttaa kohdeyleisöä arvioimaan PEF-tutkimuksen tulosten luotettavuutta ja sovellettavuutta.

PEF-tutkimuksissa on kaksi keskeistä epävarmuuden lähdettä:

(1)

”Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin” tietoihin liittyvät stokastiset epävarmuudet

Stokastisilla epävarmuuksilla (koskevat sekä muuttujaa että mallia) tarkoitetaan varianssin tilastollista kuvaamista keskiarvon avulla. Normaalisti jakautuneiden tietojen osalta tätä varianssia kuvataan tyypillisesti keskiarvona ja standardipoikkeamana. PEF-tulokset, jotka on laskettu käyttämällä keskiarvotietoja (tiettyä prosessia koskevien useiden datapisteiden keskiarvoa), eivät kuvasta tällaiseen varianssiin liittyvää epävarmuutta. Epävarmuus voidaan kuitenkin arvioida ja esittää käyttämällä asianmukaisia tilastollisia välineitä.

(2)

Valintoihin liittyvät epävarmuudet

Valintoihin liittyvät epävarmuudet johtuvat menetelmäteknisistä valinnoista, joihin kuuluvat mallintamisperiaatteet, järjestelmän rajat, kohdentamisvalinnat, EF-vaikutusarviointimenetelmien valinta ja muut oletukset, jotka liittyvät aikaan, teknologiaan, maantieteeseen jne. Niitä on hankala kuvata tilastollisesti, ja niitä voidaan luonnehtia vain skenaariomalleja koskevilla arvioinneilla (esim. mallintamalla pahin mahdollinen tilanne- ja paras mahdollinen tilanne -skenaariot merkittäville prosesseille) ja herkkyysanalyyseilla.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

PEF-tuloksiin liittyvistä epävarmuuksista on esitettävä ainakin laadullinen kuvaus sekä valintoihin liittyvien epävarmuuksien että inventaariotietoihin liittyvien epävarmuuksien osalta, jotta helpotetaan yleiskäsityksen saamista PEF-tutkimuksen tuloksiin liittyvistä epävarmuuksista.

PEFCR-sääntöjä koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on kuvattava tuoteryhmälle yhteiset epävarmuudet, ja niissä olisi yksilöitävä alue, jonka sisällä tuloksia ei voida pitää huomattavan erilaisina vertailuissa tai vertailuväitteissä.

VIHJE: Määrällisiä epävarmuusarviointeja voidaan laskea resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin tietoihin liittyvälle varianssille käyttämällä esimerkiksi Monte Carlo -simulaatioita. Valintoihin liittyvien epävarmuuksien vaikutusta olisi arvioitava ylä- ja alarajoilla herkkyysanalyyseilla, jotka perustuvat skenaarioarviointeihin. Nämä olisi selvästi dokumentoitava ja raportoitava.

7.5   Päätelmät, suositukset ja rajoitukset

EF-tulkinnan viimeinen vaihe on tehdä päätelmiä analyysin tulosten perusteella, vastata PEF-tutkimuksen alussa esitettyihin kysymyksiin ja esittää kohdeyleisölle ja asiayhteyteen sopivia suosituksia, samalla kun otetaan nimenomaisesti huomioon tulosten luotettavuutta ja sovellettavuutta koskevat mahdolliset rajoitukset. Tuotteen ympäristöjalanjäljen on katsottava täydentävän muita arviointeja ja välineitä, kuten laitoskohtaisia ympäristövaikutusten arviointeja tai kemiallisia riskinarviointeja.

Tässä yhteydessä olisi yksilöitävä mahdolliset parannukset, kuten puhtaampaa teknologiaa koskevat tekniikat, muutokset tuotesuunnittelussa, ympäristön hallintajärjestelmät (esim. ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS) tai ISO 14001 -standardi) tai muut järjestelmäperusteiset lähestymistavat.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Päätelmät, suositukset ja rajoitukset on kuvattava PEF-tutkimuksen määriteltyjen tavoitteiden ja soveltamisalan mukaisesti. Jos PEF-tutkimuksia on tarkoitus käyttää julkisesti esitettävien vertailuväitteiden tukena (tuotteen paremmuutta tai samankaltaisuutta koskeva ympäristöväittämä), niiden on perustuttava sekä tähän PEF-oppaaseen että asianomaisiin PEFCR-sääntöihin. Päätelmiin olisi sisällyttävä tiivistelmä yksilöidyistä toimitusketjun ”kriittisistä pisteistä” ja hallintatoimiin liittyvistä mahdollisista parannuksista.

8.   TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLKIRAPORTIT

8.1   Yleistä

PEF-raportissa esitetään merkityksellinen, kattava, johdonmukainen, täsmällinen ja läpinäkyvä selvitys tutkimuksesta ja tuotteeseen liittyvistä lasketuista ympäristövaikutuksista. Raportista käyvät ilmi parhaat mahdolliset tiedot siten, että nykyiset ja tulevat käyttäjät voivat hyödyntää sitä optimaalisesti, ja siinä ilmoitetaan tutkimusta koskevat rajoitukset rehellisesti ja avoimesti. Tehokas PEF-raportointi edellyttää useiden sekä menettelyllisten (raportin laatu) että sisällöllisten (raportin sisältö) perusteiden täyttymistä.

8.2   Raportoinnin osa-alueet

PEF-raportti koostuu ainakin kolmesta osasta: tiivistelmästä, pääraportista ja liitteestä. Luottamukselliset ja omistusoikeuden suojaamat tiedot voidaan dokumentoida neljännessä osassa – raporttia täydentävässä luottamuksellisessa raportissa. Arviointiraportit joko liitetään raporttiin tai niihin viitataan siinä.

8.2.1   Ensimmäinen osa: tiivistelmä

Tiivistelmän on toimittava itsenäisenä osana, eikä se saa vaarantaa tutkimuksen tuloksia ja päätelmiä/suosituksia (jos sellaisia sisältyy raporttiin). Tiivistelmän on täytettävä samat muun muassa läpinäkyvyyttä ja johdonmukaisuutta koskevat perusteet kuin yksityiskohtaisen raportinkin. Tiivistelmään on sisällyttävä vähintään seuraavat:

tutkimuksen tavoitteen ja soveltamisalan keskeiset osatekijät sekä niihin liittyvät merkitykselliset rajoitukset ja oletukset

järjestelmän rajojen kuvaus

resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin sekä EF-vaikutusarvioinnin osatekijöiden tärkeimmät tulokset: nämä on esitettävä siten, että varmistetaan tiedon asianmukainen käyttö

ympäristöä koskevat parannukset verrattuna aikaisempiin ajanjaksoihin, jos käytettävissä

merkitykselliset lausumat lähtötiedon laadusta, oletuksista ja arvovalinnoista

kuvaus siitä, mitä tutkimuksella on saavutettu, mahdolliset suositukset ja tehdyt päätelmät

tuloksiin liittyvien epävarmuuksien kokonaisvaltainen arviointi.

8.2.2   Toinen osa: pääraportti

Pääraportin (104) on sisällettävä vähintään seuraavat osatekijät:

Tutkimuksen tavoite:

Pakollisiin raportoitaviin seikkoihin kuuluvat vähintään seuraavat:

käyttötarkoitus (käyttötarkoitukset)

menetelmätekniset tai EF-vaikutusluokkiin liittyvät rajoitukset

tutkimuksen tekemisen syyt

kohdeyleisö

onko tutkimusta tarkoitus käyttää vertailuissa tai julkisesti esitettävissä vertailuväitteissä

PEFCR-viitesäännöt

tutkimuksen tilaaja.

Tutkimuksen soveltamisala:

Tutkimuksen soveltamisalassa on yksilöitävä yksityiskohtaisesti analysoitava järjestelmä ja käsiteltävä järjestelmän rajojen määrittämisessä käytettyä yleistä lähestymistapaa. Tutkimuksen soveltamisalan yhteydessä on myös tarkasteltava lähtötiedon laatuvaatimuksia. Lisäksi siihen on sisällytettävä kuvaus menetelmistä, joita on käytetty mahdollisten ympäristövaikutusten arvioimiseen, sekä siitä, mitkä EF-vaikutusluokat, menetelmät sekä normalisointi- ja painotusperusteet on sisällytetty tutkimukseen.

Pakollisia raportoitavia seikkoja ovat vähintään seuraavat:

analyysiyksikkö ja vertailuvirta

järjestelmän rajat, mukaan lukien tutkimuksesta poisjätetyt elinkaarivaiheet, prosessit tai lähtötietotarpeet, energia- ja materiaalisyötteiden ja -tuotosten määrät, sähköntuotantoon liittyvät oletukset, käytön ja käytöstä poiston vaiheet

syyt mahdollisille poisjätöille ja niiden mahdollinen merkitys

kaikki oletukset ja arvovalinnat sekä perustelut tehdyille oletuksille

tietojen edustavuus, tietojen tarkoituksenmukaisuus ja vaadittujen lähtötietojen tyypit/lähteet

PEF-vaikutusluokat, -mallit ja -indikaattorit

normalisointi- ja painotuskertoimet (jos käytetty)

PEF:n mallintamisessa esille nousseiden monitoimintoisuuteen liittyvien kysymysten huomioon ottaminen.

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin koostaminen ja kirjaaminen:

Pakollisia raportoitavia seikkoja ovat vähintään seuraavat:

kuvaus kaikista yksikköprosessista (105) kerätyistä tiedoista ja niiden dokumentointi

tiedonkeruumenettelyt

julkaistun kirjallisuuden lähteet

tiedot elinkaaren loppupään vaiheissa tarkastelluista käyttö- ja käytöstäpoistoskenaarioista

laskentamenettelyt

tietojen validointi, mukaan lukien kohdentamismenettelyjen dokumentointi ja perustelut

jos on tehty herkkyysanalyysi (106), se on raportoitava.

PEF-vaikutusarvioinnin tulosten laskeminen:

Pakollisia raportoitavia seikkoja ovat:

EF-vaikutusarviointimenettely, laskelmat ja PEF-tutkimuksen tulokset

EF-tuloksia koskevat rajoitukset suhteessa PEF-tutkimuksen määriteltyyn tavoitteeseen ja soveltamisalaan

EF-vaikutusarviointitulosten suhde määriteltyyn tavoitteeseen ja soveltamisalaan

jos oletusarvoisista EF-vaikutusluokista on jätetty pois jokin/joitakin, sille on esitettävä perustelut

jos EF-vaikutusarviointia koskevista perusmenetelmistä on poikettu (mikä on perusteltava ja sisällytettävä kohtaan ”Täydentävät ympäristötiedot”), pakollisiin raportoitaviin seikkoihin kuuluvat myös seuraavat:

huomioon otetut vaikutusluokat ja vaikutusluokkaindikaattorit, mukaan lukien niiden valintaperusteet ja lähdeviitteet

kuvaus kaikista käytetyistä karakterisointimalleista, -kertoimista ja -menetelmistä, tai viittaus näihin, kaikki oletukset ja rajoitukset mukaan lukien

kuvaus kaikista arvovalinnoista, joita on tehty EF-vaikutusluokissa, karakterisointimalleissa, karakterisointikertoimissa, normalisoinnissa, ryhmittelyssä ja painotuksessa, tai viittaus niihin, sekä niitä koskevat perustelut ja vaikutus tuloksiin, päätelmiin ja suosituksiin

toteamus EF-vaikutusluokkien mahdollisesta ryhmittelystä ja perustelut

kaikki indikaattorituloksia koskevat analyysit, esimerkiksi herkkyys- tai epävarmuusanalyysit muiden vaikutusluokkien tai täydentävien ympäristötietojen käytöstä, mukaan lukien mahdollinen vaikutus tuloksiin

mahdolliset täydentävät ympäristötiedot

tiedot hiilidioksidin varastoinnista tuotteisiin

tiedot viivästyneistä päästöistä

tiedot ja indikaattorien tulokset ennen mahdollista normalisointia

normalisoinnin ja painotuksen, jos sellaisia on käytetty, kertoimet ja tulokset.

PEF-tulosten tulkinta:

Pakollisia raportoitavia seikkoja ovat seuraavat:

lähtötiedon laadun arviointi

arvovalintojen, perustelujen ja asiantuntija-arvioiden täysi läpinäkyvyys

ympäristön kannalta kriittisten pisteiden yksilöiminen

epävarmuus (ainakin laadullinen kuvaus)

päätelmät, suositukset, rajoitukset ja parannusmahdollisuudet.

8.2.3   Kolmas osa: liite

Liitteen tarkoituksena on dokumentoida pääraporttia tukevat seikat, jotka ovat luonteeltaan enemmän teknisiä. Siihen on sisällytettävä seuraavat:

kuvaus kaikista oletuksista, myös niistä, jotka on osoitettu merkityksettömiksi

kriittisen arvioinnin raportti, mukaan lukien (soveltuvin osin) arvioijan tai arviointiryhmän nimi ja organisaatio, kriittinen arviointi, vastaukset suosituksiin (jos esitetty);

resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili (valinnainen, jos sitä pidetään arkaluonteisena ja jos se esitetään erikseen luottamuksellisessa raportissa, ks. jäljempänä)

arvioijien itse antama vakuutus pätevyydestään, josta ilmenee, miten monta pistettä he saivat kustakin tämän PEF-oppaan kohdassa 10.3 määritellystä perusteesta.

8.2.4   Neljäs osa: luottamuksellinen raportti

Luottamuksellinen raportti on valinnainen raportointiosa, johon on sisällytettävä kaikki tiedot (raaka-tiedot mukaan lukien), jotka ovat luottamuksellisia tai omaisuudensuojan kohteena ja joita ei voida antaa ulkoiseen käyttöön. Raportti on annettava luottamuksellisesti kriittisen arvioinnin suorittajien käyttöön.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Kaikkiin ulkoiseen viestintään tarkoitettuihin PEF-tutkimuksiin on sisällyttävä PEF-tutkimusraportti, joka muodostaa vankan perustan tuotteen ympäristötehokkuuden arvioinnille, seurannalle ja parantamiselle. PEF-tutkimusraporttiin on sisällyttävä vähintään tiivistelmä, pääraportti ja liite. Niiden on sisällettävä kaikki tässä luvussa määritetyt osat. Raporttiin voidaan myös sisällyttää muita taustatietoja, esimerkiksi luottamuksellinen raportti.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on eriteltävä ja perusteltava mahdolliset poikkeamiset luvussa 8 esitetyistä raportoinnin perusvaatimuksista sekä eriteltävä ja perusteltava raportointia koskevat mahdolliset lisävaatimukset ja/tai erotettava raportointivaatimukset, jotka määräytyvät esimerkiksi PEF-tutkimuksen käyttötarkoitusten tyypin ja arvioitavan tuotteen tyypin perusteella. PEFCR-säännöissä on eriteltävä, onko PEF-tulokset raportoitava erikseen kustakin valitusta elinkaarivaiheesta.

9.   TUOTTEEN YMPÄRISTÖJALANJÄLJEN KRIITTINEN ARVIOINTI

9.1   Yleistä  (107)

Kriittinen arviointi on olennaista PEF-tulosten luotettavuuden varmistamiseksi ja PEF-tutkimuksen laadun parantamiseksi.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Kaikkia sisäiseen viestintään tarkoitettuja PEF-tutkimuksia, jonka väitetään olevan PEF-oppaan mukaisia, ja kaikkia ulkoiseen viestintään (esim. B2B tai B2C) tarkoitettuja PEF-tutkimuksia on arvioitava kriittisesti sen varmistamiseksi, että

PEF-tutkimuksessa käytetyt menetelmät ovat yhdenmukaisia tämän PEF-oppaan kanssa

PEF-tutkimuksessa käytetyt menetelmät ovat tieteellisesti ja teknisesti päteviä

käytetyt tiedot ovat soveltuvia ja järkeviä ja täyttävät määritellyt lähtötiedon laatuvaatimukset

tulosten tulkinta on tunnistettujen rajoitusten mukainen

tutkimusraportti on läpinäkyvä, täsmällinen ja johdonmukainen.

9.2   Arvioinnin tyyppi

Soveltuvin arvioinnin tyyppi, joka antaa vaadittavat vähimmäistakeet laadunvarmistuksesta, on riippumaton ulkoinen arviointi. Arvioinnin tyyppi olisi määriteltävä PEF-tutkimuksen tavoitteiden ja käyttötarkoitusten perusteella.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

Ellei asiaa koskevissa poliittisissa välineissä muuta määrätä, vähintään yhden riippumattoman ja pätevän ulkopuolisen arvioijan (tai arviointiryhmän) on arvioitava kriittisesti mitä tahansa ulkoiseen viestintään (108) tarkoitettua tutkimusta. PEF-tutkimuksen, jota on tarkoitus käyttää julkisesti esittävän vertailuväitteen tukena, on perustuttava asianomaisiin PEFCR-sääntöihin, ja kolmesta pätevästä ulkopuolisesta arvioijasta koostuvan riippumattoman paneelin on arvioitava sitä kriittisesti. Vähintään yhden riippumattoman ja pätevän ulkopuolisen arvioijan (tai arviointiryhmän) on arvioitava kriittisesti sisäiseen viestintään tarkoitettua PEF-tutkimusta, jonka väitetään olevan PEF-oppaan mukainen.

Arvioinnin tyyppi olisi määriteltävä PEF-tutkimuksen tavoitteiden ja käyttötarkoitusten perusteella.

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat vaatimukset

PEFCR-säännöissä on eriteltävä julkisesti esittävien vertailuväitteiden tukena käytettäviä PEF-tutkimuksia koskevat arviointivaatimukset(esim. onko vähintään kolmen riippumattoman ja pätevän ulkopuolisen arvioijan suorittama arviointi riittävä).

9.3   Arvioijan pätevyys

Mahdollisten arvioijien soveltuvuuden arviointi perustuu pisteytysjärjestelmään, jossa otetaan huomioon arviointi- ja auditointikokemus, PEF- tai LCA-menetelmätekniikat ja -käytännöt sekä tietämys merkityksellisistä teknologioista, prosesseista tai muista tutkittavan tuotteen (tuotteiden) edustamista toiminnoista. Taulukko 8 esitetään pisteytysjärjestelmä kullekin merkitykselliselle pätevyys- ja kokemusalalle.

Ellei käyttötarkoituksen yhteydessä ole muuta määritetty, vähimmäisvaatimuksena on arvioijan pisteytysjärjestelmän perusteella itse antama vakuutus.

Taulukko 8

Soveltuvia arvioijia/arviointiryhmiä koskeva pisteytysjärjestelmä

 

Tulos (pisteet)

 

Ala

Arviointiperuste

0

1

2

3

4

Pakolliset vaatimukset

Arviointi-, todentamis- ja auditointikäytännöt

Kokemus vuosina (109)

0–2

3–4

5–8

9–14

> 14

Arviointien määrä (110)

0–2

3–5

6–15

16–30

> 30

LCA-menetelmätekniikat ja -käytännöt

Kokemus vuosina (111)

0–2

3–4

5–8

9–14

> 14

”Kokemukset” LCA-työhön osallistumisesta

0–4

5–8

9–15

16–30

> 30

PEF-tutkimuksen kannalta merkitykselliset teknologiat tai muut toiminnot

Kokemus yksityisellä sektorilla (112) vuosina

0–2

(10 viime vuoden aikana)

3–5

(10 viime vuoden aikana)

6–10

(20 viime vuoden aikana)

11–20

> 20

Kokemus julkisella sektorilla (113) vuosina

0–2

(10 viime vuoden aikana)

3–5

(10 viime vuoden aikana)

6–10

(20 viime vuoden aikana)

11–20

> 20

Muut (114)

Arviointi-, todentamis- ja auditointikäytännöt

Auditointiin liittyvät lisäpisteet

2 pistettä: akkreditointi kolmannen osapuolen arvioijana vähintään yhden EPD-järjestelmän, ISO 14001 -standardin tai muun EMS-järjestelmän osalta.

1 piste: osallistuminen ympäristöauditoinnin kursseille (vähintään 40 tuntia).

1 piste: puheenjohtajana vähintään yhdessä arviointipaneelissa (LCA-tutkimusten tai muiden ympäristösovellusten yhteydessä).

1 piste: pätevänä kouluttajana ympäristöauditointia käsittelevällä kurssilla.

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

PEF-tutkimuksen kriittinen arviointi on suoritettava käyttötarkoitusta koskevien vaatimusten mukaisesti. Ellei muuta ole määrätty, arvioijalta tai arviointiryhmältä vaadittava vähimmäispistemäärä on kuusi pistettä, joista on saatava ainakin yksi piste kustakin kolmesta pakollisesta perusteesta (todentamis- ja auditointikäytännöt, LCA-menetelmätekniikat ja -käytännöt sekä tietämys PEF-tutkimuksen kannalta merkityksellisistä teknologioista tai muista toiminnoista). Perustekohtaiset pisteet määritetään henkilökohtaisella tasolla, ja eri perusteista saadut pisteet voidaan laskea yhteen ryhmän tasolla. Arvioijien tai arviointiryhmien on annettava pätevyydestään omaehtoinen vakuutus, josta ilmenee, miten monta pistettä he ovat saaneet kustakin perusteesta ja kokonaispistemäärä. Tämä omaehtoinen vakuutus on liitettävä PEF-raporttiin.

10.   KIRJAINSANAT JA LYHENTEET

ADEME

Agence de l'Environnement et de la Maîtrise de l'Energie

B2B

yritysten välinen

B2C

yrityksen ja kuluttajan välinen

BSI

British Standards Institution

CF

karakterisointikerroin

CFCs

kloorifluorihiilivety, CFC-yhdiste

CPA

tilastollinen toimialoittainen tuoteluokitus

DQR

lähtötiedon laatuluokitus

EIA

ympäristövaikutusten arviointi

ELCD

eurooppalainen elinkaaritietokanta

EF

ympäristöjalanjälki

EMAS

ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä

EMS

ympäristöasioiden hallintajärjestelmä

EoL

käytöstä poisto

EPD

ympäristötuoteseloste

GHG

kasvihuonekaasu

GRI

GRI-ohjeisto

ILCD

ILCD-käsikirja

IPCC

hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli

ISIC

kansainvälinen toimialaluokitusstandardi

ISO

Kansainvälinen standardoimisjärjestö

IUCN

Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto

LCA

elinkaariarviointi

LCI

elinkaari-inventaario

LCIA

elinkaaren vaikutusarviointi

LCT

elinkaariajattelu

NACE

Euroopan unionin tilastollinen toimialaluokitus

OEF

organisaation ympäristöjalanjälki

PAS

julkisesti saatavilla oleva spesifikaatio

PCR

tuoteryhmäsääntö

PEFCR

tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskeva tuoteryhmäsääntö

WRI

Maailman luonnonvarain instituutti

WBCSD

World Business Council for Sustainable Development

11.   SANASTO

alaprosesseihin jakaminen– Alaprosesseihin jakamisella tarkoitetaan monitoimintoisten prosessien tai laitosten jakamista osiin, jotta voidaan eristää kuhunkin prosessiin tai laitoksen tuotokseen suoraan liittyvät syötevirrat. Prosessia tutkitaan sen selvittämiseksi, voidaanko se jakaa alaprosesseihin. Jos alaprosesseihin jakaminen on mahdollista, inventaariotietoja olisi kerättävä vain niistä yksikköprosesseista, jotka liittyvät suoraan tarkasteltaviin tavaroihin/palveluihin.

allokointi (kohdentaminen)– monitoimintoisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemisessa käytettävä lähestymistapa. Sillä tarkoitetaan ”prosessin tai tuotejärjestelmän syöte- ja tuotosvirtojen jakamista tutkittavan tuotejärjestelmän ja yhden tai useamman muun tuotejärjestelmän välillä” (ISO 14040:2006).

analyysiyksikkö– määrittelee arvioitavan tuotteen suorittaman toiminnon (toimintojen) ja/tai palvelun (palvelujen) laadulliset ja määrälliset näkökohdat; analyysiyksikön määritelmä vastaa kysymyksiin ”mitä?”, ”miten paljon?”, ”miten hyvin?” ja ”miten kauan?”

Business to Business (B2B)– yritysten, kuten valmistajan ja tukkukauppiaan tai tukkukauppiaan ja vähittäismyyjän, väliset liiketoimet

Business to Consumers (B2C)– yritysten ja kuluttajien, kuten vähittäismyyjien ja kuluttajien, väliset liiketoimet. ISO 14025:2006 -standardissa kuluttaja määritellään ”suuren yleisön yksittäiseksi jäseneksi, joka hankkii tai käyttää tavaroita, omaisuutta tai palveluja yksityisiin tarkoituksiin”.

edustaprosessit– tuotteen elinkaareen sisältyvät prosessit, joista on suoraan saatavilla tietoa. Esimerkiksi valmistajan tuotantolaitos ja muut valmistajan tai sen alihankkijoiden suorittamat prosessit (esim. tavarakuljetukset, pääkonttorin palvelut jne.) ovat edustaprosesseja.

ekologinen jalanjälki– ”tuottava maa-alue ja vesiekosysteemit, joita tarvitaan tukemaan tietyn väestön luonnonvarojen kulutusta ja jätteenkäsittelyn tarpeita riippumatta siitä, missä kyseinen maa-alue ja vesistö sijaitsevat” (Wackernagel ja Rees, 1996). PEF-oppaan mukaan ympäristöjalanjälki ei ole sama asia kuin Wackernagelin ja Reesin määrittelemä ekologinen jalanjälki; tärkeimmät erot esitetään liitteessä X.

ekomyrkyllisyys– ympäristöjalanjäljen vaikutusluokka, jossa tarkastellaan ekosysteemiin kohdistuvia myrkyllisiä vaikutuksia, jotka vahingoittavat yksittäisiä lajeja ja muuttavat ekosysteemin rakennetta ja toimintaa. Ekomyrkyllisyys on seurausta useista eri toksikologisista mekanismeista, joita suoraan ekosysteemin terveyteen vaikuttavien aineiden päästöt aiheuttavat.

ekstrapoloidut tiedot– tietystä prosessista saatavia tietoja, joita käytetään kuvaamaan samankaltaista prosessia, josta ei ole saatavilla tietoja, ja joiden oletetaan olevan kohtuullisen edustavia.

elinkaari– tuotejärjestelmän peräkkäiset tai vuorovaikutteiset vaiheet raaka-aineiden hankinnasta tai tuottamisesta luonnonvaroista loppusijoitukseen (ISO 14040:2006)

elinkaariajattelu– kaikkien tuotteeseen liittyvien resurssivirtojen ja ympäristötoimien huomioon ottaminen toimitusketjun näkökulmasta, mukaan lukien kaikki vaiheet raaka-aineiden hankinnasta käsittelyyn, jakeluun, käyttöön ja käytöstä poiston prosesseihin ja kaikki olennaiset niihin liittyvät ympäristövaikutukset (sen sijaan että keskityttäisiin vain yhteen kysymykseen)

elinkaariarviointi (LCA)– tuotejärjestelmän elinkaaren aikaisten syötteiden ja tuotosten sekä potentiaalisten ympäristövaikutusten koostaminen ja arviointi (ISO 14040:2006).

epäsuorat maankäytön muutokset (iLUC)– Tällaisia muutoksia tapahtuu, kun tietynlaisen maankäytön tarve johtaa muutoksiin järjestelmärajojen ulkopuolella eli toisissa maankäyttötyypeissä. Näitä epäsuoria vaikutuksia voidaan arvioida lähinnä maankäyttötarpeen taloudellisella mallintamisella tai toimintojen maailmanlaajuisen siirtymisen mallintamisella. Tällaisten mallien merkittävimmät haitat ovat niiden riippuvuus suuntauksista, jotka eivät välttämättä kuvasta tulevaa kehitystä. Niitä käytetään yleisesti poliittisen päätöksenteon perustana.

epävarmuusanalyysi– menettely, jossa arvioidaan PEF-tutkimuksen tuloksiin sisältyvä epävarmuus, joka aiheutuu lähtötiedon vaihtelusta ja valintoihin liittyvästä epävarmuudesta

erityiset (spesifiset) tiedot– suoraan mitattuja tai kerättyjä tietoja, jotka edustavat toimintoja tietyssä laitoksessa tai tietyissä laitoksissa. Synonyymi sanalle ”ensisijaiset tiedot”.

haitanjaollinen– prosessiperusteinen mallintaminen, jolla pyritään esittämään keskimääräiset olosuhteet staattisesti, markkinavälitteiset vaikutukset pois lukien.

happamoituminen– EF-vaikutusluokka, jossa tarkastellaan happamoitumista aiheuttavien aineiden vaikutuksia ympäristössä. NOx-, NH3- ja SOx-päästöt johtavat vetyionien (H+) vapautumiseen kaasujen mineralisaation yhteydessä. Protonit edistävät maaperän ja veden happamoitumista, kun niitä vapautuu alueilla, joiden puskurointikyky on alhainen, mikä johtaa metsien häviämiseen ja järvien happamoitumiseen.

herkkyysanalyysi– järjestelmälliset menettelyt, joilla arvioidaan menetelmien ja lähtötietojen valinnan vaikutuksia PEF-tutkimuksen tuloksiin (perustuu ISO 14040:2006 -standardiin)

hiukkaset / hengitettävät epäorgaaniset aineet– ympäristöjalanjäljen vaikutusluokka, joka koskee hiukkasten ja niiden esiasteiden (NOx, SOx, NH3) päästöjen aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen

ilmaston lämpenemispotentiaali– kasvihuonekaasun kyky vaikuttaa säteilypakotteeseen ilmaistuna vertailuaineena (esimerkiksi CO2-ekvivalenttiyksikköinä) ja tietyllä ajanjaksolla (esim. GWP 20, GWP 100 ja GWP 500, jotka kuvaavat 20:n, 100:n ja 500 vuoden ajanjaksoa). Se liittyy kykyyn vaikuttaa maapallon keskipintalämpötilan muuttumiseen ja tästä seuraaviin muutoksiin eri ilmastoparametreissa ja niiden vaikutuksiin, kuten myrskyjen esiintymistiheyteen ja voimakkuuteen, sateen voimakkuuteen ja tulvien esiintymistiheyteen.

ionisoiva säteily, ihmisten terveys– ympäristöjalanjäljen vaikutusluokka, joka koskee radioaktiivisten päästöjen kielteisiä vaikutuksia ihmisten terveyteen

järjestelmän rajat– Tutkimukseen sisällytettyjen tai siitä pois jätettyjen näkökohtien määritelmä. Esimerkiksi ”kehdosta hautaan” -analyysin osalta järjestelmän rajoihin olisi kuuluttava kaikki toiminnot raaka-aineiden hankinnasta käsittelyyn, jakeluun, varastointiin, käyttöön ja käytöstä poistoon tai kierrättämiseen.

järjestelmän rajat -kaavio– PEF-tutkimukselle määriteltyjen järjestelmän rajojen graafinen esitys

jäte– aineet tai esineet, jotka haltija aikoo hävittää tai jotka hänen vaaditaan hävittävän (ISO 14040:2006)

karakterisointi (luonnehdinta)– sen vaikutuksen voimakkuuden laskeminen, joka kullakin luokitellulla syötteellä tai tuotoksella on asianomaisiin ympäristöjalanjäljen vaikutusluokkiin, ja vaikutusten yhdistäminen kunkin vaikutusluokan sisällä. Tämä edellyttää inventaariotietojen lineaarista kertomista karakterisointikertoimilla kunkin aineen ja ympäristöjalanjäljen vaikutusluokan osalta. Esimerkiksi ympäristöjalanjäljen vaikutusluokassa ”ilmastonmuutos” CO2 on valittu vertailuaineeksi ja kg CO2 -ekvivalentti vertailuyksiköksi.

karakterisointikerroin– karakterisointimallista johdettu kerroin, jota käytetään muuntamaan inventaarioanalyysin tulokset vaikutusluokkaindikaattorin yhteiseen yksikköön (perustuu ISO 14040:2006 -standardiin)

kehdosta hautaan– tuotteen elinkaaren arviointi, joka käsittää raaka-aineiden hankinnan, käsittelyn, jakelun, varastoinnin, käytön ja käytöstä poiston tai kierrätyksen. Kaikkia merkityksellisiä syötteitä ja tuotoksia tarkastellaan kaikkien elinkaarivaiheiden osalta.

kehdosta portille– tuotteen osittaisen toimitusketjun arviointi raaka-aineiden hankinnasta (kehto) valmistajan ”portille” asti. Toimitusketjun jakelu-, varastointi-, käyttö- ja käytöstäpoistovaiheet eivät kuulu siihen.

keskiarvotiedot– spesifisten tietojen tuotantopainotettu keskiarvo

kriittinen arviointi– prosessi, jonka tarkoituksena on varmistaa PEF-tutkimuksen johdonmukaisuus tässä PEF-oppaassa ja PEFCR-säännöissä (jos saatavilla) esitettyjen periaatteiden ja vaatimusten suhteen (perustuu ISO 14040:2006 -standardiin).

kuormausaste– todellisen kuorman ja täyden kuorman tai kapasiteetin (esim. massa tai määrä), jonka ajoneuvo voi kuljettaa yhdellä matkalla, suhde

luokittelu– resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa esitettyjen materiaali- tai energiasyötteiden ja -tuotosten sijoittaminen ympäristöjalanjäljen vaikutusluokkiin sen perusteella, millaisia potentiaalisia vaikutuksia kullakin aineella on kuhunkin tarkasteltavaan ympäristöjalanjäljen vaikutusluokkaan.

luonnonvarojen häviäminen– ympäristöjalanjäljen vaikutusluokka, joka koskee joko uusiutuvien tai uusiutumattomien, bioottisten tai abioottisten luonnonvarojen käyttöä.

lähtötiedon laatu– lähtötietojen ominaisuudet, jotka liittyvät niiden kykyyn täyttää määritellyt vaatimukset (ISO 14040:2006). Lähtötiedon laatu käsittää eri näkökohtia, kuten inventaariotietojen teknologisen, maantieteellisen ja ajallisen edustavuuden sekä täydellisyyden ja tarkkuuden.

maankäyttö– Ympäristöjalanjäljen vaikutusluokka, joka koskee maa-alueen käyttöä (occupation) ja muuttamista (transformation) esimerkiksi maatalouden, teiden, asutuksen ja kaivostoiminnan seurauksena. Maankäytössä tarkastellaan maankäytön vaikutuksia, asianomaisen alueen kokoa ja sen käytön kestoa (muutokset laadussa kerrottuna alueen koolla ja käytön kestolla). Maanmuutoksissa tarkastellaan maa-alueen ominaisuuksissa tapahtuvien muutosten laajuutta ja asianomaisen alueen kokoa (muutokset laadussa kerrottuna alueen koolla).

maaperän orgaaninen aines (SOM)– Maaperän sisältämän orgaanisen materiaalin sisällön määrä. Se on peräisin kasveista ja eläimistä ja käsittää kaiken orgaanisen aineksen maaperässä, lukuun ottamatta ainesta, joka ei ole hajonnut.

monitoimintoisuus– Jos prosessissa tai laitoksella on useampi kuin yksi toiminto eli se tuottaa useita tavaroita ja/tai palveluja (”rinnakkaistuotteet”), se on ”monitoimintoinen”. Näissä tapauksissa kaikki prosessiin liittyvät syötteet ja päästöt on jaettava tarkasteltavan tuotteen ja muiden rinnakkaistuotteiden kesken tiettyjen periaatteiden mukaisesti.

muut kuin perusvirrat (tai kokonaisvirrat)– resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa muut kuin perusvirrat sisältävät järjestelmän kaikki syötteet (esim. sähkö, materiaalit, kuljetusprosessit) ja tuotokset (esim. jäte, sivutuotteet), jotka edellyttävät mallintamista, jotta ne voidaan muuntaa perusvirroiksi

myrkyllisyys ihmiselle – muu kuin syöpää aiheuttava– ympäristöjalanjäljen vaikutusluokka, joka koskee kielteisiä terveysvaikutuksia ihmisiin, joita aiheutuu myrkyllisten aineiden hengittämisestä, nauttimisesta ruoan tai veden mukana tai imeytymisestä ihon kautta, sikäli kuin niillä on yhteys muihin kuin syöpää aiheuttaviin vaikutuksiin, jotka eivät johdu hiukkasista/hengitettävistä epäorgaanisista aineista tai ionisoivasta säteilystä

myrkyllisyys ihmiselle – syöpää aiheuttava– ympäristöjalanjäljen vaikutusluokka, joka koskee kielteisiä terveysvaikutuksia ihmisiin, joita aiheutuu myrkyllisten aineiden hengittämisestä, nauttimisesta ruoan tai veden mukana tai imeytymisestä ihon kautta, sikäli kuin niillä on yhteys syöpään

normalisointi– Normalisointi on karakterisointivaihetta seuraava vapaaehtoinen vaihe, jossa ympäristöjalanjäljen vaikutusarvioinnin tulokset kerrotaan normalisointikertoimilla, jotka edustavat vertailuyksikön kokonaisinventaariota (esim. koko maa tai keskivertokansalainen). Normalisoidut ympäristöjalanjäljen vaikutusarvioinnin tulokset ilmaisevat analysoitavan järjestelmän vaikutusten suhteellisia osuuksia kutakin vaikutusluokkaa koskevasta kokonaisosuudesta vertailuyksikköä kohti. Kun eri vaikutusaloja koskevat ympäristöjalanjäljen vaikutusarvioinnin normalisoidut tulokset esitetään rinnakkain, käy ilmi, mihin vaikutusluokkiin analysoitava järjestelmä vaikuttaa eniten ja vähiten. Normalisoidut ympäristöjalanjäljen vaikutusarvioinnin tulokset kuvastavat vain analysoitavan järjestelmän osuutta koko vaikutuspotentiaalista eivätkä asianomaisen kokonaisvaikutuksen vakavuutta/merkittävyyttä. Normalisoidut tulokset ovat dimensiottomia, mutta eivät additiivisia.

otsonikato– ympäristöjalanjäljen vaikutusluokka, joka koskee stratosfäärisen otsonin häviämistä otsonia tuhoavien aineiden, esimerkiksi pitkäikäisten klooria ja bromia sisältävien kaasujen (esim. freonit, kloorifluorihiilivedyt, halonit), päästöjen seurauksena

otsonin valokemiallinen muodostuminen– ympäristöjalanjäljen vaikutusluokka, joka koskee otsonin muodostumista alailmakehässä (troposfääri), mikä on seurausta haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) ja hiilimonoksidin (CO) valokemiallisesta hapettumisesta typpioksidien (NOx) ja auringonvalon vaikutuksesta. Alailmakehän suuret otsonipitoisuudet vahingoittavat kasvillisuutta, ihmisten hengitysteitä ja ihmisen valmistamia materiaaleja reagoimalla orgaanisten materiaalien kanssa.

painotus– Painotus on vapaaehtoinen lisävaihe, joka voi tukea analyysin tulosten tulkintaa ja viestintää. Ympäristöjalanjäljen tulokset kerrotaan painotuskertoimilla, jotka kuvastavat tarkasteltaville vaikutusluokille annettua suhteellista merkitystä. Painotettuja ympäristöjalanjäljen tuloksia voidaan suoraan verrata eri vaikutusluokkien välillä ja myös laskea yhteen eri vaikutusluokista, jotta saadaan yksiarvoinen kokonaisvaikutusindikaattori. Painotus edellyttää arvovalintojen tekemistä tarkasteltavien ympäristöjalanjäljen vaikutusluokkien merkityksen osalta. Nämä valinnat voivat perustua asiantuntija-arvioihin, yhteiskuntatieteellisiin menetelmiin, kulttuurisiin/poliittisiin näkemyksiin tai taloudellisiin näkökohtiin.

perusvirrat– resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa perusvirta on ”tarkasteltavaan järjestelmään ympäristöstä tuleva materiaali tai energia, jota ihminen ei vielä ole jalostanut, tai tarkasteltavasta järjestelmästä ympäristöön lähtevä materiaali tai energia, jota ihminen ei enää käsittele” (ISO 14040, 3.12). Perusvirtoihin kuuluvat esimerkiksi sellaiset luonnosta hankitut raaka-aineet tai päästöt ilmaan, veteen ja maaperään, jotka liittyvät suoraan ympäristöjalanjäljen vaikutusluokkien karakterisointikertoimiin.

portilta hautaan– tuotteen osittainen tuotantoketju, joka käsittää vain tuotteen jakelu-, varastointi-, käyttö- ja käytöstäpoisto- tai kierrätysvaiheen.

portilta portille– tuotteen osittainen tuotantoketju, joka koostuu tuotteelle vain tietyssä organisaatiossa tai laitoksessa suoritetuista prosesseista

päästöt– päästöt ilmaan, veteen ja maaperään (ISO 14040:2006)

raaka-aine– tuotteen tuottamiseen käytettävä primaarinen tai sekundaarinen materiaali (ISO 14040:2006)

rehevöityminen– Jätevesien purkupaikoista ja lannoitetusta maatalousmaasta peräisin olevat ravinteet (lähinnä typpi ja fosfori) kiihdyttävät levien ja muun kasvillisuuden kasvua vedessä. Orgaanisen aineksen hajoaminen kuluttaa happea, mikä johtaa hapenpuutteeseen ja joissain tapauksissa kalakuolemiin. Rehevöitymisessä päästettyjen aineiden määrä muunnetaan yhteiseksi mitaksi, joka ilmaistaan kuolleen biomassan hajottamiseen tarvittavan hapen määränä.

resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili– Niiden tietojen inventaario, jotka on kerätty edustamaan tutkittavan tuotteen toimitusketjun kuhunkin vaiheeseen liittyviä syötteitä ja tuotoksia. Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin koostaminen on saatu päätökseen, kun muut kuin perusvirrat (kokonaisvirrat) on muunnettu perusvirroiksi.

resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin tulos– resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin tulos, jossa luetellaan järjestelmän rajat ylittävät virrat ja joka toimii lähtökohtana ympäristöjalanjäljen vaikutusarvioinnille

rinnakkaistoiminto– mikä tahansa kahdesta tai useammasta toiminnosta, jotka tulevat samasta yksikköprosessista tai tuotejärjestelmästä

rinnakkaistuote– mikä tahansa kahdesta tai useammasta tuotteesta, jotka tulevat samasta yksikköprosessista tai tuotejärjestelmästä (ISO 14040:2006).

suorat maankäytön muutokset (dLUC)– siirtyminen yhdestä maankäytön tyypistä toiseen, mikä tapahtuu vain yhdellä maa-alueella eikä aiheuta muutoksia toisessa järjestelmässä

syöte– yksikköprosessiin tuleva tuote-, materiaali- tai energiavirta. Tuotteet ja materiaalit voivat olla raaka-aineita, välivalmisteita ja rinnakkaistuotteita (ISO 14040:2006).

taustaprosessit– tuotteen elinkaaren prosessit, joista ei ole mahdollista saada suoraan tietoa. Esimerkiksi useimpien elinkaaren alkupään prosessien ja yleisesti kaikkien elinkaaren loppupään prosessien katsotaan olevan taustaprosesseja.

tilapäinen hiilen varastointi– hiiltä varastoituu tilapäisesti, kun tuote ”vähentää kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä” tai siitä aiheutuu ”negatiivisia päästöjä”, se poistaa hiiltä ilmakehästä ja varastoi sen väliaikaisesti.

toimitusketjun alkupää (upstream)– hankittujen tavaroiden/palvelujen toimitusketjun vaiheet ennen niiden tuloa järjestelmärajojen sisäpuolelle

toimitusketjun loppupää (downstream)– sijoittuu tuotteen toimitusketjussa viiteajankohdan jälkeen

tuote– mikä tahansa tavara tai palvelu (ISO 14040:2006)

tuotejärjestelmä– sarja yksikköprosesseja, joissa on perusvirtoja ja tuotevirtoja, jotka toteuttavat yhden tai useampia määriteltyjä toimintoja ja jotka kuvaavat tuotteen elinkaarta (ISO 14040:2006)

tuoteryhmä– vastaavia toimintoja suorittavien tuotteiden muodostama ryhmä (ISO 14025:2006)

tuoteryhmäsäännöt (PCR)– säännöt, vaatimukset ja suuntaviivat, jotka koskevat tyypin III ympäristöselosteiden laatimista yhdelle tai useammalla tuoteryhmälle (ISO 14025:2006)

tuotevirta– tuotteet, jotka tulevat toisesta tuotejärjestelmästä tai lähtevät toiseen tuotejärjestelmään (ISO 14040:2006)

tuotos– Yksikköprosessista poistuva tuote-, materiaali- tai energiavirta. Tuotteet ja materiaalit voivat olla raaka-aineita, välivalmisteita, rinnakkaistuotteita ja päästöjä (ISO 14040:2006).

tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevat tuoteryhmäsäännöt (PEFCR-säännöt)– Tuotetyyppikohtaisia, elinkaareen perustuvia sääntöjä, jotka täydentävät PEF-tutkimuksia koskevia yleisiä metodologisia ohjeita täsmentämällä niitä tietyn tuoteryhmän osalta. PEFCR-säännöt voivat auttaa siirtämään PEF-tutkimuksen painopisteen niihin näkökohtiin ja muuttujiin, joiden merkitys on kaikkein suurin, ja siten edistää tutkimusten merkittävyyden, toistettavuuden ja johdonmukaisuuden lisääntymistä.

tyypin III ympäristöseloste– Ympäristöseloste, joka sisältää määrällisessä muodossa olevia ympäristötietoja ja jossa käytetään ennalta määriteltyjä parametreja ja soveltuvin osin muita ympäristötietoja (ISO 14025:2006). Ennalta määritellyt parametrit perustuvat ISO 14040 -sarjaan, joka koostuu ISO 14040- ja ISO 14044 -standardista.

täydentävät ympäristötiedot– ympäristöjalanjäljen vaikutusluokat ja muut ympäristöindikaattorit, jotka lasketaan ja esitetään PEF-tulosten ohella

vaikutusarviointi (LCIA)– elinkaariarvioinnin vaihe, jonka tarkoituksena on ymmärtää ja arvioida tuotejärjestelmän potentiaalisten ympäristövaikutusten laajuutta ja merkittävyyttä koko tuotteen elinkaaren aikana (ISO 14040:2006). Käytettäviin LCIA-menetelmiin sisältyy perusvirtoihin sovellettavia vaikutusten karakterisointikertoimia, joiden avulla vaikutukset voidaan yhdistää muutamien keskipiste- ja/tai haittaindikaattoreiden saamiseksi.

vertailu– vähintään kahden tuotteen ympäristöjalanjäljen tulosten (graafisessa tai muussa muodossa esitettävä) vertailu, johon ei sisälly vertailuväitettä ja jossa otetaan huomioon tuotteita koskevat PEFCR-säännöt

vertailuvirta– tietyn tuotejärjestelmän prosessien tuotosten määrä, joka vaaditaan täyttämään analyysiyksikön ilmaisema toiminto (perustuu ISO 14040:2006 -standardiin)

vertailuväite– tuotteen paremmuutta tai samanlaisuutta koskeva ympäristöväittämä, joka perustuu PEF-tutkimuksen tuloksiin ja asianomaisiin PEFCR-sääntöihin (perustuu ISO 14040:2006 -standardiin).

viivästyneet päästöt– päästöjä, jotka vapautuvat ajan kuluessa eli pitkäaikaisen käytön tai loppukäsittelyn aikana (eikä siis yksittäisenä, kertaluontoisena päästönä).

vuokaavio– kaaviokuvaus virroista, joita esiintyy yhdessä tai useammassa prosessivaiheessa arvioitavan tuotteen elinkaaren aikana

välittömästi liittyvä– viittaa prosessiin, toimintoon tai vaikutukseen, joka tapahtuu määritellyissä järjestelmärajoissa

välivalmiste– yksikköprosessin tuotos, joka on syöte muihin yksikköprosesseihin ja joka vaatii lisäprosessointia järjestelmässä (ISO 14040:2006)

yksikköprosessi– pienin resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa huomioon otettava osa, jonka suhteen syöte- ja tuotostiedot määritellään (perustuu ISO 14040:2006 -standardiin)

yleiset tiedot– tietoja, joita ei ole suoraan kerätty, mitattu tai arvioitu vaan jotka on saatu kolmannen osapuolen elinkaari-inventaariotietokannasta tai muusta lähteestä, joka vastaa PEF-menetelmän lähtötiedon laatuvaatimuksia.

ympäristöjalanjäljen (EF) vaikutusarviointi– PEF-analyysin vaihe, jonka tarkoituksena on ymmärtää ja arvioida tuotejärjestelmän potentiaalisten ympäristövaikutusten laajuutta ja merkittävyyttä koko tuotteen elinkaaren aikana (perustuu ISO 14044:2006 -standardiin). Ympäristöjalanjäljen vaikutusarviointimenetelmiin sisältyy perusvirtoihin sovellettavia vaikutusten karakterisointikertoimia, jotta vaikutukset voidaan yhdistää muutamien keskipiste- ja/tai haittaindikaattorien määrittämiseksi.

ympäristöjalanjäljen (EF) vaikutusarviointimenetelmä– menetelmä resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin tietojen muuntamiseen määrällisesti osuuksiksi tarkasteltavasta ympäristövaikutuksesta

ympäristöjalanjäljen (EF) vaikutusluokka– luonnonvarojen käytön tai ympäristövaikutuksen luokka, johon resurssien käyttöä ja päästöjä koskevat tiedot liittyvät

ympäristöjalanjäljen (EF) vaikutusluokkanindikaattori– ympäristöjalanjäljen vaikutusluokkaa edustava määrällinen mittari (perustuu ISO 14000:2006 -standardiin)

ympäristömekanismi– kussakin ympäristöjalanjäljen vaikutusluokassa toimiva fysikaalisten, kemiallisten ja biologisten prosessien muodostama järjestelmä, joka yhdistää resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin tulokset ympäristöjalanjäljen vaikutusluokkaindikaattoreihin (perustuu ISO 14040:2006 -standardiin)

ympäristönäkökohta– organisaation toimintojen, tuotteiden tai palvelujen osa, jolla on tai voi olla vaikutuksia ympäristöön (EMAS-asetus).

ympäristövaikutus– mikä tahansa ympäristössä tapahtuva haitallinen tai hyödyllinen muutos, joka on kokonaan tai osittain organisaation toimintojen, tuotteiden tai palvelujen seurausta (EMAS-asetus)

12.   LÄHDELUETTELO

ADEME (2011): General principles for an environmental communication on mass market products BPX 30-323-0. Saatavilla internetosoitteessa http://www2.ademe.fr/servlet/getDoc?id=38480&m=3&cid=96

BSI (2011): PAS 2050:2011 Specification for the assessment of the life cycle greenhouse gas emissions of goods and services. BSI, London, 38 s.

CE Delft (2010). Biofuels: GHG impact of indirect land use change. Saatavilla internetosoitteessa http://www.birdlife.org/eu/pdfs/PPT_carbon_bomb_CE_delft.pdf

Dreicer, M., Tort, V. ja Manen, P. (1995): ExternE, Externalities of Energy, Vol. 5 Nuclear, Centre d'étude sur l'Evaluation de la Protection dans le domaine nucléaire (CEPN), toim. Euroopan komissio PO XII, Science, Research and development JOULE, Luxembourg.

Euroopan komissio – Yhteinen tutkimuskeskus – Ympäristön ja kestävän kehityksen tutkimuslaitos (2010): International Reference Life Cycle Data System (ILCD) Handbook - General guide for Life Cycle Assessment - Detailed guidance. 1. painos maaliskuu 2010. ISBN 978-92-79-19092-6, doi: 10.2788/38479. Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxembourg.

Euroopan komissio – Yhteinen tutkimuskeskus – Ympäristön ja kestävän kehityksen tutkimuslaitos (2010): International Reference Life Cycle Data System (ILCD) Handbook - Review schemes for Life Cycle Assessment. 1. painos maaliskuu 2010. ISBN 978-92-79-19094-0, doi: 10.2788/39791. Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxembourg.

Euroopan komissio – Yhteinen tutkimuskeskus – Ympäristön ja kestävän kehityksen tutkimuslaitos (2010): International Reference Life Cycle Data System (ILCD) Handbook - Framework and Requirements for Life Cycle Impact Assessment Models and Indicators. 1. painos maaliskuu 2010. ISBN 978-92-79-17539-8, doi: 10.2788/38719. Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxembourg.

Euroopan komissio – Yhteinen tutkimuskeskus – Ympäristön ja kestävän kehityksen tutkimuslaitos (2010): International Reference Life Cycle Data System (ILCD) Handbook – Nomenclature and other conventions. 1. painos maaliskuu 2010. ISBN 978-92-79-15861-2, doi: 10.2788/96557. Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxembourg.

Euroopan komissio – Yhteinen tutkimuskeskus – Ympäristön ja kestävän kehityksen tutkimuslaitos (2011a): International Reference Life Cycle Data System (ILCD) Handbook - Recommendations based on existing environmental impact assessment models and factors for Life Cycle Assessment in a European context. Euroopan unionin julkaisutoimisto, painossa.

Euroopan komissio – Yhteinen tutkimuskeskus – Ympäristön ja kestävän kehityksen tutkimuslaitos (2011b): Analysis of Existing Environmental Footprint Methodologies for Products and Organizations: Recommendations, Rationale, and Alignment, painossa.

http://ec.europa.eu/environment/eussd/corporate_footprint.htm

Euroopan komissio (2010): Komission päätös, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2010, maaperän hiilivarantojen laskentaa koskevista ohjeista direktiivin 2009/28/EY liitteen V soveltamista varten (tiedoksiannettu numerolla K(2010) 3751), Euroopan unionin virallinen lehti, Brussels.

Euroopan komissio (2011): Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa - KOM(2011) 571.

Euroopan komissio (2012). Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta. KOM(2012) 595 lopullinen. Brussels.

Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto (2009): Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta, Euroopan unionin virallinen lehti, Brussels.

Euroopan unioni (2009): Direktiivi 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä, Euroopan unionin virallinen lehti.

Euroopan unionin neuvosto (2008). ”Kestävän kulutuksen ja tuotannon ja kestävän teollisuuspolitiikan toimintaohjelma” – Neuvoston päätelmät. http://www.eu2008.fr/webdav/site/PFUE/shared/import/1204_Conseil_Environnement/Council_conclusions_Sustainable_consumption_and_production_EN.pdf

Euroopan unionin neuvosto (2010): Kestävä materiaalihallinta sekä kestävä tuotanto ja kulutus: resurssitehokkaan Euroopan avaintekijät – Neuvoston päätelmät.

http://www.consilium.europa.eu/uedocs/cms_data/docs/pressdata/en/envir/118642.pdf

Eurostat: http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/environment/data/main_tables

Frischknecht, R., Steiner, R. ja Jungbluth, N. (2008): The Ecological Scarcity Method – Eco-Factors 2006. A method for impact assessment in LCA. Environmental studies no. 0906. Federal Office for the Environment (FOEN), Bern, 188 s.

Global Footprint Network (2009): Ecological Footprint Standards 2009. Saatavilla internetosoitteessa http://www.footprintnetwork.org/images/uploads/Ecological_Footprint_Standards_2009.pdf

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli - IPCC (2003): IPCC Good Practice Guidance for Land Use, Land-Use Change and Forestry, Intergovernmental Panel on Climate Change, Hayama.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli - IPCC (2006): IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories: Volume 4 Agriculture, Forestry and Other Land Use, IGES, Japan.

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) (2007): IPCC Climate Change Fourth Assessment Report: Climate Change 2007. http://www.ipcc.ch/ipccreports/assessments-reports.htm

ISO 14025:2006. Kansainvälinen standardi – Ympäristömerkit ja -selosteet – Tyypin III ympäristöselosteet – Periaatteet ja menettely. Kansainvälinen standardoimisjärjestö. Geneva, Switzerland.

ISO 14040:2006. Kansainvälinen standardi – Ympäristöasioiden hallinta – Elinkaariarviointi – Periaatteet ja pääpiirteet. Kansainvälinen standardoimisjärjestö. Geneva, Switzerland.

ISO 14044:2006. Kansainvälinen standardi – Ympäristöasioiden hallinta – Elinkaariarviointi – Vaatimukset ja suuntaviivoja. Kansainvälinen standardoimisjärjestö. Geneva, Switzerland.

Maailman ilmatieteellinen järjestö (WMO) (1999): Scientific Assessment of Ozone Depletion: 1998. Global Ozone Research and Monitoring Project - Report No. 44, ISBN 92-807-1722-7, Geneva.

Milà i Canals, L., Romanyà, J. ja Cowell, S.J. (2007): Method for assessing impacts on life support functions (LSF) related to the use of ’fertile land’ in Life Cycle Assessment (LCA). Journal of Cleaner Production 15: s. 1426–1440.

PAS 2050 (2011). Specifications for the assessment of the life cycle greenhouse gas emissions of goods and services. Saatavilla internetosoitteessa http://www.bsigroup.com/en/Standards-and-Publications/How-we-can-help-you/Professional-Standards-Service/PAS-2050/

Rabl, A. ja Spadaro, J.V. (2004): The RiskPoll software, version 1.051 (päivätty elokuulle 2004). http://www.arirabl.com

Rosenbaum, R.K., Bachmann, T.M., Gold, L.S., Huijbregts, M.A.J., Jolliet, O., Juraske, R., Köhler, A., Larsen, H.F., MacLeod, M., Margni, M., McKone, T.E., Payet, J., Schuhmacher, M., van de Meent, D. ja Hauschild, M.Z. (2008): USEtox - The UNEP-SETAC toxicity model: recommended characterisation factors for human toxicity and freshwater ecotoxicity in Life Cycle Impact Assessment. International Journal of Life Cycle Assessment 13(7): s. 532–546, 2008.

Seppälä, J., Posch, M., Johansson, M. ja Hettelingh, J.P. (2006): Country-dependent Characterisation Factors for Acidification and Terrestrial Eutrophication Based on Accumulated Exceedance as an Impact Category Indicator. International Journal of Life Cycle Assessment 11(6): s. 403–416.

Struijs, J., Beusen, A., van Jaarsveld, H. ja Huijbregts, M.A.J. (2009): Aquatic Eutrophication. Luku 6 teoksessa: Goedkoop, M., Heijungs, R., Huijbregts, M.A.J., De Schryver, A., Struijs, J. ja Van Zelm, R. (2009): ReCiPe 2008 - A life cycle impact assessment method which comprises harmonised category indicators at the midpoint and the endpoint level. Report I: Characterisation factors, 1. painos.

Van Oers, L., de Koning, A., Guinee, J.B. ja Huppes, G. (2002): Abiotic Resource Depletion in LCA. Road and Hydraulic Engineering Institute, Ministry of Transport and Water, Amsterdam.

Van Zelm, R., Huijbregts, M.A.J., Den Hollander, H.A., Van Jaarsveld, H.A., Sauter, F.J., Struijs, J., Van Wijnen, H.J. ja Van de Meent, D. (2008): European characterisation factors for human health damage of PM10 and ozone in life cycle impact assessment. Atmospheric Environment 42, s. 441–453.

World Resources Institut (WRI), World Business Council for Sustainable Development (2011): Product Life Cycle Accounting and Reporting Standard. Greenhouse Gas Protocol. WRI, US, 144 s.

World Resources Institute (WRI) and World Business Council for Sustainable Development WBCSD (2004): Greenhouse Gas Protocol - Corporate Accounting and Reporting Standard.

World Resources Institute (WRI) and World Business Council for Sustainable Development WBCSD (2011): Greenhouse Gas Protocol Corporate Value Chain (Scope 3) Accounting and Reporting Standard.

Liite I

Tiivistelmä tuotteen ympäristöjalanjälkitutkimusta ja tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevien tuoteryhmäsääntöjen laatimista koskevista keskeisistä pakollisista vaatimuksista

Seuraavassa taulukossa on tiivistelmä, johon sisältyvät kaikki tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevat pakolliset (”on tehtävä”) vaatimukset ja kaikki PEFCR-sääntöjen laatimiselle asetetut lisävaatimukset (”on tehtävä”, ”olisi tehtävä” ja ”voidaan tehdä”). Ne on selitetty seikkaperäisesti taulukon vasemmassa sarakkeessa mainitussa tämän oppaan kohdassa.

Taulukko 9

Tiivistelmä PEF-tutkimuksia koskevista keskeisistä pakollisista vaatimuksista ja PEFCR-sääntöjen laatimista koskevista lisävaatimuksista

Luku/kohta

Perusteet

PEF-tutkimuksia koskevat vaatimukset

PEFCR-sääntöjen laatimista koskevat lisävaatimukset

1

Lähestymistapa

PEF-tutkimuksen on perustuttava elinkaariajatteluun.

 

1.1

Periaatteet

Tämän oppaan käyttäjien on noudatettava PEF-tutkimusta tehdessään seuraavia periaatteita:

1.

merkityksellisyys

2.

täydellisyys

3.

johdonmukaisuus

4.

tarkkuus

5.

läpinäkyvyys.

PEFCR-sääntöjä koskevat periaatteet:

1.

suhde PEF-oppaaseen

2.

valittujen sidosryhmien osallistuminen

3.

pyrkimys vertailtavuuteen.

2.1

PEFCR-sääntöjen merkitys

Ellei PEFCR-sääntöjä ole laadittu, PEF-tutkimuksessa on eriteltävä, perusteltava ja selvästi raportoitava keskeiset alat, joita käsiteltäisiin PEFCR-säännöissä (sellaisina kuin ne on lueteltu tässä PEF-oppaassa).

 

2.2

Suhde nykyisiin tuoteryhmäsääntöihin

 

PEFCR-sääntöjen olisi mahdollisuuksien mukaan ja eri käyttöyhteydet huomioon ottaen oltava kansainvälisiä tuoteryhmäsääntöjä koskevien ohjeasiakirjojen mukaisia.

2.3

CPA:han perustuva PEFCR-sääntöjen rakenne

 

PEFCR-sääntöjen on perustuttava vähintään kaksinumeroiseen CPA-koodiin (oletusvaihtoehto). PEFCR-säännöissä voidaan kuitenkin sallia (perustellut) poikkeukset (esim. kolminumeroisen koodin käyttö). Esimerkiksi vähintään kolminumeroinen koodi tarvitaan, kun tarkastellaan toimialan monitahoisuutta. Jos määritellään useita tuotantoreittejä samantapaisille tuotteille käyttämällä vaihtoehtoisia CPA-koodeja, PEFCR-sääntöihin on sisällytettävä kaikki tällaiset CPA-koodit.

3.1

Tavoitteiden määritteleminen

PEF-tutkimuksen tavoitteen määrittelyyn on sisällyttävä:

käyttötarkoitus (käyttötarkoitukset)

tutkimuksen tekemisen syyt ja päätöksenteon asiayhteys

kohdeyleisö

tieto siitä, onko vertailut ja/tai vertailuväitteet tarkoitus julkistaa

tutkimuksen tilaaja

arviointimenettely (tarvittaessa).

PEFCR-säännöissä on eriteltävä PEF-tutkimusta koskevat arviointivaatimukset.

4.1

Soveltamisalan määritteleminen

PEF-tutkimuksen soveltamisalan määrittelyn on oltava tutkimuksen määriteltyjen tavoitteiden mukainen, ja siihen on sisällyttävä seuraavat:

analyysiyksikkö ja vertailuvirta

järjestelmän rajat

EF-vaikutusluokat

oletukset ja rajoitukset.

 

4.2

Analyysiyksikkö ja vertailuvirta

PEF-tutkimukselle on määriteltävä analyysiyksikkö seuraavien näkökohtien perusteella:

toiminto (toiminnot) / palvelu(t): ”mikä”

toiminnon tai palvelun laajuus: ”miten paljon”

odotettu laatutaso: ”miten hyvin”

tuotteen kesto/käyttöikä: ”miten kauan”

NACE-koodi(t).

Asianmukainen vertailuvirta on määritettävä suhteessa analyysiyksikköön. Analyysin tueksi kerätyt määrälliset syöte- ja tuotostiedot on laskettava suhteessa tähän virtaan.

PEFCR-säännöissä on määritettävä analyysiyksikkö (analyysiyksiköt).

4.3

Järjestelmän rajat

Järjestelmän rajat on määriteltävä toimitusketjun yleisen logiikan mukaisesti, ja ne käsittävät kaikki vaiheet raaja-aineiden hankinnasta jalostukseen, tuotantoon, jakeluun, varastointiin, käyttöön ja käytöstä poistoon (kehdosta hautaan) siten kuin on tarkoituksenmukaista tutkimuksen käyttötarkoituksen perusteella. Järjestelmän rajoihin on sisällyttävä kaikki tuotteen toimitusketjuun liittyvät prosessit suhteessa analyysiyksikköön.

Järjestelmän rajoihin sisältyvät prosessit on jaettava edustaprosesseihin (tuotteen elinkaaren keskeiset prosessit, joista on saatavilla suoraan tietoa) ja taustaprosesseihin (tuotteen elinkaaren prosessit, joista ei ole mahdollista saada suoraan tietoa).

PEFCR-säännöissä on määritettävä tuoteluokkaa koskevien PEF-tutkimusten järjestelmän rajat ja eriteltävä merkitykselliset elinkaaren vaiheet ja prosessit, jotka olisi yleisesti osoitettava kuhunkin vaiheeseen (mukaan lukien ajalliset, maantieteelliset ja teknologiset eritelmät). Poikkeaminen oletuksena olevasta kehdosta hautaan -lähestymistavasta, esimerkiksi välivalmisteiden tuntemattoman käyttövaiheen tai käytöstä poiston poisjättäminen, on eriteltävä ja perusteltava selvästi.

PEFCR-säännöissä on esitettävä selvästi toimitusketjun loppupäätä koskevat skenaariot, jotta varmistetaan PEF-tutkimusten vertailtavuus ja johdonmukaisuus.

4.3

Hyvitykset

Hyvityksiä ei sisällytetä PEF-tutkimukseen, mutta ne voidaan raportoida erikseen kohdassa ”Täydentävät ympäristötiedot”.

 

4.4

EF-vaikutusluokkien valinta ja arviointimenetelmät

PEF-tutkimuksessa on sovellettava kaikkia edellä esitettyjä oletusarvoisia EF-vaikutusluokkia ja niihin liittyviä EF-vaikutusarviointimalleja.

Luokan tai luokkien poisjättäminen on dokumentoitava, perusteltava ja raportoitava selvästi PEF-raportissa, ja sen tueksi on esitettävä asianmukaisia asiakirjoja. Poisjättämisen vaikutuksesta lopullisiin tuloksiin, ja etenkin poisjättämisen vaikutuksesta PEF-tutkimusten vertailtavuuteen, on keskusteltava tulkintavaiheessa, ja se on sisällytettävä raportointiin. Tällaiset poisjättämiset myös arvioidaan.

PEFCR-säännöissä on eriteltävä ja perusteltava, jos jokin tai jotkin oletusarvoisista EF-vaikutusluokista jätetään pois, erityisesti mikäli se vaikuttaa vertailtavuuteen.

4.5

PEF-tutkimukseen sisällytettävien täydentävien ympäristötietojen valinta

Jos EF-vaikutusluokkien tai -vaikutusarviointimallien perusjoukko ei kata riittävästi arvioitavan tuotteen mahdollisia ympäristövaikutuksia, kaikki merkitykselliset (laadulliset/määrälliset) ympäristönäkökohdat on lisäksi sisällytettävä kohtaan ”Täydentävät ympäristötiedot”. Ne eivät kuitenkaan korvaa oletusarvoisten EF-vaikutusluokkien pakollisia arviointimalleja. Täydentävien luokkien tukena oleviin malleihin on viitattava, ja ne on dokumentoitava selvästi vastaavine indikaattoreineen.

Täydentävien ympäristötietojen on:

perustuttava tietoihin, jotka on perusteltu ja arvioitu tai todennettu ISO 14020 -standardin ja ISO 14021:1999 -standardin lausekkeen 5 vaatimusten mukaisesti,

oltava täsmällisiä ja tarkkoja, eivätkä ne saa olla harhaanjohtavia,

oltava asianomaisen tuoteluokan kannalta merkityksellisiä.

Suorat päästöt meriveteen on sisällytettävä täydentäviin ympäristötietoihin (inventaariotietoina).

Jos täydentäviä ympäristötietoja käytetään PEF-tutkimuksen tulkintavaiheen tukena, kaikkien siinä käytettyjen tietojen on täytettävä samat laatuvaatimukset, jotka on asetettu PEF-tulosten laskennassa käytettäville lähtötiedoille.

Täydentävien ympäristötietojen on liityttävä vain ympäristökysymyksiin. Tuotteen ympäristöjalanjälkeen ei sisällytetä tietoja ja ohjeita, jotka eivät liity tuotteen ympäristötehokkuuteen, esimerkiksi käyttöturvallisuustiedotteita. Siihen ei sisällytetä myöskään lainsäädäntövaatimuksia koskevia tietoja.

PEFCR-säännöissä on eriteltävä ja perusteltava PEF-tutkimukseen sisällytettävät täydentävät ympäristötiedot. Tällaiset tiedot on raportoitava erillään elinkaariperusteisista PEF-tuloksista, ja kaikki menetelmät ja oletukset on dokumentoitava selvästi. Täydentävät ympäristötiedot voivat olla määrällisiä ja/tai laadullisia. Täydentäviin ympäristötietoihin voivat sisältyä seuraavat (luettelo ei ole tyhjentävä):

tuoteluokan muut merkitykselliset ympäristövaikutukset;

muut merkitykselliset tekniset muuttujat, joita voidaan käyttää tutkittavan tuotteen arviointiin ja jotka mahdollistavat tuotteen kokonaistehokkuuden vertailemisen muihin tuotteisiin. Nämä tekniset muuttujat voivat liittyä esimerkiksi uusiutuvan tai uusiutumattoman energian käyttöön, uusiutuvien tai uusiutumattomien polttoaineiden käyttöön, uusiomateriaalien käyttöön, makean veden käyttöön tai vaarallisten tai vaarattomien jätetyyppien hävittämiseen;

muut resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiiliin kuuluvien virtojen karakterisoinnin kannalta merkitykselliset lähestymistavat, kun oletusmenetelmän karakterisointikertoimia ei ole saatavilla tiettyjä virtoja varten (esim. kemikaaliryhmät);

ympäristöindikaattorit tai tuotevastuuindikaattorit (GRI-ohjeisto);

elinkaaren aikainen energiankulutus ensisijaisen energialähteen mukaan, ”uusiutuvan” energian käyttö laskettuna erikseen;

suora energiankulutus ensisijaisen energialähteen mukaan, ”uusiutuvan” energian käyttö laskettuna erikseen laitoksen portille saakka;

portilta portille -vaiheiden osalta Kansainvälisen luonnonsuojeluliiton (IUCN) uhanalaisten lajien luettelossa olevien lajien määrä ja kansallisessa uhanalaisten lajien luettelossa olevien lajien määrä elinympäristöineen alueilla, joihin toiminta vaikuttaa, uhanalaisuusriskin tason mukaan;

kuvaus toimintojen, tuotteiden ja palvelujen merkittävistä vaikutuksista biologiseen monimuotoisuuteen suojelualueilla ja niiden ulkopuolisilla alueilla, joiden monimuotoisuusarvo on suuri;

jätteen kokonaispaino jätetyypeittäin ja hävittämismenetelmä;

sellaisen kuljetetun, tuodun, viedyn tai käsitellyn jätteen paino, jota pidetään vaarallisena Baselin yleissopimuksen liitteiden I, II, III ja VIII mukaisesti, ja maan rajojen yli siirretyn jätteen prosenttiosuus.

4.6

Oletukset/rajoitukset

Kaikki rajoitukset ja oletukset on raportoitava avoimesti.

PEFCR-säännöissä on esitettävä tuoteluokkakohtaiset rajoitukset ja määriteltävä oletukset, joita on tehtävä rajoitusten vuoksi.

5.1

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin on sisällytettävä kaikki elinkaarivaiheisiin liittyvät luonnonvarojen käyttö ja päästöt, jotka sisältyvät määriteltyihin järjestelmän rajoihin. Virrat on ryhmiteltävä ”perusvirtoihin” ja ”muihin kuin perusvirtoihin” (kokonaisvirtoihin). Kaikki resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin kuuluvat muut kuin perusvirrat on sen jälkeen muunnettava perusvirroiksi.

 

5.2

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili – seulontavaihe

Jos seulontavaihe on suoritettu (mikä on erittäin suositeltavaa), on käytettävä helposti saatavilla olevia erityisiä ja/tai yleisiä tietoja, jotka täyttävät kohdassa 5.6 määritellyt lähtötiedon laatuvaatimukset. Kaikki resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa tarkasteltavat prosessit ja toiminnot on sisällytettävä seulontavaiheeseen. Toimitusketjun vaiheiden mahdollinen poisjättäminen on perusteltava selkeästi ja arvioitava, ja poisjättöjen vaikutuksesta lopullisiin tuloksiin on keskusteltava.

Sellaisten toimitusketjun vaiheiden osalta, joista ei ole tarkoitus tehdä määrällistä EF-vaikutusarviointia, seulontavaihe koskee olemassa olevaa kirjallisuutta ja muita lähteitä, jotta voidaan laatia laadullisia kuvauksia mahdollisesti ympäristön kannalta merkittävistä prosesseista. Tällaiset laadulliset kuvaukset on sisällytettävä täydentäviin ympäristötietoihin.

PEFCR-säännöissä on eriteltävä tutkimukseen sisällytettävät prosessit sekä niihin liittyvät lähtötiedon laatua ja arviointia koskevat vaatimukset, jotka voivat olla tässä PEF-oppaassa esitettyjä vaatimuksia tiukempia. Siinä on myös eriteltävä, mistä prosesseista edellytetään erityisiä tietoja ja minkä prosessien yhteydessä yleisten tietojen käyttö on joko sallittua tai pakollista.

5.4

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili - tiedot

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin on sisällytettävä kaikki elinkaarivaiheisiin liittyvä luonnonvarojen käyttö ja päästöt, jotka sisältyvät määriteltyihin järjestelmän rajoihin.

On harkittava seuraavien tekijöiden sisällyttämistä resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin:

raaka-aineiden hankinta ja esikäsittely

tuotantohyödykkeet: Niiden osalta on käytettävä tasapoistoja. Tuotantohyödykkeiden osalta on otettava huomioon odotettu käyttöikä (eikä siihen kuluvaa aikaa, että niiden kirjanpitoarvo on 0).

tuotanto

tuotteen jakelu ja varastointi

käyttövaihe

logistiikka

käytöstä poisto.

PEFCR-säännöissä olisi esitettävä yksi tai useampi esimerkki resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin laadinnasta, mukaan lukien eritelmät seuraavista:

profiiliin sisältyvien toimintojen/prosessien aineluettelot

yksiköt

perusvirtojen nimikkeistö.

Näitä voidaan soveltaa yhteen tai useampaan toimitusketjun vaiheeseen, prosessiin tai toimintoon, millä pyritään varmistamaan yhdenmukaistettu tiedonkeruu ja raportointi. PEFCR-säännöissä voidaan asettaa tässä PEF-oppaassa määriteltyjä tiukempia tietovaatimuksia keskeisille elinkaaren alkupään vaiheille, portilta portille -vaiheille tai toimitusketjun loppupään vaiheille.

Keskeiseen moduuliin (portilta portille -vaiheeseen) sisältyvien mallintamisprosessien/-toimintojen osalta PEFCR-säännöissä on myös eriteltävä seuraavat:

sisällytetyt prosessit/toiminnot

eritelmät tietojen kokoamisen kannalta keskeisistä prosesseista, mukaan lukien eri laitosten keskiarvotiedot

mahdolliset laitoskohtaiset tiedot, jotka on raportoitava kohdassa ”Täydentävät ympäristötiedot”

lähtötiedon laatua koskevat erityisvaatimukset, esimerkiksi tiettyjen toimintatietojen mittaamisen osalta.

Jos PEFCR-säännöissä myös edellytetään poikkeamista oletuksena olevista kehdosta hautaan ulottuvista järjestelmän rajoista (esim. PEFCR-säännöissä määrätään käyttämään kehdosta portille ulottuvia järjestelmän rajoja), PEFCR-säännöissä on eriteltävä, miten resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin sisältyvät materiaali-/energiataseet on esitettävä.

5.4.5

Käyttövaihe

Jos tuotteiden käyttövaiheen määrittämiselle ei ole vahvistettu tässä PEF-oppaassa esitettyjen tekniikoiden mukaista menetelmää, tutkimuksen tekevä organisaatio vahvistaa tuotteiden käyttövaiheen määrittelyssä käytettävän lähestymistavan. Tosiasiallinen käyttömalli voi kuitenkin erota suositellusta käytöstä, ja sitä olisi käytettävä, jos tällaisia tietoja on saatavilla. Tutkimukseen on sisällytettävä tuotteiden käytön merkitykselliset vaikutukset muihin järjestelmiin.

PEF-tutkimuksessa on esitettävä menetelmiä ja oletuksia koskeva dokumentaatio. Lisäksi siinä on dokumentoitava kaikki käyttövaihetta koskevat merkitykselliset oletukset.

PEFCR-säännöissä on eriteltävä:

tutkimukseen mahdollisesti sisällytettävät käyttövaiheen skenaariot

käyttövaiheen osalta tarkasteltava ajanjakso.

5.4.6

Logistiikka

Seuraavat kuljetusmuuttujat on otettava huomioon: kuljetusmuoto, ajoneuvotyyppi ja polttoaineenkulutus, kuormausaste, kuormattomien paluumatkojen määrä (jos merkityksellinen), kuljetusmatka, kuljetettaviin tavaroihin kohdentaminen rajakuormituskertoimen perusteella (suuritiheyksisten tuotteiden paino ja pienitiheyksisten tuotteiden tilavuus) sekä polttoaineentuotanto.

Kuljetuksen vaikutukset on ilmaistava perusvertailuyksikköinä, toisin sanoen tonnikilometreinä tavarakuljetuksissa ja henkilökilometreinä henkilökuljetuksissa. Poikkeaminen näistä perusvertailuyksiköistä on perusteltava ja raportoitava.

Kuljetuksen ympäristövaikutus on laskettava kertomalla vaikutus vertailuyksikköä kohti kunkin ajoneuvotyypin osalta a) tavarakuljetuksissa: matkalla ja kuormalla, b) henkilökuljetuksissa: matkalla ja henkilömäärällä määriteltyjen kuljetusskenaarioiden perusteella.

PEFCR-säännöissä on eriteltävä mahdolliset tutkimukseen sisällytettävät kuljetus-, jakelu- ja varastointiskenaariot.

5.4.7

Käytöstä poisto

Järjestelmän rajoihin sisältyvistä prosesseista syntyvät jätevirrat on mallinnettava perusvirroiksi.

PEFCR-säännöissä on määriteltävä mahdolliset käytöstäpoistoskenaariot. Näiden skenaarioiden on perustuttava nykyisiin (analysointivuoden) käytäntöihin, tekniikoihin ja tietoihin.

5.4.8

Sähkönkäyttö

Verkosta saatavasta sähköstä, jota kulutetaan toimitusketjun alkupäässä tai määritellyissä PEF:n rajoissa, on käytettävä toimittajakohtaisia tietoja, jos sellaisia on saatavilla. Jos toimittajakohtaisia tietoja ei ole saatavilla, on käytettävä sen maan kulutusjakaumaa koskevia maakohtaisia tietoja, johon tarkasteltavat elinkaarivaiheet sijoittuvat. Tuotteiden käyttövaiheen aikana kulutetun sähkön osalta energiajakauman on kuvastettava maiden tai alueiden välisen myynnin suhteita. Jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla, on käytettävä keskimääräistä EU:n kulutusjakaumaa tai muutoin edustavinta jakaumaa.

On varmistettava, ettei verkosta saatavaa uusiutuvaa sähköä, joka kulutetaan toimitusketjun alkupäässä tai määritellyissä PEF:n rajoissa, (ja siihen liittyviä vaikutuksia)lasketa kahteen kertaan. PEF-raporttiin on sisällytettävä liitteenä sähköntoimittajan lausunto, jossa taataan, että toimitettu sähkö on todellakin tuotettu käyttämällä uusiutuvia luonnonvaroja eikä sitä myydä millekään muulle organisaatiolle.

 

5.4.9

Biogeeniset hiilipoistumat ja -päästöt

Biogeenisten hiililähteiden poistumat ja päästöt on erotettava resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa.

 

5.4.9

Suora ja epäsuora maankäytön muutos (vaikutus ilmastonmuutokseen)

Kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat seurausta suorasta maankäytön muutoksesta, on kohdennettava tavaroihin/palveluihin (i) 20 vuoden ajan maankäytön muutoksesta tai (ii) yksittäisen satokauden ajan arvioidun tuotteen raaka-aineen saamisesta (vaikka se olisi pidempi kuin 20 vuotta). Pisin ajanjakso valitaan. Lisätietoja on liitteessä VI. Kasvihuonekaasupäästöjä, jotka ovat seurausta epäsuorasta maankäytön muutoksesta, ei otetan huomioon, ellei PEFCR-säännöissä erityisesti niin edellytetä. Siinä tapauksessa epäsuorat maankäytön muutokset ilmoitetaan erikseen ympäristöä koskevina lisätietoina, mutta sitä ei oteta huomioon laskettaessa kasvihuonekaasun vaikutusluokkaa.

 

5.4.9

Uusiutuvan energian tuotanto

Järjestelmän rajoissa tuotettuun uusiutuvaan energiaan liittyvät hyvitykset lasketaan (vähentämällä ulkoisesti toimitetun uusiutuvan energian määrä) suhteessa sen maan, johon energia on toimitettu, maakohtaisen kulutusjakauman korjattuun keskiarvoon. Jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla, on käytettävä EU:n kulutusjakauman korjattua keskiarvoa tai muutoin edustavinta jakaumaa. Jos korjattujen jakaumien laskemisesta ei ole saatavilla tietoja, on käytettävä korjaamattomia keskiarvoja. Tutkimuksessa on raportoitava läpinäkyvällä tavalla, mitä energiajakaumia koskevia oletuksia on käytetty hyvitysten laskennassa ja onko ne korjattu.

 

5.4.9

Tilapäinen (hiilen) varastointi ja viivästyneet päästöt

Tilapäiseen (hiilen) varastointiin tai viivästyneisiin päästöihin liittyviä hyvityksiä ei oteta huomioon oletusarvoisten EF-vaikutusluokkien laskennassa. Ne voidaan kuitenkin sisällyttää tutkimukseen kohdassa ”Täydentävät ympäristötiedot”. Ne on lisäksi ilmoitettava täydentävissä ympäristiedoissa, jos PEFCR-säännöissä niin vaaditaan.

 

5.5

Nimikkeistö

Kaikki merkitykselliset luonnonvarojen käyttö ja päästöt, jotka liittyvät määriteltyihin järjestelmän rajoihin sisältyviin elinkaarivaiheisiin, on dokumentoitava käyttämällä International Reference Life Cycle Data System (ILCD) -järjestelmän nimikkeistöä ja ominaisuuksia, sellaisinakuin ne kuvataan liitteessä IV. Jos ILCD:ssä ei ole saatavilla tiettyä virtaa koskevia nimikkeistöä ja ominaisuuksia, tekijöiden on luotava asianmukainen nimikkeistö ja dokumentoitava virran ominaisuudet.

 

5.6

Lähtötietojen laatuvaatimukset

Ulkoiseen viestintään eli B2B- ja B2C-viestintään tarkoitettujen PEF-tutkimusten on täytettävä lähtötiedon laatuvaatimukset. Sisäiseen käyttöön tarkoitettujen PEF-tutkimusten (joiden väitetään olevan tämän PEF-oppaan mukaisia) olisi täytettävä (on suositeltavaa täyttää) määrätyt lähtötiedon laatuvaatimukset, jotka eivät kuitenkaan ole pakollisia. Vaatimuksista poikkeaminen on dokumentoitava. Lähtötiedon laatuvaatimukset koskevat sekä erityisiä että yleisiä tietoja.

PEF-tutkimuksia koskevan lähtötiedon laadun semikvantitatiivisessa arvioinnissa sovelletaan seuraavia kuutta perustetta: teknologinen edustavuus, maantieteellinen edustavuus, ajallinen edustavuus, täydellisyys, muuttujan epävarmuus ja menetelmätekninen tarkoituksenmukaisuus sekä yhdenmukaisuus.

Valinnaisessa seulontavaiheessa edellytetään ainakin ”tyydyttävää” laatuluokitusta lähtötiedoilta, joiden osuus on vähintään 90 prosenttia kunkin EF-vaikutusluokan osalta arvioidusta vaikutuksesta, sellaisena kuin se on arvioitu laadullisessa asiantuntija-arviossa.

Lopullisessa resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa sellaisten prosessien tai toimintojen osalta, joiden osuus kussakin EF-vaikutusluokassa on vähintään 70 prosenttia, sekä erityisten että yleisten tietojen kokonaisuuslaatuluokituksen on oltava vähintään ”hyvä laatu”. Näiden prosessien osalta on tehtävä semikvantitatiivinen lähtötiedon laadun arviointi, ja sen sen tulokset on raportoitava. Ainakin 2/3 jäljelle jäävistä 30 prosentista (eli 20–30 prosenttia) on mallinnettava tiedoilla, jotka ovat vähintään tasoa ”tyydyttävä laatu”. Lähtötietojen, joiden luokitus on heikompi kuin tyydyttävä, osuus ei saa ylittää 10:tä prosenttia kussakin EF-vaikutusluokassa.

Teknologista, maantieteellistä ja ajallista edustavuutta koskevia lähtötiedon laatuvaatimuksia on arvioitava osana PEF-tutkimusta. Täydellisyyttä, menetelmäteknistä tarkoituksenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta sekä muuttujan epävarmuutta koskevat lähtötiedon laatuvaatimukset olisi täytettävä hankkimalla yleisiä tietoja pelkästään tietolähteistä, jotka täyttävät PEF-oppaan vaatimukset.

Menetelmäteknistä tarkoituksenmukaisuutta ja johdonmukaisuutta koskevan lähtötiedon laatuperusteen osalta taulukossa 6 määriteltyjä vaatimuksia sovelletaan vuoden 2015 loppuun saakka. Vuodesta 2016 alkaen edellytetään PEF-menetelmätekniikan täysimääräistä noudattamista.

Yleisten tietojen laadunarviointi on tehtävä syötevirtojen tasolla (esim. ostettu paperi, jota käytetään kirjapainossa), kun taas erityisten tietojen laadunarviointi on tehtävä yksittäisen prosessin tai kokonaisprosessin tasolla tai yksittäisten syötevirtojen tasolla.

PEFCR-säännöissä on annettava lisäohjeita lähtötiedon laadun arvioinnin pisteyttämisestä tuoteluokittain ajallisen, maantieteellisen ja teknologisen edustavuuden osalta. Niissä on esimerkiksi eriteltävä, mikä ajallista edustavuutta kuvaava lähtötiedon laadun pistemäärä olisi annettava tiettyä vuotta edustavalle tietokokonaisuudelle.

PEFCR-säännöissä voidaan määrittää lisäperusteita lähtötiedon laadun arvioinnille (oletusperusteiden lisäksi).

PEFCR-säännöissä voidaan asettaa tiukempia lähtötiedon laatuvaatimuksia, jos se on tarkoituksenmukaista kyseisen tuoteluokan kannalta. Näihin voivat kuulua seuraavat:

portilta portille -toiminnot tai prosessit

elinkaaren alku- tai loppupään vaiheet

tuoteluokan kannalta keskeiset toimitusketjun toiminnot

tuoteluokan kannalta keskeiset EF-vaikutusluokat.

5.7

Erityisten tietojen kerääminen

Erityisiä tietoja on kerättävä kaikista edustaprosesseista ja tarvittaessa taustaprosesseista. Jos yleiset tiedot ovat kuitenkin edustavampia tai tarkoituksenmukaisempia kuin erityiset tiedot edustaprosessien tapauksessa (tämä on perusteltava ja raportoitava), yleisiä tietoja on käytettävä myös edustaprosessien yhteydessä. On syytä huomata, että päästökertoimet voivat olla peräisin yleisistä tiedoista, joihin sovelletaan lähtötiedon laatuvaatimuksia.

PEFCR-säännöissä on:

1.

eriteltävä, mistä prosesseista erityisiä tietoja on kerättävä

2.

eriteltävä vaatimukset erityisten tietojen keräämiselle

3.

määriteltävä kullekin laitokselle tiedonkeruuta koskevat vaatimukset, jotka koskevat

kohdevaihetta (vaiheita) ja tiedonkeruun kattavuutta

tiedonkeruun paikkaa (kansallinen, kansainvälinen, tietyt tehtaat jne.)

tiedonkeruun ajanjaksoa (vuosi, vuodenaika, kuukausi jne.)

kun tiedonkeruun paikka tai ajanjakso on rajattava tiettyjen rajojen sisälle, perustelut tälle ja osoitus siitä, että kerätyt tiedot muodostavat riittävän otoksen.

5.8

Yleisten tietojen kerääminen

Monialaisten yleisten tietojen sijasta on käytettävä alakohtaisia yleisiä tietoja, jos sellaisia on saatavilla.

Kaikkien yleisten tietojen on täytettävä tässä asiakirjassa esitetyt lähtötiedon laatuvaatimukset.

Käytettyjen tietojen lähteet on dokumentoitava ja raportoitava selvästi PEF-raportissa.

Yleiset tiedot (edellyttäen että ne täyttävät tässä PEF-oppaassa määritetyt lähtötiedon laatuvaatimukset) olisi mahdollisuuksien mukaan hankittava seuraavista lähteistä:

asiaa koskevien PEFCR-sääntöjen vaatimukset täyttävät tiedot

PEF-tutkimuksia koskevien vaatimusten mukaiset tiedot

International Reference Life Cycle Data System (ILCD) -tietojärjestelmän tietoverkko (”ILCD-compliance” -vaatimukset ovat etusijalla ”ILCD Data Network – entry level” -vaatimuksiin nähden.)

International Reference Life Cycle Data System (ELCD) -tietokanta.

PEFCR-säännöissä on eriteltävä:

missä yleisten tietojen käyttö on sallittu likiarvona aineelle, josta ei ole saatavilla erityisiä tietoja

tosiasiallisen aineen ja yleisen aineen vaadittujen samanlaisuuksien taso

tarvittaessa useamman kuin yhden yleisen tietokokonaisuuden yhdistelmä.

5.9

Tietoaukkojen käsittely

Mahdolliset tietoaukot on täytettävä käyttämällä parhaita saatavilla olevia yleisiä tai ekstrapoloituja tietoja. Tällaisten tietojen osuus (mukaan lukien aukot yleisissä tiedoissa) ei saa ylittää 10:tä prosenttia kussakin tarkasteltavassa EF-vaikutusluokassa. Tämä näkyy lähtötiedon laatuvaatimuksissa, joiden mukaan 10 prosenttia tiedoista voidaan valita parhaista saatavilla olevista tiedoista (näille ei aseteta muita lähtötiedon laatuvaatimuksia).

PEFCR-säännöissä on eriteltävä mahdolliset tietoaukot ja annettava yksityiskohtaiset ohjeet niiden täyttämisestä.

5.10

Monitoimintoisuuden huomioon ottaminen

Kaikkien monitoimintoisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen on käytettävä seuraavaa PEF:n monitoimintoisuuden päätöshierarkiaa: (1) jako alaprosesseihin tai järjestelmän laajentaminen, (2) fysikaalinen kohdentaminen (johon sisältyy suora korvaaminen tai jokin merkityksellinen fysikaalinen suhde), (3) johonkin muuhun suhteeseen perustuva kohdentaminen (johon sisältyy epäsuora korvaaminen tai jokin muu merkityksellinen suhde).

Kaikki tässä yhteydessä tehtävät valinnat on raportoitava ja perusteltava suhteessa kokonaistavoitteeseen, joka koskee fysikaalisesti edustavien ja ympäristön kannalta merkityksellisten tulosten varmistamista. Sellaisten tuotteiden monitoimintoisuuden osalta, joihin liittyy kierrättämistä tai energian talteenottoa, on sovellettava liitteessä V kuvattua yhtälöä. Edellä esitettyä päätösprosessia sovelletaan myös käytöstä poistoon liittyvään monitoimintoisuuteen.

PEFCR-säännöissä on eriteltävä tarkemmin monitoimintoisuutta koskevia ratkaisuja, joita käytetään määritellyissä järjestelmän rajoissa, ja tarvittaessa elinkaaren alku- ja loppupään vaiheita varten. Jos mahdollista/tarkoituksenmukaista, PEFCR-säännöissä voidaan lisäksi esittää kohdentamisratkaisuissa käytettäviä kertoimia. Kaikki tällaiset PEFCR-säännöissä eritellyt monitoimintoisuutta koskevat ratkaisut on perusteltava selkeästi viittaamalla PEF:n monitoimintoisuuden ratkaisemista koskevaan hierarkiaan.

Jos käytetään jakoa alaprosesseihin, PEFCR-säännöissä on eriteltävä, mitkä prosessit on jaettava alaprosesseihin ja mitä periaatteita jaossa olisi noudatettava.

Jos käytetään fysikaalista kohdentamista, PEFCR-säännöissä on eriteltävä tarkasteltavat merkitykselliset fysikaaliset suhteet ja esitettävä merkitykselliset kohdentamiskertoimet.

Jos käytetään johonkin muuhun suhteeseen perustuvaa kohdentamista, PEFCR-säännöissä on eriteltävä tämä suhde ja esitettävä merkitykselliset kohdentamiskertoimet. Esimerkiksi taloudellisen kohdentamisen tapauksessa PEFCR-säännöissä on eriteltävä säännöt rinnakkaistuotteiden taloudellisen arvon määrittelemiseksi.

Elinkaaren loppuun liittyvän monitoimintoisuuden osalta PEFCR-säännöissä on eriteltävä, miten eri osat lasketaan pakollisessa kaavassa.

6.1

Ympäristöjalanjäljen vaikutusarviointi

EF-vaikutusarviointiin on sisällyttävä tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevien virtojen luokittelu ja karakterisointi.

 

6.1.1

Luokittelu

Kaikki resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin koostamisen aikana inventoidut syötteet/tuotokset on osoitettava niihin EF-vaikutusluokkiin, joihin ne vaikuttavat (”luokittelu”), käyttämällä luokittelutietoja, jotka ovat saatavilla internetosoitteessa http://lct.jrc.ec.europa.eu/assessment/projects.

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin luokittelun yhteydessä tiedot olisi esitettävä ainesosina, joista on saatavilla karakterisointikertoimia.

 

6.1.2

Karakterisointi

Kunkin EF-vaikutusluokan kaikille luokitelluille syötteille/tuotoksille on osoitettava karakterisointikertoimet, jotka edustavat niiden vaikutusta kyseiseen luokkaan syötteen/tuotoksen yhtä yksikköä kohti, käyttämällä karakterisointikertoimia, jotka ovat saatavilla internetosoitteessa http://lct.jrc.ec.europa.eu/assessment/projects

EF-vaikutusarvioinnin tulokset on sen jälkeen laskettava kullekin EF-vaikutusluokalle siten, että kunkin syötteen/tuotoksen määrä kerrotaan sen karakterisointikertoimella ja kunkin luokan kaikkien syötteiden/tuotosten vaikutukset lasketaan yhteen, jotta saadaan yksi ainoa mitta, joka ilmaistaan asiaankuuluvana vertailuyksikkönä.

Jos oletusmallin karakterisointikertoimia ei ole saatavilla tietyille resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin sisältyville virroille (esim. kemikaaliryhmille), näiden virtojen karakterisointiin voidaan käyttää muita lähestymistapoja. Tällaisissa tapauksissa asia on raportoitava kohdassa ”Täydentävät ympäristötiedot”. Karakterisointimallien on oltava tieteellisesti ja teknisesti päteviä ja perustuttava erillisiin, yksilöitäviin ympäristömekanismeihin tai toistettavissa oleviin empiirisiin havaintoihin.

 

6.2.1

Normalisointi (jos käytetty)

Normalisointi ei ole pakollinen vaan suositeltava vaihe PEF-tutkimuksissa. Jos normalisointia käytetään, normalisoidut EF-tulokset on raportoitava kohdassa ”Täydentävät ympäristötiedot”, ja kaikki niihin liittyvät menetelmät ja oletukset on dokumentoitava.

Normalisoituja tuloksia ei yhdistetä, koska siinä käytetään epäsuorasti painotusta. EF-vaikutusarvioinnin tulokset ennen normalisointia on raportoitava yhdessä normalisoitujen tulosten kanssa.

 

6.2.2

Painotus (jos käytetty)

Painotus ei ole pakollinen vaan valinnainen vaihe PEF-tutkimuksessa. Jos painotusta käytetään, menetelmät ja tulokset on raportoitava kohdassa ”Täydentävät ympäristötiedot”. EF-vaikutusarvioinnin tulokset ennen painotusta on raportoitava yhdessä painotettujen tulosten kanssa.

Normalisointia ja painotusta on käytettävä PEF-tutkimuksissa yhdenmukaisesti tutkimuksen määriteltyjen tavoitteiden ja laajuuden kanssa, käyttötarkoitukset mukaan lukien.

 

7.1

Tulosten tulkinta

Tulkintaan on sisällyttävä seuraavat vaiheet: ”PEF-mallin luotettavuuden arviointi”, ”kriittisten pisteiden yksilöiminen”, ”epävarmuuden arviointi” ja ”päätelmät, rajoitukset ja suositukset”.

 

7.2

Mallin luotettavuus

PEF-mallin luotettavuuden arvioinnin yhteydessä on arvioitava, missä määrin menetelmätekniset valinnat vaikuttavat tuloksiin. Näiden valintojen on vastattava tässä PEF-oppaassa asetettuja vaatimuksia ja oltava asiayhteyteen sopivia. Välineitä, joita olisi käytettävä PEF-mallin luotettavuuden arvioinnissa, ovat täydellisyyden tarkistukset, herkkyystarkistukset ja johdonmukaisuuden tarkistukset.

 

7.3

Kriittisten pisteiden yksilöiminen

PEF-tuloksia on arvioitava, jotta voidaan tarkastella toimitusketjun kriittisten pisteiden / heikkojen kohtien vaikutusta syötteiden/tuotosten, prosessien ja toimitusketjun vaiheiden tasolla ja arvioida parannusmahdollisuuksia.

PEFCR-säännöissä on yksilöitävä toimialan merkittävimmät EF-vaikutusluokat. Tällaisessa priorisoinnissa voidaan käyttää normalisointia ja painotusta.

7.4

Epävarmuuden arviointi

PEF-tuloksiin liittyvistä epävarmuuksista on esitettävä ainakin laadullinen kuvaus sekä valintoihin liittyvien epävarmuuksien että inventaariotietoihin liittyvien epävarmuuksien osalta, jotta helpotetaan yleiskäsityksen saamista PEF-tutkimuksen tuloksiin liittyvistä epävarmuuksista.

PEFCR-säännöissä on kuvattava tuoteryhmälle yhteiset epävarmuudet, ja niissä olisi yksilöitävä alue, jonka sisällä tuloksia ei voida pitää huomattavan erilaisina vertailuissa tai vertailuväitteissä.

7.5

Päätelmät, suositukset ja rajoitukset

Päätelmät, suositukset ja rajoitukset on kuvattava PEF-tutkimuksen määriteltyjen tavoitteiden ja soveltamisalan mukaisesti. Jos PEF-tutkimuksia on tarkoitus käyttää julkisesti esitettävien vertailuväitteiden tukena (tuotteen paremmuutta tai samankaltaisuutta koskeva ympäristöväittämä), niiden on perustuttava sekä tähän PEF-oppaaseen että asianomaisiin PEFCR-sääntöihin.

Päätelmiin olisi sisällyttävä tiivistelmä yksilöidyistä toimitusketjun ”kriittisistä pisteistä” ja hallintatoimiin liittyvistä mahdollisista parannuksista.

 

8.2

Raportointi

Kaikkiin ulkoiseen viestintään tarkoitettuihin PEF-tutkimuksiin on sisällyttävä PEF-tutkimusraportti, joka muodostaa vankan perustan tuotteen ympäristötehokkuuden arvioinnille, seurannalle ja parantamiselle. PEF-tutkimusraporttiin on sisällyttävä vähintään tiivistelmä, pääraportti ja liite. Niiden on sisällettävä kaikki tässä luvussa määritetyt osat. Raporttiin voidaan myös sisällyttää muita taustatietoja, esimerkiksi luottamuksellinen raportti.

PEFCR-säännöissä on eriteltävä ja perusteltava mahdolliset poikkeamiset luvussa 8 esitetyistä raportoinnin perusvaatimuksista sekä eriteltävä ja perusteltava raportointia koskevat mahdolliset lisävaatimukset ja/tai erotettava raportointivaatimukset, jotka määräytyvät esimerkiksi PEF-tutkimuksen käyttötarkoitusten tyypin ja arvioitavan tuotteen tyypin perusteella. PEFCR-säännöissä on eriteltävä, onko PEF-tulokset raportoitava erikseen kustakin valitusta elinkaarivaiheesta.

9.1

Arviointi

Kaikkia sisäiseen viestintään tarkoitettuja PEF-tutkimuksia, jonka väitetään olevan PEF-oppaan mukaisia, ja kaikkia ulkoiseen viestintään (esim. B2B tai B2C) tarkoitettuja PEF-tutkimuksia on arvioitava kriittisesti sen varmistamiseksi, että

PEF-tutkimuksessa käytetyt menetelmät ovat yhdenmukaisia tämän PEF-oppaan kanssa

PEF-tutkimuksessa käytetyt menetelmät ovat tieteellisesti ja teknisesti päteviä

käytetyt tiedot ovat soveltuvia ja järkeviä ja täyttävät määritellyt lähtötiedon laatuvaatimukset

tulosten tulkinta on tunnistettujen rajoitusten mukainen

tutkimusraportti on läpinäkyvä, täsmällinen ja johdonmukainen.

 

9.2

Arvioinnin tyyppi

Ellei asiaa koskevissa poliittisissa välineissä muuta määrätä, vähintään yhden riippumattoman ja pätevän ulkopuolisen arvioijan (tai arviointiryhmän) on arvioitava kriittisesti mitä tahansa ulkoiseen viestintään tarkoitettua tutkimusta. PEF-tutkimuksen, jota on tarkoitus käyttääjulkisesti esittävän vertailuväitteen tukena, on perustuttava asianomaisiin PEFCR-sääntöihin, ja kolmesta pätevästä ulkopuolisesta arvioijasta koostuvan riippumattoman paneelin on arvioitava sitä kriittisesti. Vähintään yhden riippumattoman ja pätevän ulkopuolisen arvioijan (tai arviointiryhmän) on arvioitava kriittisesti sisäiseen viestintään tarkoitettua PEF-tutkimusta, jonka väitetään olevan PEF-oppaan mukainen.

PEFCR-säännöissä on eriteltävä julkisesti esitettävien vertailuväitteiden tukena käytettäviä PEF-tutkimuksia koskevat arviointivaatimukset (esim. onko vähintään kolmen riippumattoman ja pätevän ulkopuolisen arvioijan suorittama arviointi riittävä).

9.3

Arvioijan pätevyys

PEF-tutkimuksen kriittinen arviointi on suoritettava käyttötarkoitusta koskevien vaatimusten mukaisesti. Ellei muuta ole määrätty, arvioijalta tai arviointiryhmältä vaadittava vähimmäispistemäärä on kuusi pistettä, joista on saatava ainakin yksi piste kustakin kolmesta pakollisesta perusteesta (todentamis- ja auditointikäytännöt, LCA-menetelmätekniikat ja -käytännöt sekä tietämys PEF-tutkimuksen kannalta merkityksellisistä teknologioista tai muista toiminnoista). Perustekohtaiset pisteet määritetään henkilökohtaisella tasolla, ja eri perusteista saadut pisteet voidaan laskea yhteen ryhmän tasolla. Arvioijien tai arviointiryhmien on annettava pätevyydestään omaehtoinen vakuutus, josta ilmenee, miten monta pistettä he ovat saaneet kustakin perusteesta ja kokonaispistemäärä. Tämä omaehtoinen vakuutus on liitettävä PEF-raporttiin.

 

(OHJEELLINEN)

Liite II

Tiedonhallintasuunnitelma (laadittu GHG Protocol Initiative -asiakirjaa mukaillen  (115))

Jos tiedonhallintasuunnitelma laaditaan, olisi toteutettava ja dokumentoitava seuraavat toimet.

1.

Nimitetään tuotetilinpidon laadusta vastaava henkilö/ryhmä . Tämän henkilön/ryhmän olisi vastattava tiedonhallintasuunnitelman toteuttamisesta ja ylläpitämisestä, organisaation tuoteinventaarioiden laadun jatkuvasta parantamisesta sekä sisäisen tietojenvaihdon ja mahdollisen ulkoisen vuorovaikutuksen koordinoimisesta (esimerkiksi organisaation tuotteita koskevien tilinpito-ohjelmien ja arvioijien kanssa).

2.

Laaditaan tiedonhallintasuunnitelma ja tarkistuslista . Tiedonhallintasuunnitelman laatimisen pitäisi alkaa ennen tiedonkeruuta, jotta varmistetaan, että kaikki merkitykselliset tiedot inventaariosta dokumentoidaan sitä mukaa kuin inventaario etenee. Suunnitelman pitäisi kehittyä ajan mittaan, kun tiedonkeruuta ja prosesseja parannetaan. Suunnitelmassa on määriteltävä laatuperusteet ja mahdolliset arviointi-/pisteytysjärjestelmät. Tiedonhallintasuunnitelmaa koskevassa tarkistuslistassa esitetään pääpiirteittäin, mitkä osatekijät olisi sisällytettävä tiedonhallintasuunnitelmaan ja mitä osatekijöitä voidaan käyttää oppaana suunnitelman laatimisessa tai olemassa olevien asiakirjojen yhdistelemisessä suunnitelmaksi.

3.

Tarkistetaan lähtötiedon laatu . Tarkistusten olisi koskettava kaikkia inventaarioprosessin näkökohtia, ja niissä olisi keskityttävä lähtötiedon laatuun, tiedonkäsittelyyn, dokumentointiin ja laskentamenettelyihin. Määritellyt laatuperusteet ja pisteytysjärjestelmät muodostavat perustan lähtötiedon laadun tarkistuksille.

4.

Arvioidaan organisaation inventaario ja raportit . Valittujen riippumattomien ulkopuolisten arvioijien pitäisi arvioida tutkimusta – ihannetapauksessa sen alusta lähtien.

5.

Määritetään vakiomuotoiset palautekanavat tietojen keruuta, käsittelyä ja dokumentointia koskevien prosessien parantamiseksi . Palautekanavia tarvitaan parantamaan organisaation inventaarion laatua ja korjaamaan arviointiprosessissa mahdollisesti havaitut virheet tai epäjohdonmukaisuudet.

6.

Määritetään raportointi-, dokumentointi- ja arkistointimenettelyt . Määritetään tietojen arkistointimenettelyt, jotka koskevat sitä, mitä tietoja olisi säilytettävä, miten ne oli säilytettävä, mitä tietoja olisi sisällytettävä sisäisiin ja ulkoisiin inventaarioraportteihin ja mitkä tiedot olisi dokumentoitava tiedonkeruu- ja laskentamenetelmien tueksi. Prosessiin voi myös liittyä merkityksellisten tietokantajärjestelmien yhdenmukaistamista tai kehittämistä tietojen säilyttämistä varten.

Tiedonhallintasuunnitelma on todennäköisesti jatkuvasti kehittyvä asiakirja, jota ajantasaistetaan sitä mukaa kuin tiedonlähteet muuttuvat, tiedonkäsittelymenettelyjä parannetaan, laskentamenetelmät parantuvat, organisaation inventaariovastuut muuttuvat organisaation sisällä tai organisaation inventaarion liiketoimintatavoitteet muuttuvat.

(OHJEELLINEN)

Liite III

Tiedonkeruun tarkistuslista

Tiedonkeruumalli on hyödyllinen tiedonkeruutoimien ja niiden tulosten järjestämisessä, kun koostetaan resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiilia. Seuraavaa tarkistuslistaa, joka ei ole tyhjentävä, voidaan käyttää lähtökohtana tiedonkeruulle ja tiedonkeruumallin laatimiselle.

Tiedonkeruun keskeisiä osatekijöitä ovat:

johdanto PEF-tutkimukseen, mukaan lukien tiivistelmä tiedonkeruun tavoitteista ja käytettystä mallista/kyselylomakkeesta

tiedot mittaus- ja tiedonkeruumenettelyistä vastuussa olevasta yksiköstä (yksiköistä) tai henkilöstä (henkilöistä)

kuvaus yksiköstä, jossa tietoja on määrä kerätä (esimerkiksi suurin mahdollinen ja normaali toimintakapasiteetti, vuosittainen tuotos, sijainti ja henkilöstömäärä)

tiedonlähteet ja lähtötiedon laatuluokitus

tiedonkeruun päivämäärä/vuosi

tuotteen (ja analyysiyksikön) kuvaus

tuotejärjestelmän kuvaus ja järjestelmän rajat

yksittäisiä prosessivaiheita kuvaava kaavio

syöte ja tuotos vertailuvirtaa ja yksikköä kohti.

Esimerkki: yksinkertaistettu tiedonkeruumalli

Tekninen yleiskatsaus

Kaavio: Kaavio, jossa esitetään pääpiirteittäin T-paitoja valmistavan yrityksen tuotantovaihe

Image

Luettelo järjestelmän rajoihin sisältyvistä prosesseista: kuitutuotanto, kehruu, solminta, teksturointi, kudonta, esikäsittely, värjäys, painanta, pintakäsittely ja viimeistely.

Yksikköprosessien kokoelma – resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin tiedot

Prosessin nimi: viimeistelyprosessi

Prosessikaavio: viimeistelyllä tarkoitetaan prosesseja, jotka on suoritettu langalle tai kankaalle kutomisen tai neulomisen jälkeen ja joiden tarkoituksena on parantaa viimeistellyn tekstiilituotteen ulkonäköä ja toimivuutta

Kaavio

Prosessikaavio – viimeistelyprosessi

Image

Syöte

Koodi

Nimi

Määrä

Yksikkö

 

 

 

 

 

 

 

 

Tuotos (vertailuvirtaa kohti)

Koodi

Nimi

Määrä

Yksikkö

 

 

 

 

 

 

 

 


Taulukko 10

Esimerkki resurssien käyttöä ja päästöjä koskevasta profiilista  (116)

Muuttuja

yksikkö/kg

Määrä

Energiankulutus (muut kuin perusvirrat)

MJ

115,5

Sähkö (perusvirrat)

MJ

34,6

Fossiiliset polttoaineet (perusvirrat)

MJ

76

Muut (muut kuin perusvirrat)

MJ

4,9

Uusiutumattomat luonnonvarat (muut kuin perusvirrat)

kg

2,7

Maakaasu (perusvirrat)

kg

0,59

Maakaasu, raaka-aine (perusvirrat)

kg

0,16

Raakaöljy (perusvirrat)

kg

0,57

Raakaöljy, raaka-aine (perusvirrat)

kg

0,48

Hiili (perusvirrat)

kg

0,66

Hiili, raaka-aine (perusvirrat)

kg

0,21

Nestekaasu (perusvirrat)

kg

0,02

Vesivoima (MJel) (perusvirrat)

MJ

5,2

Vesi (perusvirrat)

kg

12 400

Päästöt ilmaan (perusvirrat)

CO2

g

5,132

CH4

g

8,2

SO2

g

3,9

Nox

g

26,8

CH

g

25,8

CO

g

28

Päästöt veteen (perusvirrat)

COD Mn

g

13,3

BOD

g

5,7

Tot-P

g

0,052

Tot-N

g

0,002

Liite IV

Asianmukaisen nimikkeistön ja erityisvirtojen ominaisuuksien tunnistaminen

Tämän liitteen ensisijaisen kohdeyleisön muodostavat kokeneet ympäristöjalanjälkitutkimusten tekijät ja arvioijat.

Liite perustuu ”International Reference Life Cycle Data System (ILCD) Handbook - Nomenclature and other conventions” -käsikirjaan (European Communities, JRC–IES, 2010). Lisä- ja taustatietoa nimikkeistöstä ja nimeämiskäytännöistä on edellä mainitussa asiakirjassa, joka on saatavilla internetosoitteessa: http://lct.jrc.ec.europa.eu/.

Eri ryhmät käyttävät usein huomattavan erilaisia nimikkeistöjä ja muita käytäntöjä. Tämän seurauksena resurssien käyttöä ja päästöjä koskevat profiilit (elinkaariarvioinnin tekijöiden osalta: elinkaari-inventaariota koskevat tietokokonaisuudet) ovat yhteensopimattomia eri tasoilla, mikä rajoittaa voimakkaasti eri lähteistä peräisin olevien resurssien käyttöä ja päästöjä koskevien profiilien tietokokonaisuuksien yhdistelmäkäyttöä tai tehokasta sähköistä tietojenvaihtoa tutkijoiden kesken. Se hankaloittaa myös EF- ja LCA-tutkimusraporttien yksiselitteistä ymmärtämistä ja tehokasta arviointia.

Tämän liitteen on tarkoitus tukea tietojen keruuta, dokumentointia ja käyttöä resurssien käyttöä ja päästöjä koskevissa profiileissa sekä EF- ja LCA-tutkimuksiin sisältyvissä elinkaari-inventaarioissa tarjoamalla niiden käyttöön yhteinen nimikkeistö ja ohjeita asiaankuuluvista aiheista. Se muodostaa myös perustan yhteiselle perusvirtojen viiteluettelolle, jota voidaan käyttää sekä EF- että LCA-toimissa.

Tämä tukee ympäristöjalanjälkien, elinkaariarviointien ja tietojen tehokasta vaihtoa eri välineiden ja tietokantojen välillä.

Tavoitteena on ohjata tietojen keruuta, nimeämistä ja dokumentointia siten, että tiedot

ovat mielekkäitä, tarkkoja ja hyödyllisiä tulevien EF-vaikutusarviointien, tulkinnan ja raportoinnin kannalta,

voidaan koostaa ja esittää kustannustehokkaasti,

ovat kattavia eivätkä sisällä päällekkäisyyksiä,

mahdollistavat niiden tehokkaan vaihtamisen erilaisia tietokantoja ja ohjelmistojärjestelmiä käyttävien tutkijoiden välillä, mikä vähentää virheiden todennäköisyyttä.

Tässä nimikkeistössä ja muissa käytännöissä keskitytään perusvirtoihin, virtojen ominaisuuksiin ja niihin liittyviin yksiköihin sekä esitetään ehdotuksia prosessien tietokokonaisuuksien ja tuote- ja jätevirtojen nimeämiseksi, millä pyritään lisäämään eri tietokantajärjestelmien yhteentoimivuutta. Siinä myös esitetään perustavia suosituksia ja vaatimuksia lähde- ja yhteystietokokonaisuuksien luokittelusta.Taulukko 11 luetellaan ILCD-käsikirjan säännöt, joita on noudatettava PEF-tutkimuksissa. Taulukko 12 eritellään sääntöluokka ja sitä koskevat ILCD-käsikirjan kohdat.

Taulukko 11

Kutakin virtatyyppiä koskevat säännöt

Kohteet

Sovellettavat ILCD-käsikirjan säännöt - Nimikkeistö

(katso taulukko 14)

raaka-aine, syöte

2, 4, 5

päästö, tuotos

2, 4, 9

Tuotevirta

10, 11, 13, 14, 15, 16, 17


Taulukko 12

Nimikkeistöä koskevat säännöt

Sään-tö #

Sääntöluokka

Käsikirjan ”ILCD Handbook - Nomenclature and other conventions” luku

2

”Elementary flow categories” (Perusvirtaluokat) tuottavan/vastaanottavan ympäristön osa-alueen mukaan

Kohta 2.1.1

4

Tuottavien/vastaanottavien ympäristön osa-alueiden eriyttäminen

Kohta 2.1.2

5

”Resources from ground” (Maaperän luonnonvaroja) koskevien perusvirtojen yksilöimätön lisäluokittelu

Kohta 2.1.3.1

9

Suositellaan sekä tekniselle että muulle kuin tekniselle kohdeyleisölle: päästöjen yksilöimätön lisäluokittelu

Kohta 2.1.3.2

10

Tuotevirtojen, jätevirtojen ja prosessien ylätason mukainen luokittelu

Kohta 2.2

11

Tuotevirtojen, jätevirtojen ja prosessien alatason mukainen luokittelu (edeltävän ylätason mukaisen luokittelun mukaan)

Kohta 2.2

13

”Base name” (Perusnimi) -kenttä

Kohta 3.2

14

”Treatment, standards, routes” (Käsittely, standardit, reitit) -nimikenttä

Kohta 3.2

15

”Mix type and location type” (Jakaumatyyppi ja sijaintityyppi) -nimikenttä

Kohta 3.2

16

”Quantitative flow properties” (Virran määrälliset ominaisuudet) -nimikenttä

Kohta 3.2

17

Virtojen ja prosessien nimeämiskäytäntö

Kohta 3.2

Esimerkki asianmukaisen nimikkeistön ja ominaisuuksien määrittämisestä erityisvirroille

Raaka-aine, syöte: raakaöljy (säännöt 2, 4, 5)

(1)

”Perusvirtaluokan” määrittäminen tuottavan/vastaanottavan ympäristön osa-alueen mukaan:

Esimerkki: luonnonvarat – maaperän luonnonvarat

(2)

Tuottavien/vastaanottavien ympäristön osa-alueiden eriyttäminen

Esimerkki: maaperän uusiutumattomat energiavarat

(3)

”Maaperän luonnonvaroja” koskevien perusvirtojen yksilöimätön lisäluokittelu

Esimerkki: maaperän uusiutumattomat energiavarat (esim. ”raakaöljy; alempi lämpöarvo 42,3 MJ/kg”)

Virtaa koskeva tietokokonaisuus: raakaöljy: alempi lämpöarvo 42,3 MJ/kg

Image

Päästö, tuotos: esimerkki: hiilidioksidi (säännöt 2, 4, 9)

(1)

”Perusvirtaluokkien” määrittäminen tuottavan/vastaanottavan ympäristön osa-alueen mukaan:

Esimerkki: päästöt – päästöt ilmaan – päästöt ilmaan, määrittelemätön

(2)

Tuottavien/vastaanottavien ympäristön osa-alueiden eriyttäminen

Esimerkki: ”päästöt ilmaan, DE”

(3)

Päästöjen yksilöimätön lisäluokittelu

Esimerkki: epäorgaaniset kovalenttiset yhdisteet (esim. ”hiilidioksidi, fossiilinen”, ”hiilimonoksidi”, ”rikkidioksidi”, ”ammoniakki” jne.)

Image

Tuotevirta: esimerkki: T-paita (säännöt 10–17)

(1)

Tuotevirtojen, jätevirtojen ja prosessien ylätason mukainen luokittelu:

Esimerkki: ”Järjestelmä”

(2)

Tuotevirtojen, jätevirtojen ja prosessien (edellä esitetyn ylätason mukaisen luokittelun osalta) alatason mukainen luokittelu:

Esimerkki: ”Tekstiilit, huonekalut ja muut sisustuotteet”

(3)

”Perusnimi”-kenttä:

Esimerkki: ”Perusnimi: valkoinen polyesteristä valmistettu T-paita”

(4)

”Käsittely, standardit, reitit” -nimikenttä:

Esimerkki:” ”

(5)

”Jakaumatyyppi ja sijaintityyppi” -nimikenttä:

”Tuotantojakauma myyntipisteessä”

(6)

”Virran määrälliset ominaisuudet” -nimikenttä:

Esimerkki: ”160 grammaa polyesteriä”

(7)

Virtojen ja prosessien nimeämiskäytäntö

<”Perusnimi”; ”Käsittely, standardit, reitit”; ”Jakaumatyyppi ja sijaintityyppi”; ”Virran määrälliset ominaisuudet”>.

Esimerkki: ”Valkoinen polyesteristä valmistettu T-paita; tuotantojakauma myyntipisteessä; 160 grammaa polyesteriä”

Liite V

Monitoimintoisuuden huomioon ottaminen kierrätysvaiheessa

Tuotteiden monitoimintoisuuden huomioon ottaminen on erityisen haastavaa, kun kyse on yhden (tai useamman) tuotteen uudelleenkäytöstä, kierrätyksestä tai energian talteenotosta, koska järjestelmät voivat muuttua tällöin verrattain monimutkaisiksi.

Resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili (Resource Use and Emissions Profile, RUaEP) analyysiyksikköä kohti voidaan arvioida käyttämällä jäljempänä esitettyä kaavaa, jota

voidaan soveltaa sekä avoimeen (117) että suljettuun (118) kierrättämiseen;

voidaan soveltaa merkityksellisin/soveltuvin osin arvioitavan tuotteen uudelleenkäyttöön. Uudelleenkäyttö mallinnetaan samalla tavalla kuin kierrättäminen;

voidaan soveltaa merkityksellisin/soveltuvin vähäarvoisempiin tuotteisiin kierrättämiseen, eli siinä voidaan ottaa huomioon uusiomateriaalin (kierrätetyn tai uudelleenkäytetyn materiaalin) ja ensiömateriaalin (neitseellisen materiaalin) laatuerot;

voidaan soveltaa merkityksellisin/soveltuvin osin energian talteenottoon;

voidaan soveltaa kierrätyksen vaikutusten ja hyötyjen jakamiseksi kierrätysmateriaalia käyttävän valmistajan ja kierrätystuotteen tuottavan valmistajan kesken tasan suhteessa 50/50. (119)

Merkityksellisiä muuttujia edustavat määrät on yhdistettävä, jotta voidaan käyttää jäljempänä esitettyä kaavaa RuaEP:n arvioimiseksi analyysiyksikköä kohti. Ne olisi määritettävä mahdollisuuksien mukaan tarkasteltaviin todellisiin prosesseihin liittyvien tietojen perusteella. Tämä ei kuitenkaan ole välttämättä aina mahdollista/toteutettavissa, ja tietoja voidaan joutua etsimään muualta (huomaa, että jäljempänä kunkin kaavan ehdon yhteydessä annettava selitys sisältää suosituksen siitä, miten/mistä etsiä puuttuvia tietoja).

RUaEP analyysiyksikköä (120) kohti lasketaan seuraavan kaavan mukaan:

Formula

Edellä esitetty kaava voidaan jakaa viiteen osaan:

Formula

Niitä tulkitaan seuraavasti (eri muuttujat selitetään yksityiskohtaisesti jäljempänä):

Formula kuvaa ensiömateriaalin hankintaan ja esikäsittelyyn liittyvää RuaEP:tä.

Formula kuvaa kierrätettyyn materiaalisyötteeseen liittyvää RUaEP:tä ja on verrannollinen edellisessä järjestelmässä kierrätettyyn materiaalisyötteen osaan.

Formula kuvaa kierrätysprosessiin (tai uudelleenkäyttöprosessiin) liittyvää RUaEP:tä, josta on vähennetty vältettyä ensiömateriaalin syötettä koskeva hyvitys (ottaen huomioon mahdollinen vähempiarvoisiin tuotteisiin kierrättäminen).

Formula kuvaa energiantalteenottoprosessiin liittyvää RUaEP:tä, josta on vähennetty korvatun energialähteen seurauksena vältetyt päästöt.

Formula kuvaa sen materiaaliosan hävittämiseen liittyvää netto-RUaEP:tä, jota ei ole kierrätetty (tai käytetty uudelleen) käytöstä poiston yhteydessä tai luovutettu energiantalteenottoprosessiin.

Jossa:

—   EV= ensiömateriaalin hankinnasta ja esikäsittelystä aiheutuvat päästöt ja niiden yhteydessä kulutetut luonnonvarat (analyysiyksikköä kohti). Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, olisi käytettävä yleisiä tietoja, jotka olisi hankittava kohdassa 5.8 luetelluista yleisten tietojen lähteistä.

—   E*V= oletettavasti kierrätettävillä materiaaleilla korvatun ensiömateriaalin hankinnasta ja esikäsittelystä aiheutuvat päästöt ja niiden yhteydessä kulutetut luonnonvarat (analyysiyksikköä kohti):

jos kierrätys tapahtuu vain suljetussa kierrossa: E*V = EV

jos kierrätys tapahtuu vain avoimessa kierrossa: E*V = E’V kuvaa sen ensiömateriaalin syötettä, joka tarkoittaa avoimella kierrättämisellä korvattua tosiasiallista ensiömateriaalia. Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, olisi esitettävä oletuksia siitä, mikä ensiömateriaali on korvattu, tai olisi käytettävä keskiarvotietoja, jotka olisi hankittava kohdassa 5.8 luetelluista yleisten tietojen lähteistä. Jos muita merkityksellisiä tietoja ei ole saatavilla, voitaisiin olettaa, että E’V = EV, ikään kuin kierrätys olisi tapahtunut suljetussa kierrossa.

—   Erecycled= kierrätetyn (tai uudelleenkäytetyn) materiaalin kierrätysprosessista, mukaan lukien keräys, lajittelu ja kuljetusprosessit, aiheutuvat päästöt ja niiden yhteydessä kulutetut luonnonvarat (analyysiyksikköä kohti). Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, olisi käytettävä yleisiä tietoja, jotka olisi hankittava kohdassa 5.8 luetelluista yleisten tietojen lähteistä.

—   ErecyclingEoL= käytöstäpoistovaiheeseen sijoittuvasta kierrätysprosessista, mukaan lukien keräys, lajittelu ja kuljetusprosessit, aiheutuvat päästöt ja niiden yhteydessä kulutetut luonnonvarat (analyysiyksikköä kohti). Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, olisi käytettävä yleisiä tietoja, jotka olisi hankittava kohdassa 5.8 luetelluista yleisten tietojen lähteistä.

Huomautus: suljetussa kierrossa tapahtyva kierrätys Erecycled = ErecyclingEoL ja E*V = EV

—   ED= analysoitavan tuotteen käytöstöpoiston yhteydessä tehtävästä jätemateriaalin hävittämisestä (esim. kaatopaikalle viemisestä, polttamisesta, pyrolyysistä) aiheutuvat päästöt ja sen yhteydessä kulutetut luonnonvarat (analyysiyksikköä kohti). Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, olisi käytettävä yleisiä tietoja, jotka olisi hankittava kohdassa 5.8 luetelluista yleisten tietojen lähteistä.

—   E*D= sen materiaalin, josta kierrätetty sisältö on peräisin, käytöstöpoiston yhteydessä tehtävästä jätemateriaalin hävittämisestä (esim. kaatopaikalle viemisestä, polttamisesta, pyrolyysistä) aiheutuvat päästöt ja sen yhteydessä kulutetut luonnonvarat (analyysiyksikköä kohti). Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, olisi käytettävä yleisiä tietoja, jotka olisi hankittava kohdassa 5.8 luetelluista yleisten tietojen lähteistä.

jos kierrätys tapahtuu vain suljetussa kierrossa: E*D = ED

jos kierrätys tapahtuu vain avoimessa kierrossa: E*D = E’D kuvaa sen materiaalin käytöstäpoistoa, josta kierrätetty sisältö on peräisin. Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, olisi esitettävä oletuksia siitä, miten tämä materiaali olisi poistettu käytöstä, ellei sitä olisi kierrätetty. Jos merkityksellisiä tietoja ei ole saatavilla, voitaisiin olettaa, että E’D = ED, ikään kuin kierrätys olisi tapahtunut suljetussa kierrossa.

—   EER= energian talteenottoprosessista syntyvät päästöt ja sen yhteydessä kulutetut luonnonvarat (analyysiyksikköä kohti). Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, olisi käytettävä yleisiä tietoja, jotka olisi hankittava kohdassa 5.8 luetelluista yleisten tietojen lähteistä.

—   ESE,heat ja ESE,elec= päästöt ja luonnonvarat (analyysiyksikköä kohti), jotka olisivat aiheutuneet korvatusta energialähteestä, lämmöstä ja sähköstä ja jotka olisi kulutettu niiden yhteydessä. Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, olisi käytettävä yleisiä tietoja, jotka olisi hankittava kohdassa 5.8 luetelluista yleisten tietojen lähteistä.

—   R1 [dimensioton]= ”kierrätetyn (tai uudelleenkäytetyn) materiaalin osuus” on edellisessä järjestelmässä kierrätetyn materiaalin osuus tuotannon syötteestä (0=<R1<=1). Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, kattavia ja säännöllisesti ajantasaistettuja tilastotietoja kierrätysasteista ja muista merkityksellisistä muuttujista voidaan hankkia Eurostatin (121) kaltaisista lähteistä.

—   R2 [dimensioton]= ”kierrätetty (tai uudelleenkäytetty) materiaaliosa” on sellaisen tuotteeseen sisältyvän materiaalin osuus, joka kierrätetään (tai jota käytetään uudelleen) myöhemmässä järjestelmässä. R2:ssa on sen vuoksi otettava huomioon keräys- ja kierrätysprosessien (tai uudelleenkäyttöprosessien) tehottomuudet (0=<R2=<1). Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, kattavia ja säännöllisesti ajantasaistettuja tilastotietoja kierrätysasteista ja muista merkityksellisistä muuttujista voidaan hankkia Eurostatin (122) kaltaisista lähteistä.

—   R3 [dimensioton]= tuotteeseen sisältyvän materiaalin osuus, joka käytetään energian talteenottoon (esim. polttamiseen, jossa otetaan energiaa talteen) käytöstäpoistovaiheessa (0=<R3=<1). Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, kattavia ja säännöllisesti ajantasaistettuja tilastotietoja kierrätysasteista ja muista merkityksellisistä muuttujista voidaan hankkia Eurostatin kaltaisista lähteistä.

—   LHV= sen tuotteeseen sisältyvän materiaalin alempi lämpöarvo [esim. J/kg], jota käytetään energian talteenottoon. Tämä olisi määritettävä tarkoituksenmukaisella laboratoriomenetelmällä. Jos se ei ole mahdollista tai toteutettavissa, olisi käytettävä yleisiä tietoja (ks. esimerkiksi ”ELCD Reference elementary flows” (123) ja ELCD:n tietokannassa ”EoL treatment / Energy recycling” (124)).

—   XER,heat ja XER,elec [dimensioton]= energian talteenottoprosessin tehokkuus (0<XER<1) sekä lämmön että sähkön osalta eli tuotoksen (esim. lämmön- tai sähköntuotannon) energiasisällön ja energiantalteenotossa käytettävään tuotteeseen sisältyvän materiaalin energiasisällön suhde. XER:ssä on näin ollen otettava huomioon energian talteenottoprosessin tehottomuudet (0=<XER<1). Jos näitä tietoja ei ole saatavilla, olisi käytettävä yleisiä tietoja (ks. esimerkiksi ELCD:n tietokannassa ”EoL treatment / Energy recycling”).

—   Qs= uusiomateriaalin laatu eli kierrätetyn tai uudelleenkäytetyn materiaalin laatu (ks. jäljempänä oleva huomautus).

—   Qp= ensisijaisen materiaalin laatu eli ensiömateriaalin laatu (ks. jäljempänä oleva huomautus).

Huomautus: Qs/Qp on dimensioton suhde, jota käytetään uusiomateriaalin ja ensiömateriaalin laatuerojen likiarvona (”vähempiarvoisiin tuotteisiin kierrättäminen”). Mahdollisuutta yksilöidä merkityksellinen fysikaalinen suhde, joka muodostaa perustan laadun korjauksessa käytettävälle suhteelle, arvioidaan tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevan monitoimintoisuuden päätöshierarkian (ks. kohta 5.10) mukaisesti. Jos se ei ole mahdollista, on käytettävä jotain muuta suhdetta, esimerkiksi taloudellista arvoa. Siinä tapauksessa ensiömateriaalien ja uusiomateriaalien hintojen oletetaan edustavan laatua. Tällaisessa tilanteessa Qs/Qp vastaisi uusiomateriaalin markkinahinnan (Qs) ja ensiömateriaalin markkinahinnan (Qp) suhdetta. Ensiömateriaalien ja uusiomateriaalien markkinahinnat löytyvät Internetistä (125). PECFR-säännöissä on eriteltävä ensiömateriaalien ja uusiomateriaalien laatua koskevat huomioon otettavat näkökohdat.

Liite VI

Ohjeet ilmastonmuutoksen kannalta merkityksellisten suorista maankäytön muutoksista aiheutuvien päästöjen laskemiseksi

Tässä liitteessä annetaan ohjeita ilmastonmuutokseen vaikuttavasta maankäytön suorasta muutoksesta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen laskemista varten.

Vaikutus ilmastoon johtuu biogeenisistä CO2-päästöistä ja -poistumista, jotka aiheutuvat hiilivarannon muutoksesta, sekä biogeenisistä ja muista kuin biogeenisistä CO2-, N2O- ja CH4-päästöistä (esim. biomassan palaminen). Biogeenisiä päästöjä ovat päästöt, jotka aiheutuvat palamisesta (polttamisesta) tai biogeenisen materiaalin hajoamisesta, jäteveden käsittelystä ja maaperän ja veden biologisista lähteistä (mukaan lukien CO2, CH4 ja N2O), kun taas biogeeniset poistumat vastaavat CO2:n kulutusta fotosynteesin aikana. Muut kuin biogeeniset päästöt vastaavat kaikkia päästöjä, jotka aiheutuvat muista kuin biogeenisistä lähteistä, kuten fossiilipohjaisista materiaaleista, kun taas muut kuin biogeeniset poistumat vastaavat CO2:ta, joka poistuu ilmakehästä muun kuin biogeenisen lähteen avulla (WRI ja WBCSD 2011b).

Maankäytön muutokset voidaan luokitella joko suoriksi tai epäsuoriksi:

 

Suorat maankäytön muutokset (dLUC) tapahtuvat, kun yksi maankäyttötyyppi muuttuu toiseksi alueella, jossa on ainutlaatuinen maanpeite, ja aiheuttaa mahdollisesti muutoksia kyseessä olevan maan hiilivarantoon mutta ei muuhun järjestelmään.

 

Epäsuorat maankäytön muutokset (iLUC) tapahtuvat, kun maankäytön tietty muutos aiheuttaa muutoksia järjestelmän rajojen ulkopuolella, ts. muissa maankäyttötyypeissä.

Kaavio 6 esitetään sekä suorat että epäsuorat maankäytön muutokset, jotka liittyvät biopolttoaineen tuotantoon.

Kaavio 6

Kaavioesitys suorista ja epäsuorista maankäytön muutoksista (perustuu asiakirjaan CE Delft 2010).

Image

Image

Tämän liitteen loppuosassa käsitellään suoria maankäytön muutoksia, koska PEF:ssä käsitellään ainoastaan tätä, eikä siinä ole mahdollista tarkastelle epäsuoria maankäytön muutoksia (ks. 5.4.4)

OSA 1:   OHJE MAANKÄYTÖN MUUTOKSESTA AIHEUTUVIEN PÄÄSTÖJEN JA POISTUMIEN SISÄLLYTTÄMISEKSI ILMASTONMUUTOKSEN VAIKUTUKSEN LASKENTAAN

Komission päätöksessä C(2010)3751 annetaan ohjeet maaperän hiilivarantojen laskentaa varten sekä viitemaankäytölle että todelliselle maankäytölle. Päätöksessä annetaan hiilivarannon arvot neljälle maankähyttökategorialle: viljelysmaalle, monivuotisille viljelyskasveille, nurmelle ja metsämaalle. Näissä luokissa tapahtuvien maankäytön muutosten osalta noudatetaan komission päätöksen C(2010)3751 ohjeita. Kuitenkin sellaisissa tilanteissa, joissa päästöt aiheutuvat maan muuntamisesta sellaiseen maankäyttöluokkaan, kuten kosteikot, asutukset ja muut maankäytön luokat (esimerkiksi paljas maa, kallio tai jää), jotka eivät kuulu mainitun päätöksen soveltamisalaan, noudatetaan IPCC:n ohjetta IPCC 2006 Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories (IPCC, 2006).

Suoran maankäytön muutoksen aiheuttamien hiilidioksipäästöjen ja -poistojen osalta käytetään uusimpia IPPC:n hiilidioksidin päästökertoimia, kuten komission päästöksessäC(2010)3751 on tarkoitettu, ettlei tarkempia spesifisiä tietoja ole saatavilla. Muut maankäytön muutoksista seuraavat päästöt (esimerkisi NO3-päästöt veteen, biomassan polttamisesta aiheutuvat päästöt, maaperän eroosia) olisi mitattava tai mallinnettava kyseiseen erityistapaukseen sovellettavia virallisia lähteitä käyttöäen.

OSA 2:   PAS 2050:2011:N MUKAISET KÄYTÄNNÖN OHJEET

Erityiskysymyksiä (jos esimerkiksi aikaisempi maankäyttö ei ole tiedossa) koskevien käytännön ohjeiden osalta suositellaan soveltamaan PAS 2050:2011-standardia (BSI 2011) (se on yhdenmukainen elintarvikkeiden kestävää kulutusta ja tuotantoa käsittelevä EU:n paneelin suuositusten kanssa (Food SCP) ja julkaistun asiakirjan ENVIFOOD Protocol kanssa). PAS 2050:2011-standardia täydentää PAS2050-1 (BSI 2012), puutarhatuotteiden elinkaaren kehdosta portille -vaiheessa (raaka-aineen hankinnasta tuotantoon) syntyvien kasvihuohekaasupäästöjen osalta. PAS 2050-1:2012-standardissa otetaan huomioon puutarhatuotteen viljelyyn liittyvät päästöt ja poistot ja se täydentää (ei korvaa) asiakirjaa PAS 2050:2011. BSI:llä (British Standard Institution) tarjoaa käyttöön excel-tiedostoa PAS 2050-1:2012-laskelmia varten.

Tiedot aiemmasta maankäyttöluokasta ja tuotantopaikasta

PAS 2050:2011 -standardin (BSI 2011) mukaan tuotantopaikkaa ja aiempaa maankäyttöluokkaa koskevien tietojen saatavuuden perusteella voidaan määrittää kolme eri tilannetta (ja niitä koskevat ohjeet):

Tuotantomaa ja edellinen maankäyttö ovat tiedossa: Aiemmasta maankäytöstä nykyiseen maankäyttöön siitymisestä (maankäytön muutoksesta) aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt voivat löytyä PAS 2050:2011 -standardin (BSI 2011) liitteestä C. Sellaisten päästöjen osalta, joita ei ole lueteltu liitteessä C, olisi käytettävä IPPC:n vuoden 2006 ohjeita (Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories should be used)” (BSI 2011).”

Tuotantomaa on tiedossa ja edellinen maankäyttö ei ole tiedossa: kasvihuonekaasupäästöt on arvioitava sen perusteella, millaisia ovat maankäytön muutoksen keskimääräiset päästöt kyseisen viljelykasvin osalta asianomaisessa maassa” (BSI 2011).

Tuotantomaa ja edellinen maankäyttö eivät ole tiedossa: kasvihuonekaasupäästöt ovat maankäytön muutoksesta aiheutuvien kyseisen hyödykkeen päästöjen painotettu keskiarvo maissa, joissa sitä viljellään” (BSI 2011).

Arviointiin sisällytettävät yleiset kasvihuonekaasupäästöt ja poistumat

PAS 2050:2011 -standardin (BSI 2011) mukaisesti arviointiin on sisällytettävä seuraavat päästöt ja poistumat:

PAS 2050:2011 -standardin (BSI 2011) liitteeseen A sisältyvät kaasut;

Huom: Joitain poikkeuksia voidaan soveltaa elintarvikkeisiin ja rehuihin liittyviin biogeenisiin hiilipäästöihin ja -poistumiin. Elintarvikkeiden ja rehujen osalta ei oteta huomioon sellaisista biogeenisistä lähteistä aiheutuvia päästöjä ja poistumia, joista tulee osa tuotetta. Tätä poikkeusta ei sovelleta seuraaviin:

Elintarvikkeiden ja rehujen valmistukseen käytettävän biogeenisen hiilen (esimerkiksi biomassan käyttö polttoaineena) päästöt ja poistot, jossa biogeenisestä hiilestä ei tule osa tuotetta;

Muut päästöt kuin hiilidioksidi, jotka aiheutuvat elintarvike- ja rehujätteen hajoamisesta jan suolistokäymisestä;

Mikä tahansa biogeeninen materiaalin osa, joka on osa lopputuotetta, mutta jonka ei ole tarkoitus joutua elimistöön (BSI 2011, s. 9).

jätteenpoltosta, johon liittyy energian talteenottoa, aiheutuvien metaanipäästöjen (CH4) osalta ks. 8.2.2, s. 22, PAS 2050:2011.

(OHJEELLINEN)

Liite VII

Esimerkki paperin välivalmisteita koskevista PEFCR-säännöistä – lähtötietojen laatuvaatimukset

Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään esimerkki paperin välivalmisteita koskeviin PEFCR-sääntöihin sisältyvistä lähtötietojen laatuvaatimuksista ja lähtötietojen laatutasosta.

Taulukko 13

Esimerkki paperin välivalmisteita koskevista lähtötietojen laatuvaatimuksista  (126)

 

 

 

Lähtötiedon laadun osatekijät

 

 

 

Edustavuus

Laatutaso

Laatuluokitus

Määritelmä

Teknologinen

Laatutaso

Laatuluokitus

Määritelmä

Teknologinen

Laatutaso

Erinomainen

1

Täyttää perusteen erittäin hyvin, parannustarvetta ei ole.

Esim. prosessi on sama. Verkosta saatavan sähkön osalta keskimääräinen teknologia maakohtaisena kulutusjakautumana.

Maakohtaiset tiedot

≤ 3 vuotta vanhat tiedot

Erinomainen täydellisyys

(≥ 90 %)

Vastaa täysin kaikkia PEF-oppaan vaatimuksia.

Erittäin vähäinen epävarmuus

(≤ 7 %)

Erittäin hyvä

2

Täyttää perusteen erittäin hyvin, merkityksellinen parannustarve vähäinen.

Esim. keskimääräinen teknologia maakohtaisena kulutusjakautumana.

Keski-Eurooppa, Pohjois-Eurooppa, edustava EU 27:n jakauma

3–5 vuotta vanhat tiedot

Hyvä täydellisyys

(80–90 %)

Haitanjaollinen prosessiperusteinen lähestymistapa JA täyttää seuraavat kolme PEF-oppaan menetelmävaatimusta: (1) monitoimintoisuuden huomioon ottaminen, (2) käytöstä poiston mallintaminen, (3) järjestelmän rajat.

Vähäinen epävarmuus

(7–10 %)

Hyvä

3

Täyttää perusteen tyydyttävästi, mutta edellyttää parantamista.

Esim. keskimääräinen teknologia maakohtaisena tuontantojakautumana tai keskimääräinen teknologia keskimääräisenä EU:n kulutusjakautumana.

EU 27, muut Euroopan maat

5–10 vuotta vanhat tiedot

Tyydyttävä täydellisyys

(70–80 %)

Haitanjaollinen prosessiperusteinen lähestymistapa JA täyttää kaksi seuraavista kolmesta PEF-oppaan menetelmävaatimuksesta: (1) monitoimintoisuuden huomioon ottaminen, (2) käytöstä poiston mallintaminen, (3) järjestelmän rajat.

Tyydyttävä epävarmuus

(10–15 %)

Tyydyttävä

4

Ei täytä perustetta riittävästi vaan edellyttää parantamista.

Esim. keskimääräinen teknologia samankaltaisten tuotteiden ryhmän maakohtaisena kulutusjakautumana.

Lähi-itä, Pohjois-Amerikka, Japani jne.

10–15 vuotta vanhat tiedot

Heikko täydellisyys

(50–70 %)

Haitanjaollinen prosessiperusteinen lähestymistapa JA täyttää yhden seuraavista kolmesta PEF-oppaan menetelmävaatimuksesta: (1) monitoimintoisuuden huomioon ottaminen, (2) käytöstä poiston mallintaminen, (3) järjestelmän rajat.

Merkittävä epävarmuus

(15 % to 25 %)

Heikko

5

Ei täytä perustetta. Edellyttää merkittävää parantamista.

Esim. jokin muu prosessi tai tuntematon

Maailmanlaajuiset tiedot tai tuntematon

≥ 15 vuotta vanhat tiedot

Erittäin heikko tai tuntematon täydellisyys

(< 50 %)

Haitanjaollinen prosessiperusteinen lähestymistapa MUTTA: ei täytä yhtäkään seuraavista kolmesta PEF-oppaan menetelmävaatimuksesta: (1) monitoimintoisuuden huomioon ottaminen, (2) käytöstä poiston mallintaminen, (3) järjestelmän rajat.

Erittäin merkittävä epävarmuus

(>25 %)

Liite VIII

Tässä PEF-oppaassa käytetyn käsitteistön ja ISO-käsitteistön vertailu

Tässä liitteessä esitetään PEF-oppaassa käytetyt keskeiset käsitteet ja vastaavat ISO 14044:2006 -standardissa käytetyt käsitteet. ISO-terminologiasta on poikettu siksi, että PEF-oppaasta haluttiin tehdä ymmärrettävämpi kohdeyleisölle, johon kuuluvat myös ryhmät, joilla ei välttämättä ole vankkaa tietämystä ympäristöarvioinnista. Jäljempänä olevissa taulukoissa esitetään nämä poikkeavat käsitteet.

Taulukko 14

Keskeiset käsitteet

ISO 14044:2006 -standardissa käytetyt käsitteet

PEF-oppaassa käytetyt vastaavat käsitteet

toiminnallinen yksikkö

analyysiyksikkö

inventaarioanalyysi

resurssien käyttöä ja päästöjä koskeva profiili

vaikutusarviointi

ympäristöjalanjäljen vaikutusarviointi

tulosten tulkinta

ympäristöjalanjäljen tulkinta

vaikutusluokka

ympäristöjalanjäljen vaikutusluokka

vaikutusluokkaindikaattori

ympäristöjalanjäljen vaikutusluokkaindikaattori


Taulukko 15

Lähtötietojen laatuperusteiden kartoitus

ISO 14044:2006 -standardissa käytetyt käsitteet

PEF-oppaassa käytetyt vastaavat käsitteet

ajallinen kattavuus

ajallinen edustavuus

maantieteellinen kattavuus

maantieteellinen edustavuus

teknologinen kattavuus

teknologinen edustavuus

tarkkuus

muuttujan epävarmuus

täydellisyys

täydellisyys

johdonmukaisuus

menetelmätekninen tarkoituksenmukaisuus ja johdonmukaisuus

tiedon lähteet

sisältyy ”resurssien käyttöä ja päästöjä koskevaan profiiliin”

informaation epävarmuus

sisältyy ”muuttujan epävarmuuteen”

Liite IX

PEF-opas ja ILCD-käsikirja: keskeiset erot

Jos PEF-oppaan ja ILCD-käsikirjan välillä on eroja, PEF-opas on etusijalla.

Tässä liitteessä kiinnitetään huomiota PEF-oppaan ja ILCD-käsikirjan välisiin tärkeimpiin eroihin, ja esitetään lyhyet perustelut näille eroille. On kuitenkin syytä huomata, että PEF-opasta kehitetään ILCD-käsikirjan pohjalta. ILCD-käsikirjaa voidaan tarkistaa sen yhdenmukaistamiseksi PEF-oppaan kanssa, ja siitä voidaan poistaa tarpeettomia kohtia, joita käsitellään jo PEF-oppaassa.

1.

Kohdeyleisö(t)

Toisin kuin ILCD-käsikirja, tämä PEF-opas on tarkoitettu henkilöille, joilla on vain vähän tietoa elinkaariarvioinnista.

2.

Täydellisyyden tarkistus

ILCD-käsikirjassa annetaan kaksi vaihtoehtoa täydellisyyden tarkistamiseen: (1) kutakin ympäristövaikutusta koskeva täydellisyyden tarkistus ja (2) kokonaisympäristövaikutusta (yhdistettyjä vaikutuksia) koskeva täydellisyyden tarkistus. PEF-oppaassa tarkastellaan täydellisyyttä vain kunkin ympäristövaikutuksen tasolla. PEF-oppaassa ei suositeta erityisten painotuskertoimien käyttämistä, joten kokonaisympäristövaikutusta (yhdistettyjä vaikutuksia) ei voida arvioida.

3.

Tavoitteen määrittelyn laajentaminen

PEF-opas on tarkoitettu tiettyjä käyttötarkoituksia varten, joten siihen ei sisälly tavoitteen määrittelyn laajennuksia.

4.

Soveltamisalan määrittelyyn sisältyvät ”rajoitukset”

PEF-oppaassa soveltamisalan määrittelyyn on sisällytettävä myös eritelmät tutkimuksen rajoituksista. ILCD-käsikirjasta saatujen kokemusten perusteella rajoitus voidaan määritellä asianmukaisesti vain, jos tekijöillä on tietoa kaikista tavoitteen määrittelyyn ja analyysin tehtävään liittyvistä näkökohdista.

5.

Arviointimenettely on määritelty tavoitteen määrittelyn yhteydessä

Arviointimenettely on keskeinen PEF-tutkimuksen laadun parantamisen kannalta, joten se on määriteltävä prosessin ensimmäisessä vaiheessa eli tavoitteen määrittelyn yhteydessä.

6.

Seulontavaihe iteratiivisen lähestymistavan tilalla

PEF-oppaassa suositellaan seulontaa likimääräisen arvion saamiseksi oletusarvoisten EF-vaikutusluokkien kaikista ympäristövaikutuksista. Tämä vaihe muistuttaa ILCD-käsikirjassa suositeltua iteratiivista lähestymistapaa.

7.

Lähtötiedon laatuluokitus

PEF-oppaassa käytetään lähtötiedon laadun arvioinnissa viittä luokitustasoa (erinomainen, erittäin hyvä, hyvä, tyydyttävä ja heikko), kun taas ILCD-käsikirjassa tasoja on kolme. PEF-tutkimuksessa lähtötietojen laadulta ei siten vaadita yhtä korkeaa tasoa kuin ILCD-käsikirjassa. PEF-oppaassa myös käytetään lähtötiedon laadun arvioimiseen semikvantitatiivista mallia, minkä ansiosta on helpompaa saavuttaa esimerkiksi ”hyvä” lähtötiedon laatu.

8.

Monitoimintoisuutta koskeva päätöshierarkia

PEF-oppaaseen sisältyy tuotteiden monitoimintoisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseksi päätöshierarkia, joka poikkeaa ILCD-käsikirjassa hyväksytystä lähestymistavasta. PEF-oppaaseen sisältyy myös yhtälö monitoimintoisuuden ratkaisemiseksi tapauksissa, joissa tuotteen käytöstäpoistovaiheeseen liittyy kierrättämistä ja energian talteenottoa.

9.

Herkkyysanalyysi

Tulosten herkkyysanalyysi on valinnainen vaihe PEF-oppaassa. Tämän odotetaan vähentävän PEF-oppaan käyttäjien työtaakkaa.

Liite X

PEF-oppaan ja muiden menetelmien keskeisten vaatimusten vertailu

Vaikka samankaltaiset, yleisesti hyväksytyt tuotteen ympäristötilinpitoa koskevat menetelmät ja ohjeasiakirjat sisältävät suureksi osaksi samoja menetelmäteknisiä ohjeita, niissä on joitain eroja ja/tai epäselvyyksiä useiden tärkeiden päätösten osalta, mikä vähentää analyysin tulosten johdonmukaisuutta ja vertailtavuutta. Tähän liitteeseen sisältyy tiivistelmä PEF-oppaan valituista keskeisistä vaatimuksista, joita verrataan useisiin muihin käytössä oleviin menetelmiin. Se perustuu asiakirjaan ”Analysis of Existing Environmental Footprint Methodologies for Products and Organizations: Recommendations, Rationale, and Alignment”, joka on saatavilla internetosoitteessa http://ec.europa.eu/environment/eussd/corporate_footprint.htm (EC-JRC-IES, 2011b). Taulukossa on käytetty erilaista taustaa kohdissa, joissa PEF-opas vastaa toista menetelmää (vaaleanharmaa tausta), eroaa siitä (vinoviivoitus) tai joissa PEF-opas on esimerkiksi yksityiskohtaisempi tai siinä asetetaan tiukempia vaatimuksia (tummanharmaa tausta). Jos mielekäs vertailu ei ole mahdollista, erilaista taustaa ei ole käytetty.

Taulukko 16

PEF-oppaan ja muiden menetelmien keskeisten vaatimusten vertailu

Perusteet

PEF-opas

ISO 14044:2006 -standardin LCA-vaatimukset ja -ohjeet

ISO/DIS 14067:2012 -standardi: tuotteen hiilijalanjälki

ILCD-käsikirja – 1. painos (2010) (127)

Ekologinen jalanjälki (2009) (128)

GHG Protocol (2011) (WRI – WBCSD) (129)

Ranskassa käytettävä ympäristöjalanjälki

(BPX 30-323) (130)

Yhdistyneessä kuningaskunnassa käytettävä tuotteen hiilijalanjälki PAS 2050 (2011) (131)

Perustuu elinkaariajatteluun

kyllä

kyllä

kyllä

kyllä

kyllä

kyllä

kyllä

kyllä

Käyttötarkoi-tukset ja poisjätöt

Sisäiset käyttötarkoitukset voivat sisältää ympäristöasioiden hallinnan tukemista, ympäristön kannalta kriittisten pisteiden yksilöimistä sekä ympäristötehokkuuden parantamista ja seurantaa.

Ulkoiset käyttötarkoitukset (esim. B2B, B2C) tarjoavat monia erilaisia mahdollisuuksia, jotka ulottuvat asiakas- ja kuluttajakysyntään vastaamisesta markkinointiin, vertailuanalyysiin, ympäristömerkintöihin jne.

Tuotteiden ympäristösuorituskyvyn parantamismahdollisuuksien tunnistaminen.

Tutkimuksen käyttöön vertailuväitteissä sovelletaan lisävaatimuksia.

Päätöksentekijöille tiedottaminen.

Kuluttajille tiedottaminen päätöksentekoa varten.

Tehokkuuden seuranta.

Tutkimuksen käyttöön vertailuväitteissä sovelletaan lisävaatimuksia.

Käyttötarkoitus ”A”: Tuotteiden elinkaaren aikaisen ympäristötehokkuuden analysoiminen parannusten aikaansaamiseksi (tehokkuuden seuranta), vertailut, kuluttajille tiedottaminen (yritykset, kuluttajat). Vertailuväitteissä käyttöön sovelletaan lisävaatimuksia.

Päätöksentekijöille ja kuluttajille tiedottaminen kulutuskäyttäytymisestä eri tasoilla eli maa-, alue- ja yritystasolla.

Tehokkuuden seuranta käsittää kasvihuonekaasujen vähentämismahdollisuuksien tunnistamisen.

Annetaan kasvihuonekaasupäästöjä koskevia tietoja liike-elämälle ja sidosryhmille julkisen raportoinnin kautta.

Muita viestintätyyppejä (esim. merkinnät, väitteet) varten standardiin sisältyy lisäeritelmiä (esim. tuotesäännöt).

Vertailuväitteitä (sellaisina kuin ne on määritelty ISO 14044 -standardissa) ei tueta.

Kuluttajille tiedottaminen, samaan luokkaan kuuluvien tuotteiden ja tarvittaessa tuoteryhmien välisen vertailun mahdollistaminen.

Menetelmä on tarkoitettu käytettäväksi sisäisessä arvioinnissa esimerkiksi:

helpottamaan vaihtoehtoisten tuotekokoonpanojen arviointia tai vertaisanalyysia

tehokkuuden seurannassa, mukaan lukien kasvihuonekaasujen vähentämismahdollisuuksien tunnistaminen

helpottamaan tavaroiden ja palvelujen kasvihuonekaasupäästöjen vertailua.

Viestintä Kohdeyleisö

B2B ja B2C.

B2B ja B2C.

B2B ja B2C.

B2B ja B2C.

Julkinen tiedottaminen

B2B ja B2C.

B2C.

Viestintää koskevia vaatimuksia ei ole määritetty.

Toiminnallinen yksikkö

PEF-tutkimukselle on määriteltävä analyysiyksikkö seuraavien näkökohtien perusteella: toiminto (toiminnot)/palvelu(t): ”mikä”; toiminnon tai palvelun laajuus: ”miten paljon”; palvelun kesto tai käyttöikä: ”miten kauan”; odotettu laatutaso: ”miten hyvin”.

Asianmukainen vertailuvirta on määritettävä suhteessa analyysiyksikköön. Analyysin tueksi kerätyt määrälliset syöte- ja tuotostiedot on laskettava suhteessa tähän virtaan.

Toiminnallisen yksikön on vastattava selvityksen tavoitteita ja soveltamisalaa. Toiminnallisen yksikön on oltava selvästi määritelty ja mitattavissa.

Kun toiminnallinen yksikkö on valittu, on määriteltävä vertailuvirta.

Selvästi määritelty ja mitattavissa.

Toiminnallisen yksikön on vastattava selvityksen tavoitteita ja soveltamisalaa. Toiminnallisen yksikön määrällisten ja laadullisten näkökohtien on oltava selvästi määritelty.

Erillinen vertailuvirta tiedonkeruun tueksi.

Standardiin sinänsä ei sisälly erityistä tietoa toiminnallisen yksikön määrittelystä, mutta useissa tutkimuksissa käytetään ISO 14044 -standardiin perustuvaa toiminnallisen yksikön käsitettä.

Toiminnon tai palvelun laajuus, kesto tai käyttöikä sekä odotettu laatutaso.

Erillinen vertailuvirta tiedonkeruun tueksi.

Toiminnallinen yksikkö määritellään tuoteryhmäsäännöissä.

Toiminnalliseen yksikköön viitataan analyysiyksikkönä.

Sisältää hyvin vähän tietoa ja ohjeita.

Järjestelmän rajat

Järjestelmän rajoihin on sisällyttävä kaikki tuotteen toimitusketjuun liittyvät prosessit suhteessa analyysiyksikköön.

Oletuksena on kehdosta hautaan -malli tai jokin muu malli, jos PEFCR-säännöissä toisin määrätään.

Järjestelmän rajoihin sisältyvät prosessit on jaettava edustaprosesseihin (tuotteen elinkaaren keskeiset prosessit, joista on saatavilla suoraan tietoa) ja taustaprosesseihin (tuotteen elinkaaren prosessit, joista ei ole mahdollista saada suoraan tietoa).

Iteratiivinen prosessi:

Alustavat tuotejärjestelmän rajat määritellään selvityksen tavoitteen ja soveltamisalan perusteella.

Lopulliset tuotejärjestelmän rajat määritetään alustavien laskelmien ja herkkyysanalyysin jälkeen.

[…]

Raaka-aineiden hankinnasta käytöstä poistoon ja hävittämiseen. Mahdollistaa sekä kehdosta hautaan- että kehdosta portille -analyysit.

Raaka-aineiden hankinnasta käytöstä poistoon ja hävittämiseen. Iteratiivinen prosessi, jossa keskitytään kaikkein merkityksellisimpiin prosesseihin.

Käsittävät kaikki merkitykselliset prosessit (sekä järjestelmän prosesseja että muita kuin järjestelmän prosesseja).

Standardiin ei sisälly sääntöjä järjestelmän rajojen määrittelystä. Siihen sisältyy vaatimus, jonka mukaan raportissa on määriteltävä selvästi kaikki järjestelmän rajoihin sisältyvät toiminnot.

Useimmissa tuotteen EF-analyyseissä määritellään ”elinkaaren” rajat siten, että niihin sisältyvät

toiminnot kehdosta ostohetkeen saakka.

Raaka-aineiden hankinnasta käytöstä poistoon ja hävittämiseen. On sisällettävä järjestelmän prosessit, merkityksellisten muiden kuin järjestelmän prosessien sisällyttämistä suositellaan.

Mahdollistaa sekä kehdosta hautaan- että kehdosta portille -analyysit.

Raaka-aineiden hankinnasta käytöstä poistoon ja hävittämiseen.

Järjestelmän rajoihin eivät sisälly:

hiilihyvitykset

T & K

työntekijöiden kuljettaminen kotoa työpaikalle

tuotteeseen tai järjestelmään liittyvät palvelut (esim. mainonta, markkinointi jne.)

kuluttajan kuljettaminen ostopaikkaan ja takaisin.

Raaka-aineiden hankinnasta käytöstä poistoon ja hävittämiseen. Mahdollistaa kehdosta hautaan- ja kehdosta portille -analyysit.

Sovelletaan muita täydentäviä vaatimuksia.

Järjestelmän rajoihin

eivät sisälly:

tuotantohyödykkeet

ihmisenergian syötteet prosesseihin

kuljetuspalveluissa käytettävät eläimet

kuluttajan kuljettaminen ostopaikkaan (vähittäiskauppa) ja takaisin (voidaan sisällyttää tarkistuksen jälkeen)

työntekijöiden työmatkaliikenne.

Rajaukset

Eivät ole sallittuja.

Sallittuja – massan, energian tai ympäristöön liittyvän merkittävyyden perusteella.

Ei sisällä ohjeita.

Rajauskriteereissä olisi tarkasteltava täydellisyyden määrällistä astetta suhteessa tuotejärjestelmän kokonaisympäristövaikutuksiin.

Vertailevissa tutkimuksissa rajausten on myös aina liityttävä massaan ja energiaan.

Ei sisällä ohjeita.

Eivät ole sallittuja.

5 % massasta ja energiasta sekä ympäristövaikutuksesta.

5 % GWP:stä (kaikki päästöt, joiden vaikutus on huomattava

(eli >1 % päästöistä)on sisällytettävä ja vähintään 95 % kokonaispäästöistä).

Vaikutusluokat

Vaikutusarviointimenetelmät (LCIA)

Tarkastelun on käsitettävä 14 keskipistemallinnukseen perustuvaa oletusarvoista vaikutusluokkaa, ellei (1) PEFCR-säännöissä muuta määrätä tai (2) tiettyjen vaikutusluokkien poisjättäminen on perusteltua PEF-oppaan perusteella.

On käytettävä oletuksena olevia keskipistemallinnukseen perustuvia LCIA-menetelmiä.

Useita tuotteiden tarjoamisesta aiheutuvia ympäristövaikutuksia, kuten:

kasvihuonekaasupäästöt

otsonituhopotentiaali

happamoitumispotentiaali

rehevöitymispotentiaali

otsonin valokemiallinen muodostumispotentiaali

muut ympäristövaikutukset, esim. luonnonvarojen ehtyminen ja ihmisten terveys (loppupiste).

Ilmastonmuutos, mukaan lukien maankäytön muutos.

Kaikki kasvihuonekaasupäästöt on raportoitava.

Tarkastellaan 12:ta vaikutusluokkaa keskipisteessä ja kolmea vaikutusluokkaa loppupisteessä.

ILCD-käsikirja sisältää suositeltuja menetelmiä sekä keskipisteessä että loppupisteessä (suojelualueiden osalta).

Ekologista jalanjälkeä koskevat arvot (esim. globaalihehtaari)

Ilmastonmuutos, mukaan lukien maankäytön muutos.

Kioton pöytäkirjaan sisältyvät kuusi ainetta on raportoitava. Suositellaan sisällyttämään myös muita aineita, joita voidaan käyttää tutkittavassa tuotteessa tai arvoketjussa.

Noudatetaan YTK:n suosittamia LCIA-menetelmiä.

Vaikutusluokat määräytyvät tuoteluokan perusteella.

On käytettävä oletuksena olevia keskipistemallinnukseen perustuvia LCIA-menetelmiä.

Ilmastonmuutos, mukaan lukien maankäytön muutos.

Kaikki kasvihuonekaasupäästöt on raportoitava.

Mallinnustapa (haitanjakomallinnus vs. seurausvaikutusmallinnus)

Sisältää osatekijöitä sekä haitanjako- että seurausvaikutusmallinnustavoista.

Sisältää periaatteen, jonka mukaan tuotteisiin liittyvä ympäristörasite lasketaan. Kohdentamisen (allokoinnin) välttäminen on ensisijainen lähestymistapa.

Sisältää periaatteen, jonka mukaan tuotteisiin liittyvät kasvihuonekaasupäästöt (ilmastonmuutos) lasketaan. Kohdentamisen välttäminen on ensisijainen lähestymistapa.

Haitanjakomallinnus sekä korvaaminen käytöstä poiston ja muiden useita tuotteita käsittävien prosessien osalta. Kohdentamisen välttäminen on ensisijainen lähestymistapa.

Tilinpitoon perustuva mallinnustapa (muistuttaa haitanjakomallinnusta).

Mahdollistaa prosessikohtaisen LCA:n mallinnuksen, syöte-tuotos-mallinnuksen tai hybridimallinnuksen.

Haitanjakomallinnus sekä suora tuotejärjestelmän laajentaminen useita tuotteita käsittävien prosessien osalta ja closed-loop approximation -menetelmä kierrätyksen osalta (standardin vaatimusten mukaisesti).

Haitanjakomallinnus.

Kohdentamissääntöjä kierrättämiselle ja energian talteenotolle ehdotetaan materiaalikohtaisesti.

Haitanjakomallinnus. Kohdentamisen välttäminen on ensisijainen lähestymistapa.

Lähtötiedon laatu

Lähtötiedon laatua arvioidaan seuraavien perusteiden perusteella:

teknologinen edustavuus

maantieteellinen edustavuus

ajallinen edustavuus

täydellisyys

muuttujan epävarmuus

menetelmätekninen tarkoituksenmukaisuus ja johdonmukaisuus (resurssien käyttöä ja päästöjä koskevan profiilin laatiminen tämän yleisoppaan mukaisesti).

Ulkoiseen viestintään tarkoitettujen PEF-tutkimusten on täytettävä lähtötiedon laatuvaatimukset (sekä erityisten että yleisten tietojen osalta). Sisäiseen käyttöön tarkoitettujen PEF-tutkimusten (joiden väitetään olevan tämän PEF-oppaan mukaisia) olisi täytettävä (on suositeltavaa täyttää) määrätyt lähtötiedon laatuvaatimukset, jotka eivät kuitenkaan ole pakollisia.

Lopullisessa resurssien käyttöä ja päästöjä koskevassa profiilissa sellaisten prosessien tai toimintojen osalta, joiden osuus kussakin EF-vaikutusluokassa on vähintään 70 %, sekä erityisten että yleisten tietojen on saavutettava kokonaisuutena vähintään taso ”hyvä laatu”. Näiden prosessien osalta on tehtävä semikvantitatiivinen lähtötiedon laadun arviointi ja raportoitava sen tulokset. […]

Taso, jolla lähtötiedon laadun arviointi on tehtävä:

Yleisten tietojen osalta arviointi on tehtävä syötevirtojen tasolla, esim. painossa käytettävä ostettu paperi.

Erityisten tietojen osalta arviointi on tehtävä yksittäisen prosessin tai yhdistettyjen prosessien tasolla tai yksittäisten syötevirtojen tasolla.

Lähtötiedon laatuvaatimukset olisi määritettävä seuraavien perusteiden osalta:

ajallinen kattavuus

maantieteellinen kattavuus

teknologinen kattavuus

tarkkuus

täydellisyys

johdonmukaisuus

tiedon lähteet

informaation epävarmuus

Lähtötiedon vähimmäislaatuvaatimuksia ei ole määritetty.

Vertailuväitteissä käytettävien selvitysten yhteydessä on tarkasteltavia edellä esitettyjä kahdeksaa perustetta.

PEF-oppaan ja ISO 14044 -standardin vertailu:

1.

Lähtötiedon laatuvaatimukset (kuusi vs. kahdeksan) käsittävät suureksi osaksi samat näkökohdat, mutta ISO-standardin vaatimukset ovat laajempia kuin PEF-oppaan vaatimukset.

2.

PEF-oppaan kuusi perustetta on otettava aina huomioon, kun taas ISO-standardin kahdeksan perustettaon otettava huomioon vain vertailuväitteissä käytettävissä selvityksissä.

3.

PEF:ssä määritetään todelliset lähtötiedon vähimmäislaatuvaatimukset, toisin kuin ISO-standardissa.

Noudattaa ISO 14044 -standardia.

Muokattu ISO 14044 -standardista (koskee sekä ensisijaisia että toissijaisia tietoja):

teknologinen edustavuus

maantieteellinen edustavuus

ajallinen edustavuus

täydellisyys/ tarkkuus

menetelmätekninen tarkoituksenmukaisuus ja johdonmukaisuus.

Menetelmätekniikoita käsittelevään osaan ei sisälly erityisiä lähtötiedon laatuvaatimuksia. Siinä viitataan ISO 14044 -standardiin.

Lähtötiedon laadun arvioinnissa on käytettävä seuraavia viittä laatuindikaattoria:

teknologinen edustavuus

ajallinen edustavuus

maantieteellinen edustavuus

täydellisyys

luotettavuus.

Merkittävien prosessien osalta yritysten on raportoitava kuvaus tietolähteistä, lähtötiedon laadusta ja lähtötiedon laadun parantamiseksi toteutetuista toimista.

ADEME on perustanut julkisesta tietokannasta vastaavan neuvoa-antavan komitean. Tämä komitea myös arvioi lähtötiedon laatua / laadunarviointia ja kriittistä arviointia

maantieteellinen edustavuus

teknologinen edustavuus

ajallinen edustavuus

perusvirtojen täydellisyys

tarkkuus ja epävarmuus

toistettavuus.

Lähtötiedon vähimmäislaatuvaatimuksia ei ole määritetty.

Mukautettu ISO 14044 -standardista.

Lähtötiedon vähimmäislaatuvaatimuksia ei ole määritetty.

Lähtötiedon tyyppi ja tiedonkeruu

Tiedonkeruu-malli

Erityisiä tietoja on kerättävä kaikista edustaprosesseista ja tarvittaessa taustaprosesseista. Jos yleiset tiedot ovat kuitenkin edustavampia tai tarkoituksenmukaisempia kuin erityiset tiedot edustaprosessien tapauksessa (perusteltava ja raportoitava), yleisiä tietoja on käytettävä myös edustaprosesseista.

Yleisiä tietoja olisi käytettävä vain taustajärjestelmän prosesseista, paitsi jos ne (yleiset tiedot) ovat edustavampia tai tarkoituksenmukaisempia kuin erityiset tiedot edustaprosessien tapauksessa, jolloin yleisiätietoja on käytettävä myös edustajärjestelmän prosessien osalta.

Yleiset tiedot (edellyttäen että ne täyttävät tässä PEF-oppaassa määritetyt lähtötiedon laatuvaatimukset) olisi mahdollisuuksien mukaan hankittava seuraavista:

asianomaisten PEFCR-sääntöjen vaatimukset täyttävät lähtötiedot

PEF-tutkimuksia koskevien vaatimusten mukaiset lähtötiedot

ILCD Data Network -tietoverkko (lähtötiedot, jotka täyttävät ILCD:n vaatimukset tilanteen A osalta)

ELCD-tietokanta

Tiedonkeruumalli: malli on ohjeellinen.

Ensisijaiset tiedot: kerätty (mitattu, laskettu tai arvioitu) tuotantolaitoksista, joihin järjestelmän rajoihin sisältyvät yksikköprosessit liittyvät.

Toissijaiset tiedot: Muista lähteistä, kuten kirjallisuudesta tai tietokannoista, saatavat tiedot. Ei sisällä suositusta erityisten tietojen lähteistä. Tekijän on noudatettava määriteltyjä lähtötiedon laatuvaatimuksia toissijaisten tietojen valinnassa.

Tiedonkeruumalli: ks. ISO/TR 14049

Noudattaa ISO 14044 -standardia.

Ensisijaiset tiedot: Ensisijaiset tiedot ovat etusijalla edustajärjestelmän ja tärkeimpien taustaprosessien tapauksessa; toissijaisia tietoja voidaan myös käyttää, edellyttäen että ne ovat ILCD:n vaatimusten mukaisia ja edustavia suhteessa asianomaisiin prosesseihin/ tuotteisiin, mikä täytyy myös pystyä osoittamaan.

Kaikkien muiden lähtötietotarpeiden osalta etusijalla ovat laadukkaimmat, ILCD:n vaatimukset täyttävät toissijaiset tiedot. Jäljelle jäävät tietoaukot on täytettävä käyttämällä vähimmäislaatuvaatimukset täyttäviä ”tietoon perustuvia arvioita”.

Menetelmäteknisen oppaan mukaan tiedonhallintasuunnitelmaan olisi sisällytettävä lähtötiedon keruumalli.

Jos käytetään prosessin elinkaariarviointia, ensisijaisia tietoja koskevan vaatimuksen/ suosituksen on vastattava ISO 14044 -standardia.

Toissijaiset tiedot: Tiettyä lähdettä ei ole mainittu.

Ei sisällä tiedonkeruumallia.

Ensisijaisia tietoja vaaditaan kaikista raportoivan yrityksen omistuksessa tai hallinnassa olevista prosesseista.

Toissijaiset tiedot: Suositellaan laadukkaimpien tietojen käyttämistä, ja etusijalla ovat ensisijaiset tiedot, jos saatavilla.

Menetelmäteknisen oppaan mukaan tiedonhallintasuunnitelmaan olisi sisällytettävä tiedonkeruumalli.

Standardissa ei kuitenkaan anneta esimerkkiä sellaisesta.

Ensisijaiset tiedot ovat etusijalla.

Erityinen vaatimus esitetään tuoteryhmäsääntöjen tasolla.

Liitteeseen E sisältyy tiedonkeruumalli kuljetusta ja yksikköprosessia varten.

Ensisijaiset toimintatiedot vaaditaan kaikista organisaation omistuksessa olevista tai sen suorittamista prosesseista.

Toissijaisia tietoja on käytettävä syötteistä, jos ensisijaisia toimintatietoja ei ole saatu.

Toissijaisten tietojen on suositeltavaa olla PAS-standardin vaatimusten mukaisia. Toissijaisten tietojen valinnan on perustuttava

(1)

lähtötiedon laatusääntöihin, jotka on otettu ISO 14044 -standardista,

(2)

ensisijaisesti toissijaisiin tietoihin, jotka ovat peräisin vertaisarvioiduista julkaisuista, ja muista pätevistä lähteistä saataviin lähtötietoihin.

Tiedonkeruumalli: sisältyy PAS 2050 -oppaaseen.

Kohdentaminen (allokointi) / monitoimintoisuutta koskeva hierarkia

Kaikkien monitoimintoisuuteen liittyvien ongelmien ratkaisemiseen on käytettävä seuraavaa PEF:n monitoimintoisuuden päätöshierarkiaa: (1) jako alaprosesseihin tai järjestelmän laajentaminen; (2) merkitykselliseen fysikaaliseen suhteeseen perustuva kohdentaminen (korvausta voidaan soveltaa); (3) johonkin muuhun suhteeseen perustuva kohdentaminen.

Kohdentamista olisi ensinnäkin mahdollisuuksien mukaan vältettävä käyttämällä alaprosesseihin jakoa tai tuotejärjestelmän laajentamista. Jos ne eivät ole mahdollisia, olisi käytettävä tuotteiden tai toimintojen välillä vallitsevia fysikaalisia suhteita (esim. massa, energia) syötteiden ja tuotosten osittamiseen.

Jos kohdentamisen perustaksi ei voida asettaa fysikaalisia suhteita, on käytettävä muita suhteita (esim. taloudellista arvoa).

Noudattaa ISO 14044 -standardia.

Kehitetty ja täsmennetty ISO 14044 -standardin pohjalta:

kohdentamisen välttäminen käyttämällä alaprosesseihin jakoa tai virtuaalista alaprosesseihin jakoa.

markkinajakauman (myös laajempien toimintojen) korvaus / järjestelmän laajentaminen

fysikaalis-kausaaliseen suhteeseen perustuva kohdentaminen, esim. massa, energia

taloudellinen kohdentaminen.

Jos analyysiin sisältyy tuotteen elinkaariarviointia koskevien lähtötietojen uusi laskelma, jossa lopputuote jaetaan sen alkutuotteita vastaaviin osiin, sen on oltava ISO 14040- ja 14044 –standardin mukainen.

Mukautettu ISO 14044 -standardista:

Yritysten on mahdollisuuksien mukaan vältettävä kohdentamista käyttämällä alaprosesseihin jakoa, määrittelemällä uudelleen toiminnallinen yksikkö tai käyttämällä järjestelmän laajentamista.

Jos kohdentamista ei voida välttää, yritysten on kohdennettava päästöt ja poistumat tutkittavan tuotteen ja rinnakkaistuotteen (-tuotteiden) välillä vallitsevien fysikaalisten suhteiden perusteella.

Jos kohdentamisen perustaksi ei voida asettaa yksinomaan fysikaalisia suhteita, yritysten on valittava joko taloudellinen kohdentaminen tai jokin toinen kohdentamismenetelmä, joka kuvastaa tutkittavan tuotteen ja rinnakkaistuotteen (-tuotteiden) välisiä muita suhteita.

Noudattaa ISO 14044 -standardia.

Kehitetty ISO 14044 -standardin pohjalta:

1.

Rinnakkaistuotteen kohdentaminen vältetäänjakamalla yksikköprosessit alaprosesseihin tai laajentamalla tuotejärjestelmää.

2.

Jos vaihtoehtoa 1 ei voida käyttää, kohdentaminen tehdään täydentävien vaatimusten mukaisesti.

3.

Jos täydentäviä vaatimuksia ei ole, taloudellinen arvo on etusijalla.

Kierrättämistä koskeva kohdentaminen

Sisältää erityisohjeita (myös mallin!), myös energian talteenottoa koskevan selvityksen.

Tätä kysymystä käsitellään erikseen. Yleisenä periaatteena on kohdentamisen välttäminen, mutta siihen ei sisälly erityistä sääntöä eikä mallia.

Vältetyn tuotteen alkutuotannon korvaaminen.

Noudattaa ISO 14044 -standardin kohdentamishierarkiaa.Liite C, johon sisältyy malli, on OHJEELLINEN.

Vältetyn tuotteen alkutuotannon markkinakeskiarvon korvaaminen.

Ei sisällä ohjeita.

On käytettävä joko closed-loop approximation -menetelmää tai kierrätettyyn sisältöön perustuvaa menetelmää. Jos kumpikaan menetelmä ei sovellu tähän tarkoitukseen, voidaankäyttää muita – ISO 14044 -standardin mukaisia – menetelmiä, jos se mainitaan ja perustellaan inventaarioraportissa.

Sisältää hyvin yksityiskohtaisia ohjeita ja yhtälöitä suljettua kierrätystä ja avointa kierrätystä varten, joihin voi liittyä energian talteenottoa.

Sisältää yhtälöitä päästöjen laskemista varten – siinä erotetaan kierrätettyyn sisältöön perustuva menetelmä ja closed-loop approximation -menetelmä.

(Määritetään kriteerit sille, milloin sovelletaan 0/100,100/0).

Fossiiliset ja biogeeniset hiilipäästöt ja -poistumat

Poistumat ja päästöt on raportoitava erikseen sekä fossiilisten että biogeenisten lähteiden osalta.

Ei sisällä määräyksiä.

Poistumat ja päästöt on raportoitava erikseen sekä fossiilisten että biogeenisten lähteiden osalta.

Poistumat ja päästöt on raportoitava erikseen sekä fossiilisten että biogeenisten lähteiden osalta.

Ei sisällä määräyksiä.

Fossiilisista ja biogeenisistä lähteistä peräisin olevat hiilipäästöt ja -poistumat sisällytetään inventaariotuloksiin ja raportoidaan erikseen läpinäkyvyyden varmistamiseksi (pakollista, paitsi jos niitä ei ole).

Hiilipäästöt ja -poistumat fossiilisista ja biogeenisistä lähteistä olisi raportoitava erikseen.

Hiilipäästöt ja -poistumat sisällytetään arviointiin (pakollinen), lukuun ottamatta elintarvikkeiden ja rehujen biogeenisiä päästöjä ja poistumia (mikä ei ole pakollista).

Suora maankäytön muutos / epäsuora maankäytön muutos

Kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat seurausta suorasta maankäytön muutoksesta, on kohdennettava tavaroihin/palveluihin 20 vuoden ajan maankäytön muutoksesta käyttämällä IPCC:n oletusarvotaulukkoa.

Epäsuora maankäytön muutos: epäsuorasta maankäytön muutoksesta aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ei otetan huomioon ympäristöjalanjäljen vaikutusluokissa.

Ei sisällä määräyksiä.

Suora maankäytön muutos: käytetään IPPC:n ohjeita.

Epäsuora maankäytön muutos: tarkastellaan tulevaisuudessa, kun kansainvälisesti hyväksytty menetelmä on määritetty.

Suora maankäytön muutos: sisältää IPPC:n ohjeisiin perustuvia erityisohjeita oletustaulukkoineen; kohdennetaan tuotteisiin 20 vuoden ajan maankäytön muutoksesta (voidaan mukauttaa, jos saatavilla on parempia erityisiä, arvioituja lähtötietoja).

Epäsuoraa maankäytön muutosta (ILUC) tarkastellaan seurausvaikutusmallinnuksenyhteydessä muttei tuotetason (haitanjakoperusteisten) elinkaariarviointien yhteydessä.

Suora maankäytön muutos: raportissa käytettävät maankäyttötyypit vastaavat National Footprint Accounts -ohjeistoa sekä jalanjäljen että biokapasiteetin osalta.

Epäsuora maankäytön muutos: ei sisällä määräyksiä.

Suora maankäytön muutos: vaaditaan, jos siitä aiheutuvat vaikutukset voidaan yksilöidä. Lisäohjeita laskentaa varten on saatavilla, tietolähteissä viitataan IPCC:hen.

Epäsuoraa maankäytön muutosta ei vaadita.

Suora maankäytön muutos: viitataan IPCC:n menetelmätekniikoihin.

Epäsuora maankäytön muutos: tarkastellaan tulevaisuudessa, kun kansainvälisesti hyväksytty menetelmä on määritetty.

Suora maankäytön muutos: sisältää nimenomaisesti viimeisten 20 vuoden aikana tapahtuneesta maankäytön muutoksesta aiheutuneet päästöt.

Epäsuora maankäytön muutos on jätetty pois.

Hiilen varastointi ja viivästyneet päästöt

Tilapäiseen (hiilen) varastointiin tai viivästyneisiin päästöihin liittyviä hyvityksiä ei oteta huomioon PEF:n laskennassa oletusarvoisten vaikutusluokkien osalta, ellei asiaa koskevissa PEFCR-säännöissä muuta määrätä.

Ei sisällä erityisiä määräyksiä/tietoja. Siihen sisältyvän elinkaariarvioinnin määritelmän tulkinta kuitenkin viittaa siihen, että hiilen varastointi ja viivästyneet päästöt on jätetty selvityksen tavanomaisen soveltamisalan ulkopuolelle.

Hiilen varastointi on raportoitava erikseen.

Jätetty tutkimuksen tavanomaisen soveltamisalan ulkopuolelle. Jos ne on kuitenkin sisällytetty tutkimukseen, koska kuuluvat sen tavoitteeseen, ILCD-käsikirjaan sisältyy yksityiskohtaisia toimintaohjeita.

Muistuttaa PAS 2050 -standardissa suositeltua lähestymistapaa niiden menetelmien osalta, joilla hiilen varastoinnin vaikutuksia lasketaan.

Erotetaan tilapäinen varastointi pysyvästä varastoinnista, jos varastointi on taattu yli 10 000 vuodeksi.

Ei sisällä määräyksiä.

Hiiltä, joka ei vapaudu käytöstä poiston seurauksena tutkimusajanjakson aikana, pidetään varastoituna hiilenä. Ajanjakson olisi perustuttava mahdollisimman pitkälti tieteeseen tai oltava vähintään 100 vuotta.

Viivästyneitä päästöjä tai painotuskertoimia (esim. tilapäinen hiili) ei sisällytetä inventaariotuloksiin, mutta ne voidaan raportoida erikseen.

Biogeeninen ja fossiilinen hiili. Aikapainotettu keskiarvo varastoinnille/viivästymiselle enintään 100 vuoden ajalta.

Päätös viivästyneiden päästöjen käsitteen käyttämisestä on valinnainen, ja siitä päätetään asianomaisissa PEFCR-säännöissä.

Kasvihuonekaasujen poistuma voidaan ottaa huomioon biomassaa sisältävien tuotteiden yhteydessä, jos kyseinen biomassa on peräisin uudelleen istutetusta metsästä.

Hiilen varastoinnin vaikutus sisällytetään inventaarioon, mutta se on myös kirjattava erikseen. Viivästyneitä päästöjä koskevia painotuskertoimia ei sisällytetä inventaariotuloksiin, mutta niitä varten esitetään (liitteessä B) menetelmä, jos organisaatiot haluavat soveltaa niitä. Siinä tapauksessa tämä on kirjattava erikseen inventaariotuloksiin.

Päästöjen hyvittäminen

Ei sisällytetä arviointiin.

Ei sisällä määräyksiä.

Ei sisällytetä arviointiin.

Ei sisällytetä arviointiin.

Ei sisällä määräyksiä.

Ei sisällytetä arviointiin.

Ei sisällytetä arviointiin.

Ei sisällytetä arviointiin.

Arviointi ja arvioijan pätevyys

Ellei asiaa koskevissa ympäristöpoliittisissa välineissä muuta määrätä, vähintään yhden riippumattoman ja pätevän ulkoisen arvioijan (tai arviointiryhmän) on arvioitava kriittisesti kaikkia ulkoiseen viestintään tarkoitettuja tutkimuksia. PEF-tutkimuksen, joka on tarkoitettu julkistettavan vertailuväitteen tueksi, on perustuttava asianomaisiin PEFCR-sääntöihin, ja kolmesta pätevästä ulkoisesta arvioijasta koostuvan riippumattoman paneelin on arvioitava sitä kriittisesti.

Arvioijan pätevyyteen sovelletaan vähimmäisvaatimuksia.

Sisältää seuraavan vertailevia tutkimuksia koskevan vaatimuksen:

mikäli selvitystä on tarkoitus käyttää laadittaessa julkisesti esitettävää vertailuväitettä, sidosryhmien tulee suorittaa tämä arviointi kriittisenä arviointina ja antaa yleisiä tietoja arvioinnin tyypistä.

Sisältää erilaisia todentamismenettelyjä tutkimuksen luonteen ja käyttötarkoituksen mukaan: seloste, väite, merkintä.

Sisältää vähimmäisvaatimukset arvioinnin tyypille, arvioijan pätevyydelle ja arvioinnin suorittamistavalle (esim. yleisen LCA-tutkimuksen osalta vähimmäisvaatimuksena on riippumaton ulkoinen arviointi).

Täsmennetään, että raportti olisi arvioitava riippumattomasti, muttei sisällä erityisohjeita.

Vaaditaan arviointia, joka voidaan tehdä seuraavilla tavoilla:

asianosaisen suorittama todentaminen

kolmannen osapuolen suorittama todentaminen

kriittinen arviointi.

Komitean on arvioitava toissijaiset tiedot, jotka eivät ole peräisin suositelluista lähteistä.

Tuoteryhmäsäännöissä määritellään lähtötiedon voimassaoloaika ja ajantasaistamistiheys sekä lähtötiedon ja tulosten validointiprosessi.

Riippumaton kolmatta osapuolta edustava sertifiointielin, joka on valtuutettu suorittamaan PAS 2050 -standardin mukaista arviointia ja todentamista.

Todentamiseen on myös muita mahdollisuuksia, kuten itse tehtävä todentaminen ja valtuuttamattoman elimen suorittama todentaminen, sen mukaan, mihin viestintään tutkimus on tarkoitettu.

Raportointi

Tutkimusraporttiin on sisällyttävä vähintään tiivistelmä, pääraportti ja liite. Niiden on sisällettävä kaikki tässä luvussa määritetyt osat. Raporttiin voidaan myös sisällyttää muita taustatietoja, esimerkiksi luottamuksellinen raportti.

(Näiden pakollisten raportoinnin osien sisältö noudattaa pitkältä ISO 14044 -standardin raportointivaatimuksia.Jos arviointi on kuitenkin tarkoitettu (julkisesti esitettävien) vertailuväitteiden tueksi, ISO-raportointivaatimukset ovat laajempia kuin PEF-raportointivaatimukset.

Sisältää yleisiä raportointivaatimuksia ja kolmannen osapuolen raportteja koskevia lisävaatimuksia.

ISO 140xx -standardiin ei sisälly LCA-raportointimallia.

ISO 14048 -standardiin sisältyy malli ja/tai vaatimuksia vain tietokokonaisuutta varten.

Sisältää yleisiä vaatimuksia (mukautettu ISO 14044 -standardista).

Kolmannen osapuolen raportteja koskevia lisävaatimuksia:

a)

alkuperäisen soveltamisalan muutokset perusteluineen;

b)

elinkaarivaiheiden kuvaus;

c)

järjestelmän rajat, joihin sisältyvät järjestelmän syötteiden ja tuotosten tyyppi perusvirtoina esitettynä, […]

d)

merkittävien yksikköprosessien kuvaus, […]

e)

lähtötiedot, […]

f)

tulkinnan tulokset, mukaan lukien päätelmät ja rajoitukset.

Sisältää yleisiä raportointivaatimuksia ja kolmannen osapuolen raportteja koskevia lisävaatimuksia.

Sisältää tietokokonaisuuden ja tutkimusraportin malleja.

Tukee sähköistä/verkkopohjaista tiedonvaihtoa ja työnkulkua.

Ei sisällä raportointimallia.

Sovelletaan muita vaatimuksia […]

Sisältää luettelon julkisen raportoinnin pakollisista ja valinnaisista osatekijöistä (malli saatavilla GHG Protocolin internetsivustolla).

Ei sisällä raportointimallia.

Ei sisällä raportointimallia.

Tulosten tulkinta

Ympäristöjalanjäljen tulkintavaihe sisältää seuraavat vaiheet: (1) ”PEF-mallin luotettavuuden arviointi”; (2) ”kriittisten pisteiden yksilöiminen”; (3) ”epävarmuuden arviointi” ja (4) ”päätelmät, rajoitukset ja suositukset”.

Valinnaisia välineitä tulosten tulkintaan: täydellisyyden tarkistus, herkkyystarkistus, johdonmukaisuuden tarkistus (nämä ovat pakollisia ISO 14044 -standardissa).

merkittävien kysymysten yksilöinti elinkaariarvioinnin LCI- ja LCIA-vaiheiden tulosten perusteella;

arviointi, jossa tarkastellaan täydellisyyden, herkkyyden ja johdonmukaisuuden tarkistuksia;

päätelmät, rajoitukset ja suositukset

Noudattaa ISO 14044 -standardia.

Täsmennetty ISO 14044 -standardin pohjalta.

Noudattaa ISO 14044 -standardia.

Tulkintaa koskevat näkökohdat sisältyvät epävarmuutta, raportointia ja tehokkuuden seurantaa käsitteleviin lukuihin.

Noudattaa ISO 14044 -standardia.

Noudattaa ISO 14044 -standardia.

Tulosten epävarmuus

On esitettävä ainakin epävarmuuksien laadullinen kuvaus.

VIHJE: Määrällisiä epävarmuusarviointeja voidaan laskea merkittäviin prosesseihin ja karakterisointikertoimiin liittyvälle varianssille käyttämällä Monte Carlo -simulaatioita.

Lueteltu vaatimuksena, mutta ei sisällä yksityiskohtaisia ohjeita.

Jos selvityksiä on tarkoitus käyttää julkisesti esitettävissä vertailuväitteissä, tulosten herkkyys ja epävarmuus tulee analysoida.

Lueteltu vaatimuksena, mutta ei sisällä yksityiskohtaisia ohjeita.

Nykyiseen oppaaseen ei sisälly erityistä menetelmää. Sisältää ainoastaan yleisen kehyksen.

Ei sisällä yksityiskohtaisia ohjeita, mutta siinä todetaan, että seuraavista epävarmuuden tyypeistä olisi esitettävä erillinen arvio:

syötemuuttujat

suhteellisuusoletukset

luokkavirheet

puutteellinen tai osittainen kattavuus.

Edellyttää merkittävien prosessien epävarmuuden laadullista raportointia.

Ohjeita ja välineitä määrällisen epävarmuusanalyysin tekemiseen on saatavilla täydentävinä tietoina GHG Protocolin internetsivustolla.

Alakohtaisten työryhmien on tehtävä epävarmuus- ja herkkyysanalyysi ISO 14040:2006 -standardin perusteella.

Erityistä huomiota kiinnitetään merkittäviin ympäristönäkökohtiin sen varmistamiseksi, että kuluttajille annettavat tiedot ovat merkityksellisiä.

Yritysten on sisällytettävä raporttiin toteamus inventaarion epävarmuudesta ja menetelmäteknisistä valinnoista. Menetelmäteknisiin valintoihin kuuluvat:

käyttö- ja käytöstäpoistoprofiili

kohdentamismenetelmät, mukaan lukien kierrättämisestä johtuva kohdentaminen

käytettyjen maapallon lämpenemispotentiaalin (GWP) arvojen lähde

laskentamallit.


(1)  Toimitusketjusta käytetään kirjallisuudessa usein nimitystä ”arvoketju”. Tässä asiakirjassa kuitenkin käytetään käsitettä ”toimitusketju”, jotta vältetään arvoketjun käsitteeseen kiinteästi liittyvä taloudellinen sivumerkitys.

(2)  Euroopan komissio 2011: KOM(2011) 571 lopullinen: Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle. Etenemissuunnitelma kohti resurssitehokasta Eurooppaa.

(3)  http://ec.europa.eu/environment/resource_efficiency/index_en.htm

(4)  http://ec.europa.eu/environment/eussd/corporate_footprint.htm

(5)  Saatavana internetosoitteessa http://www.iso.org/iso/iso_catalogue.htm.

(6)  Saatavana internetosoitteessa http://lct.jrc.ec.europa.eu/assessment/publications.

(7)  ”Ecological Footprint Standards 2009” – Global Footprint Network. Saatavilla internetosoitteessa http://www.footprintnetwork.org/images/uploads/Ecological_Footprint_Standards_2009.pdf.

(8)  WRI and WBCSD (2011). Greenhouse Gas Protocol Product Life Cycle Accounting and Reporting Standard, 2011.

(9)  http://www2.ademe.fr/servlet/getDoc?id=11433&m=3&cid=96.

(10)  Saatavana internetosoitteessa http://www.bsigroup.com/en/Standards-and-Publications/How-we-can-help-you/Professional-Standards-Service/PAS-2050/.

(11)  Tämä asiakirja on saatavana internetosoitteessa http://ec.europa.eu/environment/eussd/corporate_footprint.htm.

(12)  Yritys esimerkiksi valmistaa 40 000 T-paitaa ja 20 000 housut vuodessa, jolloin T-paitojen ympäristöjalanjälki on X ja housujen Y. Yrityksen OEF vuodessa on Z. Teoriassa Formula.

(13)  Elinkaarella tarkoitetaan tuotejärjestelmän peräkkäisiä tai vuorovaikutteisia vaiheita raaka-aineiden hankinnasta tai tuottamisesta luonnonvaroista loppusijoitukseen (ISO 14040:2006).

(14)  Elinkaariajattelussa otetaan huomioon tuotteeseen liittyvien luonnonvaravirtojen ja ympäristötoimenpiteiden koko kirjo toimitusketjun näkökulmasta, mukaan lukien kaikki vaiheet raaka-aineiden hankinnasta jalostukseen, jakeluun, käyttöön ja käytöstä poistoon liittyviin prosesseihin sekä kaikki siihen liittyvät merkitykselliset ympäristövaikutukset (sen sijaan että keskityttäisiin yhteen tiettyyn asiaan tuotteen elinkaaren aikana).

(15)  Tuotteella tarkoitetaan mitä tahansa tavaraa tai palvelua (ISO 14040:2006).

(16)  Jäte määritellään aineiksi tai esineiksi, jotka haltija aikoo hävittää tai jotka hänen vaaditaan hävittävän (ISO 14040:2006).

(17)  Toimitusketjusta käytetään kirjallisuudessa usein nimitystä ”arvoketju”. Tässä asiakirjassa kuitenkin käytetään käsitettä ”toimitusketju”, jotta vältetään arvoketjun käsitteeseen kiinteästi liittyvä taloudellinen sivumerkitys.

(18)  Raaka-aineella tarkoitetaan tuotteen tuottamiseen käytettävää primaarista tai sekundaarista materiaalia (ISO 14040:2006).

(19)  Saatavana internetosoitteessa http://www.iso.org/iso/iso_catalogue.htm.

(20)  Saatavana internetosoitteessa http://lct.jrc.ec.europa.eu/assessment/publications.

(21)  ”Ecological Footprint Standards 2009” – Global Footprint Network. Saatavana internetosoitteessa http://www.footprintnetwork.org/images/uploads/Ecological_Footprint_Standards_2009.pdf.

(22)  GHGP 2011, Greenhouse Gas Protocol Product Life Cycle Accounting and Reporting Standard.

(23)  Saatavana internetosoitteessa http://www2.ademe.fr/servlet/getDoc?id=11433&m=3&cid=96.

(24)  Saatavana internetosoitteessa http://www.bsigroup.com/en/Standards-and-Publications/How-we-can-help-you/Professional-Standards-Service/PAS-2050/.

(25)  Euroopan komissio – Yhteinen tutkimuskeskus – Ympäristön ja kestävän kehityksen tutkimuslaitos (2011b). Analysis of Existing Environmental Footprint Methodologies for Products and Organizations: Recommendations, Rationale, and Alignment. EC – IES - JRC, Ispra, marraskuu 2011. http://ec.europa.eu/environment/eussd/corporate_footprint.htm

(26)  Järjestelmän rajoilla tarkoitetaan niiden näkökohtien määrittelemistä, jotka sisällytetään tutkimukseen tai jätetään sen ulkopuolelle. Esimerkiksi ympäristöjalanjälkeä koskevan ”kehdosta hautaan” -analyysin olisi käsitettävä kaikki toiminnot raaka-aineiden hankinnasta jalostukseen, jakeluun, varastointiin, käyttöön ja hävittämiseen tai kierrättämiseen.

(27)  Tuotejärjestelmällä tarkoitetaan sarjaa yksikköprosesseja, joissa on perusvirtoja ja tuotevirtoja, jotka toteuttavat yhden tai useampia määriteltyjä toimintoja ja jotka kuvaavat tuotteen elinkaarta (ISO 14040:2006).

(28)  Vertailuväitteellä tarkoitetaan samaan käyttötarkoitukseen tarkoitettuun kilpailevaan tuotteeseen kohdistuvaa tuotteen paremmuutta tai samanlaisuutta koskevaa ympäristöväittämää (ISO 14040:2006).

(29)  Tuoteryhmä on sellaisten tuotteiden ryhmä, joita voidaan käyttää vastaavissa toiminnoissa (ISO 14025:2006).

(30)  Jos prosessissa tai laitoksessa on enemmän kuin yksi toiminto eli siinä tuotetaan useita tavaroita ja/tai palveluja (”rinnakkaistuotteet”), se on ”monitoimintoinen”. Tällaisissa tilanteissa kaikki prosessiin liittyvät syötteet ja päästöt on jaoteltava tarkasteltavan tuotteen ja muiden rinnakkaistuotteiden kesken tiettyjen periaatteiden mukaisesti (ks. 6.10 kohta ja Liite V).

(31)  Tuoteryhmäsäännöt (Product Category Rules, PCR) ovat sääntöjä, vaatimuksia ja suuntaviivoja, jotka koskevat tyypin III ympäristöselosteiden laatimista yhdelle tai useammalle tuoteryhmälle (ISO 14025:2006).

(32)  Ympäristönäkökohta määritellään organisaation toimintojen, tuotteiden tai palvelujen osaksi, joka voi olla vuorovaikutuksessa ympäristön kanssa.

(33)  Elinkaariarvioinnilla tarkoitetaan tuotejärjestelmän elinkaaren aikaisten syötteiden ja tuotosten sekä potentiaalisten ympäristövaikutusten koostamista ja arviointia (ISO 14040:2006).

(34)  Lähtötiedon laadulla tarkoitetaan lähtötietojen ominaisuuksia, jotka liittyvät niiden kykyyn täyttää määritellyt vaatimukset (ISO 14040:2006). Lähtötiedon laatu käsittää useita eri näkökohtia, kuten teknologisen, maantieteellisen ja ajallisen edustavuuden sekä inventaariotietojen täydellisyyden ja tarkkuuden.

(35)  Kohdentaminen (allokointi) on monitoimintoisuudesta johtuvien ongelmien ratkaisemisessa käytettävä lähestymistapa. Sillä tarkoitetaan ”prosessin tai tuotejärjestelmän syöte- ja tuotosvirtojen jakamista tutkittavan tuotejärjestelmän ja yhden tai useamman muun tuotejärjestelmän välillä” (ISO 14040:2006).

(36)  Joissain tapauksissa nykyisten tuoteryhmäsääntöjen pelkät mukautukset tai lisäykset voivat olla riittäviä.

(37)  http://epp.eurostat.ec.europa.eu/portal/page/portal/product_details/publication?p_product_code=KS-RA-07-015

(38)  Pääluokan kirjainkoodi ei esiinny NACE:n mukaisessa numerotunnuksessa, eikä se siten ole merkityksellinen tässä.

(39)  Tuotteen osittainen tuotantoketjuni raaka-aineiden hankinnasta (kehto) valmistajan ”portille” asti. Analyysiin eivät sisälly jakelua, varastointia, käyttöä ja käytöstä poistoa koskevat toimitusketjun vaiheet (ks. Sanasto).

(40)  Kehdosta hautaan -käsitteellä tarkoitetaan raaka-aineiden hankintaa, jalostusta, jakelua, varastointia, käyttöä ja käytöstä poistoa tai kierrätystä koskevat vaiheet. Kaikki merkitykselliset syötteet ja tuotokset otetaan huomioon kaikissa elinkaaren vaiheissa (ks. Sanasto).

(41)  Vertailuväite on samaan käyttötarkoitukseen tarkoitettuun kilpailevaan tuotteeseen kohdistuva tuotteen paremmuutta tai samanlaisuutta koskeva ympäristöväittämä.

(42)  Käsitettä ”analyysiyksikkö” käytetään tässä asiakirjassa ISO 14044 -standardissa käytetyn käsitteen ”toiminnallinen yksikkö” tilalla.

(43)  Vertailuvirralla tarkoitetaan tietyn tuotejärjestelmän prosessien tuotosten määrää, joka vaaditaan täyttämään analyysiyksikön ilmaisema toiminto (perustuu ISO 14040:2006 -standardiin).

(44)  Syötteellä tarkoitetaan yksikköprosessiin tulevaa tuote-, materiaali- tai energiavirtaa. Tuotteet ja materiaalit voivat olla raaka-aineita, välivalmisteita ja rinnakkaistuotteita (ISO 14040:2006).

(45)  Tuotoksella tarkoitetaan yksikköprosessista poistuvaa tuote-, materiaali- tai energiavirtaa. Tuotteet ja materiaalit voivat olla raaka-aineita, välivalmisteita, rinnakkaistuotteita ja päästöjä (ISO 14040:2006).

(46)  Raaka-aineella tarkoitetaan tuotteen tuottamiseen käytettävää primaarista tai sekundaarista materiaalia (ISO 14040:2006).

(47)  Kehdosta hautaan -arvioinnilla tarkoitetaan arviointia, johon sisältyvät raaka-aineiden hankintaa, jalostusta, jakelua, varastointia, käyttöä ja käytöstä poistoa tai kierrätystä koskevat vaiheet. Kaikki merkitykselliset syötteet ja tuotokset otetaan huomioon kaikissa elinkaaren vaiheissa.

(48)  Esimerkiksi valmistajan tuotantolaitos ja muut valmistajan tai sen alihankkijoiden prosessit, kuten tavarakuljetukset, päätoimipaikan palvelut jne.

(49)  Esimerkiksi useimmat elinkaaren alkupään prosessit – kuten infrastruktuuri, rakennukset – ja yleisesti kaikki elinkaaren loppupään prosessit.

(50)  Välivalmisteella tarkoitetaan yksikköprosessin tuotosta, joka on syöte muihin yksikköprosesseihin ja joka vaatii lisäprosessointia järjestelmässä (ISO 14040:2006).

(51)  Elinkaaren loppupäällä tarkoitetaan tavaroiden/palvelujen esiintymistä toimitusketjussa tuotantovaiheen jälkeen.

(52)  Käsitettä ”EF-vaikutusluokka” käytetään tässä oppaassa ISO 14044 -standardissa käytetyn käsitteen ”vaikutusluokka” tilalla.

(53)  Käsitettä ”EF-vaikutusluokkaindikaattori” käytetään tässä oppaassa ISO 14044:2006 -standardissa käytetyn käsitteen ”vaikutusluokkaindikaattori” tilalla.

(54)  Käsitettä ”EF-vaikutusarviointi” käytetään tässä oppaassa ISO 14044:2006 -standardissa käytetyn käsitteen ”vaikutusarviointi” tilalla. Sillä tarkoitetaan PEF-analyysin vaihetta, jonka tarkoituksena on ymmärtää ja arvioida tuotejärjestelmän potentiaalisten ympäristövaikutusten laajuutta ja merkittävyyttä koko tuotteen elinkaaren aikana (perustuu ISO 14044:2006 -standardiin). EF-vaikutusarviointimenetelmiin sisältyy tekijöitä, joilla voidaan luonnehtia perusvirtojen ympäristövaikutuksia ja esittää vaikutukset kootusti käyttämällä muutamia keskipiste- ja/tai haittaindikaattoreita.

(55)  Lisätietoa ympäristövaikutusluokista ja -arviointimenetelmistä on ILCD:n käsikirjassa ”Framework and requirements for LCIA models and indicators” sekä asiakirjoissa ”Analysis of existing Environmental Assessment methodologies for use in LCA” ja ”Recommendation for life cycle impact assessment in the European context”. Ne ovat saatavana internetosoitteessa http://lct.jrc.ec.europa.eu/.

(56)  CFC-11 = Ttrikloorifluorimetaani, josta käytetään myös nimitystä Freon-11 tai R-11, on freoni.

(57)  PM2,5 = hiukkanen, jonka halkaisija on enintään 2,5 μm

(58)  NMVOC = muut haihtuvat orgaaniset yhdisteet kuin metaani

(59)  Lähtötiedon laadulla tarkoitetaan lähtötietojen ominaisuuksia, jotka liittyvät niiden kykyyn täyttää määritellyt vaatimukset (ISO 14040:2006). Lähtötiedon laatuun kuuluu monia näkökohtia, kuten teknologinen, maantieteellinen ja ajallinen edustavuus sekä inventaaritietojen täydellisyys ja tarkkuus.

(60)  Karakterisoinnilla tarkoitetaan sen määrittämistä, miten merkittävä kunkin luokitellun syötteen/tuotoksen osuus on asianomaisen EF-vaikutusluokan kannalta, ja näiden osuuksien yhdistämistä kunkin luokan sisällä. Tämä edellyttää inventaariotietojen lineaarista kertomista karakterisointikertoimilla kunkin aineen ja tarkasteltavan EF-vaikutusluokan osalta. Esimerkiksi EF-vaikutusluokassa ”Ilmastonmuutos” on valittu vertailuaineeksi hiilidioksidi (CO2) ja vertailuyksiköksi kg CO2 -ekvivalentti.

(61)  Karakterisointikerroin on karakterisointimallista johdettu kerroin, jota käytetään muuntamaan luonnonvarojen käyttö- ja päästöprofiilin tulokset EF-vaikutusluokkaindikaattorin yhteiseen yksikköön (perustuu ISO 14040:2006 -standardiin).

(62)  Yleiset tiedot ovat tietoja, joita ei ole suoraan kerätty, mitattu tai arvioitu vaan jotka on saatu kolmannen osapuolen elinkaari-inventaarion tietokannasta tai muusta lähteestä, joka vastaa organisaation ympäristöjalanjälki -menetelmän lähtötiedon laatuvaatimuksia.

(63)  Käsitettä ”luonnonvarojen käyttö- ja päästöprofiili” käytetään tässä oppaassa ISO 14044 -standardissa käytetyn käsitteen ”elinkaari-inventaario” tilalla.

(64)  Yleisillä tiedoilla tarkoitetaan tietoja, joita ei ole suoraan kerätty, mitattu tai arvioitu vaan jotka ovat peräisin kolmansien osapuolten elinkaari-inventaariotietokannoista tai muista lähteistä, jotka täyttävät PEF-menetelmää koskevat lähtötiedon laatuvaatimukset.

(65)  Luokittelu määritellään luonnonvarojen käyttö- ja päästöprofiilissa esitettyjen materiaali- tai energiasyötteiden ja -tuotosten sijoittamiseksi EF-vaikutusluokkiin sen perusteella, millainen on kunkin aineen potentiaali vaikuttaa kuhunkin tarkasteltavaan EF-vaikutusluokkaan.

(66)  Kriittinen arviointi on prosessi, jonka tarkoituksena on varmistaa PEF-tutkimuksen ja tämän PEF-oppaan ja PEFCR-sääntöjen (jos saatavilla) periaatteiden ja vaatimusten vastaavuus (perustuu ISO 14040:2006 -standardiin).

(67)  Portilta portille -käsitteeseen sisältyvät vain tietyn organisaation tai laitoksen sisäisiä prosessit.

(68)  Tämä kohta perustuu asiakirjan ”Greenhouse Gas Protocol Product Life Cycle Accounting and Reporting Standard”, 2011 kohtaan 7.3.1.

(69)  Kuormausaste on todellisen kuorman ja enimmäiskuorman tai kapasiteetin (esim. paino tai tilavuus), jonka kulkuneuvo kuljettaa yhden matkan aikana, suhde.

(70)  Lisätietoa on osoitteessa http://lct.jrc.ec.europa.eu/assessment/data.

(71)  Tämä kohta perustuu asiakirjan ”Greenhouse Gas Protocol’s Product Life Cycle Accounting and Reporting Standard”, 2011 kohtaan 7.3.1.

(72)  Euroopan unioni 2009: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä