31.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 145/1

(1)

Ilmastonmuutosta koskevalla Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksella, joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta neuvoston päätöksellä 94/69/EY (3), pyritään vakiinnuttamaan ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuudet tasolle, jolla ihmisen toiminnan vaikutukset eivät aiheuta vaaraa ilmastojärjestelmälle. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi maapallon vuotuisen keskilämpötilan kokonaisnousu ei saisi olla yli kahta celsiusastetta suhteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (Intergovernmental Panel on Climate Change, IPCC) neljäs arviointiraportti osoittaa, että tämän tavoitteen saavuttamiseksi maailmanlaajuisen kasvihuonekaasupäästöjen kasvun olisi saavutettava huippunsa vuoteen 2020 mennessä. Eurooppa-neuvosto sitoutui 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 pitämässään kokouksessa selkeästi vähentämään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2020 mennessä vähintään 20 prosenttia vuoden 1990 tasoon verrattuna ja 30 prosenttia siinä tapauksessa, että muut kehittyneet maat sitoutuvat vastaaviin päästövähennyksiin ja että taloudellisesti edistyneemmät kehitysmaat sitoutuvat osallistumaan pyrkimyksiin valmiuksiensa mukaisesti.

(2)

Komissio saattoi vuonna 2009 loppuun unionin kestävän kehityksen strategian uudelleentarkastelun, jossa keskityttiin kestävän kehityksen kannalta kaikkein pakottavimpiin ongelmiin, kuten liikenteeseen, ilmastonmuutokseen, kansanterveyteen ja energiansäästöön.

(3)

Jotta tarvittaviin päästövähennyksiin päästäisiin, jäsenvaltioiden ja unionin olisi toteutettava strategioita ja toimenpiteitä kaikilla unionin talouden aloilla, ei ainoastaan teollisuuden alalla ja energia-alalla. Jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä 23 päivänä huhtikuuta 2009 tehdyssä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä 406/2009/EY (4) säädetään 10 prosentin keskimääräisestä päästövähennyksestä vuoden 2005 tasoihin verrattuna aloilla, kuten tieliikenteessä, jotka eivät kuulu unionin päästöoikeuksien kaupan järjestelmään, joka on perustettu kasvihuonekaasujen päästöjen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä 13 päivänä lokakuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY (5). Tieliikenne on toiseksi suurin kasvihuonekaasu-päästöjen aiheuttaja unionissa, ja sen päästöt, mukaan lukien kevyiden kuljetusajoneuvojen päästöt, lisääntyvät edelleen. Jos tieliikenteen päästöt yhä kasvavat, se heikentää huomattavasti muilla aloilla toteutettuja ponnisteluja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

(4)

Unionin laajuiset uusia maantiekulkuneuvoja koskevat tavoitteet antavat valmistajille enemmän suunnitteluvarmuutta ja joustavuutta hiilidioksidin vähentämistä koskevien vaatimusten täyttämiseksi, kuin erilliset kansalliset vähennystavoitteet tarjoaisivat. Päästönormeja asetettaessa on tärkeää ottaa huomioon, miten ne vaikuttavat markkinoihin ja valmistajien kilpailukykyyn, mitä välittömiä ja välillisiä kustannuksia niistä aiheutuu liiketoiminnalle ja mitä etuja niistä saadaan, kun vauhditetaan innovointia sekä energiankulutuksen ja polttoainekustannusten vähentämistä.

(5)

Euroopan autoteollisuuden kilpailukyvyn parantamiseksi olisi käytettävä kannustinjärjestelmiä, joissa esimerkiksi hyvitetään ekoinnovaatioita ja myönnetään superbonuksia.

(6)

Komissio korosti 7 päivänä helmikuuta 2007 antamissaan tiedonannoissa ”Yhteisön strategia henkilöautojen ja kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidien vähentämiseksi: uudelleentarkastelun tulokset” ja ”Kilpailukykyisen autoteollisuuden sääntelykehys 2000-lukua varten (CARS 21)”, että yhteisön tavoitetta uuden henkilöautokannan keskimääräisten päästöjen alentamiseksi tasolle 120 g CO2/km ei saavutettaisi vuoteen 2012 mennessä ilman lisätoimenpiteitä.

(7)

Näissä tiedonannoissa ehdotettiin kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jotta saavutettaisiin yhteisön tavoite uusien yhteisössä rekisteröityjen henkilöautojen tai kevyiden kuljetusajoneuvojen keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen rajoittamisesta tasolle 120 g CO2/km vuoteen 2012 mennessä; tarkoituksena on säätää pakollisista hiilidioksidipäästöjen vähennyksistä, joiden myötä saavutettaisiin keskimääräistä uutta ajoneuvokantaa koskeva tavoite 130 g CO2/km parantamalla moottoriteknologiaa, ja kevyiden kuljetusajoneuvojen päästöjä on tarkoitus vähentää edelleen 10 g CO2/km tai vastaava määrä, jos se on teknisesti tarpeen, muiden teknisten parannusten kuten polttoainetehokkuuden avulla.

(8)

Kevyiden kuljetusajoneuvojen päästöjen vähentämistavoitetta koskevien säännösten täytäntöönpanon pitäisi olla yhdenmukainen sen sääntelykehyksen kanssa, jonka mukaisesti pannaan täytäntöön uuden henkilöautokannan päästöille asetetut tavoitteet, jotka on vahvistettu päästönormien asettamisesta uusille henkilöautoille osana yhteisön kokonaisvaltaista lähestymistapaa kevyiden hyötyajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 443/2009 (6).

(9)

Sääntelykehyksellä, jolla pyritään saavuttamaan uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen kannan keskimääräisten päästöjen tavoite, olisi varmistettava, että päästöjen vähentämistavoitteet ovat kilpailun kannalta tasapuolisia sekä sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja kestäviä sekä sellaisia, että niissä otetaan huomioon eurooppalaisten ajoneuvojen valmistajien moninaisuus ja vältetään perusteettomasti vääristämästä niiden välistä kilpailua. Sääntelykehyksen olisi oltava sellainen, että unioni voi saavuttaa päästövähennystavoitteensa, ja sitä olisi täydennettävä muilla läheisemmin käyttöön liittyvillä välineillä, kuten eriytetyllä auto- ja energiaverotuksella tai toimenpiteillä, joilla rajoitetaan kevyiden kuljetusajoneuvojen nopeuksia.

(10)

Jotta kevyiden kuljetusajoneuvojen markkinoiden monimuotoisuus ja kyky vastata kuluttajien erilaisiin tarpeisiin säilyisi, kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidi-päästötavoitteet olisi määriteltävä lineaarisessa suhteessa autojen tarjoamaan hyötyyn. Tarkoituksenmukainen parametri tämän hyödyn kuvaamiseksi on auton massa, joka korreloi tämänhetkisten päästöjen kanssa ja johtaa näin ollen todenmukaisempiin ja kilpailun kannalta puolueettomiin tavoitteisiin. Lisäksi massaa koskevat tiedot ovat helposti saatavilla. Tietoja olisi kerättävä myös vaihtoehtoisista hyötyparametreista, kuten ”jalanjäljestä” (keskimääräinen raideväli kertaa akseliväli) ja hyötykuormasta, jotta voidaan helpottaa pitkän aikavälin arvioiden tekemistä hyötyperusteisesta lähestymistavasta.

(11)

Tässä asetuksessa edistetään aktiivisesti ekoinnovaatiota ja otetaan huomioon tekniikan tuleva kehittyminen, joka voi parantaa Euroopan autoteollisuuden kilpailukykyä pitkällä aikavälillä ja luoda korkealaatuisempia työpaikkoja. Jotta komissio voisi arvioida systemaattisesti ekoinnovaatioiden päästövähennysmahdollisuuksia, sen olisi harkittava mahdollisuutta sisällyttää ekoinnovointitoimia moottoriajoneuvojen tyyppihyväksynnästä kevyiden henkilö- ja hyötyajoneuvojen päästöjen (Euro 5 ja Euro 6) osalta ja ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudesta 20 päivänä kesäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2007 (7) 14 artiklan 3 kohdan nojalla tapahtuvaan testimenettelyjen tarkistamiseen ottaen huomioon tällaisen sisällyttämisen tekniset ja taloudelliset vaikutukset.

(12)

Kuluttajien mahdollisuudesta saada uusien henkilöautojen markkinoinnin yhteydessä polttoainetaloutta ja hiilidioksidipäästöjä koskevia tietoja 13 päivänä joulukuuta 1999 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 1999/94/EY (8) edellytetään jo, että autoja koskevissa mainosjulkaisuissa annetaan loppukäyttäjille viralliset tiedot ajoneuvon hiilidioksidipäästöistä ja polttoaineenkulutuksesta. Komissio on mainosjulkaisuja koskevien direktiivin 1999/94/EY säännösten soveltamisesta muuhun tiedonvälitykseen 26 päivänä maaliskuuta 2003 antamassaan suosituksessa 2003/217/EY (9) tulkinnut tätä siten, että se sisältää mainonnan. Direktiivin 1999/94/EY soveltamisalaa olisi siten laajennettava koskemaan kevyitä kuljetusajoneuvoja, jotta kaikkien kevyiden kuljetusajoneuvojen mainoksissa olisi viimeistään vuonna 2014 annettava loppukäyttäjille viralliset tiedot ajoneuvon hiilidioksidipäästöistä ja polttoaineenkulutuksesta, jos mainonnassa esitetään energiaan tai hintaan liittyviä tietoja.

(13)

Ottaen huomioon asetuksen voimaantulon jälkeen markkinoille tuotavien, erittäin vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien ajoneuvotekniikkojen varhaisten sukupolvien huomattavan korkeat tutkimus- ja kehitys- sekä yksikkötuotantokustannukset, tällä asetuksella pyritään väliaikaisesti nopeuttamaan ja helpottamaan äärimmäisen vähän hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien ajoneuvojen saattamista unionin markkinoille mainittujen ajoneuvojen kaupallistamisen alkuvaiheessa.

(14)

Tiettyjen vaihtoehtoisten polttoaineiden käyttö voi vähentää polttoaineen koko elinkaaren aikaisia (”well to wheel”) hiilidioksidipäästöjä merkittävästi. Tämä asetus sisältää sen vuoksi erityisiä säännöksiä, joilla pyritään edistämään tiettyjä vaihtoehtoisia polttoaineita käyttävien ajoneuvojen käytön lisäämistä unionin markkinoilla.

(15)

Komission olisi 1 päivään tammikuuta 2012 mennessä polttoaineenkulutusta ja sen mittaamista koskevan tiedon keruun tehostamiseksi harkittava asiaan liittyvän lainsäädännön muuttamista siten, että kaikkien ajoneuvojen varustaminen polttoaineenkulutusta osoittavalla mittarilla tehtäisiin pakolliseksi niille valmistajille, jotka hakevat tyyppihyväksyntää N1-luokan ajoneuvoille, sellaisina kuin ne on määritelty puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (10) liitteessä II.

(16)

Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus asetuksen (EY) N:o 443/2009 kanssa ja vältettäisiin väärinkäytökset, tavoitetta olisi sovellettava uusiin kevyisiin kuljetusajoneuvoihin, jotka rekisteröidään unionissa ensimmäistä kertaa ja joita ei ole aikaisemmin rekisteröity unionin ulkopuolella rajoitettua aikaa lukuun ottamatta.

(17)

Direktiivissä 2007/46/EY luodaan yhdenmukaistetut puitteet, joihin kuuluvat kaikkien direktiivin soveltamisalaan kuuluvien uusien ajoneuvojen hyväksyntää koskevat hallinnolliset säännökset ja yleiset tekniset vaatimukset. Tämän asetuksen noudattamisesta olisi oltava vastuussa sama taho, joka vastaa koko tyyppihyväksyntämenettelystä direktiivin 2007/46/EY mukaisesti ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta.

(18)

Valmistajien olisi voitava päättää itse, miten ne aikovat saavuttaa tämän asetuksen mukaiset tavoitteensa, ja niiden olisi voitava keskiarvottaa päästöt koko uudelle ajoneuvokannalleen sen sijaan, että jokaisen yksittäisen ajoneuvon olisi täytettävä hiilidioksidipäästötavoitteet. Valmistajia olisi siksi vaadittava varmistamaan, että kaikkien niiden uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen keskimääräiset päästöt, jotka rekisteröidään unionissa ja joista valmistajat ovat vastuussa, eivät ylitä näille ajoneuvoille asetettuja keskimääräisiä päästötavoitteita. Tämä vaatimus olisi sen käyttöönoton helpottamiseksi otettava käyttöön asteittain vuosina 2014–2017. Tämä on johdonmukaista asetuksessa (EY) N:o 443/2009 asetettujen määräaikojen ja säädetyn siirtymäajan kanssa.

(19)

Jotta voidaan varmistaa, että tavoitteissa otetaan huomioon pienten ja erikoistuneiden valmistajien erityispiirteet ja että tavoitteet vastaavat valmistajan vähennyspotentiaalia, näille valmistajille olisi asetettava vaihtoehtoisia päästövähennystavoitteita, joissa otetaan huomioon tietyn valmistajan ajoneuvojen tekniset mahdollisuudet vähentää hiilidioksidipäästöjä ja jotka ovat yhdenmukaisia kyseisen markkinasegmentin ominaispiirteiden kanssa. Tämä poikkeus olisi otettava huomioon liitteen I sisältämien päästötavoitteiden uudelleentarkastelussa, joka on saatettava päätökseen viimeistään vuoden 2013 alkuun mennessä.

(20)

Unionin strategiassa henkilöautojen ja kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi vahvistettiin kokonaisvaltainen lähestymistapa, jonka tavoitteena on saavuttaa unionin päästötavoite 120 g CO2/km vuoteen 2012 mennessä, ja esitettiin pidemmän aikavälin näkemys päästöjen lisävähennyksistä. Asetuksessa (EY) N:o 443/2009 otetaan tämä pidemmän aikavälin näkemys huomioon ja asetetaan uuden autokannan keskimääräiseksi päästötavoitteeksi 95 g CO2/km. Jotta varmistettaisiin yhdenmukaisuus tämän lähestymistavan kanssa ja annettaisiin valmistajille suunnitteluvarmuutta, kevyille kuljetusajoneuvoille olisi asetettava pitkän aikavälin hiilidioksidipäästötavoite, jota sovellettaisiin vuodesta 2020 alkaen.

(21)

Jotta valmistajilla olisi liikkumavaraa tämän asetuksen mukaisten tavoitteidensa saavuttamisessa, ne voivat halutessaan muodostaa yhteenliittymiä avoimelta ja syrjimättömältä pohjalta. Jos yhteenliittymä muodostetaan, yksittäisen valmistajan tavoitteet olisi korvattava yhteenliittymän yhteisellä tavoitteella, joka yhteenliittymän jäsenten olisi yhdessä saavutettava.

(22)

Valmistuneiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästöt olisi kohdennettava perusajoneuvon valmistajalle.

(23)

Jotta valmistuneiden ajoneuvojen hiilidioksidipäästö- ja polttoainetehokkuusarvojen asianmukaisuus voidaan varmistaa, komission olisi esitettävä erityistä menettelyä ja tarvittaessa harkittava tyyppihyväksyntäsäädösten tarkistamista.

(24)

Tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen varmistamiseksi on otettava käyttöön tehokas valvontamekanismi, jolla säännösten noudattamista valvotaan.

(25)

Uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöt mitataan unionissa yhdenmukaisesti asetuksessa (EY) N:o 715/2007 säädetyn menetelmän mukaisesti. Tästä järjestelmästä koituvan hallinnollisen rasitteen saattamiseksi mahdollisimman vähäiseksi sen noudattamista olisi arvioitava niiden tietojen perusteella, jotka koskevat uusien ajoneuvojen rekisteröintejä unionissa ja jotka jäsenvaltiot ovat keränneet ja ilmoittaneet komissiolle. Jotta voidaan varmistaa noudattamisen arviointiin käytettävien tietojen johdonmukaisuus, tietojen keräämistä ja ilmoittamista koskevat säännöt olisi yhdenmukaistettava mahdollisimman pitkälle.

(26)

Direktiivissä 2007/46/EY edellytetään, että valmistajien on annettava kustakin uudesta kevyestä kuljetusajoneuvosta vaatimustenmukaisuustodistus ja että jäsenvaltiot hyväksyvät uuden kevyen kuljetusajoneuvon rekisteröinnin ja käyttöönoton ainoastaan, jos sillä on voimassa oleva vaatimustenmukaisuustodistus. Jäsenvaltioiden keräämien tietojen olisi oltava yhdenmukaisia valmistajan kevyelle kuljetusajoneuvolle antaman vaatimustenmukaisuustodistuksen kanssa ja perustuttava ainoastaan siihen. Vaatimustenmukaisuustodistusten tietoja varten olisi oltava unionin tietokanta. Sitä olisi käytettävä yhteisenä viitetietokantana, jonka avulla jäsenvaltiot voivat pitää helpommin yllä rekisteröintitietojaan ajoneuvojen ensirekisteröinnin yhteydessä.

(27)

Sitä, miten hyvin valmistajat saavuttavat tässä asetuksessa määritetyt tavoitteet, olisi arvioitava unionin tasolla. Valmistajien, joiden keskimääräiset hiilidioksidipäästöt ylittävät tämän asetuksen nojalla sallitut keskimääräiset hiilidioksidipäästöt, olisi maksettava liikapäästömaksu kultakin kalenterivuodelta 1 päivästä tammikuuta 2014 alkaen. Maksun suuruuden olisi määräydyttävä sen perusteella, missä määrin valmistaja on ylittänyt raja-arvon. Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi liikapäästömaksumekanismin olisi oltava samanlainen kuin asetuksessa (EY) N:o 443/2009 säädetty mekanismi. Liikapäästömaksuista kertyviä määriä olisi pidettävä Euroopan unionin yleiseen talousarvioon otettavina tuloina.

(28)

Kansallisissa toimenpiteissä, joita jäsenvaltiot mahdollisesti pitävät voimassa tai ottavat käyttöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 193 artiklan mukaisesti, ei olisi, kun otetaan huomioon tämän asetuksen tavoite ja siinä säädetyt menettelyt, määrättävä lisäseuraamuksia tai ankarampia seuraamuksia valmistajille, jotka eivät täytä tämän asetuksen mukaisia tavoitteitaan.

(29)

Tämä asetus ei saisi rajoittaa unionin kilpailusääntöjen täysimääräistä soveltamista.

(30)

Olisi harkittava uusia menettelytapoja pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamiseksi, erityisesti käyrän kaltevuutta, hyötyparametria ja liikapäästömaksujen järjestelmää.

(31)

Maantiekulkuneuvojen nopeudella on suuri vaikutus niiden polttoaineenkulutukseen ja hiilidioksidipäästöihin. Jos kevyillä kuljetusajoneuvoilla ei ole nopeusrajoituksia, on lisäksi mahdollista, että suurimmista nopeuksista vallitsee kilpailua, joka saattaa johtaa ylisuureen voimansiirtoon ja siihen liittyvään tehottomuuteen hitaampien käyttöolosuhteiden johdosta. Tästä syystä on asianmukaista tutkia tiettyjen moottoriajoneuvoluokkien nopeudenrajoittimien asettamisesta ja käytöstä yhteisössä 10 päivänä helmikuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/6/ETY (11) soveltamisalan laajentamisen toteuttamiskelpoisuutta, jotta siihen voitaisiin sisällyttää tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat kevyet kuljetusajoneuvot.

(32)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, erityisesti yksityiskohtaisten sääntöjen hyväksyminen keskimääräisten päästöjen seurantaa ja ilmoittamista eli keskimääräisiä päästöjä koskevan tiedon keräämistä, rekisteröintiä, esittämistä, välittämistä, laskemista ja toimittamista varten ja liitteessä II säädettyjen vaatimusten soveltaminen sekä yksityiskohtaisten menettelyjen hyväksyminen liikapäästömaksujen keräämiseksi ja yksityiskohtaisten säännösten antaminen innovatiivisten teknologioiden hyväksymiseksi, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (12) mukaisesti.

(33)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti liitteessä II säädettyjen seuranta- ja ilmoitusvaatimusten muuttamiseksi tämän asetuksen soveltamisesta saadun kokemuksen perusteella, liitteessä I tarkoitetun luvun M0 mukauttamiseksi uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen kolmen edeltävän kalenterivuoden keskimääräiseen massaan, sääntöjen hyväksymiseksi poikkeuskelpoisuuden arviointiperusteiden tulkinnasta, poikkeushakemusten sisällöstä ja hiilidioksidipäästöjen vähentämisohjelmien sisällöstä ja arvioinnista sekä liitteessä I vahvistettujen kaavojen mukauttamiseksi, jotta voidaan ottaa huomioon mahdolliset hiilidioksidipäästöjen mittaamisessa käytettävään sääntömääräiseen testausmenettelyyn tehdyt muutokset. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli hiilidioksidipäästöjä koskevien vaatimusten vahvistamista uusille kevyille kuljetusajoneuvoille, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

a)

’keskimääräisillä hiilidioksidipäästöillä’ kaikkien tietyn valmistajan valmistamien kevyiden kuljetusajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen keskiarvoa;

b)

’vaatimustenmukaisuustodistuksella’ direktiivin 2007/46/EY 18 artiklassa tarkoitettua todistusta;

c)

’valmistuneella ajoneuvolla’ ajoneuvoa, jolle on myönnetty tyyppihyväksyntä direktiivin 2007/46/EY mukaisen monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn tuloksena;

d)

’valmiilla ajoneuvolla’ ajoneuvoa, jonka ei tarvitse olla valmistunut, jotta se täyttäisi direktiivin 2007/46/EY sitä koskevat tekniset vaatimukset;

e)

’perusajoneuvolla’ ajoneuvoa, jota käytetään monivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn alkuvaiheen aikana;

f)

’valmistajalla’ henkilöä tai elintä, joka vastaa hyväksyntäviranomaiselle kaikista EY:n tyyppihyväksyntämenettelyyn liittyvistä seikoista direktiivin 2007/46/EY mukaisesti sekä tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta;

g)

’massalla’ korilla varustetun ajokuntoisen ajoneuvon massaa vaatimustenmukaisuustodistuksen mukaisena ja direktiivin 2007/46/EY liitteessä I olevassa 2.6 kohdassa määriteltynä;

h)

’hiilidioksidipäästöillä’ kevyiden kuljetusajoneuvojen päästöjä, jotka on mitattu asetuksen (EY) N:o 715/2007 mukaisesti ja määritelty valmiin tai valmistuneen ajoneuvon vaatimustenmukaisuustodistuksessa hiilidioksidipäästöjen massaksi (yhdistetty);

i)

’päästötavoitteella’ tietyn valmistajan valmistamien uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen liitteen I mukaisesti määriteltyjen ohjeellisten hiilidioksidipäästöjen keskiarvoa tai, jos valmistajalle on myönnetty 11 artiklan nojalla poikkeus, kyseisen poikkeuksen mukaisesti määritettyä päästötavoitetta;

j)

’jalanjäljellä’ akselivälillä kerrottua keskimääräistä raideväliä vaatimustenmukaisuustodistuksen mukaisena ja direktiivin 2007/46/EY liitteessä I olevassa 2.1 ja 2.3 kohdassa määriteltynä;

k)

’hyötykuormalla’ eroa direktiivin 2007/46/EY liitteen II mukaisen suurimman teknisesti sallitun massan (kuormitettuna) ja ajoneuvon massan välillä.

a)

yrityksiä, jossa valmistajalla on suoraan tai välillisesti:

b)

yrityksiä, joilla on, suoraan tai välillisesti, a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet valmistajaan nähden;

c)

yrityksiä, joissa b alakohdassa tarkoitetulla yrityksellä on, suoraan tai välillisesti, a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet;

d)

yrityksiä, joissa valmistajalla on yhden tai useamman a, b tai c alakohdassa tarkoitetun yrityksen kanssa a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet taikka joissa kahdella tai useammalla a, b tai c alakohdassa tarkoitetuista yrityksistä on yhteisesti tällaiset oikeudet tai valtuudet;

e)

yrityksiä, joissa a alakohdassa luetellut oikeudet tai valtuudet ovat yhteisesti valmistajan tai yhden tai useamman siihen sidossuhteessa olevan a–d alakohdassa tarkoitetun yrityksen ja yhden tai useamman kolmannen osapuolen hallussa.

—

70 prosenttia vuonna 2014,

—

75 prosenttia vuonna 2015,

—

80 prosenttia vuonna 2016,

—

100 prosenttia vuodesta 2017 alkaen.

—

3,5:tä kevyttä kuljetusajoneuvoa vuonna 2014,

—

3,5:tä kevyttä kuljetusajoneuvoa vuonna 2015,

—

2,5:tä kevyttä kuljetusajoneuvoa vuonna 2016,

—

1,5:tä kevyttä kuljetusajoneuvoa vuonna 2017,

—

yhtä kevyttä kuljetusajoneuvoa vuodesta 2018.

a)

valmistajat, jotka kuuluvat yhteenliittymään;

b)

valmistaja, joka on nimetty yhteenliittymän johtajaksi ja joka toimii yhteenliittymän yhteystahona ja vastaa kaikkien niiden liikapäästömaksujen suorittamisesta, jotka yhteenliittymälle asetetaan 9 artiklan mukaisesti;

c)

selvitys siitä, että yhteenliittymän johtaja pystyy täyttämään b alakohdan mukaiset velvoitteensa.

a)

keskimääräiset hiilidioksidipäästöt;

b)

päästötavoite;

c)

rekisteröityjen ajoneuvojen kokonaismäärä.

a)

keskimääräiset hiilidioksidipäästöt edellisenä kalenterivuonna;

b)

päästötavoitteet edellisenä kalenterivuonna;

c)

valmistajan edellisen kalenterivuoden keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen ja sen kyseisen vuoden päästötavoitteen välinen ero.

a)

vuodesta 2014 vuoteen 2018:

b)

vuodesta 2019 alkaen:

(päästöylitys × 95 euroa) × uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen lukumäärä.

—

’päästöylityksellä’ sitä positiivista grammojen määrää kilometriä kohden, jolla valmistajan keskimääräiset hiilidioksidipäästöt, kun otetaan huomioon 12 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen innovatiivisten teknologioiden ansiosta saavutetut hiilidioksidipäästöjen vähennykset, ylittävät valmistajalle kyseiseksi kalenterivuodeksi tai siksi kalenterivuoden osaksi, jota 4 artiklan mukainen velvoite koskee, asetetun päästötavoitteen, pyöristettynä lähimpään kolmeen desimaaliin, ja

—

’uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen lukumäärällä’ tietyn valmistajan valmistamien ja kyseisenä kautena 4 artiklassa säädettyjen vaiheittaisten käyttöönottokriteerien mukaisesti rekisteröityjen uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen lukumäärää.

a)

valmistajan edellisen kalenterivuoden päästötavoite;

b)

valmistajan edellisen kalenterivuoden keskimääräiset hiilidioksidipäästöt;

c)

valmistajan edellisen kalenterivuoden keskimääräisten hiilidioksidipäästöjen ja kyseisen vuoden päästötavoitteen välinen ero;

d)

kaikkien unionissa edellisenä kalenterivuonna rekisteröityjen uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen keskimääräiset hiilidioksidipäästöt;

e)

kaikkien unionissa edellisenä kalenterivuonna rekisteröityjen uusien kevyiden kuljetusajoneuvojen keskimääräinen massa.

a)

ei kuulu sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään; tai

b)

kuuluu sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään, joka vastaa yhteensä alle 22 000 uudesta unionissa rekisteröitävästä kevyestä kuljetusajoneuvosta kalenterivuotta kohden; tai

c)

kuuluu sidossuhteessa olevien valmistajien ryhmään, mutta sillä on omat tuotantolaitokset ja suunnittelukeskus.

a)

valmistajan nimi ja yhteyshenkilö;

b)

selvitys siitä, että valmistajalle voidaan myöntää 1 kohdan mukainen poikkeus;

c)

yksityiskohtaiset tiedot valmistajan valmistamista kevyistä kuljetusajoneuvoista, niiden massa ja hiilidioksidipäästöt mukaan lukien; ja

d)

päästötavoite, joka on valmistajan vähennysvalmiuksien mukainen, mukaan lukien taloudelliset ja tekniset mahdollisuudet vähentää valmistajan hiilidioksidipäästöjä, ja jossa otetaan huomioon valmistetun kevyen kuljetusajoneuvotyypin markkinoiden ominaisuudet.

a)

laitetoimittajan tai valmistajan on oltava vastuussa siitä, että innovatiivisten teknologioiden käytöllä voidaan vähentää hiilidioksidipäästöjä;

b)

innovatiivisilla teknologioilla on oltava todennettava osuus hiilidioksidin vähentämiseen;

c)

innovatiiviset teknologiat eivät saa kuulua hiilidioksidimittausten standarditestisyklin piiriin eivätkä sellaisten pakollisten säännösten soveltamisalaan, jotka johtuvat asetuksen (EY) N:o 443/2009 1 artiklassa tarkoitetuista täydentävistä lisätoimenpiteistä, joilla saavutetaan vähennys 10 g CO2/km, eivätkä ne saa olla pakollisia muiden unionin oikeuden säännösten nojalla.

—

keinot, joiden avulla voidaan vuoteen 2020 mennessä saavuttaa pitkän aikavälin tavoitteena oleva taso 147 g CO2/km kustannustehokkaalla tavalla, edellyttäen että tämän tavoitteen toteutettavuus varmistetaan päivitetyn vaikutustenarvioinnin tulosten perusteella, ja

—

tämän tavoitteen täytäntöönpanoon liittyvät näkökohdat, mukaan lukien liikapäästömaksu.