EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32010R1210

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1210/2010, annettu 15 päivänä joulukuuta 2010 , eurometallirahojen aitouden tarkistamisesta ja kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen käsittelystä

OJ L 339, 22.12.2010, p. 1–5 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Croatian: Chapter 19 Volume 011 P. 155 - 159

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2010/1210/oj

22.12.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 339/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 1210/2010,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2010,

eurometallirahojen aitouden tarkistamisesta ja kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen käsittelystä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 133 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä 28 päivänä kesäkuuta 2001 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1338/2001 (3) edellytetään, että luottolaitokset ja maksutoimintansa asettamissa rajoissa muut maksupalvelujen tarjoajat sekä muut laitokset, jotka osallistuvat setelien ja metallirahojen käsittelyyn ja niiden jakeluun yleisölle, varmistavat, että niiden vastaanottamien euroseteleiden ja -metallirahojen, jotka ne aikovat palauttaa kiertoon, aitous tarkistetaan ja että väärennökset havaitaan.

(2)

Eurometallirahojen tunnistamisesta ja liikkeeseen sopimattomien eurometallirahojen käsittelystä 27 päivänä toukokuuta 2005 annetussa komission suosituksessa 2005/504/EY (4) esitetään eurometallirahojen aitouden tarkistamista ja kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen käsittelyä koskevia suositeltavia käytäntöjä. Koska pakollista yhteistä metallirahojen aitouden tarkistamisjärjestelmää ei kuitenkaan ole, jäsenvaltioiden käytännöt ovat erilaisia, eikä sen vuoksi voida varmistaa, että rahan suojaaminen olisi yhdenmukaista kaikkialla euroalueella.

(3)

Jotta kaikkialla euroalueella päästäisiin tehokkaaseen ja yhdenmukaiseen eurometallirahojen aitouden tarkistamiseen, on näin ollen välttämätöntä ottaa käyttöön sitovia sääntöjä kierrossa olevien eurometallirahojen aitouden tarkistamista koskevien yhteisten menettelyjen ja kansallisten viranomaisten näihin menettelyihin kohdistamien valvontamekanismien täytäntöönpanemiseksi.

(4)

Aitouden tarkistamisen yhteydessä olisi myös havaittava kiertoon kelpaamattomat aidot eurometallirahat. Kiertoon kelpaamattomia metallirahoja on vaikeampi käyttää, etenkin metallirahoilla toimivissa automaateissa, mikä voi saada käyttäjät epäilemään näiden metallirahojen aitoutta. Kiertoon kelpaamattomat metallirahat olisi poistettava kierrosta. Sen vuoksi tarvitaan jäsenvaltioita sitovia yhteisiä sääntöjä kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen käsittelyyn ja hyvittämiseen.

(5)

Euroopan teknis-tieteellisen keskuksen (ETTK), joka on perustettu komission päätöksellä 2005/37/EY (5), olisi aitouden tarkistamismenettelyjen täytäntöönpanon koordinoimiseksi määritettävä metallirahojen aitouden tarkistamista koskevien testaus- ja koulutusvaatimusten yksityiskohdat sekä kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen tarkastamista koskevat vaatimukset ja muut käytännön täytäntöönpanosäännökset kuultuaan kyseisessä päätöksessä tarkoitettua metallirahojen väärennyksiä käsittelevää asiantuntijaryhmää.

(6)

Jotta jäsenvaltioiden nykyiset säännöt ja käytännöt voidaan mukauttaa asteittain tämän asetuksen säännöksiin, jäsenvaltioiden olisi 31 päivään joulukuuta 2014 kestävän siirtymäkauden aikana kyettävä myöntämään eurometallirahojen aitouden tarkistamiseen käytettävien metallirahankäsittelylaitteiden tyyppiä ja vuosittain tarkastettavien laitteiden lukumäärää koskevia poikkeuksia.

(7)

Kunkin kiertoon kelpaamattomia eurometallirahoja käsittelevän kansallisen viranomaisen olisi voitava pidättää tämän asetuksen mukainen käsittelymaksu prosessista aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Käsittelymaksuja ei saisi periä palautuksista, joissa on kyse pienestä määristä kiertoon kelpaamattomia eurometallirahoja. Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää käsittelymaksuista poikkeuksia henkilöille, jotka tekevät tiivistä yhteistyötä viranomaisten kanssa väärien tai kiertoon kelpaamattomien metallirahojen poistamiseksi kierrosta. Jäsenvaltioiden olisi voitava ottaa vastaan pussit tai laatikot, joissa on sekaisin vääriä ja kiertoon kelpaamattomia metallirahoja, ilman erillistä lisämaksua, jos tämä on yleisen edun mukaista.

(8)

Kunkin jäsenvaltion olisi otettava käyttöön rikkomuksiin sovellettavia seuraamuksia, jotta eurometallirahojen aitouden tarkistaminen ja kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen käsittely olisi yhdenmukaista kaikkialla euroalueella.

(9)

Jäsenvaltiot eivät kansallisten käytäntöjen eroavaisuuksien vuoksi voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli eurometallirahojen aitouden tehokasta ja yhdenmukaista tarkistamista kaikkialla euroalueella, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa säädetään menettelyistä, joita tarvitaan eurometallirahojen aitouden tarkistamisessa ja kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen käsittelyssä.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)

”eurometallirahojen aitouden tarkistamisella” prosessia, jossa varmistetaan, että eurometallirahat ovat aitoja ja kiertoon kelpaavia;

b)

”kiertoon kelpaamattomilla eurometallirahoilla” aitoja eurometallirahoja, jotka on hylätty aitouden tarkistamisen yhteydessä tai joiden ulkoasu on merkittävästi muuttunut;

c)

”nimetyllä kansallisella viranomaisella” kansallista metallirahojen tutkimuskeskusta tai asianomaisen jäsenvaltion nimeämää muuta viranomaista;

d)

”laitoksilla” asetuksen (EY) N:o 1338/2001 6 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja laitoksia, pois lukien kyseisen kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetut laitokset;

e)

”metallirahojen väärennyksiä käsittelevällä asiantuntijaryhmällä” päätöksessä 2005/37/EY tarkoitettuja, metallirahojen väärennyksiä käsitteleviä asiantuntijoita.

II   LUKU

EUROMETALLIRAHOJEN AITOUDEN TARKISTAMINEN

3 artikla

Eurometallirahojen aitouden tarkistaminen

1.   Laitosten on varmistettava, että niiden vastaanottamien eurometallirahojen, jotka ne aikovat palauttaa kiertoon, aitous tarkistetaan. Tämän velvollisuuden täytäntöönpanosta huolehditaan seuraavilla tavoilla:

a)

5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun metallirahankäsittelylaitteiden luetteloon sisältyvillä metallirahankäsittelylaitteilla; tai

b)

jäsenvaltioiden määrittelemien yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti koulutetun henkilöstön avulla.

2.   Aitouden tarkistamisen jälkeen kaikki vääriksi epäillyt metallirahat ja kiertoon kelpaamattomat eurometallirahat on lähetettävä nimetylle kansalliselle viranomaiselle.

3.   Toimivaltaisille kansallisille viranomaisille asetuksen (EY) N:o 1338/2001 6 artiklan mukaisesti toimitetuista vääristä eurometallirahoista ei saa periä käsittelymaksuja tai muita maksuja. Kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen osalta sovelletaan tämän asetuksen III lukua.

4 artikla

Testausvaatimus ja metallirahankäsittelylaitteet

1.   Laitosten on 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaa täytäntöönpannessaan käytettävä ainoastaan sellaisia metallirahankäsittelylaitteita, jotka ovat tyydyttävällä tavalla läpäisseet nimetyn kansallisen viranomaisen tai ETTK:n tekemän tunnistustestin ja jotka niiden hankintahetkellä sisältyivät 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla verkkosivuilla olevaan luetteloon. Laitosten on varmistettava, että nämä metallirahankäsittelylaitteet säädetään säännöllisesti, jotta ne säilyttävät tunnistuskykynsä, ottaen huomioon 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon tehdyt muutokset. Tunnistustesti on suunniteltava niin, että sillä voidaan varmistaa, että metallirahankäsittelylaite kykenee hylkäämään tunnetut väärien eurometallirahojen tyypit ja samassa prosessissa myös kiertoon kelpaamattomat eurometallirahat ja muut metallirahan kaltaiset esineet, joiden ominaisuudet eivät vastaa aitojen eurometallirahojen ominaisuuksia.

2.   Jäsenvaltiot voivat 31 päivään joulukuuta 2014 kestävän siirtymäkauden aikana säätää erityisistä poikkeuksista 1 kohdan ensimmäiseen virkkeeseen sellaisten metallirahankäsittelylaitteiden osalta, jotka olivat käytössä 11 päivästä tammikuuta 2011 ja jotka ovat osoittautuneet kykeneviksi tunnistamaan väärät eurometallirahat, kiertoon kelpaamattomat eurometallirahat ja muut metallirahan kaltaiset esineet, joiden ominaisuudet eivät vastaa aitojen eurometallirahojen ominaisuuksia, vaikka nämä laitteet eivät sisälly 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon. Tällaiset poikkeukset hyväksytään sen jälkeen, kun metallirahojen väärennyksiä käsittelevää asiantuntijaryhmää on kuultu.

5 artikla

Metallirahankäsittelylaitteiden säätö

1.   Jotta metallirahankäsittelylaitteiden valmistajat voivat saada tarpeelliset tiedot laitteidensa säätämiseksi niin, että ne tunnistavat väärät eurometallirahat, 4 artiklassa tarkoitettuja testejä voidaan suorittaa nimetyn kansallisen viranomaisen tiloissa, ETTK:ssa tai kahdenvälisen sopimuksen perusteella valmistajan tiloissa. Onnistuneesti suoritetun metallirahankäsittelylaitteen testin jälkeen laitteen valmistajalle on annettava tunnistustestiyhteenveto, jonka jäljennös on toimitettava ETTK:lle.

2.   Komissio julkaisee verkkosivuillaan kootun luettelon kaikista metallirahankäsittelylaitteista, joista ETTK on saanut tai laatinut myönteisen ja pätevän tunnistustestiyhteenvedon.

6 artikla

Jäsenvaltioiden suorittama valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava tässä artiklassa säädetystä valvonnasta.

2.   Jäsenvaltioiden on tehtävä vuosittaisia tarkastuksia laitoksissa paikan päällä, jotta voidaan todeta tunnistustestein, että käytössä on edustava määrä asianmukaisesti toimivia metallirahankäsittelylaitteita. Kun laitosten henkilöstön odotetaan tarkistavan kiertoon palautettavien eurometallirahojen aitouden manuaalisesti, jäsenvaltioiden on saatava kyseisiltä laitoksilta vakuutus, että niiden henkilöstö on saanut tähän tarkoitukseen asianmukaisen koulutuksen.

3.   Kussakin jäsenvaltiossa on vuosittain tarkastettava sellainen määrä metallirahankäsittelylaitteita, että näillä laitteilla kyseisenä vuotena käsiteltyjen eurometallirahojen määrä on vähintään 25 prosenttia niiden metallirahojen yhteenlasketusta kumulatiivisesta nettomäärästä, jotka kyseinen jäsenvaltio on laskenut liikkeeseen eurometallirahojen käyttöönotosta edellisen vuoden loppuun. Tarkastettavien metallirahankäsittelylaitteiden määrä on laskettava kolmen yksikköarvoltaan suurimman kiertoon tarkoitetun eurometallirahan määrien perusteella. Jäsenvaltioiden on pyrittävä varmistamaan, että metallirahankäsittelylaitteet tarkastetaan vuorotteluperiaatteen mukaisesti.

4.   Siinä tapauksessa, että 3 kohdan mukaisesti vuosittain tarkastettavien metallirahankäsittelylaitteiden määrä on suurempi kuin yksittäisessä jäsenvaltiossa toiminnassa olevien laitteiden määrä, kaikki kyseisessä jäsenvaltiossa toiminnassa olevat metallirahankäsittelylaitteet on tarkastettava vuosittain.

5.   Jäsenvaltiot voivat 31 päivään joulukuuta 2014 kestävän siirtymäkauden aikana komissiolle antamansa ilmoituksen jälkeen päättää, että vuosittain on tarkastettava sellainen määrä metallirahankäsittelylaitteita, että näillä laitteilla kyseisenä vuotena käsiteltyjen eurometallirahojen määrä on vähintään 10 prosenttia niiden metallirahojen yhteenlasketusta kumulatiivisesta nettomäärästä, jotka kyseinen jäsenvaltio on laskenut liikkeeseen eurometallirahojen käyttöönotosta edellisen vuoden loppuun.

6.   Osana vuotuisia tarkastuksia jäsenvaltioiden on seuraavien seikkojen perusteella seurattava laitosten kykyä tarkistaa eurometallirahojen aitous:

a)

sellaisten kirjallisten toimintaohjeiden olemassaolo, joilla tarjotaan ohjeet tilanteen mukaan joko automaattisen metallirahankäsittelylaitteiston käyttöön tai manuaaliseen lajitteluun;

b)

asianmukaisten henkilöresurssien kohdentaminen;

c)

metallirahankäsittelylaitteiden asianmukaisen suoritustason ylläpitämiseen tähtäävän kirjallisen huoltosuunnitelman olemassaolo;

d)

sellaisten kirjallisten menettelyohjeiden olemassaolo, jotka koskevat väärien eurometallirahojen, kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen ja sellaisten muiden metallirahan kaltaisten esineiden, joiden ominaisuudet eivät vastaa aitojen eurometallirahojen ominaisuuksia, luovuttamista nimetylle kansalliselle viranomaiselle; ja

e)

sellaisten sisäisten valvontamenettelyiden olemassaolo, joissa kuvaillaan laitosten suorittamia tarkastuksia koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja tarkastusten suoritustiheys, jotta varmistetaan, että laitosten lajittelukeskukset ja niiden henkilöstö noudattavat tässä kohdassa säädettyjä ohjeita.

7.   Kun jäsenvaltio havaitsee, että tätä asetusta ei ole noudatettu, asianomaisen laitoksen on toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että noudattamatta jättäminen oikaistaan nopeasti.

7 artikla

Tekniset säännökset

Komissio varmistaa, että ETTK määrittelee kohtuullisessa ajassa ja metallirahojen väärennyksiä käsittelevää asiantuntijaryhmää kuultuaan tunnistustestin tekniset vaatimukset ja muut käytännön täytäntöönpanosäännökset, kuten koulutuskäytänteet, tunnistustestiyhteenvedon voimassaoloajan, 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon sisällytettävät tiedot, suuntaviivat jäsenvaltioiden suorittamalle valvonnalle ja tarkastuksille, menettelytapasäännöt noudattamatta jättämisen oikaisemiseksi sekä aitojen metallirahojen hyväksymisen raja-arvot.

III   LUKU

KIERTOON KELPAAMATTOMIEN EUROMETALLIRAHOJEN KÄSITTELY

8 artikla

Kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen poistaminen kierrosta ja niiden hyvittäminen

1.   Jäsenvaltioiden on poistettava kiertoon kelpaamattomat eurometallirahat kierrosta.

2.   Jäsenvaltioiden on hyvitettävä tai vaihdettava uusiin eurometallirahat, jotka ovat pitkän käyttöiän tai vahingoittumisen vuoksi tulleet kiertoon kelpaamattomiksi tai jotka on hylätty aitouden tarkistamismenettelyssä jostain muusta syystä. Jäsenvaltiot voivat kieltäytyä hyvittämästä kiertoon kelpaamattomia eurometallirahoja, joita on joko muutettu tarkoituksella tai jotka ovat muuttuneet prosessissa, jonka voidaan kohtuudella odottaa muuttavan niitä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta hyväntekeväisyystarkoituksiin kerättyjen metallirahojen, kuten toivomuslähteisiin heitettyjen metallirahojen, hyvittämistä.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sen jälkeen kun kiertoon kelpaamattomat eurometallirahat on poistettu kierrosta, ne tuhotaan pysyvällä fyysisellä muodonmuutoksella, jotta näitä metallirahoja ei voida palauttaa kiertoon tai esittää hyvitettäväksi.

9 artikla

Käsittelymaksut

1.   Hyvitettäessä kiertoon kelpaamattomia eurometallirahoja tai vaihdettaessa niitä uusiin voidaan pidättää käsittelymaksu, joka on 5 prosenttia palautettavien eurometallirahojen nimellisarvosta. Jos koko eurometallirahapussi tai -laatikko tarkastetaan 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, käsittelymaksuun voidaan lisätä maksu, joka on 15 prosenttia palautettavien eurometallirahojen nimellisarvosta.

2.   Jäsenvaltiot voivat myöntää yleisiä tai osittaisia vapautuksia käsittelymaksuista, jos eurometallirahoja palauttavat luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt tekevät tiivistä ja säännöllistä yhteistyötä nimetyn kansallisen viranomaisen kanssa väärien eurometallirahojen tai kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen poistamiseksi kierrosta tai jos tällaiset vapautukset ovat yleisen edun mukaisia.

3.   Eurometallirahoja palauttavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön on vastattava kuljetuskustannuksista ja muista vastaavista kustannuksista.

4.   Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi palauttaa vuoden aikana ilman käsittelymaksua enintään yhden kilogramman kiertoon kelpaamattomia eurometallirahoja kutakin yksikköarvoa kohden, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdassa säädetyn vapautuksen soveltamista. Mikäli tämä enimmäismäärä ylitetään, kaikista palautetuista metallirahoista voidaan pidättää maksu.

5.   Mikäli palautettava metallirahaerä sisältää metallirahoja, joita on käsitelty kemiallisilla tai muilla vaarallisilla aineilla siinä määrin, että niiden voidaan katsoa olevan vaaraksi käsittelijöiden terveydelle, 1 kohdan mukaisesti perittäviä maksuja täydennetään lisämaksulla, joka vastaa 20:tä prosenttia palautettujen eurometallirahojen nimellisarvosta.

10 artikla

Kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen pakkaaminen

1.   Luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, joka palauttaa hyvitettäviä tai uusiin vaihdettavia eurometallirahoja, on lajiteltava ne standardoituihin pusseihin tai laatikoihin yksikköarvon mukaan seuraavasti:

a)

pusseissa tai laatikoissa on oltava:

i)

500 yksikköarvoltaan 2 euron tai 1 euron metallirahaa,

ii)

1 000 yksikköarvoltaan 0,50 euron, 0,20 euron tai 0,10 euron metallirahaa,

iii)

2 000 yksikköarvoltaan 0,05 euron, 0,02 euron tai 0,01 euron metallirahaa,

iv)

pienempien määrien ollessa kyseessä 100 metallirahaa kutakin yksikköarvoa;

b)

kussakin pussissa tai laatikossa on oltava merkittynä metallirahat palauttavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tunnistetiedot, sisältönä olevien metallirahojen kokonaisarvo ja yksikköarvo, paino, pakkauspäivämäärä ja pussin tai laatikon numero; metallirahat palauttavan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön on toimitettava pakkausluettelo, jossa on kooste palautettavista pusseista tai laatikoista; jos metallirahoja on käsitelty kemiallisilla tai muilla vaarallisilla aineilla, standardinmukaisiin pakkauksiin on liitettävä kirjallinen ilmoitus, jossa tarkasti yksilöidään käytetyt aineet;

c)

jos kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen kokonaismäärä on a alakohdassa vaadittua pienempi, nämä eurometallirahat on lajiteltava yksikköarvon mukaan ja ne voidaan palauttaa muussa kuin standardinmukaisessa pakkauksessa.

2.   Jäsenvaltiot voivat 1 kohdasta poiketen pitää voimassa poikkeavia pakkausvaatimuksia, joista säädetään niiden 11 päivästä tammikuuta 2011 voimassa olevissa kansallisissa säännöksissä.

11 artikla

Kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen tarkastukset

1.   Jäsenvaltiot voivat tarkastaa palautetut kiertoon kelpaamattomat eurometallirahat seuraavasti:

a)

ilmoitettu määrä on tarkistettava punnitsemalla kukin pussi tai laatikko;

b)

aitous ja ulkoasu on tarkistettava vähintään 10 prosenttia palautuksesta sisältävän näytteen perusteella.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitetuissa tarkastuksissa havaitaan poikkeavuuksia tai jos havaitaan poikkeamista 10 artiklasta, koko pussi tai laatikko on tarkastettava.

3.   Jos eurometallirahojen vastaanottamisesta tai käsittelystä aiheutuu terveysriski niiden käsittelijöille tai jos palautettava erä ei ole pakkaus- ja merkintästandardien mukainen, jäsenvaltiot voivat kieltäytyä ottamasta vastaan tällaisia metallirahoja.

Jäsenvaltiot voivat säätää toimenpiteistä, joita sovelletaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja metallirahoja palauttaviin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin.

IV   LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

12 artikla

Raportointi, tietojen välittäminen ja arviointi

1.   Kunkin jäsenvaltion on annettava komissiolle vuosittain kertomus eurometallirahojen aitouden tarkistamista koskevasta toiminnastaan. Kertomuksissa on oltava tieto 6 artiklan 2 kohdan nojalla toteutettujen tarkastusten ja tarkastettujen metallirahankäsittelylaitteiden määrästä, testituloksista, näiden laitteiden käsittelemästä metallirahamäärästä, analysoitujen vääriksi epäiltyjen eurometallirahojen määrästä ja hyvitettyjen kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen määrästä sekä yksityiskohtaiset tiedot 4 artiklan 2 kohdan tai 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti säädetyistä poikkeuksista.

2.   Jotta jäsenvaltiot voivat seurata, miten laitokset noudattavat tätä asetusta, laitosten on pyydettäessä toimitettava jäsenvaltioille vähintään kerran vuodessa ainakin seuraavat tiedot:

a)

käytettyjen metallirahankäsittelylaitteiden tyyppi ja lukumäärä;

b)

kunkin metallirahankäsittelylaitteen sijainti; ja

c)

käsiteltyjen metallirahojen määrä metallirahankäsittelylaitetta ja yksikköarvoa kohti vuodessa ainakin yksikköarvoltaan kolmen suurimman metallirahan osalta.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot eurometallirahojen hyvittämistä tai vaihtoa varten nimetyistä viranomaisista sekä yksityiskohtaisista säännöistä, kuten pakkausvaatimuksista ja maksuista, ovat saatavilla asiaa koskevilla verkkosivuilla ja asiaa koskevissa julkaisuissa.

4.   Analysoituaan jäsenvaltioilta saamansa kertomukset komissio antaa talous- ja rahoituskomitealle vuosikertomuksen eurometallirahojen aitouden tarkistamista ja kiertoon kelpaamattomia eurometallirahoja koskevasta kehityksestä ja tältä osin saavutetuista tuloksista.

5.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen toimivuudesta ja vaikutuksista viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2014. Kertomukseen voidaan liittää tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia tämän asetuksen yksityiskohtaisemmasta täytäntöönpanosta tai sen muuttamisesta erityisesti 6 ja 8 artiklan osalta.

13 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän asetuksen rikkomisesta määrättäviä seuraamuksia koskevat säännöt ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2012 lukuun ottamatta III lukua, jota sovelletaan tämän asetuksen voimaantulosta lähtien.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa 15 päivänä joulukuuta 2010.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

J. BUZEK

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

O. CHASTEL


(1)  EUVL C 284, 25.11.2009, s. 6.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 7. syyskuuta 2010 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 29. marraskuuta 2010.

(3)  EYVL L 181, 4.7.2001, s. 6.

(4)  EUVL L 184, 15.7.2005, s. 60.

(5)  EUVL L 19, 21.1.2005, s. 73.


Top