29.10.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 285/9

(1)

Direktiivissä 90/496/ETY todetaan, että ravintokuidut olisi määriteltävä.

(2)

Ravitsemusväitteisiin, kuten ”kuidun lähde” tai ”runsaskuituinen”, liittyvistä ehdoista säädetään elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1924/2006 (2) liitteessä.

(3)

Olisi säädettävä ’ravintokuidun’ määritelmästä, jotta saavutetaan selkeys ja johdonmukaisuus muun yhteisön lainsäädännön kanssa, jossa viitataan kyseiseen käsitteeseen.

(4)

Ravintokuidun määritelmässä olisi otettava huomioon Codex Alimentarius -komitean asiaan liittyvät toimet ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen erityisruokavaliovalmisteita, ravitsemusta ja allergioita käsittelevän tiedelautakunnan 6 päivänä heinäkuuta 2007 antama ravintokuituihin liittyvä lausunto.

(5)

Ravintokuidut on perinteisesti nautittu kasviaineksena, ja niillä on fysiologisesti myönteisiä vaikutuksia: ne esimerkiksi lyhentävät läpikulkuaikaa suolistossa, lisäävät ulostemassaa, ovat käymiskykyisiä suoliston mikroflooran vaikutuksesta sekä alentavat veren kokonaiskolesterolipitoisuutta, veren LDL-kolesterolin pitoisuutta, aterianjälkeistä veren glukoositasoa ja veren insuliinitasoa. Tuore tieteellinen näyttö on osoittanut, että samanlaisia myönteisiä fysiologisia vaikutuksia voi olla muillakin hiilihydraattipolymeereillä, jotka ovat sulamattomia ja joita ei esiinny luonnollisesti nautintavalmiissa elintarvikkeessa. Sen vuoksi on aiheellista, että ravintokuidun määritelmään sisällytetään hiilihydraattipolymeerit, joilla on myönteisiä fysiologisia vaikutuksia.

(6)

Kasviperäiset hiilihydraattipolymeerit, jotka täyttävät ravintokuidun määritelmän, voivat liittyä läheisesti kasvin ligniiniin tai muihin ei-hiilihydraatteihin kuten fenoliyhdisteisiin, vahoihin, saponiineihin, fytaatteihin, kutiiniin ja fytosteroleihin. Jos nämä aineet liittyvät läheisesti kasviperäisiin hiilihydraattipolymeereihin ja ne uutetaan hiilihydraattipolymeereillä kuituanalyysiä varten, niitä voidaan pitää ravintokuituina. Jos nämä aineet on erotettu hiilihydraattipolymeeristä ja lisätty elintarvikkeeseen, niitä ei kuitenkaan pitäisi pitää ravintokuituina.

(7)

Uuden tieteellisen ja teknisen tiedon huomioon ottamiseksi on tarpeen muuttaa luetteloa energiasisällön muuntokertoimista.

(8)

FAO:n raportissa teknisestä seminaarista, jossa käsiteltiin elintarvikkeiden energiapitoisuuteen liittyviä analyysimenetelmiä ja muuntokertoimia, todettiin, että perinteisissä elintarvikkeissa olevista ravintokuiduista 70 prosentin oletetaan olevan käymiskelpoisia. Sen vuoksi on aiheellista, että ravintokuidun keskimääräinen energiasisältö on 8 kJ/g (2 kcal/g).

(9)

Erytritolia voidaan käyttää erittäin monenlaisissa elintarvikkeissa, ja sitä käytetään muun muassa korvaamaan ravintoaineita, kuten sokeria, kun energiasisältöä halutaan vähentää.

(10)

Erytritoli on polyoli, ja direktiivin 90/496/ETY 5 artiklan 1 kohdassa säädettyjen, voimassa olevien sääntöjen mukaan sen energiasisältö lasketaan käyttäen polyolien muuntokerrointa, joka on 10 kJ/g (2,4 kcal/g). Tämän muuntokertoimen käyttö ei antaisi kuluttajalle todellista tietoa tuotteen alhaisemmasta energiasisällöstä, johon on päästy käyttämällä erytritolia valmistuksessa. Elintarvikealan tiedekomitea totesi erytritolista 5 päivänä maaliskuuta 2003 antamassaan lausunnossa, että erytritolista saatava energia on alle 0,9 kJ/g (alle 0,2 kcal/g). Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa erytritolille asianmukainen energiasisällön muuntokerroin.

(11)

Direktiivin 90/496/ETY liitteessä luetellaan vitamiinit ja kivennäisaineet, jotka voidaan ilmoittaa osana ravintoainemerkintöjä, säädetään niiden suositeltavat päiväannokset (RDA) ja annetaan säännöt siitä, mikä muodostaa merkitsevän määrän. RDA-luettelon tarkoituksena on antaa arvot ravintoarvomerkintöjä varten sekä merkitsevän määrän laskemista varten.

(12)

Merkitsevää määrää koskevaan sääntöön, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 90/496/ETY liitteessä, viitataan muussakin yhteisön lainsäädännössä, erityisesti ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/46/EY (3) 8 artiklan 3 kohdassa, asetuksen (EY) N:o 1924/2006 liitteessä sekä vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20 päivänä joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1925/2006 (4) 6 artiklan 6 kohdassa.

(13)

Direktiivin 90/496/ETY liitteessä luetellut suositeltavat päiväannokset perustuvat suosituksiin, jotka annettiin FAO:n ja WHO:n asiantuntijakomitean kokouksessa Helsingissä vuonna 1988.

(14)

Jotta varmistetaan johdonmukaisuus muun yhteisön lainsäädännön kanssa, nykyistä luetteloa vitamiineista ja kivennäisaineista ja niiden suositeltavista päiväannoksista olisi päivitettävä vuoden 1988 jälkeisen tieteellisen kehityksen perusteella.

(15)

Elintarvikealan tiedekomitean 5 päivänä maaliskuuta 2003 antamaan ravintoarvomerkintöjen vertailuarvojen tarkistamista koskevaan lausuntoon sisältyivät vertailuarvot aikuisia varten. Lausunto kattaa direktiivin 2002/46/EY liitteessä I ja asetuksen (EY) N:o 1925/2006 liitteessä I luetellut vitamiinit ja kivennäisaineet.

(16)

Tämän vuoksi direktiivin 90/496/ETY liitettä olisi muutettava.

(17)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevän pysyvän komitean lausunnon mukaiset,

1)

Lisätään 1 artiklan 4 kohdan j alakohtaan virke seuraavasti:

”aineen määritelmä ja tarvittaessa analyysimenetelmät esitetään liitteessä II;”

2)

Lisätään 5 artiklan 1 kohtaan seuraavat luetelmakohdat:

3)

Korvataan liite tämän direktiivin liitteellä I.

4)

Lisätään tämän direktiivin liitteessä II oleva teksti.