11.6.2008

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 152/1

---

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2008/50/EY,

annettu 21 päivänä toukokuuta 2008,

ilmanlaadusta ja sen parantamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrättyä menettelyä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Kuudennessa ympäristöä koskevassa yhteisön toimintaohjelmassa, joka hyväksyttiin 22 päivänä heinäkuuta 2002 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1600/2002/EY (4), todetaan, että ilman pilaantuminen on vähennettävä sellaiselle tasolle, että sillä on mahdollisimman vähän haitallisia vaikutuksia ihmisten terveyteen, kiinnittäen erityistä huomiota herkkiin väestöryhmiin ja koko ympäristöön, että ilmanlaadun seurantaa ja arviointia on parannettava, myös epäpuhtauslaskeumien osalta, ja että yleisölle tiedottamisesta on huolehdittava.

(2)

Ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi on erityisen tärkeää torjua epäpuhtauspäästöjä niiden lähteellä ja määrittää ja panna täytäntöön tehokkaimmat päästöjä vähentävät toimenpiteet paikallisella, kansallisella ja yhteisön tasolla. Sen vuoksi olisi vältettävä, ehkäistävä tai vähennettävä haitallisten ilman epäpuhtauksien päästöjä ja asetettava tarkoituksenmukaisia ilmanlaadun tavoitteita ottaen huomioon asian kannalta merkitykselliset Maailman terveysjärjestön normit, ohjeet ja ohjelmat.

(3)

Ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta 27 päivänä syyskuuta 1996 annettua neuvoston direktiiviä 96/62/EY (5), ilmassa olevien rikkidioksidin, typpioksidin ja typen oksidien, hiukkasten ja lyijyn pitoisuuksien raja-arvoista 22 päivänä huhtikuuta 1999 annettua neuvoston direktiiviä 1999/30/EY (6), ilmassa olevan bentseenin ja hiilimonoksidin raja-arvoista 16 päivänä marraskuuta 2000 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2000/69/EY (7), ilman otsonista 12 päivänä helmikuuta 2002 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2002/3/EY (8) ja ilman epäpuhtauksia mittaavien jäsenvaltioiden mittausasemaverkostojen ja yksittäisten mittausasemien tietojenvaihtojärjestelmän käyttöönottamisesta 27 päivänä tammikuuta 1997 tehtyä neuvoston päätöstä 97/101/EY (9) on tarkistettava merkittävästi, jotta niihin voidaan sisällyttää terveyden ja tieteen alan viimeisin kehitys ja jäsenvaltioiden kokemukset. Selkeyden, yksinkertaistamisen ja hallinnollisen tehokkuuden vuoksi olisi asianmukaista, että mainitut viisi säädöstä korvataan yhdellä direktiivillä ja tarvittaessa täytäntöönpanotoimilla.

(4)

Sen jälkeen kun ilmassa olevasta arseenista, kadmiumista, elohopeasta, nikkelistä ja polysyklisistä aromaattisista hiilivedyistä 15 päivänä joulukuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/107/EY (10) täytäntöönpanosta on saatu riittävästi kokemuksia, voidaan harkita mahdollisuutta mainitun direktiivin säännösten yhdistämiseen tämän direktiivin säännöksiin.

(5)

Ilmanlaadun arvioinnissa olisi käytettävä yhteistä lähestymistapaa yhteisten arviointiperusteiden mukaisesti. Ilmanlaatua arvioitaessa olisi otettava huomioon ilman epäpuhtauksille altistuvan väestön ja ekosysteemin koko. Sen vuoksi on asianmukaista jaotella kunkin jäsenvaltion alue alueisiin tai taajamiin asukastiheyden perusteella.

(6)	Mallintamistekniikoita pitäisi soveltaa mahdollisuuksien mukaan, jotta yksittäisiä tietoja voidaan tulkita pitoisuuksien maantieteellisen levinneisyyden mukaan. Tämä voisi toimia perustana kyseisen alueen väestön kollektiivisen altistumisen laskemiselle.

(7)

Jotta ilman epäpuhtauksista yhteisössä kerätyt tiedot olisivat tarpeeksi edustavia ja riittävässä määrin vertailukelpoisia, on tärkeää käyttää ilmanlaadun arvioinnissa käytettävien mittausasemien määrän ja sijainnin määrittelyssä yhdenmukaisia mittaustekniikkoja ja yhteisiä perusteita. Ilmanlaadun arviointiin voidaan käyttää myös muita tekniikoita kuin mittauksia, joten on tarpeen määritellä perusteet näiden tekniikoiden käytölle ja niiden tarkkuusvaatimuksille.

(8)

Maaseudun tausta-alueilla olisi suoritettava yksityiskohtaisia pienhiukkasmittauksia, jotta tämän epäpuhtauden vaikutuksista saataisiin lisää tietoa ja voitaisiin kehittää asianmukaisia menettelytapoja. Tällaisten mittausten olisi oltava yhdenmukaisia 11 päivänä kesäkuuta 1981 tehdyllä neuvoston päätöksellä 81/462/ETY (11) hyväksytyn, valtiosta toiseen tapahtuvasta ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisesta vuonna 1979 tehdyn yleissopimuksen nojalla perustettua ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevan Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) kanssa.

(9)

Ilmanlaatu olisi säilytettävä sellaisenaan, jos se on jo hyvä tai sitä olisi parannettava. Jos tässä direktiivissä säädettyjä ilmanlaatua koskevia tavoitteita ei saavuteta, jäsenvaltioiden olisi toteutettava toimia raja-arvojen ja kriittisten tasojen noudattamiseksi ja mikäli mahdollista, saavutettava tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet.

(10)

Ilman epäpuhtauksien kasvillisuudelle ja luonnon ekosysteemeille aiheuttamat riskit ovat huomattavimmat kaupunkialueiden ulkopuolella. Tällaisten riskien arvioinnissa ja kasvillisuuden suojeluun liittyvien kriittisten tasojen noudattamisessa olisi sen vuoksi keskityttävä rakennetun ympäristön ulkopuolella oleviin alueisiin.

(11)

Pienhiukkaset (PM2,5) aiheuttavat merkittäviä haitallisia vaikutuksia ihmisten terveydelle. PM2,5-hiukkasille ei tähän mennessä ole voitu määrittää kynnysarvoa, jonka alittuessa ne eivät aiheuttaisi riskiä. Sen vuoksi tätä epäpuhtautta ei pitäisi säädellä samalla tavoin kuin muita ilman epäpuhtauksia. Tämän lähestymistavan tavoitteeksi olisi asetettava kaupunkien taustapitoisuuksien yleinen alentaminen, jotta voidaan varmistaa, että suuri osa väestöstä hyötyy paremmasta ilmanlaadusta. Jotta kuitenkin voidaan varmistaa vähimmäistason terveydensuojelu kaikkialla, olisi kyseiseen lähestymistapaan yhdistettävä raja-arvo, jota edeltäisi ensimmäisessä vaiheessa tavoitearvo.

(12)

Voimassa olevia tavoitearvoja ja pitkän aikavälin tavoitteita, joilla varmistetaan ihmisten terveyden ja kasvillisuuden sekä ekosysteemien tehokas suojelu otsonille altistumisen aiheuttamilta haitallisilta vaikutuksilta, ei saisi muuttaa. Otsonin osalta olisi asetettava varoitus- ja tiedotuskynnys väestön ja sen herkkien osien suojelemiseksi lyhytaikaiselta altistumiselta kohonneille otsonipitoisuuksille. Näiden kynnysten ylittyessä väestölle olisi annettava tietoja altistumisen aiheuttamista riskeistä ja toteutettava tarvittaessa lyhyen aikavälin toimia otsonitasojen alentamiseksi, jos varoituskynnys ylittyy.

(13)

Otsoni on valtioiden rajat ylittävä epäpuhtaus, jota muodostuu ilmakehässä ensisijaisten epäpuhtauksien päästöistä; näitä on käsitelty tiettyjen ilman epäpuhtauksien kansallisista päästörajoista 23 päivänä lokakuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/81/EY (12). Kehitys kohti tässä direktiivissä vahvistettavia ilmanlaatutavoitteita ja otsonia koskevia pitkän aikavälin tavoitteita olisi määriteltävä direktiivissä 2001/81/EY säädettyjen tavoitteiden ja päästökattojen mukaisesti ja panemalla tarvittaessa täytäntöön tässä direktiivissä säädettyjä ilmanlaatusuunnitelmia.

(14)

Kiinteiden mittausten olisi oltava pakollisia alueilla ja taajamissa, joissa otsonin osalta pitkän aikavälin tavoitteet tai muiden epäpuhtauksien osalta arviointikynnykset on ylitetty. Kiinteistä mittauksista saatavia tietoja voidaan täydentää mallintamistekniikoilla ja/tai suuntaa-antavilla mittauksilla, jotta yksittäisiä tietoja voidaan tulkita pitoisuuksien maantieteellisen levinneisyyden mukaan. Täydentävien arviointitekniikoiden käytöllä voidaan myös mahdollistaa pakollisten kiinteiden mittauspisteiden vähimmäismäärän vähentäminen.

(15)

Luonnollisista lähteistä peräisin olevia päästöosuuksia voidaan arvioida, mutta niitä ei voi rajoittaa. Näin ollen jos luonnosta peräisin olevat päästöosuudet ilman epäpuhtauspäästöissä voidaan määritellä riittävän varmasti ja jos ylitykset johtuvat kokonaan tai osittain tällaisista luonnosta peräisin olevista päästöistä, ne voidaan tässä direktiivissä säädetyin edellytyksin vähentää ilmanlaadun raja-arvojen noudattamista arvioitaessa. PM10-hiukkasten raja-arvojen ylitykset, jotka johtuvat teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta, saadaan myös vähentää ilmanlaadun raja-arvojen noudattamista arvioitaessa, edellyttäen että pitoisuuksien pienentämiseksi on toteutettu kohtuullisia toimenpiteitä.

(16)

Alueilla ja taajamissa, joissa olosuhteet ovat erityisen hankalat, ilmanlaatua koskevien raja-arvojen saavuttamisen määräaikaa olisi voitava jatkaa tapauksissa, joissa tarkoituksenmukaisista pilaantumisen vähennystoimista huolimatta tietyillä alueilla ja tietyissä taajamissa on akuutteja vaikeuksia saavuttaa raja-arvoja. Kaikkiin tiettyä aluetta tai taajamaa koskeviin määräajanpidennyksiin olisi liitettävä kattava suunnitelma, jonka komissio arvioisi sen varmistamiseksi, että tarkistettua määräaikaa noudatetaan. On tärkeää, että on käytettävissä tarvittavia yhteisön toimenpiteitä, jotka heijastavat ilman pilaantumista koskevassa teemakohtaisessa strategiassa lähteisiin kohdistuville toimille valittua vaatimustasoa, jotta päästöjä voidaan vähentää tehokkaasti tässä direktiivissä raja-arvojen saavuttamiselle asetetussa määräajassa, ja ne olisi otettava huomioon arvioitaessa saavuttamiselle asetetun määräajan jatkamista koskevia pyyntöjä.

(17)

Kaikkien asianomaisten toimielinten olisi selvitettävä ensin asianmukaisesti, millaisia lähteisiin kohdistuvia yhteisön toimenpiteitä tarvitaan, erityisesti toimia, joilla parannetaan teollisuuden päästöjä koskevan yhteisön lainsäädännön tehokkuutta, rajoitetaan raskaiden hyötyajoneuvojen moottoreiden pakokaasupäästöjä, vähennetään edelleen jäsenvaltioiden sallittujen tärkeimpien epäpuhtauksien kansallisia päästöjä sekä päästöjä, jotka liittyvät bensiiniautojen tankkaukseen huoltoasemilla, sekä toimia, joilla rajoitetaan polttoaineiden, meriliikenteessä käytettävät polttoaineet mukaan luettuna, rikkipitoisuutta.

(18)

Alueille ja taajamille, joiden osalta ilman epäpuhtauspitoisuudet ylittävät kyseistä aluetta tai taajamaa koskevat ilmanlaadun tavoitearvot tai raja-arvot sekä mahdolliset tilapäiset sallitut ylitysmarginaalit, olisi laadittava ilmanlaatusuunnitelmat. Ilman epäpuhtaudet ovat peräisin useista eri lähteistä ja toiminnoista. Eri toimintalinjojen johdonmukaisuuden varmistamiseksi tällaisten ilmanlaatusuunnitelmien olisi mahdollisuuksien mukaan oltava yhdenmukaisia tiettyjen suurista polttolaitoksista ilmaan joutuvien epäpuhtauspäästöjen rajoittamisesta 23 päivänä lokakuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/80/EY (13), direktiivin 2001/81/EY sekä ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/49/EY (14) mukaisesti laadittujen suunnitelmien ja ohjelmien kanssa ja lisäksi ne olisi yhdistettävä niihin. Tässä direktiivissä asetetut ilmanlaatua koskevat tavoitteet otetaan myös kaikilta osin huomioon myönnettäessä lupia teollisen toiminnan harjoittamiseen ympäristön pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi 15 päivänä tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/1/EY (15) mukaisesti.

(19)

Olisi laadittava toimintasuunnitelmia, joista ilmenevät lyhyellä aikavälillä toteutettavat toimet alueilla, joilla on riski yhden tai useamman varoituskynnyksen ylittymisestä, jotta voidaan vähentää tällaisten ylitysten riskiä ja lyhentää niiden kestoa. Jos riski koskee yhtä tai useampaa raja-arvoa tai tavoitearvoa, jäsenvaltiot voivat tarvittaessa laatia tällaisia lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia. Otsonin osalta tällaisissa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmissa olisi otettava huomioon ohjeista ilman otsonista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/3/EY täytäntöönpanemiseksi 19 päivänä maaliskuuta 2004 tehty komission päätös 2004/279/EY (16).

(20)

Jäsenvaltioiden olisi kuultava toisiaan, jos toisen jäsenvaltion aiheuttaman merkittävän pilaantumisen takia epäpuhtauden taso ylittää tai todennäköisesti ylittää sovellettavat ilmanlaatutavoitteet ja soveltuvin osin sallitun ylitysmarginaalin tai tapauksesta riippuen varoituskynnyksen. Tiettyjen epäpuhtauksien, kuten otsonin tai hiukkasten, kulkeutuminen helposti valtiosta toiseen voi edellyttää naapurijäsenvaltioiden välistä yhteensovittamista ilmanlaatusuunnitelmien ja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimisessa ja täytäntöönpanossa sekä yleisölle tiedottamisessa. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa jatkettava yhteistyötä kolmansien maiden kanssa korostaen erityisesti ehdokasvaltioiden varhaista mukanaoloa.

(21)

Jäsenvaltioiden ja komission on kerättävä, vaihdettava ja levitettävä ilmanlaatua koskevia tietoja, jotta ilman pilaantumisen vaikutuksia ymmärrettäisiin paremmin ja asianmukaisia toimintatapoja kehitettäisiin. Yleisön saatavilla olisi oltava säännöllisesti ajantasaista tietoa kaikkien säänneltyjen ilman epäpuhtauksien pitoisuuksista.

(22)	Ilmanlaatua koskevien tietojen käsittelyn ja vertailun helpottamiseksi tiedot olisi toimitettava komissiolle yhdenmukaisessa muodossa.

(23)

Ilmanlaatua koskevien tietojen toimittamista, arviointia ja raportointia koskevia menettelyjä on mukautettava, jotta sähköisiä välineitä ja internetiä voitaisiin käyttää pääasiallisina välineinä tietojen saattamiseksi yleisön saataville ja menettelyt olisivat yhteisön paikkatietoinfrastruktuurin (INSPIRE) perustamisesta 14 päivänä maaliskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/2/EY (17) mukaiset.

(24)	On asianmukaista säätää mahdollisuudesta mukauttaa ilmanlaadun arvioinnissa käytettävät perusteet ja tekniikat tieteelliseen ja tekniseen kehitykseen sekä toimitettaviin tietoihin.

(25)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa tämän direktiivin tavoitteita ilman epäpuhtauksien rajatylittävän luonteen takia, vaan ne voidaan tämän vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(26)	Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin säännösten rikkomiseen, ja varmistettava näiden seuraamusten täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(27)

Tiettyjen tällä direktiivillä kumottujen säädösten säännösten olisi jäätävä voimaan, jotta voidaan varmistaa nykyisten typpidioksidia koskevien ilmanlaaturajojen voimassaolo, kunnes ne korvataan 1 päivästä tammikuuta 2010, varmistaa ilmanlaadun raportointia koskevien säännösten voimassaolo, kunnes uudet täytäntöönpanotoimet on vahvistettu, ja huolehtia siitä, että direktiiviin 2004/107/EY liittyvät ilmanlaadun alustavaa arviointia koskevat vaatimukset pysyvät voimassa.

(28)	Velvoite saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajattava niihin säännöksiin, joissa säädetään muutoksista asiasisältöön verrattuna aikaisempiin direktiiveihin.

(29)

Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (18) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja yhteisön edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen edellyttämien toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne.

(30)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tämän direktiivin tarkoituksena on erityisesti edistää ympäristönsuojelun korkean tason ja ympäristön laadun parantamisen sisällyttämistä unionin politiikkaan kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti, kuten määrätään Euroopan unionin perusoikeuskirjan 37 artiklassa.

(31)	Tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (19) mukaisesti.

(32)

Komissiolle olisi siirrettävä toimivalta muuttaa liitteitä I–VI, VIII–X ja liitettä XV. Koska nämä toimenpiteet ovat laajakantoisia ja niiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia, ne on hyväksyttävä neuvoston päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklassa säädettyä valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

(33)

Kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevassa lausekkeessa jäsenvaltioita vaaditaan varmistamaan, että tarvittavat kaupunkien taustapitoisuusmittaukset aloitetaan hyvissä ajoin keskimääräisen altistumisen indikaattorin määrittelemiseksi, jotta voidaan taata, että altistumisen kansallisen vähennystavoitteen arviointiin ja keskimääräisen altistumisen indikaattorin laskemiseen liittyviä vaatimuksia noudatetaan,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä säädetään toimenpiteistä, joiden tavoitteena on:

1)	ilmanlaatua koskevien tavoitteiden määritteleminen ja vahvistaminen ihmisten terveydelle ja koko ympäristölle haitallisten vaikutusten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi;

2)	ilmanlaadun arvioiminen jäsenvaltioissa yhteisin menetelmin ja perustein;

3)	ilmanlaatua koskevien tietojen hankkiminen ilman pilaantumisen ja haittavaikutusten torjumiseksi sekä kansallisten ja yhteisön toimien pitkän aikavälin kehityksen ja niillä aikaansaatujen parannusten seuraamiseksi;

4)	ilmanlaatua koskevien tietojen julkisen saatavuuden varmistaminen;

5)	ilmanlaadun ylläpitäminen sellaisenaan silloin kun se on hyvä, ja muissa tapauksissa sen parantaminen;

6)	jäsenvaltioiden yhteistyön edistäminen ilman pilaantumisen vähentämiseksi.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

1)	’ilmalla’ ulkoilmaa alailmakehässä lukuun ottamatta direktiivissä 89/654/ETY (20) määriteltyjä työpaikkoja, joihin sovelletaan työterveyttä ja -turvallisuutta koskevia säännöksiä ja joille yleisöllä ei ole säännöllistä pääsyä;

2)	’epäpuhtaudella’ kaikkia ilmassa olevia aineita, joilla voi olla haitallisia seurauksia ihmisen terveydelle ja/tai koko ympäristölle;

3)	’tasolla’ epäpuhtauden pitoisuutta ilmassa tai sen laskeumaa tiettynä aikana;

4)	’arvioinnilla’ menetelmää, jolla mitataan, lasketaan, ennustetaan tai arvioidaan tasot;

5)	’raja-arvolla’ tasoa, joka on vahvistettu tieteellisin perustein ihmisen terveydelle ja/tai ympäristölle haitallisten seurausten välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi, joka on saavutettava määräajassa ja jota ei saa ylittää sen jälkeen kun se on saavutettu;

6)	’kriittisellä tasolla’ tasoa, joka on vahvistettu tieteellisin perustein ja jota suuremmat pitoisuudet voivat aiheuttaa haitallisia vaikutuksia joissakin reseptoreissa, kuten puissa, muissa kasveissa tai luonnollisissa ekosysteemeissä, mutteivät ihmisissä;

7)	’ylitysmarginaalilla’ sitä prosenttimäärää raja-arvosta, jonka verran tämä saa ylittyä tässä direktiivissä vahvistetuin edellytyksin;

8)	’ilmanlaatusuunnitelmilla’ suunnitelmia, joihin sisältyy raja-arvojen tai tavoitearvojen saavuttamiseksi toteutettavia toimenpiteitä;

9)	’tavoitearvolla’ tasoa, joka on vahvistettu ihmisen terveyden ja/tai ympäristön vahingoittumisen välttämiseksi, ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi pitkällä aikavälillä ja joka on saavutettava mahdollisuuksien mukaan määrätyn ajan kuluessa;

10)	’varoituskynnyksellä’ tasoa, jonka ylittyessä lyhytaikainen altistuminen vaarantaa ihmisten terveyden koko väestön osalta ja jonka ylittyessä jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä viipymättä;

11)	’tiedotuskynnyksellä’ tasoa, jonka ylittyessä lyhytaikainen altistuminen vaarantaa erityisen herkkien väestöryhmien terveyden ja jonka ylittyessä tarvitaan välitöntä ja asianmukaista tiedottamista;

12)	’ylemmällä arviointikynnyksellä’ tasoa, jota alhaisemmalla tasolla voidaan käyttää kiinteiden mittausten ja mallintamistekniikoiden ja/tai suuntaa-antavien mittausten yhdistelmää ilmanlaadun arvioimiseksi;

13)	’alemmalla arviointikynnyksellä’ tasoa, jota alhaisemmalla tasolla voidaan käyttää ainoastaan joko mallintamista tai objektiivista arviointia ilmanlaadun arvioimiseksi;

14)	’pitkän aikavälin tavoitteella’ tasoa, joka on saavutettava pitkällä aikavälillä ihmisten terveyden ja ympäristön suojelemiseksi tehokkaasti, paitsi jos sen saavuttaminen ei ole mahdollista oikeasuhtaisilla toimenpiteillä;

15)

’luonnollisista lähteistä peräisin olevilla päästöosuuksilla’ epäpuhtauspäästöjä, jotka eivät johdu suoraan tai välillisesti ihmisen toiminnasta ja joita ovat muun muassa luonnonilmiöt kuten tulivuorenpurkaukset, maanjäristykset, geotermaalinen toiminta, maastopalot, voimakkaat tuulet, meren pärskeet tai kuivilta alueilta peräisin olevien luontoperäisten hiukkasten leijuma tai kulkeutuminen ilmakehässä;

16)	’alueella’ osaa jäsenvaltion alueesta, jonka kyseinen jäsenvaltio on rajannut ilmanlaadun arviointia ja hallintaa varten;

17)	’taajamalla’ aluetta, joka on 250 000:ta asukasta suurempi väestökeskittymä tai, jos asukkaita on enintään 250 000, aluetta, jonka asukastiheys neliökilometriä kohden on jäsenvaltion määrittelemä;

18)	’PM10-hiukkasilla’ hiukkasia, jotka läpäisevät PM10-hiukkasten näytteenotossa ja mittauksessa käytettävän vertailumenetelmän, EN 12341 -standardin, mukaisen koon perusteella erottelevan erottimen, jonka leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 10 µm:n kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia;

19)

’PM2,5-hiukkasilla’ hiukkasia, jotka läpäisevät PM2,5-hiukkasten näytteenotossa ja mittauksessa käytettävän vertailumenetelmän, EN 14907 -standardin, mukaisen koon perusteella erottelevan erottimen, jonka leikkausraja aerodynaamiselta halkaisijaltaan 2,5 µm:n kokoisille hiukkasille on 50 prosenttia;

20)

’keskimääräisen altistumisen indikaattorilla’ keskimääräistä tasoa, joka on määritelty koko jäsenvaltion alueella tehtyjen kaupunkien taustapitoisuusmittausten perusteella ja jossa otetaan huomioon väestön altistuminen. Sitä käytetään altistumisen kansallisen vähennystavoitteen ja altistuspitoisuutta koskevan velvoitteen laskemiseen;

21)	’altistuspitoisuutta koskevalla velvoitteella’ keskimääräisen altistumisen indikaattorin perusteella vahvistettua tasoa, jonka tavoitteena on vähentää ihmisten terveydelle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ja joka on saavutettava määrätyn ajan kuluessa;

22)

’altistumisen kansallisella vähennystavoitteella’ vertailuvuodelle määriteltyä jäsenvaltion väestön keskimääräisen altistumisen prosentuaalista pienentymistä, jonka tavoitteena on vähentää ihmisten terveydelle aiheutuvia haitallisia vaikutuksia ja joka on saavutettava mahdollisuuksien mukaan määrätyn ajan kuluessa;

23)	’kaupunkien tausta-alueilla’ kaupunkialueita, joilla esiintyvät tasot edustavat kaupunkiväestön yleistä altistumista;

24)	’typen oksideilla’ typpimonoksidin (typpioksidin) ja typpidioksidin volyymin sekoitussuhteen (ppbv) summaa ilmaistuna typpidioksidin massakonsentraatioyksiköinä (µg/m3);

25)	”kiinteillä mittauksilla’ määrätyillä paikoilla joko jatkuvasti tai satunnaisotannalla suoritettuja mittauksia, joilla määritetään tasot asiaankuuluvien laatutavoitteiden mukaisesti;

26)	’suuntaa-antavilla mittauksilla’ mittauksia, jotka täyttävät vähemmän tiukat tietojen laatutavoitteet kuin kiinteät mittaukset;

27)	’haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä’ (VOC) metaania lukuun ottamatta kaikkia ihmisten toiminnasta tai luonnosta peräisin olevia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat tuottaa valokemiallisia hapettimia reagoidessaan auringonvalossa typen oksidien kanssa;

28)	’otsonia muodostavilla yhdisteillä’ aineita, jotka edistävät alailmakehän otsonin muodostumista ja joista eräitä on mainittu liitteessä X.

3 artikla

Vastuut

Jäsenvaltioiden on nimettävä tarkoituksenmukaisilta tasoilta toimivaltaiset viranomaiset ja elimet, jotka ovat vastuussa seuraavista tehtävistä:

a)	ilmanlaadun arviointi;

b)	mittausmenetelmien (menetelmät, laitteet, verkostot ja laboratoriot) hyväksyminen;

c)	mittausten tarkkuuden varmistaminen;

d)	arviointimenetelmien analysointi;

e)	mahdollisten komission järjestämien laadunvarmistusta koskevien yhteisön laajuisten ohjelmien yhteensovittaminen alueellaan;

f)	yhteistyö muiden jäsenvaltioiden ja komission kanssa.

Toimivaltaisten viranomaisten ja elinten on tarvittaessa toimittava liitteessä I olevan C jakson säännösten mukaisesti.

4 artikla

Alueiden ja taajamien määrittäminen

Jäsenvaltioiden on määritettävä alueet ja taajamat alueellaan. Ilmanlaadun arviointi ja ilmanlaadun hallinta suoritetaan kaikilla alueilla ja kaikissa taajamissa.

II LUKU

ILMANLAADUN ARVIOINTI

1 JAKSO

Ilmanlaadun arviointi rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten, lyijyn, bentseenin ja hiilimonoksidin osalta

5 artikla

Arviointijärjestelmä

1.   Rikkidioksidin, typpidioksidin ja typenoksidien, hiukkasten (PM10 ja PM2,5), lyijyn, bentseenin ja hiilimonoksidin osalta on sovellettava liitteessä II olevassa A jaksossa yksilöityjä ylempiä ja alempia arviointikynnyksiä.

Kukin alue ja taajama on luokiteltava näiden arviointikynnysten mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua luokitusta on kuitenkin tarkasteltava uudelleen ainakin joka viides vuosi liitteessä II olevassa B jaksossa vahvistetun menettelyn mukaisesti.

Luokituksia on tarkasteltava uudelleen useammin, jos ilman rikkidioksidi-, typpidioksidi-, tai tarvittaessa typen oksidi-, hiukkas- (PM10, PM2,5), lyijy- tai hiilimonoksidipitoisuuksissa tapahtuu merkittäviä muutoksia.

6 artikla

Arviointiperusteet

1.   Jäsenvaltioiden on suoritettava kaikilla alueillaan ja kaikissa taajamissaan ilmanlaadun mittauksia 5 artiklassa tarkoitettujen epäpuhtauksien osalta tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti ja liitteessä III vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

2.   Alueilla ja taajamissa, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitettujen epäpuhtauksien tasot ylittävät näille epäpuhtauksille vahvistetut ylemmät arviointikynnykset, on käytettävä ilmanlaadun arvioinnissa kiinteitä mittauksia. Näitä kiinteitä mittauksia voidaan täydentää mallintamistekniikoilla ja/tai suuntaa-antavilla mittauksilla riittävien tietojen saamiseksi ilmanlaadun alueellisesta jakautumisesta.

3.   Alueilla ja taajamissa, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitettujen epäpuhtauksien tasot alittavat näille epäpuhtauksille vahvistetut ylemmät arviointikynnykset, ilmanlaadun arvioinnissa voidaan käyttää kiinteiden mittausten ja mallintamistekniikoiden ja/tai suuntaa-antavien mittausten yhdistelmää.

4.   Alueilla ja taajamissa, joiden osalta 1 kohdassa tarkoitettujen epäpuhtauksien tasot alittavat näille epäpuhtauksille vahvistetut alemmat arviointikynnykset, on mallintamista tai objektiivista arviointia taikka molempia pidettävä riittävinä ilmanlaadun arviointimenetelminä.

5.   Edellä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen mittausten lisäksi mittauksia on tehtävä maaseudun tausta-alueilla, jotka eivät sijaitse lähellä merkittäviä epäpuhtauslähteitä, jotta mittauksista saataisiin vähintään pienhiukkasten (PM2,5) kokonaismassakonsentraatiota ja kemiallisen muodostumisen pitoisuuksia koskevat tiedot vuotuisina keskiarvoina; mittaukset on suoritettava seuraavien perusteiden mukaisesti:

a)	kullakin 100 000 neliökilometrin alueella on oltava yksi näytteenottopaikka;

b)

tarvittavan alueellisen erotuskyvyn saavuttamiseksi on kunkin jäsenvaltion perustettava ainakin yksi mittausasema tai ne voivat sopia rajanaapureinaan olevien jäsenvaltioiden kanssa yhden tai useamman yhteisen mittausaseman perustamisesta kyseisten jäsenvaltioiden naapurialueet kattavalle mittausalueelle;

c)	tarvittaessa seuranta on sovitettava yhteen ilman epäpuhtauksien kaukokulkeutumisen tarkkailua ja arviointia koskevan Euroopan yhteistyöohjelman (EMEP) seurantastrategian ja mittausohjelman kanssa;

d)	liitteessä I olevaa A ja C jaksoa sovelletaan hiukkasten massakonsentraatiomittauksia koskeviin laatutavoitteisiin ja liitettä IV sovelletaan kokonaisuudessaan.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle pienhiukkasten (PM2,5) kemiallisen koostumuksen mittauksissa käytetyt mittausmenetelmät.

7 artikla

Näytteenottopaikat

1.   Rikkidioksidin, typpidioksidin ja typen oksidien, hiukkasten (PM10, PM2,5), lyijyn, bentseenin ja hiilimonoksidin mittausten näytteenottopaikkojen sijainti on määriteltävä liitteessä III lueteltujen perusteiden mukaisesti.

2.   Alueilla ja taajamissa, joiden osalta kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde arvioitaessa ilmanlaatua, on kutakin mitattavaa epäpuhtautta koskevia näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä V olevassa A jaksossa vahvistettu näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä.

3.   Alueilla ja taajamissa, joiden osalta kiinteissä mittauksissa käytettäviltä näytteenottopaikoilta peräisin olevia tietoja täydennetään mallintamisesta ja/tai suuntaa-antavista mittauksista saatavilla tiedoilla, liitteessä V olevassa A jaksossa vahvistettua näytteenottopaikkojen kokonaismäärää voidaan vähentää enintään 50 prosenttia, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	täydentävillä menetelmillä saadaan riittävästi tietoa ilmanlaadun arvioimiseksi raja-arvojen tai varoituskynnysten osalta sekä yleisölle tiedottamiseksi;

b)

asennettavien näytteenottopaikkojen lukumäärä ja muiden menetelmien alueellinen erotuskyky on riittävä, jotta asiaa koskevat epäpuhtauspitoisuudet voidaan määrittää liitteessä I olevassa A jaksossa määriteltyjen laatutavoitteiden mukaisesti ja jotta mittaustulokset täyttävät liitteessä I olevassa B jaksossa määritellyt perusteet.

Mallintamisen ja/tai suuntaa-antavien mittausten tulokset on otettava huomioon arvioitaessa ilmanlaatua suhteessa raja-arvoihin.

4.   Komissio valvoo, että jäsenvaltiot soveltavat näytteenottopaikkojen valintaa koskevia perusteita, jotta helpotetaan kyseisten perusteiden yhdenmukaista soveltamista kaikkialla Euroopan unionissa.

8 artikla

Mittausten vertailumenetelmät

1.   Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä VI olevassa A ja C jaksossa vahvistettuja mittausten vertailumenetelmiä ja perusteita.

2.   Muita mittausmenetelmiä voidaan käyttää liitteessä VI olevassa B jaksossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

2 JAKSO

Ilmanlaadun arviointi otsonin osalta

9 artikla

Arviointiperusteet

1.   Alueilla ja taajamissa, joiden osalta otsonipitoisuus on jonkin viimeksi kuluneen viiden mittausvuoden aikana ylittänyt liitteessä VII olevassa C jaksossa vahvistetut pitkän aikavälin tavoitteet, on suoritettava kiinteitä mittauksia.

2.   Jos tietoja on saatavilla lyhyemmältä ajalta kuin viideltä vuodelta, jäsenvaltiot voivat yhdistää lyhyistä mittausjaksoista saadut tiedot, jotka on kerätty sellaisina aikoina ja sellaisissa paikoissa, joille korkeimmat epäpuhtaustasot todennäköisesti ovat tyypillisiä, sekä päästöjen kartoituksesta ja mallintamisesta saadut tiedot sen määrittämiseksi, onko 1 kohdassa tarkoitetut pitkän aikavälin tavoitteet ylitetty kyseisen viiden vuoden jakson aikana.

10 artikla

Näytteenottopaikat

1.   Otsonin mittauksessa käytettävien näytteenottopaikkojen sijainti on määritettävä liitteessä VIII vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

2.   Alueilla ja taajamissa, joiden osalta kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde arvioitaessa ilmanlaatua, on otsonin mittauksessa käytettäviä näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä IX olevassa A jaksossa vahvistettu näytteenottopaikkojen vähimmäismäärä.

3.   Alueilla ja taajamissa, joiden osalta kiinteissä mittauksessa käytettäviltä näytteenottopaikoilta peräisin olevia tietoja täydennetään mallintamisesta ja/tai suuntaa-antavista mittauksista saatavilla tiedoilla, liitteessä IX olevassa A jaksossa määriteltyä näytteenottopaikkojen määrää voidaan vähentää edellyttäen, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	täydentävillä menetelmillä saadaan riittävästi tietoja ilmanlaadun arvioimiseksi tavoitearvojen, pitkän aikavälin tavoitteiden sekä tiedotus- ja varoituskynnysten osalta;

b)

asennettavien näytteenottopaikkojen lukumäärä ja muiden menetelmien alueellinen erotuskyky on riittävä, jotta otsonipitoisuudet voidaan määrittää liitteessä I olevassa A jaksossa määriteltyjen laatutavoitteiden mukaisesti ja jotta mittaustulokset täyttävät liitteessä I olevassa B jaksossa määritellyt perusteet;

c)	kullakin alueella ja kussakin taajamassa on oltava vähintään yksi näytteenottopaikka kahta miljoonaa asukasta kohden tai yksi näytteenottopaikka 50 000 neliökilometriä kohden; näistä vaihtoehdoista valitaan se, jossa näytteenottopaikkojen määrä on suurempi;

d)	typpidioksidia mitataan kaikilla jäljelle jäävillä näytteenottopaikoilla lukuun ottamatta liitteessä VIII olevassa A jaksossa tarkoitettuja maaseudun tausta-asemia.

Mallintamisen ja/tai suuntaa-antavien mittausten tulokset on otettava huomioon arvioitaessa ilmanlaatua suhteessa tavoitearvoihin.

4.   Myös typpidioksidia on mitattava vähintään 50 prosentissa liitteessä IX olevassa A jaksossa edellytetyistä otsonin näytteenottopaikoista. Typpioksidimittausten on oltava jatkuvia lukuun ottamatta liitteessä VIII olevassa A jaksossa tarkoitettuja maaseudun tausta-asemia, joilla voidaan käyttää muita mittausmenetelmiä.

5.   Alueilla ja taajamissa, joiden osalta pitoisuudet ovat kunkin viiden viimeksi kuluneen mittausvuoden aikana alittaneet pitkän aikavälin tavoitteet, määritellään kiinteitä mittauksia suorittavien näytteenottopaikkojen määrä liitteessä IX olevan B jakson mukaisesti.

6.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että sen alueelle on asennettu ja siellä on toiminnassa vähintään yksi näytteenottopaikka liitteessä X lueteltujen otsonia muodostavien aineiden pitoisuuksia koskevien tietojen saamiseksi. Jäsenvaltioiden on määriteltävä niiden asemien määrä ja sijainti, joilla otsonia muodostavia yhdisteitä mitataan, ottaen huomioon liitteessä X vahvistetut tavoitteet ja menetelmät.

11 artikla

Mittausten vertailumenetelmät

1.   Jäsenvaltioiden on sovellettava liitteessä VI olevan A jakson 8 kohdassa vahvistettua otsonin mittauksen vertailumenetelmää. Muita mittausmenetelmiä voidaan käyttää liitteessä VI olevassa B jaksossa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

2.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle liitteessä X lueteltujen haihtuvien orgaanisten yhdisteiden näytteenottoon ja mittaukseen käyttämänsä menetelmät.

III LUKU

ILMANLAADUN HALLINTA

12 artikla

Sovellettavat vaatimukset, kun tasot ovat alempia kuin raja-arvot

Alueilla ja taajamissa, joiden osalta ilman rikkidioksidi-, typpidioksidi-, PM10-, PM2,5-, lyijy-, bentseeni- ja hiilimonoksiditasot ovat alempia kuin liitteissä XI ja XIV eritellyt näitä aineita koskevat raja-arvot, jäsenvaltioiden on pidettävä kyseisten epäpuhtauksien tasot raja-arvojen alapuolella ja pyrittävä säilyttämään kestävän kehityksen kannalta paras mahdollinen ilmanlaadun taso.

13 artikla

Raja-arvot ja varoituskynnykset ihmisten terveyden suojelemiseksi

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueilla ja taajamissa vallitsevat ilman rikkidioksidi-, PM10-, lyijy- ja hiilimonoksiditasot eivät ylitä liitteessä XI vahvistettuja raja-arvoja.

Liitteessä XI vahvistettuja typpidioksidin ja bentseenin raja-arvoja ei saa ylittää liitteessä vahvistetuista ajankohdista alkaen.

Näiden vaatimusten noudattamista on arvioitava liitteen III mukaisesti.

Liitteessä XI säädettyjä ylitysmarginaaleja on sovellettava 22 artiklan 3 kohdan ja 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Ilman rikkidioksidi- ja typpidioksidipitoisuuksien varoituskynnykset on vahvistettu liitteessä XII olevassa A jaksossa.

14 artikla

Kriittiset tasot

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava liitteessä XIII vahvistettujen kriittisten tasojen noudattaminen liitteessä III olevan A jakson mukaisesti arvioituna.

2.   Jos kiinteät mittaukset ovat ainoa tietolähde arvioitaessa ilmanlaatua, on näytteenottopaikkoja oltava vähintään liitteessä V olevassa C jaksossa täsmennetty vähimmäismäärä. Jos näitä tietoja täydennetään suuntaa-antavista mittauksista tai mallintamisesta saaduilla tiedoilla, voidaan näytteenottopaikkojen määrää vähentää enintään 50 prosenttia edellyttäen, että asiaankuuluvien epäpuhtauksien arvioidut pitoisuudet voidaan määritellä liitteessä I olevassa A jaksossa vahvistettujen laatuvaatimusten mukaisesti.

15 artikla

PM2,5-hiukkasille altistumisen kansallinen vähennystavoite ihmisten terveyden suojelemiseksi

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia, vähentääkseen PM2,5-hiukkasille altistumista, jotta liitteessä XIV olevassa B jaksossa säädetty altistumisen kansallinen vähennystavoite saavutetaan liitteessä täsmennettyyn määrävuoteen mennessä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keskimääräisen altistumisen indikaattori vuodeksi 2015, joka on vahvistettu liitteessä XIV olevan A jakson mukaisesti, ei ylitä kyseisessä liitteessä olevassa C jaksossa vahvistettua altistuspitoisuutta koskevaa velvoitetta.

3.   PM2,5-hiukkasia koskeva keskimääräisen altistumisen indikaattori on arvioitava liitteessä XIV olevan A jakson mukaisesti.

4.   Kunkin jäsenvaltion on liitteen III mukaisesti huolehdittava siitä, että näytteenottopaikkojen jakautumisella ja määrällä, johon PM2,5-hiukkasten keskimääräisen altistumisen indikaattori perustuu, varmistetaan, että väestön altistuminen otetaan riittävästi huomioon. Näytteenottopaikkoja ei saa olla vähemmän kuin liitteessä V olevassa B jaksossa määritellään.

16 artikla

PM2,5-hiukkasten tavoitearvo ja raja-arvo ihmisten terveyden suojelemiseksi

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia, varmistaakseen, että ilman PM2,5-hiukkasten pitoisuudet eivät ylitä liitteessä XIV olevassa D jaksossa vahvistettua tavoitearvoa liitteessä täsmennetystä ajankohdasta alkaen.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilman PM2,5-hiukkasten pitoisuudet eivät niiden alueilla ja taajamissa ylitä liitteessä XIV olevassa E jaksossa vahvistettua raja-arvoa liitteessä täsmennetystä ajankohdasta alkaen. Tämän vaatimuksen noudattamista on arvioitava liitteen III mukaisesti.

3.   Liitteessä XIV olevassa E jaksossa säädettyä ylitysmarginaalia on sovellettava 23 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

17 artikla

Sellaisia alueita ja taajamia koskevat vaatimukset, joiden osalta otsonipitoisuudet ylittävät tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia, varmistaakseen, että tavoitearvot ja pitkän aikavälin tavoitteet saavutetaan.

2.   Tavoitearvot ylittävien taajamien ja alueiden osalta jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 2001/81/EY 6 artiklan mukaisesti laadittu ohjelma ja tarvittaessa ilmanlaatusuunnitelma pannaan täytäntöön tavoitearvojen saavuttamiseksi tämän direktiivin liitteessä VII olevassa B jaksossa täsmennetystä ajankohdasta alkaen, paitsi jos niiden saavuttaminen ei ole mahdollista toimenpiteillä, joista ei koidu kohtuuttomia kustannuksia.

3.   Jäsenvaltioiden on valmisteltava ja toteutettava kustannustehokkaita toimenpiteitä, joiden tavoitteena on pitkän aikavälin tavoitteiden saavuttaminen alueilla ja taajamissa, joiden osalta ilman otsonitasot ovat korkeammat kuin pitkän aikavälin tavoitteet, mutta pienemmät tai yhtä suuret kuin tavoitearvot. Näiden toimenpiteiden on vähintään oltava johdonmukaisia 2 kohdassa tarkoitettujen ilmanlaatusuunnitelmien ja ohjelman kanssa.

18 artikla

Sellaisia alueita ja taajamia koskevat vaatimukset, joiden osalta otsonipitoisuudet ovat pitkän aikavälin tavoitteiden mukaiset

Otsonitasoiltaan pitkän aikavälin tavoitteiden mukaisten alueiden ja taajamien osalta jäsenvaltioiden on pidettävä otsonitasot pitkän aikavälin tavoitteiden alapuolella ja oikeasuhteisin toimenpitein säilytettävä kestävän kehityksen kannalta paras mahdollinen ilmanlaadun taso sekä ympäristön ja ihmisten terveyden suojelun korkea taso, siinä määrin kuin se on mahdollista ottaen huomioon senkaltaiset tekijät kuin otsonin aiheuttaman ilman pilaantumisen rajat ylittävä luonne ja sääolosuhteet.

19 artikla

Tiedotus- tai varoituskynnysten ylittyessä toteutettavat toimenpiteet

Liitteessä XII yksilöidyn tiedotuskynnyksen tai samassa liitteessä vahvistettujen varoituskynnysten ylittyessä jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimet yleisölle tiedottamiseksi radion, television, sanomalehtien tai internetin välityksellä.

Jäsenvaltioiden on myös toimitettava komissiolle alustavat tiedot mitattujen epäpuhtauksien tasoista ja varoitus- tai tiedotuskynnysten ylitysjaksojen pituudesta.

20 artikla

Päästöosuudet luonnollisista lähteistä

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tietyltä vuodelta luettelot alueista ja taajamista, joissa tietyn epäpuhtauden raja-arvojen ylitykset aiheutuvat luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä. Jäsenvaltioiden on toimitettava tiedot pitoisuuksista ja lähteistä sekä todisteet, jotka osoittavat ylitysten johtuvan luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä.

2.   Jos komissiolle on ilmoitettu luonnollisesta lähteestä peräisin olevista päästöistä aiheutuneesta ylityksestä 1 kohdan mukaisesti, ei tätä ylitystä pidetä direktiivissä tarkoitettuna ylityksenä.

3.   Komissio julkaisee ohjeet luonnollisista lähteistä peräisin olevista päästöistä johtuvien ylitysten osoittamista ja vähentämistä varten viimeistään 11 päivänä kesäkuuta 2010.

21 artikla

Teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta johtuvat ylitykset

1.   Jäsenvaltiot voivat nimetä alueita tai taajamia, joiden alueella PM10-hiukkasten raja-arvot ylittyvät, koska teiden talvihiekoitus tai -suolaus aiheuttaa ilmassa leijuman.

2.   Jäsenvaltioiden on lähetettävä komissiolle luettelo kyseisistä alueista ja taajamista sekä niiden PM10-pitoisuuksista ja -lähteistä.

3.   Toimittaessaan komissiolle 27 artiklan mukaiset tiedot jäsenvaltioiden on esitettävä tarvittavat todisteet, jotka osoittavat, että ylitykset johtuvat kyseisestä leijumasta ja että pitoisuuksien pienentämiseksi on toteutettu kohtuullisia toimenpiteitä.

4.   Jäsenvaltioiden on laadittava tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen alueiden ja taajamien osalta 23 artiklan mukainen ilmanlaatusuunnitelma ainoastaan, jos PM10-pitoisuuksien ylitykset johtuvat muista lähteistä kuin teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan soveltamista.

5.   Komissio julkaisee ohjeet teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta johtuvan hiukkasleijuman aiheuttamien päästöosuuksien määrittelemistä varten viimeistään 11 päivänä kesäkuuta 2010.

22 artikla

Tavoitteiden saavuttamisen määräaikojen pidentäminen ja tiettyjen raja-arvojen soveltamisvelvoitteita koskeva poikkeus

1.   Jos liitteessä XI eriteltyjä määräaikoja ei voida saavuttaa tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa typpidioksidin tai bentseenin raja-arvojen osalta, jäsenvaltio voi pidentää näitä määräaikoja enintään viidellä vuodella kyseisen alueen tai taajaman osalta sillä edellytyksellä, että laaditaan ilmanlaatusuunnitelma 23 artiklan mukaisesti sitä aluetta tai taajamaa varten, jota määräajan pidennys koskisi; kyseistä ilmanlaatusuunnitelmaa on täydennettävä liitteessä XV olevassa B jaksossa luetelluilla, kyseisiin epäpuhtauksiin liittyvillä tiedoilla ja siinä on osoitettava, että raja-arvoja noudatetaan ennen uuden määräajan päättymistä.

2.   Jos PM10-hiukkasille liitteessä XI vahvistettuja raja-arvoja ei voida saavuttaa tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa paikkakohtaisten leviämisolosuhteiden, epäsuotuisien ilmasto-olosuhteiden tai rajat ylittävien päästöjen johdosta, jäsenvaltio vapautetaan velvoitteesta soveltaa näitä raja-arvoja 11 päivään kesäkuuta 2011 asti edellyttäen, että 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että jäsenvaltio osoittaa, että se on määräaikoja noudattaakseen toteuttanut kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla kaikki asianmukaiset toimenpiteet.

3.   Jos jäsenvaltio soveltaa 1 ja 2 kohtaa, sen on varmistettava, että kutakin epäpuhtautta koskeva raja-arvo ei ylity kullekin epäpuhtaudelle liitteessä XI vahvistettua ylitysmarginaalia suuremmalla määrällä.

4.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle, jos ne katsovat, että niiden olisi sovellettava 1 ja 2 kohtaa, ja toimitettava 1 kohdassa tarkoitettu ilmanlaatusuunnitelma kaikkine tarvittavine tietoineen, jotta komissio voi arvioida asetettujen edellytysten täyttymistä. Arviossaan komission on otettava huomioon jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun jäsenvaltioissa nyt ja tulevaisuudessa sekä nykyisten yhteisön toimien ja sellaisten suunnitteilla olevien yhteisön toimien arvioidut vaikutukset ilmanlaatuun, joita komission on määrä ehdottaa.

Jos komissio ei ole ottanut kielteistä kantaa ilmoitukseen yhdeksän kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, katsotaan 1 tai 2 kohdan edellytysten täyttyvän.

Jos komissio on ottanut ilmoitukseen kielteisen kannan, se voi vaatia jäsenvaltioita mukauttamaan ilmanlaatusuunnitelmiaan taikka laatimaan uudet ilmanlaatusuunnitelmat.

IV LUKU

SUUNNITELMAT

23 artikla

Ilmanlaatusuunnitelmat

1.   Jos ilman epäpuhtaustasot ylittävät raja-arvon tai tavoitearvon sekä kyseisessä tapauksessa sallitun ylitysmarginaalin tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisille alueille tai taajamille laaditaan ilmanlaatusuunnitelmia liitteissä XI ja XIV eritellyn raja-arvon tai tavoitearvon saavuttamiseksi.

Jos ylitetään sellaiset raja-arvot, joiden saavuttamisen määräaika on jo umpeutunut, ilmanlaatusuunnitelmiin on sisällytettävä asianmukaisia toimenpiteitä, jotta ylityksen kesto jää mahdollisimman lyhyeksi. Ilmanlaatusuunnitelmiin voi lisäksi sisältyä erityisiä toimenpiteitä herkkien väestöryhmien, myös lasten, suojelemiseksi.

Näihin ilmanlaatusuunnitelmiin on sisällytettävä ainakin liitteessä XV olevassa A jaksossa luetellut tiedot, ja niihin voidaan sisällyttää 24 artiklan mukaisia toimenpiteitä. Nämä suunnitelmat on annettava tiedoksi komissiolle viipymättä ja viimeistään kahden vuoden kuluttua sen vuoden päättymisestä, jolloin ylittyminen ensimmäisen kerran havaittiin.

Jos on laadittava tai pantava täytäntöön useita epäpuhtauksia koskevia ilmanlaatusuunnitelmia, jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava ja pantava täytäntöön kaikki kyseessä olevat epäpuhtaudet sisältäviä yhtenäisiä ilmanlaatusuunnitelmia.

2.   Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan varmistettava yhdenmukaisuus muiden direktiivin 2001/80/EY, direktiivin 2001/81/EY tai direktiivin 2002/49/EY edellyttämien suunnitelmien kanssa asian kannalta merkityksellisten ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

24 artikla

Lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmat

1.   Jos tietyllä alueella tai tietyssä taajamassa on riski, että epäpuhtaustasot ylittävät yhden tai useamman liitteessä XII vahvistetuista varoituskynnyksistä, jäsenvaltioiden on laadittava toimintasuunnitelmia, joista ilmenevät toimenpiteet, jotka on toteutettava lyhyellä aikavälillä kyseisen ylityksen riskin vähentämiseksi tai sen keston lyhentämiseksi. Jos tämä riski koskee yhtä tai useampaa liitteissä VII, XI ja XIV vahvistetuista raja-arvoista tai tavoitearvoista, jäsenvaltiot voivat tarvittaessa laatia tällaisia lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia.

Jos on kuitenkin olemassa riski, että liitteessä XII olevassa B jaksossa vahvistettu otsonin varoituskynnys ylittyy, jäsenvaltioiden on laadittava tällainen lyhyen aikavälin toimintasuunnitelma ainoastaan, jos niiden mielestä kansalliset maantieteelliset, meteorologiset ja taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen on todellisia mahdollisuuksia vähentää tällaisen ylityksen uhkaa, kestoa tai vakavuutta. Tällaisia lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia laatiessaan jäsenvaltioiden on otettava huomioon päätös 2004/279/EY.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmissa voidaan tapauksen mukaan määrätä tehokkaista valvontatoimista ja tarvittaessa sellaisten toimintojen keskeyttämisestä, jotka lisäävät riskiä, että kyseiset raja-arvot tai tavoitearvot taikka varoituskynnykset ylittyvät. Näihin toimintasuunnitelmiin voi kuulua moottoriajoneuvoliikenteeseen, rakennustöihin, satamissa laiturissa oleviin aluksiin ja teollisuuslaitosten tai tuotteiden käyttöön sekä kotitalouksien lämmitykseen liittyviä toimenpiteitä. Näiden suunnitelmien yhteydessä voidaan harkita erityistoimia herkkien väestöryhmien, myös lasten, suojelemiseksi.

3.   Kun jäsenvaltiot ovat laatineet lyhyen aikavälin toimintasuunnitelman, niiden on asetettava lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmiensa toteuttamiskelpoisuudesta ja sisällöstä tekemiensä tutkimusten tulokset sekä tiedot suunnitelmien täytäntöönpanosta yleisön ja asian kannalta merkityksellisten organisaatioiden, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöjen ja herkkiä väestöryhmiä edustavien järjestöjen, muiden merkityksellisten terveydenhuoltoalan elinten ja asianomaisten toimialaliittojen saataville.

4.   Komissio julkaisee ensimmäistä kertaa ennen 11 päivää kesäkuuta 2010, ja sen jälkeen säännöllisesti, esimerkkejä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimista koskevista parhaista käytännöistä, myös esimerkkejä parhaista käytännöistä herkkien väestöryhmien, myös lasten, suojelemiseksi.

25 artikla

Valtioiden rajat ylittävä ilman pilaantuminen

1.   Jos mikä tahansa varoituskynnys, raja- tai tavoitearvo ja kyseisessä tapauksessa sallittu ylitysmarginaali tai pitkän aikavälin tavoite ylittyy epäpuhtauksien tai epäpuhtauksia muodostavien aineiden merkittävän kaukokulkeuman vuoksi, kyseessä olevien jäsenvaltioiden on tehtävä yhteistyötä ja tarvittaessa laadittava yhteisiä toimia, kuten yhteisten tai yhteensovitettujen ilmanlaatusuunnitelmien laatiminen 23 artiklan mukaisesti, tällaisten ylitysten poistamiseksi asianmukaisia mutta oikeasuhteisia toimia soveltamalla.

2.   Komissio on kutsuttava mukaan kaikkeen 1 kohdassa tarkoitettuun yhteistyöhön. Komissio harkitsee tarvittaessa direktiivin 2001/81/EY 9 artiklan mukaisesti laaditut kertomukset huomioon ottaen, onko yhteisön tasolla toteutettava lisätoimia sellaisten epäpuhtauksia muodostavien aineiden päästöjen rajoittamiseksi, jotka aiheuttavat tällaista valtioiden rajat ylittävää pilaantumista.

3.   Jäsenvaltioiden on, tarvittaessa 24 artiklan mukaisesti, laadittava ja pantava täytäntöön yhteisiä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, jotka kattavat muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia naapurialueita. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne muissa jäsenvaltioissa sijaitsevat naapurialueet, jotka ovat laatineet lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, saavat kaikki tarvittavat tiedot.

4.   Jos tiedotus- tai varoituskynnykset ylittyvät kansallisten rajojen läheisyydessä sijaitsevilla alueilla tai taajamissa, asiasta on tiedotettava mahdollisimman pian kyseisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Kyseiset tiedot on saatettava myös yleisön saataville.

5.   Laatiessaan 1 ja 3 kohdassa säädettyjä suunnitelmia sekä tiedottaessaan yleisölle 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on tarvittaessa pyrittävä tekemään yhteistyötä kolmansien maiden, erityisesti ehdokasmaiden kanssa.

V LUKU

TIEDOTTAMINEN JA KERTOMUKSET

26 artikla

Yleisölle tiedottaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että yleisö ja asian kannalta merkitykselliset järjestöt, kuten ympäristö- ja kuluttajajärjestöt, herkkien väestöryhmien etua valvovat järjestöt, muut asian kannalta merkitykselliset terveydenhuoltoalan elimet ja asianomaiset toimialaliitot saavat riittävästi ja ajantasaista tietoa seuraavista:

a)	ilmanlaatu liitteen XVI mukaisesti;

b)	edellä 22 artiklan 1 kohdan nojalla mahdollisesti tehdyt määräajan pidennyspäätökset;

c)	edellä 22 artiklan 2 kohdan nojalla mahdollisesti myönnetyt poikkeukset;

d)	edellä 22 artiklan 1 kohdassa ja 23 artiklassa säädetyt ilmanlaatusuunnitelmat sekä 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut ohjelmat.

Tiedot on asetettava saataville maksutta käyttämällä helposti saatavissa olevaa välinettä, mukaan lukien internet ja mikä tahansa muu soveltuva televiestinnän väline, ja niissä on otettava huomioon direktiivin 2007/2/EY säännökset.

2.   Jäsenvaltioiden on asetettava yleisön saataville vuosikertomukset kaikista tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvista epäpuhtauksista.

Kyseisissä kertomuksissa on oltava tiivistetysti tiedot tasoista, jotka kyseessä olevina keskiarvon laskentajaksoina ylittävät raja-arvot, tavoitearvot, pitkän aikavälin tavoitteet sekä tiedotus- ja varoituskynnykset. Näihin tietoihin on yhdistettävä tiivistetty arviointi kyseisten ylitysten vaikutuksista. Kertomuksiin voi sisältyä soveltuvin osin metsänsuojelua koskevia lisätietoja ja arviointeja sekä tietoa muista epäpuhtauksista, kuten liitteessä X olevassa B jaksossa luetelluista, valikoiduista otsonia muodostavista yhdisteistä, joita koskevasta seurannasta säädetään tässä direktiivissä, mutta joiden pitoisuuksia ei säännellä.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava yleisölle 3 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä varten nimetty toimivaltainen viranomainen tai elin.

27 artikla

Tietojen toimittaminen ja kertomukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmanlaatua koskevat tiedot toimitetaan komissiolle vaaditussa aikataulussa, joka vahvistetaan 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanotoimenpiteissä.

2.   Erityisesti raja-arvojen ja kriittisten tasojen noudattamisen ja tavoitearvojen saavuttamisen arvioimiseksi kyseiset tiedot on joka tapauksessa toimitettava komissiolle viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua kunkin vuoden päättymisestä ja niihin on sisällytettävä:

a)	kyseisenä vuonna 4 artiklan mukaisesti laadittuun alueiden ja taajamien luetteloon ja alueiden ja taajamien rajoihin tehdyt muutokset;

b)

luettelo alueista ja taajamista, joissa yhden tai useamman epäpuhtauden tasot ylittävät raja-arvot ja mahdollisen ylitysmarginaalin taikka tavoitearvot tai kriittiset tasot; ja kyseisten alueiden ja taajamien osalta: i) arvioidut tasot ja tarvittaessa päivämäärät ja ajanjaksot, jolloin kyseisiä tasoja on havaittu; ii) tarvittaessa arvio 20 ja 21 artiklan mukaisesti komissiolle ilmoitettujen, luonnollisista lähteistä peräisin olevien päästöjen ja teiden talvihiekoituksesta tai -suolauksesta johtuvan hiukkasleijuman osuudesta arvioituihin tasoihin.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa sovelletaan tietoihin, jotka kerätään 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimenpiteiden voimaantuloa seuraavan toisen kalenterivuoden alusta alkaen.

28 artikla

Täytäntöönpanoa koskevat toimet

1.   Toimenpiteistä, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän direktiivin muita kuin keskeisiä osia eli liitteitä I–VI, VIII–X ja liitettä XV, päätetään 29 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä noudattaen.

Muutoksista ei saa kuitenkaan olla seurauksena, että muutetaan suoraan tai välillisesti kumpaakaan seuraavista:

a)	liitteessä VII ja liitteissä XI–XIV vahvistetut raja-arvot, altistumisen vähennystavoitteet, kriittiset tasot, tavoitearvot, tiedotus- ja varoituskynnykset tai pitkän aikavälin tavoitteet;

b)	yhden tai useamman a alakohdassa tarkoitetun muuttujan noudattamista koskevat määräajat.

2.   Komissio yksilöi 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti, mitä lisätietoja jäsenvaltioiden on 27 artiklan nojalla toimitettava, sekä näiden tietojen toimittamisen aikataulut.

Komission on myös 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sääntelymenettelyn mukaisesti yksilöitävä tapoja, joilla voidaan yhdenmukaistaa tietojen raportointia ja tietojen vaihtoa jäsenvaltioissa toimivien verkostojen ja yksittäisten ilmanlaadun mittausasemien välillä.

3.   Komissio laatii suuntaviivat 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen yhteisten mittausasemien perustamista koskevia sopimuksia varten.

4.   Komissio julkaisee ohjeet liitteessä VI olevassa B jaksossa tarkoitetun vastaavuuden osoittamisesta.

VI LUKU

KOMITEA SEKÄ SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

29 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa ilmanlaatua käsittelevä komitea.

2.   Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

3.   Jos tämän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 a artiklan 1–4 kohtaa sekä 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

30 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamusjärjestelmästä, jota sovelletaan tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen ja toteutettava seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikki tarvittavat toimenpiteet. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

31 artikla

Kumoaminen ja siirtymäsäännökset

1.   Kumotaan direktiivit 96/62/EY, 1999/30/EY, 2000/69/EY ja 2002/3/EY 11 päivänä kesäkuuta 2010, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiden direktiivien sisällyttämiselle kansalliseen lainsäädäntöön tai soveltamiselle asetettuja määräaikoja koskeviin jäsenvaltioiden velvoitteisiin.

11 päivästä kesäkuuta 2008 alkaen sovelletaan kuitenkin seuraavia säännöksiä:

a)	korvataan direktiivin 96/62/EY 12 artiklan 1 kohta seuraavasti: ”1.   Edellä 11 artiklan mukaisesti annettavien tietojen toimittamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä päätetään 3 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen;”

b)	poistetaan direktiivin 1999/30/EY 7 artiklan 7 kohta, liitteessä VIII olevan I jakson 1 alaviite ja liitteessä IX oleva VI jakso;

c)	poistetaan direktiivin 2000/69/EY 5 artiklan 7 kohta ja liitteessä VII oleva III jakso;

d)	poistetaan direktiivin 2002/3/EY 9 artiklan 5 kohta ja liitteessä VIII oleva II jakso.

2.   Seuraavat artiklat pysyvät voimassa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan ensimmäisen alakohdan soveltamista:

a)	direktiivin 96/62/EY 5 artikla 31 päivään joulukuuta 2010 saakka;

b)	direktiivin 96/62/EY 11 artiklan 1 kohta ja direktiivin 2002/3/EY 10 artiklan 1, 2 ja 3 kohta tämän direktiivin 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimien voimaantuloa seuraavan toisen kalenterivuoden loppuun saakka;

c)	direktiivin 1999/30/EY 9 artiklan 3 ja 4 kohta 31 päivään joulukuuta 2009 saakka.

3.   Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä XVII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

4.   Kumotaan päätös 97/101/EY tämän direktiivin 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanotoimien voimaantuloa seuraavan toisen kalenterivuoden lopusta.

Päätöksen 97/101/EY 7 artiklan kolmas, neljäs ja viides luetelmakohta kuitenkin poistetaan 11 päivästä kesäkuuta 2008 alkaen.

32 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio tarkastelee vuonna 2013 PM2,5-hiukkasia ja tarvittaessa muita epäpuhtauksia koskevia säännöksiä uudelleen ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotuksen.

PM2,5-hiukkasten hiukkasten osalta uudelleentarkastelun tarkoituksena on asettaa altistumisen vähentämistä koskeva oikeudellisesti sitova kansallinen velvoite, jolla korvataan 15 artiklassa säädetty altistumisen kansallinen vähennystavoite ja tarkistetaan altistuspitoisuutta koskevaa velvoitetta, ottaen huomioon muun muassa seuraavat näkökohdat:

—	Maailman terveysjärjestön ja muiden asian kannalta merkityksellisten organisaatioiden uusimmat tieteelliset tiedot,

—	jäsenvaltioiden ilmanlaadun tila sekä niiden mahdollisuudet vähentää altistumista,

—	direktiivin 2001/81/EY tarkistaminen,

—	edistyminen ilman epäpuhtauksien vähentämistä koskevien yhteisön toimien täytäntöönpanossa.

2.   Komissio tarkastelee mahdollisuutta hyväksyä kunnianhimoisempi PM2,5-hiukkasten raja-arvo, tarkastelee uudelleen suuntaa-antavaa toisen vaiheen PM2,5-hiukkasten raja-arvoa ja harkitsee, onko kyseinen arvo vahvistettava vai olisiko sitä muutettava.

3.   Osana uudelleentarkastelua komissio laatii myös kertomuksen PM10- ja PM2,5-hiukkasten seurannasta saaduista kokemuksista ja seurannan tarpeesta ottaen huomioon teknisen edistymisen automaattisissa mittaustekniikoissa. Tarvittaessa ehdotetaan uusia PM10- ja PM2,5-hiukkasten mittauksessa käytettäviä vertailumenetelmiä.

33 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 11 päivänä kesäkuuta 2010. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on kuitenkin varmistettava, että perustetaan liitteessä V olevan B jakson mukaisesti riittävä määrä kaupunkien tausta-alueita edustavia PM2,5-pitoisuuksien mittausasemia, joita tarvitaan keskimääräisen altistumisen indikaattorin laskemiseksi viimeistään 1 päivään tammikuuta 2009 mennessä liitteessä XIV olevassa A jaksossa ilmoitettujen määräaikojen ja ehtojen noudattamiseksi.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

34 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

35 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

---

(1)  EUVL C 195, 18.8.2006, s. 84.

(2)  EUVL C 206, 29.8.2006, s. 1.

(3)  Euroopan parlamentin lausunto, annettu 26. syyskuuta 2006 (EUVL C 306 E, 15.12.2006, s. 102), neuvoston yhteinen kanta, vahvistettu 25. kesäkuuta 2007 (EUVL C 236 E, 6.11.2007, s. 1) ja Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2007. Neuvoston päätös, tehty 14. huhtikuuta 2008.

(4)  EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1.

(5)  EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1882/2003 (EUVL L 284, 31.10.2003, s. 1).

(6)  EYVL L 163, 29.6.1999, s. 41, direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2001/744/EY (EYVL L 278, 23.10.2001, s. 35).

(7)  EYVL L 313, 13.12.2000, s. 12.

(8)  EYVL L 67, 9.3.2002, s. 14.

(9)  EYVL L 35, 5.2.1997, s. 14, päätös sellaisena kuin se on muutettuna komission päätöksellä 2001/752/EY (EYVL L 282, 26.10.2001, s. 69).

(10)  EUVL L 23, 26.1.2005, s. 3.

(11)  EYVL L 171, 27.6.1981, s. 11.

(12)  EYVL L 309, 27.11.2001, s. 22, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 2006/105/EY (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 368).

(13)  EYVL L 309, 27.11.2001, s. 1, direktiivi sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna neuvoston direktiivillä 2006/105/EY.

(14)  EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12.

(15)  EUVL L 24, 29.1.2008, s. 8.

(16)  EUVL L 87, 25.3.2004, s. 50.

(17)  EUVL L 108, 25.4.2007, s. 1.

(18)  EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.

(19)  EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23, päätös sellaisena kuin se on muutettuna päätöksellä 2006/512/EY (EUVL L 200, 22.7.2006, s. 11).

(20)  Neuvoston direktiivi 89/654/ETY, annettu 30 päivänä marraskuuta 1989, työpaikoille asetettavista turvallisuutta ja terveyttä koskevista vähimmäisvaatimuksista (EYVL L 393, 30.12.1989, s. 1), direktiivi sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/30/EY (EUVL L 165, 27.6.2007, s. 21).

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---

---