EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32003R1784

Neuvoston asetus (EY) N:o 1784/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, viljan yhteisestä markkinajärjestelystä

OJ L 270, 21.10.2003, p. 78–95 (ES, DA, DE, EL, EN, FR, IT, NL, PT, FI, SV)
Special edition in Czech: Chapter 03 Volume 040 P. 346 - 363
Special edition in Estonian: Chapter 03 Volume 040 P. 346 - 363
Special edition in Latvian: Chapter 03 Volume 040 P. 346 - 363
Special edition in Lithuanian: Chapter 03 Volume 040 P. 346 - 363
Special edition in Hungarian Chapter 03 Volume 040 P. 346 - 363
Special edition in Maltese: Chapter 03 Volume 040 P. 346 - 363
Special edition in Polish: Chapter 03 Volume 040 P. 346 - 363
Special edition in Slovak: Chapter 03 Volume 040 P. 346 - 363
Special edition in Slovene: Chapter 03 Volume 040 P. 346 - 363
Special edition in Bulgarian: Chapter 03 Volume 051 P. 3 - 20
Special edition in Romanian: Chapter 03 Volume 051 P. 3 - 20

Legal status of the document No longer in force, Date of end of validity: 30/06/2008; Kumoaja 32007R1234

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2003/1784/oj

32003R1784

Neuvoston asetus (EY) N:o 1784/2003, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, viljan yhteisestä markkinajärjestelystä

Virallinen lehti nro L 270 , 21/10/2003 s. 0078 - 0095


Neuvoston asetus (EY) N:o 1784/2003,

annettu 29 päivänä syyskuuta 2003,

viljan yhteisestä markkinajärjestelystä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen, ja erityisesti sen 36 artiklan ja 37 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan,

ottaa huomioon komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon(2),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon(3),

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Maataloustuotteiden yhteismarkkinoiden toimintaan ja kehitykseen olisi liityttävä yhteisen maatalouspolitiikan toteuttaminen, ja siihen olisi erityisesti sisällyttävä maatalouden yhteinen markkinajärjestely, jonka muoto voi vaihdella tuotteiden mukaan.

(2) Yhteisen maatalouspolitiikan tavoitteena on saavuttaa perustamissopimuksen tavoitteet. Markkinoiden vakauttamiseksi ja kohtuullisen elintason varmistamiseksi vilja-alalla toimivalle maatalousväestölle on tarpeen säätää sisämarkkinatoimenpiteistä, joihin sisältyvät erityisesti interventiojärjestelmä sekä yhteinen tuonti- ja vientijärjestelmä.

(3) Viljan yhteisestä markkinajärjestelystä 30 päivänä kesäkuuta 1992 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1766/92(4) on muutettu huomattavasti useita kertoja. Uusien muutosten seurauksena se olisi selkeyden vuoksi kumottava ja korvattava.

(4) Asetuksessa (ETY) N:o 1766/92 säädetään, että markkinointivuodesta 2002/2003 alkaen sovellettava, viljan interventiohinnan lopullista alentamista koskeva päätös tehdään markkinoiden kehityksen perusteella. Olisi tärkeää vähentää sisämarkkinahintojen riippuvuutta taatuista hinnoista. Tästä syystä olisi asianmukaista puolittaa kuukausikorotukset markkinoiden toimivuuden parantamiseksi.

(5) Vilja-alalla käyttöönotettu yksi interventiohinta on johtanut merkittäviin rukiin interventiovarastoihin, koska yhteisön sisäisillä ja ulkoisilla markkinoilla ei ole ollut riittävästi myyntikanavia. Tämän vuoksi ruis olisi jätettävä interventiojärjestelmän ulkopuolelle.

(6) Interventioelinten olisi voitava erityisolosuhteissa toteuttaa näihin tilanteisiin mukautettuja interventiotoimenpiteitä. Interventiojärjestelmien tarvittavan yhdenmukaisuuden säilyttämiseksi erityisolosuhteet olisi kuitenkin arvioitava ja asianmukaisista toimenpiteistä päätettävä yhteisön tasolla.

(7) Vilja- ja perunatärkkelyksen erityisen markkinatilanteen vuoksi voi osoittautua olevan tarpeen myöntää sellaista tuotantotukea, jonka myötä kyseinen tuotantoala saa käyttämänsä perustuotteet alempaan hintaan kuin se, joka muodostuisi yhteisiä hintoja soveltamalla.

(8) Vilja-alan yhtenäismarkkinoiden toteuttaminen yhteisössä edellyttää yhtenäisen kauppajärjestelmän käyttöönottoa yhteisön ulkorajoilla. Tämä interventiojärjestelmää täydentävä kauppajärjestelmä sisältää tuontitulli- ja vientitukijärjestelmän, ja sen avulla yhteisön markkinat saataneen periaatteessa vakaantumaan. Kauppajärjestelmän olisi perustuttava Uruguayn kierroksen monenvälisissä kauppaneuvotteluissa tehtyihin sitoumuksiin. Vientitukijärjestelmää on sovellettava viljaa sisältäviin jalostettuihin tuotteisiin, jotta ne pääsevät osallisiksi maailmanmarkkinoista.

(9) Jotta kolmansien maiden kanssa käytävän viljakaupan määrää voidaan seurata, olisi säädettävä tuonti- tai vientitodistusten myöntämisestä niihin liittyvine vakuusvaatimuksineen, joilla taataan todistushakemuksen kohteena olevien toimien toteutuminen.

(10) Maailman kauppajärjestön (WTO) sopimusten mukaisiin maataloustuotteisiin sovellettavat tullit vahvistetaan yleensä yhteisessä tullitariffissa. Eräiden viljojen osalta on kuitenkin tarpeen säätää poikkeuksista lisämekanismien käyttöönoton vuoksi.

(11) Tiettyjen maataloustuotteiden tuonnista yhteisön markkinoille aiheutuvien mahdollisten epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi ja torjumiseksi yhden tai useamman tällaisen tuotteen tuonnilta olisi edellytettävä lisätuontitullia, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(12) On aiheellista antaa tietyin edellytyksin komissiolle valtuudet avata ja hallinnoida perustamissopimuksen mukaisesti tehdyistä kansainvälisistä sopimuksista tai muista neuvoston antamista säädöksistä johtuvia tariffikiintiöitä.

(13) Yhteisön osallistuminen viljan kansainväliseen kauppaan voidaan varmistaa mahdollisuudella myöntää kolmansiin maihin suuntautuvalle viennille yhteisön hintojen ja maailmanmarkkinahintojen väliseen erotukseen perustuvaa WTO-maataloussopimuksen(5) mukaista tukea. Tällaiseen vientitukeen olisi sovellettava määrällisiä ja arvoon perustuvia rajoituksia.

(14) Vientitukia vahvistettaessa arvoon perustuvien rajoitusten noudattaminen voidaan varmistaa valvomalla, että tuet maksetaan Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston sääntöjen mukaisesti. Valvontaa voidaan helpottaa vientitukien pakollisella ennakkovahvistuksella; eriytetyn tuen osalta olisi kuitenkin sallittava ennalta vahvistetun määräpaikan muuttaminen maantieteellisellä alueella, jolla sovelletaan yhtenäistä tuen määrää. Jos määräpaikkaa muutetaan, olisi maksettava todelliseen määräpaikkaan sovellettavaa vientitukea siten, että enimmäismäärä on ennalta vahvistettuun määräpaikkaan sovellettavan tuen määrä.

(15) Määrällisten rajoitusten noudattamisen varmistaminen edellyttää luotettavan ja tehokkaan seurantajärjestelmän käyttöönottoa. Tätä varten vientitukien myöntämisen edellytyksenä olisi oltava vientitodistus. Vientitukia olisi myönnettävä käytettävissä olevien rajojen mukaisesti kunkin tuotteen erityistilanteen mukaan. Poikkeukset säännöistä olisi sallittava ainoastaan perustamissopimuksen liitteeseen I kuulumattomille jalostetuille tuotteille, joihin ei sovelleta määrään liittyviä rajoituksia, sekä elintarvikeaputoimille, joihin ei sovelleta mitään rajoituksia. Olisi säädettävä mahdollisuudesta poiketa hallintosääntöjen tiukasta noudattamisesta sellaisten tuotteiden osalta, joiden tuettu vienti ei todennäköisesti ylitä vahvistettuja enimmäismääriä.

(16) Olisi säädettävä mahdollisuudesta säännellä sisäisen ja ulkoisen jalostusmenettelyn käyttöä tai markkinatilanteen vaatiessa kieltää sen käyttö kokonaan tai osittain siltä osin kuin on sen moitteettoman toiminnan kannalta tarpeen.

(17) Tullijärjestelmä mahdollistaa luopumisen kaikista muista suojatoimenpiteistä yhteisön ulkorajoilla. Sisämarkkina- ja tullimekanismi voi poikkeuksellisissa olosuhteissa kuitenkin osoittautua riittämättömäksi. Tällaisessa tapauksessa yhteisön olisi voitava viipymättä toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteisön markkinat eivät jäisi ilman suojaa tällaisten tapausten mahdollisesti aiheuttamilta häiriöiltä. Näiden toimenpiteiden olisi oltava WTO-sopimuksista johtuvien velvoitteiden mukaisia.

(18) Koska maailmanmarkkinahinnat vaikuttavat sisäisiin hintoihin, olisi säädettävä asianmukaisista toimenpiteistä, jotka on toteutettava sisämarkkinoiden vakauttamiseksi.

(19) Kansallisen tuen myöntäminen voi vaarantaa yhteisiin hintoihin perustuvien yhtenäismarkkinoiden asianmukaisen toiminnan. Valtiontukea koskevia perustamissopimuksen määräyksiä olisi siis sovellettava tähän yhteiseen markkinajärjestelyyn kuuluviin tuotteisiin.

(20) Koska vilja-alan yhteismarkkinat kehittyvät jatkuvasti, jäsenvaltioiden ja komission olisi annettavat toisilleen tiedoksi kaikki tällaiseen kehitykseen liittyvät tiedot.

(21) Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavista toimenpiteistä olisi päätettävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY(6) mukaisesti.

(22) Käytännön ja erityisten ongelmien ratkaisemiseksi komission olisi kiireellisissä tapauksissa sallittava toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

(23) Yhteisön olisi rahoitettava jäsenvaltioille tämän asetuksen soveltamisesta seuraavista velvoitteista aiheutuvat menot yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta 17 päivänä toukokuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999(7) mukaisesti.

(24) Viljan yhteisessä markkinajärjestelyssä olisi otettava huomioon samanaikaisesti ja asianmukaisella tavalla perustamissopimuksen 33 ja 131 artiklassa määrätyt tavoitteet.

(25) Siirtyminen asetuksen (ETY) N:o 1766/92 mukaisista järjestelyistä tässä asetuksessa säädettyihin järjestelyihin voi aiheuttaa vaikeuksia, joita tämä asetus ei koske. Tällaisten vaikeuksien selvittämiseksi komission olisi voitava hyväksyä siirtymätoimenpiteitä,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

ALKUSÄÄNNÖKSET

1 artikla

Viljan yhteinen markkinajärjestely kattaa sisämarkkinat ja kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan, ja se koskee seuraavia tuotteita:

>TAULUKON PAIKKA>

2 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden markkinointivuosi alkaa 1 päivänä heinäkuuta ja päättyy seuraavan vuoden 30 päivänä kesäkuuta.

3 artikla

Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tiettyjen viljelykasvien tuottajien tukijärjestelmistä 29 päivänä syyskuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1782/2003(8) säädettyjen toimenpiteiden soveltamista.

II LUKU

SISÄMARKKINAT

4 artikla

1. Interventioviljan interventiohinnaksi vahvistetaan 101,31 euroa tonnilta.

Toukokuussa voimassa oleva maissin ja durran interventiohinta on voimassa saman vuoden heinä-, elo- ja syyskuussa.

2. Interventiohinta koskee purkamatonta varastoon toimitettua tuotetta tukkuportaassa. Se koskee kullekin viljalajille varattuja kaikkia yhteisön interventiokeskuksia.

3. Interventiohintaa korotetaan kuukausittain liitteessä II olevan taulukon mukaisesti.

4. Tässä asetuksessa vahvistettuja hintoja voidaan muuttaa markkina- ja tuotantotilanteen kehityksen mukaan perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä menettelyä noudattaen.

5 artikla

1. Jäsenvaltioiden nimeämien interventioelinten on ostettava niille tarjottu yhteisössä korjattu tavallinen vehnä, durumvehnä, ohra, maissi ja durra, jos tarjoukset täyttävät tietyt erityisesti laatua ja määrää koskevat vaatimukset.

2. Ostot voidaan tehdä ainoastaan seuraavina interventiojaksoina:

a) 1 päivästä elokuuta 30 päivään huhtikuuta Kreikassa, Espanjassa, Italiassa ja Portugalissa;

b) 1 päivästä joulukuuta 30 päivään kesäkuuta Ruotsissa;

c) 1 päivästä marraskuuta 31 päivään toukokuuta muissa jäsenvaltioissa.

Jos Ruotsin interventiojakso johtaa siihen, että 1 kohdassa lueteltuja tuotteita saatetaan muista jäsenvaltioista interventioon Ruotsiin, tilanteen korjaamiseksi vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3. Ostot tehdään interventiohinnan perusteella, ja tätä hintaa alennetaan tai korotetaan tarvittaessa laadun mukaan.

6 artikla

Edellä 4 ja 5 artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan erityisesti seuraavista seikoista 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen:

a) interventiokeskusten määrittäminen;

b) vähimmäisvaatimukset, jotka kunkin viljalajin erityisesti laadun ja vähimmäismäärän osalta on täytettävä interventiota varten;

c) interventioon sovellettavat alennus- ja korotustaulukot;

d) interventioelinten toteuttaman haltuunoton menettelyt ja edellytykset;

e) interventioelinten toteuttamaa markkinoille saattamista koskevat menettelyt ja edellytykset.

7 artikla

1. Markkinatilanteen vaatiessa voidaan toteuttaa erityisiä interventiotoimenpiteitä.

Tällaisista interventiotoimenpiteistä voidaan päättää erityisesti, jos yhdellä tai useammalla yhteisön alueella markkinahinnat laskevat tai uhkaavat laskea suhteessa interventiohintaan.

2. Erityisten interventiotoimenpiteiden laadusta ja soveltamisesta sekä näiden toimenpiteiden kohteena olevien tuotteiden markkinoille saattamisen edellytyksistä ja menettelyistä tai muun käytön edellytyksistä päätetään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

8 artikla

1. Tuotantotukea voidaan myöntää maissista, vehnästä tai perunasta saatavalle tärkkelykselle sekä tietyille johdannaisille, joita käytetään tiettyjen tavaroiden valmistukseen.

Koska Suomessa ja Ruotsissa ei ole muiden tärkkelyksen tuotannossa käytettävien viljalajien merkittävää kotimaista tuotantoa, kyseisissä valtioissa voidaan myöntää tuotantotukea ohrasta ja kaurasta saatavalle tärkkelykselle, mikäli kyseisistä kahdesta viljalajista saatavan tärkkelyksen tuotanto ei sen johdosta kasva yli

a) 50000 tonniin Suomessa,

b) 10000 tonniin Ruotsissa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tavaroiden luettelo laaditaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tuen määrä vahvistetaan määräajoin.

3. Yksityiskohtaiset säännöt tämän artiklan soveltamisesta annetaan ja tuen määrä vahvistetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

III LUKU

KOLMANSIEN MAIDEN KANSSA KÄYTÄVÄ KAUPPA

9 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden tuonti yhteisöön tai niiden vienti yhteisöstä edellyttää tuonti- tai vientitodistusta. Poikkeus voidaan kuitenkin tehdä sellaisten tuotteiden kohdalla, joilla ei ole merkittävää vaikutusta viljamarkkinoiden tarjontatilanteeseen.

Jäsenvaltioiden on annettava todistus kaikille hakijoille riippumatta näiden sijoittautumispaikasta yhteisössä ja tämän rajoittamatta 12-17 artiklan soveltamiseksi toteutettavien toimenpiteiden soveltamista.

Tuonti- ja vientitodistukset ovat voimassa koko yhteisössä. Todistusten myöntämisen edellytyksenä on vakuus, jolla taataan, että tuotteet tuodaan tai viedään todistuksen voimassaoloaikana. Ylivoimaista estettä lukuun ottamatta vakuus pidätetään kokonaan tai osittain, jos tuonti tai vienti ei toteudu tässä määräajassa tai se toteutuu vain osittain.

2. Todistusten voimassaoloaika ja muut tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Jakso 1

Tuontiin sovellettavat säännökset

10 artikla

1. Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, 1 artiklassa tarkoitettuihin tuotteisiin sovelletaan yhteisen tullitariffin tuontitulleja.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, CN-koodiin 1001 10 00 , 1001 90 91 , ex 1001 90 99 (korkealaatuinen tavallinen vehnä), 1002 , ex 1005 , (hybridisiemeniä lukuun ottamatta) ja ex 1007 (kylvämiseen tarkoitettua hybridiä lukuun ottamatta) kuuluvien tuotteiden tuontitulli on sama kuin näiden tuotteiden tuontihetkellä voimassa oleva interventiohinta, jota korotetaan 55 prosentilla ja josta vähennetään kyseiseen lähetykseen sovellettava cif-tuontihinta. Tämä tulli ei kuitenkaan voi olla korkeampi kuin yhteisen tullitariffin tulli.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetun tuontimaksun laskemista varten vahvistetaan säännöllisesti 2 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden edustavat cif-tuontihinnat.

4. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Yksityiskohtaisissa säännöissä määritetään erityisesti:

a) korkealaatuista tavallista vehnää koskevat vähimmäisvaatimukset;

b) huomioon otettavat hintanoteeraukset;

c) tarvittaessa mahdollisuus antaa toimijoille tietyissä tapauksissa mahdollisuus saada sovellettavan maksun suuruus tietoonsa ennen kyseisten lähetysten saapumista.

11 artikla

1. Rajoittamatta 10 artiklan 2 kohdan soveltamista tiettyjen 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden tuonnista johtuvien epäsuotuisten vaikutusten ehkäisemiseksi tai torjumiseksi yhteisön markkinoilla yhden tai useamman tällaisen 10 artiklassa säädetyn tullin alaisen tuotteen tuonnille vahvistetaan lisätuontitulli, jos komission tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti määrittämät edellytykset täyttyvät, paitsi jos tuonti ei todennäköisesti häiritse yhteisön markkinoita tai jos lisätullin vaikutukset olisivat epäsuhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

2. Jos tuontihinta alittaa tason, jonka yhteisö on ilmoittanut Maailman kauppajärjestölle ("käynnistyshinta"), voidaan vahvistaa lisätuontitulli.

Jos tuonnin määrä minä tahansa vuonna, jona 1 kohdassa tarkoitettuja epäsuotuisia vaikutuksia ilmenee tai todennäköisesti ilmenee, ylittää markkinoille pääsyn mahdollisuuksiin perustuvan tason, joka määritellään prosenttiosuutena edellisten kolmen vuoden vastaavasta kotimaisesta kulutuksesta ("käynnistysmäärä"), voidaan myös vahvistaa lisätuontitulli.

3. Edellä 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaista lisätuontitullia vahvistettaessa huomioon otettavat tuontihinnat määritellään kyseisen lähetyksen cif-tuontihintojen perusteella.

Cif-tuontihinnat tarkistetaan kyseisen tuotteen edustavan maailmanmarkkinahinnan tai yhteisön tuontimarkkinoilla vallitsevan edustavan hinnan perusteella.

4. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Näissä yksityiskohtaisissa säännöissä täsmennetään erityisesti tuotteet, joihin lisätuontitulleja voidaan soveltaa.

12 artikla

1. Edellä 1 artiklassa tarkoitetuille tuotteille perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista tai mistä tahansa muusta neuvoston säädöksestä johtuvat tariffikiintiöt otetaan käyttöön ja niitä hallinnoidaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen vahvistettujen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti.

2. Tariffikiintiöitä voidaan hallinnoida soveltamalla yhtä seuraavista menetelmistä tai niiden yhdistelmää:

a) hakemusten saapumisjärjestykseen perustuva menetelmä ("ensin tullutta palvellaan ensin" -periaate);

b) menetelmä, jossa kiintiöt jaetaan suhteessa haettuihin määriin hakemusten jättöhetkellä ("samanaikaisen tarkastelun" menetelmä);

c) perinteisiin kaupan järjestelyihin perustuva menetelmä ("perinteiset/uudet toimijat" -menetelmä).

Muita asianmukaisia menetelmiä voidaan ottaa käyttöön. Menetelmissä on vältettävä kaikenlaista toimijoihin kohdistuvaa perusteetonta syrjintää.

3. Käytettävässä hallinnointimenetelmässä on tarvittaessa otettava riittävästi huomioon yhteisön markkinoiden hankintatarpeet ja tarve turvata näiden markkinoiden tasapaino.

4. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa yksityiskohtaisissa säännöissä on säädettävä vuosittaisista tariffikiintiöistä, jotka on tarvittaessa jaettava asianmukaisesti vuoden ajalle, ja määriteltävä sovellettava valvontamenetelmä. Sääntöihin on myös tarvittaessa sisällyttävä:

a) takuut tuotteen luonteesta, lähtöpaikasta ja alkuperästä;

b) edellä a alakohdassa mainitut takuut todistavan asiakirjan hyväksyminen;

c) tuontitodistusten myöntämisedellytykset ja voimassaoloaika.

Espanjan 2000000 maissitonnin ja 300000 durratonnin tuontitariffikiintiön sekä Portugalin 500000 maissitonnin tuontitariffikiintiön osalta yksityiskohtaisiin sääntöihin on sisällyttävä myös säännökset, jotka ovat tarpeen tariffikiintiötuonnin ja tarvittaessa kyseisten jäsenvaltioiden interventioelinten tuomien määrien julkisen varastoinnin ja kyseisten jäsenvaltioiden markkinoille saattamisen toteuttamiseksi.

2 Jakso

Vientiin sovellettavat säännökset

13 artikla

1. Jotta seuraavia tuotteita voitaisiin viedä niiden maailmanmarkkinanoteerausten ja -hintojen perusteella perustamissopimuksen 300 a artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvissa rajoissa, kyseisten noteerausten tai hintojen ja yhteisön hintojen välinen erotus voidaan niiden osalta kattaa vientituella:

a) edellä 1 artiklassa luetellut tuotteet, jotka viedään sellaisinaan;

b) edellä 1 artiklassa luetellut tuotteet, jotka viedään liitteessä III lueteltuina tuotteina.

Vientituki b alakohdassa tarkoitetuille tuotteille ei saa olla suurempi kuin sellaisenaan vietäviin tuotteisiin sovellettavan vientituen määrä.

2. Vientitukeen oikeuttavien määrien jakamiseen on käytettävä menetelmää, joka:

a) sopii parhaiten tuotteen luonteeseen ja kyseiseen markkinatilanteeseen ja jolla hyödynnetään käytettävissä olevia voimavaroja mahdollisimman tehokkaasti ottaen huomioon yhteisön viennin tehokkuus ja rakenne aiheuttamatta kuitenkaan syrjintää suurten ja pienten toimijoiden välillä;

b) tuottaa toimijoille vähiten hallinnollisia rasitteita, kun hallinnon vaatimukset otetaan huomioon;

c) ei aiheuta syrjintää kyseisten toimijoiden välillä.

3. Vientituki on samansuuruinen kaikkialla yhteisössä. Se voi vaihdella määräpaikan mukaan, jos maailmanmarkkinatilanne tai tiettyjen markkinoiden erityisvaatimukset niin edellyttävät. Tuet vahvistetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Vientituet voidaan vahvistaa:

a) määräajoin;

b) sellaisia tuotteita koskevilla tarjouskilpailuilla, joiden osalta on aiemmin säädetty kyseisestä menettelystä.

Komissio voi tarvittaessa jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan muuttaa säännöllisin määräajoin vahvistettavaa vientitukea muuna ajankohtana.

14 artikla

1. Sellaisenaan vietävien 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden osalta vientitukea myönnetään vain asianomaisen pyynnöstä tämän esittäessä vientitodistuksen.

2. Sellaisenaan vietävien 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden vientiin sovelletaan vientitodistuksen hakemispäivänä sovellettavaa vientitukea ja eriytetyn tuen osalta vientitukea, jota kyseisenä päivänä sovelletaan:

a) todistuksessa ilmoitettuun määräpaikkaan;

tai tapauksen mukaan

b) todelliseen määräpaikkaan, jos se ei ole sama kuin todistuksessa mainittu määräpaikka. Tällöin sovellettava määrä ei saa olla suurempi kuin vientitodistuksessa mainittuun määräpaikkaan sovellettava määrä.

Tämän kohdan salliman jouston väärinkäytön ehkäisemiseksi voidaan toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan säännökset voidaan ulottaa koskemaan liitteessä III lueteltuina tuotteina vietäviä 1 artiklassa lueteltuja tuotteita tiettyihin maataloustuotteiden valmistuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä 6 päivänä joulukuuta 1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 3448/93(9) 16 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan kyseistä menettelyä noudattaen.

4. Tämän artiklan 1 ja 2 kohdasta voidaan poiketa elintarvikeaputoimien yhteydessä vientitukea saavien 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden osalta 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

15 artikla

1. Jollei 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti muuta säädetä, 1 artiklan a ja b alakohdassa luetelluille tuotteille maksettavaa tukea tarkistetaan 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti interventiohintaan sovellettavien kuukausittaisten korotusten ja tarvittaessa tämän hinnan muutosten mukaisesti.

2. On mahdollista vahvistaa vientitukiin sovellettava tasausmaksu 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen. Komissio voi kuitenkin tarvittaessa muuttaa korjausmääriä.

3. Tämän artiklan 1 ja 2 kohtaa voidaan soveltaa kokonaan tai osittain 1 artiklan c ja d alakohdassa lueteltuihin tuotteisiin, jotka viedään liitteessä III lueteltuina tuotteina. Siinä tapauksessa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tarkistusta korjataan soveltamalla kuukausittaiseen korotukseen kerrointa, joka kuvaa suhdetta perustuotteen määrän ja vietävän jalostustuotteen sisältämän tai vietävässä kauppatavarassa käytetyn perustuotteen määrän välillä.

4. Edellisen markkinointivuoden lopussa varastossa olleen maltaan tai mainittuna päivänä varastossa olevasta ohrasta valmistetun maltaan vientiin sovelletaan markkinointivuoden kolmen ensimmäisen kuukauden aikana tukea, jota olisi sovellettu kyseisen vientitodistuksen osalta edellisen markkinointivuoden viimeisen kuukauden aikana toteutuneeseen vientiin.

16 artikla

Tiettyjen viljoista saatavien alkoholipitoisten juomien valmistuksen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vientitukien myöntämisperusteet ja valvontamenetelmät voidaan mukauttaa tarpeellisessa määrin tähän erityistilanteeseen.

17 artikla

Perustamissopimuksen 300 artiklan mukaisesti tehdyistä sopimuksista johtuvien määrällisten rajoitusten noudattaminen taataan viiteajanjaksoille myönnettyjen, kyseisiin tuotteisiin sovellettavien vientitodistusten perusteella. WTO-maataloussopimuksesta johtuvien velvoitteiden noudattamisen osalta viiteajanjakson päättyminen ei vaikuta vientitodistusten voimassaoloaikaan.

18 artikla

Tämän jakson soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joihin sisältyvät jakamattomien ja käyttämättömien vientimäärien uudelleenjakamista koskevat säännökset, sekä erityisesti 16 artiklassa tarkoitettua mukauttamista koskevat säännöt vahvistetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Liitteen III muutokset tehdään samaa menettelyä noudattaen.

3 Jakso

Yhteiset säännökset

19 artikla

1. Siinä määrin kuin on tarpeen viljan yhteisen markkinajärjestelyn moitteettoman toiminnan kannalta, neuvosto voi komission ehdotuksesta perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdassa määrättyä äänestysmenettelyä noudattaen kieltää sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn käytön kokonaan tai osittain:

a) sellaisten 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden osalta, joita on tarkoitus käyttää kyseisen artiklan c ja d alakohdassa lueteltujen tuotteiden valmistukseen; ja

b) erityistapauksissa sellaisten 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden osalta, joita on tarkoitus käyttää liitteessä III lueteltujen tuotteiden valmistukseen.

2. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, komissio päättää tarvittavista toimenpiteistä jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, jos 1 kohdassa tarkoitettu tilanne syntyy erittäin kiireellisesti ja jos yhteisön markkinat häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä sisäisen tai ulkoisen jalostusmenettelyn käytön seurauksena. Neuvostolle ja jäsenvaltioille on ilmoitettava toimenpiteistä, jotka voivat olla voimassa enintään kuusi kuukautta ja joita on sovellettava viipymättä. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen viikon kuluessa tämän pyynnön vastaanottamisesta.

3. Kukin jäsenvaltio voi saattaa komission tekemän päätöksen neuvoston käsiteltäväksi viikon kuluessa sen tiedoksiantamisesta. Neuvosto voi määräenemmistöllä vahvistaa tai kumota komission päätöksen tai muuttaa sitä.

Jos neuvosto ei ole tehnyt päätöstään kolmen kuukauden kuluessa siitä kun päätös saatettiin sen käsiteltäväksi, komission päätös katsotaan kumotuksi.

20 artikla

1. Yhdistetyn nimikkeistön yleisiä tulkintasääntöjä ja nimikkeistön soveltamista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä sovelletaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden luokitteluun. Tämän asetuksen soveltamisesta johtuva tariffinimikkeistö sisällytetään yhteiseen tullitariffiin.

2. Jollei tässä asetuksessa tai sen nojalla annetuissa säännöksissä toisin säädetä, kolmansien maiden kanssa käytävässä kaupassa kielletään

a) vaikutukseltaan tulleja vastaavien maksujen kantaminen;

b) kaikkien määrällisten rajoitusten tai vaikutukseltaan vastaavien toimenpiteiden soveltaminen.

21 artikla

1. Jos yhden tai useamman 1 artiklassa tarkoitetun tuotteen maailmanmarkkinahinnat saavuttavat tason, joka häiritsee tai on vaarassa häiritä tuotteiden saatavuutta yhteisön markkinoilla, ja jos tilanne näyttää jatkuvan samanlaisena ja huononevan, voidaan toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä suojatoimenpiteinä erityisen vakavissa hätätilanteissa.

2. Tämän artiklan soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

22 artikla

1. Jos tuonnin tai viennin seurauksena yhden tai useamman 1 artiklassa tarkoitetun tuotteen markkinat yhteisössä häiriintyvät tai uhkaavat häiriintyä siten, että perustamissopimuksen 33 artiklan tavoitteiden saavuttaminen vaarantuu, muiden kuin WTO:n jäsenmaiden kanssa käytävässä kaupassa on mahdollista soveltaa aiheellisia toimenpiteitä siihen asti, kunnes tällainen häiriö tai sen uhka on poistunut.

2. Jos ilmenee 1 kohdassa tarkoitettu tilanne, komissio päättää tarvittavista toimenpiteistä jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Jäsenvaltiolle annetaan tiedoksi kyseiset toimenpiteet, joita sovelletaan viipymättä. Jos komissio saa jäsenvaltiolta tällaisen pyynnön, se tekee asiasta päätöksen kolmen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

3. Kukin jäsenvaltio voi saattaa komission toteuttaman toimenpiteen neuvoston käsiteltäväksi sen tiedoksi antamista seuraavien kolmen päivän kuluessa. Neuvosto kokoontuu viipymättä. Se voi määräenemmistöllä muuttaa tai kumota kyseisen toimenpiteen kuukauden kuluessa päivästä, jona se saatettiin neuvoston käsiteltäväksi.

4. Tämän artiklan mukaisesti vahvistettuja säännöksiä sovelletaan perustamissopimuksen 300 artiklan 2 kohdan mukaisista kansainvälisistä sopimuksista johtuvia velvoitteita noudattaen.

IV LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

23 artikla

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, perustamissopimuksen 87, 88 ja 89 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen 1 artiklassa lueteltujen tuotteiden tuotantoon ja kauppaan.

24 artikla

Jäsenvaltiot ja komissio toimittavat toisilleen tämän asetuksen soveltamisen ja viljaa koskevien kansainvälisten velvoitteiden noudattamisen kannalta tarpeelliset tiedot.

Tarvittavien tietojen määrittelyä sekä niiden toimittamista ja jakelua koskevat yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

25 artikla

1. Komissiota avustaa viljan hallintokomitea, jäljempänä "komitea".

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 4 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä.

Päätöksen 1999/468/EY 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan yhdeksi kuukaudeksi.

3. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

26 artikla

Komitea voi käsitellä myös muita kysymyksiä, jotka puheenjohtaja saattaa sen käsiteltäväksi omasta aloitteestaan tai jonkin jäsenvaltion edustajan pyynnöstä.

27 artikla

Toimenpiteistä, jotka ovat tarpeen ja perusteltuja erityisten käytännön ongelmien ratkaisemiseksi kiireellisissä tapauksissa, päätetään 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Nämä toimenpiteet voivat poiketa tämän asetuksen tiettyjen osien säännöksistä, mutta ainoastaan siinä määrin ja sellaisen ajan kuin on ehdottomasti tarpeen.

28 artikla

Asetusta (EY) N:o 1258/1999 ja sen täytäntöönpanemiseksi annettuja säännöksiä sovelletaan menoihin, jotka aiheutuvat jäsenvaltioille tästä asetuksesta johtuvien velvoitteiden täyttämisestä.

29 artikla

Tätä asetusta sovelletaan siten, että perustamissopimuksen 33 ja 131 artiklassa määrätyt tavoitteet otetaan huomioon samanaikaisesti ja asianmukaisella tavalla.

V LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

30 artikla

1. Kumotaan asetus (ETY) N:o 1766/92.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen, ja viittaukset luetaan liitteessä IV esitetyn vastaavuustaulukon mukaisesti.

2. Siirtymäkauden toimenpiteistä voidaan päättää 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

31 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan markkinointivuodesta 2004/2005.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 29 päivänä syyskuuta 2003.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. Alemanno

(1) Lausunto annettu 5. kesäkuuta 2003 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2) EYVL C 208, 3.9.2003, s. 39.

(3) Lausunto annettu 2. heinäkuuta 2003 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) EYVL L 181, 1.7.1992, s. 21, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 1104/2003 (EUVL L 158, 27.6.2003, s. 1).

(5) EYVL L 336, 23.12.1994, s. 22.

(6) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(7) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

(8) Ks. tämän virallisen lehden s. 1.

(9) EYVL L 318, 20.12.1993, s. 18, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 2580/2000 (EYVL L 298, 25.11.2000, s. 5).

LIITE I

Asetuksen 1 artiklan d alakohdassa tarkoitetut tuotteet

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II

Asetuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut interventiohinnan kuukausittaiset korotukset

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE III

13 artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 19 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tuotteet

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE IV

Vastaavuustaulukko

>TAULUKON PAIKKA>

Top