32003F0080

Neuvoston puitepäätös 2003/80/YOS

tehty 27 päivänä tammikuuta 2003,

ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 29 artiklan, 31 artiklan e kohdan ja 34 artiklan 2 kohdan b alakohdan,

ottaa huomioon Tanskan kuningaskunnan aloitteen(1),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon(2),

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Unioni on huolestunut ympäristörikosten lisääntymisestä ja niiden vaikutuksista, jotka ulottuvat yhä useammin niiden valtioiden rajojen ulkopuolelle, joissa rikokset tehdään.

(2) Tällaiset rikokset ovat uhka ympäristölle, ja niihin on sen vuoksi puututtava lujasti.

(3) Ympäristörikokset ovat jäsenvaltioiden yhteinen ongelma, ja niiden olisi sen vuoksi toteutettava yhteisiä toimia ympäristön suojelemiseksi rikosoikeudellisin keinoin.(3)

(4) Euroopan komissio esitti maaliskuussa 2001 ehdotuksen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklan 1 kohtaan perustuvaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin(4).

(5) Neuvosto katsoi aiheelliseksi sisällyttää tähän puitepäätökseen eräitä direktiiviehdotukseen sisältyneitä aineellisia säännöksiä, erityisesti niitä, joissa määritellään, minkälainen menettely jäsenvaltioiden on säädettävä rikokseksi kansallisen lainsäädäntönsä nojalla.

(6) Euroopan parlamentti antoi direktiiviehdotusta koskevan lausuntonsa 9 päivänä huhtikuuta 2002. Euroopan komissio antoi lokakuussa 2002 muutetun direktiiviehdotuksen Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 250 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Neuvosto ei katsonut, että sen perusteella olisi syytä muuttaa tätä puitepäätöstä.

(7) Neuvosto on tarkastellut tätä direktiiviehdotusta, mutta on tullut siihen tulokseen, ettei se saa neuvostossa hyväksymisen edellyttämää enemmistön kannatusta. Neuvoston enemmistö katsoi, että ehdotus ylittää Euroopan yhteisön perustamissopimuksella yhteisölle annetun toimivallan ja että sen tavoitteet voidaan saavuttaa tekemällä puitepäätös Euroopan unionista tehdyn sopimuksen VI osaston nojalla. Lisäksi neuvosto katsoi, että tämä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklaan perustuva puitepäätös on oikea väline jäsenvaltioiden velvoittamiseksi säätämään rikosoikeudellisista seuraamuksista. Komission antama muutettu ehdotus ei ole luonteeltaan sellainen, että se sallisi neuvoston muuttavan kantaansa tältä osin.

(8) Luonnollisten henkilöiden lisäksi myös oikeushenkilöt olisi asetettava vastuuseen ympäristörikoksista.

(9) Jäsenvaltioiden olisi ulotettava lainkäyttövaltansa laajalti tällaisiin rikoksiin, jotta luonnolliset tai oikeushenkilöt eivät välttyisi syytteeseenpanolta pelkästään siksi, ettei rikosta ole tehty niiden alueella.

(10) Euroopan neuvosto hyväksyi 4 päivänä marraskuuta 1998 yleissopimuksen ympäristön suojelusta rikosoikeudellisin keinoin. Tämä yleissopimus on otettu tämän säädöksen säännöksissä huomioon,

ON TEHNYT TÄMÄN PUITEPÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Määritelmät

Tässä puitepäätöksessä tarkoitetaan

a) "laittomalla menettelyllä" ympäristönsuojelua koskevan lain, hallinnollisen määräyksen tai toimivaltaisen viranomaisen tekemän päätöksen, myös niiden, joilla saatetaan voimaan yhteisön oikeuden sitovia säännöksiä, rikkomista;

b) "vedellä" kaikenlaista pohjavettä ja pintavettä, mukaan lukien järvien, jokien, valtamerien ja merien vedet;

c) "oikeushenkilöllä" oikeudellista kokonaisuutta, jolla on oikeushenkilön asema sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan, lukuun ottamatta valtioita tai muita julkisyhteisöjä niiden käyttäessä julkiseen valtaan liittyviä oikeuksiaan sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä.

2 artikla

Tahalliset rikokset

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet säätääkseen seuraavat teot rikoksiksi kansallisen lainsäädäntönsä nojalla:

a) sellainen aineen tai ionisoivan säteilyn saattaminen, päästäminen tai johtaminen ilmaan, maaperään tai veteen, joka aiheuttaa henkilölle kuoleman tai vakavan vamman;

b) sellainen aineen tai ionisoivan säteilyn laiton saattaminen, päästäminen tai johtaminen ilmaan, maaperään tai veteen, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa ilman, maaperän tai veden laadun pysyvän tai huomattavan heikentymisen tai kuoleman tai vakavan vamman henkilölle tai huomattavaa vahinkoa suojelluille muistomerkeille, muille suojelluille esineille, omaisuudelle, eläimille tai kasveille;

c) sellainen jätteen, mukaan lukien ongelmajätteen, laiton hävittäminen, käsittely, varastointi, kuljettaminen, vienti tai tuonti, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa kuoleman tai vakavan vamman henkilölle tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle, eläimille tai kasveille;

d) sellainen vaarallista toimintaa harjoittavan laitoksen laiton käyttäminen, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa laitoksen ulkopuolella kuoleman tai vakavan vamman henkilölle tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle, eläimille tai kasveille;

e) sellainen ydinmateriaalin tai muun vaarallisen radioaktiivisen aineen laiton valmistaminen, käsittely, varastointi, käyttö, kuljettaminen, vienti tai tuonti, joka aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa kuoleman tai vakavan vamman henkilölle tai huomattavaa vahinkoa ilman, maaperän tai veden laadulle, eläimille tai kasveille;

f) suojeltujen luonnonvaraisten eläin- ja kasvilajien tai niiden osien laiton hallussapito, ottaminen, vahingoittaminen, tappaminen tai kauppaaminen ainakin siinä tapauksessa, että niitä uhkaa sukupuuttoon kuoleminen kansallisen lainsäädännön mukaisesti määriteltynä;

g) laiton otsonikerrosta heikentävien aineiden kauppa;

jos ne tehdään tahallisesti.

3 artikla

Tuottamukselliset rikokset

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet säätääkseen rikoksiksi kansallisen lainsäädäntönsä nojalla 2 artiklassa luetellut rikokset, jos ne tehdään tuottamuksellisesti tai ainakin törkeän tuottamuksellisesti.

4 artikla

Osallisuus ja yllytys

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että osallisuus ja yllytys 2 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn ovat rangaistavia.

5 artikla

Rangaistukset

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 2 ja 3 artiklassa tarkoitetusta menettelystä voidaan rangaista tehokkain, oikeasuhteisin ja vakuuttavin rangaistuksin, mukaan lukien ainakin törkeissä tapauksissa vapausrangaistukset, jotka voivat johtaa rikoksen johdosta luovuttamiseen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin rangaistuksiin voidaan liittää muita rangaistuksia tai toimenpiteitä, erityisesti luonnolliselle henkilölle annettava kielto harjoittaa toimintaa, johon vaaditaan virallinen lupa tai hyväksyntä, tai kielto perustaa tai johtaa yhtiöitä tai säätiöitä taikka olla sellaisen hallituksen jäsen, jos niiden seikkojen perusteella, jotka ovat johtaneet henkilön tuomitsemiseen, on ilmeisen selvästi olemassa vaara, että hän saattaa jatkaa samanlaista rikollista toimintaa.

6 artikla

Oikeushenkilöiden vastuu

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilöt voidaan saattaa vastuuseen 2 ja 3 artiklassa tarkoitetusta menettelystä, johon on oikeushenkilön hyväksi syyllistynyt joko yksin tai oikeushenkilön toimielimeen kuuluvana toimien henkilö, jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu

a) toimivaltaan edustaa oikeushenkilöä, tai

b) toimivaltaan tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta, tai

c) toimivaltaan harjoittaa valvontaa oikeushenkilön sisällä,

sekä osallisuudesta 2 artiklassa tarkoitettuun menettelyyn avunantajana tai yllyttäjänä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tilanteiden lisäksi kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puutteellisuus on tehnyt mahdolliseksi oikeushenkilön alaisena toimivan henkilön 2 tai 3 artiklassa tarkoitetun menettelyn kyseisen oikeushenkilön hyväksi.

Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään oikeushenkilön vastuusta, ei estä rikosoikeudenkäyntiä sellaisia luonnollisia henkilöitä vastaan, jotka ovat tekijöinä, yllyttäjinä tai avunantajina 2 ja 3 artiklassa tarkoitetussa menettelyssä.

7 artikla

Oikeushenkilöille koituvat seuraamukset

Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 6 artiklan mukaisesti vastuussa olevaksi todetulle oikeushenkilölle voidaan tuomita tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia seuraamuksia, joihin kuuluu rikosoikeudellisia tai muita sakkoja ja joihin voi kuulua muita seuraamuksia, kuten

a) oikeuden menettäminen julkisista varoista suoritettaviin etuisuuksiin tai tukeen;

b) väliaikainen tai pysyvä kielto harjoittaa teollista tai kaupallista toimintaa;

c) oikeudelliseen valvontaan asettaminen;

d) oikeudellinen määräys purkaa oikeushenkilö;

e) velvollisuus toteuttaa erityisiä toimenpiteitä sellaisen menettelyn seurausten välttämiseksi, johon rikosoikeudellinen vastuu on perustunut.

8 artikla

Lainkäyttövalta

1. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin, kun

a) rikos on tehty kokonaan tai osittain sen alueella, vaikka rikoksen vaikutukset ilmenevät kokonaisuudessaan muualla;

b) rikos on tehty aluksella tai ilma-aluksessa, joka on rekisteröity sen alueella tai käyttää sen lippua;

c) rikos on tehty sellaisen oikeushenkilön hyväksi, jonka sääntömääräinen kotipaikka on sen alueella;

d) rikoksen on tehnyt sen kansalainen, jos rikos on rangaistava tekopaikan rikoslainsäädännön nojalla tai jos tekopaikka ei ole minkään alueellisen lainkäyttövallan alainen.

2. Jollei 9 artiklan säännöksistä muuta johdu, jäsenvaltio voi päättää, ettei se sovella:

a) 1 kohdan c alakohdassa,

b) 1 kohdan d alakohdassa

vahvistettua lainkäyttövaltaa koskevaa sääntöä tai että se soveltaa sitä vain erityisissä tapauksissa tai tilanteissa.

9 artikla

Rikoksen johdosta luovuttaminen ja syytteeseen paneminen

1. a) Jäsenvaltion, joka ei kansallisen lainsäädäntönsä nojalla vielä luovuta omia kansalaisiaan, on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet ulottaakseen lainkäyttövaltansa 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin silloin, kun ne on tehnyt kyseisen jäsenvaltion kansalainen sen alueen ulkopuolella.

b) Kunkin jäsenvaltion on, kun sen kansalaisen väitetään tehneen toisessa jäsenvaltiossa rikoksen, joka käsittää 2 tai 3 artiklassa kuvaillun menettelyn, eikä se vielä luovuta häntä tuohon toiseen jäsenvaltioon yksinomaan henkilön kansalaisuuden perusteella, saatettava asia omien toimivaltaisten viranomaistensa käsiteltäväksi syytteen nostamista varten, mikäli siihen on aihetta. Syytteeseen panon mahdollistamiseksi on rikokseen liittyvät asiakirjat, tiedot ja esineet toimitettava rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa määrättyjä menettelyjä noudattaen. Pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle on ilmoitettava syytetoimiin ryhtymisestä ja niiden tuloksista.

2. Tässä artiklassa tarkoitetaan jäsenvaltion kansalaisella rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevan 13 päivänä joulukuuta 1957 tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen 6 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisessa kyseisen jäsenvaltion antamassa ilmoituksessa tarkoitettua kansalaista.

10 artikla

Täytäntöönpano

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava tämän puitepäätöksen noudattamisen edellyttämät toimenpiteet ennen 27 päivää tammikuuta 2005.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava neuvoston pääsihteeristölle ja Euroopan yhteisöjen komissiolle ennen 27 päivää huhtikuuta 2005 kirjallisina säännökset, jotka ne ovat antaneet tämän puitepäätöksen mukaisten velvoitteidensa saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöään. Neuvosto arvioi viimeistään 27 päivänä tammikuuta 2006 näiden tietojen ja komission kirjallisen kertomuksen perusteella, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet tarpeelliset toimenpiteet tämän puitepäätöksen noudattamiseksi.

11 artikla

Alueellinen soveltaminen

Tätä puitepäätöstä sovelletaan Gibraltariin.

12 artikla

Voimaantulo

Tämä puitepäätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 27 päivänä tammikuuta 2003.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. Papandreou

(1) EYVL C 39, 11.2.2000, s. 4.

(2) Lausunnot annettu 7. heinäkuuta 2000 (EYVL C 121, 24.4.2001, s. 494) ja 9. huhtikuuta 2002 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3) Katso myös liite.

(4) EYVL C 180 E, 26.6.2001, s. 238.

LIITE

Neuvosto panee merkille, että Itävalta aikoo noudattaa 2 artiklan f ja g alakohtaa vähäisten tapausten osalta sekä 3 artiklaa säätämällä tehokkaat, oikeasuhteiset ja vakuuttavat seuraamukset hallinnollisen rikosoikeuden nojalla.