32000D0147

KOMISSION PÄÄTÖS,

tehty 8 päivänä helmikuuta 2000,

neuvoston direktiivin 89/106/ETY soveltamisesta rakennustuotteiden paloteknistä käyttäytymistä koskevan luokituksen osalta

(tiedoksiannettu numerolla K(2000) 133)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(2000/147/EY)

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/106/ETY(1), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 93/68/ETY(2), ja erityisesti sen 3, 6 ja 20 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Direktiivin 89/106/ETY 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään mahdollisten kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla esiintyvien turvallisuustasojen erojen huomioon ottamiseksi, että jokainen olennainen vaatimus voi antaa aiheen perustaa luokkia perusasiakirjoihin. Nämä asiakirjat on julkaistu muodossa "Komission tiedonanto perusasiakirjoista koskien direktiiviä 89/106/ETY(3)".

(2) Perusasiakirjassa N:o 2 oleva 4.2.1 kohta oikeuttaa tarpeen vahvistaa eri tasoja olennaiselle vaatimukselle rakennuskohteiden tyypin, käytön ja sijainnin, niiden tilajärjestelyjen sekä turvalaitteistojen ja -välineiden saatavuuden perusteella.

(3) Perusasiakirjassa N:o 2 olevassa 2.2 kohdassa luetellaan "Paloturvallisuuden" olennaisen vaatimuksen toteuttamiseksi toisiinsa liittyviä toimenpiteitä; nämä toimenpiteet myötävaikuttavat paloturvallisuusstrategian määrittelemiseen, jota voidaan kehittää jäsenvaltioissa eri tavoin.

(4) Perusasiakirjassa N:o 2 olevassa 4.2.3.3 kohdassa yksilöidään eräs näistä jäsenvaltioissa voimassa olevista toimenpiteistä, joka perustuu palon syttymisen, savun muodostumisen ja näiden leviämisen rajoittamiseen syttymistilaan (tai tietylle alueelle) rajoittamalla rakennustuotteiden osuutta täyden palon vaiheeseen.

(5) Olennaisten vaatimusten luokkien määrittely on osittain riippuvainen tämän rajoituksen tasosta.

(6) Tämän rajoituksen taso voidaan ilmaista vain tuotteiden paloteknisen käyttäytymisen tasoeroilla niiden lopullisessa käyttösovelluksessa.

(7) Perusasiakirjassa N:o 2 olevassa 4.3.1.1 kohdassa täsmennetään kehitettäväksi yhdenmukaistetut ratkaisut tuotteiden paloteknisen käyttäytymisen arvioimiseksi. Tämä ratkaisu saattaa sisältää luonnollisen tai pienen mittakaavan testejä, jotka vastaavat huomioon otettavia todellisia tulipaloja.

(8) Yhdenmukaistettu ratkaisu perustuu luokitusjärjestelmään, joka ei sisälly perusasiakirjaan.

(9) Tähän tarkoitukseen määritelty luokitusjärjestelmä viittaa joukkoon Euroopan standardointielinten jo tuntemia testausmenetelmiä.

(10) Direktiivin 89/106/ETY 20 artiklan soveltamisesta rakennusmateriaalien osalta 9 päivänä syyskuuta 1994 tehdyssä komission päätöksessä 94/611/EY(4), jossa kuvaillaan luokitusjärjestelmä, ei anneta luokkien B, C ja D kynnysarvoja, koska yksittäisen palavan esineen (SBI) testiä ei ollut tuolloin kehitetty riittävän pitkälle.

(11) Koska tarpeelliset tulokset ovat nyt käytettävissä, päätös 94/611/EY olisi korvattava uudella päätöksellä, joka sisältää luokkien kynnysarvot ja joitakin mukautuksia tekniikan kehitykseen. Valinnaisia testejä koskeva menettely olisi kuvailtava yksityiskohtaisesti joko tulevassa eurooppalaisessa standardissa tai komission päätöksessä komission ja jäsenvaltioiden välisen sopimuksen perusteella Euroopan standardointikomitean (CEN)/Euroopan sähkötekniikan standardointikomitean (CENELEC) ja EOTA:n kanssa sovitun mukaisesti.

(12) Tässä päätöksessä määrätyt toimenpiteet ovat pysyvän rakennusalan komitean lausunnon mukaiset,

ON TEHNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1. Kun rakennustuotteen lopullinen käyttösovellus on sellainen, että se saattaa osaltaan vaikuttaa palon ja savun kehittymiseen ja leviämiseen syttymistilassa (tai tietyllä alueella) tai sen ulkopuolelle, tuote luokitellaan paloteknistä käyttäytymistä koskevien ominaisuuksiensa mukaan liitteen taulukoissa 1 ja 2 esitettyä luokitusjärjestelmää noudattaen.

2. Tuotteita on tarkasteltava ottaen huomioon niiden lopullinen käyttösovellus.

Jos liitteen taulukoissa 1 ja 2 lueteltuihin standardoituihin testeihin ja kriteereihin pohjautuva luokitus ei ole sopiva, valinnaisia testejä koskevan menettelyn puitteissa voidaan käyttää yhtä tai useampaa viiteskenaariota tilannetta kuvaavan kokoluokan testi, joka edustaa sovittua uhkaskenaariota (testit, jotka edustavat sovittuja uhkaskenaarioita).

2 artikla

Kumotaan päätös 94/611/EY.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 8 päivänä helmikuuta 2000.

Komission puolesta

Erkki LIIKANEN

Komission jäsen

(1) EYVL L 40, 11.2.1989, s. 12.

(2) EYVL L 220, 30.8.1993, s. 1.

(3) EYVL C 62, 28.2.1994, s. 1.

(4) EYVL L 241, 16.9.1994, s. 25.

LIITE

Merkinnät(1)

>TAULUKON PAIKKA>

Määritelmät

Materiaali: yksi perusaine tai tasaisesti jakautunut aineiden seos, esimerkiksi metalli, kivi, puutavara, betoni, tasaisesti jakautuneen sideaineen omaava mineraalivilla, polymeerit.

Homogeeninen tuote: yhdestä materiaalista koostuva tuote, jonka tiheys ja koostumus on sama koko tuotteessa.

Epähomogeeninen tuote: tuote, joka ei täytä homogeenista tuotetta koskevia vaatimuksia. Epähomogeeninen tuote koostuu yhdestä tai useammasta oleellisesta ja/tai vähämerkityksisestä komponentista.

Oleellinen komponentti: materiaali, joka muodostuu oleellisen osan epähomogeenisesta tuotteesta. Kerrosta, jonka massa pinta-alayksikköä kohti on >= 1,0 kg/m2 tai paksuus >= 1,0 mm, pidetään oleellisena komponenttina.

Vähämerkityksinen komponentti: materiaali, joka ei muodosta oleellista osaa epähomogeenisesta tuotteesta. Kerrosta, jonka massa pinta-alayksikköä kohti on < 1,0 kg/m2 ja paksuus < 1,0 mm, pidetään vähämerkityksisenä komponenttina.

Kahta tai useampaa vähämerkityksistä kerrosta, jotka liittyvät toisiinsa (ts. kerrosten välissä ei ole oleellista komponenttia (oleellisia komponentteja)), pidetään yhtenä vähämerkityksisenä komponenttina ja, tästä johtuen, kerrosten on kokonaisuutena täytettävä vähämerkityksisen komponentin muodostavaa kerrosta koskevat vaatimukset.

Vähämerkityksiset komponentit jaetaan vähämerkityksisiin sisäisiin komponentteihin ja vähämerkityksisiin ulkopinnan komponentteihin seuraavasti:

Vähämerkityksinen sisäinen komponentti: vähämerkityksinen komponentti, jota peittää molemmilta puolilta ainakin yksi oleellinen komponentti.

Vähämerkityksinen ulkopinnan komponentti: vähämerkityksinen komponentti, joka ei ole toiselta puolelta oleellisen komponentin peittämä.

Taulukko 1

MUIDEN RAKENNUSTUOTTEIDEN KUIN LATTIANPÄÄLLYSTEIDEN((Joidenkin tuoteryhmien, esimerkiksi putkien, kanavien ja kaapelien, osalta käsittely on vielä kesken, mikä saattaa aiheuttaa muutoksen tähän päätökseen.)) PALOTEKNISTÄ KÄYTTÄYTYMISTÄ KUVAAVAT LUOKAT

>TAULUKON PAIKKA>

Taulukko 2

LATTIANPÄÄLLYSTEIDEN PALOTEKNISTÄ KÄYTTÄYTYMISTÄ KUVAAVAT LUOKAT

>TAULUKON PAIKKA>

(1) Ominaisuudet määritellään sopivan testausmenettelyn perusteella.