13.8.2008   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 218/21

(1)

Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisärajoja ja jossa tavaroiden vapaa liikkuvuus on taattu perustamissopimuksen nojalla, jolla kielletään tuonnin määrällisiä rajoituksia vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet. Kyseinen kielto kattaa kaikki kansalliset toimenpiteet, jotka voivat tosiasiallisesti tai mahdollisesti rajoittaa yhteisön sisäistä tavarakauppaa suoraan tai välillisesti.

(2)

Jos lainsäädäntöä ei ole yhdenmukaistettu, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat luoda lainvastaisesti jäsenvaltioiden välisen tavaroiden vapaan liikkuvuuden esteitä soveltamalla muissa jäsenvaltioissa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin teknisiä määräyksiä, joissa vahvistetaan edellytykset, jotka näiden tuotteiden on täytettävä, ja jotka voivat koskea esimerkiksi nimeämistä, muotoa, kokoa, painoa, kokoonpanoa, esillepanoa, merkintöjä ja pakkauksia. Tällaisten määräysten soveltaminen toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin voi olla perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklan vastaista, vaikka niitä sovellettaisiinkin erotuksetta kaikkiin tuotteisiin.

(3)

Vastavuoroisen tunnustamisen periaate, joka perustuu Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, on yksi keino taata tavaroiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla. Vastavuoroista tunnustamista sovelletaan tuotteisiin, joita yhteisön yhdenmukaistamislainsäädäntö ei koske, tai tuotteiden näkökohtiin, jotka eivät kuulu tällaisen lainsäädännön soveltamisalaan. Tämän periaatteen mukaisesti jäsenvaltio ei voi kieltää toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjen tuotteiden myyntiä alueellaan, vaikka nämä tuotteet olisi valmistettu noudattaen toisenlaisia teknisiä määräyksiä kuin ne, jotka koskevat kotimaisia tuotteita. Ainoat poikkeukset tähän periaatteeseen ovat rajoitukset, jotka perustellaan perustamissopimuksen 30 artiklassa mainituilla syillä tai muilla yleistä etua koskevilla pakottavilla syillä ja jotka ovat oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään.

(4)

Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen asianmukaisessa soveltamisessa jäsenvaltioissa on vielä monia ongelmia. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa menettelyt, joilla minimoidaan se mahdollisuus, että tekniset määräykset loisivat laittomia esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle jäsenvaltioiden välillä. Tällaisten menettelyjen puuttuminen jäsenvaltioissa aiheuttaa lisäesteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle, koska se estää yrityksiä myymästä toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyjä tuotteitaan sen jäsenvaltion alueella, joka on soveltanut teknisiä määräyksiä. Kyselytutkimukset ovat osoittaneet, että monet yritykset ja erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset (pk-yritykset) joko mukauttavat tuotteitaan vastaamaan jäsenvaltion teknisiä määräyksiä tai pidättyvät saattamasta niitä kyseisen jäsenvaltion markkinoille.

(5)

Toimivaltaisilla viranomaisilla ei myöskään ole käytettävissään asianmukaisia menettelyjä antamiensa teknisten määräysten soveltamiseksi tiettyihin tuotteisiin, joita pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa. Tällaisten menettelyjen puuttuminen vaarantaa viranomaisten kyvyn arvioida tuotteiden vaatimustenmukaisuutta perustamissopimuksen mukaisesti.

(6)

Neuvoston 28 päivänä lokakuuta 1999 antamassa päätöslauselmassa vastavuoroisesta tunnustamisesta (3) todettiin, että talouden toimijat ja kansalaiset eivät aina soveltaneet vastavuoroista tunnustamista tehokkaasti ja asianmukaisesti, koska he eivät tunteneet periaatetta ja sen käytännön seurauksia riittävästi. Päätöslauselmassa kehotettiin jäsenvaltioita kehittämään asianmukaisia toimia tehokkaan vastavuoroista tunnustamista koskevan viitekehyksen antamiseksi talouden toimijoille ja kansalaisille muun muassa käsittelemällä talouden toimijoiden ja kansalaisten pyynnöt tehokkaasti ja vastaamalla niihin nopeasti.

(7)

Maaliskuun 8 ja 9 päivänä 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti, että tavaroiden sisämarkkinoille on tärkeää antaa uusi sysäys vahvistamalla vastavuoroista hyväksymistä samalla kun taataan korkea turvallisuustaso ja korkeatasoinen kuluttajansuoja. Kesäkuun 21 ja 22 päivänä 2007 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti, että sisämarkkinoiden neljän vapauden (tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääoman vapaa liikkuvuus) vahvistamisella ja toiminnan parantamisella entisestään on edelleen keskeinen merkitys kasvun, kilpailukyvyn ja työllisyyden kannalta.

(8)

Tavaroiden sisämarkkinoiden moitteeton toiminta edellyttää riittäviä ja avoimia välineitä niiden ongelmien ratkaisemiseksi, joita aiheutuu, kun jäsenvaltion teknisiä määräyksiä sovelletaan tiettyihin tuotteisiin, joita pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa.

(9)

Tämä asetus ei rajoittaisi teknisten määräysten pidemmälle menevää yhdenmukaistamista, jos se on tarpeen sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi.

(10)

Kaupan esteet voivat johtua myös toisentyyppisistä perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklan soveltamisalaan kuuluvista toimenpiteistä. Kyseisiä toimenpiteitä voivat olla esimerkiksi hankintamenettelyä varten laaditut tekniset eritelmät tai velvoitteet käyttää jäsenvaltioiden virallisia kieliä. Tällaiset toimenpiteet eivät kuitenkaan olisi tässä asetuksessa tarkoitettuja teknisiä määräyksiä eivätkä ne sen vuoksi kuuluisi sen soveltamisalaan.

(11)

Tässä asetuksessa tarkoitettuja teknisiä määräyksiä sovelletaan joskus jäsenvaltion lainsäädäntöön perustuvassa pakollisessa ennakkolupamenettelyssä ja sen avulla, jolloin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi, ennen kuin tuote tai tuotetyyppi voidaan kyseisen lainsäädännön mukaisesti saattaa kyseisen jäsenvaltion markkinoille tai markkinoiden osalle, annettava muodollinen hyväksyntänsä hakemuksen perusteella. Tällaisen menettelyn olemassaolo sinänsä rajoittaa tavaroiden vapaata liikkuvuutta. Sen vuoksi pakollisen ennakkolupamenettelyn olisi, jotta se olisi tavaroiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla koskevan perusperiaatteen osalta perusteltu, noudatettava yhteisön oikeudessa tunnustettua yleisen edun tavoitetta ja oltava syrjimätön ja oikeasuhteinen; toisin sanoen sen olisi oltava aiheellinen ja taattava tavoitellun päämäärän saavuttaminen eikä se saisi ylittää sitä, mikä on välttämätöntä tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Tällaisen menettelyn yhdenmukaisuutta suhteellisuusperiaatteen kanssa olisi arvioitava yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännössä esitettyjen huomioiden perusteella.

(12)

Tuotetta koskeva ennakkolupavaatimus ei sinänsä muodostaisi tässä asetuksessa tarkoitettua teknistä määräystä, joten päätös jättää tuote markkinoiden ulkopuolelle tai poistaa se markkinoilta yksinomaan sillä perusteella, että sillä ei ole voimassa olevaa ennakkolupaa, ei olisi sellainen päätös, johon tätä asetusta sovelletaan. Jos tällaista pakollista ennakkolupaa kuitenkin haetaan jollekin tuotteelle, kaikkia päätöksiä, joilla on tarkoitus hylätä hakemus teknisen määräyksen perusteella, olisi kohdeltava tämän asetuksen mukaisesti, jotta hakija voisi saada tässä asetuksessa säädettyä menettelyllistä suojaa.

(13)

Tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jäisivät kansallisten tuomioistuinten päätökset, joissa arvioidaan sellaisten tapausten laillisuutta, joissa yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidetyiltä tuotteilta evätään teknisen säännön soveltamisen perusteella pääsy toisen jäsenvaltion markkinoille, tai sovelletaan seuraamuksia teknisen määräyksen soveltamisen perusteella.

(14)

Aseet ovat tuotteita, jotka voivat aiheuttaa vakavan riskin ihmisten terveydelle ja turvallisuudelle sekä jäsenvaltioiden yleiselle turvallisuudelle. Useisiin tietyntyyppisiin yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin aseisiin voidaan toisessa jäsenvaltiossa ihmisten terveyden ja turvallisuuden suojelemisen ja rikoksentorjunnan nimissä soveltaa rajoittavia toimenpiteitä. Tällaiset toimenpiteet voivat olla erityisiä tarkastuksia ja lupia ennen kuin yhdessä jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidetyt aseet voidaan saattaa toisen jäsenvaltion markkinoille. Sen vuoksi jäsenvaltioilla tulisi olla oikeus estää aseiden saattaminen markkinoille, kunnes kansalliset menettelyä koskevat vaatimukset on täysin täytetty.

(15)

Yleisestä tuoteturvallisuudesta 3 päivänä joulukuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/95/EY (4) täsmennetään, että markkinoille saa saattaa ainoastaan turvallisia tuotteita, ja siinä säädetään valmistajien ja jakelijoiden velvollisuuksista tuotteiden turvallisuuden suhteen. Siinä annetaan viranomaisille lupa vaarallisten tuotteiden osalta kieltää tuote välittömästi ja mahdollisesti vaarallisten tuotteiden osalta kieltää tuote tilapäisesti turvallisuutta koskevien tarkastusten ja arviointien edellyttämäksi ajaksi. Siinä annetaan viranomaisille myös lupa ryhtyä tarpeellisiin toimiin 8 artiklan 1 kohdan b–f alakohdassa mainittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi, jos tuotteet aiheuttavat vakavan riskin. Sen vuoksi toimenpiteet, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat niiden kansallisten lakien nojalla, jotka on hyväksytty kyseisen direktiivin 8 artiklan 1 kohdan d–f alakohdan ja 8 artiklan 3 kohdan täytäntöön panemiseksi, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(16)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 178/2002 (5) perustetaan muun muassa nopea hälytysjärjestelmä elintarvikkeista tai rehuista ihmisten terveydelle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä riskeistä ilmoittamiseksi. Siinä velvoitetaan jäsenvaltiot välittömästi ilmoittamaan nopealla hälytysjärjestelmällä komissiolle jäsenvaltion käyttöön ottamat toimenpiteet, joilla on tarkoitus rajoittaa elintarvikkeiden tai rehun saattamista markkinoille tai poistaa ne markkinoilta ihmisten terveyden suojelemiseksi tilanteissa, joissa edellytetään nopeita toimia. Sen vuoksi toimenpiteet, joita jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat kyseisen asetuksen 50 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 54 artiklan nojalla, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(17)

Rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 882/2004 (6) vahvistetaan yleiset säännöt sellaista virallista valvontaa varten, jolla todetaan erityisesti, että noudatetaan sääntöjä, joilla pyritään estämään, poistamaan tai vähentämään hyväksyttäville tasoille ihmisiin ja eläimiin joko suoraan tai ympäristön kautta kohdistuvia riskejä ja takaamalla oikeudenmukaiset käytännöt rehujen ja elintarvikkeiden kaupassa ja suojelemalla kuluttajien etuja, myös niitä, jotka koskevat rehujen ja elintarvikkeiden merkitsemistä ja muuta kuluttajille annettavaa tietoa. Asetuksessa säädetään erityisestä menettelystä sen varmistamiseksi, että talouden toimija korjaa rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien säännösten noudattamatta jättämiseen liittyvän tilanteen. Toimenpiteet, joihin jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ryhtyvät kyseisen asetuksen 54 artiklan nojalla, olisi sen vuoksi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tämän asetuksen soveltamisalaan sisältyvät kuitenkin sellaiset toimet, joita toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet tai aikovat toteuttaa kansallisten teknisten määräysten perusteella, siltä osin kuin ne eivät liity asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisiin tavoitteisiin.

(18)

Yhteisön rautateiden turvallisuudesta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/49/EY (rautatieturvallisuusdirektiivi) (7) säädetään lupamenettelystä, joka koskee käytettävän liikkuvan kaluston käyttöönottoa, ja siinä jätetään liikkumavaraa tiettyjen kansallisten sääntöjen soveltamista varten. Sen vuoksi olisi tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle jätettävä toimenpiteet, joihin toimivaltaiset viranomaiset ryhtyvät kyseisen direktiivin 14 artiklan nojalla.

(19)

Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 23 päivänä heinäkuuta 1996 annetussa neuvoston direktiivissä 96/48/EY (8) ja Euroopan laajuisen tavanomaisen rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta 19 päivänä maaliskuuta 2001 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2001/16/EY (9) säädetään järjestelmien ja toimien asteittaisesta yhdenmukaistamisesta hyväksymällä asteittain yhteentoimivuuden teknisiä eritelmiä. Kyseisten direktiivien soveltamisalaan kuuluvat järjestelmät ja yhteentoimivuuden osatekijät olisi sen vuoksi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(20)

Tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista 9 päivänä heinäkuuta 2008 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 (10) säädetään akkreditointijärjestelmästä, jolla varmistetaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten pätevyyden tason vastavuoroinen hyväksyntä. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset eivät näin ollen saisi enää hylätä kyseisen laitokseen pätevyyteen liittyvien syiden perusteella akkreditoitujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten antamia testiraportteja ja todistuksia. Lisäksi jäsenvaltiot voivat hyväksyä myös muiden vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten testiraportteja ja todistuksia yhteisön lainsäädännön mukaisesti.

(21)

Teknisiä standardeja ja määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/34/EY (11) velvoittaa jäsenvaltiot toimittamaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille ehdotukset kaikenlaisia tuotteita, myös maatalous- ja kalatuotteita koskevista teknisistä määräyksistä sekä ilmoituksen niistä syistä, joiden vuoksi kyseisen määräyksen laatiminen on tarpeen. On kuitenkin huolehdittava siitä, että tällaisten teknisten määräysten hyväksymisen jälkeen vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta sovelletaan yksittäistapauksissa tiettyihin tuotteisiin asianmukaisesti. Tässä asetuksessa vahvistetaan vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamista yksittäistapauksissa koskeva menettely velvoittamalla kansalliset viranomaiset osoittamaan, millaisin teknisin tai tieteellisin perustein katsotaan EY:n perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklan mukaisesti, että tiettyä tuotetta ei voida nykymuodossaan saattaa määränpäänä olevan jäsenvaltion markkinoille. Tässä asetuksessa todisteilla ei tarkoiteta oikeudellista näyttöä. Jäsenvaltioiden viranomaisilla ei tämän asetuksen yhteydessä ole velvoitetta perustella itse teknistä määräystä. Niiden on silti asetuksen mukaisesti perusteltava teknisen määräyksen soveltaminen tuotteisiin, joita pidetään laillisesti kaupan toisessa jäsenvaltiossa.

(22)

Tässä asetuksessa vahvistetussa menettelyssä olisi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaisesti säädettävä, että toimivaltaisten viranomaisten on kussakin tapauksessa ilmoitettava talouden toimijalle, että saatavilla olevien asianmukaisten teknisten tai tieteellisten tietojen perusteella kyseistä tuotetta koskevien kansallisten teknisten määräysten asettamiselle on olemassa yleistä etua koskevia pakottavia syitä ja että vähemmän rajoittavia toimenpiteitä ei voida käyttää. Kirjallisen ilmoituksen tulisi antaa talouden toimijalle mahdollisuus esittää huomautuksia kaikista markkinoille pääsyn rajoittamista koskevan tulevan päätöksen asianmukaisista näkökohdista. Toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa toimia huomautusten esittämistä koskevan määräajan jälkeen, mikäli talouden toimijalta ei ole saatu vastausta.

(23)

Käsite ”yleistä etua koskeva pakottava syy”, johon viitataan tämän asetuksen tietyissä säännöksissä, on muuttuva käsite, jonka yhteisöjen tuomioistuin on kehittänyt perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklaan liittyvässä oikeuskäytännössään. Käsitteeseen kuuluvat muun muassa julkisen talouden valvonnan tehokkuus, liiketoimien rehellisyys, kuluttajansuoja, ympäristönsuojelu, lehdistön monimuotoisuuden säilyttäminen ja sosiaaliturvajärjestelmän rahoituksen tasapainon vakavaa horjuttamista koskeva vaara. Toimivaltaiset viranomaiset voivat soveltaa teknisiä määräyksiä kyseisten pakottavien syiden perusteella. Niiden soveltamista ei kuitenkaan saisi käyttää mielivaltaisen syrjinnän keinona tai jäsenvaltioiden välisen kaupan peiteltyyn rajoittamiseen. Lisäksi olisi aina noudatettava suhteellisuusperiaatetta ja kiinnitettävä huomiota siihen, ovatko toimivaltaiset viranomaiset todellisuudessa käyttäneet vähiten rajoittavaa toimenpidettä.

(24)

Tässä asetuksessa säädettyä menettelyä sovellettaessa jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ei saisi poistaa toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyä tuotetta tai tuotetyyppiä markkinoilta tai rajoittaa sen markkinoille saattamista. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin hyväksyä väliaikaisia toimenpiteitä, jos nopea toiminta on tarpeen käyttäjien turvallisuudelle ja terveydelle aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi. Toimivaltainen viranomainen voi myös toteuttaa tällaisia väliaikaisia toimenpiteitä estääkseen sellaisen tuotteen saattamisen markkinoille, jonka kaupan pitäminen on yleisesti kielletty julkisen moraalin tai yleisen turvallisuuden vuoksi, rikoksentorjunta mukaan lukien. Jäsenvaltioiden olisikin oltava mahdollista milloin tahansa tässä asetuksessa vahvistetun menettelyn aikana kyseisten olosuhteiden vallitessa tilapäisesti peruuttaa tuotteen tai tuotetyypin kaupan pitäminen alueillaan.

(25)

Kaikissa päätöksissä, joihin tätä asetusta sovelletaan, olisi täsmennettävä käytettävissä olevat oikeussuojakeinot, jotta talouden toimijat voivat saattaa asian toimivaltaisen kansallisen tuomioistuimen käsiteltäväksi.

(26)

Talouden toimijalle on myös aiheellista ilmoittaa muiden kuin oikeudellisten ongelmanratkaisumenettelyjen, kuten SOLVIT-järjestelmän, saatavuudesta oikeudellisen epävarmuuden ja oikeudenkäyntikulujen välttämiseksi.

(27)

Toimivaltaisen viranomaisen tehtyä päätöksen jättää tuote markkinoiden ulkopuolelle teknisen määräyksen perusteella tässä asetuksessa säädettyjen menettelyä koskevien vaatimusten mukaisesti, kyseiseen tuotteeseen liittyviin muihin toimiin, jotka perustuvat kyseiseen päätökseen ja samaan tekniseen määräykseen, ei tulisi soveltaa tämän asetuksen vaatimuksia.

(28)

Tavaroiden sisämarkkinoiden kannalta on tärkeää varmistaa kansallisten teknisten määräysten saatavuus, jotta yritykset ja erityisesti pk-yritykset voivat koota luotettavat ja tarkat tiedot voimassa olevasta lainsäädännöstä.

(29)

Sen vuoksi on tarpeen panna täytäntöön hallinnon yksinkertaistamista koskevat periaatteet muun muassa perustamalla tuoteyhteyspisteiden järjestelmä. Se olisi suunniteltava siten, että varmistetaan yritysten mahdollisuus saada tietoa avoimella ja asianmukaisella tavalla, jotta voidaan välttää kansallisista teknisistä määräyksistä aiheutuvat viiveet, kustannukset ja kielteiset vaikutukset.

(30)

Tavaroiden vapaan liikkuvuuden helpottamiseksi tuoteyhteyspisteiden pitäisi tarjota ilmaista tietoa niiden kansallisista teknisistä määräyksistä ja vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta tuotteiden alalla. Tuoteyhteyspisteillä olisi oltava riittävä varustus ja riittävät resurssit, ja niitä olisi kannustettava asettamaan tiedot saataville verkkosivustolle ja myös muilla yhteisön kielillä. Tuoteyhteyspisteet voisivat myös antaa lisätietoja tai huomautuksia talouden toimijoille tässä asetuksessa vahvistetun menettelyn aikana. Muista tiedoista tuoteyhteyspisteet voivat periä maksuja, jotka ovat suhteessa tietojen kustannuksiin.

(31)

Koska tuoteyhteyspisteiden perustaminen ei saisi vaikuttaa tehtävien jakamiseen toimivaltaisten viranomaisten kesken jäsenvaltioiden sääntelyjärjestelmissä, jäsenvaltioiden olisi voitava perustaa tuoteyhteyspisteitä alueellisen ja paikallisen toimivaltajaon mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi voitava osoittaa tuoteyhteyspisteen tehtävä muiden yhteisön välineiden mukaisesti perustetuille olemassa oleville yhteyspisteille niiden lukumäärän tarpeettoman kasvun estämiseksi ja hallintomenettelyjen yksinkertaistamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava osoittaa tuoteyhteyspisteen tehtävä olemassa olevien hallintoyksiköiden lisäksi myös kansallisille SOLVIT-keskuksille, kauppakamareille, ammattialajärjestöille ja yksityisille elimille, jotta yritysten ja toimivaltaisten viranomaisten hallintokustannukset eivät kasvaisi.

(32)

Jäsenvaltioita ja komissiota olisi kannustettava tekemään läheistä yhteistyötä tuoteyhteyspisteisiin palkattujen työntekijöiden koulutuksen helpottamiseksi.

(33)

Kun otetaan huomioon yleiseurooppalaisten sähköisten viranomaispalveluiden kehittäminen ja perustaminen ja siihen liittyvät yhteentoimivat telemaattiset verkot, olisi harkittava mahdollisuutta perustaa sähköinen tietojenvaihtojärjestelmä tuoteyhteyspisteiden välille yleiseurooppalaisten sähköisten viranomaispalveluiden yhteentoimivasta toimittamisesta julkishallinnolle, yrityksille ja kansalaisille (HVTYK) 21 päivänä huhtikuuta 2004 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 2004/387/EY (12) mukaisesti.

(34)

Olisi perustettava luotettavat ja tehokkaat seuranta- ja arviointimekanismit tiedon saamiseksi tämän asetuksen soveltamisesta ja tietämyksen lisäämiseksi sisämarkkinoiden toiminnasta sellaisten tavaroiden aloilla, joita koskevia säännöksiä ei ole yhdenmukaistettu, sekä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset soveltavat vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta asianmukaisesti. Mekanismien olisi rajoituttava siihen, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(35)

Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan sellaisiin tuotteisiin tai tuotteiden erityispiirteisiin, joita eivät koske sellaiset yhdenmukaistamistoimenpiteet, joiden tarkoituksena on poistaa eriävistä kansallisista teknisistä määräyksistä johtuvia kaupan esteitä jäsenvaltioiden välillä. Näitä yhteisön yhdenmukaistamistoimenpiteitä koskevat säännökset ovat usein luonteeltaan tyhjentäviä, jolloin jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää kyseisten toimenpiteiden mukaisten tuotteiden saattamista markkinoille alueillaan. Joissakin yhteisön yhdenmukaistamistoimissa kuitenkin sallitaan se, että jäsenvaltiot asettavat tuotteen markkinoilleen saattamiselle teknisiä lisäedellytyksiä. Tällaisiin lisäedellytyksiin sovelletaan perustamissopimuksen 28 ja 30 artiklaa sekä tämän asetuksen säännöksiä. Tämän asetuksen soveltaminen tehokkaasti edellyttää näin ollen, että komissio laatii suuntaa antavan ja ohjeellisen luettelon tuotteista, joiden osalta ei ole toteutettu yhdenmukaistamistoimia yhteisön tasolla.

(36)

Tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta yhteisössä poikkeavia kansallisia toimenpiteitä koskevan tietojenvaihtomenettelyn luomisesta 13 päivänä joulukuuta 1995 tehdyllä Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 3052/95/EY (13) perustettu seurantajärjestelmä on osoittautunut suurelta osin epäonnistuneeksi, koska sen täytäntöönpano ei ole antanut komissiolle riittäviä tietoja, joiden avulla voitaisiin tunnistaa ne alat, joilla yhdenmukaistaminen voisi olla aiheellista. Se ei myöskään ole tuonut nopeaa ratkaisua tiettyihin vapaaseen liikkuvuuteen liittyviin ongelmiin. Sen vuoksi päätös N:o 3052/95/EY olisi kumottava.

(37)

Tämän asetuksen soveltamista varten on syytä ottaa käyttöön siirtymäaika, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat mukautua asetuksen vaatimuksiin.

(38)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli jäsenvaltioiden välisen tavaroiden vapaan liikkuvuuden teknisten esteiden poistamista, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa määrätyn toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa määrätyn suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(39)

Tämän asetuksen täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet olisi hyväksyttävä menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (14) mukaisesti,

a)

kyseisen tuotteen tai tuotetyypin markkinoille saattaminen kielletään;

b)

kyseisen tuotteen tai tuotetyypin muuttaminen tai lisätestaus ennen kuin se voidaan saattaa markkinoille tai pitää siellä;

c)

kyseinen tuote tai tuotetyyppi vedetään markkinoilta.

a)

jota ei ole yhdenmukaistettu yhteisön tasolla; ja

b)

jossa kielletään tuotteen tai tuotetyypin kaupan pitäminen kyseisen jäsenvaltion alueella tai jonka noudattaminen on pakollista, kun tuotetta tai tuotetyyppiä pidetään kaupan kyseisen jäsenvaltion alueella, ja jossa säädetään:

a)

kansallisten tuomioistuinten tekemiin lainkäyttöpäätöksiin;

b)

lainvalvontaviranomaisten rikostutkinnan tai syytteeseen asettamisen aikana tekemiin lainkäyttöpäätöksiin, jotka koskevat terminologiaa, symboleja tai aineellisia viittauksia perustuslain vastaisiin tai rikollisiin järjestöihin tai rasistisiin tai muukalaisvihamielisiin rikoksiin.

a)

direktiivin 2001/95/EY 8 artiklan 1 kohdan d–f alakohta ja 3 kohta;

b)

asetuksen (EY) N:o 178/2002 50 artiklan 3 kohdan a alakohta ja 54 artikla;

c)

asetuksen (EY) N:o 882/2004 54 artikla;

d)

direktiivin 2004/49/EY 14 artikla.

a)

asian kannalta merkitykselliset tiedot kyseessä olevan tuotteen tai tuotetyypin ominaisuuksista;

b)

asian kannalta merkitykselliset ja helposti saatavilla olevat tiedot tuotteen laillisesta kaupan pitämisestä toisessa jäsenvaltiossa.

a)

aiottu päätös on perusteltu jollakin perustamissopimuksen 30 artiklassa tarkoitetuista yleistä etua koskevista syistä tai viittaamalla muuhun yleistä etua koskevaan pakottavaan syyhyn; ja

b)

siitä, että aiottu päätös soveltuu tavoitellun päämäärän saavuttamiseen eikä ylitä sitä, mikä on välttämätöntä tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

a)

kyseisestä tuotteesta tai tuotetyypistä aiheudu tavanomaisissa tai kohtuudella ennakoitavissa käyttöolosuhteissa vakava riski käyttäjien turvallisuudelle ja terveydelle; tai

b)

kyseessä olevan tuotteen tai tuotetyypin kaupan pitämistä ole yleisesti kielletty jäsenvaltiossa julkisen moraalin tai yleisen turvallisuuden vuoksi.

a)

tuotteen valmistajaa, jos tämä on sijoittautunut yhteisöön, ja jokaista, joka on saattanut tuotteen markkinoille tai pyytää toimivaltaiselta viranomaiselta tuotteen saattamista markkinoille; tai

b)

jos toimivaltainen viranomainen ei kykene yksilöimään ketään a alakohdassa mainituista talouden toimijoista, valmistajan edustajaa, jos valmistaja ei ole sijoittautunut yhteisöön, tai jos tuotteella ei ole yhteisöön sijoittautunutta edustajaa, tuotteen maahantuojaa, eikä näiden yhteystietoja; tai

c)

jos toimivaltainen viranomainen ei kykene yksilöimään ketään a tai b alakohdassa mainituista talouden toimijoista, muuta kaupan pitämisen ketjussa olevaa elinkeinonharjoittajaa, jos kyseisen elinkeinon harjoittajan toiminta vaikuttaa johonkin tuotteen ominaisuuteen, jota säännellään siihen sovellettavalla teknisellä määräyksellä, eikä näiden yhteystietoja; tai

d)

jos toimivaltainen viranomainen ei kykene yksilöimään ketään a, b tai c alakohdassa mainituista talouden toimijoista, muuta kaupan pitämisen ketjussa olevaa elinkeinonharjoittajaa, jonka toiminta ei vaikuta mihinkään tuotteen ominaisuuteen, jota säännellään siihen sovellettavalla teknisellä määräyksellä, eikä näiden yhteystietoja.

a)

tiettyyn tuotetyyppiin sovellettavat tekniset määräykset alueella, jolla kyseiset tuoteyhteyspisteet on perustettu, ja tiedot siitä, edellytetäänkö sen osalta ennakkolupaa kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön nojalla, sekä tiedot vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta ja tämän asetuksen soveltamisesta kyseisen jäsenvaltion alueella;

b)

jäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten yhteystiedot, joilla viranomaisiin voi ottaa suoraan yhteyttä, mukaan luettuna yksityiskohtaiset tiedot niistä viranomaisista, jotka vastaavat kyseisten teknisten määräysten täytäntöönpanon valvonnasta kyseisen jäsenvaltion alueella;

c)

kyseisen jäsenvaltion alueella yleisesti käytettävissä olevat oikeussuojakeinot, kun on kyse riita-asiasta toimivaltaisten viranomaisten ja talouden toimijan välillä.

a)

6 artiklan 1 kohdan nojalla lähetettyjen kirjallisten ilmoitusten määrä ja kyseessä olevat tuotetyypit;

b)

riittävät tiedot 6 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyistä päätöksistä, mukaan lukien päätöksen perustelut ja kyseessä olevat tuotetyypit; ja

c)

6 artiklan 3 kohdan nojalla tehtyjen päätösten määrä ja kyseessä olevat tuotetyypit.