EUR-Lex Access to European Union law

Back to EUR-Lex homepage

This document is an excerpt from the EUR-Lex website

Document 32013R0604

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 604/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013 , kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu)

OJ L 180, 29.6.2013, p. 31–59 (BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, GA, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
Special edition in Croatian: Chapter 19 Volume 015 P. 108 - 136

Legal status of the document In force

ELI: http://data.europa.eu/eli/reg/2013/604/oj

29.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 180/31


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 604/2013,

annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013,

kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta (uudelleenlaadittu)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 78 artiklan 2 kohdan e alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, 18 päivänä helmikuuta 2003 annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 343/2003 (4) olisi tehtävä useita huomattavia muutoksia. Mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Turvapaikka-asioita koskeva yhteinen politiikka, johon sisältyy yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, on olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta muodostaa asteittain vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, joka on avoin niille, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat oikeutetusti hakemaan suojelua unionista.

(3)

Eurooppa-neuvosto päätti Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä erityiskokouksessaan pyrkiä kohti yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, joka perustuu 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen, sellaisena kuin se on täydennettynä 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, jäljempänä ’Geneven yleissopimus’, täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen, varmistaen, ettei ketään palauteta vainottavaksi, ja näin ollen noudattaen palauttamiskiellon periaatetta. Tältä osin ja vaikuttamatta tässä asetuksessa säädettyjen vastuuperusteiden soveltamiseen, jäsenvaltioita, jotka kaikki noudattavat palauttamiskiellon periaatetta, pidetään kolmansien maiden kansalaisille turvallisina maina.

(4)

Lisäksi Tampereen päätelmissä todetaan, että yhteiseen eurooppalaiseen turvapaikkajärjestelmään olisi lyhyellä aikavälillä sisällyttävä selkeä ja toimiva menettely turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.

(5)

Tällaisen menettelyn perusteiden olisi sekä jäsenvaltioiden että asianomaisten henkilöiden kannalta oltava puolueettomat ja oikeudenmukaiset. Menettelyn mukaisesti olisi erityisesti voitava määrittää nopeasti hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, jotta voidaan taata hakijoille tehokas pääsy kansainvälisen suojelun myöntämistä koskeviin menettelyihin ja jotta ei vaaranneta kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelyn nopeutta koskevan tavoitteen saavuttamista.

(6)

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisen ensimmäinen vaihe on nyt saatettu päätökseen, ja pidemmällä aikavälillä sen pitäisi johtaa yhteiseen menettelyyn ja kansainvälistä suojelua saavien yhdenmukaiseen asemaan koko unionissa. Eurooppa-neuvoston 4 päivänä marraskuuta 2004 hyväksymässä Haagin ohjelmassa asetetaan tavoitteet, jotka vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella on tarkoitus toteuttaa vuosina 2005–2010. Tätä varten Haagin ohjelmassa kehotetaan Euroopan komissiota saattamaan päätökseen ensimmäisen vaiheen säädösten arviointi ja esittämään toisen vaiheen välineitä ja toimenpiteitä koskevat ehdotukset Euroopan parlamentille ja neuvostolle niin, että ne voidaan hyväksyä ennen vuotta 2010.

(7)

Eurooppa-neuvosto totesi Tukholman ohjelmassa pyrkivänsä edelleen päättäväisesti saamaan aikaan viimeistään vuoteen 2012 mennessä yhteisen suojelun ja solidaarisuuden alueen kansainvälistä suojelua saaville henkilöille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 78 artiklan mukaisesti. Lisäksi se painotti, että Dublin-järjestelmä on edelleen yksi yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kehittämisen kulmakivistä, koska siinä jaetaan selkeästi jäsenvaltioiden kesken vastuu kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

(8)

Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO), joka perustettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 439/2010 (5), resurssien olisi oltava käytettävissä asianmukaisen tuen antamiseksi tämän asetuksen täytäntöönpanosta vastaaville jäsenvaltioiden asiaankuuluville viranomaisille. EASOn olisi erityisesti toteutettava solidaarisuustoimia, joita ovat muun muassa turvapaikkavalmiushenkilöiden luettelo ja turvapaikka-asioiden tukiryhmät, joilla autetaan jäsenvaltioita, joihin kohdistuu erityisiä paineita ja joissa kansainvälistä suojelua hakevat, jäljempänä ’hakijat’, eivät voi saada asianmukaista vastaanoton ja suojelun tasoa.

(9)

Ensimmäisen vaiheen välineiden täytäntöönpanosta tehtyjen arviointien tulosten perusteella on tässä vaiheessa asianmukaista vahvistaa periaatteet, joihin asetus (EY) N:o 343/2003 perustuu, ja saadut kokemukset huomioon ottaen tehdä samalla tarvittavat parannukset Dublin-järjestelmän ja hakijoille tämän järjestelmän mukaisesti myönnettävän suojelun tehokkuuteen. Koska toimiva Dublin-järjestelmä on yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän kannalta välttämätön, sen periaatteita ja toimintaa olisi tarkasteltava uudelleen muita yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän osa-alueita ja unionin solidaarisuustyökaluja kehitettäessä. Dublinin järjestelmälle olisi tehtävä kattava kuntotarkastus käymällä näytön perusteella läpi järjestelmän oikeudelliset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset, mukaan lukien perusoikeuksiin kohdistuvat vaikutukset.

(10)

Toissijaista suojelua hakevat henkilöt sekä henkilöt, jotka voivat saada toissijaista suojelua, kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan, jotta voidaan varmistaa kaikkien kansainvälistä suojelua hakevien ja saavien yhtäläinen kohtelu ja taata johdonmukaisuus unionin voimassa olevan turvapaikkasäännöstön kanssa, erityisesti vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle 13 päivänä joulukuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/95/EU (6) kanssa.

(11)

Kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista 26 päivänä kesäkuuta 2013 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/33/EU (7) olisi sovellettava menettelyssä, jossa määritetään tämän asetuksen nojalla vastuussa oleva jäsenvaltio mainitun direktiivin soveltamisesta säädetyin rajoituksin.

(12)

Kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä 26 päivänä kesäkuuta 2013 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2013/32/EU (8) olisi sovellettava tässä asetuksessa säädettyjen menettelytakeita koskevien säännösten lisäksi ja niitä rajoittamatta, jollei mainitun direktiivin soveltamista koskevista rajoituksista muuta johdu.

(13)

Lapsen oikeuksia koskevan vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi tätä asetusta soveltaessaan otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu. Jäsenvaltioiden olisi lapsen etua arvioidessaan otettava asianmukaisesti huomioon erityisesti alaikäisen hyvinvointi ja sosiaalinen kehitys, turvallisuusnäkökohdat sekä alaikäisen näkemykset hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti, mukaan lukien hänen taustansa. Lisäksi olisi säädettävä erityisistä menettelyä koskevista takeista ilman huoltajaa olevia alaikäisiä varten heidän erityisen haavoittuvan asemansa vuoksi.

(14)

Euroopan ihmisoikeussopimuksen (yleissopimus ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi) sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjan mukaisesti jäsenvaltioiden olisi tätä asetusta soveltaessaan otettava ensisijaisesti huomioon perhe-elämän kunnioituksen periaate.

(15)

Saman perheen jäsenten kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten yhteinen käsittely samassa jäsenvaltiossa mahdollistaa, että ne tutkitaan perusteellisesti ja että heitä koskevat päätökset ovat johdonmukaisia ja että perheenjäseniä ei eroteta toisistaan.

(16)

Jotta voidaan varmistaa, että perheen yhtenäisyyttä koskevia periaatteita ja lapsen etua noudatetaan täysimääräisesti, olisi hakijan raskaudesta tai äitiydestä taikka terveydentilasta tai korkeasta iästä johtuvasta hakijan ja hänen lapsensa, sisaruksensa tai vanhempansa riippuvuussuhteesta tehtävä velvoittava vastuuperuste. Kun hakija on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, velvoittavana vastuuperusteena olisi pidettävä myös sitä, että hänellä on toisen jäsenvaltion alueella perheenjäsen tai sukulainen, joka voi huolehtia hänestä.

(17)

Jäsenvaltion olisi voitava poiketa vastuuperusteista erityisesti humanitaarisista syistä ja myötätunnosta, jotta perheenjäsenet, sukulaiset tai muut omaiset voidaan saattaa yhteen ja käsitellä sille tai jollekin toiselle jäsenvaltiolle jätetty kansainvälistä suojelua koskeva hakemus siinäkin tapauksessa, ettei se tässä asetuksessa säädettyjen velvoittavien perusteiden mukaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä.

(18)

Hakijalle olisi järjestettävä henkilökohtainen puhuttelu, jotta voidaan helpottaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä. Heti sen jälkeen kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty, turvapaikanhakijalle olisi ilmoitettava tämän asetuksen soveltamisesta ja siitä, että hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämismenettelyn helpottamiseksi hakija voi puhuttelussa antaa tietoja jäsenvaltioissa oleskelevista perheenjäsenistä, sukulaisista tai muista omaisista.

(19)

Asianomaisten henkilöiden oikeuksien tehokkaan suojelun varmistamiseksi olisi erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti otettava käyttöön oikeudelliset takeet ja tehokkaat oikeussuojakeinot, jotka koskevat päätöksiä siirtää hakija hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon. Jotta voidaan varmistaa, että kansainvälistä oikeutta noudatetaan, tällaisia päätöksiä koskevien tehokkaiden oikeussuojakeinojen olisi katettava sekä tämän asetuksen soveltamisen tarkastelu että oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin perustuvan tilanteen tarkastelu siinä jäsenvaltiossa, johon hakija siirretään.

(20)

Hakijoiden säilöönotossa olisi sovellettava periaatetta, jonka mukaan ketään ei pitäisi ottaa säilöön vain siitä syystä, että hän hakee kansainvälistä suojelua. Säilöönoton olisi oltava mahdollisimman lyhytaikainen, ja siinä olisi noudatettava välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatteita. Erityisesti hakijoiden säilöönoton osalta on noudatettava Geneven yleissopimuksen 31 artiklaa. Säilöön otetun henkilön osalta tässä asetuksessa säädettyjä menettelyjä olisi sovellettava ensisijaisina, mahdollisimman lyhyin määräajoin. Säilöönottoa koskevien yleisten takeiden ja säilöönotto-olosuhteiden osalta jäsenvaltioiden olisi tapauksen mukaan sovellettava direktiivin 2013/33/EU säännöksiä myös tämän asetuksen nojalla säilöön otettuihin henkilöihin.

(21)

Turvapaikkajärjestelmiin kohdistuvat erityiset paineet usein kärjistävät tai edesauttavat näiden järjestelmien puutteita tai romahtamista, mikä voi vaarantaa tällä asetuksella perustetun järjestelmän asianmukaisen toiminnan, ja tämä saattaa johtaa vaaraan siitä, että unionin turvapaikkasäännöstössä ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja hakijoiden oikeuksia sekä muita kansainvälisiä ihmisoikeuksia ja pakolaisten oikeuksia rikotaan.

(22)

Olisi perustettava turvapaikkakriiseihin sovellettava varhaisvaroitus-, valmius- ja hallinnointimenettely, jonka tarkoituksena on estää turvapaikkajärjestelmien heikentyminen tai romahtaminen ja jossa EASO toimii keskeisessä asemassa käyttäen asetuksen (EU) N:o 439/2010 mukaisia valtuuksiaan; näin varmistetaan tämän asetuksen puitteissa tehtävä tehokas yhteistyö ja kehitetään jäsenvaltioiden keskinäistä luottamusta turvapaikkapolitiikan osalta. Tällaisella menettelyllä varmistettaisiin, että unioni saa mahdollisimman pian tiedon siitä, että tällä asetuksella perustetun järjestelmän asianmukainen toiminta saattaa vaarantua sen johdosta, että yhden tai useamman jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmään kohdistuu erityisiä paineita ja/tai siinä on puutteita. Tällainen menettely mahdollistaisi sen, että unioni voi edistää ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä varhaisessa vaiheessa ja kiinnittää asianmukaista poliittista huomiota tällaisiin tilanteisiin. Solidaarisuus, joka on Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän keskeinen osatekijä, liittyy yhteen keskinäisen luottamuksen kanssa. Tällaista luottamusta lisäämällä turvapaikkakriiseihin sovellettava varhaisvaroitus-, valmius- ja hallinnointimenettely voisi parantaa aitoa käytännön solidaarisuutta osoittavien konkreettisten toimenpiteiden kohdistamista jäsenvaltioihin, jolloin autetaan asianomaisia jäsenvaltioita yleisesti ja hakijoita erityisesti. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 80 artiklan mukaan unionin antamiin säädöksiin olisi aina tarvittaessa sisällytettävä asianmukaisia toimenpiteitä yhteisvastuun periaatteen soveltamiseksi, ja menettelyyn olisi sisällytettävä tällaisia toimenpiteitä. Yhteisestä kehyksestä aidon käytännön solidaarisuuden osoittamiseksi niitä jäsenvaltioita kohtaan, joiden turvapaikkajärjestelmiin kohdistuu erityisiä, myös eri ryhmistä koostuvien muuttovirtojen aiheuttamia paineita, 8 päivänä maaliskuuta 2012 annetuissa neuvoston päätelmissä annetaan sekä olemassa olevista että mahdollisista uusista toimenpiteistä koostuva välineistö, joka olisi otettava huomioon varhaisvaroitus-, valmius- ja kriisinhallintamenettelyn yhteydessä.

(23)

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä EASOn kanssa kerättäessä tietoja niiden kyvystä hallita turvapaikka- ja vastaanottojärjestelmiinsä kohdistuvia erityisiä paineita erityisesti tämän asetuksen soveltamisen yhteydessä. EASOn olisi säännöllisesti raportoitava asetuksen (EU) N:o 439/2010 mukaisesti kerätyistä tiedoista.

(24)

Komission asetuksen (EY) N:o 1560/2003 (9) mukaisesti siirrot kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon voidaan toteuttaa vapaaehtoiselta pohjalta, valvottuna lähtönä tai saattajan kanssa. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava vapaaehtoiseen siirtymiseen antamalla hakijalle asianmukaista tietoa ja varmistettava, että valvottu lähtö tai saattajan kanssa tapahtuva siirto toteutetaan inhimillisesti sekä perusoikeuksia ja ihmisarvoa sekä lapsen oikeuksia täysimääräisesti kunnioittaen ja ottaen mahdollisimman pitkälle huomioon asiaankuuluvan oikeuskäytännön kehitys erityisesti humanitaarisista syistä tapahtuvien siirtojen osalta.

(25)

Sen myötä, että luodaan asteittain alue, jolla ei ole sisärajoja ja jolla taataan henkilöiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti sekä kolmansien maiden kansalaisten maahantulolle ja alueella oleskelulle asetettavia ehtoja koskevan unionin politiikan vahvistaminen, mukaan lukien yhteiset ponnistelut ulkorajojen hallinnoimiseksi, on välttämätöntä löytää tasapaino vastuuta koskevien perusteiden kesken solidaarisuuden hengessä.

(26)

Jäsenvaltioiden tämän asetuksen nojalla toteuttamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (10).

(27)

Sillä, että ennen siirtoa vaihdetaan hakijan henkilötietoja, muun muassa terveyttä koskevia arkaluonteisia tietoja, varmistetaan, että toimivaltaiset turvapaikkaviranomaiset pystyvät antamaan hakijoille asianmukaista apua ja turvaamaan näille annettavan suojelun ja oikeuksien jatkuvuuden. Olisi säädettävä erityisesti tässä tilanteessa olevia hakijoita koskevasta tietosuojasta direktiivin 95/46/EY mukaisesti.

(28)

Tämän asetuksen täytäntöönpanoa voidaan helpottaa ja tehostaa jäsenvaltioiden välillä sovittavin kahdenvälisin järjestelyin, joilla parannetaan toimivaltaisten yksiköiden välisiä yhteyksiä, lyhennetään asioiden käsittelyssä noudatettavia määräaikoja, yksinkertaistetaan vastaanotto- ja takaisinottopyyntöjen käsittelyä tai vahvistetaan siirtojen toteuttamista koskevia menettelytapoja.

(29)

Olisi varmistettava hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevan järjestelmän jatkuvuus siirryttäessä asetuksen (EY) N:o 343/2003 soveltamisesta tämän asetuksen soveltamiseen. Olisi myös varmistettava tämän asetuksen ja Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 603/2013 tehokkaaksi soveltamiseksi sekä jäsenvaltioiden lainvalvontaviranomaisten ja Europolin esittämistä, Eurodac-tietoihin lainvalvontatarkoituksessa tehtäviä vertailuja koskevista pyynnöistä sekä vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan eurooppalaisen viraston perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1077/2011 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 604/2013 (11) välinen yhteensopivuus.

(30)

Asetuksella (EU) N:o 603/2013 perustetulla Eurodac-järjestelmällä olisi helpotettava tämän asetuksen soveltamista.

(31)

Viisumitietojärjestelmästä (VIS) ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevasta jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta 9 päivänä heinäkuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 767/2008 (12) perustetulla viisumitietojärjestelmällä sekä erityisesti kyseisen asetuksen 21 ja 22 artiklan täytäntöönpanolla olisi helpotettava tämän asetuksen soveltamista.

(32)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden osalta jäsenvaltioita sitovat niiden kansainvälisen oikeuden välineiden mukaiset velvoitteet, mukaan lukien Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asiaankuuluva oikeuskäytäntö.

(33)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (13) mukaisesti.

(34)

Tarkastelumenettelyä olisi käytettävä hyväksyttäessä seuraavat toimet: Dublin-/Eurodac-asetusta koskeva yhteinen tiedote samoin kuin ilman huoltajaa oleville alaikäisille tarkoitettu erityinen tiedote; vakiomuotoinen lomake ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevien asiaan vaikuttavien tietojen vaihtoa varten; yhdenmukaiset edellytykset alaikäisten ja riippuvuussuhteessa olevien henkilöiden kuulemiselle ja heitä koskevalle tietojenvaihdolle; yhdenmukaiset edellytykset vastaanotto- ja takaisinottopyyntöjen valmistelulle ja toimittamiselle; kaksi luetteloa asiaan vaikuttavista todisteista ja aihetodisteista sekä näiden luetteloiden määräajoin tapahtuva uudelleentarkastelu; kulkulupa; yhdenmukaiset edellytykset siirtoja koskeville kuulemisille ja tietojenvaihdolle: vakiomuotoinen lomake ennen siirtoa tapahtuvalle tietojenvaihdolle; yhteinen terveystodistus; yhdenmukaiset edellytykset ja käytännön järjestelyt terveydentilaa koskevien tietojen vaihdolle ennen siirtoa; ja suojatut sähköiset tiedonsiirtokanavat pyyntöjen toimittamista varten.

(35)

Komissiolle olisi täydentävien sääntöjen antamiseksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat ilman huoltajaa olevan alaikäisen perheenjäsenten, sisarusten tai sukulaisten tunnistamista; perusteita todistettujen perhesiteiden olemassaolon toteamista varten; perusteita, jotka on otettava huomioon arvioitaessa sukulaisen valmiuksia huolehtia ilman huoltajaa olevasta alaikäisestä, myös silloin, kun ilman huoltajaa olevan alaikäisen perheenjäsenet, sisarukset tai sukulaiset oleskelevat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa; seikkoja, jotka on otettava huomioon arvioitaessa riippuvuussuhdetta; perusteita, joilla arvioidaan henkilön valmiuksia huolehtia riippuvuussuhteessa olevasta henkilöstä; ja seikkoja, jotka on otettava huomioon arvioitaessa huomattavan pitkään kestävää matkustuskyvyttömyyttä. Käyttäessään valtaansa hyväksyä delegoituja säädöksiä komissio ei saa ylittää sitä, mikä on tämän asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti lapsen edun mukaista. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(36)

Komission olisi tätä asetusta soveltaessaan ja delegoituja säädöksiä valmistellessaan kuultava muun muassa kaikkien asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten asiantuntijoita.

(37)

Asetuksen (EY) N:o 343/2003 soveltamista koskevat säännöt on vahvistettu asetuksella (EY) N:o 1560/2003. Tietyt asetuksen (EY) N:o 1560/2003 säännökset olisi sisällytettävä tähän asetukseen joko selkeyden vuoksi tai siksi, että niillä voi olla yleistä merkitystä. Sekä jäsenvaltioiden että asianomaisten hakijoiden kannalta on suotavaa erityisesti, että käytössä on yleinen menettely sellaisen tilanteen ratkaisemiseksi, jossa jäsenvaltiot ovat eri mieltä jonkin tämän asetuksen säännöksen soveltamisesta. Sen vuoksi on perusteltua sisällyttää asetuksessa (EY) N:o 1560/2003 säädetty humanitaarisen lausekkeen soveltamista koskevien erimielisyyksien ratkaisemista koskeva mekanismi tähän asetukseen ja laajentaa sen soveltamisala kattamaan tämä asetus kokonaisuudessaan.

(38)

Tämän asetuksen soveltamisen tehokas valvonta edellyttää, että soveltamista arvioidaan säännöllisin väliajoin.

(39)

Tässä asetuksessa noudatetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tämän asetuksen tarkoituksena on erityisesti varmistaa, että perusoikeuskirjan 18 artiklassa säädettyä oikeutta turvapaikkaan ja sen 1, 4, 7, 24 ja 47 artiklassa tunnustettuja oikeuksia noudatetaan täysimääräisesti. Tätä asetusta olisi näin ollen sovellettava tämän mukaisesti.

(40)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisessä noudatettavien perusteiden ja menettelyjen vahvistaminen, vaan se voidaan tämän asetuksen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(41)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan ja 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(42)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I   LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan ne perusteet ja menettelyt, joiden mukaisesti määritellään kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, jäljempänä ’hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio’.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

a)

’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin kansalainen eikä tähän asetukseen Euroopan unionin kanssa tehdyn sopimuksen nojalla osallistuvan valtion kansalainen;

b)

’kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella’ direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan h alakohdassa määriteltyä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta;

c)

’hakijalla’ kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jonka johdosta ei vielä ole tehty lopullista päätöstä;

d)

’kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyllä’ toimivaltaisten viranomaisten direktiivin 2013/32/EU ja direktiivin 2011/95/EU mukaisesti suorittamaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyä tai niiden tekemää sitä koskevaa päätöstä tai antamaa määräystä, lukuun ottamatta menettelyjä, joiden mukaisesti määritetään hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva valtio tämän asetuksen mukaisesti;

e)

’kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen peruuttamisella’ toimia, joilla hakija päättää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämisellä aloittamansa menettelyt joko erityisin toimin tai hiljaisella hyväksynnällä direktiivin 2013/32/.EU mukaisesti;

f)

’kansainvälistä suojelua saavalla henkilöllä’ kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle on myönnetty direktiivin 2011/95/EU 2 artiklan a alakohdassa määriteltyä kansainvälistä suojelua;

g)

’perheenjäsenillä’, jos perhe on jo ollut olemassa lähtömaassa, seuraavia hakijan perheenjäseniä, jotka oleskelevat jäsenvaltioiden alueella:

hakijan aviopuoliso tai vakituinen avopuoliso, jos avopuolisoita asianomaisen jäsenvaltion lain tai käytännön mukaan kohdellaan samalla tavalla kuin aviopuolisoja sen kolmansien maiden kansalaisia koskevassa lainsäädännössä,

ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen puolisoiden tai hakijan alaikäiset lapset, jos nämä ovat naimattomia, riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai avioliiton ulkopuolella tai onko heidät kansallisen lain määritelmän mukaisesti adoptoitu,

jos hakija on alaikäinen ja naimaton, hakijan isä, äiti tai muu aikuinen, joka on hakijasta vastuussa sen jäsenvaltion lain tai käytännön perusteella, jossa aikuinen oleskelee,

jos kansainvälistä suojelua saava henkilö on alaikäinen ja naimaton, henkilön isä, äiti tai muu aikuinen, joka on suojelua saavasta henkilöstä vastuussa sen jäsenvaltion lain tai käytännön mukaisesti, jossa suojelua saava henkilö oleskelee;

h)

’sukulaisella’ hakijan aikuista tätiä tai setää tai isovanhempaa, joka oleskelee jäsenvaltion alueella, riippumatta siitä, onko hakija syntynyt avioliitossa tai avioliiton ulkopuolella tai onko hänet kansallisen lain määritelmän mukaisesti adoptoitu;

i)

’alaikäisellä’ alle 18-vuotiasta kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä;

j)

’ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä’ alaikäistä, joka saapuu jäsenvaltioiden alueelle ilman hänestä joko asianomaisen jäsenvaltion lain tai käytännön mukaisesti vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin hän ei tosiasiallisesti ole tällaisen aikuisen huostassa; tämä tarkoittaa myös alaikäistä, joka jää ilman huoltajaa sen jälkeen, kun hän on saapunut jäsenvaltioiden alueelle;

k)

’edustajalla’ henkilöä tai organisaatiota, jonka toimivaltaiset elimet ovat nimittäneet avustamaan ja edustamaan ilman huoltajaa olevaa alaikäistä tässä asetuksessa säädetyissä menettelyissä, jotta lapsen etu voidaan varmistaa ja tehdä tarvittaessa alaikäisen puolesta oikeustoimia. Silloin kun edustajaksi nimetään organisaatio, sen on nimettävä henkilö, joka vastaa alaikäisen osalta organisaation tehtävistä tämän asetuksen mukaisesti;

l)

’oleskeluluvalla’ jäsenvaltion viranomaisten antamaa asiakirjaa, jonka perusteella kolmannen maan kansalaisella tai kansalaisuudettomalla henkilöllä on oikeus oleskella kyseisen jäsenvaltion alueella, mukaan luettuina asiakirjat, joilla tilapäistä suojelua koskevien järjestelyjen nojalla tai siihen asti, kunnes maastapoistamisen täytäntöönpanon esteenä olevat olosuhteet ovat poistuneet, on myönnetty oikeus oleskella jäsenvaltion alueella, ei kuitenkaan viisumeja ja oleskelulupia, jotka on myönnetty hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi tässä asetuksessa säädetyn mukaisesti tarvittavana aikana tai kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tai oleskelulupahakemuksen käsittelyn aikana;

m)

’viisumilla’ jäsenvaltion myöntämää lupaa tai sen tekemää päätöstä, joka vaaditaan kauttakulkua varten tai maahantuloon kyseisessä jäsenvaltiossa tai useammassa jäsenvaltiossa aiottua oleskelua varten. Viisumin luonne määräytyy seuraavien määritelmien mukaisesti:

’pitkäaikaista oleskelua varten myönnetty viisumi’: jonkin jäsenvaltion kansallisen lakinsa tai unionin oikeuden mukaisesti myöntämä lupa tai tekemä päätös, joka vaaditaan maahantuloon yli kolme kuukautta kestävää oleskelua varten kyseisessä jäsenvaltiossa;

’lyhytaikaista oleskelua varten myönnetty viisumi’: jäsenvaltion myöntämä lupa tai tekemä päätös, joka vaaditaan kauttakulkua tai enintään kolmen kuukauden aiottua oleskelua varten yhden tai useamman tai kaikkien jäsenvaltioiden alueella kuuden kuukauden aikana alkaen siitä, kun jäsenvaltioiden alueelle on saavuttu ensimmäisen kerran;

’lentokentän kauttakulkuviisumi’: viisumi, joka oikeuttaa kauttakulkuun jäsenvaltioiden yhden tai useamman lentokentän kansainvälisen kauttakulkualueen kautta;

n)

’pakenemisen vaaralla’ sitä, että yksittäistapauksessa on lainsäädännössä määritellyin objektiivisin perustein syytä olettaa, että palauttamismenettelyjen kohteena oleva hakija tai kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö saattaa paeta.

II   LUKU

YLEISET PERIAATTEET JA TAKEET

3 artikla

Pääsy kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelymenettelyyn

1.   Jäsenvaltioiden on käsiteltävä jokaisen kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön minkä tahansa jäsenvaltion alueella tai rajalla tai kauttakulkualueella tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. Turvapaikkahakemuksen käsittelee yksi ainoa jäsenvaltio, ja tämä jäsenvaltio on se, joka III luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

2.   Jollei hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaa jäsenvaltiota voida määrittää tässä asetuksessa lueteltujen perusteiden mukaisesti, käsittelystä vastaa ensimmäinen jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty.

Jos hakija on mahdotonta siirtää jäsenvaltioon, joka on alun perin nimetty hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi, koska on perusteltuja syitä katsoa, että kyseisessä jäsenvaltiossa on turvapaikkamenettelyssä ja hakijoiden vastaanotto-olosuhteissa systeemisiä puutteita, jotka saattavat johtaa Euroopan unionin perusoikeuskirjan 4 artiklassa tarkoitettuun epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun, määrittämisestä vastaavan jäsenvaltion on jatkettava III luvussa vahvistettujen perusteiden tarkastelua sen määrittämiseksi, voidaanko jokin toinen jäsenvaltio nimetä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaksi jäsenvaltioksi.

Jos tämän kohdan mukaisesti ei voi tehdä siirtoa mihinkään III luvussa vahvistettujen perusteiden mukaisesti nimettyyn jäsenvaltioon tai ensimmäiseen jäsenvaltioon, jossa hakemus on jätetty, määrittämisestä vastaavasta jäsenvaltiosta tulee hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio.

3.   Jokainen jäsenvaltio säilyttää oikeutensa lähettää hakija turvalliseen kolmanteen maahan direktiivissä 2013/32/EU säädettyjen sääntöjen ja takeiden mukaisesti.

4 artikla

Tiedonsaantioikeus

1.   Heti kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty jäsenvaltiossa 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava hakijalle tämän asetuksen soveltamisesta ja erityisesti seuraavista seikoista:

a)

tämän asetuksen tavoitteista ja siitä, mitä seuraa toisen hakemuksen tekemisestä toisessa jäsenvaltiossa sekä siirtymisestä yhdestä jäsenvaltiosta toiseen siinä vaiheessa, kun tämän asetuksen mukaisesti hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaa jäsenvaltiota määritetään ja kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta käsitellään;

b)

hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteista, näiden perusteiden etusijajärjestyksestä menettelyn eri vaiheissa ja niiden kestosta sekä siitä, että jäsenvaltiossa jätetty kansainvälistä suojelua koskeva hakemus saattaa johtaa siihen, että kyseisestä jäsenvaltiosta tulee tämän asetuksen mukaisesti hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, vaikka tällainen vastuu ei olisikaan näiden perusteiden mukaista;

c)

jäljempänä 5 artiklassa tarkoitetusta henkilökohtaisesta puhuttelusta ja mahdollisuudesta antaa tietoja jäsenvaltioissa oleskelevista perheenjäsenistä, sukulaisista tai muista omaisista sekä keinoista, joilla hakija voi toimittaa tällaiset tiedot;

d)

mahdollisuudesta hakea siirtopäätökseen muutosta ja tarvittaessa siirron lykkäämistä;

e)

siitä, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat vaihtaa keskenään hakijaa koskevia tietoja ainoastaan tähän asetukseen perustuvien velvoitteidensa täytäntöönpanoa varten;

f)

siitä, että hakijalla on oikeus tutustua häntä koskeviin tietoihin ja oikeus pyytää, että tällaiset tiedot oikaistaan, jos ne ovat virheellisiä, tai poistetaan, jos niitä on käsitelty sääntöjenvastaisesti, sekä menettelyistä näiden oikeuksien käyttämiseksi, mukaan lukien 35 artiklassa tarkoitettujen viranomaisten yhteystiedot sekä niiden kansallisten tietosuojaviranomaisten yhteystiedot, jotka ovat vastuussa henkilötietojen suojaa koskevien kanteluiden käsittelystä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava kirjallisesti kielellä, jota hakija ymmärtää tai jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän. Jäsenvaltioiden on käytettävä tätä varten 3 kohdan nojalla laadittua yhteistä tiedotetta.

Tarvittaessa tiedot on annettava myös suullisesti esimerkiksi 5 artiklassa tarkoitetun henkilökohtaisen puhuttelun yhteydessä, jotta voidaan varmistaa, että hakija ymmärtää ne.

3.   Komissio laatii täytäntöönpanosäädöksellä yhteisen tiedotteen sekä ilman huoltajaa oleville alaikäisille tarkoitetun erityisen tiedotteen, jotka sisältävät vähintään tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot. Yhteisen tiedotteen on sisällettävä myös tietoja asetuksen (EU) N:o 603/2013 soveltamisesta ja erityisesti tarkoituksesta, jota varten hakijan tietoja voidaan käsitellä Eurodac-järjestelmässä. Yhteinen tiedote on laadittava niin, että jäsenvaltiot voivat täydentää sitä jäsenvaltiokohtaisilla lisätiedoilla. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän artiklan 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5 artikla

Henkilökohtainen puhuttelu

1.   Jotta voidaan helpottaa hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä, määrittämisestä vastaavan jäsenvaltion on suoritettava hakijan henkilökohtainen puhuttelu. Puhuttelu auttaa myös asianmukaisesti ymmärtämään 4 artiklan mukaisesti hakijalle annetut tiedot.

2.   Henkilökohtainen puhuttelu voidaan jättää suorittamatta, jos

a)

hakija on paennut; tai

b)

saatuaan 4 artiklassa tarkoitetut tiedot hakija on jo antanut muilla tavoin tiedot, joita tarvitaan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi. Puhuttelun suorittamatta jättäneen jäsenvaltion on annettava hakijalle mahdollisuus esittää kaikki vastuussa olevan jäsenvaltion asianmukaiseksi määrittämiseksi tarvittavat lisätiedot ennen päätöksen tekemistä hakijan siirtämisestä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.   Henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava kohtuullisessa ajassa ja joka tapauksessa ennen kuin 26 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehdään päätös hakijan siirtämisestä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon.

4.   Henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava kielellä, jota hakija ymmärtää tai jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän ja jolla hän pystyy kommunikoimaan. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa turvauduttava tulkkiin, jonka välityksellä hakija ja henkilökohtaisen puhuttelun suorittaja pystyvät kommunikoimaan keskenään asianmukaisella tavalla.

5.   Henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava olosuhteissa, joilla taataan asianmukainen luottamuksellisuus. Puhuttelun suorittaa kansallisen lain mukaisesti pätevä henkilö.

6.   Jäsenvaltion, joka suorittaa henkilökohtaisen puhuttelun, on laadittava siitä kirjallinen yhteenveto, joka sisältää vähintään tärkeimmät hakijan puhuttelussa antamat tiedot. Yhteenveto voidaan antaa joko selosteena tai vakiolomakkeella. Jäsenvaltion on varmistettava, että hakija ja/tai häntä edustava oikeudellinen tai muu neuvonantaja voivat hyvissä ajoin tutustua yhteenvetoon.

6 artikla

Alaikäisille myönnettävät takeet

1.   Jäsenvaltioiden on kaikkien tässä asetuksessa säädettyjen menettelyjen soveltamisessa otettava ensisijaisesti huomioon lapsen etu.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä on edustaja, joka edustaa ja/tai avustaa häntä kaikissa tässä asetuksessa säädetyissä menettelyissä. Tällä edustajalla on oltava riittävä pätevyys ja asiantuntemus sen varmistamiseksi, että alaikäisen etu otetaan huomioon tämän asetuksen nojalla toteutettavissa menettelyissä. Tällaisen edustajan on voitava tutustua hakijan asiakirja-aineistossa olevien asiaan vaikuttavien asiakirjojen sisältöön, mukaan lukien ilman huoltajaa oleville alaikäisille tarkoitettu erityinen tiedote.

Tämä kohta ei rajoita direktiivin 2013/32/EU 25 artiklan asiaankuuluvien säännösten soveltamista.

3.   Arvioidessaan lapsen etua jäsenvaltioiden on tehtävä keskenään tiivistä yhteistyötä ja otettava huomioon erityisesti seuraavat tekijät:

a)

perheen yhdistämisen mahdollisuus;

b)

alaikäisen hyvinvointi ja sosiaalinen kehitys;

c)

turvallisuusnäkökohdat erityisesti silloin kun on olemassa vaara, että alaikäinen saattaa olla ihmiskaupan uhri;

d)

alaikäisen näkemykset hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

4.   Jäljempänä olevaa 8 artiklaa sovellettaessa jäsenvaltion, jossa ilman huoltajaa oleva alaikäinen on jättänyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, on mahdollisimman pian toteutettava asianmukaiset toimet jäsenvaltioiden alueella oleskelevien ilman huoltajaa olevan alaikäisen perheenjäsenten, sisarusten tai sukulaisten tunnistamiseksi ja suojattava samalla lapsen etua.

Tätä varten kyseinen jäsenvaltio voi pyytää apua kansainvälisiltä tai muilta asiaankuuluvilta järjestöiltä ja helpottaa alaikäisen pääsyä näiden järjestöjen jäljittämispalveluihin.

Jäljempänä 35 artiklassa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten henkilöstön, joka käsittelee ilman huoltajaa olevia alaikäisiä koskevia pyyntöjä, on oltava saanut ja jatkuvasti saatava alaikäisten erityistarpeita koskevaa asianmukaista koulutusta.

5.   Edistääkseen tämän artiklan 4 kohdan nojalla toteutettavia asianmukaisia toimia ilman huoltajaa olevan alaikäisen toisessa jäsenvaltiossa oleskelevien perheenjäsenten, sisarusten tai sukulaisten tunnistamiseksi komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, mukaan lukien vakiolomakkeen asiaankuuluvien tietojen vaihtamiseksi jäsenvaltioiden välillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

III   LUKU

HAKEMUKSEN KÄSITTELYSTÄ VASTUUSSA OLEVAN JÄSENVALTION MÄÄRITTÄMISPERUSTEET

7 artikla

Perusteiden etusijajärjestys

1.   Perusteita, joiden mukaan hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään, sovelletaan siinä järjestyksessä kuin ne on esitetty tässä luvussa.

2.   Tässä luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään sen tilanteen mukaan, joka oli vallalla hakijan jättäessä ensimmäisen kerran kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa jossakin jäsenvaltiossa.

3.   Jäsenvaltioiden on 8, 10 ja 16 artiklassa tarkoitettujen perusteiden soveltamiseksi otettava huomioon saatavilla olevat todisteet hakijan perheenjäsenten, sukulaisten tai muiden omaisten oleskelusta jonkin jäsenvaltion alueella edellyttäen, että tällaiset todisteet toimitetaan ennen kuin toinen jäsenvaltio hyväksyy pyynnön ottaa asianomainen henkilö vastaan 22 artiklan mukaisesti tai ottaa hänet takaisin 25 artiklan mukaisesti ja että hakijan aiemmista kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista ei ole vielä tehty itse asian osalta päätöstä ensimmäisessä käsittelyssä.

8 artikla

Alaikäiset

1.   Jos hakija on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, hakemuksen käsittelystä on vastuussa se jäsenvaltio, jossa joku ilman huoltajaa olevan alaikäisen perheenjäsen tai sisarus laillisesti oleskelee, mikäli tämä on alaikäisen edun mukaista. Jos hakija on naimisissa oleva alaikäinen, jonka puoliso ei oleskele laillisesti jäsenvaltioiden alueella, hakemuksen käsittelystä on vastuussa se jäsenvaltio, jossa alaikäisen isä, äiti tai joku muu kyseisen jäsenvaltion lain tai käytännön mukaisesti hänestä vastuussa oleva aikuinen tai alaikäisen sisarus laillisesti oleskelee.

2.   Jos hakija on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, jolla on toisessa jäsenvaltiossa laillisesti oleskeleva sukulainen, ja kun henkilökohtaisen puhuttelun perusteella todetaan, että kyseinen sukulainen voi huolehtia hänestä, kyseisen jäsenvaltion on saatettava alaikäinen yhteen sukulaisensa kanssa, ja siitä tulee hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, edellyttäen että tämä on alaikäisen edun mukaista.

3.   Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja perheenjäseniä, sisaruksia tai sukulaisia oleskelee useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään sen perusteella, mikä on ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun mukaista.

4.   Jollei 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua perheenjäsentä, sisarusta tai sukulaista ole, hakemuksen käsittelystä on vastuussa se jäsenvaltio, jossa ilman huoltajaa oleva alaikäinen on jättänyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa, edellyttäen että tämä on alaikäisen edun mukaista.

5.   Siirretään komissiolle valta antaa 45 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia seikkoja: ilman huoltajaa olevan alaikäisen perheenjäsenten, sisarusten tai sukulaisten tunnistaminen; perusteet todistettujen perhesiteiden olemassaolon toteamista varten; perusteet, joilla arvioidaan sukulaisen valmiuksia huolehtia ilman huoltajaa olevasta alaikäisestä, myös silloin, kun ilman huoltajaa olevan alaikäisen perheenjäsenet, sisarukset tai sukulaiset oleskelevat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Käyttäessään valtaansa antaa delegoituja säädöksiä komissio ei ylitä sitä, mikä on 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun mukaisesti lapsen edun mukaista.

6.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaiset edellytykset jäsenvaltioiden kuulemista ja niiden välistä tietojenvaihtoa varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9 artikla

Kansainvälistä suojelua saavat perheenjäsenet

Jos hakijalla on perheenjäsen, jonka on sallittu oleskella jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua saavana henkilönä, ja riippumatta siitä, oliko perhe ollut olemassa jo lähtömaassa, tämä jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä, mikäli asianomaiset henkilöt ilmoittavat kirjallisesti sitä haluavansa.

10 artikla

Kansainvälistä suojelua hakevat perheenjäsenet

Jos hakijalla on jossakin jäsenvaltiossa perheenjäsen, jonka kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta ei ensimmäisessä käsittelyssä ole vielä tehty itse asian osalta päätöstä tuossa jäsenvaltiossa, kyseinen jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä, mikäli asianomaiset henkilöt ilmoittavat kirjallisesti sitä haluavansa.

11 artikla

Perhemenettely

Jos useat perheenjäsenet ja/tai alaikäiset naimattomat sisarukset jättävät kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset samassa jäsenvaltiossa samanaikaisesti tai niin läheisinä ajankohtina, että hakemusten käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskeva menettely voidaan toteuttaa samanaikaisesti, ja jos tässä asetuksessa vahvistettujen perusteiden soveltaminen johtaisi siihen, että heidät erotettaisiin toisistaan, hakemusten käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään seuraavien säännösten perusteella:

a)

kaikkien perheenjäsenten ja/tai alaikäisten naimattomien sisarusten kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä on vastuussa se jäsenvaltio, joka vastuun määräytymisperusteiden mukaan on velvollinen ottamaan vastaan suurimman määrän heistä;

b)

muussa tapauksessa käsittelystä on vastuussa jäsenvaltio, joka määräytymisperusteiden mukaan on vastuussa sen hakemuksen käsittelystä, jonka on jättänyt heistä vanhin.

12 artikla

Oleskelulupien tai viisumien myöntäminen

1.   Jos hakijalla on voimassa oleva oleskelulupa, luvan myöntänyt jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

2.   Jos hakijalla on voimassa oleva viisumi, viisumin myöntänyt jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä, paitsi jos viisumi on myönnetty toisen jäsenvaltion puolesta yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 (14) 8 artiklassa säädetyn edustusjärjestelmän nojalla. Edustettu jäsenvaltio on tällöin vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

3.   Jos hakijalla on hallussaan useampia eri jäsenvaltioiden myöntämiä voimassa olevia oleskelulupia tai viisumeja, jäsenvaltiot ovat vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä seuraavassa järjestyksessä:

a)

jäsenvaltio, joka on myöntänyt pisimpään oleskeluun oikeuttavan oleskeluluvan, tai jos lupien voimassaoloajat ovat samat, se jäsenvaltio, joka on myöntänyt oleskeluluvan, jonka voimassaolo päättyy viimeisenä;

b)

jäsenvaltio, joka on myöntänyt viisumin, jonka voimassaolo päättyy viimeisenä, jos viisumit ovat samantyyppisiä;

c)

jos viisumit ovat erilaisia, jäsenvaltio, joka on myöntänyt pisimpään voimassa olevan viisumin, tai jos viisumien voimassaoloajat ovat samat, jäsenvaltio, joka on myöntänyt viisumin, jonka voimassaolo päättyy viimeisenä.

4.   Jos hakijalla on vain yksi tai useampi oleskelulupa, jonka voimassaolo on päättynyt alle kaksi vuotta aiemmin, tai yksi tai useampi viisumi, jonka voimassaolo on päättynyt alle kuusi kuukautta aiemmin, ja jokin kyseisistä asiakirjoista on oikeuttanut hänet saapumaan jonkin jäsenvaltion alueelle, 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan, kunnes hakija on poistunut jäsenvaltioiden alueelta.

Jos hakijalla on yksi tai useampi oleskelulupa, jonka voimassaolo on päättynyt yli kaksi vuotta aiemmin, tai yksi tai useampi viisumi, jonka voimassaolo on päättynyt yli kuusi kuukautta aiemmin, ja jokin kyseisistä asiakirjoista on oikeuttanut hänet saapumaan jonkin jäsenvaltion alueelle, ja jollei hän ole poistunut jäsenvaltioiden alueelta, se jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty, on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

5.   Se seikka, että oleskelulupa tai viisumi on myönnetty keksityn tai väärän henkilöllisyyden tai väärien, väärennettyjen tai mitättömien asiakirjojen perusteella, ei estä kohdistamasta vastuuta hakemuksen käsittelystä sille jäsenvaltiolle, joka on myöntänyt oleskeluluvan tai viisumin. Jäsenvaltio, joka on myöntänyt oleskeluluvan tai viisumin, ei kuitenkaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä, jos se voi osoittaa, että petollinen menettely on tapahtunut oleskeluluvan tai viisumin myöntämisen jälkeen.

13 artikla

Maahantulo ja/tai oleskelu

1.   Jos tämän asetuksen 22 artiklan 3 kohdassa mainituissa kahdessa luettelossa selostettujen todisteiden tai aihetodisteiden, myös asetuksessa (EU) N:o 603/2013 tarkoitettujen tietojen, perusteella voidaan todeta, että hakija on ylittänyt jäsenvaltion rajan luvattomasti maitse, meritse tai lentoteitse kolmannesta maasta käsin, on kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa se jäsenvaltio, johon hän on tällä tavoin tullut. Tämä vastuu päättyy 12 kuukauden kuluttua päivästä, jona luvaton rajan ylittäminen tapahtui.

2.   Jos jäsenvaltion ei ollenkaan tai ei enää voida katsoa olevan tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti vastuussa ja jos 22 artiklan 3 kohdassa mainituissa kahdessa luettelossa selostettujen todisteiden tai aihetodisteiden perusteella voidaan todeta, että hakija, joka on tullut jäsenvaltioiden alueelle luvattomasti tai jonka tuloon liittyviä olosuhteita ei voida selvittää, on ennen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämistä oleskellut yhtäjaksoisesti vähintään viiden kuukauden ajan jossakin jäsenvaltiossa, tämä jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

Jos hakija on asunut vähintään viiden kuukauden jaksoja useissa jäsenvaltioissa, se jäsenvaltio, jossa hän on viimeksi asunut, on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

14 artikla

Viisumivapaa maahantulo

1.   Jos kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö saapuu sellaisen jäsenvaltion alueelle, jossa häntä koskeva viisumipakko on poistettu, kyseinen jäsenvaltio on vastuussa hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa käsittelystä.

2.   Edellä 1 kohdassa esitettyä periaatetta ei sovelleta, jos kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö jättää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jossakin toisessa jäsenvaltiossa, jossa häntä koskeva viisumipakko on myös poistettu. Tällöin tämä toinen jäsenvaltio on vastuussa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä.

15 artikla

Hakemuksen tekeminen lentokentän kansainvälisellä kauttakulkualueella

Jos kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö tekee kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jäsenvaltion lentokentän kansainvälisellä kauttakulkualueella, kyseinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä.

IV   LUKU

RIIPPUVUUSSUHTEESSA OLEVAT HENKILÖT JA HARKINTAVALTALAUSEKKEET

16 artikla

Riippuvuussuhteessa olevat henkilöt

1.   Kun hakija on raskauden, vastasyntyneen lapsen, vakavan sairauden, vakavan vammaisuuden tai korkean ikänsä vuoksi riippuvainen jossakin jäsenvaltiossa oleskeluluvalla oleskelevan lapsensa, sisaruksensa tai vanhempansa avusta tai kun hakijan jossakin jäsenvaltiossa oleskeluluvalla oleskeleva lapsi, sisarus tai vanhempi on riippuvainen hakijan avusta, jäsenvaltioiden on yleensä pidettävä hakija yhdessä kyseisen lapsen, sisaruksen tai vanhemman kanssa tai saatettava heidät yhteen edellyttäen, että perhesiteet olivat olemassa jo lähtömaassa ja että kyseinen lapsi, sisarus tai vanhempi taikka hakija kykenee huolehtimaan riippuvuussuhteessa olevasta henkilöstä ja että asianomaiset henkilöt ilmoittavat kirjallisesti sitä haluavansa.

2.   Kun 1 kohdassa tarkoitettu lapsi, sisarus tai vanhempi oleskelee oleskeluluvalla muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa hakija oleskelee, on hakemuksen käsittelystä vastuussa se jäsenvaltio, jossa lapsi, sisarus tai vanhempi oleskelee oleskeluluvalla, paitsi jos hakijan terveydentila estää häntä huomattavan pitkään matkustamasta kyseiseen jäsenvaltioon. Tällaisessa tilanteessa hakemuksen käsittelystä on vastuussa se jäsenvaltio, jossa hakija oleskelee. Kyseinen jäsenvaltio ei ole velvollinen tuomaan hakijan lasta, sisarusta tai vanhempaa alueelleen.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa 45 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia seikkoja: seikat, jotka on otettava huomioon arvioitaessa riippuvuussuhdetta; perusteet todistettujen perhesiteiden olemassaolon toteamiseksi; perusteet, joilla arvioidaan asianomaisen henkilön valmiuksia huolehtia riippuvuussuhteessa olevasta henkilöstä; ja seikat, jotka on otettava huomioon arvioitaessa huomattavan pitkään kestävää matkustuskyvyttömyyttä.

4.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaiset edellytykset jäsenvaltioiden kuulemista ja niiden välistä tietojenvaihtoa varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

17 artikla

Harkintavaltalausekkeet

1.   Edellä olevasta 3 artiklan 1 kohdasta poiketen kukin jäsenvaltio voi päättää käsitellä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön siellä jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen siinäkin tapauksessa, ettei se tässä asetuksessa määriteltyjen perusteiden mukaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä.

Jäsenvaltiosta, joka päättää käsitellä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tämän kohdan nojalla, tulee hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, ja sen on otettava vastatakseen kaikista tähän vastuuseen liittyvistä velvollisuuksista. Sen on asetuksen (EY) N:o 1560/2003 18 artiklalla perustetun sähköisen DubliNet-viestintäverkon välityksellä tarvittaessa ilmoitettava tästä hakemuksen käsittelystä aiemmin vastuussa olleelle jäsenvaltiolle tai jäsenvaltiolle, joka toteuttaa menettelyä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi, tai jäsenvaltiolle, jolle on esitetty hakijaa koskeva vastaanotto- tai takaisinottopyyntö.

Jäsenvaltion, josta tulee hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio tämän kohdan nojalla, on viipymättä ilmoitettava siitä Eurodac-järjestelmässä asetuksen (EU) N:o 603/2013 mukaisesti lisäämällä päivämäärä, jolloin päätös hakemuksen käsittelystä tehtiin.

2.   Jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty ja joka toteuttaa menettelyn hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi, tai hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi milloin tahansa ennen ensimmäisessä käsittelyssä itse asian osalta tehtävää päätöstä pyytää toista jäsenvaltiota vastaanottamaan hakijan, jotta omaiset voidaan saattaa erityisesti perhesyihin tai kulttuurisiin näkökohtiin perustuvista humanitaarisista syistä yhteen, vaikka tämä toinen jäsenvaltio ei olisi 8–11 ja 16 artiklassa säädettyjen perusteiden nojalla vastuussa hakemuksen käsittelystä. Henkilöiden, joita asia koskee, on ilmaistava suostumuksensa kirjallisesti.

Pyynnön esittävän jäsenvaltion on mainittava vastaanottopyynnössä kaikki hallussaan olevat tiedot, joiden perusteella vastaanottopyynnön saanut jäsenvaltio voi arvioida tilannetta.

Vastaanottopyynnön saaneen jäsenvaltion on suoritettava tarvittavat tarkistukset selvittääkseen, liittyykö tapaukseen edellä mainittuja humanitaarisia syitä, ja vastattava vastaanottopyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta asetuksen (EY) N:o 1560/2003 18 artiklalla perustetun sähköisen DubliNet-viestintäverkon välityksellä. Pyyntöön annettava kielteinen vastaus on perusteltava.

Jos vastaanottopyynnön saanut jäsenvaltio suostuu pyyntöön, vastuu hakemuksen käsittelystä siirtyy tälle jäsenvaltiolle.

V   LUKU

HAKEMUKSEN KÄSITTELYSTÄ VASTUUSSA OLEVAN JÄSENVALTION VELVOLLISUUDET

18 artikla

Hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion velvollisuudet

1.   Jäsenvaltio, joka on tämän asetuksen perusteella vastuussa hakemuksen käsittelystä, on velvollinen:

a)

ottamaan 21, 22 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti vastaan hakijan, joka on jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa;

b)

ottamaan 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin hakijan, jonka hakemusta käsitellään ja joka on jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee ilman oleskelulupaa toisessa jäsenvaltiossa;

c)

ottamaan 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön, joka on käsittelyn kuluessa peruuttanut hakemuksensa ja jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee toisessa jäsenvaltiossa ilman oleskelulupaa;

d)

ottamaan 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti takaisin kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön, jonka hakemus on hylätty ja joka on jättänyt hakemuksen toisessa jäsenvaltiossa tai joka oleskelee ilman oleskelulupaa toisessa jäsenvaltiossa.

2.   Jäsenvaltion, joka on vastuussa hakemuksen käsittelystä, on 1 kohdan a ja b alakohdan soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa käsiteltävä hakijan jättämä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus tai saatettava päätökseen sen käsittely.

Jos hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio oli 1 kohdan c alakohdan soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa lopettanut hakemuksen käsittelyn siksi, että hakija oli peruuttanut sen ennen ensimmäisessä käsittelyssä itse asian osalta tehtävää päätöstä, kyseisen jäsenvaltion on varmistettava, että hakijalla on oikeus pyytää, että hänen hakemuksensa käsittely saatetaan päätökseen tai että hän voi jättää uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jota ei kohdella direktiivissä 2013/32/EU tarkoitettuna myöhempänä hakemuksena. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakemuksen käsittely saatetaan päätökseen.

Jos hakemus on 1 kohdan d alakohdan soveltamisalaan kuuluvissa tapauksissa hylätty ainoastaan ensimmäisessä käsittelyssä, hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että asianomaisella henkilöllä on tai on ollut mahdollisuus tehokkaaseen oikeussuojakeinoon direktiivin 2013/32/EU 46 artiklan mukaisesti.

19 artikla

Vastuun lakkaaminen

1.   Jos jäsenvaltio myöntää hakijalle oleskeluluvan, 18 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvollisuudet siirtyvät tälle jäsenvaltiolle.

2.   Edellä 18 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvollisuudet lakkaavat, jos hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi silloin, kun sitä pyydetään ottamaan vastaan tai takaisin hakija tai muu 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö, osoittaa, että asianomainen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmen kuukauden ajaksi, jollei hänellä ole hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion myöntämää voimassa olevaa oleskelulupaa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun poissaolojakson jälkeen jätettyä hakemusta pidetään uutena hakemuksena, jonka osalta aloitetaan uusi menettely sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.

3.   Edellä 18 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa yksilöidyt velvollisuudet lakkaavat olemasta voimassa, kun hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi silloin, kun sitä pyydetään ottamaan takaisin hakija tai muu 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö, osoittaa, että asianomainen henkilö on poistunut jäsenvaltioiden alueelta hakemuksen peruuttamisen tai hylkäämisen jälkeen tehdyn tehdyn palauttamispäätöksen tai annetun maastapoistamismääräyksen nojalla.

Toimeenpannun maastapoistamisen jälkeen jätettyä hakemusta pidetään uutena hakemuksena, jonka osalta aloitetaan uusi menettely sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.

VI   LUKU

VASTAANOTTO- JA TAKAISINOTTOMENETTELYT

I   JAKSO

Menettelyn aloittaminen

20 artikla

Menettelyn aloittaminen

1.   Menettely hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi alkaa heti, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on ensimmäisen kerran jätetty johonkin jäsenvaltioon.

2.   Kansainvälistä suojelua koskeva hakemus katsotaan jätetyksi, kun asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat saaneet hakijan esittämän hakemuksen tai viranomaisten suorittaman hakemuksen kirjaamisen. Jos hakemusta ei ole tehty kirjallisesti, on aikeesta ilmoittamisen ja hakemuksen kirjaamisen välisen ajan oltava mahdollisimman lyhyt.

3.   Jos hakijan mukana on alaikäinen, joka täyttää perheenjäsenen määritelmän vaatimukset, alaikäisen tilannetta ei tätä asetusta sovellettaessa saa käsitellä erillään hänen perheenjäsenensä tilanteesta, vaan se kuuluu kyseisen perheenjäsenen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion vastuulle myös siinä tapauksessa, että alaikäinen ei itse ole hakija, edellyttäen että se on alaikäisen edun mukaista. Samoin on kohdeltava lapsia, jotka ovat syntyneet sen jälkeen, kun hakija on saapunut jäsenvaltioiden alueelle, ilman että on tarpeen aloittaa uutta menettelyä lasten vastaanottamiseksi.

4.   Jos jäsenvaltion alueella oleskeleva hakija jättää kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen toisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, on sen jäsenvaltion, jonka alueella hakija oleskelee, määritettävä, mikä jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä. Hakemuksen vastaanottaneen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava asiasta jäsenvaltiolle, jossa hakija oleskelee, ja viimeksi mainittua jäsenvaltiota on sen jälkeen tätä asetusta sovellettaessa pidettävä jäsenvaltiona, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty.

Hakijalle on ilmoitettava kirjallisesti siitä, että määrittämisestä vastaava jäsenvaltio on vaihtunut, ja päivämäärä, jona tämä vaihdos on tapahtunut.

5.   Jotta hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskeva menettely voidaan saattaa päätökseen, on jäsenvaltion, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on ensin jätetty, otettava 23, 24, 25 ja 29 artiklassa säädetyin edellytyksin takaisin hakija, joka oleskelee toisessa jäsenvaltiossa ilman oleskelulupaa tai joka on siellä tehnyt uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sen jälkeen, kun hän on ensin peruuttanut toisessa jäsenvaltiossa tekemänsä ensimmäisen hakemuksen sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämistä koskevan menettelyn kuluessa.

Tämä velvollisuus lakkaa, kun jäsenvaltio, jota on pyydetty saattamaan päätökseen menettely hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi, toteaa, että hakija on tällä välin poistunut jäsenvaltioiden alueelta vähintään kolmeksi kuukaudeksi tai on saanut oleskeluluvan toiselta jäsenvaltiolta.

Toisessa alakohdassa tarkoitetun poissaolon jälkeen jätettyä hakemusta pidetään uutena hakemuksena, jonka osalta aloitetaan uusi menettely sen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi.

II   JAKSO

Vastaanottopyyntöjä koskevat menettelyt

21 artikla

Vastaanottopyynnön esittäminen

1.   Jos jäsenvaltio, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on jätetty, katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä, se voi mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta hakemuksen jättämispäivästä pyytää tätä toista jäsenvaltiota ottamaan hakijan vastaan.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jos asetuksen (EU) N:o 603/2013 14 artiklan nojalla tallennettuihin tietoihin saadaan Eurodac-osuma, pyyntö on lähetettävä kahden kuukauden kuluessa kyseisen asetuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaisesta osuman saamisesta.

Jollei hakijan vastaanottoa koskevaa pyyntöä ole tehty ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetyn ajan kuluessa, vastuu kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä säilyy sillä jäsenvaltiolla, jossa hakemus on jätetty.

2.   Vastaanottoa pyytänyt jäsenvaltio voi pyytää kiireellistä vastausta, jos kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tehty maahantulo- tai oleskeluluvan epäämisen, luvattomasta oleskelusta johtuvan pidätyksen tai maastapoistamistoimenpiteestä ilmoittamisen tai sen toteuttamisen jälkeen.

Pyynnössä on esitettävä syyt siihen, miksi kiireellinen vastaus on tarpeen, ja aika, jonka kuluessa vastausta pyydetään. Tämän ajan on oltava vähintään yksi viikko.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltion on tehtävä toiselle jäsenvaltiolle vastaanottoa koskeva pyyntö vakiolomakkeella, jonka mukaan on liitettävä 22 artiklan 3 kohdassa mainittujen kahden luettelon mukaiset todisteet tai aihetodisteet ja/tai asiaa koskevat hakijan antamat tiedot, joiden perusteella sen jäsenvaltion viranomaiset, jolle pyyntö on esitetty, voivat tarkistaa, onko kyseinen jäsenvaltio tässä asetuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti vastuussa hakemuksen käsittelystä.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaiset edellytykset vastaanottopyyntöjen laatimiselle ja esittämiselle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

22 artikla

Vastaanottopyyntöön vastaaminen

1.   Pyynnön saanut jäsenvaltio suorittaa tarvittavat tarkistukset, ja sen on tehtävä päätös hakijan vastaanottoa koskevan pyynnön johdosta kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

2.   Menettelyssä, jossa hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään, käytetään todisteita ja aihetodisteita.

3.   Komissio laatii täytäntöönpanosäädöksillä kaksi luetteloa, joissa ilmoitetaan asiaan vaikuttavat todisteet ja aihetodisteet tämän kohdan a ja b alakohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti, ja tarkastelee näitä luetteloita määräajoin uudelleen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

a)

Todisteet:

i)

tällä tarkoitetaan muodollisia todisteita, joiden perusteella tämän asetuksen mukainen vastuu määräytyy, jollei niitä kumota vastakkaisella näytöllä;

ii)

jäsenvaltioiden on toimitettava 44 artiklassa säädetylle komitealle eri tyyppisten hallinnollisten asiakirjojen malleja muodollisia todisteita koskevassa luettelossa esitetyn luokituksen mukaisesti;

b)

Aihetodisteet:

i)

tällä tarkoitetaan aihetodisteita, jotka, vaikka ne ovat kumottavissa, voivat todistusvoimansa mukaisesti olla tietyissä tapauksissa riittäviä;

ii)

niiden todistusvoimaa suhteessa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyä koskevaan vastuuseen harkitaan tapauskohtaisesti.

4.   Todisteita ei olisi vaadittava enempää kuin tämän asetuksen asianmukainen soveltaminen edellyttää.

5.   Jollei muodollista näyttöä ole, vastaanottopyynnön saaneen jäsenvaltion on tunnustettava olevansa vastuussa hakemuksen käsittelystä, jos aihetodisteet ovat keskenään yhdenmukaisia, todennettavia ja riittävän yksityiskohtaisia vastuun määrittämiseksi.

6.   Jos vastaanottopyynnön esittävä jäsenvaltio vetoaa asian kiireellisyyteen 21 artiklan 2 kohdan säännösten mukaisesti, pyynnön saaneen jäsenvaltion on tehtävä parhaansa noudattaakseen pyydettyä määräaikaa. Poikkeustapauksissa, joissa voidaan osoittaa, että hakijan vastaanottoa koskevan pyynnön tutkiminen on erityisen ongelmallista, pyynnön saanut jäsenvaltio voi vastata pyydetyn määräajan jälkeen, mutta joka tapauksessa yhden kuukauden kuluessa. Tällöin pyynnön saaneen jäsenvaltion on alun perin pyydetyn määräajan kuluessa ilmoitettava pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle päätöksestään lykätä vastauksen antamista.

7.   Jollei vastausta anneta 1 kohdassa mainitun kahden kuukauden ja 6 kohdassa mainitun yhden kuukauden määräajan kuluessa, vastaanottopyyntö katsotaan hyväksytyksi, ja tämä tuo mukanaan velvoitteen ottaa henkilö vastaan, mihin kuuluu velvoite huolehtia asianmukaisista järjestelyistä saavuttaessa maahan.

III   JAKSO

Takaisinottopyyntöjä koskevat järjestelyt

23 artikla

Takaisinottopyynnön esittäminen, kun pyynnön esittävässä jäsenvaltiossa on jätetty uusi hakemus

1.   Jos jäsenvaltio, jossa 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö on jättänyt uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa 20 artiklan 5 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, se voi pyytää tuota toista jäsenvaltiota ottamaan kyseisen henkilön takaisin.

2.   Takaisinottopyyntö on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kahden kuukauden kuluessa asetuksen (EU) N:o 603/2013 9 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun Eurodac-osuman saamisesta.

Jos takaisinottopyyntö perustuu muihin todisteisiin kuin Eurodac-järjestelmästä saatuihin tietoihin, se on lähetettävä takaisinottopyynnön saavalle jäsenvaltiolle kolmen kuukauden kuluessa 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämispäivästä.

3.   Jos takaisinottopyyntöä ei tehdä 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä on vastuussa jäsenvaltio, jossa uusi hakemus on jätetty.

4.   Takaisinottopyyntö on tehtävä vakiolomakkeella, johon on liitettävä 22 artiklan 3 kohdassa mainituissa kahdessa luettelossa kuvatut todisteet tai aihetodisteet ja/tai asianomaisen henkilön antamat asiaan liittyvät tiedot, joiden perusteella sen jäsenvaltion viranomaiset, jolle pyyntö on esitetty, voivat tarkistaa, onko kyseinen jäsenvaltio tässä asetuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti vastuussa hakemuksen käsittelystä.

Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaiset edellytykset takaisinottopyyntöjen laatimiselle ja esittämiselle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

24 artikla

Takaisinottopyynnön esittäminen, kun pyynnön esittävässä jäsenvaltiossa ei ole jätetty uutta hakemusta

1.   Jos jäsenvaltio, jonka alueella 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö oleskelee ilman oleskelulupaa ja jossa ei ole jätetty kansainvälistä suojelua koskevaa uutta hakemusta, katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä 20 artiklan 5 kohdan ja 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, se voi pyytää kyseistä toista jäsenvaltiota ottamaan kyseisen henkilön takaisin.

2.   Poiketen siitä, mitä jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (15) 6 artiklan 2 kohdassa säädetään, jos jäsenvaltio, jonka alueella henkilö oleskelee ilman oleskelulupaa, päättää tehdä Eurodac-järjestelmässä haun asetuksen (EU) N:o 603/2013 17 artiklan mukaisesti, pyyntö ottaa takaisin tämän asetuksen 18 artiklan 1 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitettu henkilö tai sen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu henkilö, jonka kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta ei ole tehty lopullista hylkäävää päätöstä, on tehtävä mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kahden kuukauden kuluessa Eurodac-osuman saamisesta asetuksen (EU) N:o 603/2013 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

Jos takaisinottopyyntö perustuu muihin todisteisiin kuin Eurodac-järjestelmästä saatuihin tietoihin, se on lähetettävä takaisinottopyynnön saavalle jäsenvaltiolle kolmen kuukauden kuluessa päivästä, jona pyynnön esittävä jäsenvaltio on tullut tietoiseksi siitä, että jokin toinen jäsenvaltio saattaa olla vastuussa asianomaisesta henkilöstä.

3.   Jos takaisinottopyyntöä ei tehdä 2 kohdassa säädetyssä määräajassa, jäsenvaltion, jonka alueella asianomainen henkilö oleskelee ilman oleskelulupaa, on annettava tälle henkilölle mahdollisuus jättää uusi hakemus.

4.   Jos tämän asetuksen 18 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu henkilö, jonka kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta on tehty lopullinen hylkäävä päätös yhdessä jäsenvaltiossa, oleskelee toisen jäsenvaltion alueella ilman oleskelulupaa, viimeksi mainittu jäsenvaltio voi joko pyytää ensin mainittua jäsenvaltiota ottamaan takaisin asianomainen henkilö tai toteuttaa direktiivin 2008/115/EY mukaisen palautusmenettelyn.

Kun jälkimmäinen jäsenvaltio päättää pyytää ensin mainittua jäsenvaltiota ottamaan takaisin asianomaisen henkilön, direktiivissä 2008/115/EY vahvistettuja sääntöjä ei sovelleta.

5.   Pyyntö ottaa 18 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdassa tarkoitettu henkilö takaisin on esitettävä vakiolomakkeella, johon on liitettävä 22 artiklan 3 kohdassa mainituissa kahdessa luettelossa kuvatut todisteet tai aihetodisteet ja/tai henkilön antamat asiaan liittyvät tiedot, joiden perusteella sen jäsenvaltion viranomaiset, jolle pyyntö on esitetty, voivat tarkistaa, onko kyseinen jäsenvaltio tässä asetuksessa vahvistettujen perusteiden mukaisesti vastuussa hakemuksen käsittelystä.

Komissio laatii täytäntöönpanosäädöksillä kaksi luetteloa, joissa ilmoitetaan asiaan vaikuttavat todisteet ja aihetodisteet 22 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti, ja tarkastelee näitä luetteloita määräajoin uudelleen sekä hyväksyy yhdenmukaiset edellytykset takaisinottopyyntöjen laatimiselle ja esittämiselle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

25 artikla

Takaisinottopyyntöön vastaaminen

1.   Jäsenvaltion, jolta takaisinottoa on pyydetty, on suoritettava tarvittavat tarkistukset ja tehtävä päätös asianomaisen henkilön takaisinottoa koskevasta pyynnöstä mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa viimeistään kuukauden kuluttua pyynnön vastaanottamisesta. Jos pyyntö perustuu Eurodac-järjestelmästä saatuihin tietoihin, tämä määräaika rajoitetaan kahteen viikkoon.

2.   Jollei vastausta anneta 1 kohdassa mainitussa kuukauden tai kahden viikon määräajassa, pyyntö katsotaan hyväksytyksi, ja tämä tuo mukanaan velvoitteen ottaa asianomainen henkilö takaisin, mihin kuuluu velvoite huolehtia asianmukaisista järjestelyistä saavuttaessa maahan.

IV   JAKSO

Menettelylliset takeet

26 artikla

Siirtopäätöksestä ilmoittaminen

1.   Jos pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio suostuu ottamaan vastaan tai takaisin hakijan tai muun 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetun henkilön, on pyynnön esittäneen jäsenvaltion ilmoitettava asianomaiselle henkilölle päätöksestä siirtää hänet hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon ja tarvittaessa päätöksestä olla käsittelemättä hänen kansainvälistä suojelua koskevaa hakemustaan. Jos asianomaista henkilöä edustaa oikeudellinen tai muu neuvonantaja, jäsenvaltiot voivat päättää antaa päätöksen tiedoksi kyseiselle oikeudelliselle tai muulle neuvonantajalle asianomaisen henkilön sijaan ja tarvittaessa ilmoittaa päätöksestä asianomaiselle henkilölle.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa päätöksessä on myös oltava tiedot käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista, mukaan lukien oikeus hakea tarvittaessa lykkäävää vaikutusta, ja tällaisten oikeussuojakeinojen käyttöön sovellettavista määräajoista ja siirron toteuttamista koskevista määräajoista sekä tarvittaessa maininta paikasta, jossa, ja ajankohdasta, jolloin asianomaisen henkilön on ilmoittauduttava hakemuksen käsittelystä vastuussa olevassa jäsenvaltiossa, jos hän siirtyy sinne omin neuvoin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot henkilöistä tai yksiköistä, jotka voivat antaa oikeudellista apua asianomaiselle henkilölle, ilmoitetaan hänelle yhdessä 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen kanssa, ellei niitä ole jo ilmoitettu.

3.   Kun oikeudellinen tai muu neuvonantaja ei avusta tai edusta asianomaista henkilöä, jäsenvaltioiden on ilmoitettava hänelle päätöksen tärkeimmät tiedot, joiden on aina sisällettävä tiedot käytettävissä olevista oikeussuojakeinoista ja niiden käyttöön sovellettavista määräajoista kielellä, jota asianomainen henkilö ymmärtää tai jota hänen kohtuudella voidaan olettaa ymmärtävän.

27 artikla

Oikeussuojakeinot

1.   Hakijalla tai muulla 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetulla henkilöllä on oltava oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin niin, että hänellä on mahdollisuus hakea muutosta siirtopäätökseen tai sen uudelleen käsittelyä tuomioistuimessa sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen osalta.

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä kohtuullisesta määräajasta, jonka aikana asianomainen henkilö voi käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin 1 kohdan mukaisesti.

3.   Siirtopäätöksiin kohdistuvien muutoksenhaun ja uudelleen käsittelyä koskevien hakemusten osalta jäsenvaltioiden on kansallisessa laissaan säädettävä, että

a)

muutoksenhaku tai uudelleen käsittely antaa asianomaiselle henkilölle oikeuden jäädä asianomaiseen jäsenvaltioon, kunnes muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn tulos on selvillä; tai

b)

siirto lykkääntyy automaattisesti tietyn kohtuullisen ajan, jonka kuluessa tuomioistuimen on päätettävä tarkasteltuaan asiaa perusteellisesti, onko muutoksenhaulla tai uudelleen käsittelyllä lykkäävä vaikutus; tai

c)

asianomaisella henkilöllä on mahdollisuus pyytää kohtuullisen ajan kuluessa tuomioistuinta lykkäämään siirtopäätöksen täytäntöönpanoa, kunnes hänen muutoksenhakunsa tai uudelleen käsittelyn tulos on selvillä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytettävissä on tehokkaat oikeussuojakeinot, lykkäämällä siirtoa, kunnes päätös ensimmäisestä lykkäyspyynnöstä on tehty. Päätös siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämisestä on tehtävä kohtuullisen ajan kuluessa siten, että lykkäyspyyntöä voidaan tarkastella perusteellisesti. Päätös siirtopäätöksen täytäntöönpanon lykkäämättä jättämisestä on perusteltava.

4.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että toimivaltaiset viranomaiset voivat viran puolesta lykätä siirtopäätöksen täytäntöönpanoa kunnes muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn tulos on selvillä.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asianomaisella henkilöllä on mahdollisuus oikeusapuun ja tarvittaessa kielelliseen apuun.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeusapu myönnetään pyynnöstä maksutta, jos asianomaisella henkilöllä ei ole varaa maksaa siitä aiheutuvia kustannuksia. Jäsenvaltiot voivat säätää, että palkkioiden ja muiden kustannusten osalta hakijoiden kohtelu ei saa olla edullisempi kuin jäsenvaltioiden omille kansalaisilleen oikeusapuun liittyvissä asioissa yleensä myöntämä kohtelu.

Oikeusavun saantia mielivaltaisesti rajoittamatta jäsenvaltiot voivat säätää, että maksutonta oikeusapua ja oikeudellista edustajaa ei myönnetä, jos toimivaltaiset viranomaiset tai tuomioistuin katsovat, että muutoksenhaku tai uudelleen käsittely ei voi tosiasiallisesti johtaa asianomaisen henkilön kannalta myönteiseen lopputulokseen. Jos muu viranomainen kuin tuomioistuin tekee tämän kohdan nojalla päätöksen olla myöntämättä maksutonta oikeusapua tai oikeudellista edustajaa, jäsenvaltioiden on tarjottava tehokkaat oikeussuojakeinot muutoksen hakemiseksi tähän päätökseen tuomioistuimessa.

Jäsenvaltioiden on tässä kohdassa säädettyjä vaatimuksia noudattaessaan varmistettava, että oikeusavun ja oikeudellisen edustajan saantia ei mielivaltaisesti rajoiteta ja että hakijan oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi ei estetä.

Oikeusapu käsittää ainakin tarvittavien menettelyä koskevien asiakirjojen laatimisen ja edustamisen tuomioistuimissa, ja se voidaan rajoittaa sellaisiin oikeudellisiin avustajiin tai neuvonantajiin, jotka on kansallisessa laissa erikseen nimetty toimimaan avustajina ja edustajina.

Oikeusavun saatavuutta koskevista menettelyistä säädetään kansallisessa laissa.

V   JAKSO

Säilöönotto siirtämistä varten

28 artikla

Säilöönotto

1.   Jäsenvaltiot eivät saa ottaa ketään säilöön pelkästään sen vuoksi, että häneen sovelletaan tässä asetuksessa säädettyä menettelyä.

2.   Kun on olemassa huomattava pakenemisen vaara, jäsenvaltiot voivat ottaa asianomaisen henkilön säilöön tämän asetuksen mukaisten siirtomenettelyjen turvaamiseksi, kun säilöönotto tehdään yksilöllisen arvioinnin pohjalta, kun se on oikeasuhteinen eikä muita vähemmän pakottavia keinoja voida soveltaa tehokkaasti.

3.   Säilöönoton on oltava mahdollisimman lyhytaikainen eikä se saa kestää pidempään kuin on kohtuudella välttämätöntä tarvittavien hallinnollisten menettelyjen toteuttamiseksi asianmukaista huolellisuutta noudattaen, kunnes tämän asetuksen nojalla toteuttava siirto toteutetaan.

Kun henkilö on otettu säilöön tämän artiklan nojalla, vastaanotto- tai takaisinottopyyntö on esitettävä yhden kuukauden kuluessa hakemuksen jättämisestä. Tällöin jäsenvaltion, joka toteuttaa tämän asetuksen mukaisen menettelyn, on pyydettävä kiireellinen vastaus. Tällainen vastaus on annettava kahden viikon kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Ellei pyyntöön vastata kahden viikon kuluessa, pyyntö katsotaan hyväksytyksi, ja tämä tuo mukanaan velvoitteen ottaa henkilön vastaan tai takaisin, mihin kuuluu velvoite huolehtia asianmukaisista järjestelyistä saavuttaessa maahan.

Kun henkilö on otettu säilöön tämän artiklan nojalla, hänet on siirrettävä pyynnön esittäneestä jäsenvaltiosta hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon niin nopeasti kuin se on käytännössä mahdollista ja viimeistään kuuden viikon kuluttua siitä, kun toinen jäsenvaltio on joko hiljaisesti tai nimenomaisesti hyväksynyt asianomaista henkilöä koskevan vastaanotto- tai takaisinottopyynnön tai kun muutoksenhaulla tai uudelleen käsittelyllä ei ole enää lykkäävää vaikutusta 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Kun pyynnön esittänyt jäsenvaltio ei noudata vastaanotto- tai takaisinottopyynnön esittämistä koskevia määräaikoja tai jos siirtoa ei toteuteta kolmannessa alakohdassa tarkoitetussa kuuden viikon määräajassa, henkilöä ei saa enää pitää säilössä. Tällöin 21, 23, 24 ja 29 artiklaa sovelletaan vastaavasti edelleen.

4.   Jotta voidaan turvata siirtoa hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon koskevat menettelyt, säilöönotto-olosuhteisiin ja säilöön otettuihin henkilöihin sovellettaviin takeisiin sovelletaan direktiivin 2013/33/EU 9, 10 ja 11 artiklaa.

VI   JAKSO

Siirrot

29 artikla

Yksityiskohtaiset säännöt ja määräajat

1.   Hakijan tai muun 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetun henkilön siirto pyynnön esittäneestä jäsenvaltiosta hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon tapahtuu pyynnön esittäneen jäsenvaltion kansallisen lain mukaisesti ja sen jälkeen kun asianomaiset jäsenvaltiot ovat päässeet asiasta yhteisymmärrykseen ja heti kun se on käytännössä mahdollista, kuitenkin viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun toinen jäsenvaltio on suostunut pyyntöön ottaa asianomainen henkilö vastaan tai takaisin tai muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn johdosta annetun lopullisen päätöksen tekemisestä, jos sillä on lykkäävä vaikutus 27 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Jos siirrot hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon toteutetaan valvottuna lähtönä tai saattajan kanssa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne toteutetaan inhimillisellä tavalla sekä perusoikeuksia ja ihmisarvoa täysimääräisesti kunnioittaen.

Pyynnön esittänyt jäsenvaltio myöntää tarvittaessa hakijalle kulkuluvan. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä kulkuluvan mallin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion on ilmoitettava pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle tapauksen mukaan joko asianomaisen henkilön turvallisesta perille saapumisesta tai siitä, ettei tämä ole ilmoittautunut viranomaisille annetussa määräajassa.

2.   Jos siirtoa ei toteuteta kuuden kuukauden määräajan kuluessa, hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio vapautuu velvoitteestaan ottaa asianomainen henkilö vastaan tai takaisin, ja vastuu siirtyy pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle. Määräaikaa voidaan jatkaa enintään yhteen vuoteen, jos siirtoa ei voida suorittaa asianomaisen henkilön vangitsemisen vuoksi, tai enintään kahdeksaantoista kuukauteen, jos asianomainen henkilö on paennut viranomaisia.

3.   Jos henkilön siirtämisessä on tapahtunut virhe tai siirtopäätös on kumottu muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn perusteella siirron toteuttamisen jälkeen, siirron toteuttaneen jäsenvaltion on viipymättä otettava asianomainen henkilö takaisin.

4.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaiset edellytykset jäsenvaltioiden kuulemista ja niiden välistä tietojenvaihtoa varten, erityisesti siltä osin kuin kyse on lykätyistä tai viivästyneistä siirroista, hyväksytyksi katsotuista siirroista, alaikäisten tai riippuvuussuhteessa olevien siirroista sekä valvotuista siirroista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

30 artikla

Siirron kustannukset

1.   Siirron toteuttava jäsenvaltio vastaa kustannuksista, jotka aiheutuvat hakijan tai muun 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetun henkilön siirtämisestä hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon.

2.   Jos asianomainen henkilö on siirrettävä takaisin johonkin jäsenvaltioon siksi, että siirrossa on tapahtunut virhe tai että siirtopäätös on kumottu muutoksenhaun tai uudelleen käsittelyn perusteella siirron toteuttamisen jälkeen, siirron alun perin toteuttanut jäsenvaltio vastaa kustannuksista, jotka aiheutuvat asianomaisen henkilön siirtämisestä takaisin sen alueelle.

3.   Tämän asetuksen nojalla siirrettäviä henkilöitä ei saa vaatia maksamaan siirroista aiheutuvia kustannuksia.

31 artikla

Tarvittavien tietojen vaihto ennen siirron toteuttamista

1.   Jäsenvaltion, joka toteuttaa hakijan tai muun 18 artiklan 1 kohdan c tai d alakohdassa tarkoitetun henkilön siirron, on ilmoitettava hakemuksen käsittelystä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle siirrettävää henkilöä koskevat, asian käsittelyn kannalta asianmukaiset, olennaiset ja ainoastaan tarpeelliset henkilötiedot, joita tarvitaan sen varmistamiseksi, että hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion kansallisen lain mukaisesti toimivaltaiset viranomaiset pystyvät tarjoamaan kyseiselle henkilölle asianmukaisen avun, mihin sisältyy hänen elintärkeiden etujensa suojelemiseen tarvittava välitön terveydenhoito, ja turvaamaan tällä asetuksella ja muilla asiaankuuluvilla turvapaikkasäädöksillä myönnetyn suojelun ja oikeuksien jatkuvuuden. Kyseiset tiedot on toimitettava hakemuksen käsittelystä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle kohtuullisessa ajassa ennen siirron toteuttamista, jotta sen kansallisen lain mukaisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on riittävästi aikaa toteuttaa tarvittavat toimenpiteet.

2.   Siirron toteuttavan jäsenvaltion on toimitettava hakemuksen käsittelystä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle kaikki tiedot, jotka ovat kansallisen lain mukaisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla ja jotka ovat tarpeen siirrettävän henkilön oikeuksista ja välittömistä erityistarpeista huolehtimiseksi, ja erityisesti:

a)

kaikki välittömät toimenpiteet, jotka hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion on toteutettava sen varmistamiseksi, että siirrettävän henkilön erityistarpeista huolehditaan asianmukaisesti, mukaan lukien mahdollisesti tarvittava välitön terveydenhoito;

b)

vastaanottavassa jäsenvaltiossa mahdollisesti oleskelevien perheenjäsenten, sukulaisten tai muiden omaisten yhteystiedot;

c)

alaikäisten osalta tiedot heidän koulutuksestaan;

d)

arvio hakijan iästä.

3.   Tähän artiklaan perustuvaa tietojenvaihtoa on toteutettava ainoastaan niiden viranomaisten välillä, jotka on ilmoitettu komissiolle tämän asetuksen 35 artiklan mukaisesti, käyttäen asetuksen (EY) N:o 1560/2003 18 artiklan mukaisesti perustettua sähköistä DubliNet-viestintäverkkoa. Vaihdettuja tietoja saa käyttää ainoastaan tämän artiklan 1 kohdassa säädettyihin tarkoituksiin, eikä niitä saa käsitellä edelleen.

4.   Jäsenvaltioiden välisen tietojenvaihdon helpottamiseksi komissio laatii täytäntöönpanosäädöksillä vakiolomakkeen tämän artiklan nojalla tarvittavien tietojen toimittamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Tämän artiklan nojalla tapahtuvaan tietojenvaihtoon sovelletaan 34 artiklan 8–12 kohdassa vahvistettuja sääntöjä.

32 artikla

Terveydentilaa koskevien tietojen vaihto ennen siirron toteuttamista

1.   Siirron toteuttavan jäsenvaltion on yksinomaan tarvittavan lääketieteellisen hoidon antamista varten toimitettava hakemuksen käsittelystä vastuussa olevalle valtiolle siirrettävän henkilön erityistarpeita koskevat tiedot, jotka yksittäistapauksissa voivat koskea kyseisen henkilön fyysistä terveyttä tai mielenterveyttä, erityisesti kun kyseessä ovat vammaiset, vanhukset, raskaana olevat naiset, alaikäiset ja henkilöt, jotka ovat joutuneet kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi, sikäli kuin nämä tiedot ovat kansallisen lain mukaisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla. Tiedot toimitetaan yhteisellä terveystodistuksella, johon liitetään tarvittavat asiakirjat. Hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että nämä erityistarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon, etenkin jos kyseessä on välittömästi tarvittava sairaanhoito.

Komissio laatii täytäntöönpanosäädöksillä yhteisen terveystodistuksen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen

2.   Siirron toteuttava jäsenvaltio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetut tiedot hakemuksen käsittelystä vastuussa olevaan jäsenvaltioon vasta, kun siihen on saatu hakijan ja/tai hänen edustajansa nimenomainen suostumus tai, jos hakija on fyysisesti tai oikeudellisesti kykenemätön antamaan suostumustaan, kun tietojen toimittaminen on välttämätöntä hakijan tai jonkun toisen henkilön elintärkeiden etujen suojaamiseksi. Se, että henkilö ei ole antanut tai on kieltäytynyt antamasta suostumusta, ei estä toteuttamasta siirtoa.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja henkilökohtaisia terveystietoja saa käsitellä vain terveydenhuollon ammattihenkilö, jota koskee terveydenhuollon ammattihenkilöillä oleva salassapitovelvollisuus kansallisen lain tai toimivaltaisten kansallisten viranomaisten asettamien sääntöjen nojalla, tai muu henkilö, jolla on vastaava salassapitovelvollisuus.

4.   Tähän artiklaan perustuvaa tietojenvaihtoa on toteutettava ainoastaan 3 kohdassa tarkoitettujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden tai muiden henkilöiden välillä. Vaihdettuja tietoja saa käyttää ainoastaan 1 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin eikä niitä saa käsitellä edelleen.

5.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaiset edellytykset ja käytännön järjestelyt tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.   Tämän artiklan nojalla tapahtuvaan tietojenvaihtoon sovelletaan 34 artiklan 8–12 kohdassa vahvistettuja sääntöjä.

33 artikla

Varhaisvaroitus-, valmius- ja kriisinhallintamenettely

1.   Kun komissio toteaa erityisesti EASOn asetuksen (EU) N:o 439/2010 nojalla keräämien tietojen perusteella, että tämän asetuksen soveltaminen saattaa vaarantua joko siksi, että jonkin jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmään saattaa kohdistua erityisiä paineita ja/tai jonkin jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmän toiminnassa esiintyy ongelmia, se antaa yhteistyössä EASOn kanssa suosituksia kyseiselle jäsenvaltiolle ja kehottaa sitä laatimaan ennaltaehkäisysuunnitelman.

Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava neuvostolle ja komissiolle, aikooko se esittää tällaisen ennaltaehkäisysuunnitelman, jonka avulla voidaan selvitä sen turvapaikkajärjestelmään kohdistuvista paineista ja/tai ongelmista sen toiminnassa ja samalla taata kansainvälistä suojelua hakevien perusoikeuksien suojelu.

Jäsenvaltio voi oman harkintansa perusteella ja omasta aloitteestaan laatia ennaltaehkäisysuunnitelman ja myöhemmin tarkistaa sitä. Jäsenvaltio voi pyytää ennaltaehkäisysuunnitelman laatimisessa apua komissiolta, muilta jäsenvaltioilta, EASOlta ja muilta asiaankuuluvilta unionin virastoilta.

2.   Kun ennaltaehkäisysuunnitelma on laadittu, asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava se neuvostolle ja komissiolle sekä raportoitava niille säännöllisesti sen täytäntöönpanosta. Komissio ilmoittaa tämän jälkeen Euroopan parlamentille keskeiset tiedot ennaltaehkäisysuunnitelmasta. Komissio toimittaa ennaltaehkäisysuunnitelman täytäntöönpanoa koskevat kertomukset neuvostolle ja Euroopan parlamentille.

Asianomaisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki asiaankuuluvat toimenpiteet tilanteen ratkaisemiseksi, jos sen turvapaikkajärjestelmään kohdistuu erityisiä paineita, tai sen varmistamiseksi, että havaitut puutteet korjataan ennen tilanteen kärjistymistä. Jos ennaltaehkäisysuunnitelma sisältää toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on käsitellä jäsenvaltion turvapaikkajärjestelmään kohdistuvia erityisiä paineita, jotka saattavat vaarantaa tämän asetuksen soveltamisen, komissio pyytää EASOlta neuvoa ennen Euroopan parlamentille ja neuvostolle raportointia.

3.   Kun komissio toteaa EASOn analyysin perusteella, että ennaltaehkäisysuunnitelman täytäntöönpano ei ole korjannut havaittuja puutteita, tai jos on olemassa vakava vaara, että asianomaisen jäsenvaltion turvapaikkatilanne kehittyy kriisiksi, jota ei todennäköisesti voida ratkaista ennaltaehkäisysuunnitelmalla, komissio voi tilanteen mukaan yhteistyössä EASOn kanssa pyytää asianomaista jäsenvaltiota laatimaan kriisinhallintasuunnitelman ja tarvittaessa tarkistamaan sitä. Kriisinhallintasuunnitelmassa on koko menettelyn ajan varmistettava, että se on johdonmukainen unionin turvapaikkasäännöstön kanssa ja että siinä erityisesti kunnioitetaan kansainvälistä suojelua hakevien perusoikeuksia.

Jäsenvaltion, jota on pyydetty laatimaan kriisinhallintasuunnitelma, on laadittava se yhteistyössä komission ja EASOn kanssa viipymättä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluttua pyynnön esittämisestä.

Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava kriisinhallintasuunnitelmansa komissiolle ja muille asiaankuuluville sidosryhmille, kuten tarvittaessa EASOlle, ja raportoitava niille vähintään kolmen kuukauden välein sen täytäntöönpanosta.

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tiedon kriisinhallintasuunnitelmasta, sen mahdollisista tarkistuksista ja sen täytäntöönpanosta. Näissä kertomuksissa asianomaisen jäsenvaltion on annettava tiedot, joiden perusteella kriisinhallintasuunnitelman noudattamista voidaan valvoa, kuten menettelyn kesto, säilöönotto-olosuhteet ja vastaanottovalmiudet suhteessa hakijavirtaan.

4.   Neuvosto seuraa tiiviisti tilannetta koko tällä artiklalla perustetun varhaisvaroitus-, valmius- ja kriisinhallintamenettelyn ajan ja voi pyytää lisätietoja sekä antaa poliittista ohjausta erityisesti tilanteen kiireellisyyden ja vakavuuden osalta ja siten siitä, onko jäsenvaltion laadittava joko ennaltaehkäisysuunnitelma tai tarvittaessa kriisinhallintasuunnitelma. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat koko menettelyn ajan keskustella ja antaa ohjausta tarpeellisiksi katsomiensa solidaarisuustoimenpiteiden osalta.

VII   LUKU

HALLINNOLLINEN YHTEISTYÖ

34 artikla

Tietojenvaihto

1.   Kunkin jäsenvaltion on annettava toiselle jäsenvaltiolle tämän sitä pyytäessä hakijasta asian käsittelyn kannalta asianmukaiset, olennaiset ja ainoastaan tarpeelliset henkilötiedot, joita tarvitaan:

a)

hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämiseksi;

b)

kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyä varten;

c)

tämän asetuksen mukaisten velvollisuuksien täytäntöönpanemiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot saavat koskea ainoastaan:

a)

hakijan ja tarvittaessa hänen perheenjäsentensä, sukulaistensa tai muiden omaisten henkilötietoja (suku- ja etunimi sekä tarvittaessa entinen nimi, lisä- tai salanimet, nykyinen ja aiempi kansalaisuus, syntymäaika ja -paikka);

b)

henkilö- ja matkustusasiakirjoja (asiakirjan numero, voimassaolo, antopäivä, asiakirjan antanut viranomainen, myöntämispaikka jne.);

c)

muita tietoja, jotka ovat tarpeen hakijan henkilöllisyyden toteamiseksi, mukaan luettuina asetuksen (EU) N:o 603/2013 mukaisesti käsitellyt sormenjäljet;

d)

oleskelupaikkoja ja käytettyjä matkareittejä;

e)

jäsenvaltion myöntämiä oleskelulupia tai viisumeja;

f)

paikkaa, jossa hakemus on jätetty;

g)

mahdollisen aikaisemman kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämispäivää, vireillä olevan hakemuksen jättämispäivää, hakemuksen käsittelyvaihetta ja päätöstä, mikäli sellainen on tehty.

3.   Hakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio voi lisäksi pyytää toista jäsenvaltiota ilmoittamaan, mitä syitä hakija on esittänyt hakemuksensa perusteeksi, ja mahdolliset hakijaa koskevan päätöksen perustelut, jos se on tarpeen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelyä varten. Toinen jäsenvaltio voi kieltäytyä vastaamasta sille esitettyyn pyyntöön, jos tietojen toimittaminen voisi vaarantaa sen olennaisia etuja tai vahingoittaa asianomaisen henkilön tai muiden henkilöiden perusoikeuksien ja -vapauksien suojaa. Kansainvälistä suojelua hakevalta on joka tapauksessa saatava pyynnön esittäneen jäsenvaltion hankkima kirjallinen suostumus, ennen kuin pyydettyjä tietoja voidaan luovuttaa. Tässä tapauksessa hakijan on tiedettävä, mitä erityisiä tietoja hänen suostumuksensa koskee.

4.   Tietojen saantia koskevia pyyntöjä voidaan esittää ainoastaan yksittäisten kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten yhteydessä. Tietojen saantia koskeva pyyntö on perusteltava, ja mikäli pyynnön tarkoituksena on tarkistaa sellaisen vastuun määräytymisperusteen olemassaolo, joka todennäköisesti aiheuttaa vastuun syntymisen jäsenvaltiolle, jolle pyyntö esitetään, on pyynnössä mainittava, mihin todisteeseen, mukaan lukien asiaan vaikuttavat luotettavista lähteistä saadut tiedot siitä, miten hakijat tulevat jäsenvaltioiden alueelle, tai hakijan lausumaan sisältyvään yksityiskohtaiseen ja todennettavissa olevaan osaan se perustuu. Tällaiset luotettavista lähteistä saadut asiaan vaikuttavat tiedot eivät yksinään riitä määrittämään tämän asetuksen mukaista jäsenvaltion vastuuta ja toimivaltaa, mutta ne voivat vaikuttaa muiden yksittäistä hakijaa koskevien tietojen arviointiin.

5.   Jäsenvaltio, jolta tietoja on pyydetty, on velvollinen vastaamaan pyyntöön viiden viikon kuluessa. Vastauksen viivästyminen on asianmukaisesti perusteltava. Viiden viikon määräajan noudattamatta jättäminen ei vapauta pyynnön vastaanottanutta jäsenvaltiota velvollisuudesta vastata pyyntöön. Jos pyynnön vastaanottaneen ja määräajan ylittäneen jäsenvaltion suorittamissa tutkimuksissa tulee esiin tietoja, jotka osoittavat sen olevan vastuussa hakemuksen käsittelystä, kyseinen jäsenvaltio ei voi vedota 21, 23 ja 24 artiklassa säädettyjen määräaikojen ylittymiseen perusteena kieltäytyä noudattamasta vastaanotto- tai takaisinottopyyntöä. Tällöin 21, 23 ja 24 artiklassa säädettyjä vastaanotto- tai takaisinottopyynnön esittämistä koskevia määräaikoja pidennetään ajanjaksolla, joka vastaa pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion vastauksen viivästymistä.

6.   Tietojen vaihto tapahtuu jäsenvaltion pyynnöstä ja ainoastaan sellaisten viranomaisten kesken, jotka kukin jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

7.   Vaihdettuja tietoja saadaan käyttää ainoastaan 1 kohdassa mainittuihin tarkoituksiin. Kussakin jäsenvaltiossa tietoja voidaan toimittaa niiden luonteen ja vastaanottavan viranomaisen toimivallan mukaan ainoastaan niille viranomaisille ja tuomioistuimille, joiden tehtävänä on:

a)

hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittäminen;

b)

kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittely;

c)

tämän asetuksen mukaisten velvollisuuksien täytäntöönpano.

8.   Tiedot antavan jäsenvaltion on varmistettava, että ne ovat oikeat ja ajan tasalla. Jos ilmenee, että se on antanut virheellisiä tietoja tai tietoja, joita ei olisi pitänyt antaa, asiasta on välittömästi ilmoitettava vastaanottaville jäsenvaltioille. Näiden on oikaistava kyseiset tiedot tai poistettava ne.

9.   Hakijalla on oikeus saada pyynnöstä tieto siitä, mitä häntä koskevia tietoja on käsitelty.

Jos hakija toteaa, että kyseisiä tietoja on käsitelty tämän asetuksen tai direktiivin 95/46/EY vastaisesti, erityisesti tietojen puutteellisuuden tai virheellisyyden vuoksi, hänellä on oikeus vaatia tietojen oikaisemista tai poistamista.

Viranomaisen, joka suorittaa tietojen oikaisemisen tai poistamisen, on ilmoitettava tästä tapauksen mukaan joko tiedot lähettävälle tai ne vastaanottavalle jäsenvaltiolle.

Hakijalla on oltava oikeus nostaa kanne toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai tehdä kantelu toimivaltaisille viranomaisille siinä jäsenvaltiossa, joka on evännyt häneltä oikeuden tutustua häntä itseään koskeviin tietoihin tai oikaista tai poistaa ne.

10.   Kussakin asianomaisessa jäsenvaltiossa on vaihdettujen tietojen lähettäminen ja vastaanottaminen kirjattava asianomaisen henkilön henkilökansioon ja/tai erilliseen rekisteriin.

11.   Vaihdettuja tietoja ei saa säilyttää pitempään kuin on tarpeen niiden päämäärien saavuttamiseksi, joiden vuoksi tietoja on vaihdettu.

12.   Jos tietoja ei käsitellä automaattisesti tai jos ne eivät muodosta eikä niistä ole tarkoituskaan muodostaa rekisteriä, kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla tämän artiklan noudattaminen varmistetaan tehokkain valvontatoimin.

35 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset ja niiden resurssit

1.   Kunkin jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava komissiolle tästä asetuksesta johtuvien velvollisuuksien täytäntöönpanosta vastaavat erityisviranomaiset ja niitä koskevat muutokset. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisillä viranomaisilla on riittävät resurssit tehtäviensä hoitamiseen ja erityisesti vastatakseen säädetyissä määräajoissa tietojen antamista sekä hakijoiden vastaanottoa ja takaisinottoa koskeviin pyyntöihin.

2.   Komissio julkaisee kootun luettelon 1 kohdassa tarkoitetuista viranomaisista Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Jos luetteloon tehdään muutoksia, komissio julkaisee ajan tasalle saatetun kootun luettelon kerran vuodessa.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuille viranomaisille on annettava tämän asetuksen soveltamista varten tarvittava koulutus.

4.   Komissio perustaa täytäntöönpanosäädöksillä suojatut sähköiset tiedonsiirtokanavat 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten välille pyyntöjen, vastausten ja kaiken kirjallisen kirjeenvaihdon välittämistä varten ja sen varmistamiseksi, että lähettäjät saavat automaattisesti sähköisen todisteen pyynnön vastaanottamisesta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

36 artikla

Hallinnolliset järjestelyt

1.   Jäsenvaltiot voivat kahdenvälisesti sopia keskinäisistä hallinnollisista järjestelyistä, jotka koskevat tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevia yksityiskohtaisia käytännön sääntöjä, jotta sen täytäntöönpanoa voidaan helpottaa ja tehostaa. Nämä järjestelyt voivat koskea:

a)

yhteyshenkilöiden vaihtoa;

b)

menettelyjen yksinkertaistamista ja hakijoiden vastaanottoa tai takaisinottoa koskevien pyyntöjen toimittamiseen ja käsittelyyn sovellettavien määräaikojen lyhentämistä.

2.   Jäsenvaltiot voivat myös pitää voimassa asetuksen (EY) N:o 343/2003 nojalla tehdyt hallinnolliset järjestelyt. Siltä osin kuin tällaiset järjestelyt ovat ristiriidassa tämän asetuksen kanssa, asianomaisten jäsenvaltioiden on muutettava järjestelyjä niin, että mahdollisesti havaitut ristiriitaisuudet poistuvat.

3.   Ennen 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen järjestelyjen tekemistä tai muuttamista asianomaisten jäsenvaltioiden on kuultava komissiota järjestelyn yhteensopivuudesta tämän asetuksen kanssa.

4.   Jos komissio katsoo, että 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut järjestelyt ovat ristiriidassa tämän asetuksen kanssa, se ilmoittaa asiasta asianomaisille jäsenvaltioille kohtuullisen ajan kuluessa. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimet kyseisen järjestelyn muuttamiseksi kohtuullisessa ajassa niin, että mahdollisesti havaitut ristiriitaisuudet poistuvat.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikista 1 kohdassa tarkoitetuista järjestelyistä sekä niiden mahdollisista irtisanomisista tai muutoksista.

VIII   LUKU

SOVITTELU

37 artikla

Sovittelu

1.   Kun jäsenvaltiot eivät pääse sopimukseen jostakin tämän asetuksen soveltamiseen liittyvästä asiasta, ne voivat turvautua 2 kohdan mukaiseen sovittelumenettelyyn.

2.   Sovittelumenettely aloitetaan siten, että yksi erimielisyyden osapuolina olevista jäsenvaltioista esittää tätä koskevan pyynnön 44 artiklalla perustetun komitean puheenjohtajalle. Hyväksyessään sovittelumenettelyn aloittamisen asianomaiset jäsenvaltiot sitoutuvat ottamaan ratkaisuehdotuksen huomioon mahdollisimman pitkälle.

Komitean puheenjohtaja nimeää kolme komitean jäsentä, jotka edustavat kolmea erimielisyyden ulkopuolista jäsenvaltiota. Heille toimitetaan erimielisyyden osapuolten perustelut joko kirjallisesti tai suullisesti, ja keskusteltuaan niistä he esittävät ratkaisuehdotuksensa kuukauden kuluessa, tarvittaessa äänestyksen jälkeen.

Asian käsittelyä johtaa komitean puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja. Hän voi esittää kantansa mutta ei saa osallistua äänestykseen.

Ratkaisuehdotus on lopullinen eikä sitä voida ottaa uudelleen käsiteltäväksi riippumatta siitä, hyväksyvätkö osapuolet sen.

IX   LUKU

SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

38 artikla

Aineistoturvallisuus ja tietosuoja

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet lähetettyjen henkilötietojen turvallisuuden varmistamiseksi ja erityisesti käsiteltyjen henkilötietojen laittoman tai luvattoman käytön tai paljastamisen, muuttamisen tai katoamisen välttämiseksi.

Kunkin jäsenvaltion on säädettävä, että direktiivin 95/46/EY 28 artiklan 1 kohdan nojalla nimetyn kansallisen valvontaviranomaisen tai nimettyjen kansallisten valvontaviranomaisten on seurattava riippumattomasti kansallisen lakinsa mukaisesti, että kyseinen jäsenvaltio noudattaa lakia käsitellessään henkilötietoja tämän asetuksen mukaisesti.

39 artikla

Salassapito

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 35 artiklassa tarkoitettuja viranomaisia sitoo työssä saatujen tietojen osalta kansallisen lain mukainen salassapitovelvollisuus.

40 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen mukaisesti käsiteltävien tietojen väärinkäyttämisestä rangaistaan seuraamuksilla, kansallisen lain mukaiset hallinnolliset ja/tai rikosoikeudelliset seuraamukset mukaan lukien, ja että seuraamukset ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

41 artikla

Siirtymäsäännökset

Tilanteissa, joissa hakemus on jätetty 49 artiklan toisessa kohdassa mainitun päivän jälkeen, otetaan jäsenvaltion vastuun syntymiseen tämän asetuksen nojalla todennäköisesti vaikuttavat seikat huomioon myös tätä päivää edeltävän ajan osalta, lukuun ottamatta 13 artiklan 2 kohdassa mainittuja seikkoja.

42 artikla

Määräaikojen laskeminen

Kaikki tässä asetuksessa säädetyt määräajat lasketaan seuraavasti:

a)

jos päivinä, viikkoina tai kuukausina ilmoitettu määräaika lasketaan alkavaksi jonkin tapahtuman tai toiminnan toteuttamisen hetkestä, tapahtumapäivän tai toiminnan toteuttamispäivän ei katsota sisältyvän tähän määräaikaan;

b)

viikkoina tai kuukausina ilmaistu määräaika päättyy määräajan viimeisen viikon tai kuukauden sen päivän päätyttyä, joka nimeltään tai järjestysnumeroltaan vastaa sitä tapahtumapäivää tai toiminnan toteuttamispäivää, josta määräaika on laskettava. Jos kuukausina ilmaistun määräajan viimeisessä kuukaudessa ei ole päivää, jona määräajan tulisi päättyä, määräaika päättyy tuon kuukauden viimeisen päivän päättyessä;

c)

lauantait, sunnuntait ja kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden yleiset vapaapäivät sisältyvät määräaikoihin.

43 artikla

Alueellinen soveltamisala

Ranskan tasavallan osalta tätä asetusta sovelletaan ainoastaan sen Euroopassa olevaan alueeseen.

44 artikla

Komitea

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tällöin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

45 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään 8 artiklan 5 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen viiden vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8 artiklan 5 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevien 8 artiklan 5 kohdan ja 16 artiklan 3 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole neljän kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

46 artikla

Seuranta ja arviointi

Komissio antaa viimeistään 21 päivänä heinäkuuta 2016 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja tekee tarvittaessa ehdotuksia sen muuttamiseksi. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tämän kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot viimeistään kuusi kuukautta ennen kertomuksen laatimiselle asetetun määräajan päättymistä.

Tämän kertomuksen esittämisen jälkeen komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta samanaikaisesti asetuksen (EU) N:o 603/2013 40 artiklassa säädettyjen Eurodac-järjestelmän täytäntöönpanoa koskevien kertomusten kanssa.

47 artikla

Tilastot

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle (Eurostat) tämän asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 1560/2003 soveltamista koskevat tiedot muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista 11 päivänä heinäkuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 862/2007 (16) 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

48 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 343/2003.

Kumotaan asetuksen (EY) N:o 1560/2003 11 artiklan 1 kohta sekä 13, 14 ja 17 artikla.

Viittauksia kumottuun asetukseen tai kumottuihin artikloihin pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

49 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin, jotka jätetään sen voimaantuloa seuraavan kuudennen kuukauden ensimmäisestä päivästä alkaen, ja mainitusta päivästä alkaen sitä sovelletaan kaikkiin pyyntöihin, jotka koskevat hakijoiden vastaanottoa tai takaisinottoa, riippumatta siitä, minä päivänä hakemus on tehty. Ennen tätä päivää tehtyjen kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio määritetään asetuksessa (EY) N:o 343/2003 vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

Tässä asetuksessa olevia viittauksia asetukseen (EU) N:o 603/2013, direktiiviin 2013/32/EU ja direktiiviin 2013/33/EU pidetään niiden soveltamispäivään saakka viittauksina asetukseen (EY) N:o 2725/2000 (17), direktiiviin 2003/9/EY (18) ja direktiiviin 2005/85/EY (19).

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä 26 päivänä kesäkuuta 2013.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

A. SHATTER


(1)  EUVL C 317, 23.12.2009, s. 115.

(2)  EUVL C 79, 27.3.2010, s. 58.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 7. toukokuuta 2009 (EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 370), ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 6. kesäkuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. kesäkuuta 2013 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EUVL L 50, 25.2.2003, s. 1.

(5)  EUVL L 132, 29.5.2010, s. 11.

(6)  EUVL L 337, 20.12.2011, s. 9.

(7)  Katso tämän virallisen lehden sivu 96.

(8)  Katso tämän virallisen lehden sivu 60.

(9)  EUVL L 222, 5.9.2003, s. 3.

(10)  EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(11)  Katso tämän virallisen lehden sivu 1.

(12)  EUVL L 218, 13.8.2008, s. 60.

(13)  EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

(14)  EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1.

(15)  EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98.

(16)  EUVL L 199, 31.7.2007, s. 23.

(17)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2725/2000, annettu 11 päivänä joulukuuta 2000, Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten Dublinin yleissopimuksen tehokkaaksi soveltamiseksi (EYVL L 316, 15.12.2000, s. 1).

(18)  Neuvoston direktiivi 2003/9/EY, annettu 27 päivänä tammikuuta 2003, turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18).

(19)  Neuvoston direktiivi 2005/85/EY, annettu 1 päivänä joulukuuta 2005, pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 326, 13.12.2005, s. 13).


LIITE I

Kumotut asetukset (48 artiklassa tarkoitetut)

Neuvoston asetus (EY) N:o 343/2003

(EUVL L 50, 25.2.2003, s. 1).

Komission asetuksen (EY) N:o 1560/2003 11 artiklan 1 kohta sekä 13, 14 ja 17 artikla

(EUVL L 222, 5.9.2003, s. 3).


LIITE II

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 343/2003

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artiklan a alakohta

2 artiklan a alakohta

2 artiklan b alakohta

2 artiklan c alakohta

2 artiklan b alakohta

2 artiklan d alakohta

2 artiklan c alakohta

2 artiklan e alakohta

2 artiklan d alakohta

2 artiklan f alakohta

2 artiklan e alakohta

2 artiklan g alakohta

2 artiklan f alakohta

2 artiklan h alakohta

2 artiklan i alakohta

2 artiklan h alakohta

2 artiklan j alakohta

2 artiklan i alakohta

2 artiklan g alakohta

2 artiklan k alakohta

2 artiklan j ja k alakohta

2 artiklan l ja m alakohta

2 artiklan n alakohta

3 artiklan 1 kohta

3 artiklan 1 kohta

3 artiklan 2 kohta

17 artiklan 1 kohta

3 artiklan 3 kohta

3 artiklan 3 kohta

3 artiklan 4 kohta

4 artiklan 1 kohdan johdantolause

4 artiklan 1 kohdan a–f alakohta

4 artiklan 2 ja 3 kohta

4 artiklan 1–5 kohta

20 artiklan 1–5 kohta

20 artiklan 5 kohdan kolmas alakohta

5 artikla

6 artikla

5 artiklan 1 kohta

7 artiklan 1 kohta

5 artiklan 2 kohta

7 artiklan 2 kohta

7 artiklan 3 kohta

6 artiklan ensimmäinen kohta

8 artiklan 1 kohta

8 artiklan 3 kohta

6 artiklan toinen kohta

8 artiklan 4 kohta

7 artikla

9 artikla

8 artikla

10 artikla

9 artikla

123 artikla

10 artikla

13 artikla

11 artikla

14 artikla

12 artikla

15 artikla

16 artikla

13 artikla

3 artiklan 2 kohta

14 artikla

11 artikla

15 artiklan 1 kohta

17 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

15 artiklan 2 kohta

16 artiklan 1 kohta

15 artiklan 3 kohta

8 artiklan 2 kohta

15 artiklan 4 kohta

17 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta

15 artiklan 5 kohta

8 artiklan 5 ja 6 kohta sekä 16 artiklan 2 kohta

16 artiklan 1 kohdan a alakohta

18 artiklan 1 kohdan a alakohta

16 artiklan 1 kohdan b alakohta

18 artiklan 2 kohta

16 artiklan 1 kohdan c alakohta

18 artiklan 1 kohdan b alakohta

16 artiklan 1 kohdan d alakohta

18 artiklan 1 kohdan c alakohta

16 artiklan 1 kohdan e alakohta

18 artiklan 1 kohdan d alakohta

16 artiklan 2 kohta

19 artiklan 1 kohta

16 artiklan 3 kohta

19 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

19 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

16 artiklan 4 kohta

19 artiklan 3 kohta

19 artiklan 3 kohdan toinen alakohta

17 artikla

21 artikla

18 artikla

22 artikla

19 artiklan 1 kohta

26 artiklan 1 kohta

19 artiklan 2 kohta

26 artiklan 2 kohta ja 27 artiklan 1 kohta

27 artiklan 2–6 kohta

19 artiklan 3 kohta

29 artiklan 1 kohta

19 artiklan 4 kohta

29 artiklan 2 kohta

29 artiklan 3 kohta

19 artiklan 5 kohta

29 artiklan 4 kohta

20 artiklan 1 kohdan johdantolause

23 artiklan 1 kohta

23 artiklan 2 kohta

23 artiklan 3 kohta

23 artiklan 4 kohta

20 artiklan 1 kohdan a alakohta

23 artiklan 5 kohdan ensimmäinen alakohta

24 artikla

20 artiklan 1 kohdan b alakohta

25 artiklan 1 kohta

20 artiklan 1 kohdan c alakohta

25 artiklan 2 kohta

20 artiklan 1 kohdan d alakohta

29 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

20 artiklan 1 kohdan e alakohta

26 artiklan 1 ja 2 kohta, 27 artiklan 1 kohta, 29 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta

20 artiklan 2 kohta

29 artiklan 2 kohta

20 artiklan 3 kohta

23 artiklan 5 kohdan toinen alakohta

20 artiklan 4 kohta

29 artiklan 4 kohta

28 artikla

30 artikla

31 artikla

32 artikla

33 artikla

21 artiklan 1–9 kohta

34 artiklan 1–9 kohta (9 kohdasta vain ensimmäisestä kolmanteen alakohta)

34 artiklan 9 kohdan neljäs alakohta

21 artiklan 10–12 kohta

34 artiklan 10–12 kohta

22 artiklan 1 kohta

35 artiklan 1 kohta

35 artiklan 2 kohta

35 artiklan 3 kohta

22 artiklan 2 kohta

35 artiklan 4 kohta

23 artikla

36 artikla

37 artikla

40 artikla

24 artiklan 1 kohta

24 artiklan 2 kohta

41 artikla

24 artiklan 3 kohta

25 artiklan 1 kohta

42 artikla

25 artiklan 2 kohta

26 artikla

43 artikla

27 artiklan 1 ja 2 kohta

44 artiklan 1 ja 2 kohta

27 artiklan 3 kohta

45 artikla

28 artikla

46 artikla

47 artikla

48 artikla

29 artikla

49 artikla


Asetus (EY) N:o 1560/2003

Tämä asetus

11 artiklan 1 kohta

13 artiklan 1 kohta

17 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

13 artiklan 2 kohta

17 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

13 artiklan 3 kohta

17 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

13 artiklan 4 kohta

17 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

14 artikla

37 artikla

17 artiklan 1 kohta

9 ja 10 artikla ja 17 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

17 artiklan 2 kohta

34 artiklan 3 kohta


NEUVOSTON, EUROOPAN PARLAMENTIN JA KOMISSION LAUSUMA

Neuvosto ja Euroopan parlamentti pyytävät komissiota sen aloiteoikeutta rajoittamatta harkitsemaan Dublin-asetuksen uudelleenlaaditun toisinnon 8 artiklan 4 kohdan uudelleentarkastelua, kunhan unionin tuomioistuin on ratkaissut asian C-648/11 MA ja muut v. Secretary of State for the Home Department ja viimeistään Dublin-asetuksen 46 artiklassa asetetuissa määräajoissa. Euroopan parlamentti ja neuvosto käyttävät tuolloin kumpikin lainsäädäntövaltaansa ottaen huomioon lapsen edun.

Komissio suostuu kompromissihengessä ja ehdotuksen välittömän hyväksymisen varmistamiseksi harkitsemaan tätä pyyntöä, jonka se katsoo rajoittuvan näihin nimenomaisiin olosuhteisiin ja jonka se ei katso muodostavan ennakkotapausta.


Top