52008DC0763

[pic] | EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO |

Bryssel 20.11.2008

KOM(2008) 763 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

EUROOPAN UNIONI JA ARKTINEN ALUE

KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

EUROOPAN UNIONI JA ARKTINEN ALUE

1. JOHDANTO

Euroopan unioni on erottamattomasti yhteydessä arktiseen alueeseen[1] ainutlaatuisten historiallisten, maantieteellisten, taloudellisten ja tieteellisten syiden vuoksi. Kolmella jäsenvaltiolla (Tanskalla (Grönlanti), Suomella ja Ruotsilla) on alueita pohjoisnavan ympärillä. Kaksi muuta arktisen alueen valtiota, Islanti ja Norja, kuuluvat Euroopan talousalueeseen[2]. Kanada, Venäjä ja Yhdysvallat ovat EU:n strategisia kumppaneita. Euroopan arktiset alueet ovat pohjoisen ulottuvuuden tärkeä painopistealue[3]. Pohjoisen jäämereen kuuluu kansallisen määräysvallan ulkopuolelle jääviä avomerialueita ja merenpohjaa, jota hallinnoi kansainvälinen merenpohjajärjestö.

Arktisen alueen valtavat meri- ja maa-alueet ovat maapallon ympäristölle ja ilmastolle elintärkeitä, mutta haavoittuvia osia. Arktisen alueen ilman lämpötila on noussut kaksi kertaa niin paljon kuin muualla keskimäärin[4]. Merijää, lumipeite ja ikirouta ovat vähentyneet nopeasti, mikä on saanut aikaan voimakkaita, ilmaston lämpenemistä nopeuttavia mekanismeja. Grönlannin jääpeitteen nopea sulaminen nostaisi merenpintaa äkkiä huomattavan paljon.

Vaikeista olosuhteista huolimatta jään sulaminen ja uudet teknologiat lisäävät vähitellen arktisen alueen elollisten ja elottomien luonnonvarojen käyttöä sekä uusien laivareittien avaamista. Vaikka arktinen alue on yksi maapallon puhtaimmista alueista, olosuhteet siellä vaarantuvat yhä enemmän ilmaston muutoksen ja ihmisten lisääntyvän toiminnan vuoksi.

EU:n ympäristö-, ilmastonmuutos-, energia-, tutkimus-, liikenne- ja kalastuspolitiikoilla on suora vaikutus arktiseen alueeseen. EU:n yhdennetyn meripolitiikan perusoletus on se, että jokainen merialue on ainutlaatuinen ja tarvitsee oman suunnitelman sen hyödyntämiseksi kestävällä tavalla.

Koska ilmastonmuutos moninkertaistaa muita uhkia, komissio ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja ovat korostaneet sitä, arktisen alueen ilmaston muutokset muuttavat arktisen alueen geostrategista dynamiikkaa, millä saattaa olla vaikutuksia kansainväliseen vakauteen ja Euroopan turvallisuusetuihin, ja että näin ollen olisi laadittava arktista aluetta koskeva EU:n politiikka[5]. Kokonaisuutena katsoen arktisen alueen haasteet ja mahdollisuudet vaikuttavat merkittävästi Euroopan tulevien sukupolvien elämään. Euroopan unionin on vastattava haasteisiin ja hyödynnettävä mahdollisuuksia koordinoidusti ja järjestelmällisesti yhteistyössä arktisen alueen valtioiden, alueiden ja muiden toimijoiden kanssa. Tässä tiedonannossa esitetään EU:n intressit ja ehdotetaan toimia EU:n jäsenvaltioille ja toimielimille seuraavan kolmen poliittisen päätavoitteen saavuttamiseksi:

- arktisen alueen suojelu ja säilyttäminen yhdessä sen väestön kanssa

- resurssien kestävän käytön edistäminen

- arktisen alueen monenvälisen hallintomallin edistäminen.

2. ARKTISEN ALUEEN SUOJELU JA SÄILYTTÄMINEN YHDESSÄ SEN VÄESTÖN KANSSA

2.1. Ympäristö ja ilmastonmuutos

EU:n jäsenvaltiot, kuten myös useimmat muut maat, jättävät ekologisen jälkensä arktiselle alueelle. Arktisen alueen ilmastonmuutoksen syitä on etsittävä maailmanlaajuisesti. Ilmastonmuutoksen vaikutuksiin vastaaminen on ensiarvoisen tärkeä haaste alueelle sekä nyt että tulevaisuudessa. EU on johtoasemassa ilmastonmuutoksen torjunnassa ja kestävän kehityksen edistämisessä. EU:n jäsenvaltiot ja Euroopan yhteisö ovat useimpien, arktiselle alueelle hyvin tärkeiden monenvälisten ympäristösopimusten sopimuspuolia. Eurooppalaiset tuotannonalat ovat etujoukoissa kehittämässä teknologioita turvallisia ja kestäviä toimia varten vaikeissa olosuhteissa maalla, rannikkoalueilla ja merellä.

Arktinen ympäristö on erittäin haavoittuvainen, ja alhainen väestömäärä ja harvat infrastruktuurit tekevät hätätilanteisiin vastaamisen erittäin vaikeaksi.

Poliittiset tavoitteet

Päätavoitteena on oltava ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten torjuminen ja niiden lieventäminen sekä väistämättömiin muutoksiin sopeutumisen tukeminen. Kielteisten vaikutusten torjumisen ja lieventämisen olisi liityttävä myös muihin maailmanlaajuisiin ja rajat ylittäviin prosesseihin, joilla on kielteisiä vaikutuksia arktiselle alueelle. Esimerkkinä tästä voidaan mainita ilmansaasteiden kaukokulkeutuminen. Lisäksi olisi kehitettävä kokonaisvaltaista, ekosysteemiin perustuvaa hallintomallia sen varmistamiseksi, että ihmisten toimia hallinnoidaan kestävällä tavalla, jossa ympäristönäkökohdat otetaan huomioon joka tasolla. Hätätilanteisiin vastaamista on parannettava.

Toimintaehdotukset:

- EU:n politiikkojen ja monenvälisten ympäristösopimusten tehokkuuden arviointi arktisen alueen ympäristöhaasteisiin vastaamisessa.

- Kansainvälisten toimien vahvistaminen ilmastonmuutoksen lieventämiseksi ja niiden alueiden tunnistaminen, joilla tarvitaan tukea ilmastonmuutokseen sopeutumisessa mukaan lukien biologisen monimuotoisuuden mukautuva hallinnointi.

- Pysyvän vuoropuhelun edistäminen valtiosta riippumattomien järjestöjen kanssa arktisen alueen ympäristön tilasta.

- Toimien koordinointi korkeatasoisia ympäristöstandardeja edistävien arktisen alueen valtioiden, alueiden ja muiden toimijoiden kanssa. Ekosysteemiin perustuvan merien hoidon tehostaminen pohjoisella jäämerellä jakamalla EU:n kokemusta arktisen alueen valtioiden kanssa.

- Ympäristövaikutusten huomioon ottaminen ennen kuin tehdään arktiseen alueeseen vaikuttavia EU:n strategioita ja hankkeita koskevia päätöksiä. Arktiseen ympäristöön vaikuttavien hankkeiden, suunnitelmien ja ohjelmien vaikutustenarviointien käytön edistäminen, strategiset ympäristöarvioinnit mukaan lukien, ja kokemusten jakaminen arktisen alueen valtioiden kanssa.

- Kemikaalien tarkastuksen ja valvonnan tukeminen arktisella alueella. Ponnistelujen tehostaminen pysyvien orgaanisten yhdisteiden, raskasmetallien ja muiden – myös maalta peräisin olevin – saasteiden aiheuttaman arktisen alueen pilaantumisen vähentämiseksi. Haitallisten kemikaalien tuhoamisen ja radioaktiivisen jätteen joutumista arktiselle alueelle koskevan riskin pienentämisen tukeminen.

- Katastrofien torjuntaa ja niihin varautumista sekä katastrofivalmiuksia koskevan yhteistyön jatkaminen. Komission seuranta- ja tiedotuskeskus voi edesauttaa EU:n katastrofivalmiuden lisäämistä arktisella alueella. Komissio tukee sopimuksen tekemistä hätätilanteiden ennaltaehkäisystä ja niihin reagoimisesta Barentsin euroarktisessa neuvostossa[6].

- Yhteistyön vahvistaminen primäärienergian säästämiseksi, energiatehokkuuden parantamiseksi ja uusiutuvien energialähteiden käytön lisäämiseksi arktisella alueella.

- Niiden arviointien edistäminen, jotka koskevat ihmisten toimien aiheuttaman melun vaikutusta merinisäkkäisiin.

2.2. Tuki alkuperäisasukkaille ja paikallisväestölle

Noin kolmannes arktisella alueella elävistä 4 miljoonasta ihmisestä on alkuperäisasukkaita. He ovat erityisen haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen ja globalisaation aiheuttamille paineille.

Poliittiset tavoitteet

Arktisen alueen alkuperäisasukkaita suojellaan EU:ssa Euroopan yhteisön lainsäädännön erityismääräyksillä[7]. EU:n kehityspolitiikkaa koskevan yhteisen julkilausuman[8] pääperiaate on, että alkuperäisasukkaat voivat osallistua politiikkaan täysimääräisesti ja antaa vapaan, tietoisen suostumuksen. EU:n aluepolitiikka ja rajat ylittävät ohjelmat hyödyttävät myös alkuperäisasukkaita, joiden järjestöt osallistuvat pohjoiseen ulottuvuuteen. Alkuperäisasukkaiden oikeudet ovat yksi eurooppalaisen ihmisoikeus- ja demokratia-aloitteen painopistealueista.

Merinisäkkäiden metsästys on ollut tärkeää arktisen alueen väestön toimeentulolle esihistoriallisista ajoista lähtien, ja heidän oikeutensa perinteisen elinkeinonsa säilyttämiseen on selvästi tunnustettu. Nykyihmisen toimet ovat kuitenkin asettaneet tietyt lajit vaaraan ja EU:ssa ollaan yhä enemmän huolissaan eläinten hyvinvoinnista. EU:n politiikoissa olisi edelleen otettava huomioon kaikki tekijät ja pyrittävä avoimeen vuoropuheluun asianomaisten yhteisöjen kanssa.

Toimintaehdotukset:

- Arktisen alueen alkuperäisasukkaiden mahdollisuus osallistua säännölliseen vuoropuheluun.

- Oma-aloitteisen kehityksen ja alkuperäisasukkaiden elämäntavan suojelun edistäminen.

- Erityisesti saamelaisten ja muiden Euroopan arktisen alueen väestöjen järjestöjen ja toiminnan tukeminen muun muassa alueellisten ja rajat ylittävien ohjelmien kautta. Pohjois-Euroopan poronkasvatuksen tunnetuksi tekeminen.

- Valaiden tehokkaiden suojelutoimien jatkaminen erityisesti kansainvälisen valaanpyyntikomission puitteissa arktinen alue mukaan lukien. Sellaisten ehdotusten tukeminen, jotka koskevat alkuperäisasukkaiden toimeentulonsa turvaamiseksi harjoittaman valaidenpyynnin hallinnointia, edellyttäen, että valaiden suojelu ei vaarannu, valaidenpyyntiä säännellään asianmukaisesti ja saaliit vastaavat todettuja ja vahvistettuja pyyntitarpeita.

- Vuoropuhelun käyminen perinteisesti hylkeidenpyyntiä harjoittaneiden alkuperäisasukkaiden ja muiden paikallisyhteisöjen kanssa.

- Yhteisö harkitsee parhaillaan hyljetuotteiden markkinoille saattamisen, tuonnin, kauttakulun ja viennin kieltämistä. Tämä ei kuitenkaan todennäköisesti vaikuta kielteisesti perinteisesti hylkeidenpyyntiä harjoittavien alkuperäisasukkaiden taloudellisiin ja sosiaalisiin etuihin. Hyljetuotteiden kaupasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusehdotuksen[9] mukaisesti inuiittiyhteisöjen toimeentulonsa edistämiseksi harjoittama perinteinen hylkeenpyynti vapautetaan kiellosta. Ehdotuksessa sallitaan kauppa muissa tapauksissa, jos hylkeiden tappo ja nylkeminen on tapahtunut tiettyjen edellytysten mukaisesti. Komission alkuperäisyhteisöjen kanssa käymä vuoropuhelu pyrkii helpottamaan kyseisten säännösten käytännön soveltamista.

2.3. Tutkimus, valvonta ja arviointi

Politiikkojen olisi perustuttava sellaisiin arviointeihin, joissa käytetään hyödyksi parhaita käytettävissä olevia tietoja ja ymmärtämystä arktiseen alueeseen vaikuttavista prosesseista. Arktisella neuvostolla[10] on laaja tutkimusohjelma ja se julkaisee merkittäviä arviointeja.

EU:n jäsenvaltiot ja Euroopan yhteisö ovat tärkeitä arktisen tutkimuksen rahoittajia[11]. Nykyiseen yhteisön seitsemänteen puiteohjelmaan sisältyy arktista aluetta koskevaan tutkimukseen liittyviä uusia hankkeita ja laajoja kansainvälisiä toimia. Polaarialueiden tutkimuksen komitea (Polar Board, EPB) pyrkii yhdenmukaistamaan ja maksimoimaan eurooppalaisen polaaritutkimuksen vaikutukset. Euroopan ympäristökeskus on laatinut useita arktisen neuvoston työhön perustuvia arviointeja.

Pitkän aikavälin valvonta, koordinointi ja tietojen saatavuus ovat kuitenkin vielä arktisen tutkimuksen kannalta riittämättömiä.

Poliittiset tavoitteet

Euroopan yhteisön olisi pidettävä arktista aluetta tutkimuksen pääpainopistealueena sitä koskevien tietojen täydentämiseksi ja ihmisten toiminnan aiheuttamien vaikutusten arvioimiseksi erityisesti ilmastonmuutoksen alalla. Sen olisi lisäksi tehostettava kansainvälistä yhteistyötä ja yhteentoimivuutta sekä edistettävä konkreettisten estämis-, lieventämis- ja mukauttamistoimien suunnittelua.

Toimintaehdotukset:

- Sellaisten uusien tutkimusohjelmien laatiminen, jotka koskevat merenpinnan nousua, merijään häviämistä ja ikiroudan sulamista sekä niihin liittyviä mekanismeja, jotka nopeuttavat lämpenemistä, ja muita ihmisten toiminnan aiheuttamia vaikutuksia arktisen alueen ekosysteemeihin.

- Arktisen alueen ympäristön tilan ja kehityksen arviointi soveltuvien EU:n politiikkojen laatimiseksi.

- Uuden tutkimusinfrastruktuurin luominen ja seuranta- ja valvontakyvyn lisääminen. Aurora Borealis -tutkimusjäänmurtajahankkeen loppuunsaattaminen.

- Arktista aluetta koskevilla eri tutkimusaloilla, kuten ympäristön, kuljetuksen, terveyden ja energian aloilla, toteutettavien toimien koordinoiminen sekä arktiseen alueeseen soveltuvien teknologioiden kehittäminen.

- Avaruusmittausten jatkuvuuden varmistaminen GMES-järjestelmän[12] avulla. Pitkän aikavälin mittauksien ja meren tilaa koskevien tietojen raportoinnin tukeminen Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkon kautta. Osallistuminen arktista aluetta koskevan komponentin kirjaamiseen GEOSS-järjestelmään.

- Tutkimushankkeita koskevan tehostetun, laaja-alaisen ja kansainvälisen tietojenvaihdon kehittäminen ja kansallisten ohjelmien koordinoinnin helpottaminen. Näin EU osallistuisi arktisen alueen kansainvälisten havainnointijärjestelmien (Sustained Arctic Observing Networks, SAON) luomiseen.

- Arktisen alueen valvonnasta ja tutkimuksesta saatujen tietojen esteettömän saannin varmistaminen yhteisen ympäristötietojärjestelmän periaatteen mukaisesti sekä laajempien kansalaispiirien tiedonsaannin helpottaminen ja tukeminen.

3. RESURSSIEN KESTÄVÄN KÄYTÖN EDISTÄMINEN

3.1. Hiilivedyt

Arktisella alueella on laajoja käyttämättömiä hiilivetyvaroja[13]. Tunnetut merialueilla sijaitsevat varat ovat arktisen alueen valtioiden yksinomaisen talousvyöhykkeen sisäpuolella. Arktisen alueen varoilla voitaisiin parantaa energian ja yleensä raaka-aineiden saannin varmuutta EU:ssa[14]. Niiden hyväksikäyttö tulee kuitenkin olemaan hidasta, koska siihen liittyy suuria haasteita ja korkeita kustannuksia ankarien olosuhteiden ja monien ympäristöriskien vuoksi.

Poliittiset tavoitteet

Arktisen alueen hiilivetyvarojen hyväksikäytössä tulisi noudattaa tiukkoja ympäristöstandardeja ja ottaa huomioon alueen erityinen haavoittuvuus. Olisi säilytettävä EU:n etumatka napa-alueiden luonnonvarojen kestävään hyväksikäyttöön tarvittavien teknologioiden tarjoamisessa.

Toimintaehdotukset:

- Työskentely erityisesti Norjan ja Venäjän federaation kanssa pitkän aikavälin yhteistyön perustusten vahvistamiseksi tavoitteena helpottaa kestävää ja ympäristöystävällistä arktisen alueen hiilivetyvarojen etsintää, maaperästä poistamista ja alueelta kuljettamista. Johtavana periaatteena tulee olemaan tasapuoliset toimintaedellytykset ja vastavuoroinen markkinoille pääsy.

- Mahdollisimman korkeiden ympäristöstandardien noudattamisen kannustaminen. Muun muassa arktisen neuvoston suuntaviivoihin ja asiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin perustuvien sitovien kansainvälisten standardien käyttöönoton vaatiminen.

- Avomeriteknologian ja -infrastruktuurien lisätutkimuksen ja kehittämisen edistäminen. Toiminnan kehittäminen sen kokemuksen pohjalta, jonka Euroopan teollisuus on saanut avomerialueiden öljyn ja kaasun hyödyntämisessä, ja lisätutkimuksen ja innovaatioiden helpottaminen painopistealueen siirtyessä yhä ankarimpiin ilmastoihin ja syvemmille vesille.

- Sellaisten meriklustereiden kasvun rohkaiseminen, joissa korkeakoulut ja tutkimuskeskukset voivat tarjota koulutettua henkilöstöä ja tutkimustiloja pienille yrityksille. Suurin osa innovaatioista tulee pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä alueellisissa klustereissa.

- Arktisen neuvoston laatimien, öljyn ja kaasun hyödyntämistä koskevia suuntaviivojen soveltamismahdollisuuksien arviointi.

3.2. Kalastus

Kalastusta harjoitetaan merkittävässä määrin arktisella alueella ainoastaan Barentsin merellä sekä Norjan meren itä- ja eteläpuolella. Ilmastonmuutos voisi kuitenkin merkitä joidenkin kalakantojen kasvua tai joidenkin kantojen esiintymisalueen muuttumista. Kalastusta voitaisiin harjoittaa uusilla alueilla merijään vähenemisen johdosta. Kansainvälinen suojelu- ja hallinnointijärjestelmä ei vielä kata koko arktista merialuetta. Tämä voi johtaa sääntelemättömään kalastukseen.

EU on yksi tärkeimmistä arktisen kalan kuluttajista, mutta kalasaaliista vain pienen osan pyytävät yhteisön kalastusalukset. Euroopan yhteisö kuuluu Koillis-Atlantin kalastuskomissioon (NEAFC). Kalastuskomissio toimii täydessä yhteistyössä niiden valtioiden kanssa, joilla on määräysvalta tai lainkäyttövalta arktisilla vesialueilla. Se haluaa varmistaa kalastusmahdollisuudet ja taata myös kalavarojen pitkän aikavälin säilymisen ja niiden optimaalisen hyödyntämisen.

Poliittiset tavoitteet

EU:n päätavoite on varmistaa arktisen alueen kalavarojen kestävä hyödyntäminen ja paikallisten rannikkoyhteisöjen oikeuksien kunnioittaminen.

Toimintaehdotus:

- Ennen uusien kalastusmahdollisuuksien hyödyntämistä sääntelykehyksen käyttöönottaminen sillä arktisen merialueen osalla, jossa ei vielä sovelleta kansainvälistä suojelu- ja hallinnointijärjestelmää. Tämä ehkäisee kalastusta kehittymästä ilman sääntöjä ja varmistaa tasapuolisen ja avoimen kalastuksen hallinnoinnin vastuullisen kalastuksen toimintasääntöjen mukaisesti. Periaatteessa jo olemassa olevien hallinnointijärjestöjen kuten NEAFC:n toiminnan laajentaminen on suotavampaa kuin uusien järjestöjen luominen. Uusien kalastusmahdollisuuksien hyödyntämistä ei tulisi aloittaa, ennen kuin suojelu- ja hallinnointijärjestelmä saadaan alueille, joissa sitä ei vielä ole.

3.3. Liikenne

EU:n jäsenvaltioilla on maailman suurin kauppalaivasto ja monet aluksista käyttävät valtamerten välisiä reittejä. Merijään sulaminen tekee hiljalleen mahdolliseksi käyttää arktisen merialueen reittejä. Tämä voisi lyhentää huomattavasti välimatkaa Euroopasta Tyynellemerelle, säästää energiaa, vähentää päästöjä, edistää kaupankäyntiä ja vähentää painetta mannerten välisillä pääreiteillä. Suuria esteitä on kuitenkin vielä olemassa kuten ajojää, infrastruktuurien puute, ympäristöriskit ja epävarmuus tulevista kauppajärjestelyistä. Arktisen alueen kaupallisten laivareittien kehittäminen vaatii siis aikaa ja työtä.

Poliittiset tavoitteet

On EU:n etujen mukaista tutkia ja parantaa olosuhteita kaupallisten laivareittien asteittaiselle avaamiselle arktisella alueella ja kannustaa samalla tiukempien turvallisuus- ja ympäristöstandardien käyttöönottoa sekä ehkäistä vahingollisia vaikutuksia.

Jäsenvaltioiden ja yhteisön olisi myös puolustettava laivaliikenteen vapauden periaatetta ja viatonta kauttakulkua uusilla reiteillä ja alueilla.

Toimintaehdotukset:

- Erityisesti kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) arktisen alueen meriliikennesääntöjä, meriturvallisuutta, reittijärjestelmää ja ympäristöstandardeja koskevien voimassa olevien velvoitteiden täysimääräisen noudattamisen edistäminen.

- Sen korostaminen, että on syytä välttää arktisen alueen rantavaltioiden kolmansien maiden kauppa-aluksiin kohdistamia syrjiviä käytäntöjä (erityisesti maksut, pakolliset palvelut ja säännöt).

- Merivalvonnan parantaminen pohjoisessa. Komissio tutkii yhdessä Euroopan avaruusjärjestön kanssa mahdollisuutta hyödyntää polaariratasatelliittijärjestelmää, joka voi vastaanottaa signaaleja joka puolelta maapalloa. Satelliitin avulla saataisiin enemmän tietoa laivaliikenteestä ja voitaisiin reagoida nopeammin hätätilanteisiin. Galileo-satelliittinavigointijärjestelmä on myös tärkeä arktisella alueella, sillä sen avulla merenkulusta saadaan turvallisempaa, merivalvontaa parannetaan ja hätätilanteisiin reagoidaan nopeammin.

- Eurooppalaisten telakoiden johtoaseman säilyttäminen arktisiin olosuhteisiin tarkoitetun teknologian kehittämisessä[15] sovellettavan kilpailulainsäädännön puitteissa. Erikseen suunniteltujen ympäristöystävällisten alusten ja jäänmurtajien valmistus on tärkeää tulevaisuuden kannalta.

- Sen mahdollisuuden tutkiminen, että tietyt arktisen alueen laivareitit nimetään IMOn sääntöjen mukaisesti erittäin herkiksi merialueiksi, jos arktisen alueen rantavaltiot sitä ehdottavat.

- Arktisia merialueita koskevien IMOn ympäristö- ja turvallisuusstandardien parantamisen tukeminen.

Euroopan arktisen alueen maa- ja lentoliikenteen alalla päätavoitteena olisi oltava itä-länsi –suuntaisten maa- ja lentokuljetusinfrastruktuurien kehittäminen. Pohjoisen ulottuvuuden liikenne ja logistiikka-alan kumppanuuden perustaminen tulee edistämään alueen tulevan kehityksen kannalta tärkeiden maayhteyksien parantamista EU:n ja Luoteis-Venäjän välillä.

3.4. Matkailu

Arktinen matkailu, erityisesti laivamatkailu, kehittyy nopeasti, mutta useat onnettomuudet ovat osoittaneet siihen liittyvät riskit.

Poliittiset tavoitteet

EU:n olisi jatkettava kestävän arktisen matkailun tukemista ja suhtauduttava myönteisesti ponnisteluihin sen ekologisen jäljen vähentämiseksi. Ympäristönsuojelu ja paikallisten rannikkoyhteisöjen edut olisi asetettava etusijalle.

Toimintaehdotukset:

- Risteilyalusten turvallisuuden lisäämisen, ohjauksen parantamisen ja erittäin haavoittuville alueille pääsyn rajoittamisen tukeminen.

- Sellaisen ympäristöystävällisen matkailun tukeminen, jossa paikallisyhteisöt ovat mukana.

4. ARKTISEN ALUEEN MONENVÄLISEN HALLINTOMALLIN EDISTÄMINEN

Arktista aluetta koskevaa sopimusjärjestelmää ei ole olemassa. Millään maalla tai maaryhmällä ei ole määräysvaltaa pohjoisnavalla tai sitä ympäröivällä pohjoisella jäämerellä. On olemassa useita merirajoja, joiden osalta arktisen alueen rantavaltiot eivät ole sopineet yksinomaisten talousvyöhykkeiden rajojen vahvistamisesta[16]. On mahdollista, että mannerjalustan rajaamista käsittelevälle Yhdistyneiden Kansakuntien toimikunnalle esitetään päällekkäisiä vaatimuksia[17]. Lisäksi laivareiteistä on erilaisia tulkintoja joillakin arktisen alueen vesillä ja erityisesti Luoteisväylällä[18].

Arktiseen alueeseen sovelletaan jo laaja-alaista kansainvälistä lainsäädäntökehystä. Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen[19] määräykset antavat perustan riitojen ratkaisemiselle, rajaamista koskevat kiistat mukaan luettuna. Merioikeusyleissopimukseen sisältyy myös määräyksiä elollisten ja elottomien luonnonvarojen hyödyntämisestä ja ympäristönsuojelusta. Lisäksi arktiseen alueeseen sovelletaan useita monenvälisiä ympäristösopimuksia, joissa sitä ei useinkaan mainita erityisesti.

Toukokuussa 2008 viisi pohjoisen jäämeren rantavaltiota hyväksyivät julistuksen[20], jossa ne totesivat noudattavansa voimassa olevaa oikeudellista kehystä ja ratkaisevansa asianmukaisesti kaikki päällekkäiset vaatimukset. Sen jälkeen useat niistä ovat ilmoittaneet toimista, joilla ne aikovat laajentaa tai vahvistaa kansallista määräysvaltaansa ja lisätä läsnäoloaan arktisella alueella.

Arktinen neuvosto on onnistuneesti laatinut arviointeja, kehittänyt alueellista identiteettiä ja vahvistanut arktista aluetta koskevan toimintasuunnitelman. Yhdessä Barentsin euroarktisen neuvoston ja pohjoismaiden ministerineuvoston[21] kanssa se osallistuu pohjoiseen ulottuvuuteen.

Euroopan parlamentti on äskettäin korostanut arktisten alueiden hallinnan tärkeyttä ja perään kuuluttanut EU:lta omaa arktisen alueen politiikkaa kehottaen samalla komissiota omaksumaan aloitteellisen roolin arktista aluetta koskevissa asioissa[22]. Arktisen yhteistyön parlamentaarinen ulottuvuus on oleellisen tärkeä tiedon jakamisen ja politiikan vahvistamisen kannalta. Euroopan parlamentin rooli on tässä suhteessa ollut arvokas.

Euroopan investointipankilla on valtuudet tukea investointeja osissa arktista aluetta erityisesti ympäristön, liikenteen, energian ja tutkimuksen infrastruktuurien aloilla.

Arktisten alueiden hallinnan suurimpia ongelmia ovat oikeudellisen kehyksen pirstoutuminen, tehokkaiden välineiden puute, yleisten poliittisten linjausten puuttuminen, osallistumisen ja täytäntöönpanon vähäisyys ja alueen maantieteellinen hajanaisuus.

Poliittiset tavoitteet

- EU:n olisi toimittava merioikeusyleissopimukseen perustuvan arktisen alueen yhteistoiminnallisen hallintajärjestelmän kehittämiseksi edelleen. Sillä varmistettaisiin

- turvallisuus ja vakaus

- tiukka ympäristönhallinta, mukaan lukien ennalta varautumisen periaatteen noudattaminen

- resurssien kestävä hyödyntäminen sekä niiden avoimet ja tasapuoliset käyttömahdollisuudet.

- Olemassa olevia velvoitteita olisi noudatettava täysimääräisesti uusien oikeudellisten välineiden ehdottamisen sijaan. Tämän ei kuitenkaan pitäisi estää tiettyjen kehysten kehittämistä edelleen ja niiden mukauttamista uusiin olosuhteisiin tai arktisen alueen erityispiirteisiin.

- EU:n olisi edistettävä laajaa vuoropuhelua ja neuvoteltuja ratkaisuja eikä tuettava järjestelyjä, joilla suljetaan pois arktisen alueen EU-jäsenvaltioita tai arktisen alueen ETAn EFTA-valtioita.

- Arktiset näkökohdat olisi otettava osaksi EU:n laajempia politiikkoja ja neuvotteluja.

Toimintaehdotukset:

- Arktista aluetta koskevien monenvälisten sopimusten tehokkuuden arvioiminen sen määrittämiseksi, tarvitaanko lisäaloitteita tai -toimia. Merialueiden rajaamisprosessien ja mannerjalustojen ulkorajojen vahvistamisen tarkka seuranta sen arvioimiseksi, miten ne vaikuttavat EU:n etuihin.

- Uusien monialaisten kehysten laatimismahdollisuuksien tutkiminen ekosysteemin integroitua hallintaa varten. Tähän voisi kuulua suojeltujen merialueiden verkoston perustaminen, merenkulkua koskevat toimet ja säännöt mineraalien kestävän hyödyntämisen varmistamiseksi.

- Arktisen neuvoston toimintaan annettavan panoksen lisääminen yhteisön roolin ja mahdollisuuksien mukaisesti. Komissio hakee pysyvän tarkkailijan asemaa arktisessa neuvostossa.

- Pohjoisen ulottuvuuden kumppanien säännölliset keskustelut arktista aluetta koskevista kysymyksistä ja mahdollisuudesta käynnistää pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuuden puitteissa hankkeita, jotka koskevat laajempia alueita Euroopan arktisella alueella. Energiatehokkuutta koskevilla toimilla ja uusien pohjoisen ulottuvuuden kumppanuuksien puitteissa toteutettavilla toimilla on suuri merkitys arktisen alueen yhteistyölle.

- Arktista aluetta koskevan rajat ylittävän yhteistyön ja alueohjelmien kehittämismahdollisuuksien tarkastelu, jotta yhteistyötä arktisen alueen valtioiden kanssa voidaan lisätä.

- Kaikkien mahdollisuuksien tarkastelu kansainvälisellä tasolla merien biologisen monimuotoisuuden edistämiseksi alueilla, jotka eivät kuulu kansallisen määräysvallan piiriin, mukaan lukien tekemällä merioikeusyleissopimuksen täytäntöönpanosopimus.

- Avomeren suojelualueita koskevien kansainvälisten neuvotteluiden saattaminen onnistuneesti päätökseen.

- Keskustelut Norjan ja Islannin kanssa siitä, kuinka meristrategiapuitedirektiivi integroidaan ETA-sopimukseen, minkä seurauksena direktiiviä sovelletaan osassa pohjoista jäämerta.

- Arktisten kysymysten esille ottaminen tulevissa meriasioita käsittelevissä korkean tason kokouksissa.

- Yleiskatsauksen esittäminen kaikista EU:n tärkeistä arktiseen alueeseen liittyvistä toimista meriasioita käsittelevällä sivustolla ja kyseisiä toimia koskevan eri osapuolten välisen vuoropuhelun edistäminen.

- Arktisten alueiden eurooppalaisen tiedotuskeskuksen (European Arctic Information Centre) perustamismahdollisuuksien tarkasteleminen yhdessä pohjoismaiden kanssa.

- Tiiviimpiä yhteyksien luominen arktisen alueen koulutusverkostoihin.

Grönlanti

Koska Grönlanti on osa Tanskaa, se kuuluu yhteisön merentakaisiin maihin ja alueisiin. Grönlannille annetaan huomattavaa yhteisön rahoitusapua vuotuisten toimintaohjelmien[23] kautta.

Toimintaehdotus:

- Arktista aluetta koskevan yhteistyön lisääminen Grönlannin kanssa. EU:sta olisi tultava vielä tärkeämpi kumppani Grönlannille sen herkän ympäristön ja sen väestön kohtaamien haasteiden hallinnassa[24].

5. PÄÄTELMÄT

Tässä tiedonannossa esitettyjen ehdotusten tavoitteena on luoda perusta yksityiskohtaisemmalle tarkastelulle. Ehdotuksista tulee olemaan hyötyä EU:n strategisten aloitteiden, mukaan luettuna yhdennetyn meripolitiikan, täytäntöönpanossa. Tiedonannon tulisi johtaa myös siihen, että arktista aluetta koskevia kysymyksiä käsitellään jäsennellysti ja johdonmukaisesti, mikä olisi ensimmäinen vaihe Euroopan unionin arktista aluetta koskevan politiikan laatimisessa. Näin avautuu uusia yhteistyömahdollisuuksia arktisten valtioiden kanssa, mikä puolestaan auttaa lisäämään vakautta ja saamaan aikaan oikean tasapainon arktisen alueen ympäristön säilyttämistavoitteen ja resurssien kestävän käytön välillä.

[1] Tässä tiedonannossa käytetty käsite “arktinen alue” kattaa pohjoisnavan ympärillä napapiirin pohjoispuolella sijaitsevan alueen. Siihen kuuluu pohjoinen jäämeri ja alueita kahdeksasta valtiosta eli Islannista, Kanadasta, Norjasta, Ruotsista, Suomesta, Tanskasta (mukaan luettuna Grönlanti), Venäjästä, ja Yhdysvalloista.

[2] ETA-sopimuksen määräyksillä varmistetaan ETAn EFTA-valtioiden täysi osallistuminen sisämarkkinoihin. Siten niiden on mahdollista osallistua yhteistyöhön ympäristön, tutkimuksen, matkailun ja pelastuspalvelun aloilla, jotka ovat tärkeitä pohjoisnapa-alueen kannalta.

[3] Pohjoinen ulottuvuus on neljän kumppanin – Euroopan unionin, Islannin, Norjan ja Venäjän – yhteinen politiikka, jolla edistetään vakautta, vaurautta ja kestävää kehitystä.

[4] Arktisen neuvoston johtopäätös (2005), joka varmistettiin myöhemmin mittauksilla.

[5] Ilmastonmuutos ja kansainvälinen turvallisuus, yhteinen toimintapoliittinen asiakirja Eurooppa-neuvostolle, 14.3.2008.

[6] Hallitustenvälisen yhteistyöfoorumi Barentsinmeren alueella.

[7] Ruotsin ja Suomen liittymisasiakirjan pöytäkirja 3.

[8] Neuvosto, Euroopan parlamentti ja komissio hyväksynyt vuonna 2005.

[9] KOM(2008) 469 lopullinen, 23.7.2008.

[10] Arktinen neuvosto on hallitusten välinen foorumi, joka edistää sellaisten arktisten maiden välistä yhteistyötä, joissa on alkuperäisyhteisöjä.

[11] Aiemmista yhteisön puiteohjelmista (viides ja kuudes puiteohjelma) annettiin tukea yli 50:een napa-alueita koskevaan hankkeeseen, kuten DAMOCLES-hanke, joka on kansainvälisen polaarivuoden suurin hanke. Kuudennen puiteohjelman arktista aluetta koskeva talousarvio oli 86 miljoonaa euroa.

[12] GMES (ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seurantajärjestelmä) on EU:n aloite, jonka tarkoituksena on tarjota maapallon tilan seurantaan perustuvia kestäviä ja täysin luotettavia tietopalveluja.

[13] Vrt. Wood Mackenzien ja Fugro Robertsonin tutkimus: ”Future of the Arctic, A new dawn for exploration” ja U.S. Geological Survey -järjestön arviot. On tärkeää huomioida, että arviot perustuvat selvityksiin; tarkempien tietojen saamiseksi tarvitaan perusteellisempia tutkimuksia.

[14] Komissio hyväksyi 4.11.2008 tiedonannon ”Raaka-aineita koskeva aloite - työllisyyden ja kasvun kannalta kriittisten tarpeiden täyttäminen” (KOM(2008)699).

[15] Laivanrakennus, alusten korjaaminen ja muuntaminen, laivavarusteet ja -suunnittelu, esimerkkinä ainutlaatuinen DAS-alus (Double Acting Ship), jonka keula soveltuu avovesiolosuhteisiin ja perä on suunniteltu jään murtamiseen. Arktisen alueen satamien ruoppaus on toinen esimerkki arktisen alueen teknologiasta.

[16] Viidestä kahdenvälisestä rajojen vahvistamisesta on sovittu. Sopimatta ovat: Venäjän ja Norjan välinen kiista Barentsin merellä, Yhdysvaltain ja Venäjän välinen kiista Beringin salmessa ja Yhdysvaltain ja Kanadan välinen kiista Beaufortin merellä. Kanadalla ja Tanskalla on kiistaa Hans-saaresta. Lisäksi Norja ja useat muut maat, mukaan luettuina EU:n jäsenvaltiot, tulkitsevat eri tavalla Svalbardin sopimuksen soveltamista kyseistä saaristoa ympäröivällä 200 meripeninkulman alueella.

[17] Vuonna 2001 Venäjä esitti vaatimuksen suuresta osasta arktista aluetta, mukaan lukien pohjoisnavasta. Norja on myös esittänyt vaatimuksen ja Tanska ja Kanada aikovat jättää vaatimuksensa.

[18] Kiista koskee Kanadan sisäisten aluevesien rajaamista. Sisäisillä aluevesillään Kanada voi täysin säännellä alusten liikkumista. Kiista koskee myös Kanadan oikeutta hyväksyä ja panna täytäntöön lakeja, joilla estetään saasteiden joutumista aluksista jään peittämille vesille.

[19] Kaikki arktisen alueen valtiot (paitsi Yhdysvallat), kaikki EU:n jäsenvaltiot ja yhteisö ovat merioikeusyleissopimuksen sopimuspuolia.

[20] Pohjoisen jäämeren konferenssissa 28.5.2008 annettu Ilulissatin julistus.

[21] Pohjoismaiden ministerineuvosto tekee arvokasta työtä edistäessään arktisen alueen yhteistyötä.

[22] Arktisten alueiden hallinnasta 9.10.2008 annettu päätöslauselma.

[23] Vuosina 2007–2013 yleissivistävää koulutusta ja ammatillista koulutusta tuetaan vuosittaisista toimintaohjelmista enintään 25 miljoonalla eurolla vuodessa. Lisäksi kalastusalalle myönnetään 15,8 miljoonaa euroa vuodessa.

[24] Komission vihreä kirja EU:n ja merentakaisten maiden ja alueiden välisten suhteiden tulevaisuudesta (KOM(2008)383).