Uimaveden laatu (vuoteen 2014 saakka)

Euroopan unioni (EU) laatii säännöksiä, jotka koskevat uimavesien laadun valvontaa, arviointia ja vesien hoitoa sekä niistä tiedottamista. Tavoite on kaksinainen: vähentää ja ehkäistä uimavesien pilaantumista ja tiedottaa Euroopan kansalaisille vesistöjen pilaantumisesta.

SÄÄDÖS

Neuvoston direktiivi 76/160/ETY, annettu 8 päivänä joulukuuta 1975, uimaveden laadusta [ks. muutossäädökset].

TIIVISTELMÄ

Direktiivi 76/160/ETY koskee uimaveden laatua Euroopan unionin (EU) jäsenvaltioissa. Sitä sovelletaan niihin vesiin, joissa uimisen kansalliset viranomaiset sallivat ja joissa huomattava määrä uimareita ui säännöllisesti, mutta ei kuitenkaan hoitotarkoituksiin tarkoitettuun veteen eikä uima‑altaissa käytettävään veteen.

Direktiivissä vahvistetaan uimavesien laadun vähimmäisvaatimukset. Vaatimukset koskevat

• saastumisen indekseinä pidettävien aineiden raja-arvoja (mainittu liitteessä)
• näytteidenoton vähimmäistiheyttä ja uimavesien analyysi- tai tarkastusmenetelmiä (mainittu liitteessä).

Jäsenvaltiot voivat asettaa direktiivissä säädettyjä edellytyksiä tiukempia vaatimuksia. Lisäksi jäsenvaltioiden ei tarvitse säätää arvoja niille aineille, joille ei direktiivissä säädetä arvoa.

Vesien laadun arviointi

Jäsenvaltiot ottavat vesistä näytteitä pilaavien aineiden selvittämiseksi; näytteenottotiheys on kunkin pilaavan aineen (mainittu liitteessä) osalta erilainen. Näytteet otetaan paikoista, joissa on päivittäin keskimäärin eniten uimareita. Näytteenotto aloitetaan kaksi viikkoa ennen uintikauden alkua. Veden laadun tutkinnassa on otettava huomioon maantieteelliset ja pinnanmuodostukseen liittyvät olosuhteet sekä jo tapahtuneet että mahdolliset saastuttavat päästöt.

Vaatimustenvastaisuus

Jos vesi ei ole direktiivissä säädettyjen parametrien mukaista, jäsenvaltiot voivat sallia uimisen vasta sitten, kun ne ovat toteuttaneet tarvittavat toimenpiteet veden laadun parantamiseksi. Uimaveden laadun on oltava raja‑arvojen mukaista kymmenen vuoden kuluessa tämän direktiivin tiedoksiantamisesta.

Uimaveden katsotaan kuitenkin tietyin edellytyksin täyttävän muuttujien arvot, vaikka tietty prosenttimäärä uintikauden aikana otetuista näytteistä ei noudattaisikaan raja-arvoja. Poikkeaminen direktiivin säännöksistä on mahdollista, jos yleisen terveyden suojelutavoitteita noudatetaan.

Tulvista, muista luonnonmullistuksista tai poikkeuksellisista sääoloista johtuvia olosuhteita ei oteta huomioon veden laadun määrittelyssä.

Seurantakomitea

Mukauttamista tekniseen kehitykseen käsittelevä komitea antaa luvan veden laadun parantamiseksi toteutettaville toimenpiteille. Komiteaan kuuluu jäsenvaltioiden edustajia ja sen puheenjohtajana toimii komission edustaja.

Tausta

Tämä direktiivi kumotaan direktiivillä 2006/7/EY 31. joulukuuta 2014 alkaen. Direktiiviä sovelletaan kuitenkin edelleen niissä jäsenvaltioissa, joissa uuden direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä on kesken.

Uimavesistöjä koskevan lainsäädännön tarkistuksen tavoitteena on varmistaa yhdenmukaisuus kuudennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman, kestävää kehitystä koskevan strategian ja vesipolitiikan puitedirektiivin kanssa. Sillä pyritään myös yksinkertaistamaan tieteelliseen kehitykseen liittyviä toimia, parantamaan eri osapuolten osallistumismahdollisuuksia ja tehostamaan yleisötiedotusta.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille ja neuvostolle, annettu 21 päivänä joulukuuta 2000, uuden uimavesipolitiikan laatimisesta [KOM(2000) 860 lopullinen - Ei julkaistu EYVL:ssä]. Tiedonannossa korostetaan uimaveden laadunhallinnan vahvoja ja heikkoja kohtia, ehdotetaan erilaisia lähestymistapoja uuden direktiivin laatimista varten ja otetaan huomioon alan tekninen kehitys.

Komission päätös 92/446/ETY, tehty 27 päivänä heinäkuuta 1992, kyselylomakkeista vesialaa koskevia direktiivejä varten [EYVL L 247, 27.8.1992].

Päätöksessä vahvistetaan vesialan direktiivien, kuten direktiivin 76/160/ETY, täytäntöönpanon valvonnassa vaadittavien kyselylomakkeiden kaavat.

Viimeisin päivitys 16.03.2011