Vastavuoroinen tunnustaminen EU:n sisämarkkinoilla

TIIVISTELMÄ ASIAKIRJASTA:

KOM(1999) 299 lopullinen - Yhtenäismarkkinoiden toimintasuunnitelman seuranta vastavuoroisen tunnustamisen osalta

TIIVISTELMÄ

TIEDONANNON TARKOITUS

Siinä tuodaan esiin vastavuoroisen tunnustamisen tärkeys. Vastavuoroinen tunnustaminen on yksi keskeisistä tekijöistä sisämarkkinoiden toiminnassa. Sen avulla voidaan varmistaa tavaroiden ja palveluiden vapaa liikkuvuus EU:ssa siten, ettei kansallisia lainsäädäntöjä tarvitse yhdenmukaistaa. Tiedonannossa tunnistetaan vastavuoroisen tunnustamisen soveltamiseen liittyviä ongelmia ja analysoidaan tapoja, joilla näitä voitaisiin ratkaista.

TÄRKEIMMÄT KOHDAT

—	Vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen mukaan EU-maassa laillisesti myytyä tuotetta on voitava myydä toisessa EU-maassa, vaikka tekniset vaatimukset poikkeaisivat maan omille tuotteille asetetuista. Tästä voidaan poiketa ainoastaan tarkoin määritellyissä olosuhteissa.

—

Tiedonannossa nostetaan esille seuraavat ongelmat: — vastavuoroisen tunnustamisen soveltamista koskevien luotettavien tietojen puute, — joidenkin kansallisten hallintoviranomaisten huonosta sisäisestä organisoinnista johtuvat kustannukset ja viiveet, — viranomaisten haluttomuus hyväksyä niille tuntemattomia tuotteita sekä todistuksia, jotka on kirjoitettu kielellä, jota ne eivät osaa.

—	Tiettyihin – erityisesti monimutkaisiin – tuotteisiin sovelletaan erityisiä kansallisia terveyteen, turvallisuuteen ja kuluttajansuojaan liittyviä vaatimuksia. Ongelmia ilmenee useimmin elintarvike-, sähkö-, ajoneuvo-, jalometalli-, rakennus- ja kemikaalialoilla.

—	Palveluja arvioidaan usein asianomaisen maan väestön ”yleisen edun” periaatteen mukaan. Tämä koskee erityisesti yritysten tietoliikenteen, rakentamisen, patenttien ja turvallisuuspalvelujen alaa.

—

Tiedonannossa ehdotetaan seuraavia toimia: — tehokkaampi valvonta Euroopan komission joka toinen vuosi laatiman arviointikertomuksen avulla. Arviointikertomukseen sisältyy taloudellinen analyysi vastavuoroisen tunnustamisen periaatteen soveltamisesta. Tämä auttaisi tunnistamaan aloja, joilla täysi yhdenmukaistaminen saattaisi olla tarpeen, — mahdolliset oikeustoimet sellaisia EU-maiden hallituksia vastaan, jotka eivät pane periaatetta täytäntöön, — kattavampi tiedottaminen periaatteesta keskeisille toimijoille, kuten kansallisille ja alueellisille hallintoviranomaisille, yrityksille, asianajajille ja ammattijärjestöille, — koulutus, joka on suunnattu niiden alojen kansallisille viranomaisille ja ammattialojen edustajille, joita vastavuoroisen tunnustamisen soveltaminen eniten koskee, sekä sen rinnalla järjestettävät kansalliset, alueelliset ja paikalliset seminaarit, — ongelmien ratkaisemiseksi toteutettavien menettelyjen tehostaminen vähentämällä yksittäisten kanteluiden käsittelyyn käytettävää aikaa.

—

EU-mailla on tärkeä asema seuraavien toimien toteuttamisessa: — vastavuoroisen tunnustamisen sisällyttäminen kansalliseen lainsäädäntöön, — vastaaminen viipymättä vastavuoroista tunnustamista koskeviin pyyntöihin, — valtion virastojen välisen yhteistyön lujittaminen, — kansallisten yhteyspisteiden tehokkaampi hyödyntäminen.

—	Vastavuoroisen tunnustamisen sopimukset edistävät tavaroiden kauppaa EU:n ja sellaisten keskeisten markkina-alueiden, kuten Australian, Kanadan, Israelin, Japanin, Uuden-Seelannin ja Yhdysvaltojen, välillä.

—	Asetuksessa (EY) N:o 764/2008 säädetään säännöistä ja menettelyistä, joita kansallisten viranomaisten on sovellettava, jos ne aikovat kieltäytyä vastavuoroisesta tunnustamisesta jonkin tuotteen osalta tai ne aikovat soveltaa tuotteeseen lisävaatimuksia.

TAUSTAA

Vastavuoroinen tunnustaminen

SÄÄDÖS

Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille — Yhtenäismarkkinoiden toimintasuunnitelman seuranta vastavuoroisen tunnustamisen osalta (KOM(1999) 299 lopullinen, 16. kesäkuuta 1999)

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Neuvoston päätöslauselma, annettu 24 päivänä kesäkuuta 1999, vastavuoroista tunnustamista koskevien sopimusten hallinnoinnista (EYVL C 190, 7.7.1999, s. 2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 764/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tiettyjen kansallisten teknisten määräysten soveltamista toisessa jäsenvaltiossa laillisesti kaupan pidettyihin tuotteisiin koskevista menettelyistä sekä päätöksen N:o 3052/95/EY kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 21–29)

Viimeisin päivitys: 04.01.2016