Kaksikäyttötuotteet ja -teknologia

Asetuksen tavoitteena on asettaa kaksikäyttötuotteiden, mukaan lukien ohjelmistojen ja teknologian, vienti yhteisöstä tehokkaaseen valvontaan sen varmistamiseksi, että asesulkua koskevia jäsenvaltioiden ja Euroopan unionin kansainvälisiä sitoumuksia noudatetaan. Tällaisella vientivalvonnalla varmistetaan kaksikäyttötuotteiden vapaa liikkuvuus yhteisössä.

SÄÄDÖS

Neuvoston asetus (EY) N:o 1334/2000, annettu 22 päivänä kesäkuuta 2000, kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta. [Muutossäädökset]

TIIVISTELMÄ

Tällä asetuksella perustetaan yhteisön kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontajärjestelmä *.

Soveltamisala

Kaksikäyttötuotteilla tarkoitetaan kaikkia tuotteita, ohjelmistoja ja teknologioita, joita voidaan käyttää sekä siviili- että sotilastarkoituksiin.

Tätä asetusta ei sovelleta palveluiden tarjontaan eikä teknologian siirtoon, jos nämä edellyttävät luonnollisten henkilöiden liikkumista rajojen yli.

Kaksikäyttötuotteiden vienti

Asetuksen liitteenä olevassa listassa lueteltujen kaksikäyttötuotteiden vienti on luvanvaraista, ja lupa on voimassa kaikkialla yhteisössä. Kyseinen lista on jaettu kymmeneen tuoteryhmään.

Yhteisön yleinen vientilupa koskee tiettyjä liitteessä mainittuja tuoteryhmiä, joiden määränpäinä ovat seuraavat maat: Australia, Kanada, Yhdysvallat, Japani, Norja, Uusi-Seelanti ja Sveitsi.

Luvan muulle luvanvaraiselle viennille myöntävät sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, johon viejä on sijoittautunut.

Tehdessään päätöksen vientiluvan myöntämisestä jäsenvaltioiden on otettava huomioon velvoitteet, jotka kukin niistä on hyväksynyt kansainvälisten asesulkujärjestelmien jäsenenä tai jotka on asetettu Euroopan unionin, ETYJ:n tai YK:n hyväksymässä kannassa ja asevientiä koskevissa Euroopan unionin menettelysäännöissä, sekä käyttötarkoitukseen ja sen väärinkäyttöön liittyvät näkökohdat.

Listaan kuulumattomien kaksikäyttötuotteiden vienti edellyttää vientiluvan esittämistä, jos viejä on saanut valtionsa viranomaisilta tiedon siitä, että kyseiset tuotteet ovat tai voivat olla kokonaan tai osittain tarkoitetut seuraavaan käyttöön:

• kemiallisten, biologisten tai ydinaseiden kehittämiseen, tuotantoon, käsittelyyn, käyttöön, huoltoon, varastointiin, havaitsemiseen, tunnistamiseen tai levittämiseen;
• tällaisten aseiden maaliin saattamiseen soveltuvien ohjusten kehittämiseen, tuotantoon, huoltoon tai varastointiin.

Olennaiset turvallisuusedut

Jos vienti voi haitata jäsenvaltion olennaisia turvallisuusetuja, se voi pyytää toista jäsenvaltiota epäämään vientiluvan tai mitätöimään luvan, keskeyttämään sen soveltamisen taikka muuttamaan tai peruuttamaan luvan. Asianomaisten jäsenvaltioiden on tällaisessa tapauksessa aloitettava neuvottelut välittömästi.

Jäsenvaltio voi väliaikaisesti keskeyttää tuotteiden viennin alueeltaan, jos sillä on syytä epäillä, että vientilupaa myönnettäessä ei ole otettu huomioon asiaan vaikuttavia tärkeitä tietoja tai että olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet.

Viejien on pidettävä viennistään rekistereitä, joissa esitetään tuotteiden kuvaus ja määrä sekä viejän ja vastaanottajan nimi ja osoite.

Tausta

Kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientivalvontajärjestelmällä pyritään Euroopassa siihen, että joukkotuhoaseiden asesulkua ja muiden aseiden levittämistä koskevia Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisiä sitoumuksia noudatetaan. Esimerkiksi ydinalan viejämaiden ryhmä NSG vastustaa ydinvoimaan liittyvien tuotteiden ja teknologioiden nopeaa lisääntymistä, ja Australia-ryhmä (Australia Group AG) vastustaa kemiallisten ja biologisten aineiden ja teknologioiden leviämistä.

MUUT ASIAAN LIITTYVÄT ASIAKIRJAT

Komission tiedonanto, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kaksikäyttötuotteiden ja teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän tarkistamisesta [KOM(2006) 828 - Ei julkaistu EUVL:ssä]. Ehdotus neuvoston asetukseksi, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta [KOM(2006) 829 lopullinen - Ei julkaistu EUVL:ssä]. Komissio ehdottaa toimenpidepakettia kaksikäyttötuotteiden viennin valvontaa varten. Siihen kuuluu asetuksen (EY) N:o 1334/2000 uudelleenlaadinta sekä joukko toimia, joilla parannetaan kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian vientiä koskevaa yhteisön valvontajärjestelmää. Kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian viennin valvonta on tärkeää joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi, ja se on yksi tärkeimmistä aloista, joilla syyskuun 11. päivän 2001 hyökkäysten jälkeen on osoittautunut välttämättömäksi tehostaa toimia. Tessalonikin toimintasuunnitelmassa ja vuonna 2003 laaditussa joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisessa EU:n strategiassa vedottiin jäsenvaltioihin, jotta ne toteuttaisivat konkreettisia toimia ja tarkistaisivat valvontamenettelynsä. Jäsenvaltiot ovat käsitelleet tätä asiaa, ja komissio on kuullut EU:n alueella toimivaa alaa selvittääkseen, onko yhteisön järjestelmää syytä muuttaa ja parantaa. Kaksikäyttötuotteiden ja -teknologian viennin valvonnassa on otettava huomioon sekä turvakysymykset että EU:n teollisuuden edut. Alan teollisuus EU:ssa on huippuluokkaa, eikä sen kilpailukykyä saa heikentää.

Käsiteltävänä olevilla ehdotuksilla pyritään parantamaan turvallisuutta tehostamalla vientivalvontaa ja koordinoimalla tarkastukset tiiviimmin. Samalla pyritään tekemään lainsäädännöstä yritysmyönteisempää ja siten parantamaan yritysten kansainvälistä kilpailukykyä (selkeä järjestelmä, vähän rasitteita, johdonmukainen ja yhtenäinen soveltaminen, kauppavaihdon helpottaminen).

Valvontajärjestelmän muutokset perustuvat osittain komission vuonna 2005 tekemään vaikutustenarviointiin ja komission aloitteisiin. Tarkoituksena on erityisesti tehostaa ja yhdenmukaistaa valvontaa sekä parantaa tietojenvaihtoa kansallisesta valvonnasta ja lupahakemusten hylkäämistapauksista. Tiettyjä valvonnan muotoja otetaan käyttöön (kauttakulku, välitystoiminta) ja toisia selkiytetään (aineeton teknologian siirto, myös teknisen avun antaminen). Sen sijaan kansallisten viranomaisten harjoittaman valvonnan pitäisi olla avoimempaa, vaikka siitä ei asetuksessa säädetäkään. Ehdotetut muutokset koskevat myös rikosoikeudellisten seuraamusten käyttöönottoa, jos asetusta rikotaan, sekä avoimuuden lisäämistä. Yleisten vientilupien käyttöehdot olisi yhdenmukaistettava, ja lupa-anomusten käsittelyyn jäsenvaltioiden virastoissa on määrättävä määräaika (samoin kuin tietopyyntöihin vastaamiseen). Arkaluonteisimpien tuotteiden viejien ja toimittajien on rekisteröidyttävä toimivaltaisten kansallisten viranomaisten pitämiin rekistereihin. Lisäksi olisi otettava käyttöön komitologiamenettely asetuksen tai sen soveltamissäännösten muuttamista varten. Oikeusvarmuuden parantamiseksi asetuksessa säädetään kaksikäyttötuotteiden, -teknologioiden ja -palvelujen vientiä koskevan yleisen lainsäädäntökehyksen laatimisesta.

Komissio esittää tässä paketissa myös ehdotuksia, joiden tarkoituksena on vahvistaa asetuksen peruspuitteet määrittelemällä suuntaviivoja ja parhaita kaytänteitä vertailunormeiksi vientivalvontaan. Se esittää myös mahdollisia hallinnollisia toimia tietyillä aloilla, kuten avoimuus, sekä tulevaisuudessa mahdollisesti harkittavia ehdotuksia.

Lopuksi komissio ottaa esille joitakin osa-aloja, joihin etsitään ratkaisuja mutta jotka eivät kuulu kaksikäyttötuotteiden vientivalvontaan. Yksi niistä on vientivalvonnan kansainväliset järjestelmät ja niiden asettamat rajoitukset, uusien jäsenvaltioiden liittyminen niihin, EU:n liittyminen kyseisiin järjestelmiin ja EU:n kannan koordinointi näissä kysymyksissä. Toinen osa-ala liittyy EU:n ulkopuolisille maille annettavan teknisen avun ja kansainvälisen yhteistyön vahvistamiseen. Tässä yhteydessä hyödynnetään jo nyt EU:n ja sen ulkopuolisten maiden ja alueiden sopimuksien, kuten Cotonoun sopimuksen, sulkulausekkeita.

Vuosina 2007-2013 sovellettava vakautusväline tarjoaa myös tekniselle avulle sopivat toimintapuitteet.

Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987). Asetuksen tavoitteena on luoda yhdistetty nimikkeistö tulliliiton tariffi- ja tilastointitarpeita varten ja ottaa käyttöön Euroopan yhteisöjen yhtenäistetty tariffi (Taric).

Neuvoston asetus (ETY) N:o 2603/69, annettu 20 päivänä joulukuuta 1969, yhteisen vientimenettelyn käyttöönotosta (EYVL L 324, 27.12.1969). Asetuksen tavoitteena on luoda viennin vapauteen perustuva yhteinen menettely EY:n viennille ja määritellä menettelyt, joiden avulla yhteisö voi tarvittaessa soveltaa valvonta- ja suojatoimenpiteitä.

Viimeisin päivitys 29.10.2007