EUR-Lex Access to European Union law
This document is an excerpt from the EUR-Lex website
Document 32014L0048
Council Directive 2014/48/EU of 24 March 2014 amending Directive 2003/48/EC on taxation of savings income in the form of interest payments
Neuvoston direktiivi 2014/48/EU, annettu 24 päivänä maaliskuuta 2014, säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun direktiivin 2003/48/EY muuttamisesta
Neuvoston direktiivi 2014/48/EU, annettu 24 päivänä maaliskuuta 2014, säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun direktiivin 2003/48/EY muuttamisesta
OJ L 111, 15.4.2014, p. 50–78
(BG, ES, CS, DA, DE, ET, EL, EN, FR, HR, IT, LV, LT, HU, MT, NL, PL, PT, RO, SK, SL, FI, SV)
No longer in force, Date of end of validity: 31/12/2015; Implisiittinen kumoaja 32015L2060
|
15.4.2014 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 111/50 |
NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/48/EU,
annettu 24 päivänä maaliskuuta 2014,
säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetun direktiivin 2003/48/EY muuttamisesta
EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka
ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 115 artiklan,
ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),
ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),
sekä katsoo seuraavaa:
|
(1) |
Neuvoston direktiiviä 2003/48/EY (3) on sovellettu jäsenvaltioissa 1 päivästä heinäkuuta 2005 alkaen, ja se on ensimmäisten kolmen soveltamisvuotensa aikana osoittanut toimivuutensa soveltamisalansa rajoissa. Sen soveltamista koskevasta 15 päivänä syyskuuta 2008 annetusta ensimmäisestä komission kertomuksesta ilmenee kuitenkin, että se ei vastaa täysin tavoitteita, jotka on esitetty neuvoston istunnossaan 26 ja 27 päivänä marraskuuta 2000 yksimielisesti antamissa päätelmissä. Sen soveltamisalaan eivät erityisesti sisälly tietyt korkoa tuottavia arvopapereita vastaavat rahoitusvälineet eivätkä tietyt välineet, joissa korkoa tuottavien arvopapereiden omistusyhteys on välillinen. |
|
(2) |
Jotta direktiivin 2003/48/EY tavoite saavutettaisiin paremmin, on tarpeen ensinnäkin parantaa tosiasiallisten edunsaajien henkilöllisyyden ja asuinpaikan määrittämiseen käytettävien tietojen laatua. Siksi maksuasiamiehen olisi käytettävä sekä syntymäaikaa ja -paikkaa että jäsenvaltioiden mahdollisesti antamia verotunnisteita tai muita vastaavia tunnisteita. Direktiivi 2003/48/EY ei velvoita jäsenvaltioita ottamaan käyttöön verotunnisteita. Siksi olisi parannettava myös tietoja, jotka liittyvät yhteisiin tileihin ja muihin useamman tosiasiallisen edunsaajan tapauksiin. |
|
(3) |
Direktiiviä 2003/48/EY sovelletaan yksinomaan unionissa asuvien luonnollisten henkilöiden välittömäksi hyväksi tapahtuviin koronmaksuihin. Sen vuoksi tällaiset henkilöt voivat kiertää direktiiviä 2003/48/EY käyttämällä välikätenään erityisesti sellaista yhteisöä tai oikeudellista järjestelyä, joka on sijoittautunut sellaiselle oikeudenkäyttöalueelle, jolla kyseiselle yhteisölle tai järjestelylle maksettavan tulon verottaminen ei ole varmaa. Ottaen huomioon myös rahanpesun vastaiset toimenpiteet, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/60/EY (4), on siksi aiheellista vaatia maksuasiamiehiä soveltamaan niin kutsuttua läpäisyperiaatetta maksuihin, jotka suoritetaan tietyille yhteisöille tai oikeudellisille järjestelyille, joiden sijoittautumispaikka tai tosiasiallisen johdon sijaintipaikka on sellaisessa maassa tai sellaisella alueella, jossa direktiiviä 2003/48/EY tai vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä ei sovelleta. Näiden maksuasiamiesten tulisi käyttää tällaisen yhteisön tai oikeudellisen järjestelyn tosiasiallisesta omistajasta tai tosiasiallisista omistajista jo saatavillaan olevia tietoja varmistaakseen, että direktiiviä 2003/48/EY sovelletaan silloin, kun tällä tavalla määritetty tosiasiallinen edunsaaja on luonnollinen henkilö, jonka asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin maksuasiamiehen sijoittautumisjäsenvaltiossa. Maksuasiamiehille koituvan hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi olisi laadittava suuntaa-antava luettelo kolmansiin maihin ja kolmansille oikeudenkäyttöalueille sijoittautuneista yhteisöistä ja oikeudellisista järjestelyistä, joihin mainittua toimenpidettä sovelletaan. |
|
(4) |
Direktiivin 2003/48/EY säännösten kiertäminen ohjaamalla koronmaksu keinotekoisesti unionin ulkopuolelle sijoittautuneen talouden toimijan kautta olisi myös vältettävä. Siksi on syytä täsmentää, mitkä ovat talouden toimijoiden velvollisuudet silloin, kun ne ovat tietoisia siitä, että direktiivin 2003/48/EY alueellisen soveltamisalan ulkopuolelle sijoittautuneelle toimijalle suoritettu koronmaksu on tapahtunut sellaisen luonnollisen henkilön hyväksi, jonka asuinpaikan ne tietävät sijaitsevan toisessa jäsenvaltiossa ja jota voidaan pitää niiden asiakkaana. Kyseisten talouden toimijoiden olisi tällaisissa tilanteissa katsottava toimivan maksuasiamiehinä. Näin voitaisiin estää erityisesti myös rahoituslaitosten kansainvälisen verkoston eli sivuliikkeiden, tytäryhtiöiden, osakkuusyhtiöiden tai holdingyhtiöiden mahdollista väärinkäyttöä direktiivin 2003/48/EY säännösten kiertämiseksi. |
|
(5) |
Kokemus on osoittanut, että on tarpeen selventää velvollisuutta toimia maksuasiamiehenä koronmaksun vastaanottamisen jälkeen. Erityisesti olisi määritettävä selvästi ne välittäjinä toimivat rakenteet, joita tämä velvollisuus koskee. Yhteisöjen ja oikeudellisten järjestelyjen, jotka eivät maksa tosiasiallisesti veroa, olisi sovellettava direktiivin 2003/48/EY säännöksiä, kun ne ovat vastaanottaneet koronmaksun maksuketjussa edellä olevalta talouden toimijalta. Suuntaa-antava luettelo tällaisista yhteisöistä ja oikeudellisista järjestelyistä kussakin jäsenvaltiossa helpottaa uusien säännösten täytäntöönpanoa. |
|
(6) |
Direktiivin 2003/48/EY soveltamista koskevasta ensimmäisestä kertomuksesta ilmenee, että kyseisen direktiivin säännöksiä voidaan kiertää käyttämällä rahoitusvälineitä, jotka riskitasonsa, joustavuutensa ja ennalta sovitun tuottonsa puolesta vastaavat velkasitoumuksia. Siksi on tarpeen varmistaa, että sen soveltamisalaan sisältyvät paitsi korkotulot myös muut olennaisesti vastaavat tulot. |
|
(7) |
Samoin henkivakuutussopimukset, jotka sisältävät tuottoa koskevan takuun tai joiden tuotto on yli 40-prosenttisesti riippuvainen direktiivin 2003/48/EY piiriin kuuluvista velkasitoumuksista saatavista tuloista tai muista vastaavista tuloista, olisi sisällytettävä kyseisen direktiivin soveltamisalaan. |
|
(8) |
Kun on kyse unioniin sijoittautuneista sijoitusrahastoista, direktiivin 2003/48/EY nykyiseen soveltamisalaan kuuluvat ainoastaan ne tulot, jotka on saatu sellaisten arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritykset) välityksellä, joiden toimilupa on myönnetty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (5), joka on muun muassa kumonnut ja korvannut neuvoston direktiivin 85/611/ETY (6), mukaisesti. Muista kuin yhteissijoitusyrityksistä saatavat vastaavat tulot kuuluvat direktiivin 2003/48/EY soveltamisalaan vain silloin, kun muut kuin yhteissijoitusyritykset ovat yhteisöjä, joilla ei ole oikeushenkilön asemaa, mistä syystä ne toimivat maksuasiamiehinä, kun ne vastaanottavat koronmaksuja. Sen varmistamiseksi, että samoja sääntöjä sovelletaan kaikkiin sijoitusrahastoihin tai sijoitusjärjestelmiin niiden oikeudellisesta muodosta riippumatta, direktiivissä 2003/48/EY oleva viittaus direktiiviin 85/611/ETY olisi korvattava viittauksella siihen, että ne on rekisteröity jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tai niiden rahastosäännöt tai perustamiskirjat noudattavat jonkin jäsenvaltion lainsäädäntöä. Yhtäläinen kohtelu olisi varmistettava myös ottaen huomioon Euroopan talousalueesta tehty sopimus. |
|
(9) |
Kun on kyse muualle kuin Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen jäsenvaltioihin sijoittautuneista sijoitusrahastoista, on tarpeen selventää, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvat kaikista näistä rahastoista saatavat korkotulot ja muut vastaavat tulot riippumatta sijoitusrahastojen oikeudellisesta muodosta ja siitä, kuinka niitä tarjotaan sijoittajille. |
|
(10) |
Koronmaksun määritelmää olisi selvennettävä sen varmistamiseksi, että velkasitoumuksiin tehtyjen suorien sijoitusten lisäksi myös välilliset sijoitukset otetaan huomioon laskettaessa tällaisiin välineisiin sijoitettujen varojen prosenttiosuutta. Jotta maksuasiamiesten olisi helpompi soveltaa direktiiviä 2003/48/EY muihin maihin sijoittautuneista yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavista yrityksistä peräisin oleviin tuloihin, olisi tehtävä selväksi, että tällaisten yritysten tiettyjen tulojen kohtelua varten suoritettava varojen koostumuksen laskenta määräytyy Euroopan unionin tai Euroopan talousalueen sen jäsenvaltion sääntöjen mukaan, johon ne ovat sijoittautuneet. |
|
(11) |
Sekä todistusmenettelyllä, jossa tosiasialliset edunsaajat, joiden verotuksellinen kotipaikka sijaitsee jossakin jäsenvaltiossa, välttyvät saamansa todistuksen perusteella lähdeveron soveltamiselta direktiivin 2003/48/EY 10 artiklan 1 kohdassa mainitussa jäsenvaltiossa saatuun korkotuloon, että vaihtoehtoisella menettelyllä, jossa tiedot ilmoitetaan tosiasiallisen edunsaajan asuinjäsenvaltiolle vapaaehtoisesti, on ansionsa. Menettely, jossa tiedot ilmoitetaan vapaaehtoisesti, on kuitenkin tosiasialliselle edunsaajalle kevyempi, ja siksi on asianmukaista antaa tosiasiallisten edunsaajien valita sovellettava menettely. |
|
(12) |
Jäsenvaltioiden olisi toimitettava asiaankuuluvat tilastotiedot direktiivin 2003/48/EY soveltamisesta, jotta voidaan parantaa sellaisten tietojen laatua, joita komissio käyttää laatiessaan joka kolmas vuosi neuvostolle annettavaa kertomusta mainitun direktiivin soveltamisesta. |
|
(13) |
Paremmasta lainsäädännöstä tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (7) 34 kohdan mukaisesti jäsenvaltioita kannustetaan laatimaan itseään varten ja Euroopan unionin edun vuoksi omia taulukoitaan, joista ilmenee mahdollisuuksien mukaan tämän direktiivin ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamisen toimenpiteiden välinen vastaavuus, ja julkaisemaan ne. |
|
(14) |
Jotta voidaan varmistaa direktiivin 2003/48/EY yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti. |
|
(15) |
Jäsenvaltioiden eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat säästöjen tuottamien korkotulojen, jotka yleisesti kuuluvat kaikissa jäsenvaltioissa paikallisten luonnollisten henkilöiden verotettavaan tuloon, tosiasiallisen verotuksen varmistaminen, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. |
|
(16) |
Direktiivi 2003/48/EY olisi muutettava, |
ON ANTANUT TÄMÄN DIREKTIIVIN:
1 artikla
Muutetaan direktiivi 2003/48/EY seuraavasti:
|
1) |
Korvataan 1 artiklan 2 kohta seuraavasti: ”2. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että maksuasiamiehet ja muut talouden toimijat, jotka ovat sijoittautuneet niiden alueelle tai, tapauksen mukaan, joiden tosiasiallinen johto sijaitsee niiden alueella, suorittavat tämän direktiivin täytäntöön panemisen edellyttämät tehtävät riippumatta koronmaksun perustana olevan sitoumuksen antajan sijoittautumispaikasta.” |
|
2) |
Lisätään 1 a artikla seuraavasti: ”1 a artikla Tiettyjen käsitteiden määritelmät Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
|
|
3) |
Korvataan 2 artikla seuraavasti: ”2 artikla Tosiasiallisen edunsaajan määritelmä 1. Rajoittamatta kohtien 2–4 soveltamista tässä direktiivissä ’tosiasiallisella edunsaajalla’ tarkoitetaan jokaista luonnollista henkilöä, jolle tai jonka hyväksi suoritetaan koronmaksu, paitsi jos henkilö voi osoittaa, ettei sitä ole vastaanotettu tai sen maksamisesta huolehdittu hänen hyväkseen eli että hän
2. Jos maksuasiamiehellä on tietoja, joiden perusteella on syytä olettaa, että luonnollinen henkilö, jolle tai jonka lukuun korko maksetaan, ei voi olla tosiasiallinen edunsaaja ja jos tämä henkilö ei ole 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettu luonnollinen henkilö, maksuasiamiehen on ryhdyttävä kohtuullisiin toimiin tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyyden selvittämiseksi 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Mikäli maksuasiamies ei pysty määrittämään tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyyttä, sen on kohdeltava koron saajaa tosiasiallisena edunsaajana. 3. Jos Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY (*1) 2 artiklan soveltamisalan piiriin tuleva talouden toimija maksaa koron tai huolehtii sen maksamisesta sellaiselle yhteisölle tai oikeudelliselle järjestelylle, joka ei tosiasiallisesti maksa veroa ja jonka sijoittautumispaikka tai tosiasiallisen johdon sijaintipaikka on tämän direktiivin 7 artiklassa tarkoitetun alueen ulkopuolella ja myös tässä direktiivissä säädettyjen kaltaisia tai niitä vastaavia toimenpiteitä edellyttävien sopimusten ja järjestelyjen alueellisen soveltamisalan ulkopuolella olevassa maassa tai olevalla oikeudenkäyttöalueella, sovelletaan tämän kohdan toista–viidettä alakohtaa: Maksu katsotaan suoritetuksi tai siitä katsotaan huolehditun sellaisen luonnollisen henkilön välittömäksi hyväksi, jonka asuinpaikka sijaitsee eri jäsenvaltiossa kuin talouden toimijan kotipaikka ja joka on direktiivin 2005/60/EY 3 artiklan 6 kohdan määritelmän mukaan kyseisen yhteisön tai oikeudellisen järjestelyn tosiasiallinen edunsaaja. Kyseisen luonnollisen henkilön henkilöllisyys on todennettava kyseisen direktiivin 7 artiklassa ja 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyjen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden mukaisesti. Tällaista luonnollista henkilöä pidetään myös tässä direktiivissä tarkoitettuna tosiasiallisena edunsaajana. Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa liitteen I suuntaa-antavassa luettelossa tarkoitetut yhteisöjen ja oikeudellisten järjestelyjen ryhmät on katsottava sellaisiksi, jotka eivät maksa tosiasiallisesti veroa. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun talouden toimijan on määritettävä yhteisön tai oikeudellisen järjestelyn oikeudellinen muoto ja sijoittautumispaikka tai tapauksen mukaan tosiasiallisen johdon sijaintipaikka käyttämällä tietoja, jotka yhteisön tai oikeudellisen järjestelyn puolesta toimiva luonnollinen henkilö on ilmoittanut erityisesti 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti, paitsi jos talouden toimijalla on käytössään luotettavampia tietoja, joiden mukaan saadut tiedot ovat virheellisiä tai puutteellisia tämän kohdan soveltamista ajatellen. Jos yhteisö tai oikeudellinen järjestely ei kuulu liitteessä I tarkoitettuihin ryhmiin tai jos se kuuluu johonkin niistä mutta väittää maksavansa tosiasiallisesti veroa, ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu talouden toimija määrittää, maksaako se tosiasiallisesti veroa, yleisesti tunnustettujen tosiseikkojen perusteella taikka asianomaisen yhteisön tai oikeudellisen järjestelyn esittämien, tai direktiivin 2005/60/EY mukaisesti toteutettujen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden ansiosta saatavilla olevien, virallisten asiakirjojen perusteella. 4. Jos yhteisöä tai oikeudellista järjestelyä pidetään koronmaksun vastaanottaneena tai siitä huolehtineena maksuasiamiehenä 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti, koronmaksu katsotaan seuraavien luonnollisten henkilöiden tuloksi ja heitä pidetään tämän direktiivin mukaisina tosiasiallisina edunsaajina:
(*1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).”" |
|
4) |
Korvataan 3 ja 4 artikla seuraavasti: ”3 artikla Tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyys ja asuinpaikka 1. Kunkin jäsenvaltion on omalla alueellaan otettava käyttöön tarvittavat menettelyt, joiden avulla maksuasiamiehen on mahdollista määrittää tosiasialliset edunsaajat ja heidän asuinpaikkansa 8–12 artiklan soveltamista varten, sekä varmistettava menettelyjen soveltaminen. Näiden menettelyjen on täytettävä 2 ja 3 kohdassa vahvistetut vähimmäisvaatimukset. 2. Maksuasiamiehen on todennettava tosiasiallisen edunsaajan henkilöllisyys noudattaen vähimmäisvaatimuksia, jotka vaihtelevat seuraavasti sen mukaan, milloin maksuasiamiehen ja tosiasiallisen edunsaajan välinen sopimussuhde on syntynyt:
Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot on määritettävä tosiasiallisen edunsaajan esittämän passin tai virallisen henkilökortin tai tapauksen mukaan 4 kohdassa tarkoitetussa luettelossa määritetyn muun virallisen henkilöasiakirjan perusteella. Kaikki sellaiset tiedot, jotka eivät käy ilmi näistä asiakirjoista, määritetään tosiasiallisen edunsaajan esittämän muun henkilöllisyyttä koskevan asiakirjanäytön perusteella. 3. Jos tosiasiallinen edunsaaja esittää vapaaehtoisesti jonkin maan toimivaltaisen viranomaisen enintään kolme vuotta ennen koron maksupäivää tai myöhempää ajankohtaa, jona maksun katsotaan tulleen tosiasiallisen edunsaajan tuloksi, antaman verotuksellista kotipaikkaa koskevan todistuksen, hänen asuinpaikkansa katsotaan sijaitsevan kyseisessä maassa. Muussa tapauksessa hänen verotuksellisen kotipaikkansa katsotaan sijaitsevan maassa, jossa hänen vakituinen kotipaikkansa sijaitsee. Maksuasiamiehen on määritettävä tosiasiallisen edunsaajan vakituinen asuinpaikka seuraavia vähimmäisvaatimuksia noudattaen:
Jos ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa tosiasiallinen edunsaaja esittää jäsenvaltion myöntämän passin, virallisen henkilökortin tai muun virallisen henkilöasiakirjan ja ilmoittaa asuinpaikakseen jonkin kolmannen maan, hänen kotipaikkansa määritetään verotuksellista kotipaikkaa koskevalla todistuksella, jonka tosiasiallisen edunsaajan asuinpaikakseen ilmoittaman kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on antanut enintään kolme vuotta ennen koron maksupäivää tai myöhempää ajankohtaa, jona maksun katsotaan tulleen tosiasiallisen edunsaajan tuloksi. Jos tällaista todistusta ei esitetä, kotipaikan katsotaan sijaitsevan siinä jäsenvaltiossa, joka on myöntänyt kyseisen passin, virallisen henkilökortin tai muun virallisen henkilöasiakirjan. Sellaisten tosiasiallisten edunsaajien, joista maksuasiamiehellä on hallussaan virallisia asiakirjoja, joista käy ilmi, että heidän verotuksellinen kotipaikkansa sijaitsee heidän diplomaatin asemaansa liittyvien vapauksien tai muiden kansainvälisesti hyväksyttyjen sääntöjen vuoksi eri maassa kuin heidän vakituinen asuinpaikkansa, kotipaikka määritetään maksuasiamiehen käytettävissä olevien virallisten asiakirjojen perusteella. 4. Kunkin verotunnisteita tai muita vastaavia tunnisteita antavan jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014 kyseisten tunnisteiden ja annettuja tunnisteita koskevia tietoja sisältävien virallisten asiakirjojen rakenne ja muoto. Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle mahdollisista muutoksista tältä osin. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä vastaanotettujen tietojen luettelon. 4 artikla Maksuasiamiehet 1. Tätä direktiiviä sovellettaessa maksuasiamiehenä pidetään jäsenvaltioon sijoittautunutta talouden toimijaa, joka suorittaa koronmaksun tai huolehtii koron maksamisesta tosiasiallisen edunsaajan välittömäksi hyväksi. Tätä kohtaa sovellettaessa on epäolennaista, onko asianomainen talouden toimija koronmaksun perustana olevan sitoumuksen antaja, arvopaperin liikkeeseenlaskija vai talouden toimija, jolle sitoumuksen antaja, arvopaperin liikkeeseenlaskija tai tosiasiallinen edunsaaja on antanut tehtäväksi koronmaksun suorittamisen tai siitä huolehtimisen. Tätä direktiiviä sovellettaessa maksuasiamiehenä pidetään myös jäsenvaltioon sijoittautunutta talouden toimijaa, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:
Jos ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät, maksu, jonka edellinen talouden toimija on suorittanut tai jonka suorittamisesta se on huolehtinut, katsotaan suoritetuksi tai sen suorittamisesta katsotaan huolehditun kyseisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun tosiasiallisen edunsaajan välittömäksi hyväksi. 2. Yhteisöä tai oikeudellista järjestelyä, jonka tosiasiallinen johto sijaitsee jäsenvaltiossa ja joka ei joko kyseisen jäsenvaltion tai sijoittautumisjäsenvaltionsa taikka maan tai oikeudenkäyttöalueen, jossa on muulla tavoin sen verotuksellinen kotipaikka, välitöntä verotusta koskevien yleisten sääntöjen nojalla tosiasiallisesti maksa veroa, pidetään maksuasiamiehenä, kun se on vastaanottanut koronmaksun tai huolehtinut tällaisesta maksusta. Tätä kohtaa sovellettaessa liitteen II suuntaa-antavassa luettelossa tarkoitetut yhteisöjen ja oikeudellisten järjestelyjen ryhmät on katsottava sellaisiksi, jotka eivät maksa tosiasiallisesti veroa. Jos yhteisö tai oikeudellinen järjestely ei kuulu yhteenkään liitteessä II olevassa suuntaa-antavassa luettelossa tarkoitettuun ryhmään tai jos se kuuluu kyseisen liitteen piiriin mutta väittää maksavansa tosiasiallisesti veroa, talouden toimija määrittää, maksaako se tosiasiallisesti veroa, yleisesti tunnustettujen tosiseikkojen perusteella taikka asianomaisen yhteisön tai oikeudellisen järjestelyn esittämien, tai direktiivin 2005/60/EY mukaisesti toteutettujen asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien toimenpiteiden ansiosta saatavilla olevien, virallisten asiakirjojen perusteella. Jäsenvaltioon sijoittautuneen talouden toimijan, joka suorittaa koronmaksun tai huolehtii koron maksamisesta tässä kohdassa tarkoitetulle yhteisölle tai oikeudelliselle järjestelylle, jonka tosiasiallinen johto sijaitsee eri jäsenvaltiossa kuin mihin talouden toimija on sijoittautunut, on ilmoitettava sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle seuraavat tiedot käyttäen 2 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettuja tai muita saatavilla olevia tietoja:
Luonnolliset henkilöt, joita pidetään tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun, yhteisöille tai oikeudellisille järjestelyille tai niiden lukuun suoritetun koronmaksun tosiasiallisina edunsaajina, määritetään 2 artiklan 4 kohdassa esitettyjen sääntöjen mukaisesti. Kun sovelletaan 2 artiklan 4 kohdan c alakohtaa ja luonnollinen henkilö saa myöhemmin oikeuden tällaisen koronmaksun perustana oleviin varoihin tai muihin koronmaksua vastaaviin varoihin, yhteisön tai oikeudellisen järjestelyn on toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa sen tosiasiallinen johto sijaitsee, 8 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaiset tiedot. Yhteisön tai oikeudellisen järjestelyn on ilmoitettava tuolle toimivaltaiselle viranomaiselle myös mahdolliset tosiasiallisen johtonsa sijaintipaikan muutokset. Viidennessä alakohdassa tarkoitetut velvollisuudet ovat voimassa 10 vuotta päivästä, jona yhteisö tai oikeudellinen järjestely on vastaanottanut viimeisen koronmaksun tai huolehtinut siitä, taikka, jos se on myöhäisempi, viimeisestä päivästä, jona luonnollinen henkilö sai oikeuden koronmaksun perustana oleviin varoihin tai muihin koronmaksua vastaaviin varoihin. Jos yhteisö tai oikeudellinen järjestely on tapauksessa, jossa sovelletaan 2 artiklan 4 kohdan c alakohtaa, muuttanut tosiasiallisen johtonsa sijaintipaikan toiseen jäsenvaltioon, aiemman jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava uuden jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle seuraavat tiedot:
Tätä kohtaa ei sovelleta, jos yhteisö tai oikeudellinen järjestely osoittaa, että se kuuluu johonkin seuraavista tapauksista:
3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetulla yhteisöllä, joka on 2 kohdan kahdeksannen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan yrityksen tai yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavan rahaston tai järjestelmän kaltainen, on mahdollisuus tätä direktiiviä sovellettaessa tulla kohdelluksi tällaisena yrityksenä, sijoitusrahastona tai sijoitusjärjestelmänä. Kun yhteisö käyttää tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, jäsenvaltion, jossa sen tosiasiallinen johto sijaitsee, on annettava asiaa koskeva todistus. Yhteisön on esitettävä tämä todistus koronmaksun suorittavalle tai siitä huolehtivalle talouden toimijalle. Tällaisessa tapauksessa talouden toimija on vapautettu 2 kohdan neljännessä alakohdassa asetetuista velvoitteista. Jäsenvaltioiden on vahvistettava tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua mahdollisuutta koskevat yksityiskohtaiset säännöt yhteisöjä varten, joiden tosiasiallinen johto sijaitsee niiden alueella, varmistaakseen tämän direktiivin tehokkaan soveltamisen.” |
|
5) |
Korvataan 6 artikla seuraavasti: ”6 artikla Koronmaksun määritelmä 1. Tätä direktiiviä sovellettaessa ’koronmaksulla’ tarkoitetaan
2. Jos maksuasiamiehellä ei ole 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan tapauksessa tietoa maksettujen, realisoituneiden tai tilille kirjattujen tulojen määrästä, maksu katsotaan kokonaisuudessaan koronmaksuksi. Jos maksuasiamiehellä ei ole 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan tapauksessa tietoa myynnin, takaisinoston tai lunastuksen yhteydessä kertyneiden tai pääomitettujen korkojen tai tulojen määrästä, maksu katsotaan kokonaisuudessaan koronmaksuksi. Jos maksuasiamiehellä ei ole 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d ja e alakohdan tapauksissa tietoa siitä, mikä osa tuloista on kertynyt mainitun alakohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitetuista koronmaksuista, tulot katsotaan kokonaisuudessaan koronmaksuksi. Jos maksuasiamiehellä ei ole 1 kohdan ensimmäisen alakohdan f alakohdan tapauksessa tietoa henkivakuutussopimuksesta saatujen etuuksien määrästä, maksu katsotaan kokonaisuudessaan koronmaksuksi. 3. Jos maksuasiamiehellä ei ole 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdan tapauksessa tietoa siitä, kuinka suuri prosenttiosuus varoista on sijoitettu velkasitoumuksiin, huomioon otettaviin arvopapereihin tai kyseisessä alakohdassa määriteltyihin osakkeisiin tai osuuksiin, prosenttiosuuden katsotaan olevan yli 40 prosenttia. Jos maksuasiamies ei pysty määrittämään tosiasiallisen edunsaajan saamien tulojen määrää, tulojen katsotaan vastaavan osakkeiden tai osuuksien myynnistä, takaisinostosta tai lunastuksesta kertynyttä tuottoa. Jos maksuasiamiehellä ei ole 1 kohdan ensimmäisen alakohdan f alakohdan ii alakohdan tapauksessa tietoa mainitun alakohdan a, b, c, d tai e alakohdassa tarkoitetuista koronmaksuista riippuvaisen tuoton prosenttiosuudesta, prosenttiosuuden katsotaan olevan yli 40 prosenttia. 4. Jos 1 kohdassa määritelty koronmaksu tapahtuu 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulle yhteisölle tai oikeudelliselle järjestelylle tai kirjataan sen tilille, se katsotaan 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun luonnollisen henkilön tuloksi. Yhteisön tapauksessa tätä sovelletaan vain, jos yhteisö ei ole käyttänyt 4 artiklan 3 kohdan mukaista mahdollisuutta. 5. Tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c ja e alakohdan tapauksissa jäsenvaltioilla on mahdollisuus vaatia niiden alueelle sijoittautuneita maksuasiamiehiä vuotuistamaan korot tai muut huomioon otettavat tulot tietylle ajanjaksolle, joka ei saa olla pitempi kuin yksi vuosi, ja kohdella tällaisia vuotuistettuja korkoja tai muita huomioon otettavia tuloja koronmaksuna, vaikka kyseisenä ajanjaksona ei olisikaan toteutettu myynti-, takaisinosto- tai lunastustapahtumia. 6. Poiketen siitä, mitä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d ja e alakohdassa säädetään, jäsenvaltioilla on mahdollisuus jättää koronmaksun määritelmän ulkopuolelle kyseisissä säännöksissä tarkoitettujen sellaisten yritysten, yhteisöjen, sijoitusrahastojen tai sijoitusjärjestelmien jakamat tulot, joilla on niiden lainsäädäntöä noudattavat rahastosäännöt tai perustamiskirjat, jos kyseiset yritykset, yhteisöt, rahastot tai järjestelmät eivät ole sijoittaneet suoraan tai epäsuorasti yli 15:tä prosenttia varoistaan mainitun alakohdan a alakohdassa tarkoitettuihin velkasitoumuksiin tai mainitun alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin arvopapereihin. Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, jäsenvaltioilla on mahdollisuus jättää 1 kohdassa olevan koronmaksun määritelmän ulkopuolelle sellaisten 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen yhteisöjen tai oikeudellisten järjestelyjen tileille suoritetut tai kirjatut koronmaksut, joiden tosiasiallinen johto sijaitsee niiden alueella, jos kyseiset yhteisöt tai oikeudelliset järjestelyt eivät ole sijoittaneet suoraan tai epäsuorasti yli 15:tä prosenttia varoistaan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettuihin velkasitoumuksiin tai 1 kohdan mainitun alakohdan b alakohdassa tarkoitettuihin arvopapereihin. Yhteisön tapauksessa tätä sovelletaan vain, jos yhteisö ei ole käyttänyt 4 artiklan 3 kohdan mukaista mahdollisuutta. Jos jäsenvaltio käyttää yhtä tai molempia ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetuista mahdollisuuksista, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä tiedon siitä, että mahdollisuutta on käytetty, ja kyseinen mahdollisuuden käyttö sitoo muita jäsenvaltioita tiedon julkaisemispäivästä alkaen. 7. Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa ja f alakohdan ii alakohdassa sekä 3 kohdassa tarkoitetut 40 prosentin kynnykset ovat 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen 25 prosenttia. 8. Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa ja 6 kohdassa tarkoitetut prosenttiosuudet määritetään asianomaisen yrityksen, yhteisön, sijoitusrahaston tai sijoitusjärjestelmän toimintaa ohjaavissa asiakirjoissa vahvistettujen sijoituspolitiikan tai sijoitusstrategian ja -tavoitteiden perusteella. Tätä kohtaa sovellettaessa asiakirjoihin kuuluvat seuraavat:
Jos asiakirjoissa ei määritellä sijoituspolitiikkaa tai sijoitusstrategiaa ja -tavoitteita, kyseiset prosenttiosuudet määritetään asianomaisen yrityksen, yhteisön, sijoitusrahaston tai sijoitusjärjestelmän varojen sellaisen todellisen koostumuksen pohjalta, joka perustuu sen viimeisen tilikauden alun, tai ensimmäisen puolivuotisraportin päivämäärän, ja viimeisen tilikauden lopun arvojen keskiarvoon, joka on edeltänyt päivää, jona maksuasiamies on suorittanut koronmaksun tai huolehtinut koron maksamisesta tosiasialliselle edunsaajalle. Hiljattain perustettujen yritysten, yhteisöjen, sijoitusrahastojen tai sijoitusjärjestelmien varojen todellinen koostumus perustuu niiden aloittamispäivän ja niiden toimintaa ohjaavien asiakirjojen mukaisesti tehdyn varojen ensimmäisen arvioinnin päivämäärän arvojen keskiarvoon. Varojen koostumus määritetään siinä jäsenvaltiossa tai Euroopan talousalueeseen, mutta ei unioniin kuuluvassa maassa sovellettavien sääntöjen mukaisesti, jossa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys tai muu yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava rahasto tai järjestelmä on tällaisena rekisteröity tai jonka lainsäädäntöä sen säännöt tai perustamiskirjat noudattavat. Täten määritetty koostumus on muita jäsenvaltioita sitova. 9. Edellä 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut tulot katsotaan koronmaksuksi vain siltä osin kuin tulojen perustana olevat arvopaperit on laskettu liikkeeseen ensimmäisen kerran 1 päivänä heinäkuuta 2014 tai sen jälkeen. Ennen tuota päivämäärää liikkeeseen laskettuja arvopapereita ei oteta huomioon mainitun alakohdan e alakohdassa ja 6 kohdassa tarkoitettuja prosenttiosuuksia määritettäessä. 10. Etuudet henkivakuutussopimuksista katsotaan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan f alakohdan mukaiseksi koronmaksuksi vain siltä osin kuin kyseisiin etuuksiin oikeuttavat henkivakuutussopimukset on tehty ensimmäisen kerran 1 päivänä heinäkuuta 2014 tai sen jälkeen. 11. Jäsenvaltioilla on mahdollisuus katsoa sellaisten yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten, jotka eivät ole Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (*2) mukaisesti toimiluvan saaneita yhteissijoitusyrityksiä, osakkeiden tai osuuksien myynnin, takaisinoston tai lunastuksen yhteydessä realisoituneet 1 kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdan i alakohdassa tarkoitetut tulot koronmaksuksi vain siltä osin kuin ne ovat kertyneet kyseisille yrityksille 1 päivänä heinäkuuta 2014 tai sen jälkeen. (*2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).”" |
|
6) |
Korvataan 8 artikla seuraavasti: ”8 artikla Maksuasiamiehen ilmoitusvelvollisuus 1. Jos tosiasiallisen edunsaajan asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, johon maksuasiamies on sijoittautunut, maksuasiamiehen on ilmoitettava sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään seuraavat tiedot:
Jos tosiasiallisen edunsaajan asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä missä 4 artiklan 2 kohdan mukaisen maksuasiamiehen tosiasiallinen johto sijaitsee, tällaisen maksuasiamiehen on toimitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa sen tosiasiallinen johto sijaitsee, tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a–d alakohdassa määritetyt tiedot. Tällaisen maksuasiamiehen on ilmoitettava lisäksi seuraavat tiedot:
2. Maksuasiamiehen koronmaksun osalta ilmoittamissa vähimmäistiedoissa on eriteltävä koronmaksut seuraavan luokituksen mukaisesti ja ilmoitettava:
Maksuasiamiehen on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, johon se on sijoittautunut, tai 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun maksuasiamiehen tapauksessa sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa sen tosiasiallinen johto sijaitsee, milloin se ilmoittaa kokonaismäärät tämän kohdan ensimmäisen alakohdan b, c, d ja g alakohdan mukaisesti. 3. Kun on kyseessä yhteisomistus, maksuasiamiehen on ilmoitettava sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, johon se on sijoittautunut, tai 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun maksuasiamiehen tapauksessa sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa sen tosiasiallinen johto sijaitsee, onko kunkin tosiasiallisen edunsaajan osalta ilmoitetussa määrässä kyse kaikille tosiasiallisille edunsaajille kuuluvasta kokonaismäärästä, asianomaiselle tosiasialliselle edunsaajalle varsinaisesti kuuluvasta osuudesta vai tasaosuudesta. 4. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia, että maksuasiamiehet ilmoittavat vain seuraavat tiedot:
Maksuasiamiehen on ilmoitettava, ilmoittaako se kokonaismäärät tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdan mukaisesti.” |
|
7) |
Muutetaan 9 artikla seuraavasti:
|
|
8) |
Muutetaan 10 artikla seuraavasti:
|
|
9) |
Muutetaan 11 artikla seuraavasti:
|
|
10) |
Korvataan 13 artikla seuraavasti: ”13 artikla Poikkeus lähdeverojärjestelmään 1. Edellä 11 artiklan mukaisesti lähdeveroa perivien jäsenvaltioiden on järjestettävä seuraavat menettelyt sen varmistamiseksi, että tosiasiallisella edunsaajalla on mahdollisuus pyytää vapautusta lähdeverosta:
2. Tosiasiallisen edunsaajan pyynnöstä hänen verotuksellisen kotipaikkansa jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa todistuksen, josta käyvät ilmi seuraavat tiedot:
Todistus on voimassa enintään kolme vuotta. Todistus on annettava jokaiselle sitä pyytävälle tosiasialliselle edunsaajalle kahden kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä.” |
|
11) |
Muutetaan 14 artikla seuraavasti:
|
|
12) |
Korvataan 15 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa oleva ilmaus ”liitteessä” ilmauksella ”liitteessä III”. |
|
13) |
Korvataan 18 artiklan ensimmäinen virke seuraavasti: ”Komissio antaa kolmen vuoden välein neuvostolle tämän direktiivin toimintaa koskevan kertomuksen, joka perustuu liitteessä IV lueteltuihin tilastotietoihin, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle.” |
|
14) |
Lisätään artiklat seuraavasti: ”18 a artikla Täytäntöönpanotoimenpiteet 1. Komissio voi toteuttaa 18 b artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on:
2. Komissio saattaa ajan tasalle liitteessä III olevan luettelon niiden jäsenvaltioiden pyynnöstä, joita asia suoraan koskee. 18 b artikla Komitea 1. Komissiota avustaa verohallinnollisen yhteistyön komitea, jäljempänä ’komitea’. 2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 ja 7 artiklaa.” |
|
15) |
Muutetaan liite tämän direktiivin liitteen mukaisesti. |
2 artikla
1. Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2016. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset.
Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä kolmannen tämän direktiivin voimaantulovuotta seuraavan kalenterivuoden ensimmäisestä päivästä alkaen.
Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.
2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.
3 artikla
Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
4 artikla
Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltiolle.
Tehty Brysselissä 24 päivänä maaliskuuta 2014.
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
A. TSAFTARIS
(1) EUVL C 184 E, 8.7.2010, s. 488.
(2) EUVL C 277, 17.11.2009, s. 109.
(3) Neuvoston direktiivi 2003/48/EY, annettu 3 päivänä kesäkuuta 2003, säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta ( EUVL L 157, 26.6.2003, s. 38).
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/60/EY, annettu 26 päivänä lokakuuta 2005, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesutarkoituksiin sekä terrorismin rahoitukseen (EUVL L 309, 25.11.2005, s. 15).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).
(6) Neuvoston direktiivi 85/611/ETY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1985, arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 375, 31.12.1985, s. 3).
(7) EUVL C 321, 31.12.2003, s. 1.
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
LIITE
Muutetaan direktiivin 2003/48/EY liite seuraavasti:
|
1) |
Liitteestä tulee liite III. |
|
2) |
Lisätään liitteenä I liite seuraavasti: ”LIITE I 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu suuntaa-antava luettelo yhteisöjen ja oikeudellisten järjestelyjen ryhmistä, joiden ei katsota maksavan tosiasiallisesti veroa
|
|
3) |
Lisätään liitteenä II liite seuraavasti: ”LIITE II 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu suuntaa-antava luettelo yhteisöjen ja oikeudellisten järjestelyjen ryhmistä, joiden ei katsota maksavan tosiasiallisesti veroa
|
|
4) |
Lisätään liite IV seuraavasti: ”LIITE IV LUETTELO TILASTOTIEDOISTA, JOTKA JÄSENVALTIOIDEN ON TOIMITETTAVA KOMISSIOLLE VUOSITTAIN 1. Taloutta koskevat tiedot 1.1 Lähdevero: Itävallan ja Luxemburgin on ilmoitettava (niin kauan kuin ne soveltavat III luvussa esitettyjä siirtymäsäännöksiä) lähdeveron perimisestä saatujen jaettujen verotulojen vuotuinen kokonaismäärä tosiasiallisten edunsaajien asuinpaikan perusteella jäsenvaltioittain eriteltynä. Itävallan ja Luxemburgin on ilmoitettava (niin kauan kuin ne soveltavat III luvussa esitettyjä siirtymäsäännöksiä) 11 artiklan 5 kohdan mukaisesta lähdeveron perimisestä saatujen sellaisten verotulojen vuotuinen kokonaismäärä, jotka on jaettu muiden jäsenvaltioiden kanssa. Tiedot lähdeverona perityistä kokonaismääristä, jotka on eritelty jäsenvaltioittain tosiasiallisten edunsaajien asuinpaikan perusteella, on toimitettava myös tasetilastotietojen kokoamisesta vastaavalle kansalliselle laitokselle. 1.2 Koronmaksujen/myyntituottojen määrä: Jäsenvaltioiden, jotka osallistuvat tietojenvaihtoon tai jotka 13 artiklan mukaisesti ilmoittavat tiedot vapaaehtoisesti, on ilmoitettava sellaisten alueellaan suoritettujen koronmaksujen määrä, joita koskee 9 artiklassa tarkoitettu tietojenvaihto, tosiasiallisten edunsaajien asuinpaikan perusteella jäsenvaltioittain taikka jäsenvaltioista riippuvaisten tai niihin assosioituneiden alueiden mukaan eriteltynä. Jäsenvaltioiden, jotka osallistuvat tietojenvaihtoon tai jotka 13 artiklan mukaisesti ilmoittavat tiedot vapaaehtoisesti, on ilmoitettava sellaisten alueellaan suoritettujen myyntituottojen määrä, joita koskee 9 artiklassa tarkoitettu tietojenvaihto, tosiasiallisten edunsaajien asuinpaikan perusteella jäsenvaltioittain taikka jäsenvaltioista riippuvaisten tai niihin assosioituneiden alueiden mukaan eriteltynä. Jäsenvaltioiden, jotka osallistuvat tietojenvaihtoon tai jotka ilmoittavat tiedot vapaaehtoisen ilmoittamismekanismin mukaisesti, on ilmoitettava tietojenvaihdon piiriin kuuluvien koronmaksujen määrä 8 artiklan 2 kohdassa esitetyn luokituksen mukaisesti eriteltynä. Tiedot koronmaksujen ja myyntituottojen kokonaismääristä, jotka on eritelty jäsenvaltioittain tosiasiallisten edunsaajien asuinpaikan perusteella, on toimitettava myös maksutasetilastojen kokoamisesta vastaavalle kansalliselle laitokselle. 1.3 Tosiasialliset edunsaajat: Kaikkien jäsenvaltioiden on ilmoitettava sellaisten tosiasiallisten edunsaajien lukumäärä, joiden asuinpaikka on toisessa jäsenvaltiossa taikka jäsenvaltiosta riippuvaisella tai siihen assosioituneella alueella, jäsenvaltioiden ja alueiden mukaan eriteltynä. 1.4 Maksuasiamiehet: Kaikkien jäsenvaltioiden on ilmoitettava sellaisten maksuasiamiesten lukumäärä (korkotuloja lähettäneiden jäsenvaltioiden mukaan eriteltynä), jotka ovat osallistuneet tämän direktiivin soveltamisen edellyttämään tietojenvaihtoon tai lähdeveron perimiseen. 1.5 Koronmaksuja vastaanottaneet maksuasiamiehet: Kaikkien jäsenvaltioiden on ilmoitettava sellaisten maksuasiamiesten lukumäärä, jotka ovat vastaanottaneet 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja koronmaksuja. Tämä koskee sekä koronmaksuja lähettäneitä jäsenvaltioita, joissa koronmaksuja on suoritettu maksuasiamiehille, joiden tosiasiallinen johto sijaitsee toisessa jäsenvaltioissa, että koronmaksuja vastaanottaneita jäsenvaltioita, joiden alueella on tällaisia yhteisöjä tai oikeudellisia järjestelyjä. 2. Tekniset tiedot 2.1 Tietueet: Jäsenvaltioiden, jotka osallistuvat tietojenvaihtoon tai jotka 13 artiklan mukaisesti ilmoittavat tiedot vapaaehtoisesti, on ilmoitettava lähetettyjen ja vastaanotettujen tietueiden lukumäärä. Yksi tietue tarkoittaa yhdelle tosiasialliselle edunsaajalle suoritettua yhtä maksua. 2.2 Käsitellyt/korjatut tietueet:
3. Tiedot, joiden ilmoittaminen on vapaaehtoista:
|
(1) Yhdistynyt kuningaskunta on se jäsenvaltio, joka huolehtii Gibraltarin suhteista ulkovaltoihin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklan 3 kohdan mukaisesti.”