20.12.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 347/924

(1)

Koska luonnon ja ihmisen aiheuttamat katastrofit ovat viime vuosina lisääntyneet huomattavasti ja muuttuneet selvästi vakavammiksi ja kun ollaan tilanteessa, jossa tulevat katastrofit ovat erityisesti ilmastonmuutoksen ja useiden luonnosta johtuvien ja teknisten riskien mahdollisen vuorovaikutuksen takia entistä suurempia ja monimutkaisempia ja niillä on pitkälle ulottuvia ja pitkäaikaisia seurauksia, on yhä tärkeämpää omaksua katastrofien hallintaan yhtenäinen lähestymistapa. Euroopan unionin olisi edistettävä solidaarisuutta ja tuettava, täydennettävä ja helpotettava jäsenvaltioiden toimien koordinointia pelastuspalvelun alalla niiden järjestelmien tehostamiseksi, joiden tavoitteena on luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ennaltaehkäisy ja niihin varautuminen sekä avustustoimet.

(2)

Yhteisön pelastuspalvelumekanismi perustettiin neuvoston päätöksellä 2001/792/EY, Euratom (2), josta tehtiin uudelleen laadittu toisinto neuvoston päätöksellä 2007/779/EY, Euratom (3). Tämän mekanismin rahoitus on varmistettu neuvoston päätöksellä 2007/162/EY, Euratom (4), jolla perustettiin pelastuspalvelun rahoitusväline, jäljempänä 'rahoitusväline'. Siinä säädetään unionin antamasta rahoitustuesta, jolla sekä parannetaan osaltaan avustustoimien tehokkuutta vakavissa hätätilanteissa että edistetään kaikenlaisten hätätilanteiden ennaltaehkäisyä ja niihin varautumista koskevia toimenpiteitä, neuvoston päätöksen 1999/847/EY (5) mukaisesti aiemmin toteutettujen toimenpiteiden jatkaminen mukaan luettuna. Rahoitusvälineen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013.

(3)

Unionin pelastuspalvelumekanismin, jäljempänä 'unionin mekanismi', avulla varmistettavan suojelun olisi katettava ensisijaisesti ihmisten mutta myös ympäristön ja omaisuuden, kulttuuriperintö mukaan lukien, suojelu sekä unionin alueella että sen ulkopuolella tapahtuvien kaikenlaisten luonnon ja ihmisen aiheuttamien katastrofien yhteydessä, mukaan lukien ympäristökatastrofit, meren pilaantuminen ja akuutit terveyttä uhkaavat hätätilanteet. Unionin mekanismin mukaista pelastuspalvelua ja muuta hätäapua voidaan tarvita kaikissa näissä katastrofeissa täydentämään vahinkoa kärsineen maan valmiuksia. Terroritekojen tai ydin- tai säteilyonnettomuuksien aiheuttamissa katastrofeissa unionin mekanismin olisi katettava ainoastaan pelastuspalvelun alaan kuuluvat varautumis- ja avustustoimet.

(4)

Unionin mekanismilla olisi myös edistettävä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 222 artiklan täytäntöönpanoa saattamalla voimavaransa ja valmiutensa käytettäviksi tarpeen mukaan.

(5)

Unionin mekanismi ilmentää näkyvästi Euroopan solidaarisuutta, sillä sen avulla varmistetaan oikea-aikainen käytännön osallistuminen katastrofien ennaltaehkäisyyn ja niihin varautumiseen sekä avustustoimiin katastrofin tapahtuessa ja sellaisen välittömästi uhatessa, tämän kuitenkaan rajoittamatta asiaan vaikuttavien pelastuspalvelun alan ohjaavien periaatteiden ja järjestelyjen soveltamista. Tämä päätös ei tästä syystä saisi vaikuttaa jäsenvaltioille sellaisten kahden- tai monenvälisten sopimusten nojalla kuuluviin keskinäisiin oikeuksiin tai velvollisuuksiin, jotka liittyvät tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluviin kysymyksiin, eikä jäsenvaltioiden velvollisuuteen suojella ihmisiä, ympäristöä ja omaisuutta omalla alueellaan.

(6)

Unionin mekanismissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon asiaa koskeva unionin oikeus ja kansainväliset sitoumukset, ja siinä olisi hyödynnettävä yhteisvaikutusta asiaan liittyvien unionin aloitteiden kanssa. Sellaisia ovat muun muassa Euroopan maanseurantaohjelma (Copernicus), elintärkeiden infrastruktuurien suojaamista koskeva Euroopan unionin ohjelma (European Programme for Critical Infrastructure Protection, EPCIP) ja yhteinen tietojenvaihtoympäristö (Common Information Sharing Environment, CISE).

(7)

Alueellisten ja paikallisten viranomaisten tehtävä on katastrofinhallinnassa erittäin merkittävä. Alueellisten ja paikallisten viranomaisten on siten tarpeen osallistua asianmukaisesti tämän päätöksen nojalla toteutettuihin toimiin jäsenvaltioiden kansallisten rakenteiden mukaisesti.

(8)

Ennaltaehkäisy on keskeisen tärkeää katastrofeilta suojautumisessa, ja se edellyttää lisätoimia, kuten 30 päivänä marraskuuta 2009 annetuissa neuvoston päätelmissä ja komission tiedonannosta "Luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ehkäisyyn sovellettava yhteisön lähestymistapa" 21 päivänä syyskuuta 2010 annetussa Euroopan parlamentin päätöslauselmassa edellytetään. Unionin mekanismin olisi sisällettävä yleiset poliittiset puitteet unionin toimille, jotka koskevat katastrofiriskien ennaltaehkäisyä. Näillä toimilla pyritään takaamaan korkeampi suojelutaso ja parempi katastrofien sietokyky ehkäisemällä tai vähentämällä katastrofien vaikutuksia ja edistämällä ennaltaehkäisyn kulttuuria, myös ottamalla huomioon ilmastonmuutoksen todennäköiset vaikutukset ja asianmukaisten sopeutumistoimien tarpeen. Tässä suhteessa riskinarviointi, riskinhallinnan suunnittelu, kunkin jäsenvaltion kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla suorittama riskinhallintakyvyn arviointi, johon osallistuu tarvittaessa muita asiaankuuluvia yksiköitä, unionin tasolla laadittu yleiskatsaus riskeihin sekä vertaisarvioinnit ovat olennaisen tärkeitä, jotta katastrofien hallintaan voidaan luoda yhtenäinen lähestymistapa, jossa yhdistyvät ennaltaehkäisy-, varautumis- ja avustustoimet. Tästä syystä unionin mekanismiin olisi sisällytettävä yleiset puitteet riskejä ja riskinhallintakykyä koskevan tiedon jakamista varten, tämän kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 346 artiklan soveltamista, jonka mukaan mitään jäsenvaltiota ei olisi velvoitettava antamaan tietoja, joiden ilmaisemisen se katsoo keskeisten turvallisuusetujensa vastaiseksi.

(9)

Unionin olisi avustettava jäsenvaltioita edistämällä osaltaan Euroopan yhteistä etua palvelevien rajatylittävien havainto-, ennakkovaroitus- ja hälytysjärjestelmien kehittämistä ja tehokkaampaa yhdentämistä, jotta jäsenvaltiot voisivat käynnistää katastrofiaputoimet mahdollisimman pienellä viiveellä ja tiedottaa vaarasta unionin kansalaisille. Tällaisissa järjestelmissä olisi otettava huomioon olemassa olevat ja tulevat tietolähteet ja -järjestelmät, joihin niiden olisi myös perustuttava, edistäen samalla asiaankuuluvia uusia tekniikoita.

(10)

Unionin mekanismiin olisi sisällytettävä yleiset poliittiset puitteet, joiden tavoitteena on parantaa jatkuvasti pelastuspalvelujärjestelmien, -palvelujen, niiden henkilöstön ja väestön valmiustasoa unionissa. Tämän olisi käsitettävä katastrofien ennaltaehkäisyä sekä varautumis- ja avustustoimia koskeva harjoitusohjelma, saatujen kokemusten hyödyntämistä koskeva ohjelma sekä koulutusohjelmia ja koulutusverkosto unionin ja jäsenvaltioiden tasolla, kuten Euroopan katastrofihallintakoulutuksesta 27 päivänä marraskuuta 2008 annetuissa neuvoston päätelmissä edellytetään.

(11)

Yhteistyön tehostamiseksi pelastuspalvelutoiminnan alalla ja jäsenvaltioiden koordinoidun ja yhteisen nopean toiminnan kehittämiseksi edelleen olisi jatkettava yhden tai useamman jäsenvaltion resursseista koostuvien, täyteen yhteentoimivuuteen pyrkivien pelastuspalveluyksiköiden kehittämistä. Yksiköt olisi organisoitava jäsenvaltioiden tasolla ja niiden olisi oltava näiden määräysvallassa ja valvonnassa.

(12)

Unionin mekanismin olisi helpotettava avustustoimien käynnistämistä ja niiden koordinointia. Unionin mekanismin olisi perustuttava unionin rakenteeseen, johon kuuluvat hätäavun koordinointikeskus (Emergency Response Coordination Centre, ERCC), eurooppalaiset hätäapuvalmiudet (Emergency Response Capacity, EERC) jäsenvaltioiden ennakkoon sitomien valmiuksien vapaaehtoisen reservin muodossa, koulutetut asiantuntijat, komission hallinnoima yhteinen hätäviestintä- ja tietojärjestelmä (Common Emergency Communication and Information System, CECIS) ja jäsenvaltioiden yhteyspisteet. Sen olisi mahdollistettava tarkistettujen tilannetietojen kerääminen, niiden jakaminen jäsenvaltioille ja pelastuspalvelutoimista saatujen kokemusten vaihtaminen.

(13)

Jotta voidaan edistää katastrofiapuoperaatioiden suunnittelua unionin mekanismin puitteissa ja parantaa keskeisten valmiuksien saatavuutta, on välttämätöntä kehittää eurooppalaisia hätäapuvalmiuksia jäsenvaltioiden ennakkoon sitomien valmiuksien vapaaehtoisena reservinä ja jäsennelty prosessi mahdollisten valmiuksien puutteiden tunnistamiseksi.

(14)

Unionin ulkopuolella toteutettavien katastrofiaputoimien osalta unionin mekanismin olisi edistettävä ja tuettava jäsenvaltioiden ja unionin kokonaisuutena toteuttamia toimia kansainvälisen pelastuspalvelutyön johdonmukaisuuden lisäämiseksi. Yhdistyneillä kansakunnilla on niissä tapauksissa, joissa se on läsnä, hätäaputoimien yleiskoordinoijan asema kolmansissa maissa. Unionin mekanismin puitteissa tarjottava pelastuspalveluapu olisi koordinoitava Yhdistyneiden kansakuntien ja muiden asiaan liittyvien kansainvälisten toimijoiden kanssa käytettävissä olevien voimavarojen käytön maksimoimiseksi ja toimien tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi. Yleisen koordinoinnin tukeminen edellyttää unionin pelastuspalvelun tehostettua koordinointia unionin mekanismin avulla, ja tällä voidaan myös varmistaa, että unionin panos hätäaputoimiin on kattava. Katastrofeissa, joissa apua annetaan sekä unionin mekanismin kautta että neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96 (6) nojalla, komission olisi varmistettava unionin kaikkien toimien tehokkuus, johdonmukaisuus ja täydentävyys humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen mukaisesti (7).

(15)

Riittävän kuljetuskaluston saatavuutta ja käyttövalmiutta on parannettava, jotta nopean toimintavalmiuden kehittämistä voidaan tukea unionin tasolla. Unionin olisi tuettava ja täydennettävä jäsenvaltioiden toimia helpottamalla kuljetuskalustonkoordinointia ja yhdistämistä sekä osallistumalla tarvittaessa lisäkaluston rahoitukseen tiettyjen perusteiden mukaisesti ja olemassa olevat järjestelmät huomioon ottaen.

(16)

Avustustoimien olisi perustuttava tarpeeseen ja niitä olisi koordinoitava täysimääräisesti paikan päällä, jotta voidaan maksimoida niiden tehokkuus ja varmistaa hädänalaisen väestön avunsaanti. Komission olisi annettava asianmukaista logistista tukea paikan päälle lähetetyille asiantuntijaryhmille.

(17)

Unionin mekanismia voidaan käyttää myös konsuliviranomaisten unionin kansalaisille antaman avun pelastuspalvelutukena kolmansissa maissa tapahtuvien katastrofien yhteydessä, jos asianomaisten jäsenvaltioiden konsuliviranomaiset sitä pyytävät. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan koordinoitava tällaisia pyyntöjä keskenään ja muiden asiaankuuluvien toimijoiden kanssa unionin mekanismin optimaalisen käytön varmistamiseksi ja paikan päällä esiintyvien käytännön ongelmien välttämiseksi. Tätä tukea voisi pyytää esimerkiksi "johtava valtio" tai kaikille unionin kansalaisille annettavaa apua koordinoiva jäsenvaltio. "Johtavan valtion" käsite olisi ymmärrettävä "konsuliasioiden johtavan valtion" käsitteen käyttöön ottamista koskevien Euroopan unionin ohjeiden mukaisesti (8). Tämän päätöksen soveltaminen ei rajoita niiden unionin sääntöjen soveltamista, jotka koskevat konsuliviranomaisten unionin kansalaisille ulkomailla antamaa suojelua.

(18)

Avustusoperaatioita suunniteltaessa on hyödyllistä olla yhteydessä myös asiaankuuluviin valtioista riippumattomiin järjestöihin ja muihin asiaankuuluviin yksiköihin, jotta voidaan kartoittaa avustusvalmiuksia, joita ne voivat jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kautta pystyä tarjoamaan katastrofeissa.

(19)

Katastrofiapuun voi kuulua tärkeänä osana ja viimeisenä keinona sotilaallisten voimavarojen käyttö siviilipelastuspalvelun johdolla. Silloin kun sotilaallisten voimavarojen käyttö pelastuspalveluoperaatioiden tukena katsotaan tarkoituksenmukaiseksi, asevoimien kanssa tehtävässä yhteistyössä olisi noudatettava yksityiskohtaisia menettelytapoja, menettelyjä ja perusteita, jotka neuvosto tai sen toimivaltaiset elimet vahvistavat pelastuspalvelun kannalta merkittävien sotilaallisten voimavarojen saattamiseksi unionin mekanismin käytettäväksi, ja sen olisi oltava asianmukaisten kansainvälisten ohjeiden mukaista.

(20)

Jos unionin mekanismin mukaisesti annettu apu myötävaikuttaa unionin erityisesti monimutkaisissa hätätilanteissa toteuttamaan humanitaariseen avustustoimintaan, tämän päätöksen nojalla rahoitustukea saavien toimien olisi oltava johdonmukaisia humanitaaristen periaatteiden ja humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa tarkoitettujen pelastuspalvelujen ja sotilaallisten voimavarojen käyttöä koskevien periaatteiden kanssa.

(21)

Euroopan talousalueen (ETA) jäseninä olevien Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) maiden, unioniin liittyvien maiden, ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden olisi voitava osallistua mekanismin toimintaan. Myös ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden, jotka eivät osallistu unionin mekanismin toimintaan, sekä Euroopan naapuruuspolitiikan piiriin kuuluvien maiden olisi voitava hyötyä tietyistä tämän päätöksen nojalla rahoitettavista toimista.

(22)

Jotta voidaan varmistaa tämän päätöksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavien seikkojen osalta: hätäavun koordinointikeskuksen ja jäsenvaltioiden yhteyspisteiden välinen vuorovaikutus sekä unionissa ja unionin ulkopuolella toteutettavien katastrofiaputoimien operatiiviset menettelyt; yhteisen hätäviestintä- ja tietojärjestelmän osat ja tämän järjestelmän kautta tapahtuvan tietojenvaihdon organisointi; asiantuntijaryhmien lähettämisprosessi; yksiköiden, muiden avustusvalmiuksien ja asiantuntijoiden osoittaminen; yksiköiden toiminnan ja yhteentoimivuuden operatiiviset edellytykset; eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien toiminnan edellyttämät valmiustavoitteet, laatu- ja yhteentoimivuusvaatimukset sekä hyväksyntä- ja rekisteröintimenettelyt, mukaan lukien rahoitusjärjestelyt; eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien puutteiden tunnistaminen ja poistaminen; koulutusohjelman, harjoituksia koskevan kehyksen ja saatujen kokemusten hyödyntämistä koskevan ohjelman organisointi; avustusten kuljetustuen organisointi. Tätä täytäntöönpanovaltaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9).

(23)

Tässä päätöksessä säädetyt täytäntöönpanosäädökset olisi hyväksyttävä tarkastelumenettelyä noudattaen.

(24)

Tällä päätöksellä tehostetaan unionin ja jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä helpotetaan koordinointia pelastuspalvelun alalla, mikä lisää toimien tehokkuutta mittakaavaedun ja täydentävyyden johdosta. Jos jäsenvaltion toimintavalmiudet eivät ole riittävät katastrofitilanteessa, tämä valtio voi päättää pyytää unionin mekanismista täydennystä sen omille pelastuspalvelu- ja muille katastrofiavustusvoimavaroilleen.

(25)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitteitta, vaan ne voidaan niiden laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(26)

Tämä päätös ei vaikuta vakausohjelman perustamista koskevan myöhemmin annettavan unionin säädöksen soveltamisalaan kuuluviin toimiin, unionin toimintaohjelmia terveyden alalla koskevan unionin lainsäädännön perusteella toteutettuihin kansanterveyttä koskeviin toimenpiteisiin eikä vuosien 2012-2020 kuluttajaohjelmaa koskevan myöhemmin annettavan unionin perusteella hyväksyttäviin kuluttajansuojaa koskeviin toimenpiteisiin.

(27)

Yhdenmukaisuuden vuoksi toimet, jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 2007/124/EY, Euratom (10) ja poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamista osana sisäisen turvallisuuden rahastoa koskevan, myöhemmin annettavan unionin säädöksen soveltamisalaan tai jotka liittyvät lain ja järjestyksen ylläpitoon ja sisäisen turvallisuuden turvaamiseen, eivät kuulu tämän päätöksen soveltamisalaan. Tätä päätöstä ei sovelleta asetuksen (EY) N:o 1257/96 soveltamisalaan kuuluviin toimiin.

(28)

Tämän päätöksen säännökset eivät vaikuta sellaisten Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen mukaisesti annettavien oikeudellisesti sitovien säädösten antamiseen, joissa säädetään erityisistä hätätoimenpiteistä ydin- tai säteilykatastrofien yhteydessä.

(29)

Tämä päätös koskee myös meren pilaantumisen ehkäisemisen, torjuntavalmiuden ja torjunnan alalla toteutettavia toimia, lukuun ottamatta toimia, jotka kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1406/2002 (11) soveltamisalaan.

(30)

Varmistaakseen tämän päätöksen täytäntöönpanon komissio voi rahoittaa sellaisia valmisteluun, seurantaan, valvontaan, tarkastuksiin ja arviointiin liittyviä toimia, jotka ovat tarpeen unionin mekanismin hallinnointia ja sen tavoitteiden saavuttamista varten.

(31)

Tämän päätöksen mukainen kustannusten korvaaminen, julkisten hankintasopimusten tekeminen ja avustusten myöntäminen olisi toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (12) mukaisesti. Pelastuspalvelualan toiminnan erityisluonteen johdosta on asianmukaista säätää, että avustuksia voidaan myöntää sekä yksityisoikeudellisille että julkisoikeudellisille oikeushenkilöille. On myös tärkeää, että asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 sääntöjä noudatetaan erityisesti siinä säädettyjen taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatteiden osalta.

(32)

Euroopan unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joihin kuuluvat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnolliset ja taloudelliset seuraamukset asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 mukaisesti.

(33)

Tässä päätöksessä vahvistetaan unionin mekanismin koko keston ajaksi rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentti ja neuvosto pitävät talousarviota kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (13) 17 kohdassa tarkoitettuna ensisijaisena rahoitusohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä. Rahoitusohjeen mukainen määrä rahoitetaan osittain vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeesta 3 "Turvallisuus ja kansalaisuus" ja osittain otsakkeesta 4 "Globaali Eurooppa".

(34)

Tämän päätöksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavat rahoituspuitteet olisi jaettava liitteessä esitettyjen prosenttiosuuksien mukaisesti.

(35)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tämän päätöksen täytäntöönpanemista varten olevien rahoituspuitteiden jakamisen tarkastelemiseksi väliarvioinnin tulosten perusteella uudelleen viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2017. Kiireellistä menettelyä olisi sovellettava, jos on milloin hyvänsä tarpeen tarkistaa välittömästi avustustoimiin käytettävissä olevia talousarviomäärärahoja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(36)

Tätä päätöstä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014, koska se liittyy vuosien 2014–2020 monivuotiseen rahoituskehykseen,

a)

ennaltaehkäisy- ja valmiustoimet unionissa sekä 5 artiklan 2 kohdan, 13 artiklan 3 kohdan ja 28 artiklan osalta myös unionin ulkopuolella; ja

b)

toimenpiteet, joilla annetaan apua katastrofin välittömiin haitallisiin seurauksiin unionissa ja sen ulkopuolella, 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut maat mukaan lukien, sen jälkeen kun apua on pyydetty unionin mekanismin kautta.

a)

saavuttaa korkea suojelun taso katastrofeja vastaan ehkäisemällä tai vähentämällä katastrofien mahdollisia vaikutuksia, edistämällä ennaltaehkäisyn kulttuuria sekä parantamalla pelastuspalvelun ja muiden asiaankuuluvien yksikköjen välistä yhteistyötä;

b)

parantaa katastrofitilanteita koskevaa varautumista avustamiseen jäsenvaltioiden ja unionin tasolla;

c)

helpottaa nopeita ja tehokkaita avustustoimia katastrofitapauksessa tai sellaisen välittömästi uhatessa; ja

d)

lisätä yleistä tietoisuutta katastrofeista ja varautumista niiden kohtaamiseen.

a)

edistyminen katastrofien ennaltaehkäisyn puitteiden toteuttamisessa mitattuna niiden jäsenvaltioiden määrällä, jotka ovat toimittaneet komissiolle yhteenvedon riskiarvioinneistaan ja 6 artiklassa tarkoitetun riskinhallintakykyään koskevan arvion;

b)

edistyminen katastrofeihin valmistautumisen tason kohottamisessa mitattuna avustusvalmiuksien määrällä, jotka sisältyvät vapaaehtoiseen reserviin 11 artiklassa tarkoitettujen valmiustavoitteiden osalta, sekä yhteiseen hätäviestintä- ja tietojärjestelmään rekisteröityjen yksiköiden lukumäärällä;

c)

edistyminen katastrofien avustustoimien tehostamisessa mitattuna unionin mekanismin puitteissa toteutettujen avustustoimien nopeudella ja sillä, missä määrin apu vastaa kentän tarpeisiin; ja

d)

edistyminen yleisen katastrofitietoisuuden parantamisessa ja valmiuden lisäämisessä niiden kohtaamiseen mitattuna unionin kansalaisten tietoisuudella oman alueensa riskeistä.

1.

'katastrofilla' tarkoitetaan tilannetta, jolla on tai jolla voi olla vakavia vaikutuksia ihmisiin, ympäristöön tai omaisuuteen, kulttuuriperintö mukaan lukien;

2.

'avustustoimilla' tarkoitetaan toimia, jotka toteutetaan avunpyynnön perusteella unionin mekanismin puitteissa katastrofin välittömästi uhatessa, sen aikana tai sen jälkeen sen välittömien haitallisten vaikutusten torjumiseksi;

3.

'varautumisella' tarkoitetaan henkilöiden ja tarvikkeiden sekä rakenteiden, yhteisöjen ja järjestöjen ennalta toteutettujen toimien avulla saatua valmiutta ja kykyä varmistaa nopeat ja tehokkaat avustustoimet katastrofitilanteessa;

4.

'ennaltaehkäisyllä' tarkoitetaan toimia, joilla on tarkoitus vähentää riskejä tai rajoittaa katastrofeista ihmisille, ympäristölle, omaisuudelle, kulttuuriperintö mukaan lukien, aiheutuvia haitallisia seurauksia;

5.

'ennakkovaroituksella' tarkoitetaan oikea-aikaista ja tehokasta tiedottamista, jonka ansiosta voidaan toteuttaa toimia riskien ja katastrofin haitallisten vaikutusten välttämiseksi tai vähentämiseksi ja edistää varautumista tehokkaisiin avustustoimiin;

6.

'yksiköllä' tarkoitetaan etukäteen määriteltyä jäsenvaltioiden voimavarojen omavaraista ja itsenäistä, tehtävä- ja tarvelähtöistä järjestelyä tai jäsenvaltioiden liikkuvaa operatiivista ryhmää, jolla on tarvittava henkilöstö ja materiaali, jotka voidaan kuvata sen toimintakykynä tai niiden tehtävien perusteella, jotka se pystyy suorittamaan;

7.

'riskinarvioinnilla' tarkoitetaan kattavaa eri alojen välistä prosessia, jossa riskit tunnistetaan, analysoidaan ja arvioidaan kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla;

8.

'riskinhallintakyvyllä' tarkoitetaan jäsenvaltion tai sen alueiden kykyä vähentää tai lievittää riskinarvioinneissaan tunnistamiaan riskejä (katastrofin vaikutuksia ja todennäköisyyttä) kyseisessä jäsenvaltiossa hyväksyttävissä oleville tasoille, ja mukautua niihin. Riskinhallintakykyä arvioidaan teknisenä, rahoitukseen liittyvänä ja hallinnollisena kykynä toteuttaa asianmukaisesti:

9.

'isäntävaltion tuella' tarkoitetaan apua vastaanottavan tai lähettävän maan taikka komission valmius- ja avustusvaiheessa toteuttamia toimia ennakoitavien esteiden poistamiseksi unionin mekanismin välityksellä tarjottavalta kansainväliseltä avulta. Tähän sisältyy jäsenvaltioiden antama tuki, jolla helpotetaan avun kuljettamista niiden alueen kautta;

10.

'avustusvalmiudella' tarkoitetaan apua, jota voidaan pyynnöstä antaa unionin mekanismin välityksellä;

11.

'logistiikkatuella' tarkoitetaan 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asiantuntijaryhmien tehtäviensä suorittamisessa tarvitsemia välttämättömiä tarvikkeita tai palveluja, muun muassa viestintäyhteyksiä, tilapäistä majoitusta, elintarvikkeita tai maan sisäisiä kuljetuksia.

a)

toteuttaa toimia katastrofiriskejä koskevan tietopohjan parantamiseksi sekä osaamisen, parhaiden käytäntöjen ja tietojen jakamisen edistämiseksi, myös niiden jäsenvaltioiden kesken, joilla on yhteisiä riskejä;

b)

tukee ja edistää jäsenvaltioiden riskinarviointia ja riskien kartoittamistoimia hyvien käytäntöjen jakamisen kautta ja helpottaa erityisosaamisen ja asiantuntemuksen saatavuutta yhteistä etua koskevissa kysymyksissä;

c)

laatii ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle eri alat kattavan yleiskatsauksen ja kartan niistä luonnon ja ihmisen aiheuttamista katastrofiriskeistä, joita unioni voi kohdata, noudattamalla johdonmukaista lähestymistapaa politiikan eri aloilla, joiden puitteissa voidaan käsitellä katastrofien ennaltaehkäisyä tai jotka voivat vaikuttaa siihen, ja ottamalla asianmukaisesti huomioon ilmastonmuutoksen todennäköiset vaikutukset;

d)

edistää ja jakaa hyviä käytäntöjä, joilla kansallisia pelastuspalvelun järjestelmiä valmistellaan selviytymään ilmastonmuutoksen vaikutuksista;

e)

edistää ja tukee jäsenvaltioiden riskinhallintatoimien kehittämistä ja toteuttamista hyvien käytäntöjen jakamisen kautta ja helpottaa erityisosaamisen ja asiantuntemuksen saatavuutta yhteistä etua koskevissa kysymyksissä;

f)

kokoaa yhteen ja levittää jäsenvaltioiden antamia tietoja, järjestää kokemusten vaihdon riskinhallintakyvyn arvioinnista, kehittää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa ja viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2014 näiden arviointien sisältöä, metodologiaa ja rakennetta koskevat suuntaviivat sekä helpottaa hyvien käytäntöjen jakamista ennaltaehkäisyn ja varautumisen suunnittelussa, myös vapaaehtoisten vertaisarviointien kautta;

g)

raportoi määräajoin 6 artiklan c alakohdassa asetettujen määräaikojen mukaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle 6 artiklan täytäntöönpanon edistymisestä;

h)

edistää niiden unionin eri rahastojen käyttöä, joilla voidaan tukea kestävää kriisien ennaltaehkäisyä ja rohkaisee jäsenvaltioita ja alueita hyödyntämään näitä rahoitusmahdollisuuksia;

i)

korostaa riskien ennaltaehkäisyn tärkeyttä ja tukee jäsenvaltioita asiaa koskevan tietoisuuden lisäämisessä, yleisölle suunnatussa tiedottamisessa ja koulutuksessa;

j)

edistää ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä jäsenvaltioissa ja 28 artiklassa tarkoitetuissa kolmansissa maissa hyvien käytäntöjen jakamisen kautta ja helpottaa erityisosaamisen ja asiantuntemuksen saatavuutta yhteistä etua koskevissa kysymyksissä; ja

k)

toteuttaa läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa muitakin tukevia ja täydentäviä ennaltaehkäisytoimia, jotka ovat tarpeen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi.

a)

kehitettävä riskinarviointeja kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla ja annettava komissiolle yhteenveto niiden keskeisistä osista viimeistään 22 päivänä joulukuuta 2015 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi;

b)

kehitettävä ja parannettava katastrofien riskinhallintasuunnitteluaan kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla;

c)

annettava komissiolle riskinhallintakyvystään kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla tehdyt arvioinnit 5 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen suuntaviivojen valmiiksi saamisen jälkeen joka kolmas vuosi ja aina, kun on tehty merkittäviä muutoksia; ja

d)

osallistuttava vapaaehtoisuuteen pohjalta riskinhallintakyvyn arviointeja koskeviin vertaisarviointeihin.

a)

hallinnoi hätäavun koordinointikeskusta;

b)

hallinnoi yhteistä hätäviestintä- ja tietojärjestelmää (CECIS) tiedonvälityksen ja tietojen jakamisen mahdollistamiseksi hätäavun koordinointikeskuksen ja jäsenvaltioiden yhteyspisteiden välillä;

c)

edistää Euroopan yhteistä etua palvelevien rajatylittävien havainto-, ennakkovaroitus- ja hälytysjärjestelmien kehittämistä ja tehokkaampaa yhteenliittämistä, jotta nopeat avustustoimet ovat mahdollisia ja jotta edistetään kansallisten ennakkovaroitus- ja hälytysjärjestelmien keskinäisiä yhteyksiä sekä niiden yhteyksiä hätäavun koordinointikeskukseen sekä yhteiseen hätäviestintä- ja tietojärjestelmään. Näissä järjestelmissä on otettava huomioon olemassa olevat ja tulevat tieto-, seuranta- ja havaintolähteet ja -järjestelmät, joiden pohjalle niiden on rakennuttava;

d)

luo valmiuden koota ja lähettää paikan päälle asiantuntijaryhmiä, ja hallinnoi tätä valmiutta; näiden ryhmien tehtävänä on

e)

luo ja säilyttää valmiuden antaa logistiikkatukea näille asiantuntijaryhmille;

f)

kehittää ja ylläpitää sellaisten jäsenvaltioiden koulutettujen asiantuntijoiden verkostoa, jotka voivat lyhyellä varoitusajalla avustaa hätäavun koordinointikeskusta tietojen seurannassa ja koordinoinnin helpottamisessa;

g)

helpottaa jäsenvaltioiden välistä koordinointia katastrofeja koskevien avustusvalmiuksien ennakoivassa sijoittamisessa unionin sisällä;

h)

tukee työtä, jota tehdään yksiköiden ja muiden avustusvalmiuksien yhteentoimivuuden parantamiseksi, ottamalla huomioon parhaat käytännöt jäsenvaltioiden ja kansainvälisellä tasolla;

i)

toteuttaa toimivaltansa puitteissa toimet, joita tarvitaan isäntävaltion tuen helpottamiseksi; näitä ovat muun muassa isäntävaltion tukea koskevien ohjeiden laatiminen yhdessä jäsenvaltioiden kanssa operatiivisten kokemusten pohjalta ja näiden ohjeiden ajantasaistaminen;

j)

tukee sellaisten vapaaehtoisten vertaisarviointiohjelmien perustamista jäsenvaltioiden varautumisstrategioita varten, jotka perustuvat ennalta määriteltyihin ehtoihin ja joiden avulla on mahdollista laatia suosituksia unionin varautumistason parantamiseksi; ja

k)

toteuttaa läheisessä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa muitakin tukevia ja täydentäviä varautumistoimia, jotka ovat tarpeen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellyn tavoitteen saavuttamiseksi.

a)

voitava suorittaa ennalta määriteltyjä tehtäviä avustustoiminnan aloilla vakiintuneiden kansainvälisten suuntaviivojen mukaisesti, minkä vuoksi

b)

oltava yhteentoimivia muiden yksiköiden kanssa;

c)

osallistuttava koulutukseen ja harjoituksiin yhteentoimivuusvaatimuksen täyttämiseksi;

d)

oltava sellaisen henkilön alaisuudessa, joka vastaa yksiköiden toiminnasta; ja

e)

kyettävä tarvittaessa toimimaan yhteistyössä muiden unionin elinten ja/tai kansainvälisten instituutioiden, erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien, kanssa.

a)

voitava suorittaa tehtäviä avustustoiminnan aloilla vakiintuneiden kansainvälisten suuntaviivojen mukaisesti, ja siitä syystä

b)

kyettävä tarvittaessa toimimaan yhteistyössä muiden unionin elinten ja kansainvälisten instituutioiden, erityisesti Yhdistyneiden kansakuntien, kanssa.

a)

katastrofien ennaltaehkäisyä, niihin varautumista ja avustustoimintaa koskevan, pelastuspalveluhenkilöstölle ja muulle valmiushenkilöstölle suunnatun koulutusohjelman perustaminen ja hallinnointi. Ohjelmaan sisältyy yhteisiä kursseja sekä asiantuntijavaihtojärjestelmä, jossa henkilöitä voidaan lähettää komennukselle muihin jäsenvaltioihin;

Koulutusohjelman tavoitteena on parantaa 9 ja 11 artiklassa tarkoitettujen valmiuksien koordinointia, yhteensopivuutta ja keskinäistä täydentävyyttä sekä parantaa 8 artiklan d ja f alakohdassa tarkoitettujen asiantuntijoiden pätevyyttä;

b)

pelastuspalveluhenkilöstön ja muun valmiushenkilöstön koulutuskeskuksille sekä muille katastrofien ennaltaehkäisyn, niihin varautumisen ja avustustoiminnan alan toimijoille ja instituutioille avoimen koulutusverkoston perustaminen ja hallinnointi;

Koulutusverkoston tavoitteena on:

c)

harjoitusten tavoitteet ja tehtävän vahvistavan strategisen kehyksen ja harjoitusten painopisteitä koskevan pitkän aikavälin suunnitelman laatiminen sekä harjoitusohjelman perustaminen ja sen hallinnoiminen;

d)

unionin mekanismin puitteissa toteutetuista pelastuspalvelutoimista saatuja kokemuksia katastrofihallinnan kaikissa vaiheissa koskevan ohjelman perustaminen ja hallinnoiminen laajan perustan luomiseksi oppimisprosesseille ja osaamisen kehittämiselle. Ohjelmaan sisältyvät:

Ohjelmaan on sisällytettävä tarvittaessa myös unionin ulkopuolisista avustustoimista saatuja kokemuksia, jotka koskevat unionin mekanismin välityksellä annetun avun ja humanitaarisen avustustoiminnan yhteyksien ja yhteisvaikutusten hyödyntämistä;

e)

sellaisten ohjeiden laatiminen, jotka koskevat a-d alakohdassa tarkoitettuja eri tehtäviä koskevan tietämyksen jakamista ja niiden suorittamista jäsenvaltioiden tasolla; ja

f)

kannustaminen ja rohkaiseminen asiaankuuluvan uuden tekniikan käyttöönottoon ja käyttöön unionin mekanismia varten.

a)

toimittaa pyynnön edelleen muiden jäsenvaltioiden yhteyspisteille;

b)

kerää yhdessä asianomaisen jäsenvaltion kanssa tilannetta koskevia vahvistettuja tietoja ja jakaa ne jäsenvaltioille;

c)

antaa apua pyytävää jäsenvaltiota kuullen suosituksia unionin mekanismin välityksellä toteutettavia avustustoimia varten paikan päällä todettujen tarpeiden ja mahdollisten 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ennalta laadittujen suunnitelmien perusteella, kehottaa jäsenvaltioita antamaan käyttöön tiettyjä valmiuksia ja edistää tarvittavien avustustoimien koordinointia; sekä

d)

toteuttaa muita toimia avustustoimien koordinoinnin helpottamiseksi.

a)

pitää yllä vuoropuhelua jäsenvaltioiden yhteyspisteiden kanssa sen varmistamiseksi, että unionin mekanismin välityksellä annettavan unionin katastrofiavun panos on avustustoimien kokonaisuuden kannalta tehokas ja johdonmukainen, erityisesti

b)

antaa välittömästi suosituksia, mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä kyseisen maan kanssa, paikan päällä todettujen tarpeiden ja mahdollisten ennalta laadittujen suunnitelmien perusteella, kehottaa jäsenvaltioita antamaan käyttöön tiettyjä valmiuksia ja edistää pyydetyn avun koordinointia;

c)

pitää yllä yhteyttä vahinkoa kärsineeseen maahan teknisten yksityiskohtien selvittämiseksi, joita voivat olla avun täsmällinen tarve, tarjousten hyväksyntä ja käytännön järjestelyt avun paikallisessa vastaanottamisessa ja jakelussa;

d)

pitää yhteyttä OCHA:han tai tukee sitä ja tekee yhteistyötä avustustoimien kokonaisuuteen osallistuvien muiden asiaankuuluviin toimijoiden kanssa, jotta voidaan maksimoida avun yhteisvaikutus, etsiä toisiaan täydentäviä toimintoja ja välttää päällekkäisyyksiä ja puutteita; sekä

e)

pitää yhteyttä kaikkiin asiaankuuluviin toimijoihin erityisesti unionin mekanismin puitteissa toteutetun avustustoimen lopetusvaiheessa, jotta sujuva tehtävien siirto helpottuu.

a)

unionin ulkopuolella tapahtuneen katastrofin yhteydessä 16 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuin tavoin;

b)

unionissa tapahtuneen katastrofin yhteydessä 15 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuin tavoin;

c)

ennaltaehkäisyyn liittyvää asiantuntemusta koskevan pyynnön perusteella 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti; tai

d)

ennalta valmistautumiseen liittyvää asiantuntemusta koskevan pyynnön perusteella 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

a)

jäsenvaltiot nimeävät omalla vastuullaan asiantuntijoita, joita voidaan asettaa käytettäviksi asiantuntijaryhmien jäseninä;

b)

komissio valitsee asiantuntijat ja näiden ryhmien johtajat heidän pätevyytensä ja kokemuksensa perusteella, heillä oleva unionin mekanismia koskevan koulutuksen taso sekä unionin mekanismin puitteissa toteutetuista aiemmista tehtävistä ja muusta kansainvälisestä avustustoimista saatu kokemus mukaan luettuina. Valinta perustuu myös muihin arviointiperusteisiin, kuten kielitaitoon, jotta voidaan varmistaa, että ryhmällä on kokonaisuutena käytettävissä kussakin tilanteessa tarvittavat taidot; ja

c)

komissio nimittää operaatioiden asiantuntijat ja ryhmien johtajat heidät nimenneiden jäsenvaltioiden suostumuksella.

a)

antamalla ja jakamalla tietoja tarvike- ja kuljetusvoimavaroista, joita jäsenvaltiot voivat antaa käytettäviksi, näiden tarvike- ja kuljetusvoimavarojen yhdistämisen helpottamiseksi;

b)

avustamalla jäsenvaltioita sellaisten kuljetusvoimavarojen yksilöimisessä, joita voidaan saada muista lähteistä, kaupalliset markkinat mukaan luettuina, ja näiden voimavarojen käyttömahdollisuuksien helpottaminen; tai

c)

avustamalla jäsenvaltioita sellaisten tarvikkeiden yksilöimisessä, joita voidaan saada muista lähteistä, kaupalliset markkinat mukaan luettuina.

a)

osaamisen, parhaiden toimintatapojen ja tietojen jakamisen helpottamiseksi tehtävät tutkimukset, selvitykset, mallinnukset ja skenaarioiden laatiminen;

b)

koulutus, harjoitukset, työpajat, henkilöstön ja asiantuntijoiden vaihto, verkostojen luominen, demonstraatiohankkeet sekä teknologian siirrot;

c)

seuranta- ja arviointitoimet;

d)

tiedottaminen, koulutus ja tietoisuuden lisääminen sekä niihin liittyvät tiedonjakamista koskevat toimet kansalaisten ottamiseksi mukaan unionissa tapahtuvien katastrofien ennaltaehkäisyyn ja niiden vaikutusten minimoimiseen ja unionin kansalaisten auttamiseksi suojautumaan entistä tehokkaammin ja kestävällä tavalla;

e)

ohjelman perustaminen avustustoimista ja harjoituksista unionin mekanismin yhteydessä saatujen kokemusten keräämiseksi, myös ennaltaehkäisyn ja varautumisen kannalta merkittävillä aloilla, ja tämän ohjelman toteuttaminen; sekä

f)

viestintätoimet ja toimenpiteet jäsenvaltioiden ja unionin pelastuspalvelutyötä koskevan tietoisuuden lisäämiseksi katastrofien ennaltaehkäisyn, niihin varautumisen ja niitä koskevan avustustoiminnan aloilla.

a)

hankkeiden, tutkimusten, työpajojen, selvitysten ja 5 artiklassa tarkoitettujen toimien yhteisrahoitus;

b)

6 artiklan d alakohdassa ja 8 artiklan j alakohdassa tarkoitettujen vertaisarviointien yhteisrahoitus;

c)

hätäavun koordinointikeskuksen tarjoamien toimintojen ylläpito 8 artiklan a alakohdan mukaisesti;

d)

8 artiklan d alakohdassa ja 17 artiklassa tarkoitettujen asiantuntijaryhmien kokoamisen ja lähettämisen valmistelu sekä varalla olevan kapasiteetin kehittäminen ja ylläpitäminen hyödyntämällä 8 artiklan f alakohdassa tarkoitettua jäsenvaltioiden koulutettujen asiantuntijoiden verkostoa;

e)

yhteisen hätäviestintä- ja tietojärjestelmän sekä sellaisten välineiden perustaminen ja ylläpitäminen, joiden avulla voidaan viestiä ja jakaa tietoja hätäavun koordinointikeskuksen ja jäsenvaltioiden yhteyspisteiden sekä muiden unionin mekanismin toimintaan osallistuvien tahojen välillä;

f)

Euroopan etua palvelevien rajatylittävien havainto-, ennakkovaroitus- ja hälytysjärjestelmien kehittäminen, jotta nopeat avustustoimet ovat mahdollisia ja jotta edistetään kansallisten ennakkovaroitus- ja hälytysjärjestelmien välisiä yhteyksiä sekä niiden yhteyksiä hätäavun koordinointikeskukseen ja yhteiseen hätäviestintä- ja tietojärjestelmään. Näissä järjestelmissä on otettava huomioon olemassa olevat ja tulevat tieto-, seuranta- ja havaintolähteet ja -järjestelmät, joihin niiden olisi myös perustuttava;

g)

unionin mekanismin puitteissa toteutettavien avustusoperaatioiden suunnittelu 10 artiklan mukaisesti;

h)

13 artiklassa kuvattujen varautumistoimien tukeminen;

i)

11 artiklassa tarkoitettujen eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien kehittäminen tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti;

j)

eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien puutteiden tunnistaminen 12 artiklan mukaisesti ja jäsenvaltioiden tukeminen niiden pyrkiessä poistamaan näitä puutteita yhteisrahoittamalla uusia avustusvalmiuksia enintään 20 prosentilla tukikelpoisista kustannuksista edellyttäen, että:

Etusija annetaan tarvittaessa jäsenvaltioiden ryhmille, jotka tekevät yhteistyötä yhteisen riskin pohjalta;

k)

logistiikkatuen saatavuuden varmistaminen 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille asiantuntijaryhmille;

l)

jäsenvaltioiden välisen koordinoinnin helpottaminen sijoitettaessa ennakoivasti katastrofeja koskevia avustusvalmiuksia unionin sisällä 8 artiklan g alakohdan mukaisesti;

m)

ennaltaehkäisy- ja valmiustoimenpiteitä koskevan neuvonnan tukeminen lähettämällä asiantuntijaryhmä paikan päälle jäsenvaltion, kolmannen maan, Yhdistyneiden kansakuntien tai jonkin sen erityisjärjestön pyynnöstä 5 artiklan 2 kohdassa ja 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun mukaisesti.

a)

11 artiklassa esitettyjen eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien perustamisesta ja hallinnosta sekä asiaan liittyvistä prosesseista unionin tasolla aiheutuvat kustannukset;

b)

niistä pakollisista koulutus-, harjoitus- ja työpajatoimista aiheutuvat kustannukset, jotka ovat edellytyksenä jäsenvaltioiden avustusvalmiuksien hyväksymiselle eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien käyttöön, jäljempänä 'hyväksyntäkustannukset'. Hyväksyntäkustannukset voivat muodostua valmiuslajikohtaisesti määritetyistä yksikkökustannuksista tai kertasuorituksista ja kattaa enimmillään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista;

c)

kertaluonteiset kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että jäsenvaltioiden avustusvalmiuksia parannetaan niiden yksinomaisen kansallisen käytön vaatimuksia vastaavasta tasosta valmius- ja saatavuustilaan, jotta niitä voidaan antaa käytettäviksi eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien osana, hyväksyntäprosessin kuluessa laadittujen vapaaehtoista reserviä koskevien laatuvaatimusten ja suositusten mukaisesti, jäljempänä 'mukauttamiskustannukset'. Mukauttamiskustannuksiin voi sisältyä kuluja, jotka liittyvät yksiköiden ja muiden avustusvalmiuksien yhteentoimivuuteen, riippumattomuuteen, omavaraisuuteen, siirrettävyyteen, pakkauksiin liittyviin ja muihin vastaaviin kustannuksiin sekä monikansallisten avustusvalmiuksien muodostamisesta aiheutuviin kustannuksiin (esimerkiksi työpajat, koulutus, yhteisten metodien, normien ja menettelyjen kehittäminen ja muut vastaava toimet) edellyttäen, että nämä kustannukset liittyvät nimenomaan siihen, että avustusvalmiudet ovat osa vapaaehtoista reserviä. Ne eivät saa koskea avustusvalmiuksien perustamiseen tarvittavien tarvikkeiden tai henkilöresurssien kustannuksia eikä ylläpito- tai käyttökustannuksia. Nämä mukauttamiskustannukset voivat muodostua valmiuslajikohtaisesti määritetyistä yksikkökustannuksista tai kertasuorituksista ja kattaa enimmillään 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista edellyttäen, että tämä on enintään 30 prosenttia avustusvalmiuksien keskimääräisistä kehittämiskustannuksista; ja

d)

poikkeuksellisiin katastrofeihin liittyvien väliaikaisten puutteiden korjaamiseksi tehtävien puitesopimusten, puitekumppanuussopimusten tai vastaavien järjestelyjen perustamisesta ja hallinnoinnista aiheutuvat kustannukset, useita riskejä kattava lähestymistapa huomioon ottaen.

i)

voi kattaa kustannukset tai maksut, jotka aiheutuvat sopimusten tai järjestelyjen laatimisesta, valmistelemisesta, neuvottelemisesta, tekemisestä ja hallinnoimisesta, sekä kustannukset, jotka aiheutuvat yhdenmukaistettujen operatiivisten menettelyjen ja harjoitusten kehittämisestä sen varmistamiseksi, että voimavaroja käytetään tehokkaasti. Tällainen rahoitus voi kattaa myös enintään 40 prosenttia kustannuksista, jotka aiheutuvat siitä, että varmistetaan näiden voimavarojen nopea käyttöön saaminen,

ii)

ei saa kattaa kustannuksia, jotka aiheutuvat uusien avustusvalmiuksien ostamisesta tai kehittämisestä, eikä kustannuksia, jotka aiheutuvat näiden lisävalmiuksien käyttämisestä katastrofitilanteessa. Kustannukset, jotka aiheutuvat näiden lisävalmiuksien käytöstä katastrofitilanteessa, korvaa apua pyytänyt jäsenvaltio,

iii)

saa olla enintään 10 prosenttia 19 artiklan 1 kohdassa säädetyistä rahoituspuitteista. Jos 10 prosentin enimmäisosuus saavutetaan ennen ohjelmasuunnittelukauden päättymistä ja unionin mekanismin asianmukainen toiminta sitä edellyttää, tätä 10 prosentin enimmäisosuutta voidaan täytäntöönpanosäädöksillä ylittää enintään 5 prosenttiyksiköllä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 33 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

a)

17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen asiantuntijaryhmien lähettäminen yhdessä logistiikkatuen ja 8 artiklan d ja e kohdassa tarkoitettujen lähetettävien asiantuntijoiden kanssa;

b)

jäsenvaltioiden tukeminen tarvikkeiden ja kuljetusresurssien käyttöön saamisessa 23 artiklassa tarkoitetulla tavalla katastrofin yhteydessä; ja

c)

muiden tarpeellisten tukevien ja täydentävien avustustoimien toteuttaminen avunpyynnön johdosta avustustoimien koordinoinnin edistämiseksi mahdollisimman tehokkaalla tavalla.

a)

tietojen antaminen ja jakaminen tarvike- ja kuljetusvoimavaroista, joita jäsenvaltiot päättävät antaa käyttöön, tällaisten tarvike- ja kuljetusvoimavarojenyhdistämisen helpottamiseksi;

b)

jäsenvaltioiden avustaminen sellaisten kuljetusvoimavarojen yksilöimisessä, joita voidaan saada muista lähteistä, kaupalliset markkinat mukaan luettuina, ja näiden voimavarojen käyttömahdollisuuksien helpottaminen;

c)

jäsenvaltioiden avustaminen sellaisten tarvikkeiden yksilöimisessä, joita voidaan saada muista lähteistä, kaupalliset markkinat mukaan luettuina; ja

d)

kuljetusvoimavarojen rahoittaminen nopean avustustoiminnan varmistamiseksi katastrofien yhteydessä. Tällaiset toimet voivat saada rahoitustukea vain, jos seuraavat perusteet täyttyvät:

a)

vapaaehtoisen reservin käyttöön 11 artiklan mukaisesti tarkoitettujen avustusvalmiuksien kuljetukseen liittyvät kustannukset; tai

b)

apua tarvitaan kriittiseen tarpeeseen eikä sitä ole tai ei ole riittävällä tavalla saatavilla vapaaehtoisessa reservissä.

i)

lyhytaikainen varastokapasiteetin vuokraaminen jäsenvaltioiden avun väliaikaista säilyttämistä varten niiden koordinoidun kuljettamisen helpottamiseksi;

ii)

jäsenvaltioiden avun uudelleen pakkaaminen käytettävissä olevan kuljetuskapasiteetin käyttämiseksi parhaalla mahdollisella tavalla tai erityisten operatiivisten vaatimusten täyttämiseksi; tai

iii)

yhdistetyn avun paikallinen kuljetus koordinoidun toimittamisen varmistamiseksi apua pyytävässä maassa olevassa lopullisessa kohteessa.

a)

Euroopan vapaakauppaliiton (EFTA) maat, jotka ovat Euroopan talousalueen (ETA) jäseniä, ETA-sopimuksen ehtojen mukaisesti ja muut Euroopan maat, jos sopimuksissa ja menettelyissä niin määrätään;

b)

unioniin liittymässä olevat maat, ehdokasmaat ja mahdolliset ehdokasmaat niitä koskevissa puitesopimuksissa ja assosiaationeuvoston päätöksissä tai vastaavissa järjestelyissä vahvistettujen, kyseisten maiden osallistumista unionin ohjelmiin koskevien yleisten periaatteiden ja ehtojen mukaisesti.

a)

hätäavun koordinointikeskuksen ja jäsenvaltioiden yhteyspisteiden välinen vuorovaikutus 8 artiklan b alakohdan, 15 artiklan 3 kohdan ja 16 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisesti; unionissa tapahtuvia katastrofeja koskeviin avustustoimiin liittyvät operatiiviset menettelyt 15 artiklan mukaisesti sekä unionin ulkopuolella tapahtuvien osalta 16 artiklan mukaisesti, asiaankuuluvien kansainvälisen järjestöjen osoittaminen mukaan luettuna;

b)

yhteisen hätäviestintä- ja tietojärjestelmän osat sekä järjestelmän kautta tapahtuvan tietojenvaihdon organisointi 8 artiklan b alakohdan mukaisesti;

c)

asiantuntijaryhmien lähettämisprosessi 17 artiklan mukaisesti;

d)

yksiköiden, muiden avustusvalmiuksien ja asiantuntijoiden osoittaminen 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

e)

yksiköiden toiminnan ja yhteentoimivuuden operatiiviset vaatimukset 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti, niiden tehtävät, toimintakyky, tärkeimmät osatekijät, omavaraisuus ja lähettäminen mukaan luettuina;

f)

eurooppalaisten hätäapuvalmiuksien toiminnan edellyttämät valmiustavoitteet, laatu- ja yhteentoimivuusvaatimukset sekä hyväksyntä- ja rekisteröintimenettelyt 11 artiklan mukaisesti sekä 21 artiklan 2 kohdassa säädetyt rahoitusjärjestelyt;

g)

eurooppalaisissa hätäapuvalmiuksissa olevien puutteiden toteaminen ja poistaminen 12 artiklan mukaisesti;

h)

koulutusohjelman, harjoituksia koskevan kehyksen ja saatujen kokemusten hyödyntämistä koskevan ohjelman organisointi 13 artiklan mukaisesti; ja

i)

avun kuljettamiselle annettavan tuen organisointi 18 ja 23 artiklan mukaisesti.

a)

väliarviointikertomuksen tämän päätöksen täytäntöönpanossa saaduista tuloksista ja tämän päätöksen täytäntöönpanon laadullisista ja määrällisistä näkökohdista viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2017;

b)

tiedonannon tämän päätöksen täytäntöönpanon jatkamisesta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018; ja

c)

jälkiarviointikertomuksen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021.