1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan hallinnolliset ja tekniset vaatimukset kaikkien 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen uusien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntää varten.

Tätä asetusta ei sovelleta yksittäisten ajoneuvojen hyväksyntään. Tällaisia yksittäisiä hyväksyntöjä myöntävien jäsenvaltioiden on kuitenkin hyväksyttävä ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnät, jotka on myönnetty asiaankuuluvien kansallisten säännösten sijasta tämän asetuksen nojalla.

2.   Tässä asetuksessa vahvistetaan vaatimukset tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttävien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden markkinavalvontaa varten. Tässä asetuksessa vahvistetaan myös vaatimukset tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen osien ja varusteiden markkinavalvontaa varten.

3.   Tällä asetuksella ei rajoiteta liikenneturvallisuutta koskevan lainsäädännön soveltamista.

1.   Tätä asetusta sovelletaan yhdessä tai useammassa vaiheessa suunniteltuihin ja valmistettuihin, 4 artiklan mukaisiin maa- ja metsätaloudessa käytettäviin ajoneuvoihin ja tällaisia ajoneuvoja varten suunniteltuihin ja valmistettuihin järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin sekä osiin ja varusteisiin.

Tätä asetusta sovelletaan erityisesti seuraaviin ajoneuvoihin:

2.   Tätä asetusta ei sovelleta vaihdettavissa oleviin koneisiin, jotka ovat täysin irti maasta tiekuljetuksen aikana tai jotka eivät voi kiertyä pystyakselinsa ympäri tiekuljetuksen aikana.

3.   Seuraavien ajoneuvojen osalta valmistaja voi valintansa mukaan hakea joko tähän asetukseen perustuvaa hyväksyntää tai noudattaa asiaankuuluvia kansallisia vaatimuksia:

1.   Jäsenvaltioiden on perustettava tai nimettävä hyväksyntäviranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia hyväksyntää koskevissa kysymyksissä, ja markkinavalvontaviranomaiset, jotka ovat toimivaltaisia markkinavalvontaa koskevissa kysymyksissä tämän asetuksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tällaisten viranomaisten perustamisesta ja nimeämisestä.

Hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisia koskevassa ilmoituksessa on ilmoitettava viranomaisten nimet, osoitteet, myös sähköpostiosoitteet, ja vastuualueet. Komissio julkaisee verkkosivustollaan luettelon ja yksityiskohtaiset tiedot hyväksyntäviranomaisista.

2.   Jäsenvaltiot saavat sallia ainoastaan sellaisten ajoneuvojen, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden markkinoille saattamisen, rekisteröinnin ja käyttöönoton, jotka täyttävät tämän asetuksen vaatimukset.

3.   Jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden markkinoille saattamista, rekisteröintiä tai käyttöönottoa perustein, jotka liittyvät tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin niiden rakennetta ja toimintaa koskeviin seikkoihin, jos ne täyttävät tämän asetuksen vaatimukset.

4.   Jäsenvaltioiden on järjestettävä ja toteutettava markkinavalvontaa ja markkinoille tulevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden tarkastuksia asetuksen (EY) N:o 765/2008 III luvun mukaisesti.

1.   Hyväksyntäviranomaisten on varmistettava, että tyyppihyväksyntää hakevat valmistajat täyttävät tämän asetuksen mukaiset velvoitteensa.

2.   Hyväksyntäviranomaiset saavat hyväksyä ainoastaan sellaiset ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, jotka täyttävät tämän asetuksen vaatimukset.

1.   Markkinavalvontaviranomaisten on suoritettava tyyppihyväksytyille ajoneuvoille, järjestelmille, komponenteille ja erillisille teknisille yksiköille riittävässä laajuudessa asianmukaiset asiakirjojen tarkastukset ja otettava huomioon riskinarviointia, valituksia ja muita tietoja koskevat vakiintuneet periaatteet.

Markkinavalvontaviranomaiset voivat vaatia talouden toimijoita asettamaan saataville asiakirjat ja tiedot, joita ne pitävät tarpeellisina tehtäviensä suorittamiseksi.

Kun talouden toimijat esittävät vaatimustenmukaisuustodistuksia, markkinavalvontaviranomaisten on otettava asianmukaisesti huomioon tällaiset todistukset.

2.   Muihin kuin tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin osiin ja varusteisiin sovelletaan kaikilta osin asetuksen (EY) N:o 765/2008 19 artiklan 1 kohtaa.

1.   Valmistajan on huolehdittava siitä, että kun sen valmistamia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä saatetaan markkinoille tai otetaan käyttöön, ne on valmistettu ja hyväksytty tässä asetuksessa ja tämän asetuksen nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

2.   Jos kyseessä on monivaiheinen tyyppihyväksyntä, kukin valmistaja on vastuussa hyväksynnästä ja tuotannon vaatimustenmukaisuudesta niiden järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden osalta, jotka on lisätty siinä ajoneuvon valmistusvaiheessa, josta se on huolehtinut. Valmistaja, joka muuttaa aiemmissa vaiheissa jo hyväksyttyjä komponentteja tai järjestelmiä, on vastuussa muutettujen komponenttien ja järjestelmien hyväksynnästä ja tuotannon vaatimustenmukaisuudesta.

3.   Valmistaja, joka muuttaa keskeneräistä ajoneuvoa siten, että ajoneuvon ajoneuvoluokka muuttuu ja sen myötä myös hyväksynnän aiemmassa vaiheessa arvioidut lakisääteiset vaatimukset muuttuvat, on vastuussa myös muutetun ajoneuvon uuteen ajoneuvoluokkaan sovellettavien vaatimusten noudattamisesta.

4.   Unionin ulkopuolelle sijoittautuneen valmistajan on nimettävä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden hyväksymistä varten yksi unioniin sijoittautunut edustaja, joka edustaa valmistajaa hyväksyntäviranomaiseen nähden.

5.   Unionin ulkopuolelle sijoittautuneen valmistajan on lisäksi nimettävä markkinavalvontaa varten yksi unioniin sijoittautunut edustaja, joka voi olla joko 4 kohdassa tarkoitettu edustaja tai toinen edustaja.

6.   Valmistaja on vastuussa hyväksyntäviranomaiselle kaikista hyväksyntämenettelyn osatekijöistä sekä tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta riippumatta siitä, onko se osallistunut suoraan ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön kaikkiin valmistusvaiheisiin.

7.   Tämän asetuksen sekä tämän asetuksen nojalla annettavien delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisesti valmistajan on huolehdittava siitä, että käytössä on menettelyt, joilla varmistetaan, että hyväksytylle tyypille säädettyjä vaatimuksia noudatetaan sarjatuotannossa jatkuvasti. Muutokset ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön suunnittelussa tai ominaisuuksissa ja muutokset niissä vaatimuksissa, joiden mukainen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön vakuutetaan olevan, on otettava huomioon VI luvun mukaisesti.

8.   Valmistajan on valmistamiinsa ajoneuvoihin, komponentteihin tai erillisiin teknisiin yksiköihin 34 artiklan mukaisesti kiinnitettävien lakisääteisten merkintöjen ja tyyppihyväksyntämerkkien lisäksi ilmoitettava nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä sellainen osoitteensa unionissa, josta se voidaan tavoittaa, markkinoilla saataville asetetussa ajoneuvossa, komponentissa tai erillisessä teknisessä yksikössä taikka, jos tämä ei ole mahdollista, komponentin tai erillisen teknisen yksikön pakkauksessa tai sen mukana olevassa asiakirjassa.

9.   Valmistajan on varmistettava, että sinä aikana, jona ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on sen vastuulla, varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna sen tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisuutta.

1.   Jos valmistaja katsoo tai sillä on syytä uskoa, että sen valmistama ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö, joka on saatettu markkinoille tai otettu käyttöön, ei ole tämän asetuksen tai tämän asetuksen nojalla annettavien delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten vaatimusten mukainen, valmistajan on ryhdyttävä välittömästi tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin tapauksen mukaan kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sen takaisinkutsun järjestämiseksi.

Valmistajan on välittömästi tiedotettava asiasta hyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot etenkin vaatimustenvastaisuudesta ja kaikista toteutetuista korjaavista toimenpiteistä.

2.   Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, valmistajan on viipymättä tiedotettava asiasta niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisille, joissa ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste on asetettu saataville markkinoilla tai otettu käyttöön, ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot etenkin vaatimustenvastaisuudesta ja kaikista toteutetuista korjaavista toimenpiteistä.

3.   Valmistajan on pidettävä 24 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut hyväksyntäasiakirjat ja ajoneuvon valmistajan on lisäksi pidettävä jäljennös 33 artiklassa tarkoitetuista vaatimustenmukaisuustodistuksista hyväksyntäviranomaisten saatavilla kymmenen vuoden ajan ajoneuvon markkinoille saattamisen jälkeen ja viiden vuoden ajan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön markkinoille saattamisen jälkeen.

4.   Valmistajan on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä toimitettava sille hyväksyntäviranomaisen välityksellä jäljennös EU-tyyppihyväksyntätodistuksesta tai 46 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetusta luvasta, joka osoittaa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön vaatimustenmukaisuuden, kielellä, jota kansallinen viranomainen vaivattomasti ymmärtää. Valmistajan on tehtävä kansallisen viranomaisen kanssa yhteistyötä kaikissa toimissa, jotka toteutetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan mukaisesti markkinoille saatettujen, rekisteröityjen tai käyttöön otettujen ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden aiheuttamien riskien poistamiseksi.

1.   Maahantuoja saa saattaa markkinoille ainoastaan vaatimustenmukaisia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä, joilla on joko EU-tyyppihyväksyntä tai jotka täyttävät kansallisen hyväksynnän vaatimukset, taikka osia tai varusteita, joihin sovelletaan kaikilta osin asetuksessa (EY) N:o 765/2008 säädettyjä vaatimuksia.

2.   Maahantuojan on ennen tyyppihyväksytyn ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön markkinoille saattamista tarkistettava, että sen mukana ovat 24 artiklan 10 kohdan mukaiset hyväksyntäasiakirjat ja että kyseisessä järjestelmässä, komponentissa tai erillisessä teknisessä yksikössä on vaadittu tyyppihyväksyntämerkki ja se on 8 artiklan 8 kohdan mukainen. Ajoneuvon osalta maahantuojan on tarkistettava, että ajoneuvon mukana on vaadittu vaatimustenmukaisuustodistus.

3.   Jos maahantuoja katsoo tai sillä on syytä uskoa, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen ja erityisesti ettei se vastaa tyyppihyväksyntäänsä, maahantuoja ei saa saattaa ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä markkinoille, sallia sen käyttöönottoa eikä rekisteröidä sitä ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi. Jos maahantuoja lisäksi katsoo tai sillä on syytä uskoa, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, maahantuojan on tiedotettava asiasta valmistajalle ja markkinavalvontaviranomaisille. Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on tyyppihyväksytty, maahantuojan on tiedotettava asiasta myös kyseisen hyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

4.   Maahantuojan on ilmoitettava nimensä, rekisteröity tuotenimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä osoite, josta se voidaan tavoittaa, ajoneuvossa, järjestelmässä, komponentissa, erillisessä teknisessä yksikössä, osassa tai varusteessa taikka, jos tämä ei ole mahdollista, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen pakkauksessa tai sen mukana olevassa asiakirjassa.

5.   Maahantuojan on varmistettava, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön mukana on 51 artiklan mukaisesti vaaditut ohjeet ja tiedot asianomaisten jäsenvaltioiden virallisella kielellä tai virallisilla kielillä.

6.   Maahantuojan on varmistettava, että sinä aikana, jona ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on sen vastuulla, varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna sen tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisuutta.

7.   Kun maahantuoja pitää sitä ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen aiheuttaman vakavan riskin vuoksi aiheellisena, sen on kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelemiseksi tutkittava ajoneuvosta, järjestelmästä, komponentista, erillisestä teknisestä yksiköstä, osasta tai varusteesta tehdyt valitukset ja tarvittaessa pidettävä kirjaa näistä valituksista ja niihin liittyvistä takaisinkutsumenettelyistä sekä tiedotettava jakelijoille tällaisesta valvonnasta.

1.   Jos maahantuoja katsoo tai sillä on syytä uskoa, että sen markkinoille saattama ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, maahantuojan on ryhdyttävä välittömästi tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin tapauksen mukaan kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai sen takaisinkutsun järjestämiseksi.

2.   Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, maahantuojan on välittömästi tiedotettava asiasta valmistajalle sekä niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisille, joissa se on saattanut sen saataville markkinoilla. Maahantuojan on myös ilmoitettava niille mahdollisista toimista, joihin on ryhdytty, ja annettava yksityiskohtaiset tiedot etenkin vakavasta riskistä ja kaikista valmistajan toteuttamista korjaavista toimenpiteistä.

3.   Maahantuojan on kymmenen vuoden ajan ajoneuvon markkinoille saattamisen jälkeen ja viiden vuoden ajan järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön markkinoille saattamisen jälkeen pidettävä jäljennös vaatimustenmukaisuustodistuksesta hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisten saatavilla ja varmistettava, että 24 artiklan 10 kohdassa tarkoitetut hyväksyntäasiakirjat voidaan asettaa pyynnöstä näiden viranomaisten saataville.

4.   Maahantuojan on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä toimitettava sille kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi, kielellä, jota kansallinen viranomainen vaivattomasti ymmärtää. Maahantuojan on tämän viranomaisen pyynnöstä tehtävä sen kanssa yhteistyötä kaikissa toimissa, jotka toteutetaan maahantuojan markkinoille saattaman ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen aiheuttamien riskien poistamiseksi.

1.   Jakelijan on noudatettava asiaankuuluvaa huolellisuutta sen varmistamiseksi, että sen markkinoilla saataville asettama ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on tämän asetuksen vaatimusten mukainen.

2.   Jakelijan on ennen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön asettamista saataville markkinoilla, rekisteröintiä tai käyttöönottoa tarkistettava, että ajoneuvossa, järjestelmässä, komponentissa tai erillisessä teknisessä yksikössä on vaadittu lakisääteinen merkintä tai tyyppihyväksyntämerkki, että sen mukana ovat vaaditut asiakirjat sekä ohjeet ja turvallisuustiedot sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jossa ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on tarkoitus asettaa saataville markkinoilla, ja että maahantuoja ja valmistaja ovat noudattaneet 11 artiklan 2 ja 4 kohdassa sekä 34 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjä vaatimuksia.

3.   Jakelijan on varmistettava, että sinä aikana, jona ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on sen vastuulla, varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät vaaranna sen tässä asetuksessa vahvistettujen vaatimusten mukaisuutta.

1.   Jos jakelija katsoo tai sillä on syytä uskoa, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, jakelija ei saa asettaa ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä saataville markkinoilla, rekisteröidä sitä eikä ottaa sitä käyttöön ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi.

2.   Jos jakelija katsoo tai sillä on syytä uskoa, että sen markkinoilla saataville asettama, rekisteröimä tai sen vastuulla käyttöön otettu ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, jakelijan on ilmoitettava asiasta valmistajalle tai valmistajan edustajalle sen varmistamiseksi, että tarvittavat korjaavat toimenpiteet kyseisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi tai tarvittaessa sen takaisinkutsun järjestämiseksi toteutetaan 9 artiklan 1 kohdan tai 12 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.   Jos ajoneuvo, järjestelmä, komponentti, erillinen tekninen yksikkö, osa tai varuste aiheuttaa vakavan riskin, jakelijan on välittömästi tiedotettava asiasta valmistajalle, maahantuojalle ja niiden jäsenvaltioiden hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisille, joissa se on asettanut sen saataville markkinoilla. Jakelijan on myös tiedotettava niille mahdollisista toimenpiteistä, joihin on ryhdytty, ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot etenkin vakavasta riskistä ja valmistajan toteuttamista korjaavista toimenpiteistä.

4.   Jakelijan on kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä varmistettava, että valmistaja antaa kansalliselle viranomaiselle 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tiedot tai että maahantuoja antaa kansalliselle viranomaiselle 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tiedot. Jakelijan on tämän viranomaisen pyynnöstä tehtävä sen kanssa yhteistyötä kaikissa toimissa, jotka toteutetaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan mukaisesti jakelijan markkinoilla saataville asettaman ajoneuvon, järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön, osan tai varusteen aiheuttamien riskien poistamiseksi.

1.   Valmistajan on varmistettava, että ajoneuvot suunnitellaan, valmistetaan ja kootaan niin, että kuljettajan ja matkustajien ja ajoneuvon ympäristössä olevien muiden henkilöiden loukkaantumisriski on mahdollisimman pieni.

2.   Valmistajan on varmistettava, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt vastaavat tässä asetuksessa vahvistettuja soveltuvia vaatimuksia, jotka liittyvät muiden muassa seuraaviin:

3.   Sellaisten ajoneuvojen komponentteihin, joiden sähkövaarat katetaan tämän asetuksen nojalla annettavilla delegoiduilla säädöksillä tai täytäntöönpanosäädöksillä, ei sovelleta tietyllä jännitealueella toimivia sähkölaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 12 päivänä joulukuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/95/EY (32).

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan ajoneuvoihin ja niihin tarkoitettuihin järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin, mikäli niitä voidaan soveltaa liitteen I mukaan.

5.   Korkean toimintaturvallisuuden tason saavuttamiseksi komissiolle siirretään valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset tämän artiklan 2 kohdassa lueteltuja tekijöitä varten ja tapauksen mukaan testausmenetelmät ja raja-arvot. Ensimmäiset tällaisista delegoiduista säädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

Kyseisillä yksityiskohtaisilla vaatimuksilla lisätään tai ainakin pidetään yllä 76 artiklan 1 kohdassa ja 77 artiklassa tarkoitetuilla direktiiveillä säädettyä toimintaturvallisuuden tasoa ja varmistetaan, että

1.   Valmistajan on varmistettava, että ajoneuvot suunnitellaan, valmistetaan ja kootaan niin, että ajoneuvossa tai sen kanssa työskentelevien loukkaantumisriski on mahdollisimman pieni.

2.   Valmistajan on varmistettava, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt vastaavat tässä asetuksessa vahvistettuja soveltuvia vaatimuksia, jotka liittyvät muiden muassa seuraaviin:

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan ajoneuvoihin ja niihin tarkoitettuihin järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin, mikäli niitä voidaan soveltaa liitteen I mukaan.

4.   Korkean työturvallisuuden tason saavuttamiseksi komissiolle siirretään valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset tämän artiklan 2 kohdassa lueteltuja tekijöitä varten ja tapauksen mukaan testausmenetelmät ja raja-arvot. Ensimmäiset tällaisista delegoiduista säädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

Näillä yksityiskohtaisilla teknisillä vaatimuksilla lisätään tai ainakin pidetään yllä 76 artiklan 1 kohdassa ja 77 artiklassa tarkoitetuilla direktiiveillä säädettyä työturvallisuuden tasoa ja otetaan huomioon ergonomia (mukaan lukien suojaaminen ennakoitavissa olevalta väärinkäytöltä, hallintalaitteiden käytettävyys, hallintalaitteiden sijoittelu niiden tahattoman aktivoinnin välttämiseksi, ihmisen ja ajoneuvon välisen rajapinnan mukauttaminen kuljettajan ennakoitavissa oleviin ominaisuuksiin, tärinä ja käyttäjän toimenpiteet), vakaus ja paloturvallisuus.

1.   Valmistajan on varmistettava, että ajoneuvot suunnitellaan, valmistetaan ja kootaan niin, että niiden ympäristövaikutukset jäävät mahdollisimman pieniksi.

2.   Valmistajan on varmistettava, että ajoneuvot, järjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt vastaavat tässä asetuksessa vahvistettuja soveltuvia vaatimuksia, jotka liittyvät muiden muassa seuraaviin:

3.   Tällöin on sovellettava liikkuville työkoneille direktiivissä 97/68/EY vahvistettuja epäpuhtauspäästöihin liittyviä raja-arvoja, testausmenetelmiä ja vaatimuksia.

4.   Ulkoista melutasoa koskevat raja-arvot eivät saa ylittää seuraavia arvoja:

Melutaso mitataan 6 kohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistettavilla testausmenetelmillä.

5.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia sovelletaan ajoneuvoihin ja niihin tarkoitettuihin järjestelmiin, komponentteihin ja erillisiin teknisiin yksiköihin, mikäli niitä voidaan soveltaa liitteen I mukaisesti.

6.   Ympäristöominaisuuksien korkean tason varmistamiseksi komissiolle siirretään valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan ulkoista melutasoa ja päästötasoltaan hyväksyttyjen moottorien asentamista ajoneuvoon koskevat yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset, mukaan lukien testausmenetelmät, sekä niihin liittyviä joustonvaraa koskevia säännöksiä. Ensimmäiset tällaisista delegoiduista säädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

Kyseisillä erityisillä teknisillä vaatimuksilla lisätään tai ainakin pidetään yllä 76 artiklan 1 kohdassa ja tapauksen mukaan 77 artiklassa tarkoitetuilla direktiiveillä säädettyä ympäristöominaisuuksien tasoa.

1.   Hakiessaan kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntää valmistaja voi valita jonkin seuraavista menettelyistä:

Valmistaja voi lisäksi valita monivaiheisen tyyppihyväksynnän.

Järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksynnässä sovelletaan vain yksivaiheista tyyppihyväksyntämenettelyä.

2.   Asteittaisessa tyyppihyväksynnässä kerätään asteittain kaikkien ajoneuvoon kuuluvien järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden EU-tyyppihyväksyntätodistukset, ja lopullisen vaiheen tuloksena on kokonaisen ajoneuvon hyväksyntä.

3.   Yksivaiheisessa tyyppihyväksynnässä koko ajoneuvon hyväksyntä suoritetaan yhdellä kertaa.

4.   Yhdistetty tyyppihyväksyntä on asteittainen tyyppihyväksyntämenettely, jossa kokonaisen ajoneuvon hyväksynnän lopullisessa vaiheessa saadaan yksi tai useampi järjestelmähyväksyntä ilman, että kyseisille järjestelmille tarvitsee antaa EU-tyyppihyväksyntätodistusta.

5.   Monivaiheisessa tyyppihyväksyntämenettelyssä yksi tai useampi hyväksyntäviranomainen varmentaa, että keskeneräinen tai valmistunut ajoneuvotyyppi täyttää valmistusvaiheen mukaan siihen sovellettavat tämän asetuksen hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset.

Monivaiheinen tyyppihyväksyntä on myönnettävä keskeneräisen tai valmistuneen ajoneuvon tyypille, joka on 22 artiklassa säädettyjen valmistusasiakirjojen tietojen mukainen ja täyttää liitteessä I luetteloiduissa soveltuvissa säädöksissä vahvistetut tekniset vaatimukset ajoneuvon valmistusvaiheen mukaisesti.

6.   Lopullisen valmistusvaiheen tyyppihyväksyntä voidaan myöntää vasta, kun hyväksyntäviranomainen on varmentanut, että lopullisessa vaiheessa tyyppihyväksytty ajoneuvo täyttää kyseisellä hetkellä kaikki sovellettavat tekniset vaatimukset. Tässä yhteydessä tarkastetaan kaikkia niitä vaatimuksia koskevat asiakirjat, jotka monivaiheisessa menettelyssä keskeneräiselle ajoneuvolle myönnetty tyyppihyväksyntä kattaa, vaikka se olisi myönnetty eri ajoneuvoluokalle (-alaluokalle).

7.   Hyväksyntämenettelyn valinta ei vaikuta niihin sovellettaviin aineellisiin vaatimuksiin, jotka hyväksyttävän ajoneuvotyypin on täytettävä silloin, kun kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä myönnetään.

8.   Komissiolle siirretään valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tyyppihyväksyntämenettelyjen yksityiskohtaiset järjestelyt. Ensimmäiset tällaisista delegoiduista säädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

1.   Valmistajan on jätettävä tyyppihyväksyntähakemus hyväksyntäviranomaiselle.

2.   Kustakin ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypistä voidaan jättää ainoastaan yksi hakemus, ja se voidaan jättää ainoastaan yhteen jäsenvaltioon.

3.   Jokaisesta hyväksyttäväksi haettavasta tyypistä on jätettävä erillinen hakemus.

1.   Hakijan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle valmistusasiakirjat.

2.   Valmistusasiakirjoihin on sisällytettävä seuraavat:

3.   Valmistusasiakirjat voidaan antaa paperilla tai tutkimuslaitoksen ja hyväksyntäviranomaisen hyväksymässä sähköisessä muodossa.

4.   Komissio vahvistaa ilmoituslomakkeen ja valmistusasiakirjojen mallit täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäiset tällaisista täytäntöönpanosäädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

1.   Asteittaista tyyppihyväksyntää koskevaan hakemukseen on liitettävä 22 artiklan mukaiset valmistusasiakirjat ja kaikki tyyppihyväksyntätodistukset, joita vaaditaan kussakin liitteessä I luetteloidussa sovellettavassa säädöksessä.

Kun kyseessä on järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppihyväksyntä, joka myönnetään liitteessä I luetteloitujen sovellettavien säädösten mukaisesti, asiaan liittyvien valmistusasiakirjojen on oltava hyväksyntäviranomaisen saatavilla, kunnes hyväksyntä myönnetään tai evätään.

2.   Yksivaiheista tyyppihyväksyntää koskevaan hakemukseen on liitettävä 22 artiklassa säädetyt valmistusasiakirjat, joihin sisältyvät tämän asetuksen nojalla annettavien täytäntöönpanosäädösten mukaiset merkitykselliset tiedot näiden sovellettavien säädösten osalta.

3.   Kun kyseessä on yhdistetty tyyppihyväksyntä, valmistusasiakirjoihin on liitettävä tyyppihyväksyntätodistus tai tyyppihyväksyntätodistukset, joita vaaditaan kussakin liitteessä I luetteloidussa sovellettavassa säädöksessä, ja jos tyyppihyväksyntätodistusta ei esitetä, tämän asetuksen nojalla annettavien täytäntöönpanosäädösten mukaiset näihin sovellettaviin säädöksiin liittyvät tiedot.

4.   Monivaiheista tyyppihyväksyntää varten on toimitettava seuraavat tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista:

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan toimittaa 3 kohdan mukaisesti.

5.   Esittämällä perustellun pyynnön hyväksyntäviranomainen voi vaatia valmistajaa toimittamaan kaikki tarvittavat lisätiedot, joita edellytetään tarvittavista testeistä päättämiseksi tai testien toteuttamisen helpottamiseksi.

1.   Hyväksyntäviranomaiset voivat myöntää EU-tyyppihyväksynnän vasta varmistuttuaan siitä, että 28 artiklassa tarkoitettuja tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevia järjestelyjä on noudatettu ja että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää siihen sovellettavat vaatimukset.

2.   EU-tyyppihyväksynnät myönnetään tämän luvun mukaisesti.

3.   Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyyppi täyttää asetetut vaatimukset mutta aiheuttaa silti vakavan riskin turvallisuudelle tai voi vahingoittaa vakavasti ympäristöä tai kansanterveyttä taikka aiheuttaa vakavan riskin työturvallisuudelle, se voi evätä EU-tyyppihyväksynnän. Siinä tapauksessa viranomaisen on välittömästi lähetettävä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle yksityiskohtaiset tiedot, joissa selostetaan päätöksen syyt ja esitetään näyttö, joihin käsitys perustuu.

4.   EU-tyyppihyväksyntätodistukset on numeroitava komission täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaman yhdenmukaistetun järjestelmän mukaisesti. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäiset tällaisista täytäntöönpanosäädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

5.   Hyväksyntäviranomaisen on lähetettävä yhteisen suojatun sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän välityksellä kuukauden kuluessa EU-tyyppihyväksyntätodistuksen antamisesta muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille jäljennös jokaisen hyväksymänsä ajoneuvotyypin EU-tyyppihyväksyntätodistuksesta liitteineen. Jäljennös voidaan toimittaa myös suojattuna sähköisenä tiedostona.

6.   Hyväksyntäviranomaisen on viipymättä ilmoitettava muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille epäämistään tai peruuttamistaan ajoneuvon hyväksynnöistä ja päätöksensä syistä.

7.   Hyväksyntäviranomaisen on lähetettävä kolmen kuukauden välein muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille luettelo edeltävän kauden aikana myöntämistään, muuttamistaan, epäämistään tai peruuttamistaan järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden EU-tyyppihyväksynnöistä.

8.   EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomaisen pyynnöstä lähetettävä tälle yhteisen suojatun sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän välityksellä kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta jäljennös pyydetystä EU-tyyppihyväksyntätodistuksesta liitteineen. Jäljennös voidaan toimittaa myös suojattuna sähköisenä tiedostona.

9.   Jos komissio sitä pyytää, hyväksyntäviranomaisen on toimitettava 5–8 kohdassa tarkoitetut tiedot myös komissiolle.

10.   Hyväksyntäviranomaisen on laadittava hyväksyntäasiakirjat, jotka sisältävät valmistusasiakirjat ja tutkimuslaitoksen tai hyväksyntäviranomaisen toimiensa yhteydessä siihen liittämät testausselosteet ja muut asiakirjat. Hyväksyntäasiakirjoissa on oltava hakemisto, jossa esitetään niiden sisältö numeroituna tai merkittynä siten, että jokainen sivu on helposti löydettävissä ja kunkin asiakirjan muoto on helposti tunnistettavissa ja että siitä käyvät ilmi EU-tyyppihyväksynnän eri hallinnolliset vaiheet, varsinkin tarkistusten ja päivitysten päivämäärät. Hyväksyntäviranomaisen on pidettävä hyväksyntäasiakirjoissa olevat tiedot saatavilla kymmenen vuoden ajan kyseisen hyväksynnän voimassaolon päättymisen jälkeen.

1.   EU-tyyppihyväksyntätodistuksessa on oltava liitteinä seuraavat:

2.   EU-tyyppihyväksyntätodistus on annettava komission täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaman mallin mukaisena. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäiset tällaisista täytäntöönpanosäädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

3.   Hyväksyntäviranomaisen on kunkin ajoneuvotyypin osalta

Komissio vahvistaa a alakohdassa tarkoitetun testausselostesivun mallin täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäiset tällaisista täytäntöönpanosäädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

4.   Jos kyseessä on EU-tyyppihyväksyntä, jossa 35 artiklan mukaisesti on asetettu tyyppihyväksynnän voimassaoloa koskevia rajoituksia tai jossa on päätetty olla soveltamatta tämän asetuksen tai tämän asetuksen nojalla annettavien delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten tiettyjä säännöksiä, EU-tyyppihyväksyntätodistuksessa on mainittava kyseiset rajoitukset tai säännökset, joita ei ole sovellettu.

5.   Kun valmistaja valitsee yhdistetyn tyyppihyväksyntämenettelyn, hyväksyntäviranomaisen on lisättävä hyväksyntäasiakirjoihin viittaukset testausselosteisiin, joista säädetään 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä ja joista ei ole saatavilla EU-tyyppihyväksyntätodistusta.

6.   Kun valmistaja valitsee yksivaiheisen tyyppihyväksyntämenettelyn, hyväksyntäviranomaisen on laadittava sovellettavista vaatimuksista tai säädöksistä luettelo ja liitettävä kyseinen luettelo EU-tyyppihyväksyntätodistukseen. Komissio hyväksyy kyseisen luettelon mallin täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäiset tällaisista täytäntöönpanosäädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

1.   Järjestelmälle on myönnettävä EU-tyyppihyväksyntä, jos se on valmistusasiakirjoissa annettujen tietojen mukainen ja täyttää liitteessä I luetteloiduissa soveltuvissa säädöksissä vahvistetut tekniset vaatimukset.

2.   Komponentin tai erillisen teknisen yksikön EU-tyyppihyväksyntä on myönnettävä komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle, joka on valmistusasiakirjoissa annettujen tietojen mukainen ja täyttää liitteessä I luetteloiduissa soveltuvissa säädöksissä vahvistetut tekniset vaatimukset.

3.   Jos komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, riippumatta siitä, onko ne tarkoitettu korjaus-, huolto- vai ylläpitokäyttöön, kuuluvat ajoneuvon osalta myös järjestelmän tyyppihyväksynnän piiriin, komponentilta tai erilliseltä tekniseltä yksiköltä ei vaadita lisähyväksyntää, ellei liitteessä I luetteloiduissa soveltuvissa säädöksissä sitä edellytetä.

4.   Jos komponentti tai erillinen tekninen yksikkö täyttää tehtävänsä tai jos sillä on erityinen ominaisuus ainoastaan ajoneuvon muiden osien yhteydessä, jolloin vaatimustenmukaisuus voidaan tarkastaa ainoastaan komponentin tai erillisen teknisen yksikön toimiessa yhdessä muiden ajoneuvon osien kanssa, komponentin tai erillisen teknisen yksikön EU-tyyppihyväksynnän laajuutta on rajoitettava vastaavasti.

Tällaisissa tapauksissa EU-tyyppihyväksyntätodistuksessa on mainittava komponentin tai erillisen teknisen yksikön käyttöä koskevat mahdolliset rajoitukset ja asennusta koskevat erityisedellytykset.

Jos ajoneuvon valmistaja asentaa tällaisen komponentin tai erillisen teknisen yksikön, näiden käyttörajoitusten ja asennusedellytysten noudattaminen on tarkastettava ajoneuvon hyväksynnän yhteydessä.

1.   Tässä asetuksessa ja liitteessä I luetteloiduissa säädöksissä asetettujen teknisten vaatimusten noudattaminen on osoitettava asianmukaisin, nimettyjen tutkimuslaitosten suorittamin testein.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa testeissä käytetään liitteessä I luetteloiduissa soveltuvissa säädöksissä vahvistettuja testausmenetelmiä, laitteita ja työvälineitä.

Testausselosteen muodon on vastattava yleisiä vaatimuksia, jotka komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäiset tällaisista täytäntöönpanosäädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

2.   Valmistajan on asetettava hyväksyntäviranomaisen saataville sellainen määrä ajoneuvoja, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä, jota vaadittavien testien suorittaminen liitteessä I luetteloitujen soveltuvien säädösten mukaisesti edellyttää.

3.   Vaaditut testit on suoritettava ajoneuvoilla, komponenteilla ja erillisillä teknisillä yksiköillä, jotka edustavat hyväksyttäväksi haettua tyyppiä.

Valmistaja voi kuitenkin hyväksyntäviranomaisen suostumuksella valita ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön, joka ei edusta hyväksyttäväksi haettua tyyppiä mutta jossa yhdistyy joukko mahdollisimman epäsuotuisia ominaisuuksia vaadittuun suoritustasoon nähden. Valintaprosessissa voidaan käyttää päätöksenteon apuna virtuaalitestausmenetelmiä.

4.   Hyväksyntäviranomaisen suostumuksella voidaan 1 kohdassa tarkoitettujen testausmenetelmien asemesta käyttää valmistajan pyynnöstä virtuaalitestausmenetelmiä, kun kyse on 6 kohdan nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetuista vaatimuksista.

5.   Virtuaalitestausmenetelmien on täytettävä 6 kohdan nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetut edellytykset.

6.   Sen varmistamiseksi, että virtuaalitestauksen tulokset ovat yhtä päteviä kuin fyysisen testauksen tulokset, komissiolle siirretään valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan vaatimukset, joihin voidaan soveltaa virtuaalitestausta, ja virtuaalitestauksen edellytykset. Näitä delegoituja säädöksiä antaessaan komissio perustaa vaatimukset ja menettelyt soveltuvin osin puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (Puitedirektiivi) (33) liitteeseen XVI.

1.   EU-tyyppihyväksynnän myöntävän hyväksyntäviranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla tarkastetaan, tarvittaessa yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten kanssa, että tuotannossa olevien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden yhdenmukaisuus hyväksytyn tyypin kanssa on varmistettu riittävin järjestelyin.

2.   Kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän myöntävän hyväksyntäviranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, joilla tarkastetaan, että valmistajan antamat vaatimustenmukaisuustodistukset ovat 33 artiklan mukaisia. Tätä varten hyväksyntäviranomaisen on tarkastettava, että riittävä määrä otannalla poimittuja vaatimustenmukaisuustodistuksia on 33 artiklan mukaisia ja että valmistaja on toteuttanut riittävät järjestelyt varmistaakseen, että vaatimustenmukaisuustodistusten tiedot ovat oikeita.

3.   EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toteutettava kyseistä hyväksyntää koskevat tarvittavat toimenpiteet, joilla tarkastetaan, tarvittaessa yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten kanssa, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut järjestelyt riittävät yhä varmistamaan, että tuotannossa olevat ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt ovat edelleen hyväksytyn tyypin mukaisia ja että vaatimustenmukaisuustodistukset vastaavat edelleen 33 artiklan vaatimuksia.

4.   Voidakseen tarkastaa, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö on hyväksytyn tyypin mukainen, EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen voi tehdä minkä tahansa EU-tyyppihyväksynnän edellytyksenä olevista tarkastuksista tai testeistä näytteille, jotka on otettu valmistajan tiloissa, tuotantolaitos mukaan luettuna.

5.   Kun EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen toteaa, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja järjestelyjä ei sovelleta, ne poikkeavat merkittävästi sovituista järjestelyistä ja valvontasuunnitelmista, niiden soveltaminen on lopetettu tai niitä ei enää pidetä riittävinä, vaikka tuotantoa jatketaan, sen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuotannon vaatimustenmukaisuusmenettelyä noudatetaan asianmukaisesti, taikka peruutettava tyyppihyväksyntä.

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan tuotannon vaatimustenmukaisuuteen sovellettavat yksityiskohtaiset järjestelyt. Ensimmäiset tällaisista delegoiduista säädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

1.   Valmistajan on viipymättä ilmoitettava EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle kaikista muutoksista hyväksyntäasiakirjojen tietoihin.

Tämä hyväksyntäviranomainen päättää, mitä 30 artiklassa vahvistetuista menettelyistä on noudatettava.

Tarvittaessa hyväksyntäviranomainen voi valmistajaa kuultuaan päättää, että on myönnettävä uusi EU-tyyppihyväksyntä.

2.   EU-tyyppihyväksynnän muutosta koskeva hakemus on toimitettava yksinomaan alkuperäisen EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

3.   Jos hyväksyntäviranomainen katsoo muutoksen edellyttävän uusia tarkastuksia tai uusia testejä, sen on ilmoitettava asiasta valmistajalle.

Jäljempänä 30 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä sovelletaan vain siinä tapauksessa, että hyväksyntäviranomainen päättelee näiden tarkastusten tai testien perusteella, että EU-tyyppihyväksynnän vaatimukset täyttyvät edelleen.

1.   Jos hyväksyntäasiakirjojen tiedot ovat muuttuneet mutta uusia tarkastuksia tai testejä ei tarvita, muutosta nimitetään ”tarkistukseksi”.

Tällaisissa tapauksissa hyväksyntäviranomaisen on tarvittaessa annettava uudelleen hyväksyntäasiakirjojen tarkistettu sivu ja osoitettava selvästi jokaisella tarkistetulla sivulla muutoksen luonne ja sivun uudelleen antamisen päivämäärä. Hyväksyntäasiakirjojen konsolidoidun, päivitetyn toisinnon, johon on liitetty yksityiskohtainen kuvaus muutoksista, katsotaan myös täyttävän kyseisen vaatimuksen.

2.   Muutosta nimitetään ”laajennukseksi”, jos hyväksyntäasiakirjoihin kirjatut tiedot ovat muuttuneet ja lisäksi pätee jokin seuraavista tapauksista:

Laajennuksen tapauksessa hyväksyntäviranomaisen on annettava päivitetty EU-tyyppihyväksyntätodistus, jossa on aiemmin myönnettyjen laajennusten numeroita järjestyksessä seuraava laajennusnumero. Hyväksyntätodistuksesta on käytävä selvästi ilmi laajennuksen peruste ja uudelleenmyöntämispäivä.

3.   Aina kun annetaan muutettuja sivuja tai konsolidoitu päivitetty toisinto, hyväksyntätodistuksen liitteenä olevaa hyväksyntäasiakirjojen hakemistoa on myös muutettava niin, että siitä käy ilmi viimeisimmän laajennuksen tai tarkistuksen päivämäärä taikka päivitetyn toisinnon viimeisimmän konsolidoinnin päivämäärä.

4.   Ajoneuvon tyyppihyväksyntään ei vaadita muutosta, jos 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetut uudet vaatimukset ovat teknisesti merkityksettömiä kyseisen ajoneuvotyypin kannalta tai koskevat muita ajoneuvoluokkia kuin sitä, johon kyseinen ajoneuvo kuuluu.

1.   Jos kyseessä on laajennus, on päivitettävä kaikki asiaankuuluvat EU-tyyppihyväksyntätodistuksen osat, sen liitteet ja hyväksyntäasiakirjojen hakemisto. Päivitetty todistus liitteineen on toimitettava hakijalle viipymättä.

2.   Jos kyseessä on tarkistus, hyväksyntäviranomaisen on viipymättä annettava hakijalle tapauksen mukaan tarkistetut asiakirjat tai konsolidoitu päivitetty toisinto sekä hyväksyntäasiakirjojen tarkistettu hakemisto.

3.   Hyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava kaikista EU-tyyppihyväksynnän muutoksista muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille 24 artiklassa säädettyjen menettelyjen mukaisesti.

1.   EU-tyyppihyväksyntä on voimassa toistaiseksi.

2.   Ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo lakkaa seuraavissa tapauksissa:

3.   Jos voimassaolon päättyminen koskee ainoastaan yhtä jonkin tyypin varianteista tai ainoastaan yhtä jonkin variantin versioista, kyseisen ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo päättyy ainoastaan tämän variantin tai version osalta.

4.   Kun tietyn ajoneuvotyypin tuotanto lopetetaan pysyvästi, valmistajan on ilmoitettava siitä kyseisen ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

Saatuaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen ajoneuvolle EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on kuukauden kuluessa ilmoitettava siitä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille.

5.   Kun ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo on päättymässä, valmistajan on ilmoitettava siitä EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on viipymättä ilmoitettava kaikki asiaan liittyvät tiedot muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille, jotta voidaan tarvittaessa soveltaa 39 artiklaa.

Toisessa alakohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa on erityisesti mainittava viimeisen valmistetun ajoneuvon valmistuspäivä ja valmistenumero.

1.   Ajoneuvon tyyppihyväksynnän haltijana valmistajan on toimitettava vaatimustenmukaisuustodistus paperikopiona jokaisen sellaisen valmiin, keskeneräisen tai valmistuneen ajoneuvon mukana, joka on valmistettu hyväksytyn ajoneuvotyypin mukaisesti.

Todistus on toimitettava maksutta ajoneuvon mukana sen ostajalle. Sen toimittamisen ehdoksi ei saa asettaa nimenomaisen pyynnön esittämistä tai lisätietojen antamista valmistajalle.

Ajoneuvon valmistajan on kymmenen vuoden ajan ajoneuvon valmistuspäivän jälkeen toimitettava ajoneuvon omistajalle tämän pyynnöstä vaatimustenmukaisuustodistuksen kaksoiskappale, ja sen perimä toimitusmaksu ei saa olla suurempi kuin todistuksen antamisesta aiheutuvat kulut. Todistuksen kaksoiskappaleen etupuolella on oltava selkeästi näkyvällä tavalla merkittynä sana ”kaksoiskappale”.

2.   Valmistajan on käytettävä komission täytäntöönpanosäädöksillä vahvistamaa vaatimustenmukaisuustodistuksen mallia. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Vaatimustenmukaisuustodistus on suunniteltava niin, että sen väärentäminen ei ole mahdollista. Tätä varten täytäntöönpanosäädöksissä on säädettävä, että todistuksessa käytettävä paperi on suojattava useilla turvapainoteknisillä tekijöillä. Ensimmäiset tällaisista täytäntöönpanosäädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

3.   Vaatimustenmukaisuustodistus on laadittava vähintään yhdellä unionin virallisista kielistä. Mikä tahansa jäsenvaltio voi pyytää, että vaatimustenmukaisuustodistus käännetään sen omalle viralliselle kielelle tai virallisille kielille.

4.   Vaatimustenmukaisuustodistukset allekirjoittamaan valtuutettujen henkilöiden on kuuluttava valmistajan organisaatioon ja heillä on oltava organisaation johdon myöntämät asianmukaiset valtuudet ottaa kannettavaksi valmistajan täysi lakisääteinen vastuu ajoneuvon suunnittelusta ja valmistamisesta tai ajoneuvon tuotannon vaatimustenmukaisuudesta.

5.   Vaatimustenmukaisuustodistus on täytettävä kokonaisuudessaan, eikä siihen voida sisällyttää muita ajoneuvon käyttöä koskevia rajoituksia kuin ne, joista on säädetty tässä asetuksessa tai tämän asetuksen nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä.

6.   Keskeneräisen tai valmistuneen ajoneuvon tapauksessa valmistajan on täytettävä vaatimustenmukaisuustodistukseen ainoastaan ne tiedot, jotka on lisätty tai joita on muutettu kyseisessä hyväksyntävaiheessa, ja tarvittaessa liitettävä todistukseen kaikki edellisten vaiheiden vaatimustenmukaisuustodistukset.

7.   Jäljempänä olevan 35 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyille ajoneuvoille annettavan vaatimustenmukaisuustodistuksen otsikossa on oltava maininta ”maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta 5 päivänä helmikuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 167/2013 26 artiklan mukaisesti tyyppihyväksytyille valmiille/valmistuneille ajoneuvoille (tilapäinen hyväksyntä)”.

8.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetun, 37 artiklan mukaisesti tyyppihyväksytyille ajoneuvoille annettavan vaatimustenmukaisuustodistuksen otsikossa on oltava maininta ”pieninä sarjoina tyyppihyväksytyille valmiille/valmistuneille ajoneuvoille” ja sen lähellä valmistusvuosi sekä sen jäljessä järjestysnumero, joka sijoittuu numeron 1 ja liitteessä II olevassa taulukossa osoitetun rajan väliin ja ilmaisee kunkin valmistusvuoden osalta kyseisen ajoneuvon järjestyksen kyseisen vuoden valmistuserässä.

9.   Valmistaja voi toimittaa vaatimustenmukaisuustodistuksen sähköisesti minkä tahansa jäsenvaltion rekisteröintiviranomaiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

1.   Ajoneuvon valmistajan on kiinnitettävä kuhunkin hyväksytyn tyypin mukaisesti valmistettuun ajoneuvoon lakisääteinen kilpi ja asianmukaiset merkinnät, joita edellytetään 3 kohdan nojalla annettavassa soveltuvassa täytäntöönpanosäädöksessä.

2.   Komponentin tai erillisen teknisen yksikön valmistajan on kiinnitettävä kuhunkin hyväksytyn tyypin mukaisesti valmistettuun komponenttiin tai erilliseen tekniseen yksikköön tämän asetuksen nojalla annettavassa soveltuvassa täytäntöönpanosäädöksessä taikka soveltuvassa E-säännössä tai OECD:n testiohjeessa vaadittu tyyppihyväksyntämerkki, riippumatta siitä, onko kyseinen komponentti tai yksikkö osa jotakin järjestelmää.

Jos tyyppihyväksyntämerkkiä ei vaadita, valmistajan on kiinnitettävä komponenttiin tai erilliseen tekniseen yksikköön ainakin tuotenimensä tai tavaramerkkinsä taikka tyyppi- tai tunnistenumero.

3.   Lakisääteisen kilven ja EU-tyyppihyväksyntämerkin on oltava komission täytäntöönpanosäädöksillä vahvistaman mallin mukainen. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Ensimmäiset tällaisista täytäntöönpanosäädöksistä annetaan 31 päivään joulukuuta 2014 mennessä.

1.   Valmistaja voi hakea EU-tyyppihyväksyntää ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypille, jossa käytetään uusia tekniikoita tai uusia ratkaisuja, jotka eivät ole yhteensopivia yhden tai useamman liitteessä I luetteloidun säädöksen kanssa.

2.   Hyväksyntäviranomaisen on myönnettävä 1 kohdassa tarkoitettu EU-tyyppihyväksyntä, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.   Tällainen uusien tekniikoiden tai uusien ratkaisujen EU-tyyppihyväksyntää koskeva vapautus voidaan myöntää vain komission luvalla. Komissio antaa luvan täytäntöönpanosäädöksellä. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Jo ennen kuin komissio päättää luvasta, hyväksyntäviranomainen voi myöntää ajoneuvotyypille, jonka osalta vapautusta haetaan, EU-tyyppihyväksynnän, mutta se on tilapäinen ja voimassa vain kyseisen jäsenvaltion alueella. Hyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava siitä viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille asiakirjalla, joka sisältää 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Tilapäisyyden ja rajallisen alueellisen voimassaolon on käytävä ilmi tyyppihyväksyntätodistuksen otsikosta ja vaatimustenmukaisuustodistuksen otsikosta. Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä vahvistaakseen yhdenmukaiset mallit tyyppihyväksyntätodistukselle ja vaatimustenmukaisuustodistukselle tämän kohdan soveltamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Muut hyväksyntäviranomaiset voivat päättää hyväksyä kirjallisesti 4 kohdassa tarkoitetun tilapäisen hyväksynnän alueellaan.

6.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetussa komission luvassa on tapauksen mukaan ilmoitettava myös, liittyykö siihen rajoituksia. Tyyppihyväksyntä on joka tapauksessa voimassa vähintään 36 kuukautta.

7.   Jos komissio päättää evätä luvan, hyväksyntäviranomaisen on välittömästi ilmoitettava 3 kohdassa tarkoitetun tilapäisen tyyppihyväksynnän haltijalle, että tilapäinen hyväksyntä peruutetaan kuuden kuukauden kuluttua päivästä, jona komissio on tehnyt epäämispäätöksen.

Ajoneuvot, jotka on valmistettu tilapäisen hyväksynnän mukaisesti ennen kuin sen voimassaolo päättyy, saa kuitenkin saattaa markkinoille, rekisteröidä tai ottaa käyttöön missä tahansa tilapäisen hyväksynnän hyväksyneessä jäsenvaltiossa.

1.   Jos komissio antaa luvan 35 artiklan mukaisen vapautuksen myöntämiseen, se toteuttaa välittömästi tarvittavat toimenpiteet, joilla asianomaiset delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset mukautetaan tekniikan kehitykseen.

Jos 35 artiklan nojalla myönnettävä vapautus liittyy E-sääntöön, komissio ehdottaa soveltuvaan E-sääntöön muutosta menettelyllä, josta määrätään vuoden 1958 tarkistetussa sopimuksessa.

2.   Heti kun soveltuvat säädökset on muutettu, kaikki komission lupapäätöksessä esitetyt vapautukseen liittyvät rajoitukset poistetaan.

Jos tarvittavia toimia delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten mukauttamiseksi ei ole toteutettu, komissio voi hyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion pyynnöstä päättää täytäntöönpanosäädöksellä, joka hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, antaa kyseiselle jäsenvaltiolle luvan jatkaa tyyppihyväksyntää.

1.   Valmistaja voi hakea kansallista piensarjatyyppihyväksyntää ajoneuvotyypille liitteessä II vahvistettujen vuotuisten enimmäismäärien rajoissa. Näitä enimmäismääriä on sovellettava hyväksyttyä tyyppiä olevien ajoneuvojen asettamiseen saataville markkinoilla, rekisteröintiin tai käyttöönottoon kunkin jäsenvaltion markkinoilla määrätyn vuoden aikana.

Kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän tapauksessa hyväksyntäviranomainen voi perustelluista syistä päättää olla soveltamatta yhtä tai useampaa tämän asetuksen tai yhden tai useamman liitteessä I luetteloidun säädöksen säännöstä edellyttäen, että se määrittää vaihtoehtoiset vaatimukset.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla vaihtoehtoisilla vaatimuksilla on varmistettava toimintaturvallisuuden, ympäristönsuojelun ja työturvallisuuden taso, joka vastaa mahdollisimman hyvin liitteessä I luetteloiduissa soveltuvissa säädöksissä säädettyä tasoa.

3.   Kun ajoneuvoille myönnetään kansallinen tyyppihyväksyntä tämän artiklan mukaisesti, on hyväksyttävä järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt, jotka on tyyppihyväksytty liitteessä I luetteloitujen säädösten mukaisesti.

4.   Tämän artiklan mukaisesti tyyppihyväksyttyjen ajoneuvojen tyyppihyväksyntätodistus on laadittava 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun mallin mukaisesti, mutta siinä ei saa olla otsikkoa ”Ajoneuvon EU-tyyppihyväksyntätodistus”, ja siinä on ilmoitettava, mitä säännöksiä ei 1 kohdan nojalla sovelleta. Tyyppihyväksyntätodistukset on numeroitava 24 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun yhdenmukaistetun järjestelmän mukaisesti.

5.   Kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän voimassaolo on rajattava sen jäsenvaltion alueelle, jonka hyväksyntäviranomainen hyväksynnän myönsi.

6.   Valmistajan pyynnöstä on valmistajan nimeämien jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille kuitenkin lähetettävä kirjattuna kirjeenä tai sähköpostilla jäljennös tyyppihyväksyntätodistuksesta ja sen liitteistä.

7.   Valmistajan nimeämien jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten on kolmen kuukauden kuluessa 6 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta päätettävä, hyväksyvätkö ne kyseisen tyyppihyväksynnän. Niiden on virallisesti ilmoitettava päätöksestään kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

8.   Jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten on hyväksyttävä kansallinen tyyppihyväksyntä, jollei niillä ole perusteltua syytä uskoa, että kansalliset tekniset vaatimukset, joiden mukaisesti ajoneuvo on hyväksytty, eivät vastaa niiden omia säännöksiä.

9.   Jos hakija haluaa saattaa markkinoille tai rekisteröidä kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän saaneen ajoneuvon toisessa jäsenvaltiossa, kansallisen piensarjatyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on hakijan pyynnöstä toimitettava tämän toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomaiselle jäljennös tyyppihyväksyntätodistuksesta, hyväksyntäasiakirjat mukaan luettuina. Sovelletaan 7 ja 8 kohtaa.

1.   Ajoneuvot, joiden osalta kokonaisen ajoneuvon EU-tyyppihyväksyntä on pakollinen tai joille valmistaja on hankkinut tällaisen tyyppihyväksynnän tämän asetuksen mukaisesti, voidaan asettaa saataville markkinoilla, rekisteröidä tai ottaa käyttöön vain, jos niiden mukana on 33 artiklan mukaisesti annettu voimassa oleva vaatimustenmukaisuustodistus, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 41 ja 44 artiklan soveltamista.

Jos ajoneuvo on keskeneräinen, sen asettaminen saataville markkinoilla tai käyttöönotto on sallittua, mutta ajoneuvojen rekisteröinnistä vastaavat jäsenvaltioiden viranomaiset voivat päättää olla sallimatta tällaisen ajoneuvon rekisteröintiä ja käyttöä tieliikenteessä.

2.   Edellä olevan 1 kohdan vaatimuksia ei sovelleta ajoneuvoihin, jotka on tarkoitettu puolustusvoimien, väestönsuojelun, palo- ja pelastustoimen ja yleisestä järjestyksestä vastaavien laitosten käyttöön, eikä 37 artiklan mukaisesti hyväksyttyihin ajoneuvoihin.

1.   Ajoneuvoja, jotka vastaavat sellaista ajoneuvotyyppiä, jonka EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo on päättynyt 32 artiklan mukaisesti, voidaan asettaa saataville markkinoilla, rekisteröidä tai ottaa käyttöön 2 ja 4 kohdassa vahvistettujen sarjan viimeisille ajoneuvoille asetettujen enimmäismäärien ja määräaikojen rajoissa.

Ensimmäistä alakohtaa sovelletaan ainoastaan unionin alueella oleviin ajoneuvoihin, jotka valmistusaikanaan kuuluivat voimassa olevan EU-tyyppihyväksynnän piiriin mutta joita ei ollut asetettu saataville markkinoilla, rekisteröity tai otettu käyttöön ennen mainitun EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymistä.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan valmiiden ajoneuvojen osalta 24 kuukauden ja valmistuneiden ajoneuvojen osalta 30 kuukauden ajan EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymispäivästä.

3.   Jos valmistaja haluaa hyödyntää 1 kohtaa, sen on toimitettava hakemus kunkin sellaisen jäsenvaltion kansalliselle viranomaiselle, jossa kyseiset ajoneuvot on tarkoitus asettaa saataville markkinoilla, rekisteröidä tai ottaa käyttöön. Hakemuksessa on eriteltävä ne tekniset tai kaupalliset syyt, joiden vuoksi kyseiset ajoneuvot eivät ole uusien tyyppihyväksyntävaatimusten mukaisia.

Kyseisen kansallisen viranomaisen on päätettävä kolmen kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta, hyväksyykö se kyseisten ajoneuvojen rekisteröinnin alueellaan ja kuinka monta tällaista ajoneuvoa se hyväksyy rekisteröitäviksi alueellaan.

4.   Sarjan viimeisten ajoneuvojen määrä ei saa olla suurempi kuin 10 prosenttia kahden edellisen vuoden aikana rekisteröityjen ajoneuvojen määrästä tai enemmän kuin 20 ajoneuvoa jäsenvaltiota kohti sen mukaan, kumpi määrä on suurempi.

5.   Tätä menettelyä noudattaen käyttöön otettujen ajoneuvojen vaatimustenmukaisuustodistukseen on lisättävä erityismaininta ”sarjan viimeinen”.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen markkinoilla saataville asetettavien, rekisteröitävien tai käyttöön otettavien ajoneuvojen lukumäärää seurataan tehokkaasti.

7.   Tätä artiklaa sovelletaan tuotannon lopettamiseen vain silloin, kun lopettamisen syynä on tyyppihyväksynnän voimassaolon päättyminen 32 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa.

1.   Komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden asettaminen saataville markkinoilla tai käyttöönotto on sallittua vain, jos ne täyttävät liitteessä I luetteloitujen soveltuvien säädösten vaatimukset ja ne on asianmukaisesti merkitty 34 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta komponentteihin tai erillisiin teknisiin yksiköihin, jotka on nimenomaan valmistettu tai suunniteltu uusiin ajoneuvoihin, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden asettamisen saataville markkinoilla tai käyttöönoton, jotka on 35 artiklan nojalla vapautettu yhdestä tai useammasta tämän asetuksen säännöksestä tai jotka on tarkoitettu asennettaviksi ajoneuvoihin, jotka kuuluvat 37 artiklan mukaisesti myönnettyjen kyseistä komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä koskevien hyväksyntöjen piiriin.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, ja jollei tässä asetuksessa tai jossakin tämän asetuksen nojalla annettavassa delegoidussa säädöksessä toisin säädetä, jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden asettamisen saataville markkinoilla tai käyttöönoton, jotka on tarkoitettu asennettaviksi ajoneuvoihin, joilta ei niiden markkinoilla saataville asettamisen tai käyttöönoton hetkellä edellytetty tyyppihyväksyntää tämän asetuksen tai direktiivin 2003/37/EY nojalla.

1.   Kun jonkin jäsenvaltion markkinavalvontaviranomainen on ryhtynyt toimenpiteisiin asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan nojalla tai kun sillä on riittävä syy uskoa, että tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö aiheuttaa vakavan riskin ihmisten terveydelle tai turvallisuudelle taikka muille tämän asetuksen piiriin kuuluville yleisten etujen suojeluun liittyville seikoille, hyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on suoritettava asianomaista ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä koskeva arviointi, joka kattaa kaikki tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset. Asianomaisten talouden toimijoiden on toimittava täydessä yhteistyössä hyväksyntä- ja/tai markkinavalvontaviranomaisten kanssa.

Kun hyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen havaitsee arvioinnin yhteydessä, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, sen on viipymättä vaadittava asianomaista talouden toimijaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön saattamiseksi vastaamaan kyseisiä vaatimuksia, sen poistamiseksi markkinoilta tai sen takaisinkutsun järjestämiseksi sellaisen kohtuullisen ajan kuluessa, joka on oikeassa suhteessa riskin luonteeseen.

Tämän kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 765/2008 21 artiklaa.

2.   Kun hyväksyntäviranomainen katsoo, että vaatimustenvastaisuus ei rajoitu hyväksyntäviranomaisen maan alueelle, sen on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille arvioinnin tuloksista ja toimenpiteistä, jotka talouden toimija on velvoitettu toteuttamaan.

3.   Talouden toimijan on varmistettava, että kaikki asianmukaiset korjaavat toimenpiteet toteutetaan kaikkien vaatimustenvastaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden osalta, jotka talouden toimija on saattanut markkinoille tai rekisteröinyt tai joiden käyttöönotosta se vastaa unionissa.

4.   Jos talouden toimija ei suorita riittäviä korjaavia toimenpiteitä 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa ajassa, kansallisten viranomaisten on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin, joilla kielletään vaatimustenvastaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden asettaminen saataville, rekisteröinti tai käyttöönotto kyseisen maan markkinoilla taikka rajoitetaan sitä tai poistetaan kyseiset ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt kyseisiltä markkinoilta tai järjestetään niiden takaisinkutsu.

5.   Kansallisten viranomaisten on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille 4 kohdassa säädetyistä toimenpiteistä.

Niiden on annettava kaikki saatavilla olevat yksityiskohtaiset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka ovat tarpeen vaatimustenvastaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tunnistamiseksi ja sen alkuperän, väitetyn vaatimustenvastaisuuden ja riskin luonteen sekä toteutettujen kansallisten toimenpiteiden laadun ja keston määrittämiseksi, sekä asianomaisen talouden toimijan esittämät perusteet. Hyväksyntäviranomaisen on erityisesti ilmoitettava, johtuuko vaatimustenvastaisuus jommastakummasta seuraavista:

6.   Jäsenvaltioiden on kuukauden kuluessa ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikista toteutetuista toimenpiteistä ja toimitettava kaikki hallussaan olevat lisätiedot, jotka liittyvät asianomaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön vaatimustenvastaisuuteen, sekä vastalauseensa siinä tapauksessa, että ilmoitetusta kansallisesta toimenpiteestä on erimielisyyttä.

7.   Jos jokin toinen jäsenvaltio tai komissio esittää kuukauden kuluessa tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta vastalauseen jäsenvaltion toteuttamasta toimenpiteestä, komissio arvioi kyseisen toimenpiteen 42 artiklan mukaisesti.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ryhdytään viipymättä asianomaista ajoneuvoa, järjestelmää, komponenttia tai erillistä teknistä yksikköä koskeviin asianmukaisiin rajoittaviin toimenpiteisiin, kuten ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön poistamiseen niiden markkinoilta.

1.   Jos 41 artiklan 3 ja 4 kohdassa säädetyn menettelyn aikana on esitetty jonkin jäsenvaltion toteuttamaa toimenpidettä koskevia vastalauseita tai jos komissio katsoo, että kansallinen toimenpide on unionin lainsäädännön vastainen, komissio arvioi kyseisen kansallisen toimenpiteen viipymättä kuultuaan jäsenvaltioita ja asianomaista talouden toimijaa tai toimijoita. Komissio päättää tämän arvioinnin tulosten perusteella 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, katsotaanko kansallinen toimenpide perustelluksi.

Komissio antaa päätöksensä tiedoksi kaikille jäsenvaltioille sekä asianomaiselle talouden toimijalle tai toimijoille.

2.   Jos komissio katsoo kansallisen toimenpiteen oikeutetuksi, kaikkien jäsenvaltioiden on ryhdyttävä tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että vaatimustenvastainen ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö poistetaan niiden markkinoilta, ja ilmoitettava asiasta komissiolle. Jos kansallista toimenpidettä ei katsota oikeutetuksi, asianomaisen jäsenvaltion on peruutettava se tai mukautettava sitä 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti.

3.   Jos kansallinen toimenpide katsotaan oikeutetuksi ja sen katsotaan johtuvan puutteista tässä asetuksessa tai tämän asetuksen nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä tai täytäntöönpanosäädöksissä, komissio ehdottaa aiheellisia toimenpiteitä seuraavasti:

1.   Jos jäsenvaltio havaitsee suoritettuaan 41 artiklan 1 kohdan mukaisen arvioinnin, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö siitä huolimatta, että se on soveltuvien vaatimusten mukainen tai asianmukaisesti merkitty, aiheuttaa vakavan riskin turvallisuudelle tai voi vakavasti vahingoittaa ympäristöä tai kansanterveyttä, sen on vaadittava asianomaista talouden toimijaa ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että asianomainen ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei markkinoille saatettaessa, rekisteröitäessä tai käyttöönoton jälkeen enää aiheuta kyseistä riskiä, tai poistamaan ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön markkinoilta tai järjestämään sen takaisinkutsun sellaisen kohtuullisen ajan kuluessa, joka on oikeassa suhteessa riskin luonteeseen. Jäsenvaltio voi kieltäytyä rekisteröimästä tällaista ajoneuvoa, kunnes ajoneuvon valmistaja on toteuttanut kaikki tarvittavat toimenpiteet.

2.   Kun on kyse 1 kohdassa tarkoitetuista ajoneuvoista, järjestelmistä, komponenteista tai erillisistä teknisistä yksiköistä, talouden toimijan on varmistettava, että korjaaviin toimenpiteisiin ryhdytään kaikkien sellaisten ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden osalta, jotka on saatettu markkinoille, rekisteröity tai otettu käyttöön unionissa.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun jäsenvaltion on kuukauden kuluessa annettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille kaikki saatavilla olevat yksityiskohtaiset tiedot ja erityisesti tiedot, jotka ovat tarpeen asianomaisen ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tunnistamiseksi ja sen alkuperän ja toimitusketjun, sen aiheuttaman riskin luonteen sekä toteutettujen kansallisten toimenpiteiden laadun ja keston määrittämiseksi.

4.   Komissio kuulee viipymättä jäsenvaltioita ja asianomaista talouden toimijaa tai toimijoita ja etenkin tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista ja arvioi toteutetun kansallisen toimenpiteen. Komissio päättää tämän arvioinnin perusteella, ovatko 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset toimenpiteet oikeutettuja, ja ehdottaa tarvittaessa aiheellisia toimenpiteitä.

5.   Komissio osoittaa päätöksensä kaikille jäsenvaltioille ja antaa sen viipymättä tiedoksi niille sekä asianomaiselle talouden toimijalle tai toimijoille.

1.   Jos vaatimustenmukaisuustodistuksella tai hyväksyntämerkillä varustetut uudet ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt eivät ole hyväksytyn tyypin mukaisia, EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että tuotannossa olevat ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt saatetaan hyväksytyn tyypin mukaisiksi; tällainen toimenpide voi olla myös tyyppihyväksynnän peruuttaminen.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi EU-tyyppihyväksyntätodistuksen tai hyväksyntäasiakirjojen tiedoista poikkeamista on pidettävä hyväksytyn tyypin vaatimusten vastaisuutena.

3.   Jos hyväksyntäviranomainen osoittaa, että toisessa jäsenvaltiossa annetulla vaatimustenmukaisuustodistuksella tai hyväksyntämerkillä varustetut uudet ajoneuvot, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt eivät ole hyväksytyn tyypin mukaisia, se voi pyytää EU-tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista tarkastamaan, että tuotannossa olevat ajoneuvot, järjestelmät, komponentit tai erilliset tekniset yksiköt ovat edelleen hyväksytyn tyypin mukaisia. EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on tällaisen pyynnön saatuaan toteutettava tarvittavat toimet mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa pyynnön päiväyksestä.

4.   Hyväksyntäviranomaisen on pyydettävä järjestelmän, komponentin, erillisen teknisen yksikön tai keskeneräisen ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista toteuttamaan tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että tuotannossa olevat ajoneuvot saatetaan jälleen hyväksytyn tyypin mukaisiksi seuraavissa tapauksissa:

5.   Kyseisen hyväksyntäviranomaisen on tällaisen pyynnön saatuaan toteutettava tarvittavat toimet, tarvittaessa yhdessä pyynnön esittäneen hyväksyntäviranomaisen kanssa, mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa pyynnön päiväyksestä.

6.   Kun vaatimustenvastaisuus on todettu, kyseiselle järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle taikka keskeneräiselle ajoneuvolle EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion hyväksyntäviranomaisen on toteutettava 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet.

Hyväksyntäviranomaisten on kuukauden kuluessa ilmoitettava toisilleen EU-tyyppihyväksynnän peruuttamisesta ja peruuttamisen syistä.

7.   Jos EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen kiistää sille ilmoitetun vaatimustenvastaisuuden, asianomaisten jäsenvaltioiden on pyrittävä ratkaisemaan erimielisyys. Komissiolle on ilmoitettava asiasta, ja se järjestää tarpeen mukaan neuvotteluja ratkaisuun pääsemiseksi.

1.   Osia tai varusteita, jotka saattavat aiheuttaa vakavan riskin ajoneuvon turvallisuuden tai ympäristöominaisuuksien kannalta keskeisten järjestelmien moitteettomalle toiminnalle, ei saa saattaa markkinoille, rekisteröidä tai ottaa käyttöön ja ne on kiellettävä, paitsi jos hyväksyntäviranomainen on antanut niitä koskevan luvan 46 artiklan 1, 2 ja 4 kohdan mukaisesti.

2.   Edellä olevan 1 kohdan yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan luettelo tällaisista osista tai varusteista ottaen huomioon saatavilla olevat ja erityisesti jäsenvaltioiden toimittamat, seuraavia seikkoja koskevat tiedot:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta alkuperäisiin osiin tai varusteisiin eikä osiin tai varusteisiin, jotka on tyyppihyväksytty jonkin liitteessä I luetteloidun säädöksen mukaisesti, paitsi jos hyväksyntä liittyy muihin kuin 1 kohdassa tarkoitettuihin seikkoihin.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan vaatimukset, jotka tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen osien ja varusteiden on täytettävä.

5.   Nämä vaatimukset voivat perustua liitteessä I luetteloituihin säädöksiin tai niissä voidaan velvoittaa vertailemaan osia tai varusteita alkuperäisen ajoneuvon tai tapauksen mukaan jonkin sen osan ympäristöominaisuuksiin tai turvallisuuteen. Vaatimuksilla on joka tapauksessa varmistettava, että osat tai varusteet eivät heikennä ajoneuvon turvallisuuden tai ympäristöominaisuuksien kannalta keskeisten järjestelmien toimintaa.

1.   Edellä olevan 45 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi osien tai varusteiden valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle hakemus ja sen liitteenä nimetyn tutkimuslaitoksen laatima testausseloste, joka todistaa, että osat tai varusteet, joille lupaa haetaan, ovat 45 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisia. Valmistaja voi jättää kunkin tyypin kutakin osaa kohden vain yhden hakemuksen ainoastaan yhdelle hyväksyntäviranomaiselle.

Luvan antaneen hyväksyntäviranomaisen on toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä lähetettävä sille yhteisen suojatun sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän välityksellä kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta jäljennös pyydetystä lupatodistuksesta liitteineen. Jäljennös voidaan myös toimittaa suojattuna sähköisenä tiedostona.

2.   Hakemuksessa on annettava yksityiskohtaiset tiedot osien tai varusteiden valmistajasta, osien tai varusteiden tyyppi ja tunniste- ja osanumerot sekä ajoneuvon valmistajan nimi, ajoneuvon tyyppi ja tarvittaessa valmistusvuosi tai muut tiedot, joiden avulla voidaan tunnistaa ajoneuvo, johon osa tai varuste on tarkoitettu asennettavaksi.

Jos hyväksyntäviranomainen on testausselosteen ja muun näytön perusteella vakuuttunut, että kyseiset osat tai varusteet ovat 45 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaiset, sen on annettava lupa saattaa markkinoille ja ottaa käyttöön näitä osia tai varusteita edellyttäen, että tämän artiklan 4 kohdan toista alakohtaa noudatetaan.

Hyväksyntäviranomaisen on viipymättä annettava valmistajalle todistus.

3.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 2 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetun todistuksen malli ja numerointijärjestelmä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

4.   Valmistajan on viipymättä ilmoitettava luvan myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle kaikista muutoksista, jotka vaikuttavat luvan myöntämisen edellytyksiin. Kyseisen hyväksyntäviranomaisen on päätettävä, onko lupaa tarkasteltava uudelleen tai onko se myönnettävä uudelleen ja tarvitaanko uusia testejä.

Valmistaja on vastuussa sen varmistamisesta, että osien tai varusteiden tuotannossa noudatetaan ja tullaan vastaisuudessakin noudattamaan niitä edellytyksiä, joiden nojalla lupa on myönnetty.

5.   Ennen luvan myöntämistä hyväksyntäviranomaisen on tarkistettava, että järjestelyt ja menettelyt, joilla varmistetaan tuotannon vaatimustenmukaisuuden tehokas valvonta, ovat riittävät.

Jos hyväksyntäviranomainen havaitsee, että luvan myöntämisen edellytykset eivät enää täyty, sen on kehotettava valmistajaa toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että osat tai varusteet saatetaan jälleen vaatimusten mukaisiksi. Sen on tarvittaessa peruutettava lupa.

6.   Jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten on ilmoitettava komissiolle erimielisyyksistä, jotka liittyvät 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun lupaan. Komissio toteuttaa hyväksyntäviranomaisia kuultuaan asianmukaiset toimenpiteet erimielisyyksien ratkaisemiseksi ja voi tarvittaessa myös vaatia luvan peruuttamista.

7.   Ennen kuin 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu luettelo laaditaan, jäsenvaltiot voivat pitää voimassa kansalliset säännöksensä, jotka koskevat osia tai varusteita, jotka saattavat vaikuttaa ajoneuvon turvallisuuden tai ympäristöominaisuuksien kannalta keskeisten järjestelmien moitteettomaan toimintaan.

1.   Jos valmistajan, jolle on myönnetty kokonaisen ajoneuvon EU-tyyppihyväksyntä, on asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti järjestettävä markkinoille saatettujen, rekisteröityjen tai valmistajan vastuulla käyttöön otettujen ajoneuvojen takaisinkutsu, koska ajoneuvoon asennettu järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö riippumatta siitä, onko se asianmukaisesti hyväksytty tämän asetuksen mukaisesti, tai osa, johon ei sovelleta erityisiä vaatimuksia tyyppihyväksyntää koskevassa lainsäädännössä, aiheuttaa vakavan riskin turvallisuudelle, kansanterveydelle tai ympäristönsuojelulle, valmistajan on viipymättä ilmoitettava asiasta ajoneuvon hyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

2.   Jos järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden valmistajan, jolle on myönnetty EU-tyyppihyväksyntä, on asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti järjestettävä markkinoille saatettujen tai valmistajan vastuulla käyttöön otettujen ajoneuvojen takaisinkutsu, koska ne riippumatta siitä, onko ne asianmukaisesti hyväksytty tämän asetuksen mukaisesti, aiheuttavat vakavan riskin turvallisuudelle, työturvallisuudelle, kansanterveydelle tai ympäristönsuojelulle, valmistajan on viipymättä ilmoitettava asiasta hyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

3.   Valmistajan on ehdotettava hyväksyntäviranomaiselle asianmukaisia korjaustoimia, joilla 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu vakava riski voidaan poistaa. Hyväksyntäviranomaisen on toimitettava ehdotetut korjaustoimet muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille tiedoksi viipymättä.

Hyväksyntäviranomaisten on varmistettava, että korjaustoimet tosiasiallisesti toteutetaan asianomaisten jäsenvaltioiden alueella.

4.   Jos kyseinen hyväksyntäviranomainen pitää korjaustoimia riittämättöminä tai jos niitä ei toteuteta riittävän nopeasti, sen on ilmoitettava tästä viipymättä EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on sen jälkeen ilmoitettava asiasta valmistajalle. Jos valmistaja ei ehdota ja toteuta tehokkaita korjaavia toimenpiteitä, EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toteutettava kaikki tarvittavat suojatoimenpiteet, jollainen on myös EU-tyyppihyväksynnän peruuttaminen. Jos EU-tyyppihyväksyntä peruutetaan, hyväksyntäviranomaisen on kuukauden kuluessa tällaisesta peruuttamisesta ilmoitettava siitä valmistajalle, muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle kirjatulla kirjeellä tai vastaavalla sähköisellä välineellä.

1.   Jokainen tämän asetuksen nojalla tehty päätös sekä jokainen EU-tyyppihyväksynnän epäävä tai peruuttava tai rekisteröinnin epäävä taikka ajoneuvon markkinoille saattamisen, rekisteröinnin tai käyttöönoton kieltävä tai sitä rajoittava päätös, joka edellyttää ajoneuvon markkinoilta poistamista, on perusteltava yksityiskohtaisesti.

2.   Asianosaiselle on ilmoitettava samanaikaisesti näistä päätöksistä ja asianomaisen jäsenvaltion voimassa olevien lakien mukaisesti asianosaisen käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista ja niille asetetuista määräajoista.

1.   E-sääntöjä tai niiden muutoksia, joiden puolesta unioni on äänestänyt tai joihin unioni on liittynyt ja jotka luetellaan tämän asetuksen liitteessä I tai tämän asetuksen nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä, on pidettävä ajoneuvon EU-tyyppihyväksynnälle asetettujen vaatimusten osana.

2.   Jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten on hyväksyttävä 1 kohdassa tarkoitettujen E-sääntöjen mukaisesti myönnetyt hyväksynnät ja tarvittaessa asiaankuuluvat hyväksyntämerkit tämän asetuksen ja tämän asetuksen nojalla annettavien delegoitujen säädösten mukaisesti myönnettyjen vastaavien hyväksyntöjen ja hyväksyntämerkkien sijasta.

3.   Kun unioni on äänestänyt E-säännön tai sen muutosten puolesta ajoneuvon EU-tyyppihyväksyntää varten, komissio antaa 71 artiklan mukaisesti delegoidun säädöksen, jossa vahvistetaan E-säännön tai sen muutosten soveltamisen olevan pakollista ja jolla muutetaan tapauksen mukaan tämän asetuksen liitettä I tai tämän asetuksen nojalla annettavia delegoituja säädöksiä.

Tuossa delegoidussa säädöksessä asetetaan päivämäärät E-säännön tai sen muutosten pakolliselle soveltamiselle ja vahvistetaan tarvittaessa siirtymäsäännökset.

Komissio antaa erillisiä delegoituja säädöksiä E-sääntöjen pakollisesta soveltamisesta.

1.   Rajoittamatta tässä asetuksessa säädettyjen muiden vaatimusten soveltamista, kun tässä asetuksessa viitataan OECD:n testiohjeisiin, EU-tyyppihyväksyntä voi perustua OECD:n yhdenmukaistettujen testiohjeiden mukaisesti annettuun täydelliseen testausselosteeseen tämän asetuksen tai tämän asetuksen nojalla annettavien delegoitujen säädösten mukaisesti laadittujen testausselosteiden asemesta.

2.   Jotta 1 kohdassa tarkoitettu OECD:n testausseloste voidaan hyväksyä EU-tyyppihyväksyntää varten, se on pitänyt hyväksyä OECD:n neuvoston maatalous- ja metsätraktoreiden testausta koskevien OECD:n yhdenmukaistettujen testiohjeiden tarkistamisesta helmikuussa 2012 tehdyn päätöksen, sellaisena kuin se on muutettuna, lisäyksen 1 mukaisesti.

1.   Valmistaja ei saa toimittaa mitään tässä asetuksessa eikä tämän asetuksen nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä tai täytäntöönpanosäädöksissä annettuihin tietoihin liittyviä teknisiä tietoja, jotka eroavat hyväksyntäviranomaisen hyväksymistä tiedoista.

2.   Jos tämän asetuksen nojalla annettavassa delegoidussa säädöksessä tai täytäntöönpanosäädöksessä niin säädetään, valmistajan on asetettava käyttäjien saataville kaikki asiaan liittyvät tiedot ja tarvittavat ohjeet, joissa kuvataan kaikki ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön käyttöön liittyvät erityisehdot tai -rajoitukset.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on annettava sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä, jossa ajoneuvo on tarkoitus saattaa markkinoille, rekisteröidä tai ottaa käyttöön. Tiedot on annettava hyväksyntäviranomaiselta saadun hyväksynnän jälkeen ajoneuvon käyttäjän käsikirjassa.

1.   Ajoneuvon valmistajan on annettava komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden valmistajien käyttöön kaikki tiedot, joita tarvitaan komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden EU-tyyppihyväksyntää varten tai 45 artiklan mukaisen hyväksynnän saamiseksi ja joihin tapauksen mukaan sisältyvät tämän asetuksen nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä tarkoitetut piirustukset.

Ajoneuvon valmistajalla on oikeus edellyttää komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden valmistajilta sitovaa sopimusta, jolla turvataan muiden kuin julkisten, myös teollis- ja tekijänoikeuksiin liittyvien, tietojen luottamuksellisuus.

2.   Komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden valmistajan on EU-tyyppihyväksyntätodistuksen haltijana annettava ajoneuvon valmistajalle yksityiskohtaiset tiedot niistä käyttörajoituksista tai asennusta koskevista erityisedellytyksistä taikka molemmista, jotka todistuksessa asetetaan 26 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

Jos tämän asetuksen nojalla annettavassa delegoidussa säädöksessä niin säädetään, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden valmistajan on annettava valmistetun komponentin tai erillisen teknisen yksikön mukana ohjeita käyttörajoituksista tai asennusta koskevista erityisedellytyksistä taikka molemmista.

1.   Valmistajan on tarjottava ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot syrjimättömästi valtuutettujen jälleenmyyjien, korjaamojen ja riippumattomien toimijoiden käyttöön vakiomuodossa verkkosivustoilla, joilla ne ovat saatavilla vaivattomasti ja nopeasti. Tätä velvoitetta ei sovelleta, jos ajoneuvo on saanut piensarjahyväksynnän.

Turva- ja ympäristönhallintajärjestelmien moitteettoman toiminnan kannalta ratkaisevan tärkeät ohjelmistot voidaan suojata luvattomalta käsittelyltä. Näiden järjestelmien käsittely, joka on tarpeen korjaamista ja huoltamista varten tai sallittua valtuutetuille jälleenmyyjille tai korjaamoille, on sallittava syrjimättömästi myös riippumattomille toimijoille.

2.   Kunnes komissio on vahvistanut 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamisen vakiomuodon, nämä tiedot on asetettava saataville johdonmukaisesti niin, että ne ovat kohtuullisen helposti riippumattomien toimijoiden käsiteltävissä.

Valmistajan on asetettava ohjekirjat ja tarvittavat työvälineet syrjimättömästi valtuutettujen jälleenmyyjien, korjaamojen ja riippumattomien toimijoiden käyttöön. Käyttöön asettamiseen kuuluu tarvittaessa asianmukaisen koulutuksen tarjoaminen ohjelmistojen lataamiseen, vianmäärityskoodien hallintaan ja työvälineiden käyttöön.

3.   Rajoittamatta 1 kohdan soveltamista kyseisessä kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä:

4.   Tietyn ajoneuvovalmistajan jakelujärjestelmään kuuluvat valtuutetut jälleenmyyjät tai korjaamot on tätä asetusta sovellettaessa katsottava riippumattomiksi toimijoiksi, kun ne tarjoavat korjaus- tai huoltopalveluja ajoneuvoille, joiden valmistajien jakelujärjestelmään ne eivät kuulu.

5.   Ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen on oltava aina saatavilla, jollei tietojärjestelmän ylläpito muuta vaadi.

6.   OBD-järjestelmän kanssa yhteensopivien varaosien sekä vianmääritykseen käytettävien välineiden ja testilaitteiden valmistamista ja huoltamista varten valmistajan on annettava OBD-järjestelmän ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot syrjimättömästi kaikille halukkaille komponenttien, vianmääritykseen käytettävien välineiden tai testilaitteiden valmistajille tai korjaajille.

7.   Vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen laitteiden suunnittelua ja valmistusta varten valmistajan on annettava OBD-järjestelmän ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot syrjimättömästi kaikille halukkaille vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen käytössä tarvittavien laitteiden valmistajille, asentajille tai korjaajille.

8.   Hakiessaan EU-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää valmistajan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle todiste tämän asetuksen noudattamisesta tässä artiklassa vaadittujen tietojen osalta.

Jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla tai ne eivät ole tämän asetuksen ja tämän asetuksen nojalla annettavien, EU-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää haettaessa sovellettavien delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukaisia, valmistajan on annettava todiste kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona hyväksyntä annetaan.

Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksen, jossa vahvistetaan malli OBD-järjestelmän ja ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuutta koskevalle todistukselle, jolla hyväksyntäviranomaiselle annetaan tällainen todiste vaatimustenmukaisuudesta. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 69 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9.   Jos todistetta säännösten noudattamisesta ei anneta 8 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, hyväksyntäviranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet noudattamisen varmistamiseksi.

10.   Valmistajan on asetettava ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen myöhemmät muutokset ja lisäykset saataville verkkosivustollaan samaan aikaan kuin ne annetaan valtuutettujen korjaamojen käyttöön.

11.   Jos ajoneuvon korjaus- ja huoltokirjanpitoa säilytetään ajoneuvon valmistajan keskustietokannassa tai valmistajan puolesta, riippumattomien korjaamojen on saatava kirjanpito maksutta käyttöönsä ja voitava lisätä siihen tiedot suorittamistaan korjaus- ja huoltotoimenpiteistä.

12.   Siirretään komissiolle valta antaa 71 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset vaatimukset korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen saatavuudelle ja erityisesti tekniset eritelmät, jotka liittyvät siihen, miten ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot on annettava.

13.   Komissio mukauttaa 12 kohdassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä tässä artiklassa asetettuja tietovaatimuksia, myös teknisiä eritelmiä, jotka liittyvät siihen, miten ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot on tarjottava, jotta vaatimukset olisivat oikeasuhteisia etenkin tapauksissa, joissa valmistajan asianomaisen ajoneuvotyypin tuotantomäärä on suhteellisen pieni, ottaen huomioon liitteessä II vahvistetut pienten sarjojen ajoneuvojen enimmäismäärät. Tällainen mukautus voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa johtaa vapautukseen vaatimuksesta antaa tiedot vakiomuodossa. Mahdollisella mukautuksella tai vapautuksella on joka tapauksessa varmistettava, että tämän artiklan tavoitteet voidaan saavuttaa.

1.   Valmistaja saa veloittaa kohtuullisen ja kustannuksiin nähden oikeasuhteisen maksun tämän asetuksen piiriin kuuluvien ajoneuvojen korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavien tietojen, työvälineiden ja koulutuksen saamisesta. Maksu ei ole kohtuullinen eikä oikeasuhteinen, jos saatavuutta ei hyödynnetä, koska maksussa ei ole huomioitu sitä, kuinka paljon riippumaton toimija saatavuutta hyödyntää.

2.   Valmistajan on asetettava ajoneuvon korjaamiseen ja huoltamiseen tarvittavat tiedot käyttöön päivä-, kuukausi- ja vuosikohtaisesti, jolloin tietojen saannista perittävät maksut vaihtelevat tietojen saatavuuden keston mukaan.

1.   Tutkimuslaitoksen nimeävän hyväksyntäviranomaisen on varmistettava ennen tutkimuslaitoksen nimeämistä 59 artiklan mukaisesti, että kyseinen tutkimuslaitos täyttää tämän artiklan 2–9 kohdassa säädetyt vaatimukset.

2.   Tutkimuslaitos on perustettava jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja sillä on oltava oikeushenkilöllisyys, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 60 artiklan 1 kohdan soveltamista.

3.   Tutkimuslaitoksen on oltava arvioimansa ajoneuvon, järjestelmän, komponentin tai erillisen teknisen yksikön suunnittelu-, valmistus-, toimitus- tai huoltoprosessista riippumaton ulkopuolinen taho.

Laitoksen, joka kuuluu sellaisia yrityksiä edustavaan toimialajärjestöön tai ammatilliseen liittoon, jotka osallistuvat laitoksen arvioimien, testaamien tai tarkastamien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden suunnitteluun, valmistukseen, toimittamiseen, asentamiseen, käyttöön tai huoltoon, voidaan katsoa täyttävän ensimmäisen alakohdan vaatimukset edellyttäen, että osoitetaan sen riippumattomuus ja eturistiriitojen puuttuminen.

4.   Tutkimuslaitos, sen ylin johto ja niiden toimintaluokkien toimien suorittamisesta vastaava henkilöstö, joita varten laitos on nimetty 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti, eivät saa olla arvioimiensa ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden suunnittelija, valmistaja, toimittaja tai huoltaja eivätkä edustaa tällaiseen toimintaan osallistuvia osapuolia. Tämä ei sulje pois mahdollisuutta käyttää tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja arvioituja ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä, jotka ovat välttämättömiä tutkimuslaitoksen toiminnalle, tai käyttää tällaisia ajoneuvoja, järjestelmiä, komponentteja tai erillisiä teknisiä yksiköitä henkilökohtaisiin tarkoituksiin.

Tutkimuslaitoksen on varmistettava, että sen tytäryhtiöiden tai alihankkijoiden toimet eivät vaikuta niiden toimintaluokkien toimien luottamuksellisuuteen, objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen, joita varten se on nimetty.

5.   Tutkimuslaitoksen ja sen henkilöstön on suoritettava niiden toimintaluokkien toimet, joita varten laitos on nimetty, mahdollisimman suurta ammatillista luotettavuutta ja kyseisellä erityisalalla vaadittavaa teknistä pätevyyttä noudattaen, ja niiden on oltava vapaat kaikesta, erityisesti taloudellisesta, painostuksesta ja johdattelusta, joka saattaisi vaikuttaa niiden suorittamaan arviointiin tai arviointitoimien tuloksiin, erityisesti sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien taholta, joille näiden toimien tuloksilla on merkitystä.

6.   Tutkimuslaitoksen on suoriuduttava kaikista niiden toimintaluokkien toimista, joita varten se nimetään 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja osoitettava nimeävää hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla, että sillä on

Sen on lisäksi osoitettava nimeävälle hyväksyntäviranomaiselle, että se täyttää 61 artiklan mukaisesti annettavissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetut vaatimukset, jotka ovat aiheellisia niiden toimintaluokkien osalta, joita varten se on nimetty.

7.   Tutkimuslaitoksen, sen ylimmän johdon ja arviointihenkilöstön puolueettomuus on taattava. Ne eivät saa osallistua toimintaan, joka voi olla ristiriidassa niiden suorittaman arvioinnin riippumattomuuden kanssa tai vaarantaa niiden luotettavuuden niiden toimintaluokkien toimissa, joita varten ne on nimetty.

8.   Tutkimuslaitoksen on otettava sen toiminnan kattava vastuuvakuutus, jollei tällainen vastuu kuulu jäsenvaltiolle kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai jollei jäsenvaltio itse ole suoraan vastuussa vaatimustenmukaisuuden arvioinnista.

9.   Tutkimuslaitoksen henkilöstöllä on vaitiolovelvollisuus kaikkien niiden tietojen suhteen, jotka se saa tietoonsa suorittaessaan tehtäviään tämän asetuksen tai sen täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti; vaitiolovelvollisuutta ei sovelleta nimeävään hyväksyntäviranomaiseen nähden eikä tapauksissa, joissa unionin lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä toisin vaaditaan. Omistusoikeudet on suojattava.

1.   Tutkimuslaitos voi teettää alihankintana osan toimista, joita varten se on nimetty 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai teettää kyseiset toimet tytäryhtiöllään vain, jos siitä on sovittu nimeävän hyväksyntäviranomaisen kanssa.

2.   Jos tutkimuslaitos teettää tiettyjä niiden toimintaluokkien toimia, joita varten se on nimetty, alihankintana tai tytäryhtiöllä, sen on varmistettava, että alihankkija tai tytäryhtiö täyttää 57 artiklassa säädetyt vaatimukset, ja tiedotettava asiasta nimeävälle hyväksyntäviranomaiselle.

3.   Tutkimuslaitos kantaa täyden vastuun alihankkijoiden tai tytäryhtiöiden suorittamista tehtävistä riippumatta siitä, mihin nämä ovat sijoittautuneet.

4.   Tutkimuslaitoksen on pidettävä nimeävän hyväksyntäviranomaisen saatavilla asiakirjat, jotka koskevat alihankkijan tai tytäryhtiön pätevyyden arviointia ja niiden suorittamia tehtäviä.

1.   Tutkimuslaitos nimetään asiantuntemuksensa mukaan yhteen tai useampaan seuraavista toimintaluokasta:

2.   Hyväksyntäviranomainen voidaan nimetä tutkimuslaitokseksi yhdessä tai useammassa 1 kohdassa mainitussa toimintaluokassa.

3.   Muita kuin 60 artiklan mukaisesti nimettyjä kolmansien maiden tutkimuslaitoksia voidaan ilmoittaa 63 artiklan soveltamiseksi ainoastaan, jos unionin ja kyseisen kolmannen maan kahdenvälisessä sopimuksessa määrätään tällaisesta tutkimuslaitoksen hyväksymisestä. Tämä ei estä tutkimuslaitosta, joka on perustettu jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla 57 artiklan 2 kohdan mukaisesti, perustamasta sivutoimipaikkoja kolmansiin maihin edellyttäen, että sivutoimipaikat ovat suoraan nimetyn tutkimuslaitoksen johdon ja valvonnan alaisia.

1.   Valmistajan akkreditoitu oma tutkimuslaitos voidaan nimetä ainoastaan toimintaluokkaan A vastaamaan sellaisista teknisistä vaatimuksista, joiden osalta tämän asetuksen nojalla annettavissa delegoidussa säädöksessä sallitaan itsetestaus. Tämän tutkimuslaitoksen on oltava itsenäinen ja erillinen osa kyseistä yritystä, ja se ei saa osallistua arvioimiensa ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden suunnitteluun, valmistukseen, toimittamiseen tai huoltoon.

2.   Akkreditoidun oman tutkimuslaitoksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

3.   Akkreditoitua omaa tutkimuslaitosta ei tarvitse ilmoittaa komissiolle 63 artiklan mukaisesti, mutta yrityksen, jonka osa laitos on, tai kansallisen akkreditointielimen on nimeävän hyväksyntäviranomaisen pyynnöstä toimitettava tutkimuslaitoksen akkreditointia koskevat tiedot kyseiselle viranomaiselle.

1.   Nimeävän hyväksyntäviranomaisen on laadittava arviointiraportti, jossa osoitetaan, että ehdolla olevan tutkimuslaitoksen vaatimustenmukaisuus on arvioitu tässä asetuksessa ja tämän asetuksen nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä asetettujen vaatimusten suhteen. Tähän raporttiin voi kuulua akkreditointielimen myöntämä akkreditointitodistus.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun raportin perustana oleva arviointi on tehtävä niiden säännösten mukaisesti, jotka vahvistetaan 61 artiklan nojalla annettavassa delegoidussa säädöksessä. Arviointiraportti on tarkistettava vähintään kolmen vuoden välein.

3.   Arviointiraportti on pyynnöstä toimitettava komissiolle. Tällaisissa tapauksissa ja jos arviointi ei perustu kansallisen akkreditointielimen antamaan akkreditointitodistukseen, jolla todistetaan tutkimuslaitoksen täyttävän tämän asetuksen vaatimukset, nimeävän hyväksyntäviranomaisen on toimitettava komissiolle asiakirjatodisteita, jotka osoittavat tutkimuslaitoksen pätevyyden ja käytössä olevat järjestelyt sen varmistamiseksi, että nimeävä hyväksyntäviranomainen valvoo tutkimuslaitosta säännöllisesti ja että laitos täyttää tässä asetuksessa ja tämän asetuksen nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä asetetut vaatimukset.

4.   Hyväksyntäviranomaisen, joka hakee nimeämistä tutkimuslaitokseksi 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on dokumentoitava vaatimustenmukaisuus arvioinnissa, jonka suorittavat arvioitavasta toiminnasta riippumattomat tarkastajat. Tarkastajat voivat olla samasta organisaatiosta, kunhan he ovat hallinnollisesti erillään arvioitavaa toimintaa suorittavasta henkilöstöstä.

5.   Akkreditoidun oman tutkimuslaitoksen on noudatettava tämän artiklan soveltuvia säännöksiä.

1.   Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kunkin jäsenvaltiossa nimetyn tutkimuslaitoksen nimi, osoite, myös sähköpostiosoite, vastuuhenkilöt ja toimintaluokat sekä näiden nimeämisten myöhemmät muutokset. Ilmoituksessa on mainittava, mitä liitteessä I luetteloituja kohteita varten tutkimuslaitokset on nimetty.

2.   Tutkimuslaitos voi hoitaa 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimintoja tyyppihyväksynnästä vastaavan nimeävän hyväksyntäviranomaisen puolesta vain, jos siitä on ilmoitettu etukäteen komissiolle tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.   Useat nimeävät hyväksyntäviranomaiset voivat nimetä ja näiden nimeävien hyväksyntäviranomaisten jäsenvaltiot voivat ilmoittaa saman tutkimuslaitoksen riippumatta siitä, minkä toimintaluokan tai -luokkien toimia sen on määrä suorittaa 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

4.   Komissiolle on ilmoitettava myöhemmistä merkittävistä nimeämisen muutoksista.

5.   Jos jonkin liitteessä I luetteloidun säädöksen soveltamiseksi on nimettävä tietty organisaatio tai toimivaltainen elin, jonka toiminta ei sisälly 59 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin toimintaluokkiin, on tehtävä tämän artiklan mukainen ilmoitus.

6.   Komissio julkaisee verkkosivustollaan luettelon ja yksityiskohtaiset tiedot tämän artiklan mukaisesti ilmoitetuista tutkimuslaitoksista.

1.   Jos nimeävä hyväksyntäviranomainen on todennut tai saanut tietää, että sen nimeämä tutkimuslaitos ei enää täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia tai velvoitteitaan, nimeävän hyväksyntäviranomaisen on rajoitettava nimeämistä taikka peruutettava se tilapäisesti tai kokonaan riippuen siitä, miten vakavaa kyseisten vaatimusten noudattamatta jättäminen tai velvoitteiden laiminlyönti on ollut. Jäsenvaltion, joka on ilmoittanut kyseisen tutkimuslaitoksen, on viipymättä ilmoitettava asiasta komissiolle. Komissio muuttaa 63 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja julkaistuja tietoja vastaavasti.

2.   Jos nimeämistä rajoitetaan tai se peruutetaan tilapäisesti tai kokonaan tai jos tutkimuslaitos on lopettanut toimintansa, nimeävän hyväksyntäviranomaisen on asianmukaisin toimenpitein varmistettava, että kyseisen laitoksen asiakirja-aineistot joko käsittelee toinen tutkimuslaitos tai ne pidetään nimeävän hyväksyntäviranomaisen tai markkinavalvontaviranomaisten pyynnöstä näiden viranomaisten saatavilla.

1.   Komissio tutkii kaikki tapaukset, joissa se epäilee tai sen tietoon saatetaan epäilys, että tutkimuslaitos ei ole pätevä tai että se ei enää täytä vaatimuksia ja velvoitteitaan.

2.   Nimeävän hyväksyntäviranomaisen jäsenvaltion on toimitettava pyynnöstä komissiolle kaikki tiedot, jotka liittyvät nimeämisen perusteisiin tai asianomaisen tutkimuslaitoksen nimeämisen voimassa pitämiseen.

3.   Komissio varmistaa, että kaikkia sen tutkimusten yhteydessä saatuja arkaluonteisia tietoja käsitellään luottamuksellisesti.

4.   Jos komissio toteaa, että tutkimuslaitos ei täytä tai ei enää täytä sen nimeämiselle asetettuja vaatimuksia, se ilmoittaa asiasta nimeävän hyväksyntäviranomaisen jäsenvaltiolle voidakseen vahvistaa yhteistyössä kyseisen jäsenvaltion kanssa tarvittavat korjaavat toimenpiteet ja pyytää kyseistä jäsenvaltiota ryhtymään näihin korjaaviin toimenpiteisiin, mukaan lukien nimeämisen peruuttaminen tarvittaessa.

1.   Tutkimuslaitoksen on suoritettava niiden toimintaluokkien toimet, joita varten se on nimetty, nimeävän hyväksyntäviranomaisen puolesta ja tässä asetuksessa ja sen liitteessä I luetteloiduissa säädöksissä säädettyjen arviointimenettelyjen ja testausmenetelmien mukaisesti.

Tutkimuslaitoksen on valvottava sellaisten testien tekemistä, joita edellytetään tässä asetuksessa tai jossakin liitteessä I luetteloidussa säädöksessä määritettyä hyväksyntää tai tarkastuksia varten, tai tehtävä tällaiset testit itse, paitsi jos vaihtoehtoiset menettelyt sallitaan. Tutkimuslaitos ei saa tehdä testejä, arviointeja tai tarkastuksia, joita varten hyväksyntäviranomainen ei ole sitä asianmukaisesti nimennyt.

2.   Tutkimuslaitoksen on aina

3.   Jos tutkimuslaitos havaitsee, että valmistaja ei ole noudattanut tässä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia, sen on ilmoitettava asiasta nimeävälle hyväksyntäviranomaiselle, jotta nimeävä hyväksyntäviranomainen voi vaatia valmistajaa ryhtymään asianmukaisiin korjaaviin toimenpiteisiin ja sen jälkeen olla antamatta tyyppihyväksyntätodistusta, jollei asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä toteuteta hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla.

4.   Jos nimeävän hyväksyntäviranomaisen puolesta toimiva tutkimuslaitos havaitsee valvoessaan tuotannon vaatimustenmukaisuutta tyyppihyväksyntätodistuksen antamisen jälkeen, että ajoneuvo, järjestelmä, komponentti tai erillinen tekninen yksikkö ei enää ole tämän asetuksen mukainen, sen on ilmoitettava asiasta nimeävälle hyväksyntäviranomaiselle. Hyväksyntäviranomaisen on toteutettava 28 artiklassa säädetyt asianmukaiset toimenpiteet.

1.   Tutkimuslaitoksen on ilmoitettava nimeävälle hyväksyntäviranomaiselle

2.   Tutkimuslaitoksen on nimeävän hyväksyntäviranomaisen pyynnöstä toimitettava tietoja nimeämisen soveltamisalaan kuuluvista toimista sekä muista suoritetuista toimista, rajat ylittävät toimet ja alihankinta mukaan luettuina.

1.   Komissiota avustaa tekninen komitea – maatalousajoneuvot. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi ja sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään 17 artiklan 5 kohdassa, 18 artiklan 4 kohdassa, 19 artiklan 6 kohdassa, 20 artiklan 8 kohdassa, 27 artiklan 6 kohdassa, 28 artiklan 6 kohdassa, 45 artiklan 4 kohdassa, 49 artiklan 3 kohdassa, 53 artiklan 12 kohdassa, 61 artiklassa ja 70 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle viideksi vuodeksi 22 päivästä maaliskuuta 2013.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 17 artiklan 5 kohdassa, 18 artiklan 4 kohdassa, 19 artiklan 6 kohdassa, 20 artiklan 8 kohdassa, 27 artiklan 6 kohdassa, 28 artiklan 6 kohdassa, 45 artiklan 4 kohdassa, 49 artiklan 3 kohdassa, 53 artiklan 12 kohdassa, 61 artiklassa ja 70 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevien 17 artiklan 5 kohdan, 18 artiklan 4 kohdan, 19 artiklan 6 kohdan, 20 artiklan 8 kohdan, 27 artiklan 6 kohdan, 28 artiklan 6 kohdan, 45 artiklan 4 kohdan, 49 artiklan 3 kohdan, 53 artiklan 12 kohdan, 61 artiklan ja 70 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita määrätään talouden toimijoille, jotka rikkovat tätä asetusta tai tämän asetuksen nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tai täytäntöönpanosäädöksiä. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä säännökset komissiolle viimeistään 23 päivänä maaliskuuta 2015 ja ilmoitettava sille viipymättä niihin myöhemmin tehtävistä muutoksista.

2.   Seuraamuksia on määrättävä seuraavista rikkomuksista:

1.   Rajoittamatta tämän asetuksen muiden säännösten soveltamista tällä asetuksella ei mitätöidä ajoneuvolle, järjestelmälle, komponentille tai erilliselle tekniselle yksikölle ennen 1 päivää tammikuuta 2016 myönnettyä EU-tyyppihyväksyntää.

2.   Hyväksyntäviranomaisten on edelleen myönnettävä laajennuksia 1 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden hyväksyntöihin direktiivin 2003/37/EY ja 76 artiklan 1 kohdassa lueteltujen direktiivien mukaisesti. Näitä hyväksyntöjä ei kuitenkaan saa käyttää kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksynnän saamiseksi tämän asetuksen mukaisesti.

3.   Poiketen siitä, mitä tässä asetuksessa säädetään, uusia järjestelmiä, komponentteja, erillisiä teknisiä yksiköitä tai sellaisten ajoneuvotyyppien ajoneuvoja, joille on myönnetty kokonaisen ajoneuvon tyyppihyväksyntä direktiivin 2003/37/EY mukaisesti, voidaan rekisteröidä, saattaa markkinoille tai ottaa käyttöön 31 päivään joulukuuta 2017 saakka. Sellaisten ajoneuvotyyppien uusia ajoneuvoja, joilta ei vaadittu tyyppihyväksyntää direktiivin 2003/37/EY mukaisesti, voidaan myös rekisteröidä tai ottaa käyttöön mainittuun päivämäärään saakka sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jossa käyttöönotto tai rekisteröinti tapahtuu.

Kansalliset viranomaiset eivät saa sellaisessa tapauksessa kieltää, rajoittaa tai estää hyväksytyn tyypin mukaisten ajoneuvojen rekisteröintiä, markkinoille saattamista tai käyttöönottoa.

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2019 ilmoitettava komissiolle tässä asetuksessa säädettyjen tyyppihyväksyntämenettelyjen soveltamisesta.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.

1.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 3 kohdassa tarkoitetuista aiheista.

2.   Kertomuksen on perustuttava asiaankuuluvien sidosryhmien laajaan kuulemiseen, ja siinä on otettava huomioon voimassa olevat asiaan liittyvät eurooppalaiset ja kansainväliset standardit.

3.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle 31 päivään joulukuuta 2021 mennessä kertomus seuraavista:

4.   Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia, ja siinä on tarkasteltava yksittäishyväksyntöjen sisällyttämistä tähän asetukseen yhdenmukaistettujen vaatimusten perusteella.

1.   Rajoittamatta tämän asetuksen 73 artiklan 2 kohdan soveltamista kumotaan direktiivi 2003/37/EY sekä direktiivit 74/347/ETY, 76/432/ETY, 76/763/ETY, 77/537/ETY, 78/764/ETY, 80/720/ETY, 86/297/ETY, 86/298/ETY, 86/415/ETY, 87/402/ETY, 2000/25/EY, 2009/57/EY, 2009/58/EY, 2009/59/EY, 2009/60/EY, 2009/61/EY, 2009/63/EY, 2009/64/EY, 2009/66/EY, 2009/68/EY 2009/75/EY, 2009/76/EY ja 2009/144/EY 1 päivästä tammikuuta 2016.

2.   Viittauksia kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän asetukseen, ja direktiivin 2003/37/EY osalta ne luetaan liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

Maaliskuun 22 päivästä 2013 kansalliset viranomaiset eivät voi evätä valmistajan pyytämää EU-tyyppihyväksyntää tai kansallista tyyppihyväksyntää uudelta ajoneuvotyypiltä eivätkä kieltää uuden ajoneuvon rekisteröintiä, markkinoille saattamista tai käyttöönottoa, jos ajoneuvo on tämän asetuksen ja sen nojalla annettavien delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukainen.