18.4.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 106/1

(1)

Komissio otti asetuksella (EU) N:o 1043/2011 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Intiasta ja Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan oksaalihapon tuonnissa. Väliaikaiset polkumyyntitullit olivat 14,6–52,2 prosenttia.

(2)

Menettely aloitettiin sen jälkeen, kun CEFIC (European Chemical Industry Council) oli 13 päivänä joulukuuta 2010 tehnyt valituksen Oxaquim S.A:n, jäljempänä ’valituksen tekijä’, puolesta, jonka tuotanto muodostaa pääosan eli tässä tapauksessa yli 25 prosenttia oksaalihapon kokonaistuotannosta unionissa.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2010 ja 31 päivän joulukuuta 2010 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahingon määrittämisen kannalta merkittävien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2007 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajan, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Sen jälkeen kun väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton perusteina olleista olennaisista tosiasioista ja huomioista oli ilmoitettu, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, monet intressitahot ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Muun muassa yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja pyysi tulla kuulluksi, ja sitä kuultiin kuulemismenettelystä vastaavan kauppapolitiikan pääosaston neuvonantajan läsnä ollessa.

(5)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista.

(6)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150 kappaleessa kehotettiin sellaisia kiinalaisia yrityksiä, jotka eivät vielä olleet ilmoittautuneet mutta jotka katsoivat, että niille olisi vahvistettava yksilöllinen tulli, ilmoittautumaan 10 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta. Yksikään kiinalainen yritys ei ilmoittautunut.

(7)

Tämän jälkeen kaikille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottoa Intiasta ja Kiinasta peräisin olevan oksaalihapon tuonnissa ja väliaikaisen tullin vakuutena olevien määrien lopullista kantamista, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(8)

Kaikkia asianomaisten osapuolten esittämiä suullisia ja kirjallisia huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(9)

Koska huomautuksia menettelyn osapuolista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 3–8 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(10)

Tarkasteltavana oleva tuote on väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10 ja 11 kappaleessa kuvattu tuote, eli Intiasta tai Kiinasta peräisin oleva oksaalihappo, niin dihydraattina (CUS-numero 0028635–1 ja CAS-numero 6153-56-6) kuin vedettömänäkin (CUS-numero 0021238–4 ja CAS-numero 144-62-7), myös vesiliuoksena, joka kuuluu tällä hetkellä CN-koodiin ex 2917 11 00.

(11)

Oksaalihappoja on kahdenlaisia: jalostamatonta oksaalihappoa ja jalostettua oksaalihappoa. Jalostettua oksaalihappoa valmistetaan Kiinassa puhdistamalla jalostamatonta oksaalihappoa tarkoituksena poistaa siitä rauta, kloridit, metallijäämät ja muut epäpuhtaudet; jalostettua oksaalihappoa ei valmisteta Intiassa.

(12)

Oksaalihappoa käytetään moniin eri tarkoituksiin, kuten pelkistys- ja valkaisuaineena, lääkeaineiden synteesiin ja kemikaalien valmistukseen.

(13)

Tutkimus osoitti, että unionin tuotannonalan unionissa tuottama ja myymä oksaalihappo, Intian ja Kiinan kotimarkkinoilla tuotettu ja myyty oksaalihappo sekä Intiasta ja Kiinasta unioniin tuotu oksaalihappo ovat olennaisilta fyysisiltä ja kemiallisilta perusominaisuuksiltaan samat, ja niillä on samat käyttötarkoitukset.

(14)

Koska huomautuksia tarkasteltavana olevasta tuotteesta tai samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 10–13 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(15)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa todettiin, että komissio ei katsonut yhden intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimivan yhteistyössä, minkä vuoksi kyseistä yritystä koskevat päätelmät tehtiin käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(16)

Kun alustavat päätelmät oli ilmoitettu kyseiselle yritykselle, Star Oxochem Pvt. Ltd:lle, se toimitti lisäselvityksiä ja täsmennyksiä niihin tietoihin, jotka se oli antanut aiemmin tutkimuksen aikana. Se myös pyysi saada tulla komission ja kuulemismenettelystä vastaavaan kauppapolitiikan pääosaston neuvonantajan kuulemaksi. Yritys väitti, että koska se oli vastannut kyselylomakkeeseen ja komission yksiköt olivat tehneet tarkastuskäynnin sen toimitiloihin ja koska se oli nyt toimittanut lisäselvityksiä ja täsmennyksiä, ei olisi aiheellista kohdella sitä enää vientiä harjoittavana tuottajana, joka ei ole millään tavalla toiminut yhteistyössä tutkimuksessa.

(17)

Edellä esitetyn ja etenkin toimitettujen lisäselvitysten ja täsmennysten perusteella komission yksiköt katsovat voivansa käyttää osaa alkuperäisistä tiedoista, kuten vientihintoja koskevia tietoja, jotka todettiin luotettaviksi. Tämän vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 14 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät pidetään voimassa vain osittain ja kyseistä yritystä koskevat päätelmät tehdään osittain käytettävissä olevien tietojen perusteella ja osittain sen omien vientihintojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti.

(18)

Normaaliarvon määrittämiseen Intian osalta käytetystä menetelmästä ei esitetty huomautuksia. Tästä syystä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 15–18 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan yhteistyössä toimineen yrityksen osalta.

(19)

Edellä esitetyt päätelmät (johdanto-osan 16 ja 17 kappale) huomioon ottaen normaaliarvo määritettiin Star Oxochemin osalta käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Näin ollen kyseiselle yritykselle määritetty normaaliarvo perustuu toisen yhteistyössä toimineen yrityksen, Punjab Chemicalsin, kotimarkkinamyynnin edustavan määrän painotettuun keskiarvoon.

(20)

Koska huomautuksia ei esitetty, vientihinnan määrittäminen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 kappaleen mukaisesti vahvistetaan Punjab Chemicalsin osalta.

(21)

Edellä johdanto-osan 16 ja 17 kappaleessa esitettyjen päätelmien perusteella Star Oxochemin vientihinta määritetään perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jonka riippumattomat asiakkaat ovat tosiasiallisesti maksaneet tai joka niiden on maksettava tarkasteltavana olevasta tuotteesta unioniin viennin yhteydessä.

(22)

Koska normaaliarvon ja vientihinnan välistä vertailua koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20 ja 21 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan yhteistyössä toimineen tuottajan Punjab Chemicalsin osalta.

(23)

Star Oxochemin osalta tehtiin oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti Punjab Chemicalsin todennettujen vähennysten perusteella.

(24)

Komission alustaviin päätelmiin ei esitetty yhteistyössä toiminutta tuottajaa koskevia huomautuksia. Sen vuoksi polkumyyntimarginaali vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 22 ja 23 kappaleen mukaisesti.

(25)

Edellä esitetty huomioon ottaen Star Oxochemin polkumyyntimarginaali prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuna on 31,5 prosenttia.

(26)

Koska yhteistyö Intian puolelta oli vähäistä (alle 80 prosenttia), katsottiin alustavasti, että yhteistyössä toimineen osapuolen suurimmalla polkumyynnillä tapahtunut myyntitapahtuma oli asianmukaisin menetelmä koko maata koskevan polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi. Kyseinen tapahtuma ei ole määrältään tai hinnaltaan poikkeuksellinen, ja se katsotaan sen vuoksi edustavaksi näytteeksi kohtuullisen ja oikeasuhtaisen polkumyyntimarginaalin määrittämiseksi yhteistyössä toimineelle tuottajalle.

(27)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 24 ja 25 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(28)

Tämän perusteella lopulliset polkumyyntimarginaalit prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta ilmaistuina ovat Intian osalta seuraavat:

(29)

Kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa todetaan, yksi kiinalainen yritysryhmä pyysi markkinatalouskohtelua tai siltä varalta, että sitä ei myönnettäisi, yksilöllistä kohtelua, ja toinen kiinalainen yritysryhmä pyysi pelkästään yksilöllistä kohtelua. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26–32 kappaleessa todetaan, markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö hylättiin, mutta molemmille yritysryhmille myönnettiin väliaikaisesti yksilöllinen kohtelu.

(30)

Koska alustavista päätelmistä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26–32 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(31)

Vertailumaan alustavaa valintaa koskevia huomautuksia ei saatu. Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 ja 34 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(32)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa selitettiin, että komissio määritti normaaliarvon erikseen jalostamattomalle ja jalostetulle oksaalihapolle. Normaaliarvo jalostamattomalle oksaalihapolle määritettiin Intialle määritetyn normaaliarvon perusteella, kun taas normaaliarvo jalostetulle oksaalihapolle, jota ei valmisteta Intiassa, laskettiin jalostamattoman intialaisen oksaalihapon tuotantokustannusten perusteella, joihin lisättiin 12 prosenttia tuotannon lisäkustannusten, myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton huomioon ottamiseksi.

(33)

Molemmat kiinalaiset yhteistyössä toimineet tuottajat vastustivat 12 prosentin lisäämistä lisäkustannusten huomioon ottamiseksi ja väittivät, että komissio ei koskaan todentanut näitä lisäkustannuksia, vaan ne näyttävät olevan karkeita arvioita, jotka perustuvat menetelmään, josta ei annettu niille selvitystä alustavien päätelmien ilmoittamisen yhteydessä. Yksi vientiä harjoittavista tuottajista väitti arvioineensa tuotannon lisäkustannusten olevan vain 5 prosenttia, mutta ei esittänyt mitään väitettä tukevaa näyttöä.

(34)

On syytä huomata, että lisäyksen määrästä päätettiin yhteistyössä toimineiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien itsensä toimittamien tietojen pohjalta. Ensinnäkin, sama yritys, joka nyt väittää tuotannon lisäkustannusten olevan vain noin 5 prosenttia, oli markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevassa pyynnössään alun perin nimenomaisesti viitannut 10–15 prosentin lisäkustannuksiin. Toiseksi, yritysten toimitiloihin tehtyjen tarkastuskäyntien aikana molemmat yhteistyössä toimineet tuottajat vahvistivat, että jalostetun oksaalihapon tuotannon lisäkustannukset verrattuna jalostamattoman oksaalihapon tuotantoon ovat noin 10–12 prosenttia. Kolmanneksi, myös unionin tuotannonalan laskelmat tukevat sitä, että tuotannon lisäkustannukset ovat viimeksi mainitun 10–12 prosentin tasoiset. Yhteistyössä toimineiden tuottajien toimittamien tietojen perusteella 12 prosentin lisäys katsottiin asianmukaiseksi.

(35)

Koska perusteltuja tietoja tai pienempää lisäystä tukevaa näyttöä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35–37 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(36)

Koska kummallekin kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle myönnettiin yksilöllinen kohtelu, niiden vientihinnat määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jonka unionin ensimmäinen riippumaton asiakas on tosiasiallisesti maksanut tai joka sen on maksettava.

(37)

Koska vientihintaa koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(38)

Yksi yhteistyössä toimineista tuottajista väitti, että siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja palkkioita ei pitäisi ottaa huomioon mukautuksina ja siten vähentää vientihinnasta perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisesti. Tuottaja totesi, että siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan suorat myyntikustannukset oli jo vähennetty vientihinnasta, jotta saatiin noudettuna lähettäjältä -hinta, joka on verrattavissa normaaliarvoon samalla tasolla.

(39)

Tuottaja väitti, että siihen etuyhteydessä oleva kauppias on sen kokonaan omistama tytäryhtiö, joka ei vientivoiton jakamista koskevan ryhmän sisäisen strategian mukaisesti veloita palkkiota. Lisäksi yrityksen mukaan jäljelle jäävät myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset olivat yrityksen toimintaan liittyviä kustannuksia eivätkä suoraan myyntiin liittyviä kustannuksia, minkä vuoksi niitä ei pitäisi vähentää vientihinnasta.

(40)

Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaan palkkioiden katsotaan sisältävän kauppiaan saaman voiton, jos kauppiaan tehtävät ovat samantyyppisiä kuin palkkioperusteisesti toimivan edustajan tehtävät. Sen vuoksi on epäoleellista, maksettiinko palkkio tosiasiallisesti vai ei. Oleellista on, myikö kauppias tavarat uudelleen korkeampaan hintaan ja olivatko kauppiaan tehtävät samantyyppisiä kuin edustajan tehtävät.

(41)

Ennen kauppayhtiön tarkastusta ja tarkastuksen aikana saadun asiakirjanäytön perusteella kauppias myi siihen etuyhteydessä olevan tuottajan tuottamaa oksaalihappoa tutkimusajanjaksolla EU:ssa toimivalle asiakkaalle. Samaan aikaan myös tuottaja vei tuotetta suoraan samalle EU:ssa toimivalle asiakkaalle. Näin ollen etuyhteydessä oleva kauppias suoritti samoja toimia kuin tuottaja käyttäen toimintaansa eri henkilöstöä eri toimistossa eri kaupungissa, jolloin sille aiheutui omia kustannuksia, jotka näkyvät vientihinnassa.

(42)

Asiakirjoista käy ilmi myös, että kauppayhtiö osti viedyt tavarat siihen etuyhteydessä olevalta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja myi ne eteenpäin korkeampaan hintaan omissa nimissään neuvoteltuaan itse hinnasta lopullisen riippumattoman asiakkaan kanssa.

(43)

Lisäksi kerättiin näyttöä kauppayhtiön suorittamista edustajan tehtävistä. Näytöstä ilmenee ensinnäkin, että tuottaja myi merkittäviä määriä tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan EU:hun sen lisäksi, että vei sitä EU:hun siihen etuyhteydessä olevan kauppayhtiön kautta. Vain noin kolmannes EU:hun suuntautuneesta myynnistä tapahtui kyseisen etuyhteydessä olevan yrityksen kautta. Kauppias jälleenmyi myös muiden, etuyhteydettömien tuottajien oksaalihappoa. Asiakirjojen mukaan yli puolet kauppiaan hankkimasta oksaalihaposta oli peräisin etuyhteydettömiltä toimittajilta ja vain alle puolet hankinnoista tehtiin siihen etuyhteydessä olevalta tuottajalta.

(44)

Näin ollen kauppiasta ei voida katsoa vientiä harjoittavan tuottajan sisäiseksi vientimyyntiosastoksi, vaikka sillä onkin sidoksia vientiä harjoittavaan tuottajaan.

(45)

Toimitetusta ja tarkastetusta näytöstä käy selvästi ilmi myös, että kauppias maksaa siihen etuyhteydessä olevan vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat tavarat vasta sen jälkeen, kun EU:ssa toimiva asiakas on maksanut niistä kauppiaalle. Taloudellinen riski on näin ollen tuottajalla, ei kauppiaalla.

(46)

Sen vuoksi katsotaan, että kauppiaan tehtävät olivat samantyyppisiä kuin palkkioperusteisesti toimivan edustajan tehtävät. Näin ollen hylätään väite, jonka mukaan 2 artiklan 10 kohdan i alakohdassa tarkoitettua palkkiota koskevia oikaisuja ei kuuluisi tehdä.

(47)

Ei voida myöskään hyväksyä väitettä, jonka mukaan myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ei kuuluisi ottaa huomioon, koska ne eivät ole suoria myyntikustannuksia. Tällaiset yleiskustannukset vaikuttavat yrityksen kustannusrakenteeseen ja siten myös vientihintaan. Sen vuoksi tietty osuus näistä kustannuksista vähennettiin vientihinnasta, jotta normaaliarvoa ja noudettuna lähettäjältä -vientihintaa voitiin vertailla tasapuolisesti. Väite siis hylätään.

(48)

Palkkio laskettiin pikemminkin etuyhteydettömän EU:n tuojan voittomarginaalin kuin kauppiaan tosiasiallisen – ja huomattavasti suuremman – voiton perusteella. Tämä menettely katsottiin asianmukaisemmaksi, sillä tosiasiallinen hinnan korotus olisi perustunut sisäisiin siirtohintoihin, jotka eivät kuvasta todellisia markkinaolosuhteita.

(49)

Koska normaaliarvon ja vientihinnan vertailua koskevia muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 39–44 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(50)

Yksi vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä väitti, että yksilölliset polkumyyntimarginaalit olisi vahvistettava erikseen jalostamattomalle ja jalostetulle oksaalihapolle. Ne väittivät, että vaikka polkumyyntimarginaalit määritettiin vertailemalla tarkasteltavana olevan tuotteen kunkin lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa ja painotettua keskimääräistä vientihintaa, molemmille oksaalihapon lajeille vahvistettiin vain yksi yhteinen polkumyyntimarginaali. Niiden mukaan olisi aiheellisempaa määrittää polkumyyntimarginaali erikseen kummallekin oksaalihapon lajille, sillä ryhmä muodostuu kahdesta tuotantoyhtiöstä, joista toinen tuottaa jalostettua ja toinen jalostamatonta oksaalihappoa.

(51)

Jalostamaton oksaalihappo on korvattavissa jalostetulla oksaalihapolla. Molemmat oksaalihapon lajit luokitellaan samaan CN-koodiin, eikä eri lajeja ole helppo erottaa toisistaan. Oksaalihapon puhtausaste on sama, ero syntyy muiden tuotteiden pitoisuudesta jäljelle jäävässä ”jätteessä”. Koska molemmat kuuluvat tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään, tavanomaisen käytännön mukaisesti niille on vahvistettu yksi polkumyyntimarginaali. Koska näiden kahden tuotelajin väliset hintaerot ovat huomattavat ja koska niitä on vaikea erottaa toisistaan, erillisten polkumyyntimarginaalien määrittäminen jalostetulle ja jalostamattomalle oksaalihapolle lisäisi toimenpiteiden kiertämisen riskiä. Hylätään väite, jonka mukaan jalostetulle ja jalostamattomalle oksaalihapolle olisi määritettävä erilliset yksilölliset polkumyyntimarginaalit, ja vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 45 ja 46 kappaleessa esitetyt polkumyyntimarginaalit.

(52)

Lisäksi sama vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä kyseenalaisti sen, että kyseisille kahdelle kiinalaiselle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle määritettiin eri polkumyyntimarginaalit, ja pyysi selventämään sekä laskentamenetelmää että jalostetun ja jalostamattoman oksaalihapon luokitusta näille kahdelle viejäryhmälle määritetyissä polkumyyntimarginaaleissa esiintyvien erojen vuoksi.

(53)

Kummankin kiinalaisen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän tapauksessa käytettiin samaa menetelmää, ja tarkasteltavana olevan tuotteen painotettu keskimääräinen vientihinta käsittää sekä jalostetun että jalostamattoman oksaalihapon. Polkumyyntimarginaalien ero johtuu yksinkertaisesti kyseisten lajien viennin painotuksesta, kun otetaan huomioon, että jalostettua oksaalihappoa myydään yleensä korkeampaan hintaan kuin jalostamatonta.

(54)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta ovat seuraavat:

(55)

Koska muita polkumyyntimarginaaleja koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 47 ja 48 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(56)

Tämän perusteella koko maata koskeva lopullinen polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta on 52,2 prosenttia, ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(57)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 ja 51 kappaleessa esitetty viittaus unionin tuotannonalan muodostavaan kahteen unionin tuottajaan (valituksen tekijä ja toinen, yhteistyössä toimimaton tuottaja) ei anna asianmukaista kuvaa tilanteesta makrotaloudellisten indikaattoreiden osalta. Lisäksi väitettiin, että yhteistyöstä kieltäytynyttä tuottajaa ja kolmatta, oksaalihapon tuotannon lopettanutta unionin tuottajaa koskevat tiedot pitäisi jättää huomioimatta, eikä niitä pitäisi sisällyttää tiettyihin makrotaloudellisiin indikaattoreihin (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72, 74 ja 78 kappale). Näin ollen vahvistetaan, että päinvastoin kuin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 ja 51 kappaleessa todetaan, perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin tuotannonala muodostuu itse asiassa kolmesta tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajasta, joiden tuotanto vastaa 100:a prosenttia unionin tuotannosta. Väite, jonka mukaan kolmatta, toimintansa vuonna 2008 lopettanutta unionin tuottajaa koskevat tiedot pitäisi jättää huomiotta, hylätään, koska vahinkoa koskevassa analyysissa on aiheellista ottaa huomioon kaikki tiedossa olevat luvut tarkastelujaksolta perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetyn mukaisesti.

(58)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että tutkimuksessa ei tutkittu kunnolla, miksi kyseinen kolmas tuottaja lopetti samankaltaisen tuotteen tuotantonsa. Asiaa tarkasteltiin tutkimuksessa, ja yritys totesi yksinkertaisesti lopettaneensa samankaltaisen tuotteen tuotannon ”sisäistä syistä” antamatta lisäselvityksiä. Myös yksi vientiä harjoittava tuottaja yhtyi selitykseen ja väitti, että päätös tuotannon lopettamisesta ei johtunut Kiinassa olevien vientiä harjoittavien tuottajien väitetyistä polkumyyntikäytännöistä, kiistäen siten valituksen tekijän valituksen ei-luottamuksellisessa yhteenvedossa esittämän tiedon, jonka mukaan ”[yritys] lopetti tuotannon ja sulki tehtaan lopullisesti Kiinan ja Intian aggressiivisen polkumyynnin vuoksi”. Vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan esittänyt mitään eri tietoja kyseisen kolmannen unionin tuottajan väitetyistä tuotantoluvuista. Sen vuoksi väite ei vaikuta siihen, voidaanko kyseistä kolmatta unionin tuottajaa koskevia tietoja käyttää tässä tutkimuksessa.

(59)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että edustavuutta koskevia vähimmäisvaatimuksia ei ilmoitettu asianmukaisesti ja että vaatimukset eivät itse asiassa täyttyneet. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 2 kappaleessa mainitaan, valituksen tekijän tuotanto muodosti yli 25 prosenttia oksaalihapon kokonaistuotannosta unionissa, eikä yksikään tuottaja ilmoittautunut ennen tutkimuksen vireillepanoa ilmaistakseen vastustuksensa. Ei-luottamuksellisissa asiakirjoissa oli ilmoitus, jossa esitettiin yhteenveto edustavuutta koskevan tutkimuksen tuloksista. Lisäksi perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukainen vahinkoanalyysi kattoi suurimman osan unionin tuotannonalasta.

(60)

Koska muita huomautuksia unionin tuotannonalan määritelmästä ja unionin tuotannonalasta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 ja 51 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan edellä olevassa johdanto-osan 57 kappaleessa annetun selityksen pohjalta.

(61)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja esitti, että oksaalihapon kytköskäyttöä ei pitäisi ottaa huomioon tiettyjen vahinkoindikaattoreiden määrittämisessä ja että ainakin kaikkiin vahinkoindikaattoreihin pitäisi soveltaa samaa johdonmukaista toimintamallia. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52, 53 ja 55 kappaleessa selitettiin kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden välinen ero, ja perusasetuksen mukaisesti analyysissä keskityttiin pääasiassa vapaisiin markkinoihin, vaikka joidenkin vahinkoindikaattoreiden määrittämisessä otettiinkin huomioon käyttö sekä kytkösmarkkinoilla että vapailla markkinoilla, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 55 kappaleessa todetaan. Joitakin vahinkoindikaattoreita voidaan todellakin tutkia ainoastaan tarkastelemalla samankaltaisen tuotteen käyttöä vapailla markkinoilla, koska kytkösmarkkinamyynnin luonteesta johtuen myyjän ja ostajan suhde voi vääristää tällaisia indikaattoreita. Sen vuoksi väite hylätään.

(62)

Koska muita unionin markkinoiden määrittämistä koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52–55 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(63)

Koska unionin kulutusta koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 56–58 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(64)

Koska huomautuksia tarkasteltavana olevan tuonnin vaikutusten kumulatiivisesta arvioinnista ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59–62 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(65)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin määrästä ja markkinaosuudesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 63 ja 64 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(66)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleessa (vahinkomarginaalin laskenta) todetaan, kiinalaisten ja intialaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräisiä tuontihintoja on oikaistu ottamalla huomioon tuontikulut ja tullit. Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti kuitenkin, että komissio ei vahinkomarginaalia laskiessaan tehnyt täysimääräistä, tavanomaista tullia vastaavaa 6,5 prosentin vähennystä. Väite katsottiin perustelluksi, ja vahinkomarginaalilaskelmat korjattiin sekä kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan että muiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Tällä ei kuitenkaan ole vaikutusta jäljempänä johdanto-osan 87 kappaleessa ehdotettuihin lopullisiin toimenpiteisiin.

(67)

Koska muita huomautuksia polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hinnasta ja hinnan alittavuudesta ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65–68 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(68)

Kuten edellä johdanto-osan 57 kappaleessa mainitaan, yksi vientiä harjoittava tuottaja katsoi, että kolmatta, oksaalihapon tuotannon vuonna 2008 lopettanutta unionin tuottajaa koskevia tietoja ei olisi pitänyt sisällyttää tiettyihin makrotaloudellisiin indikaattoreihin (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 72, 74 ja 78 kappale). Unionissa on kuitenkin kolme samankaltaisen tuotteen tuottajaa, jotka muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan ja 100 prosenttia unionin tuotannosta koko tarkastelujaksolla, vaikka yksi niistä lopettikin oksaalihapon tuotannon ennen tutkimusajanjaksoa. Väite, jonka mukaan kolmatta, toimintansa vuonna 2008 lopettanutta unionin tuottajaa koskevat tiedot pitäisi jättää huomiotta, hylätään, koska unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen määrittämiseksi on aiheellista ottaa huomioon kaikki tiedossa olevat luvut tarkastelujaksolta.

(69)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että edellä johdanto-osan 66 kappaleessa mainitusta väitetystä virheestä riippumatta väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 6 esitetyt tiedot työntekijöiden määrästä, kokonaisvuosipalkoista ja keskimääräisistä työkustannuksista työntekijää kohti eivät olleet täsmällisiä. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan käyttänyt paikkansapitäviä lukuja todetessaan keskimääräisten palkkojen nousseen 21 prosenttia, sillä ne nousivat itse asiassa 19 prosenttia.

(70)

Talouskriisin osalta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95–97 kappaleessa todetaan selvästi, että asianomaisista maista tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi entisestään, vaikka kulutus väheni, millä oli kielteinen vaikutus useisiin vahinkoindikaattoreihin, kuten myyntimääriin, työllisyyteen, tuotantokapasiteettiin ja markkinaosuuteen.

(71)

Koska väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69–94 kappaletta koskevia huomautuksia ei esitetty, niissä esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(72)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että päinvastoin kuin alustavasti pääteltiin, unionin tuotannonala ei kärsinyt merkittävää vahinkoa. Väitettiin, että unionin tuotannonalan kielteinen kehityssuuntaus johtui yleisesti vuoden 2008 talouskriisistä ja kolmatta, tuotannon vuonna 2008 lopettanutta unionin tuottajaa koskevien tietojen huomioon ottamisesta, mikä antoi vahinkotilanteesta virheellisen kuvan. Kuten edellä todettiin, kolmatta tuottajaa koskevien tietojen huomioon ottaminen todettiin kuitenkin aiheelliseksi, ja asianomaisista maista tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi kriisistä huolimatta.

(73)

Näin ollen vahvistetaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94–98 kappaleen päätelmät siitä, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(74)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että kolmatta, oksaalihapon tuotannon vuonna 2008 lopettanutta unionin tuottajaa koskevien tietojen huomioon ottaminen vääristi alustavia syy-yhteyden arviointia koskevia päätelmiä, ja että syy-yhteyden arvioinnin olisi perustuttava ainoastaan nykyisiin tuottajiin. Kuten vahinkoa koskevan analyysin osalta, katsottiin kuitenkin, että kolmannen tuottajan huomiotta jättäminen vääristäisi samankaltaista tuotetta koskevia päätelmiä. Kuten edellä johdanto-osan 57 kappaleessa todettiin, kyseistä yritystä koskevat olennaiset tiedot olisi otettava huomioon myös unionin tuotannonalan tilannetta koskevassa analyysissa, ja siksi väite hylätään.

(75)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että samaan aikaan kuin polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin määrä kasvoi, unionin tuotannonalan kannattavuus parani, mistä syystä polkumyynnillä tapahtuva tuonti ei voinut olla vahingon pääasiallinen syy. Kannattavuuden pieni nousu ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että yleinen kannattavuus pysyi erittäin alhaisena ja alle tavanomaisen 8 prosentin voiton. Lisäksi, vaikka kulutus kasvoi huomattavasti vuonna 2008 ja edelleen tutkimusajanjaksolla, unionin tuotannonala menetti tarkastelujaksolla 9 prosenttia markkinaosuudestaan kiinalaiselle tuonnille.

(76)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että käytettävissä olevien tietojen perusteella unionin tuotannonalan voitto oli tutkimusajanjaksolla hyvin lähellä 8 prosentin tavoitetta. Voiton tarkkaa tasoa ei voida julkaista, koska tiedot koskevat vain yhtä unionin tuottajaa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 88 kappaleessa todetaan, tappiollisen vuoden 2009 jälkeen valituksen tekijä teki jonkin verran voittoa tutkimusajanjaksolla. Oletukset, joiden perusteella vientiä harjoittava tuottaja päätteli, että tutkimusajanjakson voitto oli lähellä tavoitetta, eivät itse asiassa pitäneet paikkaansa, koska ne eivät sisältäneet valituksen tekijää koskevia olennaisia taloudellisia ja tuotantoon liittyviä tietoja, joita ei luottamuksellisista syistä voitu ilmoittaa. Valituksen tekijän voiton taso on pitävästi todennettu muun muassa paikan päällä tehdyssä tarkastuksessa, ja sen vuoksi väite siitä, että tutkimusajanjaksolla saavutettu voitto oli lähellä tavoitevoittoa, katsottiin virheelliseksi.

(77)

Koska muita huomautuksia syy-yhteydestä ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99–122 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(78)

Kaksi tuojaa väitti, että toimenpiteet voivat johtaa oksaalihapon puutteeseen EU:ssa. Väitteen mukaan unionin tuotannonala ei pysty tyydyttämään oksaalihapon kysyntää EU:ssa.

(79)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tutkimusajanjaksolla valituksen tekijällä oli käyttämätöntä kapasiteettia. Lisäksi valituksen tekijä totesi, että se lisää tuotantoaan parhaillaan, joskin tarkasteltavana olevan tuotteen, joka perustuu kemiallisiin reaktioihin, osalta kapasiteetin käyttöasteen lisääminen kestää jonkin aikaa. EU:n kulutusta ja kokonaiskapasiteettia koskevien tietojen perusteella voidaan katsoa, että valituksen tekijä pystyy kattamaan unionin jalostamattoman oksaalihapon koko kysynnän, kun sen tuotantokapasiteetti on kokonaan käytössä. Jalostetun oksaalihapon osalta on huomattava, että suurin osa siitä käytetään sellaisten tuotteiden tuotantoon, jotka myöhemmin viedään, ja tällöin käyttäjät voivat hyödyntää sisäisen jalostuksen menettelyä. Lisäksi jalostetun oksaalihapon kiinalaiseen viejään sovelletaan alhaisinta ehdotettua tullia (14,6 prosenttia).

(80)

Valituksen tekijä väitti vielä, että kiinalaiset tuottajat hallitsevat maailmanlaajuisia (jalostamattoman) oksaalihapon markkinoita, ja siten määrittävät tuotteen hintatason. Tällä hetkellä kiinalaiset tuottajat keskittyvät pääasiassa kotimarkkinoihinsa, eikä voida sulkea pois mahdollisuutta, että ilman toimenpiteitä ja ainoan jäljellä olevan jalostamattoman oksaalihapon EU:n tuottajan todennäköisesti lopettaessa toimintansa EU:n käyttäjillä olisi tulevaisuudessa hankintavaikeuksia kroonisen tuotepulan ja oligopolististen hintojen vuoksi.

(81)

Edellä mainitun tuojan kanssa eri toimialan loppupään markkinoilla toimiva tuoja/käyttäjä väitti, että väliaikaisilla toimenpiteillä oli kielteinen vaikutus sen omien tuotteiden kannattavuuteen, koska oksaalihappo on niiden pääraaka-aine, mutta ei kuitenkaan esittänyt lisätietoja. Yritys kutsuttiin kuulemistilaisuuteen, jossa se olisi voinut selventää ongelmia ja esittää näyttöä, mutta yritys ei vastannut pyyntöön. Tästä syystä väitteitä ei pystytty todentamaan.

(82)

Koska muita unionin etua koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123–139 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(83)

Kuten edellä johdanto-osan 66 kappaleessa todetaan, yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei vahinkomarginaalia laskiessaan tehnyt tavanomaista tullia vastaavaa 6,5 prosentin vähennystä. Väite todettiin osittain oikeaksi, koska joissakin EU:n asiakkaille tullattuna toimitetuissa tuontitavaroissa tullin arvo oli aliarvioitu. Tästä syystä vahinkomarginaalia korjattiin, millä ei kuitenkaan ollut merkittävää vaikutusta ehdotettuihin lopullisiin toimenpiteisiin (ks. johdanto-osan 87 kappale jäljempänä).

(84)

Star Oxochemistä tehtyjen päätelmien perusteella myös kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettiin vahinkomarginaali väliaikaista tullia koskevan asetuksen 142–144 kappaleessa esitetyn laskentatavan mukaisesti.

(85)

Koska vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 145–148 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistetaan.

(86)

Edellä esitetyn perusteella ja perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi otettava käyttöön lopullinen polkumyyntitulli, joka vastaa tasoltaan todettuja polkumyyntimarginaaleja, sillä vahinkomarginaalit olivat kaikkien asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tapauksessa korkeampia kuin polkumyyntimarginaalit.

(87)

Edellä esitetyn perusteella polkumyynti- ja vahinkomarginaalit ovat seuraavat:

(88)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistettavat yksilölliset polkumyyntitullit on määritetty tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Tästä syystä ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan Intiasta ja Kiinasta peräisin olevien, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottamien tuotteiden tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottamiin tuontituotteisiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan niihin on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(89)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (3), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(90)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella polkumyyntitullin käyttöön ottamista Kiinasta peräisin olevan oksaalihapon tuonnissa. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat esittää huomautuksia tämän ilmoituksen johdosta.

(91)

Asianomaisten osapuolten huomautuksia tarkasteltiin asianmukaisesti. Yksikään huomautuksista ei ollut sellainen, että se olisi muuttanut tutkimuksen päätelmiä.

(92)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi jäännöstullia pitäisi soveltaa niin yhteistyöstä kieltäytyneisiin viejiin kuin yrityksiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä tutkimusajanjakson aikana. Viimeksi mainittuja yrityksiä pyydetään kuitenkin esittämään perusasetuksen 11 artiklan mukainen tarkastelupyyntö, jos ne täyttävät kyseisen artiklan 4 kohdan toisessa alakohdassa säädetyt vaatimukset, jotta niiden tilannetta voitaisiin tarkastella yksilöllisesti.

(93)

Koska todetut polkumyyntimarginaalit ovat korkeat ja unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko on merkittävä, katsotaan tarpeelliseksi kantaa lopullisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisten polkumyyntitullien vakuutena olevat määrät lopullisesti käyttöön otettujen tullien suuruisina. Jos lopulliset tullit ovat alhaisemmat kuin väliaikaiset tullit, vakuutena olevat alustavat määrät olisi vapautettava siltä osin kuin ne ylittävät lopulliset polkumyyntitullit.

(94)

Yksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja ja kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa esittivät hintasitoumuksen perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(95)

Tarkasteltavana olevan tuotteen hinta on vaihdellut voimakkaasti viime vuosina, minkä vuoksi ei ole asianmukaista hyväksyä kiinteää hintasitoumusta. Tämän ongelman välttämiseksi intialainen vientiä harjoittava tuottaja esitti indeksilausekkeen käyttöönottoa määrittämättä kuitenkaan vähimmäishintaa. Tältä osin huomautetaan, että suoraa yhteyttä hintojen vaihtelun ja pääraaka-aineen välillä ei pystytty osoittamaan, minkä vuoksi indeksointia ei katsota asianmukaiseksi. Kyseisen yrityksen yhteistyön taso tutkimuksessa ja sen toimittamien tietojen tarkkuus eivät myöskään olleet parhaita mahdollisia. Komissio ei sen vuoksi usko, että yrityksen esittämää hintasitoumusta voitaisiin valvoa tehokkaasti.

(96)

Kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta tutkimuksessa todettiin, että on olemassa useita eri tarkasteltavan olevan tuotteen lajeja, joita ei voi erottaa toisistaan helposti mutta joiden hinnoissa on merkittäviä eroja. Tästä syystä kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarjoama kaikkia tuotelajeja koskeva vähimmäishinta ei poistaisi polkumyynnin vahingollista vaikutusta. Lisäksi molemmat asianomaiset kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat tuottavat muita erityyppisiä kemiallisia tuotteita ja voivat myydä niitä Euroopan unionissa toimiville asiakkaille niihin etuyhteydessä olevien yritysten kautta. Tästä aiheutuisi vakava ristiinkompensoinnin vaara, ja sitoumuksen toteutumista olisi erittäin vaikea valvoa tehokkaasti. Toinen kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ehdotti eri vähimmäishintoja; myös tällöin seuranta olisi epäkäytännöllistä, sillä eri tuotelajit on vaikea erotella toisistaan. Edellä esitetyn perusteella päätellään, että viejien tarjoamia sitoumuksia ei voida hyväksyä,

European Commission

Directorate General for Trade

Directorate H, Office: N105 04/092

1049 Bruxelles/Brussel,

BELGIQUE/BELGIË