22.7.2010   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 189/17

(1)

Perussopimuksen 126 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vältettävä liiallisia julkisen talouden alijäämiä.

(2)

Vakaus- ja kasvusopimuksen tavoitteena on terve julkinen talous, jolla pyritään vahvistamaan hintavakauden edellytyksiä ja saavuttamaan uusien työpaikkojen syntyä edistävä vahva ja kestävä kasvu.

(3)

Perussopimuksen 126 artiklan mukainen liiallista alijäämää koskeva menettely, sellaisena kuin sitä on selkeytetty liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanon nopeuttamisesta ja selkeyttämisestä 7 päivänä heinäkuuta 1997 annetulla neuvoston asetuksella (EY) N:o 1467/97 (1), joka on osa vakaus- ja kasvusopimusta, edellyttää päätöstä liiallisen alijäämän olemassaolosta. Perussopimukseen liitetyssä liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyssä pöytäkirjassa annetaan tarkemmat määräykset liiallisia alijäämiä koskevan menettelyn täytäntöönpanosta. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 479/2009 (2) annetaan yksityiskohtaiset säännöt ja määritelmät mainitun pöytäkirjan määräyksen soveltamiseksi.

(4)

Kun vakaus- ja kasvusopimusta vuonna 2005 uudistettiin, pyrittiin lisäämään sopimuksen vaikuttavuutta ja vahvistamaan sen talousteoreettista perustaa sekä turvaamaan julkisen talouden kestävyys pitkällä aikavälillä. Sillä pyrittiin varmistamaan, että erityisesti talouden tilanne ja talousarviotilanne otettaisiin täysin huomioon liiallista alijäämää koskevan menettelyn kaikissa vaiheissa. Vakaus- ja kasvusopimuksen tarjoama kehys tukee tällä tavoin julkisen talouden rahoitusaseman ripeään tervehdyttämiseen tähtäävää hallituksen politiikkaa, jossa otetaan huomioon talouden tilanne.

(5)

Perussopimuksen 126 artiklan 5 kohdassa edellytetään, että komissio antaa neuvostolle lausunnon, jos komissio katsoo, että jäsenvaltiossa on tai siellä voi ilmetä liiallinen alijäämä. Otettuaan huomioon perussopimuksen 126 artiklan 3 kohdan mukaisen kertomuksensa sekä talous- ja rahoituskomitean 126 artiklan 4 kohdan mukaisesti antaman lausunnon komissio katsoi, että Suomessa on liiallinen julkisen talouden alijäämä. Komissio antoi tämän vuoksi 15 päivänä kesäkuuta 2010 neuvostolle tämän mukaisen Suomea koskevan lausunnon (3).

(6)

Perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaan neuvoston olisi otettava huomioon kyseisen jäsenvaltion mahdolliset huomautukset, ennen kuin se kokonaisarvion tehtyään päättää, onko jäsenvaltiossa liiallinen alijäämä. Suomea koskevan kokonaisarvion perusteella voidaan todeta seuraavaa.

(7)

Suomen viranomaisten huhtikuussa 2010 antamien tietojen mukaan maan julkisen talouden alijäämän ennakoidaan vuonna 2010 olevan 4,1 prosenttia suhteessa BKT:hen ja ylittävän näin viitearvon, joka on 3 prosenttia suhteessa BKT:hen. Vaikka valtiovarainministeriön eduskunnalle 14 päivänä toukokuuta 2010 esittämässä kolmannessa lisätalousarviossa ennakoidaan, että vuoden 2010 verotulot saattavat olla suunniteltua suuremmat, ei alijäämätavoitetta ole kuitenkaan virallisesti muutettu. Ennakoitu alijäämä ei ole lähellä 3 prosentin viitearvoa suhteessa BKT:hen, mutta viitearvon ennakoitua ylittymistä voidaan pitää poikkeuksellisena perussopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetulla tavalla. Se johtuu erityisesti perussopimuksessa sekä vakaus- ja kasvusopimuksessa tarkoitetusta talouden jyrkästä laskusuhdanteesta. Viitearvon ennakoitua ylittymistä voidaan lisäksi pitää väliaikaisena. Komission yksiköiden kevään 2010 talousennusteen mukaan alijäämä supistuu vuonna 2011 alle viitearvon talouden ennakoidun elpymisen päästessä vauhtiin. Alijäämää koskeva perussopimuksen arviointiperuste ei näin ollen täyty.

(8)

Suomen viranomaisten huhtikuussa 2010 antamien tietojen mukaan julkinen bruttovelka on 49,9 prosenttia suhteessa BKT:hen vuonna 2010 eli edelleen alle viitearvon, joka on 60 prosenttia suhteessa BKT:hen. Komission yksiköiden kevään 2010 ennusteen mukaan velka suhteessa BKT:hen on 50,5 prosenttia vuonna 2010 ja nousee 54,9 prosenttiin vuonna 2011, joten se pysyy edelleen alle BKT:hen suhteutetun 60 prosentin viitearvon. Velkaa koskeva perussopimuksen arviointiperuste täyttyy.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1467/97 2 artiklan 4 kohdan mukaan muut merkitykselliset tekijät voidaan ottaa huomioon liiallisen alijäämän olemassaolosta tehtävää, perussopimuksen 126 artiklan 6 kohdan mukaista neuvoston päätöstä edeltävissä vaiheissa ainoastaan, jos kaksi vaatimusta – se, että alijäämä pysyy lähellä viitearvoa, ja se, että viitearvon ylitys on väliaikaista – täyttyvät kaikilta osin. Suomen tapauksessa nämä kaksi edellytystä eivät täyty. Merkityksellisiä tekijöitä ei sen vuoksi oteta huomioon tätä päätöstä edeltävissä vaiheissa,