5.3.2009   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 61/1

(1)

Kilpailusääntöjen soveltamisesta rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteeseen 19 päivänä heinäkuuta 1968 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 1017/68 (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (4). Tämän takia mainittu asetus olisi selkeyden ja järkeistämisen vuoksi kodifioitava.

(2)

Kilpailusäännöt rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä ovat osa yhteistä liikennepolitiikkaa ja yleistä talouspolitiikkaa.

(3)

Näiden osa-alueiden kilpailusääntöjen olisi otettava huomioon liikenteen erityispiirteet.

(4)

Jos liikennettä koskevat kilpailusäännöt poikkeavat yleisistä kilpailusäännöistä, yrityksillä olisi oltava mahdollisuus varmistua siitä, mitä sääntöjä kuhunkin yksittäistapaukseen sovelletaan.

(5)

Liikennettä koskevia kilpailusääntöjä on sovellettava yhtäläisesti kuljetuskaluston yhteisrahoitukseen ja -hankintaan tiettyjen yritysryhmittymien yhteisesti järjestämiä palveluja varten sekä kuljetuksiin liittyvien palvelujen tarjoajien tiettyihin rautatie-, maantie- tai sisävesiliikenteeseen liittyviin toimiin.

(6)

Näissä kolmessa liikennemuodossa on, jotta estetään jäsenvaltioiden väliseen kauppaan kohdistuvat vaikutukset ja kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla, periaatteessa kiellettävä ennen kaikkea sellaiset yritysten väliset sopimukset, yritysten yhteenliittymien päätökset ja yritysten väliset yhdenmukaistetut menettelytavat sekä sellainen määräävän markkina-aseman väärinkäyttö sisämarkkinoilla, joilla voisi olla tällaisia vaikutuksia.

(7)

Sellaiset liikenteen alan sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joiden tarkoituksena tai seurauksena ovat ainoastaan tekniset parannukset tai tekninen yhteistyö, voidaan vapauttaa kilpailunrajoituskiellosta, koska ne osaltaan parantavat tuottavuutta. Tämän asetuksen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella neuvosto voi komission ehdotuksesta muuttaa tällaisten sopimusten luetteloa.

(8)

Alan toisinaan liian hajanaisen rakenteen parantamiseksi kilpailunrajoituskiellosta pitäisi maantie- ja sisävesiliikenteessä vapauttaa myös ne sopimukset, päätökset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, joilla näille kahdelle kuljetusalalle muodostetaan ja niillä toimii sellaisia yritysryhmittymiä, joiden tarkoituksena on liikenteen harjoittaminen, mukaan lukien kuljetuskaluston yhteisrahoitus ja -hankinta yhteisesti järjestettyjä palveluja varten. Tällainen yleinen vapautus voidaan myöntää vain, jos ryhmittymän kokonaiskuljetuskyky ei ole vahvistettua enimmäismäärää suurempi ja jos ryhmittymään kuuluvien yksittäisten yritysten kuljetuskyky ei ylitä rajoja, jotka määrätään niin, että millään yksittäisellä yrityksellä ei voi olla määräävää markkina-asemaa ryhmittymässä. Komissiolla olisi kuitenkin oltava toimivalta puuttua asiaan, jos tällaisilla sopimuksilla jossakin erityisessä tapauksessa olisi niiden edellytysten kannalta soveltumattomia vaikutuksia, joiden täyttyessä kilpailua rajoittava sopimus voidaan katsoa lailliseksi, ja jos niissä olisi kyse vapautuksen väärinkäytöstä. Se, että ryhmittymän kokonaiskuljetuskyky on vahvistettua enimmäismäärää suurempi tai että ryhmittymä ei voi vaatia vapautusta siihen kuuluvien yksittäisten yritysten kuljetuskyvyn vuoksi, ei kuitenkaan sellaisenaan estä ryhmittymää perustumasta lailliseen sopimukseen, päätökseen tai yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jos se täyttää sille tässä asetuksessa säädetyt edellytykset.

(9)

Ensisijaisesti yritysten tehtävänä on arvioida, onko niiden sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen pääasiallisena seurauksena kilpailun rajoittuminen vai kilpailun rajoittumiseen oikeuttavat taloudelliset edut, ja sen mukaisesti omalla vastuullaan päättää tällaisten sopimusten, päätösten tai yhdenmukaistettujen menettelytapojen laittomuudesta tai laillisuudesta.

(10)

Yritysten olisi sen vuoksi sallittava tehdä ja noudattaa sopimuksia niistä ilmoittamatta. Tämän vuoksi on olemassa vaara, että sopimukset julistetaan taannehtivasti mitättömiksi, jos ne tutkitaan valituksen johdosta tai komission omasta aloitteesta, mutta tämä ei estä niiden julistamista laillisiksi niitä tällä tavoin myöhemmin tutkittaessa,

a)

standardoimalla laitteita, kuljetustarvikkeita, kulkuneuvoja tai kiinteitä laitteita;

b)

vaihtamalla tai käyttämällä yhdessä henkilöstöä, laitteita, kulkuneuvoja tai kiinteitä laitteita kuljetuksia varten;

c)

järjestämällä ja toteuttamalla peräkkäisiä, toisiaan täydentäviä, korvaavia tai yhdistettyjä kuljetuksia sekä vahvistamalla tai noudattamalla niissä käytettäviä maksuja ja ehtoja, mukaan lukien erityiset kilpailukykyiset hinnat;

d)

käyttämällä toiminnan kannalta tarkoituksenmukaisimpia reittejä yhdellä kuljetusmuodolla tapahtuviin kuljetuksiin;

e)

sovittamalla yhteen jatkoyhteyksien kuljetusaikatauluja;

f)

yhdistämällä yksittäisiä lähetyksiä;

g)

vahvistamalla yhdenmukaisia sääntöjä maksutaulukoiden rakenteesta ja niiden käyttämistä koskevista ehdoista, jos näillä säännöillä ei vahvisteta kuljetusmaksuja eikä -ehtoja.

a)

maantie- tai sisävesiliikenteen yritysryhmittymien perustaminen ja toiminta liikenteen harjoittamista varten;

b)

kuljetuskaluston tai -tarvikkeiden yhteisrahoitus tai -hankinta, ja nämä toimet liittyvät välittömästi kuljetuspalvelujen tarjoamiseen ja ovat tarpeen edellä mainittujen ryhmittymien yhteisten toimien kannalta;

i)

10 000 tonnia maantiekuljetuksissa,

ii)

500 000 tonnia sisävesikuljetuksissa.