32003R2237

Komission asetus (EY) N:o 2237/2003,

annettu 23 päivänä joulukuuta 2003,

yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osastossa säädettyjen tiettyjen tukijärjestelmien soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä

EUROOPAN YHTEISÖJEN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1782/2003(1) ja erityisesti sen 145 artiklan c, e, f ja q alakohdan ja 155 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osastossa vahvistetaan tietyt viljelijöiden tukijärjestelmät. Yksinkertaistamisen vuoksi on aiheellista antaa yksi ainoa asetus, jossa vahvistetaan kyseisten, vuonna 2004 voimaan tulevien järjestelmien soveltamista koskevat säännöt.

(2) Kyseisiin tukijärjestelmiin sovelletaan vuodesta 2005 alkaen asetuksen (EY) N:o 1782/2003 II osaston 4 luvussa säädettyä yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää. Yhdennetty hallinto- ja valvontajärjestelmä kattaa jo jotkut mainituista tukijärjestelmistä samoin kuin jotkut tuotteet, joille myönnetään suoraa tukea joistakin näistä tukijärjestelmistä. Jotta helpotettaisiin siirtymistä tiettyjä yhteisön tukijärjestelmiä koskevasta yhdennetystä hallinto- ja valvontajärjestelmästä 27 päivänä marraskuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3508/92(2) säädetyistä järjestelyistä yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä säädettyihin järjestelyihin, kyseisiin tukijärjestelmiin on aiheellista soveltaa asetuksen (ETY) N:o 3508/92 mukaisia olemassa olevia sääntöjä ja viimeksi mainitun asetuksen soveltamista koskevia sääntöjä, jotka vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 2419/2001(3).

(3) Järjestelmien tehokkuuden ja asianmukaisen hallinnon vuoksi pinta-alatukiin on sovellettava tiettyjä, myöhemmin täsmennettäviä aluekohtaisia rajoituksia ja edellytyksiä.

(4) Olisi estettävä maan kylväminen ainoastaan pinta-alatuen saamiseksi. On määriteltävä viljelykasvien kylvöön ja viljelyyn liittyvät tietyt edellytykset erityisesti durumvehnän, valkuaiskasvien ja riisin osalta. Yhteisön maatalouskäytäntöjen moninaisuuden huomioon ottamiseksi on noudatettava paikallisia vaatimuksia.

(5) Yhden viljelylohkon osalta olisi samana vuonna sallittava ainoastaan yksi pinta-alatukihakemus paitsi silloin, kun pinta-alatukea myönnetään saman viljelykasvin lisätukena tai kun tuki koskee siementen tuotantoa. Pinta-alatukea voidaan myöntää viljelykasveille, joihin sovelletaan yhteisön rakenne- tai ympäristöpolitiikkaan kuuluvaa muuta tukijärjestelmää.

(6) Pinta-alatukeen perustuvissa tukijärjestelmissä säädetään, että kun pinta-ala, jolle tukea haetaan, ylittää taatun enimmäispinta-alan taikka perusalat tai osaperusalat, viljelijäkohtaista alaa, jolle tukea haetaan, vähennetään kyseisenä vuonna suhteessa ylityksen määrään. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa komission ja jäsenvaltioiden välistä tiedonvaihtoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja määräajat vähennyskertoimen vahvistamiseksi sekä pinta-alojen, joista tukea on maksettu, ilmoittamiseksi komissiolle. Samoja säännöksiä sovelletaan tilakohtaisten viitemäärien kokonaismäärien vähentämiseen sovellettaessa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 95 artiklan 4 kohtaa.

(7) Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 73 artiklan mukaisesti durumvehnän erityisen laatupalkkion myöntämisen edellytyksenä on, että käytetään tietty määrä tuotantoalueella korkealaatuisiksi suurimoiden ja pastavalmisteiden tuotannossa tunnustettujen lajikkeiden varmennettuja siemeniä. Kyseisten vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi kussakin jäsenvaltiossa olisi vahvistettava lajiketarkastusmenetelmää koskevat kriteerit ja tukikelpoisia lajikkeita koskevan luettelon laatimismenettely sekä käytettävien varmennettujen siementen vähimmäismäärä.

(8) Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 antamisen ja durumvehnän erityisen laatupalkkion voimaantulon välisen lyhyen aikavälin vuoksi on mahdotonta laatia jo nyt luetteloa vuosina 2004 ja 2005 tukikelpoisista lajikkeista suunnitellun tarkastusmenetelmän mukaisesti. Sen vuoksi jäsenvaltioiden on tarpeen laatia nykyisten lajikkeiden valikoimaan perustuva siirtymäkauden luettelo.

(9) Koska durumvehnän erityisen laatupalkkion myöntäminen edellyttää varmennettujen siementen tietyn määrän käyttöä, olisi vahvistettava asianmukainen valvontamenettely, jolla todennetaan tukikelpoisten siementen ja niiden vaadittujen määrien tosiasiallinen käyttö.

(10) Valkuaiskasveja kylvetään joillain alueilla perinteisesti yhdessä viljojen kanssa maataloudellisista syistä. Tästä viljelystä saatava sato koostuu pääasiassa valkuaiskasveista. Tällä tavoin viljeltyjä aloja olisi valkuaiskasvipalkkion myöntämistä varten pidettävä valkuaiskasvien viljelyaloina.

(11) Pähkinöiden tukijärjestelmän tehokkuuden ja moitteettoman hallinnoinnin vuoksi myönnettyä pinta-alatukea ei pitäisi käyttää toisarvoisten viljelmien tai yksittäisten puiden rahoittamiseen. Sen vuoksi olisi määriteltävä erikoistuneen puutarhan vähimmäispalstakoko ja puutiheys. On aiheellista säätää siirtymätoimenpiteistä ottaen huomioon vaikeudet, joita saattaa aiheutua tapauksissa, joissa olemassa olevien parannussuunnitelmien voimassaolo päättyy vasta uuden tukijärjestelmän voimaantulon jälkeen.

(12) Riisin lajikohtaisen tuen maksuedellytykset ja laskenta riippuvat asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 kullekin tuottajajäsenvaltiolle vahvistetun perusalan tai vahvistettujen perusalojen lisäksi myös kyseisten perusalojen mahdollisesta jakamisesta osa-aloihin sekä kunkin jäsenvaltion tämän alajaon tekemiseksi valitsemista puolueettomista perusteista sekä edellytyksistä, joiden vallitessa viljeltyjä lohkoja viljellään, ja viljeltyjen lohkojen vähimmäiskoosta. Tämän vuoksi olisi annettava yksityiskohtaiset säännöt perusalojen ja niiden osa-alojen vahvistamista, hallinnointia ja viljelemistä varten.

(13) Jos havaitaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 82 artiklassa tarkoitettu perusalan ylittyminen, riisin lajikohtaista tukea on vähennettävä. Tämän vähennyksen laskentaa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi olisi määriteltävä huomioon otettavat perusteet sekä sovellettavat kertoimet.

(14) Riisin lajikohtaisen tuen maksujen seuranta edellyttää, että komissiolle on toimitettu määrätyt perusalojen ja niiden osa-alojen viljelyyn liittyvät tiedot. Tätä tarkoitusta varten olisi määriteltävä yksityiskohtaisesti tiedot, jotka jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle samoin kuin kyseisten toimitusten määräajat.

(15) Riisin lajikohtainen tuki korvaa ne tasaustuet, joiden yksityiskohtaiset säännöt vahvistetaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 3072/95 yksityiskohtaisista säännöistä koskien edellytyksiä riisintuottajien tukijärjestelmän korvausmaksujen myöntämiselle 8 päivänä huhtikuuta 1997 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 613/97(4). Kyseinen asetus tulee tarpeettomaksi, minkä vuoksi se olisi kumottava.

(16) Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 93 ja 94 artiklassa säädetään perunantärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden viljelijöille myönnettävästä tuesta, joka edellyttää viljelysopimusta ja jota maksetaan perunatärkkelystuotannon kiintiöjärjestelmästä 27 päivänä heinäkuuta 1994 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1868/94(5) vahvistetun kiintiön rajoissa. Tämän vuoksi olisi vahvistettava kyseisen tuen myöntämisen edellytykset ja tarvittaessa tehtävä ristiinviittaukset asetuksessa (EY) N:o 1868/94 säädettyä kiintiöjärjestelmää koskeviin voimassa oleviin säännöksiin. Ottaen huomioon, että perunoita toimitetaan asteittain tärkkelystä tuottaville yrityksille, ja tähän mennessä tukea on myönnetty toimitetuista määristä, on aiheellista säilyttää nykyinen tukijärjestelmä ennallaan vuonna 2004. Tukijärjestelmän tehokkuuden ja moitteettoman hallinnoinnin vuoksi olisi annettava tarkastuksia koskevat säännökset.

(17) Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 95 ja 96 artiklassa säädetään, että tuottajille maksetaan lypsylehmäpalkkio ja lisäpalkkio. Maito- ja maitotuotealan maksun vahvistamisesta 29 päivänä syyskuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1788/2003(6) säädetään erityissäännöksistä tapauksissa, joissa toimintaa ei harjoiteta. Tästä syystä on aiheellista säätää, että lypsylehmäpalkkiota ja lisäpalkkiota ei myönnetä, kun tilakohtaisen viitemäärän hallussaan pitävä luonnollinen tai oikeushenkilö ei enää täytä asetuksen (EY) N:o 1788/2003 5 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä sen 12 kuukauden pituisen jakson aikana, joka edeltää asianomaisen vuoden 31 päivää maaliskuuta. Tukijärjestelmän tehokkuuden ja moitteettoman hallinnoinnin vuoksi olisi annettava tarkastuksia koskevat säännökset.

(18) Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88-92 artiklassa säädetään uudesta tuottajille myönnettävää energiakasvien tukea koskevasta järjestelmästä. Koska kyseessä on uusi järjestelmä, joka edellyttää melko monimutkaisia hallinto- ja valvontatoimenpiteitä, olisi rajoitettava soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt vuoteen 2004, jotta niitä voidaan saatujen kokemusten perusteella tarkastella uudelleen seuraavina vuosina.

(19) On aiheellista jättää sokerijuurikkaan viljely energiakasvien tukijärjestelmän ulkopuolelle noudattaen neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä, siltä osin kuin on kyse kesannoidun maan käytöstä sellaisten raaka-aineiden tuottamiseen, joita käytetään yhteisössä muuhun kuin välittömästi ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen tuotteiden valmistukseen, 19 päivänä marraskuuta 1999 annettua komission asetusta (EY) N:o 2461/1999(7), jossa sokerijuurikas jätetään tuen ulkopuolelle.

(20) Tämän vuoksi olisi määriteltävä edellytykset kyseisen tuen saamiseksi. Tässä yhteydessä on syytä täsmentää edellytystä, joka koskee tuottajan ja ensimmäisen jalostajan välillä kyseisten maatalouden raaka-aineiden osalta tehtävää sopimusta. Lisäksi on määriteltävä edellytykset, joita sovelletaan silloin, kun viljelijä toteuttaa jalostuksen itse tilallaan.

(21) Jotta voitaisiin varmistaa, että raaka-aine jalostetaan määrätyksi energiatuotteeksi, ensimmäisen jalostajan on asetettava vakuus huolimatta siitä, että tukea ei myönnetä sille vaan viljelijälle. Vakuuden on oltava määrältään riittävä takaamaan, että raaka-aineita ei lopulta käytetä muuhun kuin alkuperäiseen tarkoitukseensa. Tukijärjestelmän valvonnan tehostamiseksi on tämän lisäksi syytä rajoittaa raaka-aineiden sekä puolijalosteiden myynti kahteen myyntikertaan ennen lopullista jalostusta.

(22) On tarpeen erottaa selvästi toisistaan hakijan velvollisuudet, jotka päättyvät, kun korjatun raaka-aineen kokonaismäärä on toimitettu, sekä ensimmäisen jalostajan velvollisuudet, jotka alkavat toimitushetkellä ja päättyvät, kun raaka-aineet on lopullisesti jalostettu energiatuotteiksi.

(23) Raaka-aineiden ja niistä saatujen tuotteiden tiettyihin kuljetuksiin yhteisössä olisi sovellettava valvontajärjestelmiä, jotka edellyttävät tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä 2 päivänä heinäkuuta 1993 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 2454/93(8) mukaisesti annettavien T5-valvontakappaleiden käyttöä. On säädettävä muista todisteista, mikäli T5-valvontakappale katoaa ensimmäisestä jalostajasta riippumattomien olosuhteiden seurauksena. Tukijärjestelmän tehokkuuden ja moitteettoman hallinnoinnin vuoksi olisi annettava tarkastuksia koskevat säännökset.

(24) Suorien tukien hallintokomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 LUKU SOVELTAMISALA JA YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Aihe ja soveltamisala

Tässä asetuksessa annetaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osastossa säädettyjen seuraavien tukijärjestelmien soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt:

a) mainitun asetuksen IV osaston 1 luvussa säädetty durumvehnän erityinen laatupalkkio;

b) mainitun asetuksen IV osaston 2 luvussa säädetty valkuaiskasvipalkkio;

c) mainitun asetuksen IV osaston 3 luvussa säädetty riisin lajikohtainen tuki;

d) mainitun asetuksen IV osaston 4 luvussa säädetty pähkinöiden pinta-alatuki;

e) mainitun asetuksen IV osaston 5 luvussa säädetty energiakasvien tuki vuodeksi 2004;

f) mainitun asetuksen IV osaston 6 luvussa säädetty tärkkelysperunan tuki;

g) mainitun asetuksen IV osaston 7 luvussa säädetyt lypsylehmäpalkkiot ja lisätuet.

2 artikla

Yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän soveltaminen

Ellei toisin säädetä, 1 artiklan a-e alakohdassa tarkoitettuja suoria tukia koskeviin hakemuksiin sovelletaan kalenterivuonna 2004 asetusta (ETY) N:o 3508/92 ja asetusta (EY) N:o 2419/2001.

Edellä 1 artiklan f ja g alakohdassa tarkoitettuja suoria tukia koskeviin hakemuksiin sovelletaan kalenterivuonna 2004 asetuksen (EY) N:o 2419/2001 11-15 artiklaa, 17 artiklaa, 20 artiklaa 44 artiklaa ja 46-51 artiklaa.

Edellä 1 artiklan f alakohdassa tarkoitettuja suoria tukia koskeviin hakemuksiin sovelletaan kalenterivuonna 2004 asetuksen (EY) N:o 2419/2001 2 artiklan r alakohtaa, 4 artiklaa sekä 22 ja 23 artiklaa.

3 artikla

Hakemusten määräajat

Viljelijöiden on toimitettava 1 artiklassa tarkoitettuja tukijärjestelmiä koskevat hakemukset jäsenvaltioiden vahvistamaan päivämäärään mennessä mutta viimeistään 15 päivänä toukokuuta. Suomessa ja Ruotsissa kyseistä 15 päivänä toukokuuta päättyvää määräaikaa voidaan pidentää mutta ei myöhemmäksi kuin 15 päivään kesäkuuta.

Komissio voi kuitenkin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 144 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen sallia ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen määräaikojen jatkamisen eräillä alueilla, joilla ei poikkeuksellisten ilmasto-olojen vuoksi voida soveltaa tavanomaisia määräaikoja.

Asetuksen (EY) N:o 2419/2001 8 artiklaa sovelletaan ainoastaan pinta-alaan liittyviin tukihakemuksiin. Suomessa ja Ruotsissa tukihakemukseen voidaan tehdä tärkkelysperunan osalta muutoksia 30 päivään kesäkuuta asti.

4 artikla

Tukiedellytykset

1. Edellä 1 artiklan a, b, c ja e alakohdassa tarkoitettua suoraa tukea myönnetään kunkin viljelykasvin osalta yksinomaan vähintään 0,3 hehtaarin pinta-aloille, joista on tehty hakemus ja joiden jokainen viljelty lohko ylittää jäsenvaltion asetuksen (EY) N:o 2419/2001 4 artiklassa asetettua rajoitusta noudattaen vahvistaman vähimmäiskoon.

2. Edellä 1 artiklan a, b ja c alakohdassa tarkoitettua suoraa tukea myönnetään yksinomaan kokonaisuudessaan kylvetyille pinta-aloille, joilla on suoritettu kaikki tavanomaiset paikallisten vaatimusten mukaiset viljelytoimet.

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 1 luvussa tarkoitetun durumvehnän erityisen laatupalkkion tapauksessa täysimääräisesti kylvetyillä ja paikallisten vaatimusten mukaisesti viljellyillä pinta-aloilla kasvatetut viljelykasvit, jotka eivät saavuta kukinta-astetta asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien poikkeuksellisten sääolojen vuoksi, ovat kuitenkin tukikelpoisia edellyttäen, että kyseisiä pinta-aloja ei käytetä muihin tarkoituksiin ennen kyseistä kasvuvaihetta.

3. Tämän asetuksen mukaiset suorat tuet on maksettava asetuksen (EY) N:o 2419/2001 ja tämän asetuksen mukaisten tarkastusten tekemisen jälkeen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklan 2 kohdassa säädetyn ajanjakson soveltamista.

4. Yhden viljellyn lohkon osalta voidaan samana vuonna tehdä enintään yksi hakemus pinta-alatuesta, joka kuuluu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1258/1999(9) 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti rahoitettavaan järjestelmään.

Kuitenkin viljelylle lohkolle, jolle on saman vuoden aikana haettu:

a) asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 1 luvussa säädettyä durumvehnän erityistä laatupalkkiota tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 2 luvussa säädettyä valkuaiskasvipalkkiota, voidaan hakea neuvoston asetuksen (EY) N:o 1251/1999(10) 2, 4 ja 5 artiklassa tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luvussa tarkoitettuja peltokasvien tukia;

b) asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 3 luvussa säädettyä riisin lajikohtaista tukea tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 2 luvussa säädettyä valkuaiskasvipalkkiota, voidaan hakea neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2358/71(11) 3 artiklassa tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 9 luvussa tarkoitettua siementukea;

c) asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 5 luvussa tarkoitettua energiakasvien tukea, voidaan hakea asetuksen (EY) N:o 1251/1999 2, 4 ja 5 artiklassa tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luvussa tarkoitettuja peltokasvien tukia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 90 artiklan toisen alakohdan tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 3 luvussa tarkoitetun riisin lajikohtaisen tuen soveltamista;

d) asetuksen (EY) N:o 1251/1999 2, 4 ja 5 artiklassa tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 10 luvussa tarkoitettuja peltokasvien tukia, voidaan hakea asetuksen (ETY) N:o 2358/71 3 artiklassa tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 9 luvussa tarkoitettua siementukea.

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 IV osaston 5 luvussa säädetyllä energiakasvien tuella viljeltyjen raaka-aineiden tuottamiseen käytettävä maa ei ole kelpoinen muuhun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/1999(12) VIII luvussa säädettyyn yhteisön tukeen kuin sen 31 artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa säädettyyn nopeakasvuisten lajien istutuskustannuksiin myönnettävään tukeen.

5 artikla

Tiedonannot

Jäsenvaltioiden on seuraavaa aikataulua noudattaen toimitettava komissiolle elektronisessa muodossa:

a) viimeistään kyseisen vuoden 15 päivänä syyskuuta: pinta-alat tai asetuksen (EY) N:o 1782/2003 95 ja 96 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa määrät, joiden osalta tukea on kyseisenä kalenterivuonna haettu, tapauksen mukaan kunkin osaperusalan mukaan jaoteltuina;

b) viimeistään 31 päivänä lokakuuta: pinta-aloja tai määriä koskevat lopulliset tiedot, jotka on saatu ottaen huomioon jo tehdyt tarkastukset;

c) viimeistään seuraavan vuoden 31 päivänä heinäkuuta: lopulliset tiedot pinta-aloista tai määristä, joiden osalta tuki on kyseisenä kalenterivuonna tosiasiallisesti maksettu sen jälkeen kun tarvittavat asetuksen (EY) N:o 2419/2001 32 artiklassa säädetyt pinta-alan vähennykset on tehty.

Pinta-alat on ilmoitettava hehtaareina kahden desimaalin tarkkuudella. Määrät on ilmoitettava tonneina kolmen desimaalin tarkkuudella.

6 artikla

Vähennyskerroin

1. Pinta-alaan sovellettava vähennyskerroin asetuksen (EY) N:o 1782/2003 75 artiklassa, 78 artiklan 2 kohdassa, 82 artiklassa, 85 artiklassa ja 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa tai määriin sovellettava vähennyskerroin ja puolueettomat perusteet mainitun asetuksen 95 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa on vahvistettava viimeistään kyseisen vuoden 15 päivänä marraskuuta tämän asetuksen 5 artiklan b kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella.

2. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 75, 82 ja 85 artiklan sekä 95 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltioiden on viimeistään kyseisen vuoden 1 päivänä joulukuuta ilmoitettava komissiolle sovellettu vähennyskerroin ja mainitun asetuksen 95 artiklan 4 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa sovelletut puolueettomat perusteet.

2 LUKU DURUMVEHNÄN ERITYINEN LAATUPALKKIO

7 artikla

Lajiketarkastus

1. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 74 artiklan 1 kohdassa lueteltujen jäsenvaltioiden on tämän artiklan 2-5 kohdassa vahvistetun lajiketarkastusmenetelmän mukaisesti laadittava luettelo durumvehnälajikkeista, joille voidaan myöntää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 72 artiklassa tarkoitettu durumvehnän erityinen laatupalkkio.

2. Jäsenvaltioiden on vähintään joka toinen vuosi määriteltävä vähintään kaksi edustavaa lajiketta. Edustavien lajikkeiden on oltava varmennetuimpia durumvehnälajikkeita.

3. Jäsenvaltioiden on analysoitava durumvehnälajikkeita seuraavien laatuparametrien mukaisesti ja sovellettava kuhunkin parametriin asianmukaista painotuskerrointa:

a) valkuaispitoisuus (40 %);

b) gluteenin laatu (30 %);

c) keltaisuusindeksi (20 %);

d) ominaispaino tai tuhannen jyvän paino (10 %).

Edellä a-d alakohdassa tarkoitettujen laatuparametrien yhteenlaskettu keskiarvo kerrottuna ilmoitetulla prosenttiarvolla muodostaa lajikkeiden laatuindeksin.

Kunkin jäsenvaltion on vähintään kahden vuoden ajan verrattava durumvehnälajikkeiden laatuindeksejä paikallistason edustavien lajikkeiden laatuindekseihin. Tarkasteltavia lajikkeita ovat kunkin jäsenvaltion kansalliseen lajikeluetteloon merkityt lajikkeet lukuun ottamatta lajikkeita, joista ei ole kolmen viime vuoden osalta saatavilla määritystietoja, koska kyseisiä lajikkeita ei enää käytetä tai varmenneta.

Tätä varten kunkin jäsenvaltion on laskettava edustaville lajikkeille määritetyn laatuindeksin, joka on keskimäärin 100, perusteella kunkin a-d alakohdassa tarkoitetun laatuparametrin osalta muille durumvehnälajikkeille määriteltävä prosenttiosuus indeksiin 100 verrattuna. Ainoastaan niille durumvehnälajikkeille, joiden indeksi on vähintään 98, voidaan myöntää durumvehnän erityinen laatupalkkio.

4. Jäsenvaltio voi sulkea tukikelpoisten lajikkeiden luettelon ulkopuolelle lajikkeet, joiden osalta läpikuultavuutensa menettäneiden durumvehnän jyvien keskiarvo on yli 27 prosenttia.

5. Jonkin toisen jäsenvaltion kansalliseen lajikeluetteloon merkittyjä lajikkeita voidaan niin ikään tarkastella niiden tukikelpoisuuden kannalta.

8 artikla

Määritysmenetelmät

1. Valkuaispitoisuuden, ominaispainon ja läpikuultavuutensa menettäneiden durumvehnän jyvien määrän määrittämiseksi sovelletaan komission asetuksessa (EY) N:o 824/2000(13) vahvistettuja määritysmenetelmiä.

2. Keltaisuusindeksi mitataan ICC 152 -menetelmällä tai vastaavalla tunnustetulla menetelmällä.

3. Gluteenin laatu mitataan ICC 158 -menetelmällä tai ICC 151 -menetelmällä.

9 artikla

Varmennettujen siementen määrä

Jäsenvaltioiden on vahvistettava palkkionmaksuvuotta edeltävän vuoden 1 päivään lokakuuta mennessä neuvoston direktiivin 66/402/ETY(14) mukaisesti varmennettujen siementen vähimmäismäärä, joka käytetään voimassa olevia maatalouskäytänteitä noudattaen asianomaisella tuotantoalueella.

10 artikla

Julkaisut ja tiedonannot

1. Jäsenvaltioiden on julkaistava durumvehnän erityiseen laatupalkkioon kansallisella tai alueellisella tasolla tukikelpoisten valituksi tulleiden lajikkeiden luettelo talvilajikkeiden osalta palkkionmaksuvuotta edeltävän vuoden 1 päivään lokakuuta mennessä ja kevätlajikkeiden osalta palkkionmaksuvuotta edeltävän vuoden 31 päivään joulukuuta mennessä.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kuukauden kuluessa 1 kohdassa säädetyistä päivämääristä 1 kohdassa tarkoitettu luettelo sekä annettava sille tiedoksi käytettävien varmennettujen siementen vähimmäismäärä, jos sitä on muutettu.

11 artikla

Voimassaolo

1. Tämän asetuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon hyväksytyille lajikkeille voidaan myöntää durumvehnän erityistä laatupalkkiota viiden vuoden ajan siitä, kun ne on ensimmäisen kerran otettu luetteloon.

2. Kunkin lajikkeen tukikelpoisuutta voidaan jatkaa viidellä vuodella niiden laatu-analyysien tulosten perusteella, jotka laaditaan viisivuotisen tukikelpoisuuskauden toisena ja kolmantena vuonna.

12 artikla

Siirtymätoimenpiteet:

1. Jäsenvaltioiden on julkaistava ennen 15 päivää toukokuuta 2004 luettelo lajikkeista, jotka ovat palkkiokelpoisia ainoastaan vuosina 2004 ja 2005, ja toimitettava luettelo komissiolle ennen 30 päivää kesäkuuta 2004.

2. Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitettu luettelo poistamalla kansalliseen lajikeluetteloon merkittyjen lajikkeiden luettelosta ne lajikkeet, joita ei ole varmennettu vuosina 2002 ja 2003, sekä ne lajikkeet, jotka eivät täytä vähintään kahta seuraavista parametreista:

a) valkuaispitoisuus vähintään 11,5 %;

b) ominaispaino vähintään 78 kg/hl;

c) tuhannen jyvän paino vähintään 42 g;

d) läpikuultavuutensa menettäneiden durumvehnän jyvien osuus enintään 27 %;

e) gluteenipitoisuus vähintään 10 %.

3. Palkkioon vuosina 2004, 2005 ja 2006 oikeutettujen lajikkeiden luettelo voi sisältää lajikkeita, jotka kuuluvat jonkin toisen jäsenvaltion valittujen lajikkeiden luetteloon kyseisen toisen jäsenvaltion toteuttamien laatu-analyysien tulosten perusteella.

13 artikla

Valvontatoimenpiteet

1. Durumvehnän erityistä laatupalkkiota koskevan tukihakemuksen mukana on oltava jäsenvaltion vahvistamien sääntöjen mukaisesti annetut todisteet siitä, että varmennettujen siementen vähimmäismäärä on käytetty.

2. Jos jäsenvaltion vahvistaman varmennettujen siementen vähimmäismäärän ja tosiasiallisesti käytetyn määrän välillä todetaan ero, asetuksen (EY) N:o 2419/2001 2 artiklan r alakohdassa tarkoitettu määritetty pinta-ala lasketaan jakamalla varmennettujen siementen kokonaismäärä, josta viljelijä on esittänyt todisteet, jäsenvaltion vahvistamalla kyseisen tuotantoalueen hehtaarikohtaisella varmennettujen siementen vähimmäismäärällä.

3 LUKU VALKUAISKASVIPALKKIO

14 artikla

Vilja- ja valkuaiskasvien seoskasvustot

Alueilla, joilla valkuaiskasveja kylvetään perinteisesti yhdessä viljojen kanssa, valkuaiskasvipalkkio maksetaan hakijan pyynnöstä sillä edellytyksellä, että hakija todistaa toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että valkuaiskasvit ovat tässä seoksessa vallitsevana. Kyseisille pinta-aloille ei voida myöntää asetuksen (EY) N:o 1782/2003 98 artiklassa tarkoitettua peltokasvien erityistä aluetukea.

4 LUKU RIISIN LAJIKOHTAINEN TUKI

15 artikla

Soveltamisala

Viljelijöiden on täsmennettävä tukihakemuksessaan kullekin viljelylohkolle, jolle asetuksen (EY) N:o 1782/2003 79 artiklassa tarkoitettua riisin lajikohtaista tukea haetaan, kylvetyn riisin lajike.

16 artikla

Kylvöpäivät

Jotta riisin lajikohtaista tukea voitaisiin myöntää, ilmoitetut viljelyalat on kylvettävä viimeistään:

a) kyseistä satokautta edeltävänä 30 päivänä kesäkuuta Espanjassa ja Portugalissa;

b) 31 päivänä toukokuuta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 80 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa muissa tuottajajäsenvaltioissa.

Ranskan Guayanassa viljelyalat on kuitenkin kylvettävä kummankin kylvöjakson osalta viimeistään niitä edeltävänä 31 päivänä joulukuuta ja 30 päivänä kesäkuuta, ja riisin lajikohtaista tukea myönnetään kumpanakin kylvöjaksona keskimäärin kylvetyn viljelyalan perusteella.

17 artikla

Vähennyskerroin

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 82 artiklassa tarkoitettu riisin lajikohtaiseen tukeen sovellettava vähennyskerroin lasketaan liitteen I mukaisesti.

18 artikla

Tiedonannot

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle atk-muodossa 15 päivään toukokuuta 2004 mennessä tämän luvun soveltamiseksi toteutetut toimenpiteet ja tapauksen mukaan:

a) jäsenvaltioiden perusalojen mahdollinen jakaminen osa-aloihin;

b) puolueettomat perusteet kyseisen alajaon tekemiseksi.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 5 artiklan mukaisesti seuraavat tiedot:

a) viimeistään 15 päivänä syyskuuta:

i) luettelo kansalliseen lajikeluetteloon merkityistä lajikkeista, jotka on luokiteltu neuvoston asetuksen (EY) N:o 1785/2003(15) liitteessä I olevassa 2 kohdassa määriteltyjen kriteerien mukaan;

ii) kylvetyt viljelyalat, joiden osalta on toimitettu riisin lajikohtaista tukea koskevat hakemukset, riisilajikkeiden, perusalojen ja osa-alojen mukaisesti jaoteltuina, tämän asetuksen liitteessä II olevan A osan taulukon mukaisesti, mukaan luettuina tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti kunkin jäsenvaltion määrittelemät perusalojen ja osa-alojen ylittymiset;

b) viimeistään 31 päivänä lokakuuta tämän asetuksen liitteessä II olevan B osan taulukon mukaisesti niihin kylvettyihin viljelyaloihin liittyvät muutokset, joiden osalta riisin lajikohtaista tukea koskevat hakemukset on toimitettu ja jotka on annettu tiedoksi 1 kohdan mukaisesti;

c) viimeistään 31 päivänä heinäkuuta tämän asetuksen liitteessä II olevan C osan taulukon mukaisesti tiedot kylvetyistä viljelyaloista, joiden osalta riisin lajikohtaista tukea on tosiasiallisesti maksettu kuluneena markkinointivuonna tämän asetuksen liitteessä I määritellyn laskentamenetelmän mukaisesti.

3. Ranskan Guayanan osalta kylvettyjä viljelyaloja koskevat tiedot on toimitettava kumpanakin kylvöjaksona keskimäärin kylvetyn viljelyalan perusteella.

4. Jäsenvaltiot voivat tarkistaa vuosittain 1 kohdassa tarkoitettuja perusalojen osa-aloja ja puolueettomia perusteita. Niiden on toimitettava nämä tiedot komissiolle kyseistä satokautta edeltävään 15 päivään toukokuuta mennessä.

5 LUKU PÄHKINÖIDEN PINTA-ALATUKI

19 artikla

Edellytykset yhteisön tuen saamiseksi

1. Tässä luvussa tarhalla tarkoitetaan yhdenmukaista ja yhtenäistä pähkinäpuiden istutusalaa, jonka sisällä ei ole muita viljelyksiä tai viljelmiä ja joka on maantieteellisesti yhtenäinen. Yksittäisiä pähkinäpuita tai pelkkää pähkinäpuuriviä tien tai toisen viljelyksen reunalla ei pidetä tarhana.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia muiden kuin pähkinäpuiden kasvatuksen tarhassa edellyttäen, että niiden määrä on enintään 10 prosenttia 3 kohdassa vahvistetusta puiden lukumäärästä. Jäsenvaltiot voivat tämän lisäksi sallia kastanjapuiden kasvatuksen tarhassa, jos 3 kohdassa vahvistettua puiden lukumäärää noudatetaan tukikelpoisten pähkinäpuiden osalta.

2. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 83 artiklassa tarkoitettua pinta-alatukea voidaan myöntää ainoastaan pähkinöitä tuottaville tarhoille, jotka täyttävät 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut edellytykset tämän asetuksen 3 artiklan mukaisesti vahvistettavana päivänä.

Kun kyseessä on tarha, jossa viljellään erityyppisiä pähkinöitä, ja kun tuki on eriytetty tuotteiden mukaan, sovelletaan enemmistönä olevan pähkinätyypin osalta määriteltyjä tukikelpoisuusedellytyksiä ja/tai tukitasoa.

3. Puutarhojen palstakoon on oltava vähintään 0,10 hehtaaria.

Pähkinäpuiden lukumäärän on hehtaaria kohden oltava vähintään:

- 125 hasselpähkinöiden osalta,

- 50 mantelien osalta,

- 50 saksanpähkinöiden osalta

- 50 pistaasipähkinöiden osalta

- 30 johanneksenleivän osalta.

4. Jäsenvaltiot voivat puolueettomien perusteiden mukaisesti vahvistaa vähimmäispalstakoon ja puutiheyden 3 kohdassa säädettyä korkeammiksi kyseessä olevien alueiden ja tuotantoalojen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.

20 artikla

Edellytykset kansallisen tuen saamiseksi

Tämän asetuksen 19 artiklaa sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 87 artiklassa tarkoitettuun kansalliseen tukeen.

Jäsenvaltio voi vahvistaa muita tukikelpoisuusperusteita edellyttäen, että kyseiset perusteet ovat johdonmukaisia tukijärjestelmän ympäristöön, maaseutuun, yhteiskuntaan ja talouteen kohdistuvien tavoitteiden kanssa eivätkä johda tuottajien väliseen syrjintään, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 87 artiklan soveltamista. Jäsenvaltioiden on vahvistettava kyseisten perusteiden valvomiseksi tarvittavat järjestelyt.

21 artikla

Soveltamisala

Viljelijöiden on täsmennettävä tukihakemuksessa pähkinäpuiden lukumäärä lajeittain ja kasvulohkoittain.

22 artikla

Tiedonannot

1. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi ennen 3 artiklassa tarkoitettua päivämäärää ja viimeistään 15 päivänä toukokuuta 2004:

a) tuotekohtainen pinta-alatuen taso ja/tai muutettu taattu kansallinen pinta-ala, jos jäsenvaltio hakee asetuksen (EY) N:o 1782/2003 83 artiklan 2 kohdan mukaista yhteisön tukea,

b) tämän asetuksen 19 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut korkeammat tasot ja perusteet,

c) tämän asetuksen 20 artiklassa tarkoitetut lisäperusteet,

ja seuraavina vuosina 31 päivään maaliskuuta mennessä b ja c alakohdassa tarkoitetut tiedot ja 15 päivään toukokuuta mennessä a kohdassa tarkoitetut tiedot.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin tiedonantoihin tehtyjä muutoksia sovelletaan seuraavaan vuoteen, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava niistä ja niiden puolueettomista perusteista viipymättä komissiolle.

23 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1. Jäsenvaltiot voivat määritellä, voidaanko asetuksen (EY) N:o 1782/2003 86 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut parannussuunnitelmat keskeyttää ennen niiden suunniteltua voimassaolon päättymistä ja millä edellytyksin, ja voidaanko tätä järjestelmää soveltaa kyseisiin pinta-aloihin.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä vahvistaessaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a) suunnitelmaa ei keskeytetä ennen vuotuisen jakson täydellistä loppuun saattamista,

b) suunnitelman alkuperäiset tavoitteet on saavutettu jäsenvaltiota tyydyttävällä tavalla.

6 LUKU TÄRKKELYSPERUNAN TUKI

24 artikla

Tukikelpoisuus

Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 93 artiklassa säädettyä tärkkelysperunan tukea myönnetään laadultaan virheettömille, kunnollisille ja myyntikelpoisille perunoille, joista on tehty asetuksen (EY) N:o 2236/2003(16) 3 artiklassa säädetty viljelysopimus, jollain asetuksen (EY) N:o 2235/2003(17) liitteessä I kuvatulla menetelmällä määritellyn perunoiden nettopainon ja toimitettujen perunoiden tärkkelyspitoisuuden perusteella asetuksen (EY) N:o 2235/2003 liitteessä II vahvistettujen tukimäärien mukaisesti.

Tärkkelysperunan tukea ei myönnetä perunoille, jotka eivät ole laadultaan virheettömiä, aitoja ja myyntikelpoisia, eikä perunoille, joiden tärkkelyspitoisuus on alle 13 prosenttia, paitsi jos sovelletaan asetuksen (EY) 2236/2003 5 artiklan 3 kohdan toista alakohtaa.

25 artikla

Hakemus

Vuoden 2004 osalta viljelijän on toimitettava tukihakemus, jossa annetaan kaikki tukikelpoisuuden toteamiseksi tarvittavat tiedot ja erityisesti:

a) viljelijän tunnistetiedot;

b) jäljennös 24 kohdassa tarkoitetusta viljelysopimuksesta;

c) viljelijän ilmoitus siitä, että tämä tuntee kyseisen tuen myöntämisedellytykset.

26 artikla

Vähimmäishinta

Tärkkelysperunan tukeen sovelletaan vaatimusta, jonka mukaan on esitettävä todisteet siitä, että vähintään asetuksen (EY) N:o 1868/94 4 a artiklassa tarkoitettu hinta on maksettu tehtaalle toimitettuna -vaiheessa asetuksen (EY) N:o 2235/2003 liitteessä II vahvistettujen tukimäärien mukaisesti.

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2236/2003 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja todisteita.

27 artikla

Tuen maksaminen

1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklan 2 kohdassa säädetään ja rajoittamatta samassa artiklassa vahvistetun määräajan soveltamista, vuonna 2004 jäsenvaltio, jonka alueella perunatärkkelys tuotettiin, maksaa viljelijöille tärkkelysperunan tukea tärkkelystä tuottaville yrityksille toimitetuista määristä neljän kuukauden kuluessa päivästä, jona tämän asetuksen 26 artiklassa tarkoitetut todisteet on esitetty ja tämän asetuksen 24 artiklassa tarkoitetut edellytykset on täytetty.

2. Muuntokurssi tärkkelysperunan tuen ilmaisemiseksi kansallisena valuuttana on asetuksen (EY) N:o 2236/2003 20 artiklan mukaisesti sovellettava muuntokurssi.

28 artikla

Tarkastukset ja vähennykset

1. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa avustettava toisiaan tässä artiklassa säädettyjen tarkastusten toteuttamiseksi sekä siinä tapauksessa, että perunatärkkelyksen valmistukseen tarkoitetuilla perunoilla käydään yhteisön sisäistä kauppaa.

2. Paikalla tehtävien tarkastusten on vuonna 2004 katettava vähintään kolme prosenttia tuottajista, jotka ovat tehneet viljelysopimuksia tärkkelystä tuottavien yritysten kanssa.

3. Paikalla tehtävien tarkastusten kohteet on valittava riskianalyysin perusteella ja huomioon on otettava:

a) perunatärkkelyksen valmistukseen tarkoitettujen perunoiden määrät suhteessa 24 artiklassa tarkoitetussa viljelysopimuksessa ilmoitettuihin pinta-aloihin;

b) muut myöhemmin määriteltävät parametrit.

4. Jos todetaan, että tosiasiallisesti viljelty pinta-ala on yli 10 prosenttia ilmoitettua pinta-alaa pienempi, kyseiselle tuottajalle asianomaisen satokauden osalta maksettavasta tuesta on vähennettävä todettu erotus kaksinkertaisena.

7 LUKU LYPSYLEHMÄPALKKIO JA LISÄTUET

29 artikla

Tukihakemus

Tuottajan on vuoden 2004 osalta toimitettava tukihakemus, jossa annetaan kaikki tukikelpoisuuden toteamiseksi tarvittavat tiedot ja erityisesti tuottajan tunnistetiedot sekä tuottajan ilmoitus siitä, että tämä tuntee kyseisen tuen myöntämisedellytykset.

30 artikla

Toiminnan harjoittamatta jättäminen

1. Kun tilakohtaisen viitemäärän hallussaan pitävä luonnollinen tai oikeushenkilö ei täytä asetuksen (EY) N:o 1788/2003 5 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä kyseisen vuoden 31 päivänä maaliskuuta päättyvän kahdentoista kuukauden jakson aikana, lypsylehmäpalkkioita ja lisätukea ei makseta kyseisen vuoden osalta, ellei asianomainen henkilö pysty osoittamaan ennen tukihakemuksen määräaikaa toimivaltaisia viranomaisia tyydyttävällä tavalla, että tuotanto on aloitettu.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta ylivoimaisen esteen tapauksissa eikä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jotka vaikuttavat tilapäisesti asianomaisten tuottajien tuotantokapasiteettiin ja jotka ovat toimivaltaisten viranomaisten tunnustamia.

31 artikla

Tarkastukset ja seuraamukset

1. Paikalla tehtävät tarkastukset tehdään vuosittain vähintään kahdelle prosentille kaikista hakijoista. Paikalla tehtävissä tarkastuksissa on tarkasteltava lypsylehmäpalkkio- ja lisätukikelpoisuuden edellytyksiä erityisesti tuottajien tilinpidon tai muiden rekisterien perusteella.

2. Asetuksen (EY) N:o 2419/2001 31 artiklaa, 32 artiklan 1 kohtaa ja 33 artiklaa sovelletaan siten, että "pinta-alan" katsotaan tarkoittavan "tilakohtaista viitemäärää".

Jos asianomainen henkilö ei tämän asetuksen 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa aloita tuotantoa tukihakemuksen määräaikaan mennessä, edeltävän alakohdan mukaisesti määritellyn tilakohtaisen viitemäärän katsotaan olevan nolla. Tällöin asianomaisen henkilön tukihakemus hylätään kyseisen vuoden osalta. Hylätyssä hakemuksessa ilmoitettua määrää vastaava määrä vähennetään asetuksen (ETY) N:o 3508/92 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tukijärjestelmissä maksettavista tuista, jotka hakijalle voitaisiin myöntää niiden hakemusten yhteydessä, jotka hän jättää havainnon tekovuotta seuraavana kalenterivuonna.

3. Asetuksen (EY) N:o 2419/2001 32 artiklan 2 kohdassa ja 33 artiklan toisessa alakohdassa sekä tämän artiklan 2 kohdassa olevaa viittausta asetuksen (ETY) N:o 3508/92 1 artiklan 1 kohtaan on pidettävä viittauksena asetuksen (EY) N:o 1782/2003 III ja IV osastossa vahvistettuihin tukijärjestelmiin.

8 LUKU ENERGIAKASVIEN TUKI

1 JAKSO Määritelmät

32 artikla

Määritelmät

Tässä luvussa tarkoitetaan ilmaisulla:

a) "hakija" maanviljelijää, joka viljelee asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklassa tarkoitettuja pinta-aloja saadakseen mainitussa artiklassa tarkoitettua tukea;

b) "ensimmäinen jalostaja" maatalouden raaka-aineiden käyttäjää, joka toteuttaa niiden ensimmäisen jalostuksen saadakseen yhtä tai useampaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklassa tarkoitetuista tuotteista.

2 JAKSO Sopimus

33 artikla

Raaka-aineen käyttö

1. Kaikkia maatalouden raaka-aineita, sokerijuurikasta lukuun ottamatta, voidaan viljellä asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklassa säädettyä tukea saavilla pinta-aloilla edellyttäen, että raaka-aineen ensisijainen lopullinen käyttötarkoitus on jonkin mainitussa artiklassa tarkoitetun energiatuotteen valmistus.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen, raaka-aineiden jalostuksesta saatujen energiatuotteiden taloudellisen arvon on oltava korkeampi kuin kaikkien muiden muihin käyttötarkoituksiin suunnattujen samasta jalostuksesta saatujen tuotteiden arvo 49 artiklan 3 kohdassa säädetyn arviointimenetelmän mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista raaka-aineista on tehtävä sopimus asetuksen (EY) N:o 1782/2003 90 artiklan mukaisesti ja jäljempänä säädetyin edellytyksin.

3. Hakijan on toimitettava korjattu raaka-aine kokonaisuudessaan ja ensimmäisen vastaanottajan on otettava se vastaan sekä taattava vastaavan raaka-ainemäärän käyttö yhden tai useamman asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklassa tarkoitetun energiatuotteen valmistukseen yhteisössä.

Jos ensimmäinen jalostaja käyttää tosiasiallisesti korjatun raaka-aineen väli- tai sivutuotteen valmistamiseen, hän voi käyttää vastaavan määrän kyseistä väli- tai sivutuotetta yhden tai useamman ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun lopputuotteen valmistamiseen.

Toisessa alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa ensimmäisen jalostajan on ilmoitettava asiasta sille toimivaltaiselle viranomaiselle, jolle vakuus on asetettu. Jos vastaava määrä käytetään muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jossa raaka-aine on korjattu, asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava toisilleen kyseisestä toimesta.

4. Sopimussuhteita sääntelevien kansallisten säännösten mukaisesti ensimmäinen jalostaja voi valtuuttaa kolmannen osapuolen ottamaan vastaan raaka-aineen tukea hakeneelta maanviljelijältä. Valtuutuksen saajan on toimittava jalostajan nimissä ja lukuun; jalostaja on yksin vastuussa tässä luvussa säädettyjen velvollisuuksien noudattamisesta.

34 artikla

Poikkeus

1. Poiketen siitä, mitä 33 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat antaa hakijalle luvan:

a) käyttää kaikki CN-koodeihin 1201 00 90 , ex 1205 00 90 ja 1206 00 91 kuuluvat korjatut vilja- ja öljykasvit:

i) polttoaineena maatilansa lämmityksessä;

ii) energian tai biopolttoaineiden tuotantoon tilallaan;

b) jalostaa kaikki korjattu raaka-aine maatilallaan CN-koodiin 2711 29 00 kuuluvaksi biokaasuksi.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hakija antaa 35 artiklassa tarkoitetun sopimuksen korvaavan ilmoituksen, jossa hän sitoutuu käyttämään tai jalostamaan suoraan mainitussa ilmoituksessa tarkoitetun raaka-aineen. Tämän asetuksen 35-50 artiklaa sovelletaan soveltuvin osin.

Hakijan on lisäksi annettava jäsenvaltion nimeämän laitoksen tai yrityksen punnita kerätty raaka-aine ja otettava käyttöön käytettyä raaka-ainetta sekä jalostuksesta saatuja tuotteita ja sivutuotteita koskeva erityinen kirjanpito.

Vilja- ja öljykasvien sekä olkien osalta sekä myös kasvi käytetään kokonaisuudessaan, punnituksen sijaan voidaan kuitenkin hyväksyä raaka-aineen tilavuuden määritys.

3. Edellä 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta hyväkseen käyttävien jäsenvaltioiden on toteutettava tarkastustoimenpiteet, joilla voidaan riittävällä tavalla varmistaa raaka-aineen suora käyttö tilalla tai jalostus CN-koodiin 2711 29 00 kuuluvaksi biokaasuksi.

4. Lisäksi 1 kohdan a alakohdan mukaisesti käytetyt vilja- tai öljykasvit on denaturoitava jäsenvaltion vahvistamalla tavalla. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia öljykasvien siementen 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetusta jalostuksesta saatavan öljyn denaturoinnin siementen denaturoinnin sijaan edellyttäen, että denaturointi tapahtuu heti öljyksi jalostamisen jälkeen ja siementen käyttöä koskevat valvontatoimenpiteet otetaan käyttöön.

35 artikla

Sopimus

1. Hakijan on esitettävä tukihakemuksensa tueksi jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle itsensä ja ensimmäisen jalostajan välillä tehty sopimus.

2. Hakijan on varmistettava, että sopimuksessa mainitaan seuraavat tiedot:

a) sopimuspuolten nimet ja osoitteet;

b) sopimuksen kesto;

c) kunkin raaka-aineen laji ja viljelty pinta-ala;

d) kaikki raaka-aineen odotettavissa olevan määrän toimittamiseen mahdollisesti vaikuttavat olosuhteet;

e) sitoumus 33 artiklan 3 kohdassa säädettyjen velvollisuuksien noudattamiseen;

f) raaka-aineen suunnitellut lopulliset ensisijaiset käyttötarkoitukset 33 artiklan 1 kohdassa ja 49 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

3. Hakijan on varmistettava sopimuksen tekeminen sellaiseen päivämäärään mennessä, että ensimmäinen jalostaja voi antaa jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle jäljennöksen sopimuksesta 44 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin määräaikoihin mennessä.

4. Jäsenvaltiot voivat valvontasyistä vaatia, että jokainen hakija saa tehdä ainoastaan yhden toimitussopimuksen kutakin raaka-ainetta kohti.

3 JAKSO Sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen

36 artikla

Sopimuksen muuttaminen tai irtisanominen

Jos sopimuspuolet muuttavat sopimusta tai irtisanovat sen hakijan tukihakemuksen jättämisen jälkeen, hakija säilyttää oikeuden hakea tukea vain, jos hän ilmoittaa muutoksesta tai irtisanomisesta tukihakemuksen muutoksen viimeiseen kyseisessä jäsenvaltiossa sallittuun päivään mennessä jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle, jotta tarvittavat tarkastukset voidaan suorittaa.

37 artikla

Poikkeukselliset olosuhteet

Jos hakija ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, että poikkeuksellisten olosuhteiden vuoksi hän ei voi toimittaa sopimuksessa ilmoitettua raaka-ainetta tai osaa siitä, toimivaltainen viranomainen voi, saatuaan riittävät todisteet näistä poikkeuksellisista olosuhteista, antaa luvan sopimuksen muuttamiseen siinä määrin kuin muutos näyttää olevan perusteltavissa, tai sen irtisanomiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 36 artiklan soveltamista.

Jos sopimuksen muutos johtaa siihen sisältyvän pinta-alan vähenemiseen tai jos sopimus irtisanotaan, hakija menettää sopimuksesta poistettujen pinta-alojen osalta oikeutensa tässä luvussa tarkoitettuun tukeen.

38 artikla

Lopullisten käyttötarkoitusten muutokset

Ensimmäinen jalostaja voi muuttaa 35 artiklan 2 kohdan f alakohdassa tarkoitettuja raaka-aineiden suunniteltuja ensisijaisia lopullisia käyttötarkoituksia sen jälkeen, kun sopimuksen mukainen raaka-aine on toimitettu ensimmäiselle jalostajalle ja 40 artiklan 1 kohdan sekä 44 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt edellytykset on täytetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 36 artiklan soveltamista.

Lopullisten käyttötarkoitusten muutoksen on täytettävä 33 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja 49 artiklan 3 kohdassa vahvistetut edellytykset.

Ensimmäisen jalostajan on tehtävä ennakkoilmoitus jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle, jotta tarvittavat tarkastukset voidaan suorittaa.

4 JAKSO Edustavat sadot ja toimitettavat määrät

39 artikla

Edustavat sadot

Jäsenvaltioiden on asianmukaista menettelyä noudattaen vahvistettava joka vuosi edustavat sadot, jotka tulee saavuttaa, ja ilmoitettava ne asianomaisille hakijoille.

40 artikla

Toimitettavat määrät

1. Hakijan on ilmoitettava jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle korjatun raaka-aineen kokonaismäärä lajeittain ja vahvistettava sekä toimitettu määrä että sopimuspuoli, jolle hän on toimittanut tämän raaka-aineen.

2. Määrän, joka hakijan on tosiasiallisesti toimitettava ensimmäiselle jalostajalle, on vastattava vähintään edustavaa satoa.

Tästä huolimatta jäsenvaltiot voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa hyväksyä poikkeuksellisesti enintään 10 prosentin vajauksen mainitusta edustavasta sadosta.

Lisäksi jos toimivaltainen viranomainen on antanut luvan sopimuksen muuttamiseen tai irtisanomiseen 37 artiklan mukaisesti, toimivaltainen viranomainen voi vähentää määrää, joka hakijan on ensimmäisen alakohdan mukaisesti toimitettava, siinä määrin kuin se näyttäisi olevan perusteltavissa.

41 artikla

Tuen vähentäminen

Jos hakija ei tietyn raaka-aineen osalta pysty toimittamaan tämän luvun mukaisesti vaadittua määrää, on katsottava asetuksen (EY) N:o 2419/2001 32 artiklan mukaisesti, ettei hän ole energiatarkoituksiin viljeltyjen lohkojen osalta täyttänyt kaikkia hänelle kuuluvia velvollisuuksia suhteessa pinta-alaan, joka lasketaan kertomalla maatalousmaan pinta-ala, jonka hän on käyttänyt raaka-aineen tuottamiseen tässä luvussa määritellyin kriteerein, kyseisen raaka-aineen vastaavalla suhteellisella vajauksella.

5 JAKSO Edellytykset tuen maksamiseksi

42 artikla

Tuen maksaminen

1. Hakijalle voidaan maksaa tukea ennen raaka-aineen jalostamista. Tämä tuki maksetaan kuitenkin vasta, kun tässä asetuksessa toimitettavaksi vaadittu raaka-aineen määrä on toimitettu ensimmäiselle jalostajalle ja jos:

a) 40 artiklassa mainittu ilmoitus on tehty;

b) jäljennös sopimuksesta on annettu ensimmäisen jalostajan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset on täytetty;

c) toimivaltainen viranomainen on saanut todisteen siitä, että 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vakuus on asetettu kokonaisuudessaan;

d) tuen maksamisesta vastaava toimivaltainen viranomainen on tarkistanut kunkin hakemuksen osalta, että 35 artiklassa säädetyt edellytykset on täytetty.

2. Koska kaksivuotisten kasvien osalta sadonkorjuu ja sen seurauksena myös raaka-aineen toimittaminen voi tapahtua vasta toisena viljelyvuonna, tukea maksetaan 35 artiklassa tarkoitetun sopimuksen tekemistä seuraavien kahden vuoden ajan, jos toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että:

a) tämän artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa säädettyjä velvoitteita on noudatettu ensimmäisestä viljelyvuodesta alkaen;

b) tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä velvoitteita sekä 44 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen ilmoittamisvelvoitetta on sovellettu toisena vuonna.

Ensimmäisenä viljelyvuonna tukea maksetaan vain, jos toimivaltainen viranomainen on saanut todisteet siitä, että 45 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu vakuus on asetettu. Toisen viljelyvuoden osalta vakuuden asettamista ei edellytetä maksun suorittamiseksi.

3. Pysyvien tai monivuotisten kasvien tapauksessa tuki maksetaan vuosittain sopimuksen tekemisen jälkeen. Edellä 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä sovelletaan soveltuvin osin.

6 JAKSO Sopimus sekä hakijan ja ensimmäisen jalostajan velvollisuudet

43 artikla

Jalostajien lukumäärä

Energiatuotteet on saatava enintään toiselta jalostajalta.

44 artikla

Sopimus sekä hakijan ja ensimmäisen jalostajan velvollisuudet

1. Ensimmäisen jalostajan on annettava jäljennös sopimuksesta jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisenä vuonna tehtävän tukihakemuksen viimeiseen jättöpäivään mennessä.

Jos hakija ja ensimmäinen jalostaja muuttavat tai irtisanovat sopimuksen ennen 36 artiklassa tarkoitettua päivää minä tahansa vuonna, jalostajan on annettava jäljennös muutetusta tai irtisanotusta sopimuksesta jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle kyseiseen päivään mennessä.

2. Ensimmäisen jalostajan on toimitettava jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle asianomaista jalostusketjua koskevat tarvittavat tiedot ja erityisesti tiedot niistä hinnoista ja teknisistä jalostuskertoimista, joiden avulla määritellään saatavien lopputuotteiden määrä. Näistä kertoimista säädetään 50 artiklan 1 kohdassa.

3. Ensimmäisen jalostajan, joka on vastaanottanut hakijan toimittaman raaka-aineen, on ilmoitettava jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle vastaanotetun raaka-aineen määrä lajeittain eriteltynä, raaka-aineen toimittaneen sopimuspuolen nimi ja osoite sekä toimituspaikka ja viittaus sopimukseen jäsenvaltioiden vahvistamaan määräaikaan mennessä sen varmistamiseksi, että tuki voidaan maksaa asetuksen (EY) N:o 1782/2003 28 artiklassa vahvistetussa määräajassa.

Jos ensimmäisen jalostajan jäsenvaltio ei ole sama kuin raaka-aineen viljelyvaltio, asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava hakijan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetun raaka-aineen kokonaismäärä 40 työpäivän kuluessa ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen ilmoitusten vastaanottamisesta.

7 JAKSO Vakuudet

45 artikla

Ensimmäisen jalostajan vakuus

1. Ensimmäisen jalostajan on asetettava jäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle 2 kohdassa tarkoitettu vakuus kokonaisuudessaan kyseisenä vuonna kyseisessä jäsenvaltiossa tehtävän tukihakemuksen viimeiseen jättöpäivään mennessä.

2. Vakuus on kunkin raaka-aineen osalta 60 euroa hehtaarilta kerrottuna kaikkien tämän järjestelmän mukaisesti viljeltyjen sellaisten pinta-alojen summalla, joista on tehty ensimmäisen jalostajan allekirjoittama sopimus ja joita käytetään kyseisen raaka-aineen tuottamiseen.

3. Jos sopimusta muutetaan tai se irtisanotaan 36 tai 37 artiklassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti, vakuus mukautetaan vastaavasti.

4. Vakuus vapautetaan suhteellisesti kunkin raaka-aineen osalta, jos ensimmäisen jalostajan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on saanut todisteet siitä, että kyseisten raaka-aineiden määrät on jalostettu 35 artiklan 2 kohdan f alakohdassa säädettyjä edellytyksiä noudattaen ottaen tarvittaessa huomioon mahdolliset 38 artiklan säännösten mukaisesti tehdyt muutokset.

46 artikla

Ensisijaiset ja alempiasteiset vaatimukset

1. Seuraavat velvollisuudet ovat komission asetuksen (ETY) N:o 2220/85(18) 20 artiklassa tarkoitettuja ensisijaisia vaatimuksia:

a) velvollisuus jalostaa raaka-aineet pääosin sopimuksessa mainituiksi lopputuotteiksi. Jalostaminen on tehtävä raaka-aineen sadonkorjuuvuotta seuraavan toisen vuoden 31 päivään heinäkuuta mennessä;

b) velvollisuus liittää tuotteen mukaan T5-valvontakappale 47 ja 48 artiklan mukaisesti.

2. Seuraavat ensimmäisen jalostajan velvollisuudet ovat asetuksen (ETY) N:o 2220/85 20 artiklassa tarkoitettuja alempiasteisia vaatimuksia:

a) velvollisuus ottaa vastaan kaikki hakijan 33 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimittamat raaka-aineet;

b) velvollisuus esittää jäljennös sopimuksesta 44 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c) velvollisuus tehdä 44 artiklan 3 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaiset ilmoitukset;

d) velvollisuus asettaa vakuus 45 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

8 JAKSO Toiseen jäsenvaltioon myyntiä, luovutusta tai toimittamista taikka vientiä koskevat asiakirjat

47 artikla

T5-valvontakappale

Jos ensimmäinen jalostaja myy tai luovuttaa 35 artiklassa tarkoitetun sopimuksen kohteena olevia välituotteita toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneelle toiselle jalostajalle, tuotteen mukana on oltava asetuksen (ETY) N:o 2454/93 mukaisesti annettu T5-valvontakappale.

T5-valvontakappaleen 104 kohtaan otsikon "muuta" alle on merkittävä yksi seuraavista maininnoista:

- Producto destinado a su transformación o entrega de acuerdo con lo establecido en el artículo 34 del Reglamento (CE) n° 2237/2003 de la Comisión

- Skal anvendes til forarbejdning eller levering i overensstemmelse med artikel 34 i Kommissionens forordning (EF) nr. 2237/2003

- Zur Verarbeitung oder Lieferung gemäß Artikel 34 der Verordnung (EG) Nr. 2237/2003 der Kommission zu verwenden

- Προς χρήση για μεταποίηση ή παράδοση σύμφωνα με το άρθρο 34 του κανονισμού (ΕΚ) αριθ. 2237/2003 της Επιτροπής

- To be used for processing or delivery in accordance with Article 34 of Commission Regulation (EC) No 2237/2003

- À utiliser pour transformation ou livraison conformément aux dispositions de l'article 34 du règlement (CE) n° 2237/2003 de la Commission

- Da consegnare o trasformare conformemente all'articolo 34 del regolamento (CE) n. 2237/2003 della Commissione

- Te gebruiken voor verwerking of aflevering overeenkomstig artikel 34 van Verordening (EG) nr. 2237/2003 van de Commissie

- A utilizar para transformação ou entrega em conformidade com o artigo 34.o do Regulamento (CE) n.o 2237/2003 da Comissão

- Käytetään jalostamiseen tai toimittamiseen komission asetuksen (EY) N:o 2237/2003 mukaisesti

- Används till bearbetning eller leverans i enlighet med kommissionens förordning (EG) nr 2237/2003.

48 artikla

T5-valvontakappaleen vaihtoehtoiset todisteet

Poiketen siitä, mitä 46 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, seuraavat asiakirjat voidaan hyväksyä T5-valvontakappaleen vaihtoehtoisina todisteina, kun T5-valvontakappaletta ei ensimmäisestä jalostajasta riippumattomien olosuhteiden seurauksena palauteta sen jäsenvaltion, johon ensimmäinen jalostaja on sijoittautunut, valvonnasta vastaavan elimen lähtötoimipaikkaan kolme kuukautta ennen 46 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn määräajan päättymistä:

a) välituotteiden ostolaskut;

b) toisen jalostajan todistukset lopullisesta jalostamisesta asetuksen (EY) N:o 1782/2003 88 artiklassa tarkoitetuiksi energiatuotteiksi; ja

c) toisen jalostajan oikeaksi todistamat valokopiot kirjanpitoasiakirjoista, joilla todistetaan, että jalostus on toteutettu.

9 JAKSO Tarkastukset

49 artikla

Rekisterien pito

1. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on täsmennettävä rekisterit, joita jalostajan on pidettävä, sekä niiden jaksoittaisuus, jonka on oltava vähintään kuukausittainen. Kyseisistä rekistereistä on ilmettävä vähintään seuraavat tiedot:

a) jalostettavaksi ostettujen eri raaka-aineiden määrä;

b) jalostettujen raaka-aineiden määrä sekä niistä saatujen lopputuotteiden, rinnakkaistuotteiden ja sivutuotteiden määrä ja laji;

c) jalostuksesta johtuva hävikki;

d) hävitetyt määrät ja perustelut hävittämiselle;

e) jalostajan myymien tai luovuttamien tuotteiden määrä ja laji ja niistä saadut hinnat;

f) tarvittaessa myöhemmän jalostajan nimi ja osoite.

2. Ensimmäisen jalostajan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että esitetty sopimus noudattaa 33 artiklan 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä. Jos näitä edellytyksiä ei noudateta, hakijan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettava siitä.

3. Edellä 33 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tuotteiden taloudellisen arvon laskemiseksi asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on verrattava 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella kaikkien energiatuotteiden yhteenlaskettua arvoa samasta jalostuksesta saatujen muihin käyttötarkoituksiin suunnattujen kaikkien muiden tuotteiden yhteenlaskettuun arvoon. Tuotteen arvo saadaan kertomalla sen määrä edellisen markkinointivuoden aikana tarkistettujen vapaasti tehtaalla -hintojen keskiarvolla. Jos näitä hintoja ei ole käytettävissä, toimivaltaisen viranomaisen on määriteltävä asianomaiset hinnat erityisesti 44 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella.

50 artikla

Jalostajien tiloissa tehtävät tarkastukset

1. Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, joissa jalostukset on toteutettu, on tarkastettava 33 artiklan 1 kohdan säännösten noudattaminen vähintään 25 prosentin suuruisen, riskianalyysin perusteella valitun niiden alueelle sijoittautuneita jalostajia koskevan otoksen osalta. Kyseisiin tarkastuksiin on sisällyttävä vähintään:

a) kaikkien energiatuotteiden yhteenlasketun arvon vertaaminen samasta jalostuksesta saatujen muihin käyttötarkoituksiin suunnattujen kaikkien muiden tuotteiden yhteenlaskettuun arvoon;

b) jalostajan tuotantojärjestelmän analyysi, johon kuuluu fyysisiä tarkastuksia ja kaupallisten asiakirjojen tarkastelua, jotta voidaan jalostajan osalta varmistua raaka-aineiden toimitusten sekä lopputuotteiden, rinnakkaistuotteiden ja sivutuotteiden välisestä vastaavuudesta.

Toimivaltaisen viranomaisen on 1 alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tarkastuksessa käytettävä erityisesti kyseisten raaka-aineiden jalostuksen teknisiä kertoimia. Jos yhteisön lainsäädännössä on säädetty tällaisista kertoimista vientiä varten, sovelletaan näitä kertoimia. Niiden puuttuessa sovelletaan muita yhteisön lainsäädännössä säädettyjä kertoimia. Kaikissa muissa tapauksissa tarkastuksen on perustuttava jalostusteollisuudessa yleisesti hyväksyttyihin kertoimiin.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 34 artiklassa tarkoitettujen jalostusten yhteydessä tarkastetaan 10 prosenttia hakijoista, jotka on valittu riskianalyysin perusteella ottaen huomioon:

a) tukien määrä;

b) tukihakemukseen sisältyvien kasvulohkojen lukumäärä ja pinta-ala;

c) muutokset edelliseen vuoteen verrattuna;

d) edellisinä vuosina tehtyjen tarkastusten tulokset;

e) muut parametrit, jotka jäsenvaltiot määrittelevät toimitettujen sopimusten edustavuuden perusteella.

3. Jos 2 kohdassa tarkoitetuissa tarkastuksissa ilmenee sääntöjenvastaisuuksia vähintään 3 prosentissa tapauksista, toimivaltaisen viranomaisen on kuluvan vuoden aikana toteutettava lisätarkastuksia ja lisättävä niiden maatilojen osuutta, joihin on seuraavana vuonna kohdistettava paikalla tehtäviä tarkastuksia.

4. Jos on säädetty, että tietyt 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten osa-alueet voidaan tehdä otoksen perusteella, kyseisen otoksen on taattava valvonnan luotettava ja edustava taso.

5. Jokaisesta tarkastuksesta on laadittava tarkastajan allekirjoittama tarkastusraportti, jonka perusteella on mahdollista tutkia tehtyihin tarkastuksiin liittyviä tietoja. Raportissa on ilmoitettava erityisesti:

a) tarkastuspäivä;

b) paikalla olleet henkilöt;

c) tarkastettu ajanjakso;

d) käytetyt tarkastustekniikat sekä tarvittaessa viittaus otantamenetelmiin;

e) tarkastuksen tulokset.

51 artikla

Hampun tuotanto

Sovelletaan asetuksen (EY) N:o 2461/1999 3 artiklan 1 a kohdassa, 5 artiklan kolmannessa alakohdassa ja 21 a artiklassa tarkoitettuja hamppua koskevia säännöksiä.

52 artikla

Lisätoimenpiteet ja keskinäinen avunanto

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tämän luvun asianmukaisen soveltamisen kannalta tarvittavat lisätoimenpiteet ja avustettava toisiaan tässä luvussa säädettyjen tarkastusten toteuttamiseksi. Jos tässä luvussa ei säädetä tarkoituksenmukaisista vähennyksistä ja poissulkemisista, jäsenvaltiot voivat tässä yhteydessä soveltaa myös aiheellisia kansallisia seuraamuksia, joita sovelletaan markkinoiden toimijoihin, jotka ovat osallisina tuen myöntämismenettelyssä.

2. Jäsenvaltioiden on tarpeen mukaan tai siinä määrin kuin tämän luvun säännöksissä edellytetään avustettava toisiaan tehokkaiden tarkastusten varmistamiseksi ja toimitettujen asiakirjojen oikeellisuuden sekä vaihdettujen tietojen paikkansapitävyyden varmistamiseksi.

10 JAKSO Järjestelmän ulkopuolelle jättäminen ja arviointi

53 artikla

Raaka-aineiden jättäminen järjestelmän ulkopuolelle

Jäsenvaltiot voivat jättää minkä tahansa raaka-aineen tässä luvussa vahvistetun järjestelmän ulkopuolelle, jos siitä aiheutuu vaikeuksia valvonnan, kansanterveyden, ympäristön tai rikosoikeuden taikka lopullisten energiatuotteiden vähäisyyden suhteen.

54 artikla

Arviointi

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kyseisen vuoden loppua seuraavaan 15 päivään lokakuuta mennessä kaikki tässä luvussa säädetyn järjestelmän arvioimiseksi tarvittavat tiedot.

Tämän tiedonannon on sisällettävä erityisesti seuraavat tiedot:

a) pinta-alat kunkin raaka-aineen lajin osalta;

b) kunkin raaka-aineen lajin sekä saatujen lopputuotteiden, sivutuotteiden ja rinnakkaistuotteiden määrät sekä niihin käytettyjen raaka-aineiden laji;

c) 34 artiklan mukaisesti toteutetut toimenpiteet;

d) järjestelmän ulkopuolelle 53 artiklan mukaisesti jätetyt raaka-aineet.

9 LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET

55 artikla

Kumoamiset

Kumotaan asetus (EY) N:o 613/97.

56 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seitsemäntenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä joulukuuta 2003.

Komission puolesta

Franz Fischler

Komission jäsen

(1) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1.

(2) EYVL L 355, 5.12.1992, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 495/2001 (EYVL L 72, 14.3.2001, s. 6).

(3) EYVL L 327, 12.12.2001, s. 11, asetus sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 2550/2001 (EYVL L 341, 22.12.2001, s. 105).

(4) EYVL L 94, 9.4.1997, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1127/98 (EYVL L 157, 30.5.1998, s. 86).

(5) EYVL L 197, 30.7.1994, s. 4, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1782/2003 (EUVL L 270, 21.10.2003, s. 1).

(6) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 123.

(7) EYVL L 299, 20.11.1999, s 16, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 345/2002 (EYVL L 55, 26.2.2002, s. 10).

(8) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1, asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EY) N:o 1335/2003 (EUVL 187, 26.7.2003, s. 16).

(9) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 103.

(10) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 1.

(11) EYVL L 246, 5.11.1971, s. 1.

(12) EYVL L 160, 26.6.1999, s. 80.

(13) EYVL L 100, 20.4.2000, s. 31.

(14) EYVL 125, 11.7.1966, s. 2309/66.

(15) EUVL L 270, 21.10.2003, s. 96.

(16) Ks. tämän virallisen lehden sivu 45.

(17) Ks. tämän virallisen lehden sivu 36.

(18) EYVL L 205, 3.8.1985, s. 5.

LIITE I

RIISIN LAJIKOHTAINEN TUKI

17 artiklassa tarkoitetun vähennyskertoimen laskeminen

1. Asetuksen (EY) N:o 1782/2003 82 artiklassa tarkoitetun perusalan mahdollisen ylittymisen toteamiseksi jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon edellä mainitun asetuksen 81 artiklassa vahvistetut perusalat tai osaperusalat sekä niiden pinta-alojen kokonaismäärä, joista tukihakemuksia on kyseisten perusalojen ja osa-alojen osalta toimitettu.

2. Määritettäessä niiden viljelyalojen kokonaismäärää, joista on jätetty tukihakemuksia, ei oteta huomioon hakemuksia eikä hakemusten osia, jotka tarkastuksissa on havaittu selvästi perusteettomiksi.

3. Jos todetaan tiettyjen perusalojen tai osa-alojen ylittyminen, jäsenvaltioiden on niiden osalta määriteltävä ylitysprosentti, joka lasketaan kahden desimaalin tarkkuudella tämän asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa vahvistettua määräaikaa noudattaen. Kun ylittyminen on ennakoitavissa, jäsenvaltion on ilmoitettava siitä viipymättä tuottajille.

4. Riisin lajikohtaiseen tukeen sovellettava vähennyskerroin lasketaan asetuksen (EY) N:o 1782/2003 82 artiklaa noudattaen seuraavan kaavan mukaisesti:

Vähennyskerroin = perusalan osaperusalan viiteala jaettuna kokonaispinta-alalla, josta tukihakemuksia on kyseisen osaperusalan osalta toimitettu.

Alennettu riisin lajikohtainen tuki lasketaan seuraavan kaavan mukaisesti:

Alennettu riisin lajikohtainen tuki = riisin lajikohtainen tuki kerrottuna vähennyskertoimella.

Kyseinen vähennyskerroin ja alennettu riisin lajikohtainen tuki lasketaan kunkin osaperusalan osalta edellä mainitun asetuksen 82 artiklan 2 kohdassa säädetyn uudelleenjaon jälkeen. Uudelleenjako tehdään niiden osa-alojen hyväksi, joiden osalta rajat on ylitetty. Se tehdään suhteessa niillä osa-aloilla, joiden osalta rajat on ylitetty, todettuihin ylityksiin.

LIITE II

Riisin lajikohtainen tuki

>PIC FILE= "L_2003339FI.006702.TIF">

>PIC FILE= "L_2003339FI.006801.TIF">

>PIC FILE= "L_2003339FI.006901.TIF">