12.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 342/10

1.

on tyytyväinen siihen, että Euroopan komissio on ottanut Euroopan alueiden komitean mukaan vuoden 2020 jälkeisen YMP:n valmistelutyöhön, ja toteaa, että maatalouteen, elintarvikealaan ja maaseutuun kohdistuu suuria haasteita, joiden vuoksi YMP:n perinpohjainen uudistaminen on olennaisen tärkeää.

2.

korostaa, että YMP:llä on ollut ja on jatkossakin oltava keskeinen rooli Euroopan yhdentymishankkeessa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 39 artiklassa mainitut tavoitteet pätevät yhä kaikilta osin nykyisessä tarkistusprosessissa.

3.

toteaa, että maatalousala on toiseksi eniten työllistävä elinkeinoala EU:ssa. Se työllistää 22 miljoonaa maataloustuottajaa, ja lisäksi muualla elintarvikeketjussa työskentelee 44 miljoonaa työntekijää. Maatalousala tarjoaa runsaalle 500 miljoonalle eurooppalaiselle erittäin laadukkaita elintarvikkeita kohtuuhinnoin. Maatalouden työllistämisvaikutus on vieläkin suurempi, jos huomioon otetaan maatalouskoneiden valmistus, korjaaminen ja markkinointi sekä maatalouden tuotantopanosten valmistus ja markkinointi.

4.

kehottaa tekemään YMP:stä oikeudenmukaisen, kestäväpohjaisen, yhteisvastuullisen ja laadukkaan maatalouspolitiikan, joka palvelee viljelijöiden, alueiden, kuluttajien ja kansalaisten etuja. Komitea katsoo, että vain vahvalla yhteisellä eurooppalaisella maatalous- ja elintarvikepolitiikalla voidaan varmistaa Euroopan elintarviketurva ja maaseudun elinvoimaisuus.

5.

toteaa, että viljelijät ja karjankasvattajat ovat YMP:n tärkeimmät toimijat ja kohderyhmät. Ilman heidän myötävaikutustaan ei ole mahdollista toteuttaa niitä toimenpiteitä, joilla on tarkoitus saavuttaa toivotut tavoitteet. YMP:ssä on otettava huomioon heidän roolinsa ja panoksensa ja erityisesti se, että viljely- ja karjatilojen on oltava taloudellisesti kestävällä pohjalla pystyäkseen tarjoamaan kunnolliset elinolot ja ylläpitämään samalla elävää maaseutua ja riittävää työllisyystasoa.

6.

katsoo, että tulevan YMP:n suunnittelussa on otettava huomioon eurooppalaiset kuluttajat. YMP:n hyötyjen esiin tuominen, elintarviketurva ja ympäristönsuojelu ovat haasteita, jotka eurooppalaisten kuluttajien olisi jaettava.

7.

on vakuuttunut siitä, että maatalouselinkeinon vetovoiman parantamiseksi ja turvallisen ja laadukkaan eurooppalaisen maatalouden takaamiseksi tarvitaan säännellyt markkinat, jotka toisivat enemmän tuloa maataloustuottajille. Sitä varten tulee soveltaa julkisia ja yksityisiä hallintatoimenpiteitä ja -välineitä, joilla vakautetaan maataloustuotteiden hintoja ja torjutaan epäterveitä liiketapoja. Maataloustuottajien asemaa tuotantoketjun muihin toimijoihin nähden on välttämätöntä vahvistaa.

8.

toteaa, että YMP:n jatkuvuuden kannalta keskeinen kysymys on sen taloudellinen, sosiaalinen, ympäristöön liittyvä, alueellinen ja kansainvälinen legitimiteetti. Euroopan maataloussektorilla on tärkeitä ominaisuuksia, jotka muodostavat kilpailukyvyn perustan. Näitä ominaisuuksia ovat innovointikyky, vahva logistiikka ja infrastruktuuri, suuri monimuotoisuus, maatalousalueiden merkittävät luonnon ja kulttuurihistorialliset piirteet, perheyritysten monilukuisuus ja voimakkaasti kehittynyt yrittäjyys sekä tiukkojen ympäristö- ja terveyssäännösten mukaiset tuotteet. Kaikki nämä ominaisuudet tarjoavat mahdollisuuksia, joita tulee hyödyntää kohdennetun YMP:n avulla tehokkaammin maatalouden ja maaseudun aseman parantamiseksi edelleen.

9.

on vakuuttunut siitä, että YMP:tä tulee kiireellisesti uudistaa, jotta se vastaisi paremmin kansalaisten odotuksiin ja jotta sen määrärahaosuus olisi perusteltu tilanteessa, jossa on mahdollista, että talousarviovarat pysyvät samansuuruisina ja monet eri tahot kilpailevat niistä kiivaasti.

10.

on vakuuttunut siitä, että YMP:n onnistumisen lähtökohtana on yhtenäisyys ja ettei YMP:tä pidä kehittää tulevaisuudessa kohti uudelleenkansallistamista. Komitea toivoo, että alueita vahvistetaan toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Vaikka YMP säilyy yhteisenä politiikkana, sen on oltava joustava ja siinä on otettava huomioon erilaiset maatalouden olosuhteet erityisesti Välimeren vyöhykkeen alueilla ja syrjäisimmillä alueilla.

11.

pyytää Euroopan komissiota kiinnittämään huomiota siihen, että kuluttajat ovat yhä kiinnostuneempia paikallisesti tuotetuista, laadukkaista, kohtuuhintaisista ja eläinsuojelunormeja noudattavista elintarvikkeista, joilla on korkea ympäristö- ja sosiaalinen arvo ja jotka luovat työpaikkoja ja lisäarvoa. Tämä ilmenee myös kysynnän kasvuna.

12.

katsoo, että elintarvikkeiden jäljitettävyyttä eri tuotantotavoissa on parannettava ja tuettava, sillä se on turvallisuuden tae kuluttajille ja tuottajille.

13.

korostaa, että viljelijän ammatin taloudellisen vetovoiman puute useilla tuotannonaloilla ja alasektoreilla pahentaa ikäpyramidirakennetta, joka on erittäin epäsuotuisa tilojen uusiutumiselle (1). Komitea katsoo, että maataloustuottajiksi ryhtyvien nuorten puute muodostaa uhan eurooppalaisen perheviljelyn ja maaseudun elinvoimaisuuden säilyttämiselle. Komitea pitää olennaisen tärkeänä, että toteutetaan toimenpiteitä alalle tulevien nuorten viljelijöiden tukemiseksi.

14.

toteaa, että merkittävistä YMP:n määrärahoista huolimatta maataloustyöpaikat ovat vähentyneet jyrkästi (eurooppalaisten maatilojen lukumäärä on romahtanut 20 prosenttia vuosien 2007 ja 2013 välillä). Komitea huomauttaa, että prosentuaalisesti YMP:n määrärahat ovat vähentyneet 30 viime vuoden aikana niin, että niiden osuus EU:n talousarviosta on laskenut 75 prosentista 40 prosenttiin.

15.

huomauttaa, että perussopimuksen mukaisesti YMP:n tulisi edistää maataloustuotantoa antamalla maataloustuottajille valmiudet hankkia tulonsa olennaisilta osin markkinoilta Euroopan kansalaisille ja kuluttajille aiheutuvin kohtuullisin ja perustelluin kustannuksin. Komitea korostaa, että useiden tutkimusten mukaan YMP on osaltaan edistänyt maataloustuotannon keskittämistä tietyille alueille muiden alueiden kustannuksella unionille asetetun alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen vastaisesti.

16.

toteaa, että YMP:ssä on otettava huomioon viljely- ja ilmasto-olosuhteiden monimuotoisuus Euroopassa, etenkin epäsuotuisassa asemassa olevilla alueilla, kuten mäkisten alueiden ja vuoristoalueiden maatalous ja Välimeren alueen sekä pohjoisten ja syrjäisimpien alueiden maatalous. YMP:ssä on otettava lukuun maatalouden rooli alueen erityispiirteiden ja maaperän suojelijana, maaseutuyhteisöjen ja niiden perinteisten kulttuuriarvojen säilymisen tukena ja aktiivisen sosiaalisen toiminnan ylläpitäjänä kyseisillä alueilla.

17.

muistuttaa, että huolimatta Euroopan tilintarkastustuomioistuimen varoituksista julkisen tuen jakautuminen tilojen ja jäsenvaltioiden välillä on edelleen hyvin epätasaista. Komitea toteaa, että pinta-alakohtaisten suorien tukien myöntäminen on johtanut maatalousalueiden ja suorien tukien voimakkaaseen keskittymiseen. Tuissa olisi otettava paremmin huomioon maatalouden monimuotoisuus, tulotasot, tuotettu lisäarvo ja työpaikat ja huolehdittava siitä, että maatalous säilyy kaikilla alueilla.

18.

toteaa, että lukuisten viljelijöiden tulot ovat erittäin pienet ja jäävät köyhyysrajan alapuolelle. Tämä on ristiriidassa Rooman sopimuksen tavoitteen (”taata – – maatalousväestölle kohtuullinen elintaso”, 39 artikla) kanssa. Komitea katsoo, että on tärkeää turvata maataloustulo (hinnat, suorat tuet).

19.

katsoo, että YMP:n tuet olisi suunnattava ainoastaan tosiasiallisesti maataloustuotantoa harjoittaville tuottajille eikä niillä pitäisi tukea tiloja, joilla ei harjoiteta tuotantoa ja joissa tuensaajat eivät ole riippuvaisia maataloustulosta.

20.

huomauttaa, että viljelijät joutuvat liian usein myymään tuotteitaan tuotantokustannuksia alhaisemmin hinnoin ajauduttuaan alenevien kustannusten ja alenevien hintojen kierteeseen.

21.

tukee Euroopan komission maatalousmarkkinoiden työryhmän marraskuussa 2016 esittämiä päätelmiä ja kehottaa komissiota esittämään säädösehdotuksen hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi.

22.

huomauttaa, että geenivarojen – etenkin jalostuseläinten – vienti EU:sta kiihdyttää tärkeiden maatiaisrotujen geneettistä köyhtymistä eritoten unionin ulkopuolisissa maissa ja on ristiriidassa YK:n vahvistaman kestävän kehityksen tavoitteen nro 15 kanssa, joka koskee luonnon monimuotoisuuden ja erityisesti elintarviketurvaan vaikuttavien geenivarojen säilyttämistä.

23.

katsoo – kuten AK:n selvitys markkinoiden vastuullistamisohjelmasta maitoalalla osoittaa –, että markkinasääntely on monilla aloilla tehokkaampaa ja edullisempaa kuin jälkikäteen toteutettavat kriisitoimenpiteet ja mahdollistaisi siten YMP:n budjetin käyttämisen nykyistä paremmin.

24.

katsoo, että tulovakuutusjärjestelmät saattaisivat hyödyttää enemmän vakuutusyhtiöitä kuin viljelijöitä ja tulla kalliiksi veronmaksajille, kun hinnat laskevat jyrkästi, sillä niillä ei pystytä torjumaan hintojen ailahtelua. Komitea toivookin, että laaditaan selvitys ja tehdään arviointi Yhdysvalloissa käyttöön otetusta vakuutusjärjestelmästä. Syrjäisimpien alueiden erityistapausta ja niiden erityisiä markkinaolosuhteita olisi tarkasteltava.

25.

katsoo, että on luotava selkeä ja vakaa oikeuskehys, jolla taataan viljelijöille ja karjankasvattajille tarvittava oikeusvarmuus, jotta nämä voivat tehdä keskipitkän ja pitkän aikavälin liiketaloudellisia päätöksiä.

26.

korostaa, että EU, josta on tullut maailman suurin elintarvikkeiden tuoja ja viejä, on lisännyt riippuvuuttaan muista maista ja luonut kauppapolitiikan, joka on ristiriidassa sen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteiden kanssa.

27.

huomauttaa, että yhä suurempi osa aiemmin Euroopassa tuotetuista maataloustuotteista tuodaan nykyisin halvan työvoiman maista. Tämä heikentää merkittävästi EU:ssa tuotettavien elintarvikkeiden asemaa hintakilpailussa.

28.

kiinnittää huomiota myös EU:n viennin myönteisiin talousvaikutuksiin, kun on kyse suuren lisäarvon omaavista maatalous- ja elintarviketuotteista, jotka synnyttävät tuloja ja työllisyyttä EU:n maataloussektorille ja elintarviketeollisuuteen.

29.

toteaa, että osuuskunnilla, tuottajaorganisaatioilla ja tietynmuotoisilla tuottajien yhteenliittymillä voi olla keskeinen rooli maatalous- ja elintarvikealalla. Maataloustuottajat voivat niiden ansiosta keskittää tarjontaa, alentaa kustannuksia, tarjota erinäisiä palveluja ja vahvistaa asemaansa elintarvikeketjussa.

30.

toteaa, että eurooppalaisen ylijäämätuotannon (maitojauhe, broileri, tomaattitiiviste jne.) vienti Euroopan tuotantokustannuksia ja Afrikan tuotantokustannuksia alemmin hinnoin heikentää Afrikan maiden tuotantokapasiteettia ja edistää maaseudun väestön poismuuttoa. Tämä on ristiriidassa sen kanssa, että EU on sitoutunut ottamaan huomioon Yhdistyneiden Kansakuntien vuonna 2015 hyväksymät kestävän kehityksen tavoitteet ”kehitystä tukevan politiikkajohdonmukaisuutensa” mukaisesti. Komitea toteaa myös, että Euroopan unioni on maailman suurin kehitysmaiden elintarvikkeiden tuoja, mikä luo kyseisiin maihin maatalous- ja elintarvikealan työpaikkoja. Komitea toteaa kuitenkin, että elintarvikkeiden (hedelmien, vihannesten, lampaanlihan jne.) tuonti EU:hun Euroopan tuotantokustannuksia alemmin hinnoin heikentää EU:n tuotantokapasiteettia ja voi aiheuttaa riskejä elintarviketurvallisuuden suhteen.

31.

toteaa, että maataloustuotteiden hinnat Euroopassa ovat yhä enemmän sidoksissa maailmanmarkkinoiden edullisimpiin hintoihin ja että eurooppalaiset viljelijät joutuvat siten vastaamaan yhä kovempaan kilpailuun, vaikka heidän täytyy noudattaa tiukempia ympäristö- ja terveysnormeja.

32.

korostaa, että suuri osa maataloustyön lisäarvosta päätyy toimitusketjun alku- ja loppupäähän, koska maataloustuottajien asema elintarviketeollisuuteen ja jakelusektoriin nähden on monissa tapauksissa liian heikko. Tehostamalla neuvotteluja toimitusketjussa maataloussektorin, elintarviketeollisuuden ja kaupan alan välillä on edistettävä myyntikatteiden parempaa jakaantumista.

33.

toteaa, että maaseudun kehitysvauhti on jäänyt jälkeen kaupunkialueista ja että ero kasvaa yhä – mikä on erityisen huolestuttavaa – suurkaupunkien ja pääkaupunkien viimeaikaisen nopean kehityksen seurauksena (2).

34.

pitää valitettavana maatalouden ja luonnon biologisen monimuotoisuuden nopeaa köyhtymistä, joka uhkaa heikentää maatalousjärjestelmien ja luonnonympäristön häiriönsietokykyä.

35.

on huolissaan siitä, että kestämättömällä pohjalla olevien maatalouskäytäntöjen aiheuttama maaperän eroosio ja maan kasvukunnon heikkeneminen vaarantavat maan hedelmällisyyden ja että maatalousmaan jatkuva keinotekoistuminen johtaa Euroopan elintarviketurvaan tarvittavien alueiden menettämiseen.

36.

panee merkille pohjavesikerrosten ja jokien pilaantumisen eräillä alueilla maatalouden seurauksena sekä paikoin niiden liikahyödyntämisen kastelutarkoituksiin.

37.

korostaa, että ilmaston lämpeneminen vaikuttaa jo nyt maatalouteen merkittävästi, ja tämä luo yhä kiireellisemmän tarpeen suunnata uudelleen tuotantotapoja.

38.

korostaa tarvetta investoida digitaalialan innovointiin, jolla voi olla huomattavan myönteinen vaikutus esimerkiksi kestävyysperiaatteiden mukaisuuteen, elintarviketurvallisuuteen, resurssitehokkuuteen, jätteiden vähentämiseen ja toimitusketjujen lyhentämiseen. Komitea korostaa samaan aikaan, että tällaisen kehityksen taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset perheviljelyyn on selvitettävä huolellisesti. Komitea on huolissaan siitä, että yksityiset yritykset saattavat hyödyntää massadataa tavalla, joka heikentää maatilojen teknistä ja taloudellista riippumattomuutta.

39.

huomauttaa, että Yhdistyneen kuningaskunnan päätös erota Euroopan unionista saattaa merkitä YMP:n varojen supistumista. Lisäksi EU mahdollisesti menettää markkinoita Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Komitea kehottaa Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja EU:ta jatkamaan tiivistä kauppayhteistyötä maatalous- ja elintarvikealalla.

40.

muistuttaa, että maatalouteen osoitettava osa EU:n budjetista – vaikka se on vain 0,7 prosenttia suhteessa Euroopan BKT:hen vuonna 2014 – riittää tukemaan vain sellaista aitoa yhteistä eurooppalaista politiikkaa, jolla on strateginen merkitys elintarviketurvan kannalta. Maaseudun kehittämisen ja toisen pilarin osalta resurssit eivät kuitenkaan ole kaikilla toiminta-aloilla riittävät. Uudessa talousarviossa onkin otettava huomioon YMP:n uudet tavoitteet.

41.

vastustaa ajatusta YMP:n ensimmäisen pilarin yhteisrahoituksesta, sillä se kyseenalaistaisi YMP:n aseman EU:n ainoana yhdennettynä politiikkana ja tosiasiassa uudelleenkansallistaisi YMP:n sekä asettaisi EU:n köyhimpien maiden maatalouden huonompaan asemaan, koska ne ovat muita riippuvaisempia EU:n rahoituksesta.

42.

toteaa, että liikalihavuuteen, diabetekseen ym. johtavista ruokavalioista ja eräistä maatalouskäytännöistä (antibioottien liikakulutus tietynlaisissa kasvattamoissa, torjunta-aineiden sekoitukset jne.) aiheutuvat kansanterveydelliset kustannukset ovat paljon YMP:n määrärahoja suuremmat. Komitea kehottaa koordinoimaan maatalous- ja elintarvikepolitiikkaa nykyistä tiiviimmin.

43.

suosittaa, että tiedotetaan terveisiin ruokavalioihin kuten Välimeren alueen ruokavalioon kuuluvista elintarvikkeista ja edistetään niiden kulutusta erityisillä viini-, hedelmä- ja vihannesalaa ja mehiläistaloutta tukevilla ohjelmilla, joilla parannetaan tuotteiden laatua ja lisäarvoa.

44.

toteaa, että kun pidetään mielessä syrjäisimpien alueiden erityispiirteet ja kun otetaan huomioon, ettei eurooppalaista maatalousmallia voida siirtää syrjäisimmille alueille, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artikla sallii nimenomaisesti neuvoston antaa erityisiä säännöksiä mukautusten tekemiseksi sovellettaessa EU:n lainsäädäntöä, myös YMP:tä koskevaa lainsäädäntöä, syrjäisimpiin alueisiin. Tähän liittyen vuoden 2020 jälkeisessä YMP:ssä on säilytettävä syrjäisimpien alueiden erityiskohtelu niin, että tehdään tarvittavat mukautukset maaseuturahastoon, POSEI-ohjelmaan, valtiontukiin ja muihin käyttöön otettaviin välineisiin.

45.

ehdottaa, että tulevalle vuoden 2020 jälkeiselle eurooppalaiselle maatalouspolitiikalle asetetaan seuraavat tavoitteet, joita kannatetaan laajasti:

46.

korostaa, että YMP on mutkikas kokonaisuus, minkä vuoksi yksittäisen yrittäjän sekä maataloustuottajan on hankalaa tai suorastaan uskaliasta tehdä tukihakemusta. Yksinkertaistaminen on ehdottoman välttämätöntä, jotta varmistetaan edelleen YMP:n hyväksyntä ja houkuttavuus. Menettelyä olisikin yksinkertaistettava ja nopeutettava ja myös hallinnollista rasitusta järkeistettävä etenkin sellaisten toimien osalta, joissa on kyse pienehköistä summista.

47.

toivoo, että YMP:n määrärahat pidetään riittävän korkealla, EU:n perussopimuksissa asetettujen periaatteiden mukaisella ja Euroopan unionin ainoalle yhdennetylle politiikalle kuuluvalla tasolla, jotta voidaan vastata Euroopan maatalouden sekä maaseutualueiden ja maaseudun yhteisöjen tarpeisiin ja vastata yhteiskunnan asettamiin vaatimuksiin.

48.

toteaa, että maatalous kykenee suoriutumaan monista edellä mainituista tehtävistä, jotka liittyvät ilmastokysymyksiin, energiaan, elintarviketuotantoon ja biologiseen monimuotoisuuteen. Tämä edellyttää kuitenkin teknisten aloitteiden ja yritys- tai yhteistoimintaluonteisten innovatiivisten ratkaisujen tukemista rahallisesti muutoksen vauhdittamiseksi.

49.

kiinnittää huomion tarpeeseen kohdentaa suoran tuen ja pinta-alatuen resurssit ennen kaikkea pieniin tiloihin ja perhetiloihin. Samanaikaisesti tulee suosia tukikatoista kärsiville suurtiloille tarkoitettuja rahoitusratkaisuja.

50.

pyytää Euroopan komissiota tekemään tarkan arvion nykyisen YMP:n tuloksista suhteessa niihin tavoitteisiin, jotka sille on EU:n perussopimuksissa asetettu maataloustuottajien tulojen ja markkinoiden vakauttamisen suhteen.

51.

kehottaa torjumaan maataloustuotteiden hintojen ailahtelua, turvaamaan viljelijöiden tulevat mahdollisuudet saada tuloa markkinoilta ja tekemään elintarvikkeiden tuotannonaloista tasa-arvoisempia (3).

52.

pyytää, että syrjäisimpien alueiden maataloudelle EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan nojalla myönnettyä kohtelua jatketaan POSEI-järjestelmän puitteissa, kuten Euroopan komissio ehdottaa 15. joulukuuta 2016 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassaan tiedonannossa COM(2016) 797.

53.

kehottaa lisäämään tukea jyrkillä rinteillä tai vuoristoalueilla, epäsuotuisilla maatalousalueilla, joilla sadot ovat pieniä, ja syrjäisimmillä alueilla harjoitettavalle viininviljelylle, oliivinviljelylle ja karjankasvatukselle sekä vuoristoniittyjen ja -laitumien biologista monimuotoisuutta edistäville maatalouskäytännöille.

54.

pyytää EU:ta käyttämään koko painoarvonsa maailman suurimpana elintarvikkeiden tuojana ja viejänä kansainvälisen maatalouskaupan sääntöjen (WTO, 1994) muuttamiseksi kohti oikeudenmukaisempia ja yhteisvastuullisempia kauppasuhteita. Komitea toteaa, että hintojen epävakaus on haaste Euroopan maataloudelle, ja vetoaa Euroopan komissioon, jotta se harkitsisi toimenpiteitä, joilla lievennetään kasvavasta maailmanmarkkinoiden vaikutuksille altistumisesta aiheutuvia riskejä.

55.

katsoo, että enemmän markkina- kuin tukiperusteisen lähestymistavan soveltaminen maataloustuloihin vahvistaisi maataloustuottajan ammatin taloudellista arvostusta ja sitä kautta sen houkuttelevuutta, ja kehottaa siksi EU:ta sääntelemään maatalousmarkkinoita vajeiden ja ylijäämien varalta ja maataloustuotteiden hintojen vakiinnuttamiseksi tyydyttävälle tasolle.

56.

ehdottaa, että otetaan käyttöön vuosittainen säästöjärjestely, jonka summa siirretään aina seuraavalle vuodelle, jos sitä ei ole käytetty kokonaan (4).

57.

kehottaa EU:ta turvaamaan tasapuoliset toimintaedellytykset kolmansien maiden kanssa tehtävissä kahdenvälisissä kauppasopimuksissa ja kumppanuusjärjestelyissä ja katsoo tässä yhteydessä, että velvollisuus lopettaa maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden vienti keskimääräisiä eurooppalaisia tuotantokustannuksia alhaisemmin hinnoin on yhteydessä oikeuteen suojella eurooppalaista tuotantoa liian halpahintaiselta tuonnilta, joka tuhoaa Euroopan tuotantokapasiteetin tai joka ei täytä unionin tuotantoon sovellettavia normeja.

58.

korostaa lyhyiden alueellisten ja paikallisten toimitusketjujen merkitystä, sillä ne ovat ympäristön kannalta kestäväpohjaisempia, koska ne vähentävät kuljetusvälineiden aiheuttamaa saastumista ja edistävät maataloutta, joka painottaa tyypillistä laatua, perinteitä sekä taloudellista ja kulttuuriperintöä.

59.

pyytää EU:ta tarkistamaan kolmansien maiden kanssa tehtyjen kahdenvälisten vapaakauppa- tai talouskumppanuussopimusten maatalousosioita. Sopimuksiin tulee osoittaa riittävät resurssit, ja niissä tulee antaa etusija työvoimavaltaiselle perheviljelylle, joka on suunnattu varsinkin paikallisille ja alueellisille markkinoille ja lyhyisiin toimitusketjuihin. Komitea pyytää EU:ta ottamaan EU:n maatalousalan edut asianmukaisesti huomioon kauppasopimuksissa eurooppalaista tuotantoa uhkaavien riskien minimoimiseksi laatimalla strategisen luettelon tuotteista, joihin kohdistuva paine saattaa olla liiallinen. Komitea esittää, että tällaisille tuotteille, jotka voivat herkästi kärsiä kaupan vapauttamisesta, annetaan asianmukainen erityis- ja erilliskohtelu kauppasopimuksissa.

60.

ehdottaa, että EU:n kilpailuoikeutta tarkistetaan siten, että kaikki yhden tuotannonalan toimijat – myös kuluttajat ja viranomaiset – voivat yhdessä päättää lisäarvon ja marginaalien oikeudenmukaisesta jakamisesta arvoketjun eri vaiheissa ja että maataloustuottajat voivat saavuttaa tasa-arvoisemman aseman elintarvikeketjussa ja vahvistaa asemaansa markkinoilla.

61.

kehottaa tarkistamaan julkisiin hankintoihin suurtaloustoiminnan alalla sovellettavaa EU:n oikeuskehystä ja sisällyttämään siihen elintarvikkeiden hankintaan liittyvän paikallisuusehdon, jotta suositaan paikallisia elintarvikkeita. Komitea myös kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia vaihtamaan aktiivisemmin hyviä käytänteitä sekä edistämään paikallismarkkinoita sellaisen luonnonmukaisen maataloustuotannon ja pienimuotoisen jalostustoiminnan edistämiseksi, joka luo työpaikkoja maaseudulle.

62.

pyytää kohdistamaan EU:n ja EIP:n varoin rahoitettavan maatalouteen ja maaseutuun kohdistuvan tutkimuksen erityisesti seuraaviin:

63.

suosittaa siirtymään hehtaarikohtaisista suorista tuista hehtaarikohtaisiin, mukautettaviin viljelijäkohtaisiin suoriin tukiin – viljelijällä tarkoitetaan aktiiviviljelijää –, joille on asetettu enimmäismäärä, jotta voidaan

64.

kehottaa viherrystoimenpiteiden yhteydessä tehostamaan asteittain ilmaston ja ympäristön kannalta suotuisia käytäntöjä

65.

suosittaa maatalousalan työntekijöiden oikeuksien kunnioittamiseksi, että tulevia suoria tukia vähennetään sellaisilta maatiloilta, jotka eivät ole noudattaneet kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevia sosiaalisia normeja.

66.

pyytää vahvistamaan YMP:n toista pilaria ja osoittamaan maaseudun kehittämiseen lisävaroja. Komitea kehottaa lisäksi vahvistamaan toissijaisuusperiaatteen asemaa, jotta jäsenvaltiot voisivat siirtää määrärahoja ensimmäisestä pilarista toiseen pilariin.

67.

kiinnittää huomion siihen, että paikallisyhteisöjen omiin kehittämishankkeisiin (CLLD) pohjautuva lähestymistapa ja Leader-lähestymistapa edistävät merkittävästi YMP:n tavoitteiden toteutumista paikallis- ja aluetasolla, ja suosittaa näin ollen, että niihin osoitetaan YMP:n täytäntöönpanoon liittyvissä valtakunnallisen ja aluetason ohjelmissa 20 prosenttiin yltävä osuus toisen pilarin täytäntöönpanoon varatuista määrärahoista.

68.

toteaa jälleen, että jäsenvaltioille ja alueille olisi annettava enemmän valtaa säännellä maatalousmaata ja asettaa rajoituksia tätä tarkoitusta varten, jotta torjutaan etenkin maankaappauksen ja maanomistuksen keskittymisen kaltaiset ilmiöt Euroopassa, sillä ne rajoittavat toimintaa aloittavien nuorten maataloustuottajien vaihtoehtoja (5).

69.

kehottaa painokkaasti vahvistamaan Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastoa (maaseuturahastoa) ja osoittamaan tällä keinoin maaseutualueille riittävä osuus varoista sellaiseen kehittämistoimintaan, jolla taataan näiden alueiden sopusointuinen ja yhdennetty kehitys paikallisen infrastruktuurin järjestämistä, pk-yritysten tukemista, kyläyhdyskuntien elinvoiman palauttamista ja talouden laajaa monipuolistamista unohtamatta.

70.

suosittaa, että EU kiinnittää erityistä huomiota syrjäisimpiin alueisiin, missä maatalousalalla on olennainen merkitys työpaikkojen ja vaurauden luomisen kannalta mutta myös maatalouselintarviketeollisuuden, tutkimuksen ja innovoinnin, korkeatasoisten hoidettujen alueiden suojelun ja kehittämisen sekä ilmastonmuutoksen torjumisen kannalta.

71.

ehdottaa, että toisen pilarin varat suunnataan etupäässä seuraaviin:

72.

ehdottaa, että siirrytään ”yhteyspiste”-mallista ”sopimus”-malliin, johon osallistuvat tietyntyyppiset yritykset, toimitusketjut ja alueet, siten että lähtökohtana on harvoja tavoitteita (laatu, tuottavuus, kestävä kehitys). Komitea ehdottaa, että tuetaan tämänsuuntaisesti laadittuja innovointihankkeita, jotka voivat vaikuttaa myönteisesti työllisyyteen.

73.

ehdottaa, että lisätään maaseudun kehittämiseen suunnattua EU:n rahoitustukea, joka on supistunut merkittävästi edelliseen ohjelmakauteen verrattuna, ja säilytetään riittävästi ensimmäisen pilarin puitteissa käytettävissä olevia varoja.

74.

esittää huomattavaa ja vahvaa tukea kestäväpohjaisille investoinneille erityisesti tuotannon, jakelun ja monipuolistamisen alalla perhetilojen säilyttämiseksi.

75.

kehottaa hyväksymään maaseutustrategian, jotta kaikilla EU:n toimintapolitiikoilla edistettäisiin vahvemmin maaseudun kehittämistä ja alan innovointia ja yhteistyötä alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteiden mukaisesti (6).

76.

ehdottaa, että yksinkertaistetaan muuhun kuin maatalouteen suunnattujen eri maaseudun kehittämisrahastojen varojen yhdistämistä, jotta voidaan tukea

77.

perää maatalous- ja metsäalueiden mahdollisuuksien laajamittaisempaa hyödyntämistä eritoten taajamien tuntumassa taloudellisiin, ekologisiin, ilmastopoliittisiin, energia- ja virkistystarkoituksiin, kuten paikalliseen elintarvike- ja energiatuotantoon ja maaseutumatkailuun. YMP:tä ei pidäkään kohdentaa yksinomaan maatalousyrittäjiin. Leader-aloitteet ovat ja niiden tulee olla mahdollisuus maaseudun ja kaupunkien lähialueiden toimijoiden yhteistoimintaan ja innovointiin.

78.

pyytää tekemään huolellisen arvion rakennerahastoista käyttämällä nk. maaseutuvaikutusten arviointia (rural proofing) Cork 2.0 -julistuksen (7) mukaisesti. Näin tulee tukea maaseutualueiden kehittämistä ja edistää kattavia strategioita näiden alueiden vahvistamiseksi parantamalla sekä liikenneyhteyksiä että digitaalisia laajakaistayhteyksiä tasapainoisessa suhteessa ympäristönsuojelun kanssa.

79.

korostaa, että tasapainoiseen aluekehitykseen on kuuluttava maaseutualueiden ja sisämaan esikaupunkialueiden sekä erilaisista haitoista kärsivien alueiden (esim. vuoristot, rajaseutualueet tai muut luontoon tai väestörakenteeseen liittyvien haasteiden kanssa kamppailevat alueet) asianmukainen tukeminen, jotta saadaan aikaan tarvittavat investoinnit kasvuun, työllisyyteen, sosiaaliseen osallisuuteen ja ekologiseen kestävyyteen.

80.

kehottaa parantamaan kaupunkien ja maaseudun välisiä suhteita ja ottamaan tähän täysipainoisesti mukaan myös pienemmät kaupungit ja maaseutukunnat siten, että EU-politiikalla ei edistetä kilpailuasetelmaa kaupunki-, maaseutu- ja rannikkoulottuvuuden välillä.

81.

on tyytyväinen Euroopan komission aloitteeseen, joka koskee nk. älykkäitä kyliä, sekä panokseen, jolla Euroopan parlamentti on edistänyt hankkeen onnistumista, ja ehdottaa käsitteen laajentamista ”älykkäisiin maaseutualueisiin”. Komitea pyytää lisäksi mahdollisuutta osallistua mahdollisimman laajasti keskusteluihin tähän aloitteeseen liittyvän paikallisen ja alueellisen toimintakehyksen luomisesta.

82.

korostaa tarvetta jatkaa rakennerahastojen toimintasääntöjen yhdenmukaistamista yhteisen strategiakehyksen kautta, jotta helpotetaan maaseudun kehittämisen ohjelmasuunnittelua ja hallinnointia ja edistetään yhdennettyjä ja alueellistettuja lähestymistapoja (8).

83.

ehdottaa päärahastomallin vahvistamista, jotta voidaan yhtenäistää useista rahastoista rahoitettavien hankkeiden hallinnointia.

84.

ehdottaa keskustelun käynnistämistä sellaisten eri rahastojen lähentämisestä, joissa on kyse alueellisesta kehittämisestä muilla aloilla kuin maataloudessa.