52002IE0524

Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Euroopan laajuisten verkkojen ulottaminen unionin alueella sijaitseville saaristoalueille"

(2002/C 149/14)

Talous- ja sosiaalikomitea päätti 31. toukokuuta 2001 työjärjestyksensä 23 artiklan 3 kohdan nojalla laatia lausunnon aiheesta "Euroopan laajuisten verkkojen ulottaminen unionin alueella sijaitseville saaristoalueille".

Asian valmistelusta vastannut "liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta" -jaosto antoi lausuntonsa 5. huhtikuuta 2002. Esittelijä oli Nikolaos Vassilaras.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 24.-25. huhtikuuta 2002 pitämässään 390. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 81 ääntä puolesta ja 2 vastaan 14:n pidättyessä äänestämästä.

1. Alkusanat

1.1. Talous- ja sosiaalikomitea velvoitti "liikenne, energia, perusrakenteet, tietoyhteiskunta" -jaoston valmistelemaan oma-aloitteisen lisälausunnon, jonka on määrä olla hyödyksi käsiteltäessä yhtä merkittävintä EU:n saaristoalueille yhteistä ongelmaa: niitä koskevan verkkojen kehittämis- ja edistämispolitiikan puuttumista. Komitea toivoo saavansa neuvoston ja komission lähestymään saaristoalueita suosivaa politiikkaa uudella tavalla. Nizzassa hyväksytyn sopimuksen ja kaupungissa pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen puheenjohtajan päätelmien hengessä omaksuttavalla uudella lähestymistavalla on tarkoitus auttaa yhtäältä kumoamaan saaristoalueiden eristyneisyys ja alikehittyneisyys ja toisaalta takaamaan niiden väestölle, että alueita kohdellaan oikeudenmukaisesti kehittämisestä päätettäessä.

1.2. Komitean mielestä Euroopan laajuisten verkkojen jatkuvuus saaristoalueille tulee varmistaa. Rannikolle ulottumisen sijaan niiden tulee ulottua aina saaristoon asti. Huomioon tulee ottaa:

a) Amsterdamin sopimuksen 158 artiklassa määrätty oikeusperusta (ks. liite 1)

b) Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetty julistus N:o 30 saaristoalueista (ks. liite 1)

c) unionin tuleva laajentuminen

d) koheesiorahasto, jonka säännökset on tarkistettu kaudelle 2000-2006

e) aluepolitiikka, jota tarkistetaan vuoden 2006 jälkeen

f) nykyinen kilpailutilanne ja maailmanlaajuistuminen

g) komission määräaikaiskertomukset

h) valkoinen kirja liikennepolitiikasta vuodelta 2001(1)

i) Euroopan laajuisen liikenneverkon tarkistaminen vuonna 2001(2).

1.3. Komitea katsoo ennen muuta, että yhtenäisen yhteisöalueen moitteeton toiminta edellyttää seuraavien pääperiaatteiden noudattamista:

a) sisämarkkinat ja tasapuolista kohtelua koskevat säännöt tulee ulottaa koko unionin alueelle

b) pysyviä maantieteellisiä esteitä tulee kompensoida kehittämisellä.

2. Johdanto

2.1. Perustamissopimuksen tarkistushankkeen yhteydessä tehtiin Nizzassa joulukuussa 2000 unionin saaristoalueiden tulevaisuuden kannalta merkittävä päätös.

2.2. Nizzassa kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmissä tunnustetaan ensimmäistä kertaa EU:n aluepolitiikan historiassa, että saaristoalueiden hyväksi voidaan toteuttaa erityistoimenpiteitä, koska ne kärsivät pysyvistä vaikeuksista.

2.3. Komitea katsoo, että kyseisillä toimenpiteillä tulee pyrkiä kompensoimaan saaristoalueiden epäedullisista ominaispiirteistä johtuvat maantieteelliset ja luonnolliset haitat.

2.4. Kyseessä oleva vahvistus valottaa Amsterdamin sopimuksen 158 artiklaan liittyviä epäselvyyksiä. Lisäksi se liittyy saman sopimuksen julistukseen N:o 30, joka koskee saaria ja niiden pysyviä vaikeuksia. Amsterdamin sopimuksen 158 artiklassa mainituilla muita heikommassa asemassa olevilla saarialueilla on tiettyjä ongelmia, joita komitea on korostanut useaan otteeseen aiemmissa lausunnoissaan(3). Niiden ratkaiseminen edellyttää vaihtelevan laajuisia erityistoimia.

2.5. Näiden päätelmien lisäksi mainittakoon myös 159 artiklan kolmanteen kohtaan tehty seuraava muutos: "Jos rahastojen ulkopuoliset erityistoimet osoittautuvat tarpeellisiksi, neuvosto voi päättää niistä 251 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen sekä talous- ja sosiaalikomiteaa ja alueiden komiteaa kuultuaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhteisön muussa politiikassa päätettyjen toimenpiteiden soveltamista."

2.6. Komitea on siis osallistunut edellä mainittuun kehitykseen ja katsoo, että sen on ehdottomasti jatkettava yhtä painoa tekemällä ehdotuksia ja erittelemällä vaadittavia toimenpiteitä, jotta saaristoalueiden pysyviä ongelmia varten valmistellaan tarkoituksenmukaisia unionin politiikkoja.

3. Yleisiä huomioita

3.1. Huolimatta viime vuosien huomionarvoisista ponnistuksista, jotka on hyvin usein toteutettu EU:n tuella, saaristoalueet ovat jatkuvasti kehityksestä jäljessä ja monet niistä ovat vielä laman kynsissä. Syy tähän on, ettei edes tavoitteen 1 piirissä, johon ne niitä vastaavien mantereella sijaitsevien alueiden tai kokonaisten jäsenvaltioiden tapaan kuuluvat, myönnetä niille suosituimmuuskäsittelyä saaristoalueiden erityispiirteiden perusteella. (Tavoite 1+ saattaisi ehkä olla ratkaisu tähän tilanteeseen.)

3.2..Eurostatin aloitteesta hyväksyttyä unionin alueella sijaitsevan saaren määritelmää näytetään käytettävän yhä laajemmin. Sen mukaan saari on maa-alue,

- jota vesi ympäröi pysyvästi

- jolta ei ole kiinteää yhteyttä mantereeseen (silta, tunneli, tms.)

- joka sijaitsee yli kilometrin päässä mantereesta

- jolla asuu pysyvästi vähintään 50 asukasta

- jolla ei sijaitse jäsenvaltion pääkaupunkia.

3.3. Unionin saarten kokonaispinta-ala on 110000 km2 (eli 3,4 prosenttia unionin maa-alueesta) ja niillä asuu lähes 14 miljoonaa asukasta (eli 3,4 prosenttia unionin väestöstä). Koko- tai väestöeroista huolimatta saaristoalueilla on lukuisia yhteisiä etenkin taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Usein ainoastaan ongelmien esiintymistiheys vaihtelee (ks. liitteenä oleva taulukko).

3.4. Tällaisia ongelma-alueita ovat

- kaikki verkot: liikenneverkot (etenkin niiden korkeat kustannukset) sekä energia-, televiestintä- että vesijohtoverkot

- väestön ja varsinkin nuorten poismuuton hillitsemiseen tähtäävä politiikka

- pk-yritysten ja käsityöläisyyden kehittäminen ja kilpailukyky

- terveydenhuolto ja ennalta ehkäisevän terveydenhoidon ja ensiavun saaminen

- kulttuuri ja koulutus

- herkkä ja kalliisti hoidettava ympäristö

- yhden elinkeinon, usein matkailun tai kalastuksen ylivalta

- matkailu- ja maatalousalan työn kausiluonteisuus.

3.4.1. Näiden ongelmien kasautuminen luo saaristoalueiden asukkaille vaikeat elinolot. Se uhkaa jopa useimpien yhteisöjen väestöllistä ja yhteiskunnallista tasapainoa.

3.5. Komitean mielestä verkkojärjestelmää tarvitaan varmistamaan EU:n saaristoalueiden kilpailukyky, niiden liittäminen yhteismarkkinoihin ja niiden kehittäminen. Kaikki nämä ehdot tulee täyttää, jotta saaristoalueet ja eritoten, niistä syrjäisimmät, integroituisivat tosiasiallisesti yhteismarkkinoihin eivätkä riittämättömien ja kohtuuttoman kalliiden liikenne- ja tietoverkkojen vuoksi olisi lokeroituneita lukuisiin paikallisiin markkina-alueisiin. Myös liikenneyhteydet, energiahuolto, televiestintä, vedenjakelujärjestelmä ja jätehuolto ovat saarten elpymisen kannalta elintärkeitä perusrakenteita. Saaristoalueiden asukkaat pyrkivät puolestaan paikan päällä tarmokkaasti parantamaan talouskehityksestä ja työllisyydestä riippuvaisia elinolojaan. Unionin politiikan nojalla alulle pantujen toimien tulee olla samansuuntaisia alueellisista yksiköistä tai väestöpohjasta riippumatta.

3.6. Komitea katsoo, että EU:n yleistä talousarviota on syytä mukauttaa järjestelemällä rakennerahastot ja koheesiorahasto uudelleen, jotta myös vuoden 2006 jälkeen on käytettävissä vaadittavat varat unionin toimien, aloitteiden ja ohjelmien toteuttamiseksi.

4. Erityishuomioita Euroopan laajuisiin verkkoihin liittyvästä unionin ja jäsenvaltioiden politiikasta

4.1. Komitea muistuttaa ensiksi itsestäänselvyydestä: saaristoalueet eivät voi hyödyntää rautatie- tai maantievaihtoehtoa yhteydenpidossaan muuhun yhteisöön. Niiden asukkaat ja taloudellinen toiminta ovat täysin riippuvaisia laiva- ja lentoliikenteestä. Suuret talouskehityksen keskukset ja Euroopan mantereella sijaitsevat alueet hyötyvät aluepolitiikasta paljon mutkattomammin. Näillä alueilla on työpaikkoja ja elinolot ovat mantereen pienissäkin kylissä ja kaupunginosissa saaristoalueen oloja suotuisammat. Aluepolitiikan ansiosta mantereen asukkailla on nykyisin käytössään moottoriteitä ja suurnopeusjunia. He ovat voineet rakentaa uusia tai uudistaa vanhoja lentokenttiä. On luonnollisestikin helpompaa kehittää eri verkkoja mantereella kuin saaristoalueilla. Olkoon saaristoalueiden asukkaiden yksimielisyys yhteistyön tai kehittämisen saralla kuinka ihailtavaa tahansa, niiden väestö vähenee taukoamatta niin kauan kuin lainsäädäntöä ei saada täydennettyä tai verkkojen ulottamisesta heille asti ei piitata.

4.2. Voimassa olevassa lainsäädännössä ja kilpailusäännöissä (88 artikla 3 kohta) saarille ei tarjota samoja kehitysmahdollisuuksia kuin muille alueille. Nizzan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmistä ilmenee selvästi, että Euroopan poliittiset johtajat ovat panneet tämän tosiasian merkille ja myöntävät, että saarialueiden hyväksi voidaan toteuttaa erityistoimia, kuten Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 89 artiklassa määrätään.

4.3. Lienee ajateltavissa, että jäsenvaltioiden aikoinaan tai edelleen myöntämät tuet saarialueiden epätasa-arvon lieventämiseksi määritetään uudelleen unionin avustuksiksi sen sijaan, että tuet pyrittäisiin poistamaan yhteisön sääntöjen perusteella. Näin saaristoalueiden väestö voisi vuorostaan hyötyä vastaavista oloista kuin asukkaat mantereen alueilla, joilla kehityksen takaavat perusrakenteet on helppo järjestää.

4.4. Meriliikenteen vapauttaminen on varmasti yhteismarkkinoiden perusajatuksen suuntaista, mutta siitä meriliikenteen kabotaasin alalla saadut tulokset ovat pettymys. Kabotaasiliikenteen palveluntarjoajat, etenkin yksityiset, suosivat kannattavia reittejä ja hylkäävät tuottamattomammat saaret. Tällainen kehitys nopeuttaa entisestään kyseisten saarten kurjistumista.

5. Saaristoalueiden julkiset palvelut

5.1. Verkot ja julkiset palvelut

5.1.1. Komitea katsoo, että julkiset palvelut ovat epäilemättä ainoa tapa täyttää saarten verkkopalvelutarpeet. Monet saaret ovat luultavasti liian pieniä, jotta yksityiset toimijat sijoittuisivat niille tai edes kiinnostuisivat niistä. Paikallishallinto puolestaan on valmis vastaamaan kaikesta kehittämisestä.

5.1.2. Saaret eivät aina vedä riittävästi puoleensa yksityissektorin toimijoita. On siis syytä ryhtyä pohtimaan perusteellisesti saaristoalueiden "julkisen palvelun" käsitettä. Kilpailun koveneminen yhteismarkkinoilla horjuttaa tasapainoa uudelleen, mikä näkyy ensimmäisenä saaristoliikenteessä. Liikennejärjestelmän vapauttaminen, monopolien poistaminen ja unionin laajuisten tarjouskilpailujen järjestäminen hyödyttävät laajalti EU:n taloutta ja päämarkkinoita. Saaristoalueilla käsite "yhteismarkkinat" jää sen sijaan usein abstraktiksi.

5.1.3. Saarten erityistilanne otetaan seikkaperäisesti huomioon yhteisön nykyisessä lainsäädännössä. Siinä säädetään lukuisia mekanismeja (julkisen palvelun velvoitteet ja sopimukset) saaristoyhteyksiä varten. Viime vuosina järjestetyt tarjouskilpailut eivät monimutkaisista menettelyistä huolimatta ole aina johtaneet tosiasialliseen kilpailuun (usein tarjouksen tekee vain yksi palveluntarjoaja) eivätkä hintojen merkittävään laskuun. Käytännössä on myös ilmennyt, ettei työllistämiskriteereitä eikä saariin kohdistuvia talousvaikutuksia oteta tarjouspyynnöissä riittävästi huomioon.

5.1.4. On siis syytä yleistää "alueellisen jatkuvuuden" järjestelmät lujittamalla olemassa olevia järjestelmiä ja mahdollistamalla uusien järjestelmien toteuttaminen.

5.1.5. Saaristoliikenteen lisäkustannukset vaihtelevat kuljetettavista tavaroista ja kuljetusmuodosta riippuen. Lisäkustannusten taloudellinen tai yhteiskunnallinen vaikutus ei luonnollisestikaan ole sidoksissa tuonti- tai vientituotteen markkina-arvoon. Kaikenlainen kompensoiva politiikka kannattaisi sopeuttaa ongelmien esiintymistiheyteen.

5.1.6. EU hyväksyy sallimansakin avustusjärjestelmät ainoastaan valtion sisäisessä kaupassa. Yhteismarkkinoille pääsyn ongelma on kuitenkin useiden saarten kohdalla rajatylittävä silloin, kun saarilla on merirajoja useiden valtioiden kanssa. Tämä toteutuu sekä Välimerellä (esimerkiksi Korsika suhteessa Italiaan) että vielä selvemmin ulkoalueilla sijaitsevilla saarilla, joiden pääsy yhteismarkkinoille edellyttää mannertenvälistä liikennettä. Tällaisten avustusten rajoittaminen ainoastaan emämaan kanssa käytävään kauppaan vaikuttaa tässä yhteydessä syrjivältä ja perustamissopimuksen hengen vastaiselta. Tuore esimerkki Bornholmin saarelle myönnetystä poikkeuksesta avustaa Kööpenhaminaan Ruotsin kautta kulkevaa liikennettä on oikeansuuntainen ja ajatusta on syytä yleistää. Unionin lainsäädännössä tulee nimenomaisesti mahdollistaa julkisen palvelun velvoitteisiin ja julkisen palvelun sopimuksiin kansallisesti sovellettavien määräysten soveltaminen kaikkiin yhteisön sisäisiin yhteyksiin.

5.1.7. TSK suositteleekin, että alueille tarkoitettua valtionapua koskevaa yhteisön lainsäädäntöä muutetaan kunkin saaren erityspiirteitä vastaavaksi ja että kaikilla Euroopan unionin saaristoalueilla on mahdollisuus hyödyntää toimintatukijärjestelmiä (liikenteen tosiasiallisten lisäkustannusten rajoissa). Toimintatuki maksetaan suoraan liikennöitsijälle, jotta ne voivat sen avulla alentaa sekä kauppatavaran että matkustajien kuljetuksesta aiheutuvia lisäkustannuksia.

5.1.8. Välimeren saarten tapauksessa tällä tuella tulisi voida kattaa yhteydenpito koko Välimeren alueen jäsenvaltioihin. Tuen ylärajaksi on kuitenkin asetettu emämaahan suuntautuneesta yhteydenpidosta aiheutuneet lisäkustannukset.

5.1.9. Ulkoalueiden saarilla, joiden liikennejärjestelyt ovat riippuvaisia mannertenvälisestä yhteydenpidosta eivätkä eurooppalaisesta kabotaasiliikenteestä, näitä tukia tulisi voida hyödyntää kaupankäynnissä koko muun yhteisön eikä ainoastaan niiden emämaan kanssa. Tällä tavoin näillä alueilla olisi mahdollisuus luoda suotuisammin ehdoin suora yhteys unionin ydinalueella sijaitseviin suuriin tuotanto- ja kulutuskeskuksiin. Se kompensoisi oikeutetusti niiden äärimmäisen kaukaisen sijainnin asettamia kohtuuttomia vaatimuksia.

5.1.10. Valtionapujärjestelmän uudistaminen on siis olennainen näkökohta ratkaistaessa saarille aiheutuvien liikenteen lisäkustannusten ongelmaa. Mielessä on vain pidettävä sellaisen politiikan edellyttämät varat.

5.1.11. Saaristoalueilla liikennekustannukset ovat yleensä korkeat. Lukuisat valtiolliset, alueelliset tai paikalliset verot kohottavat kohtuuttomasti matkustajien matkalippujen hintaa tai myyntiartikkeleiden kuljetuskustannuksia. Komitea toivoo merisatamien palveluista perimien maksujen poistamista tai vähentämistä, jottei kyseisillä maksuilla haitattaisi saaristoalueiden liikenneyhteyksiä.

5.1.12. Euroopan unioni aikoo yhdenmukaistaa liikennettä rajattavan välittömän verotuksen. Monet tilanteet uhkaavat suoraan saaristoalueita:

a) Liikennettä käsittelevässä valkoisessa kirjassa komissio selvittää pyrkimystään hinnoitella kaikkialla yhteisössä käytettäviksi infrastruktuurin käyttömaksut, jotka heijastavat todellisia kustannuksia ja joissa otetaan huomioon ulkoiset kustannukset. Ilman erityistoimenpiteitä tämä saattaa haitata vakavasti saaristoalueita. Yhtäältä monilla saarilla infrastruktuurit on välttämätöntä ylimitoittaa suhteessa kooltaan tai määrältään vähäiseen liikenteeseen, ja voitaneen pohtia, mitkä kriteerit komissio valitsee todellisten kustannusten mittaamiseksi. Toisaalta lentoliikennettä, josta saaristoalueiden asukkaat ja matkailuteollisuus ovat voimakkaasti riippuvaisia, pidetään erittäin saastuttavana. Ulkoisten kustannusten sisällyttäminen näkyy näin ollen erityisesti lentoliikenteessä. Puitedirektiivissä, jota komissio aikoo ehdottaa vuonna 2002, on siis otettava huomioon saarialueille tyypillinen vaihtoehtojen vähyys. Siinä on myös pantava merkille taloudelliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset, joita liikennekustannusten noususta olisi kyseisille alueille. Direktiivissä on nimenomaisesti sallittava saarien tarpeisiin mukautettu satama- ja lentoasemainfrastruktuurin käyttöhinnoittelu.

b) Samoista syistä meri- ja lentoliikenteessä käytettyjen polttoaineiden verotuksen yhtenäistämishanketta on harkittava mahdollisimman tarkkaan, jottei sen seurauksena koroteta saaristolinjojen hintoja. On perustettava asianmukaisia mekanismeja, joilla kannustetaan turvautumaan ympäristön kannalta suotuisimpiin menettelyihin tai polttoaineisiin ilman, että samalla verotusta koventamalla pahennetaan saarten vaikeakulkuisuuden ongelmaa.

c) Yhtä huolestuttava on komission aikomus (valkoisen kirjan 3. osan II kohdan B alakohta) ulottaa alv koskemaan kaikkea unionin sisäistä lentoliikennettä. Mikäli tämä toteutetaan, saaristolennot tulee vapauttaa kyseisestä verosta.

5.1.13. Komitea tähdentää myös, että julkisten palveluiden jatkuvuus ja säännöllisyys tulee varmistaa. Tämä koskee etenkin saaristoalueille suuntautuvia julkisia liikennepalveluja, joiden kohdalla on tiettyjen jäsenvaltioiden mallin mukaisesti taattava vähimmäispalvelu.

5.2. Euroopan laajuiset liikenneverkot

5.2.1. Saaristoalueilla taikka syrjäisillä tai erittäin syrjäisillä alueilla sijaitsevien ja meriliikenneyhteyden näiden alueiden välille tai näiden alueiden ja yhteisön keskusalueiden välille luovien satamien ja lentoasemien kirjaaminen Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskeviin säädöksiin on rahoitusta ajatellen myönteistä, sillä se mahdollistaa satama- tai lentoasemainfrastruktuurien parannustöiden rahoittamisen(4). Se ei kuitenkaan riitä saarialueiden eikä erittäin syrjäisten alueiden yhdistämiseen lyhyen matkan merikuljetuksiin eikä sisällyttämään ko. alueita esimerkiksi "merten moottoritie" -suunnitelmiin.

5.2.2. Tarkistettuja liikenteen TEN-verkkoja koskevissa ensisijaisissa hankkeissa käsitellään saaristoalueita yhtä vähän kuin edeltäjissäänkin. Komitea pahoittelee, ettei saaristoalueita mainita niissä lainkaan.

5.2.3. Liikennettä käsittelevässä valkoisessa kirjassa mainitaan "merten moottoriteiden kehittäminen"(5) ja muistutetaan, että "yhteisön sisäinen merenkulku ja sisävesiliikenne ovat liikennemuotojen yhteiskäytön kaksi avaintekijää" ja että "siksi eräiden meriyhteyksien - - olisi kuuluttava Euroopan laajuiseen liikenneverkkoon samoin kuin moottori- ja rautateidenkin". Näiden merten moottoriteiden avulla on määrä kiertää (mm. Alppien ja Pyreneiden) pullonkaulat. Niissä ei saisi jälleen unohtaa saaristoalueita, vaan päinvastoin tarjota todellisia mahdollisuuksia päästä pois eristyneisyydestä.

5.2.4. Komitean mielestä komission tulisi sisällyttää Euroopan laajuisiin perusverkkoihin varsinkin kaikkein asutetuimpien saarten, joilla on kustannuksiltaan ja laadultaan mantereen verkkoihin verrattavia laajoja TEN-verkkoja, olemassa olevat laivayhteydet. Samalla sen tulisi korostaa suurten kansainvälisten maantie-, joki- ja rautatiereittien yhdistämistä saaristoalueita palveleviin merenkulkuyhteyksiin.

5.3. Energia

5.3.1. Saarten energiantarpeiden täyttäminen on erityisen ongelmallista. Syinä tähän ovat poikkeuksellinen energiahuolto (riittämätöntä, kallista ja toisinaan katkonaista etenkin poikkeustilanteessa), vaikeudet liittyä maakohtaisiin tai Euroopan laajuisiin energiaverkostoihin ja matkailusta aiheutuvat suuret kausittaiset kulutusvaihtelut.

5.3.2. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä tarvitaan seuraavia toimenpiteitä:

- On rahoitettava infrastruktuurihankkeita, joita tarvitaan yhdistämään saaret mantereen energialähteisiin tai viemään tarvittaessa saarten energiapotentiaalia mantereen verkkoihin.

- On edistettävä uusiutuvien energialähteiden käyttöä taloudellisten ja verotuksellisten kannustimien avulla ja käynnistettävä erityisiä kokeiluohjelmia erityisesti sellaisilla saaristoalueilla, jotka eivät ole yhteydessä Euroopan laajuisiin energiaverkostoihin.

- Saarille, joita ei vielä ole liitetty eikä aiota lähitulevaisuudessakaan liittää mantereen sähköverkkoon ja joilla tuotetaan sähköä eurooppalaista pääverkkoa korkeammin kustannuksin, on välttämätöntä taata tariffien tasaamisen silloinkin, kun sähkömarkkinat ovat täysin avoinna kilpailulle. Kuka muutoin myy energiaa pienille saarimarkkinoille ja millä hinnalla? Tasausjärjestelmää on tuettava julkisella, kotitalous- ja teollisuushintoja koskevalla sääntelyjärjestelmällä. Tarkoituksena on kompensoida kilpailun vääristymiä, ja varmistaa energiavarojen mahdollisimman tehokas hyödyntäminen.

5.4. Jätteet

5.4.1. Jätteenkäsittelyn ongelmat vaikuttavat huomattavasti saaristoalueiden ympäristöön. Niiden merkittävyyttä lisää matkailun osuus saarten taloudellisessa kehityksessä. Saaristoalueille tärkeimpiä ovat ohjelmat, joilla pyritään edistämään kierrätystä ja uudelleenkäyttöä sekä energian tuottamista jätteiden avulla.

5.4.2. Suurimmalla osalla unionin saaristoalueilla ei lähitulevaisuudessakaan kierrätetä metalliromua, öljyjä tai pahveja. Näiden kookkaiden, painavien ja toisinaan vaarallisten tuotteiden vienti edellyttää pakosta merikuljetusjärjestelmää, josta aiheutuvat kustannukset on lisättäva manneralueiden verkoista aiheutuviin kustannuksiin. Kuka joutuu maksamaan lisäkustannukset? Asukkaat, matkailijat vai EU, joka säätää muutamien tuhansien asukkaiden yhteisöille soveltumattomia turvallisuus- ja läheisyyssääntöjä?

5.4.3. Espanjassa Kanariansaarilla ja Baleaareilla toimeenpannun lainsäädännön mallin mukaisesti on syytä ottaa käyttöön jätteiden mantereelle kuljettamista kompensoiva järjestelmä osana eurooppalaista jätteenkäsittelyverkkoa.

5.5. Vesiongelma

5.5.1. Vesivarantojen riittävyys, käsittely ja laatu ovat suoraan yhteydessä matkailun lisääntymiseen saaristoalueilla ja siitä johtuvaan vedenkäytön kasvuun. Peruspalvelun välttämättömyyttä ajatellen on syytä tukea mahdollisuuksien mukaan saarten kytkemistä toisiinsa (saaristoina) tai mantereeseen ja asukkaiden elintasoon verrattuna kohtuuhintaista palvelujen tarjoamista.

5.5.2. Vakavimpiin ongelmiin kuuluu myös meren saastuminen, joka heijastuu saaristoalueiden talouden kahteen tukipylvääseen: matkailuun ja kalastukseen. Saaristoaluieden kehittämisen varmistamiseksi on välttämätöntä saada käyttöön erityisohjelmia, jotka koskevat mm. veden varastointia, virtoihin laskettujen päästöjen ekologista valvontaa, jätevesihuoltoa ja suolan poistamista merivedestä.

5.6. Televiestintä

5.6.1. Televiestintäverkkojen käyttöönotto on ensisijainen tavoite kaikilla syrjäisillä alueilla ja erityisesti saaristoalueilla, olkoonkin että verkkojen levittämisen ja kehittämisen myönteisiä vaikutuksia on mahdollisesti yliarvioitu. Kuten toisessa koheesiokertomuksessa todetaan, tutkimus ja teknologia sekä suurta lisäarvoa omaavat palvelut ja teollisuudenalat keskittyvät kuitenkin edelleen dynaamisimmille alueille. Näille alueille keskittyy paitsi toiminta, jossa televiestintää hyödynnetään eniten, myös väestö, jolla on paras tietotekninen koulutus. Lisäksi voidaan todeta, että televiestinnässä ei ole matkustajien ja kauppatavaran kuljettamista vaikeuttavaa maantieteellisen etäisyyden ongelmaa.

5.6.2. Televiestinnän edistäminen saaristoalueilla on sisällytettävä politiikanlohkoihin myös tulevaisuudessa, koska televiestinnän avulla voidaan vahvistaa niillä elintärkeitä talousaloja. Mahdollisia kohteita ovat muun muassa koulutustarjonnan parantaminen, yhteyksien luominen yliopistoihin ja tutkimuskeskuksiin, aukkojen täydentäminen terveydenhuollon, matkailun, mainonnan, uutis- ja tiedotustoiminnan aloilla sekä paikallistalouden monimuotoistaminen sähköistä kaupankäyntiä ja sähköistä yritystoimintaa hyödyntämällä.

5.6.3. Televiestintä on kaikkien mielessä ja huulilla. Saaristoalueilla televiestinnän hyödyntämistä ei kuitenkaan voida taata, sillä suuret televiestintämarkkinat ovat verrattavissa perinteisen talouden markkinoihin. Tärkeimpiin uusien teknologioiden käyttöalueisiin saaristoalueilla tulee kuulua kulttuuri-identiteetin edistäminen saaria asuttaneiden kansojen perintöön ja historiaan tutustumalla. Siten voidaan löytää yhteisiä juuria ja herättää uudelleen henkiin teollisuusvallankumouksen jälkeen katoamassa ollut kulttuurivaihdon perinne.

5.6.4. Uusien televiestinnän teknologioiden tulee tarjota saarille mahdollisuus luoda verkkoja, joiden avulla voidaan vähentää toiminnan hajasijoittamisesta aiheutuneita vaikeuksia ja yhdenmukaistaa menettelyjä. Nykyisin ongelmana ei ole yksinomaan tekniikka, vaan taitotiedon saatavuus eli kyky varmistaa palvelukokonaisuuden kehittäminen. Koska saaret ovat pieniä, ajateltavissa on yksi ainoa ratkaisu: luodaan liittoja, jotta voidaan varmistaa uusien palveluiden (media, kulttuuri, matkailu jne.) laadukas sisältö.

5.6.5. Äskettäiset vaikeudet nopeaan digitaaliseen tiedonvälitykseen tarvittavien alueellisten radioyhteysliittymien tarjontalupien myöntämisessä Ranskassa(6) osoittavat myös toisen vaaran. Saaristoalueet eivät kiinnosta yksityisiä operaattoreita, sillä saarten asukasluku on kannattavuuden kannalta liian alhainen ja markkinat liian suppeat. Ainoastaan julkinen palvelu voi taata, että saarilla päästään osallisiksi nopeista yhteyksistä. Tämä kokemus osoittaa, että yksityinen televiestintäsektori ei ole välttämättä kiinnostunut saaristoalueiden väestöstä, joka on näin ollen vaarassa jäädä syrjään tulevasta teknologisesta kehityksestä.

6. Ehdotukset

6.1. Erityistoimet, joiden avulla taataan Euroopan laajuisten verkkojen ulottaminen ja jatkaminen EU:n saaristoalueille

6.1.1. Komitea ehdottaa, että etenkin nopeita aluksia hyödyntämällä perustetaan liikennejärjestelmiä, jotka liittävät saaret laajempiin markkinoihin ja pelkkää emämaahan ulottuvaa "napanuoraa" pidemmälle. Alueellisen jatkuvuuden järjestelmät on laajennettava valtionsisäisistä eurooppalaisiksi, jotta ne mahdollistavat saaristoalueiden yhteydet yhteismarkkinoihin eikä ainoastaan niiden omaan emämaahan Euroopan mantereella.

6.1.2. Jotta yhteismarkkinat eivät jäisi saarilla pelkäksi abstraktiksi käsitteeksi, liikenteen lisäkustannusten kompensoimista ei liene aiheellista pitää yhteismarkkinoiden toimintaa mahdollisesti vääristävänä syrjivänä politiikkana. Kaikenlainen kompensoiva politiikka tulee mukauttaa esiintyvien ongelmien tiheyteen ja luonteeseen. Saaristoalueilla vaaditaan, että niihin sovelletaan positiivisen erityiskohtelun kriteereitä.

6.1.3. Valkoisessa kirjassaan eurooppalaisesta liikennepolitiikasta vuoteen 2010 komissio toteaa itsekin seuraavaa: "Yleisesti ottaen kokemus on osoittanut, että määrällisesti rajoitetut tuet eivät uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa liiketoimintaan. Siitä huolimatta liikennealan tuista on toistaiseksi ilmoitettava etukäteen komissiolle, mitä ei muilla talouden aloilla vaadita. Tämä yleinen vaatimus vaikuttaa ylimitoitetulta erityisesti silloin, kun kyseessä on korvausten maksaminen julkisen palvelun velvoitteesta harjoittaa reittiliikennettä yhteisön syrjäseutualueille ja pienille saarille. Komissio ehdottaa menettelyjen sopeuttamista tämän mukaisesti(7)."

6.1.4. Komitea panee merkille komission halun mukauttaa menettelyjään. Se toivoo, että "määrällisesti rajoitettujen tukien" ja "pienten saarien" epävirallisia raja-arvoja ja määritelmiä tulkitaan kaikkien saarten yhteydessä mahdollisimman avoimesti ottaen huomioon eri teksteissä ilmaistut saarten erityispiirteet.

6.1.5. Komitea tulee Cagliarin konferenssissa tehtyä ehdotusta, jossa komissiota kehotetaan "kehittämään yhteisön lainsäädäntöä ja poliittisia toimenpiteitä meriliikenneyhteyksien parantamiseksi, tarkoituksena luoda vesiliikenneyhteys Pohjanmeren, Välimeren ja Mustanmeren välille ja perustaa 'meriliikenteen moottoriteitä' Välimerelle".

6.1.6. Talous- ja sosiaalikomitea toivoo, että kaikilla unionin saaristoalueilla olisi oikeus tukeen erityisrahastosta, jonka avulla voidaan rahoittaa kiinteitä tai liikkuvia liikenteen alan infrastruktuureita ja kaikenlaisia julkisia (energia-, vesi- ja jätehuolto sekä televiestintä)verkkoja.

6.1.7. Komitea toivoo lisäksi, että kaikilla Euroopan unionin saaristoalueilla olisi mahdollista hyödyntää toimintatukea. Se myönnettäisiin suoraan yrityksille liikennealan lisäkustannuksien pienentämiseksi. Näillä sekä henkilö- että tavaraliikennnettä koskevilla toimintatuilla on määrä tasoittaa tosiasiallisia kustannuksia.

6.1.8. Komissio aikoo soveltaa rautatie-, maantie- ja merikuljetusten hinnoitteluun kustannusvastaavuuden periaatetta. TSK kehottaa sisällyttämään saariaseman kaikkine näkökohtineen kuljetushinnoitteluun (matka-aika, hinta, liikennöintitiheys, kuorman vahingoittuminen jne.). Komitea toivoo myös sosiaalisten näkökohtien ottamista huomioon, sillä liikennesektori on saarilla erittäin tärkeä etenkin työllistäjänä.

6.1.9. Komitea ehdottaa, että vuosi 2005 julistettaisiin Euroopan saaristojen vuodeksi. Sen yhteydessä komissio voisi arvioida saarten hyväksi jo tehtyjä toimia sekä vahvistaa rakennerahastoja ja aluepolitiikkaa uudistettaessa nykyistä kunnianhimoisemman politiikan.

6.2. Kohti saarten ja erittäin syrjäisten saaristoalueiden kokonaisvaltaista politiikkaa

6.2.1. Euroopan laajuisten verkkojen kehittämispyrkimystä täydentääkseen komitea haluaa kiinnittää komission huomion siihen, että on tarpeen toteuttaa kokonaisvaltainen politiikka, joka mahdollistaa saarten ja erittäin syrjäisten saarialueiden myönteisen erityiskohtelun. Seuraavat neljä toimenpidettä näyttävät vastaavan tätä yleistavoitetta, jonka tulee kehystää alakohtaiset politiikat:

a) Perustamissopimuksen 158 artiklan merkitystä on selvennettävä Amsterdamin sopimuksen päätösasiakirjaan liitetyn julistuksen N:o 30 ja Nizzan Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien hengessä. Artiklaa tulisi täydentää erityisillä viittauksilla alueellisen yhteenkuuluvuuden periaatteeseen sekä muihin vastaavista pysyvistä rakenteellisista haitoista kärsiviin alueisiin, kuten haja-asutus- ja vuoristoalueisiin. Euroopan aluekehityssuunnitelmassa edetään hieman tämänsuuntaisesti. Taloudellista ja sosiaalista koheesiota käsittelevässä ensimmäisessä väliraportissa(8) muistutetaan yhteisön vuoristoalueiden, rannikkoseutujen, saarien ja saaristoalueiden merkityksestä. Komitean mielestä asiassa on edettävä vieläkin pidemmälle.

b) On tärkeää, että aluepolitiikkaa ja etenkin vuoden 2006 jälkeen rakennerahastoja uudistettaessa perustetaan erityinen rahoitusväline tavoitteen 1 piiriin kuulumattomille alueille, jotka kärsivät pysyvistä maantieteellisistä tai väestörakenteellisista vaikeuksista. Tällaisia ovat etenkin saaret. Tämän rahoitusvälineen avulla on muun muassa määrä osarahoittaa kiinteitä tai liikkuvia infrastruktuureja liikenteen ja kaikenlaisten julkisten verkkojen alalla (energia, televiestintä, vesi- ja jätehuolto). Tässä uudistuksessa täytynee ottaa huomioon laajentumisen vaikutukset saarten aluepoliittiseen asemaan.

c) Eurooppalaista hallintotapaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa(9) tehdään ehdotuksia, joissa saarten merkitys tunnustetaan yhä selvemmin. Komission tulisi panna järjestelmällisesti toimeen yksiköidenvälinen lähestymistapa tai jopa perustaa pääosasto, jotta se saisi yleisnäkemyksen saaristoalueita koskevista ja niihin vaikuttavista politiikoista ja pystyisi hallitsemaan niitä kokonaisvaltaisesti.

d) Syrjäisimpiä ja ulkoalueilla sijaitsevia saaria ja alueita tulee pitää keskeisenä osana yhteisöön rajoittuvia ja EU:n ulkopuolisia alueita koskevaa yhteisön politiikkaa. Ne tulee nähdä taloudellisena ja yhteiskunnallisena siltana Euroopasta muuhun maailmaan eikä sisäisten verkkojen päätepisteenä.

6.2.2. Talous- ja sosiaalikomitean mielestä tällainen kokonaisvaltainen lähestyminen, vahvistettuna saaristoalueiden näkökulmasta mielenkiintoista lainsäädäntöä koskevin jäsenvaltioiden ennakkolausuntomekanismein, mahdollistaisi saarialueiden, valtioiden ja komission varsinaisen kolmikantakumppanuuden.

6.2.3. Komitea haluaa auttaa lujittamaan saarialueiden vuoropuhelua. EU:n kansalaisyhteiskunnan edustajana komitea on valmis yhtymään kaikkiin tämänsuuntaisiin aloitteisiin ja tukemaan niitä.

Bryssel 25. huhtikuuta 2002.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) Valkoinen kirja KOM(2001) 370 lopullinen, 12. syyskuuta 2001.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1346/2001/EY, tehty 22 päivänä toukokuuta 2001, päätöksen N:o 1692/96/EY muuttamisesta merisatamien, sisävesisatamien ja intermodaaliterminaalien sekä liitteessä III olevan hankkeen n:o 8 osaltaEYVL L 185, 6.7.2001, s. 1.

TSK:n lausunto: EYVL C 214, 10.7.1998, s. 40.

(3) Lausunto aiheesta "Muita heikommassa asemassa olevat saaristoalueet", EYVL C 232, 31.8.1987.

Lausunto aiheesta "Euroopan unionin saarilla sijaitsevia alueita koskevien yhdennettyjen toimien suuntaviivat Amsterdamin sopimuksen jälkeen (158 artikla)", EYVL C 268, 19.9.2000.

(4) Päätös N:o 1346/2001/EY, 22. toukokuuta 2001.

(5) Valkoinen kirja KOM(2001) 370 lopullinen, 12. syyskuuta 2001. - 1. osa II luvun A kohdan 1 alakohta, s. 45-46.

(6) Operaattorit, jotka Ranskan televiestinnän säätelytoimisto (Agence de régulation des télécommunications, ART) oli valinnut merentakaisia departementteja, Korsikaa ja Auvergnea varten (Siris, Completel, Outremer Télécom), eivät ottaneet lupiaan vastaan.

(7) Valkoinen kirja KOM(2001) 370 lopullinen, 12. syyskuuta 2001. - 3. osa III luvun B kohdan 3 alakohta, s. 91.

(8) KOM(2002) 46 lopullinen, s. 16.

(9) KOM(2001) 428 lopullinen.